Poliisin voimakeinojen käyttö - Oikeus vai velvollisuus?

Poliisin voimakeinojen käyttö – Oikeus vai velvollisuus?

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu –tutkielma 12.01.2021

Tekijä: Sami Viippola, 304662 Ohjaaja: Mika Launiala

TIIVISTELMÄ

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Sami Viippola

Ohjaaja

Mika Launiala

Työn nimi (suomeksi ja englanniksi)

Poliisin voimakeinojen käyttö – Oikeus vai velvollisuus?

Pääaine

Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus

Työn laji

Pro gradu –tutkielma

Aika

Tammikuu 2021

Sivuja

XIV+103

Tiivistelmä

Tutkielmassa tarkastellaan, onko voimakeinojen käyttö yksittäisen virkatehtävän suorittamiseksi poliisimiehen oikeus vai velvollisuus. Poliisin toiminnan perustarkoitus on oikeus- ja yhteiskun- tajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja rikosten en- naltaehkäisy, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Tarvittaessa poliisi- miehen on poliisilain mukaisilla voimakeinoilla turvattava laillisen virkatehtävän suorittaminen.

Tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus, jossa oikeussäännösten tulkinnalla pyritään selvittämään voimassa olevien oikeussääntöjen sisältöä. Tutkielmassa käytetään muo- dollista eli formaalista oikeuslähdeoppia, joissa keskeisinä oikeuslähteinä ovat perustuslaki ja poliisilaki. Muita oikeuslähteitä ovat tuomioistuinratkaisut ja poliisihallituksen ohjeistukset.

Tutkielmassa perehdytään poliisimiehen käytössä oleviin voimankäyttövälineisiin ja niiden toi- mintamahdollisuuksiin, voimankäytön perusteisiin ja tarkoituksenmukaisuuteen. Tutkielman tarkoituksena on voimankäyttötilanteiden oikeuskäytännön tarkastelu lievimmän, tehokkaimman ja toimivan voimankäyttövälineen löytämiseksi.

Tutkielman tutkimuskysymykset liittyvät poliisin tehtäviin, voimakeinojen käytön määrittelyyn ja poliisimiehen oikeuteen käyttää virkatehtävän hoitamiseksi tarpeellisia ja puolustettavia voi- makeinoja. Lisäksi pohditaan yhteiskunnan kehittymisen vaikutusta voimakeinojen käyttöön ja voimakeinojen käytön muuttumista oikeudesta velvollisuudeksi.

Tutkielman johtopäätöksenä on, että mikäli poliisin virkatehtävän suorittaminen edellyttää voi- makeinojen käyttöä, poliisimies on virkavastuullaan velvollinen niitä käyttämään. Voimakeino- jen käytössä poliisimies valitsee voimankäytön rattaasta yksittäisen virkatehtävän suorittamisek- si lievimmän, tehokkaimman ja toimivan voimankäyttövälineen, jota käytetään lievimmällä ta- voiteltavaan tulokseen johtavalla tavalla.

Avainsanat

voimakeinojen valinta, voimakeinojen käyttö, voimankäyttöohje, voimankäyttömääräys, hätä- varjelu, hätäsuunnitelma, virkavastuu, toimenpiteestä luopuminen

SISÄLLYS

LÄHTEET ... V LYHENTEET ... XIII

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkielman lähtökohdat ... 1

1.2 Tutkielman taustaa ... 1

1.3 Tutkielman kohde ... 3

1.4 Tutkielman rakenne ... 4

1.5 Tutkimuskysymykset ... 5

1.6 Tutkimusmenetelmä ... 5

2 POLIISIN TEHTÄVÄT ... 7

3 POLIISIN VOIMAKEINOJEN KÄYTTÖ ... 12

3.1 Voimakeinojen käytön perusteet ... 12

3.2 Voimakeinojen määrittely ... 13

3.2.1 Perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ... 16

3.2.2 Tarpeellisuusperiaate ... 16

3.2.3 Suhteellisuusperiaate ... 19

3.2.4 Vähimmän haitan periaate ... 21

3.2.5 Tarkoitussidonnaisuuden periaate ... 22

3.2.6 Tehtävien hoito ja tärkeysjärjestys ... 23

3.2.7 Esteellisyys ... 23

3.3 Voimakeinojen käyttöön varautuminen ja käytöstä varoittaminen ... 24

3.4 Voimakeinojen valinta ... 25

3.5 Ampuma-ase ... 34

3.6 Voimakeinojen käyttö kulkuneuvon pysäyttämiseksi ... 36

3.7 Voimakeinojen käytön liioittelu ... 41

3.8 Yhteenveto voimakeinojen käytöstä ... 44

4 MUUTTUUKO OIKEUS VELVOLLISUUDEKSI ... 47

4.1 Poliisin toimintamallin, koulutuksen ja varustuksen muuttuminen ... 47

4.2 Jakomäen pankkiryöstö ja Mikkelin panttivangit 1986 ... 50

4.3 Hirsalan piiritys ... 52

4.4 Poliisin voimankäyttö vesurimieheen Merikarvialla 2000 ... 53

4.5 Jokelan koulusurmat 2007 ... 55

4.6 Poliisin voimankäyttö vesurimieheen Mäntyharjulla 2007 ... 56

4.7 Kauhajoen koulusurmat 2008 ... 57

4.8 Poliisin toiminta moottoritiellä Orimattilassa 2016 ... 59

4.9 Turun torin tapahtumat 2017 ... 60

4.10 Yhteenveto ... 61

5 OIKEUS VAI VELVOLLISUUS ... 63

5.1 Toiminnalliset johtosuhteet ... 63

5.2 Esimiehen käsky ... 64

5.3 Voimankäyttöohje vai -määräys? ... 65

5.3.1 Esimiehen ja alaisen vastuu ... 66

5.3.2 Voimankäyttöohje ... 67

5.3.3 Voimankäyttömääräys (käsky tai kielto) ... 67

5.3.4 Syitä ohjeen tai määräyksen antamiseen ... 68

5.3.5 Ohjeen ja määräyksen muoto... 68

5.3.6 Vaarallisen työn tekeminen ... 69

5.3.7 Poliisitoiminnan ja työturvallisuuden suhde... 70

5.4 Vastuu voimakeinon käytöstä ... 71

5.5 Voimakeinojen käyttämättä jättäminen ... 72

5.6 Voimankäyttö virka-aputehtävällä ... 74

6 VOIMANKÄYTTÖ VAI HÄTÄVARJELU?... 77

6.1 Tehtävän suoritustapa ... 77

6.2 Voimakeinojen käyttö ... 78

6.3 Hätävarjelu... 78

6.4 Hätävarjelu ja virkavastuu ... 85

6.5 Yhteenveto ... 87

7 TOIMENPITEESTÄ LUOPUMINEN ... 89

8 VOIMANKÄYTÖN SEURANTA ... 91

9 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 95

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Boucht, Johan, Polisiär våldsanvändning, Uppsala 2011.

Boucht, Johan, De yttre gränserna för finska polisens maktmedelsbruk. JFT 2014, s. 288–302.

Boucht, Johan, Finsk polis och s.k. riktade dödsskott. JFT 2017, s. 611–628.

Boucht, Johan, Polisens maktmedelsanvändning. Polisyrkeshögskolan, Tammerfors 2018.

Boucht, Johan, Poliisin voimakeinojen käyttö. Poliisiammattikorkeakoulu 2020. Suorakäännös teoksesta ”Polisens maktmedelsanvändning. En lärobok om finsk rätt.” Kääntäjä Markus Wahlberg

Frände, Dan, Allmän straffrätt. Helsingin yliopisto, 2001.

Frände, Dan, Yleinen rikosoikeus. Suomentanut Markus Wahlberg. Edita publishing Oy. Hel- sinki 2005.

Gusy, Christoph, Polizeirecht (kuudes painos). Tübingen, 2006.

Helminen, Klaus - Kuusimäki, Matti - Salminen, Markku, Poliisioikeus. Talentum Oyj 1999.

Helminen, Klaus – Kuusimäki, Matti – Rantaeskola, Satu, Poliisilaki. Talentum Oyj 2012.

Helminen, Klaus – Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen, Marko, Esitutkinta ja pakkokeinot. Talentum Oyj 2014.

Hirvonen, Ari, Mitkä metodit? Opas oikeustieteelliseen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Helsinki 2011. [https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/ hir- vonen_mitka_metodit.pdf] (5.11.2020)

Husa, Jaakko, Anu Mutanen, Teuvo Pohjolainen. Kirjoitetaan juridiikkaa. Saarijärvi 2001.

Talentum Media Oy.

Husa, Jaakko, Julkisoikeudellinen tutkimus. Jyväskylä 1995, Gummerus kirjapaino Oy.

Jareborg, Nils, Allmän kriminalrätt. Uppsala, Iustus 2001.

Karpela, Totti-Mikael, Kansalaisen turvakirja. Otava, Helsinki 1998.

Kimpimäki, Nea – Kimpimäki, Niko, Poliisin voimankäyttötilanteissa loukkaantuneet vuosina 2016–2017. Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö 2018.

Koskinen, Pekka, Rikosvastuun perusteet. Teoksessa: Rikosoikeus. Alma Talent, Helsinki 2002, s. 97–124.

Kyllönen, Ari, Poliisin voimankäyttö. Helsingin hovioikeuden julkaisuja. Valittuja kysymyk- siä rikos- ja prosessioikeudesta III. (Toim. Koponen, Pekka – Lahti, Raimo – Kallioinen, Laura). Tampere 2020, s. 133–220.

