Australian maastopalot suomalaisten puheessa: Yle Uutisten politisoituminen Facebookissa

(1)

Sini Raita-aho

AUSTRALIAN MAASTOPALOT SUOMALAISTEN PUHEESSA

YLE UUTISTEN POLITISOITUMINEN FACEBOOKISSA

Johtamisen ja talouden tiedekunta Kandidaatintutkielma Huhtikuu 2020

(2)

Raita-aho, Sini: Australian maastopalot suomalaisten puheessa – Yle Uutisten politisoituminen Facebookissa

Kandidaatintutkielma Tampereen yliopisto

Ympäristöpolitiikka ja aluetiede Huhtikuu 2020

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee Australian maastopaloista kertovien uutisten politisoitumista.

Tutkielman tarkoituksena on eritellä politisoitumisen tapoja ja sen taustalla vaikuttavia tekijöitä.

Esitän kaksi tutkimuskysymystä: Miten Australian maastopalojen uutisoinnin politisoituminen ilmenee uutisten kommenteissa ja minkälaisia maailmankuvia uutisten kommenteista ilmenee? Näillä tutkimuskysymyksillä selvitettiin politisoitumisen ilmiötä liittyen Australian maastopalojen suomalaiseen uutisointiin.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu politiikan, politisoitumisen ja maailmankuvien määrittelyistä tutkielmaan liittyvistä näkökulmista. Toimintapolitiikka määritellään poliittisiksi linjauksiksi ja poliittinen toiminta kamppailuksi näiden linjauksien muodosta.

Politisoituminen ilmenee muun muassa nousevan uutisoinnin, ihmisten eroavista ajatusmalleista johtuvan ryhmiin jakautumisen ja vakiintuneiden toimintatapojen kyseenalaistamisen kautta.

Maailmankuvat ovat yksi näkökulma, jolla ihminen tulkitsee maailmaa. Niiden käsittelyä selkeytetään jaottelun kautta, jossa maailmankuvat jaetaan neljään ääripäähän. Ne ovat järjestelmiin luottava hierarkkinen, yksilönvastuuta ja -vapautta korostava individualistinen, uhkapelurimainen fatalistinen ja oikeudenmukaisuutta vaativa egalitaarinen maailmankuva.

Tutkielmassa pyrittiin selvittämään suomalaisten maailmankuvia. Siksi aineistona oli Yle Uutisten Facebookissa jaettujen uutisten kommentteja, joita kertyi yhteensä 1055 kappaletta.

Kaikki uutiset on julkaistu vuoden 2020 tammikuussa ja ne koskevat Australian maastopaloja vaihtelevilla tavoilla. Aineistoksi valikoitui sellaiset yhdeksän uutista, jotka Yle oli jakanut Facebookiin ja joita käyttäjät olivat kommentoineet vähintään 50 kertaa. Aineiston analyysissa käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Analyysin pääluokiksi muotoutui eettiset ristiriidat, tieteelliset ristiriidat sekä maailmankuvalliset ristiriidat.

Aineiston analyysista selvisi, että politisoituminen ilmenee kommenteissa erilaisten ristiriitojen kautta. Aineisto oli täynnä kiistelyä ja kielteisesti jännittyneitä keskusteluita.

Politisoituminen ilmenee usein kielteisten ilmiöiden, kuten ristiriitojen, kautta. Sen vuoksi politisoituminenkin nähdään ennakkoasetelmaltaan useimmiten kielteisenä. Asioiden politisoituminen ei kuitenkaan aina ole huono asia. Koska ristiriidat tulevat esiin erilaisuuksien törmätessä, kommentoijien erot korostuvat politisoituneissa keskusteluissa. Kommenteista löytyi piirteitä kaikista neljästä analyysissa käytetystä maailmankuvan tyypistä. Jatkotutkimus voisi koskea maailmankuvien muodostumista erilaisissa ympäristöissä, ja sen vaikutusta ihmisten mielipiteisiin ilmastonmuutoksesta.

Avainsanat: Politisoituminen, maailmankuva, ristiriita

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.

(3)

1 Politisoituminen Australian maastopalojen kontekstissa ... 1

2 Miten politisoituminen ja maailmankuvat ilmenevät viestinnässä? ... 3

3 Maailmankuvat muovaamassa politisoitumista ... 4

3.1 Politiikka ja politisoituminen ... 4

3.2 Ympäristön ja ilmastonmuutoksen politisoituminen ... 5

3.3 Maailmankuva – Yksi tapa tarkastella maailmaa... 6

3.4 Maailmankuvien luokittelua ... 7

Hierarkkinen maailmankuva ... 8

Individualistinen maailmankuva ... 9

Fatalistinen maailmankuva... 9

Egalitaarinen maailmankuva ... 10

4 Facebook-kommentit laadullisen tutkimuksen aineistona ... 11

5 Ristiriidat ilmentämässä politisoitumista ... 13

5.1 Eettiset ristiriidat – Kenen pitäisi auttaa? ... 13

5.2 Tieteelliset ristiriidat – Mihin pitäisi uskoa? ... 16

5.3 Maailmankuvalliset ristiriidat – Mitä mieltä olen tästä kaikesta? ... 19

Hierarkkinen maailmankuva ... 20

Individualistinen maailmankuva ... 21

Fatalistinen maailmankuva... 22

Egalitaarinen maailmankuva ... 22

6 Ristiriidat ja kielteinen jännite saavat politisoitumisen hahmottumaan kielteisenä ilmiönä 24 Lähteet... 26

(4)

1 Politisoituminen Australian maastopalojen kontekstissa

Australiassa on vuosien 2019 ja 2020 vaihteessa ollut tuhoisimpia paloja vuosikymmeniin.

Maastopalojen tuhoisuutta kuvaa se, että suurimmat palot kestivät jopa kuukausia. Yhteensä 117 000 neliökilometriä vaihtelevaa maastoa paloi. Palojen alle on siten jäänyt suurempi pinta-ala kuin Amazonin vuoden 2019 metsäpaloissa, joista myös uutisoitiin. Tuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa, ja arvioiden mukaan jopa miljardi eläintä on kuollut. Australian erityislaatuisten ekosysteemien vuoksi monien lajien elinvoimaisuus on riippuvainen Australian eläinpopulaatioista ja elinympäristöistä. Voimakkaiden maastopalojen on pelätty aiheuttavan joillekin lajeille sukupuuttoa. Ainakin 33 ihmistä on kuollut palojen seurauksena ja on arveltu, että vielä useampi menettää henkensä tai terveytensä sekundäärisiin syihin kuten savun aiheuttamiin keuhkosairauksiin.

(BBC 2020; Duran 2020; Guy 2020.)

Australian maastopalojen uutisointi peitti alleen hetkeksi lähes kaiken muun uutisoinnin. Julkisuus on ollut ympäristön politisoitumisen ilmiössä vahvana piirteenä aina sen alkuajoista 1970-luvulta saakka. Media tuo ongelmia esiin ja selostaa niiden ympärillä olevaa keskustelua. (Haila ym. 2017, 134.) Media on siten ympäristön politisoitumisen ilmiökentällä voimakkaasti vaikuttava tekijä. Sen vuoksi koen mielekkääksi tutkia politisoitumista uutisoinnin kontekstissa. Nämä maastopalot olivat uutisaiheiden kärjessä, ja myös monet muut uutiset saivat vaikutteita ilmiöstä. Valitsin Australian maastopalot kandidaatintutkielmani aihepiiriksi sen hetkellisen vaikuttavuuden ja ajankohtaisuuden vuoksi.

Uutistoimistot ovat käsitelleet Australian maastopaloja monista eri näkökulmista, mutta myös ajankohtaisen tilanteen päivittäminen on ollut aktiivista. Australian maastopalot ovat vaikuttaneet myös laajemmin uutisointiin muistakin aiheista ja herättänyt julkista keskustelua. Esimerkiksi Australian tekemät ilmastopoliittiset ratkaisut ovat olleet suomalaisenkin median uutisoinnin kohteena (Roslund 2020), mikä ei välttämättä aiheena olisi muuten suomalaiseen mediaan asti päässyt. Uskon, että aiheen politisoituminen ja uutisoinnin aktiivisuus ovat jollakin tavalla yhteydessä toisiinsa.

Lähden siis käsittelemään aihetta politisoitumisen näkökulmasta. Aihe on selkeästi politisoitunut.

Politisoituneesta aiheesta uutisoidaan enemmän kuin normaalisti. Politisoitumista ilmentää myös ihmisten eroavista ajatusmalleista johtuva jakautuminen ryhmiin ja vakiintuneiden toimintatapojen

(5)

kyseenalaistaminen. Politisoitumisen ilmenemistavat vaihtelevat eri ilmiöissä. Tutkin, millaisia politisoitumisen tapoja tähän ilmiöön liittyy, ja minua kiinnostaa sen ilmeneminen nimenomaan suomalaisten viestinnässä.

Uutistoimistot julkaisevat uutisiaan myös Facebook-sivuillaan, joiden kommenttikenttiin kansalaisten on helppo kommentoida omia ajatuksiaan. Arvelen, että tällaisesta matalan kynnyksen kommentoinnista löydän monipuolisesti erilaisten ihmisten ajatuksia ja maailmankuvia. Facebook- kommentoijat edustavat hyvin erilaista joukkoa verrattuna esimerkiksi mielipidekirjoitusten kirjoittajiin tai aloitteiden alullepanijoihin. Siksi valitsin kandidaatintutkielmani aineistoksi uutisjulkaisujen Facebook-kommenttikenttään kirjoitettuja kommentteja.

