T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 2 79
Välähdyksiä itämaisesta
kauneudesta
Outi SmedlundMinna Eväsoja (toim.): Itämainen estetiikka. Gaudeamus 2011.
Tokiossa sijaitsevassa Japanin val- tion Kokuritsu Shinbijutsukan -tai- dekeskuksessa oli maaliskuus- sa 2012 esillä laajamittainen kalli- grafianäyttely. Suuret näyttelyhal- lit täyttivät vieri viereen sijoitellut, jäntevien tai herkkien ja energis- ten siveltimenvetojen kalligrafia- teokset. Kokonaisvaikutelma kä- velystä kirjoitusmerkkien luoman maiseman keskellä lumoaa, mut- ta näiden teosten suhteen euroop- palainen katsoja tuntee auttamatta olevansa heikoilla jäillä.
Siksi estetiikan dosentti Minna Eväsojan toimittama Itämainen es- tetiikka on tervetullut uutuus. Ar- tikkelikokoelma antaa välineitä ymmärtää Aasian ja Lähi-idän tai- deteosten taustalla vaikuttavaa es- teettistä ajattelua ja avaa siten oven niiden rikkaampaan vastaanot- toon.
Aasian ja Lähi-idän kulttuuri- en kotimaiset asiantuntijat tarjoa- vat Itämaisessa estetiikassa väläh- dyksiä tutkimusalueensa esteetti- siin ilmiöihin. Teoksessa käsitel- lään muun muassa intialaista ja arabialaista kirjallisuutta, Kaak- kois-Aasian arkkitehtuuria ja teat- teria, suufien musiikkia sekä Meso- potamian ja Egyptin kuvataidetta ja esinekulttuuria. Kiinan kolmen kaunotaiteen – runouden, kalligra- fian ja maalaustaiteen – esittelyyn on omistettu yksi luku ja Eväsojan oma artikkeli käsittelee kokonais- valtaista esteettistä elämäntapaa ja- panilaisessa kontekstissa.
Kirja kurottaa laajalle kolmessa mielessä. Sen aikaperspektiivi ulot- tuu 3000 vuodesta eaa. nykypäi- vään. Spatiaalisesti käsittelyn tar- kennuspisteet levittäytyvät koko Aasian mantereelle. Eri taiteenla- jeihin keskittyvät artikkelit luovat lisäksi rikkaan kokonaiskuvan es- teettisten ilmiöiden moninaisuu- desta. Vaikka painopiste on tai- teessa ja taiteenfilosofiassa, tulevat länsimaisessa estetiikantutkimuk- sessa viime vuosina paljon huomi- ota saaneet ympäristöestetiikan ky- symykset myös huomioon otetuk- si, sillä monissa artikkeleissa on viittauksia luonnon ja rakennetun ympäristön esteettisen arvostami- sen tapoihin. Taidetta itsessään kä- sitteenä problematisoidaan tässä teoksessa, jossa kirjoittajat pohti- vat ja tuovat esiin taiteen kulttuu- risidonnaisia merkityksiä.
Osa Itämaisen estetiikan artik- keleista esittelee Aasiassa ja Lähi- Idässä muotoiltuja esteettisiä teori- oita. Kokoelma sisältää muun mu- assa Virpi Hämeen-Anttilan kir- joittaman kattavan johdatuksen intialaisiin kirjallisuusteorioihin ja Minna Törmän Ming-kauden lop- puajan taiteen luokitteluja ja arvot- tamisen kriteereitä käsittelevän ar- tikkelin. Nämä ovat kysymyksen- asetteluja, joita kirjan nimen puo- lesta osaa odottaa, onhan estetiikka länsimaisessa tieteessä juuri kau- neu den filosofiaa, tutkimusta tai- teen ja ympäristön esteettisestä ar- vostamisesta sekä esteettisestä ko- kemuksesta.
