PÄÄTÖS
Annettu julkipanon jälkeen 15.12.2006
Dnro KAI-2006-Y-110-111
ASIA Ympäristönsuojelulain 28 §:n mukainen ympäristölupa Parkinmäen teollisuuskaatopaikalle (uuden kaatopaikan perustaminen ja nykyisen kaatopaikan ympäristöluvan lupamääräysten 17 ja 20 muuttaminen)
HAKIJA UPM Kymmene Oyj, Kajaanin tehdas
PL 186
87101 Kajaani
LUPAVELVOLLISUUS
Ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaan ympäristölupaa on haettava kaatopaikalle tai muuhun jäteasetuksen (1390/1993) liitteissä 5 tai 6 määriteltyyn jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn, joka on ammattimaista tai laitosmaista. UPM Kymmene Oyj:n Parkinmäen kaatopaikan toiminnan jatkamiseen 31.10.2007 saakka ja sen jälkeen vuoden 2010 loppuun mennessä toteutettaville kaatopaikan sulkemistöille on myönnetty ympäristölupa 9.3.2004. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen 10 §:n siirtymäsäännöksen ja sen liitteen 3.1 nojalla vanhaa kaatopaikkaa ei saa käyttää 1.11.2007 jälkeen, mistä syystä kaatopaikkatoiminnan jatkaminen uudella alueella edellyttää uutta ympäristölupaa.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristönsuojeluasetuksen 6 §:n mukaan kaatopaikkaa koskeva lupa-asia ratkaistaan alueellisessa ympäristökeskuksessa.
ASIAN VIREILLETULO
UPM Kymmene Oyj:n lupahakemus uuden teollisuuskaatopaikan perustamiseksi ja muutoshakemus nykyisen kaatopaikan toiminnan ympäristölupaehtoihin on saapunut ympäristökeskukseen 23.5.2006.
Hakemusta on täydennetty 29.5.2006 hakemalla muutosta myös voimassaolevan ympäristöluvan lupamääräykseen B 17 (sulkemistöiden aikataulun jatkaminen vuoden 2017 loppuun saakka).
HAKEMUKSEN MUKAINEN TOIMINTA Yleistä
Uusi teollisuuskaatopaikka on suunniteltu rakennettavaksi Parkinmäelle
nykyisen kaatopaikan länsipuolelle kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan kaatopaikan noin 4,5 ha laajuinen eteläosa (I rakentamisvaihe), josta noin puolet otetaan käyttöön vuoden 2007 marraskuussa. Toinen rakentamisvaihe, noin 6 ha, sijoittuu Kirkkokallion alueelle, ja toteutetaan myöhemmin. Kaatopaikasta rakennetaan aluksi noin 1,9 ha:n alue ympärystien sisäreunasta länteen. Kaatopaikan pohjan tiivistyskerrokseen käytetään UPM-Kymmene Oyj:n kuitulietettä, savea tai muuta vaatimukset täyttävää mineraaliainesta, ja pohja salaojitetaan.
Kaatopaikka on ns. tavanomaisen jätteen kaatopaikka, jolle loppusijoitetaan UPM-Kymmene Oyj:n ja muiden Tihisenniemen teollisuusalueen toimijoiden jätteitä, kuorta, polttoon kelpaamatonta puujätettä, tehtaiden toiminnassa syntyviä hyötykäyttöön soveltumattomia pakkaus- ja rakennusjätteitä, sosiaalitilojen jätteitä, sekä vähäisessä määrin Kainuun Voima Oy:n tuhkaa ja tehtaan kuitulietettä, jotka käytetään pääsääntöisesti hyödyksi jätehuoltoalueen maarakenteissa; tuhka pengerryksiin, muotoiluihin ja täyttöihin, kuituliete pohjarakenteeseen ja vanhan kaatopaikan peittorakenteisiin. Jätteet läjitetään alueelle suunnitelmallisesti edeten eteläosasta pohjoiseen. Sitä mukaa kun jätetäyttö saavuttaa lopullisen korkeutensa, se peitetään (esipeitto). Vanhan kaatopaikan reuna-alueelle ympärystien ja peitetyn reunaluiskan väliin läjitetään samanaikaisesti lentotuhkaa ja jätevedenpuhdistamon kuitulietettä siten, että täyttö muodostaa tiiviin välipenkereen uuden ja vanhan jätetäytön väliin.
Kaatopaikalle voidaan sijoittaa myös asbestijätettä, jota muodostuu vanhojen tehdasrakennusten purkutöiden yhteydessä sekä raskasöljytuhkia. Em. jätteet peitetään välittömästi niitä varten varatuille alueille. Myös UPM Kymmene Oyj:n vastuulla olevista kohteista tulevia lievästi pilaantuneita maita voidaan vastaanottaa kaatopaikalle.
Loppusijoitettavien jätteiden määräksi on arvioitu keskimäärin 4 000 t/a.
Kaatopaikalla (I rakentamisvaihe) on täyttötilavuutta noin 0,3 milj m3.
Kaatopaikka-alueelta kertyvät suoto- ja valumavedet kerätään pohjalle rakennettavaan salaojakerrokseen ja johdetaan nykyisen (suljettavan) kaatopaikan vesienkäsittelyjärjestelmään, joka koostuu ilmastus- ja selkeytysaltaasta. Käsitellyt vedet johdetaan purkuojaan ja edelleen Kajaaninjokeen. Käsittelyä tullaan tehostamaan imeyttämällä jätevesiä nykyiselle suljettavalle kaatopaikalle. Kaatopaikkakaasu kerätään ja käsitellään nykyisen kaatopaikan kaasunkäsittelyjärjestelmässä. Keräys toteutetaan vasta kun kaasua alkaa muodostua.
Kaatopaikan toimintaa ja ympäristövaikutuksia seurataan tarkkailuohjelmalla, johon on sisällytetty myös nykyisen kaatopaikan tarkkailu. Suunnitelma on laadittu ympäristölupahakemuksen liitteeksi. Siinä esitetään kaatopaikan I- rakentamisvaiheen yleissuunnitelmatasoinen rakentamissuunnitelma ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) edellyttämät tiedot uuden kaatopaikan toiminnasta, päästöistä ja vaikutuksista. Ympäristölupaa haetaan uuden kaatopaikan toiminnalle ja nykyisen jätevedenpuhdistamon lupaehtojen muuttamiseen. Samalla haetaan lupaa aloittaa toiminta uudella kaatopaikalla tarvittaessa ennen kuin lupapäätös on lainvoimainen.
Maankäyttö- ja kaavoitustilanne
Kaatopaikan ympäristö on metsämaata. Kaatopaikka-alueen omistaa Kajaanin kaupunki, jonka kanssa UPM Kymmene Oyj:llä on voimassaoleva vuokrasopimus alueesta (noin 33 ha). Alue on merkitty Kajaanin keskustaajaman osayleiskaavassa 2015 merkinnällä EK (vahvistettu 31.5.1993, päätös n:o A 466 P; kaatopaikka-alue suoja-alueineen). Alueen luoteisosassa olevalla Kirkkokalliolla on lisämerkintä EO (maa-ainesten ottoa varten varattu alueen osa). Alueella on UPM-Kymmene Oyj:n tiili- ja betonijätteen välivarastointialue, jossa ko. purkujätteet murskataan ja varastoidaan ennen toimittamista hyötykäyttöön kaatopaikkarakenteissa tai muualla. Kaatopaikka- alueen ympäristö on yleiskaavassa maa- ja metsätalous-aluetta (MT).
Parkinmäen pohjoispuolella on erillinen EK-alueeksi merkitty alue, jonka omistaa Kajaanin kaupunki. Kaatopaikan eteläpuolella on yksityisten omistamia metsätiloja.
Alueella on voimassa myös Koutaniemen - Vuoreslahden osayleiskaava, jossa on aluevaraus UPM:n teollisuuskaatopaikalle. Asemakaava ei ulotu Parkinmäen jätehuoltoalueelle. Kaatopaikka-alueen etäisyys lähimpään asuinalueeseen on noin 500 m.
Kaatopaikka-alueen kaakkoispuolella sijaitsee vanha Maaston kaatopaikka, joka toimii kaupungin ylijäämämaiden läjitysalueena. Lohtajan asuinalue sijaitsee osin Maaston kaatopaikan takana.
3.3 Hydrologiset tiedot
3.3.1 Sadanta, haihdunta ja valunta
Kajaanin alueen vuosisadantaa kuvaava pitkän ajan vuosikeskiarvo on 532 mm. Vuosisadannasta tulee lumena noin 34 %. Lumipeite kestää keskimäärin lokakuun lopusta toukokuun alkupuolelle.
3.4 Kaatopaikka-alueen ja ympäristön hydrogeologia 3.4.1 Geologiset yleispiirteet
Parkinmäen kaatopaikka-alue sijaitsee kallioselänteiden välisessä, pääosin soistuneessa laaksomuodostumassa. Ympäröivien kallioselänteiden korkeimmat laet ovat tasolla +178 - +180 (N60). Yleisin kalliota peittävä maalaji alueella on kivinen ja lohkareinen moreeni. Moreenin pintaosa on jonkin verran vettä läpäisevää hiekkamoreenia, mutta syvemmällä on tiivistä ja huonosti vettä läpäisevää silttimoreenia. Välittömästi kalliopinnan päällä saattaa paikoitellen esiintyä ohuina kerroksina karkearakeisia moreeneita tai moreenin lajittumia. Moreenikerros on lähes säännönmukaisesti ohut, alle 1 metrin paksuinen ja paikoin lohkareinen. Notkoissa saattaa kerrospaksuus olla yli 2 m. Varsinaisia moreenimuodostumia on alueella vain Kirkkokallion pohjoispuolella oleva itä-länsisuuntainen muodostuma. Tässä muodostumassa on pieni hiekkakuoppa, jossa on hyvin lajittuneita hiekka- ja soralinssejä.
Hiekkaa on myös muodostuman etelärinteen ja tien välissä. Turvekerrostumat ovat alueella ohuita, yleisesti ottaen alle 1,5 m. Pienillä tai korkealla kallioselänteellä olevilla soilla on tupeen kerrospaksuus alle 1 m.
Kallioperä on pääasiassa graniittia, jossa maasälvän osuus on korkeahko. Se on melko ehyttä. Rikkonaisuus on suurinta pintakerroksessa, missä rapautuneisuus on vaikuttanut tehokkaimmin. Rakoilu on graniitille ominaista kuutiomaista rakoilua.
