Yläluokan elämää 1600-luvun Pariisissa näkymä

70 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2020 KIRJALLISUUS

Yläluokan elämää 1600-luvun Pariisissa

Filosofian tohtorit Rose-Marie Pea- ke ja Riikka-Maria Rosenberg ovat tarttuneet akateemisiin tutkimusai- heisiinsa, ravistelleet niistä hiukan pölyä ja kirjoittaneet yhdessä kiin- nostavan tietokirjan. Molemmat kirjoittajat ovat tutkineet erityi- sesti uuden ajan alun Eurooppaa, varsinkin Ranskaa. Rosenbergin erikoisalueita ovat muoti, eliitin asumiskulttuuri ja seksuaalisuus, Peaken tutkimusteemoja ovat su- kupuoli, seksuaalisuus ja uskonto.

Kirja keskittyy kolmen yläluok- kaisen naisen elämään ja käsitte- lee heidän kauttaan 1600-luvun Pariisia ja naisen toimintamahdol- lisuuksia. Keskeiset naiset ovat markiisitar Marie de Sévigné, kur- tisaani Ninon de Lenclos ja pyhi- mykseksi kanonisoitu Louise de Marillac.

Kirjassa on johdantoluvun li- säksi neljä päälukua, jotka käsit- televät asumiskulttuuria, pukeu- tumista, suhteita ja seksiä sekä ikääntymistä ja kuolemaa. Jokai- nen pääluku sisältää kaksi osaa, joista Rosenberg on kirjoittanut ensimmäiset, maallisempiin seik- koihin keskittyvät luvut, ja Pea- ke jälkimmäiset, joissa käsitellään enemmän uskonelämän asioita.

Monilla kirjan luvuilla on raflaavia otsikoita, kuten ”Pyhä sadomaso- kistilesbo”, ”Kuollut jo eläessään”

tai ” Lapset − uhka vai mahdolli- suus”.

Markiisitar, kurtisaani ja pyhimys

Kirjan päähenkilönaiset olivat kaikki yläluokkaisia. Heistä jokai- nen sai jonkun verran koulutus- ta sen lisäksi, että osasi lukea ja kirjoittaa. Marie de Sévigné ja Ni- non de Lenclos olivat suunnilleen samanikäisiä, he asuivat aikuisi- na samassa kaupunginosassa ja heillä oli ainakin osittain yhteinen tuttavapiiri. Louise de Marillac oli heitä vanhempi, mutta todennä- köisesti kaikki kolme naista aina- kin tiesivät toisensa.

Marie de Sévigné (1626−96), syntyään Marie de Rabutin-Chan- tal, oli varakkaan paronin ja paro- nittaren tytär. Hän meni naimisiin markiisi Henri de Sévignén kanssa ja sai kaksi lasta, pojan ja tyttären.

Aviomies kuoli kaksintaistelussa puolustaessaan silloisen rakasta- jattarensa kunniaa, ja Madame de Sévigné jäi leskeksi 25-vuotiaana.

Ninon (Anne) de Lenclos (1623−1705) syntyi köyhään aate- lisperheeseen. Hänen kerrotaan olleen älykäs, viehättävä ja hen- kevä, kaksikymmenvuotiaana hän oli jo vakiinnuttanut asemansa yläluokan miesten suosiossa. En- nen pitkää hänestä tuli Ranskan tai ehkä koko Euroopan kuuluisin kurtisaani.

Louise de Marillac (1591−1660) oli aatelismiehen, Louis de Maril- lacin avioton tytär. Aviottomuu- destaan huolimatta hän sai erin- omaisen aatelistytön kasvatuksen.

Hänen aviopuolisonsa Antoine Le Gras oli ylempää porvarissäätyä.

Perheeseen syntyi yksi lapsi, poi- ka. Louise de Marillac jäi leskeksi vuonna 1625. Vuonna 1633 Maril- lac perusti Laupeudentyttäret-si- sarkunnan, jota hän johti yhdes- sä rippi-isänsä kanssa. Järjestö on nykyään eräs tunnetuimmista lau- peudentyöhön erikoistuneista ka- tolisista sisarkunnista. Paavi Pius XI julisti Louise de Marillacin pyhi- mykseksi vuonna 1934.

