POTILAIDEN SAIRAALAKAATUMISTEN KUSTANNUKSET
Kirjallisuuskatsaus
Helena Oksa
Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Marraskuu 2018
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 POTILAAN KAATUMINEN SAIRAALASSA, KAATUMISEN EHKÄISY JA VAIKUTUKSET KUSTANNUKSIIN ... 3
2.1 Kaatuminen ilmiönä ... 3
2.2 Potilaan kaatuminen sairaalassa ... 4
2.3 Kaatumisten tehokas ehkäisy ja kaatumisriskin arviointi sairaalassa ... 5
3 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 7
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ... 8
4.1 Aineiston hankinta ... 8
4.2 Aineistosta laadunarvioinnin yhteydessä poistetut artikkelit ... 12
4.3 Tutkimusten laadun arviointi ... 13
4.4 Aineiston analyysi ... 14
5 TULOKSET ... 17
5.1 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista tutkittu tieto ... 17
5.1.1 Tutkimusten aiheet, menetelmät ja aineistot ... 18
5.1.2 Tutkimusten luotettavuus ja yleistettävyys ... 22
5.2 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten muodostuminen ... 25
5.2.1 Kaatumisten välittömien kustannusten syyt sairaaloissa ... 29
5.2.2 Kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannukset ... 31
5.2.3 Kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset ... 33
5.3 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten suuruus ... 35
5.3.1 Potilaan kunnon arvioinnin tutkimisesta aiheutuneet kustannukset euroina sairaalakaatumisen jälkeen ... 36
5.3.2 Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman hoidon kustannukset euroina ... 39
5.3.3 Sairaalakaatumisen ehkäisystä aiheutuvat kustannukset ja vahingonkorvaukset euroina ... 43
5.4 Yhteenveto tuloksista ... 44
6 POHDINTA ... 47
6.1 Tulosten pohdinta ... 47
6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus... 50
6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet ... 54
LÄHTEET... 56 LIITTEET
Liite 1. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset ja laadunarviointi Liite 2. Kirjallisuuskatsauksesta hylätyt tutkimukset
Liite 3. Sisällönanalyysia sairaalakaatumisten kustannuksista; pelkistyksiä ja alakategoriat Liite 4. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista järjestelmälliselle katsaukselle
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen
Oksa, Helena Potilaiden sairaalakaatumisten kustannukset. Kirjallisuuskatsaus.
Pro gradu -tutkielma, 59 sivua, 4 liitettä (8 sivua) Ohjaajat: Yliopistonlehtori, dosentti, TtT, th, sh Terhi Saaranen
Kliinisen hoitotyön asiantuntija, TtT, sh Tarja Tervo-Heikkinen Marraskuu 2018
Kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli kuvata potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia. Tiedonhaku tehtiin Cinahl-, Medic-, Melinda-, Pubmed- ja Scopus-tietokannoista sekä manuaalihaulla vuosilta 2008-2018. Haku tuotti 1775 viitettä, joista valittiin katsaukseen sisäänotto- ja poissulkukriteerien, sekä laadunarvioinnin perusteella 13 artikkelia. Saatu aineisto kuvattiin sanallisesti ja analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Aineiston laadun arvioinnin suoritti itsenäisesti kaksi arvioijaa, ja arvioinnissa käytettiin Joanna Briggs -Instituutin arviointikriteeristöjä. Varsinaiset tulokset kustannuksista on esitetty kuvioissa ja taulukoissa, sekä kuvattu sanallisesti tämän hetken valuuttakursseilla euroiksi muunnettuina.
Sairaalassa kaatuneiden potilaiden kaatumisen aiheuttamia kustannuksia ei ole tutkittu Suomessa tai pohjoismaissa lähivuosina. Kansainvälistä tutkittua tietoa löytyy niukasti.
Potilaiden kaatumisiin liittyvä tutkimus on painottunut esittämään kaatumisille altistavia tekijöitä, sekä kaatumisten ehkäisyn vaikuttavuutta. Tämä tutkimus osoittaa, että sairaalakaatumiset aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia potilaan terveydentilan arvioinnin ja mahdollisesti aiheutuneen vamman hoidon vuoksi. Sairaalassa kaatumisen seurauksena potilaille tehdään merkittävä määrä diagnostisia kuvantamistutkimuksia, ja potilaiden keskimääräinen hoitojakson pituus sairaalassa pitenee vähintään seitsemän vuorokautta.
Sairaalakaatumisista aiheutuvien vakavien vammojen operatiivinen hoito on erityisen kallista.
Sairaaloille syntyy kustannuksia myös kaatumisten ehkäisyyn liittyvästä työstä, mutta järkevästi suunniteltuina ne tuovat säästöjä. Euroiksi muunnettuna yhdestä sairaalakaatumisesta aiheutuva lisäkustannus on jo ilman vammaa keskimäärin useita satoja euroja, vamman seurauksena noin tuhannesta eurosta jopa lähes 20 000 euroon saakka.
Potilaiden kaatumiset ovat yksi merkittävistä haittatapahtumista sairaaloissa.
Sairaalakaatumisten ennaltaehkäisy on taloudellisempaa kuin niiden aiheuttamien vammojen hoito. Kustannukset täytyy tiedostaa sairaaloissa, ja sairaalakaatumisia ehkäisevä toiminta tulee tuoda käytäntöön sairaaloiden osastojen toimintasuunnitelmissa ja potilasturvallisuuden kehittämissuunnitelmissa. Suomessa tarvitaan lisää tarkennettua tutkimustietoa sairaalakaatumisten kustannuksista eri sairaanhoitopiireissä, jotta pystytään kohdentamaan tarvittava henkilökunnan koulutus ja investoinnit oikeisiin kohteisiin. Lisäksi tarvitaan tietoa myös muiden riskiryhmien, kuten lasten sairaalakaatumisten kustannuksista, sekä sairaalakaatumisten aiheuttamien vammojen polikliinisen hoidon kustannuksista, jotta kokonaiskustannukset saataisiin näkyviksi.
Asiasanat: sairaala, kaatuminen, kustannukset, haittatapahtuma ja kirjallisuuskatsaus.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science Nursing Science
Nursing Management
Oksa, Helena The cost of patient falls in hospital. A literature review.
Master`s Thesis, 59 pages, 4 appendices (8 pages)
Supervisors: University lecturer, docent, PhD, PHN, RN Terhi Saaranen Clinical Nurse Consultant, PhD, RN Tarja Tervo-Heikkinen November 2018
The purpose of this study was to gather, analyze and summarize previous research on the costs caused by patient falls at a hospital. A systematic literature search was conducted in four databases, Cinahl, PubMed, Medic, and Scopus, and a manual search was carried out. The searches were limited to years 2008-2018. In total, 1,775 references were found. The final data consisted of 13 articles, selected to the study based on inclusion and exclusion criteria. The data were described in words and analyzed with content analysis. The assessment of the methodological quality of the data was carried out by two independent reviewers based on the criteria of Joanna Briggs Institute. The costs of in-hospital falls are described and presented in figures and tables. The results have been converted into euros (€) in the exchange rate valid on April 7th, 2018.
In recent years, no literature reviews have been published on in-hospital falls and their costs in Finland and the Nordic countries. Little information on the topic is also available internationally.
Previous studies on the topic have focused on presenting the factors that increase the risk of a fall. This review presents that in-hospital falls cause significant extra costs related to the assessment of the patient’s health and treating fall-related injuries. On average, a fall in a hospital extends the patient’s length of stay by an additional seven days, as diagnostic examinations and imaging are required. Costs also arise from arrangement of fall prevention programs and training, although these also result in savings if effective. The extra costs related to in-hospital falls total at several hundreds of euros even without injury to the patient. In case of a fall-related injury, the additional costs range from around €1,000 to as much as nearly
€20,000 per patient. The surgical treatment of injuries is particularly expensive.
In-hospital falls are one of the most significant adverse events in hospitals. Preventing in- hospital falls is more cost-effective than treating the injuries resulting from falls. Hospitals must be aware of the costs, and the ways of preventing in-hospital falls must be introduced to the organization’s strategy and the development of patient safety programs. In Finland, there is a need for more detailed information of the costs of in-hospital falls in different hospital districts to correctly target and allocate training and resources. There is also need for knowledge of the costs of in-hospital falls of other risk groups, such as children, as well as the costs of the treatment of injuries caused by in-hospital falls in outpatient clinics to make total costs visible.
Keywords: hospital, fall, costs, adverse event and literature review.
1 JOHDANTO
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia aikaisempien tutkimusten perusteella. Tavoitteena on tuottaa tietoa sairaalakaatumisten kustannuksista, jota voidaan hyödyntää kliinisen hoitotyön kehittämisessä, johtamisessa ja koulutuksessa, sekä kehittää samalla potilasturvallisuutta.
Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan potilaiden hoidon laadusta ja potilasturvallisuudesta on huolehdittava terveyttä ja hyvinvointia edistäen samalla, kun kustannusten kasvua tulee hillitä. Suomen lainsäädäntö turvaa potilaiden oikeuksia ja hyvinvointia terveydenhuoltopalveluiden asiakkaina. Tarjottavat palvelut on suunniteltava tehokkaasti, hoitohenkilöstön on oltava osaavaa, ja samalla toiminnan on tähdättävä potilaiden elämänlaadun parantamiseen. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010.) Talouden tiukentuessa palveluiden laadun, kattavuuden ja saatavuuden heikentyminen tulee minimoida (Sote-uudistus 2015 – 2019).
Kaatuminen tai putoaminen on tilastojen mukaan Suomessa edelleen yleisin syy kuolemaan johtavissa tapaturmissa (Suomen virallinen tilasto 2016). Vuonna 2015 Suomessa kuoli 50- vuotiaiden ryhmässä 579 miestä ja 523 naista kaatumisen seurauksena (Hartikainen &
Antikainen 2018). Kaatumistapaturmista hieman alle puolet tapahtuu kodissa tai sen välittömässä läheisyydessä ja neljäsosa hoitolaitoksissa. (Suomen virallinen tilasto 2016.) Kaatumisia pidetään liian usein normaaleina tapahtumina, ja ollaan tottuneita vain korjaamaan kaatumisten seurauksia ja jatkamaan hoitoa ensiavun jälkeen kuin ennenkin (Mustajoki ym.