3.4.2 Maaperäolosuhteet uuden kaatopaikan alueella
Uuden kaatopaikan alueella maanpinta laskee alueen länsi- ja eteläosista kohti vanhan kaatopaikan lounaisreunaa. Korkeuseroa alueen reunaosien välillä on enimmillään noin 5,5 m. Kalliopinta noudattaa maaston muotoja ja nousee etelä- ja länsiosassa lähelle maanpintaa, ylimmillään tasolle +178.30. Alueen itäosassa lähellä nykyistä kaatopaikkaa kalliopinta on tasolla +169.75.
Kalliopinnan päällä olevan hiekkamoreenikerroksen paksuus vaihtelee välillä 0–2,8 m. Moreenikerros on paksuimmillaan alueen itäosassa. Maanpinnassa on ohut 0,1-0,4 m:n turvekerros. Alueen pohjalla on noin 1.5- 2 m paksu tiivis hiekkainen silttikerros, jonka vedenläpäisevyys on noin 10-7 – 10-8 m/s. Alueen reunoilla rinnealueilla silttikerros ohenee ja muuttuu karkeaksi moreeniksi.
Tutkituissa kairauspisteissä kalliopinnan päällä oli vähintään 0,4 m paksuinen irtomaakerros.
3.4.3 Pohjavesi
Pohjaveden virtaussuunta noudattelee kallioperän muotoja, ts. virtausta kallioselänteellä tapahtuu kaikkiin suuntiin. Alueella ei ole varsinaisia pohjaveden tehollisia muodostumisalueita (laajoja yhtenäisiä hiekka- ja sora- alueita), joten alueella muodostuvan pohjaveden määrä on vähäinen. Ohuet maakerrokset ja länsirinteen (kaatopaikka-alueen länsipuolinen alue) jyrkkä kaltevuus vähentävät pohjavedeksi imeytyvää vesimäärää. Pohjaveden virtaussuunnat ilmenevät hakemuksen liitteenä olevasta hydrogeologisesta kartasta. Sadannasta muodostuu pohjavettä kallioperän rakoihin joillakin alueilla ehkä enemmän kuin irtomaakerrosten pohjavedeksi. Mikäli kallion rakoihin pääsee esim. kaatopaikkavesiä, ne eivät siellä juurikaan puhdistu, vaan säilyttävät kuormittavan vaikutuksensa pikiäkin aikoja. Kallioperään joutuvan veden liikkeitä ei pystytä myöskään luotettavasti ennakoimaan.
Kaatopaikka-alueella tai sen läheisyydessä ei ole käytössä olevia pohjavesikaivoja. Lähimmät pohjavesialueet ovat Matinmäki-Mustikkamäki (nro 1120501) ja Koutaniemi (nro 1120502). Alueet kuuluvat luokkaan I (vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue). Ne sijaitsevat kaatopaikka- alueen koillis- ja luoteispuolella noin 8-7 km etäisyydellä alueesta.
4. KAATOPAIKALLA VASTAANOTETTAVAT JÄTTEET 4.1 Jätteiden laatu
UPM-Kymmene Oyj Kajaanin tehdas valmistaa sanomalehtipaperia, aikakausilehtipaperia sekä erikoispapereita. Toiminnassa syntyvät jätevedet käsitellään tehtaan biologisella jätevedenpuhdistamolla. Muista jätteistä kerätään erikseen hyötykäyttöön soveltuvat jätteet ja ongelmajätteet, jotka toimitetaan asianomaisen käsittelyluvan omaavaan käsittelypaikkaan.
Hyötykäyttöön soveltumattomat jätteet toimitetaan kaatopaikalle.
Jätteitä vastaanotetaan myös muilta Tihisenniemen teollisuusalueen toimijoilta, mm. Kainuun Voima Oy:ltä, joka tuottaa kaukolämpöä, sähköä ja tehdasteluhöyryä, UPM-Kymmene Wood Oy:ltä (ent. Yhtyneet Sahat Oy), sekä muilta Tihisenniemen toimijoilta. Myös lievästi pilaantuneita maita UPM Kymmene Oyj:n vastuulla olevista muista kohteista voidaan ottaa vastaan.
Kajaanin kaupunki voi läjittää alueelle ylijäämämaita.
Kaatopaikalla vastaanotetaan seuraaviin jäteluokkiin kuuluvia jätteitä.
Jätenimike Numero tunnus Jätevedenpuhdistamon liete 03 03 99
Voimalaitoksen tuhka
- lentotuhka 10 01 03
- raskasöljytuhka 10 01 04
Kuori, puujäte 03 03 01
Sekalainen jäte 20 03 01
Pakkauspahvi ja hylsyt 15 01 01
Rakennusten purkujäte 17 01 01 ,17 01 02, 17 09 04 Asbestijäte 17 06 01, 17 06 05
Ylijäämämaat , pilaantuneet maat 17 05 04
Biologisen jätevedenpuhdistamon kuivattu liete (puriste) poltetaan Kainuun Voima Oy:n pääkattilassa. Nykyisen kaatopaikan sulkemistöiden aikana (v.
2008-2016) kuivattu puhdistamoliete käytetään kaatopaikan pintarakenteeseen.
Jollei hyötykäyttö ole mahdollista, eikä puristetta voida polttaa esim.
polttolaitoksen seisokin takia, tuodaan puriste kaatopaikalle. Kuivaamatonta puhdistamolietettä tuodaan kaatopaikalle tasausallasta tyhjennettäessä noin 3-5 vuoden välein. Tuhkaa syntyy Kainuun Voima Oy:n voimalaitoksen turvetta ja puu- ja kuorijätettä pääpolttoaineenaan polttavassa kiertopetikattilassa sekä vara- ja huippukattilassa poltettaessa raskasta polttoöljyä. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 12.10.2005 myöntämän ympäristöluvan mukaisesti pääkattilassa voidaan polttaa myös UPM-Kymmene Oyj:n tehtaan kuivattua puhdistamolietettä, erilliskerättyä paperi- ja pakkausmateriaalia, REF 2:ta tai vastaavaa syntypaikkalajiteltua jätettä sekä jäte- ja hydrauliikkaöljyjä.
Kaatopaikalle tuleva tuhka on sähkösuodattimilta ja savukaasuista erotettua lentotuhkaa, vähäisemmässä määrin voimalaitoksen pohjatuhkaa ja öljynpolton raskasöljytuhkaa. Lentotuhkan sisältämien raskasmetallien pitoisuudet ovat booripitoisuutta lukuunottamatta pienempiä kuin ympäristöministeriön SAMASE- raja-arvot, joita käytetään teollisuus- ja viheralueilla arvioitaessa maaperän kunnostustarvetta. Raskasmetallit ovat huonosti veteen liukenevassa muodossa. Tuhkan tutkimustulosten mukaan lentotuhkan kaikki tutkitut liuenneet pitoisuudet alittavat tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuden enimmäispitoisuudet.
Sahalla syntyy kuorta ja polttoon kelpaamatonta puujätettä. Pääsääntöisesti kuori ja puujäte poltetaan Kainuun Voima Oy:n voimalaitoksella.
Sekalainen jäte koostuu energiakäyttöön kelpaamattomasta puujätteestä,
tehtaiden toiminnassa syntyvistä kuivista maalijätteistä ja maalijäteastioista, toimistojätteestä sekä tarpeen mukaan esikäsitellystä suodatinjätteestä sekä sosiaalitilojen jätteistä. Biojätteet ruokalasta ja kioskilta kerätään erikseen ja toimitetaan Majasaarenkankaan kaatopaikalle kompostoitavaksi.
Kaatopaikalla vastaanotetaan myös hyötykäyttöön soveltumattomia pakkauspahveja ja hylsyjä sekä tavanomaisia rakennusten purkujätteitä, jotka käytetään mahdollisuuksien mukaan kaatopaikan maarakenteisiin, sekä asbestijätettä, jota muodostuu vanhojen tehdasrakennusten purkutöiden yhteydessä. Myös UPM-Kymmene Oyj:n vastuulla olevista kohteista tulevia lievästi pilaantuneita maita, jotka täyttävät tavanomaisen jätteen kriteerit, voidaan vastaanottaa kaatopaikalle.
Kaatopaikalle loppusijoitettavat jätteet ovat satunnaisia asbestijäte-eriä ja raskasöljytuhkia lukuun ottamatta tavanomaisia tai pysyviä jätteitä. Tietyt rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet, kuten betoni, tiilet, laatat ja keramiikka sekä em. seokset, joissa on vain vähäinen määrä muita aineita kuten metalleja, muoveja, maata, orgaanisia aineita puuta ja kumia, sekä maa- ja kiviainekset ovat EY neuvoston direktiivin 1999/31/EY johdosta antaman jätteiden luokittelu- ja kelpoisuusmenettelyä koskevan päätöksen (19.12.2002) mukaan pysyviä jätteitä. Asbestijäte täyttää em. päätöksessä esitetyt kelpoisuuskriteerit, joiden perusteella asbestia sisältävät rakennusmateriaalit voidaan sijoittaa tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Raskasöljytuhka on luokiteltu ongelmajätteeksi, joka käsitellään haitattomaksi stabiloimalla kalkilla ja sijoittamalla tuhkakapseliin.
4.2 Jätteiden määrä
UPM-Kymmene Oyj:n Kajaanin tehtaan uudelle kaatopaikalle tulevien jätteiden määrät (ennuste) ja pääasialliset käsittely- tai hyödyntämistoiminnot kuiva-ainetonneina ovat seuraavat:
Kaatopaikalle tulevat Hyötykäyttö Loppusijoitus
jätteet t/a t/a
Jätevedenpuhdistamon liete
- kuivattu liete 7 500 *) 150
-kuivaamaton liete 400
Voimalaitoksen tuhka
- lentotuhka 12 000 *) 1 100
- raskasöljytuhka 10
Muu kiinteä jäte 2 400
(betoni, pakkauspahvi, hylsyt, sekalainen jäte)
Rakennusten purkujäte 250
Asbestijäte Ylijäämämaa
Yhteensä 19 500 *) 4 310
*) hyötykäyttö kaatopaikkarakenteisiin
Kaatopaikalle läjitettävien jätteiden vuotuinen kokonaismäärä on arviolta 4 300 tonnia ja kaatopaikalla hyödynnettävien (vanhan sulkeminen, uuden maa- rakenteet) jätteiden määrä noin 19 500 t.
Vanhan kaatopaikan pinnan tiivisterakenteen teon on laskettu ajoittuvan vuosille 2008 – 2017, mistä syystä uudelle kaatopaikalle läjitettävän kuitulietteen (puriste) määrä on vähäinen. Kuivaamatonta lietettä tuodaan ainoastaan selkeytysaltaan tyhjennyksen yhteydessä 3-5 vuoden välein.
