T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
80
TIETEESSÄ TAPAHTUU 7/2006
uskonnollisten uskomusten synnyn ja olemassa- olon selittämiseksi on jossain vaiheessa tukeu- duttava supernaturaaliseen ja ei-fysikaaliseen transsendenttiin tekijään (Jumalaan), joka liitet- täisiin osaksi selityksellistä kausaaliketjua. Eli:
kun on kerrottu fysikalistis-naturalistinen kau- saalinen tarina (täydennettynä psykologisilla ja sosiologisilla selityksillä), on kerrottu koko us- kontoa koskeva (tieteellinen) tarina; sama pätee muihinkin kulttuuri-ilmiöihin. Mutta tällöin us- kontoihin sisältyville, naturalistisen maailman- kuvan ylittäville transsendentaalisille väitteille
on annettu fysikaalis-kausaalinen syntyhistoria ja ne on siten redusoitu naturalistiseen ja fysika- listiseen maailmankuvaan.
Näistä kriittisistä havainnoista huolimatta Kirkpatrickin kirja on selkeä, tasapainoinen ja monipuolinen esitys aidosti selittämiseen pyr- kivästä uskonnon tutkimuksesta, jossa huo- mioidaan myös muiden tieteiden empiirisiä ja teoreettisia tuloksia.
Kirjoittaja on uskonnonfi losofi an dosentti Helsingin yliopistossa.
Reijo Miettinen, Juha Tuunainen, Tarja Knuutti la ja Erika Mattila: Tieteestä Tuotteeksi? Yliopistotutkimus muutosten ristipaineessa. Yliopistopaino 2006.
Yliopistot ovat modernin Suomen yksi keskeisin, monitahoisin ja keskustelluin instituutio. Yliopis- tojen antiikista juontuvat ydintehtävät, sivistyk- sen ylläpitäminen, korkeakoulutus, sekä uuden osaamisen ja tiedon luominen ovat yhteiskunnan peruspilareita, joiden tärkeydestä kaikki ovat sa- maa mieltä. Mikä teoriassa vaikuttaa selkeältä työnjaolta ja ohjelmalta, on käytännön elämässä monimutkaista, vaikeaa ja kiisteltyä.
Yliopistoista esitetäänkin Suomessa kiivaas- ti mitä erilaisimpia väitteitä, mutta varsinaista tutkimustietoa on yllättävän vähän. Reijo Miet- tisen, Juha Tuunaisen, Tarja Knuuttilan ja Erika Mattilan yhteistyönä syntynyt Tieteestä Tuot- teeksi? Yliopistotutkimus muutosten ristipaineessa on selkeyttävä puheenvuoro yliopistolaitoksen viimeaikaisesta murroksesta ja hyvä tutkimus.
Kirja avaa näkökulmia yhteen perustavimpaan tieteellisen tutkimuksen viimeaikaiseen murrok- seen, kaupallisen hyödyntämisen luomiin jännit- teisiin yliopistoissa. Kirja tarkastelee kysymystä analyyttisesti ja tarjoaa hyvät lähtökohdat poh- tia suomalaisen tiede- ja teknologiapolitiikan tu- levaisuutta.
Yliopistojen ydintehtävät ovat jo itsessään ristiriitaisia ja synnyttävät jännitteitä muiden yhteiskunnallisten toimijoiden suhteen. Itse pe-
rustehtävistä on erilaisia tulkintoja ja yliopis- tot kilpailevat monien muiden organisaatioiden kanssa niiden suorittamisesta. Yliopistojen tuli- si myös huolehtia samanaikaisesti tieteellisestä luovuudesta ja kriittisestä ajattelusta, sekä tuot- taa yhteiskunnan tarpeisiin saumattomasti osaa- jia ja osaamista.
Näiden ristiriitaisuuksien yksi huipentuma on, että kun erilaisuuden ja etsiminen sallimi- nen on yliopistojen tärkeimpiä ja onnistuneimpia ominaisuuksia, niin sen kääntöpuoli on välinpi- tämättömyys tai vain huono johtaminen.
