(1)13 MAISEMA JA KULTTUURIYMPÄRISTÖ 13.1 Vaikutusmekanismit Hankkeen vaikutukset maisemaan liittyvät ylijäämämaiden läjityksestä synty- vän täyttömäen näkyvyyteen

(1)

13 MAISEMA JA KULTTUURIYMPÄRISTÖ 13.1 Vaikutusmekanismit

Hankkeen vaikutukset maisemaan liittyvät ylijäämämaiden läjityksestä synty- vän täyttömäen näkyvyyteen. Näkyvyyteen vaikuttaa mm. läjitysalueen korkeus, hankealuetta ympäröivien alueiden maastomuodot sekä kasvillisuus.

Vaikutukset ilmenevät maiseman muutoksena nykytilaan nähden.

Kulttuuriympäristöön kohdistuvat vaikutukset voivat olla suoria tai välillisiä.

Suorat vaikutukset kohdistuvat hankealueelle, jossa laajennusalueen rakentaminen muuttaa ympäristöä. Välillisesti hanke voi vaikuttaa esimerkiksi muuttamalla kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön maisemaa.

13.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät

Hankkeen vaikutusalueelle on laadittu maisemaselvitys olemassa olevien läh- tötietojen, paikkatietoaineistojen sekä valokuvien ja karttojen pohjalta. Selvi- tyksessä on kuvattu alueen maiseman nykytila, todettu maisemallisesti mer- kittävät alueet sekä alueen maiseman ja maaston erityispiirteet. Mahdolliset lähialueen arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt, maisemallisesti merkittävät rakennuskohteet sekä muinaisjäännökset on esitetty kirjallisesti ja niiden sijainti suhteessa hankealueeseen on kuvattu kartalla. Arvioinnissa on selvitetty, kuinka eri toteutusvaihtoehdot muuttaisivat alueen maisemaa tai vaikuttavat lähialueen arvokkaisiin kulttuurikohteisiin.

Maisemaselvityksen lähtöaineistona on käytetty paikkatietoaineistoja valtakunnallisesti arvokkaista rakennetuista kulttuuriympäristöistä sekä arvokkaista maisema-alueista, Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa ja laserkei- lausaineistoa, karttoja, alueelta otettuja valokuvia sekä lähialueelta tehtyjä selvityksiä. Vaikutusalueen tunnetut kiinteät muinaisjäännökset on selvitetty Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä.

Arvioinnin tueksi on laadittu maanläjityksestä syntyvästä täyttömäestä ha- vainnollinen näkyvyystarkastelu, josta ilmenee sen näkyvyys ympäröivässä maisemassa.

Kuva 33. Näkyvyysmallinnuksen periaatteet. Näkyvyysanalyysissä este voi olla esimerkiksi metsä tai rakennus.

Näkyvyyden mallinnus on tehty ArcGIS Desktop (©ESRI) -ohjelmalla rasteri- analyysin pohjalta jokaiselle vaihtoehdolle (3 kpl). Analyysin lähtötietoina on käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineiston korkeustietoja. Laserkei- lausaineiston pistetiheys on vähintään 0,5 pistettä neliömetrillä (pisteiden

(2)

etäisyys toisistaan noin 1,4 metriä). Laserkeilausaineiston korkeustarkkuuden keskivirhe on enintään 15 senttimetriä, ja tasotarkkuuden keskivirhe enintään 60 senttimetriä yksiselitteisillä kohteilla. Analyysissä on mallinnettu alueen korkokuva ja sovitettu siihen ympäröivien alueiden peitteisyys rasteriaineiston pohjalta. Lähtötietona on käytetty myös täyttömäen lopullista korkeutta pis- teinä (korkeudet perustuvat YVA-ohjelmassa esitettyihin vaihtoehtoihin).

Täyttömäen lopullinen korkeus eri vaihtoehdoilla vaihtelee 150 ja 225 metrin välillä. Analyysissä on määritelty myös kohdetta katselevan ”reseptorin” eli ihmisen pituus (1,5 m).

Analyysikartalle (kuvat 35-37) on merkitty vyöhykkeet 0,5 km, 1 km, 2 km ja 3 km etäisyydelle täyttömäestä, mikä auttaa etäisyyden hahmottamista.

Hankkeen vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ovat arvioineet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä ympäristösuunnittelija, FM Suvi Rinne ja maisemainsinööri/GIS-suunnittelija M.Sc. Jan Tvrdy.

13.3 Nykytilanne 13.3.1 Maisema

Hankealue kuuluu maisemamaakuntajaossa Keski-Suomen järviseutuun, joka on osa itäistä Järvi-Suomea (OIVA 2012). Aluetta luonnehtivat kaakko-luode- suuntaiset järvet, jotka ovat muodostuneet murroslinjoihin sekä suot, drum- liinit ja kuusimetsät. Suurten vesistöjen ääreltä on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja, etenkin harjujen lähettyviltä.

Syvien murroslaaksojen lisäksi maaston muotoja hallitsevat Sisä-Suomen reunamuodostuma, harjut, moreenimäet ja huuhtoutuneet kalliot. Näiden vä- lisille alueille on muodostunut laajoja savikoita. Laukaan ja Jyväskylän alueilla ovat Keski-Suomen laajimmat yhtenäiset viljelyalueet.

Virtaavat vedet ja kosket ovat antaneet hyvät edellytykset metsätaloudelle, jonka myötä myös kaupunkien kasvulle. Hankealueen eteläpuolisilla alueilla on voimakas teollinen leima, joka on peräisin 1900-luvun alusta (Muhonen 2005).

Hankealueen ympäristö on mäkistä maastoa, jonka korkeus vaihtelee tasolta +81 m (Leppäveden Autiolahti) tasoon +158 m meren pinnan yläpuolella (Sa- vumäki). Lähialueella on pääosin kuusimetsää ja hakkuualueita.

Hankealueella tai läheisyydessä ei sijaitse valtakunnallisesti tai maakunnalli- sesti arvokkaita maisema-alueita.

13.3.2 Kulttuuriympäristö ja muinaisjäännökset

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) on museoviraston laatima inventointi, joka otettiin valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alu- eidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriym- päristön osalta 1.1.2010 alkaen (RKY 2009).

(3)

Kuva 34. Lähimpänä hankealuetta sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt.

Hankealueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Lähin kohde on Vaajakosken teollisuusym- päristö, joka sijaitsee hankealueesta noin 2,5 km etelän suuntaan (Kuva 34).

Noin 1 km² laajuinen alue on tuotantorakenteeltaan monipuolinen ja arkkiteh- tuuriltaan yhtenäinen. Naissaaressa, Varassaaressa ja rautatieaseman ympä- ristössä on lukuisia teollisuuslaitoksia. Naissaaressa vanhimmat säilyneet rakennukset ovat 1870-luvulta. Vuodesta 1916 lähtien Vaajakosken teollisuus- alueen rakennuttaja on ollut SOK. Mantereen puolella oleva rautatieasema on 1910-luvulta ja makeistehdas Pandan rakennukset ovat 1920-luvulta (Museo- virasto 2009). Muut RKY-kohteet sijaitsevat yli 5 km etäisyydellä hankealueesta.

Kiinteät muinaisjäännökset ovat Suomessa rauhoitettuja muinaismuistolain nojalla (295/63). Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse tunnettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Museoviraston (2011) muinaisjään- nösrekisterin mukaan lähin rauhoitettu kohde sijaitsee noin 1,5 km etäisyy- dellä hankealueesta kaakkoon. Leppäveden länsirannalle sijoittuva pyöreä, halkaisijaltaan nelimetrinen kiviröykkiö on ajoittamaton. Ympäröivä maasto on kivikkoista ja kohdetta on vaikea erottaa maastosta. Kyseessä voi mahdollisesti olla myös luonnon muodostuma. Muut tunnetut kiinteät muinaisjään- nökset sijaitsevat yli 2 km etäisyydellä hankealueesta, eivätkä sijoitu toiminnan vaikutusalueelle.

(4)

13.4 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön 13.4.1 Vaihtoehto 1

Vaihtoehdossa yksi maanvastaanottoaluetta laajennetaan noin 3,5 hehtaaria kohti luodetta. Alueen maksimitäyttökorkeus tulee olemaan + 150,5 metriä.

Vaihtoehdossa 1 täyttömäki tulee toiminnan päätyttyä näkymään pääasialli- sesti nykyiseltä maanvastaanottoalueelta sekä laajennusalueen pohjoispuolel- ta (Kuva 35). Maastonmuodot ja ympäröivä kasvillisuus estävät näkymiä tar- kastelualueella. Etelän ja kaakon suunnassa sijaitsevilta asuinalueita ei avau- du avoimia näkymäsuuntia maanvastaanottoalueelle. Myöskään Leppäveden rannalla sijaitseville lomarakennuksille hankealue ei tule näkymään.

Kuva 35. Toteutusvaihtoehdon 1 näkyvyys mallinnuksen mukaan.

(5)

Kivilammen koillisosissa on yleinen uimaranta, josta laajennusalue tulee to- dennäköisesti osittain näkymään. Myös Kivilammen lounaisrannalta täyttömä- ki voidaan havaita. Muutoin maanvastaanottoalue tulee näkymään vain maaston korkeimmilta kohdilta, katsottaessa hankealueen suuntaan.

Maanvastaanottoalueen näkyvyys maisemassa on suurin täytön loppuvaiheessa, kun läjitysalue saavuttaa maksimikorkeutensa. Näin ollen maisemavaikutukset hankkeen alkupuolella ovat huomattavasti vähäisempiä kuin loppuvaiheessa. Koska kyseessä on laajennushanke, ei maisemaan kohdistuvien muu- tosten arvioida olevan merkittäviä nykytilaan nähden. Vaihtoehdon 1 vaikutukset maisemaan arvioidaan vähäisiksi.

Näkyvyystarkastelu on tehty kolmen kilometrin etäisyydelle hankealueesta.

Mallinnustulosten perusteella maanvastaanottoalue ei tule näkymään Vaaja- kosken teollisuusympäristön alueelta tarkasteltuna. Hankkeen näkyvyysalu- eelle ei sijoitu muita valtakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympä- ristöjä. Hankealueella tai sen vaikutusalueella ei sijaitse tunnettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä, joihin laajennuksella voisi olla vaikutuksia.

Vaihtoehdon 1 toteuttamisella ei arvioida olevan vaikutuksia valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin tai muinaisjäännöksiin pit- kien välimatkojen perusteella.

13.4.2 Vaihtoehto 2

Vaihtoehdossa 2 laajennusalueen pinta-ala on noin 6,1 hehtaaria ja maksimi- täyttökorkeus + 150,5 metriä.