Tuhkaa voidaan kaatopaikalla käyttää hyödyksi kaatopaikan maarakenteissa (pohjan täytöt, pengerrykset, tierakenteet). Tuhkaa käytetään myös vanhan kaatopaikan muotoiluun ja uuden ja vanhan kaatopaikan välialueen tiivistepenkereeseen, mikä vähentää kaatopaikalle loppusijoitettavan tuhkan määrää. Pohjatuhka (hiekka) käytetään pääsääntöisesti hyödyksi tehdasalueella.
Kaatopaikalle tuleva ylijäämämaa ja rakennusjäte käytetään soveltuvin osin hyödyksi kaatopaikan maarakenteissa. Niiden määrät vaihtelevat vuosittain riippuen mm. rakentamisen volyymista.
5. KAATOPAIKAN SIJOITUSRATKAISU
Suunnittelualue sijaitsee UPM-Kymmene Oyj Kajaanin tehtaan nykyisen kaatopaikan välittömässä läheisyydessä alueella, joka on kaavoitettu kaatopaikka-alueeksi. Alue ei sovellu käytettäväksi pohjavedenhankintaan, eikä sen vaikutusalueella ole vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita.
Lähin vesistö, Oulujärven Sokajärvi, sijaitsee noin 1,5 km:n päässä kohteesta länsi-luoteeseen. Lähimmät Natura-kohteet ovat yli 9 km:n päässä olevat Paltaselän Siniluoto ja Tiirikari sekä Arjänselän Ärjänsaari. Saaret kuuluvat myös rantojensuojeluohjelmaan. Noin 7 km kaatopaikka-alueesta pohjoiseen oleva Paltaniemi kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisemakokonai- suuksiin.
Kaatopaikka-alue sijaitsee kallioselänteiden välisessä, pääosin soistuneessa laaksomuodostumassa. Turvekerrostumat ovat alueella ohuita, yleisesti ottaen alle 1,5 m, ja ne poistetaan pohjarakenteen alta. Moreenikerros on lähes säännönmukaisesti ohut, alle 1..2 metrin paksuinen ja sen alapuolella on kallio, joka uuden kaatopaikan eteläosassa ulottuu lähelle maanpintaa.
Maaperäolosuhteet eivät rajoita alueen käyttöä kaatopaikka-alueena.
Lähimmälle asutusalueelle on matkaa noin 800 m ja yleiselle tielle noin 300 m.
Kaatopaikalle liikennöintiin käytetään nykyisiä yksityisiä tieyhteyksiä, joten kuljetusliikenteestä ei aiheudu haittaa asutukselle tai muulle liikenteelle. Uusi kaatopaikka jää kaupungin keskustan suunnasta katsottuna nykyisen kaatopaikan taakse ja Lohtajan asuinalueen suunnasta katsottuna myös Maaston kaatopaikan taakse. Kun kaatopaikan muotoilussa huomioidaan nykyisen kaatopaikan korkeus- ja mittasuhteet, ”sulautuu” uusi kaatopaikka vanhaan täyttöalueeseen, eikä muuta maisemakuvaa.
6. KAATOPAIKKATOIMINNOT JA –RAKENTEET
Kaatopaikalle tullaan loppusijoittamaan UPM-Kymmene Oyj:n Kajaanin tehtaan sekä muiden Tihisenniemen teollisuusalueen tehtaiden teollisuus- jätteitä. Loppusijoitettavat jätteet ovat tavanomaisia tai pysyviä jätteitä lukuun ottamatta asbestia ja raskasöljytuhkia. Hyötykäyttöön kelpaavat jätteet (tiilet, betoni, ymv.), joita voidaan myöhemmin käyttää hyödyksi mm. kaatopaikan maarakenteissa, varastoidaan Kirkkokallion alueella.
Kaatopaikka-alueella muodostuvat suoto- ja pintavalumavedet kerätään ja johdetaan käsiteltäväksi nykyiselle kaatopaikan jätevedenpuhdistamolle. Sitä varten rakennetaan tarvittavat salaojat ja viemärit.
Orgaanisen jätteen hajotessa muodostuu jätetäytössä kaatopaikkakaasua.
Kaatopaikalle rakennetaan kaasunkeräyskaivot ja -putkistot. Kaasun käsittely toteutetaan yhdessä vanhan kaatopaikan kaasunkäsittelyn kanssa.
Kaatopaikan reunaan rakennetaan uusi ympärystie. Liikenne- ja täyttöalueet valaistaan tarvittavilta osin. Kaatopaikalle ei rakenneta sosiaali- ja toimistotiloja tai autovaakaa, sillä ne sijaitsevat tehdasalueella. Tarvittaessa voidaan paikalle tuoda siirrettävä taukotila.
Kaatopaikka otetaan käyttöön kahdessa vaiheessa. Perustamisvaiheessa rakennetaan alueen itäosa, toteutusvaihe I, joka käsittää noin 1,9 ha:n alueen lähtien ympärystien reunasta, sekä ympärystieosuudet 0-1 ja 2-3, pituudeltaan yhteensä noin 370 m. Pohjarakenne ulotetaan myös vanhan kaatopaikan reuna- alueelle (0,3 ha). Täyttöalueen länsireunaan rakennettaan väliaikainen ajopenger, jonka massat käytetään myöhemmin pohjan muotoilutäyttöihin tai jätteen välipeittoihin. Toisessa vaiheessa rakennetaan noin 1,3 ha:n alue ja loput ympärystiestä , yhteensä noin 330 m.
7. TÄYTTÖSUUNNITELMA
Jätteet läjitetään 20-30 m:n levyisiin lohkoihin. Kuormat puretaan täyttöpenkereen lähelle ja pusketaan täytön reunaan. Jätteet levitetään ja tiivistetään ohuina kerroksina ajamalla niiden yli useaan kertaan. Tarvittaessa jätteet peitetään ohuella kerroksella maata. Kun ensimmäisen täyttölohkon korkeus on noin 5 m (tasolle +180), jatketaan täyttöä viereisellä lohkolla.
Raskasöljytuhkat ja asbesti läjitetään täyttöalueen keskelle omille alueilleen ja peitetään tuhkalla.
Kun ensimmäinen täyttökerros on tehty, jatketaan täyttöä tason + 180 yläpuolella. Sitä mukaa kun jätetäyttö saavuttaa lopullisen korkeutensa, se peitetään maa-aineksella tai tuhkalla (esipeitto).
Vanhan kaatopaikan reuna-alueelle (ympärystien ja peitetyn reunaluiskan väliin) läjitetään samanaikaisesti tuhkaa ja kuitulietettä siten, että täyttö muodostaa tiiviin välipenkereen uuden ja vanhan jätetäytön väliin.
Kerroksittainen täyttö toteutetaan siten, että lopullinen luiskakaltevuus tasolle + 195 saakka on 1:4, mikä on riittävä jätetäytön vakavuuden kannalta.
Riittävän loiva luiskakaltevuus mahdollistaa viimeistely- ja maisemointityöt kaatopaikan sulkemisvaiheessa. Em. tason yläpuolella jätetäytön luiskat muotoillaan kaltevuuteen ≥1:20. Vanhan ja uuden kaatopaikan luiskat muotoillaan jouhevasti toisiinsa siten, ettei alueelle synny painanteita.
Ylimmillään uuden alueen jätetäyttö tulee tasolle noin +196.50.
Kaatopaikkatoiminnan aikana jätteen tilavuus kuitenkin pienenee painumisen (omasta painosta johtuva tiivistyminen) ja haihtumisen (jätteen kuivuminen) seurauksena, mistä johtuen lopullinen täyttökorkeus on jonkin verran matalampi kuin suunniteltu.
Kaatopaikan laskennallinen jätetäyttötilavuus on noin 0,30 milj. m3. Täyttövaihe Kapasiteetti Pinta-ala (ha)
(m3) (rakennettu / täyttöala) I 80 000 1,9 / 1,7 II 220 000 1,3 / 1,5
Yhteensä 300 000 3,2 / 3,2
8. RAKENTAMISSUUNNITELMA
8.1 Kaatopaikkarakenteita koskevat yleiset määräykset
Valtioneuvoston päätöksessä 861/97 ja sitä koskevissa muutoksissa annetaan kaatopaikkatoimintoja ja –rakenteita koskevia määräyksiä.
Pysyvän jätteen kaatopaikalla vaatimukset määrätään tapauskohtaisesti.
Lupaviranomaiselle on säädetty mahdollisuus lieventää pohja- ja pintaraken- teen sekä kaatopaikkavesien ja kaasun käsittelyn vaatimuksia päätöksessä esitetyin perustein.
8.2 Maa- pohjarakenteet 8.2.1 Pohjan tasaus
Kaatopaikka-alueelta poistetaan humus ja kivennäismaakerros suunniteltuun leikkaustasoon saakka. Kalliota joudutaan louhimaan noin 6500 m2:n alalta.
Pohjarakenteen alueen leikattavien massojen määrä ja tarvittavat täyttö- tilavuudet ovat massatarkastelun mukaan seuraavat:
Leikkaukset Täytöt Maaleikkaus,
- moreeni 12 600 m3 ktr - turve 4 800 m3 ktr Kallioleikkaus 4 900 m3 ktr 22 300 m3 ktr
Muotoilutäyttö, tiivistyskerroksen alapintaan 10 700 m3 rtr Ympärystien pengertäyttö 9 000 m3 rtr Välipenger 3 400 m3 rtr
23 100 m3 ktr
Kallio louhitaan palakokoon ≤ 800 mm. Louhe käytetään ympärystien pengertäyttöihin.
Leikatut moreenimaat käytetään alueen muotoilutäyttöihin ja pengerryksiin.
Lisätäyttöä voidaan tehdä tuhkalla. Turve voidaan käyttää vanhan kaatopaikan pintarakenteen peittokerrokseen tai varastoida käytettäväksi mm.
tiepenkereiden ulkoluiskiin.
Rakennetun ympärystien kohdalta poistetaan tierakenteet tiivistyskerroksen alapinnan tasoon.
Tiivistyskerroksen painumien jälkeinen paksuus on 1 m (kohta 8.2.2), mikä on huomioitava rakentamisvaiheessa. Tiivistyskerroksen alapinnan ( = kaivu- / tasaustaso) tulee olla ylempänä kuin pohjarakenteen alapuolinen suotosalaoja.
8.2.2 Pohjarakenne
Kaatopaikan maapohja on kantavaa hiekkapitoista moreenia, jonka vedenläpäisevyys ei sellaisenaan täytä VNp:n tiiveysvaatimuksia, joten tasatun tiivistetyn maapohjan päälle tehdään rakennettu tiivistyskerros.