Launiala, Mika, Suhteellisuusperiaate uuden esitutkintalain (805/2011) 4 luvun 4 §:ssä. Edi- lex-artikkeli 2013/23. Julk. 12.8.2013. [www.edilex.fi/lakikirjasto/10615] (21.12.2020) Majanen, Martti, Yksityishenkilön oikeudesta voimakeinojen käyttöön. Suomalaisen laki-

miesyhdistyksen julkaisuja. Vammala 1979.

Neiglick, Kirsi. Kloonien paluu – poliisin toimivaltuuksien kehittymisestä Suomessa.

Oikeus 2004 (33) 1: 25–37. Edilex-Artikkeli. [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:

2443/oikeus/3675.pdf] (4.11.2020)

Nuutila, Ari-Matti, Rikoslain yleinen osa. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1997.

Ojanen, Tuomas, Perusoikeudet ja ihmisoikeudet Suomessa. Hakapaino Oy, Helsinki 2003.

Parviainen, Johanna – Rantaeskola, Satu, Poliisilaki – kommentaari. Satu Rantaeskola (Toim.). Poliisiammattikorkeakoulu, Tampere 2014.

[https://core.ac.uk/download/pdf/38116516.pdf] (21.12.2020)

Rikander, Henri – Sutela, Mika, Miten suomalainen poliisi käyttää voimakeinoja kohdatessaan väkivaltaa virkatehtävässä. Edilex-Artikkeli 2020/42, julkaistu 28.10.2020.

[https://www.edilex.fi/artikkelit/21583] (2020b) (24.11.2020)

Rikander, Henri – Sutela, Mika, Poliisiin kohdistuva väkivallan anatomia. Rikosepäilyjen taustat sekä tekojen vaarapotentiaali. Edilex-Artikkeli 2020/34, julkaistu 11.9.2020.

[https://www.edilex.fi/artikkelit/21386] (2020a) (19.11.2020)

Rikander, Henri – Kallio, Heikki, KKO 2020:13 – Korkein oikeus lievintä voimakeinoa etsi- massa. Edilex -Artikkeli 2020/21, julkaistu 16.6.2020. [www.edilex.fi/artikkelit/21062]

(5.11.2020).

Rikander, Henri, CUSTOS PUBLICUS GLADIUM FRUSTRA NON FERT – Empiirinen tutkimus poliisin voimankäytöstä ja poliisin kohtaamasta väkivallasta. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 191. University of Eastern Finland 2019. [https://epublications.uef.fi/pub/urn_

isbn_978-952-61-3023-1/] (19.11.2020).

Rikander, Henri – Kimpimäki, Niko – Kimpimäki, Nea, Poliisin voimankäytön seuraukset –

Empiirinen analyysi voimankäytön seurauksista vuosilta 2016–2017. Edilex-Artikkeli 2018/12, julkaistu 3.5.2018. [www.edilex.fi/artikkelit/18748] (19.11.2020)

Rikander, Henri, Poliisin kokemus virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Edilex–Artik- keli 2017/43, julkaistu 24.10.2017. [https://www.edilex.fi/artikkelit/18212] (19.11.2020) Rikander, Henri. Poliisin voimankäyttö ja sen seuranta, s. 76–81. Teoksessa Poliisin toiminta-

ympäristö. Poliisiammattikorkeakoulun katsaus 2016. Poliisiammattikorkeakoulun ra- portteja 125. Vesa Muttilainen & Pauliina Potila (toim.)

[https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117042/Raportti_125_verkko.pdf?seque nce=1] (21.12.2020)

Sinisalo, Kari, Poliisin toimivallan määräytyminen. Suomalainen lakimiesyhdistys, Helsinki 1971.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti, Rikosoikeuden yleinen osa – Vastuuoppi. Talentum Oyj, Hel- sinki 2013.

Terenius, Markus, Hätävarjelu ja voimakeinojen käyttö. Helsingin hovioikeuden julkaisuja.

Rikosoikeuden uudistuneet yleiset opit, (Toim. Lahti, Aimo ja Ojala, Timo). Helsinki 2004, s. 198–215.

Terenius, Markus, Poliisin voimankäyttö. Rikosoikeudellinen tutkimus sallitun voimankäytön rajoista. Väitöskirja, Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta. Suomen laki- miesliiton kustannus 2013.

Veinola, Ville, Poliisimiehen käskyvalta – Erityisesti aseenkäytön arvioinnissa. Helsingin yli- opisto, oikeustieteellinen tiedekunta, lisensiaattityö 2008.

Viljanen, Veli-Pekka, Perusoikeuksien rajoitusedellytykset. WSOY Lakitieto 2001.

YIisjoki, Pentti, Poliisioikeus 1. Poliisitoiminnasta erityisesti virka-aputoimintana sekä siihen liittyvästä vastuusäännöstä poliisioikeuden järjestelmässä. Karisto Oy Hämeenlinna 1965.

INTERNET-LÄHTEET

Kansainväliset painisäännöt 29.1.2019. Tarkastettu 23.12.2020.

[https://www.painiliitto.fi/tiedostot/saannot/Final_Saannot_2018_29012019.pdf]

Poliisin tehtävät, Poliisi 2020. [https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista] (13.10.2020) Paikallispoliisin tehtävät. Poliisi 2020.

[https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/organisaatio/paikallispoliisi] (14.10.2020) Poliisin toiminnan yleiset periaatteet. Poliisi 2020.

[https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/toiminnan_yleiset_periaatteet] (14.10.2020) Poliisin voimakeinojen käyttö. Poliisi 2020.

[https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/voimakeinojen_kaytto] (14.10.2020)

Ridanpää, Rita, Poliisilain mukainen toimenpiteestä luopuminen ja sen siirtäminen sekä työ turvallisuuslain mukainen työstä pidättäytyminen. Asiantuntijakirjoitus, Lakimies, SPJL.

2016.[https://www.spjl.fi/viestinta/julkaisut/asiantuntijakirjoitukset/poliisilain_mukainen _toimenpiteesta_luopuminen_ja_sen_siirtaminen_seka_tyoturvallisuuslain_mukainen_ty osta_pidattaytyminen.3183.blog] (19.11.2020)

Sisäministeriö. Poliisi ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. 2020.

[https://intermin.fi/poliisiasiat/yleinen-jarjestys-ja-turvallisuus] (14.10.2020) Suomen vapaaotteluliiton viralliset kilpailusäännöt 2017

[http://www.vapaaottelu.fi/vapaaottelu/ottelusaannot/] (23.12.2020)

VIRALLISLÄHTEET

Euroopan ihmisoikeussopimus (Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaa- miseksi), Ulkoasiainministeriön ilmoitus 63/1999.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies, Etälamauttimen käytön valvontaa tulisi tehostaa ja käyttö ohjeistaa. 31.8.2016, 1187/2/15.

HE 57/1994 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle poliisilaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi.

HE 1/1998 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi

HE 44/2002 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lain- säädännön uudistamiseksi.

HE 224/2010 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle poliisilaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi.

OLJ 5/2000, Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevat säännökset. Rikoslakiprojektin ehdotus.

Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 2000:5. Helsinki 2000.

PeVM 25/1994 vp, perustuslakivaliokunnan mietintö nro 25, 1994.

PolAmk 2017, Voimankäytön kenttäkouluttajatutkintomateriaali, Voimakeinon valinta.

Poliisihallitus, Poliisin operatiivisen kenttätoiminnan johtamis- ja koulutusjärjestelmä. POL- 2014–1967, julkaistu 16.12.2014.

Poliisihallitus, Poliisin operatiivisen kenttätoiminnan perusteet. POL-2017-13344.

Poliisihallitus, Virkamiesoikeudelliset toimenpiteet poliisissa. POL-2017-12772 (2017b).

Poliisihallitus, Poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinta. 2017. Ohje. 2020/2013/4590.

( 2017 c)

Poliisihallitus, Poliisin voimankäytön seuranta. Ohje. POL-2019-19341. 18.2.2019. (2019a) Poliisihallitus, Poliisin voimankäyttö- ja suojavälineet sekä voimakeinojen ja suojavälineiden

käytön koulutus. POL-2019-28030. 26.11.2019. (2019b)

Poliisihallitus, Valvonta- ja hälytystoiminnan tila. Selvityshankkeen loppuraportti 3/2019.

[https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/julkaisut/julkaisu/valvonta_ja_halytystoiminnan_

tila_selvityshankkeen_loppuraportti?docID=86272] (2.11.2020) (2019 c)

Valvira, Kuolemansyyn selvittäminen. 2020. [https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva- ammatinharjoittaminen/kuolemansyyn_selvittaminen] (11.12.2020)

LEHTIARTIKKELIT

Ervasti, Antti, Valo tulee apuun tiukoissa tilanteissa. Sanomalehti Kaleva 5.4.2007.

[https://www.kaleva.fi/valo-tulee-apuun-tiukoissa-tilanteissa/2350798] (21.12.2020) Ervasti, Antti, Oulussa toimii pohjoisen oma Karhu-ryhmä. Sanomalehti Kaleva 5.4.2007.

[https://www.kaleva.fi/oulussa-toimii-pohjoisen-oma-karhu-ryhma/2350802]

(21.12.2020)

Kallio, Vappu, Poliisi joutui hakemaan 14 hillastajaa soilta, osa ehti olla maastossa 12 tuntia.

Aamulehti 2.8.2017. [https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007264788.html]

(8.1.2020)

Kemppainen, Susanna, Poliisilta kiitosta uudelle voimankäyttövälineelle. ”Erittäin käytännöl- linen”. Sanomalehti Kaleva 25.9.2014. [https://www.kaleva.fi/poliisilta-kiitosta-uudelle- voimankayttovalineelle/1933867] (23.11.2020)

Kemppainen, Susanna, Mopotyttöä sumuttaneille poliiseille virkarikostuomio – Oikeuden mielestä OC-kaasu aiheutti tarpeetonta vaaraa. Sanomalehti Kaleva 21.12.2018.