Vaihtoehdon 2 vaikutukset maisemaan, kulttuuriympäristöön ja muinaisjään- nöksiin vastaavat vaihtoehtoa 1. Hankealueen ympäristön maastonmuodot ja kasvillisuus (puusto) estävät näkymiä ympäröiville alueille, laajemmasta toiminta-alueesta riippumatta. Maksimitäyttökorkeus on sama kuin vaihtoehdossa 1. Täyttökorkeus on merkittävin tekijä läjitysalueen näkyvyydessä.

Vaihtoehdon 2 toteuttamisella ei arvioida olevan vaikutuksia valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin tai muinaisjäännöksiin pit- kien välimatkojen ja mallinnustulosten perusteella.

(6)

13.4.3 Vaihtoehto 3

Vaihtoehdossa 3 laajennusalueen pinta-ala on noin 6,1 hehtaaria ja maksimi- täyttökorkeus +158,5 metriä. Hankealue vastaa vaihtoehtoa 2, mutta läjitys- korkeutta on kasvatettu 8,5 metriä suuremman täyttötilavuuden saavuttami- seksi.

Korkeamman täyttövaihtoehdon vaikutukset ovat pääosin vaihtoehtojen 1 ja 2 kaltaisia, mutta täytön loppuvaiheessa läjitysalueen näkyvyys on laajempi.

Näkyvyystarkastelun perusteella täytön loppuvaiheessa avoimia näkymäsuun- tia maanvastaanottoalueelle avautuu vesistöjen rannoilta sekä maaston kor- keimmilta kohdilta, katsottaessa hankealueen suuntaan (Kuva 37). Laajimmat yhtenäiset näkymäalueet ovat Leppäveden Autiolahden suulta sekä Kivilam- men lounaisrannalta.

(7)

Täyttömäki ei tule näkymään merkittävästi lähimmille Kivilammen ja Kau- nisharjun asuinalueille, jotka sijoittuvat hankealueen etelä- ja kaakkoispuolel- le. Maanvastaanottoalue tulee näkymään paikoin Kaunisharjun länsirinteeltä katsottaessa hankealueen suuntaan.

Mallinnuksen mukaan maanvastaanottoalue tulee vaihtoehdossa 3 näkymään lähinnä avoimilta vesialueita sekä korkeiden mäkien rinteiltä katsottaessa hankealueen suuntaan. Merkittävimmät näkymät suunnat ovat alueilta, joilla on vähän vakituisia tai loma-asuntoja.

13.4.4 Vaikutukset toiminnan jälkeen

Maanvastaanottotoiminnan päätyttyä läjitysalue suljetaan ja maisemoidaan.

Toiminnan päättymisen jälkeen maisemavaikutukset vähenevät alueen mai-

(8)

semoinnin myötä. Maisemoitu täyttömäki soveltunee melko hyvin ympäris- töönsä, joka jo nykyisellään on pinnanmuodoiltaan vaihteleva.

13.5 Arvioinnin epävarmuustekijät

Näkymäalueanalyysiin liittyy joitakin epävarmuustekijöitä. Tuotantoalue "Jy- väskylä-etelä" on laserkeilattu vuonna 2010, mikä tarkoittaa, että aineisto ei ole välttämättä täysin ajantasaista. Näkymäalueissa saattaa tapahtua merkit- täviäkin muutoksia esimerkiksi metsänhoitotoimenpiteiden tai rakentamisen seurauksena. Täyttömäen näkyvyyteen vaikuttavat myös kasvillisuuden ti- heydet eri vuodenaikoina. Todellisuudessa sääolosuhteet ja etäisyys täyttö- mäestä vähentävät täyttömäen visuaalisen vaikutuksen voimakkuutta.

13.6 Haittojen lieventäminen ja ehkäisy

Täyttöalueen näkyvyyttä ympäristöön ja siten myös hankkeen maisemavaiku- tuksia voidaan vähentää säilyttämällä mahdollisuuksien mukaan suojapuustoa hankealueen ympärillä. Hankkeen merkittävimmät maisemavaikutukset ajoit- tuvat vasta hankkeen loppuvaiheeseen, jolloin täyttökorkeus on lähellä mak- simia. Läjitysalue tullaan sulkemaan ja maisemoimaan vaiheittain, mikä vä- hentää alueen erottumista maisemassa. Maisemoinnilla pyritään palautta- maan alue mahdollisimman luonnontilaiseksi, jolloin myös maisema palautuu ajan myötä.

(9)

14 SUOTOVEDET

14.1 Vaikutusmekanismit

Kaatopaikan täyttökorkeuden nostaminen lisää alueella sijaitsevan vanhan kaatopaikan jätetäyttöön kohdistuvaa kuormaa. Tämän seurauksena vanhan jätetäytön puristuminen voi aiheuttaa jätetäytön sisäisen veden liikkeelleläh- töä ja vaikutusta alueelta purkautuvien vesien laatuun ja määrään. Kaatopai- kan täyttökorkeuden nousu voi aiheuttaa myös kaatopaikan pohjamaahan kohdistuvan paineen lisääntymistä, josta voi seurata haitallisia pohjavesivai- kutuksia.

Arvioinnin lähtötietoina on käytetty mm. seuraavia asiakirjoja:

 Selvitysraportti kaatopaikan yleisestä tilasta, A. Finni, Jyväskylän maalaiskunta, 1987

 Vaajakosken Kivilammen kaatopaikan nykytila- ja kunnostustarveselvitys, N. Kautto, Jyväskylän maalaiskunta, 2005

 Ympäristövaikutusten arviointiohjelma ja yhteisviranomaisen lausunto sii- tä, 2012.

Lisäksi lähtötietoina on käytetty erilaisia pintavesien, maaperän, pohjaveden ja kaatopaikan sisäisen veden tutkimustuloksia, kaatopaikalla suoritettujen maastomittausten tuloksia ja muuta ympäristövaikutusten arvioinnin yhtey- dessä hankittua kartta- ym. aineistoa.

Suotovesivaikutusten arviointi on tehty asiantuntija-arviona, joka perustuu käytettävissä olleisiin lähtötietoihin ja muiden vaikutusten arviointeihin.

Hankkeen vaikutukset suotovesiin on arvioinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n jätehuoltosuunnittelun johtava asiantuntija, DI Hannu Karhu.

14.3 Alueen historia

Kivilammen kaatopaikka otettiin käyttöön teollisuuden kaatopaikkana vuonna 1959. Kaatopaikka toimi yhdyskuntajätteen kaatopaikkana 1960-luvun lopulta vuoteen 1992. Tämän jälkeen kaatopaikka on toiminut maankaatopaikkana.

Alkuvuosina vuoden 1992 jälkeen kaatopaikalle sijoitettujen maamassojen määrä oli pieni, erään arvion mukaan keskimäärin noin 2 000 m³/a. Varsinkin viime vuosina kaatopaikalle sijoitettujen maamassojen määrät ovat kuitenkin olleet huomattavan suuria (esimerkiksi vuosien 2009–2011 keskiarvona noin 215 000 m³/a).

Kaatopaikalle sijoitettiin alkuaikoina erilaisia teollisuusjätteitä ja mm. poltet- tiin nykyisin vaarallisiksi jätteiksi luokiteltavia jätteitä. Yhdyskuntajätteen kaa- topaikkakäytössä alueelle tuotiin yhdyskuntajätteen ohella mm. lietteitä, eri- tyisjätteitä ja vaarallisia jätteitä. Kaatopaikalla on ollut käytössä lietealtaita, jotka on nykyisellään peitetty. Kaatopaikalla kompostoitiin vuosina 1994 – 1998 sahateollisuuden kloorifenolipitoisia maita. Lisäksi kaatopaikalla on vas- taanotettu mm. hyötykäyttöön ohjattavaa puutarhajätettä ja energiapuujätet- tä.

(10)

Alkuaikoina kaatopaikkaa käytettiin ja hoidettiin silloisten normien ja käsitys- ten mukaan. Jätteitä ei kunnolla tiivistetty ja niiden peittäminen oli satunnaista. Yhdyskuntajätetäytön aikanakin jätteiden tiivistäminen ja peittäminen oli vähäistä ja satunnaista. Kaatopaikan loppukäyttöaikana kaatopaikan hoitotaso parani jätehuollon yleisen kehityksen mukaisesti.

Puutteellisesta hoidosta johtuen jätetäyttö on jäänyt kunnolla tiivistämättä ja sadevedet ovat päässeet imeytymään jätetäyttöön muodostaen jätetäytön si- säistä vettä ja jätetäytöstä suotautuvaa suotovettä. Kaatopaikan suotovesi- vaikutukset ovat olleet nähtävissä jätetäytöstä purkautuvana likaantuneena suotovetenä, joka on vaikuttanut alueelta purkautuvien pintavesien laatuun.

Suotovesillä on ollut vaikutusta myös nykyisen kaatopaikan luoteispuoleiseen suoalueeseen ja sen veden laatuun.

14.4 Nykytilanne

Kaatopaikan nykyinen pinta-ala on noin 6,5 ha ja pinnan korkeustasot vaihte- levat keskeisellä alueella välillä +144 - +146 (korkeustasot perustuvat laser- keilausaineistoon kesäkuulta 2011, jonka jälkeen kaatopaikalle on ajettu runsaasti ylijäämämaita). Vuonna 1987 tehdyn selvityksen (Finni 1987) mukaan kaatopaikan itäosan, josta kaatopaikan täyttö alkoi, korkeustaso oli marras- kuussa 1987 tehtyjen mittausten perusteella noin +140 - +143. Kaatopaikan länsi-eteläosissa täytön korkeustaso oli noin +136 - +138. Kaatopaikan länsi- eteläosiin, suoalueelle, on selvityksen mukaan sijoitettu pääosin ylijäämämai- ta. Selvityksen perusteella teollisuus- ja yhdyskuntajätteet on sijoitettu pää- osin kaatopaikan itäosiin.

Vuonna 2005 tehdyn perustilaselvityksen (Kautto 2005) mukaan kaatopaikan täyttökorkeudet olivat nousseet vuoteen 2005 mennessä alle metristä noin viiteen metriin (mittaukset elokuussa 2005). Täyttökorkeuden nousua oli ta- pahtunut lähinnä kaatopaikan länsi-eteläosissa.

Vuoden 1987 tilanteeseen verrattuna nykytilanteessa kaatopaikkatäytön pääl- lä on ylijäämämaita kaatopaikan itäosassa enimmillään noin 3-5 metriä. Vuo- den 1987 jälkeen alueen kaatopaikkatäyttö jatkui vielä joitakin vuosia, mutta esitetyn tarkastelun suuruusluokka lienee oikea. Kaatopaikan länsi-eteläosissa maatäyttöjen täyttökorkeus on noussut vuoden 1987 tilanteeseen verrattuna noin 6–8 m.