Kaatopaikan pohjan rakennekerrokset ovat:
- Liikennöintikerros 100 mm - Suodatinkangas
- Kuivatuskerros ≥ 0,5 m , k ≥10-4 m/s - Rakennettu tiivistekerros
- Suojakerros Hk 300 mm tai suojageotekstiili - Bentoniittimatto
- Kuituliete ≥1,0 m *) tai mineraalinen tiivistyskerros ≥0,5 m - Suodatinkangas (tarvittaessa)
*)painumien jälkeinen paksuus
Rakennettu tiivistyskerros tehdään kaksikerrosrakenteena, jossa kerroksen alaosa tehdään UPM-Kymmene Oyj:n kuitulietteestä, jota käytetään myös vanhan kaatopaikan pinnan eristekerroksessa. Tieliikelaitos on tutkinut UPM- Kymmene Oyj:n kuitulietteen vedenläpäisevyys- ja tiivistymisominaisuuksia Kajaanin kaupungin Majasaarenkankaan kaatopaikalle rakennetuilla koerakenteilla vuosina 2002 ja 2003. Rakenteen paksuus oli 0,8 m. Sen päälle rakennettiin 4 m painopenger.
Kuitulietteen vedenläpäisevyyden on laboratoriokokein todettu olevan hyvin pieni, luokkaa 10-10 m/s. Tieliikelaitoksen koerakenteen vedenläpäisevyydeksi mitattiin kokoonpuristumisen jälkeen 4 x 10-9 m/s ja kokoonpuristumaksi 20
%. Kokoonpuristuminen tapahtui kahden ensimmäisen koeviikon aikana, jolloin rakenteesta poistui runsaasti vettä. Mitattu vedenläpäisevyysarvo ylitti kohteessa tavanomaisen kaatopaikan pohjalta vaaditun vedenläpäisevyyden 10 -9 m/s, joka on yleensä kuitulietteellä saavutettu.
Kuitulietteen kokoonpuristuvuusominaisuuksia on selvitetty aikaisemmin
Parkinmäen kaatopaikan sulkemissuunnittelun yhteydessä ja ns. Janbun deformaatiofunktion parametriarvoiksi saatiin m = 7.5 ja β = 0.3. Kyseisillä parametriarvoilla laskettuna Majasaaren koepenkereen aiheuttamaksi kokoonpuristumaksi saataisiin 24 %, joten tulokset ovat sopusoinnussa keskenään. Parkinmäen kaatopaikan laajennusalueella vaikuttavan täyttökuormituksen lopullisella arvolla kuitulietteestä rakennetun tiivistekerroksen kokoonpuristuma tulisi olemaan enintään 35 %.
Kuitulietekerros tehdään siten, että sen paksuus on kokoonpuristumisen jälkeen 1 metri. Kun kerrospaksuudessa otetaan 35 % painuman lisäksi huomioon kuitulietteen biohajoavuus, alle 6 %, on tiivistekerros rakennettava vähintään 1,65 m:n paksuisena.
Tiivistyskerrosrakenteen yläosan muodostaa bentoniittimatto, joka asennetaan tasatun, tiivistetyn kuitulietekerroksen päälle. Bentoniittimaton veden- läpäisevyys on ≤ 5 x 10-11 m/s. Sen päälle tehdään suojakerros matto- valmistajan ohjeiden mukaan joko hiekasta tai geotekstiilistä. Suojahiekan kerrospaksuuden on oltava vähintään 300 mm ja rakeisuuden 0-25 mm.
Suojakerros voidaan tehdä myös ympäristökelpoisuuskriteerit täyttävästä tuhkasta.
Tiivistyskerrosrakenteen päälle rakennetaan kuivatuskerros, jonka materiaalina käytetään soraa tai sepeliä. Materiaalin vedenläpäisevyyden tulee olla vähin- tään 10-3 m/s. Kerrokseen asennetaan salaojaputket .
Kuivatuskerroksen päälle levitetään suodatinkangas, ja sen päälle liikennöinti- kerrokseksi routimatonta maa-ainesta, mursketta tmv. kantavuusominaisuuk- sien parantamiseksi vähintään 100 mm:n kerros.
Kuitulietteestä ja kuivatuskerroksesta tehdyn tiivisterakenteen läpäisevä vesimäärä on noin 2,4 kertainen (45 mm) verrattuna VNp:n mukaisen vedenläpäisevyyden omaavaan maa-aineksen (kerrospaksuus 1 m ja vedenläpäisevyys 10-9 m/s) läpäisevään vesimäärään (19 mm). Vesimääräero on kaatopaikalle sijoitettavan jätteen laatu ja ympäristöolosuhteet huomioiden merkityksetön. Kuitulietekerrokseen tuleva ja sen läpäisevä suotovesimäärä on bentoniittimaton ansiosta edellä laskettua huomattavasti pienempi.
Bentoniittimaton merkitys korostuu toiminnan alkujaksolla.
Tiivistyskerros voidaan tehdä myös savesta tai muusta mineraalisesta maa- aineksesta käyttäen kerrospaksuutena joko 0,5 m tai 1 m . Vastaavat veden- läpäisevyysvaatimukset ovat 7 x 10-10 m/s tai 1 x 10-9 m/s.
8.2.3 Painuminen ja jätetäytön vakavuus
Kaatopaikka-alueella on kallio noin 0-2,5 m:n etäisyydellä rakennetun pohjan alapuolella. Kallion päällä on osalla aluetta kantava hiekkamoreeni, osalla aluetta tuhkalla tehty muotoilutäyttö. Moreenikerroksen painumat ovat hyvin pieniä, eikä niillä ole merkitystä jätetäytön vakavuuden ja rakenteiden pysyvyyden kannalta. Tiivistetyn tuhkan painumalla ei myöskään ole käytännön merkitystä.
Kuituliete painuu keskimäärin kolmanneksen kerrospaksuudestaan.
Suunnitelmallisella täyttötoiminnalla vaikutetaan siihen, että jätetäyttö on tasaista eikä suuria pohjan painumaeroja pääse muodostumaan. Painuminen tapahtuu tasaisesti täyttötoiminnan aikana, eikä vaikuta jätetäytön vakavuuteen.
Kaatopaikkatäytön varmuus (stabiliteetti) liukupintasortumaan nähden on riittävä koko toiminnan ajan, kun luiskakaltevuutena käytetään 1:4.
8.3 Kaatopaikan kuivatus
8.3.1 Täyttöalueen kuivatus
Suotoveden poisjohtamiseksi asennetaan kuivatuskerrokseen M 110- tuplasalaojaputket, jotka varustetaan huuhteluhaaroilla. Salaojavedet johdetaan rakennettavaan kokoojaviemäriin ja edelleen jätevedenpuhdistamolle. Salaojat asennetaan 20 m etäisyydelle toisistaan kaltevuuteen ≥0,5 %. Pohjan tasaus on suunniteltu siten, että viettokaltevuus salaojien suuntaan on on 2,9 % ja osalla aluetta 1,1 %. Ympärystäytöt putkilinjojen kohdalla tehdään salaojasoralla tai sepelillä.
8.3.2 Kaatopaikka-alueen pintavalumavesien johtaminen
Kaatopaikka-alueen pintavalumavedet kertyvät täyttöalueella suotovesien keräysjärjestelmään. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettavan alueen länsipuolelle tehdään niskaoja, jonka avulla rakentamattoman alueen vedet ohjataan täyttöalueen ohi.
8.3.3 Pohjarakenteen alapuolinen kuivatus
Pohjarakenteen alle asennetaan salaoja M 160-tupla, jonka avulla vanhan kaatopaikan suuntaan suotautuvat ympäristön valumavedet kerätään ja johdetaan pois kaatopaikka-alueelta. Salaojan avulla pidetään myös pohjavedenpinta vähintään 0,5 m etäisyydellä rakennetun tiivistekerroksen alapinnasta. Salaojan korkeusasema on valittu siten, että se mahdollistaa vesien johtamisen puhdistamolle rakennettavaan kokoojaviemäriin.
8.3.4 Kaatopaikan ulkopuolisen alueen kuivatus
Ympärystien ulkoreunaan kaivetaan avo-ojat ja vedet ohjataan maastoon.
Kaatopaikan lounaisosan maastopainanteeseen kertyvät valumavedet ohjataan M 200 viettoviemäriin, joka asennetaan pohjarakenteen alapuolelle. Vedet johdetaan viemärin avulla kaatopaikan pohjoispuolelle ja edelleen avo- ojituksin olemassa olevaan purkuojaan. Viemärin korkeusasemassa otetaan huomioon, että vedet voidaan tarvittaessa johtaa puhdistamolle menevään kokoojaviemäriin.
Maastopainanteen yläpuolelle kaivetaan niskaojat painanteeseen kertyvien valumavesien määrän minimoimiseksi. Vedet johdetaan maastoon.
8.4 Kaatopaikkavesien johtaminen ja käsittely 8.4.1 Yleinen vesitasetarkastelu
Kaatopaikkavedet koostuvat jätetäytön läpi suotautuneista vesistä sekä likaisista pintavalumavesistä (kaatopaikan sisäinen vesi, suotovesi, pintavalumavesi). Niiden määrä riippuu hydrologisista tekijöistä; sadannasta ja haihdunnasta, jätteen ja peitemaakerroksen ominaisuuksista (mm. pinnan kaltevuus, kasvillisuus) sekä kaatopaikka-alueen pinta- ja pohjavesi- olosuhteista.
Suotoveden määrä muuttuu kaatopaikan iän myötä. Ensimmäisten vuosien aikana osa sadannasta varastoituu jätteeseen, osa kuluu jätteen hajoamis- prosesseissa. Kaatopaikan iän myötä suotoveden määrä kasvaa ja tasaantuu.
Suotoveden ominaismäärä saavuttaa pysyvän korkean tason noin 5,5 vuoden kuluttua täytön aloittamisesta. Kaatopaikka saavuttaa vedenpidätys- kapasiteettinsa noin kolmessa vuodessa.
Kaatopaikalla, jonka pohjarakenteet ovat kunnossa, ja jossa kaatopaikkavesien keräys on järjestetty, arvioidaan muodostuvan kaatopaikkavesiä keskimäärin 7- 16 m3/ha d .
Lyhyellä aikavälillä suotoveden määrä vaihtelee hyvinkin paljon mm. ilmasto- olosuhteista ja kaatopaikan hoitotavasta riippuen. Suurin kuukausittainen suotovesimäärä voi olla moninkertainen keskimääräiseen nähden. Ajallista vaihtelua tapahtuu erityisesti täyttöaikana, kun väliaikainen peitemaakerros on ohut ja maa-aines hyvin vettä läpäisevää. Suurimmat suotovesimäärät syntyvät yleensä keväisin lumen sulamisen aikana ja syksyisin syyssateiden aikaan. Jopa puolet kaatopaikkavesimäärästä muodostuu maalis-toukokuussa.
