NUORTEN HUUMEIDEN KÄYTTÖ LÄHEISTEN KOKEMANA
Laadullinen haastattelututkimus huumeita käyttävien nuorten läheisten avun ja tuen tarpeista sekä sel- viytymisstrategioista osana Palaset-mallin työskentelyä
Katja Ruohonen Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö
Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto Marraskuu 2021
Oppiaine: Sosiaalityö
Ruohonen, Katja: Nuorten huumeiden käyttö läheisten kokemana Pro gradu -tutkielma, 87 sivua, 2 liitettä (3 sivua)
Marraskuu 2021
Tiivistelmä
Työ on sosiaalityön pro gradu -tutkielma, jossa tarkastelen nuorten huumeiden käyttöä läheisten näkö- kulmasta. Tutkielman keskiössä ovat Palasista eteenpäin -hankkeen Palaset-mallin työskentelyyn osal- listuneet läheiset. Palasista eteenpäin -hanke tarjoaa tukea huumeita käyttävän nuoren läheisille yksilö- ja vertaisryhmätyöskentelyn kautta. Tutkielman lähtökohtana on tutkia asetettujen tutkimuskysymysten mukaisesti, millaisia avun ja tuen tarpeita sekä selviytymisstrategioita on huumeita käyttävän nuoren läheisillä ja, miten näihin muodostuneisiin avun ja tuen tarpeisiin voidaan vastata Palaset-mallin työs- kentelyn tuella.
Tutkielma toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, joka oli jaettu kolmeen teemaan: läheisen selviytymisstrategiat, läheisen avun ja tuen tarpeet ja jatkotuen tarkastelu sekä Palaset-mallin arviointi.
Aineisto koostui viidestä huumeita käyttävän nuoren läheisen yksilöhaastattelusta, joista kaikki läheiset olivat nuorten vanhempia. Haastatteluaineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin, jonka epistemologista tarkastelua ohjasi fenomenologis-hermeneuttinen intressi. Tutkielman teorialäh- töisyys kiinnittyi Stress-strain-coping-support-selviytymismalliin ja sen käytännön toteutuksessa hyö- dynnettyyn Five Steps -menetelmään.
Läheisten avun tarpeiden kokonaisuus muodostui fyysistä, psyykkisistä ja sosiaalisista avun ja tuen tar- peista sekä tiedollisista ja toiminnallisista avun ja tuen tarpeista. Läheisille muodostuneet selviytymis- keinot tukivat ja edistivät läheisten selviytymistä. Nämä luokiteltiin erilaisiin sosiaaliset ja emotionaali- set selviytymisstrategiat sekä tiedolliset ja toiminnalliset selviytymisstrategiat. Palaset-mallin työsken- telyn arvioitiin tuottaneen hankkeelle asetettujen tavoitteiden mukaista työskentelyä, josta läheiset saivat tukea kriisitilanteeseen yksilö- ja ryhmävertaistuen kautta. Läheisten ydinkokemuksena oli, että mallin työskentelyn tuki heidän avun tarvetta, tarjoten niin sosiaalista, emotionaalista, kuin tiedollista ja toi- minnallista tukea. Läheiset kokivat työskentelyn vaikuttaneen positiivisesti heidän selviytymiskei- noihinsa. Tulokset vahvistivat Palaset-mallin työskentelyn jatkotarvetta läheisille suunnatussa kohde- ryhmässä.
Asiasanat: Huumausaineet, huumeiden käyttö, huumeita käyttävä henkilö, huumeita käyttävän henkilön läheiset, selviytymisstrategit, avun ja tuen tarpeet, Palasista eteenpäin -hanke, Palaset-malli
Säilytyspaikka: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
Subject: Social work
Ruohonen, Katja: Drug use of young adults as experienced by their close ones Master’s Thesis, 87 pages, 2 appendix (3 pages)
November 2021 Abstract
The aim of this master thesis of social work was to identify how drug misuse of a close family member affects their relatives’ coping strategies, help and support needs. The context of the research is formed of project called ‘Palasista eteenpäin’ and it is focusing on the affected relatives who participated in the work of ‘Palaset’-model. Palasista eteenpäin -project provides support for relatives in individual and peer groups. The basis aim of this study is to study what are the help and support needs of the affected relatives of a close family member who misuses drugs and how to meet these needs for help and support by working on the ‘Palaset’-model.
The research data consisted of semi-structured interview, which was divided into three themes: coping ways of affected relatives, help and support needs of the affected relatives, need for further (social) support and evaluation of Palaset-model. The research data consists of five interviews of the affected relatives and all the interviewed relatives was parents of the close family member who misuses drugs.
The analysis of the research was conducted of deductive content analysis with phenomenological-her- meneutic methodology. Theoretical orientation of this study is based on Stress-strain-coping-support- model and its practical working method of ‘Five step’.
The help and support of needs of the affected relatives consists of physical, mental, and emotional factors as well as informational and functional factors. The coping strategies consist of social and emotional coping ways as well as informational and functional coping ways. The aforementioned factors supported and promoted experienced coping. The method of Palaset-model was estimated to have produced work in line with the set goals. The relatives received support for the crisis through individual and peer groups.
Main experience of the affected relatives was that the work of the model supported their need for help by providing social, emotional as well as informational and functional support. The received support of the model was experienced to have positive effect on relatives’ means of survival. The results of this study confirmed the need of further support by Palaset-model in a target group of affected relatives.
Keywords: Drugs, drug misuse, affected relative’s, coping ways, sets of help and support needs, Pala- sista eteenpäin -project, Palaset-model
Place of storage: University of Eastern Finland Library
1 JOHDANTO ... 1
2 HUUMEITA KÄYTTÄVÄN HENKILÖN LÄHEISET TUTKIMUKSESSA ... 6
2.1 HUUMEITA KÄYTTÄVÄN HENKILÖN LÄHEISET ... 8
2.2 HUUMEIDEN KÄYTÖSTÄ AIHEUTUVAT HAITAT LÄHEISILLE ... 12
2.3 LÄHEISTEN SELVIYTYMISSTRATEGIAT ELÄMÄSSÄ HUUMEITA KÄYTTÄVÄN RINNALLA ... 14
3 METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT ... 18
3.1 LAADULLINEN TUTKIMUSTEHTÄVÄ... 18
3.2 AINEISTON KERÄÄMINEN ... 21
3.3 TEORIALÄHTÖINEN SISÄLLÖNANALYYSI ... 24
3.4 TUTKIMUSETIIKKA JA LUOTETTAVUUS ... 31
4 LÄHEISTEN AVUN, TUEN TARPEIDEN JA SELVYTYMISSTRATEGIOIDEN KUVAILU JA JÄSENTELY ... 34
4.1 LÄHEISTEN AVUN JA TUEN TARPEET ... 34
4.1.1 Fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset avun ja tuen tarpeet ... 34
4.1.2 Tiedolliset ja toiminnalliset avun ja tuen tarpeet ... 43
4.2 LÄHEISTEN SELVIYTYMISSTRATEGIAT ... 47
4.2.1 Sosiaaliset ja emotionaaliset selviytymisstrategiat ... 47
4.2.2 Tiedolliset ja toiminalliset selviytymisstrategiat ... 51
4.3 LÄHEISTEN SAAMA SOSIAALINEN TUKI ... 54
4.3.1 Läheisten avun ja tuen saannin edellytykset ja laatu ... 54
4.3.2 Läheisten saaman avun ja tuen kehitysehdotukset ... 59
5 PALASISTA ETEENPÄIN – HANKKEEN ARVIOINTI ... 61
5.1 PALASET-MALLIN TARVE JA PROSESSI ... 62
5.1.1 Läheisten avun ja tuen saannin kokemus ... 63
5.2 PALASET-MALLISTA SAATUJEN TULOKSIEN ARVIOINTI ... 67
5.2.1 Sosiaalinen ja emotionaalinen tuki ... 68
5.2.2 Tiedollinen ja toiminnallinen tuki ... 70
5.3 PALASET-MALLIN KEHITTÄMINEN ... 72
6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA ... 76
LÄHTEET ... 88 LIITTEET ...
LIITE 1. INFOKIRJE ...
LIITE 2. TEEMAHAASTATTELURUNKO ...
Kuvio 1. Stress-strain-coping-support (SSCS) -malli ... 16
Kuvio 2. Five Steps -menetelmän sisällöt ... 17
Kuvio 3. Esimerkki teorialähtöisen analyysirungon rakentumisesta ... 26
Kuvio 4. Arviointitutkimusta ohjaavat käsitteet ... 29
Kuvio 5. Esimerkki aineiston analyysin rakentumisesta ... 31
1 JOHDANTO
Suomalaisväestön huumeidenkäyttö on seurannut maailmanlaajuisia kehitystrendejä, jotka liittyvät 1960- ja 1990-lukujen huumausaineaaltoihin. Suomeen rantautui ensimmäisen aaltoon liittyvän hippi- kulttuurin myötä kannabis ja toisen aallon myötä teknokulttuuri, johon yhdistyi huumeiden yhtäaikainen käyttäminen juhlimisen yhteydessä. Huumeiden käyttöön ja kokeiluihin liittyvät aallot ovat olleet osa ajankuvaan liitettyjä nuoriso- ja sukupolvi-ilmiöitä. (Markkula & Rönkä 2020, 18.) Ensimmäinen 1960- luvun huumausaineaalto sai alkunsa Yhdysvalloista keskiluokkaisten opiskelijoiden keskuudesta, mistä se levisi länsimaihin sekä kehitysmaiden suurkaupunkeihin. Huumeiden käyttö liittyi tuolloin osaksi laajempaa poliittista- ja kulttuurista protestiliikettä, jonka myötä syntyi näkyväksi hippikulttuuri ja sii- hen liitetyt tunnukset ”rock, ruoho ja rakkaus”. (Partanen 2002, 13.)
Maailman talouskasvu ja tuotantoteknologian kehitys oli suurta ja nopeaa vuosikymmenten 1940-1970 aikana. Talouskasvu ja tuotantoteknologian kehitys muuttivat elinkeinorakennetta sekä vahvistivat muuttoliikettä maaseudulta kaupunkeihin. Taloudellisten ja sosiaalisten arvojen muutos oli osa suurem- paa perinteisten arvojen murentumista ja kulttuurien muutosta. Tämä muutos näkyi etenkin toisen maa- ilmansodan jälkeen syntyneiden ikäluokkien elämässä. Nuoruudesta tuli erillinen elämänvaihe ja nuo- rista yhteiskunnallisia toimijoita sotien jälkeen. Viihdeteollisuus, etenkin musiikkituotanto loi nuoriso- kulttuuria, joka levisi maailmanlaajuisesti matkailun ja kansainvälisten yhteyksien siivittämänä. (Parta- nen 2002, 14-15.)