(6)

2 Miten politisoituminen ja maailmankuvat ilmenevät viestinnässä?

Suomalainen media on tiedottanut ahkerasti suomalaisia Australian maastopaloista, mutta suomalaisten reaktiot uutisiin ovat olleet hyvin vaihtelevia. Aihetta voisi kutsua politisoituneeksi, koska sitä koskeva uutisointi on lisääntynyt ja ihmisillä on ilmiöstä tunnelatautuneita ja vaihtelevia mielipiteitä. Mielestäni onkin mielenkiintoista tutkia, millaisia asioita suomalaiset nostavat esiin viestiessään Australian maastopaloista. Oletuksena voisi pitää, että harvalla suomalaisen median sivuille suomeksi kommentoivalla Facebook-käyttäjällä on henkilökohtaista kokemusta paikan päältä juuri näistä maastopaloista. Siksi suomalaisten mielipiteet kommenttien taustalla ovat hyvin riippuvaisia muiden puheista ja ilmauksista. Myös median viestintätapa vaikuttaa suomalaisten mielipiteisiin kansainvälisistä uutisista ja ilmiöistä.

Kaikki uutiset eivät kuitenkaan kerää kommentteja. Kun uutinen jaetaan suomalaisen median Facebookiin, monet kommentoivat suomeksi sen alle jotain sellaista, jota he haluavat tuoda keskusteluun. Mahdollisesti he kommentoivat jotain sellaista, mitä he pitävät jollakin tavalla merkityksellisenä. Tällöin ihmisten erilaiset maailmankuvat tulevat ilmi. Toisaalta myös media on tehnyt jo ensimmäisenä arvion uutisen tärkeydestä tai kiinnostavuudesta, sillä Yle ei jaa kaikkia uutisiaan Facebook-sivuillaan.

Tutkin politisoitumista valitsemassani kontekstissa seuraavilla tutkimuskysymyksillä:

Miten Australian maastopalojen uutisoinnin politisoituminen ilmenee uutisten kommenteissa?

Minkälaisia maailmankuvia uutisten kommenteista ilmenee?

(7)

3 Maailmankuvat muovaamassa politisoitumista

3.1 Politiikka ja politisoituminen

Politiikka on suomen kielellä monimutkainen käsite, sillä sitä käytetään tarkoittamaan erilaisia asioita. Selventääkseen ilmaisua voi suomen kielellä käyttää sanoja toimintapolitiikka (policy) ja poliittinen toiminta (politics). Toimintapolitiikka on erilaisia linjauksia ja ohjelmia, kun taas poliittinen toiminta on niin sanottua politikointia ja poliittisen toiminnan taitoja. Voidaan ajatella, että toimintapolitiikan oletuksena on, että linjauksien taustalla on yhteinen tavoite ja konsensus siitä, mitä tahdotaan tehdä. Poliittinen toiminta on tässä jaottelussa sitä, että taistellaan tuon yhteisen ajatuksen muodosta, ja tahdotaan muodostaa konsensuksesta mahdollisimman paljon omaa ajatusmaailmaa vastaava. Siten poliittinen toiminta on yhdessä yhteiskuntana tehtäviä päätöksiä, joita on edeltänyt keskusteltua aiheesta. Poliittisesta toiminnasta käytetään erilaisia metaforia liittyen pelaamiseen, sillä vastakkainasettelu usein kuvastuu ikään kuin toisen voittamisen tavoitteluna. (Laine & Peltonen 2003, 19, 26, 51; Kraft 2017, 7.)

Suomen kielellä helpommin arkisessa mielessä ymmärrettävä käsite politisoituminen (politicization) on prosessimainen muutos, jossa ilmiön poliittisuus ilmenee tai korostuu entisestään. Se voidaan liittää myös sellaisiin aihepiireihin, joita ei perinteisesti pidetä poliittisina. Politisoituminen ilmenee esimerkiksi merkityskamppailuina toimijoiden välisten jännitteiden synnyttyä. Arkipuheessa asioiden politisoituminen koetaan usein negatiivisena muutoksena. Jotkut ajattelevat, että politisoituessaan asia jotenkin pilaantuu jonkun tavoitellessa omaa etuaan yhteisen hyvän sijaan.

(Laine & Peltonen 2003, 25.)

Korvela ja Lindroos (2008, 7−9) sen sijaan tuovat esiin toisenlaisen näkökulman politiikkaan ja politisoitumiseen. He korostavat sitä, että on vanhanaikainen näkökulma ajatella politikointia vain rajatussa tilassa ja ajassa tapahtuvana toimintana. He haluavat laajentaa politiikan näkökulmaa johonkin suurempaan kuin perinteiseen yhteisten asioiden hoito -ajatteluun. Politiikka on muutakin kuin toimintaa, jonka tavoitteena on päästä yhteiseen konsensukseen. Myös arkipuheessa kielteisesti politikointiin viittaavat ilmaukset pitäisi unohtaa. Olisi hyvä ymmärtää, että poliittisesti ajattelu on myönteinen asia silloinkin, kun sillä kyseenalaistetaan yleisesti hyväksyttyjä asioita. (Korvela &

Lindroos 2008, 7−9.)

(8)

3.2 Ympäristön ja ilmastonmuutoksen politisoituminen

Laine ja Peltonen (2003, 26−27) selittävät ympäristön politisoitumista yhteisyyden ja erimielisyyksien synnyttämän jännitteen kautta. Ympäristöasioita pidetään yhteisinä, mutta erimielisyydet toimintatavoissa, näkökulmissa ja yhteisyyden ymmärryksessä luovat politisoitumista.

Politisoitumista syntyy, kun vanhoja toimintatapoja kyseenalaistetaan. Erimielisyydet oikeasta tavasta hoitaa asiat ovat politisoitumisen mahdollistajia. (Laine & Peltonen 2003, 26−27.) Häkli (2017, 128) selittää aluekehityksen ja ympäristönmuutoksen ratkaisujen ja toimintojen politisoitumista sillä, että ongelmat ovat vaikeita, tavoitteet ristiriitaisia ja vaikutuskeinot kiistanalaisia. Ympäristön politisoitumista on käytetty kuvaamaan myös laajempaa ilmiötä yhteiskunnan ja ympäristön välille ilmaantuneista ongelmista, joita on alettu ratkaista poliittisin keinoin (Haila ym. 2017, 131).

Ympäristöongelmat kumpuavat ihmistoiminnan ja luonnollisien prosessien samanaikaisesta läpäisystä. Ne muotoutuvat myös siitä, miten näiden osa-alueiden suhteet nähdään.

Ympäristöongelmat voivat muotoutua joko näiden yhteyksien näkemisestä yksittäisinä ilmentyminä tai kokonaisvaltaisempina yhteiskunta vastaan luonto -ilmentyminä. (Haila 1998, 465.) Siten selittyy ympäristöongelmien aihepiirien moninaisuus ja se, kuinka moni asia voidaan laskea ympäristöongelmaksi. Koska ympäristöongelmien muotoutumisen ja politisoitumisen kuvaukset ja teoriat muistuttavat toisiaan, ymmärrän ympäristöongelmat politisoituneina ristiriitoina erilaisista ympäristöön liittyvistä asioista.

Andersonin (2009) mukaan ilmastonmuutoksen politisoituminen lisääntyi merkittävästi 1980-luvun lopussa. Politisoitumisen voimistuttua asiasta alettiin myös uutisoida entistä enemmän.

Ilmastonmuutoksesta kertoneet uutiset ennen aiheen politisoitumista olivat perustuneet pitkälti tutkijoiden lausumiin, mutta politisoitumisen myötä poliitikkojen puheista tuli yhä useammin uutisoinnin aiheita ja lähteitä. Politisoitumisen vaikutus uutisointiin näkyi myöhemmin esimerkiksi erilaisten suurten poliittisten tapahtumien, kuten Kioton kokouksen 1997, yhteydessä hetkellisesti kasvavana uutisointina. Ilmastonmuutoksesta uutisoiminen erottuukin muista uutissykleistä sillä, että sen uutisointi linkittyy hyvin vahvasti toimintapolitiikoihin. (Anderson 2009.)

Toisaalta uutisointi lisääntyy myös erilaisten katastrofien yhteydessä, kuten Australian maastopaloista voidaan todeta. Suomalainen media on uutisoinut myös muista Australian ympäristöasioista kuin maastopaloista tänä talvena. Katastrofi, joka voidaan liittää

(9)

ilmastonmuutokseen, nosti siten koko ilmastonmuutoskeskustelun ja ympäristön jälleen median erityiseen huomioon.

Asioista uutisoiminen voi myös politisoitua. Lehdistö päättää, mistä asioista ja näkökulmista uutisoidaan, ja mitä asioita korostetaan uutisissa. Tärkeä ja moniin vaikuttava päätös on myös se, mistä asioista vaietaan. Vaikka uutisoinnin pitäisi pyrkiä olemaan objektiivista, myös lehdistön intressejä ja näkökulmia voidaan kyseenalaistaa ja silloin uutisoinninkin voidaan sanoa politisoituneen. Eri mediat puhuvat eri tavoin ja hyvin erilaisilla määrillä ilmastonmuutoksesta.

(Anderson 2009.) Maailmankuvien vaikutusta siihen, kuinka uutiset kerrotaan, on tulkittu näin:

Uutisiin upotetaan erilaisia narratiiveja riippuen kirjoittajan maailmankuvasta. Lukija tulkitsee nämä maailmankuvien ilmentymät taas oman maailmankuvansa kautta. (Newman, Nisbet & Nisbet 2018, 986.)

3.3 Maailmankuva – Yksi tapa tarkastella maailmaa

Maailmankuva on moninainen asia, joka on yksi ihmisen keino tarkastella ja tulkita maailmaa omasta näkökulmastaan. Haila (1998, 465) määrittelee ongelmien käsityksen ja havainnoinnin poliittiseksi ja kulttuuriseksi prosessiksi. Esimerkiksi se, mitä ilmastonmuutoksessa pitää ongelmana, mitä asioita siinä korostaa, mitä politiikkoja suosii ja mitä muutoksia tukee, on riippuvainen yksilön maailmankuvasta. Spangenbergin (2018, 3) mukaan maailmankuva on perustavanlaatuisia havaintoja sekä tunteellisia ja arvioivia olettamuksia, joita ihminen tekee asioiden luonteesta ja olemuksesta.

