Päiväunen paikka? Taustatutkimus ja ohjeisto tila- ja palvelusuunniteluun

Päiväunen paikka?

Taustatutkimus ja ohjeisto tila- ja palvelusuunniteluun.

Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Taiteen kandidaatin opinnäytteen tiivistelmä Joonas Ala-Karvia ön nimi Päiväunen paikka? Muotoilu Teollinen muotoilu 2013Sivumäärä50KieliSuomi Paikka on perusteilla oleva yritys, joka tahtoo tarjota päiväunitilan ja siihen liittyvää a kaupunkilaisille, edistäen paitsi kävijöiden vireystilaa ja työtehoa, myös yleistä hyvinvoin- elusta halutaan laadukas, helposti lähestyttävä ja yritystoimintana kannattava. Tämä työ ää taustatutkimuksen, siitä johdettuja ohjeita ja havainnollistavia esimerkkejä sekä ideoita suunnittelun avuksi. Käsittely pohjaa vahvasti elämyshakuiseen lopputulokseen, hakien mm. ympäristöpsykologiasta ja aistien rooleista ympäristön kokemisessa. vaikutuksista löytyy runsaasti tutkimustietoa pitkältä aikaväliltä; ne pa- at mm. mielialaa, suorituskykyä, vireystilaa, luovuutta, muistia ja oppimiskykyä, sekä vä- ät stressiä ja virheiden riskiä työssä. Aihe on siis ajankohtainen työelämän tahdin jatkuvasti mikä selittää yritystoiminnan viimeaikoina hiljalleen kohonneen kiinnostuksen aihetta iväunien ympärillä on ollut vastaavilla aikeilla epäonnistuneita yrittäjiä, mutta myös toimijoita – torkkupaikat kaupungilla eivät ehkä yksinään riitä takaamaan toiminnan uvuutta, mutta laajemmalla palvelulla voidaan onnistuakin. tilaa ja palvelua käyttämällä, kaikkien aistien hyödyntäminen apuväline näköaistin nykyisestä dominoivasta asemasta huolimatta. Eri aisteilla on iset taipumukset mm. tunteiden ja mielikuvien herättämiseen, ja tarkemmin syventyessä voi a, että ne myös toimivat hyvin vahvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Hyvinvointipalve- tapauksessa lisäksi sosiaaliset piirteet nousevat tärkeiksi, mihin vaikuttavat tekijät on hyvä a huomioon ja avuksi palvelua suunnitellessa. septin voi järkevästi toteuttaa ainakin kolmessa eri muodossa: kalusteen suunnitte- a ja myyntinä, päiväunitilan ja palvelun tarjoamisena sekä yrityksille suunnattuna suunnittelu- eutuspalveluna. Näillä kaikilla on omat vaatimuksensa, mutta ne voi yhdistääkin monipuoli- jottavan paletin saamiseksi, käyttäen omaa näyttely- ja palvelutilaa toiminnan keskipistee- yksen toiminnan muotoutuminen hahmottaa lopulta myös millaisia tiloja suunnitellaan, ytyy paljon myös yleisiä suositeltavia ratkaisuja, niin pitkään kuin päiväu- misesta on kyse. Materiaaleilla, väreillä, valoilla, äänimaailmalla, ilmanlaadulla ja palve- ratkaisuilla voi kaikilla vaikuttaa niin unien kuin palvelukokemuksenkin onnistumiseen. Päiväunet, suunnitteluohje, aistit

Päiväunen paikka?

– Taustatutkimus ja ohjeisto tila- ja palvelusuunniteluun.

Taiteen kandidaatin opinnäytetyö Joonas Ala-Karvia

Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Muotoilun laitos

Teollinen muotoilu

Sanasto ja käsitteet 5

1. Pohjatyö 7

1.1. Johdanto 8

1.1.1. Taustaa 8

1.1.2. Rajaukset 8

1.1.3. Tavoitteet 8

1.1.4. Haasteet, tutkimuskysymykset 9

1.1.5. Työn sisältö ja rakenne 9

1.2. Päiväunet 11

1.3. Kilpailukenttä 12

1.3.1. Lähestymistapojen laaja kirjo 12

1.3.2. Päätelmiä 14

1.4. Elämyksellisyys 18

1.4.1. Tekijöiden yhteispeli 18

1.4.2. Tilan aistiminen 18

1.4.3. Sosiaalisuus 20

2. Suunnittelun parametrit 23

2.1. Toteutusmuoto 24

2.1.1. Tavoitteet 24

2.1.2. Konseptin asteet 24

2.2. Fyysinen ympäristö 26

2.2.1. Tilasuunnittelu 26

2.2.2. Kalusteet 27

2.2.3. Materiaalit 28

2.2.4. Värimaailma, valaistus 28

2.2.5. Äänimaailma 31

2.2.6. Ilmanlaatu 31

2.3. Palvelun keinot ja elementit 32

3. Esimerkkejä ja ideoita 35

3.1. Kalusteratkaisuja 36

3.2. Itsenäisenä toimiva kaluste 38

3.3. Tilaratkaisuja 40

3.4. Tapaus: päiväunikontti 43

4. Lähteet 47

Sisällys

Listattu esiintymisjärjestyksessä.

Konsepti (s. 8) - periaatteet, toimintamalli; aie, suunnitelma; (kirjoituksen) luonnos.

Parametri (s. 8) - (matemaattisen kaavan tai mallin taikka tietokoneohjelman) olennainen muuttuja, jonka arvoja muuttelemalla saadaan aikaan erilaisia versioita.

Assosiaatio (s. 11) - liityntä, liittymä; mielleyhtymä; liitto. Varsinkin sanojen ja asioiden yhdistymisestä toisiinsa ihmisen mielessä sekä jonkin asian mieleen tulemisesta.

Modulaarinen (s. 14) - (suhteellisen) itsenäisistä osista, moduuleista, koostuva kokonaisuus tai järjestelmä.

Ergonomia (s. 16) - oppi työn menetelmien, välineiden ja ympäristön tekemisestä ihmisille sopiviksi.

Haptinen (s. 16) - kosketukseen t. tuntoaistiin perustuva. Käytännössä yleensä sama kuin taktiilinen.

Positiivinen psykologia (s. 18) - vuosituhannen vaihteessa perustettu psykologian uusi osa-alue, joka käsittelee ”tietoa siitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista”

(Seligman & Csikszentmihalyi).

Henkilökohtainen tila (s. 18) - amerikkalaisen antropologin Edward Hallin mukaan ihmistä ympäröivät neljä erikokoista näkymätöntä rajaa, jotka määrittävät suhdetta ympäristöön ja muihin ihmisiin ja vaihtelevat tilanteen mukaan.

Pop up (s. 9) - (esiin) ponnahtaminen, ponnahdus; esiin pulpahtaminen (lyhyeh- köksi ajaksi).

Sosioekonominen asema (s. 26) - yhteiskunnallis-taloudellinen asema; henkilön asema yhteiskunnan rakenteellis-toiminnallisissa järjestelmissä. Asema muodosta- minen henkilölle perustuu tietoihin henkilön pääasiallisesta toiminnasta, amma- tista, ammattiasemasta sekä toimialasta.

Intuitio (s. 26) - sisäinen, ”vaistonvarainen” oivallus t. näkemys.

Värilämpötila (s. 27) - värisävy; valkoiseksi käsitetyn valon, kuten auringonvalon ja lamppujen valojen mitattava ominaisuus. Värilämpötilan yksikkö on kelvin. Mitä korkeampi kelvin-arvo on, sitä kylmempi ja sinertävämpi lampun tuottaman valon väri on.

Kelvin (K) (s. 28) - lämpötilan mittayksikkö SI-järjestelmässä.

Luksi (lx) (s. 28) - valaistusvoimakkuuden yksikkö SI-järjestelmässä. Yksi luksi on valaistusvoimakkuus, jonka yhden lumenin valovirta antaa tasaisesti jakautuessaan yhden neliömetrin alalle. Normaali kotivalaistus on noin 50 luksia, toimiston noin 500 lx ja auringonvalon noin 10 000–100 000 lx pilvisyydestä riippuen.

Sanasto ja käsitteet

1. Pohjatyö

1.1.1. Taustaa

Päiväunen Paikka on työnimi perusteilla olevalle yritykselle, joka syksyllä 2012 voitti ideallaan Helsingin Yrittäjien Mikroyrittäjäkilpailun. Tämän kolmen nuoren yrittäjän tiimin yritysideana on yksinkertaisuudessaan tarjota kaupunkilaisille, lähi- alueella työskenteleville, paljon ympäristössä pyöriville (hotellittomille) turisteille, ynnä muille väsyneille mahdollisuus loppupäivää tehostavaan lepohetkeen päivän puhteiden välissä.

Kolmikolta (Ville Purontaus, Paula Päivike ja Liisa Tervinen) löytyy osaamista ja kokemusta muun muassa markkinoinnista, kemiantekniikasta, korusuunnittelusta, kulttuuriviennistä, tuottajuudesta ja monipuolisesta yrittäjyydestä. Heidän tavoit- teenaan on luoda palvelusta tuore, laadukas, kannattava sekä työhyvinvointia, yleistä hyvää ja onnellisuutta edistävä.

Olen taustaltani teollisen muotoilun opiskelun lisäksi arkkitehtuurin kandidaatti ja ollut viime aikoina kasvavassa määrin kiinnostunut näiden alojen suhteesta ihmisen sisäiseen maailmaan, aistillisuuteen ja psykologisiin yhteyksiin. Tuen mielelläni tuoretta ja ennakoluulotonta, hyvää tekevää yrittäjyyttä, mutta tämän syyn lisäksi havaitsin tässä projektissa oivallisen tilaisuuden yhdistää opintojani ja innoituksen kohteitani mielenkiintoisella tavalla. Siksi otin heihin yhteyttä ja sovimme autta- vani heitä missä pystyn, tehden aiheesta samalla kandidaatin opinnäytetyöni.

