Raportteja 2/2017
Naiset yrittäjinä Pohjois-Karjalassa
Arja Jolkkonen, Virpi Lemponen ja Maarit Sireni
Alue- ja kuntatutkimuskeskus Itä-Suomen yliopisto
SPATIA Raportteja 2/2017
Naiset yrittäjinä Pohjois-Karjalassa
Arja Jolkkonen, Virpi Lemponen ja Maarit Sireni
ISBN: 978-952-61-2518-3 (PDF) 978-952-61-2520-6 (print)
ISSNL: 1795-9594
ISSN: 1795-9594, Spatia raportteja
Julkaisija: Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia Itä-Suomen yliopisto
www.uef.fi/spatia
Kannen kuva: Timo Viitanen / Vastavalo.fi Paino: Grano Oy
Joensuu 2017
Sisällys
1 Aluksi ... 4
2 Yrittäjyyden uudet muodot ... 5
3 Naisyrittäjyyden edistäminen ... 9
4 Naisyrittäjyys Pohjois-Karjalassa ... 11
5 Kyselyn tulokset ... 14
Naisten yritykset ja yrittäjyys ... 14
Yrityksen perustaminen ja siihen vaikuttavat tekijät ... 15
Yrityksen liiketoiminta ... 20
Osaaminen ... 25
Tulevaisuus ... 28
Suhtautuminen naisyrittäjyyteen... 31
Neuvot yrittäjyyttä harkitseville naisille ... 34
6 Lopuksi ... 36
Tapausesimerkit naisten yrittäjyydestä ... 38
NORDIC KOIVU OY/Susanna Maaranen ... 38
Äksyt Ämmät Oy/Majatalo Pihlajapuu/Minna Murtonen ... 39
Lähteet ... 42
Liite: Kyselylomake ... 43
1 Aluksi
Tämä selvitys on osa Ennakoiva työmarkkina- ja toimialatieto kasvualojen osaamistarpeiksi (ETKO) -hanketta, jota toteutetaan Pohjois-Karjalassa vuosina 2015–2017. Hankkeen yhte- nä tavoitteena on tuottaa analysoitua ja tulkittua tietoa koulutuksen osuvuuden parantami- seksi ja työvoima- ja osaamistarpeiden ennakoimiseksi. Syksyllä 2016 hankkeessa toteu- tettiin naisyrittäjille suunnattu sähköinen kysely naisyrittäjyyden toimintaedellytyksistä.
Kyselyn laatimiseen osallistuivat Pohjois-Karjalan Yrittäjänaiset ja Pohjois-Karjalan kauppa- kamari. Tässä raportissa esitetään kyselyn keskeiset havainnot.
Kyselyllä kartoitettiin yrittäjäksi ryhtymisen motiiveja, yritystoiminnan käynnistämiseen vaikuttaneita tekijöitä, yrityksen liiketoimintaa, yrittäjän lisäosaamisen tarvetta sekä yritys- toiminnan tulevaisuudennäkymiä. Kysely toteutettiin yhteistyössä Pohjois-Karjalan Yrittäjä- naisten, Pohjois-Karjalan Yrittäjien, Suomen Yrittäjänaisten ja ProAgria Pohjois-Karjalan kanssa. Nämä jakoivat naisyrittäjäjäsenilleen linkin kyselylomakkeeseen. Lähettämista- vasta johtuen kyselyn jakelun laajuus ei ole tiedossa tarkasti. ProAgria Pohjois-Karjalan kautta lähetetty lomake poikkesi muille naisyrittäjille kohdistetusta kyselystä siten, että sii- hen oli lisätty eräitä erityisesti maaseutuyrittäjyyteen liittyviä kysymyksiä. Lisäksi maaseu- dun naisyrittäjien ja muiden naisyrittäjien vastausvaihtoehdot olivat muutamissa kysymyk- sissä erilaisia. Kyselyyn vastasi 139 naisyrittäjää, joista pääosa, 75 prosenttia, oli Pohjois- Karjalasta ja 25 prosenttia muualta Suomesta.
2 Yrittäjyyden uudet muodot
Vuodesta 2006 vuoteen 2016 palkansaajien osuus suhteessa yrittäjiin ja yrittäjäperheiden jäseniin säilyi samankaltaisena. Vuonna 2006 palkansaajien osuus työllisistä oli 87 pro- senttia ja vuonna 2016 se oli 86 prosenttia. Yrittäjien ja yrittäjäperheen jäsenien osuudet kyseisinä vuosina olivat 13 ja 14 prosenttia. Myös kokoaikaisten ja osa-aikaisten palkan- saajien osuudet säilyivät lähes ennallaan. Vuosina 2006 ja 2016 noin kolme neljäsosaa pal- kansaajista työskenteli jatkuvassa kokoaikaisessa palkkatyössä. Vuonna 2006 määrä- aikaista kokoaikatyötä teki 12 prosenttia palkansaajista ja vuonna 2016 heidän osuutensa oli 11 prosenttia. Jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien osuus sen sijaan kasvoi yhdeksästä pro- sentista yhteentoista prosenttiin. Molempina vuosina määräaikaisten osa-aikaisten palkan- saajien osuus oli hieman yli neljä prosenttia. (Tilastokeskus, työvoimatutkimus.)
Kuvio 1. Palkkatyön ja yrittäjyyden muodot
Vaikka palkansaajien ja yrittäjien osuudet työllisistä ovat pysyneet samansuuruisina, ovat palkkatyön ja yrittäjyyden muodot nykyisin hyvin moninaiset (Kuvio 1). Ansiotyön eri muodot limittyvät toisiinsa monin tavoin. Esimerkiksi työttömät saavat ansaita 300 euroa kuukau- dessa ilman, että se vähentää heidän työttömyysturvansa määrää. Työtön henkilö voi myös saada soviteltua työttömyyspäivärahaa, jos hän tekee työtä osa-aikaisesti. Eläkeläisten työssäkäynti on lisääntynyt vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen, jolloin mahdollistui jous- tava eläkkeelle jääminen 63–68 vuoden iässä. Vanhuuseläkettä saava voi tehdä työtä rajoi-
tuksitta, mutta osa-aikaeläkkeen ja työkyvyttömyyseläkkeen yhteydessä työntekoa on rajoi- tettu. Ennen vuotta 2017 myönnetty osa-aikaeläke jatkuu normaalisti. Vuoden 2017 eläke- uudistuksessa1 osa-aikaeläkkeen korvasi osittainen varhennettu vanhuuseläke. Sen saajat voivat joko lopettaa työskentelyn, vähentää työskentelyä tai jatkaa samanaikaisesti töissä.
Vuosina 2017–2018 käynnissä olevalla perustulokokeilulla2 pyritään vähentämään työn tekemiseen liittyviä kannustinloukkuja. Perustulon uskotaan helpottavan lyhytaikaisten töi- den vastaanottamista ja yrittäjäksi ryhtymistä. Itsensätyöllistäjien kannalta perustulon toivo- taan lisäävän itsensätyöllistäjien työmahdollisuuksia. Yrittäjyys jaetaan tavallisesti työnan- tajayrittäjyyteen, itsensätyöllistäjiin sekä maa-, metsä- ja kalatalousyrittäjyyteen. Työnanta- jayrittäjällä tarkoitetaan yrittäjää, jolla on palveluksessaan palkattua työvoimaa. Itsensätyöl- listäjiä ovat yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat, freelancerit ja apurahansaajat. Itsensätyöllis- täminen on työnteon muoto, jonka odotetaan muuttavan työmarkkinoita enemmän kuin määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen 1990-luvulla. (Pärnänen & Sutela 2014.)
Itsensätyöllistämisen tapoja on useita, mutta itsensätyöllistäjiä yhdistää työskentely yksin yrittäjänä tai yrittäjämäisesti. Yksinyrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka työskentelee yksin osakeyhtiössä, avoimessa yhtiössä, kommandiittiyhtiössä tai osuuskunnassa. Yksinyrittä- jällä voi olla osakekumppaneita. Ammatinharjoittajat myyvät osaamistaan toiminimellä ilman palkattua työvoimaa ja usein myös ilman kiinteää toimipistettä. Freelancerit tekevät työtä palkkiota tai palkkaa vastaan joko työsuhteessa, omassa yrityksessään tai toiminimellä.
Freelancerit harjoittavat toimintaansa freelancer-verokortilla ja yleensä heillä on useita toi- meksiantajia. Myös apurahan saajat, jotka ovat usein taiteilijoita tai tutkijoita, luetaan itsen- sätyöllistäjiin. (Itsensätyöllistäminen ja jakamistalous työelämän murroksessa 2017: Pärnä- nen & Sutela 2014.) Yrittäjyyteen liittyviä uusia ilmiöitä ovat muun muassa verkostomarkki- noinnin yleistyminen, erilaiset väliaikaiset pop-up -liikkeet, -ravintolat, -torit ja -kahvilat.