Nuorisokulttuuri-ilmiö ei itsessään koskettanut kaikkia nuoria, mutta oli vahva osa etenkin koulutettujen ja kaupunkilaisten nuorten elämää, joka mahdollisti ilmiön leviämisen ympäri maailmaa. Huumeet oli- vat vahvasti osa tätä ajankuvaan liittyvää nuorisokulttuuria, jolle tunnusomaista oli tehdä eroa valtakult- tuurin ja vanhemman sukupolven edustaman elämäntavan välille. Valta- ja vastakulttuurista pystyi kui- tenkin paikantamaan yhtäläisyyksiä, joilla joukkokulttuuria rakennettiin. Tämä yhdistävä tekijä oli he- donismi sekä itsekeskeinen individualismi, jonka keskeinen päämäärä on yksilön halujen ja elämysten tavoittelu. (Partanen 2002, 15.)
Huumausaineaaltojen vaikutukset ovat näkyneet myös suomalaisväestön elämässä ja laajemmin muussa yhteiskunnassa. Suomalaisten huumeiden käyttöä ja siihen liitettyjä asenteita on seurattu erilaisten ky- selytutkimusten, rekistereiden, tilastojen, haastatteluiden sekä internetkyselytutkimusten avulla toisen huumausaineaallon myötä 1990-luvulta alkaen (Hakkarainen, Karjalainen & Pekkanen 2020, 9). Ter- veyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tuottaman tutkimuksen (2018) mukaan suomalaisväestön huumeko- keilut ovat nelinkertaistuneet 1990-luvun jälkeen ja mielipiteet käyttöä kohtaan ovat muuttuneen vuosi- kymmenten myötä entistä sallivammiksi. Tulosten mukaan vastanneista joka neljäs (~24 %) on kokeillut tai käyttänyt laitonta huumausainetta. (Hakkarainen, Karjalainen & Salasuo 2019, 1-2.) Suomessa ylei- sen käytetty huumausaine on kannabis, jota tutkimukseen vastanneista 15-69-vuotiaista 24 prosenttia oli kokeillut elämänsä aikana. Suomalaisväestössä huumeiden käyttökokemukset ovat kasvaneet kaikissa ikäryhmissä, mutta keskittyy etenkin 25-34-vuotiaiden ikäluokkiin. (Hakkarainen, Karjalainen & Pek- kanen 2020, 15-16.)
Edellä kuvattujen tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että huumeiden käyttö koskettaa yhä use- ampaa nuorta kuin heidän läheistään Suomessa. Mikko Salasuon ja Kati Rantalan (2002) mukaan huu- meiden käytön luonteen ymmärrys edellyttää syvällisempää tarkastelua kulttuurisista ilmiöistä, koska tutkimuksen mukaan huumeiden käyttö heijastaa yhteiskunnalliseen ajankuvaan liitettyjä arvoja sekä kulttuuria (Emt, 38). Sallivammat mielipiteet ja asenteet ovat liittyneet osaksi kulutusyhteiskunnallista- mallia, jossa korostuvat yksilön oikeudet, valinnanvapaus ja yksilöllisyyden vahvistaminen omien arvo- jen kautta. Sosiologien mukaan nykyiset palvelut ja tavarat eivät riitä yksilöiden tarpeiden tyydyttämi- seen, vaan sosiaalista pääomaa haetaan erilaisten reaktioiden ja mielihyvän kautta, kuten huumeista, jotka tyydyttävät yksilön tarpeita ja vahvistavat mielihyväkokemuksia. (Partanen 2002, 33-34.)
Käyttötapojen- ja asennemuutoksen myötä ovat lisääntyneet myös huumeista aiheutuneet haitat ja pal- velutarpeet niin yksilöiden kuin heidän läheistensä elämässä. Huumeiden käytöstä aiheutuu merkittäviä terveysriskejä, kuten suurentunut kuoleman- ja liitännäissairauksien riski. Suomen tilastokeskuksen ra- portoiman kuolemansyytilaston (2019) mukaan huumekuolleisuus on kasvanut 27 prosenttia 100 000 asukasta kohden viimeisen kymmenen vuoden aikana. Huumeisiin kuolleiden keski-ikä naisilla oli 31 ja miehillä 33 vuotta. (Suomen virallinen tilasto SVT: Kuolemansyyt 2019.)
Huumeiden käyttöön liittyvistä riskeistä ja haitoista huolimatta, suomalaisten mielipiteet ja asenteet huu- meiden käyttöä kohtaan on kaksijakoista. Valtaosa pitää huumeiden aiheuttamaa ongelmaa suurena tai kohtalaisena, mutta nuorisoväestö suhtautuu lievemmin käyttöä kohtaan. (Partanen 2002, 18.) Nuorten
mielipiteiden muutokset tukevat myös nuorten käyttökokemusten kasvua, sillä mielipide- ja asennetut- kimuksen (2018) tuloksien mukaisesti, huumeiden on todettu tulleen tunnetuksi ilmiöksi koko yhteis- kunnalla tasolla ja yhä useampi ihminen tuntee huumeita käyttävän tai käyttäneen henkilön. (Hakkarai- nen, Karjalainen & Pekkanen 2020, 35.) Nämä muutokset voidaan yhdistää osaksi aiemmin kuvattua vallitsevan yhteiskunnallisen ajankuvan- ja kulttuurin muutosta.
Saaduista tutkimustuloksista huolimatta, päihteidenkäyttöä tarkastelevat mittarit ja luokittelut keskitty- vät pääasiallisesti yksilötason vaikutuksien kuvailuun. Esimerkiksi tautiluokitusmittarit, ICD- ja DSM tuottavat yksilötason diagnostista tietoa, mutta ne eivät tunnista sosiaalisen ympäristön merkitystä päih- teiden käytössä. Diagnostiikkaa tulkittaessa yksilöiden tilanne kuvautuu subjektiivisesta näkökulmasta, joka ei tavoita muuta elinympäristöä ja läheisiä, saati läheisten palvelutarvettaan tai heidän mahdolli- suutta tukea päihteitä käyttävän kuntoutumista. (Holmila & Tigerstedt & Warpenius 2013, 15.)
Tutkimuksessa on kuitenkin todettu huumeiden käytöllä olevan laaja-alaiset vaikutukset päihteitä käyt- tävään itseensä kuin hänen läheisiinsä. Maria Barnandin (2007, 11) tutkimuksen mukaan perheenjäsenen huumeiden käyttö vaikuttaa vahvasti läheisiin, aiheuttaen heille vihan, turhautumisen kuin eristäytymi- sen tunteita sekä muita riskejä liittyen fyysiseen terveyteen kuin mielenterveyteen. Barnandin (2007) näkemyksen mukaan läheisiin liittyvät vaikutukset pysyvät yhteiskunnassa näkymättömissä sen vuoksi, koska suurilta osin on päätetty olla näkemättä näitä vaikutuksia. (Emt 52.)
Tässä sosiaalityön tutkielmassani keskitynkin jäsentämään ja kuvaamaan nuorten huumeiden käyttöä läheisten näkökulmasta käsin. Työni aiheen valintaa ohjasi henkilökohtainen mielenkiinto aihealuetta kohtaan, joka vahvistui sosiaalityön pääaineopintojen aikana. Nuorten huumeiden käyttö on yhteiskun- nallisesti puhuttu ilmiö, joka on paljon esillä julkisissa tiedotusvälineissä. Huumeiden käytön yleisyy- destä ja medianäkyvyydestä huolimatta läheisten näkökulma on jäänyt varsin näkymättömäksi tehdyssä tutkimuksessa.
Tutustuessani aihealuetta koskevaan aiempaan tutkimukseen totesin, ettei suomenkielisessä tutkimus- kirjallisuudessa läheisten näkökulma noussut esille juuri muuten kuin yliopistojen pro gradu -tutkielmien (ks. Heli Syrjäntikka 2012) ja ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä (ks. Kiia Halonen & Jenna Hei- nonen 2021). Ajattelen, että työni eroaa näistä edellä mainituista siten, että tarkastelun kohteena on pel- kästään huumeet ja läheisten kokemuksien lisäksi käytännön työskentelyssä esitetty menetelmä läheisten
tukemiseksi, jonka kautta saadun tuen merkitystä arvioin tutkielmassani. Näkemykseni mukaisesti lä- heiset ovat jääneet vaille heille kuuluvia apua ja tukea huumeiden käytön laajuudesta huolimatta. Ar- vioin, että tutkielman aihealueelle on tarvetta ja se on merkittävä läheisiä koskevan tilanteen näkyväksi tekemisen kuin oman ammatillisen kasvuni kannalta. Sosiaalityön professiossa on tärkeä tunnistaa eri- laisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tarvittaessa edistää asiakkaiden oikeuksien toteutumista palveluver- koston sisällä.
Ajattelen, että läheiset ovat osaltaan pudonneet osittain palveluverkoston ulkopuolelle, joka vahvisti tut- kielman aiheenvalintaa. Tutkielmassa haluan nostaa läheisten kokemukset ja elämän huumeita käyttävän rinnalla esille, joka ohjasi työni aiheenrajausta ja käytettyä tutkimusmenetelmää. Tutkielman suunnitte- luvaiheessa pohdin, miten tavoittaisin työni kohderyhmään kuuluvat läheiset henkilöt. Löysin Interne- tistä Palasista eteenpäin -hankkeen, jonka parissa työskentelevien työntekijöiden kanssa sovimme yh- teistyöstä aineistonkeruun osalta. Palasista eteenpäin -hanke on keskittynyt tarjoamaan tukea läheisille nuoren huumeiden käytön aiheuttamassa kriisissä. Tutkimusaineistoon valittiin Palaset-mallin kokonai- suudessaan läpikäyneet täysi-ikäiset osallistujat. Kuvaan Palasista eteenpäin -hanketta tarkemmin tut- kielman toteutusta kuvaavassa luvussa kolme.
Tutkielmassa tarkastellaan seuraavia tutkimuskysymyksiä:
1) Millaisia avun ja tuen tarpeita sekä selviytymisstrategioita on huumeita käyttävän nuoren lähei- sillä?
2) Miten näihin muodostuneisiin avun ja tuen tarpeisiin voidaan vastata Palaset-mallin työskentelyn tuella?