Aihe vaikuttaa myös olevan hyvin ajankohtainen – päiväunet nousevat esiin milloin mediakohuna, milloin edelläkäyvien yritysten kokeiluna tai muotoilukilpailun tehtävän aiheena. Pyrin käsittelemään aihetta monipuolisesti ja tutkitulle pohjalle perustellen, joten aineistonani on niin unien tai ympäristöpsykologian tutkijoiden,

1.1. Johdanto

1.1.2. Rajaukset

Lähtökohdat työssä ovat siis hyvin avoimet, mikä on minulle tässä tapauksessa sekä iloksi että taakaksi. Käteni ovat hyvin vapaat toimia niin kuin heille parhaaksi suunnittelijan roolissa koen, mutta samasta syystä työintoni rajaaminen ja suuntaa- minen käytettävän ajan ollessa hyvin rajallinen on jatkuvasti haasteistani suurim- pia. Lähtökohtaisesti aloin suunnittelemaan heille tila- ja palvelukonseptia, sillä tämänkaltaisessa tilanteessa en kokenut mahdolliseksi tai tarkoituksenmukaiseksi erottaa näitä kahta toisistaan. Muodostuva palvelukonsepti pitkälti määrää tilalta vaadittavia ominaisuuksia ja tila puolestaan pyrkii kaikin keinoin tukemaan aiotun palvelun toteutumista. Näiden ensisijaisten muuta tekemistä määrittävien suun- nitelmien puuttuessa ei myöskään olisi ollut järkevää suunnata työtä rajatumpaan erillistapaukseen, kuten vaikkapa pelkkään kalusteeseen, jolla päiväunia nukutaan.

Sittemmin työni suuntautuminen ja rajaus on elänyt moniin suuntiin, asettuen lopulta enemmänkin jatkosuunnittelua ohjaavan taustatutkimuksen, suunnittelu- materiaalin, -parametrien ja ohjeistuksen luomiseen. Työni pyrkii perustelemaan materiaalin ohjeet ja suuntaviivat monipuolisesti eri kannoilta, johtaen teoreettiselta ja tutkitulta pohjalta käyttökelpoiset, käytännölliset kehykset ja työkalut, joilla on helppo jatkossa suunnitella. Työ ei siis sinänsä keskity itse suunnitelmien tekoon, mutta ideoita niihin esitellään taustatyötä soveltavien havainnollistavien esimerk- kien kautta.

1.1.3. Tavoitteet

Tavoitteet voi tässä ilmaista kahdelta eri kannalta. Päiväunen Paikan kannalta tavoitteet kuvaavat aikaansaatua lopputuloksen kokonaisuutta, ensimmäisen toteu-

lopputuloksena tuo tila ja palvelu toimivat hyvin ja otetaan avoimesti ja positii- visesti vastaan, jolloin yritys pystyy toteuttamaan visiotaan yleisen hyvinvoinnin edistämisestä niin uudistuvassa työkulttuurissa kuin muutenkin. Hyvin toimivalla päiväunitilalla on kuvaannollisesti ilmaisten ilmaa puhdistava vaikutus, se jättää virkistyneen ja meditatiivisen tunteen, joka antaa uutta virtaa ja kirkastaa ajatuksen- juoksua. Tämänkaltainen toiminta on omiaan yleisesti kohottamaan onnellisuutta ja mielenterveyttä. Tietenkään konseptia ei tule suunnitella pelkillä idealistin kiika- reilla, vaan tavoitteiden toteutumiseksi yrityksen toiminnan täytyy olla realistisella pohjalla pystyäkseen toteuttamaan tehtäväänsä.

Tavoitteet puolestaan tämän opinnäytteeni kannalta ovat hieman toisenlaiset, sillä ne sisältävät näiden lopputulemahaaveiden lisäksi pyrkimyksen mahdollisimman käyttökelpoiseen suunnittelumateriaaliin. Tämän työn tulisi sellaisenaan riittää pohjatiedoksi ja apuvälineeksi myöhemmälle jatkotyölle yrityksen suunnitelmissa.

Teoriasta tulee siis saada sovellettua konkretiaa. Taustatieto on hyödytöntä, ellei sitä onnistu saamaan näkyväksi, koettavaksi tai muulla tavoin vaikuttavaksi piirteeksi lopullisessa suunnittelun tuloksessa.

1.1.4. Haasteet, tutkimuskysymykset

Tämä kehitysprojekti on pullollaan erityyppisiä ja monen tasoisia haasteita siinä, missä alkuidean kehittäminen uskottavaksi ja toimivaksi yritykseksi toimitiloineen vaatii monialaista osaamista ja yhteistyötä. Suuria kysymyksiä liittyy ainakin siihen, miten saada tilalla ja palvelulla aikaan haluttu vaikutus kenen tahansa vierailevan ihmisen mielenlaadussa – eli miten taata kaikki se lyhyeen lepoon vaadittava rauhoittuminen, luottamus ja turvallisuudentunne sujuvalla ja luonnollisella tavalla.

Suomalainen päiväunia laiskotteluna vieroksuva kulttuuri täytyisi myös saada hyväksymään tämänkaltainen uudenlainen hyvinvointipalvelu, sillä kysymyshän on juuri luulojen vastaisesti työkyvyn ja tehokkuuden parantamisesta. Näihin kysy- myksiin pyrin saamaan vastauksia laaja-alaisesta aineistostani, sekä kilpailukentän onnistumista ja epäonnistumista oppimalla.

”We shape the buildings and then the buildings shape us.”

Winston Churchill 1.1.5. Työn sisältö ja rakenne

Tämä opinnäytetyö rakentuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen sisältää perus- televan, teoreettisemman taustatutkimustiedon tulkintoineen, toinen pohjatyöstä johdetut muuttujat ja työkalut tulevan suunnittelutyön avuksi, ja kolmas ohjeita havainnollistavia esimerkkejä ja matkan varrella heränneitä ideoita. Lopussa esitel- lään myös esimerkkitapauksena alustavia luonnoksia merikonttiin rakennettavasta pop up -päiväunitilasta, jonka Päiväunen Paikka tulee kesällä 2013 toteuttamaan Helsinki Tall Ships Races -tapahtumaan.

“We know from all the research that sleep is just as important to overall health as exercise and diet.”

Carl Hunt

National Heart, Lung & Blood Institute, National Institutes of Health

Lepohetki puolenpäivän jälkeen mielletään usein lähinnä Espanjassa ja latinalai- sessa Amerikassa harjoitetuksi tavaksi, mutta sitä tehdään myös monissa Aasian maissa, Lähi-idässä, Italiassa ja Pohjois-Afrikassa niin työpaikoilla kuin kouluissa.

Työpäivän aikana torkkumista vastaan löytyy paljon kulttuurillisia ennakkoluuloja, mutta vähitellen päiväunien hyötyihin on alettu osoittaa enemmän huomiota. Nämä ansaittavat hyödyt korostuvat erityisesti kun tehdään poikkeuksellisen pitkiä tai vaihtelevan rytmisiä työpäiviä ja -viikkoja, tai töitä joissa väsymyksen aiheuttamat virheet voivat osoittautua kohtalokkaiksi.

Ihminen kuuluu siihen nisäkkäiden vähemmistöön, joka on vakiinnuttanut unensa usean lyhyen jakson sijaan yhteen pitkään, mutta varmuutta tämän rytmin luon- nollisuudesta ei ole. Meille on kuitenkin luontaista, että virkeytemme jakaantuu päivittäin kahteen sykliin, joissa suurimmat energiatason notkahdukset sijoittuvat aamuyöllä kahden ja neljän sekä päivällä yhden ja kolmen välille. Lukuisat tutki- mukset kertovat myös unen laadun kulkevan noin yhdeksänkymmenen minuutin sykleissä. Tästä syystä päiväunet olisi tokkuraisena heräämisen välttämiseksi syytä pitää joko alle 45 minuutissa tai 90–120 minuutissa, jolloin unien REM-vaihe on käynnissä. ¹ Monet tutkimukset puoltavatkin vain enintään parinkymmenen minuutin nokosia, mukaanlukien maailman arvostetuimpien unitutkijoiden jouk- koon kuuluvan psykologian tohtori James Maasin yli 38 vuotta sitten lanseeraaman

”power nap” -käsitteen, jonka nykyisin useimmat tuntevat.

Tutkimukset ovat osoittaneet hyvin päiväunien parantavan valppautta ja suoritusky- kyä välittömästi ja päivän mittaan, vähentäen virheiden ja onnettomuuksien riskiä. ² Lepo kesken päivän voi virkistäessään tuntua ylellisyydeltä ja rentouttaessaan kohottaa mielialaa ja lievittää stressiä. Myös muistin, oppimiskyvyn ja luovuuden on havaittu paranevan torkkujen myötä. ¹ On jopa todettu, että siestan aikana otetut puolen tunnin päiväunet kolmasti viikossa vähentävät sydänkohtauksen ja

-kuoleman vaaraa kolmanneksella. ³ Maasin kirjat Power Sleep ja myöhempi Sleep for Success ovat arvostettuja lähteitä lisätiedolle unen ja suorituskyvyn tutkimuksesta.

Vuoro- ja yötöissä päiväunet nousevat myös arvoonsa. Niiden on osoitettu auttavan sisäisen kellon tasapainon hallinnassa, päiväaikaan siirtyneiden unien lyhentämi- sessä (työntekijän sosiaalisen elämän eduksi) ja kuten edellä mainittu, virkeyden, valppauden ja tehokkuuden lisäämisessä. Yövuoron lopulla väsymys saattaa vastata motorisessa toiminnassa noin yhden promillen humalatilaa, joten monilla aloilla välilepäilyn tarve on ilmeinen. ⁴

Haittapuoliakin päiväunista voi toki löytää: esimerkiksi heräämisen jälkeistä tokku- raisuutta tai yöunien vaikeutumista voi esiintyä, mikäli unien pituus ja ajankohta on väärä. Myös kanssaihmisten ennakkoluuloiset assosiaatiot laiskuuteen, kunnianhi- mottomuuteen tai sairauteen ovat päiväunien ottajien vaivana.

Ihmisen menestyksekkyyttä ei luonnollisesti pysty perustelemaan suoraan heidän unirytmeistään, mutta mielenkiintoisena huomiona mainittakoon, että tunnettuihin päiväunien suosijoihin lukeutuvat muun muassa Leonardo da Vinci, Napoleon, Albert Einstein, Thomas Edison, Winston Churchill, John F. Kennedy, Carl Gustaf Mannerheim, Veikko Vennamo, Paavo Väyrynen ja viimeisimpänä, kohua aiheesta herättäneenä, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen.

1.2. Päiväunet

1.3.1. Lähestymistapojen laaja kirjo

Maantieteellisesti lähin vastaavuus kilpailijoista oli vapaaehtoisjärjestö Hauska Perhe ry:n pyörittämä Naphouse Turussa alkuvuoden 2009, joka tarjosi ilmaiseksi paikan nokosille, myyden ohessa reilun kaupan kahvia ja teetä sitä kaipaaville.

