SUOMEN SOSIAALIETUUKSIEN SYNNYTTÄMÄT KANNUSTINLOUKUT
Kandidaatintutkielma Elsi Etelävuori
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Taloustiede
Kevät 2021
Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Kandidaatintutkinnon tutkielman tiivistelmä
2 Tekijä Elsi Etelävuori
Työn nimi Suomen sosiaalietuuksien synnyttämät kannustinloukut Tutkinto Kauppatieteiden kandidaatti
Koulutusohjelma Taloustieteen kandidaattiohjelma Työn ohjaaja(t) Pauli Murto ja Matti Sarvimäki
Hyväksymisvuosi 2021 Sivumäärä 30 Kieli Suomi
Tiivistelmä
Kandidaatintutkielmassa käsitellään kannustinloukkuja eri näkökulmista kirjallisuuskatsauksen avulla. Kannustinloukuista tarkastelun kohteena ovat työttömyysloukut ja tuloloukut. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia kannustinloukkuja Suomen vero- ja tulonsiirtojärjestelmä aiheuttaa ja miten. Tarkoituksena on myös saada selville, miten kannustinloukkuja mitataan, mitkä väestöryhmät päätyvät todennäköisimmin kannustinloukkuun sekä miten kannustinloukkuja on yritetty purkaa ja miten niitä voisi jatkossa yrittää lieventää.
Tutkielmassa eritellään, mitkä sosiaalietuudet erityisesti yhdessä synnyttävät kannustinloukkuja.
Teoreettisen taustan muodostaa työn tarjonnan malli, jota käsitellään omana teoriana, mutta sitä hyödynnetään myös tutkittaessa, miten verotus ja sosiaaliturvajärjestelmä vaikuttavat työn tarjontaan. Kannustinloukkujen mittaamiseen käytetään työllistymisveroastetta tai efektiivistä marginaaliveroastetta, jotka kertovat, paljonko työllistymispalkasta tai lisätuloista menee verojen kasvamiseen ja sosiaalietuuksien pienenemiseen. Eri väestöryhmien kannustinloukkuun joutumista ja työn kannattavuutta tutkitaan mikrosimulointimallien avulla luoduilla laskelmilla.
Mikrosimulointimalleilla pystytään tutkimaan, mitkä tekijät erityisesti vaikuttavat työllistymisveroasteen ja efektiivisen marginaaliveroasteen muodostumiseen.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella yksinhuoltajilla, kahden huoltajan lapsiperheillä, joista toinen tai molemmat vanhemmista ovat työttömiä, ja yksinasuvilla on korkeimmat työllistymisveroasteet, josta voi päätellä, että heillä on myös suurin riski joutua kannustinloukkuun.
Työllistymisveroasteen ja efektiivisen marginaaliveroasteen muodostumiseen vaikuttivat erityisesti työttömyysetuudet, päivähoitomaksut, yleinen asumistuki ja marginaalivero.
Kannustinloukkuja on pyritty purkamaan vaikuttamalla erityisesti juuri edellä mainittuihin tekijöihin. Tulevaisuuden kannalta toimenpiteiksi, joiden avulla kannustinloukut voitaisiin saada hallintaan, on ehdotettu muun muassa työttömyystukien suojaosan nostamista, päivähoitomaksujen alentamista, kotihoidon tuen lyhentämistä ja yleisen asumistuen hyväksyttävien asumismenojen alentamista.
Avainsanat kannustinloukku, työttömyysloukku, tuloloukku, työn tarjonta, työttömyys, työllistyminen, työllistymisveroaste, efektiivinen marginaaliveroaste
3
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 4
1.1 Tutkielman aihepiiri ... 4
1.2 Tutkimuskysymys ... 5
1.3 Tutkielman rakenne ... 5
2 KANNUSTINLOUKKUJA AIHEUTTAVISTA SOSIAALIETUUKSISTA YLEISESTI ... 5
2.1 Työttömyysturva ... 6
2.1.1 Työttömyyspäiväraha... 6
2.1.2 Työmarkkinatuki ... 6
2.1.3 Soviteltu työttömyysetuus ... 7
2.2 Toimeentulotuki ... 7
2.3 Yleinen asumistuki ... 8
2.4 Päivähoitomaksut ja kotihoidon tuki ... 8
3 TEOREETTINEN TAUSTA ... 10
3.1 Työn tarjonnan malli ... 10
3.1.1 Verotuksen vaikutus työn tarjontaan ... 11
3.1.2 Työn tarjonnan malli sosiaaliturvajärjestelmä huomioiden ... 12
4 SOSIAALIETUUKSIEN SYNNYTTÄMÄT KANNUSTINLOUKUT... 13
4.1 Kannustinloukut yleisesti ... 13
4.2 Työnteon kannattavuuden mittaaminen ... 14
4.3 Kannustinloukut yksinhuoltajilla ... 16
4.4 Kannustinloukut kahden huoltajan perheessä ... 19
4.5 Kannustinloukut yksinasuvalla ... 21
5 KANNUSTINLOUKKUJEN PURKAMINEN ... 23
5.1 Miksi kannustinloukkuja on vaikea purkaa? ... 23
5.2 Kannustinloukkujen purkamiskeinot ... 25
5.2.1. Valtiovarainministeriön työryhmän selvitys kannustinloukkujen purkamisesta ... 25
6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 26
7 LÄHTEET ... 28
4
1 JOHDANTO
1.1 Tutkielman aihepiiri
Suomi on tunnetusti laajojen sosiaalietuuksien valtio; esimerkiksi työtön voi saada muun muassa työttömyysturvaa, opiskelija opintotukea ja pienituloiset muita sosiaalitukia. Suomen vero- ja tulonsiirtojärjestelmä mahdollistaa sen, että ne, jotka tarvitsevat taloudellista tukea, saavat sitä, samalla kun tienaavat, erityisesti suurempituloiset henkilöt maksavat verojen kautta nämä tuet. Kun verrataan esimerkiksi saatavilla olevaa dataa OECD-maiden kotitalouksille annettujen sosiaalietuuksien määrästä suhteutettuna maan koko bruttokansantuotteeseen vuonna 2019, Suomi on selkeästi kärkijoukossa 18,2 prosentillaan. (OECD, 2021) Suomessa sosiaalietuuksiin laitetaan siis huomattavasti keskivertoa enemmän rahaa suhteessa maan koko bruttokansantuotteeseen. On otettava kuitenkin huomioon, että tällaiset laajat sosiaalietuudet voivat tuoda mukanaan myös haasteita.
Kuva 1: Kotitalouksien saama sosiaalietuuksien määrä koko bruttokansantuotteesta (%) vuonna 2019 (OECD, 2021)
Suomessa työttömän voi olla esimerkiksi taloudellisesti kannattavaa pohtia, onko työpaikan vastaanottaminen järkevää vai onko parempi elää pelkillä sosiaalituilla. Tällöin puhutaan kannustinloukuista, jos henkilö jättää välistä työpaikan vastaanottamisen, koska sosiaalietuudet riittävät elämiseen. Kannustinloukkuja on useita erilaisia; edellinen tilanne vastaa työttömyysloukkua. Myöhemmin esiteltävissä Kärkkäisen (2011) mikrosimulointimallin avulla tehdyissä laskelmissa todetaan, että kyseisessä aineistossa kokoaikaiseen työhön työllistyvistä yksinhuoltajista jopa vajaa 32 prosenttia on työttömyysloukussa.
5
Kannustinloukut ovat nousseet otsikoihin jo 1990-luvulla (Kurjenoja, 2001) ja ovat edelleen ajankohtainen ongelma. Hallitukset toistensa jälkeen ovat yrittäneet ratkaista kannustinloukkuongelmaa, mutta ainakaan vielä kokeilujen avulla ei ole onnistuttu poistamaan loukkuja. Aihe on ajankohtainen myös siksi, että erilaiset työmuodot ovat yleistyneet 2000-luvulla;
esimerkiksi osa-aikaisten töiden tekeminen on yleistynyt ja nollatuntisopimuksella tehdään enemmän töitä. (Koskinen, 2016)
1.2 Tutkimuskysymys
Tutkielman tarkoituksena on tutkia sitä, miten Suomen vero- ja tulonsiirtojärjestelmä synnyttää kannustinloukkuja. Kannustinloukkuja tutkitaan tarkemmin erilaisista näkökulmista näiden kysymysten pohjalta:
1. Miten kannustinloukkuja voidaan mitata?
2. Ketkä joutuvat todennäköisimmin kannustinloukkuun?
3. Miten kannustinloukkuja voidaan purkaa tai lieventää?
Kannustinloukkuja tutkitaan kirjallisuuskatsauksen avulla. Tässä kandidaatintutkielmassa keskitytään pelkästään Suomen vero- ja tulonsiirtojärjestelmään, eikä maiden välistä vertailua tehdä. Kirjallisuuskatsauksen materiaali koostuu erilaisista artikkeleista, laskelmista ja tutkielmista.
1.3 Tutkielman rakenne
Tutkielma alkaa Suomen sosiaalietuuksien läpikäynnillä. Alussa käydään läpi erityisesti Valtiovarainministeriön (2017) työryhmän mainitsemia sosiaalietuuksia, jotka tarvitsivat lisäselvitystä johtuen niiden vaikutuksesta kannustinloukkujen syntymiseen. Sosiaalietuuksien esittelyn jälkeen tutkitaan aiheeseen liittyvää teoreettista taustaa, jonka jälkeen keskitytään kannustinloukkuihin yleisesti sekä eri väestöryhmissä. Erityisesti yksinhuoltajat ovat suuressa vaarassa joutua kannustinloukkuun. (Kärkkäinen, 2011) Kannustinloukkujen esittelyn ja pohdinnan jälkeen, tutkitaan sitä, miten kannustinloukkuja on yritetty purkaa ja miten niitä voisi jatkossa lieventää.
2 KANNUSTINLOUKKUJA AIHEUTTAVISTA SOSIAALIETUUKSISTA YLEISESTI
Useat erilaiset sosiaalietuudet erityisesti yhdessä toisten etuuksien kanssa voivat synnyttää kannustinloukkuja. Tässä kappaleessa näitä etuuksia käydään läpi yleisellä tasolla. Tuet, joita esitellään, ovat pääosin sellaisia tukia, joita Valtiovarainministeriön kannustinloukkujen purkamista
6
varten perustettu työryhmä on nostanut esiin vuonna 2017 julkaistussa selvityksessä.