Itämaisessa estetiikassa on myös artikkeleita, jotka lähtevät teosten ja esineiden esittelystä sekä tulkit- sevat niitä kulttuurisista lähtökoh- distaan. Mesopotamian asiantunti- ja Pirjo Lapinkivi ja egyptologi Jaa- na Toivari-Viitala tuovat näkyväksi
historiallis-esteettisiä käytänteitä, joita arkeologinen tutkimus on tehnyt mahdolliseksi rekonstruoi- da. Jukka O. Miettinen johdattelee puolestaan artikkelissa ”Kerrok- sellisuuden logiikka Kaakkois-Aa- sian estetiikassa” lukijan tarkaste- lemaan kanssaan eri kulttuurivai- kutteiden vuoropuhelua Kaakkois- Aasian estetiikassa.
Kokonaisuutena artikkelit haas- tavat lukijaa kysymään, mitä taide on, mitä estetiikka on, mitä kult- tuuri on tai mitä itämainen on. Esi- tellyt ilmiöt peilautuvat länsimai- siin vastinpareihinsa sekä näyttä- vät ne ja myös lukijan niitä koske- vat käsitykset uudella tavalla. Osa artikkelikokoelman kirjoittajista kehottaa lukijaa eksplisiittisestikin tällaiseen pohdintaan, esimerkik- si Jaakko Hämeen-Anttila tehdes- sään vertailuja klassisen arabialai- sen kirjallisuuden ja surrealismin välillä. Hänen artikkelinsa kuuluu kokoelman filosofisesti orientoitu- neeseen puoleen avatessaan meta- foran vaikuttavuuden syntyä klas- sisessa arabialaisessa runoudessa ja sen yhteyttä keskiaikaiseen arabia- laiseen maailmankuvaan.
Johdannossa Eväsoja toteaa:
”Kirjoittajat tutkivat itämaisia kult- tuureja niiden omista lähtökohdis- ta pyrkien välttämään itämaiden mystifiointia tai eksotisointia.” Toi- nen yhteinen lähtökohta tai kirjan artikkeleita yhdistävä teema on ar- jen estetiikka. Esteettiset ilmiöt esi- tellään suhteessa niitä ympäröivään elämään. Kirkkaimmin tämä tulee esiin Eväsojan omassa chanoyuta eli japanilaista teetaidetta käsitte- levässä artikkelissa. Eväsojan tut- kimus kerii esiin sen, miten tai- de, elämä ja zen nivoutuvat yhteen teemestareilla. Chanoyussa arkisis- ta askareista, kuten siivoamisesta ja
80 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 5 / 2 0 1 2
teen sekoittamisesta, tulee taidetta, ja tämän taiteen harjoittaminen on yksi mahdollinen tie kohti valais- tumista. Mikko Viitamäki puoles- taan tutkii kirjoituksessaan esteet- tisen kokemuksen rakentumista ja sen suhdetta uskonnolliseen mysti- seen kokemukseen suufien runou- dessa, musiikissa ja tanssissa.
Useimmat Itämaisen estetiikan artikkeleista keskittyvät historial- listen ilmiöiden tarkasteluun. Lu- kijassa herää halu tietää, mitä Aa- siassa ja Lähi-idässä tapahtuu este- tiikan kentällä juuri nyt. Jatko-osal- le olisi siis varmasti kysyntää.
Kirjassa on mukana havainnol- listavaa mustavalkoista kuvitusta, mutta paikoin olisin toivonut väri- kuvia ja vielä lisää teosesimerkke- jä. Kirjaan liitetty kirjallisuusluet- telo kuitenkin opastaa oivallisesti lisätiedon lähteille, ja internet-ai- kana kuvahauista löytää vaivatto- masti lisää visuaalista havaintoma- teriaalia.
Tämän kirjan toimittaminen on kulttuuriteko. Se soveltuu yleis- tajuiseksi johdatukseksi ja oppi- kirjaksi aluetutkimukseen ja este- tiikkaan. Antoisimmillaan Itämai- nen estetiikka on kuitenkin lukijan henkilökohtaisen ajattelun kehit- täjänä. Se auttaa aistimaan maail- maa enemmän tarjotessaan vaih- toehtoisia ajattelemisen, näkemi- sen ja tuntemisen tapoja.
Kirjoittaja on filosofian maisteri, Japa- niin erikoistunut väitöskirjantekijä ja tuntiopettaja Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitoksella.