Päiväunitalo sijaitsi aivan rautatieaseman tuntumassa ja oli auki kuutena päivänä viikossa lounaan jälkeiset kuusi tuntia. Ohessa järjestettiin tapahtumia, kuten musiikkitilaisuuksia, joogaa, viittomakielen opiskelua, mielikuvamatkarentoutusta ja tai chita. Vaihtoehtona nukkumiselle löytyi myös lueskelunurkkaukset ja lauta- pelejä. Nukkuminen tapahtui itse määräten erillisessä rauhallisella taustamusiikilla varustetussa huoneessa. Heidän saamansa EU:n nuorisoaloitetuen loputtua toi- mintaa ei kuitenkaan kyetty enää jatkamaan ja taival jäi lyhyeksi. Sittemmin he ovat tosin toistaneet samaa ideaa ”pop-upeina” ainakin kesällä 2010 purjelaiva s/v Estellellä ja 2011 näyttelyssä kulttuurikeskus Logomossa Turun ollessa ”maailman kulttuuripääkaupunki”.

Löysin myös hieman vastaavanlaisen tarinan Yhdysvalloista: paikka nimeltä MinneNAPolis ostoskeskus Mall of Americassa, Bloomingtonissa Minnesotan osavaltiossa, perustajana PowerNap Sleep Centers Inc. Ideaa teemallisista tork- kuhuoneista oli kokeiltu aluksi eräällä lentokentällä, kunnes sitten perustettiin tämä niskatyynyjä, CD:itä ja muita uniaiheisia tuotteita myyvä, nukkumasopeilla varustettu liike. Paikassa oli kuusi huonetta, joissa äänimaailma ja lepopaikka määrittyivät teeman mukaan. Teemoina olivat esimerkiksi utuinen Aasia, trooppi- set saaret tai avaruus. Paheksuttavan toiminnan välttämiseksi huoneita annettiin tiukasti yhdelle hengelle kerrallaan. Asiakaskuntana olivat siis Turun esimerkistä poiketen väsyneet ostosretkeilijät ja muut matkailijat, joille unitarvikkeiden ohessa myytiin torkkuja vajaalla 11 eurolla 20 minuuttia kohti. Ongelmaksi kuitenkin

1.3. Kilpailukenttä

muodostui ympäristöstä aiheutuva vakiasiakkaiden puute - vaihtuvaa asiakaskuntaa kävi nukkumassa toiminnan puolivuotisen keston aikana alle 1600, eli alle yhdeksän nukkujaa päivässä.

2., 3. Ensimmäinen Naphouse turussa oli tunnelmaltaan rento ja levollinen.

Ajatus yrityksen tiloissa olevasta päiväunitilasta ei ole uusi, mutta kovin laajalle se ei ole vielä onnistunut leviämään. Erityisesti kuviin tällaisista törmää suurten, kan- sainvälisten IT-yhtiöiden tai lentokenttien osalta. Pääsin itse vierailemaan IBM:n Suomen pääkonttorilla kokeilussa olleessa tilassa, jollaisia oli toteutettu konttorin entisiin puhelinkomeroihin. Kokeilu oli osa laajempaa työelämän käytäntöjä modernisoimaan pyrkivää kokonaisuutta, jota toteutettiin yhteistyössä 925 Design -nimisen ”paremman elämän suunnittelutoimiston” kanssa. Haastatellessani heitä mielipiteistään ja kokeilun herättämästä keskustelusta ja palautteesta sain kuulla odotetusti kahdensuuntaisia näkemyksiä. Osa piti koko päiväuniajatusta huonona ideana, pelkkänä laiskotteluna, mutta osa oli hyvinkin innoissaan ja käyttikin tilaa säännöllisesti. Eniten tilaa käyttivät toimiston nuoret konsultit, jotka paitsi sijaitsi- vat työpisteineen koppia lähellä, myös tekivät pisimpiä ja epäsäännöllisiä työpäiviä.

Yleisesti tämän kohtalaisen hyvin äänieristetyn, kapealla sängyllä ja munakellolla varustetun hyvin pienen huoneen, joka varattiin käytettäessä kääntämällä ”varattu”- henkaria ovenkahvassa, katsottiin toimivan hyvin.

Esimerkkinä ehkä parhaiten onnistuneesta yritystoiminnasta päiväunien ympärillä voi esitellä vuonna 2003 aloittaneen, päiväuniin suunniteltuja lepotuoleja valmis- tavan New Yorkilaisen MetroNaps-yhtiön. Heidän noin 9600€ maksavat, vuosia asiantuntijoiden kanssa kehitetyt EnergyPodinsa ovat hyvin teknologisia: varuste- luun kuuluu ainakin herätyskello, valoja, äänentoisto, värinäkoneisto ja säätömah- dollisuuksia. Tilankäytön minimoimiseksi ja epäasiallisen käytön ehkäisemiseksi ne ovat peittäviä vain puoliksi ja vain yhden ihmisen kerrallaan käytettävissä. Heidän tuotteensa löysivät ensimmäisenä lentokentälle, mutta sittemmin niitä on myyty ympäri maailmaa niin sairaaloille, yliopistoille, kuntokeskuksille kuin toimistoille- kin – mistä esimerkkinä vaikkapa suuryritykset Google, Cisco systems ja Procter

& Gamble. ⁵ Yksi tällainen löytyy myös Espoosta kauppakeskus Sellon yhteydessä olevasta kirjastosta, musiikkiosaston nurkasta, missä sitä henkilökunnan mukaan

käytetään vähän, mutta kuitenkin lähes päivittäin siihen joku istahtaa. Sellon kirjaston EnergyPod on saanut kirjaston asiakkailta kehuja osakseen.

Talouslehti Forbesin mukaan unista ja unettomuudesta yleisesti ottaen löytyy mark- kinoita moneen lähtöön. Menestyksekästä liiketoimintaa unen avuksi löytyy niin lääkkeistä, terveystuotteista, musiikista kuin muistakin tuotteista ja kirjallisuudesta.

Amerikkalaisten tutkimusten mukaan unettomuus aiheuttaa 16 miljardin dollarin piikin vuosittaisissa terveydenhuoltokuluissa ja viidenkymmenen miljardin tappiot työtehon ja tuottavuuden laskiessa. Kasvava osuus amerikkalaisista sanoo nukku- vansa alle kuusi tuntia yössä, ja uneliaisuus aiheuttaa vuosittain arvioiden mukaan noin satatuhatta kolaria Pohjois-Amerikassa, johtaen kuolemaan noin 1500 ihmistä.

Puhumattakaan muista onnettomuuksista työpaikoilla, joilla pienikin herpaantu- minen voi koitua kohtalokkaaksi, tai vakavista terveyshaitoista joita jatkuva liian vähäinen uni aiheuttaa. ⁶

1.3.2. Päätelmiä

Oli tila miten hyvin tehty tahansa, metsään voidaan mennä, ellei palvelu- ja liiketoimintakonsepti ole kunnossa. Vaikuttaisi, ettei ilman konseptin huolellista suunnittelua löydy tarpeeksi ihmisiä, jotka olisivat valmiita maksamaan nukku- misestaan, joten rahantulomalleja tulisi miettiä laajalti. Kahvila on yksi sellainen, mutta yksinään sekään ei ehkä riitä pitkälle. Koska levon tarve on usein nopea ja spontaani, suunnittelupalvelulle konseptin viemiseksi toimistoihin voisi olla kysyn- tää, ja oma tila toimisi tämän osaamisen näyttelytilana hyvin. Tällöin sopimuksen synnyttyä asiakasyritys tarjoaisi tilat ja maksaisi suunnittelun ja toteutuksen, jolloin työntekijät nauttisivat unensa ilmaisena työsuhde-etuna. Samalla yritys osoittaisi välittävänsä työntekijöidensä hyvinvoinnista, jakaen itsestään ennakkoluulottoman ja uudenaikaisen toimijan kuvaa.

Päiväunen Paikan omassa tilassa voisi myydä myös muuta kuin virvokkeita ja lepoa (virvokkeiden olisi hyvä sisältyä unien hintaan). Varta vasten suunnitellut päiväunikalusteet voisivat olla yksi tällainen myytävä tuote halvempien nukkumista auttavien tuotteiden lomassa, kuten kilpailukatsauksen esimerkitkin antavat uskoa.

Kalusteen hankkiminen on yritykselle sekä ajallisesti että rahallisesti kokonaista huonetta pienempi sijoitus, ja riskit kokeiluun pienet. Parhaimmillaan kaluste

voisikin toimia modulaarisesti siten, että se on helposti käytettävissä joko tois- tettuna useamman nukkujan tilassa tai peittävämmin varusteltuna yksittäisenä kalusteena, ”tilana tilassa”.

Päätelmäni saivat vahvistusta, kun aivan työni loppuvaiheessa löysin vielä uuden, vastikään tammikuussa 2013 julkistetun, hyvin sekä omiani ja Päiväunen Paikan ajatuksia vastaavan yrityksen. Tämä Texasilainen Powernaps tarjoaa sekä keskeisellä paikalla sijaitsevan myymälätilan, josta löytyy valikoima parhaimpia päiväunikalus- teita (kuten aiemmin mainittu EnergyPod) kylpylämäisessä ympäristössä käytettä- väksi, että suunnittelu- ja toteutuspalvelua yrityksille, jotka haluavat päiväunipisteitä omiin tiloihinsa. He aikovat jatkossa lisätä toimipisteitä uusiin paikkoihin toi- mintansa vahvistamiseksi. Nykyisessä tilassa torkkua voi kolmenlaisissa kalusteissa hintaan 1$/min tai hankkia jäsenyyden hintaan 40$/kk. ⁷

Kuvissa päiväunihuone IBM:n Suomen pääkonttorilla. Entiseen puhelinkoppiin muokattu tila oli kokeiluluonteensa takia melko väliaikaisen näköinen julisteilla umpeenteipattuine ovineen, sängyksi muutettuine raheineen ja varaushenkareineen, mutta toimivaksi todettu.

4. 2011 perustetun Lontoolaisen Podtimen yhden ja kahden hengen Sleep Podit ovat edul- lisia ja helposti kuljetettavia kapseleita. Näitä kaupataan niin yritysten tai hostellien käyttöön kuin odotustiloihinkin. Kuvan kapseli maksaa noin 1600 €, ja yhtä kapselia vuokratessa hinnaksi tulee halvimmillaan noin 112 € kuukaudessa.

5. Ovei tarjoaa McLaren Applied Technologiesin valmistamia virkistys- ja viihdekäyttöön tarkoitettuja, modulaarisesti esimerkiksi 5.1 äänijärjestelmällä, automatisoidulla ilmas- toinnilla, valaistussäädöillä ja korkealaatuisella näytöllä varusteltavia kapseleita. Mallista ja varustelutasosta riippuen hinnat lähtevät noin 2300–27 600 eurosta, kohoten kuitenkin nopeasti lähemmäs 80 000 euroa.