(Valtiovarainministeriö, 2017) 2.1 Työttömyysturva
Työttömyysturva ei välttämättä kannusta työntekoon taloudellista hyötyä tavoiteltaessa.
Työttömälle on tarjolla kolme erilaista työttömyysturvan vaihtoehtoa, jotka ovat peruspäiväraha, ansiopäiväraha ja työmarkkinatuki. Näistä peruspäivärahan ja työmarkkinatuen hoitaa Kela, kun taas ansiopäivärahasta vastaavat työttömyyskassat. Ansiopäivärahaa saadakseen työttömän täytyy olla jäsenenä jossain työttömyyskassassa. Työttömyysturvan tuista vähennetään yleensä työttömän saamat muut sosiaalietuudet. (Kela, 2021e) Vuonna 2019 329 990 suomalaista eli noin 10 % Suomen 17–64-vuotiaasta väestöstä sai työttömyysetuuksia. (Kela, 2020b)
2.1.1 Työttömyyspäiväraha
Ensisijainen työttömyystuki on työttömyyspäiväraha, jota on kaksi erilaista: peruspäiväraha ja ansiopäiväraha. Jos työttömäksi jäänyt on kuulunut vähintään kuusi kuukautta työttömyyskassaan, työttömyyskassa maksaa työttömälle ansiosidonnaista ansiopäivärahaa. Ansiopäivärahaa maksetaan enimmillään 400 päivää. Jos työtön on ollut töissä aiemmin alle kolme vuotta, maksetaan ansiopäivärahaa maksimissaan 300 päivää. Ansiopäivärahan määrään vaikuttaa aikaisempi palkka, jonka pohjalta päiväraha lasketaan. (SAK, 2017)
Jos työttömäksi jäänyt ei ole oikeutettu ansiopäivärahaan, Kela voi myöntää oikeuden peruspäivärahaan. Myös peruspäivärahaa maksetaan enintään 400 päivää tai 300 päivää, jos työssäoloaika on ollut alle 3 vuotta. Peruspäivärahaa maksetaan työttömälle 33,78 euroa päivässä, ja sitä korotetaan, jos työttömällä on lapsia. Myös TE-toimiston kanssa tehty yhteistyö voi nostaa päivärahan määrää. (Kela, 2021c)
Sekä peruspäivärahan että ansiopäivärahan saajan tulee täyttää työssäoloehdot. Työttömän on pitänyt työskennellä viimeisen 28 kuukauden aikana ainakin 26 viikkoa, vähintään 18 tuntia viikossa ja palkka on pitänyt olla alan työehtosopimuksen mukainen tai vähintään 1236 euroa kuukaudessa. (SAK, 2017)
2.1.2 Työmarkkinatuki
Työmarkkinatukea voi hakea sen jälkeen, kun työtön ei ole enää oikeutettu ansio- tai peruspäivärahaan eli niiden enimmäisaika on mennyt umpeen. Työmarkkinatukea voi saada myös sellainen henkilö, joka ei täytä työssäoloehtoja tai työtön, joka tulee ensi kertaa työmarkkinoille.
Työmarkkinatuella ei ole päivärahaan kuuluvaa enimmäisaikaa.
7
Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat euromääräisesti yhtä suuria. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että työmarkkinatuessa on tarvehankinta. Tämä tarkoittaa sitä, että omien tulojen lisäksi myös samassa taloudessa asuvien muiden henkilöiden tulot voivat vaikuttaa työmarkkinatuen määrään. Työmarkkinatuessa otetaan huomioon myös tulot, joita työtön on tienannut ennen työttömyysaikaansa. (Kela, 2021d)
2.1.3 Soviteltu työttömyysetuus
Edellä mainittujen työttömyystukien lisäksi on vielä yksi mahdollisuus saada työttömyysetuutta. Jos ottaa vastaan osa-aikaisen työn tai keikkatyön, työttömyysetuus voidaan sovitella yhteen työstä saatujen tulojen kanssa. Työttömyysetuuksissa on suojaosa, joka on 300 euroa kuukaudessa. Tällöin henkilö saa siis tienata 300 euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa työttömyysetuuden määrään.
Kun henkilö tienaa yli 300 euroa kuukaudessa, aletaan soviteltua työttömyysetuutta hyödyntämään.
Työttömyysetuutta on siis mahdollista saada, vaikka henkilö saisikin ansiotuloja, mutta tällöin työttömyysetuus vähenee sitä mukaa, kun henkilö tienaa enemmän; jokainen suojaosan yli menevä tienattu euro vähentää työttömyysetuutta 50 sentillä. Soviteltua työttömyysetuutta voi saada siihen saakka, kun töitä tekee enintään 80 prosenttia kokoaikaisesta työajasta. Koronan takia työttömyysturvan suojaosan määrä on nostettu 500 euroon kuukaudessa väliaikaisesti. (Kela, 2020a)
2.2 Toimeentulotuki
Toimeentulotuki jakautuu perustoimeentulotukeen sekä täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen. Kela huolehtii perustoimeentulosta ja kunnat täydentävästä sekä ehkäisevästä toimeentulosta. Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, eli ennen toimeentulotuen saamista on täytynyt hakea kaikkia muita mahdollisia tukia, joita henkilö voi saada.
Toimeentulotukea voi saada yksittäinen henkilö tai perhe, joka tarvitsee taloudellista tukea eikä nykyiset tulot riitä välttämättömiin menoihin. Perustoimeentulotuessa on myös suojaosa, jolloin tietyt tulot eivät vaikuta perustoimeentulotuen määrään ollenkaan. Suojaosa on 150 euroa kuukaudessa, eli henkilön ja hänen perheenjäsentensä ansio- ja yrittäjätulosta vähennetään tämä summa kuukaudessa. Lasten vähäiset ja epäsäännölliset tulot eivät vaikuta perustoimeentulotuen määrään eivätkä myöskään vähäiset avustukset tai tietyt sosiaalietuudet kuten äitiysavustus ja koulumatkatuki. (Kela, 2017)
8 2.3 Yleinen asumistuki
Yleinen asumistuki on mahdollinen tukimuoto pienituloisille. Yleinen asumistuki maksetaan yleensä ruokakunnalle yhdessä, joka tarkoittaa sitä, että ruokakunnassa asuvat eivät saa erikseen yleistä asumistukea. Asumistuen määrään vaikuttaa perheenjäsenten määrä, asunnon sijaintikunta ja bruttokuukausitulojen yhteismäärä. (Kela, 2019)
Yleisen asumistuen määrä on enimmillään 80 prosenttia asumismenojen ja perusomavastuun erotuksesta. Yleisen asumistuen määrä sijaintikunnan mukaan jakautuu neljään ryhmään. Helsinki muodostaa yhden ryhmän; esimerkiksi Helsingissä yleisen asumistuen enimmäisasumismenojen määrä yksin asuessa on 521 euroa, kun taas toisessa ryhmässä eli Espoon, Vantaan ja Kauniaisten puolella maksimimäärä on 504 euroa. Kolmanteen ryhmään kuuluu useita muita suurempia kaupunkeja kuten Turku, Tampere ja Oulu. Näissä kaupungeissa enimmäisasumismenojen määrä yksinasuvalla on 400 euroa kuukaudessa. Muut pienemmät kunnat muodostavat neljännen ryhmän, ja niillä alueilla vastaava määrä on 353 euroa. Alueiden välillä on eroja sekä enimmäisasumismenojen määrässä että siinä, paljonko saa tienata ennen kuin tulot alkavat vaikuttaa asumistukeen tai asumistuki poistuu kokonaan. (Kela, 2021a) Asumiskustannukset kuitenkin vaihtelevat merkittävästi esimerkiksi verratessa pääkaupunkiseudun asumiskustannuksia pienempiin kaupunkeihin, jonka myötä on ymmärrettävää, että asumistuenkin määrä vaihtelee alueittain.
2.4 Päivähoitomaksut ja kotihoidon tuki
Suomessa kaikki lapsiperheet, joihin kuuluu alle kouluikäisiä lapsia, ovat oikeutettuja kunnan järjestämään päivähoitoon äitiys- ja isyysloman jälkeen. Alle kolmevuotiaan lapsen perheelle Kela tarjoaa lisäksi kotihoidon tukea, joka mahdollistaa lapsen hoitamisen kotona. Suomessa päivähoitomaksut ovat tulosidonnaisia, eli mitä enemmän tienaa, sitä enemmän päivähoitomaksuja tulee maksaa.
Edeltävä opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on todennut nykyisten varhaiskasvatusmaksujen aiheuttavan kannustinloukkuja, ja keskustelussa onkin ollut ilmainen varhaiskasvatus. Osa kunnista tälläkin hetkellä tarjoaa ilmaista varhaiskasvatustoimintaa.
