kirjaesittelyt
Gerontologia 1/2019 17
Perusteellista
tietoa suomalaisten terveydesta,
toimintakyvystä ja hyvinvoinnista
Koponen Päivikki, Borodulin Katja, Lundqvist Annamari, Sääksjärvi Katri ja Koskinen Seppo (toim.) 2018. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTerveys 2017 -tutkimus. THL Raprtti
4/2018, Helsinki.
Terveyden ja hyvinvoinnin lai- toksen tutkimus ”FinTerveys 2017” jatkaa sitä laajojen väes - tötutkimusten perinnettä, jo- ka alkoi jo Tapani Purolan ja kumppaneiden tutkimuksilla 1960-luvulla ja jatkui 2000- luvulla Terveys 2000/2011- ja FINRISKI-tutkimuksilla.
FinTerveys-tutkimus antaa luotettevaa tietoa Suomen väes töstä kokonaisuutena ja sen osaryhmistä. Tietoa ter- veydestä, toimintakyvystä, elin tavoista ja hyvinvoinnista tarvitaan terveyspolitiikan suunnittelua, arviointia ja pää - töksentekoa varten. Tut ki- mus kokonaisuuteen sisältyy myös alaotokseen perustu va FinRavinto-tutkimus. Kes- keisiä tutkimusteemoja ovat muun muassa koettu terveys, elämänlaatu, elintavat, toi- mintakyky, yleisimmät kan-
santaudit ja terveyspalvelujen käyttö. Raportissa esitetään tuloksia 30 vuotta täyttäneestä suomalaisväestöstä. Otokseen kuuluneista (n=9288) johon- kin tiedonkeruun osaan osal - listui 70 % ja 60 % osallis tui terveystarkastukseen. Mo nel - ta osin vuoden 2017 tuloksia verrataan vastaavaan tutki muk - seen vuodelta 2011 (Terveys 2011). Tässä artikkelissa kiin- nostus kohdistuu erityisesti 65 vuotta täyttäneiden ikä- ryhmään.
Elintavoista päivittäinen tupakointi väheni kuuden vuoden seuranta-aikana alle 65-vuotiailla, mutta säilyi 65 vuotta täyttäneillä suunnil- leen ennallaan. Tämän ikäisis- tä miehistä päivittäin tupakoi hieman alle 10 % ja naisista noin 5 %. Humalajuominen (vähintään kuusi alkoholian- nosta kerralla) oli seuranta- aikana vähentynyt alle 65- vuotiailla, mutta lisääntynyt eläkeikäisillä. Vuonna 2017 runsaasti alkoholia käyttäviä miehiä oli 17 % ja naisia 3 %.
Eläkeikäisten lisääntyneestä alkoholin riskikäytöstä voi ai- heutua merkittävää lisäkuor- mitusta terveydenhuollon pal- velujärjestelmille. Keskeisiä keinoja alkoholihaittojen vä- hentämiseksi ovat ongelmien varhainen tunnistaminen ja puheeksi ottaminen, käytön vähentämisen neuvonta sekä
tarvittaessa hoitoon ohjaus.
Ruokatottumukset olivat muut - tuneet seuranta-aikana epä- edul liseen suuntaan. Niin kas viksia päivittäin käyttävien kuin hedelmiä tai marjoja päi- vittäin syövien määrä oli vä- hentynyt sekä työikäisessä väes tössä että 65 vuotta täyttä- neiden keskuudessa. Koulutus oli yhteydessä ruokatottumuk- siin. Korkeasti koulutetuilla ruokatottumukset olivat mo- nessa suhteessa paremmat kuin vähän koulutusta saa neil la.
Lihavuus (painoindeksi (BMI) 30 tai enemmän) oli työikäisessä väestössä yleisty- nyt seuranta-aikana. 65 vuot - ta täyttäneessä väestössä liha- vuus, painoindeksillä mitattu- na, säilyi suunnilleen ennallaan.
Eläkeikäisistä miehistä noin nel jännes ja naisista kolman- nes olivat lihavia. Lihavuus on merkittävä terveysongelma, joka koskettaa kaikkia ikäryh- miä. Laihduttaminen on vai- keaa, joten lihavuuden ehkäisy on tärkeää. Liikakilojen pu- dottaminen on sitä helpom- paa, mitä aikaisemmin ongel- maan puututaan.