[https://www.kaleva.fi/mopotyttoa-sumuttaneille-poliiseille-virkarikostuo/1744836]

(23.11.2020)

Laakso, Silva, Näin toimivat Suomen poliisin erikoisjoukot… IS 30.3.2018.

[https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005623118.html] (21.12.2020)

Lehtonen, Tuomas, Ajokieltojen määrääminen poliisille. Lakimiesuutiset, Suomen lakimies- liitto. 17.6.2019. [https://lakimiesuutiset.fi/ajokiellot-poliisin-tyolistalle/] (11.12.2020) Mäntymaa, Eero, ISIS edelleen hiljaa Turun iskusta – tässä kolme asiaa, jota voimme siitä

päätellä. Yle 6.9.2017. [https://yle.fi/uutiset/3-9811172] (21.12.2020)

Pietiläinen, Jari, Tällaisen valan kaikki poliisit joutuvat vannomaan Suomessa. Helsingin uuti- set 17.5.2019. [https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1246651] (21.12.2020.) Reinboth, Susanna, EIT. Suomi epäonnistui Kauhajoen kouluampumisen estämisessä, kun

poliisi ei ottanut pois surma-asetta – uhrien läheiset saavat 30 000 euron korvaukset.

Helsingin Sanomat 17.9.2020. [https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006638612.html]

(11.10.2020)

Rikander, Henri, Poliisi käyttää asetta harvoin. Haaste 4/2017.

[https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste42017/poliisikayttaaasettaharvoin.h tml] (25.10.2020)

Sipinen, Hanna. Poliisi ampui poliisikoiran Sipoossa. Iltalehti 12.11.2020. [https://www.ilta- lehti.fi/kotimaa/a/08527c06-9319-4e1a-89be-b05ceb7d5b95] (28.11.2020)

STT, Poliisi tartutti vesurimiehen ampumalla. Julkaistu 22.9.2007. [https://www.kaleva.fi/

poliisi-taltutti-vesurimiehen-ampumalla/2244045] (6.11.2020.)

STT, Kuolemaan johtanut ampuminen ei tuonut syytettä poliiseille. 25.2.2010.

[https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuolemaan-johtanut-ampuminen-ei-tuonut-syytetta- poliiseille-/2038810#gs.mc6ytt] (1.12.2020)

Yle, Erikoisjoukkojen poliisi ei ole kuumakalle. 27.12.2010. [https://yle.fi/uutiset/3-5692807]

(21.12.2020)

TUTKIJALAUTAKUNTA

Oikeusministeriö, Jokelan koulusurmat 7.11.2007. Tutkijalautakunnan raportti, julkaisu 2009:2. Helsinki 2009.

Oikeusministeriö, Kauhajoen koulusurmat 23.9.2008. Tutkijalautakunnan raportti, selvityksiä ja ohjeita 11/2010, Helsinki 2010.

OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus

KKO 1984-II-127.

KKO 1990:136.

KKO 1991:88.

KKO 1993:50.

KKO 2004:75.

KKO 2020:13.

KKO 2020:29.

Hovioikeus

Helsingin HO 21.8.1997 nro 2815.

Helsingin HO 12.10.2004 tuomio nro 3740, R 03/75.

Helsingin HO 5.7.2007 tuomio nro 2288, R 07/472.

Helsingin HO 24.8.2009, tuomio nro 2142, R 08/3095.

Helsingin HO 26.2.2014, tuomio nro 428, R 12/2973.

Helsingin HO 20.10.2017 tuomio nro 17/142196, R 17/835.

Itä-Suomen HO 11.1.2007 tuomio nro 5, R 06/150.

Rovaniemen HO 17.10.2014, ratkaisu 14/143718.

Turun HO 12.6.2001 tuomio nro 1449, R 00/763.

Turun HO 21.7.2004 tuomio nro 2168, R 03/2228.

Turun HO 19.6.2008 tuomio nro 1403, R 07/1441.

Turun HO 22.02.2019, päätös 19/108189, R 18/1420.

Vaasan HO 2.6.2005 tuomio nro 825, R 04/1328.

Vaasan HO 28.2.2012 tuomio nro 250, R10/1032.

Vaasan HO 11.12.2014 tuomio R 13/177.

Vaasan HO 18.12.2018 tuomio nro 18/156351.

Käräjäoikeus

Pohjanmaan KäO 6.9.2017 tuomio nro 17/134362.

Varsinais-Suomen KäO tuomio 18/125884.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT

Huohvanainen vastaan Suomi, 13.3.2007 (Application no. 57389/00).

Kotilainen ym. vastaan Suomi, 17.9.2020 (Application no. 62439/12).

Heikkinen vastaan Suomi, 22.3.2011.

Ruotsin tuomioistuimet

Hovrätten över Skåne och Blekinge 2002-12-18 mål nr. B1070-02.

NJA 2006 N 26.

RH 2012:59.

Syyttäjälaitos

Valtakunnansyyttäjänvirasto 5530/R/5945/19, dnro R 19/68.

Valtakunnansyyttäjänvirasto 2019, päätökset 19/888–19/890.

Itä-Uudenmaan syyttäjävirasto, SJP, R 16/4347, nro16/1894–1896. 2016.

Itä-Uudenmaan syyttäjävirasto, SJP, R 18/3466, nrot 18/3466–18/3468. 2018.

Itä-Suomen syyttäjävirasto, SJP, nro 18/1566, asianro. R 18/4837.

Salpausselän syyttäjävirasto, SJP, R 17/5097, päätös 17/1817. 2017.

Salpausselän syyttäjävirasto, SJP, R17/6451, päätös 17/2376. 2.10.2017.

Länsi-Suomen syyttäjänvirasto, SJP, Turku, 16.12.2002.

LYHENTEET

CPT Kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangais- tuksen estämiseksi toimiva eurooppalainen komitea

HalL Hallintolaki (434/2003)

AOA Eduskunnan apulaisoikeusasiamies

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

EIS Euroopan ihmisoikeussopimus

EstL Esitutkintalaki (805/2011)

HaVM Hallintovaliokunnan mietintö

HO Hovioikeus

HE Hallituksen esitys eduskunnalle

Jokelan koulusurmat Oikeusministeriö, Tutkintalautakunnan raportti, Jokelan koulusur- mat 7.11.2007.

Kauhajoen koulusurmat Oikeusministeriö, tutkintalautakunnan raportti, Kauhajoen kou- lusurmat 23.9.2008.

KKO Korkein oikeus

KäO Käräjäoikeus

MTL Mielenterveyslaki (1116/1990)

PeVM Perustuslakivaliokunnan mietintö

PKL Pakkokeinolaki (806/2011)

PL Perustuslaki (731/1999)

PolA Poliisista annettu Valtioneuvoston asetus (1080/2013)

PolAMK Poliisiammattikorkeakoulu

PolH Poliisihallitus

PolL Poliisilaki (872/2011)

PolOpt Poliisin operatiivisen toiminnan perusteet 2017.

PolSäilA Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta (841/2006)

RL rikoslaki (39/1889)

SJP Syyttämättäjättämispäätös SPJL Suomen poliisijärjestöjen liitto TyöTurvL Työturvallisuuslaki (738/2002) VirkamL Valtion virkamieslain (750/1994)

VaPol Valtioneuvoston asetuksessa poliisista (1080/2013)

Saksa

UzwG Gesetz über den unmittelbaren Zwang bei Ausübung öffentlicher Gewalt durch Vollzugsbeamte des Bundes

1 JOHDANTO

1.1 Tutkielman lähtökohdat

Poliisi on yhteiskunnan organisaation osa, joka puolustaa hyvää ja vastustaa pahaa. Kaikista viranomaistahoista poliisi käyttää merkittävimmin ja näkyvimmin julkista valtaa.¹ Suomalai- selle poliisille tyypillistä on, että poliisilla on tehtäviään suorittaessaan paljon harkintavaltaa.

Harkintavallalla on kuitenkin legaaliset rajansa, joista tyypillisimpiä ovat hyvän hallinnon rajoja määrittävät hallinto-oikeudelliset yleiset periaatteet.²

Poliisin tehtävät on määritelty poliisilain (872/2011) 1 luvun 1 §:ssä, karkeasti ne on jaettu viiteen ryhmään, valtion turvallisuuden suojaamiseen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen, rikostorjuntaan, muihin poliisille säädettyihin tehtäviin ja poliisin antamaan virka-apuun kolmansille osapuolille.³

Virkatehtävien hoitamiseksi poliisimiehelle on annettu toimivaltuudet, jotka säädetään poliisi- lain 2 luvussa. Osa poliisin toimivaltuuksista tulee suoraan perustuslaista (731/1999), joka oikeuttaa poliisia puuttumaan suoraan kansalaisten perusoikeuksiin kuten oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Toimivaltuuksien käy- tössä poliisilla on oikeus turvautua virkatehtävän suorittamisen kannalta tarvittaessa voima- keinoihin poliisilain 2 luvun 17 §:ssä säädetyin perustein. Poliisin on valittava tilanteeseen sopiva, lievin, tehokkain ja toimivin voimakeino, jota voidaan pitää tehtävän suorittamisen kannalta puolustettavana.