“Sleep is the new sex –

People want it, need it, can’t get enough of it.”

Arthur J. Spielman

Psychologist; Center for Sleep Disorders, Medicine

& Research; New York Methodist Hospital

1.4.1. Tekijöiden yhteispeli

Koska Päiväunen Paikka on vasta perustamisvaiheessa, tulee suunnittelussa väis- tämättä lähteä päälinjoista, ratkaisevista perusasioista. Vaikka alkuajatukseni tästä työstä oli tehdä yritykselle tilasuunnitelma, hyvin pian totesin joutuvani parhaan lopputuloksen saamiseksi antamaan määritteitä myös muille alueille, joiden sisältö ei vielä yritykselle ole vakiintunut. Yritysilme on yksi tällainen alue, mutta erityisesti koen tässä tapauksessa palvelun toimintaperiaatteiden limittyvän fyysisen tilan kanssa niin tiiviisti yhteen, etten pysty kehittämään yhtä ilman toista. Tämä eri osatekijöiden yhteen pelaamisen tärkeys tulee esiin muillakin osa-alueilla.

Pyrkimyksenä tässä palvelussa on luoda elämyksiä. Päiväunet ovat nykyajan kii- reiselle ihmiselle luksusta, ja jatkuvassa ympäristötietoisuuden ja kulutuskritiikin nousussa tällaisen aineettoman ylellisyyden arvo vain kohoaa. Tästä huolimatta lyhyiden päiväunien ottaminen on vieläpä halpaa, ellei jopa yritykselle tuottoisaa hyötyvaikutustensa ansiosta. Parhaimmillaan päiväunitilan elämyksellisyys irrottaa käyttäjänsä hetkellisesti harmaasta ja hektisestä arjestaan, tuottaen sisäistä rauhaa, stressin lievitystä ja luovuuden ja tehokkuuden nousua. Tämän saavuttamiseen vaikuttaa hyvin paljon se, miten tila vaikuttaa käyttäjänsä aisteihin.

Päiväunitilan ja -palvelun tarjoaminen onnistuu sitä paremmin, mitä kokonaisval- taisempi käyttäjän kokemus on. Uskottavan, toimivan ja koskettavan elämyksen aikaansaamiseksi jokaisen asiakkaalle näkyvän, tuntuvan, kuuluvan ja assosioituvan osa-alueen tulee kasvaa samoista lähtökohdista ja suunnata kohti yhteisiä tavoit- teita. Tilan ja palvelun jokaisen piirteen välittämien viestien täytyy olla samassa linjassa, jotta toiminta on aitoa ja luonnollista. Näistä syistä koen tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi ottaa tilasuunnitelman punaiseksi langaksi ihmisen kaikkien

1.4.2. Tilan aistiminen

Kirjassaan The Eyes of the Skin - the Architecture and the Senses, arkkitehti Juhani Pallasmaa kuvailee ytimekkäästi, miten tilaa koetaan monipuolisesti aistien väli- tyksellä – siitä huolimatta, että nykymaailmassa olemme ajautuneet vahvasti näön diktatuurin alle. Näköä on antiikista saakka pidetty aisteista välittömimpänä ja luotettavimpana tiedonlähteenä ympäröivästä todellisuudesta,ja nykypäivänä elämmekin valtaisan visuaalisten ärsykkeiden tulvan keskellä, mikä on kehittänyt kykyämme valikoida ja tuomita näkemäämme äärimmäisen nopeasti ja tehokkaasti.

Kuitenkin näkö itsessään on taipuvainen pitämään katsojan erillään maailmasta – ympäristönsä osaksi sulautuminen ja kokonaisvaltaisen elämyksen saavuttaminen vaatii näön avuksi muistia ja kaikkia aisteja. ⁸

Silmät siis toimivat yhteistyössä muiden aistien kanssa (Pallasmaa itse asiassa jopa kuvaa kaikki aistit tuntoaistin – ihon, kuten kirjan nimi kertoo – jatkeena). Suuri osa näön tulkinnoissa materiaalista, etäisyydestä, tilasta tai ergonomiasta onkin haptisella (tuntoaistiin perustuvalla) muistilla. Katseen voisi sanoa myös kosket- tavan, sillä analysoimme automaattisesti kaiken näkemämme tuntoon perustuvien muistikuvien perusteella, oli kyse sitten pinnan kovuudesta, karheudesta, läm- mönjohtavuudesta tai vaikka kalusteen mukavuudesta. Uudet tuttavuudet, joita ei osaa suoraan tulkita vanhan tiedon perusteella, suorastaan magneettisesti vetävät kokeilemaan ja koskettelemaan tuon ”tietokannan” kasvattamiseksi. ”Näkö paljastaa, minkä tunto jo tietää.” ⁹

Siinä missä katse vain yksisuuntaisesti tarkkailee ja analysoi ympäristöä, kuulo vuorovaikuttaa sen kanssa. Tilan heijastamat äänet kertovat kuulijalleen paljon tilan koosta, muodosta, rakenteesta ja suunnasta ja muodostavat tärkeän osan tilako-

1.4. Elämyksellisyys

osuessa kohdalle ihminen kuuleekin vain välittömät omat äänensä, keskittäen hänen huomionsa omaan olemassaoloonsa ja sisäiseen maailmaansa. ¹⁰

Psykologiassa aistit voidaan jakaa älyllisiin, esinekeskeisiin kaukoaisteihin – näkö ja kuulo – ja tunnepitoisiin, subjektikeskeisiin lähiaisteihin – haju, maku ja tunto.

Jälkimmäiset ovat vahvasti yhteydessä muistoihin ja tunteisiin, jotka ärsykkeestä herkästi heräävät takautuvina muistikuvina pitkienkin aikojen jälkeen. ¹¹ Näissä takaumissa tulee jälleen esiin näön yhteys muihin aisteihin: ”nenä saa silmät muis- tamaan”, Pallasmaa toteaa osuvasti. ¹² Jokaisella paikalla on ominaishajunsa, joka herättää tietynlaisia mielikuvia ja mielleyhtymiä. Nämä vaikuttavat hyvin vahvasti tilakokemukseen ja voivat olla tehokas apukeino elämyksen luomisessa, mutta hajujen tuomat mielikuvat ovat hyvin subjektiivisia ja vaikeasti hallittavissa.

Tuntoaistiin voidaan liittää tavallisesti miellettävien ihonaistien – kipu, paine, lämpötila – lisäksi myös sisäiset ja asentoaistit, kuten tasapaino ja lihasten, nivelten ja jänteiden aistit. ¹¹ Nämäkin ovat tyypillisesti melko tiedostamattomia, mutta yhtä kaikki tunnemme kengänpohjankin läpi maanpinnan muodot ja kaltevuu- den, mullan painumisen ja jään liukkauden. Lihasmuistimme kertoo sohvan nähdessämme välittömän arvion sen pehmeydestä ja asennon mukavuudesta, vaikka toisinaan näkö saattaakin pettää ja kokeileminen tuoda täyden yllätyksen.

Tunnemme vanhoissa käyttöesineissä niiden tuhansien tuhansien kosketusten hioman pinnan patinan yhtä hyvin, kuin upouuden tuotteen pinnan neitseellisen koskemattomuuden tai sen materiaalien luonnollisuuden. Kaikki tekijät – pinnan sileys tai karheus ja aiheutuva kitka, materiaalin kovuus, lämpö ja lämmönjohtavuus, massojen sommittelu, kaltevuus ja pyöreys, assosiaatiot ja muistikuvat – osallistuvat samanaikaisesti mielikuviin tuotteen miellyttävyydestä, luonnollisuudesta, iästä, kestävyydestä ja laadusta.

” The significance of the shadow

The eye is the organ of distance and separation, whereas touch is the sense of nearness, intimacy and affection. The eye surveys, controls and investigates, whereas touch approaches and caresses. During overpowering emotional experiences, we tend to close off the distancing sense of vision; we close the eyes when dreaming, listening to music, or caressing our beloved ones. Deep shadows and darkness are essential, because they dim the sharpness of vision, make depth and distance ambiguous, and invite unconscious peripheral vision and tactile fantasy.”

Juhani Pallasmaa

1.4.3. Sosiaalisuus

Kun palvelussa on kyse henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin edistämisestä, nousevat sosiaalinen vuorovaikutus ja sen edellytykset erittäin tärkeäksi tekijäksi. Kuten viime aikojen positiivisen psykologian tutkimuskin osoittaa, laaja sosiaalinen verkosto näyttää olevan tärkein erittäin onnellisten ihmisten elämäntapoja yhdis- tävä tekijä. ¹³ Vuorovaikutteisuus tekee myös palvelukokemuksesta rennomman ja ihmisläheisemmän.

Tilasuunnittelussa voi vaikuttaa vuorovaikutuksen edellytyksiin esimerkiksi mitoituksen avulla, sillä suunnittelija ohjaa sillä hyvin vahvasti sekä tilan käyttäjän mahdollisuuksia henkilökohtaisen tilan säätelyyn, että sen kautta mahdollistuvia eri yksityisyyden tasoja. Miellyttävän käyttökokemuksen kannalta riittävän kontrollin antaminen on olennaista, jotta asiakas ei tunne oloaan pakotetuksi tai ahdistetuksi.

Liian intiimiä ei tule tuntemattomien ihmisten seurassa olla, mutta toisaalta liian suuretkin etäisyydet saatetaan kokea kielteisenä toiminnasta ja olosuhteista riip- puen. Olosuhteet voivat vaikuttaa sopivan etäisyyden kokemuksiin monella tavoin, esimerkiksi hämärä valaistus saattaa vuorovaikuttavia ihmisiä lähemmäs toisiaan. ¹⁴ Hyvin yksityiseksi ja intiimiksi ihmiset kokevat noin 45 cm sisällä olevan alueen, minkä sisään ihminen päästää vain läheisimmät kumppaninsa. Tämä on myös alue, jolla aistit toimivat vahvasti, mikä tulee siksi ottaa suunnittelussa huomioon muun- kin, kuin ihmisten välisen vuorovaikutuksen kannalta. Sosiaaliseen vuorovaikutuk- seen toimivat henkilökohtaisen ja sosiaalisen etäisyyden* alueet, 45 cm:stä eteen- päin noin 3–4 metriin asti, riippuen henkilöiden suhteesta ja muista olosuhteista.