Päivähoitomaksuihin on siis odotettavissa muutoksia, mutta tällä hetkellä ne ovat kuitenkin edelleen vahvasti tulosidonnaisia useilla alueilla. (MTV Uutiset, 2017)
9
Yllä olevasta kuvasta 2 näkee, kuinka paljon perhe voi tienata, ennen kuin aletaan periä päivähoitomaksuja. Esimerkiksi nelihenkinen perhe voi kuukaudessa tienata 3003 euroa ilman päivähoitomaksuja. Varhaiskasvatuksen enimmäismäärä kuukaudessa on 290 euroa, alle 27 euron maksuja ei puolestaan peritä. Kuvan 2 rajoihin on tulossa korotuksia 1.8.2021. Muun muassa jatkossa nelihenkinen perhe voi tienata 4099 euroa kuukaudessa ilman päivähoitomaksuja. (Laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista 1503/2016, 7§)
Päivähoitomaksun määrään vaikuttaa lisäksi perheen koko ja aika, jonka lapsi viettää päivähoidossa. Toiseksi nuorimmasta lapsesta voidaan määrätä maksu, joka on enintään 50 prosenttia nuorimman lapsen kokoaikaisen varhaiskasvatuksen maksusta. Muista lapsista maksettava päivähoitomaksu on enintään 20 prosenttia nuorimman lapsen maksusta. Myös näihin lukuihin on tulossa muutoksia tänä vuonna; muun muassa ikäjärjestyksessä nuorimmasta seuraavan varhaiskasvatuksessa olevan lapsen enimmäismaksu laskee 50 prosentista 40 prosenttiin nuorimman lapsen maksusta. (Laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista 1503/2016, 8§)
Kotihoidon tuki puolestaan jakautuu hoitorahaan ja hoitolisään. Hoitorahaan ei vaikuta perheen tulot, kun taas hoitolisä on tulosidonnainen. Useilla kunnilla on myös erillinen kuntalisä, jonka ehdot vaihtelevat kuntien välillä. Päivähoitomaksun mukaisesti myös kotihoidon tukeen vaikuttaa lasten määrä perheessä. Hoitorahaa yhdestä alle kolmevuotiaasta lapsesta voi saada 342,95 euroa kuukaudessa. Muista alle kolmevuotiaista sisaruksista perhe voi saada kotihoidon tukea 102,67 euroa kuukaudessa kustakin. Jos yli kolmevuotiaita, alle kouluikäisiä sisaruksia, hoidetaan kotona, voi heistä saada tukea myös 65,97 euroa kuukaudessa kustakin. Tulosidonnaista hoitolisää Kela maksaa pelkästään yhdestä lapsesta, ja se on enintään 183,53 euroa kuukaudessa. (Kela, 2021b)
Kuva 2: Kokoaikaisen varhaiskasvatuksen kuukausimaksujen tulorajat (Laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista 1503/2016, 5§)
10
3 TEOREETTINEN TAUSTA
Ennen kuin kannustinloukkuja voi tutkia tarkemmin, tulee ymmärtää teoriaa niiden taustalla.
Seuraavaksi käydään läpi kannustinloukkuihin linkittyvää työn tarjonnan perusmallia ja tuodaan esille, miten verotus ja sosiaaliturvajärjestelmä voivat vaikuttaa työn tarjontaan.
3.1 Työn tarjonnan malli
Kannustinloukkuun joutuminen vähentää työn tarjontaa, sillä kannustinloukussa oleva ei enää halua mennä töihin, vaan elää mieluummin sosiaalietuuksilla, sillä se on taloudellisesti kannattavampaa.
Työn tarjontaa voidaan mallintaa usealla tavalla, mutta perusajatus työn tarjonnan mallin taustalla on se, että henkilöillä on erilaiset preferenssit työnteon ja vapaa-ajan välillä. Työn tarjonnan sijaan asiaa voidaan tutkia myös vapaa-ajan kysynnän näkökulmasta, jolloin kysyntään vaikuttaa sekä vapaa-ajan hinta että käytettävissä olevat tulot. Vapaa-ajan hinnan muodostaa sen vaihtoehtoiskustannus, joka muodostuu niistä tuloista, jotka työntekijä menettää viettäessään vapaa- aikaa työnteon sijaan. Työn tarjonta kasvaa silloin, kun työstä saatavan palkan määrä nousee ja tätä myötä vapaa-ajasta tulee kalliimpaa, ja sen kysyntä puolestaan laskee. (Uusitalo & Laine, 2001)
Kuvan 3 siniset indifferenssikäyrät kuvastavat preferenssejä. Kaikki pisteet indifferenssikäyrällä antavat saman hyödyn henkilölle, eli tällöin henkilö on siis yhtä tyytyväinen mihin tahansa kulutuksen ja vapaa-ajan kombinaatioon tietyllä käyrällä.
Mitä korkeammalla indifferenssikäyrällä henkilö on, sitä tyytyväisempi hän on.
Indifferenssikäyrät ovat laskevia, mikä tarkoittaa sitä, että toisesta hyödykkeestä on karsittava, jotta toista voi saada enemmän; joko vapaa-ajasta täytyy siis karsia, että saa enemmän palkkaa töistä tai sitten kulutuksesta täytyy säästää, jotta saa enemmän vapaa-aikaa. (The Economy, 2017)
Hyödyn maksimointia kuitenkin rajoittaa kuvassa 3 oleva punainen budjettirajoitekäyrä.
Budjettirajoite kertoo siitä, paljonko henkilö voi tienata eri vapaa-ajan määrillä. Kuvaajan perusteella, jos henkilöllä on vapaa-aikaa 24 tuntia päivässä, hänellä ei ole mahdollisuutta kulutukseen yhtään. Jos vapaa-aikaa on 8 tuntia päivässä, mahdollisuus kuluttaa nousee 225
Kuva 3: Optimaalinen vapaa-ajan ja kulutuksen kombinaatio (CORE project, 2017)
Vapaa-aika (h) per päivä Kulutus ($)
11
dollariin päivässä. Kuvaajassa piste A on sekä korkeimmalla indifferenssikäyrällä että budjettirajoitteella. Tämä tarkoittaa, että piste A maksimoi henkilön hyvinvoinnin, sillä tällöin henkilö on parhaimmalla indifferenssikäyrällä, joka on vielä budjetin mukainen. (The Economy, 2017)
Tuloilla on kaksi vaikutustapaa työn tarjontaan; tulovaikutus ja substituutiovaikutus. Tulovaikutus esiintyy silloin, kun palkka nousee ja vähemmällä työmäärällä voi saada saman taloudellisen hyödyn. Tällöin siis vapaa-ajan määrää voi lisätä ilman, että kulutuksesta täytyy karsia.
Palkannousutilanteessa voi kuitenkin tapahtua myös niin, että henkilö ottaa huomioon vapaa-ajan kasvaneen vaihtoehtoiskustannuksen, eli hän ei tällöin muutakaan kaikkea palkannousun myötä
”ylimääräistä” palkkaa vapaa-ajaksi, vaan kasvattaa mieluummin myös työtulojensa määrää entisestä. Tällöin substituutiovaikutuksen merkitys nousee esiin. Palkannousu voi siis toimia työnteon kannustimena ja nostaa henkilötyötuntien määrää. Jompikumpi vaikutuksista aina dominoi; jos henkilö lisää vapaa-aikansa määrää niin tulovaikutus dominoi, mutta jos henkilö lisää työtuntiensa määrää, substituutiovaikutus dominoi. (The Economy, 2017)
3.1.1 Verotuksen vaikutus työn tarjontaan
Myös verotuksen kautta voi vaikuttaa työn tarjontaan. Jos verotusta kevennetään, kasvavat tällöin käteen jäävät työtulot=C, jolloin vapaa- ajasta tulee vaihtoehtoiskustannukseltaan kalliimpaa. Tällöin siis substituutiovaikutus dominoidessaan vähentää vapaa-ajan kysyntää ja lisää työvoiman tarjontaa. Vieressä oleva kuva 4 visualisoi tilanteen. Veroasteen laskettua budjettisuora Ac nousee Ac*, joka tarkoittaa sitä, että tällöin kulutusmahdollisuudet kasvavat vapaa-
ajan pysyessä samana eli kaikilla työtunneilla käytettävissä olevat tulot ovat korkeammat kuin ennen. Substituutiovaikutus tulee kuvassa esille siirryttäessä optimipisteestä B optimispisteeseen B1. B1 on alkuperäisen indifferenssikäyrän tangenttipiste ja veroasteen laskun jälkeisen budjettisuoran kanssa samansuuntainen. Tämän pisteen määrittämällä voimme todeta substituutiovaikutuksen, jolloin vapaa-ajan määrä laskee hieman veroasteen laskettua, sillä h- kohdassa vapaa-aikaa on enemmän kuin h1-kohdassa.
Kuva 4: Suhteellisen tuloveron laskun tulo- ja substituutiovaikutukset (Laine & Uusitalo, 2001)
12
On kuitenkin otettava huomioon, että veroasteen aleneminen nostaa käytettävissä olevien tulojen määrää. Tulojen kasvu voi siis myös kasvattaa vapaa-ajan kysyntää tulovaikutuksen mukaisesti, jolloin optimipiste siirtyy B1-pisteestä B*-pisteeseen. Toisaalta kuvaajasta nähdään, että oli kyseessä tulovaikutus tai substituutiovaikutus, vapaa-ajan määrä silti laskee, sillä alkuperäisessä B- optimipisteessä vapaa-ajan määrä on kaikista suurin. (Laine & Uusitalo, 2001) Tästä voinee päätellä, että suhteellisen tuloveron lasku laskee kuitenkin jonkun verran vapaa-ajan määrää joka tapauksessa. Verojen kiristämisellä on vastakkaiset vaikutukset, eli verojen lisääminen tulovaikutuksen dominoidessa vähentää käytettävissä olevien tulojen määrää ja täten lisää työn tarjontaa, mutta substituutiovaikutuksen dominoidessa, verojen lisääminen tekee vapaa-ajasta työntekoa houkuttelevampaa, sillä verojen jälkeinen palkka pienenee ja täten vapaa-ajan vaihtoehtoiskustannuksesta tulee pienempi.
Progressiivisen verotuksen tilanteessa vaikutuksia voidaan tutkia samalla tavalla, mutta tällöin budjettisuora on epälineaarinen. Tulorajojen takia budjettirajoite ei ole suora, vaan siihen voi tulla epätasaisuuksia. Tulojen ylittäessä tulorajan marginaaliveroaste kasvaa, jolloin lisätulo ei enää lisää käytettävissä olevia tuloja yhtä paljon kuin aikaisemmin eli budjettisuora loivenee. (Laine &
Uusitalo, 2001)
3.1.2 Työn tarjonnan malli sosiaaliturvajärjestelmä huomioiden
Taloustieteessä työvoiman tarjontaa mallinnetaan valintateorian avulla; henkilön tulee siis tehdä valinta eri vaihtoehtojen väliltä. Kannustinloukut nimenomaan aiheuttavat tällaisen tilanteen.
(Valtiovarainministeriö, 2017) Tyypillinen valintatilanne eri vaihtoehtojen välillä on myös silloin, kun pohditaan, onko kannattavaa mennä töihin vai elää työttömänä saamilla tuilla. Preferenssit voivat ohjata myös työn vastaanottamisessa. Henkilön saadessa kynnyspalkkaa eli palkkaa, joka vastaa täysin työttömänä saamien tukien määrää, henkilö, joka preferoi vapaa-aikaa, jää mahdollisesti todennäköisemmin työttömäksi kuin taas henkilö, joka preferoi työntekoa, ottaa todennäköisemmin työpaikan vastaan.