Vapaa-ajan liikunta lisään- tyi työikäisillä miehillä ja py- syi 65 vuotta täyttäneillä mie- hillä samalla tasolla. Sen si jaan eläkeikäisillä naisilla vapaa- ajan liikunta seuranta- aikana jopa väheni. Tämän ikäryh- män miehistä hieman yli
Gerontologia 1/2019 18
60 % ja naisista hieman alle 60 % ilmoitti harrastavan sa vapaa-ajan liikuntaa. Tule vai- suudessa pitäisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota liikuntapalveluihin. Eri tyi ses- ti vanhusväestölle tarkoitettu- jen liikuntapalvelujen lisäämi- seksi tulisi tehdä ylisektoriaa- lista yhteistyötä palveluketju- jen vahvistamiseksi. Tärkeää on myös kehittää fyysistä ak- tiivisuutta tukevaa elinympä- ristöä yhdyskuntasuunnitte- lun avulla.
Suurin osa suomalaisista nukkui hyvin. Kuitenkin myös unettomuus oli yleistä ja seu- ranta-aikana jopa lisääntyi.
Omasta mielestään tarpeeksi nukkuvien osuus oli pienen- tynyt seuranta-aikana sekä mie hillä että naisilla. 65 vuot- ta täyttäneillä luvut olivat jonkin verran suurempia kuin työikäisessä väestössä, mut- ta heilläkin tarpeeksi nukku- vien osuus oli pienentynyt.
Uniongelmat vaikuttavat vä- littömästi toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Usein union- gelmien kanssa samanaikai- sesti ilmaantuu fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia, joten unettomuudella on suuri kan- santerveydellinenkin merkitys.
Terveyttä arvioidaan haas- tattelu- ja kyselytutkimuksissa usein tiedustelemalla tutkitta- van omaa arviota terveyden- tilastaan. Se antaa vastaajan terveydestä hyvän yleiskuvan ja on varsin yhtäpitävä lääkä- rin arvioinnin kanssa. Koettu terveys ennustaa hyvin tule- via terveysongelmia ja kuole-
man vaaraa. FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan koettu terveys näyttäisi huonontu- neen verrattaessa sitä Terveys 2011-tutkimukseen sekä työ- ikäisen että eläkeläisväestön keskuudessa. Ero saattaa ai- nakin osittain selittyä tutki- musmenetelmällisistä erois- ta. Vähän alle 50 % eläkeikäi- sistä miehistä ja hieman yli 40 % naisista arvioi tervey- tensä hyväksi tai melko hy- väksi 2017, kun vastaavat lu- vut kuusi vuotta aikasemmin olivat noin 10 prosenttiyksik- köä suuremmat. Noin puolet koko aineistosta ilmoitti, että heillä oli joku sairaus tai ter- veysongelma. Sairaiden osuus kasvoi tasaisesti iän muka- na. Kuitenkin vielä 80 vuotta täyttäneistä 20 % miehistä ja 15 % naisista vastasi, että heil- lä ei ole pitkäaikaissairauksia.
Sydän- ja verenkiertoelin- ten sairaudet ovat edelleen kes- keinen kansanterveysongel- ma. Eniten tautitaupauksia on vanhimmissa ikäryhmis- sä. Näiden sairauksien riski- tekijät, kohonnut verenpaine ja korkea kolesterolitaso, ovat Suomessa varsin yleisiä ver- rattuna moniin muihin mai- hin. Mainittujen riskitekijöi- den lisäksi tupakointia ja li- havuutta pitäisi saada vähen- nettyä erityisesti vähän kou- lutusta saaneiden keskuudes- sa. Yleisimpien kansantautien ehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan lisäresursseja, jotta sairauksia voitaisiin vähentää ja hoidon tavoitteet saavuttaa.
Psyykkinen kuormittunei-
suus ja masennus ovat yleisiä etenkin työikäisillä naisilla ja 80 vuotta täyttäneillä. Ke- lan rekisteritietojen mukaan vuonna 2016 masennuslääk- keitä käytti 8 % työikäisestä väestöstä ja 11 % eläkeikäisis- tä, joten käyttö näyttäisi ole- van vielä suurempaa kuin tut- kimuksessa tuli ilmi. Psyyk- kisten terveysongelmien li- sääntyminen tarkoittaa sitä, että tarvitaan panostusta yh- teiskunnan kaikilla sektoreil- la mielenterveyden edistämi- seen ja etenkin masennuksen varhaiseen toteamiseen ja hoi- toon.