Kaatopaikan suotoveden laatua on tutkittu nykyisen kaatopaikan luoteisreu- nalla, suoalueella, vuosina 2010–2011 (tarkkailupiste as.1.1). Välittömästi kaatopaikan reunalla sijaitseva tarkkailupiste kuvastaa parhaiten kaatopaikalta nykytilanteessa suotautuvan ja pintavetenä valuvan veden laatua. Tutki- mustulosten perusteella suoto-/suovesi on laadultaan laimeaa, vaikkakin kaatopaikan vaikutukset ovat nähtävissä veden laadussa. Alempana Kivilammen- puron varrella vesi laimenee edelleen (tarkkailupisteet as.1 uusi ja as.1 vanha).

Kaatopaikan kaasunmuodostuksen ja sisäisen veden tutkimista varten kaatopaikan itäosaan, vanhan jätetäytön alueelle asennettiin havaintoputki vuonna 2009 (havaintoputki 1/2009, Kuva 41). Kaasunmuodostuksen tutkimisesta on velvoite kaatopaikan voimassa olevassa ympäristöluvassa. Jätepenkereen paksuus oli havaintoputken asennuspaikalla asennusaikana noin 13,5 m ja jä- tetäytön sisäisen vedenpinnan korkeus vaihteli vuonna 2010 tehtyjen mittausten aikana noin välillä 2,6–4,2 m. Tulosten perusteella jätetäytön sisäinen vesi on matalalla. Havaintoputken pään korko oli +143,99, joten jätetäytön pinnan korko oli putken asennusaikana noin +143.

(11)

Havaintoputki uusittiin vuonna 2012 (havaintoputki 1/2012) aikaisemman putken tuhouduttua. Jätepenkereen paksuus oli havaintoputken asennuspaikalla asennusaikana noin 19 m ja jätetäytön sisäisen vedenpinnan korkeus noin 3,2 m (+136,45). Tulosten perusteella jätetäytön sisäinen vesi oli edelleen matalalla. Havaintoputken pään korko on +152,27, joten jätetäytön pinnan korko on ollut putken asennusaikana noin +151.

Kaatopaikan sisäisen veden laatua on tutkittu vuosina 2010 – 2012, putkesta 1/2009 toukokuussa 2010 ja toukokuussa 2011 sekä putkesta 1/2012 heinä- kuussa 2012. Vesinäytteiden analyysitulokset on esitetty taulukossa 12. Tut- kimustuloksissa huomio kiinnittyy typpiyhdisteiden määrään, joka kuvastaa kaatopaikan vaikutusta. Myös sisäisen veden raskasmetalli-, rauta- ja kloridi- pitoisuudet ovat kohonneet ja vedessä on havaittu AOX-pitoisuuksia. Typpipi- toisuutta lukuun ottamatta sisäisen veden laatu ei ole tyypillistä voimakkaasti likaantunutta kaatopaikan sisäistä vettä. Putket ovat vanhan kaatopaikan alueella, jossa kaatopaikan sisäisen veden pitäisi olla väkevintä.

Taulukko 12. Kivilammen vanhan kaatopaikan sisäisen veden laadun tarkkai- lutulokset vuosilta 2010-2012.

Määritykset 3.5.201 0 [mg/l]

3.5.201 1 [mg/l]

12.7.201 2 [mg/l]

Talousveden laatuvaati-

mukset [mg/l]

Talousveden laatusuosi-

tukset [mg/l]

kloridi (Cl) 97 53 33,8 250

typpi (kok-N) 160 100 100 ammonium-

typpi (NH₄-N) 150 100 120 0,4

fosfori (kok-P) 4,1 0,46 2

AOX 0,062 0,05 <0,20

antimoni 0,15 0,018 0,01 0,005

arseeni 0,006 0,02 0,022 0,01

kadmium <0,001 0,001 0,0035 0,005

koboltti 0,007 0,012 0,002

kromi 0,015 0,038 0,089 0,05

kupari <0,02 0,082 0,138 2

lyijy 0,041 0,11 0,137 0,01

mangaani 7,7 3,3 5,489 0,05

nikkeli 0,016 0,086 0,044 0,02

rauta 24 29 91,53 0,2

sinkki 0,75 3,3 1,414

vanadiini <0,005 0,0107 -

Kaatopaikan havaintoputkista tehtyjen kaasumittausten perusteella kaatopaikan kaasunmuodostus on nykyisellään vähäistä, joten jätetäytön hajoaminen on edennyt pitkälle.

Nykyinen kaatopaikka sijaitsee osittain moreeni-kallioalueella ja osittain suoalueella. Suoalueelle on sijoitettu enimmäkseen ylijäämämaita. Kaatopaikan

(12)

laajennusalue, jonne sijoitetaan ylijäämämaita, sijaitsee osittain moreenialu- eella ja osittain suoalueella.

14.5 Vaikutukset suotovesiin 14.5.1 Vaihtoehto 1

Vaihtoehdossa 1 maankaatopaikan laajennusalueen pinta-ala on noin 3,5 ha, enimmäistäyttökorkeus +150,5 ja täyttötilavuus noin 470 000 m³. Laajennus- alueesta yli puolet sijoittuu suoalueelle ja loput moreenialueelle.

Alueen kaatopaikkakäyttö loppui vuonna 1992, jonka jälkeen alueelle on sijoitettu ylijäämämaita. Vanhalla jätetäytöllä on ollut 20 vuotta aikaa painua.

Vanhan jätetäytön päälle on läjitetty ylijäämämaita, jotka tiivistävät täyttö- alueen pintaa ja estävät sadeveden imeytymistä jätetäyttöön. Maanläjityksen jatkuessa vanhaa jätetäyttöä peittävän maakerroksen paksuus kasvaa ja sen tiiveys paranee. Jätetäytön sisäisen veden korkeus on matalalla ja sen laatu on tutkimusten perusteella laimeaa. Vanhan jätetäytön alueella kaatopaikan pohjamaa on kantavaa eikä pohjamaan painumia ole odotettavissa. Arvioinnin perusteella erityisiä haitallisia suotovesivaikutuksia ei ole odotettavissa vanhan jätetäytön alueella.

Nykyisen jätetäytön länsi-eteläosiin on läjitetty lähinnä ylijäämämaita. Alue sijaitsee pääosin suoalueella, jossa pehmeiden turve-liejukerrosten paksuus on enimmillään joitakin metrejä. Turpeen alla on kantavaa moreenia. Pehme- ät maakerrokset ovat vuosien mittaan painuneet, eikä alueen lisätäytön arvioida lisäävän oleellisesti painumia. Myöskään nykyisen maankaatopaikan län- si-luoteisosissa ylijäämämaiden lisätäytön ei arvioida aiheuttavan erityisiä haitallisia suotovesivaikutuksia.

Kaatopaikan laajennusalueen turvealueella turvekerrosten paksuus on ainoastaan joitakin metrejä. Turvealueen pinta-ala on noin 2 ha. Turpeen alla on kantava moreeni. Turve tulee painumaan ylijäämämaatäytön alla. Turpeen painuessa sen sisältämää vettä syrjäytyy ja purkautuu alueen pintavesiin.

Turvekerrosten vähäisestä paksuudesta ja turvealueen pinta-alasta johtuen turpeen sisältämän veden määrä ei ole kovin suuri (enimmillään suuruusluok- kaa joitakin kymmeniä tuhansia kuutiometrejä). Suoalueen vesi on tutkimusten mukaan nykyisellään laimeaa. Arvioinnin perusteella laajennusalueen turvealueella ei ole odotettavissa erityisiä haitallisia suotovesivaikutuksia.

Laajennusalueen moreenialue on kantavaa. Alueelle sijoitetaan puhtaita yli- jäämämaita, joista ei aiheudu haitallisia suotovesivaikutuksia.

14.5.2 Vaihtoehto 2

Vaihtoehdossa 2 maankaatopaikan laajennusalueen pinta-ala on noin 6,1 ha, täyttökorkeus enimmillään +150,5 ja täyttötilavuus noin 950 000 m³. Laajen- nusalueesta noin kolmasosa on turvealuetta ja loput moreenialuetta.

Vaihtoehtoon 1 verrattuna laajennusalueen pinta-ala kasvaa. Kasvu kohdistuu moreenipohjaiseen alueeseen. Suotovesivaikutusten osalta vaihtoehto 2 ei poikkea vaihtoehdosta 1 muilta osin kuin kaatopaikka-alueelta tulevien sade- ym. vesien määrän ja kuormituksen osalta. Tämä vaikuttaa lähinnä maankaatopaikka-alueen vesien käsittelyn mitoitukseen (laskeutusallas).

(13)

14.5.3 Vaihtoehto 3

Vaihtoehdossa 3 maankaatopaikan laajennusalueen pinta-ala on noin 6,1 ha, täyttökorkeus enimmillään +158,5 ja täyttötilavuus noin 1 420 000 m³. Laa- jennusalueesta noin kolmasosa on turvealuetta ja loput moreenialuetta.

Täyttökorkeuden nousu lisää vanhaan jätetäyttöön ja turvealueisiin kohdistuvaa painetta, mutta toisaalta lisää vanhaa jätetäyttöä peittävän tiiviin maakerroksen paksuutta. Sadeveden imeytyminen jätetäyttöön vähenee edelleen ja vastaavasti muodostuvan suotoveden määrä pienenee.

Vaihtoehdossa 3 vanhan jätetäytön päälle tulevat suojaavat maakerrokset ovat paksuimmillaan, joten tässä mielessä vaihtoehtoa 3 voidaan pitää muita vaihtoehtoja parempana.

Muilta osin vaihtoehto ei poikkea suotovesivaikutusten osalta vaihtoehdoista 1 ja 2, paitsi että vaihtoehtoon 1 verrattuna maankaatopaikalta tulevien vesien määrä ja kuormitus ovat suuremmat ja käsittelytarve lähinnä määrän osalta suurempi.

Maankaatopaikkatoiminnan loppumisen jälkeen alue viimeistellään ja maisemoidaan lopullisesti. Toiminnassa tarvittavat rakennelmat puretaan tai poiste- taan ja alue siivotaan. Alueen vesienkäsittelyä jouduttaneen jatkamaan ainakin joitakin vuosia. Toiminnan jälkeisiä ympäristövaikutuksia seurataan jälki- tarkkailulla.

Kokonaisuutena arvioiden alue palautuu nopeasti metsää kasvavaksi, loiva- piirteiseksi mäeksi, jolla ei ole edelleenkään haitallisia suotovesivaikutuksia.

Kivilammen maankaatopaikalta on kohtuullisen paljon tutkimustuloksia, jotka mahdollistavat luotettavan suotovesivaikutusten arvioinnin. Arvioinnin epä- varmuus kohdistuu lähinnä vanhaan kaatopaikkaan, jolle sijoitettujen jättei- den määristä ei ole varsinkaan alkuvuosilta tarkkoja tietoja. Tätäkään epä- varmuustekijää ei pidetä kovin merkittävänä.