1.2 Tutkielman taustaa

Tutkielma sai alkuideansa korkeimman oikeuden päätöksestä KKO 2020:13. Tapauksessa alioikeus totesi poliisimiehen toimineen poliisilain ja rikoslain säätämin valtuuksin, hovioi- keus katsoi virkamiehen menetelleen virheellisesti voimankäyttövälineen valinnassa ja sen

1 Neiglick 2004, s. 26.

2 Neiglick 2004, s. 32. Yleisiä hallinto-oikeudellisia pariaatteita ovat esimerkiksi objektiviteettiperiaate, yhden- vertaisuusperiaate, suhteellisuusperiaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate, kohtuullisuusperiaate ja luottamuk- sensuojan periaate.

3 Neiglick 2004, s. 31.

käytössä.⁴ Korkeimman oikeuden päätös perustui hovioikeuden päätökseen ja käsiteltiin ää- nestystuloksella kirjallisella menettelyllä. Korkein oikeus määritti yksittäiseen voimankäyttö- tilanteeseen lievintä, toimivaa ja tehokasta voimankäyttövälinettä, todeten, ettei etälamautin ollut tilanteeseen sopiva voimankäyttöväline. KKO langetti poliisimiehelle tuomion virkavel- vollisuuden rikkomisesta ja pahoinpitelystä.

Rikander ja Kallio ottivat kantaa KKO:n päätökseen artikkelissaan KKO 2020:13 – Korkein oikeus lievintä voimakeinoa etsimässä. Poliisitoiminnan perusperiaatteena on pyrkimys vält- tää voimankäyttötilanteiden syntymistä. Poliisin ei tule ryhtyä voimakeinojen käyttöön, mikäli tehtävän tavoite on saavutettavissa muulla tavoin.⁵ Poliisi pyrkii toimimaan yksittäisen poliisi- tehtävän hoitamisessa lievimmällä, tehokkaimmalla ja tavoiteltavaan tulokseen johtavalla toi- mintatavalla. Rikander ja Kallio toteavat poliisilla olevan toimimisvelvollisuus myös väkival- taisten henkilöiden kiinniottamiseksi. Toimintavelvollisuudesta huolimatta poliisimiehellä on kuitenkin oikeus työturvallisuuslain (738/2002) edellyttämään turvallisuustasoon työssään.

Rikander ja Kallio perustellusti katsovat, että virkamiehen toimiessaan kiinniottotilanteessa yksin, etälamautin on ollut järkevä voimankäyttöväline verrattaessa voimankäytön seurauksia ja virkatehtävää keskenään.⁶

Voimankeinojen käytön laaja-alainen hahmottaminen edellyttää kokemusta ja ymmärrystä poliisin toimintamalleista ja -käytännöistä. Tutkielman kirjoittajalla on monipuolinen kokemus ja käytännön perehtyneisyys poliisin kenttätoimintaan, voimakeinojen käyttöön ja niiden so- veltuvuuteen erilaisissa olosuhteissa. Kirjoittajalla on 20 vuoden kokemus poliisin kenttätoi- minnasta valvonta- ja hälytysyksikössä ja noin 15 vuoden kokemus toimimisesta voimankäy- tön kenttäkouluttajana. Kirjoittaja on toiminut joukkojenhallintaryhmässä (JOUHA), noin 10 vuotta koirapartiomiehen tehtävissä ja yli 7 vuotta Oulun vaativien tilanteiden ryhmän (Oulun valmiusryhmä Valo -79) operaattorin tehtävissä. Lisäksi kirjoittaja on toiminut puolustusvoi- mien kansainvälisen keskuksen kautta rauhanturvatehtävissä Bosnia-Hertsegovinassa, jossa

4 Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 6.9.2017 nro 17/134362; Vaasan hovioikeuden tuomio 18.12.2018 nro 18/156351.

5 Rikander – Kallio 2020, s. 15.

6 Rikander – Kallio 2020, s. 16–17.

toimin suomalaisen rauhanturvayksikön (FinCON) voimankäytön kouluttajana ja suoritin Yh- dysvaltain armeijan kevyiden aseiden kouluttajalisenssin.

1.3 Tutkielman kohde

Tällä Pro gradu tutkielmalla pyrin tuomaan esille poliisin voimakeinojen käytön realistisia toimintamahdollisuuksia, voimankäytön kehittymistä, voimakeinojen käytön perusteita ja tar- koituksenmukaisuutta. Tutkielman tarkoituksena on selventää voimankäyttötilanteen muodos- tumista ja lievimmän, tehokkaan ja toimivan voimankäyttövälineen vaihtoehtopunnintaa. Yk- sittäisen tehtävän kannalta voimankäyttövälineen valitsee tehtävää suorittava poliisimies, huomioiden poliisilain ja rikoslain vaatimukset, sekä työntekijän hengen ja terveyden turvana olevan työturvallisuuslain säädöksiä noudattaen.

Poliisimiehellä on oikeus, virkatehtävää suorittaessaan, käyttää voimakeinoja poliisilain (872/2011) 2 luvun 17 §:n perusteella vastarinnan murtamiseksi, henkilön paikalta poista- miseksi, kiinniottamisen toimittamiseksi, vapautensa menettäneen pakenemisen estämiseksi, esteen poistamiseksi, lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi taikka välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Yksittäisen ta- pauksen kohdalla voimakeinojen puolustettavuuden arvioinnissa huomioidaan tehtävän tär- keys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat ja muut tilan- teen kokonaisarvioon vaikuttavat seikat.

Rikoslain (39/1889, RL) 4 luvun 6 § (515/2003) määrittää voimakeinojen käytön vastuuva- pausperusteena, mikäli voimakeinojen käytössä on turvauduttu tehtävän suorittamiseksi tar- peellisiin toimenpiteisiin, joita on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun huomioidaan tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanteen koko- naisarvio.

RL 4:6.3 säätää voimakeinojen käytöstä, mikäli voimakeinojen käytössä ylitetään puolustetta- vuuden arvioinnin rajat. Voimakeinojen käyttäjä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos erittäin painavin perustein katsotaan, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun huomioidaan hänen asemansa ja koulutuksensa sekä tehtävän tärkeys ja tilanteen yllätyksellisyys.

Työturvallisuuslain (738/2002) 18 § velvoittaa työntekijän noudattavan työnsä ja työolosuh- teiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Lisäksi työntekijän on kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti huolehdittava niin käytettävissä olevin keinoin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja ter- veydestä. Mikäli poliisimies kokemuksensa ja ammattitaitonsa perusteella arvioi, ettei kiin- niottoa voi suorittaa turvallisesti fyysistä voimaa käyttäen, etälamautin voi silloin olla lievin, tehokkain ja toimivin voimankäyttöväline.

1.4 Tutkielman rakenne

Tutkielma on jaettu ajatusjuoksultaan osiin. Yleisen osan muodostavat 2 luku, joka määrittää poliisin tehtävät ja 3 luku, jossa käydään lävitse poliisimiehen käytössä olevat voimakeinot.

Seuraava osa muodostuu oikeuksien ja velvollisuuksien vertailusta. 4 luvussa tarkastelen po- liisin toimintamallien kehittymisestä ympäristön ja työturvallisuuden vaatimusten mukaisesti.

Muutosta tarkastelen poliisin tehtävien vaatimusten muuttumisen mukaisesti, oikeustapauksia tulkiten, alkaen Jakomäki/Mikkelin pankkiryöstöstä ja Hirsalan piirityksestä, jolloin aika oli poliisin puolella. Tilannekuva muuttui oleellisesti Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen, jolloin poliisin toimintamallin oli siirryttävä suoraan hätäsuunnitelman toteuttamiseen. Kou- lusurmien tarkemman käsittelyn, tutkintalautakunnan kirjaamalla tarkkuudella, katson parhai- ten kuvaavan sitä aikahaastetta, mikä hätäsuunnitelman toteuttamisessa poliisilla on. Poliisin nopeasta toimintavalmiudesta esimerkki on Turun torin puukkohyökkäys, jossa poliisin toi- minnan takia tilanne saatiin nopeasti hallintaan.

5 luku käsittelee voimakeinojen käytön velvollisuutta, oikeuksia ja vastuuta. Minkälaisia oi- keuksia ja velvollisuuksia tilanneorganisaatio tai esimiehen antama voimankäyttöohje tai - määräys aiheuttaa yksittäiselle virkamiehelle.

6 Luku määrittää voimankäytön ja hätävarjelun eroavaisuuksia. Voimankäytön kenttäkoulu- tuksen tarkoituksena on kehittää ja ylläpitää poliisimiesten kykyä ja taitoa selvitä kenttätehtä- vien vaativista toimenpiteistä. Lähtökohtana poliisin toiminnalle on voimankäytöllinen ideo- logia. Voimankäyttötilanteessa poliisimies päättää käyttämästään voimankäyttövälineestä ja

sen käyttötavasta. Hätävarjelutilanteessa poliisi on menettänyt tilanteen hallinnan tai vaihtoeh- toisesti ei ole missään vaiheessa saanut tilannetta hallintaansa. Perustuslain 2 luvun 7.2:n mu- kaisessa hätävarjelutilanteessa poliisimies toimii asemastaan riippumatta virkavastuulla.⁷

7 luku sisältää toimenpiteestä luopumisen. Lukuun liittyvä liite 1. käsittää toimenpiteestä luo- pumisen ja sen siirtämisen sekä työntekijän työstä pidättäytymisen yksilöinnit. 8 luku sisältää koulutuksellisesti ja varautumisen kannalta tärkeän voimankäytön seurannan ja luvussa 9 tuo- daan esille tutkielman johtopäätökset.

1.5 Tutkimuskysymykset

Tämän Pro gradu –työn tutkimuskysymykset ovat:

1) Mikä on poliisin yhteiskunnallinen merkitys?

2) Miten määritellään poliisin voimakeinojen käyttö?