Tästä eteenpäin etäisyys muuttuu jo julkiseksi, jolloin seurustelu ei onnistu enää kovin luontevasti – kosketus- ja tilan hallintamahdollisuudet puuttuvat, puhetapa muuttuu muodollisemmaksi ja hitaammaksi, äänenvoimakkuus nousee ja elekieli voimistuu. ¹⁵ Monestakin syystä tilan etäisyyksiä ei tule päästää noin suuriksi, kun kokemus halutaan pitää inhimillisenä ja rentona.

Tilan koon yhteydessä säädetään myös tilan samanaikaisten käyttäjien määrää ja läheisyyttä. Haastattelin kokeeksi tuttaviani siitä, montaako muuta ihmistä he sietäisivät samassa tilassa, mikäli kävisivät kaupungilla päiväunitilassa, sen enem- pää tilan ehtoja määrittelemättä. Vastausten skaala vaihteli kolmesta henkilöstä kolmeenkymmeneen, mikä vahvisti aavistustani siitä, että tämä kokemus saattaa vaihdella henkilökohtaisesti paljonkin. Käydyistä keskusteluista kuitenkin tulin siihen tulokseen, että liian pieni väkimäärä saa tilanteen tuntumaan liian henkilö- kohtaiselta ja henkilöistä riippuvalta – mahdollisesti jopa turvattomalta – suurem- man ryhmän vetäessä huomiota pois yksilöiden erottuvuudesta ja tuoden turvaa joukosta.

”(sietäisin samassa tilassa) 20-30 hlöä - - - jos on vaan kaksi, niin ne molemmat voi olla hulluja, mutta isoon porukkaan mahtuu muitakin täysjärkisiä, jotka pitävät vahtia - - - sopivan iso porukka toisi turvaa.”

- mies 27 v.

Kerätyn päiväunikyselyn vastauksia tutkiessani esiin nousi myös sosiaalisen toimin- nan käyttö virkistyskeinona. Toimistotyöntekijöille on hyvin tyypillistä, että pientä taukoa ja virkistystä kaivatessaan lähdetään hetkeksi pöydän äärestä rupattelemaan kollegojen kanssa. Virkistäjänä toimii osaltaan jo tuo jaloittelu, mutta uskoisin jutustelun tuovan hyödyn perustuvan vahvasti myös ajattelun lepoon; arkipäiväisiä keskustellessa huomion saa hetkeksi rajattua harvempiin, mahdollisesti kevyempiin kohteisiin, pois töiden raskaammasta prosessoinnista. Kahvin juonti, ulkona tai toimistolla jaloittelu sekä kollegoille jutustelu olivat vastanneiden neljä suosituinta tämänhetkistä keinoa virkistymiseen.

Yksityisyyden lisäksi yhteenkuuluvaisuuden tunne ja yhteisöllisyys ovat ihmisille tärkeitä elinympäristöissään. Näiden huomioon ottaminen palvelua suunnitellessa voisi tuoda hyviä keinoja paitsi miellyttävämpään, sosiaalisempaan kokemukseen, myös asiakkaiden sitouttamiseen, paikan henkilökohtaisesti kokemiseen.

2. Suunnittelun parametrit

Mitä edellä käsitelty teoria sitten tarkoittaa käytännön suunnittelutyössä? Millä tavoin jatkosuunnitelmia tulisi tehdä, jotta päästäisiin tavoiteltuihin tuloksiin mahdollisimman hyvin? Tässä ja seuraavassa osassa käsittelen keinoja tuoda tehtyä pohjatyötä käytäntöön, eli konkreettisia työkaluja varsinaiseen suunnitteluun.

2.1.1. Tavoitteet

Taustatutkimuksesta ja taustalla olevista arvoista kumpuavat ainakin seuraavat tavoitteet, joihin näillä suunnittelun ”parametreilla” pyritään vastaamaan:

» Pyritään luomaan puitteet ja kannustamaan asiakkaita sosiaalisuuteen, tutus- tumaan toisiinsa ja luomaan yhteisöllisyyttä. Tämä sekä parantaa kokemuksen miellyttävyyttä, että sitouttaa asiakkaita palveluun.

» Kokonaisvaltainen elämys, joka irrottaa kävijän arjesta, puhdistaa mielen stres- saavista ajatuksista, rentouttaa ja tuo siten hyvän ja levänneen olon.

» Turvallisuudentunne ja luottamus palveluun, tilan rauhallisuus ja riittävä yksityi- syys, jotka mahdollistavat levon, vapautumisen ja rentoutumisen.

» Ihmisläheisen lämmin, helppo ja luonnollinen – kuin itsestään sujuva palvelu.

» Miellyttävä, luonnollinen ja elämyksellinen tilakokemus.

» Yleisesti hyvä suunnittelu ja realistinen toteutettavuus.

2.1.2. Konseptin asteet

Idean toteuttamiseen löytyy useampia eri tapoja, ja eriasteisia ”varustelutasoja”.

Olen tässä jakanut vaatimukset kolmeen luokkaan, joista ensimmäinen sisältää vain kaikkein tärkeimmät ominaisuudet, toinen myös muita olennaisia, palvelua ja kokemusta parantavia piirteitä, ja kolmas muita mahdollisia parannuksia, mikäli olosuhteet ne mahdollistavat.

A. Minimi – esimerkiksi pelkkä kaluste

Vähimmillään ominaisuudet täyttyvät kalusteessa, mikäli omaa huonetta päiväunille ei ole tarjolla. Tässä tilanteessa joudutaan tinkimään monissa olosuhteita paranta- vissa tekijöissä, kuten äänieristyksessä, mutta hyvällä suunnittelulla kalusteessakin voi saavuttaa onnistuneet päiväunet. Vähimmäisvaatimuksissa selvitään ilman henkilökuntaa ja aktiivista palvelua.

Äänen ja valon eristys. Useimmat vaativat unta saadakseen hiljaisen ja hämärän ympäristön. Täydellistä hiljaisuuden ja pimeyden ei kuitenkaan tule olla.

Näkösuojaa, turvattu selusta ja ratkaisu nukkujan tavaroiden turvaamiseen.

Nämä tulee ratkaista, jotta käyttäjä voi hyvillä mielin rauhoittua ja luottaa itsensä ja tavaroidensa olevan turvassa nukkumisen ajan. Makuupaikkaa ei tarvitse sulkea ympäristöstään täysin, mutta riittävä yksityisyys tulee taata.

Luotettava herätystapa. Varmemman käytettävyyden takaamiseksi ei tule luottaa esimerkiksi käyttäjien matkapuhelimiin herättäjinä, vaan herätys pitää ratkaista toisin. Heräämisen itsekuri ja päiväunien keston rajaaminen tuli kyselyissä ilmi yhtenä päätekijänä päiväunien ottamattomuudessa, joten se on hyvä pystyä takaa- maan. Herätyksen olisi hyvä olla äänetön, jotta ympäristö (kuten mahdolliset muut nukkujat) ei häiriinny.

Hyvä ilma ja hygienia. Parhaiten miellyttävät päiväunet saavutetaan raikkaissa ja puhtaissa olosuhteissa. Liika lämpö voi johtaa liian syviin uniin tai epähygieenisem- pään vaikutelmaan, ja likainen tai siltä vaikuttava lepopaikka häiritsee tai estää unen saantia ja huonontaa laatukokemusta. Aktiivisen ylläpidon tarve puhtaana pitämi- seksi tulee myös pyrkiä minimoimaan muotoilulla ja materiaalivalinnoilla.

2.1. Toteutusmuoto

B. Optimi – esim. pop up -kontti tai muu tilaratkaisu

Täydennetyssä ratkaisussa parannetaan tingittyjä olosuhteita ja käyttökokemusta laajemmalla ja pidemmälle viedyllä palvelulla. Tässä ratkaisussa on tila käytössä ja mahdollisesti vähän henkilökuntaa. Minimiehtojen lisäksi vaaditaan:

Keskitetty tavaroiden säilytys. Omat kantamukset jätetään ennen lepotilaan kul- kemista esimerkiksi narikkaan tai lukittavaan säilytyslokeroon, tilassa toimimisen rauhoittamiseksi.

Valikoima tarvikkeita palvelun käyttöön. Saavuttaessa ja omien tavaroiden luovuttamisen yhteydessä kävijä saa käynnin ajaksi tarvikkeita, joista lisää palvelun keinoissa.

Herätys, jolla on samat ehdot kuin edellä, mutta herätyksen voi nyt hoitaa myös palveluhenkilö, tai esimerkiksi yhteinen sykli tilan käyttäjille.

Psykologisesti ajatellen viimeistellyt olosuhteet sisustuksessa – niin valaistuksen, värien, äänimaailman kuin ilmanlaadunkin kannalta. Tällä näkökannalla pyritään mahdollisimman onnistuneeseen kokemukseen ja rentoutumiseen.

Kahvio, jossa tulisi olla myös saatavavilla ainakin kevyttä lounasta. Tällöin kävijä voi käyttää käyntiin lounastaukonsa vain yhdessä paikassa. Kahvio myös luo puitteita sosiaaliselle toiminnalle, unien jälkeiselle rauhalliselle palautumiselle tai vaihtoehtoisille virkistäytymistavoille. Tällöin tulee ohessa olla myös saniteettitilat, joista löytyy myös nurkkaus unien jälkeiseen ehostautumiseen.

C. Korkea taso – esim. oma palvelu- ja esittelytila

Parempaa kokemusta varten varustelua ja palveluratkaisuja voi parantaa vielä monella tavoin, esimerkiksi henkilökunnan tai tekniikan avulla.

Palveluhenkilökunnan lisäys. Henkilökunnan käyttö itsepalveluratkaisujen sijaan luo tilanteesta sosiaalisemman, inhimillisemmän ja laadukkaamman tuntuisen.

Henkilökunta voi muun muassa hoitaa herätyksiä, kahvilaa, narikkaa, pitää paikkoja siistinä tai vaikka antaa neuvoja parhaimpiin päiväunitapoihin.

Enemmän vaihtoehtoja lepäilyyn. Nukkumapaikkojen lisäksi tilassa voi olla esi- merkiksi nojatuoleja lueskeluun, kirkasvalopisteitä, enemmän säätömahdollisuuksia oman lepopaikan olosuhteisiin tai useampia eri teemaisia tiloja, joista valita.

Enemmän sosiaalisia tai ajatustoimintaa kehittäviä virikkeitä. Osa päiväunien virkistyksen tehosta liittyy meditatiivisiin asioihin, ajatusten hallintaan, johon voi antaa muitakin virikkeitä.