Maankaatopaikan laajennuksen suotovesiin kohdistuvia haittoja vähennetään seuraavilla tavoilla:

 alueen kunnostus maankaatopaikan laajennuksen yhteydessä. Kunnostuk- seen kuuluvat mm. alueen siivoaminen ja niska- ja ympärysojien kunnostus ja rakentaminen

 alueelta purkautuvien vesien laskeutuskäsittelyn järjestäminen. Laskeu- tusallas tasaa virtaamia ja alueelta poistuvan veden laatua sekä poistaa vesistä kiintoainetta ja parantaa veden happitilannetta.

 alueen suotovesien ja pintavesien tarkkailun jatkaminen ja tarkkailuohjelmien tarkistaminen.

(14)

15 MAAPERÄ, KALLIOPERÄ JA POHJAVESI 15.1 Vaikutusmekanismit

Suoria vaikutuksia maaperään aiheutuu hankealueella maakerrosten muok- kaamisesta, ylijäämämassojen läjityksestä sekä kaatopaikkajätteen haitallisista yhdisteistä ja sisäisen vedessä esiintyvistä haitallisista yhdisteistä ja näiden mahdollisesta kulkeutumisesta jätetäytön tiivistymisen myötä. Toiminnasta voi aiheutua muutoksia pohjaveden muodostumiseen ja laatuun.

Vaikutukset riippuvat maaperän tiiveydestä ja hydrogeologisista olosuhteista.

Entisen yhdyskuntajätteen kaatopaikan vaikutus on havaittavissa kaatopaikan sisäisen veden laadun tarkkailutuloksissa. Maanvastaanottoalueelle läjitetään ainoastaan puhtaita ylijäämämaita, joten tulevasta toiminnasta ei normaalitilanteessa aiheudu pohjaveden laadun heikentymistä. Nykyinen kaatopaikka- alue sijoittuu kuitenkin valtaosin suoalueelle ja kaatopaikalle on vuosikym- menten aikana tuotu sekalaista yhdyskuntajätettä ja vaarallisiksi jätteiksi luokiteltavia jätteitä. Näin ollen aiempi toiminta voi mahdollisesti aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle.

Lähin vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue, Seppälänkankaan pohjavesialue (0917951, I-luokka), sijaitsee etäällä hankealueen vaikutusalueen ulkopuolella, joten hankkeella ei ole vaikutusta kyseisen pohjavesialueen antoisuuteen tai vedenlaatuun.

Toiminnasta ei aiheudu muutoksia kallioperään, koska alueen laajentamisen yhteydessä ei tehdä louhintoja.

Ylijäämämaiden maanvastaanottotoiminnasta aiheutuvat mahdolliset vaikutukset alueen maaperään sekä pohjaveden laatuun ja muodostumiseen on arvioitu erityisesti lähialueen yksityisten talousvesikaivojen kannalta.

Hankealueen maa- ja kallioperä ja eri hankevaihtoehtojen vaikutukset on arvioitu Geologian tutkimuskeskuksen maa – ja kallioperäaineistojen pohjalta.

Pohjavesiolosuhteet on kuvattu käytettävissä olevien kaatopaikan sisäisen veden laatutietojen ja pohjaveden pintatietojen perusteella.

Lähtötietoja on täydennetty ympäristövaikutusarviointityön yhteydessä hankealueen kaakkois-, itä-, ja koillispuolella sijaitsevien kiinteistöjen yksityiskaivojen kartoituksella ja vedenlaatuanalyyseillä 9.7.2012. Raportti selvityk- sestä (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2012) on tämän YVA-selostuksen liit- teenä 1.

Hankkeen vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjaveteen on arvioinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n hydrogeologi, FM Maija Aittola.

15.3.1 Maaperä, kallioperä ja topografia

Kaatopaikka-alue on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa mäkistä maastoa, jonka pinnantaso vaihtelee tasolta +81 m (Leppäveden Autiolahti) tasoon +131 m (Kivilampi) ja tasoon +158 m (Savumäki).

(15)

Alueen kallioperä on pääosin graniittia, joka kuuluu Keski- ja Länsi-Suomen kaarikompleksiin. Hankealueen pohjoispuolella esiintyy kvartsidioriittia ja ete- läpuolella granodioriittia. Itäpuolella kallioperä on porfyyristä graniittia ja granodioriittia.

Kuva 38. Ote kallioperäkartasta hankealueen läheisyydessä (GTK 2010).

Hankealueen sijainti merkitty kuvaan punaisella ympyrällä.

Nykyinen maankaatopaikka sijaitsee osittain kiinteällä peruskallion reunalla, jota peittää noin 1-2 metrin paksuinen karkeahko hyvin vettä läpäisevä hiek- ka- ja sorainen moreenikerros (Kautto 2005). Yli 50 % nykyisestä maankaa- topaikasta sijoittuu suoalueelle. Laajennusalueen länsiosa sijoittuu suoalueelle ja pohjoisosa moreenialueelle.

Kaatopaikalta suotautuu runsaasti vettä johtuen maa- ja kallioperäolosuhteis- ta sekä osin vanhan jätetäytön riittämättömästä peittämisestä ja tiivistykses- tä. Suoalueelle sijoittuvalla laajennusalueella on mahdollista myös pohjamaan painuminen. Suoalueelle sijoittuvalla laajennusalueella ei ole suoritettu pohja- tutkimuksia.

Nykyisen maankaatopaikan länsipuoliselta suolta eli suunnitellulta laajennus- alueelta on tutkittu raskasmetalleja syksyllä 1986 yhdestä havaintopisteestä (Kautto 2005). Sinkin ja lyijyn pitoisuudet ylittivät maaperän pilaantuneisuu- den arvioinnissa käytettävän kynnysarvon, mutta alittivat ohjearvon (VNa 214/2007).

(16)

Kuva 39. Maaperä hankealueella ja sen läheisyydessä (Ka = avokallio, Mr = moreeni, Ht = hieta, HHt = hieno hieta, Hs = hiesu, Sa = savi, HkM = hiek- kamuodostuma, Ct = Saraturve, Ve = vesi) (OIVA 2012).

15.3.2 Pohjavesi

Kivilammen maankaatopaikka tai suunniteltu laajennusalue eivät sijaitse vedenhankinnan kannalta tärkeällä pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue, vedenhankinnan kannalta tärkeä I-luokan pohjavesialue Seppälänkangas (nro 0917951) sijaitsee noin 3,5 km etäisyydellä laajennusalueen länsipuolella (Kuva 40).

Pohjaveden on arvioitu esiintyvän nykyisen maankaatopaikan alueella noin 1- 3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Nykyisen maankaatopaikka-alueen on arvioitu sijoittuvan pohjaveden purkautumisalueelle. Soistuneilla alueilla pohjavesi esiintyy usein lähellä maanpinnan tasoa. Pohjaveden virtaus maaperässä noudattelee maaston luontaista topografiaa. Kaatopaikkavesien kulkeutumi- sen vanhasta jätetäytöstä ympäristöön ja pohjavesiin on arvioitu olevan hyvin todennäköistä (Kautto 2005).

(17)

Kuva 40. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat pohjavesialueet.

15.3.3 Yksityiset talousvesikaivot

Vanhan kaatopaikan läheisyydessä sijaitsevien yksityistalouksien vedenlaatua on tutkittu vuonna 1980 ja vedenlaadun on todettu olevan pääsääntöisesti hyvä. Vuonna 1987 Vesi- ja ympäristöhallituksen tutkimuksissa pohjaveden likaantumista ei havaittu. Vuonna 1994 Keski-Suomen ympäristökeskus tutki asukkaiden pyynnöstä kuuden talousvesikaivon veden raskasmetallipitoisuuk- sia.

Vuonna 1994 otettujen vesinäytteiden perusteella talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ylittyivät yhdessä porakaivossa (K-69) raudan ja mangaanin ja yhdessä kuilukaivossa (K-294) arseenin osalta. Arseenipitoisuuden lisäksi kaatopaikan mahdollista vaikutusta oli havaittavissa kaivon K-500 veden ko- honneena nikkelipitoisuutena ja useiden kaivojen veden kromipitoisuuden nousuna.

9.7.2012 otettiin vesinäytteet kuudesta kaivosta, joista viidestä oli otettu näytteet myös vuonna 1994. Kaivojen veden raskasmetallipitoisuudet täytti- vät talousveden laatusuositukset. Haihtuvien hiilivetyjen pitoisuudet (VOC- yhdisteet) olivat kolmen tutkitun kaivon vedessä alle laboratorion määritysra- jojen. Rauta- ja mangaanipitoisuudet täyttivät pääasiassa yksityiskaivojen vedenlaatusuositukset ja typpipitoisuudet olivat matalia. Kuilukaivojen hygieeninen vedenlaatu oli heikentynyt tai huono, jonka perusteella pintavesiä pääsee kaivoihin. Kesän 2012 tutkimuksien perusteella kaivovesien laadussa ei ollut havaittavissa entisen yhdyskuntajätteen kaatopaikan vaikutusta.

Näytteenoton yhteydessä kaivot kartoitettiin (Kuva 41). Lähimmät kaivot (kuilukaivo K-294 ja porakaivo K-295) sijaitsevat noin 300 metrin etäisyydellä maankaatopaikan itäpuolella. Lähdekaivo K-500 ja porakaivot K-292 ja K-293 sijaitsevat noin 350…400 metrin etäisyydellä maankaatopaikan kaakkoispuo-

(18)

lella. Kuilukaivo K-68 (ei ole käytössä) ja porakaivo K-69 sijaitsevat noin 550…650 metrin etäisyydellä maankaatopaikan koillispuolella.

Pohjaveden korkeusasema maaperässä on havaittu 9.7.2012 kuilukaivoissa (kaivot K-68 ja K-294) tasolla +85,41…+85,91 ja lähdekaivossa K-500 tasolla +94,51.

Maankaatopaikan koillispuolella sijaitseva porakaivo K-69 on noin 82 metrin syvyinen (pohjan taso ~+7,66) ja kaakkoispuolella sijaitseva porakaivo K-292 on noin 42 metrin syvyinen (pohjan taso +54,9). Maankaatopaikan itäpuolella sijaitsevan porakaivo K-295 syvyydestä ei ole tietoa.

Kuva 41. Yksityisten kaivojen sijainti hankealueen läheisyydessä sekä sisäi- sen veden havaintoputkien sijainti.