Tällaisten ennakkokäsitysten ja olemassa olevan tiedon avulla tehdään tulkintoja uudesta tiedosta ja siten sitä voi kuvata käsityksenä todellisuuden luonteesta. (Spangenberg 2018, 3.) Maailmankuvilla on siten vahva vaikutus uskomuksiin monista poliittisista ongelmista, kuten ilmastonmuutoksesta (Newman ym. 2018, 986).

Spangenbergin (2018, 4) mukaan erilaisia maailmankuvia voi pitää syynä sille, jos kaksi ihmistä ovat asiasta eri mieltä, vaikka he olisivat tietyistä asiaan liittyvistä faktoista samaa mieltä. Koska ihmiset tulkitsevat uutta tietoa hyödyntäen aiempia käsityksiään maailmasta, voivat lopputulokset ajatteluketjuille olla hyvin erilaiset. Erilaisten maailmankuvien yhdistyessä eri arvoketjujen ja politiisten filosofioiden kanssa samat asiat voivat miellyttää toisia ja toiset voivat kokea ne epämiellyttäviksi. Maailmankuvien vuoksi myös päätöksentekijät ja tieteilijät kuvaavat asiat eri tavoin korostaen eri asioita ja ehdottaen erilaisia ratkaisuja. Kuuntelijoiden maailmankuvat taas vaikuttavat siihen, tulkitsevatko he puheen hurmaavana vai kauhistuttavana. (Spangenberg 2018, 4.)

(10)

Maailmankuvat ovat vielä monipuolisempia ja syvemmin rakentuneita yksilön arvoulottuvuuksia kuin poliittiset mieltymykset tai ideologiat. Siten maailmankuvia voi pitää myös selittävänä tekijänä erimielisyyksissä poliittisten puolueiden sisällä. Saman puolueen jäsenillä voi olla erilaisia maailmankuvia. (Newman ym. 2018, 989.)

Spangenberg (2018, 4) selittää, että maailmankuvien luonteen vuoksi niitä ei voi todeta oikeiksi tai vääriksi. Niiden uskottavuutta voidaan kuitenkin arvioida ja vertailla. Esimerkkinä maailmankuva, joka kieltää ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen. Se on kehittynyt piittaamattomaksi selkeän enemmistön tiedeyhteisön tutkimuksille eikä usko, että ihmisillä voi olla vaikutusta ilmastoon.

Maailmankuva saattaa kuitenkin muuttua, jos yksilön omat kokemukset, tiedeyhteisön löydökset sekä tarjotut selitykset ovat jatkuvassa ristiriidassa. Tällaiset vahvat maailmankuvan piirteet harvoin katoavat kokonaan, mutta ne muuttavat muotoaan ja mukautuvat sellaisiin maailmankuviin, jotka tarjoavat uskottavampia selityksiä. (Spangenberg 2018, 4.)

3.4 Maailmankuvien luokittelua

Thompson, Ellis ja Wildavsky (1990) ovat kirjoittaneet poliittisista kulttuureista kertovan Kulttuuriteoria-kirjan (Cultural Theory). Se nojautuu politiikan tutkimuksen siihen tutkimussiipeen, joka perustaa näkökulmansa yhteiskuntaan sosiaalisen konstruktionismin kautta. Heidän mukaansa luonnollinen ja luonnoton toiminta ihmisille määräytyy heidän aatteellisten ja ideologisten elämäntapojensa mukaan. Kaikki ihmisten toimintatavat ja käyttäytymismallit ovat sosiaalisesti rakentuneita. (Thompson ym. 1990, 25.) Sosiaalisen konstruktionismin lähtökohdista voidaan tutkia, mitä ovat ihmisluonnon yhteisölliset todellisuuden ja merkitysten rakentumat. Toisin sanoen, millaista sosiaalisen elämän pitää olla, jotta se luo jostakin tietystä ihmisluonnon käsityksestä vakuuttavan ihmisille. (Thompson ym. 1990, 33.)

Erilaisten elämänkatsomuksien luokitteluun on luotu malli. Aatteelliset ja ideologiset elämäntavat (The ways of life) ovat sosiaalisten suhteiden toistuvia kaavoja, joissa jaetaan uskomuksia, arvoja ja toimintastrategioita, jotka on hahmotettu rationaaliksi yhteisten uskomusten ja arvojen perusteella.

Näiden ääripäiden luokat ovat hierarkkinen (hierarchist), individualistinen (individualist), fatalistinen (fatalist) ja egalitaarinen (egalitarian). (Dannevig & Hovelsrud 2015, 264.) Malli perustuu nelikenttään, jossa yhdistetään kaksi sosiaalisuuden ulottuvuutta; Kuinka vahvasti ihminen on sitoutunut sääntöihin ja sovinnaisiin tapoihin sekä kuinka vahvasti ihminen on sitoutunut toisiin ihmisiin osana ryhmää? (Overmans 2018, 596.)

(11)

Matala sitoutuminen ryhmään Korkea sitoutuminen ryhmään Korkea sitoutuminen sääntöihin Fatalistinen Hierarkkinen

Matala sitoutuminen sääntöihin Individualistinen Egalitaarinen KUVIO 1. The ways of life -nelikenttä Overmansin (2018, 596) jaottelua mukaillen.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan maailmankuvan tyyppi vaikuttaa myös siihen, kuinka herkästi altistuminen uutisoidulle ilmastonmuutoshuolelle vaikuttaa ihmisen ajatuksiin.

Ilmastonmuutoshuolen taso nousi sekä hierarkkisen että egalitaarisen maailmankuvan omaavilla, kun he altistuivat enemmän poliittisesti vasemmalle nojaavalle uutisoinnille. Sen sijaan hierarkkisen sekä individualistisen maailmankuvan omaavilla ihmisillä ilmastonmuutoshuoli väheni, kun heidän altistumisensa poliittisesti oikealle nojaaville uutisille nousi. Muut asetelmat maailmankuvista ja median poliittisista taipumuksista eivät aiheuttaneet yhtä merkittäviä muutoksia yksilöiden ajatuksiin.

Fatalistisen maailmankuvan omaavat ihmiset eivät siten ottaneet vaikutuksia ilmastonmuutoshuolen uutisoinnista ja hierarkkisilla vaikutus oli monipuolinen. (Newman ym. 2018, 986.) Seuraavaksi esittelen tarkemmin luokittelun maailmankuvallisia tyyppejä.

Hierarkkinen maailmankuva

Ihmisten hierarkkinen näkökulma maailmaan perustuu sääntöjen noudattamiseen. Ilmastotieteilijöitä uskotaan ja toimintapolitiikat hyväksytään, kunhan ne ovat hyvin legitimoituja. Määriteltyjä ongelmia ei kyseenalaisteta ja epämääräisiä ongelmia vältellään. (O’Riordan & Jordan 1999, 86;

Dannevig & Hovelsrud 2015, 264.) Hoppe (2002, 311) kuvaa hierarkkisia analyyttisiksi, super- rationaalisia arvoja omaaviksi ja vahvoihin teorioihin ja uskontoihin nojaaviksi. He uskovat järjestelmiin ja niiden toimivuuteen. Hierarkkisen maailmankuvan omaavat ihmiset ovat valmiita joustamaan yksilön eduista yhteisön edun vuoksi, ja sen takia heidän mielestään ongelmat pitäisi ratkaista myös uusilla mahdollisimman monia koskevilla säännöillä (Overmans 2018, 597).

Koska heidän uskonsa järjestelmiin on niin vahva, he voivat myös uskoa hyvin epätasa-arvoisiin asioihin. Yksilön ansaitsemat mahdollisuudet voivat riippua esimerkiksi koulutusasteesta tai tittelistä.

Vahvasti hierarkkisen maailmankuvan omaavat yksilöt usein myös kieltäytyvät uskomasta ilmastonmuutoksen riskiin, sillä se kyseenalaistaa heidän mielestään päättäjien asemaa ja valintoja, mikä ei sovi heidän maailmankuvaansa. (Newman ym. 2018, 989.) Toisaalta, jos hierarkkisen maailmankuvan omaava henkilö uskoo ilmastonmuutokseen, uskoo hän lakien ja kansainvälisten sopimuksien olevan paras ratkaisu ilmastonmuutoksen hillintään.

(12)

Individualistinen maailmankuva

Individualistinen näkökulma maailmaan perustuu ajatukseen, että markkinat ilmaisevat, jos resurssit eivät enää riitä. Individualistit uskovat usein jatkuvaan kasvuun ja ovat erityisen mieltyneitä yksilöiden vastuuseen. (O’Riordan & Jordan 1999, 86−87.) Siten hekin kieltävät usein uhkakuvan, jonka ilmastonmuutos luo. Heidän mielestään se kyseenalaistaa nykytilan ja talouden toimivuutta, mistä he eivät maailmankuvansa vuoksi pidä. (Newman ym. 2018, 989.) Individualistisen maailmankuvan omaavat ihmiset yksinkertaisesti sulkevat silmänsä omalta osuudeltaan ongelmiin.

Individualistisen henkilön maailmankuvaa voi kuvata yksilön edunmukaisten mahdollisuuksien käyttämisenä. Heidän toimintansa onkin rationaalista ja strategista. Siksi ongelmanratkaisutilanteetkin perustuvat lähinnä siihen, että he tahtovat löytää hyvää ja toimivaa informaatiota. Ongelmat ovat heidän näkökulmastaan vain mahdollisuuksia parannukselle.

Individualistinen ajatusmalli perustuu tiedolle, kuten hierarkkinenkin, mutta individualistit luottavat hierarkkisia ihmisiä enemmän maalaisjärkeen ja käytännölliseen tietoon. (Hoppe 2002, 311, 317−319.)