2014, Haatainen ym. 2017). Yhdysvalloissa kaatumisten on arvioitu aiheuttavan vuosittain jopa 31 biljoonan dollarin kustannukset (Hartikainen & Antikainen 2018).
Potilasvakuutuskeskuksen potilasvahinkoraportin mukaan viimeisen viiden vuoden aikana ratkaistut vammoihin, myrkytyksiin ja niin edelleen liittyvät potilasvahinkotapaukset ovat vähentyneet vuosittain hitaasti koko Suomen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin (PSSHP) tasolla. Vuonna 2017 koko Suomessa ratkaistiin kyseisiä tapauksia 387 ja PSSHP:ssä 29.
Potilaiden tapaturmavahingoista maksetut korvaukset ovat vuosien 2010-2018 välillä Suomessa yhteensä 478 832,81 €. (Potilasvakuutuskeskus 2018).
Kaatumisten yleisyydestä, niiden taustalla olevista riskiä lisäävistä altistavista tekijöistä ja keinoista ehkäistä kaatumisia yleisesti on olemassa runsaasti suomenkielistä ja kansainvälistä tutkimustietoa (Inkinen 2012, Pyykkö & Jäntti 2014, Savela ym. 2015, Karani ym. 2016,
Weycker ym. 2016). Tutkittu tieto kaatumisista on yhdistetty usein kuitenkin vain ikääntyneisiin (Fonda ym. 2006). World Health Organizationin (WHO) julkaisun mukaan jokainen yli 65- vuotiaan vahinkokaatuminen aiheuttaa 2950 € (3611US$) laskennalliset kustannukset terveydenhuollolle (WHO 2018). Tässä ikäryhmässä sairaalahoitoa vaativia kaatumistapaturmia on Suomessa noin 26 000 vuosittain, ja 1000:ssa näistä kaatuminen aiheuttaa kuoleman (THL 2018). WHO:n tietojen mukaan laskettuna kaatumistapaturmien kokonaishinta on yhteensä 76.700.000 € vuodessa.
Erityisesti lonkkamurtumien hoito on kallista. Ensimmäisen vuoden kustannukset yksittäisen potilaan hoidosta lonkkamurtuman jälkeen vaihtelevat välillä 20 000-50 000€. (Inkinen 2012, Hoitotyön tutkimussäätiö 2017b, Mundell ym. 2017, THL 2018.) Lonkkamurtuman taustalla on yleensä kaatuminen. Vuonna 2016 yli 65-vuotiaiden lonkkamurtumien määrä oli 7996 (Sotkanet). Näiden taustalla on yleensä kaatuminen. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut, että lonkkamurtuman hoito maksaa Suomessa murtuman jälkeisenä vuonna keskimäärin 30 000€. (Käypä hoito 2017, THL 2018.) Tutkimustiedon mukaan osteoporoosiin liittyvien vakavien murtumien hoito aiheuttaa merkittäviä resurssikuluja ja kustannuksia vammoista aiheutuvien laitoshoitojaksojen vuoksi (Weycker ym. 2016). Ikääntyneillä pienetkin vammat johtavat käyntiin terveydenhuollossa. Jokaisen kaatumisen ehkäiseminen on Suomessa kansantaloudellisesti tärkeää. (THL 2018.)
Tutkittu tieto käsittelee pääosin pitkäaikaislaitoksissa tai kotona asuvia ihmisiä (Towne ym.
2014). Kaatumisen ehkäisy edellyttää ohjausta, opetusta, turvallisten ympäristöjen luomista, kaatumisiin liittyvän tutkimuksen edistämistä, sekä tehokkaiden käytäntöjen tunnistamista kaatumisriskien ehkäisemiseksi (WHO 2018). Koottua, tuoretta tietoa sairaalassa tapahtuneista kaatumisista ja niistä aiheutuneista kustannuksista ei ole.
Hoitotieteen ja -tutkimuksen keskiössä on tällä hetkellä terveyden edistäminen (National Institute of Nursing Research 2017) ja hoitotyön prosessien koordinointi hoidon jatkuvuuden ja potilasturvallisuuden takaamiseksi (Stevens & Ovretveit 2013), sekä hoitotyön opettamiseen liittyen jatkuva oppiminen ja moniammatillisen näyttöön perustuvan tiedon hyödyntäminen käytännön hoitotyössä (Research Priorities in Nursing Education 2016 – 2019). Tämän tutkimuksen tavoite on linjassa hoitotieteen tutkimuksen tämän hetkisen fokuksen, sekä kansallisten terveyspolitiikan ohjelmien tavoitteiden kanssa toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja potilasturvallisuuden edistämiseksi.
2 POTILAAN KAATUMINEN SAIRAALASSA, KAATUMISEN EHKÄISY JA VAIKUTUKSET KUSTANNUKSIIN
2.1 Kaatuminen ilmiönä
Maailman terveysjärjestö World Health Organization (WHO) määrittelee kaatumisen tapahtumana, jossa henkilö laskeutuu suunnittelematta maahan, lattialle tai muulle alemmalle tasolle. Kaatuminen on maailmanlaajuisesti toiseksi yleisin kuolinsyy tapaturmaisissa kuolemissa. Vuosittain kaatumisesta seuranneita kuolemantapauksia on arviolta 646 000, ja 37,3 miljoonaa kaatumista vaatii lääketieteellistä hoitoa. Suurin osa kuolemaan johtavista kaatumisista tapahtuu yli 65-vuotiaille. (WHO 2018.) Tapaturmaisen kaatumisen tai putoamisen aiheuttamat kuolemien määrät ovat pysyneet Suomessa ja Pohjois-Savossa viime vuosikymmenenä samalla tasolla (Tapaturmakatsaus 2017).
Kaatuminen voi johtua useasta eri syystä. Aikaisempien tutkimusten mukaan lääkehaitat ovat selvästi yhteydessä kaatumisiin (Karani ym. 2016). Erityisesti bentsodiatsepiinijohdokset, verenpaine-, muisti-, antipsykootti- ja mielialalääkitykset ovat kaatuneilla yleisiä.
Kaatumisriskiin vaikuttaa lääkitysten lisäksi alkoholin käyttö, muistisairaudet, neurologiset sairaudet kuten Alzheimerin- ja Parkinsonin tauti, ikä, sukupuoli, ravitsemustila ja puutteet toimintakyvyssä. (Inkinen 2012, Terveysverkko 2017, WHO 2018.) Lisäksi 30-50% tapauksista jokin ulkoinen tekijä kuten valaistus, liikuntaesteet tai liukkaus voivat olla selittävänä tekijänä (Terveysverkko 2017).
Ikääntyminen on yksi suurimmista riskeistä kaatumiselle ja siitä aiheutuvalle kuolemalle tai vakavalle vammalle. Riskin kasvaminen johtuu osaltaan ikääntymiseen liittyvistä fyysisistä ja kognitiivisista muutoksista, sekä ympäristöstä, joka ei vastaa ikääntymisestä aiheutuviin tarpeisiin. (WHO 2018.) Ikääntyminen aiheuttaa painereseptorien rappeutumista, joka vaikuttaa tasapainoaistimukseen. Huimaus alentaa toimintakykyä, lisää kaatumisriskiä ja on yhteydessä lonkkamurtumiin. (Pyykkö & Jäntti 2014.) Vuoteen 2040 mennessä Suomen väestörakenne muuttuu merkittävästi ja ikääntyviä yli 65-vuotiaita on suhteellisesti enemmän (Pajunen &
Ruotsalainen 2012). Vuoteen 2060 mennessä yli 65-vuotiaiden osuuden on arvioitu nousevan tämän hetkisestä 20 prosentista 29 prosenttiin (THL 2018). Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Suomen kuntaliiton Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017-2019 on tarkoitettu palvelujen kehittämisen ja arvioinnin tueksi. Sen yksi
viidestä keskeisestä sisällöstä on mahdollisimman toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen.
(STM 2017.)
Vaarattomaltakin näyttävällä kaatumisella voi olla kohtalokkaat seuraukset, joten kaatumisten ennaltaehkäisy on tärkeää. Tasapainoharjoittelu on tärkeää iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä (Inkinen 2012, Savela ym. 2015). Kestävyysliikunta- ja voimaharjoittelu yhdessä hillitsevät kognitiivisten toimintojen heikkenemistä. Lisäksi liikuntaharjoittelulla voidaan pitää yllä toimintakykyä, hidastaa osteoporoosin etenemistä ja jopa lisätä ikääntyneen luuntiheyttä.
(Karinkanta & Pajala 2015, Karinkanta & Tuomela 2015, Savela ym. 2015.)
Iän suhteen toinen ryhmä, jolla on suurentunut riski kaatumiseen ovat lapset. Heillä riskiä suurentaa kasvuun kuuluvat, vasta kehittymässä olevat motoriset taidot, jatkuva uteliaisuus ympäristöä kohtaan ja itsenäistymiseen liittyvä jatkuva riskin otto toiminnassa. Aikuisen valvonnalla ja ympäristön turvallisuudella on suuri rooli suhteessa lasten kaatumisriskiin.
(WHO 2018.)