15.4 Vaikutukset maaperään, kallioperään ja pohjaveteen 15.4.1 Vaihtoehto 1

Vanhan kaatopaikan sisäisen veden laadun on joidenkin tekijöiden osalta todettu ylittävän talousveden laatuvaatimukset tai -suositukset, mutta kaato- paikkavedeksi se on laimeaa. Yksityisten kaivojen vedenlaadussa ei ole ollut havaittavissa kaatopaikan vaikutusta.

Kivilammen vanha jätetäyttö sijoittuu kantavalle moreenialueelle, joten painumia pohjamaahan ei ole odotettavissa. Vanhan jätetäytön on todettu tiivis- tyneen vuosien saatossa ylijäämämaiden läjittämisen myötä, mikä vähentää sadevesien imeytymistä jätetäyttöön. Nykyisen maanläjitysalueen länsi- ja eteläosat sijoittuvat pääosin suoalueelle, jossa merkittävimmät painumat ovat tapahtuneet vuosien saatossa, eikä alueelle tuotavien ylijäämämaiden arvioida lisäävän oleellisesti painumia. Vähäisistä suotovesivaikutuksista johtuen nykyisellä maankaatopaikka-alueella tapahtuvan ylijäämämaiden läjityksen pohjavesivaikutusten ei arvioida olevan merkittäviä.

(19)

Ylijäämämaiden läjityksen aloittaminen osittain turvealueelle sijoittuvalla maankaatopaikan laajennusalueella aiheuttaa turpeessa painumia, joiden seurauksena suoalueelta purkautuu vettä alueen pintavesiin ja suotautuu edelleen pohjaveteen. Nykyiset pintaveden laatutulokset eivät anna viitteitä siitä, että pohjaveden laatu heikentyisi läjitysalueen laajennuksen vaikutuksesta.

Hankevaihtoehdon 1 toteuttamisella ei arvioida olevan vaikutusta yksityisten kaivojen antoisuuteen. Suotovesi- ja painumatarkastelun perusteella kaivojen vedenlaadun ei ennakoida heikentyvän nykyisestä. Maaston topografian perusteella ei ole todennäköistä, että ylijäämämaiden läjitystoiminnalla tai aikai- semmalla yhdyskuntajätteen kaatopaikalla olisi vaikutusta koillispuolella sijaitsevien kaivojen vedenlaatuun. Maaperäkartan perusteella maankaatopaikan ja kaakkoispuolella sijaitsevien yksityisten kaivojen välissä esiintyy kallio- kynnys, jolloin ei ole todennäköistä, että toiminta vaikuttaisi kyseisten kaivojen vedenlaatuun. Maankaatopaikan ja entisen yhdyskuntajätteen kaatopaikan itäpuolella sijaitsevien lähimpien kaivojen K-294 ja K-295 vedenlaadun säännöllinen tarkkailu on kuitenkin perusteltua, vaikka pitkäaikaisen kaatopaikkatoiminnan vaikutusta vedenlaadussa ei ole havaittavissa.

15.4.2 Vaihtoehto 2

Kivilammen maankaatopaikan hankevaihtoehdossa 2 laajennusalue ulottuu vaihtoehdon 1 laajennusaluetta kauemmaksi pohjoisessa. Laajempi alue sijoittuu kantavalle moreenialueelle, jolla ei tapahdu painumia. Vaihtoehtoon 1 verrattuna maankaatopaikalta tulevien vesien määrä, ja siten myös pohjaveteen suotautuvan veden määrä, on suurempi. Muutoin toteutusvaihtoehdon 2 mukaisesta toiminnasta aiheutuvat maaperä- ja pohjavesivaikutukset ovat samanlaiset kuin vaihtoehdossa 1.

15.4.3 Vaihtoehto 3

Toteutusvaihtoehdossa 3 maankaatopaikan laajennusalueen pinta-ala ja täyt- tökorkeus ovat suurempia kuin muissa vaihtoehdoissa. Suoalueilla painumia voi esiintyä jonkin verran enemmän kuin muissa toteutusvaihtoehdoissa. Suu- rin osa laajennusalueesta on kuitenkin kantavaa moreenialuetta, jossa painumia ei tapahdu. Imeytyvän sadeveden määrän on arvioitu vähenevän vanhan jätetäytön tiivistymisen myötä, jolloin myös muodostuvien suotovesien määrä vähenee. Vaihtoehtoon 1 verrattuna maankaatopaikalta tulevien vesien määrä, ja siten myös pohjaveteen suotautuvan veden määrä, on suurempi.

Muutoin toteutusvaihtoehdon 3 mukaisesta toiminnasta aiheutuvat maaperä- ja pohjavesivaikutukset ovat samanlaiset kuin vaihtoehdoissa 1 ja 2.

15.4.4 0-vaihtoehto

Hankkeen toteuttamatta jättämisessä tilanne maaperä- ja pohjavesiolosuhtei- den osalta säilyy alueella nykyisen kaltaisena. Maanläjitysalue toteutetaan kuitenkin jollekin toiselle alueelle, jolloin mahdolliset maaperä- ja pohjavesivaikutukset tulee arvioida huomioiden kyseisen alueen nykytilanne.

Kaikissa vaihtoehdoissa maanvastaanottoalue suljetaan vaiheittain ylijäämä- maiden läjittämisen päätyttyä. Toiminnan jälkeisiä ympäristövaikutuksia seurataan jälkitarkkailulla. Yksityisten talousvesikaivojen vedenlaadun säännöllis- tä tarkkailua jatketaan tarvittaessa toiminnan päättymisen jälkeen.

(20)

Maaperävaikutusten osalta arvioinnin epävarmuus liittyy lähinnä mahdollisten painumien esiintymiseen laajennusalueella, joka sijoittuu osin suoalueelle.

Pohjavesivaikutusten arvioinnin osalta arvioinnin epävarmuus kohdistuu vanhan kaatopaikan alueeseen, jonka jätteiden laadusta tai määrästä ei ole tark- kaa tietoa.

Vanhan kaatopaikan sisäisen veden laadusta ja yksityisten talousvesikaivojen vedenlaadusta on kuitenkin tutkimustuloksia, joiden perusteella pitkäaikaisen kaatopaikkatoiminnan vaikutusta ei ole havaittavissa, eikä kaivoveden laadun heikentyminen ole normaalitilanteessa todennäköistä.

Säännöllinen kaatopaikan sisäisen veden ja mainittujen yksityisten talousvesikaivojen vedenlaadun tarkkailu edistää maankaatopaikan ja entisen yhdys- kuntajätteen kaatopaikan mahdollisten haitallisten vaikutusten havaitsemista varhaisessa vaiheessa.

(21)

16 PINTAVESI

16.1 Vaikutusmekanismit

Osa maanläjitysalueen pintavesistä suotautuu täyttömaahan ja vanhaan jäte- täyttöön, osa valuu pintavaluntana läjitysaluetta ympäröiviin ympärysojiin.

Ympärysojista hankealueen pintavedet johdetaan yhden purkupisteen kautta laajennusalueen länsipuoliseen Kivilammen puroon. Purkuojaan saattaa kulkeutua jonkin verran maanvastaanottoalueelta peräisin olevaa kiintoainesta, joka voi aiheuttaa veden samentumista ja ojien liettymistä. Kiintoainespitoi- suuden vähentämiseksi rakennetaan laskeutusallas. Kiintoaineksen lisäksi pintavesiin voi kulkeutua mm. orgaanista ainesta ja ravinteita, jotka voivat lisätä vesistöjen rehevyyttä. Maanvastaanottoalueelle tuotavat ylijäämämassat ovat laadultaan puhtaita, joten toiminnalla ei normaalitilanteessa odoteta olevan vaikutuksia pintaveden haitta-ainepitoisuuksiin.

Pintavesiin kohdistuvien vaikutusten arviointia varten selvitettiin hankealueen alapuolisten pintavesien nykytila. Arvioinnissa otettiin huomioon purkuvesien ominaispiirteet kuten luonnontilaisuus, vedenlaatu ja valuma-alue sekä käyt- tötarkoitus. Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin hankkeen aiheuttaman muutoksen suuruutta suhteessa nykytilaan.

Pintavesiin kohdistuvaa kuormitusta arvioitiin sadanta- ja valuntatietojen, hankealueen pinta-alan, maaperän sekä vastaanotettavien maa- ja kiviaines- ten laatuominaisuuksien perusteella. Kuormituksen arvioinnissa käytettiin hy- väksi Kivilammen nykyisen maankaatopaikan velvoitetarkkailujen tuloksia.

Pintavesivaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin arviota hankkeen suotovesivaikutuksista.

Hankkeen vaikutukset pintavesiin on arvioinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n projektipäällikkö, DI Heini Passoja.

16.3 Nykytilanne 16.3.1 Vesistöalue

Hankealue sijoittuu Kymijoen vesistöalueen (14) Leppäveden-Kynsiveden alueella (14.3) Leppäveden alueen (14.31) Autiojoen valuma-alueelle (14.312), jonka pinta-ala on 23,51 km² ja järvisyys 3,06 % (Ekholm 1993). Autiojoen valuma-alueen (14.312) alaraja on Autiojoen laskukohta Leppäveteen. Leppä- veden lähialueen (14.311) raja kulkee heti nykyisen maankaatopaikan itäpuo- lelta Savumäelle. Valuma-alueiden rajat on esitetty kuvassa 43.

Autiojoki ja Leppävesi kuuluvat Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoaluee- seen. Vesienhoidon toimenpideohjelmassa Leppävesi kuuluu Leppäveden- Kynsiveden alueeseen (OIVA 2012, Keski-Suomen ympäristökeskus 2009).

Leppäveden-Kynsiveden alueella (pinta-ala 2 531 km²) syntyy fosforikuormi- tusta noin 53 t/v ja typpikuormitusta noin 1 100 t/v. Luonnon huuhtouman osuus alueen fosforikuormituksesta on runsas viidennes ja typpikuormituksesta hiukan alle 30 %. Sateen mukana laskeumana alueelle tulee 6 % fosforin ja vajaa viidennes typen kokonaiskuormituksesta.

Alueen fosfori- ja typpikuormituksesta noin 55 % tulee hajakuormituksesta.

Leppäveden-Kynsiveden alueen suurin kuormittaja on maatalous, jonka osuus

(22)

alueen fosforikuormituksesta on noin 37 % ja typpikuormituksesta 29 %. Ha- ja-asutuksen kuormitus on suurinta Leppäveteen laskevilla Autiojoen ja Iso Kuhajärven valuma-alueilla. Koko alueella haja-asutuksen kuormitusosuus on fosforin osalta runsas 10 % ja typen osalta noin 3 %. Metsätalouden osuus ravinne-kuormituksesta on noin kolmen prosentin luokkaa. Pistekuormitusta on alueella paljon; alueen fosforikuormituksesta sen osuus on runsas viidennes ja typpikuormituksesta noin 17 % (Keski-Suomen ympäristökeskus 2009).