3) Milloin poliisilla on oikeus käyttää voimakeinoja?

4) Miten yhteiskunnan kehittyminen on vaikuttanut poliisin voimakeinojen käyttöön?

5) Milloin oikeus voimakeinojen käytöstä muuttuu velvollisuudeksi?

1.6 Tutkimusmenetelmä

Tämä on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus. Oikeusdogmatiikka on oikeussään- nösten tulkintaa, jolla pyritään selvittämään voimassa olevien oikeussääntöjen sisältö. Lain tulkinnalla pyritään vastaamaan kysymykseen, kuinka yksittäisessä tilanteessa yksittäisen po- liisimiehen tai poliisipartion pitäisi toimia. Husan mukaan lainopin tehtävä johtuu oikeusjär- jestyksen sisältöä koskevasta epätietoisuudesta. Oikeussääntöjen sisällön selvittämistä kutsu- taan tulkitsemiseksi. Toinen lainopin tehtävä on oikeusjärjestyksen systematisointi.⁸

Tässä tutkimuksessa käytetään systemaattista tulkintaa ja tarkoitusperäopillista tulkintaa. Sys- temaattisessa tulkinnassa lakitekstin ilmaisua tulkittaessa huomioidaan muut oikeusnormit, oikeudenalan yleiset opit, lainopin teoriat, oikeusjärjestyksen systematiikka ja logiikka sekä oikeusjärjestys kokonaisuudessaan. Tarkoitusperäopillisella tulkinnalla pyritään valitsemaan

7 Hätävarjelun puolustettavuutta arvioitavassa on huomioitava poliisimiehen koulutus ja kokemus ja sen perus- teella hänelle asetettavat vaatimukset.

8 Husa 2001, s. 13.

käytettävistä voimakeinoista se lievin, tehokkain ja toimivin, jolla yksittäinen poliisitehtävä saadaan suoritettua poliisilain 2 luvun 17 §:n ja rikoslain 4 luvun 6.2 säädetyin edellytyksin.⁹

Tutkielmassa käytetään muodollista eli formaalista oikeuslähdeoppia, jossa keskeisinä oikeus- lähteinä ovat lait (tutkielmassa pääosin poliisilaki ja rikoslaki), lain valmistelutyöt ja tuomiois- tuinratkaisut. Auktoriteettilähteet eli virallislähteet saavat tukea taustalla olevista instituutiois- ta, jotka ovat oikeusjärjestelmän tuottamia lähteitä tai sellaiseksi virallisesti hyväksyttäviä ja tunnustettuja lähteitä.¹⁰ Tällaisia lähteitä ovat tutkielmassa käytetyt, poliisimiestä sitovat ja toimintaa ohjaavat, poliisihallituksen ohjeet ja määräykset. Koska poliisin virkatehtävällä suo- rittama voimakeinojen käyttö kohdistuu vain yksittäisen virkatehtävän suorittamisen turvaami- seen, ei tarkkoja ohjeita tai suoritustapoja voi täsmällisesti määrittää. Voimakeinojen valinnan ja käytön tukimateriaalina tutkielmassa käytetään valtakunnansyyttäjäviraston ja syyttäjälai- toksen syyteharkintaa

Tutkielmasta rajataan pois voimakeinojen käyttö ilma-, vesi, ja raideliikenteeseen kohdistuviin tilanteisiin.

9 Hirvonen 2011, s. 39–40.

10 Hirvonen 2011, s. 42.

2 POLIISIN TEHTÄVÄT

Poliisin tehtävät säädetään poliisilain (872/2011, PolL) 1 luvun 1 §:ssä. Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän osana ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta kansalais- ten perusoikeuksien ja muiden yleisten oikeuksien sekä yhteiskunnan perusetujen toteutta- miseksi. Poliisi toimii rikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi, tutkii tehtyjä rikoksia, saattaa selvitettyjä rikoksia syyteharkintaan, toimii kansalaisten suojaamiseksi ja edistää lii- kenneturvallisuutta. Poliisi toimii yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistoiminnassa muiden viranomaisten, yhteisöjen ja asukkaiden kanssa.¹¹

Poliisilla on myös eräitä valtion ulkoisen turvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tehtäviä. Polii- sin on osaltaan varauduttava kansainvälisen ja kansallisen terrorismin torjuntaan. Terrorismiin liittyy väkivaltaisten keinojen käyttö, joka voi ilmetä henkeen, ruumiilliseen koskemattomuu- teen, henkilökohtaiseen vapauteen tai omaisuuteen kohdistuvina rikoksina. Poliisin tehtävien suorittaminen edellyttää tehokasta organisaatiota, jonka toiminta on tavoitteellisesti suunnitel- tua ja johdettua. Poliisilla tulee olla tehtäviensä suorittamiseksi riittävä toimivalta, erityisesti rikosten ja onnettomuuksien ennalta estämiseen tarvitaan sellaiset toimivaltuudet, joiden avul- la poliisin on mahdollista täyttää ennalta estävään turvallisuustyöhön yhteiskunnassa kohdis- tuvat odotukset.¹²

Poliisi suorittaa historiallisesti periytyvän tehtäväpiirinsä puitteissa muussa lainsäädännössä sille säädettyjä tehtäviä, hallinto- ja valvontatehtäviä ja antaa tarvittaessa jokaiselle tehtäväpii- riinsä kuuluvaa apua (virka-apu). ¹³ Poliisille kuuluu lupahallintoon liittyviä tehtäviä,¹⁴ ajo- korttilakiin (386/2011) liittyviä tehtäviä ajokorttilain 64.1 :n. mukaisesti,¹⁵ ja oikeuslääketie- teellinen kuolemansyyn selvittäminen.¹⁶ Poliisin on ryhdyttävä lisäksi tarpeellisiin toimenpi-

11 HE 57/1994, s. 17.

12 HE 57/1994, s. 18.

13 HE 57/1994, s. 17.

14 Poliisin tehtävät 2020. Vuosittain poliisi myöntää noin 900 000 lupaa. (esimerkiksi aseenkanto- ja hallussapito- luvat, henkilökortit ja passit).

15 Lehtonen, 2019. Poliisi vastaa kaikista ajokieltoasioista, määrää 23 000–25 000 ajokieltoa vuosittain.

16 Oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen kuuluu aina poliisitutkinta. Poliisin on suoritettava tut- kimus kuolemansyyn selvittämiseksi 1) kuoleman ei tiedetä aiheutuneen sairaudesta, tai kun vainaja ei viimei- sen sairautensa aikana ole ollut lääkärin hoidossa, 2) kuoleman on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha,

teisiin henkilön löytämiseksi, mikäli perustellusta syystä voidaan olettaa henkilön kadonneen tai joutuneen onnettomuuden uhriksi.

Poliisilla on keskeinen asema pyrittäessä valtion sisäisen turvallisuuden säilyttämiseen sekä sitä vaarantavien uhkien selvittämiseen ja estämiseen.¹⁷ Poliisi vastaa yleisten alueiden järjes- tyksestä ja turvallisuudessa partioimalla alueella, hoitamalla hälytystehtäviä, neuvomalla ja ohjaamalla sekä puuttumalla lainvastaiseen toimintaan. Poliisin suorittaman näkyvän valvon- nan tarkoituksena on torjua ja ennalta estää oikeudenloukkauksia ja häiriöitä. Jo tapahtuneet häiriöt poliisi pyrkii poistamaan ja selvittämään häiriöihin liittyvät mahdolliset oikeudenlouk- kaukset. Liikenneturvallisuudesta huolehtiminen on osa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä.¹⁸

Poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 7 § määrittää paikallispoliisin tehtäviksi: 1) yllä- pitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, 2) toimia rikollisuuden ennalta estämiseksi, 3) tutkia rikoksia ja muita yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaarantavia tapahtumia, 4) ohjata ja val- voa liikennettä sekä toimia liikenneturvallisuuden edistämiseksi ja 5) suorittaa muut poliisille säädetyt tai määrätyt tehtävä paikallispoliisin tehtäviksi turvallisuutta vaarantavien tapahtu- mien valvonnan sekä liikenneturvallisuuden edistämiseksi tehtävät toimet.

Yleinen järjestys ja turvallisuus on käsitepari, jota ei voi täsmällisesti määritellä. Yhteiskun- nan ja kansalaisten moraalikäsitysten muuttuminen vaikuttaa käsiteparin sisältöön. Yksittäis- tapauksessa poliisimiehen on harkittava, vaarantaako teko yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Käsitteen alle katsotaan kuuluvaksi kaikki sellainen poliisitoiminta, jonka tarkoituksena on luoda ja ylläpitää turvallista elin- ja toimintaympäristöä yhteiskunnan jäsenille, torjua ja estää ennakolta oikeudenloukkauksia ja häiriöitä sekä poistaa tapahtuneet häiriöt ja selvittää oikeu- denloukkaukset.¹⁹ Ihmisten arkiturvallisuutta parannetaan yhteistoiminnassa laadituilla turval-

myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide, tai on syytä epäillä, että kuolema on aiheutunut jostain edellä mai- nitusta syystä tai 3) kuolema on muuten tapahtunut yllättävästi. Valvira 2020.