Tutkielma on muodostunut kahdesta erilaisesta kysymyksenasettelusta, joista ensimmäisessä tutkimus- kysymyksessä on tavoitteena jäsentää ja kuvata läheisten avun ja tuen tarpeiden kokonaisuutta sekä ti- lanteesta muodostuneita selviytymisstrategioita läheisten tuottaman kokemustiedon kautta. Toisessa tut- kimuskysymyksessä on arviointitutkimuksellinen ote, jossa kuvaillen arvioidaan sitä, miten läheisille muodostuneisiin avun ja tuen tarpeisiin voidaan vastata Palaset-mallin työskentelyn tuella.
Olen jäsentänyt työni rakennetta siten, että toisessa luvussa muodostan työn teoreettisen viitekehyksen, joka koostuu huumeita käyttävien henkilöiden läheisten kuvaamisesta, huumeiden käytöstä aiheutunei-
den haittojen kuvaamisesta läheisten elämässä sekä läheisten selviytymistä kuvaavasta mallista ja me- netelmästä. Kolmannessa luvussa kuvaan tarkemmin tutkimustehtävääni, työn metodologia lähtökohtia, aineiston keruuta ja analysointia sekä tarkastelen tutkielman eettisyyteen ja luotettavuuteen liittyviä ky- symyksiä. Luvut neljä ja viisi ovat tutkielman analyysiosuudet, jossa tarkastelen tutkielman empiirisiä tuloksia teoreettisen tulkinnan tukemana. Kuudennessa luvussa kokoan yhteen saadut tulokset reflektoi- den niitä vielä työn teoreettisen viitekehyksen kautta. Luvun lopussa arvioin vielä tutkielman luotetta- vuutta, pohdin tekemiäni ratkaisuja tutkielman eri vaiheissa sekä tuon esiin aihealuetta koskevat jatko- tutkimusaiheet.
2 HUUMEITA KÄYTTÄVÄN HENKILÖN LÄHEISET TUTKIMUKSESSA
Tarkemmin ennen läheisten näkökulmaan syventymistä haluan täsmentää, miten huumeisiin liittyvä ad- diktio ja riippuvuus ymmärretään tutkimuksessa. Usein huumeita koskevassa keskustelussa törmätään kahteen käsitteeseen: addiktioon ja riippuvuuteen, joiden tulokulmat tuottavat erilaista jäsentelyä tutki- muskirjallisuudessa. Suomen kielessä addiktion (eng. addiction) ja riippuvuuden (eng. dependence) kä- sitettä käytetään kuitenkin usein toistensa synonyymeina, mutta englannin kielessä nämä termit monesti erotetaan toisistaan. Englannin kielisessä tutkimuskirjallisuudessa Robert West ja Jamie Brown (2013) määrittävät addiktion motivaatiojärjestelmän krooniseksi häiriöksi, jossa haitallinen ja poikkeava käytös ohjaa ihmisen toimintaa (Brown & West 2013, 7). Riippuvuus puolestaan ymmärretään aineesta tai toi- minnasta aiheutuvina fyysisinä ja psyykkisinä oireina (Emt, 12).
Tieteenalat tulkitsevat addiktion ja riippuvuuden käsitteitä eri tavoin. Yhteiskuntatieteellinen lähesty- mistapa on keskittynyt tarkastelemaan päihteiden kulutuskäyttäytymistä ja kehittämään siihen liittyvää sääntely- ja ohjauspolitiikkaa Suomessa. Yhteiskunnallinen päihteisiin liittyvä tutkimus on ollut hoito- järjestelmien ja prosessien soveltavaa tutkimusta. (Raetto & Tammi 2013, 21-22.) Lääketieteellinen lä- hestymistapa käsittelee addiktiota siihen liittyvien biologisten, psyykkisten ja kemiallisten tekijöiden kautta. Lähestymistavassa pyritään löytämään vastauksia siihen, mitkä tekijät aiheuttavat toiminnan kontrolloimattomuuden ja, miten näitä tekijöitä voidaan hallita. Lääketieteellisessä addiktiotutkimuk- sessa on kaksi pääsuuntausta, joista toinen keskittyy addiktion selittämiseen geneettisen perustan kautta ja toinen näkökulma keskittyy aivojen mielihyväsäätelyjärjestelmään. (Raetto & Tammi 2013, 19.) Puolestaan kulttuurinen lähestymistapa käsittää addiktion kulttuurisidonnaisena ilmiönä, joka ohjaa ym- märrystä addiktiosta ja sen luonteesta. Anja Bessonoff ja Taina Kinnunen (2013) käsittelevät tutkimuk- sessaan addiktiota ruumiillisena ilmiönä. Heidän näkökulmaansa ohjaa kulttuuritieteen tutkimus, jossa ruumis on sosiaalisen ja institutionaalisen sääntelyn kohde. (Emt, 181.) Suomalaiset yhteiskuntatieteen tutkijat Arto Ruuska ja Pekka Julkunen keskittyvät selittämään addiktiota sen moraalisesta luonteesta käsin ja tarkastelevat artikkelissaan addiktion olevan yleistetyssä merkityksessään moraalinen käsite ja tahdon sairaus, josta moderni länsimainen yhteiskunta on riippuvainen. Tällä viitataan siihen, että länsi- maisen talousjärjestelmän on jatkuvasti tuotettava uusia haluja ja pyrkiä niiden tyydyttämiseen (Ruuska
& Julkunen 2013, 23).
Addiktiota on luonnehdittu myös tahdon sairautena, jossa päihteistä saatu mielihyvä ohjaa käyttäyty- mistä riskeistä huolimatta (Julkunen & Ruuska 2013, 31). Tahdon sairaus -käsitys rakentuu kielteisessä valossa suhteessa käyttäjään, sillä sairaudesta parantumisen ja kohtuukäyttämisen moraalinen vastuu nähdään olevan käyttäjällä itsellään. (Emt, 35.) Lääketiede on keskittynyt lähestymistavassaan ymmär- tämään addiktiota sen sairauskäsityksen ja hoidon kautta, joka kiinnittyy ihmisen yksilökeskeisyyteen.
Yksilökeskeisyys näkyy siten, että hoitotoimenpiteet tähtäävät yksilön irtautumiseen addiktoivasta ai- neesta tarvittavan terapian ja lääkityksen avulla. (Bessonoff & Kinnunen 2013, 181.)
Lääketieteellisen ja tahdon sairaus -jäsentylyn rinnalla toinen tapa jäsentää addiktiota on tarkastella sitä yksilön perimän ja sosiaalisen ympäristön kautta, joiden osa yksilö on. Tällöin huumeiden käyttö mää- rittyy sellaisten tekijöiden kautta, joihin yksilö ei ole voinut omalla toiminnallaan vaikuttaa (Partanen 2002, 32). Perimän, geenien ja yksilön ominaisuuksiin liittyen esimerkiksi kontrollinmenetykseen kes- kittyvissä aivotutkimuksien tuloksissa on todettu, että addiktien aivoissa on pysyviä muutoksia ja ne poikkeavat muusta väestöstä (Julkunen & Ruuska 2013, 34). Tämä näkökulma vahvistaa sitä, että ad- diktiot eivät ole vain yksilöiden valintojen tuloksia, vaan ihmisten perimän myötä muodostuneet omi- naisuudet ohjaavat myös sitä, kenellä on taipumusta addiktiiviseen käyttäytymiseen.
Addiktiota on selitetty myös kulttuuristen merkitysten kautta, jotka ohjaavat käsityksiämme päihteisiin liitetyistä rajoista ja määristä sekä siitä, millainen on kohtuullista ja mikä puolestaan kohtuutonta käyt- tämistä. Kyse on päihteiden käytön hallinnasta, kontrollista ja rajanvedoista. (Julkunen & Ruuska 2013, 32). Ihmisten käsitykset aineista ja niiden vaarallisuudesta ohjailevat suhtautumista aineita käyttäviin sekä vaikuttavat olemassa oleviin hoitotoimenpiteisiin (Hirchovits-Gerz ym. 2013, 52). Pauliina Raen- ton ja Tuukka Tammen (2013) mukaan, että addiktiot ovat monimutkainen ilmiö, johon liitetään yhtäai- kaisesti poliittisia, taloudellisia kuin kulttuurisia intressejä. Addiktio on käsitteenä epäselvä ja sitä mää- rittävät jäsennykset ja käsitykset riippuvat siitä, mistä lähestymistavasta asiaa tarkastellaan. Näillä jä- sennyksillä ja merkityksillä on kuitenkin vaikutusta siihen, miten asioita arvotetaan ja, miten niihin suh- taudutaan. Addiktiopuheen lähestymistavat ovat vahvasti sidoksissa yksilönäkökulmaan, vaikka yhteis- kuntaa ja kulttuuria on vaikea erottaa yksilöistä. Nämä kuitenkin vaikuttavat aina suhteessa toisiinsa nähden. (Raento & Tammi 2013, 119-200.)
Haitalliset riippuvuudet ovat kasvava yhteiskunnallinen ja sosiaalinen ongelma, joka koskettaa yksilöi- den lisäksi myös muuta läheisverkostoa ja yhteiskuntaa. Ajattelen, että addiktiota ja riippuvuutta jäsen-
tävät lähestymistavat vaikuttavat myös vahvasti läheisten avun, tuen ja hoidon tarpeiden kokonaisuuk- siin sitä kautta, millaisen sanallisen todellisuuden ja arvon päihteitä koskeva keskustelu saa. Tästä joh- tuen halusin lyhyen katsauksen eri tapoihin käsitteellistää ja jäsentää addiktiota tutkimuskirjallisuuden kautta. Ajattelen, että läheisten kannalta merkityksellistä olisi ymmärtää, miten nämä erilaiset lähesty- mistavat voisivat yhdistää moniammatillisesti sosiaalityön professiossa ja siten tukea niin yksilöitä kuin heidän läheisiään huumeiden käytön aiheuttamassa kriisissä.