Tavaraa myynnissä. Päiväunen Paikalla voisi olla omia nimikkotuotteita silmäla- puista unikalusteisiin, jotka soveltuisivat sekä tavallisille asiakkaille, että yrityksille.

Korkealaatuinen herätystekniikka, esimerkiksi ohjelmoitava värisevä ranneke ja ajastettava valaistus. Mahdollisesti ohjattavissa esimerkiksi oman älypuhelinsovel- luksen avulla, joka voi myös kerätä tietoa käyttäjän unista ja antaa vinkkejä, neuvoa lähimmän toimipisteen ja hoitaa ajanvarauksia.

Tilan käyttö muihin tarkoituksiin. Tilassa voi pitää esimerkiksi asiantuntijailtoja, musiikkiklubeja iltaisin päiväuniajan ulkopuolella tai tarjota edullista majoitusta öisin.

2.2.1. Tilasuunnittelu

Päiväunen Paikan ideaa voi siis toteuttaa hyvin monissa muodoissa, kalusteesta tilapäisiin pop up -tiloihin tai yrityksille suunnatusta suunnittelupalvelusta, pysy- vämpään omaan kahvila-näyttelytilaan. Tilakokonaisuus voi nukkumiseen tarkoite- tun tilan ja jo edellä mainittujen narikan ja kahvion lisäksi sisältää muita vaihtoeh- toisen virkistäytymisen tiloja, kuten olohuonemaisen tilan lueskeluun tai erityisesti kirkasvalohoitoon suunnatun huoneen. Lisäksi näitä toimintoja voi tietenkin myös yhdistellä.

Tilojen suhde toisiinsa tulee ottaa suunnittelussa huomioon niin toiminnan sujuvuuden, tilankäytön tehokkuuden, akustisten ominaisuuksien kuin tilasarjan elämyksellisyydenkin kannalta. Useamman huoneen ollessa kyseessä esimerkiksi kahviota tai sen WC-tiloja ei kannata sijoittaa suoraan nukkumatilan kylkeen, vaan esimerkiksi narikka voi toimia meluesteenä näiden välissä. Pitkänomaisessa tilassa, kuten kontissa, turhaa käytävätilaa voi pyrkiä välttämään sijoittamalla sisäänkäyn- nin ja narikan risteyskohtana kokonaisuuden keskelle. Palvelun lopullinen sisältö ja toteutustavat vaikuttavat lopulta paljon siihen, miten tilojen suhde muodostuu;

onko vaatesäilytys ja opastava palveluhenkilö ennen vai jälkeen kahvion, halutaanko käyttäjän valmistautuvan rauhoittumiseen jollain keinoin jo ennen nukkumistilaan astumista, tai halutaanko tilojen olevan käytettävissä erilaisiin toimintoihin eri aikoina? Uniajat ovat todennäköisesti pääsääntöisesti lyhyitä, joten täyden käytön hetkinä kulkua paikasta toiseen tulee olemaan paljon, mikä ei kuitenkaan saa häiritä toimintaa.

Tilojen tulisi myös kokemuksellisesti toimia yhteen. Nukahtamista auttava hämärä ja yksisävyinen tunnelma saattaa herättää kaipuun vastakohtaiseen, kirkkaampaan ja

2.2. Fyysinen ympäristö

tyydyttävä. Näin huoneiden teemat, olivat ne sitten abstraktin nimeämättömiä, puhtaan luontoaiheisia, kotoisan lämpimiä, rantaloman eksotiikkaa tai kylpyläho- tellin luksusta tavoittelevia, voivat täydentää toisiaan, kunhan ne toteutetaan hyvällä maulla ja kävijää ei hukuteta virikkeellisyyteen ja eriävien aiheiden määrään.

Tilan ja palvelun tuottamaan turvallisuuden ja luottamuksen tunteeseen vaikuttavat monet tekijät, joihin kuuluu ainakin saavutettava yksityisyys ja mahdollisuus vaikut- taa henkilökohtaiseen tilaansa, selustan ja omaisuutensa turvaaminen unien ajaksi, tilanjako, rakenteiden tukevuus ja toimivuus, muiden ihmisten läheisyys, määrä ja muodostuva yhteisöllisyys sekä henkilökunnan läsnäolo. Ystävällinen palveluhenkilö narikassa tuo luottavaisemman olon, kuin tavaran toisaalla sijaitsevaan lokeroon jättäminen ja henkilökunnan puuttuminen. Tukevat ruumista suojaavat tilanjakajat etenkin selän takana ja yläruumiin ympärillä tuovat turvallisuudentunnetta silmät suljettaessa.

Joissain tapauksissa (esimerkiksi kontissa) tilan voi joutua mitoittamaan hyvinkin tiiviiksi saadakseen sisään riittävästi lepopaikkoja. Tämän ei tulisi kuitenkaan johtaa ahdistavaan ahtaudentunteeseen – kulkemisen tulee onnistua sujuvasti, muut tilan käyttäjät tulee saada pidettyä riittävän välimatkan päässä henkilökohtaisesta tilasta, ja poistumisreitin tulee pysyä avoimena silloinkin, kun sille ei ole tarvetta.

Esteettömyyteen olisi hyvä pyrkiä niin, että edes osa paikoista olisi väljemmin saa- vutettavissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ovien ja käytävien tulisi olla vähin- tään 900 mm leveitä, kääntymistä vaativissa paikoissa 1500 mm leveydellä vapaata tilaa ja kynnysten alle 20 mm korkuisia.

2.2.2. Kalusteet

Kalusteista olennaisin on luonnollisesti se, missä nukkuminen tapahtuu. Kyselyn ja muun tutkimuksen perusteella parhaimpana pidetään sohvamaista makuupaikkaa, mikä ei siis ole sänkymäisen upottava, mutta kuitenkin jäykkää toimistokalustetta pehmeämpi. Hyvin pehmeä sänky koetaan ilman muuta nautinnolliseksi, mutta sen myös arvellaan johtavan liian pitkiin ja syviin uniin. Asento voi olla myös puoli- istuva, mikä hyvässä kalusteessa on ergonomisesti jännitteitä vapauttavaa, mutta asento on myös tasaista kalustetta rajoitetumpi. Täysi istuma-asento ei kuitenkaan ole nukkumiseen suositeltava hitaamman nukahtamisen ja jännittyneemmän asen- non johdosta. Koska paikat ovat yhdelle hengelle kerrallaan tarkoitettuja, 800 mm leveys on riittävä.

Jos kaluste suunnitellaan varta vasten, pystytään ottamaan huomioon monia uusia seikkoja. Itsenäisistä osista koostuva modulaarinen rakenne mahdollistaa tehokkaan tilankäytön ja moninaisempiin tiloihin sopeutumisen. Koottava ja purettava kaluste on kevyempi liikuttaa paikasta toiseen ja mahtuu kulkemaan pienemmissäkin his- seissä ja kapeista oviaukoista. Eristävät seinäkkeet voidaan sulauttaa makuualustan rakenteeseen yhtenäisen ulkoasun ja tarkoituksenmukaisen, tehokkaan käytön mah- dollistamiseksi. Makuupaikan yhteyteen voidaan suunnitella myös pieni apupöytä, jolle laskea tavaroita (tai millä tarjota Päiväunen Paikan tarvikkeita), lokero tai muu paikka, mihin muut eivät pääse unien aikana käsiksi. Tämän voi hoitaa sijoittamalla sen nukkujan pään viereen seinäkkeen taakse, tai vaikkapa nukkujan alla olevan luukun suojin. Kalusteen varattuna olon on hyvä tulla selkeästi ja luontevasti ilmi, minkä voi hoitaa esimerkiksi vain osittaisen peittävyyden tai elektroniikan avulla.

Teknisiä sisäänrakennettuja ominaisuuksia voi muutenkin käyttää hyödyksi muun muassa herätyksen toteuttamiseen.

Kalustuksen voi hoitaa myös käyttämällä muiden valmistajien päiväunikalusteita, missä tapauksessa suurten alkuinvestointien välttämiseksi voisi pyrkiä kehittämään yhteistyötä valmistajien kanssa (joilla ei luultavasti maahantuojia Suomessa juuri olekaan).

Toinen tärkeä nukkumistilan elementti on edellisessä luvussa mainittu tilanjakaja, joka voi olla esimerkiksi vapaasti seisova sermi, sänkyihin kiinnitetty seinäke, verho tai mahdollisesti huonekasvi. Tilanjakajan olisi hyvä toimia näkösuojan lisäksi myös akustoivana ja ääntä eristävänä elementtinä. Mikäli lepäilyyn käytetään muita kalusteita, kuten nojatuoleja, ne voivat samalla hoitaa sermin tehtäviä näkösuojan ja äänieristyksen suhteen, esimerkiksi korkean ja leveän selkänojan avulla.

Kahvilan kalusteiden tulisi olla kestäviä, hyvin siistinä pysyviä, paikan tyyliin ja arvoihin sopivia sekä hiljaisia käytettäessä ja siirreltäessä. Käytännöllisyyden ja sosi- aalisuuteen kannustamisen vuoksi pöytien tulisi olla pyöreitä ja enintään 600 mm leveitä, jotta niiden yli pystyy hyvin keskustelemaan. Linjaston muoto riippuu siitä, onko kyseessä myynti- vai noutopöytä, mikäli tarjoilut sisältyvät unien hintaan.

Perinteinen lyhyt myyntitiski kuitenkin on todennäköinen, jos kahvio toimii myös itsenäisesti unia ottamattomille. Sen tulee luonnollisesti olla helposti puhdistettava ja tarjoilujen esiinpanolle edullinen.

2.2.3. Materiaalit

Materiaalivalinnoilla on tärkeä rooli tilan luonnollisuuden ja aitouden kokemuk- sessa, etenkin nukkumatilassa, missä lepopaikan materiaaleihin ollaan suoraan kosketuksissa. Silmät suljettaessa näköaistin varaama huomio siirtyy korostamaan muiden aistien toimintaa, joten esimerkiksi tekstiilien tuntu ja tuoksu sekä ympä- röivä tilaa hahmottava akustiikka nousevat vahvemmin esiin. Makuusijan tekstiilien lisäksi tärkeitä kosketuspintoja ovat ainakin lattia, ovet ja tilaa rajaavat elementit.

Tavoitteiden mukaisesti materiaalien tulee olla luonnollisia ja tuntoaistia miellyttä- viä, ympäristöystävällisiä (hyvää tekevän palvelun imagoon soveltuvia) sekä kestäviä ja helposti puhtaana pidettäviä. Esimerkiksi kotimaiset puulajit, kierrätysmateriaa- lit, huopakangas tai tehosteena toimivat metalliosat soveltuvat käyttöön ja palvelun henkeen hyvin. Äänen hallinta on monissa tilanteissa tärkeä ominaisuus, esimer- kiksi nukkumatilan lattian tulee vaimentaa askeläänet mahdollisimman hyvin, jottei tilassa tapahtuva liike häiritse jo nukkuvia.