17 HE 57/1994 vp, s. 17.

18 Sisäministeriö 2020.

19 HE 224/2010 vp, s. 16 ja 70–71; Parviainen–Rantaeskola 2014, s. 22.

lisuussuunnitelmilla, joilla vähennetään ja ennalta estetään rikoksia ja häiriöitä sekä lisätään paikkakunnan viihtyisyyttä.²⁰

Poliisin toimivaltuudet ja toiminnassa noudatettavat keskeiset periaatteet määritellään pääosin poliisilaissa, rikosten esitutkinnasta säädetään esitutkintalaissa (805/2011) ja rikosten esitut- kinnassa käytettävistä pakkokeinoista pakkokeinolaissa (806/2011). Poliisin toimivaltuuksia säädettäessä on huomioitu perus- ja ihmisoikeudet. Samalla on huomioitu poliisin mahdolli- suudet tehokkaaseen kansainvälistä rikostorjuntayhteistyöhön. Lainsäädännön lisäksi poliisin toimintaan vaikuttavat kansalaisten odotukset ja poliisin ammattietiikka.²¹

Poliisilain 1 luku määrittää poliisin toiminnan yleiset periaatteet. Poliisin on kunnioitettava perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Säädettyjä toimivaltuuksia käyttäessään poliisin on valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumis- ta. Poliisin käyttämien toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.²²

Hallituksen esityksen mukaisesti käyttäessään toimivaltuuksiaan laissa säädetyin edellytyksin ja laissa säädetyissä rajoissa, poliisi toimii oikeusjärjestyksen mukaisesti. Useilla muillakin viranomaisilla on virkatehtävän hoitamiseksi oikeus toimia tavalla, joka muiden tekemänä toteuttaisi jonkin rikostunnusmerkistön.²³

Vaikka poliisin toimintaedellytykset perustuvat lakiin, poliisin työ ei ole pelkkää lain noudat- tamisen valvontaa. Poliisin toiminnan tarkoituksena on turvata kansalaisten yhteiseloa ja yksi- löiden oikeuksien kunnioittamista. Poliisin toimivaltuuksien käytön keskeinen periaate on, ettei kenenkään oikeuksiin puututa ilman laillista perustetta eikä silloinkaan enempää kuin on välttämätöntä yhteiskunnan ja toisten yksilöiden etujen ja oikeuksien turvaamiseksi. Poliisilain

20 Poliisin tehtävät 2020.

21 Poliisin tehtävät 2020.

22 Poliisin toiminnan yleiset periaatteet 2020.

23 HE 57/1994 vp, s. 53.

1:4:n mukaisesti poliisin tehtävästä ei saa aiheutua suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin tehtä- vän suorittamiseksi on välttämätöntä.²⁴ Poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käs- kyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta.²⁵ Poliisin hyvät toimintatavat ja noudatettavat arvot sisältyvät poliisin eettiseen valaan.²⁶

Poliisin tehtävien sisältö ja painotukset vaihtelevat eri aikoina. Turvallisuustarpeiden ja toi- mintaympäristön ohella myös kansalaisten poliisiin kohdistamat odotukset muuttuvat. Yhteis- kunnan taloudellinen ja tekninen kehitys, liikenteen kasvu ja automatisoituminen, kaupungis- tuminen, vapaa-ajan määrän lisääntyminen, ikääntyvän väestön suhteellinen lisääntyminen, maahanmuuttajien määrän lisääntyminen ja muuttuva kansainvälinen turvallisuustilanne vai- kuttavat sekä välillisesti että välittömästi poliisin tehtäviin.

Jokaisella kansalaisella on oikeus odottaa, että julkinen valta huolehtii siitä, ettei laillisia oi- keuksia loukata. Jokaisella kansalaisella on velvollisuus huomioida muiden oikeutetut edut ja odotukset sekä noudattaa oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen asettamia sääntöjä. Turvallisuus- tarpeet on asetettava perusoikeuksien mukaiseen tärkeysjärjestykseen siten, että päähuomio kiinnitetään yksilöille ja yhteisölle vaarallisimman toiminnan torjumiseen ja tehtäväjärjestys painotetaan turvallisuusintressien vaatimalla tavalla.

Poliisin hallinto-oikeudellisen toiminnan ohjaus alkaa perustuslain (731/1999) 2.3:stä, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on nou- datettava tarkoin lakia. Valtiovallalla tulee olla riittävät ja tarkoituksenmukaiset keinot oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseen siten, että kansalaisten fyysinen perusturvallisuus ja yhteiskunnan perusedut turvataan. Julkisen vallan käyttö ei voi perustua yksinomaan vapaaeh- toisuuteen. Valtion tehtävien täsmällinen ja luotettava hoitaminen edellyttää, että julkisen val-

24 HE 57/1994 vp, s. 17.

25 Poliisin toiminnan yleiset periaatteet 2020.

26 Pietiläinen 2019. Eettinen vala on kirjallinen vakuutus, jossa Lupaan parhaan kykyni ja taitoni mukaan käyttäy- tyä aina ja kaikissa tilanteissa poliisin arvolle sopivalla tavalla. – Kunnioitan jokaisen ihmisarvoa ja oikeuksia.

– Käytän poliisin valtuuksiani lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. – Noudatan esimiesteni käskyjä ja olen val- mis kohtaamaan poliisin ammattiin liittyvät vaarat. – Toimin avoimesti ja sovinnollisuutta edistäen. – Käyttäy- dyn rehdisti, auttavaisesti ja ammatillista yhteishenkeä vahvistaen. – Olen oikeudenmukainen ja toimin koko työyhteisön parhaaksi. – Tällä tavalla tahdon poliisina palvella.

lan käyttäjät voivat tarvittaessa toteuttaa tehtävänsä pakkotoimin.²⁷ Julkisella vallalla on oltava asianmukaiset keinot yleisen lainkuuliaisuuden varmistamiseksi ja kansalaisten suojaamiseksi.

Poliisin toiminta kuuluu nimenomaan julkisen vallan käytön ydinalueeseen.²⁸

27 Tapani–Tolvanen 2013, s. 297.

28 HE 57/1994 vp, s. 17; HE 1/1998 vp, s. 74.

3 POLIISIN VOIMAKEINOJEN KÄYTTÖ

3.1 Voimakeinojen käytön perusteet

Poliisin voimakeinojen käyttöä koskeva yleissäännös on rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §, joka määrittelee voimakeinojen käytön vastuuvapausperusteeksi, jonka mukaisesti toimivan tekijän ei katsota syyllistyneen rikokseen, jos hänen todetaan toimineen hyväksyttävän motiivin poh- jalta. Pykälä asettaa voimankäytön uloimmat rajat.

Poliisin oikeudesta voimakeinojen käyttämiseksi virkatehtävän hoitamiseksi tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi säädetään poliisilain 2 luvun 17 §:ssä. Pykälän 1:stä ja 4:ttä mo- menttia muutetaan poliisilain muuttamista annetulla lailla (540/2020), joka tulee voimaan 1.1.2021.

Poliisin voimankäyttösäännöksissä ei tarkemmin määritellä yksiselitteisiä virkatehtäviä, joihin poliisin voimankäyttöoikeus liittyy. Voimakeinojen käyttö on lähtökohtaisesti sallittu kaiken- laisissa poliisitehtävissä, joihin poliisimies toimivaltansa puitteissa ryhtyy. Tyypillisimmillään poliisin voimankäyttö tapahtuu erilaisissa kenttätehtävissä. Voimankäyttötilanteita voi syntyä myös rikosprosessuaalisten pakkokeinojen sekä erilaisten virka-aputehtävien hoidon yhteydes- sä. Voimakeinojen käyttötarkoitus voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) vastarinnan tai muun esteen poistaminen, 2) paon estäminen ja 3) rikoksen tai muun vaarallisen teon estäminen.²⁹

Hallituksen esityksen mukaisesti³⁰ poliisimiehen voimankäyttöoikeuteen liittyvät keskeisim- mät kysymykset ovat:

1) voimakeinojen käyttöala;

2) voimankäytön kohdentaminen ja mitoittaminen;

3) poliisimiestä avustavan henkilön voimankäyttöoikeus; ja 4) voimankäytön sääntelyn suhde hätävarjelusäännöstöön.

29 Rikander 2016, s. 78.

30 HE 57/1994 vp, s. 53.

Tutkielmassa keskityn poliisimiehen suorittamaan voimankäyttöön. Vuosittain poliisi suorittaa noin miljoona erilaista poliisitehtävää. Näissä tehtävissä poliisi suorittanut henkilöön kohdis- tuvia kiinniottoja noin 90 000 kertaa vuodessa. Kiinniottojen yhteydessä poliisi on käyttänyt voimakeinoja 1000–1500 kertaa vuodessa. Ampuma-asetta poliisi on joutunut virkatehtävällä käyttämään noin 40 kertaa vuodessa ja poliisi ampuu vuodessa keskimäärin 10 laukausta vir- katehtävän suorittamiseksi.³¹

3.2 Voimakeinojen määrittely

Poliisin voimankäytön perusta (käyttöala) sijaitsee poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentissa.

Säännöksen mukaisesti poliisimies voi käyttää voimakeinoja virkatehtävää suorittaessaan:

- vastarinnan murtamiseksi, - henkilön paikalta poistamiseksi, - kiinniottamisen toimittamiseksi,

- vapautensa menettäneen pakenemisen estämiseksi, - esteen poistamiseksi,

- miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi taikka - välittömästi uhkaavan rikoksen tai

- muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi.