Kaatumisten aiheuttamat haitat voidaan luokitella niiden vakavuuden mukaan. Agency for healthcare research and quality (AHRQ) käyttää luokittelua, joka jakaa kaatumisesta aiheutuneet vammat viiteen luokkaan: a) ei haittaa: potilaalle ei ole tullut näkyviä merkkejä kaatumisesta, eikä kuvantamistutkimuksilla tai muulla arviolla todeta potilaalle aiheutuneen vammaa, b) lievä haitta: tapahtuma vaatii haavasidoksen, haavan puhdistuksen, kylmä-koho- kompressin tai lääkityksen antamisen potilaalle, on mustelma tai pinnallinen haava c) kohtalainen haitta: vaatii haavan ompelun tai liimauksen, on nivelen tai lihaksen venähdys, d) merkittävä haitta: tapahtumasta seuraa murtuma, haitta vaatii leikkaushoitoa, kipsausta, raajan vetoa tai neurologista konsultaatiota, tai kaatumisesta aiheutuu sisäistä verenvuotoa tai sisäisiä vammoja, e) vakavin haitta: kaatumisesta aiheutuneiden vammojen tuottama kuolema. (AHRQ 2013.)
2.2 Potilaan kaatuminen sairaalassa
Kaatuminen hoitojakson aikana sairaalassa on korvattava potilasvahinko, mikäli tapaturma on ollut seurausta jollakin tavalla puutteellisesta hoitotyöstä. Lain perusteella korvausta voi hakea henkilövahingosta, joka on aiheutunut välittömästi johonkin tutkimus- tai hoitotoimenpiteeseen liittyvästä tapaturmasta. Tämä tarkoittaa, että tapaturma voi tulla korvattavaksi vain, jos potilaan valvonta tai avustaminen on tilanteessa laiminlyöty. (Potilasvahinkolaki 25.7.1986/585.)
Kaatumiset ovat huomattavan yleisiä, mutta täsmällisiä lukumääriä Suomen sairaaloissa tapahtuneista kaatumisista ei ole, koska tapaturmiin liittyviä tietoja ei kirjata riittävästi sairaaloissa (Tapaturmakatsaus 2017).
Useimmiten hoitojakson aikana tapahtuvat kaatumiset ja niiden riskitekijät eroavat kotona tapahtuvista kaatumisista. Riski kaatumiseen tai putoamiseen kasvaa aina, kun toimintakyky heikkenee ja hoivan tarve kasvaa. Tämä on todettavissa erityisesti hoiva- ja palvelutaloissa, mutta myös sairaaloiden osastohoitojaksoilla. Voimakkaasti vaikuttavina tekijöinä voivat olla akuutti sairaus, vieras ympäristö tai tehdyt lääkemuutokset. Henkilökunnalta vaaditaan erityistä valppautta, kun uusi potilas saapuu itselleen vieraaseen ympäristöön. (Inkinen 2012.)
Hoitojakson tavoite sairaalassa on sairauden hoidon lisäksi myös toimintakyvyn palauttaminen hoitoa edeltävälle tasolle. Kuitenkin noin kolmasosalla vanhuksista toimintakyky heikkenee sairaalahoidon aikana. (Jämsen ym. 2015.) Morellon ym. (2015) tutkimuksen mukaan 3,6% eli 966 (N=27 026) sairaalan potilaista kaatui ainakin kerran sairaalahoidon aikana, ja 1,2% eli 313 potilasta sai ainakin yhden kaatumisvamman. Kokonaisuudessaan 27 026 potilaalla kaatumisia oli yhteensä 1330 ja heillä 418 kaatumisesta aiheutunutta vammaa. Kerran kaatuneella potilaalla on suurentunut riski kaatua myös vähintään toisen kerran uudelleen. (Morello ym. 2015.) 2.3 Kaatumisten tehokas ehkäisy ja kaatumisriskin arviointi sairaalassa
Hoitotieteellinen tutkimus tähtää luomaan tieteellisen perustan kliiniselle hoitotyölle (National Institute of Nursing Research 2017). Sairaaloiden vaihtelevat käytännöt hoitotyön toteutuksessa aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Käytännöt eivät aina perustu Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) mukaan uusimpaan tutkimusnäyttöön ja vaihtelevat perusteettomastikin alueittain ja hoitopaikoittain. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2017b).
Alueellinen kaatumistenehkäisyverkosto (AKE) on moniammatillinen ja avoin työryhmä, joka toimii Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä ja sen erityisvastuualueella (erva-alue). Verkoston tavoitteena on pysäyttää vakavien kaatumistapaturmien määrän kasvu alueellisesti edistämällä potilaiden, omaisten ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan tietoisuutta kaatumisten ehkäisystä. (Äijö ym. 2014, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 2017.) Näyttöön perustuvista ohjeista ja suosituksista kaatumisten ehkäisyssä on saatavilla myös kansainvälistä tutkimustietoa (Kim ym. 2017).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut iäkkäiden kaatumisen ehkäisyn IKINÄ- toimintamallin, joka toimii viitekehyksenä iäkkäiden kaatumisvaaran arvioinnissa ja jatkohoidon suunnittelussa. Mallin tarkoitus on toimia tuloksellisen kaatumisten ehkäisyn perustana ja ohjata yksilöllisen hoitosuunnitelman tekoa. (IKINÄ-toimintamalli 2016.) Kaatumisriskin arviointia varten australialainen Peninsula Health Falls Prevention Service kehitti Fall Risk Assesment Tool (FRAT) -mittarin vuonna 1999 (Falls Risk Assessment Tool 2017). Mittari koostuu muistia, henkistä tilaa, lääkityksiä ja kaatumishistoriaa koskevista kysymyksistä. Raja-arvoina 12-15 pistettä vaatii lisäselvityksiä ehkäisytoimenpiteiden päättämiseksi suurentuneen kaatumisriskin vuoksi, yli 16 pistettä vaatii välittömiä toimia kaatumisen ehkäisemiseksi erittäin suuren kaatumisvaaran vuoksi. Tänä päivänä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittaa mittarin käyttämistä kaatumisriskin arvioinnissa (Mustajoki ym.
2014).
Potilasturvallisuus hoitolaitoksissa herättää keskustelua usein nopean uutisoinnin ja sosiaalisen median levittämän informaation kautta. Potilasturvallisuudesta on liian vähän tutkittua tietoa, ja haittatapahtumia kirjataan ja raportoidaan liian vähän. Laki kuitenkin määrää ilmoittamaan haittatapahtumat THL:n ylläpitämään hoitoilmoitusrekisteriin (Hilmo). (Roine ym. 2017.) Sairaaloiden potilasturvallisuuskierroilla on havaittu, että hyvin pienet ja arkiselle tuntuvat asiat saattavat vaarantaa potilasturvallisuuden. Lisäksi usein nämä riskitekijät ovat jonkun henkilön tiedossa, mutta tieto ei ylitä reagointikynnystä eikä tietoa viedä eteenpäin ja asioita korjata turvallisemmiksi. (Haatainen ym. 2017.)
3 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia. Tavoitteena oli tuottaa tietoa potilaiden sairaalakaatumisten kustannuksista, jota voidaan hyödyntää kliinisen hoitotyön kehittämisessä, johtamisessa ja koulutuksessa, sekä kehittää samalla potilasturvallisuutta.
Tutkimuskysymykseni olivat:
1. Millaista tutkimusta sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista on tehty?
2. Mistä sairaalassa tapahtuvista kaatumisista aiheutuvat kustannukset muodostuvat?
3. Miten suuria sairaalakaatumisista aiheutuvat kustannukset ovat?
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Aineiston hankinta
Aihepiirin rajauksen yhteydessä päätettiin tutkimusten hyväksymis- ja poissulkukriteerit (Metsämuuronen 2003) relevantin tiedon löytämiseksi. Kirjallisuuskatsauksen artikkeleiden hyväksymiskriteerit olivat 1) tutkimus vastaa johonkin tämän katsauksen kolmesta tutkimuskysymyksestä 2) artikkeli on vertaisarvioitu, 3) tutkimus on alkuperäistutkimus, 4) artikkeli on julkaistu välillä tammikuu 2008 - tammikuu 2018, 5) artikkeli on suomen- tai englanninkielinen, ja 6) JBI-laadunarvioinnilla pisteytys vähintään puolet eli 5/9 tai 5/10 pistettä. Poissulkukriteereinä oli, että tutkimus käsittelee 1) kaatumisia kotona tai muussa hoitolaitoksessa kuin sairaalassa tai 2) tutkimuksessa ei ole tarkasteltu kaatumisten kustannuksia.
Suomen- ja englanninkielisten hakusanojen etsimiseksi käytettiin ensin PubMedin MeSH- sanahakua. Lopullisen hakulausekkeen löytämiseksi tehtiin koehakuja eri tietokantoihin.
Aiheesta haettiin suomalaista ja kansainvälistä aineistoa. Kansainvälisten tutkimusten hakuun käytettiin Cinahl-, PubMed- ja Scopus-tietokantoja. Suomenkielisiä artikkeleita haettiin Medic- ja Melinda-tietokannoista. Haut tehtiin aikavälillä 15.12.2017-31.1.2018. (Taulukko 1.)
Taulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista 15.12.2017-31.1.2018 ja koko tekstin perusteella valitut tutkimusartikkelit.
Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutulos Otsikon perusteella
Tiivistelmän perusteella
Valitut koko teksti Cinahl hospital*
AND fall*
AND cost
2008-2018 203 17 4 3
Medic hospital*
OR sairaal*
AND fall*
OR kaatu*
AND cost*
OR kustann*
2008-2018 4 0 0 0
Melinda sairaal* JA kaatu* JA kustann*
2008-2018 0 0 0 0
PubMed hospital*
AND fall*
AND cost*
2008-2018 801 15 5 2
Scopus hospital*
AND fall*
AND cost*
2008-2018 767 23 17 14
Käsin haku 2
YHT. 1775 55 26 21
Cinahlissa käytettiin hakusanoja ”hospital* AND fall* AND cost*” ja hakusanat kohdistettiin (AB abstract). Rajauksina oli kieli englanti, vuodet 2008-2018, sekä ”Peer reviewed” eli vertaisarvioitu artikkeli. Hakutuloksia saatiin 203, jotka selattiin otsikkotasolla läpi ja valittiin jatkotarkasteluun otsikon perusteella 17. (Taulukko 1.)
