suojelemisen ei tarvitse tuottaa mitään muuta hyö- tyä. Myös kristillinen lähimmäisenrakkauden ja elä- män kunnioittamisen periaate johtaa saman suun- taisiin päätelmiin.
Utilitaarinen motivaatio perustuu taloudellisiin arvoihin. Tapaturmat ja ammattitaudit aiheuttavat työntekijälle, työantajalle ja yhteiskunnalle kustan- nuksia, joita kannattaa pyrkiä vähentämään.
Ihmisen itseisarvo on käytännössä vaikuttanut metsäteknologian kehitykseen niin, että on pyritty kehittämään kevyempiä ja turvallisempia työme- netelmiä. Äärimmilleen vietynä ihmisen suojele- minen johtaa ajatukseen: ”Metsätyö on raskasta ja vaarallista työtä vaikeissa ja epämiellyttävissä olo- suhteissa. Se on kiellettävä.”
Vähälle huomiolle on jäänyt työntekijän henki- nen hyvinvointi. Onko pelkästään ihmisen ruumil- lisella terveydellä itseisarvo, vai tulisiko myös työn- tekijän ilo ja tyytyväisyys sisällyttää inhimillisiin arvoihin. Työn pitäisi olla mielekästä ja tarjota haas- teita, kehittymismahdollisuuksia ja sosiaalisia kon- takteja.
Huomattavaa on, että perinteisesti työsuojelu on rajattu koskemaan vain työsuhteessa olevia työnte- kijöitä. Yrittäjät ja omassa metsässään työskentele- vät metsänomistajat ovat työsuojelumääräysten ul- kopuolella. Taustalla on ajatus, että työntekijää pi- tää suojella työnantajalta, joka voiton tavoittelus- saan on valmis uhraaman työntekijöiden tervey- den. Yrittäjän vapaus päättää itse, miten suuria tur- vallisuusriskejä ottaa, on katsottu tärkeämmäksi kuin ihmisen itseisarvo.
Ihmisen itseisarvo on suomalaisessa metsätekno- logian tutkimuksessa tuskin koskaan pysyvästi ris- tiriidassa muiden arvojen kanssa. Kuitenkin työ- Johdanto
A
rvot voidaan määritellä esimerkiksi Allardin mukaan seuraavasti: ”Sosiaalisilla arvoilla tar- koitetaan ympäristöstä opittuja, yleisiä ja pysyviä, tavoitteita koskevia valintataipumuksia”. Päätim- me tarkastella metsäteknologian arvoperustaa nel- jästä näkökulmasta: ihmisen itseisarvo sekä talou- den, luonnon ja tieteen sisäiset arvot. Kutakin tar- kastelukulmaa valotamme kuvaamalla sen yleistä arvomaailmaa ja erityisesti kytkeytymistä metsä- teknologiaan. Tieteen sisäisten arvojen tarkastelun yhteydessä pyrimme kokoamaan yhteen tieteen- alaa koskevan, yleisen arvoperustan. Näkemyksem- me mukaan metsäsektorin viime aikojen toiminta- ympäristön muutokset edellyttävät, että niin metsä- teknologiassa kuin muissakin metsätieteissä tulisi käynnistää arvokeskustelu.Ihmisen itseisarvo eli hengen ja terveyden arvo
Metsäteknologian osa-alueista erityisesti työsuoje- lussa ja ergonomiassa törmätään kysymykseen ih- misen hengen ja terveyden arvosta. Työsuojelun tutkimuksessa erotetaan normatiivinen motivaatio, joka perustuu ihmisen itseisarvoon ja utilitaarinen motivaatio, joka perustuu ihmisen välinearvoon.
Normatiivisen motivaation pohjana on ajatus, että ihmisen elämä, terveys ja kivun sekä epämukavuu- den välttäminen itsessään on arvokasta. Ihmisen
Arto Kettunen ja Timo Leinonen
Millaisia arvoja metsäteknologiassa tulisi ottaa huomioon?