2.2.4. Värimaailma, valaistus

Värien psykologisia vaikutuksia on tutkittu paljon ja monia havaintoja niiden vaikutuksista on pystytty tekemään, vaikka erimielisyyksiäkin tulosten pitävyy- destä ja vaikutusten vahvuudesta on. Pitäviä yleistyksiä on myös vaikea tehdä siksi, että muuttuvia tekijöitä on paljon: värin kylläisyys, kirkkaus ja sävy; valaistuksen kirkkaus ja lämpötila; kulttuuriset, maantieteelliset ja uskonnolliset eroavaisuudet;

yksilön maku, sosiaalinen suuntautuneisuus ja sosioekonominen asema; materiaalin ja väriaineen ominaisuudet; muun ympäristön vaikutus, ja niin edelleen. Kuten mai- nittua, joitain väitteitä kuitenkin voi esittää tukemaan valintoja, jotka suunnittelijan intuitio ja harkintakyky lopulta ratkaisee.

Totuttua vahvempi värien käyttö paitsi auttaa erottamaan tilaa normaaleista arkiympäristöistä, myös toimii virikkeenä stressireaktioiden lieventämiseen.

Tavallisten ”neutraaleiden” valko-harmaiden ympäristöjemme on todettu olevan

aiheuttamiltaan reaktioilta kaikkea muuta kuin neutraaleja. Värittömyys tylsistyt- tää, mutta ei rauhoita, vaan saattaa aiheuttaa levottomuutta ja ahdistusta, kun taas värien käyttö tuo sopivasti virikkeitä näiden jännitteiden vapautumiseen – kunhan ei lyö yli, mikä voi myös aiheuttaa kiihtymistä. Tilan virikkeellisyys tulee siis huo- mioida myös värienkäytössä, toivotut reaktiot huomioiden. ¹⁶

Värien vaikutusten tutkimuksissa on osoitettu sävyjen tiettyyn rajaan asti vai- kuttavan kokemuksiin eri tavoin. Värien psykologiset vaikutukset ovat kuitenkin osoittautuneet aiheutuvan enemmän niiden havaitusta tummuudesta, vaaleudesta ja kylläisyydestä kuin sävystä. Esimerkiksi miellyttävimmiksi on koettu siniset ja vihreät, läheisesti perässä magenta, purppura ja violetti, mutta ennen kaikkea yleisesti kirkkaat ja kylläiset sävyt – silti vähiten miellyttävänä keltainen. Aktivoivin taas on vihertävänkeltainen, sitten sinivihreä, vähiten violetti ja oranssi, ja kylläi- syys edelleen vahvana tekijänä. ¹⁷ Yleisesti kylmien, lyhytaaltoisten sävyjen, kuten sininen ja vihreä, viestivän syvyyttä, rauhallisuutta, rentoutumista, luonnollisuutta ja uudistumista – kun taas lämpimät, pitkäaaltoiset sävyt, kuten punainen ja oranssi, koetaan kiihdyttävinä, energisinä, ulospäin suuntautuneina tai hyökkäävinä. ¹⁸ Tavallisesti toimitiloissa nähdään parhaaksi, että tummimmat pinnat ovat lattiassa, vaalentuen kalusteista seiniin ja kattoon edetessä. Tällöin kokonaisuus koetaan luonnolliseksi ja turvallisen tasapainoiseksi. Ehkä juuri luonnollisuudesta johtuen myös ruskean sävyt tai puupinnat lattiassa koetaan vakautta ja turvaa tuoviksi.

Samalla periaatteella myös vaaleat siniset ja sinivihreät toimivat seinissä ja katossa levollisen luonnollista ja kevyttä tuntua tuovina väreinä. ¹⁸

Ikkunat, näkyvyys ulos ja luonnonvalon saanti on myös tärkeä ratkaista, sillä muuten tilat voivat tuntua epämiellyttävän ja ahdistavan suljetuilta. Piristäväksi tarkoitetussa tilassa suuret ikkunat voivat toimia tehokkaana elementtinä, mutta nukkumatilassa, missä hämäryyttä ja unenomaisuutta kaivataan, voi käyttää esimer- kiksi matalia yläikkunoita ja tummennettuja tai jopa sävytettyjä laseja.

Nukkumatila

Tilan valaistuksen tulee olla riittävä tilassa liikkumisen sujuvuuteen, mutta himmeä nukkumisen helpottamiseksi ja muiden kuin näköaistin korostamiseksi. Täyden pimeyden koetaan johtavan syviin uniin, mikä ei ole toivottavaa. Lämmin, alhainen värilämpötila koetaan himmeässä valossa miellyttävämmäksi ja assosioituu aurin- gonlaskuun ja iltahämärään, mikä voi auttaa unen saantia. On myös hyvä toteuttaa valo epäsuorana heijasteena, jolloin kirkkaat valopisteet eivät ole häiriöksi. Värien tilassa tulisi olla miellyttävät ja aktivoimattomat, joten tutkimusten perusteella kyl- läinen ja lämmin sininen, violetti, purppura tai sinivihreä ovat suositeltavia. Paletin pitäminen suppeana parantaa tilan levollisuutta.

Aktivaatio

-

+

Hyökkäävyys

-

+

Miellyttävyys

-

+

Havainnollistus värien ja niiden ominaisuuksien psykologisista vaikutuksista. ¹⁷

lattia kalusteet seinät katto

Kahvilaympäristö

yleisesti ruuan kanssa tekemisissä ollessa suositellaan käytettävän lämpimiä värejä, materiaaleja ja valaistuksen sävyjä, mitkä parantavat tarjoilun näyttävyyttä ja sopivat asiayhteyteen. ¹⁹ Päiväunen paikan tapauksessa esimerkiksi keltainen, vihertävänkeltainen, sinivihreä tai turkoosi sopisivat hyvin mahdollisen kahvilan seinille myös värien todetun aktivoivuuden ansiosta. Kahvilassa valon värilämpö- tilan ja kirkkauden voisi myös valita luonnonvaloa mukaileviksi, millä on ihmisiin piristävä vaikutus (eli noin 5000–6500 kelviniä ja 2500–10 000 luksia). Kirkkaassa valossa korkea värilämpötila (neutraali tai kylmä valo, yli 5000 K) koetaan alhaista miellyttävämmäksi. ²⁰

Narikka

Vaatesäilytystila toimii tavallisesti luonnollisimmin myös eteisenä, jolloin palvelun ensivaikutelma syntyy siellä. Värien ja valon tulee siis viestiä palvelun ja tilan hen- keä, toimintaa ja laatua, ja toivottaa tulija lämpimästi tervetulleeksi. Tila on myös riippuvainen yhteyksistä muihin, sillä esimerkiksi mahdollisesta kahvilasta sitä ei tarvinne katkaista täysin erilliseksi huoneeksi.

lattia kalusteet seinät katto

lattia kalusteet seinät katto

2.2.5. Äänimaailma

Sekä unitutkijoiden neuvojen, kyselyn tulosten, että maalaisjärjen perusteella nukkumatilassa tulee luonnollisesti olla hiljaista. Täydellinen hiljaisuus kuitenkin on sekä todella vaikeaa, että tarpeetonta saavuttaa. Pieni rauhoittava taustaääni rauhoittaa nukahtamista tavoittelevan luultavasti täyttä hiljaisuutta paremmin, sillä tällöin hänen huomionsa ei ole täysin omissa ajatuksissaan. Hyvin hiljaisella, tasaisella ja kiinnekohdattomalla äänimaailmalla saadaan tilanne suunnitellusti haltuun pehmentämällä ulkoa tulevia häiriöitä. Tämä äänimaailma voi liittyä tilan mahdolliseen teemaan, esimerkiksi toistaen merenrannan tai metsän huminaa, takkatulen ritinää, muodostua tasaisesta ja rauhoittavasta ambient-musiikista tai vain ”valkoisesta” kohinasignaalista tai muusta tasaisesta hurinasta.

Kahvilan puolella äänimaailma voi olla hyvin tyypillinen, rauhallisella taustamu- siikilla varustettu tila omilla äänillään. Mikäli on olemassa huoli äänien liiallisesta kantautumisesta nukkumatilaan, voi kertyvää ääntä vähentää monin ratkaisuin.

Esimerkiksi kilinää voi vähentää pahvimukein tai puutikuin lusikan korvikkeena, kaikua voi vaimentaa kovia pintoja peittämällä tai äänieristystä toisien tilojen suun- taan voi lisätä. Metelöintiä kieltäviä kylttejä ei varmaankaan haluta tilassa käyttää turhan määräilyn välttämiseksi, mutta luultavasti jo harmonisen rauhallinen sisustus ja taustamusiikki kannustavat automaattisesti ihmisiä käyttäytymään ympäröivään tilanteeseen sopeutuen.

2.2.6. Ilmanlaatu

Kahvila voi hyvin tuottaa omat herkulliset tuoksunsa, joiden avulla hankkia asiakkaita ja luoda tunnelmaa, mutta muutoin ilmanlaadun tulisi tiloissa olla luonnollisen raikas ja ainakin nukkumatilassa viileähkö, sillä se tukee päiväunia parhaiten. Huoneen ollessa parhaimmillaan täynnä nukkuvia ihmisiä, tulee ilman- vaihtoon kiinnittää erityisesti huomiota, myös laitteiston tuottaman äänen kannalta.

Sisäilman puhdistamiseen voi käyttää myös huonekasveja, jotka samalla tuovat tilaan viihtyisyyttä. Parhaiten tässä toimivat monet palmut, traakit ja vehkat – myös helppohoitoisuutensa ansiosta*. Eteisessä ilma voi kylmillä säillä olla hieman normaalia lämpimämpi, mikä tuo sisään astuvalle rauhoittavaa ja turvallista oloa – kuumina kesäpäivinä puolestaan viileys vetää puoleensa lepäilyn tarpeessa olevia.

* Nasan 1990-luvulla tekemän tutkimuksen mukaan

2.3. Palvelun keinot ja elementit

Palvelun toteutuksella voi olla jopa tilaa suurempi vaikutus käyttökokemukseen sen sosiaalisten piirteiden ansiosta. Yksittäisten kalusteiden myynnissä ei välttämättä juuri palvelupiirteitä ole, ellei myynnin ja mahdollisen asennuksen lisäksi tarjota esimerkiksi neuvontaa ja suosituksia. Yrityksille voidaan tarjota kalustemyynnin sivussa suunnittelu- ja toteutuspalvelua, mikäli yritys tarjoaa tilat päiväunikäyttöön muutettavaksi. Tällöin palveluun voi kuulua myös käytön ja käyttöönoton neuvon- taa, takuuta ja huoltoa.