2.1 Huumeita käyttävän henkilön läheiset
Päihteidenkäytöstä aiheutuvat haitat koskettavat yksilöiden lisäksi myös läheisiä, kuin muuta yhteiskun- taa (Holmila, Tigerstedt & Warpenius 2015, 5). Maailmassa on arvioitu olevan ainakin 91 miljoonaa läheistä, joihin perheenjäsenen alkoholin- ja huumeidenkäyttö vaikuttaa (Copello, Templeton & Powell 2010, 65). Suomessa päihteidenkäytöstä muodostuvia haittoja on pyritty sääntelemään lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten avulla. Suomalaisen päihdehuollon tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päih- teiden ongelmakäyttöä sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjien, kuin heidän läheisten toimintakykyä ja turvallisuutta. (Päihdehuoltolaki 41/1986, 1 §)
Päihdehuollon palvelut ovat tarkoitettu sekä ongelmakäyttäjille, että heidän läheisilleen ja palveluita tarjottaessa tulee aina huomioida molempien osapuolten etu. Lain mukaan palveluita tulee antaa avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella. Päihdehuollon järjestäminen on kuntien vastuulla ja päihdehuoltolain mukaisesti kuntien velvollisuutena on järjestää palvelut kuntien tarvetta vastaaviksi. (Päihdehuoltolaki 41/1986, 1 §, 3 §, 7 §, 8 §.) Kuntien palveluiden väliset erot voivat olla kuitenkin suuria juuri tarveläh- töisyydestä johtuen.
Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 24 § mukaan sosiaalihuollon päihdetyön tavoitteena on vähentää ja pois- taa päihteistä johtuvaa hyvinvointia ja turvallisuutta vaarantavia tekijöitä sekä tuetaan päihteettömyyttä.
Päihdetyön palveluihin kuuluu ohjausta ja neuvontaa sekä ne sisältävät myös läheisille suunnatut sosi- aalihuollon erityispalvelut. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 24 §.) Terveyshuoltolain päihdetyöhön sisäl- tyy ohjaus ja neuvonta päihteettömyyttä suojaavista ja vaarantavista tekijöistä sekä päihteistä aiheutu- vien sairauksien, tutkimus-, hoito- ja kuntoutuspalvelut (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 28 §).
Päihdehuoltolaissa mainitun ”läheisten avun, tuen ja hoidon tarpeiden” kokonaisuuden hahmottamiseksi tutustuin aihealuetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen. Siitä huolimatta, vaikka päihdehuoltolain ta- voitteena on tarjota palveluita läheisten tarpeiden perusteella, edistäen samalla läheisten toimintakykyä ja turvallisuutta, en löytänyt kuitenkaan yhtään tutkimusta tai raporttia siitä, miten näitä lain määrittämiä tarpeita ja tavoitteita on käytännössä arvioitu läheisten näkökulmasta. En saanut selvitettyä, millä tavoin läheisille suunnatut palvelut on järjestetty tai löytänyt tai mallia siitä, miten läheisten palvelutarvetta tai toimintakykyä arvioidaan ennen palveluiden mahdollista järjestämistä ja sen jälkeen. Näen tämän on- gelmallisena, koska päihdehuollon palveluiden tuottaminen riippuu arvioidusta avun ja tuen tarpeista, mutta en kuitenkaan löytänyt tuotettua tietoa miten näitä mainittuja tarpeita on arvioitu.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen internetsivujen mukaan sosiaalihuollossa järjestetyt päihdepalve- luiden riittävyys arvioidaan yhdessä asiantuntijan ja asiakkaan yhteistyössä (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Päihde- ja mielenterveystyö sosiaalipalveluina). Päihdehuoltoasetuksessa (653/1986) on käsitelty päihteitä käyttävän henkilön palveluiden järjestämistä ja kuntoutussuunnitelmaa, johon tulee kirjata, mi- ten päihteitä käyttävän henkilön huollossa olevan lapsen hoidon ja tuen tarve on otettu huomioon. (Päih- dehuoltoasetus 653/1986, 2 §.) Tämä ei kuitenkaan sisällä näkökulmaa, joka sisältäisi alaikäisen päih- teitä käyttävän lapsen ja hänen laillisen huoltajan hoidon ja tuen tarpeen arviointia.
Avun, tuen ja hoidon tarpeiden arviointitiedon puutteen ja pirstaleisuuden lisäksi huumeiden käytöstä seuranneita haittoja ei ole juuri tutkittu läheisten näkökulmasta Suomessa. Pekka Hakkaraisen ja Marke Jääskeläisen (2013, 100) tutkimuksen mukaan läheisiä koskevan tutkimuksen tarvetta vahvistavat päih- teisiin keskittyvien järjestöjen ja hankkeiden lisääntynyt määrä Suomessa. Läheisten näkökulmasta tuo- tettu tutkimus on kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa kirjoltaan laajempaa ja on erityisesti keskit- tynyt huumeiden käytöstä aiheutuvien kokemusten ja vaikutusten kuvailuun. (ks. Orford ym. 2010; Lub- man & McCann 2018.) Tutkimustiedon tarvetta vahvistaa myös se, että Barnandin (2007, 52) mukaan perheiden ja läheisten sosiaalista eristyneisyyttä vahvistaa etenkin yhteiskunnallisten instituutioiden ky- kenemättömyys tunnistaa perheiden tilannetta ja avun tarvetta, joka osaltaan vahvistaa tutkimuksen vä- häisyyden syitä.
Maritta Itäpuiston ja Jani Selinin (2015) katsauksessa on tarkasteltu läheisten avun ja tuen tarpeita Suo- messa. Katsauksen mukaan läheisten avun ja tuen tarpeita voidaan lähestyä siitä näkökulmasta, mitä palveluita läheisille on tarjolla. Tulosten mukaan päihdepalveluiden tarjoaminen läheisille näyttäytyy pirstaleisena ja läheisten palvelut rakentuvat päihteitä käyttävästä käsin. Tämä nähtiin ongelmallisena,
koska hoitoprosessit ovat pitkäaikaisia ja avun oletettiin päätyvän läheisille, mikäli päihteitä käyttävä saadaan avunpiiriin. Hoito, joka kohdistuu vain päihteitä käyttävään, ei poista läheiseen vuorovaikutus- suhteen tulleita säröjä ja läheisille koituneita terveyshaittoja. Katsauksen perusteella tietoa läheisille suunnatuista palveluista ja niiden sisällöistä oli saatavilla niukasti. (Emt, 142-143.) Sari Jurvansuu ja Heli Ringbom (2020, 1) ovat tutkimuksessaan tutkineet myös läheisiä suomalaisen sosiaali- ja terveys- palvelujärjestelmän sisällä. Tutkimuksen mukaan mielenterveys- ja päihdeomaiset jäävät usein avunpii- rin ulkopuolelle sosiaali- ja terveyspalveluissa, koska omaiset ovat kokeneet avun hakemisen hankalana ja omaisille tarkoitettuja palveluita on ollut vähän saatavilla. (Emt, 1.)
Perehdyttyäni aiempaan tutkimuskirjallisuuteen vahvistavat niiden tulokset tutkimustehtäväni ajankoh- taisuutta ja tarpeellisuutta. Läheisten avun ja tuen tarpeen määrittäminen ja arviointi eivät ole tullut ai- kaisemmassa tutkimuksessa selkeästi esille, jonka vuoksi haluan selvittää näitä tekijöitä tässä tutkiel- massa. Läheiset muodostavat tilanteessa erilaisia tapoja toimia, jonka vuoksi selviytymisstrategiat jä- sentävät niitä tekijöitä, jotka tukevat läheisiä heitä koskevassa tilanteessa. Läheisiltä saatu kokemustieto on merkityksellistä, kun halutaan saada tietoa heidän kokemuksista ja elämästä huumeita käyttävän rin- nalla. Läheisiltä saadun tiedon kautta on mahdollista kehittää ja arvioida läheisille suunnattuja palve- luita.
Läheisiä koskevan tutkimustiedon vähyyttä voi osaltaan selittää huumeiden ongelmakäytön yleisyyden ja siihen liittyvien taustatietojen tutkimisen haasteellisuus. Huumeita ongelmallisesti käyttävien tavoit- taminen on vaikeaa esimerkiksi vakinaisen osoitteen puutteen tai käytön rangaistavuuden vuoksi. Kir- jallisuudessa tästä käytetään termiä vaikeasti tavoitettava väestönosa (hard-to-survey-populations) (Rönkä ym. 2017, 929). Merkittävä osa aiemmasta päihdetutkimuksesta on keskittynyt kuvamaan päih- teitä käyttävälle muodostuvia haittoja, eikä niinkään muihin kohdistuneiden haittoja.
Nykyisin päihteitä koskevassa tutkimuksessa käytöstä aiheutuvia haittoja on jäsennelty käyttäjän itsensä lisäksi myös muihin kohdistuvien haittojen kautta. Muihin kohdistuneet seuraukset liittyvät esimerkiksi lapsen kasvatuksen laiminlyöntiin ja raskaudenaikainen päihteidenkäyttöön, perhesuhteisen rikkoutumi- seen ja rikollisuudesta muodostuviin haittoihin. (Fielder ym. 2015, 119-120.) Tutkimuksessa päihteiden osalta, etenkin alkoholinkäyttöä on tarkasteltu laajemmassa perspektiivissä kuin huumeiden käyttöä. Al- koholin käyttöä ja haittoja koskevaa tutkimusta on tehty laajalti ja siinä on erotettu kolme erilaista pää- tapaa jäsentää koettuja haittoja 1) yksilöllinen näkökulma, 2) kansanterveysnäkökulma, 3) yhteisönäkö- kulma. Uutena tutkimusotteena alkoholitutkimuksessa on haitat muille (harms to others) -näkökulma,
jossa korostuu läheisten ja muiden kokemuksien kuvailu käytön aiheuttamista haitoista. (Tigerstedt &
Warpenius 2015, 15 & 17.)
Tutkimusasetelmasta riippumatta kaikissa käyttötapojen jäsentelytavoissa alkoholin- ja huumeiden- käyttö näyttäytyy kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä, jonka sääntelyyn tarvitaan sosiaalisia ja poliittisia keinoja. Haittojen tutkimiseen liittyy yhtäältä myös haasteita, jotka liittyvät haittojen koke- musten käsitteelliseen määrittelyyn. Yhtäaikaisesti haitalliseksi koettu käyttö voi määrittyä käyttäjälle harmittomana käyttämisenä. Resilienssi eli psyykkinen sietokyky haittoja kohtaan on yksilöllistä ja voi vaihdella eri väestöryhmien, kuin kulttuurien välillä. Toisaalta myös läheisten position vaikutusta juoma- ja käyttötapoihin on haastava määrittää objektiivisesti. (Emt, 17-18.)
Ajattelen, että nämä edellä kuvatut näkökulmat ovat relevantteja ja verrattavissa myös huumeiden käyt- töä koskevan tutkimuksen jäsentelyyn. Tässä tutkielmassa keskityn nimenomaisesti haitat muille -näkö- kulmaan huumeiden käyttöä koskevan tutkimuksen osalta, jonka keskiössä on läheisten kokemukset.
