Osa 2. Tavoiteltava kieli

Osa 2. Tavoiteltava kieli

Mikä helppoa, mikä vaikeaa?

 Seija Korhonen (2001) kysyi oppijoilta (n 325) kielen

rakenteen solmukohtia.

 Helpointa: ortografia ja ääntäminen

 Vaikeinta oikean sijan valinta (23

% oppijoista), verbien rektio (14

%), partitiivi (13 %), astevaihtelu (11 %), puhe- ja kirjakielen erot (11 %), suomen kielen erilaisuus muihin kieliin verrattuna (11 %) ja taivutus (10%)

Miks nyt on partitiivi?

2010)

 Partitiivi esiintyy subjektin, objektin ja predikatiivin sijana, numeraalien ja

mittayksiköiden kanssa sekä tervehdyksissä

 Kysymys: Mikä suomen kielessä oli alussa kaikkein hankalinta?

 Klaudia: Alus varmaan se objekti tai

muullekin hirveän niinku sekava et hää mistä tiedän milloin tulee mitä ja miksi jotkut sanoo, että minä vaikka minä

tapaan

 pekan ja toinen sanoo minä

tapaan pekkaa et miks nyt on partitiivi ja tollasta et niinku

ajattelen et se on koko henkilö.

Opetussuunnitelmat

 

1980 Pakolaistoimikunnan mietintö

1989 Pakolaisasiain neuvottelukunta

1994 Pakolais- ja siirtolaisuusasiain neuvottelukunta

2009 Ulkomaalaislaki

 

Varsinaiset opetussuunnitelmat

1993 Luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten maahanmuuttajien laajennetun alkuopetuksen opetussuunnitelma

1994 Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet

1996 Lukion opetussuunnitelma

1999 Päättöarvioinnin kriteerit

2003 Lukion opetussuunnitelman perusteet

2004 Perusopetuksen opetussuunnitelma

2008 Opetushallituksen kotisivu

  Opetushallituksen oppaat

 Koulukohtaiset, kuntakohtaiset opetussuunnitelmat

 Turun normaalikoulun kotisivu

Funktionaalista vai formaalista?

 Funktionaalinen kielenopetus tähtää toiminnalliseen

kaksikielisyyteen

 Kieli nähdään viestinnän välineeksi

 Ymmärrettävyys on tärkeämpää kuin muodollinen hallinta

 Formalistit Funktionalistit

 Kielen analyysi Kielen käyttö

 Deduktio Induktio

 Kieliopin säännöt Kielen rakenne

 Oppimateriaali ja opettaja Oppijan

oma aktiivisuus

 Kirjoitettu kieli Puhuttu kieli

(Salmela 2011, 11.)

Rosa Salmela (2011)

 30 opettajan, 22 oppijan haastattelu

 Millaisia formaalisia ja

funktionaalisia piirteitä S2- opettajien

haastatteluvastauksissa on nähtävissä? Ovatko opettajat tietoisia opetuslinjauksistaan?

 Mitä opiskelijat toivovat S2- opetukselta?

 Onko eroja oppimistuloksissa?

Funktionaalisuus

 oppijalähtöistä, käyttöpohjaista ja kielen viestinnällisiä

ominaisuuksia painottavaa

 Formaaliseen kielenopetukseen liitetään sellaisia ominaisuuksia kuin teoreettisuus,

rakennepainotteisuus, opettajalähtöisyys ja järjestelmällisyys

Opettajaryhmät

 1) maahanmuuttajien

valmistavan opetuksen parissa työskentelevät (n 5)

 2) perusopetuksen ja

ammatillisen koulutuksen S2- opettajat (n 11)

 3) aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön S2-opettajat (n 12)

 4) suomi-koulujen opettajat (n 2)

Tulokset

 Opettajat soveltavat sekä

funktionaalisen että formaalisen opetustavan periaatteita

opetuksessaan, joskin painopiste oli funktionaalisuuden puolella.

 Opettajat suosivat työtapoja, joissa korostuu oppijan

sosiaalisuus (ryhmätyöt,

keskusteluharjoitukset), mutta myös luennoivaa opetusta ja tehtävien tekemistä yksin

käytettiin jonkin verran.

 Opettajat käyttivät itse tehtyjä materiaaleja ja oppikirjoja.

 määrittelivät itsensä enemmän funktionaalisiksi (60 %) kuin

formaalisiksi

 Opiskelijat olivat enemmän

formaalisen opetuksen kannalla kuin opettajat.

 Tutkimuksen lopussa olleesta prolatiivin (maitse, meritse,

postitse) itseopiskelumateriaalin aukko- ja lauseselitystestistä

selvisi kuitenkin paremmin

formaalisen opetuksen ryhmä kuin funktionaalinen ryhmä.