Medicista tehtiin haku käyttämällä sekä suomen-, että englanninkielisiä hakusanoja ”hospital*
OR sairaal* AND fall* OR kaatu* AND cost* OR kustann*” kattavan hakutuloksen saamiseksi.
Tällä haulla saatiin ainoastaan neljä osumaa, joista mikään ei täyttänyt otsikon perusteella hyväksymiskriteereitä. Hakua laajennettiin vielä hakusanoiksi ”fall* OR kaatu* AND cost* OR
kustann*”. Hakutulokseksi saatiin yhdeksän osumaa, joista edelleen ei hyväksytty otsikon perusteella yhtäkään. (Taulukko 1.) Melindasta hakusanoilla sairaal* JA kaatu* JA kustann* ei saatu hakutuloksia (Taulukko 1.).
PubMedista käytettiin hakusanoja ”hospital* AND fall* AND cost*” ja hakusanat kohdistettiin otsikkoon ja tiivistelmään (AB abstract). Rajauksina oli kieli englanti, sekä vuodet 2008-2018.
Hakutuloksia saatiin 801, jotka selattiin otsikkotasolla läpi ja valittiin jatkotarkasteluun otsikon perusteella 15.
Scopuksesta ensimmäinen haku tehtiin hakusanoilla “hospital* AND fall* AND cost”
määriteltynä (TITLE/ABS/KEY). Rajauksena ensimmäisessä vaiheessa oli alue “medicine” ja
“nursing”, vuodet 2008-2018, sekä kieli englanti. Hakutuloksia saatiin 1297, jonka arvioitiin olevan liian suuri määrä. Hakusanoja määrittäväksi ehdoksi muutettiin (TITLE), jolloin tulokseksi jäi vain 13 ollen liian suppea. Luotettavan katsauksen saamiseksi, nämä 13 tulosta siirrettiin Refworksiin, ja uusi haku tehtiin vielä käyttäen hakuehtoa (TITLE/ABS), jolloin hakutulos oli 767. Nämä 767 osumaa selattiin läpi otsikkotasolla. Niistä löytyi aiemmin suppeammalla haulla löydetyt 13 artikkelia, sekä lisäksi 10 muuta artikkelia, joihin arvioitiin olevan tarpeen perehtyä ennen lopullisten kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttävien artikkelien valintaa. (Taulukko 1.) Otsikon perusteella valittujen artikkelien kokonaismäärä oli yhteensä 55 kappaletta (Kuvio 1).
Aineiston hakuprosessi
Kuvio 1. Aineiston hakuprosessi sisäänotto- ja poissulkukriteereineen
1. Cinahl 203 2. Medic 4 3. Melinda 0 4. PubMed 801 5. Scopus 767 6. manuaalinen haku Hakutulos 1775
Otsikon perusteella valitut 1. Cinahl 17
2. PubMed 15 3. Scopus 23 Hakutulos 55
Tiivistelmän perusteella valitut
1. Cinahl 4 2. PubMed 5 3. Scopus 17 Hakutulos 26
Koko teksti 1. Cinahl 3 2. PubMed 2 3. Scopus 14
4. manuaalinen haku 2 Hakutulos 21
Sisäänottokriteerit:
• sisältää olennaista tietoa tutkimuskysymysten kannalta
• artikkeli on vertaisarvioitu
• alkuperäistutkimus
• julkaisuvuosi 2008-2018
• suomen- tai englanninkielinen
• JBI-laadunarviointi min. 5/9 tai 5/10
Poissulkukriteerit: otsikko
• ei käsittele sairaalakaatumisten kustannuksia
• julkaisukieli muu kuin suomi tai englanti
Poissulkukriteerit: tiivistelmä
• ei käsittele sairaalakaatumisten kustannuksia
• päällekkäinen artikkeli eri tietokannassa (16)
Poissulkukriteerit: kokoteksti
• ei käsittele sairaalakaatumisten kustannuksia
Poissulku: laadunarviointi
• Joanna Briggs -kriiteeristö → ei poissulkua laadunarvioinnin vuoksi
• ei käsittele sairaalakaatumisten kustannuksia riittävän tarkasti tutkimuskysymysten kannalta: karsittu 8
Katsaukseen valittuja alkuperäisartikkeleita yhteensä 13
(Australia 4, Irlanti 1, Iso-Britannia 1, Japani 1, Kanada 2, Turkki 1, Yhdysvallat 3)
Scopuksesta löydetyt tutkimusartikkelit jätettiin omaan kansioon, ja Cinahlista ja PubMedista saadut duplikaatit poistettiin tässä vaiheessa. Cinahlissa duplikaatteja oli kuusi ja PubMedissa kymmenen. Tämän jälkeen valikoitui tiivistelmän perusteella 26, joista karsittiin koko tekstin perusteella seitsemän pois. Lopullinen artikkelien määrä ennen laadunarviointia oli 19 artikkelia, sekä yksi julkaistu korjaus (erratum) yhteen valittuun artikkeliin (Morello ym. 2015).
Tätä korjaavaa artikkelia ei ole laskettu kirjallisuuskatsauksen kokonaismäärään.
Manuaalihaussa Sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja UKK- instituutin omilta Internet-sivuilta etsittiin julkaistuja ajankohtaisia artikkeleita sairaalakaatumisiin liittyen. Näistä ei löydetty lisää aineistoa tähän tutkimukseen. Lopuksi selattiin tähän mennessä valittujen tutkimusartikkelien lähdeluettelot, jonka tuloksena aineistoon lisättiin vielä kaksi artikkelia (Pappas 2008, Galbraith ym. 2011).
Jokaisen tietokantahaun aikana ja erityisesti tiivistelmiä lukiessa suljettiin pois ne artikkelit, jotka käsittelivät kaatumisia kotona tai muussa hoitolaitoksessa kuin sairaalassa, kaatumisten ehkäisyä yleisesti, tai erilaisia indikaattoreita ja mittareita niiden ehkäisemiseksi, tai mikäli kaatumisista aiheutuviin kustannuksiin liittyvä näkökulma puuttui kokonaan.
Laadunarviointivaiheeseen sisällytettiin yhä sairaalajakson pituutta tarkastelevia artikkeleita, mutta ne karsittiin samassa yhteydessä pois, mikäli tutkimuksen tuloksissa ei käsitelty sairaalajakson pituuden lisäksi suoria sairaalakaatumisten kustannuksia.
4.2 Aineistosta laadunarvioinnin yhteydessä poistetut artikkelit
Aineiston valinnan loppuvaiheessa karsitut tutkimusartikkelit on esitetty läpinäkyvyyden varmistamiseksi omassa taulukossaan (Liite 2.). Yksi karsituista tutkimuksista (Towne ym.
2014) käsitteli sairaalahoidon kustannuksia erityisesti iäkkäiden ryhmässä Yhdysvalloissa.
Tämä tutkimus sisälsi kuitenkin missä tahansa ympäristössä aiheutuneiden kaatumisten hoitamisen, ei sairaalakaatumisista aiheutuvia kustannuksia. (Towne ym. 2014.) Yksi tutkimus (Healey ym. 2008) käsitteli kaatumisia englantilaisissa ja walesilaisissa sairaaloissa 12 kuukauden ajalta. Tämä tutkimus ei kuitenkaan käsitellyt lainkaan varsinaisia kaatumisista aiheutuvia kustannuksia. Tutkimuksessa kävi lähinnä ilmi, että kaatumisista valta-osin ei aiheudu potilaalle suurempaa haittaa, vain murto-osalla kaatuneista aiheutunut haitta on kohtalainen tai vakava. (Healey ym. 2008.) Spetz ym. (2015) ovat esittäneet mallin kaatumisten ehkäisyn kannattavuudesta sairaaloissa. Tämän yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan useissa tapauksissa kaatumisten ehkäisyn ohjelmien kustannukset nousevat korkeammaksi, kuin
potentiaaliset säästöt kaatumisten ehkäisystä. (Spetz ym. 2105.) Toisaalta Trepanierin ja Hilsenbeckin (2015) tutkimuksen mukaan standardoidun kaatumisen ehkäisyn mallin tuomat säästöt ovat pidemmällä seuranta-ajalla kiistattomat yhdysvaltalaisessa aikuisten potilasaineistossa (Trepanier & Hilsenbeck 2015). (Liite 2.)
Englantilainen tutkimus (Gettens ym. 2015) osoitti, että käytetty Modified Falls Efficacy Scale- mallin alhainen pistelukema on yhteydessä tapahtuneisiin sairaalakaatumisiin. Lisäksi sillä on tutkimuksen mukaan selvä yhteys merkittävästi pidentyneeseen hoitojakson pituuteen. (Gettens ym. 2015.) Dunnen ym. (2014) kanadalaisen tutkimuksen mukaan potilaiden hoitojakso pitenee aina kaatumisesta aiheutuneen haitan vakavuudesta huolimatta (Dunne ym. 2014). Myös Basic ja Hartwell (2015) ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia Australiassa, ja heidän mukaansa kaatuneiden hoitojakso sairaalassa on pidempi kuin potilailla, jotka eivät ole kaatuneet sairaalassa. Lisäksi kaatuneet tai vamman saaneet potilaat sijoitetaan sairaalan hoitojakson jälkeen todennäköisemmin hoitolaitokseen tai vanhainkotiin. (Basic & Hartwell 2015.) Hoitojakson pituus on Bujan ym. (2016) italialaisen tutkimuksen mukaan verrannollinen potilasvalitusten määriin (Buja ym. 2016). Näissä tutkimuksissa ei käsitelty sairaalakaatumisten kustannuksia. (Liite 2.)