Työn tarjonnan perusmalli ei kuitenkaan itsessään ota huomioon sosiaalietuuksia, sillä aikaisemmin esitellyssä mallissa valinta on tehtävä palkan ja vapaa-ajan välillä. Muun muassa Moffitt (2002) on kuitenkin yhdistänyt työn tarjonnan mallin niin että se ottaa huomioon myös sosiaaliturvajärjestelmän vaikutuksen.
13
Ilman sosiaaliturvajärjestelmää kuvassa 5 jana AE kuvastaisi normaalia budjettirajoitetta, eli mitä enemmän teet töitä, sitä enemmän saat palkkaa, mutta myös sitä enemmän joudut karsimaan vapaa-ajasta.
Kun henkilö alkaa saamaan sosiaalietuuksia, jana AE muuttuu janaksi CDE. Välillä CD henkilö saa sosiaalietuuksia, kun taas välillä DE sosiaalituet lakkautetaan. Tällöin A:n ja C:n väli kertoo sosiaalietuuksien määrästä, jota henkilö voi saada. Kuvaajasta voi nähdä, että sosiaalietuuksien myötä suora ei ole enää lineaarinen, sillä se ei pisteen D kohdalla lähde niin suoraan laskuun kuin janassa AE. Tällöin siis sosiaaliturvajärjestelmä mahdollistaa sen, että samalla työtuntien määrällä voi saada enemmän tuloja kuin ennen. Nuolet kuvastavat puolestaan kahta erilaista työvoiman tarjonnassa tapahtuvaa muutosta sosiaaliturvajärjestelmän käyttöönoton myötä. Kummatkin johtavat työvoiman tarjonnan vähentymiseen. (Moffitt, 2002) Mallin perusteella työssäkäyvien kannattaa vähentää työtuntien määrää, sillä sosiaaliturvajärjestelmä mahdollistaa sen, että mitä vähemmän työskentelet, sitä enemmän saat sosiaalietuuksia. Tällöin myös vapaa-ajan määrä kasvaa. Ne, jotka ovat työskennelleet osa-aikaisesti saattavat poistua jopa kokonaan työmarkkinoilta, sillä heille voi olla taloudellisesti kannattavampaa elää pelkillä sosiaalituilla.
(Kärkkäinen, 2009)
4 SOSIAALIETUUKSIEN SYNNYTTÄMÄT KANNUSTINLOUKUT
4.1 Kannustinloukut yleisesti
Toisessa luvussa esitellyt sosiaalietuudet erityisesti yhdessä voivat synnyttää kannustinloukkuja.
Sosiaalietuuksien tulosidonnaisuus mahdollistaa sen, että voi olla taloudellisesti kannattavaa pohtia, kuinka paljon kuukaudessa kannattaa tienata, jotta pystyy silti nostamaan tukia. Laajojen sosiaalietuuksien järjestelmä voi siis vähentää työnteon kannattavuutta. Tulevissa kappaleissa käydään läpi kannustinloukkuja eri näkökulmista; millaisia erilaisia kannustinloukkuja on, miten niitä syntyy ja ketkä erityisesti voivat joutua niihin.
Kannustinloukkuja on useanlaisia, mutta tässä tutkielmassa keskitytään erityisesti työttömyysloukkuihin. Työttömyysloukku tarkoittaa sitä, että työttömän on taloudellisesti kannattavampaa jäädä työttömäksi kuin ottaa vastaan erityisesti matalapalkkainen ansiotyö.
Työttömyysloukku ei siis kannusta töiden hakemiseen eikä tällöin myöskään työllistymiseen.
Kuva 5: Sosiaaliturvajärjestelmän vaikutus työn tarjontaan (Moffitt, 2002)
Kulutus
Vapaa-aika
E
14
(Viitamäki, 2015) Työttömyysloukku tulee esille tilanteessa, jossa työtön voisi ottaa vastaan työn, mutta nettotulo voi lopulta olla jopa vähemmän kuin työttömänä saatujen tukien määrä. Tämä johtuu siitä, että palkasta saatavaa tuloa verotetaan ja ennen työttömänä olleen henkilön sosiaalituet vähenevät tai poistuvat kokonaan.
Kannustinloukkuja on myös muita; tutkielman kannalta merkityksellisintä on mainita työttömyysloukun lisäksi tuloloukku. Tuloloukku ei puolestaan kannusta lisätyön tekemiseen. Kun työtulot nousevat, sosiaalietuudet, jotka ovat tulosidonnaisia, laskevat, kun taas maksettavat verot kasvavat ja näin käy myös tulojen mukaan määräytyville palvelumaksuille. On mahdollista, että näiden muutosten jälkeen nettotulot eivät nouse välttämättä ollenkaan. Täten tuloloukku iskee eikä kannusta lisätyön vastaanottamiseen; miksi tehdä lisää työtä, jos siitä ei loppujen lopuksi jää käteen ollenkaan lisätuloja? Tuloloukussa voi olla sekä työssäkäyvä että työtön. Työttömällä tuloloukku näkyy keikkatöiden väliin jättämisenä. (Parpo, 2007)
4.2 Työnteon kannattavuuden mittaaminen
Jotta voidaan tietää, onko henkilö kannustinloukussa, täytyy olla keinoja, joilla sitä voidaan mitata.
Työnteon kannattavuuteen vaikuttaa sekä työn tarjonta että työn kysyntä. Työn tarjonta eli työntekijöiden halu tehdä töitä ja työn kysyntä eli minkälaisia työpaikkoja on tarjolla markkinoilla vaikuttavat siihen, miten työllisyysaste muodostuu. Työnteon kannattavuuden mittaaminen on monimutkaista, ja siihen käytetään usein apuna mikrosimulointimalleja. Mikrosimulointimalleissa voidaan käyttää esimerkkitapauksia tai otosaineistoja. Esimerkkitapauksien avulla voidaan tutkia kannustinloukkuihin vaikuttavia tekijöitä, mutta niiden avulla kannustinloukkujen yleisyyttä ei kuitenkaan pystytä tutkimaan. Tähän tarvitaan otosaineisto, joka on tilastollisesti merkitsevä.
Yleisyyttä tutkittaessa ei siis riitä esimerkki, vaan on tarpeen hankkia todellista dataa. Otosaineisto mahdollistaa kotitalouksien oikeiden olosuhteiden tutkimisen, kun taas esimerkkitapaukset ovat pelkistettyjä tilanteita. (Viitamäki, 2015)
Mikrosimulointimallien avulla voidaan laskea työllistymisveroaste (=participation tax rate=PTR), joka kertoo siitä, kuinka paljon henkilön verot kasvavat ja/tai sosiaalietuudet pienenevät, kun henkilö työllistyy. Tämä tarkoittaa siis sitä, kuinka paljon työllistymispalkan myötä kasvaneista tuloista menee verojen maksamiseen ja tulonsiirtojen vähenemiseen. Tällöin otollista on siis, että työllistymisveroaste on mahdollisimman pieni; mitä pienempi työllistymisveroaste, sitä paremmat kannustimet työllistyä. Työllistymisveroasteet lasketaan sekä työllistyttäessä kokopäivätyöhön että osa-aikatyöhön. (Kärkkäinen, 2011) Työllistymisveroaste kertoo siitä, onko henkilön taloudellisesti kannattavaa ottaa työ vastaan vai onko järkevämpää pysyä työttömänä.
15
Efektiivinen marginaaliveroaste (=effective marginal tax rate=EMTR) puolestaan kertoo siitä, onko lisätyön tekeminen tai siirtyminen osa-aikaisesta kokoaikaiseksi työntekijäksi kannattavaa.
Työllistymisveroaste ja efektiivinen marginaaliveroaste ovat lähellä toisiaan, ja ne myös lasketaan aika lailla samalla tavalla. Efektiivinen marginaaliveroaste kerrotaan prosentteina, joka kuvastaa sitä, kuinka paljon yhden euron lisätuloista menee veromaksujen kasvamiseen ja tulosidonnaisten sosiaalietuuksien pienenemiseen. Beerin (2003) mukaan efektiivinen marginaaliveroaste lasketaan:
EMTR = 1 – (Kotitalouden käytettävissä olevien tulojen muutos ÷ Työtulojen muutos)
EMTR:ssä otetaan huomioon siis muutos käytettävissä tuloissa, joka jaetaan muutoksella bruttopalkassa. Jos EMTR on 70 prosenttia, tarkoittaa se, että 70 senttiä yhdestä tienatusta lisäeurosta menee veroihin ja pienentyneisiin sosiaalitukiin.
Viitamäki (2015) tuo esille toisen tavan laskea efektiivinen marginaaliveroaste, jossa otetaan huomioon erikseen kunkin osatekijän marginaalivaikutukset:
Kuvassa 6 kirjaimia vastaavat tekijät ovat: V=tuloverot ja veroluonteiset maksut, P=päivähoitomaksut, E=nettomääräinen työttömyysetuus, A=yleinen asumistuki, K=nettomääräinen lasten kotihoidontuki ja T=toimeentulotuki. Näistä kaikista otetaan huomioon muutos, jota verrataan bruttopalkan lisäykseen.
Efektiivisen marginaaliveroasteen ollessa yli 100 lisätulojen tienaaminen jättää henkilön käteen jäävät tulot pienemmäksi kuin ennen lisätulojen tienaamista. Tällainen tilanne on erityisesti todennäköistä perheillä, jotka ovat lähellä köyhyyttä tai yrittävät päästä pois köyhyydestä. (Daniel N. Shaviro) Jos marginaaliveroaste on puolestaan 0, tarkoittaa se sitä, että käteen jäävät tulot lisääntyvät yhtä paljon kuin bruttotulot kasvavat.