Kaatopaikkavesimäärä on yleensä pienimmillään kesällä, jolloin haihdunta on suurempi kuin imeytyminen, eikä suotovesiä juurikaan muodostu.
Kun kaatopaikka suljetaan ja sen päälle rakennetaan tiivis pintakerros, suotovesimäärä pienenee. Jos kaatopaikan pintarakenteen vedenläpäisevyys on luokkaa 1 x 10-8 m/s, vähenee vesimäärä noin 20 %:iin vuosittaisesta sadannasta. Suotovesimäärä pienenee entisestään kun tiivistyskerroksen päälle rakennetaan VNp:n mukainen kuivatuskerros ja alue viheriöidään. Hyvällä pinnan tiivistyksellä, salaojituksella ja kasvillisuudella imeytyvän veden osuus voi laskea 10 %:iin sadannasta.
UPM-Kymmene Oyj Kajaanin tehtaan uudella kaatopaikalla arvioidaan muodostuvan käsiteltäviä kaatopaikkavesiä seuraavasti:
Vuositasolla
avoin alue (50 % sadannasta) 266 mm 2660 m3/ha/a peitetty alue (20 % sadannasta) 106 mm 1060 m3/ha/a Suurin kk - valuma
avoin alue (20 % sadannasta) 106 mm 1060 m3/ha/kk peitetty alue (20 % huhtikuun sadannasta 36 mm 360 m3/ha/kk sulamisvedet mukaan lukien)
8.4.2 Kaatopaikkavesien määrä
Täyttöalueilla muodostuvien likaisten, käsiteltävien suoto- ja pintavaluma- vesien määrä täyttötoiminnan eri vaiheissa on arvioitu seuraavaksi:
Vuotuinen vesimäärä (m3/a)
Pinta-ala (ha) 2,2 ha 1,5 ha Yhteensä 1. täyttövaihe 2. täyttövaihe m3/a m3/d l/s I vaihe 5632 5632
II vaihe 5632 3840 9472 26 0,3 III vaihe 2257 1539 3796
Suurin kk-vesimäärä (m3/kk)
Yhteensä Pinta-ala (ha) 2,2 ha 1,5 ha m3/kk m3/d l/s
I vaihe 2341 2341
II vaihe 2341 1596 3937 131 1,5 III vaihe 796 543 1339
Kaatopaikkavesien määrä on suurimmillaan täyttövaiheessa, jossa koko täyttöalue on otettu käyttöön (II toteutusvaihe). Uuden kaatopaikan kokonaisvesimäärä on noin 9 500 m3/a ja noin 26 m3/d. Suurin käsiteltävä vesimäärä 131 m3/d (kuukausikeskiarvo) muodostuu keväällä lumensulamisen aikana. Kasvukaudella (kesä-syyskuu) vesimäärä on pienimmillään.
Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kaatopaikkavesimäärä on pienimmillään kaatopaikkatoiminnan loppuessa (III vaihe), jolloin pintakerroksen sade- ja sulamisvedet voidaan johtaa ympäristöön.
8.4.3 Kaatopaikkavesien johtaminen puhdistamolle
Kaatopaikan suotovedet johdetaan rakennettavaan kokoojaviemäriin M 315, jonka mitoituksessa on huomioitu uuden kaatopaikan suotovesien lisäksi vanhan kaatopaikan alueelta kertyvät suoto- ja pintavalumavedet. Viemäri on mitoitettu virtaamalle 46 l/s.
8.4.4 Kaatopaikkavesien käsittely
Suotovedet käsitellään kallioon louhitussa hapetusaltaassa, johon johdetaan myös vanhalta kaatopaikalta kertyvät kaatopaikkavedet. Sulkemistoimen- piteiden yhteydessä kaatopaikalle rakennetaan suotovesien kierrätysjärjestelmä, jonka avulla käsitellyt vedet kierrätetään takaisin vanhalle kaatopaikalle ja imeytetään jätetäyttöön. Suotovesiä voidaan myös sadettaa puustoa kasvavalle kaatopaikka-alueelle.
Puhdistamolta on vesistöön johdettu vettä vuosikeskiarvona laskettuna keskimäärin 60 - 200 m3/d (v. 1999 - 2005). Vuonna 2004 sadetettiin vanhan kaatopaikan pohjoisosaan kesäaikana (67 d) yhteensä 12 350 m3 (184 m3/d).
Suurimmat vesimäärät on yleensä mitattu keväisin. Kesäkuukausien aikana virtaama on ollut pienimmillään.
Uuden kaatopaikan suotovedet lisäävät puhdistamon tulovirtamaa keskimäärin
26 m3/d. Puhdistamolle tulevien vesien määrä vähenee vanhan kaatopaikan sulkemisen seurauksena vähitellen.
Ilmastusaltaan kokonaistilavuus on noin 500 m3. Ilma johdetaan altaaseen ilmaputkiston avulla. Ilmastusaltaasta vedet johdetaan katettuun laskeu- tusaltaaseen, ja selkeytetyt vedet puretaan mittapatokaivon kautta ojaan,
josta ne kulkeutuvat Kajaanijokeen. Allas tyhjennetään imuautolla kerran vuodessa. Vanhan kaatopaikan sulkemisvaiheessa mittapatokaivoon rakennetaan pumppaamo ja jätetäytön päälle imeytyskaivot, joiden avulla kaatopaikkavesiä voidaan kierrättää takaisin jätetäyttöön.
Selkeytysaltaan mitoitustiedot ovat:
- qmax 15 m3/h
- pintakuorma 0,25 m/h
- viipymä 8 h ennen lietettä; 6 h, kun pohja on täynnä - lietetilavuus 30 m3
- altaan tilavuus 120 m3 - pinta-ala 60 m2
Selkeytysaltaan kuormitus ylittyy keväisin ja suurimpien virtaamien aikana.
Uuden kaatopaikan pohjarakenteen salaojakerros muodostaa noin 4 800 m3:n (30 % x 3,2 ha x 0,5 m) varastotilavuuden, joka riittää varastoimaan suurimmankin vuorokausisadannan aikaisen vesimäärän. Padotustarve otetaan tarvittaessa huomioon lähtökaivon suunnittelussa.
8.5 Kaatopaikkakaasun keräys ja käsittely 8.5.1 Kaasun muodostuminen
Kaatopaikkajätteen aerobisessa hajoamisessa (kompostoituminen) syntyy hiilidioksidia (CO2). Kun aerobiset hajoamisprosessit ovat kuluttaneet jätteen mukana tulleen hapen jätetäytöstä, eikä uutta happea enää pääse virtaamaan jätetäyttöön, alkaa orgaaninen aines hajota anaerobisesti eli mätänemällä.
Anaerobisen hajoamisen lopputuotteena syntyy biokaasua, jonka pääkomponentit ovat metaani CH4 (30-60 %), hiilidioksidi (20-60 %) ja typpi N (10-40 %). Kaasu sisältää pieninä pitoisuuksina useita kloori- ja fluorihiilivetyjä sekä rikkiyhdisteitä, jotka aiheuttava kaatopaikkakaasulle ominaisen epämiellyttävän hajun.
Kaatopaikkakaasun määrään ja laatuun vaikuttavat jätteen koostumuksen (orgaanisen aineen osuus ja sen hajoavuus) lisäksi ympäristöolosuhteet;
kosteus, lämpötila, pH, ravinteet, toksisuus. Kaasunmuodostuksen on todettu estyvän jos kosteuspitoisuus laskee alle 20 %. Metaanintuoton optimi-pH on 7,0-7,2. Tuotto pienenee voimakkaasti kun pH laskee alle 6. Hitaasti hajoavia jätejakeita ovat mm. puu ja kuori, joihin anaerobiset mikro-organismit pääsevät heikosti käsiksi.
Kaasun määrä ja laatu muuttuvat kaatopaikan vanhetessa. Kaasun muodostus yleensä lisääntyy kun jätekerroksen paksuus kasvaa tai kaatopaikka peitetään ja maisemoidaan. Jos jätepenkereen korkeus on useita metrejä, edistyy mätäneminen ja kaasua muodostuu muutamassa kuukaudessa jätteen
läjittämisestä.
UPM-Kymmene Oyj:n vanhalla kaatopaikalla, jolle on läjitetty jätteitä (mm.
lietettä) neljänkymmenen vuoden ajan, muodostuu kaatopaikkakaasua, jonka kaasuntuottokapasiteetti on koepumppauksin todettu olevan 300 m3/h ja metaanipitoisuuden 30 %. Kaasun polttoainetehoksi vuosina 2005-2015 on laskettu 1-1,2 MW. Kaatopaikalle on rakennettu kaasunkeräys- ja käsittelyjärjestelmä, jota sulkemisen yhteydessä tullaan tehostamaan lisäkaivoin. Jollei kaasun hyötykäyttö tulevaisuudessa ole mahdollista kaasu käsitellään biologisesti tai poltetaan.
Uudella kaatopaikalla muodostuvan kaasun määrä ja ominaisuudet selviävät vasta toiminnan aikana. Kaatopaikalle läjitettävän kuitulietteen määrä on vähäinen. Tuhka on epäorgaanista ainetta eikä muodosta kaasua. Ainoastaan sosiaali- ja prosessitilojen jätteet, kuori, puu ja pahvit sisältävät orgaanista ainesta siinä määrin, että biokaasua voidaan olettaa muodostuvan.
Yleisesti arvioidaan kaasua muodostuvan yhdyskuntajätteestä 2-5 m3/ jätetonni (kuivapaino) vuodessa. Kokonaisjätemäärän (noin 300 000 m3/ arvio 300 000 t) ja em. tunnusluvun perusteella voitaisiin kaasun määräksi täyttötoiminnan loppuvaiheessa arvioida 600 000 – 1 500 000 m3/a eli 68-171 m3/h (21- 53 m3/ha/h). Koska teollisuusjäte sisältää huomattavasti vähemmän orgaanista ainesta kuin yhdyskuntajäte, muodostuvan kaasun määrä jäänee arvioitua pienemmäksi.
8.5.2 Kaasun keräys- ja käsittelyjärjestelmät
Kaasunkeräys toteutetaan yleisesti joko pysty- tai vaakajärjestelmillä.