Sanaston opetusmenetelmien vertailu

 sanalista

 elaborointi (uusi asia nivoutuu siihen, mitä oppija tietää jo

ennestään)

 opettajan konteksti ja

 Sanaperhe

 kolme vertailuryhmää, joista selvitettiin, osataanko

tutkimussanoja ilman opetusta  

 Tutkimuksen sanamäärä oli 120, substantiiveja, adjektiiveja ja

verbejä kutakin 40 kpl.

 Jokaisella opetusmenetelmällä opetettiin 30 sanaa.

 tunnissa opittavien sanojen määrä voi vaihdella 9—55 ja sanojen olisi toistuttava

seitsemän kertaa, jotta ne jäisivät mieleen.

 Sanat oli valittu siten, että ne eivät kuulu oppikirjojen sadan yleisimmän sanan

joukkoon

 Sanalista

 huhu, ien, liemi, lisko, meteli, mitta, polku, tarha, tuki, tungos

 hassu, ihanteellinen, kostea, kunnollinen, kypsä, leuto, pyöreä, soikea, työläs, virkeä

 aavistaa, huuhdella, kuivata, paukkua, pinota, purkaa, pyyhkäistä, toipua,

viihdyttää, yllättyä

Elaborointi

 elämys, ilme, kaiku, kuilu, maku, mauste, navetta, perhonen,

saparo, syli

 ahdas, aito, edullinen, herkkä, lievä, mehukas, nihkeä, ontto, tilava, tunnollinen

 anoa, arvostaa, haukotella, huitoa, katua, kyetä, pilkkoa, raapia, silittää, sujua

Opettajan konteksti

 kotelo, kuisti, kulho, köhä, lepo, penaali, ruumis, savi, tähti, uhka

 ilkeä, kurja, lempeä, mieto,

raikas, synkkä, tanakka, tiheä, totinen, villi

 hermostua, inhota, kasvattaa,

kierrättää, luetella, niiata, revetä, saastuttaa, toteutua, ulottua

Sanaperhe

 herkku — herkutella — herkullinen

 kihara — kihartaa — kiharainen

 oire — oirehtia — oireeton

 säde — säteillä — säteittäinen

  itsenäisyys — itsenäistyä — itsekäs

 raakile — raaistaa — raaka

 väljyys — väljentää — väljä

 nielu — niellä — nieleskelevä

 syy — syyttää — syyllinen

 vihkiäiset — vihkiytyä — vihkimätön

Sanalistojen opetus

 Sanelu, oppilaat kirjoittivat sanat,

 merkityksen sai tarkistaa paperista

 Kotitehtäväksi tuli sanojen opettelu listasta.

Elaborointi

 Opiskelijat jaettiin pieniin ryhmiin ja he saivat tuottaa lauseita, joissa

opiskeltavat sanat esiintyivät. Lopuksi koko ryhmän kanssa lauseet käytiin läpi ja kukin ryhmä selitti ja opetti toisille

tuottamansa lauseet ja niissä esiintyvät uudet sanat. Lopuksi kaikki lauseet

koottiin yhteen paperiin, jonka kaikki saivat itselleen. Kotitehtäväksi tuli

kolmen pienen kertomuksen tuottaminen sanoista.

Opettajan konteksti

 Sanat opetettiin erilaisilla selittämiskeinoilla, mm.

konkreettisia esineitä, piirtämistä ja sanan selittämistä.

Harjoituksissa oppijan oma

aktiivisuus on tärkeää, sanaa pitää käyttää uudessa

kontekstissa. Kotitehtäväksi tuli muuttaa sanoja monikkoon.

Sanaperheet

 Oppijoita pyydettiin itse

muodostamaan assosioimistaan sanoista uusia sanoja. Sanat

kirjoitettiin taululle. Niitä tuli

paljon enemmän kuin valitut 30 sanaa. Lopuksi valitut käytiin läpi ja niistä annettiin moniste.

Kotitehtävänä oli taivuttaa sanoja tiettyihin muotoihin.

Tulokset

 elaborointi ja sanalista olivat

tehokkaampia opetusmenetelmiä kuin opettajan konteksti ja

sanaperhe

 Parhaiten osattiin substantiivit ja heikoiten verbit.

 Sanaperhe oli suurimmalle osalle liian vaikea opetusmenetelmä.