Itsensätyöllistävien 15–64-vuotiaiden määrä on kasvanut vuodesta 2000 vuoteen 2013 noin 32 000 henkilöllä. Vuonna 2013 heitä oli yhteensä 152 000. Heidän osuutensa kaikista työllisistä on kuitenkin edelleen pieni. Vuonna 2015 hieman alle 7 prosenttia kaikista työlli- sistä, eli noin 157 000 henkilöä, oli itsensätyöllistäjiä. Suurin osa heistä, 114 000 henkilöä, oli yksinyrittäjiä. Ammatinharjoittajia oli 33 000 ja freelancereita ja apurahansaajia 12 000.
(Pärnänen & Sutela 2014; Itsensätyöllistäminen ja jakamistalous työelämän murroksessa 2017.) Itsensätyöllistäjien ammattirakenne on hyvin heterogeeninen. Yleisimmät ammatit vuonna 2013 olivat rakennustyöntekijä, palvelutyöntekijä (parturit, kampaajat, kosmetologit), lainopillisten ja sosiaali- ja kulttuurialan erityisasiantuntija (toimittajat, kääntäjät, taiteilijat) sekä kuljetusalan työntekijä. (Pärnänen & Sutela 2014.) Tilastokeskuksen vuoden 2017 työvoimatutkimuksessa selvitetään itsensätyöllistäjien työmarkkina-aseman tarkastelun li- säksi ns. kombityötä (esimerkiksi palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistäminen), yksinyrittäjien verkostoissa tapahtuvaa työskentelyä, jakamistaloutta sekä digitaalisten alustojen käyttöä yritystoiminnassa. (Pärnänen 2016.)
Niin sanottu kevytyrittäjyys on yleistynyt Suomessa uutena työnteon muotona. Sillä tar- koitetaan yrittäjämäistä työntekoa ja itsensä työllistämistä ilman yrityksen perustamista. Ke- vytyrittäjänä toimiva hankkii itse työn toimeksiantajan, tekee työn ja antaa laskutuksen hoi-
1 http://www.elakeuudistus.fi/
2 http://www.kela.fi/perustulokokeilu-2017-2018
dettavaksi siihen erikoistuneelle palveluntarjoajalle. Arvioiden mukaan erilaisten laskutus- palvelujen (mm. Ukko.fi, Eezy, Omapaja, Osuuskunta Finjob, Toimipiste) asiakkaiksi on kir- jautunut noin 50 000 kevytyrittäjää (Kevytyrittäjyys itsensä työllistämisen muotona 2015).
Kevytyrittäjät työskentelevät tavallisimmin rakentamisen, hallinnon, taiteen, viihteen, viestinnän, koulutuksen ja tieteellisen toiminnan aloilla – eli samoilla aloilla kuin itsensätyöl- listäjät yleensä. Sitran ja Osuuskunta Eezyn kevytyrittäjille tekemän kyselyn mukaan 60 pro- senttia vastaajista työskenteli kevytyrittäjänä satunnaisesti. Päätoimiset kevytyrittäjät, joita oli viidesosa vastaajista, työskentelivät pääasiassa rakentamisessa, teollisuudessa, kulje- tuksessa ja varastoinnissa. Osa-aikaisesti kevytyrittäjänä toimi vajaa viidennes vastaajista.
Kevytyrittäjyyttä pidetään keinona testata liikeideaa ennen varsinaisen yrityksen perusta- mista. Sitran ja Osuuskunta Eezyn kyselyn mukaan 48 prosenttia kevytyrittäjistä haluaisi tulevaisuudessakin työskennellä kevytyrittäjänä ja ainoastaan 18 prosenttia vastaajista toi- voisi tulevaisuudessa olevansa yrittäjä. (Kevytyrittäjyys itsensä työllistämisen muotona 2015.)
Journalistiliitto perusti vuoden 2017 alussa jäsenilleen Mediakunta nimisen osuuskun- nan. Mediakunta toimii kuten muutkin laskutuspalvelut, mutta se on erikoistunut palvele- maan media-alan freelancereita: toimittajia, viestinnän ammattilaisia, valokuvaajia, kustan- nustoimittajia, graafikoita ja kääntäjiä. Verohallinnon tulkinnan mukaan Mediakunnan jäsen on työsuhteinen palkansaaja, mutta osuuskunnan jäsenyys ei kuitenkaan automaattisesti oikeuta työttömyysturvaan. Mediakunta markkinoi jäsentensä asiantuntemusta ja pyrkii myös etsimään ja välittämään työtä jäsenilleen. Mediakunta tuntee media-alan ja se pystyy tarjoamaan jäsenilleen sekä Journalistiliiton että kollegoiden tuen.
Kevytyrittäjänä toimimista hankaloittaa se, että kevytyrittäjän asema on epämääräinen suhteessa viranomaisiin. Lainsäädäntö tuntee ainoastaan palkansaajan ja yrittäjän. Vero- tuksen, vakuutuksen ja kirjanpitovelvollisuuden osalta kevytyrittäjien työtä leimaavat työsuh- teenomaiset piirteet, mutta kyseessä on työsuhde ainoastaan silloin, mikäli kevytyrittäjänä tehtävä työ kuuluu laskutuspalvelua tarjoavan tahon toimialaan. Näin ei useinkaan ole.
Vaikka laskutuspalvelun tarjoaja pidättää työsuorituksen tehneen kevytyrittäjän palkkiosta palkansaajan ja työnantajan lakisääteiset työttömyysvakuutusmaksut, työsuorituksen teki- jälle ei kerry työttömyysturvan työssäoloehtoa, ellei toimintaa katsota työsuhteeksi. (Selvitys työttömyysturvajärjestelmän muutostarpeista palkkatyön ja perinteisen yrittäjyyden väli- maastossa 2016.)
Sipilän hallituksen Kilpailukyvyn vahvistaminen yrittäjyyden edellytyksiä paranta- malla -kärkihankkeessa toteutettiin selvitys työttömyysturvan muutostarpeista, sillä puutteel- lisen työttömyysturvan oletetaan olevan yksi este itsensätyöllistämiselle. Selvityksessä tar- kasteltiin itsensätyöllistäjien mahdollisuutta työttömyysturvaan sekä yrittäjänä ja palkansaa- jana tehdyn työn yhtäaikaista vakuuttamista työttömyyden varalle. Itsensätyöllistämisellä tarkoitetaan selvityksessä sellaista työttömyysturvan ulkopuolelle jäävää ansiotyötä, joka ei kerrytä palkansaajan työssäoloehtoa, koska se katsotaan yrittäjänä tehdyksi ja jota ei ole mahdollista vakuuttaa yrittäjän työttömyysvakuutuksessa. (Selvitys työttömyysturvajärjes- telmän muutostarpeista palkkatyön ja perinteisen yrittäjyyden välimaastossa 2016.)
Selvityksessä esitettiin yhdistelmävakuutuksen käyttöönottoa, joka mahdollistaisi sekä palkka- ja yrittäjätyön vakuuttamisen ja mahdollistaisi siten nykyisen työttömyysturvajärjes- telmän ulkopuolelle jäävien itsensätyöllistäjien mahdollisuuden päästä ansiosidonnaisen työttömyysvakuutuksen piiriin. Lisäksi selvityksessä ehdotettiin, että yritystoiminnan pää- ja
sivutoimisuuden arvioisivat työttömyyskassa ja Kela ja että työttömällä olisi mahdollisuus aloittaa yritystoiminta ja saada soviteltua työttömyysetuutta neljän kuukauden ajan. (Selvitys työttömyysturvajärjestelmän muutostarpeista palkkatyön ja perinteisen yrittäjyyden väli- maastossa 2016.)
3 Naisyrittäjyyden edistäminen
Yrittäjyyden edistäminen on ollut tärkeä tavoite Suomessa useiden hallituskausien ajan.
Erityisesti talouden heikkoina aikoina yrittäjyyden toimintaedellytysten parantamisen ja yrittäjyyden edistämisen on toivottu lisäävän työpaikkoja sekä parantavan kansallista kilpai- lukykyä ja hyvinvointia. Naisten yrittäjyysaktiivisuus on miehiä alhaisempaa, joten naisten korkean koulutus- ja osaamistason hyödyntämistä yrittäjyydessä pidetään käyttämättömänä mahdollisuutena.
Naisten yrittäjyyden edistämiseksi Suomessa on toteutettu useita valtakunnallisia ja alu- eellisia hankkeita. Työ- ja elinkeinoministeriön vuosiksi 2008–2009 asettaman naisyrittäjyy- den edistämistyöryhmän tavoitteena oli kartoittaa naisyrittäjyyden esteitä, edistää naisyrit- täjyyden kasvua, lisätä nuorten naisten yrittäjyyttä sekä kehittää toimenpiteitä, jotka kannus- tavat yksinyrittäjien kehittymistä työnantajayrittäjiksi. Tärkeä syy naisyrittäjyyden edistä- miseksi oli myös ajatus parantaa sekä alueellista että sukupuolten välistä tasa-arvoa. Elin- keinorakenteen muutoksen ja palvelujen kasvavan kysynnän kasvun ajateltiin luovan mah- dollisuuksia erityisesti naisten yrittäjyydelle, koska naiset toimivat miehiä useammin yrittä- jinä kotimaan palvelumarkkinoilla, kaupan, sosiaali- ja terveyspalvelujen, henkilökohtaisten palvelujen ja kotitalouspalvelujen parissa. (MoniNainen ja Uudistuva Naisyrittäjyys 2010).
Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmä esitti kärkitavoitteenaan yritysympäristön uudista- mista siten, että se tukee menestyvää yritystoimintaa ja uusien työpaikkojen syntyä. Loppu- raportissaan työryhmä esitti seitsemän naisyrittäjyyden edistämiseen liittyvää toimenpide- ehdotusta. Niistä naisyrittäjien työssä jaksamisen ja työkyvyn edistämistä sekä yrittäjien si- jaispalvelutoimintaa kehitettiin työ- ja elinkeinoministeriön vuosina 2010–2012 rahoitta- massa Naisyrittäjien työhyvinvoinnin ja liiketoimintaosaamisen sekä yrittäjien sijaispalvelu- järjestelmän kehittämishankkeessa (VeryNais-hanke) (VeryNais – Naisyrittäjien työhyvin- voinnin ja liiketoimintaosaamisen sekä yrittäjien sijaispalvelujärjestelmän kehittämishanke 2012). Muut toimenpide-ehdotukset koskivat riittävien resurssien ohjaamista naisyrittäjille suunnattuihin neuvonta-, ohjaus- ja koulutuspalveluihin, yksinyrittäjän tukemista ensimmäi- sen työtekijän palkkaamisessa, yrittäjyyskasvatuksen ja -koulutuksen vahvistamista, nais- yrittäjyyden tilastoinnin parantamista ja naisyrittäjätutkimuksen kehittämistä. Lisäksi työ- ryhmä esitti palvelualojen ja luovien alojen yritystoimintaa rahoittavan julkisen pääomasijoi- tusrahaston perustamista. (MoniNainen ja Uudistuva Naisyrittäjyys 2010).
Osaa naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän toimenpide-ehdotuksista on edistetty. Esi- merkiksi Sipilän hallituksen Kilpailukyvyn vahvistaminen elinkeinoelämän ja yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla -kärkihankkeessa toteutetaan kokeilu yksinyrittäjän tukipaketista, jonka avulla ensimmäisen työtekijän palkkaamista voidaan helpottaa käyttämällä palkkatu- kea, starttirahaa tai muuta kannustinta. Samassa kärkihankkeessa selvitetään työttömyys- turvajärjestelmään tarvittavia muutoksia, jotka kannustavat itsensä työllistämiseen joko pää- tai sivutoimisesti ja jotka huomioivat nykyistä paremmin erilaiset työnteon muodot sekä mah- dollistavat siirtymät palkansaajasta yrittäjäksi ja päinvastoin. (Hallitusohjelman toteutus – Työllisyys ja kilpailukyky).
Maa- ja kotitalousnaiset, Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry ja Suomen Yrittäjänaiset ry julkaisivat vuoden 2016 lopussa yhteisen tiedotteen (Naisten yrittämisen esteet raivattava
23.11.2016), jossa ne esittivät keinoja sille, miten naisten yrittäjyyttä voidaan edistää. En- sinnäkin arvonlisäveron alarajaa pitäisi nostaa 50 000 euroon, toiseksi yrittäjän sosiaalitur- vaa tulisi parantaa ja kolmanneksi vanhemmuudesta aiheutuvia kustannukset tulisi jakaa tasaisemmin työntekijöiden ja työnantajien kesken. Nämä toimenpiteet vauhdittaisivat Suo- men talouskasvua ja edistäisivät naisvaltaisten yritysten kasvua, työllistämistä ja kansain- välistymistä. Alhaisen arvonlisäveron raja vaikuttaa enemmän työvoimavaltaisiin palvelu- aloihin kuin pääomavaltaisiin yrityksiin ja sen nosto kannustaisi yrityksiä kasvamaan ja työl- listämään.
Suomen Yrittäjänaiset ry:n vuosia ajama vaatimus vanhemmuuden kustannusten jaka- misesta edistyi, kun hallitus päätti joulukuussa 2016 sairausvakuutuslain muutoksesta. Huh- tikuusta 2017 lähtien perhevapaalle jäävän äidin työnantajalle maksetaan 2 500 euron ker- takorvaus, kun työntekijän työsopimus on tehty vähintään vuodeksi, työsuhde on kestänyt vähintään kolme kuukautta ennen äitiysvapaalle jäämistä ja työntekijän työaika on vähintään 80 prosenttia alan kokoaikaisen työntekijän työajasta. (Sairausvakuutuslaki 21.12.2004/
1224.) Parannuksesta huolimatta Suomen Yrittäjänaiset haluavat, että vanhemmuudesta aiheutuvat kulut jaettaisiin yhä tasaisemmin työntekijöiden ja työnantajien kesken. Tällä olisi merkitystä työllistämiseen ja naisten omistamien yritysten kasvuun.
Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa ja Pohjois-Karjalan Yrittäjänaisten toteutta- massa Tulevaisuuden avaintaidot naisyrittäjyydessä -hankkeessa (1.7.2016–29.12.2017) tarjotaan naisyrittäjyyteen ja yrittäjyyttä suunnitteleville naisille vertaistukea, kehitetään yrit- täjien osaamista sekä luodaan naisyrittäjille uusia liiketoimintaverkostoja ja liiketoiminta- mahdollisuuksia. Hankkeessa toteutettavat toimenpiteet perustuvat aiemmin Pohjois-Karja- lassa toteutettuihin naisyrittäjyyden kehittämishankkeisiin.
Ohjelmakaudella 2014–2020 Euroopan sosiaalirahaston toimintalinja 3:n (työllisyys ja työvoiman liikkuvuus) ja erityistavoite 8.1:n tavoitteena on työ- ja koulutusurien sukupuolen- mukaisen eriytymisen lieventäminen. Investointiprioriteetin toimenpiteillä pyritään lieventä- mään työelämässä esiintyviä sukupuolten välisiä kuiluja muun muassa työmarkkinoille osal- listumisen, urakehityksen ja yrittäjyyden osalta. Hanketoiminnalla halutaan tukea muun mu- assa naisten johtajuutta ja yrittäjyyttä tukevaa osaamista, joka liittyy erityisesti työnantajayrit- täjyyteen ja innovaatioita hyödyntävään yrittäjyyteen. (Kestävää kasvua ja työtä 2014–
2020.)
Vuonna 2014 Suomessa oli 343 000 yrittäjää ja yrittäjäperheenjäsentä3, joista naisia oli lähes kolmannes (111 000) (Naiset ja miehet Suomessa 2016). Naisten osuus yrittäjistä on kaikissa maissa vähäisempi kuin miesten, mutta EU-maiden vertailussa suomalaisten nais- yrittäjien osuus on silti suhteellisen korkea (Tervo & Haapanen 2007). Vuonna 2014 yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten osuus työllisistä oli 14 prosenttia. Naisyrittäjien ja heidän yrittäjä- perheenjäsentensä osuus työllisistä oli 9,3 prosenttia ja vastaavasti miesyrittäjien ja heidän perheenjäsentensä osuus oli 18,4 prosenttia. Naiset toimivat tyypillisesti eri aloilla kuin mie- het. Suomalaisista naisyrittäjistä 76 prosenttia oli yrittäjinä palvelualoilla. Miesyrittäjistä 50 prosenttia toimi palvelualoilla, 25 prosenttia oli yrittäjinä teollisuudessa ja rakentamisessa ja 24 prosenttia toimi yrittäjinä maa-, metsä- ja kalataloudessa sekä kaivostoiminnassa. (Nai- set ja miehet Suomessa 2016.)
3 Yrittäjäperheenjäsenellä tarkoitetaan henkilöä, joka työskentelee palkatta samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla.
4 Naisyrittäjyys Pohjois-Karjalassa
Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ammattiasemaluokituksen4 mukaan Pohjois-Karja- lassa oli vuonna 2014 yhteensä 2 460 naista ja 5 105 miestä yrittäjinä. Naisyrittäjien määrä väheni vuodesta 2007 vuoteen 2014 yhteensä 431:llä (15 %). Miesyrittäjien määrä väheni hieman vähemmän, 8 prosenttia vuodesta 2007. (Taulukko 1.) Yrittäjien määrän vähene- miselle ei voi antaa yhtä yksiselitteistä selvitystä. Lukumäärän muutoksiin vaikuttavat talou- den suhdanteiden lisäksi muun muassa muutokset lainsäädännössä ja työssäkäynti- tilastojen määrittelyssä. (Katainen 2016.)