Pystyjärjestelmässä kaasu kerätään jätetäyttöön rakennettaviin pystykaivoihin, joita korotetaan täytön etenemisen myötä. Kaivot rakennetaan esim. rei´itetystä muoviputkesta, jonka ympärille tehdään täyttö soralla tai muulla karkealla kaasua hyvin johtamalla materiaalilla. Putken yläpäähän tehdään kaivo, joka varustetaan tarvittavin liitosyhtein. Pystykaivot voidaan rakentaa myös jälkeenpäin ns. ”kaivonrakennustekniikalla” poraamalla tai lyömällä ne jätepenkereeseen. Jos kaasu käsitellään muualla, liitetään kaivoihin siirtoputket, joiden avulla kaasu johdetaan eteenpäin.
Pystysuorien kaivojen vaihtoehtona on rakentaa keräysputkisto vaakatasoon salaojina. Talteenoton parantamiseksi voidaan kaivantoon levittää hyötykäyttöön soveltuvaa inerttiä materiaalia, joka johtaa hyvin kaasua.
Kaasua johtavien kerrosten rakentamiseen voidaan käyttää myös karkeita ylijäämämaita, inerttiä rakennusjätettä, renkaita, lasimurskaa ym. jäte- materiaalia.
Kaatopaikkakaasun käsittelymenetelmiä ovat kaasun hyödyntäminen energiana, polttaminen soihtupolttimessa tai metaanin hapettaminen biologisesti. Käsittelytapa valitaan muodostuvan kaasun määrän, polttoainetehon ja hyötykäyttömahdollisuuksien perusteella. Kaasun tuoton ollessa alle 10 m3/ha/h ja metaanipitoisuuden jätetäytön pinnassa alle 100 ppm, on kaasun biologinen käsittely suositeltavaa. Aktiivista keräilyä ja käsittelyä käytetään yleensä kaatopaikan kaasuntuotannon ollessa yli 30-40 m3/ha/h.
Kaasun hyötykäyttö on suositeltavaa, kun kaasumäärä ylittää 50 m3/ha/h.
8.5.3 Toteutussuunnitelma
Kaasun keräämiseksi rakennetaan jätetäyttöön jälkikäteen kaksi pystysuoraa kaasukaivoa. Kaasun käsittelytarve selviää vasta, kun kaatopaikalla on riittävästi jätettä. Kaasun keräyssuunnitelma laaditaan myöhemmin. Kaasut johdetaan nykyisen suljettavan kaatopaikan kaasunkäsittelyjärjestelmään.
8.6 Ympärystie
Kaatopaikan läjitysalueen reunaan rakennetaan ympärystie, joka on harjaltaan 5 m leveä. Reunaluiskat muotoillaan kaltevuuteen 1:2. Ympärystien kokonaispituus on noin 700 m. Pengermassoina käytetään alueelta saatavaa louhetta, puhdasta kivennäismaata, tuhkaa tmv.
Ajoneuvoliikenne muodostuu jätteenkuljetusliikenteestä. Tie rakennetaan raskaan liikenteen kantavuusominaisuudet (moduulirekka) ja maaperän routivuusominaisuudet huomioiden.
9. PÄÄSTÖJEN MÄÄRÄ JA LAATU 9.1 Kaatopaikkaveden laatu
Kaatopaikan suotoveden epäpuhtauksien koostumukseen ja pitoisuuteen vaikuttavat jätteiden kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet, ainesosien määrä ja reaktiot keskenään, jätteen olomuoto ja hydrologiset tekijät. Suotoveden laatuun vaikuttavat myös kaatopaikan hoidon taso, kaatopaikalla tapahtuvat biologiset, kemialliset ja fysikaaliset prosessit sekä kaatopaikan ikä.
Yleisesti kaatopaikkavesille on tyypillistä korkea orgaanisen aineksen määrä, korkea typpipitoisuus sekä korkea liuenneiden suolojen määrä. Fosforipitoisuus on tyypillisesti alhainen ja pienempi kuin asumisjätevedessä. Rautaa ja sinkkiä lukuun ottamatta myös raskasmetallipitoisuudet ovat yleensä alhaisia, samoin orgaanisten klooriyhdisteiden pitoisuudet. Teollisuuden kaatopaikoilla metallipitoisuudet voivat tosin olla korkeita.
UPM-Kymmene Oyj:n uudella kaatopaikalla muodostuvan suotoveden laadun arvioidaan pitkällä aikajaksolla olevan samankaltaista kuin nykyisen kaatopaikan jätetäytössä olevan suotoveden (= sisäinen vesi).
Vanhan kaatopaikan sisäisen veden laatu 11.9.2002
min. max. ka.
kok.P µg/l 66 2 300 587 Kok.N µg/l 450 23 000 7850 CODCr mg/l 180 550 338 BOD7 mg/l 19 120 60 SO4 mg/l 2,6 1 000 209
pH 6,8 7 7
Pitoisuuksiltaan suotovesi vastaa vanhojen yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen suotovettä. Uusilla pohjaeristetyillä yhdyskuntajätteen kaatopaikoilla
muodostuvan suotoveden on todettu olevan väkevämpää: kok.P keskimäärin 2,35 mg/l, kok.N 130 mg/l ja CODCr 4600 mg/l.
9.2 Päästöt pintavesiin
Kaatopaikan avoimella täyttöalueella muodostuvat valuma- ja suotovedet johdetaan kaatopaikkavesien keräysjärjestelmään, ja edelleen jätevedenpuhdistamolle, joten ne eivät sellaisenaan kuormita pintavesiä.
Vanhan kaatopaikan sisäisen veden laatuarvoilla ja suurimmalla kaatopaikkavesimäärällä (9 500 m3/a) sekä vv. 2002 ja 2004 mitatuilla puhdistamon keskimääräisillä tehoarvoilla laskettaessa saadaan uuden kaatopaikan laskennalliseksi vesistökuormitukseksi seuraavat arvot:
Kaatopaikan Puhd. teho Vesistökuormitus Pitoisuus kuormitus a) b) a) b) mg/l kg/d % % kg/d kg/d CODcr 0,338 0,009 29 30 0,006 0,006 kok.P 0,587 0,015 67 47 0,005 0,008 kok.N 7,85 0,204 23 9 0,157 0,186
Pitoisuu : Parkinmäen vanhan kaatopaikan sisäinen vesi 11.9.2002 Virtaama 26 m3/d
a) laskettu vuoden 2002 kolmen tarkkailukerran keskiarvona, b) v. 2004 tarkkailutulokset
Käytettäessä pitoisuutena uusien kaatopaikkojen keskimääräisiä suotoveden pitoisuuksia, olisivat kuormitusarvot suuremmat, esim. P-kuormitus 2,34 mg/l x 26 m3/d x teho = n. 0,02/0,04 kg/d.
9.3 Päästöt pohjaveteen
Hakemuksen liitteen 6 mukaisen pohjarakenteen (VE4) läpäisevän suotoveden määrä voi olla enintään 45 mm/a. Jos suotoveden keskimääräiseksi fosforipitoisuudeksi oletetaan 0,587 mg/l, on maaperään ja pohjaveteen pääsevän fosforikuormituksen suuruus noin 1 kg/a (AVL<1) ja CODCr- kuormitus noin 530 kg/a. Tarkastelu on suuntaa antava, eikä ota huomioon esim. suotoveden laadun vaihteluita tai maan pidättymiskapasiteettia.
Päästöjä pohjaveteen voi tapahtua myös viemärivuotojen välityksellä. Haitat voidaan välttää viemäreiden säännönmukaisella tarkastuksella.
9.4 Päästöt ilmaan
Kaatopaikoilla muodostuu yleensä hiukkasmaisia epäpuhtauksia sekä mikrobi- ja sienipäästöjä jätekuormien tyhjennyksen yhteydessä sekä jäteautojen ja kaatopaikkakoneiden liikkuessa täyttöalueella ja jätteen murskausvaiheessa.
UPM-Kymmene Oyj:n kaatopaikalle ei läjitetä biojätteitä eikä jätettä murskata.
Asbestijätteet ja tuhka käsitellään pölypäästöjen eliminoimiseksi mm.
kastelemalla. Kaatopaikkatoiminnan aiheuttamat mahdolliset pölypäästöt ovat paikallisia ja rajoittuvat kaatopaikka-alueelle.
Anaerobisessa orgaanisen aineksen hajoamisprosessissa syntyy jonkin verran rikkivetyä ja merkaptaania, jotka ovat merkittävimmät hajuja aiheuttavat
yhdisteet. Pitoisuuksien on kuitenkin todettu laimenevan hyvin tehokkaasti.
Uudella kaatopaikalla muodostuvan hajun määrä on pieni.
10. ARVIO YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA 10.1 Haittavaikutukset vesistöön
Kajaanin kaupungin alueelta ja yläpuoliselta valuma-alueelta tulee Kajaaninjokeen fosforikuormitus, joka vuosina 2000-2002 oli keskimäärin 147 kg/d (pistekuormitus, hajakuormitus, laskeuma). Koivukosken voimalaitoksen keskimääräinen virtaama MQ 1991-2000 on 89,1 m3/s. Vuosina 2000-2002 oli Kajaaninjoen kesäaikainen pintaveden kokonaisfosforipitoisuus UPM Kymmene Oyj:n ja Kajaanin kaupungin jätevesien purkukohdan yläpuolella (Ouj1) 17 µg/l ja alapuolella (Ouj2) 19 µg/l.
UPM-Kymmene Oyj:n Parkinmäen uudelta kaatopaikalta tulevat kaatopaikkavedet nostavat vesistön fosforipitoisuutta keskimäärin 0,0013 µg/l (kuormitus 0,01 kg/d) ja enintään keskimäärin 0,0052 µg/l (kuormitus 0,04 kg/d). Kuormituksen lisäys on vesistön tilan ja käytön kannalta merkityksetön.
10.2 Vaikutukset luontoon, maankäyttöön ja virkistykseen
Kaatopaikka sijoittuu kaavoitetulle kaatopaikka-alueelle, jolla toimintaa on harjoitettu jo usean vuosikymmenen ajan. Lisäksi kaatopaikan lähistöllä sijaitsee Kajaanin kaupungin vanha suljettu kaatopaikka, jolla toimii ylijäämämaiden läjitysalue. Uudella kaatopaikalla ei ole vaikutusta alueen luontoon. Kaatopaikka ei myöskään muuta alueen maankäyttöä tai virkistys- käyttöarvoa.
10.3 Vaikutukset väestöön
Kaatopaikka ei aiheuta muutosta väestön elinolosuhteisiin.
10.4 Liikennevaikutukset
Kaatopaikalla ei ole vaikutuksia yleiseen liikenteeseen.