Aineiston hakuvaiheessa Refworks-järjestelmään luotiin omat kansiot jokaiselle tietokannalle, ja hakutulokset tallennettiin omiin nimettyihin kansioihin. Tallennusvaiheessa kansioita tarkasteltiin duplikaattien havaitsemiseksi, ja nämä poistettiin siinä vaiheessa, kun tiedonhaussa saadut tiedot oli tallennettu tähän raporttiin.
4.3 Tutkimusten laadun arviointi
Tieteellisten tutkimusten laatua voidaan arvioida eri kriteereillä (esim. Hawker ym. 2002, Hoitotyön tutkimussäätiö 2018). Tähän kirjallisuuskatsaukseen valikoituneiden tutkimusten metodologisen laadun arviointiin käytettiin Joanna Briggs Instituutin laatukriteereitä. Ne ovat näyttöön perustuvaa toimintaa edistävän Hoitotyön tutkimussäätiön julkaisemat arviointikriteerit tutkimusten menetelmällisen laadun kriittistä arviointia varten. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2018.) Joanna Briggs Instituutti on johtava kansainvälinen, voittoa tavoittelematon tutkimus- ja kehityskeskus Adelaidessa, Australiassa, ja tekee työtä näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseksi (Joanna Briggs Instituutti 2018).
Valitut tutkimukset olivat määrällisiä tutkimuksia. Niille käytettiin JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslistaa kohortti/tapaus-kontrolli tutkimukselle, pisteytys 0-9, JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslistaa kuvailevalle tutkimukselle/tapaussarjalle, pisteytys 0-9, tai JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslistaa taloudelliselle arvioinnille, pisteytys 0-11 (Hoitotyön tutkimussäätiö 2018).
Laadunarvioinnin suoritti itsenäisesti kaksi laadunarvioijaa – tutkielman tekijä Helena Oksa ja ohjaaja Tarja Tervo-Heikkinen siinä vaiheessa, kun aineiston hankintaprosessi oli saatu päätökseen. Artikkelien lukeminen ja laadun arviointi tehtiin ensin itsenäisesti. Seuraavaksi arvioijat kävivät jokaisen artikkelin laadun arviointiin käytetyt kriteeristöt läpi yhdessä, ja artikkelit koottiin koostetaulukoihin eri kriteeristöjen mukaan. Laadunarviointivaiheessa artikkeleista karsittiin yhteisymmärryksessä pois kahdeksan siksi, että ne eivät vastanneet tämän katsauksen tutkimuskysymyksiin. Niitä ei arvioitu JBI kriteereillä lainkaan.
Tässä vaiheessa huomattiin, että osa artikkeleista oli arvioitu eri kriteeristöillä. Nämä jätettiin vielä sivuun arvioinnin tarkentamista varten. Eriävät arvioinnit kunkin kriteeristön sisällä käytiin läpi keskustellen kunkin kysymyksen kohdalla, ja perustellen päädyttiin yhteisymmärryksessä yksiselitteiseen arvioon. Jäljellä oleville eroaville kriteeristöille saatiin myös yksimielisyys, ja sama prosessi käytiin läpi myös näiden artikkelien kohdalla. Tässä vaiheessa toinen laadun arvioija joutui tekemään arvioinnin kyseisten artikkelien kohdalla uudelleen. Kaikki lopullisesti valitut 13 artikkelia täyttivät arvioinnissa hyväksymiskriteerit, eli saivat laadunarvioinnista pisteitä vähintään puolet.
4.3 Aineiston analyysi
Analyysin alussa valikoituneet artikkelit luettiin kertaalleen läpi ja olennaisimmat tutkimuskysymyksiini liittyvät tulokset tiivistettiin taulukkoon (Liite 1.). Artikkelien lukemista jatkettiin seuraavaksi samankaltaisten tutkimusten ryhmiin jaetuissa osissa. Tutkimusta ohjasi kolme tutkimuskysymystä. Näistä ensimmäinen oli ”Millaista tutkimusta sairaalakaatumisten kustannuksista on tehty?” Tähän kysymykseen on koottu vastauksena tietoa tutkimusartikkeleista taulukoihin (Taulukot 3-8), sekä kuvailtu sanallisesti käytettyjä tutkimusmenetelmiä, tutkimuksissa käytettyjä otoksia sekä eroavaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa katsauksen luotettavuuteen. Taulukoissa on esitetty tutkimusten alkuperäismaat,
otoskoot, potilaiden taustamuuttujat, sekä kuvaukset sairaaloiden tyypistä ja koosta tutkimushetkellä.
Toinen tutkimuskysymys oli ”Millaisia kustannuksia potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuu?”
Tämä pro gradu -tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa toiseen kysymykseen on etsitty vastausta käyttäen sisällönanalyysia yksittäisenä metodina. (Tuomi & Sarajärvi 2002). Tämän kysymyksen analyysiin käytettiin induktiivista lähtökohtaa eli etsittiin artikkeleista tutkimuskysymykseen vastaavia alkuperäisilmauksia, listattiin ne paperille, tehtiin ilmauksista pelkistykset, ja ryhmiteltiin samankaltaiset ilmaukset omiin ryhmiinsä. Tämän jälkeen muodostuneet ryhmät nimettiin yhteisillä nimillä alakategorioiksi. (Tuomi & Sarajärvi 2002, Hirsjärvi ym. 2007.) Alakategorioita muodostui yhteensä 14. (Liite 3.)
Sisällönanalyysin toisessa vaiheessa yhdistettiin samankaltaisista alakategorioista yläkategoriat.
Näistä otsikoista muodostettiin induktiivisesti kolme laajempaa yläkäsitettä, joiden sisälle kirjoitettiin artikkeleista saadut vastaukset tutkimuskysymyksiin yksittäisistä havainnoista yleiseen tasoon edeten (Tuomi & Sarajärvi 2002) (Taulukko 2.).
Taulukko 2. Sisällönanalyysi sairaalakaatumisten kustannuksista, yläkategorioiden ja yläkäsitteiden muodostaminen.
Alakategoria Yläkategoria Yläkäsite
Kuvantamistutkimukset Potilassiirrot
Hoitajan tekemä tilannearvio Lääkärin arvio jatkohoidon tarpeesta
Konsultaatiot
Kaatumisen seurausten selvityskustannukset Hoitosuunnitelman tekeminen potilaalle
Kaatumisten välittömät kustannukset sairaalassa
Hoitajien
henkilöstökustannukset Sairaalajakson pituus Leikkaussalikustannukset Vamman hoito
Materiaalikustannukset
Vammojen
hoitokustannukset Sairaalan henkilöstö-, materiaali- ja tilaresurssit
Kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon
kustannukset
Potilaiden ohjaaminen Hoitohenkilökunnan kouluttaminen
Infrastruktuurikustannukset Vakuutuskorvaukset
Kaatumisten
ennaltaehkäisyyn liittyvät interventiot
Potilasvahinkokorvaukset
Kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset
Kolmas tutkimuskysymys oli ”Miten suuria sairaalakaatumisista aiheutuvat kustannukset ovat?”. Sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten summien vertailuun ja esittämiseen ei voitu käyttää varsinaista sisällönanalyysia, joten selkeyden vuoksi niiden esittämisessä hyödynnetään vertailevia taulukoita ja kuvaajia. Eri artikkeleista nousseet tulokset on esitetty toisen tutkimuskysymyksen vastausten mukaisessa järjestyksessä, ja esitetty muunnettuina tämän hetken kurssilla euroiksi.
5 TULOKSET
5.1 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvista kustannuksista tutkittu tieto
Tähän kirjallisuuskatsaukseen valituista 13 artikkelista kolme on yhdysvaltalaista (Pappas 2008, Fields ym. 2015, Nuckols ym. 2017), neljä australialaista (Haines ym. 2013, Morello ym. 2012, Morello ym. 2013, Morello ym. 2015), kaksi kanadalaista (Zecevic ym. 2010, Tchouaket ym.
2017), yksi isobritannialainen (Oliver ym. 2008), yksi japanilainen (Hirose ym. 2015), yksi irlantilainen (Galbraith ym. 2011) ja yksi turkkilainen (Baris ym. 2018). Aineistoon kuuluu kaksi australialaisen Morellon ym. erillisenä julkaistua artikkelia (2012 ja 2013) taloudellista arviota varten, joita käytettiin varsinaisessa Morellon ym. (2015) tutkimuksessa. (Taulukko 3, Kuvio 2.) Yhtään suomalaista tai pohjoismaista tutkimusta ei löydetty.
Taulukko 3. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusartikkelit maittain Maa, jossa tutkimus on tehty Tutkimusartikkeli
Australia • Haines ym. 2013
• Morello ym. 2015
• Morello ym. 2013
• Morello ym. 2012
Irlanti • Galbraith ym. 2011
Iso-Britannia • Oliver ym. 2008
Japani • Hirose ym. 2015
Kanada • Tchouaket ym. 2017
• Zecevic ym. 2010
Turkki • Baris ym. 2018
Yhdysvallat • Fields ym. 2015
• Nuckols ym. 2017
• Pappas 2008
Kuvio 2. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusartikkelit maittain 5.1.1. Tutkimusten aiheet, menetelmät ja aineistot
Valitut tutkimukset käsittelivät hoitotyösensitiivisten haittatapahtumien kustannuksia (Pappas 2008, Tchouaket ym. 2017), sairaalassa kaatumisen aiheuttaman vakavan vamman kustannuksia (Zecevic ym. 2010, Baris ym. 2018), yleisesti sairaalassa kaatuneiden potilaiden hoitoon liittyviä lisäkustannuksia (Hirose ym. 2015, Morello ym. 2015), hoitohenkilökuntaan kohdistetun kaatumisten ehkäisyn menetelmän kustannuksia ja tehokkuutta (Galbraith ym.
2011, Nuckols ym. 2017), potilaisiin kohdistetun ohjauksen merkitystä kaatumisten ehkäisyyn ja kustannuksiin (Haines ym. 2013), sairaalassa kaatuvien potilaiden kuvantamistutkimuksista aiheutuvia kustannuksia (Fields ym. 2015), ja sairaalakaatumisista aiheutuvien vahinkojen korvausvaatimuksia ja yhteyttä hoitotyön laatuun (Oliver ym. 2008).