Taulukko 1. Yrittäjien määrä ja osuus työllisistä sukupuolen mukaan vuosina 2007–2014 Pohjois-Karjalassa
Vuosi Yrittäjät, määrä
Yrittäjien osuus työllisistä, % Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset
2007 8415 5524 2891 13,1 16,6 9,4
2008 8236 5443 2793 13,0 16,8 8,9
2009 8097 5373 2724 13,1 17,4 8,8
2010 8043 5372 2671 12,7 16,8 8,6
2011 8133 5478 2655 12,8 17,1 8,5
2012 7937 5359 2578 12,7 17,2 8,2
2013 7730 5211 2519 12,5 16,9 8,2
2014 7565 5105 2460 12,4 17,0 8,0
Lähde: Tilastokeskus, Statfin-tietokanta. 055 - Työlliset alueen, toimialan (TOL 2008), ammatti- aseman, iän, sukupuolen ja vuoden mukaan 2007–2014
Vuonna 2014 yrittäjän ammattiasemassa olleista pohjoiskarjalaisista naisista 28 prosenttia toimi maa-, metsä- ja kalataloudessa. Toiseksi eniten (15 %) naisia oli yrittäjänä muussa palvelutoiminnassa ja kolmanneksi eniten terveys- ja sosiaalipalveluiden alalla.
Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastossa 11 prosentilta naisyrittäjistä puuttuu tieto yrityksen toimialasta. Kaupan alalla toimi yhdeksän prosenttia ja ammatillista, tieteellistä ja teknistä toimintaa harjoitti kuusi prosenttia naisyrittäjistä. Teollisuuden (4,6 %) sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan (4,4 %) aloilla naisyrittäjiä oli lähes yhtä paljon. Miesyrittäjiä toimi eniten maa-, metsä- ja kalataloudessa (33 %), rakentamisessa (15 %), tukku- ja vähittäiskaupassa sekä moottoriajoneuvojen korjauksessa (10 %), kuljetuksessa ja varastoinnissa (9 %), teollisuudessa (6 %), ammatillisessa, tieteellisessä ja teknisessä toiminassa (5 %), hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa (3 %), sosiaali- ja terveyspalveluissa (2 %) sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (2 %). (Taulukko 2.)
4 Ammattiasema kuvaa työllisten asemaa työelämässä. Työlliset jaetaan ammattiaseman mukaan palkansaa- jiin ja yrittäjiin. Yrittäjät-luokka sisältää myös ne perheenjäsenet, jotka muina kuin palkansaajina työskentelevät yrityksessä. Tieto ammattiasemasta perustuu henkilön eläkevakuutustietoihin sekä palkka- ja yrittäjätulon määrään. (Tilastokeskus, käsitteet.)
Taulukko 2. Yrittäjät toimialan ja sukupuolen mukaan vuonna 2014 Pohjois-Karjalassa
Toimiala Yhteensä Miehet Naiset
Naisten os. (%) Määrä % Määrä % Määrä %
A Maatalous, metsätalous ja kalatalous 2386 31,5 1700 33,3 686 27,9 28,8
B Kaivostoiminta ja louhinta 17 0,2 17 0,3 0 0,0 0,0
C Teollisuus 415 5,5 302 5,9 113 4,6 27,2
D Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto,
jäähdytysliiketoiminta 1 0,0 1 0,0 0 0,0 0,0
E Vesi-, viemäri- ja jätevesihuolto,
jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito 14 0,2 14 0,3 0 0,0 0,0
F Rakentaminen 773 10,2 741 14,5 32 1,3 4,1
G Tukku- ja vähittäiskauppa;
moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien
korjaus 732 9,7 512 10,0 220 8,9 30,1
H Kuljetus ja varastointi 483 6,4 440 8,6 43 1,7 8,9
I Majoitus- ja ravitsemistoiminta 219 2,9 111 2,2 108 4,4 49,3
J Informaatio ja viestintä 79 1,0 73 1,4 6 0,2 7,6
K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 33 0,4 25 0,5 8 0,3 24,2
L Kiinteistöalan toiminta 73 1,0 60 1,2 13 0,5 17,8
M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen
toiminta 430 5,7 276 5,4 154 6,3 35,8
N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 248 3,3 153 3,0 95 3,9 38,3
P Koulutus 31 0,4 11 0,2 20 0,8 64,5
Q Terveys- ja sosiaalipalvelut 424 5,6 114 2,2 310 12,6 73,1 R Taiteet, viihde ja virkistys 66 0,9 37 0,7 29 1,2 43,9
S Muu palvelutoiminta 455 6,0 90 1,8 365 14,8 80,2
X Toimiala tuntematon 686 9,1 428 8,4 258 10,5 37,6
Yhteensä 7565 100,0 5105 100,0 2460 100,0 32,5
Lähde: Tilastokeskus, Statfin-tietokanta. 055 - Työlliset alueen, toimialan (TOL 2008), ammattiaseman, iän, sukupuolen ja vuoden mukaan 2007–2014
Naisyrittäjät olivat harvoilla toimialoilla enemmistönä. Naisvaltaisia aloja olivat (naisia vähintään 60 %) ainoastaan muu palvelutoiminta (naisia 80 %), terveys- ja sosiaalipalvelut (naisia 73 %) ja koulutus (naisia 65 %). Nais- ja miesyrittäjien osuudet olivat tasapainossa ainoastaan kahdella toimialalla: majoitus- ja ravitsemusalan yrittäjistä 49 prosenttia sekä taiteen, viihteen ja virkistyksen alan yrittäjistä 44 % oli naisia. Kaikkien muiden toimialojen yrittäjistä vähintään 62 % oli miehiä. Useilla aloilla yli 90 prosenttia yrittäjistä oli miehiä.
Miesten aloja olivat kaivostoiminta ja louhinta (100 % miehiä), sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto
ja jäähdytysliiketoiminta (100 % miehiä), rakentaminen (96 % miehiä), informaatio- ja viestintä (92 % miehiä) sekä kuljetus ja varastointi (91 % miehiä). (Taulukko 2.)
Taulukko 3 kuvaa Pohjois-Karjalassa vuonna 2014 toimineiden naisyrittäjien ikäraken- netta toimialoittain. Yli 60 prosenttia kaikista naisyrittäjistä oli yli 45-vuotiaita.
Taulukko 3. Yrittäjinä toimineiden naisten ikä vuonna 2014 Pohjois-Karjalassa
Toimiala määrä/
%
Ikäryhmä
18-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 Yhteensä Maatalous, metsätalous ja
kalatalous
määrä 10 86 116 267 202 5 686
% 1,5 12,5 16,9 38,9 29,4 0,7 100
Teollisuus määrä 0 6 19 34 53 1 113
% 0,0 5,3 16,8 30,1 46,9 0,9 100
Rakentaminen määrä 0 6 5 11 10 0 32
% 0,0 18,8 15,6 34,4 31,3 0,0 100
Tukku- ja vähittäiskauppa määrä 0 14 60 82 64 0 220
% 0,0 6,4 27,3 37,3 29,1 0,0 100
Kuljetus ja varastointi määrä 0 2 5 20 16 0 43
% 0,0 4,7 11,6 46,5 37,2 0,0 100
Majoitus- ja ravitsemistoiminta
määrä 2 15 20 36 34 1 108
% 1,9 13,9 18,5 33,3 31,5 0,9 100
Informaatio ja viestintä määrä 1 1 1 3 0 0 6
% 16,7 16,7 16,7 50,0 0,0 0,0 100
Rahoitus- ja vakuutustoiminta
määrä 0 1 2 3 2 0 8
% 0,0 12,5 25,0 37,5 25,0 0,0 100
Kiinteistöalan toiminta määrä 0 0 1 7 5 0 13
% 0,0 0,0 7,7 53,8 38,5 0,0 100
Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta
määrä 2 26 33 38 54 1 154
% 1,3 16,9 21,4 24,7 35,1 0,6 100
Hallinto- ja
tukipalvelutoiminta
määrä 2 13 16 35 29 0 95
% 2,1 13,7 16,8 36,8 30,5 0,0 100
Koulutus määrä 1 1 6 8 4 0 20
% 5,0 5,0 30,0 40,0 20,0 0,0 100
Terveys- ja sosiaalipalvelut määrä 0 21 64 121 102 2 310
% 0,0 6,8 20,6 39,0 32,9 0,6 100
Taiteet, viihde ja virkistys määrä 0 6 9 10 4 0 29
% 0,0 20,7 31,0 34,5 13,8 0,0 100
Muu palvelutoiminta määrä 34 80 80 95 73 3 365
% 9,3 21,9 21,9 26,0 20,0 0,8 100
Toimiala tuntematon määrä 25 73 41 61 56 2 258
% 9,7 28,3 15,9 23,6 21,7 0,8 100
Yhteensä määrä 77 351 478 831 708 15 2460
% 3,1 14,3 19,4 33,8 28,8 0,6 100
Lähde: Tilastokeskus, Statfin-tietokanta. 055 - Työlliset alueen, toimialan (TOL 2008), ammattiaseman, iän, sukupuolen ja vuoden mukaan 2007–2014.