Tieto myös arvotetaan sen mukaan, kuinka käytettävää se on, eikä sen mukaan kuinka luotettavaa tieto on. Ongelmista he ovat kiinnostuneita varsinkin silloin, kun ne koskevat heidän omaa vapauttaan. (Dannevig & Hovelsrud 2015, 264.) Koska individualistit uskovat yksilöön, eivät he yleensä ole kovin lojaaleja ryhmille. Heidän mielestään menestys on kaikille mahdollista, joten julkisten politiikkojen ja rajoitusten pitäisi puuttua mahdollisimman vähän ihmisten elämään yksilöinä. (Overmans 2018, 596.) Kuuluisaa (varsinkin) amerikkalaista ajatusta siitä, että köyhyys on oma virhe tai laiskuutta, voisi pitää hyvin individualistisena ajatusmallina.

Fatalistinen maailmankuva

Fatalistinen ajatusmalli maailmasta ei usko moraalisten väittelyiden hyödyllisyyteen vaan pitää elämää sattumusten summana (O’Riordan & Jordan 1999, 87). Fatalistisen maailmankuvan peruslähtökohtien takia sitä ei usein käsitellä politisoitumisen kontekstissa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että fatalistit harvoin osallistuvat niin sanottuun politikointiin. Jos joku muu ulkopuolinen voima määrää fatalistien elämän kulun, eivät he usein koe poliittista aktiivisuutta merkittävänä. (Hoppe 2002, 314−315.) Puhdasta fatalistia ei voi löytää keskustelupalstoilta

(13)

esittämässä ratkaisua ongelmiin, sillä heidän suhtautumisensa ratkaisuihin on skeptistä. Jotain odottamatonta voi kuitenkin tapahtua, joten ratkaisujen etsiminen on heidän mielestään täysin turhaa.

(Overmans 2018, 597.)

Fatalistisen maailmankuvan omaavilla ihmisillä on tapana uskoa roskakorimalliin, jossa päätökset syntyvät sattumalta eri vaihtoehtojen ja ajatusten törmäillessä ryhmän sisällä. Siksi fatalistinen käytös voi muistuttaa uhkapelaamista ja he voivat pitää elämää selviytymistaisteluna. (Hoppe 2002, 314−315.) Ilmastotieteilijöiden ristiriitaisuudet ja epävarmuudet tieteessä saavat fatalistit lamaantumaan (Dannevig & Hovelsrud 2015, 264).

Egalitaarinen maailmankuva

Egalitaarinen ajattelija tahtoo, että kaikki tehdään oikeudenmukaisesti. Egalitaristit tahtovat toteuttaa aitoa demokratiaa. Heillä on vahva usko yhteiskunnan tarpeeseen oppia ja muokkautua, ja siten he tahtovatkin päätöksien tapahtuvan avoimen ja rehellisen keskustelun päätteeksi. Heitä voi tavata aktivistiryhmittymissä kuten Greenpeacessa. (O’Riordan & Jordan 1999, 87.) Hoppe (2002, 316) kuvaa egalitaristeja jopa klaaneihin ja klubeihin pyrkijöiksi, jotka tahtovat olla kanssakäymisissä vain sellaisten kanssa, joiden kanssa he jakavat saman ajatusmaailman.

Hoppe (2002, 316) kuvaa egalitaarista maailmankuvaa laajentuneena ryhmäajatteluna. Sisäinen moraali ja ulkoinen kritisismi voi ajaa egalitaarisen ryhmän elitistiseen maailmaan, jossa vain ryhmän huippu määrää. Toisaalta egalitaarisen maailmankuvan mukaan ajattelevat henkilöt jakavat ihmiset herkästi myös ”meihin” ja ”muihin” ja he saattavat moralisoida muiden toimintaa julkisesti. He uskovat omiin arvoihinsa ja siihen, että muiden arvot ja siten niiden pohjalta tehdyt valinnat ovat vääriä. (Hoppe 2002, 316.) Tällainen konkreettinen jaottelu ”ystäviin” ja ”vihollisiin” syntyy politisoitumisen seurauksena, kun jostakin aiheesta muotoutuu kiista. Aiheesta riippuen kiistan osapuolet voivat olla aiemminkin toisiinsa tukeutuneita ryhmittymiä, mutta kiista voi aiheuttaa myös uusien ryhmittymien syntymistä. (Laine & Peltonen 2003, 28.)

Overmansin (2018, 597) mukaan egalitaariset yksilöt syyttävät systeemeitä, mutta myös toisaalta sekundäärisesti systeemeistä johtuneita tai mahdollistettuja muiden ryhmien huonoja piirteitä, kuten ahneutta. Siten egalitaarisen maailmankuvan omaavat ihmiset uskovat helposti ilmastonmuutoksen uhkaan, sillä heidän näkemyksensä luonnosta on hauras. Uudet sääntelyt, jotka rajoittavat markkinoita tai yksilöitä, eivät taistele heidän maailmankuvaansa vastaan. (Newman ym. 2018, 989.)

(14)

4 Facebook-kommentit laadullisen tutkimuksen aineistona

Tutkimus on tyypiltään kvalitatiivinen ja aineisto koostuu Yle Uutisten tammikuussa 2020 Facebook- sivuilla julkaistujen uutisten kommenteista. Kaikki uutiset käsittelivät jollain tasolla Australian maastopaloja, mutta tarkemmin tarkasteltuna aiheet ja näkökulmat vaihtelivat suuresti. Valitsin uutiset myös sen mukaan, että ne olivat herättäneet paljon keskustelua. Kaikissa valitsemissani uutisissa oli vähintään 50 kommenttia, jolloin aineistoksi sopivia uutisia kertyi 9 kappaletta. Yle Uutiset julkaisee joka viikko yli 200 uutista Facebook-sivuillaan. Sivustoille jaettavat uutiset valitaan sen mukaan, mitä toimitus pitää mielenkiintoisena ja ajankohtaisesti merkittävinä. Kerran julkaistut uutiset pysyvät Facebook-sivuilla julkisina, eikä niitä poisteta tai piiloteta jälkikäteen. (Tiihonen 2020.) Siten voisi sanoa, että aineistoni on käynyt läpi kahdesti seulan kiinnostavuuden mukaan.

Ensin Ylen työntekijät ovat arvioineet uutisten kiinnostavuuden ja toiseksi Facebook-käyttäjät ovat kommentoineet uutisiin omien motiiviensa mukaan.

Tammikuussa 2020 uutisointiin monista teemoista ja näkökulmista, jotka liittyivät Australian maastopaloihin. Uutisten julkaisutiheys oli Ylellä kiivaimmillaan tammikuun alkupuoliskolla.

Tammikuussa Ylen uutiset koskivat muun muassa palojen vaikutuksia koalojen elinvoimaisuuteen, ennätyskuumuuksia ja -kuivuuksia, palomiesten kuolemantapauksia sekä ilon hetkiä, evakuointikehotuksia, ilmastopolitiikkaa, maastopalojen seurauksia, kuten savupilviä, ja tuhkamassoja, julkisuuden henkilöiden lahjoituksia, vesisateita sekä hätätilan julkistamista Canberrassa. Tammikuun uutisia, joissa Australian maastopalot mainittiin otsikossa tai lyhyessä selityksessä, löytyi 16 kappaletta jaettuna Yle Uutisten Facebook-sivuilta 8.2.2020. Tuona päivänä keräsin aineiston yhdeksästä uutisesta, joihin oli jokaiseen kertynyt vähintään 50 kommenttia.

Yhteensä kommentteja oli siten 1055 kappaletta. Tutkielmassani otin huomioon ainoastaan tuona päivänä olleet kommentit, ja Facebook-käyttäjät ovat tämän jälkeen voineet poistaa tai lisätä kommentteja.

Facebook-kommentit edustavat tutkimuksissa vielä uutta aineistotyyppiä. Sen vuoksi siihen liittyvät ohjeet ja etiikka eivät ole vielä selkeästi määräytyneet. Siten tutkijalla on erityisen tärkeä asema aineiston julkisuuden määrittelyssä. (Kosonen, Laaksonen, Rydenfelt & Terkamo‐Moisio 2018.) Päädyin tutkielmassani aineiston osittaiseen anonymisointiin. Perustelen päätöstäni sillä, että esimerkiksi kommentoijien sukupuoli tai ikä eivät ole oleellista tutkielmassani. Säilytin aineiston kommentit nimimerkkeineen itselläni, mutta julkiseen tutkielmaani tulevat kommentit ilmaisin

(15)

nimettömänä. Koska monet Facebook-käyttäjät olivat vastanneet toiseen kommenttiin ja merkinneet Facebook-käyttäjän kommenttinsa alkuun, ilmaisin nimimerkin merkitsemisen näin: (Aiemmin kommentoineen nimi). Kun kommentissa oli käytetty toisen kommentoijan nimeä tekstin sisällä, merkitsin tilanteen näin: *NIMI. Kirjoitin kommenttien perään kuitenkin sen uutisen otsikon ja julkaisupäivän, jonka kommenttikenttään kommentti oli kirjoitettu, jotta kommenttien konteksti on helpommin ymmärrettävissä.

Tutkimuksessa pyrin selvittämään ihmisten maailmankuvia, eikä minulla ole vahvoja hypoteeseja taustalla. Sen vuoksi tällaista asiaa on loogista tutkia laadullisena tutkimuksena. Laadullisen tutkimuksen taustalla on ajatus elämän moninaisuudesta, jota tahdotaan selvittää kuvailevilla tutkimuskysymyksillä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tämä tutkimus on laadullinen myös seuraavilta ominaisuuksiltaan: tutkimussuunnitelma muotoutui tutkimuksen edetessä, kohdejoukko valittiin tarkoituksenmukaisesti sekä tapauksia tutkittiin ja tulkittiin ainutlaatuisina. (Hirsjärvi, Remes

& Sajavaara 2009, 161.)

Analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysia. Sisällönanalyysi toimii tutkimuksessa, jossa mielenkiinnon kohteena on kielen piirteiden sisältö kommunikaationa. Aineistoni koostuessa kirjoitetuista kommenteista, on keskiössä kieli kommunikaation välineenä. (Hirsjärvi ym. 2009, 166.) Tutkimukseni on teoriasidonnainen eli käytän abduktiivista päättelyä aineistoni lähestymiseen. Se tarkoittaa, että analyysini ei pohjaudu täysin mihinkään teoriaan, mutta teoria toimi apuna analysoidessa. Teorian testaamisen sijaan analysoin kommentteja aluksi aineistolähtöisesti, minkä jälkeen hyödynsin analyysissa tutkimukseni teoreettista viitekehystä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 4.2.)