Toimintakyvyn eri osa- alueis ta FinTerveys-tutki muk - sessa tarkasteltiin fyysistä, kognitiivista, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä sekä positiivista mielenterveyt tä.
Fyysiseen toimintakykyyn si - säl tyvät liikkumisvaikeudet ovat edelleen yleinen ongelma väestötasolla ja ikäihmis ten määrän lisääntyminen tulevi- na vuosina kasvattaa myös liik- kumisvaikeuksista kärsivien osuutta. Liikkumisongelmat vähentävät ihmisten autono- miaa, mahdollisuuksia sosiaa- liseen kanssakäymiseen ja hei- kentävät tätä kautta elämän- laatua. Fyysistä toimintaky- kyä voidaan tukea rohkaise- malla ikäihmisiä lisäämään arkiliikuntaa, lihasvoiman ja tasapainon harjoittelua sekä parantamalla fyysisen ympä- ristön esteettömyyttä.
Kognitiivinen toimintaky- ky heikkenee iän myötä, mut- ta suurella osalla 80 vuotta
Gerontologia 1/2019 19
täyttäneistä se oli vielä hyvä.
Korkea koulutus oli yhteydes- sä hyvään kognitiiviseen toi- mintakykyyn. Suurimmat ikä- ryhmien väliset erot olivat vii- västetyssä mieleenpalautuk- sessa. Kognitiivisen toimin- takyvyn säilymiseen voidaan vaikuttaa terveillä elintavoilla, harrastuksilla, hyvällä hoidol- la ja kuntoutuksella.
Sosiaalisen toimintakyvyn käsite ei ole täysin vakiintu- nut, joten eri tutkimuksissa sitä on arvioitu monenlaisilla mittareilla. FinTerveys-tutki- muksessa tarkasteltiin toisaal- ta henkilöiden välistä vuoro- vaikutusta, ihmissuhteita ja yksinäisyyttä sekä toisaalta tutkittavien osallistumista eri- laisiin toimintoihin ja harras- tuksiin. Viimeiksi mainittu oli monelta osin lisääntynyt aika- välillä 2011–2017, etenkin 65 vuotta täyttäneiden naisten keskuudessa. Yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin oli säi- lynyt suunnilleen samalla ta- solla seuranta-aikana. Yksi- näi syys oli yleisintä vanhim- massa ikäryhmässä (80+).
Yksinäisyys lisää monien toi- mintakykyä heikentävien sai- rauksien riskiä. Etenkin kaik- kein vanhimmille ikäryhmil- le tarvitaan yksinäisyyden lie- ventämiseksi entistä enem- män ns. matalan kynnyksen palveluita ja yhteisöllisyyttä lisääviä “yhteisiä olohuonei- ta”, joihin on helppo tulla.
Positiivinen mielenter veys on osa psyykkistä toimintaky- kyä, mutta myös sen edelly- tys. Sillä tarkoitetaan henki-
lön psyykkisiä voimavaroja ja vaikuttamismahdollisuuksia omaan elämään. Positiivinen mielenterveys on uusi alue väestötutkimuksissa. Se antaa yksilätasolla tärkeitä työkalu- ja potilaan hyvinvoinnin arvi- ointiin ja seurantaan. Väes tö- tasolla taas positiivisen mie- lenterveyden käsite mahdol- listaa vertailun esimerkik si koulutus- ja sosiaali ryh mien välillä. FinTerveys-tut ki muk - sessa 60 vuotta täyttä neillä tuntui olevan eniten po si tii- vis ta mielenterveyttä. Poik- keuksena kuitenkin kaikkein vanhin ikäryhmä (80+), jossa positiivista mielenter veyttä oli vähemmän kuin nuo remmissa ikäryhmissä.
Toimintarajoitteilla on vaikutusta siihen, miten asun- nossa ja asuinympäristössä pystytään elämään. Esteetön ympäristö tukee toimintaky- vyn ylläpitämistä. Kaksi kol- masosaa 70 täyttäneistä koto- na asuvista oli tyytyväisiä ny- kyisen asunnon varustetasoon.
Vajaan yhden kolmanneksen mielestä muutoksia tarvitaan.
Pitkät etäisyydet ja huono jul- kinen liikenne haittaavat noin neljäsosaa 70 vuotta täyttäneis- tä. Sote-uudistukseen liit tyy- kin huoli lähipalvelujen hä- viämisestä, jos järjestämisvas- tuu siirtyy kunnilta maakun- nille.