5 Kyselyn tulokset
Naisten yritykset ja yrittäjyys
Pohjois-Karjalan Yrittäjänaisten, Pohjois-Karjalan Yrittäjäjien, Suomen Yrittäjänaisten sekä ProAgria Pohjois-Karjalan naisyrittäjäjäsenilleen jakamaan kyselyyn vastasi 139 naista, joista 75 prosenttia on pohjoiskarjalaisia naisyrittäjiä. Taulukossa 4 esitetään keskeiset avainluvut kyselyyn vastanneista ja heidän yrityksistään.
Taulukko 4. Avainluvut kyselyyn vastanneista ja heidän yrityksistään
Vastaajien ikä % Pää- tai sivutoiminen yrittäjyys %
- 40 vuotta 19,4 Päätoimista 96,4
41–50 vuotta 28,8 Sivutoimista tai kausiluonteista 3,6
51 vuotta tai enemmän 51,8 Yhteensä % 100,0
Yhteensä % 100,0 N 139
N 139
Yritysmuoto %
Vastaajien koulutus % Toiminimi eli yksityinen elinkeinon-
harjoittaja 41,0
Peruskoulu tai kansakoulu 0,7 Avoin yhtiö 2,9
Ylioppilas 1,4 Kommandiittiyhtiö 10,8
Kurssimuotoinen ammatillinen koulutus 4,3 Osakeyhtiö 43,2
Ammattikoulu tai ammattiopisto 36,7 Muu 2,2
Ammattikorkeakoulu 31,7 Yhteensä % 100,0
Yliopisto 25,2 N 139
Yhteensä % 100,0
N 139 Yksinyrittäjä tai työnantajayrittäjä %
Yksinyrittäjä 50,4
Yrityksen toiminta vuosina % Työnantajayrittäjä 49,6
0–3 vuotta 22,4 Yhteensä % 100,0
4–10 vuotta 34,3 N 139
11–19 vuotta 18,7
20 vuotta tai enemmän 24,6 Työnantajayritykset %
Yhteensä % 100,0 Työntekijöiden määrä (koko- tai osa-aikaisia)
N 139 1 työntekijä 20,3
2 työntekijää 23,2
Yrityksen ala % 3 työntekijää 8,7
Sosiaali- ja terveysala 13,7 4–9 työntekijää 33,3
Taloushallinto, tilinpito yms. 13,7 10 tai sitä enemmän 14,5
Matkailu- ja ravitsemuspalvelut 12,9 Yhteensä % 100
Kauppa 12,9 N 69
Käsi- ja taideteollisuus 12,2
Asiantuntijapalvelut (konsultointi, viestintä yms.) 9,4 Yrityksen kotipaikan sijainti % Puutarha-, piha- ja rakennussuunnittelu yms. 5,0 Kaupunki- tai kuntakeskuksessa 54,7 Elintarvikkeiden tuotanto ja jatkojalostus 5,0 Muussa taajamassa tai haja-asutus-
alueella 45,3
Kauneudenhoito 3,6 Yhteensä % 100,0
Muut 11,5 N 139
Yhteensä % 100,0
Yli puolet vastaajista oli yli 50-vuotiaita ja lähes kaikissa tapauksissa yrittäminen oli pää- toimista. Puolet kyselyyn vastanneista oli yksinyrittäjiä ja heidän yrityksensä oli toiminut
keskimäärin 9,1 vuotta. Työnantajayrittäjien yritykset olivat toimineet hieman pidempään kuin yksinyrittäjien yritykset, keskimäärin 15,9 vuotta (kaikkien yritysten keskimääräinen toiminta-aika 12,4 vuotta). Työnantajayrityksistä hieman yli puolet työllisti 1–3 työntekijää, kolmasosa 4–9 työntekijää ja 15 % vähintään kymmenen työntekijää. Kaikki työnantaja- yritykset olivat joko alle 10 henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä tai pieniä – alle 50 henkilöä – työllistäviä yrityksiä. Vastaajien koulutustaso oli korkea, ammattikorkeakoulu- tai yliopisto- tutkinnon suorittaneita oli 57 prosenttia. Hieman yli puolella yrityksen kotipaikka sijaitsi kau- punki- tai kuntakeskuksessa. Yrityksistä 43 prosenttia oli osakeyhtiöitä ja lähes saman verran toimi yksityisinä elinkeinonharjoittajina. Pääosa yrityksistä, 65 prosenttia, jakautui melko tasaisesti viidelle alalle. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä tilinpidon ja taloushallinton alojen yrityksiä oli molempia 14 prosenttia. Vastaajien yrityksistä toimi matkailu- ja ravit- semuspalvelualalla 13 prosenttia ja saman verran oli myös kaupan alan yrityksiä. Viiden- neksi eniten (12 %) oli käsi- ja taideteollisuusalan yrityksiä. Osa yrityksistä toimi useilla eri aloilla. Tyypillisesti esimerkiksi nettikauppaa sekä koulutus- ja neuvontapalveluja yhdistettiin muuhun liiketoimintaan. (Taulukko 4.)
Yrityksen perustaminen ja siihen vaikuttavat tekijät
Yli puolet kyselyyn vastanneista naisyrittäjistä oli perustanut yrityksensä yksin. Toimivan yrityksen ostamisen myötä yrittäjäksi oli päätynyt 15 prosenttia vastaajista. Kyselyyn vas- tanneista naisyrittäjistä 14 prosenttia oli perustanut yrityksen yhdessä yhteistyökumppanin kanssa ja 13 prosenttia yhdessä puolisonsa kanssa. Perheyrityksen toimintaa jatkoi 4 pro- senttia vastanneista yrittäjistä. (Kuvio 2.)
Kuvio 2. Yrityksen perustamisen tapa (%)
Yritystoiminnan aloittamiseen vaikuttaneita tekijöitä selvitettiin väittämien avulla asteikolla 1–5 (ei vaikuttanut lainkaan = 1, vaikuttanut erittäin paljon = 5). Maaseudun naisyrittäjille suunnatussa (jakelu ProAgrian kautta) kyselylomakkeessa oli joitakin sellaisia väittämiä,
Perustin yrityksen
yksin 54 %
Perustin yrityksen yhdessä puolison
kanssa 13 % Perustin yrityksen
yhdessä yhteistyökumppanin
kanssa 14 % Ostin toimivan
yrityksen 15 %
Jatkoin perheyrityksen toimintaa
4 %
joiden aikaisempien selvitysten perusteella oletettiin vaikuttavan maaseudun naisyrittäjien valintoihin. ProAgrian kautta haluttiin tavoittaa naisyrittäjiä, joilla voisi olla myös kytkentä maatilatalouteen.
Kuvio 3. Yritystoiminnan aloittamiseen vaikuttavat tekijät (keskiarvo) (*=ProAgrian naisyrittäjäjäsenet)
Väittämien keskiarvojen perusteella yrittäjäksi ryhtymiseen vaikutti eniten halu toteuttaa omia tavoitteitaan ja itsensä työllistäminen. Kyselyyn vastanneista peräti 57 prosenttia kat- soi omien tavoitteiden toteuttamisen vaikuttaneen erittäin paljon yritystoiminnan aloittami- seen. Lisäksi 29 prosenttia arvioi tämän vaikuttaneen paljon. Itsensä työllistäminen vaikutti yritystoimintaan lähtemiseen paljon tai erittäin paljon 77 prosentilla vastanneista. Tärkeiksi tekijöiksi esitetyistä väittämistä osoittautuivat myös halu parantaa elämänlaatua, yrittäjyyden kokeminen omaksi elämänmuodoksi sekä elämäntilanne, joka mahdollisti yrittäjänä toimi- misen. Hyvä liikeidea oli keskiarvotarkastelun perusteella vasta kuudenneksi tärkein yritys- toiminnnan aloittamiseen vaikuttaa tekijä. Työttömyys tai epävakaa työura eivät osoittau- tuneet tärkeäksi vaikuttimeksi yrittäjyydelle. (Kuvio 3, Taulukko 5.) Myös yrittäjäpuolisolla näyttää olevan merkitystä naisten yrittäjäksi ryhtymiselle. Naisyrittäjien puolisoista 34 pro- senttia oli yrittäjiä, vaikka Pohjois-Karjalan työllisistä vain 12,5 prosenttia on yrittäjiä. Tilasto- keskuksen työssäkäyntitilaston mukaan yrittäjien puolisoista jopa 32 prosentti on yrittäjiä, kun palkansaajien työssä olevista puolisoista yrittäjinä toimii noin 9 prosenttia (Katainen 2016).