10.5 Maisemavaikutukset
Uusi kaatopaikka rakennetaan vanhan kaatopaikan kylkeen, jolloin alueelle muodostuu yhtenäinen täyttömäki. Kun kaatopaikan muotoilussa huomioidaan nykyisen kaatopaikan korkeus- ja mittasuhteet, ei kaatopaikka muuta maisemakuvaa.
11. PUHDISTAMON LUPAEHDOT
Vanhan kaatopaikan lupapäätöksessä (1296Y0018-111, 9.3.2004) on määrätty, että puhdistamolta lähtevä fosforikuormitus ei saa ylittää vuosikeskiarvona laskettuna arvoa 0,1 kg/d.
Puhdistamolta lähtevä keskimääräinen fosforikuormitus on vuosina 2002-2005 vaihdellut seuraavasti:
vuosi virtaama ( m3/d )
1) 2) 3)
2002 75 67
2003 135 66
2004 125 69 200
2005 141 254 219
kuormitus vaihtelurajat (kg/d) (kg/d) (kg/d)
1) 2)
2002 0,06 0,01-0,09
2003 0,07 0,01-0,13
2004 0,06 0,04 0,01-0,06 2005 0,07 0,14 0,01-0,30 1) virtaamalla painotettu
2) näytteenottoajankohtien keskiarvo ( havaintoja 4 kpl) 3) mittausajankohtien keskiarvo ( mitattu kuukausittain)
Vuodet 2002 ja 2003 olivat normaalisateisia. Kesäisin oli kuitenkin pitkiä kuivia hellejaksoja ja rankkasateita, jolloin haihdunta oli voimakasta. Mm.
jokien virtaamat olivat syksyllä 2002 ja keväällä 2003 keskimääräistä pienempiä. Sääolosuhteet heijastuivat puhdistamon pieninä tulovirtaamina.
Vuosi 2004 oli normaalia sateisempi (720 mm/135 %). Heinä-elokuussa satoi lähes 40 % vuosisadannasta. Tarkkailut sattuivat kuitenkin ajankohtiin, jolloin virtaamat olivat keskimääristä huomattavasti pienempiä.
Vuosi 2005 oli normaalisateinen ja harvinaisen lämmin. Kevään ja syksyn tarkkailukerroilla puhdistamon virtaamat olivat kuitenkin huomattavasti keskimääräistä suurempia. Toukokuussa satoi 2,5-kertainen määrä normaaliin (95 mm) verrattuna, ja marraskuussa 2-kertainen määrä (84 mm). Toukokuun suurin vuorokausisadanta 18 mm osui tarkkailua edeltävään vuorokauteen.
Suuret virtaamat näkyivät puhdistamolla huonona selkeytystehona. Vaikka tulevan veden pitoisuudet olivat pienempiä kuin muina tarkkailuajankohtina, oli vesistöön johdettu kuormitus heikon puhdistustuloksen (selkeytystehon) ja suurten vesimäärien vuoksi merkittävästi muita tarkkailuajankohtia suurempi.
11.1 Lupaehtojen tarkistaminen
Käytännön toiminnassa pitäisi päästä alle lupaehtojen hydrologisesti vaikeinakin vuosina. Vanhalta kaatopaikalta tuleva fosforikuormitus on luonteeltaan hajakuormitusta, jolloin merkittävä osa vuosikuormituksesta muodostuu lyhyen ylivalumajakson aikana. Näytteenottoajankohdalla on siten ratkaiseva merkitys kuormituksen suuruuteen ja lupaehtojen toteutumiseen.
Enimmäiskuormitus ylittyy nykyisillä fosforipitoisuuksilla (lähtevä 0,55 mg/l v. 2005), jos purku ojaan on vuositasolla enemmän kuin 180 m3/d.
Runsassateisina ja kylminä vuosina asetettuun kuormitustavoitteeseen voi olla vaikea päästä. Lisäksi toteutuminen edellyttää puhdistamon hyvää fosforinpoistotehoa. Se on tarkkailutulosten perusteella mahdollista, kun virtaama on pieni ja päästään hyvään selkeytystulokseen. Loka-marraskuussa 2002 , jolloin virtaama oli hyvin pieni, (1,3 -20 m3/d), oli P-poistoteho 60-74
%. Sama on havaittavissa vuoden 2004 tuloksissa, joissa heinäkuun tarkkailukerralla päästiin muita ajankohtia huomattavasti parempaan fosforinpoistoon (60 %). Vastaavasti vuoden 2005 toukokuussa, jolloin virtaama oli suuri (610 m3/d), jäi puhdistustulos heikoksi (5 %).
Puhdistamoa ei ole suunniteltu fosforin poistolle. Kaatopaikkavesissä itsessään ei fosforia juurikaan ole, vaan kuormitus tulee hajakuormituksesta (pinta- valumavedet). Jos fosforia ei kyetä poistamaan lainkaan, kasvaa kuormitus yli lupaehdon jo 65 m3/d ylittävällä keskivirtaamalla (tuleva keskim. 1,6 mg/l v.
2005).
Puhdistamon virtaamat tulevat uuden kaatopaikan myötä kasvamaan vuositasolla keskimäärin 26 m3/d ja vesistökuormitus nykyisillä tehoarvoilla laskentatavasta riippuen keskimäärin 0,01 – 0,04 kg P/d. Vanhan kaatopaikan sulkemisen vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä. Tiukka enimmäiskuormitusarvo fosforin suhteen ei anna pelivaraa vaihtelevien olosuhteiden varalta. Tarkkailukertojen harvalukuisuus, tarkkailuajankohtien sattumanvaraisuus (mm. kevättulva) ja sääolosuhteet, jopa kuormituksen laskentatapa vaikuttavat merkittävästi tuloksiin.
Kaatopaikkavesien vesistökuormitusta voidaan arvioida olettaen puhdistamon P-tehon olevan keskimäärin 50 % (ka. 2004 - 2005), jolloin kuormitus keskimääräisillä virtaama-arvoilla ja P-pitoisuuksilla laskettuna olisi 0,11 kg/d.
Jos oletetaan, ettei P-poisto toimi ja uuden kaatopaikan vedet ovat laadultaan nykyisen kaatopaikan vesiä huomattavasti ”äkäisempiä”, olisi kuormitus 0,26 kg/d.
Parkinmäen uuden ja vanhan kaatopaikan kuormitus, laskennallinen kuormitusarvio:
Teho 50 % Teho 0 % Vanha kaatopaikka
Virtaama m3/d 145 145 P-pitoisuus mg/l 0,6 1,4
Kuormitus kg/d 0,1 0,2 Uusi kaatopaikka
Virtaama m3/d 26 26 P-pitoisuus mg/l 0,3 2,35 Kuormitus kg/d 0,01 0,06 Yhteensä Kuormitus (kg/d) 0,11 0,26
Vesistön kannalta tarkasteltuna ei vielä yhden kilonkaan keskimääräinen vuorokausikuormitus aiheuta hakijan mukaan merkittäviä vesistövaikutuksia.
Vaihtelevat olosuhteet ja erilaiset vuodet huomioiva kuormitus voisi olla 0,7 kg/d, mikä nostaa Kajaaninjoen P-pitoisuutta noin 0,08 ug/l. Kuormituslisällä ei ole merkitystä vesistön tilan kannalta. Hakija esittääkin lupaehdon muuttamista siten, että fosforikuormitus vuosikeskiarvona laskettuna on 0,7 kg/d. Keskiarvo lasketaan painotetun virtaaman perusteella.
12. SELVITYS PARHAAN KÄYTTÖKELPOISEN TEKNIIKAN KÄYTTÄMISESTÄ
Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristön pilaantumisvaaraa aiheuttavassa
toiminnassa teknisten ratkaisujen tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan
UPM-Kymmene Oyj:n Kajaanin tehtaan uuden teollisuuskaatopaikan rakenneratkaisut perustuvat ajanmukaisiin, tutkittuihin ja valtakunnalliset tavoitteet täyttäviin materiaaleihin ja rakentamismenetelmiin, joilla varmistetaan, ettei kaatopaikka pääse pilaamaan ympäristöä ja ettei siitä aiheudu terveyshaittaa.
Kaatopaikan suoto- ja valumavedet kerätään ja käsitellään kaatopaikan jäteve- denpuhdistamolla, mikä minimoi niistä aiheutuvat ympäristövaikutukset.
13. KAATOPAIKAN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA 13.1 Päästöjen tarkkailu
Kaatopaikan ympäristövaikutuksien tarkkailemiseksi on laadittu tarkkailu- ohjelmaehdotus, joka on esitetty hakemuksen liitteessä 5. Vaikutuksia vesistön tilaan seurataan Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymän Oulujärven yhteistarkkailun puitteissa. Jätevedenpuhdistamon toimivuutta seurataan tehtaan toimesta puhdistamon kuormitustarkkailuohjelmaan liittyen.
13.2 Kaatopaikan valvonta
Ympäristölainsäädännön ja vesilainsäädännön mukainen valvonta kuuluu Kainuun ympäristökeskukselle. Terveyslainsäädännön mukainen valvonta kuuluu Kainuun maakunta –kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunnalle.
Toiminnanharjoittajan vastuulla oleva kaatopaikan valvonta kuuluu UPM Kymmene Oyj:lle. Valvonnasta vastaa tehtaan turvallisuusosasto, joka tarkkailee ja valvoo kaatopaikan toimintaa ja rakenteita säännöllisten tarkistuskäyntien yhteydessä, ja hälyttää tarvittaessa alueelle apuvoimia, esim.
palokunnan. Turvallisuusosasto ilmoittaa vahinkotilanteesta kuljetustyön johtajalle tai tehtaan ympäristöpäällikölle. Vahinkotilanteesta ilmoitetaan tehtaan toimesta Kainuun ympäristökeskukselle ja Kajaanin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jäteajoneuvojen ja puskukoneen kuljettajat myös havainnoivat kaatopaikan olosuhteissa tapahtuvia muutoksia ja ilmoittavat mahdollisista vaaratilanteista esimiehelleen tai turvallisuusosastolle.
Kulku kaatopaikalle on yksityistien kautta. Parkinmäen jätteenkäsittelyalueella on lukittu puomi, johon kuljettajilla on elektroninen avain. Kaatopaikka- alueella liikennöintiin käytetään vanhan kaatopaikan ympärysteitä.
13.3 Jätteiden määrän, laadun ja sijoituksen valvonta
Kajaanin paperitehtaalla on käytössä sertifioitu toimintajärjestelmä, joka sisältää myös ohjeistuksen jätteitten lajittelusta, jatkokäsittelystä, ja loppusijoituksesta Jätteet lajitellaan syntypisteissään, kierrätykseen ja polttoon kelpaava jäte kerätään erillään ja toimitetaan hyötykäyttöön. Ongelmajätteet toimitetaan luvanvaraiseen käsittelypaikkaan.