Aikamatka barokin aikaan Kirjan luvut alkavat fiktiivisillä ker- tomuksilla päähenkilöiden elä- mästä ja ajatuksista. Kun käsitel-

lään satoja vuosia sitten eläneitä ihmisiä, lähteet ovat väistämättä aukkoisia ja paljon jää pimeään tai ainakin hämärään. Käsitellyt nai- set ovat kuitenkin olleet aikan- sa julkisuudessa ja heistä on jää- nyt monenlaisia tietoja, virallisia asiakirjoja, mainintoja muiden kir- joituksissa ja vaihtelevassa mää- rin myös heidän omia tekstejään.

Heistä jokaisesta on myös ole- massa kuvia ja heidän muotoku- vansa ovatkin nähtävänä kirjan ensimmäisessä värikuvaliitteessä.

Kirjoittajat ovat aloittaneet tar- kastelun asumisesta. Tunnettujen naisten asuinpaikkoja tiedetään, ja se, mitä ei tiedetä juuri heidän ko- deistaan, saa selityksen muiden vastaavien asuntojen kuvauksis- ta. Samaten pukeutumista käsit- televässä osassa käsitellään Parii- sia muotikaupunkina ja tuon ajan eliitin pukeutumista laajemmin.

Yksityiskohtia saadaan esimer- kiksi Marie de Sévignén kirjeistä, joissa hän on pohdiskellut paljon omien ja lastensa asujen yksityis- kohtia. Hän kuvailee kirjeissään tarkasti myös hovissa näkemiään upeita pukuja. Kirjoittajat esittele- vät myös kiinnostavia yksityiskoh- tia uskonnollisten naisten pukeu- tumisessa.

Nykylukijaa kiinnostaa tietys- ti myös seksi. Katolisessa Pariisis- sa seksuaalisuus oli tarkoin mää- riteltyä, mutta kaksinaismoraali kukoisti. Yläluokan avioliitot olivat sukujen strategisesti suunnittele- mia. Yläluokan maksulliset seu- ralaiset olivat aikansa kohujulk- kiksia, aivan toista kuin ilotalojen ja katujen prostituoidut. Kirjoitta- jat kuvaavat myös ajan luostari- elämää: nunnat olivat luopuneet maallisesta rakkaudesta, mutta uskonnollinen rakkaus Jeesuksen morsiamena saattoi olla myös hy- vin ruumiillista.

Lopulta myös Peaken ja Rosen- bergin naiset ikääntyivät ja kuoli- vat. Kirjoittajien mukaan erityisesti maallisen yläluokan piirissä ikään- tyvä nainen oli henkilö, jota sai hyljeksiä ja jolle sai nauraa. Kuo- lema sen sijaan oli vakava asia.

Hyvä kuolema tapahtui ihmisten

TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2020 71

keskellä, kuolevan piti olla tajuis- saan niin kauan kuin mahdollista ja mahdollisimman suuri kärsimys ennen kuolemaa oli eduksi.

Kolmen varsin erilaisen nai- sen elämän kuvaaminen avaa kiin- nostavasti 1600-luvun yläluokan pariisitarten elämää ja mahdolli- suuksia. Kirjoittajat osoittavat, että erityisesti leski oli asemassa, jos- sa hän voi vaikuttaa paljon omaan elämäänsä. Lisäksi hänellä piti olla koulutusta, suhteita ja varallisuut- ta. Samalla kirja kertoo yläluokan kerskakulutuksesta ja valtavista yhteiskunnallisista eroista.

Korsetti ja krusifiksi on runsas, monipuolinen aikamatka 1600-lu- vun Pariisiin. Kirja on niin täynnä kiinnostavia yksityiskohtia, että sii- hen palaa mielellään uudelleen.

Neljä värikuvaliitettä ja runsas mustavalkokuvitus antavat vielä kuvien kautta lisätietoja barokin ajan elämästä.

MERJA LEPPÄLAHTI

Kirjoittaja on folkloristi, tietokirjailija ja kriitikko.

KIRJALLISUUS