1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 5,0
Pitkä työmatka palkkatyöhön*
Mahdollisuus hoitaa lapset kotona*
Halu asua maaseudulla*
Halu olla taloudellisesti itsenäinen*
Perheyrityksen jatkaminen Aikaisempi yrittäjänä toimiminen Tarjolla oli toimiva yritys, jonka ostin Työttömyys Epävakaa työura Pitkä palkkatyöura alalla Taloudellisen aseman parantaminen Hyvä liikeidea Elämäntilanne mahdollisti yrittäjäksi ryhtymisen Yrittäjyyden kokeminen omaksi elämänmuodoksi Halu parantaa elämänlaatua Itsensä työllistäminen Halu toteuttaa omia tavoitteita
Keskiarvo
Taulukko 5. Yritystoiminnan aloittamiseen vaikuttava tekijät (%) (*=ProAgrian naisyrittäjäjäsenet)
Yritystoiminnan aloittamiseen vaikuttavat tekijät
1 ei
lainkaan 2
vähän 3 jonkin verran 4
paljon 5 erittäin
paljon N
Halu toteuttaa omia tavoitteita 1,4 1,4 11,6 29,0 56,5 138
Itsensä työllistäminen 8,8 4,4 9,6 24,3 52,9 136
Yrittäjyyden kokeminen omaksi elämänmuodoksi 7,2 10,1 18,8 31,2 32,6 138
Halu parantaa elämänlaatua 5,1 9,6 22,1 33,1 30,1 136
Elämäntilanne mahdollisti yrittäjäksi ryhtymisen 11,7 9,5 17,5 27,0 34,3 137
Hyvä liikeidea 5,2 10,4 26,7 37,8 20,0 135
Taloudellisen aseman parantaminen 15,4 11,8 32,4 25,7 14,7 136
Pitkä palkkatyöura alalla 47,4 12,6 14,1 16,3 9,6 135
Tarjolla oli toimiva yritys, jonka ostin 70,4 2,2 2,2 10,4 14,8 135
Epävakaa työura 53,3 8,9 15,6 8,9 13,3 135
Työttömyys 61,5 8,1 11,9 3,7 14,8 135
Aikaisempi yrittäjänä toimiminen 70,6 8,1 5,9 6,6 8,8 136
Perheyrityksen jatkaminen 86,8 5,1 2,2 1,5 4,4 136
Halu asua maaseudulla* 15,4 5,1 2,6 33,3 43,6 39
Halu olla taloudellisesti itsenäinen* 2,6 15,4 7,7 35,9 38,5 39
Mahdollisuus hoitaa lapset kotona* 55,3 5,3 7,9 15,8 15,8 38
Pitkä työmatka palkkatyöhön* 50,0 21,1 21,1 5,3 2,6 38
ProAgrian naisyrittäjäjäsenille esitettyjen kysymysten perusteella maaseudun naisyrittäjille taloudellinen itsenäisyys ja halu asua maaseudulla olivat tärkeitä vaikuttimia yritystoiminnan aloittamiseen. Peräti 74 prosenttia maaseudun naisyrittäjistä katsoi, että halu asua maaseu- dulla vaikutti paljon tai erittäin paljon yrityksen perustamiseen. Yhtä suurelle osalle talou- dellisella itsenäisyydellä oli paljon tai erittäin paljon vaikutusta. Hieman vajaalle kolmas- osalle ProAgrian naisyrittäjäjäsenistä mahdollisuus hoitaa lapset kotona oli vaikuttanut pal- jon tai erittäin paljon yritystoiminnan aloittamiseen. Sen sijaan pitkällä työmatkalla palkka- työhön oli vain vähäinen merkitys sille, että naisyrittäjä oli perustanut yrityksen. (Taulukko 5.) Hieman alle neljäosalla ProAgrian naisyrittäjäjäsenten yritystoiminnalla oli maatilakytkentä, mutta se ei näytä vaikuttavan haluun asua maalla tai lisäävän tarvetta taloudelliseen itsenäisyyteen.
Kuvio 4. Yritystoiminnan perustamiseen tarvittava neuvonta ja ohjaus (keskiarvo)
Avun tarve yritystoiminnan aloittamiseen koettiin melko vähäiseksi. Keskiarvojen mukaan yritystoiminnan alkuvaiheessa eniten neuvontaa ja ohjausta tarvittiin kannattavuuslaskel- mien laatimiseen, liiketoimintasuunnitelmien tekemiseen, rahoituksen hankintaan sekä tuot- teiden ja palveluiden markkinointiin (ei lainkaan = 1, erittäin paljon = 5). Näihin paljon tai erittäin paljon apua tarvitsevien osuus vaihteli 21 prosentista 36 prosenttiin. Kaikkiin muihin kysyttyihin asioihin suurin osa (59–79 %) ei katsonut tarvitsevansa apua lainkaan tai tarvitsi ainoastaan vähän apua. (Kuvio 4, Kuvio 5.)
Kuvio 5. Yritystoiminnan perustamiseen tarvittava neuvonta ja ohjaus (%)
1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 5,0 Työterveyshuollon järjestämiseen
Toimitilojen hankintaan Yritysidean kehittelyyn Yritysmuodon valintaan Yrittäjän sosiaaliturvan järjestämiseen Perustamisasiakirjojen laatimiseen Tuotteiden/palveluiden markkinointiin Rahoituksen hankintaan Liiketoimintasuunnitelman tekemiseen Kannattavuuslaskelmien laatimiseen
Keskiarvo
0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100%
Työterveyshuollon järjestämiseen Yritysidean kehittelyyn Toimitilojen hankintaan Yritysmuodon valintaan Yrittäjän sosiaaliturvan järjestämiseen Perustamisasiakirjojen laatimiseen Tuotteiden/palveluiden markkinointiin Liiketoimintasuunnitelman tekemiseen Rahoituksen hankintaan Kannattavuuslaskelmien laatimiseen
1 ei lainkaan 2 vähän 3 jonkin verran 4 paljon 5 erittäin paljon
Yritystoiminnan alkuvaiheen kannalta tärkeitä tahoja pyydettiin arvioimaan asteikolla 1–5, jossa 1 oli ei ollenkaan tärkeä ja 5 oli erittäin tärkeä. Kehittämis- ja neuvontapalvelujen tar- joajista tärkeimpinä pidettiin Uusyrityskeskusta, kehitysyhtiöitä ja Suomen Yrittäjiä. Vero- toimistoa, ELY-keskusta ja TE-toimistoa pidettiin tärkeimpinä julkista palvelua tarjoavista tahoista. Toisten yrittäjien tuen koki tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi 65 prosenttia vastan- neista. Pankkien merkitystä yritystoiminnan alkuvaiheelle piti tärkeänä 73 prosenttia vastaajista (Kuvio 6, Kuvio 7.)
Kuvio 6. Yritystoiminnan alkuvaiheen tärkeät tahot (keskiarvo) (**=ProAgrian naisyrittäjäjäsenet, *= lisävaihtoehdot muille vastaajille)
ProAgrian naisyrittäjäjäseniltä kysyttiin lisäksi Leader-toiminnan ja kyläyhdistysten merki- tystä yritystoiminnan alkuvaiheessa. Leader-toiminnan tuki koettiin kyläyhdistyksiä tärkeäm- mäksi ja tähän vaikuttaa maaseudun yritysrahoituksen saaminen Leaderin/ELYn kautta.
Muita yrittäjiä huomattavasti tärkeämmiksi tahoiksi yritystoiminnan alkuvaiheessa he kokivat kunnan, ProAgrian, TE-toimiston ja kehitysyhtiön tuen. (Kuvio 7.)
1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 5,0
Kyläyhdistys**
Leader-toimintaryhmä**
Kauppakamari Suomen Yrittäjänaiset ry Suomen Yrittäjänaisten jäsenyhdistys*
ProAgria Suomen Yrittäjien aluejärjestö*
Suomen Yrittäjät ry Kehitysyhtiö Uusyrityskeskus Finnvera Pankki/vakuutusyhtiö Konsulttiyritys Tilitoimisto Yritys-Suomi-palvelu (neuvonta- ja…
Kunta TE-toimisto ELY-keskus Verotoimisto Yrittäjyyden edistämishanke Toiset yrittäjät
Keskiarvo
Kuvio 7. Yritystoiminnan alkuvaiheen tärkeät tahot (%) (**=ProAgrian naisyrittäjäjäsenet,
*= lisävaihtoehdot muille vastaajille)
Yrityksen liiketoiminta
Naisyrittäjiltä kysyttiin, millainen merkitys eri rahoitusmuodoilla on ollut heidän yritystoimin- nalleen. Yrittäjien omalla rahoituksella oli suurin merkitys liiketoiminnan käynnistymiselle ja toiminnalle, koska 65 prosenttia vastaajista arvoi sillä olleen paljon tai erittäin paljon merkitystä. Toiseksi tärkeimpänä rahoitusmuotona pidettiin pankkilainaa. Vastanneista naisyrittäjistä 48 prosenttia arvioi pankkilainalla olleen paljon tai erittäin paljon merkitystä liiketoiminnan rahoituksessa. (Kuvio 8.)