Tähän kirjallisuuskatsaukseen valikoituneista tutkimuksista yksi oli interventiotutkimus (Nuckols ym. 2017), kaksi kohorttitutkimuksia (Galbraith ym. 2011, Fields ym. 2015), yksi Mixed-Method -tutkimus (Haines ym. 2013), yksi Randomised Controlled Trial -tutkimus (Morello ym. 2015), viisi rekisteritutkimuksia (Oliver ym. 2008, Pappas 2008, Zecevic ym.
2010, Hirose ym. 2015, Thouaket ym. 2017), ja yksi tapaus-verrokkitutkimus (Baris ym. 2018) (Taulukko 4.).
Taulukko 4. Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneiden tutkimusten tyypit
Tutkimustyyppi Tutkimusartikkeli
interventiotutkimus • Nuckols ym. 2017
kohorttitutkimus • Fields ym. 2015
(haittatapahtumarekisteristä)
• Galbraith ym. 2011
Mixed-Method -tutkimus • Haines ym. 2013 (RCT taustalla, taloudellinen arvio)
Randomised Controlled Trial -tutkimus • Morello ym. 2015
rekisteritutkimus • Hirose ym. 2015
• Oliver ym. 2008
• Pappas 2008
• Thouaket ym. 2017
• Zecevic ym. 2010
tapaus-verrokkitutkimus • Baris ym. 2018
Tutkimusten aineisto oli kerätty pääosin sisätautien ja kirurgian alueilta, sekä osittain myös muilta erikoisaloilta, kuten neurologian-, naistentautien, psykiatrian- ja päivystyksen osastoilta sekä endoskopiayksiköstä (Pappas 2008, Fields ym. 2015, Morello ym. 2015, Nuckols ym.
2017, Baris ym. 2018). Hirosen ym (2015) tutkimuksessa kahdessa sairaalassa kerättyyn aineistoon kuului osasto- ja polikliinisiä potilaita mukaan lukien psykiatrian osastot ja pitkäaikaishoidossa olevat potilaat. Yksi tutkimus (Galbraith ym. 2011) käsitteli ortopedisella osastolla hoidossa olevia potilaita. Hainesin ym. 2013 tutkimuksessa kaikki otokseen valitut potilaat olivat yli 60-vuotiaita ja hoidossa hyvin erilaisilla akuuteilla sekä subakuuteilla osastoilla. Kahdessa tutkimuksessa (Zecevic ym. 2010, Thouaket ym. 2017) aineisto koostui akuuttiosastojen potilaista. Oliverin ym. 2008 tutkimus koskien vahingonkorvauksien hakemisia sisälsi erikoisaloittain rajaamatonta tietoa. (Taulukko 5.)
Taulukko 5. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusten potilaiden taustamuuttujat Tutkimus keski-ikä/
mahdollisen kontrolliryh- män keski-ikä (vaihteluväli)
n=miehiä (%) n=naisia (%)
potilasryhmä sairaala
Baris ym.
2018
67/66.77 (33-92/32-91)
n=26 (66,7%) n=13 (33,3%)
- sisätaudit - kirurgia - päivystys ja
tehohoito - endoskopia
1 yliopistosairaala - 4 koulutus- ja
tutkimussairaalaa - 23 valtion
sairaalaa
- -
Fields ym.
2015
60.7 (20-98)
n=292 (55%) n=238 (45%)
- sisätaudit - kirurgia - naistentaudit - psykiatria - neurologia
- 1 akateeminen opetussairaala
- -
Galbraith ym. 2011
- - - ortopedia - 1 ortopedinen
sairaala
- -
Haines ym. 2013
-(yli 60 vuotiaita)
- yht. n=1206 akuutti - ortopedia
- hengityssairaudet - yleislääketiede
subakuutti - neurologia - geriatria
2 julkista sairaalaa
- Hirose ym.
2015
- - - osastopotilaat
- poliklinikka- potilaat - psykiatria
- 1 opetussairaala - 1 yliopistollinen
sairaala
- -
Morello ym. 2015
<55 55-69 70-84
>85
yht.27 026 kaatunut (966):
n=566 (58,6%) n=400 (41,4%) ei kaatunut (26 060):
n=13 484 (51,7%) n=12 597 (48,3%) vamman saanut (313):
n= 201 (64,2%) n=112 (35,8%)
- sisätaudit - kirurgia
- 6 suurkaupungin- ja alueellista opetussairaalaa
- Taulukko 5 jatkuu
-
- Nuckols
ym. 2017
- - - sisätaudit
- kirurgia
- 2 kaupunkialueen voittoa
tuottamatonta sairaalaa
- -
Oliver ym.
2008
- yht. 479 päätettyä
valitusta
- - - -
- -
Pappas 2008
68 n=973 (39%) /
n=1522 (61%)
- sisätaudit - kirurgia - ortopedia - akuuttihoito
- 2 kaupunkialueen voittoa
tavoittelematonta sairaalaa
- -
Thouaket ym. 2017
71.1 (18-102)
n=1177 (43,6%) n=1522 (56,4%)
- akuutti - 11 eri tyyppistä opetussairaalaa – kaupunki-, esikaupunki- ja maaseutualueilla
- -
Zecevic ym. 2010
74/71
(35-93/30-95)
n=14 (38%) n=23 (62%)
- akuutti - 1 erikoissairaan- hoidon sairaala
- -
Niissä tutkimuksissa (Zecevic ym. 2010, Fields ym. 2015, Morello ym. 2015, Thouaket ym.
2017, Baris ym. 2018.), joissa ikäjakauma oli esitetty, se vaihteli nuoresta aikuisesta ikääntyneeseen. Huomattavaa kuitenkin on, että keski-ikä kokonaisaineistossa on 60-74 vuotta.
Barisin ym. (2018) tutkimuksessa ei-kirurgisten potilaiden ryhmään kuului sisätaudit, neurologia, rintaelinsairaudet, kardiologia, hematologia, psykiatria, fysioterapia ja kotiutusyksikkö, nefrologia ja tartuntataudit, sekä onkologia. Kirurgisten potilaiden ryhmään kuului ortopedia, yleiskirurgia, sydän- ja verisuonikirurgia, neurokirurgia, korva-, nenä ja kurkkukirurgia sekä urologia. Huomattavaa oli, että Barisin ym. (2018) tutkimuksessa tutkimusryhmästä 43.6%:lla oli jokin systeeminen hengityselinsairaus (Baris ym. 2018).
Pappasin (2008) tutkimuksessa oli erityisesti valittu potilaita, joilla oli sydämen vajaatoiminta, tekonivel tai suolitoimenpide. Perusteluna tähän oli se, että ne ovat kokonaisvolyymia ajatellen suuret potilasryhmät, ja näillä potilailla on korkea riski haittatapahtumaan ja pitkittyneeseen sairaalassaoloaikaan. (Pappas 2008.) Fieldsin ym. (2015) tutkimuksesta oli suljettu pois alle 18- vuotiaat, poliklinikkakävijät, ensiapupotilaat, vierailijat sekä sairaalan henkilökunnan kaatumiset (Fields ym. 2015). Morellon ym. (2015) tutkimuksessa rajausta ei tehty iän, sukupuolen tai potilasryhmän mukaan, ja näin tutkimukseen kuului eri ikäisiä naisia ja miehiä (Morello ym. 2015).
Valtaosasta artikkeleista ei löytynyt tietoa siitä, oliko tutkimuksiin hyväksytyissä sairaaloissa jo käytössä jokin kaatumisten ehkäisyn malli. Kolme artikkelia käsitteli nimenomaan uudenlaisen intervention kustannusten analysointia, joten näissä sairaaloissa kyseiset interventiot eivät olleet käytössä aikaisemmin (Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Nuckols ym. 2017). Kaatumisten ehkäisyyn käytetyt resurssit ja panostus vaihtelivat tutkimuksissa. Hirosen ym. (2015) tutkimuksessa todettiin, että toimet potilaiden kaatumisten suhteen oli mahdollisesti jo aloitettu (Hirose ym. 2015).
5.1.2 Tutkimusten yleistettävyys ja luotettavuus
Kustannuksia tarkastellessa taloudellisen arvioinnin toteutuksessa tulee pohtia onko tutkimuskysymys määritetty selkeästi, onko vaihtoehdot kuvattu kattavasti, onko kaikki tärkeät ja relevantit kustannukset ja tulokset tunnistettu jokaisen vaihtoehdon osalta, onko kliininen vaikuttavuus osoitettu, onko kustannukset ja tulokset mitattu tarkasti, onko kustannukset ja tulokset arvotettu luotettavasti, onko kustannusten ja tulosten eriaikaisuus huomioitu, onko kustannuksista ja vaikutuksista tehty vertailevia analyyseja, onko kustannusten tai vaikutusten arvioinnissa tehty herkkyysanalyysejä tulosten epävarmuuden tutkimiseksi, sisältyykö tutkimustuloksiin kaikki käyttäjille tärkeät näkökulmat, ja voidaanko tulokset yleistää katsauksessa määriteltyihin olosuhteisiin (Hoitotyön tutkimussäätiö 2018).