Tutkielmani maailmankuvien jaottelu perustuu Kulttuuriteoria-kirjaan (Thompson ym. 1990), ja siten tutkimus sitoutuu teoriaan. Hyödynnän maailmankuvien jaottelua sekä teoreettisessa viitekehyksessä että analyysivaiheessa kuvaillessani maailmankuvallisia ristiriitoja. Analyysini tuloksena jaoin havaintoni aineistosta kolmeen ristiriitojen pääluokkaan: eettiset ristiriidat, tieteelliset ristiriidat ja maailmankuvalliset ristiriidat. Maailmankuvallisia ristiriitoja lähestyin The ways of life -jaottelun kautta. Siinä jaottelussa maailmankuvat jaotellaan neljään maailmankuvien ääripäähän, jotka ovat hierarkkinen, individualistinen, fatalistinen ja egalitaarinen maailmankuva. (Dannevig & Hovelsrud 2015, 264.)

(16)

5 Ristiriidat ilmentämässä politisoitumista

Tässä kappaleessa kerron puheenaiheista keskusteluiden toistuvien teemojen kautta tehdyn jaottelun avulla. Analyysini jaottelu perustuu sille havainnolle, että politisoituminen ilmeni kommenteissa erityisesti erilaisten ristiriitojen kautta. Ristiriita-luokat ovat eettiset ristiriidat, tieteelliset ristiriidat ja maailmankuvalliset ristiriidat.

5.1 Eettiset ristiriidat – Kenen pitäisi auttaa?

Yleinen keskustelunaihe oli kysymys siitä, kenen pitäisi auttaa. Joillain kommentoijilla oli valmiiksi jo hyvin vahva näkemys siitä, kenelle vastuu australialaisten auttamisesta kuuluu. Siten keskustelu ei aina ollut vain pohdiskelevaa, vaan myös suorastaan velvoittavaa. Toisaalta kommentoijat saattoivat myös syyllistää sellaisia tahoja, jotka he kokivat velvollisiksi auttamiselle, mutta jotka eivät olleet auttaneet. Kuten Laine ja Peltonen (2003, 27) totesivat, politisoitumista on se, kun ihmiset kiistelevät, miten asiat kuuluisi hoitaa. Tällainen kiistely tavoittelee sitä, että toiminta tapahtuisi enemmän kommentoijan tahdon mukaan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että niiden, joilla varaa on pitäisi enemmän osallistua tällaisiin rahoituksiin. −− Sillä saisi minunkin arvostuksen

Uutisessa: Pop-laulaja Pink lahjoittaa 500 000 dollaria taisteluun Australian maastopaloja vastaan 4.1.2020.

Esimerkiksi edellisen sitaatin kommentoija ajattelee, että hänen antamansa arvostus on jollakin tavalla mainitsemisen arvoista. Hänen kommenttiinsa kirjoitettiin ihmettelevä vastaus. Miksi kommentoijan arvostus olisi merkityksellistä? Erilaisten maailmankuvien olemassaolo paljastuu tällaisissa keskusteluissa. Ihmiset pitävät erilaisia asioita mainitsemisen arvoisina. Erilaisten maailmankuvien myötä ihmiset tulkitsevat maailmaa ja ongelmia eri tavoilla (Spangenberg 2018, 4).

Joidenkin kommentoijien mielestä esimerkiksi vauraus määrittelee auttamisen velvollisuuden. Toiset ajattelevat, että organisaation koko on määrittelevä tekijä. Joidenkin mielestä ihan kaikkien pitäisi tehdä oma osansa auttamisessa.

Ja sun arvostusta he tarvitsevat mihin???

(17)

Toivottavasti rahat menevät palojen sammutukseen. Luulisi koko maailman kantavansa kortensa kekoon..😢

Lahjoituksista puhuttiin paljon varsinkin pop-laulaja Pinkin rahalahjoituksesta kertoneen uutisen kommenttiosiossa. Monet pitivät lahjoituksia hyvänä asiana ja jopa velvoittivat muitakin varakkaita lahjoittamaan rahaa Australiaan. Toisaalta monet tulivat kertomaan, ettei raha yksin riitä. Toiset kommentoijat ilmaisivat, että varallisuuden määrä oli kynnyskysymys sille, kuinka velvollisia yksilöt ovat auttamaan. Yleistä ratkaisuehdotuksissa oli yksilönvastuun piilottaminen kuvailemalla esimerkiksi valtioiden tai muiden suurien organisaatioiden vastuutta auttaa. Sellaisten kommentoijien maailmankuva ei ole yksilönvastuuseen mieltynyt eli individualistinen (O’Riordan & Jordan 1999, 86−87).

Ei rahalla mitään paloja sammuteta vaan tahdolla ja taidolla. −−

Lahjoitusten motiivia arvioitiin. Kommenteissa pohdittiin, poistaako lahjoitus hyvyytensä, jos se on tehty mainetta eikä hyvän tekemistä ajatellen. Tällaisessa keskustelussa ilmenee hyvin se, kuinka ihmisillä voi olla maailmankuvien vuoksi erilaisia mielipiteitä (Spangenberg 2018, 4). Ihmisten maailmankuvat määräävät sen, pitävätkö he lahjoitusta hyvänä asiana joka tapauksessa vai vaan, jos sen motiivina on arvioijan mielestä hyväksyttävä asia. Klassinen eettinen kysymys kuuluukin, pyhittääkö tarkoitus keinot.

(Aiemmin kommentoineen nimi), totta turiset. −− Onko homma pelkkää pr:ää, vai ihan oikea ja pyyteetön lahjoitus. Ehkä olen kyynistynyt. Mieleen tulee väkisin Notre Damen tulipalo.

(Aiemmin kommentoineen nimi) mitä väliä pohjasyyllä on, raha menee kuitenkin hyvää tarkoitukseen

Tällaisen kansainvälisellä mittakaavalla suuren ja nopeatempoisen ongelman uutisointiin esitettiin loogisesti myös ratkaisuja. Ratkaisujen esittämisen lisäksi kyseltiin myös, mikseivät muut ole jo

(18)

keksineet ratkaisuja tai saaneet maastopaloja jo hallintaan. Kommentoijien esittämissä ratkaisuissa oli esimerkiksi vesiputkijärjestelmä, liikkuvasta paloautosta tai lentävistä kulkuvälineistä suoritettu sammutustyö, siemenpommitus uuden kasvillisuuden istuttamiseksi sekä mäntysuovan käyttö palojen tukahduttamiseen. Ratkaisuehdotusten monipuolisuutta voi selittää maailmankuvien eroilla.

Niiden vuoksi ihmiset kuvaavat asiat eritavoin korostaen eri asioita ja ehdottaen erilaisia ratkaisuja.

(Spangenberg 2018, 4.)

Metsä/turve paloalueisiin mäntysuopaa ja A.S.A.P... Saataisiin osa paloist tukehetettua.. Suomessa sitä keinoo käytetää turvepalojen sammutuksiin ... Mäntysuopa veden seassa tekee kalvon joka tukehuttaa palon

Uutisessa: Australian kaakkoisosissa yli 100 000 ihmistä saanut evakuointikehotuksen 3.1.2020.

Miksi mereltä ei johdeta vettä paineellam helikopterilla sammuttaminen näyttää kyllä aika huteralta keinolta. Kun näitä paloja on joka vuosi ollut miksi ei ole varauduttu paremmin?

Uutisessa: Australian kaakkoisosissa yli 100 000 ihmistä saanut evakuointikehotuksen 3.1.2020.

Uutisoinnin kommentointi ei vaihdellut pelkästään uutisten välillä, vaan myös samoihin uutisiin oli kommentoitu päinvastaisia mielipiteitä. Uutisia sekä kehuttiin että kritisoitiin. Eettisenä ongelmana uutisointi koettiin, kun uutisten aiheita ei ollut valittu oikein tai uutisointi ei ollut ilmaisultaan kommentoijan mielestä oikeaa. Myös lisätietoja ja pyyntöjä, sekä velvoituksiakin, tulevista uutisoinninaiheista kerrottiin runsaasti. Tulkitsen tällaisen kommentointitavan ja aiheen sellaiseksi, jonka taustalla voi olla erilaisia maailmankuvia.

Satoja miljoonia eläimiä arvioidaan kuolleen Australian tulipaloissa, ei yhteenkään eteen tulleeseen Ylen artikkeliin ole mahtunut tämmöinen asia, mutta onneksi se yksi janoinen koala sai oman uutisensa...

Uutisessa: Australian palot: 5,5 miljoonaa hehtaaria palanut, yli tuhat kotia raunioina, 17 kuollut – viilentynyt sää päästi tutkimaan palojen jälkiä 1.1.2020.

Kommentoijan tahtoessa uutisten laadun paranevan oikeudenmukaisuuden vuoksi, on kommentti maailmankuvaltaan egalitaarinen (O’Riordan & Jordan 1999, 87). Toisaalta hierarkkisen ja individualistisen maailmankuvan omaavat ihmiset arvostavat tietoa sen oikeuden tai käytettävyyden mukaan (Hoppe 2002, 311, 317−319). Silloin kommentti edustaa näitä maailmankuvia. Tämän tutkimuksen aineistolla en voi arvioida kommentoijien motiiveja kommenttien taustalla. Sen takia

(19)

voin vain eritellä erilaisia maailmankuvista kertovia piirteitä, mutta kenenkään maailmankuvaa en voi muutaman kommentin avulla määritellä.

👍 Suurin osa otsikoista on vastakkainasettelua ja lietsontaa. uutisia tehdään keinolla millä hyvänsä. Vastuullista journalismia olisi syytä edellyttää kun faktoina esitetään tai yksinkertaistetaan monien tekijöiden yhteissummaa.