Kaikki toiminnanharjoittajat, joilta tulee jätteitä kaatopaikalle, noudattavat
paperitehtaan ohjeistusta alueelle toimitettavien jätteitten käsittelyssä. Jätteiden määrän seurantaa varten on kehitetty kuormakohtaiseen punnitukseen perustuva seurantajärjestelmä, joka on otettu käyttöön vuoden 2002 alussa.
Jätteet punnitaan tehdasalueella.
Asbestijätteet ja raskasöljytuhkat läjitetään pysyvään paikkaan niitä varten varatuille alueille, jotka merkitään selvästi kyltein. Sijaintipaikat on merkitty suunnitelma-asiakirjoihin. Aluerajaus merkitään myös Parkinmäen uuden kaatopaikan tarkkailuohjelman liitekarttaan. Sijoitusalueiden ympärille rakennetaan tuhkavallit, joiden rajaamalle alueelle jätteet läjitetään ja peitetään.
Asbestijätteiden käsittelyssä noudatetaan seuraavia menettelytapoja:
Kuormaa purettaessa pölyämisen estämiseksi kastellaan sekä jäte että läjitysalue tarvittaessa vedellä. Asbestijätteen käsittelyssä noudatetaan huolellisuutta. Koukkujen tai muiden terävien esineiden käyttöä vältetään jätesäkkien käsittelyssä, jotta estetään niiden rikkoutuminen. Asbestijätteet sijoitetaan jätepenkereeseen tehtyyn merkittyyn kaivantoon. Asbestijätteiden peittämiseen käytetään tuhkaa ja kuorta. Peittäminen tehdään välittömästi siten, että peittokerroksen paksuus on vähintään 0,5 m. Kerralla läjitettävän ja peitettävän asbestijätekerroksen paksuus saa olla korkeintaan 1 m. Jollei peittäminen ole mahdollista välittömästi, jätekasat suojataan pressulla, muovisuojalla tai muulla sopivalla peitteellä.
Raskasöljytuhkat stabiloidaan tarvittaessa kalkilla ennen kuin peitetään maa- aineksella tai lentotuhkalla.
13.4 Työsuojelu
Kaatopaikalla työskenneltäessä noudatetaan työsuojeluviranomaisten määräyk- siä ja ohjeita, jolloin työntekijöillä on käytössään asianmukainen suojavaatetus ja työn sitä edellyttäessä hengityssuojaimet.
13.5 Vahinkojen ennaltaehkäisy ja toimiminen vahingon sattuessa
Kaatopaikan suotovesien johtamisjärjestelmä koostuu salaojista, kaivoista ja viettoviemäreistä. Toimintaan liittyvä mahdollinen vahinko on viemäreiden vuotaminen, mistä aiheutuu päästöjä maaperään, ja salaojien tukkeutuminen, jolloin vesipinta jätetäytössä kohoaa. Järjestelmän toimivuus varmistetaan huuhtelemalla putkistoja tarvittaessa. Kunnossapito kuuluu tehtaan kunnossapito-osastolle.
Puhdistamon mahdollisia vahinkotilanteita ovat kompressorin toiminnan häiriytyminen ja lietteen karkaaminen selkeytysaltaasta. Puhdistamolla ei käytetä kemikaaleja. Kompressorin toimintahäiriö aiheuttaa ilmastuksen keskeytyksen, jolloin mahdollinen haitta on lähtevän veden laadun heikkeneminen ja hajupäästö. Puhdistamon toiminnasta pidetään käyttöpäiväkirjaa ja sitä tarkkaillaan ympäristöviranomaisen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Lietteen karkaaminen selkeytysaltaasta estetään tyhjentämällä allas vuosittain imuautolla.
13.5.1 Sortumat, painumat, puutteellinen vakavuus
Jätetäytön sortuminen, epätasaiset painumat ja puutteellinen vakavuus minimoidaan suunnitelmallisella täyttötoiminnalla, jätepenkereen riittävällä tiivistämisellä ja jäteluiskien muotoilulla. Jätteet läjitetään ohuina kerroksina kaatopaikkakoneella tiivistäen. Käsittelemätön jätevesiliete levitetään kerroksiksi, joiden päälle ajetaan tuhkaa sekä kuorijätettä, ja tiivistetään kaatopaikkakoneella. Työluiskan kaltevuus on 1:4…1:10. Lopullinen jäteluiska muotoillaan kaltevuuteen ≤1:4, mikä on riittävän loiva luiskasortumien varalta.
Tiealueille rakennetaan olosuhteiden vaatimat rakennekerrokset ja tiestö pidetään toiminnan edellyttämässä kunnossa.
Jätetäytön epähomogeenisuudesta johtuen voi jätteeseen muodostua välikerroksia, jotka pidättävät vettä. Sisäisen vesipinnan kohoaminen voi epäsuotuisissa olosuhteissa johtaa vakavuuden heikkenemiseen ja suotovesien purkautumiseen. Jätetäytön sisäisen vesipinnan kehittyminen estetään pohjasalaojituksen kunnossapidolla. Jätetäytön sisäisen vesipinnan korkeutta seurataan säännöllisesti jätetäyttöön asennetusta pohjavesiputkesta. Mikäli vesipinta kohoaa hälyttävän korkeaksi ryhdytään toimenpiteisiin sen alentamiseksi.
13.5.2 Routiminen
Suotovesien keräysjärjestelmän (kaivot, viemärit, salaojat) ja alueen tiestön rakentamisessa huomioidaan toiminnan edellyttämä routasuojaus.
13.5.3 Kaatopaikkapalot
Mahdollinen kaatopaikkapalo on turvallisuusriski kaatopaikalla työskenteleville tai siellä vieraileville ihmisille. Kaatopaikkapalo on myös ilmaan kohdistuva ympäristöhaitta. Palo saa yleensä alkunsa jätetäytön puutteellisesta tiivistämisestä ja peittämisestä, paloalttiista jätteestä tai tahallisesta vahingonteosta. Palovaara liittyy myös jätetäytössä tapahtuvaan metaaninmuodostukseen. Metaani muodostaa ilman kanssa 5-15 %:n seoksena räjähdysherkän ja yli 15 %:n seoksena helposti palavan kaasuseoksen.
Kaatopaikalta hallitsemattomasti purkautuva metaani lisää sopivissa olosuhteissa kaatopaikkapalojen vaaraa ja vaikeuttaa palojen sammuttamista.
Kaasun aiheuttamia paloja estetään huolehtimalla jo täyttötoiminnan aikana kaasun hallitusta keräämisestä, käsittelystä ja poisjohtamisesta, jätteen riittävästä tiivistämisestä ja jäteluiskien muotoilusta niin ettei sortumia pääse tapahtumaan. Kaasun ominaisuuksien ja keräysjärjestelmän toimivuuden tarkkailu sisältyy kaatopaikan tarkkailuohjelmaan.
Kaatopaikalle läjitettävä jäte ei sinällään ole palonarkaa. Tuhka on jäähdytettyä ja kostutetaan pölyämisen estämiseksi. Jos kaatopaikalla kuitenkin havaitaan palo, kaivetaan palopesäke auki ja massa jäähdytetään kaivannossa ja lopulta jätepenkereen päällä. Talvella lumen ajaminen ja sekoittaminen palavaan jätteeseen on osoittautunut tehokkaaksi. Kesällä voidaan sekoittamiseen käyttää maata ja vettä. Palopesäkkeen auki kaivamisen ja hajottamisen rinnalla peittäminen on perusteltua palon rajoittamiseksi ja hillitsemiseksi.
13.5.4 Roskaantuminen, pölypäästöt
Roskaantuminen aiheutuu jätteen kuljetusajoneuvoista kuljetuksen yhteydessä irtoavista roskista sekä täyttöalueella tuulen irrottamista kevyistä jätepartikkeleista (kevyt rakennusjäte). Kaatopaikkaeläimet, kuten linnut ja rotat, voivat levittää roskia kaatopaikalta ympäristöön.
Jätetäytön tiivistäminen ja peittäminen vähentää roskaantumista. Roskaan- tuminen rajoittuu kaatopaikan ja sille johtavan yksityisen tien ympäristöön, mistä roskat kerätään pois säännöllisesti, eikä niistä siten aiheudu haittaa ympäristölle.
Kaatopaikkatoiminnan aiheuttamat mahdolliset pölypäästöt estetään kaste- lemalla kaatopaikalle läjitettävä tuhka.
13.5.5 Haittaeläimet
Koska kaatopaikalle ei läjitetä ruokajätettä, ei se houkuttele vahinkoeläimiä.
13.5.6 Haju
Suurimman hajulähteen kaatopaikalla aiheuttaa jätevesilietteiden läjitys.
Lietteen tiivistämisestä johtuen liete joutuu muutamassa kuukaudessa anaerobiseen tilaan, jolloin metaanikäymisprosessi käynnistyy. Anaerobisessa orgaanisen aineksen hajoamisprosessissa syntyy metaania ja hiilidioksidia sekä jonkin verran rikkivetyä ja merkaptaania, jotka saattavat aiheuttaa kaatopaikan välittömään ympäristöön pääasiassa kesällä hajuhaittoja.
Jätetäytön peittäminen, hallittu kaasun keräys ja käsittely ennaltaehkäisevät ja vähentävät hajujen muodostumista. Jätevesien ilmastamisella ehkäistään myös hajun muodostumista.
13.5.7 Melu ja liikenne
Kaatopaikkatoiminnasta aiheutuva melu on peräisin jätteenkuljetusliikenteestä ja levityskalustosta. Melu ei tule ylittämään Lääkintöhallituksen ohjearvoja.
Liikenne ajoittuu pääsääntöisesti päiväsaikaan klo 7-16, mutta on mahdollista myös muulloin. Koska kaatopaikka ei sijaitse asutusalueella, eikä jätteen- kuljetukseen käytetä yleisiä tiealueita, ei melusta ja liikenteestä ole haittaa asutukselle.
14. KAATOPAIKAN TARKKAILUOHJELMAEHDOTUS
Kaatopaikan tarkkailuohjelmaehdotus on esitetty hakemuksen liitteessä 5.
15. RAKENTAMISAIKATAULU JA RAKENTAMISKUSTANNUKSET
Kaatopaikan rakentaminen ajoittuu vuosille 2006-2007. Kesällä 2006 tehdään pohjan tasaustyöt ja rakennetaan ympärystieosuudet kaatopaikan etelä- ja pohjoispäähän sekä viemäröinti jätevedenpuhdistamolle. Seuraavana vuonna