Terveyspalvelujen käytös- sä näkyvät väestöryhmittäi- set erot. Työikäiset käyttävät pääasiassa työterveyshuollon palveluja, kun taas ikäihmiset asioivat pääasiassa terveyskes-
kuksissa. Yli puolet vastaa jis ta koki ongelmia kommunikaa- tiossa hoitohenkilökun nan kanssa. Sama määrä oli myös heitä, jotka kokivat ettei vät pysty vaikuttamaan riittävästi omaan hoitoonsa. Etenkin pitkäaikaishoidossa koroste- taan potilaan aktiivista osal- listumista ja yhteistyötä hoi- tohenkilökunnan kanssa. On- gelmia koettiin myös tiedon- kulussa ensisijaisen hoitopai- kan ja muun terveydenhuollon välillä. Korkeat asiakasmak sut rajoittivat hoidon saantia noin neljäsosalla vastaajista.
Koulutusryhmien väliset erot terveydessä, toimintaky- vyssä ja niihin vaikuttavissa tekijöissä olivat selkeitä ja joh donmukaisia: useimmat ongelmat olivat yleisimpiä perusasteen koulutuksen saa- neilla ja vähäisimpiä niillä, joilla oli korkea koulutus.
Alueelliset erot väestön ter- veydessä ja toimintakyvyssä olivat pieniä tai niitä ei ollut lainkaan. Väestöryhmien vä- listen erojen kaventaminen on ollut jo pitkään kansallisen terveyspolitiikan keskeisiä ta- voitteita, mutta siinä ei ole on- nistuttu. Joissakin tapauksissa (esimerkiksi tuloluokkien vä- lillä) erot ovat jopa kasvaneet viime vuosikymmenien aika- na. Etenkin koulutusryhmien väliset terveyserot ovat edel- leen suuria. FinTerveys 2017 -tutkimusaineisto yhdessä ai-
kaisempien väestötutkimus- ten (FINRISKI- ja Terveys 2007/2011 -tutkimus) kanssa tarjoaa erinomaiset mahdol-
Gerontologia 1/2019 20
lisuudet väestöryhmittäisten erojen sekä niiden syiden sel- vittämiseen.
FinTerveys 2017 -tutki mus perustuu kansallisesti edus - tavaan otokseen. Ai neis toa on kerätty lomakekyselyn ja ter- veystarkastuksen lisäksi mo- nilla muilla tutkimusmenetel- millä. Tutkimusta on toteutet- tu 50 paikkakunnalla ja siihen on osallistunut eri vaiheissa lähes 100 asiantuntijaa. Ter- veyden ja hyvinvoinnin lai- toksen (THL) koordinoiman hankkeen suunnit telussa ja toteutuksessa on ollut muka- na lukuisia yliopis toja ja tut- kimuslaitoksia. Ky symyksessä on siis sisällöltään ja kohde-
joukoltaan varsin mittava tut - kimushanke. FinTerveys-tut- kimuksen raportissa on ku- vattu tarkasti ja yksityiskoh- taisesti tutkimuksen eri vai- heet, otanta, tilastolliset me- netelmät, kato ja sen mah- dolliset vaikutukset tuloksiin.
Raportissa on esitetty ensim- mäiset perustulokset vuodel- ta 2017 ja niitä on verrattu vuoden 2011 tuloksiin, jol- loin saadaan käsitys muutok- sista, joita suomalaisten ter- veydessä ja toimintakyvyssä on tuona aikavälinä tapahtu- nut. Vaikka tutkimusraport- ti on jossain mielessä hieman
”virkamiesmäinen”, antaa se kuitenkin runsaasti huolelli-
sesti dokumentoitua perustie- toa suomalaisten terveydestä, toimintakyvystä ja hyvinvoin- nista sekä niissä tapahtuneis- ta muutoksista. Tutkijoiden yksi tehtävä on ehdottaa vä- estön terveyttä ja hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä. Niitä löytyy tästä raportista run- sain mitoin. Perusraportti ja aineis tosta myöhemmin teh- tävät jatkotutkimukset tarjoa- vat päätöksentekijöille, tutki- joille ja kaikille kiinnostuneil- le paljon tietoa Suomen väes- tön terveydestä viimeisten vuo sikymmenien ajalta.
Pertti Pohjolainen, dosentti Ylöjärvi