Autiojokeen tulee kuormitusta myös mm. joen varren pelloilta. Autiojoen valuma-alueen pinta-alasta on peltoa tai maatalousaluetta noin 10 %, metsää noin 60-70 %, teollisuuden tai palvelujen aluetta noin 10 % ja väljästi rakennettuja asuinalueita noin 3 %.

16.3.2 Lähimmät pintavedet

Lähimmät pintavedet ovat laajennusalueen länsireunalta alkava, Luhtalanpu- roon yhtyvä Kivilammen puro, noin 200 m päässä hankealueesta lounaaseen sijaitseva Kivilampi sekä idässä Leppäveden Autiolahti, jonne on hankealueelta linnuntietä matkaa noin 350 m. Hankealueen koillis- ja luoteispuolella on lähteitä, joista lähimmät sijaitsevat Luhtalanpuron varrella noin 800 m hankealueesta luoteeseen ja Leppävedentien (st 638) varrella noin 500 m hankealueesta koilliseen (Kuva 43). Kivilammen rannalla, noin 300 m hankealueelta lounaaseen, on yleinen uimaranta. Kivilammen veden hygieeninen laatu oli vuonna 2011 erinomainen (Jyväskylän kaupunki 2011).

Leppävesi luokitellaan suuriin vähähumuksisiin järviin (SVh). Järven hydro- morfologinen tila on hyvä eli järvi ei ole voimakkaasti muutettu. Leppäveden pinta-ala on 63 km² ja rantaviivan pituus 226 km. Leppäveden keskisyvyys on 9 m ja suurin syvyys 45 m.

16.3.3 Purkureitti

Maankaatopaikan pintavedet on suunniteltu johdettaviksi ympärysojilla laajennusalueen länsipuoliseen Kivilammen puroon, johon pintavedet nykyisin ohjataan suoalueen läpi. Vedet virtaavat pohjoiseen Luhtalammen suuntaan Luhtalanpuroa pitkin kiertäen Luhtalammen ja yhtyen sen jälkeen Leppäveden Autiolahteen laskevaan Autiojokeen. Purkureitti on esitetty kuvassa 43 ja sen pituus hankealueelta Autiolahteen on noin 4,0 km.

Kivilammen kaatopaikan laskupuro ohjattiin nykyiseen uomaansa vuonna 1977. Tavoitteena oli hidastaa kaatopaikan valumavesien juoksua ja pidentää haitta-aineiden suotautumismatkaa tukkimalla kaatopaikalta tuleva laskuoja ja kaivamalla poikittaisoja, vaikkakin suotautumismatka jäi silti melko lyhyek- si. Suoalueelle turpeennoston seurauksena muodostuneet suohaudat ovat toimineet veden tasausaltaina (Finni 1987).

(23)

Kuva 42. Luhtalanpuro (Kuva: Heini Passoja/FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy).

Kuva 43. Pintavedet hankealueen läheisyydessä, valuma-alueiden rajat ja vesien purkureitti Leppäveteen.

(24)

Vuonna 1987 tehdyssä kartoituksessa kaatopaikkavesien suotoalueena toimi- neen suon yleiskunto vaikutti verrattain huonolta jätevesikuormituksen vuoksi. Suolla tehtiin kairauksia ja tuolloin oletettiin suon kyllästyneen ja menettä- neen aktiivitoimintansa. Kesän 2005 maastokartoituksessa suon eteläosa vaikutti märemmältä ja huonokuntoisemmalta kuin sen kuivempi pohjoisempi osa. Suoalueen lammikoiden ja suohautojen vesi ja pohjaliete ovat ruosteen- ruskeita (Kautto 2005).

16.3.4 Pintavesien laatu

Leppävesi

Leppäveden ekologinen tila on luokiteltu hyväksi. Vesienhoidon tavoitteena on Leppäveden osalta hyvän tilan säilyminen. Tavoitetilan säilyminen on pintavesien toimenpideohjelman mukaan turvattu nykyisin keinoin. Erityistavoit- teena Leppävedellä on raakaveden laatuvaatimus.

Leppäveden veden laatua on arvioinnin yhteydessä tarkasteltu Leppävedessä Autiolahden suun edustalla sijaitsevan havaintopisteen ”Leppävesi 68” 2000- luvun tarkkailutulosten (OIVA 2012) perusteella. Leppäveden vesi voidaan luokitella lievästi humuspitoiseksi tai humuspitoiseksi ja se on ollut pääosin kirkasta tai vain lievästi sameaa. Ravinnepitoisuuksiensa perusteella Leppäve- den vesi voidaan luokitella lievästi reheväksi. Taulukossa 13 on esitetty vuosien 2000-2012 keskimääräisiä vedenlaatuarvoja tarkkailupisteessä Leppävesi 68.

Kuva 44. Pintavesien tarkkailupisteiden sijainti.

Kivilammen puro

Kivilammen maankaatopaikan alapuolisia vesiä on tarkkailtu melko säännölli- sesti vuodesta 1976 lähtien. Näytteenottopaikkoina ovat olleet noin 300 met- riä nykyisen maankaatopaikan alapuolella oleva Kivilammen puro sekä Luhta- lammen jälkeinen Autiojoki. Syksyllä 2010 Kivilammen puron tarkkailupistettä

(25)

Kivilampi as. 1 siirrettiin lähemmäksi maankaatopaikkaa. Uusi näytteenotto- piste sijaitsee maankaatopaikka-alueen alapuoliselta suoalueelta laskevassa ojassa ennen sen liittymistä Kivilammen puroon. Näytepisteen siirtämisellä vähennettiin Kivilammen puron puhtaiden vesien laimentavaa vaikutusta tarkkailunäytteissä. Uusi näytepiste Kivilampi as 1.1 sijoitettiin maankaatopaikan alapuoliselle suoalueelle. Tarkkailupisteiden sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa (Kuva 44) ja keskimääräisiä vedenlaatuarvoja taulukossa 13.

Nykyisin Kivilammen kaatopaikan alueelta tulee jonkin verran ravinteiden ja orgaanisen aineksen kuormitusta Kivilammen puroon. Maankaatopaikan alapuolisessa ojassa ja Kivilammen purossa sähkönjohtavuus, ammoniumtyppipi- toisuus, rautapitoisuus, kiintoainepitoisuus sekä kemiallinen hapenkulutus ovat ainakin ajoittain olleet koholla. Veden sameus ja väri ovat vaihdelleet suuresti eri tarkkailukerroilla. Maankaatopaikan vesissä ei ole vuosien 2010- 2012 tutkimuskerroilla havaittu mineraaliöljyjä tai haihtuvia hiilivetyjä.

Autiojoki

Maankaatopaikan kuormituksen vaikutuksen on tarkkailutulosten perusteella todettu vähenevän purkureitillä alaspäin mentäessä ja jo Autiojoen havainto- paikalla kaatopaikan vaikutus on jäänyt hyvin vähäiseksi (Veijola 2008 ja 2009). Autiojoen veden laatua ei ole tarkkailtu enää vuoden 2009 jälkeen.

Autiojoen vesi voidaan luokitella lievästi humuspitoiseksi tai humuspitoiseksi.

Ravinnepitoisuuksiensa perusteella Autiojoen vesi on rehevää tai erittäin re- hevää. Taulukossa 13 on esitetty vuosien 2000-2009 keskimääräisiä vedenlaatuarvoja Autiojoessa.

Taulukko 13. Keskimääräinen veden laatu Kivilammen maankaatopaikan alapuolisissa nykyi- sissä tarkkailupisteissä ”Kivilampi as.1.1” ja ”Kivilampi as.1 uusi” vuosina 2010-2012, aiem- massa tarkkailupisteessä ”Kivilampi as.1 vanha” sekä Autiojoessa vuosina 2000-2009 ja Lep- pävedessä Autiolahden edustalla olevassa tarkkailupisteessä 68 vuosina 2000-2012 (Ramboll 2010a, 2011 ja 2012, Veijola 2008 ja 2009, OIVA 2012).

Tarkkai- lupiste ja -jakso

Kiinto- aine mg/l

Kok.

P mg/l

Kok.

N mg/l

NO3- N mg/l

NH4- N mg/l

Fe mg/l

COD mgO2 /l

Värilu- ku mgPt/l

Sa- meus

FNU

Sähkön- johtavuus

mS/m

pH

Kivilampi as.1.1 v.2010-12

10,7 0,10 2,5 19 1,9 79 625 4,3 22 6,9

Kivilampi as.1.uusi v.2010-12

142 0,20 0,67 1,2 23 53 388 166 62 7,3

Kivilampi as.1 vanha v.2000-09

0,074 32 9,2 35 80

Autiojoki

v.2000-09 0,046 1,1 0,87 11 7,9

Leppävesi 68 v.2000-12

0,015 0,45 0,007 0,28 8,2 42 1,2 7 6,8

(26)

16.4 Vaikutukset pintaveteen 16.4.1 Vaihtoehto 1

Toteutusvaihtoehdossa 1 läjitysalueen pinta-ala on noin 3,5 ha. Laajennusalu- eesta yli puolet sijoittuu suoalueelle ja loput moreenialueelle. Maatäytön voidaan olettaa olevan vedellä kyllästynyt, joten suoto- ja hulevettä voidaan arvioida muodostuvan Jyväskylän alueen keskimääräisen vuosisadannan (noin 640 mm/a) ja vuosihaihdunnan (noin 350 mm/a, Jyväskylän lentokentän ha- vaintopiste, kasvukauden laskennallinen haihdunta) erotuksen verran eli noin 290 mm/a. Läjitysalueella muodostuu tällä laskentatavalla suoto- ja hulevettä noin 10 000 m³ vuosittain. Käytettäessä vertailun vuoksi suoto- ja huleveden arvioinnin perustana läheisen Laukaan Ruunapuron pienen valuma-alueen vuosien 1991-2005 keskimääräistä valumaa (Korhonen 2007), saadaan muodostuvan suoto- ja huleveden määräksi noin 7000 m³ vuodessa. Toteu- tusvaihtoehdossa 1 arvioidaan näin ollen muodostuvan suoto- ja hulevettä noin 7000…10 000 m³ vuodessa.

Suunnitellulla laajennusalueella nykyisin sijaitsevan suon yleiskunto on 1980- luvun lopulla tehdyssä tutkimuksessa (Finni 1987) todettu melko huonoksi, eikä suon tilan arvioida olennaisesti parantuneen tutkimuksen jälkeen. Suon tilasta ja sen verrattain pienestä pinta-alasta johtuen suon merkityksen alueen vesitalouden tai vesien puhdistumisen kannalta arvioidaan olevan melko vähäinen. Näin ollen suoalueen ottamisesta läjityskäyttöön ei arvioida aiheu- tuvan merkittäviä vaikutuksia alueen vesitalouteen, etenkään kun suon vesi- määriä tasaavaa ja kiintoainesta pidättävää vaikutusta voidaan kompensoida vesien johtamisella tasausaltaaseen ennen niiden purkua maastoon.