Sata elämänmakuista tarinaa oopperasta
Pekka Hako Juhani Koivisto: Suurten tunteiden talo. Kohtauksia Kansallisoopperan vuosisadalta 1911–2011. WSOY 2011.
Wikipedia määrittelee oopperan seuraavasti:
Ooppera on näyttämötaidemuoto, jossa yhdistyvät musiikki ja näytelmä.
Oopperassa on usein täysimittainen sinfoniaorkesteri. Pääosassa ovat kui- tenkin laulajat. Oopperan tekstiä, jota kutsutaan nimellä libretto, lauletaan oopperan aikana tavallisesti kahdella laulutyylillä. Resitatiivi on puhemaista laulua, joka kuljettaa juonta eteenpäin.
Resitatiivien välillä olevia lauluja kut- sutaan aarioiksi. Lisäksi oopperateok- siin kuuluu usein duettoja, kuorokoh- tauksia ja orkesterin esittämiä alku-, väli- ja loppusoittoja.
Tämä määritelmä koskee oop- peraa sävellyksenä. Kun näkökul- ma laajennetaan kattamaan ooppe- ralaitos sekä siihen tavalla tai toi- sella kytkeytyvät ihmiset ja hei- dän väliset suhteensa, aletaan olla oikeilla jäljillä matkalla oopperan syvimpään olemukseen. Suurelta yleisöltä näkymättömissä jylläävät voimakkaat elämykset – mielipa- hat ja mielihyvät sekä keskinäinen kilpailu; silti kaiken onnistumisen perustana on yhteistyö. Ooppera- talo on ristiriitojen taistelutanner.
Siksi Suomen kansallisoopperan päädramaturgin Juhani Koiviston monipuolinen ja mainiosti ooppe- ran kulissien takaista elämää ku- vaava teos on otsikoitu juuri niin kuin pitääkin: Suurten tunteiden talo. Oopperatalo on esityksineen ja ihmisineen jatkuvassa liikkees- sä, tunnemyrskyssä, joka saa voi- mansa yhteentörmäyksistä, jois- ta purkautuu uutta energiaa – tar-
moa, toimeliaisuutta ja uskoa on- nistumiseen.
Oopperatalon yhteisö on kuin mahtipontinen perhe itkuineen, nauruineen, riitoineen ja sovitte- luineen. Sallittakoon vertaus kir- jallisuudesta. Koiviston muokkaa- man tarinakokoelman nimi tuon mieleen Maria Jotunin romaanin Huojuva talo, valtavan kertomuk- sen avioliittohelvetistä, jossa itse- näinen ihminen joutuu suuruu- denhullun puolisonsa ailahtelevi- en mielentilojen uhriksi ja alistuu ponnettomaksi kärsijäksi. Asetel- ma on tuttu oopperaväen keskuu- dessa. Suuruudenhullu puoliso voi olla joku kollega, johtaja tai se voi olla koko salakavala oopperatalo kaikkine kommervenkkeineen. Jo- tunin romaanissa tilanne ratkeaa vasta, kun hallitseva puoliso kuolee.
Romaanin päätös on tavallaan yhtä sovinnainen kuin monen oopperan loppuratkaisu. Ihan kuolemaan asti ei oopperatalon arkielämässä sen- tään tarvitse mennä. Monien oop- peratuotantojen valmistaminen on tekijöille kuitenkin ankara koette- lemus, joskus kuukausiakin kestävä helvetti, joka palkitaan vasta onnis- tuneessa ensi-illassa – tai itse asi- assa vasta parin ensimmäisen esi- tyksen jälkeen. Silloin huojuva talo seisookin vankasti omalla perustal- laan. Tämä palkitseva kehityskulku koetaan yhden esityskauden aikana monta kertaa.
Oopperatalo on pienoismaa- ilma. Taiteilijoiden, johtajien ja muun henkilökunnan yhteiselo on tulvillaan vahvojen yksilöiden toi- veita ja unelmia, pettymyksiä ja epäonnistumisia. Talossa on omat verstaansa ja ompelimonsa, joissa valmistuu kulissi, jonka tehtävänä on luoda harhakuva todellisuudes- ta. Ompelimossa täytyy petkuhui-