Uutisessa: Toimittajalta: Maa palaa, mutta päästöhirmu Australia neuvottelee uusia kaivos- ja öljysopimuksia – ilmastotoimia vaativien tyrmistys kasvaa 9.1.2020.

Yksi eettinen kritiikinaihe uutisointia kohtaan koski sitä, että uutisoinnin ei pitäisi keskittyä nykyisiin ja tuleviin ongelmiin, vaan sen pitäisi korostaa erilaisia ongelman ratkaisumahdollisuuksia. Tämä on myös selkeästi maailmankuvallinen mielipide, sillä toiset ihmiset helposti lamaantuvat ongelmista ja vellovat niissä samaan aikaan kun toiset motivoituvat miettimään ratkaisuja. (Spangenberg 2018.) Koska Hoppen (2002, 318) mukaan varsinkin individualistit näkevät ongelmat mahdollisuuksina parannuksille, seuraavaa kommenttia voisi pitää individualistiseen maailmankuvaan nojaavana.

Britannian ilmatieteen laitos voisi keskittyä ongelman ratkaisuun, eikä siihen mitä ongelmia ongelma luo

Uutisessa: Britannian ilmatieteenlaitos: Australian maastopalot nostavat hiilidioksiditasoja – kyseessä on yksi mittaushistorian isoimmista muutoksista 24.01.2020.

5.2 Tieteelliset ristiriidat – Mihin pitäisi uskoa?

Tieteellisiä ristiriitoja esiintyi varsinkin keskustelun keskittyessä ilmastonmuutokseen. Monet pisimmistä keskusteluista (keskustelulla tässä tarkoitan samojen ihmisten kommentoimista toistensa kommentteihin) kommenttiosioissa keskittyivät arvioimaan ihmisen vaikutusta ilmastoon.

Ilmastonmuutos oli selkeästi aihe, josta kommentoijat olivat eri mieltä keskenään. Haila ym. (2017, 131) selittävät politisoitumista ympäristön ja yhteiskunnan välisinä ongelmina, joita on alettu ratkaista poliittisin keinoin. Ilmastonmuutos on aihe, jonka ongelmallisuutta kommentoijat tulkitsivat eri tavoilla. Ilmastonmuutokseen liittyy valtavasti erilaisia poliittisia ratkaisukeinoja ja ratkaisuista kaikki eivät miellytä kaikkia ihmisiä. Ihmisille luontainen vaikutuskeino toimintapolitiikoihin on omien mielipiteiden ilmaisu erilaisten foorumien kautta.

(Aiemmin kommentoineen nimi) "Kuten me kaikki tiedämme, maapallon ilmasto vaihtelee luonnostaan eripituisissa sykleissä ja siinä esiintyy ns. sään ääri-ilmiöitä.

Niitä on iät ja ajat esiintynyt, vaikka virallinen ilmatiede, meteorologit ja media luovat

(20)

meille kaiken aikaa sellaista mielikuvaa, että ennen vanhaan ilmasto on ollut stabiili ja säät sen myötä tavanomaisia tai jollakin tavalla normaaleja".

Jo tässä meni vähän maku, koska en tiedä, mitä tietolähteitä sinä olet seurannut, mutta itse en ole yhdeltäkään klimstologilta tai meteorologilta nähnyt tai kuullut mitään tämmöisiä väitteitä (tulee opintojen ohessa törmättyä paljon lähteisiin).

Luin kuitenkin eteenpäin ja huomasin, että olet vahingossa sekoittanut sään ja ilmaston :(

(Aiemmin kommentoineen nimi) Ei ole analyysisi osunut kohdalleen. En ole sekoittanut säätä ja ilmastoa. −− Olen myös perehtynyt useammankin suomalaisen ilmastotutkijan tutkimuksiin ja esim 2-kertainen tohtori Risto Jalkanen toteaa tieteellisten tutkimustensa kautta, että ilmasto on vaihdellut 7 asteen verran viimeisen 1200 vuoden aikana, eikä nykyinen ilmastovaihe ole mitenkään poikkeava ja senhän toki kertoo myös nuo vanhat lehtileikkeetkin, ettei säät ole sen kummempia kuin olivat 1900-luvun alkupuolella. Miksi Risto valehtelisi meille? −−

Monien keskusteluiden jatkuessa kumpikin keskustelun aloittanut henkilö sai ”taustatukea” muilta kommentoijilta. Kommentoijat jakautuivat ”meihin” ja ”heihin” riippuen ajatusmalleista. Tällainen käytös ilmaisi kiistan osapuolten ryhmittymistä ja siten selkeästi keskustelun politisoitumista. (Laine

& Peltonen 2003, 28.) Muiden kommentteja esimerkiksi kiiteltiin ja niitä tukevaa lisätietoa jaettiin.

(Aiemmin kommentoineen nimi) kaikki eivät todellakaan ole samaa mieltä. Miten se voi olla niin vaikea käsittää, että ihmiset jotka väittävät ilmastonmuutoksen olevan satua, ovat todella harvassa. Kiistaa on lähinnä siitä mikä on ihmisen osuus ilmastonmuutoksesta. *NIMI on täysin oikeassa, että luonto korjaa asiaa. Välillä hiilidioksidipitoisuus nousee ja se saa vihreät kasvamaan, joka taas vähentää hiilidioksidipitoisuutta. −−

*Nimi sensuroitu anonymiteetin säilyttämiseksi.

Erilaiset lisätiedot kuuluivat vahvasti keskustelun luonteeseen. Lisätietoja kyseltiin sekä vilpittömästi että ivaillen. Ivailevien lisätietopyyntöjen taustalla saattoi olla ajatus siitä, ettei toisella ole tietoa tai perusteita kommenttiensa taustalla ja lisätietoa kysymällä vastaaja voisi todistaa edellisen kommentin epävaliditeetin. Lisätietoja ei pelkästään kyselty vaan niitä myös annettiin paljon. Joidenkin kommentoijien jakamat lisätiedot olivat yleisesti tiedettyjä tosiasioita ja toisten jakamia lisätietoja

(21)

voisi kuvailla pikemminkin mielipiteiksi kuin tiedoksi. Toki myös tältä väliltä olevia lisätietoja jaettiin kommenttiosioihin. Hierarkkiset ja individualistiset maailmankuvat nojaavat vahvasti tietoon (Hoppe 2002, 311, 317−319). Lisätietokeskusteluita käyneistä kommentoijista luultavasti usea on maailmankuvaltaan joko individualistiseen tai hiearkkiseen pohjautuva, koska he pitävät tietoa merkityksellisenä osana keskustelua.

Hö, Australiassa pitää olla metsäpaloja! Sen puusto on vaan sellaista!

Uutisessa: Maailma palaa, Tuli tuhoaa ja tappaa nyt eri puolilla maailmaa, mutta vain osasta paloista tarvitsee olla huolissaan. 26.1.2020.

Hyvä, että suomalaiselta löytyy asiaan mielipide👏 Kannattaa toki kysyä ovatko australialaiset asiasta samaa mieltä. Etenkin mikä on normaalia vuosittaista puskapaloa ja ovatko viimeaikaiset olleet sitä?

Keskusteluun tuotiin aihealueina esimerkiksi Amazonin ja Siperian maastopalot, Notre Damen tulipalo, Yhdistyneet Kansakunnat, Tšernobylin ydinonnettomuus, Yhdysvaltojen verotusjärjestelmä, palomiesten palkkausjärjestelmät sekä tulivuorista syntyvät päästöt. Siten lisätietojen validiteettia sekä ennalta-arvattavuutta voisi kuvailla moninaiseksi. Lisätietoja ja niiden todenperäisyyttä myös arvioitiin paljon. Kriittinen näkökulma ei koskenut pelkästään muiden tietoja, vaan osa kommentoijista arvioi jopa omia lähteitään. Pääpaino lisätietokeskustelussa kuitenkin oli muiden väitteiden todistamisessa vääräksi. Hierarkkisen maailmankuvan mukaan tietoa pitää analysoida ja sen pitää olla todenmukaista (Hoppe 2002, 312). Sen vuoksi keskusteltaessa asioista lisätietojen kysyminen ja tietolähteiden arviointi on luonnollista hierarkkisen maailmankuvan omaaville.

Luonnollista sykliä tuolla Australiassa. Nyt vaan palot olivat pahempia vihreän politiikan takia

Sulla on varmaan tähän jotain faktaa tueksi 🤔 ettet vaan mutulla syyttele ketään?

(22)

Tieteellisissä ristiriidoissa ilmeni myös se, kuinka eri kommentoijat käyttivät eri tutkijoita lähteenään.

Toisaalta myös paikallisiin viitattiin kuin asiantuntijoihin. Monet kommentoijat ilmaisivat, että heidän tuttunsa asuu tai on asunut Australiassa. Myös Australiassa olevat tai olleet kommentoijat mainitsivat asian ylpeästi ikään kuin perustellen kommenttinsa pätevyyttä sillä. Hoppen (2002, 317−319) mukaan individualistiseen maailmankuvaan kuuluu tapa etsiä mahdollisimman hyödyllistä tietoa riippumatta sen luotettavuudesta. Tällaista ajatusmallia voi pitää varsinkin nykyään vaarallisena, sillä informaation määrä on valtava ja lähdekriittisyys on tärkeä taito.

(Aiemmin kommentoineen nimi) Se mitä kansankielellä VALE kertoo säistä ja siihen liittyvistä asioista täyttää propagandan merkit, koska siihen liittyvät jutut ovat täysin yksinpuolisia ja sisältävät usein jopa valheita ja toimittajien keksimiä juttuja. Äänen eivät pääse edes professoritason ihmiset, kuten Sarkomaa, Ruottu, Kauppinen, Järvinen tai Mielikäinen. Pannassa ovat ilmastotutkijat Timonen ja Jalkanen sekä monet muut.