*
Koska yliopistot ovat moniulotteisia ja ristiriitai- sia organisaatioita, on vaikeaa arvioida niiden toimintaa tai tuottaa luotettavaa tietoa niiden ke- hittämisen tueksi. Miettisen ja työryhmän kirja vastaa juuri tähän tarpeeseen. Heidän osallistu- va ja tarkkaileva tutkimusotteensa on virkistävä ja tuottaa yllätyksen niille, jotka ovat tottuneet hahmottamaan tiede- ja teknologiapoliittista ke- hitystä yksiulotteisilla panos- ja tuotosmittareil- la. Uuden tiedon ja osaamisen synnyssä laatu on määrää tärkeämpi tekijä, ja kuvaus kertoo tär- keämpiä asioita suomalaisen tieteellisen kulttuu- rin muutoksesta kuin numerot.
Kirjan avaavat Miettisen ytimekäs synteesi suomalaisen yliopistolaitoksen muutospaineis- ta viime vuosikymmeninä, sekä katsaus joka
Asiatietoa tieteen ja kaupallisuuden jännitteistä Suomessa
Hannes Toivanen
I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
TIETEESSÄ TAPAHTUU 7/2006
81
antaa käsityksen hänen ryhmänsä tutkimustra- ditiosta. Helsingin yliopistosta valitut kolme tapaustutkimusta dokumentoivat miten tutki- musryhmien organisaatio ja kulttuuri kehittyi- vät dramaattisesti uusille urille kaupallistumista painottavassa tiedeympäristössä, sekä valottaa yliopiston hallinnon ja tiede- ja teknologiapoliit- tisten toimijoiden toimintaa 1990-luvulta alka- neessa murroksessa.
Kuvatuille tutkimusryhmille on yhteistä, et- tä ne pyrkivät synnyttämään perustutkimuk- sesta kaupallisia sovelluksia nk. spin-off mallin kautta.
Nimensä mukaisesti kirja keskittyy tietees- tä tuotteeksi -tyyppisiin tilanteisiin, eikä kata koko kaupallisuuden ja tieteellisen tutkimuk- sen jännitettä. Kirjoittajat tarkastelevat kaupal- lisuuden luomia jännitteitä erityisesti soveltavan ja perustutkimuksen välillä, kun heidän tutki- muskohteensa suuntaavat perinteistä akateemis- ta tutkimusta kohti kaupallisia sovelluksia. Tästä näkökulmasta jää huomioimatta etteivät teolli- suus ja yritykset aina juokse helppojen ja valmii- den sovellusten perässä, vaan ovat usein valmiita pitkälle meneviin panostuksiin ja yliopistoyhteis- työhön myös perustutkimuksen alueella. Tästä parhaita ja perinteisimpiä esimerkkejä löytyy lää- ketieteessä, fysiikassa, ja elektroniikassa. Varsi- naista aihettaan Tieteestä Tuotteeksi? kartoittaa kuitenkin hyvällä kerronnalla ja on tärkeä pu- heenvuoro suomalaisen innovaatioympäristön kehityksestä.
*
Yliopiston ja tieteellisen tutkimuksen asema yh- teiskunnassa on tiede- ja teknologiapolitiikan ydinkysymys, jäsentää Miettinen selkeästi kir- jan lähtökohtia. Hän kuvaa lyhyesti ja lakoni- sesti miten suomalaiselle yliopistolaitokselle on kasattu tehtäviä yksi toisensa jälkeen. Tämän historiallisen prosessin myötä yliopistoista on tullut monitavoitteisia organisaatioita, jotka an- tavat perusopetusta, tieteellistä jatkokoulutusta ja ammatillista täydennyskoulutusta sekä teke- vät tieteellistä tutkimusta, osallistuvat tuotekehi- tykseen ja keksintöjen kaupallistamiseen. Tämän päälle ne vastaavat monista yhteiskunnallisista palvelutehtävistä, kuten alueellisesta kehittämi- sestä. Monipuolistuminen on merkinnyt yliopis- to-organisaatioiden ristipaineiden kasvamista, kun uudet ja vanhat tehtävät syövät toisiaan.
Tieteelliseen tutkimukseen kohdistuvat kau- pallistamispaineet ovat globaali ilmiö, joka ravis- telee niin perinteisiä kuin uusia tiedeinstituutioita
ja maita. Laaja kansainvälinen tutkimuskirjalli- suus on jäsentänyt tätä puhumalla kokonaan uu- desta vaiheesta toisen maailmansodan jälkeisessä tieteenhistoriassa, jonka ytimessä on yliopiston, valtion ja teollisuuden välisten suhteiden uu- delleen järjestäminen. Miettisen artikkeli tarjo- aa lyhyen perehdyttämisen tähän kirjallisuuteen ja sen historiaan sekä erityisesti Richard Nelso- nin uraauurtavaan työhön tiede- ja teknologia- politiikan parissa.