Ei ole olemassa mitään tiettyä vastausta siihen, mikä työllistymisveroaste tai efektiivinen marginaaliveroaste tulee olla, jotta henkilö on kannustinloukussa, mutta yleisesti, jos työllistymisveroaste tai efektiivinen marginaaliveroaste on noin 70–80 prosenttia tai yli, voidaan arvella henkilön olevan työttömyys- tai tuloloukussa. (Kärkkäinen, 2011) Vertailuksi Suomessa työllistymisveroaste vuonna 2019 oli keskimäärin 64 prosenttia. (THL, 2019)
Kuva 6: Efektiivisen marginaaliveroasteen laskutapavariaatio (Viitamäki, 2015)
16
Kysymykseen, kuinka monta suomalaista on kannustinloukussa, on myös hankalaa ja oikeastaan mahdotonta vastata. Erilaisia laskelmia on kuitenkin saatavilla; esimerkiksi vuoden 2004 lainsäädäntöä hyödynnettäessä, kun henkilön määriteltiin olevan työttömyysloukussa, jos työllistymisveroaste oli yli 80 prosenttia, oli laskelmien mukaan suomalaisista työttömistä kotitalouksista 17,3 prosenttia työttömyysloukussa. (Kärkkäinen, 2011)
Useiden tutkimusten perusteella kannustinloukut iskevät erityisesti yksinhuoltajiin ja sellaisiin lapsiperheisiin, joissa toinen tai molemmat huoltajista ovat työttömänä. Näiden lisäksi myös yksinasuvien roolia kannustinloukkuja tutkittaessa pidetään merkittävänä. Muun muassa Kotamäen ja Ollonqvistin (2018) laskemista työllistymisveroasteista niille väestöryhmille, jotka saavat työttömyysetuuksia, tulee esille se, että korkeimmat työllistymisveroasteet ovat nimenomaan yksinhuoltajilla, yksinasuvilla sekä pariskunnilla, joilla on lapsia.
4.3 Kannustinloukut yksinhuoltajilla
Yksinhuoltajilla on useiden tutkimusten mukaan korkeimmat työllistymisveroasteet. Heillä on esimerkiksi huolehdittavana päivähoitomaksut, jotka ovat tulosidonnaisia. Jos yksinhuoltaja ottaa vastaan työpaikan, nousevat päivähoitomaksut, mutta samalla mahdollisesti poistuu työttömyysturva ja muutkin tuet kuten esimerkiksi yleinen asumistuki voi vähentyä tai jopa poistua.
Yksinhuoltajilla on siis usein monia sosiaalietuuksia, jotka laskevat työnteon kannattavuutta tulosidonnaisuudellaan. Vuoden 2004 lainsäädännön pohjalta tehdyn tutkimuksen mukaan yksinhuoltajatalouden keskimääräinen työllistymisveroaste oli 77,3 prosenttia ja työttömistä yksinhuoltajista 43,5 prosenttia oli työttömyysloukussa. (Kärkkäinen, 2011).
Kärkkäisen (2011) tutkimuksessa ”Työn vastaanottamisen kannusteet Suomessa” tutkittiin sekä kokopäivätyön että osa-aikatyön vastaanottamisen kannustimia. Tutkimus toteutettiin mikrosimulointimallin avulla; tässä kyseinen mikrosimulointimalli on JUTTA-malli. Aineisto on vuodelta 2006 ja tukena on vuoden 2010 lainsäädäntö. Myös tämän tutkimuksen tulokset puhuvat yksinhuoltajien heikon aseman puolesta kannustinloukkujen suhteen.
Kuva 7: Työllistymisveroasteet työttömyysetuuksia saavilla eri väestöryhmissä (Kotamäki & Ollonqvist, 2018)
17
Työttömän yksinhuoltajan ottaessa vastaan kokopäivätyön oli heillä selkeästi suurin työllistymisveroaste verrattuna muihin sen ollessa 74,5 %. Aineistossa nousi myös esille yksinhuoltajien suuri riski joutua työttömyysloukkuun, sillä yksinhuoltajista 31,8 % oli työttömyysloukussa.
Yksinhuoltajan ottaessa vastaan osa-aikatyön täytyy ottaa huomioon soviteltu työttömyysetuus.
Kuvasta 9 nähdään, että soviteltu työttömyysetuus laski huomattavasti yksinhuoltajien sekä muidenkin väestöryhmien työllistymisveroastetta ja vähensi myös tämän myötä työttömyysloukussa olevien määrää. Ilman soviteltua työttömyysetuutta yksinhuoltajien työllistymisveroaste oli 102,3 prosenttia ja työttömyysloukussa olisi ollut peräti 72,7 prosenttia. Kun sovittelu otettiin huomioon, laski työllistymisveroaste 72,8 prosenttiin ja työttömyysloukussa olevien määrä 33,3 prosenttiin.
Osa-aikaista työpaikkaa vastaanottaessa yksinhuoltajia vieläkin heikommassa asemassa olivat yksinasuvat.
Yksinhuoltajien taloudellisia hankaluuksia on pyritty selittämään useiden teorioiden kautta. Forssén ja Harkovita (1999) lähtivät purkamaan kyseistä ilmiötä yksinhuoltajan taustan avulla. Huomioon täytyy kuitenkin ottaa, että tutkimus on vanhahko, ja arvomaailma viime vuosikymmenien aikana on muuttunut huomattavasti. Yksinhuoltajatalouden yksinhuoltajana on usein nuori, mahdollisesti kouluttamaton nainen, joka lisää todennäköisyyttä taloudelliselle riskille, sillä heidän asemansa työmarkkinoilla on usein heikompi verrattuna esimerkiksi korkeakoulutettuihin. Useiden tutkimusten mukaan yksinhuoltajaperheillä on usein myös suuri riski köyhyydelle. Sosiaalietuudet,
Kuva 8: Kokoaikaisen työn vastaanottamisen kannustimet (Kärkkäinen, 2011)
Kuva 9: Osa-aikaisen työn vastaanottamisen kannustimet (Kärkkäinen, 2011)
18
joita perheille tarjotaan, mahdollistavat sen, että yksinhuoltajalle voi olla taloudellisesti kannattavampaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia kuin lähteä työelämään. Huomioon tulee ottaa myös se, että yksinhuoltajat voivat joutua pohtimaan sitä, onko työn vastaanottaminen niin kannattavaa, että se kattaa sekä lastenhoitoon liittyvät maksut, mutta on myös niin tarpeellista, että yksinhuoltaja on valmis karsimaan yhteisestä ajastaan lasten kanssa mennessään töihin. Forssén ja Harkovita tuovat esiin myös Fordin (1996) tutkimuksen, jossa Ford nostaa esille sen, että jotkut yksinhuoltajista jäävät kotiin hoitamaan lapsia, vaikka työlle olisikin kannusteita, sillä he kokevat, että lapset tarvitsevat vielä hoitoa kotona. Tässä tulevat esille yksinhuoltajien henkilökohtaiset preferenssit.
Vieressä on esimerkki yksinhuoltajan työllistymisveroasteesta, jonka Topo (2019) on maisterintutkielmassaan luonut Sisu- mikrosimulointimallia hyödyntäen. Kuviosta nähdään yksinhuoltajan työllistymisveroaste eri bruttotuloilla, kun asuntovuokra on 667 euroa kuukaudessa. Punaisella katkoviivalla on merkitty niin sanottu työttömyysloukun raja eli 80 prosentin työllistymisveroaste. Laskelmien mukaan työllistymisveroaste tässä esimerkissä on korkeimmillaan hieman alle 85 prosenttia, jolloin yksinhuoltajan bruttotulot ovat vajaa 1000 euroa kuussa. Tällöin yksinhuoltaja on todennäköisesti työttömyysloukussa, eikä hänen ole taloudellisesti kannattavaa tehdä töitä. Yllättävää nousua noin 85 prosenttiin selittää se, että tässä kohdassa yksinhuoltajan työtulot nousivat 50 euroa, mutta samalla toimeentulotuki laski 40 euroa. Selkeän laskun 1000 euron bruttotulojen kohdalla selittää se, että kun yksinhuoltaja tienaa 1100 euroa kuukaudessa, hän ei ole enää oikeutettu toimeentulotukeen ja tällöin on taloudellisesti järkevämpää mennä töihin. Kun yksinhuoltajan työtulot nousevat 1250 euroon, alkaa yleinen asumistuki puolestaan laskea. Kun yksinhuoltaja tienaa hieman yli 1500 euroa, lähtee työllistymisveroaste taas nousuun ja nousu kääntyy laskuun hieman yli 2500 euron kuukausipalkan kohdalla. Tätä nousua voidaan selittää yleisen asumistuen, päivähoitomaksujen sekä tuloverotuksen kautta. Tällä välillä yksinhuoltajan asumistuki laskee nollaan, kun puolestaan lasten päivähoitomaksut nousevat 40 eurosta 160 euroon. Myös yksinhuoltajan palkkaa verotetaan enemmän. Tämä aiheuttaa sen, että verojen osuus nousee 10 prosenttia, ja se nostaa tätä kautta työllistymisveroastetta. (Topo, 2019)
Kuva 10: Työllistymisveroaste
yksinhuoltajalla, vuokra 667 e/kk (Topo, 2019)
19
Topon esimerkki osoittaa, kuinka monimutkaista sosiaalietuuksien ja työtulojen suhteen määrittely on; millä palkalla yksihuoltajan kannattaa jäädä kotiin työttömäksi ja millä palkalla taas puolestaan työn vastaanottaminen on kannattavaa? Kyseisessä esimerkissä tulee esille kuitenkin ainakin se, että toimeentulotuen vähentyminen työtulojen kasvaessa vaikuttaa huomattavasti työllistymisveroasteeseen.
Malleissa, joiden avulla kannustinloukkuja ja työllistymisveroasteita tutkitaan, otetaan kuitenkin usein paljon omia valtuuksia, jolloin niistä saatava informaatio ei välttämättä ole täysin luotettavaa, mutta kuitenkin suuntaa antavaa. Tarpeellista onkin mainita, että Topo (2019) ei ole muun muassa huomioinut mikrosimulointimallissaan toimeentulotuen suojaosaa, jonka takia työllistymisveroaste pienituloisilla on hieman todellista korkeampi, mutta kuvion tulkinta siitä huolimatta on mahdollista.
4.4 Kannustinloukut kahden huoltajan perheessä
Toinen merkittävä ryhmä, joilla kannustinloukkuja esiintyy useasti, on kahden huoltajan lapsiperheet, joissa toinen tai molemmat vanhemmista ovat työttömänä.
Topo (2019) tutki työllistymisveroasteita myös pariskunnille, joilla on kaksi lasta. Lähtökohtana on se, että kumpikin kumppaneista on ensiksi työttömänä, jonka jälkeen toinen työllistyy ja toinen jää työttömäksi. Topo on olettanut työttömän puolison saavan työttömyyspäivärahaa 702,62 euroa kuukaudessa. Vuokraa perhe maksaa asunnostaan 761 euroa kuukaudessa.