Vastarinnalla tarkoitetaan fyysistä, aktiivista tai passiivista toimintaa poliisimiehen lailliseen päämäärään tähtäävän virkatehtävän estämiseksi. Kysymyksessä voi olla poliisivaltuuksien käyttötilanne tai virkatehtävä, jonka suorittaminen ei edellytä normaaleista kansalaisoikeuksis- ta poikkeavia valtuuksia. Tässä tarkoitettuna vastarintana ei ole pidettävä henkistä vastarintaa, joka ei ilmene fyysisenä tekona tai laiminlyöntinä.³² Sinisalo on todennut vastarinnan olevan inhimillistä, fyysisiä seurauksia aikaansaavaa toimintaa tai fyysisiin esteisiin liittyvää suhtau- tumista, joka estää poliisia pääsemästä päämääräänsä. Esimerkkinä vastarinnasta Sinisalo esit- tää aktiivisena vastarintana henkilön, joka oviaukossa seisten estää poliisimiestä pääsemästä asuntoonsa. Passiivisena vastarintana esimerkiksi kiinniotettavan heittäytyminen veltoksi tai mielenosoittajat, jotka jäävät kiellosta huolimatta “valtaamaansa” rakennukseen.³³ Voiman-

31 Rikander 2017.

32 HE 57/1994 vp, s. 53.

33 Sinisalo 1971, s. 127–128. Tapauksessa KKO 1991:88 oikeus ottanut selvän kannan, ettei pakeneminen ole

käytön perusteena vastarintatapauksessa on nimenomaisesti poliisin toimintaan kohdistuva estämisyritys. Henkilö ei suostu nousemaan maasta tai ei suostu noudattamaan poliisimiehen toimivaltansa rajoissa antamaa poistumiskäskyä. Voimakeinoja käytettäessä henkilön paikalta poistamiseksi on tarpeen voida käyttää myös siten, ettei tilanteeseen varsinaisesti liity poistet- tavan tekemää aktiivista vastarintaa. Esimerkiksi kaasuaseen käytöllä voidaan pyrkiä pakotta- maan henkilö itse poistumaan asunnosta, johon hän on linnoittautunut.³⁴

Voimakeinojen käyttö ei poliisioikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti ole pääsääntöisesti sallittua pelkästään henkilön pakottamiseksi täyttämään oikeusjärjestyksen hänelle itselleen asettaman toimimisvelvollisuuden tai kohdehenkilön henkistä vastarintaa, joka ei ilmene fyy- sisenä tekona tai laiminlyöntinä. ³⁵

Voimakeinojen käytöllä tarkoitetaan fyysisen voiman tai voimankäyttövälineen käyttämistä PolL 2:17–20:ien mukaisesti siten, että sillä vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan tehtävän kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen joko suoraan tai välillisesti. Voimakeinojen käytöl- lä on tarkoitus turvata toimivaltaisen virkatehtävän suorittaminen, kun se muulla tavalla ei ole enää mahdollista. Voimakeinojen käytössä kiteytyy vallankäytön perimmäinen olemus – pak- ko. Viimekädessä toimenpide suoritetaan pakolla, mihin ääritapauksessa liittyy riski kohde- henkilön kuolemasta.

Voimakeinojen käyttöä on lisäksi voimankäyttövälineen tai fyysisen voiman käyttäminen po- liisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla esteen poistamiseksi sekä sisäminis- teriön poliisin voimakeinoista ja kulkuneuvon pysäyttämisestä antaman asetuksen (245/2015) 2 luvun 9—14 §:ssä säädettyjen menetelmien käyttöä kulkuneuvon ohjaamisessa ja pysäyttä- misessä (pakkopysäyttäminen).³⁶

vastarintaa. A oli tavoittanut ravintolansa murtautuneet B:n ja C: n. A oli ilmoittanut asiasta poliisille ja jäänyt odottamaan tapahtumapaikalle, pitäen B:tä ja C:tä haulikolla osoittaen hallinnassaan. A näki ravintolan piha- maalla ajoneuvon, jossa epäili olevan ravintolasta anastettua omaisuutta. Autossa ollut henkilö ei tehnyt vasta- rintaa, mutta lähti autolla pakoon. A ampui haulikolla autoa. A:n katsottiin syyllistyneen luvattomaan laukauk- sen ampumiseen mutta jätettiin rangaistukseen tuomitsematta.

34 HE 57/1994 vp, s. 53–54.

35 HE 57/1994 vp, s. 53–54.

36 Poliisiammattikorkeakoulu, voimankäytön kenttäkouluttajatutkinto, koulutusmateriaali, s. 4.

Voimakeinojen käyttöön ryhdyttäessä sen edellytysten on oltava käsillä tai välittömästi uh- kaamassa. Voimakeinojen käytöllä pyritään saamaan henkilö muuttamaan suhtautumistaan, estämään hänen tekonsa taikka puuttumaan teosta tai muusta syystä alkunsa saaneeseen tapah- tumainkulkuun.³⁷ Vaaraa koskeva etäisempi ennakkoarvio ei siten ole riittävä peruste voiman- käytölle, vaan toimenpiteiden tulee perustua hyväksyttäviin johtopäätöksiin tilannekohtaisista tiedoista. Aikaisemmat kokemukset tietystä henkilöstä tai tilanteesta eivät esimerkiksi kiin- niottotilanteessa oikeuta tavanomaista mittavampaan voimankäyttöön, vaan kokemukset tulee ottaa huomioon varautumaila tilanteen mahdollisen kehittymisen edellyttämään toimintaan.³⁸ Voimankäyttö saa jatkua vain niin kauan kuin edellytykset sen aloittamiseen olisivat jatkuvasti olemassa.³⁹ Käytettävien voimakeinojen on oltava tarpeellisia. Voimankäyttö tulee kysymyk- seen vain, jollei haluttua asiaintilaa voida muuten saavuttaa.⁴⁰ Jos tilannearvio osoittaa, ettei haluttua asiaintilaa voida saavuttaa käytettävissä olevien puolustettavien voimakeinojen avul- lakaan, voimankäyttöön ei saa ryhtyä.⁴¹

37 Vaasassa 2017 poliisipartio saapui selvittämään pahoinpitelyä. Tapahtumapaikalla omakotitalon pihalla partio kohtasi yllättäen mieshenkilön, jonka kädessä oli pistoolimallinen ampuma-ase. Ase oli ampuma-asentoon ko- hotettuna. Poliisipartio käskytti miestä luopumaan aseesta ja varoitti voimakeinojen käytöstä. Mies ei reagoinut käskytykseen, jolloin poliisimies ampui miestä kehoon. Miehen ampuma-ase osoittautui 9 mm puoliautomaat- tiaseeksi, 1 patruuna patruunapesässä ja 6 lippaassa. Poliisin voimakeinojen käyttämisen katsottiin olleen tilan- teessa perusteltua, eikä lievempien voimakeinojen käyttäminen olisi ollut mahdollista. Poliisimiestä ei epäillä rikoksesta (Salpausselän syyttäjävirasto)

38 Vaasan HO 2005. J aiheutti häiriötä asunnossaan. J avasi poliisipartiolle P ja H asuntonsa oven, leipäveitsi kä- dessä, lyöntiasentoon kohotettuna. J pudotti veitsen poliisipartion käskytyksestä. H vei J:n porrastasanteelle makuuasentoon ja laittoi käsiraudat, jolloin aggressiivinen J alkoi potkia P:tä kyljellään maaten. H meni asun- toon sisälle toisen mieshenkilön luokse, joutuen samalla laittamaan asunnossa hankalaksi heittäytyneelle mie- helle käsiraudat. Vallinneessa tilanteessa P:n täytyi saada J hallintaan yksin. P kehotti J:tä rauhoittumaan usei- ta kertoja ja yritti jaloillaan painamalla saada J:n jalat hallintaan. Kun tämä ei onnistunut, P oli päättänyt na- pauttaa J:tä olkavarteen kädessään olleella taskulampulla. P suoritti iskun koulutuksessa neuvotulla tavalla.

Lyönti osui osittain J:n nenään. Hovioikeus katsoi, että napautuksen osuminen J:n nenään oli suurimmaksi osaksi johtunut J:n liikkumisesta ja potkujen aiheuttamasta P:n heikentyneestä tasapainosta. Nenäluun murtu- misesta ei ollut esitetty riittävää selvitystä. Hovioikeus päätyi siihen, ettei P ollut ylittänyt sallitun voimankäy- tön rajoja, vaan olkavarteen tähdättyä napautusta taskulampulla voitiin pitää tuossa tilanteessa tarpeellisena ja puolustettavana, vaikka taskulamppua ei ollutkaan tarkoitettu voimankäyttövälineeksi

39 HE 57/1994 vp, s.54.

40 Tapauksessa Helsingin HO 2007 poliisimies A:lle vaadittiin rangaistusta pahoinpitelystä, tämän lyödessä B:tä valaisimella selkään. Lyönnin tarkoituksena oli lamauttaa B hetkeksi. B ei voinut lyönnin aiheuttaman tuskan vuoksi kävellä. A:n aiheuttama murtuma jäi pysyväksi. Hovioikeus katsoi, että B epäiltynä rikoksentekijänä lähti A:ta karkuun, vaikka tämä oli poliisimiehenä käskenyt B:tä pysähtymään. A:lla oli oikeus ja velvollisuus ottaa B kiinni. B kaatui kesken juoksun, eikä maassa vatsallaan maatessaan ollut A:n käskytyksestä huolimatta ottanut esiin molempia käsiään. B oli tehnyt vastarintaa lähtiessään A:ta karkuun ja laiminlyödessään ottaa pii- lossa olleen käden näkyville. A:lla oli B:n kiinniottamisen toteuttamiseksi oikeus käyttää voimakeinoja virka- tehtävän turvaamiseksi. Voimakeinojen käytön edellytykset olivat käsillä ja voimakeinot olivat puolustettavia, eikä A:lla ollut ollut velvollisuutta hälyttää käsiradiolla poliisimies C paikalle. Syyte hylättiin

41 HE 57/1994 vp, s.54.

Voimankäyttötilanteet ovat usein yllättäviä. On mahdotonta laatia laintasoista säännöstä, jossa voimakeinojen käyttö, käytettävät välineet ja suojeltavien oikeushyvien arvojärjestys esitettäi- siin tyhjentävästi. Poliisimiehen ja suojeltavien henkilöiden turvallisuus edellyttää tarvittaessa tehokasta voimakeinojen käyttöä. Tilanteittain tai keinoittain eritelty yksityiskohtainen säänte- ly hidastaisi kohtuuttomasti voimankäytön edellytysten harkintaa varsinkin kiireellisissä toi- minta tilanteissa.⁴²

3.2.1 Perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen

Kaikessa poliisitoiminnassa on huomioitava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioitta- minen ja mahdollisissa ristiriitatilanteissa noudatettava perus- ja ihmisoikeusmyönteistä lain- tulkintaa. Poliisitehtävää suoritettaessa on valittava käytettävissä olevista samanarvoisista toi- menpiteistä ensisijaisesti se, joka parhaiten turvaa perustuslaissa (731/1999) säädettyjen pe- rusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen.⁴³

3.2.2 Tarpeellisuusperiaate

Poliisilain 1 luvun 2 §:n mukaan poliisin on kunnioitettava perus- ja ihmisoikeuksia. Poliisille annettuja toimivaltuuksia käyttäessään poliisimiehen on valittava perusteltavissa olevista vaih- toehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista. Käytettävien voimakei- nojen valintaprosessista tarkemmin kappaleessa 3.2.