Omissa tiloissa palveluun voi pääpiirteittäin kuulua ainakin asiakkaan vastaanotto, tavaroiden säilytys, opastusta ja vinkkejä, herätys, kahvilapalvelut ja tilojen ylläpito.

Lisäksi palvelussa voi tehdä paljon hyödyntämällä erilaisia elementtejä nk. kontakti- pintoina, millä kerrotaan asiakkaalle palvelun laadukkuudesta, johdatetaan erilaisiin assosiaatioihin, ja autetaan näkemään kyseisen palvelun luonteenpiirteitä, jotka erottavat sen arkipäiväisestä toiminnasta. Esimerkiksi vaatteiden narikkaan luovut- tamisen yhteydessä asiakkaalle luovutetaan varusteita, kuten silmälaput, korvatulpat, tohvelit, tyyny puhtaalla liinalla, ehkäpä ajastettava, värinällä herättävä ranneke tai jopa aamutakki. Tämä riisumisen ja varustautumisen ”rituaali” paitsi edesauttaa tilan käyttöä ja toimintaa, myös luo assosiaatioita muihin virkistyspalveluihin (kylpylät, hierojat, hotellit), irtauttaa käyttäjää arkitoiminnasta ja luo samaistuttavaa yhteyttä muihin samoin varusteltuihin asiakkaisiin. Tarvikkeet palautettaan samaan paik- kaan ennen lähtöä, tai jätetään paikalleen, mistä henkilökunta ne sitten kerää.

Hyödyllisiä ja palvelukokemusta parantavia tarvikkeita voi olla muissakin yhteyk- sissä. Lepopaikkojen vieressä voi olla kyniä ja muistilappuja, joihin päässä pyöriviä ajatuksia voi tyhjätä ennen nukkumista. Tarjoamalla unettavaa kirjallisuutta voi myös pyrkiä auttamaan unensaantia. Kahvilan lautasliinoissa, lasinalusissa ja muussa oheistavarassa on paljon paikkoja inspiroiville, ajatuksia virittäville tai keskustelunaiheena toimiville viesteille, tai vuorovaikutukseen kannustaville peleille,

kuten vaikka kaikkien tuntema ristinolla. Kaikki erityinen materiaali lappusista tyynyliinoihin on hyvä varustaa Päiväunen Paikan nimellä ja logolla, jolloin niiden lähtiessä asiakkaan mukana tulee hän myös mainostaneeksi palvelua ulospäin. Näitä ja muita tarvikkeita voi toki olla myös myytävänä samasta syystä.

Tiloissa järjestettävät tapahtumat ovat hyvä keino rakentaa yrityksen ja palvelun identiteettiä ja vakuuttavuutta, sekä houkutella uusia ihmisiä tutustumaan tiloihin.

Esimerkiksi asiantuntijaillat unitutkijoiden kanssa toisivat puhujien tietämyksestä ja arvokkuudesta uskottavuutta myös yritykselle, joogasessiot viestisivät päiväunien yhtäläisistä terveydellisistä ja mieltä tasapainottavista vaikutuksista, jazz-keikat tai stand up -klubit rentoudesta, hyväntahtoisuudesta, helposti lähestyttävyydestä ja asiakaskunnan laajuudesta.

3. Esimerkkejä ja ideoita

Nukkuminen tavarasäilön luukun päällä tuo varmuu-

den siitä, että tavarat pysyvät unien ajan tallessa. Näkösuojan ja ”oman tilan” rajauksen voi toteuttaa monin tavoin, esimerkiksi päälle vedettävällä akustoi- valla elementillä.

Myös verhomaista kangasta voi käyttää henkilökoh- taisen tilan rajaukseen tunnelmaa ja mielleyhtymiä luovalla tavalla.

3.1. Kalusteratkaisuja

Riippumatot ovat helppo, edullinen ja laajalti hyvin miellyttäväksi lepotavaksi koettu. Aivan kaikille ne eivät tosin sovi, ja niiden köysineen viemä tila saattaa muodostua ongelmaksi.

Kalustuksen virkaa voivat hoitaa myös elementit, joista voi itse rakentaa ”pesänsä”. Suuret tyynykasat vetoavat mukavuundenhaluun ja leikkimielisyyteen.

Esimerkki henkilökohtaisesta kalusteesta kiinnirakennetuilla pimentävillä, eristävillä ja yksityisyyttä tuovilla seinäkkeillä. Ratkaisun voi kehittää monistettavaksi ja muunnelta- vaksi tilanteiden mukaan.

(Liuku)ovella ja yksinkertaisella lukolla voi saavuttaa enemmän ääni- ja valoeristystä, yksityisyyttä sekä siten turvallisuudentuntua.

3.2. Itsenäisenä toimiva kaluste

Naulakko päällystakille, minkä käyttö myös osoittaa kalusteen olevan varattu, ja personoi sen käytön ajaksi.

Liian valon siivilöinti hämäryyden ja tunnelman luomiseksi.

Paikka pikkutavaralle, kuten muistilapuille, herä- tyskellolle ja omille kantamuksille, joihin ei halua muiden pääsevän käsiksi.

Tila kengille ja mahdollisesti muulle tavaralle, jota ei tarvitse suojella.

Ominaisuuksia

Yksinkertaisimmillaan kalustuksen ja tilajaon voi hoitaa valmiilla kalusteilla ja seinäke- elementeillä, mutta tällöin kokonaisuudesta voi helposti tulla toimistomaisen jäykkä ja epäkutsuva.

Esimerkiksi lokeroimalla voi saavuttaa suuremman tehokkuuden tilankäytössä, ja tavarat pysyvät turvassa lokeron päädyssä. Tämän ratkaisun etuna on yksilöllisten ääni- ja valo- säätöjen helppo toteutettavuus.

3.3. Tilaratkaisuja

Huone voi olla myös teemaltaan ja rakenteeltaan uniikki, ja siten erikoisuudessaan arjesta irrottava ympäristö. Tähän vaikuttaa suurelta osin erityinen valaistus ja äänimaailma, mutta myös esimerkiksi monitulkintaisilla kalusteilla tai seinien ja katon rajaa hämärtä- mällä voi aiheuttaa ”toivottua hämmennystä”.

Valohoitoon suunniteltu huone voi toimia vaihtoehtona niille, jotka eivät syystä tai toi- sesta halua nukkua, mutta tarvitsevat hetken lepoa ja irtautumista. Luonnonvalolamppuja voisi käyttää myös tilaa jakavana elementtinä, jolloin ne ovat myös kävijän silmien edessä.

Tämän toiminnon voi yhdistää kahvilaankin.

3.4. Tapaus: päiväunikontti

Päiväunen Paikka päätti tarttua tarjottuun tilaisuuteen toteuttaa pop up -päiväuni- piste konttiin heinä-elokuisessa Tall Ships Races -tapahtumassa, joka on Itämerellä joka neljäs vuosi kisattava suurten purjelaivojen kilpailu, ja vuoden 2013 suurin yleisötapahtuma Suomessa. Käytössä on 2,33 m leveä, 12 m pitkä ja 2,37 metriä korkea merikontti, jota voi muokata vapaasti. Suunnittelu on vielä alkuvaiheessa, mutta esittelen tässä esimerkkitapauksena luonnoksia tulevasta.

Tapahtuma voi tuoda heille erittäin hyvää näkyvyyttä, mutta ympäristönä kontti on hyvin haasteellinen toteutuspaikka, etenkin suuressa ja vilkkaassa yleisötapah- tumassa. Ilmastointi, ääneneristävyys, liikenne ja yleinen viihtyisyys ja kutsuvuus täytyy kaikki onnistua ratkaisemaan ahtaaseen ja suljettuun ”säiliöön”, mikä vaatii yksityiskohtaista suunnittelua. Tila ei saa tuntua tunkkaiselta, ahtaalta tai liian suljetulta.

Teemaksi merihenkisyys on luonnollinen valinta, joka antaa myöten myös tietylle karuudelle ja pelkistykselle. Tämä on eduksi, kun ensimmäisen toteutettavan tilan tapauksessa budjetti on hyvin rajallinen. Kalustuksena voisi toimia riippumatot keveytensä ansiosta, mutta niiden vaatima pituus on vaikea sovittaa kapeaan kont- tiin. Seinään kiinnitetyt ja paksuilla köysillä ripustetut (kerros)sängyt ja purjemaiset tilanrajaajat ovat myös käteviä ratkaisuja.

Vähäisen tilan vuoksi omaa kahviota ei välttämättä toteuteta, ja onkin mietitty myös mahdollisuutta sijoittua toisen kahvilan viereen yhteistyötä tehden. Tällöin kontissa voisi olla vain tila nukkumiseen ja pieni eteisnarikka, mahdollisesti oleskelunurk- kauksella. Hiljainen lepäilyn hintaan kuuluva kahviautomaatti voisi olla myös hyvä vaihtoehto, millä houkutella ihmisiä sisään. Narikan palveluhenkilö olisi tärkeä henkilö paitsi paikan esittelijänä, myös palautteen ja kehitysideoiden kerääjänä.

Kahvila

Unihuone Narikka

Unihuone Valohuone

Versio 1.

Versio 2.

Narikka

Unihuone Kahvipiste

Aukeaman kuvissa on eri vaihtoehtoja tilan järjestelyksi. Kahdessa ensimmäisessä kalusteina ovat sermein lokeroidut sängyt tai sohvat, kolmannessa meriteeman mukaisesti sermien sijaan näkösuojaa tuo köysirivi tai purjekangas. Versiossa 1. on sekä unitila, narikka että kahvila, kun taas kolmannessa kahvio ja narikka ovat samaa huonetta ja kahvia saa hintaan sisältyvältä tarjoilupöydältä. Versiossa 2. kahvilaa ei ole, vaan unitilan melua vähentävänä eteisenä toimii nojatuolein varustettu valohoitohuone.

Päätyjen valoisammat tilat saavat runsaasti luonnonvaloa koko päädyn kokoisesta ikkunasta.

Unihuoneissa on vain pienet yläikkunat liian valon välttämiseksi ja tilan sulkeutuneisuuden tunteen vähentämiseksi, ja lisäksi epäsuoraa keinovaloa.

Versio 3.