Tutkimustehtäväni kannalta on merkityksellistä selittää, miten tässä työssä ymmärretään läheisten avun, tuen ja hoidon tarpeet. Näiden tarpeiden määrittäminen ei ole yksiselitteistä, etenkin kun päihdehuolto- laissa näitä tarpeen tekijöitä ei ole kuvattu tarkemmin, eikä saatavilla ole mitään mallia, jolla näitä tar- peita arvioitaisiin.
Copello ym. (2010, 76) tutkimuksen mukaan päihteiden käytöstä aiheutuvien vaikutusten arviointi ku- vautuu pääosin päihteitä käyttävästä käsin. Läheiset sijoittuvat usein palvelujärjestelmän reunamiin, eikä heidän avun- ja tuen tarpeiden määrittelyyn ole luotu systemaattisia arviointimenetelmiä, joka entises- tään vahvistaa läheisten positiota järjestelmän sisällä. (Emt, 76.) Barnard (2007) puolestaan toteaa, että läheisten näkökulmasta tuotettua tutkimusta on tehty ja dataa on kerätty tarjoamatta apua itse ongelmaan.
Tämä on vahvistanut sitä, että haitat pysyvät piilossa ja ongelmat siirtyvät huumeita käyttävistä aikui- sista heidän lapsiinsa. Tehdyt tutkimukset on keskittynyt läheisten kokemuksien kuvaamiseen huumei- den käytön aiheuttamista haitoista, mutta vastaajilta ei ole kysytty ”millä tavoin” heitä voisi auttaa. (Emt, 11.)
Läheisten kannalta on tärkeä kuvata, miten heidän tarpeitaan on mahdollista tarkastella, ymmärtää ja arvioida. Copello ym. (2010, 77) esittävät ”Methods of assessment for affected family members” tutki- musartikkelissa puolistrukturoidun haastattelumenetelmän läheisen tarpeiden arvioimiseksi. Haastatte-
lumenetelmässä keskitytään tarkastelemaan seitsemän eri osion kautta läheisen tilannetta. Ensimmäi- sessä osiossa läheinen kuvaa perheen taustoja, toisessa osiossa keskitytään tarkastelemaan perheenjäse- nen päihteidenkäyttöä historiaa ja nykytilannetta sekä läheisen omia päihteidenkäytön tapoja. Näistä tekijöistä muodostuu tässä tutkielmassa ymmärretty avun tarve, joka muodostuu läheisten tuottaman kokemustiedon kautta. Avun tarve on muodostunut huumeiden käytöstä seuranneiden vaikutusten kautta. (Emt, 77.)
Haastattelumenetelmän kolmannessa osiossa kuvataan perheenjäsenen päihteidenkäytön vaikutusta lä- heisten elämään, neljännessä puolestaan käsitellään läheisten selviytymiskeinoja ja niiden etuja sekä haittoja Läheisten tuen tarve muodostuu huumeiden käytöstä aiheutuneista avun tarpeista, joihin haetaan apua erilaisista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Läheisten selviytymisstrategiat ovat osa tarpei- den kokonaisuutta, sillä ne voivat tukea läheisten selviytymistä tilanteesta. Avun tarve konkretisoituu saadun tuen ja hoidon kautta. (Copello ym. 2010, 77.)
Haastattelumenetelmän viidennessä osiossa käsitellään tukea, jota on saanut muilta läheisiltä tai viran- omaistahoilta, kuudennessa osiossa kuvataan läheisen omaa hyvinvointia ja terveyttä sekä perheenjäse- nen huumeiden käytön vaikutusta näihin kokemuksiin. Seitsemännessä osiossa käsitellään perheenjäse- nen päihdeongelman laatua ja pyritään realistisesti käsittelemään tilanteen jatkuvuutta. (Emt, 77.) Tämän työn aineistonkeruu on toteutettu teemahaastattelumenetelmällä, joka on rakennettu edellä kuvatun puo- listrukturoidun haastattelumenetelmää soveltaen ja tässä luvussa esitetyn teoreettisen mallin- ja mene- telmän pohjalta.
2.2 Huumeiden käytöstä aiheutuvat haitat läheisille
Huumeiden käytöstä aiheutuu erilaisia haittoja läheisille. Perheenjäsenen huumeiden käytön on todettu aiheuttavan voimakasta stressiä, pelkoja ja huolenaiheita läheisissä. (Copello ym. 2010, 45). Copello ym. (2010) kuvaavat tutkimusartikkelissaan yli 800 läheisen kokemuksia perheenjäsenen huumeiden käytöstä eri sosiokulttuuristen ryhmien kautta viimeiseltä 20 vuodelta. Eri puolilla maapalloa toteute- tuissa tutkimuksissa on osoitettu yhteiseksi tekijäksi se, että perheenjäsenen huumeiden käyttö altistaa
läheiset pitkäaikaiselle stressille sekä lisääntyneelle riskille sairastua fyysisesti ja psyykkisesti. Perheen- jäsenen huumeiden käytöstä aiheutuvat haitat, stressi ja kärsimys nähdään vaikuttavan eniten niihin hen- kilöihin, jotka ovat läheisimmässä suhteessa riippuvuudesta kärsivään henkilöön. (Emt, 38-40.)
Päihteiden käytöstä aiheutuva stressi näkyy läheisissä niin fyysisinä kuin psyykkisinä oireina läheisten terveydessä ja hyvinvoinnissa, jotka johtuvat stressin myötä syntyneestä rasituksesta. Läheisen koke- maan rasituksen määrään vaikuttavat läheisten selviytymisstrategiat ja yhtäältä sosiaalinen tuki. (Temp- leton, Velleman & Zohhadi 2007, 138.) Orfordin ym. (2005) tutkimuksessa läheisten selviytymisenta- poja selviytyä jaettiin eri positioiden kautta, jonka läheiset omaksuvat huumeita käyttävää kohtaan.
Nämä positiot heijastivat tunteita huumeita käyttävää kohtaan, jotka vaihtelivat vihaisuuden ja vetäyty- misen keinoista, kiltteyden ja suvaitsevaisuuden keinoihin sekä perheenjäsenen kontrolloinnin keinot ja oman itsensä suojaamisen keinot. (Orford 2005, 38.) Tunteiden ja positioiden lisäksi läheisten selviyty- mistä voidaan tarkastella laajemmin käyttäytymisentapoina. Dan Lubmanin ja Terence McCannin (2017) tutkimus käsitteli laadullisen tutkimuksen keinoin läheisten selviytymisstrategioita, jotka viitta- sivat enemmän strategisiin käyttäytymisen tapoihin kuin tunteita käsitteleviin keinoihin. (Lubman &
McCann 2017, 100-109.)
Lubmanin & McCannin (2018) tutkimuksen mukaan läheiset muodostavat tilanteeseen mukautuvia ja sopeutumattomia selviytymisstrategioita suhteessa huumeita käyttävään. Selviytymisentavat näkyivät sen mukaan, kuinka läheiseksi ihmissuhde huumeita käyttävään ymmärrettiin: intiimimmissä ihmissuh- teissa käytettiin enemmän tilanteeseen mukautuvampia selviytymisentapoja, kuin etäisemmissä ihmis- suhteissa. Sopeutumattomia selviytymisentapoja käyttävillä läheisillä oli enemmän kielteisiä vaikutuk- sia heidän fyysiseen terveyteensä ja sosiaalisuuteen. Tutkimuksen mukaan läheisiä pitäisi tukea muo- dostamaan selviytymisen kannalta mukautuvia tapoja, joki tukisi heidän selviytymistään. (Emt, 109.) Barnandin (2007, 25) mukaan perheenjäsenen huumeiden käytöstä muodostuu kielteisiä tunteita lähei- sille, joiden muodostamasta kehästä on vaikea löytää ulospääsyä. Perheenjäsenen huumeiden käyttö on saattanut alkaa vaiheittain, jonka synnylle läheiset ovat saattaneet löytää viitteitä muuttuneen käyttäyty- misen ja ulkonäköön liittyvistä tekijöistä. Kuitenkin tieto perheenjäsenen huumeiden käytöstä on aiheut- tanut läheisissä paniikin, koska heillä ei ollut riittävästi tietoa käytössään huumeisiin liittyen. Läheiset ovat kuvanneet jälkeenpäin, että heitä olisi auttanut tilanteessa ulkopuolinen ohjaus ja tuki, esimerkiksi lääkäriltä. Kaikki läheiset eivät kuitenkaan ole kyenneet hakemaan apua lähipiirin ulkopuolelta häpeän
vuoksi. Tutkimuksessa asian kanssa yksin eläminen vahvisti läheisten tilanteesta kokemaa kuormitusta.
(Emt 25-26.)
Perheenjäsenen huumeiden käyttö aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia perheen sisäisille rooleille ja rutii- neille. Vaikutukset näkyvät myös läheisten sosiaalisessa elämässä ja perheen taloudessa. Myös perhee- seen kuuluvat muut henkilöt voivat kärsiä aineiden väärinkäytöstä perheenjäsenen käyttäytymisen vuoksi. Huumeita käyttävä voi kadota päivien ajaksi, joka lisää läheisten huolta ja kuormitusta. (Copello, Templeton & Velleman 2005, 370.) Barnandin (2007) mukaan perheenjäsenen huumeiden käytöllä on vaikutuksia myös siihen, miten läheiset kykenivät keskittymään perheen muihin ihmissuhteisiin ja lap- siin. Huumeiden aiheuttama tilanne kestää yleensä vuosien ajan, jolloin perheelle ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää sopeutua tilanteeseen. (Barnand 2007, 39-40.)
Huumeiden käytön on raportoitu vaikuttavan koko perheen dynamiikkaan ja vuorovaikutussuhteisiin.
Läheisillä on ollut erilaisia tunteita perheenjäsenen tukemista kohtaan, johon raportoitiin liittyvän osal- taan velvollisuuden tunteita. Läheiset pyrkivät löytämään erilaisia keinoja tukea omaa selviytymistään tilanteen keskellä. Läheiset ovat esimerkiksi kokeneet haluavansa suojella perheenjäsentä pyrkimällä rajoittamaan hänen yhteyksiä huumemaailmaan pitämällä perheenjäsen tiukasti sidoksissa muuhun per- heeseen. (Barnand 2007, 29.)