−−

(Aiemmin kommentoineen nimi) En löytänyt mistään sellaista faktaa että sammutettaisiin suolavedellä ja kysyttyäni Australiassa asuvilta tutuilta, väitteesi oli koominen. −−

Uutisessa: Australian nääntyneet palomiehet riemuitsevat – Runsaita sateita tulossa 13.01.2020.

(Aiemmin kommentoineen nimi) tuolla ylhäällä linkkamassani jutussa sanotaan kyllä hieman päinvastastaista. Kulotuspaloja on tehty, mutta ne eivät näissä oloissa ole riittävän tehokkaat estämään suurpaloja. On totta, että tuollaisiin paloihin tarvitaan monta tekijää, eikä yhtä syytä tai aiheuttajaa todellakaan ole. Kuivuus tekee niistä entistä pahemmat. Kyllä sielläkin likaista politiikkaa tämän kriisin kustannuksella tehdään, sieltähän nämä suomalauset perseilijät sloganinsa ja mantransa ovat kopioineet. Mutta australialaiset ovat kyllä upeaa sakkia tekemään asioita yhdessä ja auttamaan toisia. Se asia teki erityisesti vaikutuksen, kun asuimme siellä.

Uutisessa: Kaksi isoa maastopaloa yhdistyi megapaloksi Australiassa – "Tästä tulee pitkä yö" 10.01.2020.

5.3 Maailmankuvalliset ristiriidat – Mitä mieltä olen tästä kaikesta?

Politiikka-aiheisissa kommenteissa viitattiin esimerkiksi suoraan yksittäisiin ministereihin tai muihin poliitikoihin tai eri valtioiden hallituksiin. Myös puoluepolitiikasta puhuttiin paljon ja erilaiset nimitykset puolueille tai tiettyjen puolueiden arvojen kautta tiettyihin puolueisiin viittaamiset olivat yleisiä. Puheenaiheena Perussuomalaiset sekä Vihreät olivat suosituimpia puolueita. Puolueisiin viitattiin usein pilkkaavilla nimityksillä tai muuten kielteisesti. Newmanin ym. (2018, 989) mukaan maailmankuvat ja poliittiset ideologiat ovat henkilökohtaisia arvoulottuvuuksia. Ne eivät kuitenkaan kulje aina käsikädessä, jolloin puolueiden sisällä voi olla erilaisia maailmankuvia.

(23)

No punahuuli hallituksemme taas kertoilee jotain, mutta eiköhän se taas olisi että pitäisi tehdä jotain. Mutta miksi, sattuuhan sitä että kirveitä mielee

Suomessa punavihreät väittävät suomen dieselautoilun lopetus pelastaa maailman. Sitä ei usko Paavokaan

(Aiemmin kommentoineen nimi) Siksi, että nyt persut ja sekoomuslaiset voivat lennellä Thaimaahan leidipoikia ja lapsia ilostuttamaan hyvällä omallatunnolla koska niiden päästöt ovatkin pieniä verrattuna Australian maastopaloihin.

Hierarkkinen maailmankuva

Maailmankuvalliset ristiriidat ilmenevät erilaisina lähtökohtina ajattelulle. Osa kommentoijista luotti selkeästi siihen, että ylemmät tahot hoitavat ongelman juuri niin kuin pitääkin. Toisille ylempi taho oli poliitikot ja virkamiehet ja toisille jumala. Kommenteissa keskustellessaan he myös viittasivat esimerkiksi tutkijoihin ja perustelivat siten, että asian on oltava niin, kuin hänen viittaamansa tutkija sanoo. Hierarkkisen maailmankuvan hallitsevimpia ominaisuuksia on se, että he uskovat heidän mielestään hierarkkisesti ylempänä oleviin (Hoppe 2002, 311).

(Aiemmin kommentoineen nimi) Kyllä. Ja eivät sulje. Minä perustan myös tietoni Jyväskylän yliopiston luononsuojelubiologian, tutkija Panu Halmeen tutkittuun tietoon Australiassa olleena ja yhteenvetoja tehneenä.

Uutisessa: Kaksi isoa maastopaloa yhdistyi megapaloksi Australiassa – "Tästä tulee pitkä yö" 10.01.2020.

Kiitos Taivaan Isälle!

Kommentoijista löytyi myös henkilöitä, jotka kertoivat tehneensä yksilönä valintoja yhteisen hyvän vuoksi. Sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen oman edun vastaisestikin on hyvin hierarkkinen tapa toimia (Overmans 2018, 597). Tällaista käytöstä voisi pitää myönteisenä toimintana. Jos omat uhraukset kuitenkin johtavat siihen, että vaatii samanlaista toimintaa myös muilta, on luotu lähtökohta ongelmille. Varsinkin individualistia piirteitä omaavat voivat puolustaa omaa vapauttaan hyvin kärkkäästi (Dannevig & Hovelsrud 2015, 264).

(24)

Itse tein lupauksen, enkä lämmitä saunaa kun 4 kertaa viikossa, toivottavasti pitää.

Individualistinen maailmankuva

Osa kommentoijista oli selkeästi puolustuskannalla, kun heidän elämäänsä koskevista rajoituksista puhuttiin. Tässä yhteydessä esiintyi paljon ivallista puhetta. Kommenttiketjuissa oli todella paljon piikitteleviä kommentteja. Sarkasmia käytettiin paljon ja kommentoijat kyselivät toisiltaan sellaisia kysymyksiä, joihin he jo tiesivät vastauksen. Saattaa olla, että ilkeän puhumisen taustalla on jonkinlainen tarve korostaa itseään tai perustella omaa käytöstään.

(Aiemmin kommentoineen nimi) Odottelepa harmaata tulevaisuutta. Kieltoja kieltojen perään, että Suomi pelastuu! 😎😎

(Aiemmin kommentoineen nimi) Mihin se vesi katoaa? Nukuitko ehkä biologian tunnilla kun veden kierrosta kerrottiin?

Useat kommentit olivat uusia mahdollisia lakeja tai rajoituksia koskevia. Kommentoijat pyrkivät muovaamaan ongelmista uusia mahdollisuuksia. Individualistisen maailmankuvan omaava ihminen haluaakin aidosti keksiä ratkaisuja ongelmiin, mutta motiivina heillä on aina henkilökohtainen etu (Hoppe 2002, 318). Individualistisen maailmankuvan mukaisesti maailmaa tulkitseva ihminen ei halua, että uudet rajoitukset koskevat tai rajoittavat hänen elämäänsä (Dannevig & Hovelsrud 2015, 264). Siksi hän voi aktiivisesti etsiä ratkaisuja esimerkiksi ilmastonmuutosta koskeviin ongelmiin, vaikkei välittäisi aidosti ilmastonmuutoksesta. Hän haluaa omien ratkaisujen kautta välttää muiden ratkaisujen vaikutukset hänen omaan elämäänsä.

Lentoliikenteen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on lopultakin vain 5%.

Energiantuotanto ja teollisuus lienevät isoimmat saastuttajat ja ratkaisuja siihen löytyisi kyllä jos vaan haluttaisiin.

(25)

Fatalistinen maailmankuva

Osa kommentoijista osoitti mielipiteensä siitä, että ratkaisujen pohtiminen on turhaa. Heidän mielestään asiat tapahtuvat omalla painollaan eikä sitä voi suunnitella. Tällainen ajatusmalli ongelmien määrittelyn turhuudesta ja ratkaisujen pätemättömyydestä on hyvin fatalistinen. On kuitenkin huomioitava, että puhtaasti fatalistisen maailmankuvan omaavat henkilöt tuskin käyttäisivät aikaansa politisoituneen aiheen kommentoimiseen. (Hoppe 2002, 315.) Tässä ryhmässä oli tavattavissa yksilöitä, jotka eivät uskoneet ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen.

Niin.. ihan oikeesti. Tulivuret ja muut luonnon ilmiöt ovat vuosituhansia tupruteleet CO2 kaasuja. Luonto hoitaa kyllä kaiken tasapainoon. Myös ihmisen tupruttelut koska CO2 ei ole saaste vaan kasvien ruokaa. Kuinka vaikeaa tuo on ymmärtää tässä vouhotuksen ilmapiirissä?

(Aiemmin kommentoineen nimi) Australian pinta-alasta on palanut vähän reilu puoli prosenttia. Luonto toipuu tästä ennalleen, kuten on tehnyt ennenkin.

Egalitaarinen maailmankuva

Monilla kommentoijilla oli selkeä käsitys siitä, mikä on oikein ja miten kaikkien kuuluisi toimia. He tunsivat oman arvomaailmansa ja antoivat sen kuulua myös muille. He myös arvostelivat muiden kommentteja ja arvoja. Useat kommentoijat myös liittäytyivät toisiinsa kommentoiden toisiaan kannustaen ja kehuen. Toisaalta eri mieltä ajattelevien kanssa käyty keskustelu käskettiin lopettamaan. Tällaisen maailmankuvan omaavat loivat eniten me vastaan he -ilmapiiriä. Tällaiset puhetavat olivat kuin suoraan Hoppen (2002, 316) artikkelista kohdasta, jossa hän kuvailee egalitaarista maailmankuvaa ryhmäajatteluna, jossa eri lailla ajattelijat tahdotaan sulkea pois keskustelusta.

(Aiemmin kommentoineen nimi) noiden kanssa ei ole mitään syytä jutella. Älä ruoki trollia.

Kuten on sanottu moneen kertaan, palokatkoja, kulotuksia ja metsän raivausta on tehty, sikäli kun olosuhteet ovat antaneet myöten. Ja jos poliittisia päättäjiä halutaan syyttää, syy lankeaa Australian nykyhallitukselle, joka on ilmastonmuutoksen kieltäviä oikeistokonservatiiveja.

(26)

Keskustelu sai paljon pelillisiä piirteitä, kun kommentoijat pyrkivät ikään kuin voittamaan toisensa.