0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90%100%
Toiset yrittäjät Yrittäjyyden edistämishanke Verotoimisto ELY-keskus TE-toimisto Kunta Yritys-Suomi-palvelu Tilitoimisto Konsulttiyritys Pankki/vakuutusyhtiö Finnvera Uusyrityskeskus Kehitysyhtiö Suomen Yrittäjät ry Suomen Yrittäjien aluejärjestö*
ProAgria Suomen Yrittäjänaisten jäsenyhdistys*
Suomen Yrittäjänaiset ry Kauppakamari Leader-toimintaryhmä**
Kyläyhdistys**
1 ei ollenkaan tärkeä 2 ei kovin tärkeä 3 ei tärkeä eikä merkityksetön 4 tärkeä 5 erittäin tärkeä
Kuvio 8. Rahoitusmuotojen merkitys liiketoiminnalle (%)
Kolmasosa vastanneista naisyrittäjistä piti merkityksellisinä myös starttirahaa, Finnveran yrityslainoja sekä ELYn myöntämää yritysten kehittämisavustusta. Vuoteen 2013 saakka Finnveralla oli oma lainamuoto naisyrittäjille, ja 17 prosenttia vastanneista kertoi sillä olleen paljon tai erittäin paljon merkitystä omalle liiketoiminnalleen. Tekesin avustuksella tai lainalla ei ollut lainkaan merkitystä 97 prosentille vastaajista, mitä selittää se, että suuri osa yrityk- sistä on pieniä palvelualojen yrityksiä. Lähes 30 prosenttia haja-asutusalueella tai taaja- missa yritystoimintaa harjoittavista katsoi, että paikalliselta ELY-keskukselta tai Leader-toi- mintaryhmältä haettavalla maaseudun yritystuella oli paljon tai erittäin paljon merkitystä.
ProAgrian jäsenille (38 %) maaseudun yritysrahoitus oli merkityksellisempi kuin muille naisyrittäille (8 %). Myös naisyrittäjille (55 %), joiden yrityksillä oli maatilakytkentä, maa- seudun yritystuki oli merkityksellisempi kuin muille naisyrittäjille (33 %). (Kuvio 8.) Muina yritystoiminnan rahoitusmuotoina yrittäjät mainitsivat puolison antaman rahoituksen, ELYn täsmäkoulutustuen, hankerahoituksen tai nuoren viljelijän aloitustuen.
Väittämien avulla haluttiin selvittää naisyrittäjien ajanhallintaa, työssä jaksamista, työn ja perheen yhteensovittamista sekä yrittäjän toimeentuloa asteikolla 1–5 (täysin eri mieltä
=1, täysin samaa mieltä = 5). Väittämien keskiarvojen perusteella yrittäjät kokivat yhtäältä, ettei heillä ole riittävästi vapaa-aikaa ja että he käyttävät aivan liian paljon aikaa yritystoi- mintaansa. Toisaalta yrityksen jokapäiväisten rutiinien pyörittämiseltä heillä ei jää tarpeeksi aikaa liiketoiminnan kehittämiseen. (Kuvio 9.) Lähes puolet vastanneista yrittäjistä (48 %) katsoi, että vaikka he käyttävät paljon aikaa yritystoimintaansa, yrittäjinä he voivat jousta- vasti jakaa aikaansa työn ja vapaa-ajan kesken. (Kuvio 10.)
0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100%
Tekesin avustus tai laina Finnveran naisyrittäjyyslaina (vuoteen 2013 saakka) Maaseudun yritysrahoitus (ELY/Leader) Muu, mikä?
Yritysten kehittämisavustus (ELY) Finnveran yrityslaina Starttiraha Pankkilaina Oma rahoitus
1 ei lainkaan merkitystä 2 vähän merkitystä 3 jonkin verran 4 paljon 5 erittäin paljon
Kuvio 9. Yritystoimintaan liittyviä väittämiä (keskiarvo)
Yksinyrittäjien ja mikroyrittäjien työssä jaksaminen on koettu ongelmaksi, jolla on vaikutusta muun muassa yritystoiminnan kehittymiseen ja jatkumiseen. Vastanneista yrittäjistä lähes 40 prosenttia oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että kokee työnsä uuvuttavan usein. Yksin- ja mikroyrittäjien hyvinvoinnin edistämiseksi ja työssä uupumisen ehkäisemi- seksi on muun muassa esitetty sijaispalvelujärjestelmän kehittämistä. Erilaisia yksinyrittä- vien sijaispalvelujärjestelmiä on kehitetty useissa alueellisissa yrittäjyyden edistämishank- keissa, myös Pohjois-Karjalassa 2000-luvun alussa toteutetussa ESR-hankkeessa. Työ- ja elinkeinoministeriön rahoittamassa VeryNais-hankkeessa mallinnettiin pienyrittäjän sijais- palvelun kansallinen malli. (VeryNais – Naisyrittäjien työhyvinvoinnin ja liiketoiminta- osaamisen sekä yrittäjien sijaispalvelujärjestelmän kehittämishanke 2012). Useista kokei- luista ja mallintamisesta huolimatta toimivaa sijaispalvelujärjestelmää ei ole saatu luotua.
Kyselyyn vastanneista naisyrittäjistä vain 18 prosenttia ilmoitti olevansa jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että saa tarvittaessa helposti sijaisen yritykseensä. Jokseenkin tai täysin samaa mieltä oli 46 prosenttia vastaajista väittämästä, että perheenjäsenen osallis- tuminen naisyrittäjän yritystoimintaan on tärkeää. Perheenjäsenten aktiivinen osallistuminen yritystoimintaan voi olla myös seurausta siitä, etteivät yrittäjät saa sijaisia tai heillä ei ole mahdollisuutta palkata työntekijöitä. Yrittäjyyden ja hoivavelvotteiden yhteensovittamisella haluttiin selvittää, miten yrittäjät kokevat aikaa vievän yrittäjyyden ja hoivavelvoitteiden (esi- merkiksi lastenhoito tai ikääntyneiden vanhempien hoito) yhteensovittamisen. Vain vajaalle kolmannekselle vastaajista työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen oli hankalaa. (Kuvio 9,
0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 Saan helposti itselleni sijaisen tarvittaessa
Yritystulojeni lisäksi palkkatuloillani ontärkeä merkitys toimeentuloni kannalta
En tule toimeen yritystuloillani Yrittäjyyden ja hoivavelvoitteiden yhteensovittaminen on hankalaa Yritystoiminta takaa minulle hyvän
toimeentulon
Perheenjäsenen työpanos on tärkeä yritystoiminnalleni
Koen, että työ uuvuttaa minua usein Yrittäjänä voin joustavasti jakaa aikani
työn ja vapaa-ajan välillä Käytän liikaa aikaa yritystoimintaan Liiketoiminnan kehittämiseen ei jää riittävästi aikaa yrityksen "rutiinien…
Minulla ei ole riittävästi vapaa-aikaa
Keskiarvo
Kuvio 10.) Tämä johtunee siitä, että yli 50 prosenttia kyselyyn vastanneista oli yli 50 vuoti- aita. Vastaajat kuitenkin kommentoivat yrittäjyyden ja perhe-elämän yhdistämistä, "ettei suo- sittele alle kouluikäisten lasten äitejä yrittäjiksi, jos yritys vaatii täyttä panostusta äidiltä" tai
”lapset kannattaa hankkia ennen yritystoiminnan aloittamista, jos niitä aikoo hankkia”.
Kuvio 10. Yritystoimintaan liittyviä väittämiä (%)
Yrittäjien toimeentuloa selvitettiin kolmella väittämällä. Kolmasosa vastaajista oli jokseenkin tai täysin saamaa mieltä siitä, ettei tule toimeen yrittäjätuloillaan. Hieman enemmän eli 36 prosenttia vastaajista sen sijaan katsoi, että yritystoiminta takaa yrittäjälle hyvän toimeen- tulon. (Kuvio 10.) Niistä, joiden yritys sijaitsi kaupunki- tai kuntakeskuksessa, 46 prosenttia ja vastaavasti muussa taajamassa tai hajatusalueella yrittäjänä toimineista vain 24 prosent- tia oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että he tulevat hyvin toimeen yritystulollaan.
Suomen Yrittäjien yksinyrittäjille tekemän kyselyn mukaan 45 prosentilla päätoimisista yksinyrittäjistä ja 84 prosentilla sivutoimisista yksinyrittäjistä kuukausittaiset bruttotulot ovat alle 2 000 euroa. Päätoimisista yksinyrittäjistä 69 prosenttia ansaitsi kuukaudessa alle 3 000 euroa, kun palkansaajien nimellinen keskiansio kuukaudessa oli 3 338 euroa vuonna 2015.
(Yksinyrittäjäkysely 2016).