Kahden huoltajan perheessä työllistymisveroaste nousee korkeimmillaan yli 85 prosentin hieman yli 1000 euron bruttotulojen kohdalla ja laskee alle 80 prosenttiin noin 1250 euron kohdalla. 85 prosentin huipun jälkeen lasku on melko jatkuvaa; hieman yli 1000 euron bruttotuloilla perheellä työllistymisveroasteen mukaan olisi kaikista suurin kannustinloukku, mutta jos he tienaisivat parisataa euroa enemmän, olisi töihin meneminen jo taloudellisesti kannattavaa. Noin 2300 ja 2600 euron välillä lapsiperheen työllistymisveroasteessa tapahtuu kuitenkin vielä pieni nousu, mutta tämän jälkeen työllistymisveroaste lähtee laskuun eikä tällöin ole taloudellisesti kannattavaa olla työttömänä.
Kuva 11: Työllistymisveroaste kahden huoltajan perheessä, vuokra 761 e/kk. 2- ja 15-vuotiaat lapset (Topo, 2019)
20
Työllistymisveroasteen ollessa korkeimmillaan perheen toimeentulotuki loppuu ja samalla myös yleinen asumistuki alkaa vähentyä. Tämä selittää, miksi hieman yli 1000 euron bruttopalkalla aste on niin korkea; töihin meneminen ei ole kannattavaa, sillä tukien määrä on riittävän korkea. Pientä nousua 2300 ja 2600 euron välillä, ja sen jälkeen melko jyrkkää laskua selittää se, että 2600 euron kohdalla asumistuki lakkaa kokonaan. Tässä laskelmassa on oletettu, että 2-vuotiasta lasta hoidetaan kotona toisen vanhemman ollessa työttömänä, joten jos lapsi olisi lisäksi vielä päiväkodissa, olisi työllistymisveroaste entistä korkeampi ja kannustimet työhön heikompia. (Topo, 2019)
Viitamäki (2015) on myös tutkinut samaa ilmiötä esimerkkitapauksen avulla, mutta hän on laskenut efektiivisen marginaaliveroasteen työllistymisveroasteen sijaan. Koska kyseessä on esimerkkitapauksien pohjalta luodut laskelmat, saattavat tulokset olla osittain virheellisiä. Tämä on otettu huomioon tutkimalla useita erilaisia kotitalouksia. Alla olevasta kuvasta 12 voi nähdä, miten efektiivinen marginaaliveroaste vaihteli eri kuukausipalkoilla vuonna 2015. Toinen huoltajista on työllistymässä, kun taas toinen huoltajista saa työmarkkinatukea eikä työllisty. Lapsia on kaksi, joista toinen on päivähoidossa. Asunnon vuokra perheellä on 980 euroa kuukaudessa.
EMTR 2009 on vastaava vuoden 2009 efektiivinen marginaaliveroaste.
Kuvaajassa EMTR 2009 on useissa kohdissa vielä huomattavasti korkeampi kuin vuoden 2015 EMTR. Huomion herättää myös se, että lasku matalammalle efektiivisen marginaaliveroasteen tasolle vuonna 2009 tapahtuu merkittävästi korkeammalla tulotasolla, vasta noin vajaan 3500 euron kuukausitulojen kohdalla verrattuna vuoden 2015 noin 2800 euron kuukausituloihin. Viitamäki (2015) perustelee vuosien välillä olevaa eroa EMTR:ssä sillä, että vuonna 2009 tarvehankinta puolisojen tulojen suhteen oli vielä voimassa ja toimeentulotukea sai verrattuna vuoden 2015 tilanteeseen huomattavasti korkeammallakin tulotasolla.
Kuva 12: Efektiivinen marginaaliveroaste kahden huoltajan lapsiperheessä, työllistyvä puoliso ja työtön puoliso (Viitamäki, 2015)
21
Viitamäen laskelmissa voidaan huomata, että asumistuen vaikutus on todella suuri. Kun asumistuki päättyy, efektiivinen marginaaliveroaste laskee huomattavasti; tässä esimerkissä efektiivinen marginaaliveroaste on korkeimmillaan melkein 100 prosenttia, mutta asumistuen poistumisen jälkeen veroaste laskee noin 55 prosenttiin. Erityisesti lapsiperheillä asumistuen vaikutus marginaaliveroasteeseen tulee hyvin esille, sillä asumistuen määrä kasvaa lasten määrän kasvaessa perheessä. Tämän takia asumistuen marginaalivaikutus yltää korkeammillekin tulotasoille. Myös työmarkkinatuen vaikutus on huomioitava; työmarkkinatuen päättyminen laski efektiivistä marginaaliveroastetta noin 35 prosentilla. Matalimmilla palkkatasoilla puolestaan toimeentulotuki muodostaa suurimman osan efektiivisestä marginaaliveroasteesta. Työllistyvän tienatessa hieman yli 1000 euroa kuukaudessa, toimeentulotuki loppuu kokonaan perheeltä. Myös toimeentulotuen päättyminen laskee hetkellisesti veroastetta. Marginaaliveron roolia efektiivisen marginaaliveroasteen muodostumisessa ei voi myöskään jättää huomiotta. Jo 900 euron bruttokuukausitulojen kohdalla marginaaliveron merkitys alkaa kasvamaan vauhdikkaasti. 2800 euron kuukausituloilla suurimman osan efektiivisestä marginaaliveroasteesta muodostaa nimenomaan marginaalivero, sillä tällöin perheelle ei ole enää tarjolla sosiaalietuuksia. Noin 800 euron kuukausituloilla, perhe joutuu alkaa maksamaan päivähoitomaksuja. Yli 2800 euron kuukausituloilla, se on ainoa tekijä, joka kasvattaa efektiivistä marginaaliveroastetta marginaaliveron kanssa. (Viitamäki, 2015)
4.5 Kannustinloukut yksinasuvalla
Seuraavaksi käydään läpi, mitkä tekijät nostavat yksinasuvan efektiivistä marginaaliveroastetta.
Kappaleessa 4.3. esitellyssä Kärkkäisen tutkimuksessa yksinasuvalla oli huomattavasti suurin kannustinloukkuprosentti siirryttäessä työttömästä osa-aikaiseksi työntekijäksi. Laitila ja Viitamäki (2009) tutkivat efektiivisiä marginaaliveroasteita simulointimallien avulla ja totesivat, että 4,5 % kotitalouksista ovat tuloloukussa. Näistä suurin osa eli noin 51,4 prosenttia oli nimenomaan yksinasuvia. He listasivat yleisimmiksi korkeiden efektiivisten marginaaliveroasteiden syiksi toimeentulotuen, sovitellun työttömyysetuuden, työmarkkinatuen tarveharkinnan, asumistuen ja marginaaliveron.
22
Yllä on vastaava kuva efektiivisestä marginaaliveroasteesta kuin kappaleessa 4.4., mutta kyseessä on nyt yksinasuvan EMTR. Yksinasuva saa työmarkkinatukea ja maksaa vuokraa 440 euroa kuukaudessa. Kuvaajasta voi nopeasti huomata, että EMTR:n muodostavat tekijät ovat nimenomaan niitä tekijöitä, jotka myös Laitila ja Viitamäki (2009) edellä mainitussa tutkimuksessa nimesivät.
Kahden huoltajan ja yksinasuvan kuvaajia verratessa, voi huomata, että yksinasuvan EMTR ei vuonna 2009 ollut korkeampi kuin vuonna 2015. Tämä selittynee sillä, että tarvehankinta puolisojen tulojen suhteen ei ole yksinasuvalle ajankohtainen vaikuttava tekijä. Silmään kuitenkin pistää vuoden 2009 EMTR palkan ollessa muutamia satoja euroja. Vuonna 2015 EMTR on matala pienillä palkkatuloilla, mutta vuonna 2009 tilanne on täysin toisenlainen, sillä EMTR on heti aluksi yli 80 prosenttia, eli lisätyön tekeminen ei tuota kovin paljoa taloudellista hyötyä. Eroa vuosien välillä voidaan perustella työmarkkinatuen ja toimeentulotuen suojaosilla, joita ei vielä vuonna 2009 ollut.
Kun suojaosia ei ollut, toimeentulotuki nosti efektiivisen marginaaliveroasteen huomattavasti vuoden 2015 lukua korkeammalle.
Toimeentulotuen ja työmarkkinatuen suojaosat vaikuttavat erityisesti EMTR:ään. Kun tienaa enintään 300 euroa kuussa, ei tuen määrässä tapahdu muutoksia. Järjestelmä siis kannustaa tienaamaan 300 euroa kuussa, jolloin myös EMTR alle 300 euron kuukausituloilla pysyy matalalla.
Heti, kun henkilö tienaa yli suojaosan, efektiivinen marginaaliveroaste nousee korkeammalle;
tällöin työmarkkinatuen vaikutus on noin 40 prosenttia. Asumistuen vaikutus tulee selkeämmin esille vasta suojaosan ylittyessä ja melkein kaksinkertaistuu työttömyysetuuksien päätyttyä. Tällöin efektiivinen marginaaliveroaste on vajaa 75 prosenttia. Asumistuen päättymisen jälkeen,
Kuva 13: Efektiivinen marginaaliveroaste yksinasuvalla (Viitamäki, 2015)
23
marginaalivero yksin muodostaa koko efektiivisen marginaaliveroasteen eli noin 40–50 prosenttia.
(Viitamäki, 2015)
5 KANNUSTINLOUKKUJEN PURKAMINEN
Tutkielman aikana on noussut esiin se, ketkä kannustinloukkuun todennäköisimmin päätyvät, joten on melko selvää, että huomio tulee kohdistaa näihin ryhmiin, kun aletaan pohtia purkamiskeinoja.
Viitamäen (2015) mukaan huomion tulisi keskittyä erityisesti työttömiin ja pienituloisiin, sillä työttömyysloukkuja pidetään usein vakavampana ja laajempana ilmiönä kuin tuloloukkuja;
tärkeintä olisi siis aluksi saada kaikki potentiaaliset työntekijät työelämään kiinni, ja vasta sen jälkeen voidaan keskittyä tuloloukkuihin, eli alkaa pohtia, millä keinoilla työntekijöitä voidaan kannustaa lisätyön tekemiseen sen välttelemisen sijaan. Myös Kotamäki ja Kärkkäinen (2014) kannattavat ensisijaisesti työttömyysloukkujen purkamista, sillä työllistymisen kannustimiin keskittyminen on saanut huomiota myös empiirisessä taloustieteellisessä kirjallisuudessa. Heidän mukaansa työttömien osallistuminen työelämään reagoi herkemmin taloudellisiin kannustimiin kuin puolestaan jo työelämässä olevien päätös työmäärästä.