Näistä amerikkalaisista asetelmista julki- sen tiede- ja teknologiapolitiikan rooliksi tulee yleensä korjata ”market failure” -ongelmia eli oi- koa vapaiden markkinoiden luomia vääristymiä.
Tällaisia ovat tutkimusvarojen kohdistaminen kaupallisesti ei-mielekkäisiin, mutta yhteiskun- nallisesti tai ihmiskunnan kannalta tärkeisiin on- gelmiin.
Eurooppalaisittain ja suomalaisittain näh- tynä amerikkalaiset tutkijat ja teoriat näkevät valtion vastuun kansallisesta osaamisesta tur- han kapeasti. Yhdysvalloissa on toimiva, koko mantereen kokoinen tiedejärjestelmä, kun taas Euroopan yhtenä ongelmana on kansallises- ti fragmentoitunut tutkimusjärjestelmä. Tämän ja monien muiden erojen myötä pohjoisamerik- kalainen ”tieteen yhteiskuntasopimus” ei istu sellaisenaan Suomeen tai Eurooppaan, ja täällä täytyy kehittää oma malli tulevaisuuden haas- teisiin vastaamiseksi. Euroopan tiede- ja tekno- logiapolitiikan keskeisimpiä tehtäviä on oikoa kansallisten tutkimusjärjestelmien historiallista eriytymiskehitystä ja rakentaa toimiva euroop- palainen tutkimusalue.
*
Vaikka kirjoittajat pohtivat mielenkiintoises- ti tiede- ja teknologiapolitiikan teoreettisia läh- tökohtia, he tuntuvat sivuuttavan liian helposti yleiseurooppalaisten poliittisten linjausten mer- kityksen tutkimuskohteilleen. Kolme Helsingin yliopistosta nostettua tapaustutkimusta kaupal- lisuuden ja yliopistotutkimusten jännitteistä on kuitenkin hedelmällistä ja paljastavaa luettavaa.
Miettisen työryhmän muiden julkaisujen tavoin ne ovat niitä harvoja suomalaisia tutkimuksia, jotka valaisevat laadullisesti miten suomalainen käytännön tieteellinen tutkimustyö ja kulttuuri ovat muuntuneet viime vuosina.
Juha Tuunainen analysoi soveltavan kasvibio- tekniikan vaiheita, Erika Mattila biometrian tut- kimusryhmää ja Tarja Knuuttila kieliteknologian tutkimusyksikköä. Tutkimukset keskittyvät ana- lysoimaan miten kaupallisuutta uudella tavalla
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
82
TIETEESSÄ TAPAHTUU 7/2006
painottava tiede- ja teknologiapolitiikka näkyi monitieteisten tutkimuskohteiden käyttäytymi- sessä, ja kirjaavat onnistuneesti ongelmia sekä onnistumisia. Ne ovat yksityiskohtaisuudessaan intiimiä luettavaa, ja kertovat sujuvasti ja selke- ästi tutkimusryhmien kehityskaaren.
Kaupallistamisen sulot ja kirot esittäytyvät pelkistetysti Tuunaisen analyysissa soveltavan biotekniikan tutkimusryhmän vaiheista. Ryhmä syntyi Yhdysvalloissa koulutetun tutkijalupauk- sen ympärille, joka avasi Suomessa tutkimusta geneettisesti muunneltujen kasvien mahdolli- suuksista. Ryhmä keräsi onnistuneesti tiede- ja teknologiarahoittajien alalle suuntaamaa runsas- ta rahoitusta 1990-luvun alussa. Ryhmän suope- us tutkimuksen kaupalliselle hyödyntämiselle ja tutkimuksen kasvunopeus tuottivat kuitenkin pian ongelmia perinteisempään tutkimuskult- tuuriin tottuneessa yliopistossa. Seurauksena oli kiistelyä ajan- ja tilankäytön jakamisesta pe- rusopetuksen, perustutkimuksen, patentointiin tähtäävän tutkimuksen ja kaupallisen toimin- nan välillä.
Patentti- ja lisenssisopimusten tekeminen tut- kijoiden, yliopiston ja ulkopuolisten välillä vai- keutti myös ryhmän toimintaa 1990-luvulla. Pian suuret odotukset vesittyivät riitelyyn, vaikeuk- siin sopia patenttien hyödyntämisestä, yritysten vetäytymiseen eettisesti arveluttavaksi käynees- tä hankkeesta ja avaintutkijoiden hakeutumiseen muualle.