2.3 Läheisten selviytymisstrategiat elämässä huumeita käyttävän rinnalla
Läheisille muodostuu perheenjäsenen huumeiden käytöstä erilaisia tapoja selviytyä. Stress-strain-co- ping-support (myöh. SSCS)-malli on teoreettinen kuvaus läheisen selviytymisestä huumeita käyttävän perheenjäsenen rinnalla. SSCS-mallin jäsentelyssä käytetyt käsitteet ovat johdettu terveyspsykologian ja siihen vaikuttavien tieteenalojen terminologiasta (ks. Folkman & Lazarus 1984). Mallissa keskitytään ymmärtämään läheiselle muodostuvaa stressiä haitallisen ympäristön keskellä (Copello ym. 2010, 35.) Läheisten kokemasta stressistä muodostuu heidän terveyteensä ja hyvinvointiin vaikuttavia haitallisia tekijöitä, mikäli läheinen ei itse kykene vaikuttamaan muodostuvan stressin ja rasituksen määrään. Mal- lissa ohjaava periaate on, että läheisillä on ”kyky selviytyä” vaikeista ja monimutkaisistakin tilanteista, mutta tähän ”kykyyn selviytyä” vaikuttavat läheisen selviytymisstrategiat, jotka muodostuvat läheisen omista ongelmanratkaisutaidoista ja voimavarakeskeisyydestä. (Orford 2005, 2.)
SSCS-mallissa on ymmärretty, että pitkäaikainen stressi muodostaa läheisen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, joiden on oletettu olevan seurausta perheenjäsenen huu- meiden käytöstä. Mallissa on ajateltu läheisten kohtaan haastavia tilanteita perheenjäsenen huumeiden käytöstä johtuen, johon yhdistyy läheisen pohdinnat siitä, miten tilannetta voisi muuttaa ja miten he voivat itse vaikuttaa asiaan. Mallin periaatteiden mukaisesti läheisille syntyy tilanteen myötä erilaisia strategioita selviytyä ja reagoida tilanteen vaatimalla tavalla. Strategiat voivat poiketa toisistaan ja olla tehokkaampia sekä toimivampia suhteessa siihen, miten ne vaikuttavat päihteitä käyttävään henkilöön tai läheiseen. Strategiat sisältävät keinojen lisäksi tapoja ymmärtää ja tulkita tilannetta eri näkökulmista.
Mallissa uskotaan, että läheisten selviytymisstrategioilla voi olla vaikutusta myös perheenjäsenen päih- teiden käyttöön. Läheisten selviytymisen kannalta saatu sosiaalinen tuki niin palveluista kuin muista sosiaalisista verkostoista nähdään merkityksellisenä. (Orford 2005, 2-4.)
SSCS-mallin lähtökohtana on kohdata läheiset erillisenä ihmisenä huumeita käyttävästä henkilöstä, ku- vaten läheisen omia tuntemuksia, ajatuksia ja hyvinvointia. Malli pyrkii välttämään näkökulman, joka kohdistuisi syyttämään läheisiä perheenjäsenen riippuvuuden syntymisestä tai sen ylläpitämisessä. Mal- lissa stressi (eng. stress) kuvaa tekijöitä, joita läheiselle muodostuu perheenjäsenen huumeidenkäytöstä.
Stressistä muodostuu rasitusta (eng. strain), joka vaikuttaa läheisten hyvinvointiin ja terveyteen. Se, millä tavoin ja missä määrin stressi vaikuttaa läheisessä on yhteydessä läheisen selviytymiseen (eng.
coping), läheisten selviytymisenstrategioita ovat erilaiset keinot ja tavat sekä läheisten yksilölliset asi- oihin reagointi- ja hallintatavat. Selviytymistä ei nähdä vain käytöksenstrategioina, vaan laajemmassa perspektiivissä, kuten tunteina ja asenteina. (Orford 2005, 4.)
Mallin keskeinen näkökulma on, että läheisen saama sosiaalinen tuki (eng. (social) support) vähentää stressiä ja vaikuttaa positiivisesti läheisen hyvinvointiin ja terveyteen. Sosiaalinen tuki nähdään erittäin merkityksellisenä läheisten kannalta sekä yhtäaikaisesti sen puute voi lisätä koettua stressiä ja siitä ai- heutuvia haittoja. Sosiaalinen tuki voi olla virallista, kuten palveluista tai epävirallista, kuten muilta lä- heisiltä saatavaa tukea. (Orford 2005, 4.)
Kuvio 1. Stress-strain-coping-support (SSCS) -malli
SSCS-mallin sosiaalisen tuen osuutta toteutetaan käytännössä Viisi askeleisen -menetelmän kautta, joka on suunnattu lisäkoulutukseksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Menetelmän teoreettinen viitekehys pohjautuu SSCS-mallin periaatteisiin. Viisi askeleisen -menetelmän tavoitteena on ollut pa- rantaa läheisten saaman ammatillisen sosiaalisen tuen laatua kouluttamalla sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita menetelmään käytössä. (Copello ym. 2010, 38-42.)
Viisi askeleinen -menetelmä koostuu istunnoista, joiden aikana käsitellään läheisten tilannetta. Menetel- män ensimmäinen askel koostuu läheisen kuuntelemisesta, rauhoittamisesta sekä huolenaiheiden nimeä- mistä. Tässä vaiheessa läheinen saa kertoa omasta näkökulmastaan ja kokemuksistaan sekä siitä, miten huumeiden käyttö on vaikuttanut heihin ja mahdollisesti muihin perheenjäseniin. Toinen askel sisältää tietoa riippuvuuksista, jonka tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä tilanteesta sekä hoitokeinoista.
(Copello ym. 2010, 92.)
Perheenjäsenen päihteiden käyttö
Läheisen kokema stressi (stress)
Läheisen kuormitus (strain)
Läheisen selviytymis- strategiat
(coping) Läheisen saama
sosiaalinen tuki (support)
Kolmannessa askeleessa tarkastellaan läheisen nykyisiä selviytymisstrategioita ja niiden etuja sekä hait- toja. Näiden saatujen tietojen myötä tarkastellaan vaihtoehtoisia toimintatapoja ja niistä muodostuvia hyötyjä sekä mahdollisia haittoja. Neljännessä askeleessa kartoitetaan muuta läheisverkostoja ja heidän mahdollisuuksiaan tukea prosessin toteutumisessa. Viidennessä askeleessa tarkastellaan muita tuen tar- peita ja vaihtoehtoisia jatkotukipalveluita. (Copello ym. 2010, 92.)
Askel 1. Kuuntele, rauhoita, käy läpi huolenaiheet
• Anna perheenjäsenen kuvata tilanne
• Tunnista ja nimeä stressiä aiheuttavat tekijät
• Tunnista ja nimeä tiedolliset tarpeet
• Tunnista ja nimeä tulevien kontaktien tarve
Askel 2. Tarjoa täsmällistä, asiaankuuluvaa koh- dennettua tietoa
• Lisää tietoa ja ymmärrystä ilmiöstä ja aiheesta
• Vähennä väärinymmärryksistä ja tiedon puutteesta johtuvaa stressiä
Askel 3. Tunnista selviytymisstrategiat
• Tunnista ja nimeä tämänhetkiset selviytymisstrate- giat
• Tutki nykyisten selviytymisstrategioiden etuja ja haittoja
• Tutustu vaihtoehtoisiin toimintatapoihin
• Tutki vaihtoehtoisten selviytymisstrategioiden etuja ja haittoja
Askel 4. Keskustele ja tunnista sosiaalinen tuki
• Piirrä sosiaalisen verkoston kaavio ja siihen kuuluvat henkilöt
➢ Tavoitteena parantaa perheensisäistä kommuni- kaatiota
➢ Tavoitteena yhtenäistää ja johdonmukaistaa suh- tautumista
• Tutustu ja nimeä mahdollisia uusia tukilähteitä
Askel 5. Keskustele ja tunnista jatkotuen tarve
• Tunnista mahdollinen lisätuen tarve ja nimeä ne yh- dessä läheisen kanssa
• Tue mahdollisen jatkotuen käynnistämisessä
Kuvio 2. Five Steps -menetelmän sisällöt
3 METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT
Tässä luvussa kuvaan tutkielmani tutkimustehtävää ja sen tieteenfilosofisia lähtökohtia. Työni on laa- dullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, jonka epistemologista tarkastelua ohjaa fenomenologis-hermeneut- tinen intressi. Työni on toteutettu teemahaastatteluna, jotka on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyy- sin keinoin. Tutkielmani jokaista lukua ohjaa hyvän tieteellisen käytännön ohjeet, mitä kuvaan tarkem- min luvun viimeisessä alaluvussa.
3.1 Laadullinen tutkimustehtävä
Laadullisen tutkielmani kohteena on huumeita käyttävien nuorten läheiset. Laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä, ettei sillä pyritä tilastolliseen yleistämiseen vaan ymmärrys tutkimuksessa perustuu ym- märtävään selittämiseen. Tällä viitataan siihen, ettei analyysin selitysmallien oleteta kattavan universaa- leja kokonaisuuksia vaan ilmiön ympärillä olevan keskeisen ymmärrystä. (Alasuutari 2012, 43.) Tutki- musaihetta lähestytään tutkittavien kokemuksien ja niille antamien merkitysten kautta, mikä on tyypil- listä laadulliselle tutkimukselle (Juuti & Puusa 2020, 9). Tämä on tutkimusprosessini ydintä ja työssä kiinnostukseni rakentuu läheisten ainutlaatuisista kokemuksista käsin yhdistyen tutkittavaan ilmiöön.
Tutkielmassa tarkastellaan seuraavia tutkimuskysymyksiä:
1) Millaisia avun ja tuen tarpeita sekä selviytymisstrategioita on huumeita käyttävän nuoren lähei- sillä?
2) Miten näihin muodostuneisiin avun ja tuen tarpeisiin voidaan vastata Palaset-mallin työskentelyn tuella?
Tutkimusaiheeni on sensitiivinen ja puhuttaessa huumeita käyttävistä nuorista, puhutaan aina jonkun lapsesta, perheenjäsenestä, sukulaisesta tai läheisestä. Näen, että huumeiden käyttöä koskeva keskustelu vaikuttaa myös siihen, miten asioita tarkastellaan, miten niihin suhtaudutaan ja miten niitä arvotetaan.