Mielipideleikki 7. luokalla

 Opettaja antaa oppilaille käsiteltävään

tekstiin liittyvän provosoivan väitteet, johon oppilaiden pitää reagoida valitsemalla oma suhtautumistapa viidestä vaihtoehdosta:

 Olen täysin samaa mieltä väittämän kanssa

 Olen osittain samaa mieltä väittämän kanssa

 En osaa sanoa

 Olen osittain eri mieltä väittämän kanssa

 Olen täysin eri mieltä väittämän kanssa

 Opetustilaan sovitaan fyysinen alue eri vastausvaihtoehtoja

varten. Oppilaat siirtyvät seisomaan valitsemansa vaihtoehdon tilaan.

 Jokainen kertoo vuorollaan, miksi hän valitsi oman

suhtautumisensa.

 Marjo Leppäniemi (2007)

 Adlerin ja Rouglen kirja

 Tutkimus oli mielipide- ja

vertailututkimus, joka perustui kyselylomakkeella ja

haastattelulla saatuun tietoon.

 Siinä oli alku- ja loppumittaus

sekä viiden oppilaan haastattelu.

 Tulokset

 42 % katsoi, että mielipideleikki sopi mielipiteen ilmaisemisen ja perustelemiseen

Mielipideleikin vahvoja puolia

 Jokainen oppilas joutuu

perustelemaan mielipiteensä ja jokainen saa sanoa, mitä itse

ajattelee.

 Monia mahdollisuuksia muokata leikkiä kullekin ryhmälle

sopivaksi.

 Leikin voi toteuttaa yksilöllisenä mielipiteen ilmauksena ja

perustelemisena tai ryhmäilmaisuna.

 hyvä väline uusien sanojen opettelemiseen

Novellikeskustelu

 Heidi Vaarala (2009)

 Riikka Takalan novelli Sima

 Aineisto koostui 12 keskustelusta, joissa kussakin keskusteli kolme opiskelijaa 30—45 min

 Onko novellissa joitakin tyypillisiä suomalaisia piirteitä?

 Onko novellissa huumoria?

  

Teksti luettiin kotona

 Sai käyttää sanakirjaa

 informantteja oli 36, joista 21 oli L2-lukijoita ja 15 L1-lukijoita

 He keskustelivat kolmen hengen ryhmissä

 Opiskelijoilla kyky opiskella

kokonaan suomen kielellä (B:B2- tai C:C1-taso)

Tutkimuskysymykset

 Teksti ja vuorovaikutus

 Mihin tekstin tasoon S2-oppijan huomio keskittyy hänen lukiessaan tekstiä?

Miten vuorovaikutuksessa luodaan sanoille merkityksiä?

Miten S2-oppijat rakentavat asiantuntijuuttaan lukijoina?

Tulkinnan taso

Miten kehyksiä ja skeemoja avaamalla pääsee käsiksi monikulttuuriseen merkityksenantoprosessiin?

Miten ryhmässä rakennetaan tekstin konkretisaatioita (aikaa, paikkaa, henkilöitä jne.)?

Miten yhdessä rakennettu sanoille annettu merkitys vaikuttaa tulkintaan?

  

Tuloksia

 L2-lukijoilla symbolien käsittely oli niukempaa.

 L1-lukijat hyväksyivät novellille monia tulkintamahdollisuuksia

 L2-lukijat sen sijaan etsivät aktiivisemmin yhtä sopivinta tulkintaa ja kokivat tulkintojen moninaisuuden ymmärtämisen ongelmaksi.

 Lukioikäisten monikontaivutus:

 Kaivapalu, Annekatrin. 2005.

Lähdekieli kielenoppimisen apuna.

Jyväskylä studies in humanities 117.

 Sananmuodostustaidot:

Penttinen, Kati. 2010. Voisitko apua?

Suomi toisena kielenä -oppijoiden sananmuodostustaitojen jäljillä.

Jyväskylän yliopisto. Suomen kielen pro gradu –työ.

Virolaisten puhesuomen piirteet

 Hanna-Ilona Härmävaara (2009)

 Nominien hallinta:

 Rekimies, Anu. 2011. Nominit kymmenen aikuisen

maahanmuuttajan kirjoitetussa ja puhutussa suomen kielessä.

Turun yliopisto. Kieli- ja

käännöstieteiden laitoksen pro gradu –tutkielma.

Sanavalintavirheet

 Denisyuk, Anna. 2010.

Sanavalintavirheiden tyypit ja taustaa suomenoppijoilla. Turun yliopisto. Suomen ja sen

sukukielten maisteriohjelman pro gradu –tutkielma.

Virolaisten puhesuomi

 Härmävaara, Hanna-Ilona 2009

 Vokaalien keston variaatio virolaismuuttajien

puhesuomessa.

 Helsingin yliopisto. Suomen

kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen pro gradu –tutkielma.