Tuunaisen esimerkkitapaus kertoo paljon suomalaisen tutkimusjärjestelmän valmiuksis- ta kotouttaa tieteellisesti uutta ja kaupallises- ti potentiaalia tutkimusta 1990-luvulla. Valtion tiede- ja teknologiapolitiikka antoi mahdolli- suuksia uudistaa perinteistä kasvitiedettä biotek- nologian avulla, mutta yliopisto- ja laitostasolla ei pystytty hyödyntämään uusia resursseja on- gelmattomasti.
Ajan- ja tilankäytön ohella erityisen ongelmal- liseksi paljastui yliopistojen patentti- ja lisens- sisopimusten hallinnointi, ja tässä suhteessa muun muassa Sitran ja Tekesin avaukset olivat tärkeässä asemassa uusien hallintokäytäntöjen luomiseksi. Tuunainen kirjoittaa pidättyvää ana- lyysia, ja herättää enemmän kysymyksiä kuin an- taa vastauksia. Kärjistetysti voi kysyä, että oliko suomalainen tiede- ja teknologiapolitiikka liian ylhäältä–alas-mallista, vai hallitsivatko yliopistot puutteellisesti uudistumisen johtamisen?
Tasapainoilu laitoksen perinteisen toiminta- kulttuurin ja kaupallisesti suuntautuneen tut- kimuksen välillä leimasi myös kieliteknologian
yksikköä, jossa johtavat professorit perustivat yrityksen myymään kehittämänsä tietokoneling- vistiikan tutkimussovelluksia. Järjestely poiki aluksi uutta rahoitusta ja vahvisti alan akatee- mista tutkimusta, mutta bisneksen kasvaessa myös ongelmat lisääntyivät ja kärjistyivät. Tee- masta kirjoittavan Tarja Knuuttilan mukaan oli ongelmallista, että tutkimuksen kaupallinen hyö- dyntäminen murensi tieteellistä kulttuuria ja etiikkaa. Laitoksella syntyi epäilyksiä, että väi- töskirjoissa jätettiin julkaisematta kaupallisesti merkittäviä tieteellisiä löydöksiä.
Kirjan kirjoittajat osoittavatkin eri esimer- kein, miten tieteen kaupallisuus lisää salailua ja vähentää tiedon avointa saatavuutta, sekä mi- ten pelisääntöjen puutteellisuus usein pahensi tilanteita.
*
Kirja luotaa kolmea tärkeää ja ongelmallista tapaustutkimusta, ja jäsentää tieteellisen tut- kimuksen ja kaupallisuuden perusjännitteitä suomalaisessa yliopistolaitoksessa. Näissä tapa- uksissa kaupallisuus yhdistyy usein lupaavaan ja potentiaaliseen uuteen monitieteiseen tutkimuk- seen, jolle suomalaiset tiede- ja teknologiarahoit- tajat osoittavat runsaasti rahoitusta. Ongelmat näyttävät syntyvät näiden ryhmien nopeasta kasvusta traditionaalisessa yliopisto-konteks- tissa, joka painottaa perusopetuksen merkitystä, suhtautuu varovaisesti liian läheiseen yritysyh- teistyöhön, eikä ole täysin varautunut immate- riaalioikeuksien hallintaan ja nojautuu klassisiin tieteen normeihin.
Nämä ovat perustavaa laatua olevia omi- naisuuksia ja arvoja, joiden välisten suhteiden ratkaiseminen onnistuneesti on tärkeää suoma- laisen korkeakoulutuksen, tutkimusjärjestelmän ja innovaatioympäristön kehittämiselle. Kirjan tapaustutkimukset kertovat tunnetusta jännit- teestä talousvetoisen innovaatiopolitiikan ja yli- opistojen välisestä jännitteestä.
On kirjoittajille kunniaksi että he pidättäyty- vät asiantuntevassa analyysissa eivätkä latista tutkimustaan yhdeksi uudeksi mielipidepam- fl etiksi. Täytyy toivoa että kirjoittajat jatkavat ja laajentavat tapaustutkimuksiaan, sekä tarkastele- vat niiden valossa laajemmin suomalaisen inno- vaatioympäristön dynamiikkaa ja eri toimijoiden valmiuksia.
Kirjoittaja on Ph.D. ja erikoistutkija Kauppa- ja teol- lisuusministeriössä.