Kirjoittajat työskentelevät tutkijoina Helsingin yliopiston metsä- varojen käytön laitoksessa.
menetelmien ja laitteiden kehittämistyössä voi tul- la tilanteita, joissa tutkimuksen edistämiseksi pitäi- si tehdä vaarallisia kokeita. Silloin joudutaan poh- timaan, mikä on tutkimukseen osallistuvien ihmis- ten arvo suhteessa sen tuottamiin tuloksiin.
Käytännön työelämässä on tavallista, että lyhyen aikavälin taloudelliset tavoitteeet ovat ristiriidassa työsuojelun kanssa. Pitkän aikavälin tarkasteluissa tullaan yleensä siihen tulokseen, että työsuojelu on investointina kannattava. Entäpä tilanteessa, jossa työntekijöiden suojeleminen vaaralta johtaa tuo- tantokustannusten nousuun ja kannattamattomuu- den kautta lopulta tuotannon lopettamiseen ja työt- tömyyteen. Miten vaarallisen työn tekeminen voi- daan sallia, jos vaihtoehtona on työttömyys?
Ajatellaanpa, että metsänomistaja työllistää it- sensä myymällä puuta hankintakaupalla. Hän kul- jettaa puutavaraa vanhalla traktorilla, jossa ei ole turvaohjaamoa. Tapaturman vaaraa voitaisiin huo- mattavasti pienentää hankkimalla uusi traktori, mutta hankintahakkuun kannattavuus perustuu juuri halpojen koneiden käyttöön. Vaihtoehtona on täl- löin joko jatkaa vaarallisen työn tekemistä tai olla ilman työtä.
Suomessa on perinteisesti pidetty ihmistä arvok- kaampana kuin eläimet ja kasvit. Tästä lähtökoh- dasta on ollut helppo rikkoa luonnonsuojelumäärä- yksiä silloin, kun luonnonsuojelu ja työsuojelu ovat ristiriidassa. Viime aikoina on noussut esiin luon- nonsuojelun ja työpaikkojen välinen ristiriita. Työ on kuitenkin ihmiselle muutakin kuin rahaa, se on myös elämänsisältöä.
Taloudelliset arvot
Metsäteknologista tutkimusta rahoittavat monet ta- hot, joilla on kiinteät siteet joko valtiovaltaan tai talouselämään. Rahoittajat voivat päätöksillään vai- kuttaa siihen mitä tutkitaan. Käytännön metsäta- loudelle hyödyllisiä tutkimuksia arvostetaan myös tiedeyhteisössä. Toisaalta rahoittajat, kun ovat päät- täneet jonkun tutkimuksen rahoittaa, haluavat saa- da totuudenmukaista tietoa. Näin tilaustutkimukset voivat myös auttaa pitämään tieteen tason hyvänä.
Tutkimuksen rahoituslähteistä johtuen puunkäyt- täjien taloudelliset arvot on otettu hyvin huomioon metsäteknologisessa tutkimuksessa. Tutkimustoi-
minnan painopiste on ollut puunhankinnan tuotta- vuuden parantamisessa. Suurimittakaavaisella met- säteollisuudella on ollut pienteollisuutta paremmat vaikutusmahdollisuudet metsäteknologisen tutki- muksen suuntaamisesta päätettäessä. Myös met- sänomistajien taloudelliset arvot on huomioitu. Esi- merkiksi puunkorjuun aiheuttamia vaurioita on tut- kittu. Vähäiselle huomiolle ovat jääneet muiden metsäkäyttäjien, kuten marjastajien, metsästäjien, poronhoitajien ja retkeilijöiden arvot. Puunkorjuu vaikuttaa varsin paljon muiden metsänkäyttäjien toimintamahdollisuuksiin. Suomalaisesta yksityis- metsänomistuksesta johtuen metsäomistajat usein harjoittavat myös muita metsänkäyttömuotoja. Täl- löin metsäomistajalla on muitakin metsään liittyviä arvoja kuin puuntuottamisen arvo.