Vaihtoehdon 1 mukaisesta maaläjityksestä ei ole odotettavissa erityisiä haitallisia suotovesivaikutuksia pintavesiin (kappale 14.5.1). Maankaatopaikan nykyisen toiminnan tavoin puhtaiden ylijäämämaiden läjityksestä laajennusalu- eelle aiheutuu lähinnä kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sekä orgaanisen ai- neen kuormitusta. Kuormituksen vaikutukset rajoittuvat maankaatopaikan pintavesien purkureitin alkuosan ojiin ja puroihin. Kuormituksen vaikutus Au- tiojoessa on vähäinen. Autiojoesta Leppäveteen laskevat vedet sekoittuvat nopeasti Leppäveden Musta- ja Autiolahdessa. Maankaatopaikan kuormituksen vaikutus Leppäveden veden laatuun on hyvin vähäinen.

16.4.2 Vaihtoehto 2

Toteutusvaihtoehdossa 2 läjitysalueen pinta-ala on noin 6,1 ha. Laajennusalu- eesta noin kolmasosa on turvealuetta ja loput moreenialuetta. Läjitysalueella muodostuu vuosittain suoto- ja hulevettä noin 12 000…18 000 m³. Suotovesi- vaikutusten osalta vaihtoehto 2 ei poikkea vaihtoehdosta 1 muilta osin kuin että vaihtoehtoon 1 verrattuna maankaatopaikalta tulevien vesien määrä ja kuormitus ovat suuremmat ja käsittelytarve suurempi (kappale 14.5.2).

Vaihtoehdon 2 mukaisesta maanläjityksestä aiheutuva kuormitus on suurem- masta pinta-alasta johtuen (lähinnä kiintoaineen osalta) suurempi kuin vaihtoehdossa 1. Suuremman vesimäärän mukaan mitoitetulla vesienkäsittelyllä voidaan kuitenkin vähentää kiintoainekuormitusta. Näin ollen maankaatopaikan vesistövaikutusten ei arvioida poikkeavan merkittävästi vaihtoehdon 1 vaikutuksista. Toiminnan aikainen kuormitus jatkuu vaihtoehdossa 2 noin kolme vuotta vaihtoehtoa 1 kauemmin.

(27)

16.4.3 Vaihtoehto 3

Toteutusvaihtoehdossa 3 läjitysalueen pinta-ala on noin 6,1 ha. Laajennusalu- eesta noin kolmasosa on turvealuetta ja loput moreenialuetta. Läjitysalueella muodostuu suoto- ja hulevettä noin 12 000…18 000 m³ vuosittain. Täyttökor- keuden kasvaessa myös vanhaa jätetäyttöä peittävän tiiviin maakerroksen paksuus kasvaa, jolloin sadeveden imeytyminen jätetäyttöön vähenee edelleen ja vastaavasti muodostuvan suotoveden määrä pienenee. Muilta osin vaihtoehto ei poikkea suotovesivaikutusten osalta vaihtoehdoista 1 ja 2, paitsi että vaihtoehtoon 1 verrattuna maankaatopaikalta tulevien vesien määrä ja kuormitus ovat suuremmat ja käsittelytarve suurempi (kappale 14.5.3).

Vaihtoehdon 3 mukaisesta maanläjityksestä aiheutuva kuormitus on suurem- masta pinta-alasta johtuen (lähinnä kiintoaineen osalta) suurempi kuin vaihtoehdossa 1. Suuremman vesimäärän mukaan mitoitetulla vesienkäsittelyllä voidaan kuitenkin vähentää kiintoainekuormitusta. Näin ollen maankaatopaikan vesistövaikutusten ei arvioida poikkeavan merkittävästi vaihtoehdon 1 vaikutuksista. Toiminnan aikainen kuormitus jatkuu vaihtoehdossa 3 noin kuusi vuotta vaihtoehtoa 1 kauemmin.

16.4.4 0-vaihtoehto

Kivilammen maankaatopaikan nykyisen ympäristöluvan ja täyttösuunnitelman mukaisen läjitystilavuuden arvioidaan täyttyvän jo vuoden 2013 aikana. Mikäli laajennushanketta ei toteuteta, suljetaan ja maisemoidaan läjitysalue läjitysti- lavuuden täytyttyä. Tämän jälkeen 0-vaihtoehdon pintavesivaikutukset vastaavat toiminnan jälkeisiä vaikutuksia (kappale 16.4.5).

Mikäli hanketta ei toteuteta, on todennäköisesti otettava käyttöön muita läji- tysalueita ylijäämämaille Jyväskylän seudulla. Tällöin maanläjityksen vaikutukset pintavesiin on arvioitava erikseen kyseisessä kohteessa.

Maankaatopaikkatoiminnan päättymisen jälkeen alue suljetaan ja maisemoidaan lopullisesti. Alueella ei ole haitallisia suotovesivaikutuksia (kappale 14.4.4). Toiminnan aikainen kuormitus pintavesiin päättyy, kun alue maisemoidaan ja kasvittuu. Alueen vesienkäsittelyä jouduttaneen jatkamaan ainakin joitakin vuosia. Toiminnan jälkeisiä ympäristövaikutuksia seurataan jälki- tarkkailulla.

Kivilammen maankaatopaikan alapuolisesta vesistöstä on olemassa veden laadun tutkimustuloksia pitkältä ajalta. Maankaatopaikan toiminta laajennusalueella vastaa maankaatopaikan nykyistä toimintaa ja pintavesien purkureitti säilyy maankaatopaikkaa laajennettaessa ennallaan. Näin ollen ylijäämämai- den läjityksen vaikutusten arviointi luotettavasti on mahdollista. Arvioinnin epävarmuus liittyy lähinnä lisäläjityksen vaikutukseen vanhalta kaatopaikka- alueelta suotautuviin vesiin. Vanhalle kaatopaikalle sijoitettujen jätteiden määristä ei ole varsinkaan alkuvuosilta tarkkoja tietoja. Tätäkään epävar- muustekijää ei pidetä kovin merkittävänä.

(28)

Maankaatopaikan laajennuksen pintavesiin kohdistuvia haittoja vähennetään seuraavilla tavoilla:

 alueen kunnostus maankaatopaikan laajennuksen yhteydessä. Kunnostuk- seen kuuluvat mm. alueen siivoaminen sekä niska- ja ympärysojien kunnostus ja rakentaminen

 alueelta purkautuvien vesien laskeutuskäsittelyn järjestäminen. Laskeu- tusallas tasaa virtaamia ja alueelta poistuvan veden laatua sekä poistaa vesistä kiintoainetta ja parantaa veden happitilannetta.

 täyttöalueen valmiiden osien maisemointi ja kasvittaminen valmiilta osin mahdollisuuksien mukaan jo täyttötoiminnan aikana vähentää kiintoainekuormitusta.

 alueen pinta- ja suotovesien tarkkailun jatkaminen ja tarkkailuohjelmien tarkistaminen.

(29)

17 KALASTO JA KALASTUS 17.1 Vaikutusmekanismit

Maankaatopaikan pintavedet käsitellään laskeutusaltaassa ja ohjataan yhden purkupisteen kautta maankaatopaikan länsipuolisen suoalueen puroon. Vedet virtaavat Kivilammenpuroa ja Luhtalanpuroa pitkin Luhtalammen suuntaan kiertäen lammen ja kulkeutuen edelleen Leppäveden Autiolahteen laskevaan Autiojokeen. Hankkeesta vesistöön aiheutuvalla kiintoainekuormituksella ja orgaanisen aineksen kuormituksella voi olla vaikutusta alueen herkimpään kalastoon ja mahdollisesti esiintyvään rapukantaan, sekä niiden elinympäristöi- hin. Kivilammenpurossa on myös todettu korkeaa rautapitoisuutta.

Vaikutukset kalastukseen voivat kalastovaikutusten lisäksi ilmetä lähinnä mahdollisen ravinnekuormituksen rehevöitymisen aiheuttamana pyydysten li- kaantumisena. Hankkeesta aiheutuva ravinnekuormitus ylläpitää omalta osal- taan alapuolisen vesistön rehevyyttä.

Arviointityössä tarkastellaan hankkeen toteuttamisen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen hankealueen alapuolisessa vesistössä. Tarkastelualueena on hankealueen pintavesien purkureitti Leppäveden Autiolahteen saakka. Hank- keen vaikutusten kalastoon ja kalastukseen ei arvioida ulottuvan laajemmalle Leppävedessä.

Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen arvioitiin asiantuntija-arviona olemassa olevien lähtötietojen pohjalta mahdollisia yhteisvaikutuksia huomioiden. Arvi- ointia varten kerättiin tietoja alapuolisen vesistön kalastosta ja kalastuksesta.

Lähtötietoina arvioinnissa käytetään lisäksi alapuolisen vesistön vedenlaadun tarkkailutuloksia ja hankkeen eri toteutusvaihtoehtojen arvioituja pintavesi- vaikutuksia.

Hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen on arvioinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n projektipäällikkö, DI Heini Passoja.

17.3.1 Kalastusalue ja osakaskunta

Hankealueen alapuoliset vesistöt kuuluvat Leppäveden kalastusalueeseen (Leppäveden kalastusalue, Kauppakatu 19 A, 40101 Jyväskylä, p. 020 747 3327 / 0400-735 286, isännöitsijä Timo Meronen). Autiojoella ja Leppäveden Autiolahdella toimii Vihtiälän osakaskunta (puheenjohtaja Pertti Parkkonen, Vaajakoskentie 328, 41310 Leppävesi, p. 0400 657 830).

17.3.2 Kalasto ja kalastus

Leppävedessä esiintyy alkuperäisinä ja omavaraisina lajeina ahventa, haukea, kuoretta ja säynävää. Lisäksi Leppävedessä on istutuksin tuettu muikkukanta ja sinne on siirretty jokirapua (RKTL 2012). Kalataloushallinnon istutusrekiste- rin (Keski-Suomen ELY-keskus 2012b) mukaan Leppäveteen on istutettu har- justa, haukea, järvitaimenta, kuhaa, muikkua ja siikaa. Leppäveden kalastus- alueella kalastettavista lajeista tärkeimpiä ovat ahven, hauki, järvilohi, kuha ja taimen (Kalaan.fi 2012).