Tämä taloudellisten arviointien kriittisen arvioinnin tarkistuslista soveltui kahdeksalle tutkimukselle (Oliver ym. 2008, Pappas 2008, Zecevic ym. 2010, Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Hirose ym. 2015, Nuckols ym. 2017, Thouaket ym. 2017). Ne saivat JBI-arvioinnilla pisteitä vähintään seitsemän (valtaosin yli yhdeksän pistettä) kokonaispisteiden ollessa 11, eli tutkimusten metodologisen toteutuksen voidaan todeta olevan luotettavaa. Näistä seitsemässä taloudellisessa arvioinnissa luotettavuutta ja tulosten tarkkuutta heikensi kustannusten ja tulosten eriaikaisuus ja se, että diskonttausta ei ollut tehty tai artikkelista ei käy ilmi, oliko sitä huomioitu. Diskonttaus esitettiin vain Thouaketin ym. (2017) tutkimuksessa. Lisäksi epäselväksi tutkimuksissa jäi, oliko kustannusten herkkyys- tai muita vertailevia analyyseja tehty tulosten arvioinnissa. (Taulukko 6.) Seuraavissa taulukoissa esitetyt arvioinnit ovat kahden itsenäisesti arvioinnin tehneen tutkijan näkemykset tutkimusten metodologisen luotettavuuden osatekijöistä. Kunkin arviointikriteerin toteutuminen on arvioitu asteikolla kyllä (K), ei (E), epäselvä (?) ja ei sovellettavissa (n/a).
Taulukko 6. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista taloudelliselle arvioinnille (K/E/?/ n/a)
Kysymys/tutkimus 1* 2* 3* 4* 5* 6* 7* 8*
1. Onko tutkimuskysymys määritetty selkeästi?
K K K K K K K K
2. Onko vaihtoehdot kuvattu kattavasti?
K K K K K K K K
3. Onko kaikki tärkeät ja relevantit kustannukset ja tulokset tunnistettu jokaisen vaihtoehdon osalta
K K K K K K K K
4. Onko kliininen vaikuttavuus osoitettu?
K K K K K/
n/a
K K/
n/a K 5. Onko kustannukset ja tulokset
mitattu tarkasti?
K K K K K K K K
6. Onko kustannukset ja
tulokset arvotettu luotettavasti?
K K K K K K ?/K K
7. Onko kustannusten ja
tulosten eriaikaisuus huomioitu (diskonttaus)?
? E/? n/a
/?
n/a E n/a K E
8. Onko kustannuksista ja vaikutuksista tehty vertailevia analyysejä?
K K K K K/
n/a
K ?/E K
9. Onko kustannusten tai vaikutusten arvioinnissa tehty herkkyysanalyysejä tulosten epävarmuuden tutkimiseksi?
? K K/E K n/a ? K K
10. Sisältyykö
tutkimustuloksiin kaikki käyttäjille tärkeät näkökulmat?
K K K K K K K K
11. Voidaanko tulokset yleistää katsauksessa määriteltyihin olosuhteisiin?
K K K K/
n/a
K K K K
YHTEENSÄ 9/11 10/11 9/11 9/11 7/11 9/11 8/11 10/11
1* Galbraith ym. 2011 2* Haines ym. 2013 3* Hirose ym. 2015 4* Nuckols ym. 2017 5* Oliver ym. 2008 6* Pappas 2008 7* Thouaket ym. 2017 8* Zecevic ym. 2010
Kolme tutkimusta (Fields ym. 2015, Morello ym. 2015, Baris ym. 2018) arvioitiin Kriittisen arvioinnin tarkistuslistalla kohortti/tapaus-kontrolli tutkimukselle. Tutkimukset saivat metodologisessa laadunarvioinnissa kuusi tai seitsemän pistettä kokonaispisteiden ollessa yhdeksän. Näissä tutkimuksissa tutkimuksen keskeyttäneiden tuloksia ei ollut kuvattu ja sisällytetty analyysiin. Epäselvyyttä oli myös harhan riskin minimoimisessa ja sekoittavien tekijöiden tunnistamisessa. (Taulukko 7.)
Taulukko 7. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista kohortti/tapaus-kontrolli tutkimukselle (K/E/?/n/a)
Kysymys/tutkimus Baris
ym. 2018
Fields ym. 2015
Morello ym. 2015
1. Oliko tulokset mitattu luotettavasti? K K K
2. Olivatko potilaat samassa sairauden vaiheessa/- tilassa?
? K K
3. Oliko harhan riski minimoitu tapausten ja vertailtavien valinnassa?
K K/ n/a K
4. Oliko sekoittavat tekijät tunnistettu ja todettiinko niiden käsittely?
K ? ?/K
5. Arviointiinko tulokset objektiivisia kriteereitä käyttäen?
K K K
6. Oliko seurantajakso riittävän pitkä? K K K
7. Oliko otanta edustava suhteessa tutkimuksen kohderyhmään kokonaisuudessaan?
K K K
8. Olivatko tutkimuksen keskeyttäneiden tulokset kuvattu ja sisällytetty analyysiin?
K/ n/a n/a ?
9. Käytettiinkö soveltuvia tilastollisia menetelmiä? K K K
YHTEENSÄ 7/9 6/9 7/9
Barisin ym. tutkimuksessa todettiin, että Turkissa kaatumisten määrää seuraa Republic of Turkey Ministry of Health, ja niiden ilmoittaminen on pakollista kaikissa tutkimukseen osallistuneissa sairaaloissa (Baris ym. 2018). Pappasin (2008) tutkimuksessa molemmilla sairaaloilla oli käytössään useita kuluja, henkilöstöä sekä hoidon laatua seuraavia mittareita ja rekistereitä (Pappas 2008). Hirosen ym. (2015) tutkimuksen kahdessa sairaalassa oli käytössä
sama sähköinen haittatapahtumien raportointijärjestelmä, joihin kirjaukset tehtiin samalla tavalla. Shimane University Hospitalissa se oli ollut käytössä vuodesta 2006 saakka ja St.
Mary`s Hospitalissa 2003 vuodesta saakka. (Hirose ym. 2015.)
5.2 Potilaiden sairaalakaatumisista aiheutuvien kustannusten muodostuminen
Yhteensä 11 tutkimusartikkelia otettiin mukaan sisällönanalyysiin, jonka tarkoituksena oli selvittää, mistä sairaalakaatumisiin liittyvät kustannukset muodostuvat (Taulukko 8). Tässä tutkimuksessa tehdyn sisällönanalyysin perusteella kustannukset voidaan jakaa
- kaatumisten välittömiin kustannuksiin sairaalassa,
- kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannuksiin, sekä - kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannuksiin.
Kaatumisten välittömiin kustannuksiin sairaalassa kuuluu kaatumisten seurausten selvityskustannukset ja hoitosuunnitelman tekeminen potilaalle. Kaatumisten seurausten selvityskustannuksiin liittyvät erilaiset kuvantamistutkimukset, sekä mahdolliset potilassiirrot muihin tutkimus- ja hoitoyksiköihin. Hoitosuunnitelman tekemiseen käytetään hoitajien resursseja tilannearvion tekemisessä ja lääkärin työpanosta jatkohoidon tarpeen määrittämisessä.
Kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannukset koostuvat potilaalle syntyneen vamman hoidosta ja sairaalan henkilöstö-, materiaali- ja tilaresurssien käytöstä. Näihin sisältyvät hoitajien käyttämät työtunnit, potilaan hoitojakson pituus sairaalassa, leikkaussalikustannukset, hoitotarvikkeiden materiaalikustannukset sekä varsinainen vamma ja siihen liittyvät hoitotoimet.
Kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset ovat kaatumisten ehkäisyyn liittyvien interventioiden kustannukset ja hoitovirheiden jälkeen käsitellyt potilasvahinkokorvaukset. Interventiot voivat olla potilaiden ohjaamista, hoitohenkilökunnan kouluttamista tai kustannuksia, joita aiheutuu sairaalaan sisällä olevan infrastruktuurin muokkaamisesta potilasturvallisemmaksi ympäristöksi.
Taulukko 8. Potilaiden sairaalakaatumisten kustannukset; sisällönanalyysissa muodostuneet yläkäsitteet ja alakategoriat
Yläkäsite Kustannusten syy, alakategoriat Tutkimus Kaatumisten
välittömät kustannukset sairaalassa
Hoitajan tekemä tilannearvio
Kuvantamistutkimukset
Lääkärin arvio jatkohoidon tarpeesta
Potilassiirrot
• Galbraith ym. 2011
• Haines ym. 2013
• Hirose ym. 2015
• Fields ym. 2015
• Haines ym. 2013
• Hirose ym. 2015
• Hirose ym. 2015
• Galbraith ym. 2011 Kaatumisten
aiheuttamien vammojen hoidon kustannukset
Hoitajien
henkilöstökustannukset
• Galbraith ym. 2011
• Morello ym. 2015
• Nuckols ym. 2017
Leikkaussalikustannukset • Baris ym. 2018
• Galbraith ym. 2011
• Hirose ym. 2015
• Oliver ym. 2008
• Pappas 2008 Materiaalikustannukset
Sairaalahoitojakson pituus
Vamman hoito
• Haines ym. 2013
• Hirose ym. 2015
• Pappas 2008
• Baris ym. 2018
• Galbraith ym. 2011
• Morello ym. 2015
• Zecevic ym. 2010
• Galbraith ym. 2011
• Haines ym. 2013
• Hirose ym. 2015
• Morello ym. 2015 Taulukko 8 jatkuu
Kaatumisten ehkäisyn ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset
Hoitohenkilökunnan kouluttaminen
Infrastuktuurikustannukset Potilaiden ohjaaminen Vakuutuskorvaukset
• Galbraith ym. 2011
• Nuckols ym. 2017
• Galbraith ym. 2011
• Haines ym. 2013
• Oliver ym. 2008
Sairaalakaatumisen aiheuttaman vamman vakavuus vaikuttaa muodostuvien kustannusten suuruuteen (Pappas 2008, Zecevic ym. 2010, Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Hirose ym.
2015, Nuckols ym. 2017, Thouaket ym. 2017, Baris ym. 2018). Hirosen ym. (2015) tutkimuksessa sairaaloiden sähköisessä haittatapahtumarekisterissä vamman vakavuus jaettiin kahdeksaan tasoon, joista varsinaista kustannusanalyysia varten tasot on tiivistetty kahteen ryhmään: vakava vamma ja lievä vamma (Hirose ym. 2015). (Taulukko 9.)