Riippuvuus rahoittajista saattaa johtaa tilantei- siin, joissa että tieteenalan kehityksen kannalta tär- keitä periaatteellisia tutkimuksia ei aina pystytä tekemään. Tieteenalan perusteita selvittävä tutki- mus voi tuottaa käytännössä hyödynnettäviä tulok- sia vasta pitkähkön ajan kuluttua. Jos tutkimukses- ta ei ole saatavilla välitöntä taloudellista hyötyä, eivät rahoittajatkaan siitä välttämättä helposti kiin- nostu.
Luonnon arvot
Luonnonarvojen ja metsäteknologian suhdetta tar- kasteltaessa voidaan lähtökohdaksi ottaa usein esi- tetty ihmisen kolmijakoinen luontosuhde: alistumi- nen, harmonia tai ylivalta.
Alistumiseen perustuva luontosuhde rakentuu kes- keisesti luonnon itseisarvon ja ”pyhyyden” varaan;
luonto on ollut ja tulee olemaan olemassa ihmises- tä riippumatta – pikemminkin ihmisen olemassa- olo on riippuvainen luonnosta. Tämän näkymyk- sen mukaan ihminen toiminnallaan (ja teknologi- oillaan) häiritsee ja vahingoittaa ”luonnon järjes- tystä”, joka taas usein nähdään aikojen saatossa määräytyneenä harmoniana ja tarkoituksenmukai- suutena.
Alistuva ja mystinen suhtautuminen luontoon joh- taa usein vihamielisiin asenteisiin teknologiaa koh- taan; metsäteknologia nähdään kaiken luonnollise- na ja luonnonmukaisena pidetyn vastakohtana, joka on omiaan tuhoamaan luonnon herkän tasapainon.
Kritiikkinä tätä suhtautumistapaa kohtaan voidaan esittää kysymys siitä, mitä oikeastaan on luonto ja luonnonmukaisuus. Nykykäsityksen mukaan lajien ja biotooppien kehitys on ollut, ja tulee olemaan, varsin dynaamista ja agressiivistakin, ja luonnon ns. tasapainotiloja voidaan tietyssä mielessä pitää välivaiheina, jotka enteilevät uutta myllerrystä ja lajien välistä kilpailua. Lisäksi voidaan tarkastella teknosfäärimme suhdetta luontoon; ihmisen toimin- ta, metsäteknologia mukaan luettuna, on jo muo- kannut elinympäristöämme siinä määrin, että voi- daan perustelusti kysyä, onko olemassa ihmisen vaikutuksen ulkopuolelle rajautuvaa, ”koskematon- ta” luontoa. Esimerkkinä edellisestä vaikkapa il- mansaasteiden globaalit vaikutukset ja luonnon- puistot tai erämaa-alueet, jotka ovat syntyneet sosi- aalisen päätöksenteon tuloksena.
Likimain täydellisen vastakohdan edelliselle tar- kastelulle tarjoaa ihmisen ylivaltaan perustuva luon- tosuhde. Sen periaatteiden mukaisesti luonto on tavallaan olemassa ihmistä varten, ja ihmisellä on oikeus hyödyntää luontoa omien päämääriensä to- teuttamiseksi. Taloudellisen kasvun ja hyvinvoin- nin lisäämisen nimissä luonnonresursseja on lupa käyttää hyväksi rajoituksitta. Utilistinen luontosuh- de sivuuttaa luonnon käytön vastuukysymykset;
eksploitatiivinen luonnonresurssien hyödyntäminen on hyväksyttävää sinänsä ”hyvien” päämäärien vuoksi eikä mahdollisista seurausvaikutuksista tar- vitse piitata elleivät ne rajoita itse hyväksikäyttöä.
Teknologian kehitykseen ja mahdollisuuksiin uti- listinen luontosuhde suhtautuu myönteisesti. Met- säteknologia palvelee ihmistä – se kehittää yhä parempia ratkaisuja ihmisen tavoitteiden toeuttami- seksi, mutta sillä on myös itseisarvo ja oikeus kehit- tyä yhteiskunnan kontrolloimatta. Teknologian ke- hitys ratkaisee ajan myötä myös eteen tulevat, ih- misen toiminnasta aiheutuneet ympäristöongelmat.