Naisyrittäjäkyselyyn vastanneista lähes kaikki olivat päätoimisia yrittäjiä. Vain pieni osa, 3,6 prosenttia, oli sivutoimisia tai kausiluonteisia yrittäjiä. Palkkatulojen merkityksen arvioi
0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90%100%
Saan helposti itselleni sijaisen tarvittaessa Yritystulojeni lisäksi palkkatuloillani ontärkeä
merkitys toimeentuloni kannalta Yrittäjyyden ja hoivavelvoitteiden
yhteensovittaminen on hankalaa En tule toimeen yritystuloillani Yritystoiminta takaa minulle hyvän
toimeentulon
Koen, että työ uuvuttaa minua usein Perheenjäsenen työpanos on tärkeä
yritystoiminnalleni Yrittäjänä voin joustavasti jakaa aikani työn ja
vapaa-ajan välillä
Käytän liikaa aikaa yritystoimintaan Minulla ei ole riittävästi vapaa-aikaa Liiketoiminnan kehittämiseen ei jää riittävästi aikaa yrityksen "rutiinien pyörittämiseltä"
1 täysin eri mieltä 2 jokseenkin eri mieltä 3 ei samaa eikä eri mieltä 4 jokseenkin samaa mieltä 5 täysin samaa mieltä
tärkeäksi noin viidesosa vastanneista naisyrittäjistä. Palkkatulot olivat tärkeämpiä kaupunki- tai kuntakeskuksissa yritystoimintaa harjoittaneille kuin taajamissa tai haja-asutusaluilla toi- miville naisyrittäjille. Tätä selittänee se, että maaseudulla on vähemmän mahdollisuuksia kuin kaupungissa tehdä palkkatyötä yrittäjyyden ohella. Myös ne, joilla ei ollut puolisoa ar- vioivat palkkatulot tärkeämmiksi kuin muut.
Kuvio 11. Yrityksen ostamat ulkopuoliset palvelut (%)
Yrittäjiltä kysyttiin, mitä ulkopuolisia palveluja he ostivat. Eniten he ostivat tilitoimisto- palveluja (75 %), palvelua yrityksen kotisivujen laatimiseen (54 %), työterveyshuollon palveluja tai muita hyvinvointipalveluja (47 %) sekä apua mainontaan (39 %). Yritykset eivät kokeneet tarvitsevansa kansainvälistymispalveluja, vaikka kyselyyn vastanneista yrityksistä 13 prosenttia toimi matkailu- ja ravitsemuspalvelujen toimialalla. Tarve ostaa ulkopuolisia palveluja tuotteistamiseen tai uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen oli vähäinen, vaikka 58 prosenttia yrittäjistä suunnitteli kehittävänsä uusia tuotteita tai palveluja seuraavan kahden vuoden aikana. (Kuvio 11, Kuvio 16.)
0 10 20 30 40 50 60 70 80
Kansainvälistyminen Tuotteistaminen Uusien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen Puhtaanapito Viestintä Markkinointi Ohjelmistopalvelut Yrityksen kotisivujen päivittäminen Mainonta Työterveyshuolto/muut hyvinvointipalvelut Yrityksen kotisivujen laatiminen Tilitoimistopalvelut
%
Kuvio 12. Liikevaihdon kehittyminen kolmen viimeisen vuoden aikana (%)
Kyselyyn vastanneista yrittäjistä 65 prosenttia kertoi, että yrityksen liikevaihto oli kasvanut hieman tai oleellisesti kolmen viimeisen vuoden aikana. Lähes 20 prosenttia vastaajista tote- si, ettei yrityksen liikevaihdon kehityksesä ole tapahtunut muutosta kolmen viimeisen vuo- den aikana. (Kuvio 12.)
Osaaminen
Kyselyyn vastaneiden naisyrittäjien koulutustaso oli korkea. Ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suorittaneita oli kaikista vastaajista 57 prosenttia. Ammattikoulussa tai ammattiopistossa opiskelleita oli 37 prosenttia vastaajista. Ainoastaan yleissivistävä koulu- tus oli yhdeksällä vastaajalla, ja he olivat 51-vuotiaita tai vanhempia. (Taulukko 6.)
Koulutusalalla ja -asteella on todettu olevan vaikutusta naisten ja miesten valintaan yrit- täjäksi lähtemisessä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan koulutus, kaupallinen ja yhteiskun- nallinen koulutus edistävät miesten ryhtymistä yrittäjiksi, kun sen sijaan naisten yrittäjäksi ryhtymiseen sillä ei ole vaikutusta. Kuitenkin palvelualan koulutuksen saaneet naiset lähte- vät yrittäjäksi saman koulutuksen saaneita miehiä todennäköisemmin. Koulutustason nou- sun on todettu vähentävän miesten halukkuutta ryhtyä yrittäjäksi, mutta naisten tapauk- sessa vaikutus on päinvastainen. (Tervo & Haapanen 2007.) Yrittäjien koulutustaso on pal- kansaajia alhaisempi, mutta se on noussut 1990-luvun lopusta lähtien. Naisyrittäjät ovat miesyrittäjiä keskimääräisesti koulutetumpia, ja vuonna 2010 ylemmän korkeakoulututkin- non suorittaneita naisyrittäjiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 12 prosent- tia. Naisyrittäjien korkea koulutustaso johtuu naisten paremmasta yleisestä koulutustasosta, mutta myös niistä toimialoista, joilla naiset toimivat yrittäjinä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveys- alalla, koulutus- ja henkilöstöpalveluissa tai asiantuntijapalveluissa edellytetään muodolli- sesti korkeaa koulutusta. (Yrittäjyyskatsaus 2012).
0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 50,0
1 vähentynyt oleellisesti
2 vähentynyt hieman
3 ei muutosta 4 kasvanut hieman
5 kasvanut oleellisesti
%
Taulukko 6. Naisyrittäjien koulutusaste ja yrittäjäkurssin käyminen ikäryhmittäin
Koulutus ja yrittäjäkurssi
Yrittäjän ikä
–40 vuotta 41–50 vuotta 51 vuotta tai enemmän
Yhteensä
Määrä % Määrä % Määrä % Määrä %
Koulutusaste
Yleissivistävä 0 0,0 0 0,0 9 12,5 9 6,5
Ammattikoulu tai ammattiopisto 10 37,0 16 40,0 25 34,7 51 36,7
Ammattikorkeakoulu 14 51,9 10 25,0 20 27,8 44 31,7
Yliopisto 3 11,1 14 35,0 18 25,0 35 25,2
Yhteensä 27 100,0 40 100,0 72 100,0 139 100,0
Yrittäjäkurssi
Ei ole käynyt 13 48,1 26 65,0 54 75,0 93 66,9
On käynyt 14 51,9 14 35,0 18 25,0 46 33,1
Yhteensä 27 100,0 40 100,0 72 100,0 139 100,0
Kaksi kolmasosaa kaikista vastanneista naisyrittäjistä ei ollut käynyt yrittäjäkurssia. Sen sijaan alle 40-vuotiaiden ikäryhmässä hieman yli puolet vastanneista oli ollut yrittäjäkurssilla.
(Taulukko 6.) Yrityksen perustamista suunnitteleville naisille naisyrittäjät suosittelivat yrittä- jyyskurssin käymistä: ”älä aloita ilman asianmukaista yrittäjäkoulutusta” tai ”yrittäjäkurssille ja kehitysyhtiöön juttusille”. Ohjenuorana aloittaville yrittäjille oli, että heidän kannattaa hakea rohkeasti apua ja neuvoja yrittäjyyden kehittämis- ja neuvontaorganisaatioilta ja verkostoitua muiden yrittäjien kanssa, koska se tukee omaa yritystoimintaa ja oppimista.
Vastaajien lisäosaamisen tarvetta yritystoiminnassaan pyydettiin arvioimaan asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan, 5 = erittäin paljon). Yrittäjät katsoivat tarvitsevansa eniten lisäosaamista yrityksen kotisivujen laatimisessa, markkinoinnissa, digitalisaation hyödyntämisessä liiketoi- minnassa ja verkostoitumisessa. Vähintäänkin jonkin verran lisäosaamista näillä osa-alu- eilla tarvitsi 56–62 prosenttia vastanneista. Vastaajat eivät pitäneet tärkeinä lisäosaamisen hankkimista kansainvälistymiseen ja henkilöstöhallintoon. Kaikista vastanneista vain pieni osa tarvitsi lisäosaamista henkilöstöhallinnossa. Muista yrittäjistä poiketen kolmasosa työn- antajayrittäjistä kuitenkin kaipasi tähän lisäosaamista. Lisäosaamisen tarpeessa oli merkit- seviä eroja sen mukaan, sijaitsiko yrityksen kotipaikka kaupunki- tai kuntakeskuksessa vai taajamassa tai haja-asutusalueella. Taajamissa ja haja-asutusaluilla toimivat yrittäjät tarvit- sivat lisäosaamista enemmän mainontaan, liiketoiminnan digitalisoitumiseen, verkostoitumi- seen, sosiaalisen median käyttöön ja henkilöstöhallintoon kuin kaupungeissa tai kuntakes- kuksissa toimivat yrittäjät. Verkostoitumiseen lisäosaamista kaipasivat eniten ne, joiden yri- tysten kotipaikka sijaitsi taajamissa tai haja-asutusalueilla. (Kuvio 13, Kuvio 14.)