5.1 Miksi kannustinloukkuja on vaikea purkaa?
Kannustinloukkujen suuruuteen vaikuttaa kaksi asiaa: sosiaaliturvan taso suhteessa markkinoilta saataviin palkkoihin sekä työtulojen kasvaessa tapahtuva sosiaalietuuksien lasku.
(Valtiovarainministeriö, 2017) Vain toiseen näistä kannustinloukkujen purkamisesta päättävät voivat vaikuttaa. Markkinoilla määräytyvät työpalkat ovat päättäjien ulottumattomissa, joten sosiaalietuuksien ja työtulojen yhteys on se, jota voidaan lainsäädännöllisesti muuttaa. Jo tämä itsessään vaikeuttaa kannustinloukkujen purkamista, sillä muutokset täytyy tehdä vero- ja tulonsiirtojärjestelmän sisällä. Valtiovarainministeriön (2017) selvityksessä tuodaan esille kolme tekijää, joiden avulla kannustinloukkuihin voi vaikuttaa vaikuttamatta markkinapalkkoihin: julkinen talous, kannustimet ja tulonjaon tasaisuus. Ongelmaksi kuitenkin nousee se, että näistä tekijöistä vain kahta voi hyödyntää samaan aikaan. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi, että on olemassa erilaisia keinoja, joilla työntekoa voidaan kannustaa ja samalla voidaan tehdä tulonjaosta tasaisempaa, mutta tämä maksaa julkiselle taloudelle. Vastaavasti voi olla keinoja, jotka ovat julkiselle taloudelle edullisia ratkaisuja, joilla voidaan tasoittaa tulonjakoa, mutta tämä puolestaan johtaa siihen, että työnteon kannustavuus heikkenee. Viimeinen vaihtoehto on, että löydetään ratkaisu, joka ei aiheuta julkiselle taloudelle juurikaan ylimääräisiä kustannuksia ja tekee työnteosta kannustavaa, mutta tällöin ongelmakohdaksi nousee tulonjaon tasaisuus, jolloin siis tuloerot kasvaisivat entisestään.
Vielä ei ainakaan ole keksitty ratkaisua, joka parantaisi kaikkien näiden kolmen tekijän tilannetta.
24
Ensimmäisestä tilanteesta selvityksessä mainitaan esimerkkinä reformit, jotka siis voisivat parantaa kannustavuutta ja tulonjaon tasaisuutta, mutta valitettavasti kuitenkin maksavat valtiolle.
Kokonaisuutta vaikeuttaa kuitenkin myös se, että Kotamäki ja Kärkkäinen (2014) tuovat esille, etteivät kannustinloukkujen purkamiseen tarkoitetut reformitkaan todellisuudessa poista ongelmaa, vaan pelkästään siirtävät loukut uuteen kohtaan. Esimerkkinä tästä on aiemmin esitelty työttömyysetuuksien 300 euron suojaosa. Työttömyystuen suojaosuus toimi tarkoituksensa mukaisesti eli lisäsi työnteon kannattavuutta, silloin kun siirryttiin työttömyydestä matalapalkkaiseen osa-aikatyöhön; ennen suojaosareformia työttömän, joka tienasi 1000 euroa työtuloja, soviteltua työttömyyspäivärahaa soviteltiin 500 euroa eli 1000/2, mutta suojaosareformin jälkeen määrä, jota soviteltiin olikin vain 350 euroa eli (1000–300)/2. Puolestaan kokoaikaiseen työhön työllistyttäessä suojaosauudistuksen jälkeen työn kannattavuus ei muuttunut juurikaan, sillä kokoaikaisen työn aloitettuaan työpaikan saanut menetti mahdollisuuden soviteltuun työttömyyspäivärahaan. Suurin haaste kuitenkin nousee esille henkilöillä, jotka tällä hetkellä tekevät osa-aikaista työtä sovitellulla työttömyyspäivärahalla, mutta pohtivat kokoaikaiseen työhön siirtymistä. Kokopäiväiseen työhön siirtyminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, sillä osa-aikaisena työskennellessä saa nettopalkan lisäksi vielä huomattavia sosiaalietuuksia, jotka kokopäiväisenä työntekijänä menettäisi. Tällaiselle henkilölle kyseinen suojaosareformi ei siis puolestaan ole ollenkaan työntekoon kannustava, ja kuten Kotamäki ja Kärkkäinen totesivat, kannustinloukku siirtyy vain uuteen kohteeseen eikä poistu kokonaan. (Kotamäki & Kärkkäinen, 2014)
Yllä oleva esimerkki toi esille sen, kuinka hankalaa kannustinloukkujen purkaminen on. VM:n selvityksessä (2017) todetaan suoraan, että kannustinloukkujen purkaminen kokonaan lienee mahdotonta. Tällaisessa tilanteessa olisikin kannattavinta kohdistaa kannustinloukkuja lieventävät toimenpiteet kustannustehokkaisiin ratkaisuihin; tällöin pitää löytää ryhmiä, joiden työn kannattavuutta voi parantaa ilman suuria julkisen talouden kustannuspanostuksia ja tulonjaon epätasa-arvoistumista. Kannustinloukkuja voisi myös lieventää keskittymällä työn tarjonnan malliin ja siinä niin sanotusti verottaa vapaa-aikaa, eli tehdä vapaa-ajasta vähemmän houkuttelevaa suhteessa työntekoon. Tämä ei tosin vapaaehtoisuuden nimissä voi onnistua, vaan tällöin henkilöitä pitäisi velvoittaa tekemään tiettyjä asioita vapaa-ajalla, jolloin vapaa-ajan ja työnteon välinen ero pienenisi. (Valtiovarainministeriö, 2017) Tämä kuitenkin vaikuttaa melko hankalalta toimenpiteeltä.
Seuraavassa kappaleessa tutkitaan tarkemmin, minkälaisia konkreettisia keinoja kannustinloukkujen lieventämiseen on tehty tai on suunnitteilla tehtävän.
25 5.2 Kannustinloukkujen purkamiskeinot
Muun muassa vuoden 1998 jälkeen kannustinloukkuja yritettiin purkaa vähentämällä työmarkkinatuen tarvehankintaisuutta. Tällöin ajateltiin, että työmarkkinatuen tulosidonnaisuutta puolison työtuloihin lieventämällä, voitaisiin poistaa kannustinloukut. Tämä ei kuitenkaan poistanut kannustinloukkuja, vaan todellisuudessa lisäsi uusia perheitä, jotka elävät työttömyydessä tuen piiriin. (Kurjenoja, 2001) Useita vastaavia yrityksiä, joissa kannustinloukkuja on yritetty purkaa, on nähty, mutta usein kannustinloukut ovat siirtyneet vain toisesta tuloluokasta toiseen.
Valtiovarainministeriön työryhmä vuonna 2017 toi esille ehdotuksia koskien kannustinloukkujen purkamista. Ehdotuksia oli useita erilaisia, joista nyt esitellään tähän tutkielmaan sopivimmat.
5.2.1. Valtiovarainministeriön työryhmän selvitys kannustinloukkujen purkamisesta
Ensimmäinen ehdotus koskee työttömyysturvaa. Työttömyysturvan 300 euron suojaosaa on tutkittu tarkemmin, ja sen on todettu tukevan osa-aikaisen työn vastaanottamista. Selvityksessä todetaan, että suojaosan korottaminen voisi parantaa työllisyyttä. Suojaosaa korottamalla voitaisiin myös samalla vähentää työttömyysturvan tasoa. Haasteena tässä kuitenkin on se, että lisääntyykö osa- aikaisen työn vastaanottaminen vain siksi, että kokoaikaisen työn vastaanottaminen vähenee.
Tällöin kannustinloukku taas vain siirtyisi paikasta toiseen eikä ratkaisisi ongelmaa.
Kannustinloukun siirtämistä paikasta toiseen voitaisiin yrittää estää esimerkiksi rajoittamalla suojaosan korottaminen pelkästään työmarkkinatukeen.
Varhaiskasvatuksen maksuja alentamalla voitaisiin lieventää lapsiperheiden kannustinloukkuja.
Erityisesti tehokkaaksi ratkaisuksi todettiin maksuprosentin alentaminen 7,9 prosenttiin kaksi- ja kolmehenkisillä perheillä. Tämä veisi Valtiovarainministeriön selvitysryhmän laskelmien mukaan maksutuloja 6 miljoonaa euroa, mutta toisi noin 600 työllistä lisää. Myös toisen lapsen maksujen vähentäminen 50 prosenttiin vähentäisi maksutuloja 42 miljoonaa euroa, mutta lisäisi työelämään 2300 henkilöä. (Valtiovarainministeriö, 2017) Näitä ehdotuksia on otettu käyttöön, ja viime vuosina varhaiskasvatuksen maksuihin on tehty muutoksia. Vuonna 2020 hallituspuolueet linjasivat, että tulorajoja korotetaan 31 prosenttiin sekä toisen lapsen enimmäismaksu lasketaan jo aiemmin lasketusta 50 prosentista 40 prosenttiin. Näillä toimilla tähdätään vahvasti juuri työllistymisen parantamiseen ja samalla lievennetään myös kannustinloukkuja. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan näillä muutoksilla työllisyyttä voitaisiin arviolta kasvattaa noin 2900 henkilöllä. (Forsberg, 2020)
Kotihoidon tuen merkitys kannustinloukkujen purkamisessa ja työllisyyden nostamisessa nousi myös esille. Erityisesti kotihoidon tuen lyhentämistä pidettiin mahdollisesti tehokkaana keinona
26
saada kotona hoitavat vanhemmat takaisin työelämään. Kotihoidon tuen lyhentäminen saattaisi kuitenkin olla julkiselle taloudelle raskas päätös, sillä varhaiskasvatuksen kustannukset kasvaisivat sekä osa kotihoidon tuella eläneistä saattaisi siirtyä työmarkkinatuen piiriin. Kotihoidon lyhentäminen voisi olla silti tehokas tapa lisätä työllisyyttä, mutta sen rinnalle vaadittaisiin muitakin toimia.