(30)

Vihtiälän osakaskunnan mukaan Autiojoki ei sovellu kalastukseen mm. kapeu- tensa vuoksi. Kalastus Autiolahdessa on kotitarve- ja vapaa-ajan kalastusta mm. verkoin ja katiskoin. Viehekalastus on lisääntynyt viime aikoina. Au- tiolahdesta saadaan ahventa, haukea, kuhaa, siikaa ja särkeä. Kuhaa on istutettu Autiolahteen osakaskunnan toimesta. Nykyisin Autiolahteen ei enää teh- dä velvoiteistutuksia. Autiojoessa on aiemmin tavattu jokirapua. Jyväskylän yliopiston useampia vuosia sitten suorittamassa koeravustuksessa saatiin yksi rapu (Vihtiälän osakaskunta 2012).

17.4 Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen 17.4.1 Vaihtoehdot 1-3 ja 0

Hankkeen vaikutusten kalastoon tai kalastukseen alapuolisessa vesistössä arvioidaan toteutusvaihtoehdoissa 1-3 ja 0 olevan hyvin vähäiset. Hankkeen vaikutukset kalastoon aiheutuvat hankkeen vesistökuormituksesta. Vesistö- vaikutusten arvioidaan rajoittuvan purkureitin alkuosaan ja olevan Autiojoessa vähäiset ja Leppävedessä hyvin vähäiset. Autiojoessa tai sen yläpuolella purkureitin vesissä ei harjoiteta kalastusta.

Maanläjitystoiminnan aikaisten pintavesivaikutusten päättyessä ja vesistö- kuormituksen vähentyessä hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen vähenevät entisestään.

Arvioinnissa lähtötietoina käytetyt tiedot alapuolisen vesistön kalastosta tai mahdollista rapujen esiintymistä perustuvat yleisesti saatavilla olevaan tie- toon ja alueella toimivalta osakaskunnalta saatuihin tietoihin. Tarkempia selvi- tyksiä tai tutkimuksia alueella ei ole arviointityötä varten suoritettu.

Hankkeen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen voidaan lieventää ja ehkäistä maankaatopaikan pintavesien käsittelyllä, kuten laskeutusaltaalla, joka mm.

tasaa virtaamia ja lähtevän veden laatua, parantaa veden happitilannetta ja vähentää alapuolisen vesistön kiintoainekuormitusta.

(31)

18 KASVILLISUUS JA ELÄIMISTÖ 18.1 Vaikutusmekanismit

Suoria vaikutuksia alueen luonnonoloihin aiheutuu hankealueen ympäristön muuttumisesta sekä työkoneiden aiheuttamasta häiriöstä. Ympäristön muutoksen seurauksena alkuperäinen lajisto elinympäristöineen häviää hankealueelta. Välillisiä vaikutuksia saattaa lisäksi aiheutua hankealueen lähiympäris- tössä muun muassa reunavaikutusten, pölyämisen ja melun johdosta. Vaiku- tusten merkittävyys riippuu hankkeen vaikutusalueella esiintyvän lajiston ja elinympäristöjen arvosta ja uhanalaisuudesta.

Arviointityössä on tarkasteltu sitä, miten hankkeen toteuttaminen vaikuttaa alueen kasvillisuuteen, eliöstöön, luontotyyppeihin ja luonnon monimuotoisuu- teen kokonaisuutena sekä suojelualueisiin ja arvokkaisiin luontokohteisiin.

Vaikutusten merkittävyys on arvioitu suhteessa vaikutuskohteen alueelliseen ja valtakunnalliseen edustavuuteen. Arvioinnissa on huomioitu erityisesti EU:n direktiivilajisto sekä uhanalaiset tai suojellut lajit.

Vaikutukset luonnonoloihin on arvioitu asiantuntija-arviona olemassa olevien lähtötietojen pohjalta mahdollisia yhteisvaikutuksia huomioiden. Arviointia varten on selvitetty hankealueen nykytila sekä sen läheisyydessä sijaitsevat suojelualueet tai muut arvokkaat luontokohteet. Olemassa olevaa tietoa on täydennetty kahdella puolen päivän maastokäynnillä. Ensimmäinen käynti tehtiin toukokuussa, jolloin keskityttiin erityisesti liito-oravan, linnuston ja viitasammakon esiintymiseen alueella. Toisella maastokäynnillä heinäkuun alus- sa keskityttiin linnuston lisäksi kasvillisuuden ja luontotyyppien kartoittami- seen. Molempien kartoituskäyntien yhteydessä pyrittiin myös yleisesti tarkkai- lemaan alueen muuta eläimistöä ja elinympäristöjä. Erityistä painoarvoa on annettu hankealueella mahdollisesti esiintyville arvokkaille lajeille sekä luon- totyypeille (LSL 29§, MetsäL 10§, VesiL 2 luku 11 §).

Alueen inventointia varten olemassa olevan aineiston pohjalta laadittiin lähtö- tietokartta, jonka perusteella maastotyöt suunniteltiin. Arviointityön lähtöai- neistona hyödynnettiin muun muassa OIVA-tietokantaa, havaintorekisterin tietoja, pesäpaikkatietoja, UHEX-rekisteriä, paikkatietoaineistoja, aiempia sel- vityksiä sekä ilmakuvia alueelta. Kartoitusten tulokset on koottu erilliseen luontoselvitysraporttiin.

Hankkeen vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja muihin luontokohteisiin on arvioinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n biologi, FT Marjo Pihlaja.

18.3 Nykytilanne 18.3.1 Kasvillisuus

Hankealue sijaitsee eteläboreaalisella vyöhykkeellä, joka on pohjoisen havu- metsävyöhykkeen eteläisintä aluetta. Yleisimmät puulajit ovat kuusi, mänty, haapa, leppä ja koivu. Metsät ovat pääosin kuusivaltaisia, mäntyä tavataan alueilla, joilla kuusi ei viihdy. Metsätyypeistä yleisin on tuore kangas.

Maankaatopaikan ympäristön kasvillisuus on pääasiallisesti mänty-, kuusi- ja sekametsää. Maankaatopaikka-alueen kasvillisuus on nuorta puuta ja vesak-

(32)

koa. Pengerluiskat ovat hyvin vesakoituneet, etenkin kaatopaikan länsilaidal- la.

Suunniteltu laajennusalue sijoittuu pääosin suolle, joka kasvaa nuorehkoa se- kametsää ja nuorta kuusta. Suoalueelle on muodostunut turpeennoston vuoksi suohautoja. Laajennusalueen pohjoisosassa on ilmakuvien (Kuva 45) perusteella pienialainen metsälaikku, jossa puusto on varttuneempaa. Ilmakuvassa erottuvat varttuneemman metsän kuviot koostuvat pohjoisosan mustikkakan- gaskorvesta ja metsäkortekorvesta, joka jatkuu osin taimikon puolelle, sekä koillis-itäreunan tuoreen ja kuivahkon kankaan varttuvasta mänty- ja kuusi- metsästä.

Nykyisen täyttöalueen pohjoisosan taimikko on osin soistunutta, mutta hak- kuun myötä kuivahtanutta kuivahkoa kangasta. Länsi- ja luoteisosassa selvi- tysaluetta on reheviä korpikuvioita, pienialainen neva, puronvarsilehtoa, sekä todennäköisesti rehevän korven kuivatusojituksen myötä syntynyttä lehtoa sekä lehtomaista kangasta.

Tarkemmat kuvaukset kasvillisuudesta on esitetty tämän selostuksen liitteenä 3 olevassa luontoselvitysraportissa.

Kuva 45. Väärävärikuva hankealueelta ja sen lähiympäristöstä. Ilmakuva ke- väältä 2011 (Jyväskylän kaupunki 2012 a)

(33)

18.3.2 Eläimistö 18.3.2.1 Linnut

Suomen lintuatlaksen (2011) mukaan laskentaruudun (10 x 10 km) alueella, jolla hankealue sijaitsee, pesii arviolta 111 lintulajia, joihin kuuluvat mm. pyy, teeri, metso, kanahaukka, varpushaukka, helmipöllö, pikkutikka, palokärki sekä pikkulepinkäinen. Hankealueeseen kuuluu sekä metsä- että suoympäris- töä ja molemmissa elinympäristöissä viihtyvät lajit voivat esiintyä alueella.

Kivilammen kesän 2012 kartoitusten mukaan hankealueen linnusto koostui havu- ja sekapuustoisille kangasmetsille tyypillisestä lajistosta. Havaittu pa- rimäärä oli kuitenkin varsin korkea, selvästi keskimääräistä kangasmetsien ti- heyttä korkeampi. Vaikka lajisto oli varsin tavanomaista, oli se kuitenkin laji- määräkertymältään runsasta. Selvästi yleisin laji oli peippo, muuten lajisto ja- kaantui varsin tasaisesti; seuraavaksi runsaimpina havaittiin hippiäisiä, met- säkirvisiä ja talitiaisia. Pajulintuja havaittiin niiden yleisyyteen nähden vähän, mikä saattoi johtua kartoitusaamun viileydestä. Harvinaisempaa metsälajistoa edustivat pyy, metsäviklo, käki, ja töyhtötiainen. Länsiosan suoalueen reunalla havaittiin myös palokärjen syönnösjälkiä. Havainnot painottuivat selvästi korpi- ja lehtoalueille sekä koillisosan kangasmetsän varttuneempiin kuvioihin lähelle korpialuetta.

Hankealueella ei ole merkittäviä lintujen muutonaikaisia lepäilyalueita.

Kaiken kaikkiaan Kivilammen selvitysalueella ei havaittu merkittäviä linnustol- lisia arvoja lukuun ottamatta alueen korkeaa linnustotiheyttä. Kartoitusalueel- la tavattu pesimälajisto on lueteltu kokonaisuudessaan selostuksen liitteenä 3 olevassa luontoselvitysraportissa.

18.3.2.2 Muu eläimistö

Hankealueella on tavanomaista metsää sekä suoalue. Eläimistöön kuuluu to- dennäköisesti tavanomaista metsän nisäkäslajistoa kuten metsäjäniksiä, ora- via ja näätäeläimiä. Alueella voi esiintyä liito-oraville sopivaa ruokailualuetta.

Hankealueella on lepakolle sopivaa metsää ja ruokailualuetta. Viitasammakon esiintyminen on myös mahdollista, joskaan alue ei ole viitasammakoille erityi- sen sopivaa elinympäristöä. Alueella voi esiintyä sekä soiden että metsän hyönteislajistoa ja selkärangattomien lajistoa.

Kesällä 2012 tehdyillä kartoituskäynneillä selvitysalueella ei tehty havaintoja viitasammakoista eikä liito-oravan oleskelusta.

18.3.3 Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit

Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietokannan aineistojen perusteella hankealueella ei ole havaittu uhanalaisia tai suojeltuja lajeja (SYKE 2012). Lii- to-oravaa tavataan Kivilammen pohjoispuolisella metsäalueella sekä Saani- vuorten luonnonsuojelualueella.

Liito-orava (Pteromys volans)

Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on kielletty. Suomen uhanalaisuusluokituk- sessa se on arvioitu vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2010).