Tässä tutkielmassa on tarkoituksena käyttää käsitteitä, jotka eivät sisällä negatiivissävytteistä kaikua
tutkimukseen osallistuvia henkilöitä kohtaan tai leimaa tutkittavaa kohderyhmää. Ehkäisevän päihde- työn järjestö (EPT) on koonnut huoneentaulun päihteistä ja niihin liittyvistä termeistä, joka on ohjannut tutkielmassa käytettyjä käsitteitä. Huoneentaulussa on ohjattu välttämään sanoja ”narkomaani”, ”huu- meidenkäyttäjä” ja korvaamaan ne käsitteillä ”huumeita käyttävä ihminen tai henkilö” tai ”huumeita käyttänyt tai kokeillut henkilö tai ihminen”. Narkomaani sana on itsessään leimaava, joka vahvistaa huu- meita käyttäviin kohdistettua stigmaa ja sen vuoksi sanan käyttämistä on syytä välttää. (EPT, 2021.) Käsiteellä stigma eli häpeäleima tarkoittaa ”sosiaalista leimaamista, jossa yksilön arvoa ja ihmisyyttä arvioidaan jonkin muista poikkeavan, ei-toivotun ominaisuuden kautta” (Maanmieli 2019, 182).
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä keskityn jäsentämään ja kuvaamaan läheisten avun ja tuen tar- peita sekä selviytymisstrategioita. Kysymyksen tarkastelu kohdistuu läheisten kuvaamiin kokemuksiin ja niille annettuihin merkityksiin. Avun ja tuen tarpeet on laaja kokonaisuus, joka perustuu tässä tutkiel- massa yksilön subjektiiviseen kokemukseen. Tarpeita voidaan tutkima myös objektiivisesti eli mitatta- vissa olevana asiana, mutta tässä työssä kiinnostus on rajattu subjektiiviseen eli ihmisen omiin arvioihin perustuvana käsityksenä. Tuloksien tarkastelussa ei ole tarkoituksena pyrkiä tilastolliseen yleistämiseen.
Toisessa tutkimuskysymyksessä keskityn kuvaamaan ja arvioimaan Palaset-mallin työskentelyä ja sen kehittämistä haastateltavien tuottaman tiedon kautta. Arviointi on merkityksellinen osa tutkielmani tar- kastelua, koska julkisista verovaroista tuotettuilta sosiaali- ja terveyspalveluilta on alettu edellyttämään vahvempaa tilintekovastuuta, eli näyttöä toiminnan tuloksista ja niiden vaikuttavuudesta (Virtanen 2007, 15). Näytöllä viitataan tietoon, jolla osoitetaan väitteen tai tiedon todenpitävyys. Pekka Borg & Pertti Korteniemi (2008) kirjoittavat näyttöperusteiseen käytäntöön (eng. evidence based practice) sisältyvän faktojen lisäksi myös tulkintaa, joka riippuu osittain myös siitä, millaisesta tutkimusasetelmasta käsin näyttöä lähestytään. (Emt, 9.)
Toiminnan arviointiin keskittävässä arviointitutkimuksessa voidaan keskittyä toiminnan sisältöön tai toiminnan myötä saataviin tuotoksiin. (Alkin & T.Vo 2017, 6-7.) Tässä tutkielmassa olen kiinnostunut toiminnan sisällöstä ja toiminnan kautta saadusta tuesta. Arvioinnissa pyritään tuottamaan tietoa mallin sovellettavuudesta tutkielman kohderyhmää kohtaan ja sen esittämään havaintoja sen tuottamista tulok- sista. Näyttöön perustuva arviointi edistää tilintekovastuun lisäksi demokraattista hallintoa ja palvelui- den läpinäkyvyyttä (Virtanen 2007, 15-16).
Arviointitieto voi tuottaa mahdollisia oivalluksia, jotka saattavat vaikuttaa hankkeen kehittämiseen ja hanketta koskettavaan päätöksentekoon. Tutkielman arviointiosuudessa keskityn mallin tuottaman ar- von ja hyödyn tarkasteluun, jotka määrittyvät tässä tutkielmassa läheisten avun tarpeiden täyttymisenä saadun työskentelyn tuen kautta. Mikäli malli tekee sen, mihin se on tarkoitettu, sille muodostuu arvoa.
Arvon muodostuminen ei itsessään riitä kattamaan mallin arvoa, vaan sitä tulee tarkastella vielä laajem- massa kontekstissa. (Alkin & T.Vo. 2017, 9.) Tässä tutkielmassa ei kuitenkaan keskitytä tarjoamaan vastausta mallin arvon syntymiseen, vaan suuntaviivoja työskentelyn tuloksista ja mahdollisista kehi- tysehdotuksista jatkotyöskentelyn kannalta.
Käytän tutkimuskysymyksissäni käsitettä ”läheisen avun ja tuen tarpeet”, joka linkittyy tutkielmani fe- nomenologis-hermeneuttisen tieteenfilosofian lähtökohtiin. Fenomenologiassa ydinoletus ihmisestä ja tiedosta rakentuu ajatukseen, että ihmisten tuottama tieto rakentuu sen todellisuuden kautta, jossa ihmi- set elävät. Ihmisen kokemusmaailma ja perspektiivi suhteessa maailmaan rakentuu elämänkulun ja sii- hen liittyvien tapahtumien tuloksena. Fenomenologiselle ihmiskäsitykselle keskeisiä käsitteitä ovat ko- kemuksellisuus, merkitykset ja yhteisöllisyys. (Laine 2018, 25-26.) Kokemus ymmärretään länsimaisen tietoteorian mukaisesti yhtenä tiedonhankinnan tapana sekä ilmiön ymmärtämisen mahdollisena tulo- kulmana (Backman 2018, 28). Kokemuksen käsite paikantuukin tässä tutkielmassa läheisten tuottamana subjektiivisena tietona huumeita käyttävän nuoren rinnalla, yhdistyen yleiseen ilmiöön, jota kokemusten kautta pyritään selittämään. (Toikkanen & Virtanen 2018, 9).
Hermeneutiikalla tarkoitetaan teoriaa ymmärtämisestä ja tulkinnasta. Fenomenologiseen tutkimukseen hermeneutiikka on osana tulkinnan tarpeen vuoksi. Kokemus muodostuu haastateltavan kyvystä sanoit- taa kokemuksen merkityksiä sekä haastateltavan kyvystä kysyä, ymmärtää sekä tulkita vastauksia. Ko- kemuksen merkitykset luovat verkostoja, jotka ovat osaltaan yksilöllisiä niin tutkijalle kuin tutkittavalle.
Sama tilanne ja kokemus voi luoda hyvin erilaisia merkityksiä ja tulkintoja eri ihmisille. (Laine 2018, 28-29.) Fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen tieto rakentuu kahdella tasolla, joista ensimmäi- sessä tutkittava kuvaa omaa kokemustaan ja siihen liittyvää ymmärrystä. Toisella tasolla tutkija temati- soi ja käsitteellistää tutkittavan antamia merkityksiä. Tässä tutkimuksessa pyritäänkin tekemään jo tun- nettua ilmiötä tiedetyksi, joka on hermeneuttiselle tarkastelulle tyypillistä. (Laine 2018, 28-29.)
3.2 Aineiston kerääminen
Tämän tutkielman aineistonkeruu on toteutettu yhteistyössä Palasista eteenpäin -hankkeen kanssa, joka tarjoaa tukea huumeita käyttävän nuoren läheisille yksilö- ja vertaisryhmätyöskentelyn kautta. Palasista eteenpäin -hanke (2019-2022) on sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoittama, mikä on toteutettu yhteistyössä Irti Huumeista ry:n ja Sininauhaliiton kanssa. (Palasista eteenpäin -net- tisivut, www.palasistaeteepain.fi.)
Hankkeen työskentely koostuu kuusiosaisesta Palaset-mallista, johon sisältyy 1) kartoitus perheen tilan- teesta, 2) kriisistä sekä siihen liittyvistä tunteista keskustelu, 3) tiedon lisääminen ja tarjoaminen päih- desairaudesta 4) läheisen omien selviytymiskeinojen tarkastelu ja vahvistaminen, 5) sosiaalisten suhtei- den merkitys kriisissä ja 6) tarvittavan jatkotuen löytäminen apua tarvitseville. Palaset-mallin työsken- tely sisältää kaksi yksilötapaamista ja viisi perhetapaamista. Tarvittaessa on mahdollista järjestää myös kaksi paritapaamista. Vertaisryhmätyöskentelyyn sisältyy kuusi yhteistä tapaamista, joiden rinnalla toi- mii suljettu Facebook-ryhmä. Palaset mallin työskentely on kestoltaan noin 3-4 kuukautta ja työskente- lyn sisältö räätälöidään tapauskohtaisesti. (Palasista eteenpäin -nettisivut, www.palasistaeteepain.fi.) Palaset-mallin työskentelyyn voi osallistua nuoren läheiset, joilla tarkoitetaan henkilöitä, ketkä kokevat olevansa nuoren läheisiä. Palaset-mallissa huumeita käyttävä nuori voi olla enintään 29-vuotias. Palaset- mallin taustalla vaikuttaa kansainvälisesti tutkittu ja testattu Addiction and the Family Internation Net- work -verkoston tutkijaryhmän Alex Copello, Jim Orford, Lorna Templeton ja Richard Velleman muo- dostamasta Stress-Strain-Coping-Support (myöh. SSCS) -mallista ja Five Steps (myöh. Viiden askeleen) -menetelmästä. (Palasista eteenpäin -nettisivut, www.palasistaeteepain.fi.)
Aineiston keruulla on haettu tutkimuslupa ja se on myönnetty Sininauhaliiton kautta. Aineiston keruun aluksi ajatuksenani oli toteuttaa kaksi haastattelua ja tehdä niistä saadun aineiston perusteella päätös lopullisten haastateltavien määrästä. En kuitenkaan toteuttanut tätä suunnitelmaa, koska sain haastatel- tavilta nopeasti yhteydenottopyyntöjä ja halusin ottaa kaikki halukkaat mukaan haastatteluihin. Tutki- mushaastattelun osallistujat tavoitettiin Palaset-mallin työntekijöiden kautta sähköpostitse. Etsin haas- tatteluihin maksimissaan seitsemää henkilöä ja olimme sopineet, että Palaset-mallin työntekijät lähesty- vät osallistujia vielä uudelleen puhelimitse tai tekstiviestitse, mikäli osallistujat eivät reagoi saatuun säh- köpostiin. Työntekijät jakoivat sähköpostitse infokirjeen (liite 1) ja teemahaastattelurungon (liite 2) niille osallistujille, jotka olivat läpikäyneet kaikki Palaset-malliin kuuluvat työvaiheet. Palaset-mallin
työskentelyyn oli osallistunut myös alaikäisiä läheisiä, mutta rajasin heidät pois, koska alaikäisten haas- tattelu sisältää tarkempaa eettistä arviointia.