Toisen väitteet kumottiin ja omat esitettiin parempana. Tällainen piiri saattoi jatkua hetkenkin jopa täysin identtisillä kommenteilla, kunnes toinen ei enää vastannut keskusteluun. Keskustelun pelilliset piirteet ovat yleisiä politisoituneissa aiheissa (Laine & Peltonen 2003, 51). Se kuvaa myös keskustelijoiden maailmankuvaa, sillä egalitaristit pitävät omia ratkaisujaan ainoina oikeina valintoina (Hoppe 2002, 316).

(Aiemmin kommentoineen nimi) koska tulet ihan itse jokusen vuoden päästä ymmärtämään olleesi väärässä, ei jaksa vaivaa nyt asiasta vääntää. Mutta uskomattoman paljon ihmiset jaksaa pitää päätä puskassa että pahat ajat menisivät ohi ilman että tarvii tehdä mitään.

Keskustelusta löytyi myös paljon syyllisten arviointia, suoraa syyttelyä sekä moralisointia. Toisten käytöstä äidillisesti moitittiin ja myös suoraan lytättiin. Jotkut antoivat toisilleen ohjeita esimerkiksi lisätiedon hankkimisesta tai aiheeseen perehtymisestä. Puhuttaessa syyllisistä kommentoijat eivät tahtoneet syyllistää sinänsä yksilöitä, vaan yhteiskunnan systeemeitä ja suurempia kokonaisuuksia tai niistä seuraavia käytöksiä yksilöillä. Overmansin (2018, 597) mukaan egalitaariseen maailmankuvaan kuuluu systeemien syyttely ja kyseenalaistaminen. Se on mielestäni luonnollista egalitaristien pyrkiessä oikeudenmukaiseen maailmaan, joka on käytännössä mahdottomuus.

(Aiemmin kommentoineen nimi) Hyvä *NIMI, käsitit väärin. Enkä tarkoittanut palomiehiä tms, vaan tarkoitin esim hallitusta ja sitä organisaatiota joka on vastuussa sammuttamisesta. Täytyy olla keinoja saada palot haltuun ehkäpä uudenlaisella tekniikalla, uusilla keinoilla kastella paloalueet, tai kemikaaleilla tms. Ne vain pitää organisoida, kehitelellä uusia innovaatioita. Nyt näyttää siltä että ihminen jää liian pieneksi sammuttamisessa ja palojen hallinnoimisessa. Täytyy olla järemämpiä keinoja. Ja minua surettaa suuresti eläimet jotka pakokauhun vallassa säntäilevät sinnetänne eivätkä pääse pakoon tulihelvettiä. Toivoisin että muu maailma tulisi apuun ja yhdessä kehittelisivät keinot jotta palot saataisiin hallintaan nyt ja tulevaisuudessa.

Lue. Ota selvää. Yritä ymmärtää. Kommentoi sitten.

(27)

6 Ristiriidat ja kielteinen jännite saavat politisoitumisen hahmottumaan kielteisenä ilmiönä

Tutkielmani keskeinen tulos on se, että politisoituminen ilmenee Australian maastopalojen uutisoinnin kommenteissa erilaisten ristiriitojen kautta. Ristiriidat kuvastavat politisoitumisen taustaa ja ilmentymistä. Aineistossa politisoitumista ilmentää ihmisten ryhmittyminen. Ihmiset jakautuvat

”meihin” ja ”heihin” ja pyrkivät joukkona argumentoimaan toisen ryhmittymän kommentit epäpäteviksi. Siten keskustelu saa myös pelillisiä piirteitä. Politisoitumista ilmentää myös tapojen ja tietojen kyseenalaistaminen ja arviointi. Toteutettua tapaa ei automaattisesti pidetäkään ainoana mahdollisena toimintatapana, vaan uusia ratkaisuja pohditaan ja esitetään runsaasti.

Väitän, että ristiriidat ovat olleet monelle kommentoinnin motiivina. Ristiriitojen ollessa asioita, jotka ilmaisevat eroja, myös ihmisten erilaisuudet tulevat ilmi. Erilaisuus ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti huonoa asiaa. Jos erot johtavat ristiriitoihin, tilanne saa kielteisen jännitteen. Ehkä sen vuoksi asioiden politisoitumistakin pidetään niin usein kielteisenä ja huonona asiana, joka viestittää, että jokin on pielessä. Asioiden politisoituminen ei kuitenkaan aina ole huono asia. Individualistisesti ajateltuna ongelmathan ovat vain mahdollisuuksia toimintatapojen parantamiselle.

Koska ristiriidat tulevat esiin erilaisuuksien törmätessä, kommentoijien erot korostuvat politisoituneissa keskusteluissa. Siten kommenteistakin löytyi hyvin erilaisten maailmankuvien piirteitä. Jaottelin löytämiäni maailmankuvien piirteitä The ways of life -jaottelun kautta. Kyseisessä teoriassa maailmankuvat jaotellaan neljään maailmankuvien ääripäähän, jotka ovat hierarkkinen, individualistinen, fatalistinen ja egalitaarinen maailmankuva.

Hierarkkisten maailmankuvien mukaan kommentoineet uskoivat jumalaan, tiedeyhteisöön tai poliitikoihin ja toimivat yhteisön edun mukaan. Individualistisen maailmankuvan omaavat korostivat itseään kommenteissaan ja pyrkivät vähimmäistämään rajoituksien vaikutukset heidän omaan elämäänsä. Egalitaariseen maailmankuvaan nojaavat kommentit korostivat oikeudenmukaisuutta tärkeänä arvona, ja kommentoijat myös arvostelivat muiden valintoja. Fatalistisen maailmankuvan omaavien ihmisten kommentit keskittyivät kyseenalaistamaan uutisten tai muiden kommentoijien ratkaisuehdotuksia rakentavaan tai vähemmän rakentavaan sävyyn.

(28)

Maailmankuvalliset ristiriidat heijastavat kulttuuria ja ympäristöä, jossa kommentoija on kasvanut ja elänyt. Sen vuoksi olisi mielenkiintoista tutkia maailmankuvien muotoutumista erilaisissa ympäristöissä. Kuinka paljon esimerkiksi oma tai vanhempien koulutustausta vaikuttaa ihmisten maailmankuviin ja sitä kautta ajatuksiin ilmastonmuutoksesta? Vaikuttaako kunnan koko tai se, missä päin Suomea kunta on, maailmankuviin ja mielipiteisiin ilmastonmuutoksesta? Tällaisilla tutkimuksilla voitaisiin selittää ja oppia ymmärtämään erilaisia ajatusmalleja. Esimerkiksi koulutusta ilmastonmuutoksesta voitaisiin kohdentaa paremmin erilaisille ihmisille. Myös kansalaisten osallistamista ja poliittisia käytäntöjä voitaisiin tehostaa ja parantaa, kun käytännöllistä ja kohdennettua informaatiota paikallisista asukkaista olisi enemmän saatavilla.

(29)

Lähteet

Anderson, A. 2009. Media, Politics and Climate Change: Towards a New Research Agenda.

Sociology Compass, 3 (2), 166−182. Doi: 10.1111/j.1751-9020.2008.00188.x.

BBC. 2020. Australia fires: A visual guide to the bushfire crisis. 31.1.2020. Haettu osoitteesta https://www.bbc.com/news/world-australia-50951043#, 18.4.2020.

Dannevig, H. & Hovelsrud, G.K. 2015. Understanding the need for adaptation in a natural resource dependent community in Northern Norway: issue salience, knowledge and values. Climatic Change, 135 (2), 261−275. Doi: 10.1007/s10584-015-1557-1.

Duran, P. 2020. Heatwave and high winds threaten to reignite Australian wildfires. Reuters, 30.1.2020. Haettu osoitteesta https://www.reuters.com/article/us-australia-bushfires/heatwave- and-high-winds-threaten-to-reignite-australian-wildfires-idUSKBN1ZT028, 18.4.2020.

Guy, J. 2020. After more than 240 days, Australia's New South Wales is finally free from bushfires.

CNN, 3.3.2020. Haettu osoitteesta https://edition.cnn.com/2020/03/03/australia/new-south- wales-fires-extinguished-scli-intl/index.html, 18.4.2020.

Haila, Y. 1998. Political undercurrents of modern ecology. Science as Culture: Natural Contradictions, 7 (4), 465−491. Doi: 10.1080/09505439809526522.

Haila, Y., Helle, T., Jokinen, A., Leino, H., Tynkkynen, N. & Åkerman, M. 2017. Näkökulmia ympäristöpolitiikkaan. Teoksessa I. Karppi (toim.) GOVERNANCE Hallinnan uusia ulottuvuuksia. (s. 131−165). Tampere: Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu.

Häkli, J. 2017. Ympäristöpolitiikka ja aluetiede oivaltavaa ongelmanratkaisua. Teoksessa I. Karppi (toim.) GOVERNANCE Hallinnan uusia ulottuvuuksia. (s. 127−130). Tampere: Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15. painos. Helsinki: Tammi.

Hoppe, R. 2002. Cultures of public policy problems. Journal of Comparative Policy Analysis:

Research and Practice, 4 (3), 305−326. Doi: 10.1080/13876980208412685.

Korvela, P. & Lindroos, K. 2008. Avauksia poliittiseen ajatteluun. Helsinki: Minerva.

Kosonen, M., Laaksonen, S-M., Rydenfelt, H. & Terkamo‐Moisio, A. 2018.

Sosiaalinen media ja tutkijan etiikka. Media & viestintä, 41 (1), 117–124.

Kraft, M.E. 2017. Environmental Policy and Politics. 7. painos. New York: Routledge Ltd.

Laine, M. & Peltonen, L. 2003. Ympäristökysymys ja aseveliakseli: ympäristön politisoituminen Tampereella vuosina 1959-1995. Tampere: Tampereen yliopisto.

Newman, T.P., Nisbet, E.C. & Nisbet, M.C. 2018. Climate change, cultural cognition, and media effects: Worldviews drive news selectivity, biased processing, and polarized attitudes. Public Understanding of Science, 27 (8), 985−1002. Doi: 10.1177/0963662518801170.