Tietyssä mielessä ylivaltaan perustuva luonto- suhde on ollut teknisen kehityksen arvoperustana viime vuosikymmeniin saakka. Konkreettisena esi- merkkinä voidaan ajatella vesistöä saastuttavaa sel- lutehdasta. Puhtaasti talousopein tarkasteltuna teh- taan omistajien ei kannata uhrata resursseja jäte- vesien puhdistukseen niin kauan, kun jätevesipääs- töt eivät häiritse tehtaan teknis-taloudellista toi- mintaa; ts. prosessiteknisesti riittävän puhdasta vettä on saatavilla, ja tuotteet menevät kaupaksi voittoa
tuottavalla tavalla. Näin onkin voitu toimia melko pitkään, kunnes 1970-luvulta lähtien kuluttajien li- sääntynyt ympäristötietoisuus, tieteellinen tieto ympäristöongelmien pahenemisesta ja viime kä- dessä ympäristölainsäädännön tiukkeneminen ovat muuttaneet toimintatapoja.
Sinänsä mielenkiintoista on pohtia, mitkä arvot pohjimmiltaan ohjaavat em. kehitystä. Onko esim.
tämän päivän suomalaisella metsäteollisuudella si- säsyntyinen ympäristöetiikka, vai onko lisääntynyt ympäristötietoisuus vain seurausta ulkopuolelta ai- heutetusta paineesta. Joka tapauksessa viime aiko- jen kehitys näyttäisi olevan hylkäämässä puhtaan utilistisen luontosuhteen edellä mainittujen haital- listen seurausten vuoksi.
Mystifioivan ja utilistisen luontosuhteen välimaas- toon näyttäisi sijoittuvan luonnon ja ihmisen har- moniaan arvonsa perustava näkemys. Harmoninen luontosuhde kiteytyy periaatteeseen, jonka mukaan luonto on ihmiselle välttämättömyys, ja niinpä ih- misellä on sekä oikeus hyödyntää luontoa omien päämääriensä saavuttamiseksi että velvollisuus kan- taa vastuuta hyödyntämisen seurauksista. Tämän, mm. metsätalouden kestävyyden käsitteeseen no- jautuvan näkemyksen mukaan luonto on paljolti a) ihmisen palveluksessa, mutta se on myös b) hänen suojeluksessaan.
Teknologiaan harmoninen luontosuhde suhtau- tuu periaatteessa ”vastuullisen myönteisesti”; en- nen uusien teknologioiden käyttöönottoa niitä tuli- si tarkastella monipuolisesti ja kriittisesti, myös mahdolliset luonnolle aiheutuvat haittavaikutukset huomioiden. Käytännössä kuitenkaan niin metsä- teknologian kuin muunkaan tekniikan kehitystä ei ohjata näin idealistisin periaattein. Voidaan jopa kysyä, onko yhteiskunnassamme minkäänlaista val- miutta kontrolloida teknistä tutkimusta ja tuoteke- hitystä edellä kuvatulla, luonnosta vastuullisella ta- valla.
Ilmeisen toivottavaa olisi, että metsäteknologian luontosuhteen arvoperusta rakentuisi harmonisen näkemyksen pohjalta. Toistaiseksi tämän esityksen tyyppinen arvojen pohdiskelu on metsäteknologi- assa jäänyt varsin vähiin. Tieteenalalla toivoisikin käytävän monipuolinen, talouden, luonnon ja ih- misen näkökulmat yhdistävä arvokeskustelu, joka auttaisi sekä metsäteknologian sisäistä kehitystä tie- teenä että sen jäsentymistä ympäröivään maailmaan.