Haastattelin yhteensä viittä huumeita käyttävän nuoren vanhempaa, jotka olivat läpi käyneet Palasetmal- lin työskentelyn. Haastattelut toteutettiin kevään 2021 aikana. Haastattelut oli tarkoitettu toteutettavaksi joko kasvokkain tai digitaalisia etäyhteyksiä hyödyntäen Covid19-pandempiatilanteesta johtuen. Kaikki haastattelut järjestettiin etäyhteydellä Microsoft Officen Teams -sovellusta hyödyntäen. Haastatteluissa oli käytössä videoyhteys ja haastattelut järjestettiin läheisten yksilöhaastatteluina. Haastatteluiden alussa kävin läheisten kanssa läpi infokirjeen sisällön sekä pyysin suullisen suostumuksen haastatteluun osal- listumisesta ja haastattelumateriaalin tietojen hyödyntämisestä osana tutkielman tulosten raportointia.
Kaikki haastateltavat antoivat suostumuksen haastatteluiden toteuttamiselle ja niissä käytetyn tiedon hyödyntämiselle osana tutkielmaa. Kaikkien haastatteluiden kesto oli noin 60-90 minuuttia. Haastatte- luaineistoa kertyi yhteensä noin 9 tuntia, jonka jälkeen litteroin aineiston. Litterointimateriaalia oli yh- teensä 121 sivua tekstiaineistoa.
Haastattelututkimuksen muodoista valitsin teemahaastattelun, joka on puolistrukturoitu haastattelume- netelmä. Valitsin teemahaastattelun aineistonkeruumenetelmäksi, koska se antaa tilaa ihmisten omille tulkinnoille ja niistä muodostetuille merkitysten annoille, joka tuki aineiston metodologista tarkastelua.
Rakensin teemahaastattelun etukäteen valittuihin teemoihin ja tarkentavien kysymysten ympärille.
Haastattelun teemat olivat johdettu tutkielman teoreettisesta viitekehyksestä. (Tuominen & Sarajärvi 2012, 65-66.) Tutkielman aihealue on sensitiivinen, jonka vuoksi arvioin ettei tutkielmassa ole miele- kästä käyttää täysin avointa haastattelumuotoa. Ajattelin, että haastattelun toteuttaminen on ainoa vaih- toehto päästä tarpeeksi lähelle läheisiä ja heidän ääntänsä. Mielestäni haastattelututkimuksen toteutta- misen etuna sen, että kysymyksiä voi aina tarvittaessa tarkentaa ja oikaista toisin kuin lomaketutkimuk- sessa. (Tuominen & Sarajärvi 2012, 63.) Ajattelin myös, että sensitiivisestä tutkimusaiheesta voi olla vaikea puhua ilman haastatteluille ankkuroitua suuntaa, mutta toisaalta liian strukturoitu haastattelu- muoto voisi sulkea kokemuksia kysymysten ulkopuolelle, joka tuki teemahaastattelun valintaa.
Sensitiivisen tutkimusaiheen ympärille oli tarpeellista rakentaa teemakokonaisuudet, joka ohjasi valin- taani teemahaastattelun toteuttamiselle. Haastateltavat saivat tutustua teemakokonaisuuksiin jo ennen haastatteluiden toteuttamista. Teemahaastattelun runko rakennettiin mukaillen ”Methods of assessment for affected family members” esitetyn puolistrukturoidun teemahaastattelun runkoa. Artikkelissa on kä- sitelty, miten arvioida päihteidenkäyttäjän läheisen tarpeita ja sen teoriapohjana on käytetty tässä työssä
esitettyä SSCS-mallia. Tutkielman teemahaastattelussa käsiteltiin läheisen selviytymiskeinoja ja voima- varoja, läheisen avun ja tuen tarpeita sekä Palaset-mallin työskentelyä.
Yleisesti haastatteluiden toteuttamiseen liittyy mahdollisuuksia kuin haasteitakin. Mielestäni teemahaas- tattelu tuotti mahdollisuuden päästä lähelle tutkittavia, jonka yhteydessä olisi ollut tarvittaessa mahdol- lista tehdä tarkentavia kysymyksiä haastateltaville. Haastatteluiden pitäminen ei kuitenkaan ole täysin yksinkertaista, sillä haastattelutilanteessa pyritään rakentamaan luottamuksellinen tila haastateltavan ja haastattelijan välille. Mikäli tällaista tilaa ei synny, voi sillä olla vaikutusta haastateltavan vastauksien sisältöihin ja vuorovaikutukseen haastattelu tilanteessa. Haastatteluissa etuna kuitenkin oli se, että tutki- jana minun oli mahdollista tarkentaa haastattelurungon tutkimuskysymyksiä tarvittaessa, joka voi vah- vistaa sitä, että tutkija ja haastateltava ymmärtävät kysyttävän asian . Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole kaikissa tutkimusmenetelmissä, kuten itsenäisesti tuotetuissa kirjoituksissa.
Haastatteluiden toteuttamiseen voi liittyä myös haasteita, joista yksi on haastatteluvastauksien luotetta- vuus. Haastatteluiden luotettavuutta voi heikentää haastateltavan pyrkimys yleisesti ja kulttuurisesti hy- väksyttäviin vastauksiin. Etenkin sensitiivisissä tutkimusaiheissa on tärkeä huomioida riittävä aika haas- tatteluissa. Myös sopivan pitkät tauot haastatteluiden välissä tai mahdollisesti rytmitys eri päiville on tärkeää, koska vastaukset voivat olla hyvin tunnepitoisia ja osaltaan myös tutkijaa kuormittavia. (Hirs- järvi ym. 2010, 206; Kallinen, Pirskanen & Rautio 2015, 43.)
Kaikki haastattelut toteutettiin etäyhteydellä haastateltavien toiveesta Covid19-pandemiatilanteen vuoksi. Huomasin, että itselläni, sekä haastateltavilla oli tarve lyhyen tauon myötä varmistaa, että onko kysytty kysymys tai kokemus ymmärretty oikein. Ajattelen, että etäyhteydessä pidetty haastattelu pie- nensi luonnolliseen vuorovaikutukseen kuuluvia nyansseja ja taukoja. En usko tällä olleen vaikutusta vastausten sisältöön tai luotettavuuteen, vaan enemmänkin haastattelutilanteen vuorovaikutuksen raken- tumiseen. Mielestäni etäyhteys heikensi sekä minun, että haasteltavien mahdollisuutta pohtia kysymyk- siä ja vastauksia riittävän aikaa, koska hiljaisuuden hetket tekivät epävarman olon siitä toimiiko etäyh- teys tai kuuleeko toinen, kun hän ei vastaa mitään. Tästä johtuen omalta kohdaltani aineiston litteroin- neissa toistui jatkuvasti ”mm-m” lausahdukset.
Haastatteluiden aikana minulle korostui myös tutkijan positioni täysin uudella tavalla. Olin ymmärtänyt, että teen haastatteluja sensitiivisestä aiheesta, mutta se konkretisoitui minulle tavalla, jota en ollut osan-
nut odottaa ennen haastatteluja. Haastatteluita tehdessäni pohdin, että osaanko riittävästi ohjata keskus- telua tai esittää oikeanlaisia lisäkysymyksiä aiheeseen liittyen. Haastatteluita toteutettaessa huomasin, että teemahaastattelurungon apukysymykset toistivat osaltaan toisiaan jonkun verran, mikä vaikutti haastattelun lineaariseen kulkuun ja aiheutti jonkun verran toistoja myös haastateltavien vastauksissa.
3.3 Teorialähtöinen sisällönanalyysi
Laadullisen tutkimuksen aineiston analyysi on kokonaisuus, joka rakentuu vaiheittain. Haastatteluiden keräämisen ja litteroinnin jälkeen ensimmäinen vaihe on tarkastella ja hahmotella aineistoa kokonaisuu- tena. Valitsin tutkielman aineiston analyysiksi teorialähtöisen sisällönanalyysin. Teorialähtöisessä sisäl- lönanalyysissä aineistoa käsitellään osana olemassa olevaa teoriaa mallia ja epistemologiaa hyödyntäen, joka on tässä tutkielmassa SSCS-mallin ja Viisi askeleisen -menetelmän teoreettinen viitekehys. Kyse on deduktiivisen päättelyn logiikasta, jossa edetään yleisestä yksittäiseen. (Sarajärvi & Tuominen 2017, 81-82.)
Laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysille on tyypillistä, että menetelmässä pyritään mahdollisimman monipuoliseen sanalliseen kuvaukseen tutkittavasta aihealueesta ja keskitytään haastatteluiden sisältöön eli siihen mitä niissä sanotaan, eikä siihen muotoon, miten asiat sanotaan (Juuti & Puusa 2020, 10).
Teorialähtöisen sisällönanalyysin tarkastelu perustuu analyysirunkoon, joka ohjaa analyysin tekoa. Teo- rialähtöisessä sisällönanalyysissa analysoitavat analyysiyksiköt on nimenomaisesti johdettu olemassa olevasta teoriasta tai mallista. (Tuominen & Sarajärvi 2017, 97.) Toin analyysirunkoon mallin teoriassa käsitellyt käsitteet ja teemat. SSCS-mallin lähtökohtana on kohdata läheiset erillisenä ihmisenä huumeita käyttävästä henkilöstä, kuvaten läheisen omia tuntemuksia, ajatuksia ja hyvinvointia. Malli pyrkii vält- tämään näkökulman, joka kohdistuisi syyttämään läheisiä perheenjäsenen riippuvuuden syntymisestä tai sen ylläpitämisessä.
Mallissa stressi (eng. stress) kuvaa tekijöitä, joita läheiselle muodostuu perheenjäsenen huumeidenkäy- töstä. Stressistä muodostuu rasitusta (eng. strain), joka vaikuttaa läheisten hyvinvointiin ja terveyteen.
Se, millä tavoin ja missä määrin stressi vaikuttaa läheisessä on yhteydessä läheisen selviytymiseen (eng.
coping), läheisten selviytymisentapoja ovat erilaiset keinot, asioihin reagointi- ja hallintatavat. (Orford, 2005, 4.) Selviytymistä ei nähdä vain käytöksenstrategioina, vaan laajemmassa perspektiivissä, kuten