Taulukko 9. Vamman vakavuuden määrittely Hirosen ym. (2015) mukaan Taso Vamman kuvaus
0 virhe on tapahtunut, tai lääkityksessä tai lääkintälaitteessa on jotain vikaa, mutta potilaalle ei aiheudu haittaa
1 vahinko tapahtui, mutta potilaalle ei aiheutunut varsinaista haittaa
2 lievä väliaikainen haitta, joka ei aiheuttanut toimenpidettä tai hoitoa
LIEVÄ VAMMA
3a kohtalainen väliaikainen haitta, joka aiheutti pienen toimenpiteen tai hoitoa
3b vakava väliaikainen haitta, joka vaati suuren toimenpiteen tai hoidon
VAKAVA VAMMA
4a lievästä kohtalaiseen oleva pysyvä haitta, jonka seurauksena on vaurio ilman pysyvää toimintahäiriötä tai kosmeettista vammaa 4b kohtalaisesta vakavaan oleva pysyvä haitta,
jonka seurauksena potilas jää pysyvästi vaurioituneeksi, potilaalle jää merkittävä toimintahäiriö tai kosmeettinen vamma 5 kuolema, joka ei liittynyt varsinaiseen
ensisijaiseen sairauteen
Morello ym. (2015) on esittänyt vamman vakavuuden Morsen mukaan jaettuna neljään luokkaan. Ensimmäinen luokka ”ei vammaa” tarkoittaa, että fyysistä vauriota ei ole huomioitu tai kirjattu kaatumisen seurauksena. Toinen luokka ”lievä vamma” voi olla esimerkiksi mustelma, turvotus, pintahaava tai ihon repeämä, joka ei vaadi muuta hoitoa kuin yksinkertaisen kivunhoidon, esimerkiksi parasetamolilääkityksen. Kolmas luokka ”kohtalainen vamma” voi olla sijoiltaanmeno, venähdys, ja/tai vamma, joka vaatii lääkkeellistä tai kirurgista hoitoa. Neljäs luokka ”vakava vamma” voi olla mikä tahansa sisäinen tai ulkoinen murtuma tai päävamma, mukaan lukien subduraaliset hematoomat. (Morello ym. 2015.)
5.2.1. Kaatumisten välittömien kustannusten syyt sairaaloissa
Potilaiden kaatumiset sairaalassa aiheuttavat kustannuksia, vaikka vammaa ei olisikaan todettu aiheutuneen (Pappas 2008, Galbraith ym. 2011, Haines ym. 2013, Fields ym. 2015, Hirose ym.
2015). Kustannuksia syntyy potilaan tutkimisesta, lääkityksestä, injektioista, kuvantamistutkimusten järjestämisestä, tekemisestä ja tulosten tulkinnasta, sekä jatkohoidon muusta suunnittelusta. Kustannukset jakaantuvat merkittävästi eri tavalla vamman vakavuuden suhteen. (Kuvio 3 ja 4.) Vakavien vammojen hoidossa operatiivisen hoidon kustannukset muodostavat valtaosan kustannuksista. Nämä voivat olla monikymmenkertaiset verrattuna ei- operatiiviseen hoitoon. Lievemmissä vammoissa operatiivisen hoidon osuus on määrällisesti pienempi ja kuvantamistutkimuksilla on niihin verrattuna merkittävämpi osuus vammojen kokonaiskustannuksista. (Hirose ym. 2015.)
Kuvio 3. Kustannusten jakaantuminen (euroina) Shimane University Hospitalissa lievissä ja vakavissa vammoissa (mukaillen Hirose ym. 2015)
Kuvio 4. Kustannusten jakaantuminen (euroina) St. Mary`s Hospitalissa lievissä ja vakavissa vammoissa (mukaillen Hirose ym. 2015)
Hoitajat käyttävät työaikaansa sairaalassa heti potilaan kaatumisen tapahduttua potilaan voinnin, tarvittavan lääkityksen ja hoidontarpeen arviointiin. Lisäksi he käyttävät aikaa kaatumistapahtuman asianmukaiseen kirjaamiseen potilastietoihin. Kun kaatumisesta ei seuraa todettua vahinkoa potilaalle, hoitajan käyttämä aika tähän arvioon on keskimäärin 15 minuuttia.
Jos kaatumisesta seuraa jokin todettu vamma, hoitajan tilannearvion ja kirjaamisen tekemiseen käyttämä aika on keskimäärin 30 minuuttia. (Haines ym. 2013.)
USA:ssa Tuft Medical Center -sairaalassa kolmen vuoden (2008-2010) aikana tehdyistä 262 kuvantamistutkimuksesta 82% oli negatiivisia eli kuvista ei löytynyt näkyvää vammaa. Tässä tutkimuksessa kaatuneita oli yhteensä 530 potilasta, ja heistä 178 potilaalle tehtiin kuvantamistutkimuksia kaatumisen jälkeen. Kuvia määrättiin otettavaksi 1-5 jokaista tutkittua potilasta kohden. Kuvantamisten keskiarvo oli 1.5 kuvaa. Kuvatuista potilaista 20%:lla löydettiin kaatumiseen liittyvä vamma. (Fields ym. 2015.)
Useimmiten potilas itse vaatii röntgenkuvantamista alueelle, jonka epäilee saaneen vaurion, jotta oikea tutkimus ja hoito saadaan päätettyä (Hirose ym. 2015). Yleisimpiä kaatumisen jälkeen tehtävistä tutkimuksista oli Fieldsin ym. (2015) mukaan pään
tietokonetomografiatutkimukset (CT-tutkimukset), joiden osuus kuvantamisista oli 58% (152 tutkimusta) (Fields ym. 2015). Sairaalassa tehty kaatumisen ehkäisyn interventio voi vähentää tutkimustiedon mukaan merkittävästi kaatumisten määrää, joiden tutkimisessa tarvitaan kuvantamistutkimuksia (Galbraith ym. 2011).
5.2.2 Kaatumisten aiheuttamien vammojen hoidon kustannukset
Sairaalassa kaatuminen aiheuttaa lisäkustannuksia aiheutuneen vamman hoidon tarpeen seurauksena (Morello ym. 2015, Tchouaket ym. 2017, Baris ym. 2018). Barisin ym. (2018) tutkimuksen mukaan potilaat, jotka olivat saaneet kaatumisen seurauksena vakavan vamman, olivat sairaalahoidossa 14.61 päivää pidempään, kuin potilaat, jotka eivät olleet kaatuneet.
Tchouaketin ym. (2017) mukaan 42 kaatuneen potilaan aineistossa heille aiheutui 105-474.6 lisähoitopäivää osastolla, keskiarvon ollessa 306.6 vuorokautta. Tämä jaettuna kaatuneiden potilaiden määrällä tarkoittaa, että kaatuneet potilaat olivat sairaalassa keskimäärin 7.3 vuorokautta pidempään kuin potilaat, jotka eivät kaatuneet sairaalahoidon aikana. (Kuvio 5.) (Tchouaket ym. 2017.)
Morellon ym. (2015) mukaan sairaalassa kaatuneiden sairaalahoidon kesto oli keskimäärin kahdeksan vuorokautta pidempi kuin potilailla, jotka eivät kaatuneet (95%, p=.001). Kolme kertaa tai useammin kaatuneilla potilailla lisäpäivien määrä osastohoidossa oli 23 (95%, p=.003). Kaatuneelle potilaalle, joka sai vamman, lisäpäivien määrä oli 11 (95%, p=.001).
Kaatumisen jälkeen potilaalle aiheutui keskimäärin seitsemän lisähoitopäivää, vaikka vammaa ei aiheutunut (95%, p=.001). (Kuvio 4.) (Morello ym. 2015.)
Kuvio 5. Sairaalakaatumisesta aiheutuvat lisähoitopäivät keskimäärin/potilas
Kaatumisvammojen kirurginen hoito on kallista (Pappas 2008, Hirose ym. 2015, Baris ym.
2018). Valtaosa sairaalakaatumisen aiheuttaman vakavan vamman saaneista potilaista tarvitsee kirurgista hoitoa. Lievemmissä vammoissa kirurgisen hoidon tarve on pienempi, mutta silti tutkitusti yli 10% potilaista tarvitsee kirurgista hoitoa. (Hirose ym. 2015.) Sairaalakaatumisesta aiheutuvan vamman kirurgisen hoidon on tutkittu tuottavan potilaan hoitoon keskimäärin 8 983€
(10 995,24US$) korkeammat kustannukset. (Baris ym. 2018.)
Erityisesti lonkkamurtumapotilaiden hoito aiheuttaa merkittäviä kustannuksia kaatumisen jälkeen. Kontrolliryhmään verrattuna kaatumisesta aiheutuneet keskimääräiset välittömät kustannukset olivat 5437€ (6 655,02US$) suuremmat lonkkamurtumapotilaalle.
Kokonaishoidon muut kustannukset olivat arviolta 5854€ (7165,46US$), ja joidenkin lonkkamurtumien hoidon kustannukset nousivat laskennallisesti tästä vielä 3094€
(3786,68US$) suuremmiksi. (Baris ym. 2018.)
Kaatumisvamman jälkeen kivunhoito on tärkeää potilaille, ja lääkehoitoa tarvitaan lievän vamman hoidoksi tutkimustulosten mukaan 18,5-28,1%:lla kaatuneista, kun aiheutunut vamma on luokiteltu lieväksi tai kohtalaiseksi. Vakavan vamman jälkeen lääkehoidon tarve oli 67,6%:lla potilaista, ja osuus potilaan hoidossa oli suurempi toisessa japanilaisista tutkimukseen
0 5 10 15 20 25
Baris ym. 2018
Morello ym.
2015 (keskiarvo)
Morello ym.
2015 (ilman vammaa)
Morello ym.
2015 (vamma)
Morello ym.
2015 (>3 kaatumista)
Tchouaket ym.
2017
Sarake1 14,6 8 7 11 23 7,1