Poliisin voimankäyttöä koskevien ohjeiden pääperiaatteena on, että voimankäytön tason on oltava oikeassa suhteessa tehtävän vaativuuteen. Voimakeinojen käyttö poliisitoiminnassa ei ole itsetarkoitus, vaan voimakeinojen käytön tarkoituksena on varsinaisen tehtävän suorituk- sen turvaaminen. Kyseessä on tilanne, jossa poliisimies on tehtävässään sekä oikeutettu että velvollinen puuttumaan jonkun oikeuksiin tai velvollisuuksiin Voimakeinojen käyttäminen edellyttää, että poliisimies on suorittamassa virkatehtävää, joka kuuluu poliisin toimialaan.

Poliisimiehellä on lisäksi oltava virkatehtävän hoitamiseksi laissa erikseen säädetty toimival- tuus.⁴⁴ Poliisin voimankäyttösäännöksessä (PolL 2:17) ei virkatehtävän luonnetta ole tarkem- min määritelty. Poliisin voimakeinot määräytyvät poliisilain sekä muiden poliisin tehtäviä

42 HE 57/1994 vp, s.54.

43 HE 224/2010 vp, s. 17.

44 Parvianen–Rantaeskola 2014, s. 101.

sääntelevien lakien perusteella. Toimivalta voi johtua poliisilaista, esitutkintalaista, pakkokei- nolaista tai muustakin lainsäädännöstä.⁴⁵ Muista poliisille kuuluvista tehtävistä voidaan esi- merkkinä käyttää virka-aputehtäviä, joissa myös voidaan käyttää voimakeinoja.

Tarpeellisuusvaatimus viittaa käytettävien voimakeinojen voimakkuuteen. Yksittäisen poliisi- tehtävän suorittamisessa on käytettävä lievintä ajateltavissa olevaa voimakeinoa, vähiten hait- taa ja vahinkoa tuottavalla tavalla.⁴⁶ Voimakeinon on oltava voimankäyttötilanteessa riittävän tehokasta ja tavoiteltavaan tulokseen johtava.⁴⁷ Voimankäytön pääasiallisina arviointikritee- reinä ovat tehtävän suorittamisen kannalta tarpeelliset toimenpiteet, joita on pidettävä koko- naisuutena arvioiden puolustettavana.⁴⁸ Voimakeinojen käytön on oltava oikeassa suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen, vastarinnan vaarallisuuteen, käytettävissä oleviin voi- mavaroihin ja tilanteen kokonaisarviointiin nähden.⁴⁹ Voimankäyttötavan tulee olla yleisesti hyväksyttävä, seurauksiltaan ennustettava ja suoritusvarma. Jos samaan tulokseen olisi päädyt- ty käytettyä lievemmällä keinolla, tilanteessa on turvauduttu tarpeettoman ankaraan voimakei- noon.⁵⁰ Esimerkiksi henkilöä ei tarvitse poistaa paikalta voimakeinoin, jos hän on jo muuten- kin poistumassa paikalta.⁵¹ Mikäli henkilön epäillään syyllistyneen rikolliseen tekoon, tapah- tumaan tai laiminlyöntiin, hänen vapaaehtoinen poistumisensa paikalta voidaan estää voima- keinoin.⁵²

45 HE 57/1994 vp, s.54.

46 Parvianen–Rantaeskola 2014, s. 103; Helminen–Kuusimäki–Rantaeskola 2012, s. 785.

47 Tapani–Tolvanen, 2013, s. 295; Terenius 2004, s. 209.

48 Terenius 2004, s. 209.

49 HE 57/1994 vp, s.55.

50 Terenius 2013, s. 505–509.

51 Helsingin HO 20.10.2017 ja RH 2012:59. Vrt. NJA 2006 N 26.

52 Ruotsin korkeimman oikeuden tuomio NJA 2006 s. 26, poliisitarkastaja A:ta syytettiin tarpeettomasta kiinni- käymisestä naispuoliseen B:hen, nostamalla tätä ja painamalla kaidetta vasten. Tukholmassa mielenosoitukses- sa A sai ryhmänjohtajana määräyksen estää levottomuuksien syntymisen. Tehtävän vuoksi A päätti poistaa B:n paikalta, tarpeellisia voimakeinoja käyttämällä. Korkein oikeus totesi, että B:n yrittäessä paeta, A:lla oli oikeus käyttää voimakeinoja. Videofilmiltä näkyi, että A oli juossut B:n perässä ja saatuaan tämän kiinni, työntänyt B:tä kaidetta vasten ja toisen poliisin kanssa kuljettanut B:n poliisiautoon. Vaikka tilanteessa ehkä olisi ollut riittävää, että A olisi B:n kiinni saatuaan vain pitänyt kiinni, voitiin kaidetta vasten työntämistä, huomioon otta- en olosuhteet ja yleinen levoton tilanne mellakoinnin jälkeen, pitää puolustettavana. Tapahtumainkulku oli ol- lut nopea eikä videofilmiltä voitu tehdä varmoja johtopäätöksiä siitä, mitä voimakeinoja A oli käyttänyt kaiteen luona. Videofilmiltä tai muusta selvityksestä ei kuitenkaan ilmennyt, että A olisi nostanut B:tä tai käyttänyt enemmän voimaa kuin oli tarvittu B:n kiinniottamiseksi. Syyte hylättiin.

Luvallista on vain virkatehtävän hoitamiseksi tarpeellinen voimankäyttö. Voimakeinojen käy- tön edellytyksenä on lisäksi, etteivät poliisin toiminnan yleisiä periaatteita koskevat poliisilain säännökset edellytä voimakeinoista luopumista. Mahdolliset muutkin voimankäyttöä rajoitta- vat säännökset on otettava huomioon. Poliisi voi käyttää voimakeinoja niin ihmistä kuin omai- suuttakin kohtaan. Ensisijaisesti on pyrittävä välttämään voimankäyttötilanteen syntyminen.

Myös ennakollinen voimakeinojen käyttö samoin kuin liian pitkään jatkunut käyttö on tarpee- tonta.⁵³ Ennakollinen voimankäyttö tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa poliisimies tunnis- taa kohdehenkilön ja tämän aikaisemmin niskoittelevan käytöksen perusteella käyttää jo etu- käteen OC-sumutetta. Voimankäytön voidaan taas katsoa jatkuneen liian pitkään, jos voima- keinojen käyttöä jatketaan, vaikka tilanne olisi jo poliisipartion hallinnassa.

Voimankäytöllä tulee ensisijaisesti puuttua vain suoritettavan poliisitoimenpiteen kohteena olevan luonnollisen tai juridisen henkilön oikeuksiin. Mikäli mahdollista, voimankäytön tulee ensisijaisesti kohdistua henkilön sijasta esineeseen, kuten henkilön käyttämään vaaralliseen välineeseen. ⁵⁴ Voimakeinojen valinnassa ja käytössä on tärkeää, että tiedostetaan lievempien keinojen riittämättömyys ja kovempien keinojen sopimattomuus juuri kyseisessä tilanteessa.

Voimakeinojen valinnassa ja käytössä on otettava huomioon niiden käytön todennäköiset vai- kutukset ja seuraukset sekä niihin sisältyvät riskit. Käytettävän voimakeinon tehokkuus ja riit- tävyys voi ehkäistä esim. pitkittyneestä kamppailutilanteesta mahdollisesti syntyviä vammoja tai lisävaaroja. Voimakeinojen käytöstä mahdollisesti aiheutuvien seurausten tulee olla järke- vässä suhteessa tavoiteltaviin päämääriin.⁵⁵ Poliisin voimakeinojen käytön lähtökohta on lie- vimmän sopivan ja toimivan voimakeinon valitseminen. Voimakeinon astetta arvioidaan ylei- sen elämänkokemuksen mukaan siitä todennäköisesti aiheutuvien vaikutusten, seurausten ja niihin liittyvien riskien perusteella. Voimakeinojen käyttöön liittyy riskejä. Vaaratonta voima- keinoa ei ole olemassakaan, vaikka voimankäytön tavoilla on eroja.

53 Helminen–Fredman–Kanerva–Tolvanen–Viitanen, 2014, s. 740–741 ja NJA 1994, s. 48; Terenius 2004, s. 210.

54 HE 57/1994 vp, s.55.

55 PolOpt 2017, s. 76.