Tieteenalan sisäiset arvot
Metsäteknologia on tieteenalana nuori niin Suo- messa kuin ulkomaillakin. Ensimmäiset varsinai- set metsäteknologiset tutkimukset on maassamme tehty 1900-luvun alkukymmeninä, ja ensimmäinen metsäteknologian professuuri perustettiin vuonna 1930. Tieteenalan nuoruus vaikuttaa osaltaan sii- hen, ettei metsäteknologiaan ole toistaiseksi muo- dostunut kovin yhtenäistä käsitteistöä ja/tai ylei- sesti hyväksyttyjä paradigmoja. Näin muotoa myös- kään selkeää, tieteenalan sisältä määritettyä arvo- perustaa ei metsäteknologiassa ole toistaiseksi esi- tetty.
Metsäteknologian arvoperusta on kautta vuosi- kymmenten pitkälti määräytynyt ympäröivän yh- teiskunnan arvostuksista ja päämääristä. Erityisesti soveltavien ja teknisten tieteiden kohdalla tämä lie- nee varsin yleistä. Metsäteknologian arvoperustan muotoutumista voidaankin lyhyesti tarkastella yh- teiskunnan yleisen kehityksen ja arvojen muuttu- misen valossa.
Teollistumisen alkuvaihetta eläneessä vuosisa- dan alun Suomessa metsäteknologinen tutkimus on
todennäköisesti nähty uutta luovana, kehittyvän metsäteollisuuden kasvavien puutavaran tarpeiden tyydyttämisessä välttämättömänä toimintana. Inno- vatiivisen alkuvaiheen jälkeen on seurannut aivan viime vuosiin saakka jatkunut kasvun aikakausi, jolle on ollut leimallista taloudellisista arvoista läh- tevä tuottavuuden ja tehokkuuden kasvattaminen.
Metsäteknologia palvelee viime kädessä yhteiskun- nan teknis-taloudellista tuotantokoneistoa, ja voi- daankin katsoa, että taloudellinen arvoperusta on johtavana periaatteena alusta saakka ohjannut tie- teenalan kehitystä, ja ohjaa edelleenkin. Yhteis- kunnan moniarvoistuminen näkyy esimerkiksi si- ten, että 1960- ja 1970-luvulla metsätyöntekijän terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät arvot, so. ih- misen itseisarvo muunakin kuin tuotantokoneiston osana, tulivat korostetusti esiin myös metsätekno- logiassa. Edelleen 1980- ja erityisesti 1990-luvun ilmiönä on ollut ympäristöarvojen voimakas esiin- marssi, missä suhteessa metsäteknologia on seu- rannut monen muun tieteenalan jalanjälkiä.
Metsäteknologian tietyn tyyppinen sisäinen ”ar- vottomuus” näkyy myös siinä, että tieteenalalla on toistaiseksi ollut melko vähän sisäisistä päämääris- Kuva 1. Luonnon ja ihmisen harmoniaa ennen ja nyt. Hevoskuvan on kuvannut O. Varsta vuonna 1939. Traktorikuva on Erkki Oksasen kuvaama vuonna 1994.
tä ohjautuvaa, oman alan perustutkimusta – esi- merkkinä vaikkapa tutkimusmenetelmien kehittä- minen. Tutkimushypoteesit rakennetaan usein ”var- man päälle”, ja todellista uutta teoriaa luovaa tutki- mustietoa syntyykin harvakseltaan.
Lienee ilmeistä, että metsäteknologiassa olisi tar- peen tarkastella tieteenalan arvoperustaa laajasti, ottaen huomioon sekä yhteiskunnan muutokset että tiedeyhteisön sisäiset tarpeet.
Kirjallisuutta
Allard, E. 1985. Sosiologia. WSOY. Juva. 278 s.
Antman, A., 1970. Työturvallisuustoiminnan organisaa- tiomalli. Kaupunkiliiton käsikirjoja ja tutkimuksia: C 5. Helsinki.
Ferré, F. 1988. Philosophy of Technology. Prentice- Hall, Inc. New Jersey. USA. 147 s.
Haarlaa, R. & Rummukainen, A. 1982. Research work at the Department of Logging and Utilization of Fo- rest Products. Julkaisussa: Putkisto, K. (toim.). The 50th anniversary of the Department of Logging and Utilization of Forest Products of the University of Helsinki. HY:n metsäteknologian laitoksen tiedonan- toja 44. s. 41–48.