Asumistuen kannustinloukun parantamiseksi työryhmä ehdotti hyväksyttävien enimmäismenojen alentamista 20 prosentilla. Tämä vähentäisi laskelmien mukaan asumistuen menoja 110 miljoonalla eurolla, mutta kasvattaisi toimeentulotukimenoja 65 miljoonaa euroa. Tulos kuitenkin olisi positiivinen, sillä säästöä saataisiin noin 45 miljoonaa euroa. Työllistyneiden määrä kasvaisi myös noin 2300:lla. (Valtiovarainministeriö, 2017) Toisaalta tämä muutos ei kannustaisi lähellekään kaikkia tekemään töitä, sillä toimeentulotuella elävien määrä mahdollisesti kasvaisi tämän myötä.
Asumistuen rajaaminen ei myöskään välttämättä itsekseen riitä kannustamaan työntekoon.
Ehdotuksia on siis monenlaisia ja eri sosiaalietuuksiin kohdistuvia. Näistä kuitenkaan mikään ei yksinään pysty selvittämään kannustinloukkuongelmaa, mutta lieventäminen voi olla mahdollista.
Erityisesti sellaisiin sosiaalietuuksiin vaikuttaminen, jotka ovat yleisiä lapsiperheillä, voisi mahdollisesti olla tehokas ratkaisu, sillä heillä on myös suurin riski joutua kannustinloukkuun.
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkielmassa käytiin läpi kannustinloukkuja synnyttäviä sosiaalietuuksia, teoreettista taustaa kannustinloukkujen takana, kannustinloukkujen teoriaa, mittaustapoja, eri ryhmiin kohdistuvia kannustinloukkuja ja niiden purkamiskeinoja.
Tutkielman perusteella pystytään vastaamaan alkuperäisiin tutkimuskysymyksiin.
Kannustinloukkuja ei voi suoraan mitata eikä ole mitään tiettyä lukua, jonka perusteella voidaan todeta jonkun olevan kannustinloukussa. Kannustinloukkujen mittaamisessa apuna kuitenkin käytetään mikrosimulointimallien avulla laskettavaa työllistymisveroastetta ja efektiivistä marginaaliveroastetta. Työllistymisveroaste koskee työttömyysloukkua, ja sen ollessa yli 80 prosenttia voidaan usein päätellä tai arvella henkilön olevan työttömyysloukussa. Efektiivinen marginaaliveroaste puolestaan mittaa työelämässä olevien henkilöiden kannustimia tehdä lisätöitä, eli se käsittelee tuloloukkua. Efektiivisen marginaaliveroasteen ollessa yli 70 prosenttia saattaa henkilö olla tuloloukussa.
27
Todennäköisimmin kannustinloukkuun joutuvat työttömät ja erityisesti henkilöt, joiden taloudelliset kannusteet työhön ovat heikot. Tällaisia ryhmiä ovat erityisesti yksinhuoltajat, lapsiperheet, joissa toinen tai molemmat vanhemmista ovat työttömiä ja yksinasuvat. Korkein työllistymisveroaste on useiden tutkimusten perusteella yksinhuoltajilla. Yksinhuoltajien työllistymisveroastetta nostaa se, että tulojen kasvaessa päivähoitomaksut ja marginaalivero nousevat, mutta samalla muun muassa yleinen asumistuki laskee ja työttömyysturva voi poistua kokonaan. Samojen haasteiden kanssa myös kahden huoltajan lapsiperheet taistelevat. Yksinasuvan veroastetta nostaa muun muassa asumistuki, työmarkkinatuki, toimeentulotuki ja marginaalivero. Kaikkia näitä ryhmiä yhdistää se, että heidän saamansa etuudet ovat tulosidonnaisia. Tällöin mitä enemmän tienaat, sitä nopeammin vähenevät sosiaalietuudet ja samalla verot kasvavat.
Kannustinloukkujen purkaminen osoittautui olevan tällä hetkellä vielä erittäin hankalasti ratkaistavissa oleva ongelma. Kannustinloukkuja on yritetty purkaa jo useita vuosikymmeniä eikä ainakaan vielä ole keksitty niitä huomattavasti lieventäviä ratkaisuja. Viime vuosina on kuitenkin tehty paljon selvitystyötä, jonka avulla on saatu nostettua esille useita keinoja, joiden avulla kannustinloukkuja voitaisiin lähteä purkamaan. Näitä ovat muun muassa päivähoitomaksujen alentaminen osilla perheistä, työttömyysturvan suojaosan nostaminen ja kotihoidon tuen lyhentäminen. Näistä tosin mitkään keinot eivät yksinään ole välttämättä kovin tulosta tuottavia.
Kannustinloukut ovat monimutkainen aihe, ja niiden tutkiminen vaatii täsmällisyyttä. Tutkielman laajuuden puitteissa ei päästy tarkemmin tarkastelemaan eri ryhmien kannustinloukkuja aiheuttavia tekijöitä, mutta tutkielma kuitenkin tarjosi pintapuolisen katsauksen kannustinloukkujen aihepiiriin.
Olisi mielenkiintoista tutkia vielä tarkemmin, mitä erilaisia toimia viime vuosina on tehty kannustinloukkujen lieventämisen puolesta. Tutkielmasta jäi myös merkittävä alue pois kokonaan;
perustulon ja Suomessa toteutetun perustulokokeilun tutkiminen kannustinloukkujen näkökulmasta.
Tämä voisi olla erittäin mielenkiintoinen tutkimusaihe ja avata uusia näkemyksiä siihen, miten kannustinloukkuja voidaan hallita. Myös asumiskustannusten roolia olisi voinut tutkia enemmän;
esimerkiksi kuinka vuokra-asunnon hinta vaikuttaa työllistymisveroasteeseen olisi voinut myös olla uudenlainen näkökulma tähän tutkielmaan.
28
7 LÄHTEET
Beer, G. (2003). Work Incentives under a New Tax System: The Distribution of Effective Marginal Tax Rates in 2002. Economic Record, 79(SpecialIssue), pp. S14–S25.
CORE project (2017). Unit 3 Scarcity, work, and choice. www.core-econ.org. Saatavissa:
https://www.core-econ.org/the-economy/book/text/03.html [Viitattu 26.2.2021].
Forsberg, T. (2020). Varhaiskasvatusmaksujen alentamisesta päätös: tulorajoja nostetaan 31 prosenttia, toisen lapsen enimmäismaksu laskee. Yle Uutiset. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3- 11567565 [Viitattu 25.4.2021].
Forssén, K. and Harkovita, M. (2018). Work incentives in single parent families. Fighting Poverty:
Caring for Children, Parents, the Elderly and Health, pp. 117–146.
Kela (2017). Toimeentulotuen kokonaisuus. kela.fi. Saatavissa: https://www.kela.fi/toimeentulotuki- kokonaisuus [Viitattu 26.2.2021].
Kela (2019). Yleinen asumistuki. kela.fi. Saatavissa: https://www.kela.fi/yleinen-asumistuki [Viitattu 26.2.2021].
Kela (2020a). Soviteltu työttömyysetuus. kela.fi. Saatavissa: https://www.kela.fi/soviteltu- tyottomyysetuus [Viitattu 26.2.2021].
Kela (2020b). Tilasto Suomen työttömyysturvasta 2019. helda.helsinki.fi. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111992003 [Viitattu 26.2.2021].
Kela (2021a). Asunto ja asumismenot asumistuessa. kela.fi. Saatavissa: https://www.kela.fi/asunto- ja-asumismenot [Viitattu 26.2.2021].
Kela (2021b). Kotihoidon tuen määrä ja maksaminen. kela.fi. Saatavissa:
https://www.kela.fi/kotihoidontuki-maara-ja-maksaminen [Viitattu 26.2.2021].
Kela (2021c). Peruspäiväraha. kela.fi. Saatavissa: https://www.kela.fi/peruspaivaraha [Viitattu 26.2.2021].
29
Kela (2021d). Työmarkkinatuki. kela.fi. Saatavissa: https://www.kela.fi/tyomarkkinatuki [Viitattu 26.2.2021].
Kela (2021e). Työttömyysetuuden saaminen Kelasta. kela.fi. Saatavissa:
https://www.kela.fi/tyottomyysetuutta-kelasta. [Viitattu 26.2.2021]
Koskinen, V. (2016). Työttömyysturva ja työn tarjonta: tarkastelussa suomalainen työttömyysturva ja perustulo. trepo.tuni.fi. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612222895 [Viitattu 26.2.2021].
Kotamäki, M. and Kärkkäinen, O. (2014). Työllisyys kasvaa, työnteko vähenee? Työnteon kannustimet ja suojaosareformin vaikutus. Saatavissa: https://docplayer.fi/9441747-Tyollisyys- kasvaa-tyonteko-vahenee-tyonteon-kannustimet-ja-suojaosareformin-vaikutus.html. [Viitattu 1.3.2021].
Kotamäki, M. and Ollonqvist, J. (2018). Financial Incentives to Work Decomposed: The Finnish Case. Aboa Centre for Economics. Saatavissa: https://ace-economics.fi/kuvat/dp119.pdf [Viitattu 1.3.2021].
Kurjenoja, J. (2001). Kannustinloukku pyydystää pienituloisen. Kansantaloudellinen aikakauskirja – 97. vsk. Saatavissa:
http://taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/kak12001/kak12001kurjenoja.pdf [Viitattu 26.2.2021].
Kärkkäinen, O. (2009). Ansiotulotuen vaikutus työn tarjontaan. trepo.tuni.fi. Saatavissa:
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20061 [Viitattu 26.2.2021].
Kärkkäinen, O. (2011). Työn vastaanottamisen kannustimet Suomessa. Työpapereita 266.
Palkansaajien tutkimuslaitos. Saatavissa: https://labour.fi/wp-content/uploads/2020/02/sel266.pdf [Viitattu 1.3.2021].
Laitila, J. & Viitamäki, H. 2009, Työnteon taloudelliset kannustimet. in E Eerola, S Kari & J Pehkonen (eds), Verotuksen ja sosiaaliturvan uudistaminen – miksi ja mihin suuntaan? VATT Julkaisut, no. 54, pp. 73–96.
Laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista 1503/2016. www.finlex.fi. Saatavissa:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161503#P8 [Viitattu 1.3.2021].
