Miten olla hyvä taloustieteilijä

339

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 2 / 2 0 0 1 K I R J A -

A R V O S T E L U

Miten olla hyvä taloustieteilijä?

Jussi Tolvi Assistentti Turun yliopisto

How to be human – though an economist.

Deirdre McCloskey (2000) : Michigan University Press, Ann Arbor, 287 s.

”H

on kokoelma Deirdre McCloskeyn enimmäk- seen jo aiemmin julkaistuja kirjoituksia vuosil- ta 1985 – 1999. Täysin uutta materiaalia kir- jassa on vain kaksi lyhehköä artikkelia: ”How to work” ja ”Cassandra’s open letter to her economist colleagues”. Mukana on kirja-arvos- teluja, konferenssiesitelmiä, ”Other things equal” -kolumneja Eastern Economic Journa- lista ja muita lyhyitä kirjoituksia useista eri jul- kaisuista. Artikkelit on ryhmitelty 15 säännök- si joita hyvän taloustieteilijän tulisi noudattaa.

Vaikka McCloskey onkin melko tunnettu taloushistorioitsija, joka on kirjoittanut paljon myös retoriikasta ja taloustieteen metodolo- giasta, hänet tunnetaan kuitenkin parhaiten muista syistä. Ainakin Yhdysvalloissa huomat- tavaa huomiota herättänyt McCloskeyn suku- puolenvaihdos Donaldista Deirdreksi käsitel- lään heti kirjan alussa muun muassa vaatimat- tomasti nimetyssä artikkelissa ”Some news that will at least not bore you”. Yksityiskohdat löy- tyvät kirjoittajan aiemmin julkaistusta omaelä- mäkerrasta (McCloskey 1999a).

Tässä arvioitava teos ei ehkä ole paras mahdol- linen johdatus McCloskeyn metodologisiin aja- tuksiin (sellainen voisi olla vaikka McCloskey 1996), mutta aihetta jo jonkin verran tuntevil- le löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. Ja hauskaa: miten montaa taloustieteellistä kirjaa lukiessa saa nauraa ääneen? Itse en muista ko- vin monta tapausta, mutta tämä kirja aiheutti useampiakin tirskahduksia. Kirja on muuten- kin erinomaisen miellyttävää luettavaa, sillä McCloskey on loistava sanankäyttäjä, joka on kirjoittanut myös taloustieteellisen kirjoittami- sen opaskirjan (McCloskey 1999b). Tässä ar- vioitavasta teoksesta löytyy muuten kyseisen kirjan tiivistelmä.

Erilaisia aiheita on siis kirjassa paljon, muun muassa käytännön ohjeita siitä miten tie- teellinen konferenssi pitää järjestää, ja miten vierailevaa seminaarinpitäjää tulisi kohdella.

Artikkeleita löytyy myös tieteellisestä vilpistä, tutkimuksen etiikasta ja kansantaloustieteen opetuksesta. Toistuvia teemoja on useita, muun muassa taloustieteilijöiden moittiminen siitä, että he eivät lue muuta kuin uusimpia

340

KAK 2 / 2001 K I R J A - A R V O S T E L U

oman erikoisalansa aikakauskirjoja. Yksi jon- kin verran häiritsevä piirre kirjassa onkin tiet- tyjen aiheiden jatkuva toistuminen, ilman että niiden käsittelyyn tulisi juuri mitään uutta.

Tämä tietysti johtuu osittain kirjan luonteesta, sillä samat asiat on esitetty eri julkaisuissa eri yleisöille. Ja puolustukseksi esitetty McClos- keyn oma ääneenlausuttu julkaisusääntö kuu- luukin: älä julkaise mitään vain yhtä kertaa.

Ensimmäinen kirjan 15 säännöstä määrää, että tutkijan oma persoonallisuus tulisi ottaa mukaan tieteentekoon. Tätäkin sääntöä Mc- Closkey itse noudattaa tunnollisesti. Suurim- maksi osaksi tämä on hyvä asia, ja tuo hänen kirjoituksiinsa harvinaisen persoonallisen sä- vyn. Mutta toisaalta jonkin verran ikävää on, että McCloskeyn sukulaiset, ystävät ja vihamie- het esiintyvät kirjan artikkeleissa yleensä omil- la nimillään, ja lähinnä henkilökohtaisiksi luonnehdittavia tapahtumia käsitellään hyvin suorasukaisesti – joistakin asioista olisin ehkä mieluummin ollut lukematta. Mutta täydet pis- teet on annettava avoimuudesta ja rohkeudes- ta, jotka selvästi ovat tehneet kirjoittajan aka- teemisen uran uudessa sukupuolessaan entis- täkin vaikeammaksi.

Eniten tilaa kirjassa saavat kuitenkin Mc- Closkeyn kaksi kritiikkiä kansantaloustieteen nykytilaa kohtaan. Ensimmäinen näistä liittyy tilastollisen merkitsevyystestauksen väärinkäyt- töön, jota käsitellään useassa artikkelissa, yleensä lähes samoin sanoin ja argumentein.

Kritiikki on lyhyesti se, että tilastollinen mer- kitsevyys ei ole sama asia kuin tieteellinen tai asiallinen merkitsevyys. Tämä on tietysti kuta- kuinkin selvää, eikä juuri kukaan kai muuta väitäkään. Ongelmallista sen sijaan on se, että tilastollista merkitsevyyttä kuitenkin yleensä käytetään myös ratkaistaessa asiallinen merkit- sevyys, minkä McCloskey on selvästi osoittanut

olevan yleinen käytäntö kansantaloustieteelli- sessä tutkimuksessa. Samaa kritiikkiä esitetään aika ajoin jossakin muodossa kaikissa yhteis- kuntatieteissä ja lääketieteessä. Esimerkiksi Krantz(1999) esittää katsauksen asiaan psyko- logian näkökulmasta. Tilanteen parantamisek- si on joskus esitetty jopa hypoteesin testauk- sen kieltämistä kokonaan aikakauskirja-artik- keleissa, mutta vanhat käytännöt ovat kuiten- kin säilyneet ennallaan, tähtikarttoineen päivi- neen (*** p < 0.001 jne.)

Toinen McCloskeyn kritiikin pääkohde on puettu A-heittomerkki, C-heittomerkki -teo- reeman muotoon. Tämän teoreeman mukaan kaikkia mahdollisia taloustieteellisiä malleja koskevia oletuksia A, joista seuraa C, kohti on olemassa ääretön määrä hyvin lähellä A:ta ole- via oletuksia A’, joista seuraa C’, joka taas on hyvin kaukana C:stä. Aina uusia oletuksia A’’, A’’’, ja niin edelleen keksimällä voidaan siis luoda ääretön määrä erilaisia teorioita ja niistä seuraavia johtopäätöksia ja politiikkasuosituk- sia. Ja juuri tätä on McCloskeyn mukaan suu- rin osa nykyisestä kansantaloustieteellisestä tut- kimuksesta. Todellisten talouksien tutkimuk- sen sijaan on keskitytty enimmäkseen vain to- distelemaan erilaisten mallien ominaisuuksia.

Kansantaloustiede on siis omaksunut tieteelli- set arvonsa matematiikasta, vaikka tieteenalan luonteeseen sopisivat paremmin fysiikan tai jopa insinööritieteiden arvot.

McCloskeyn kritiikki sisältää luonnollises- ti paljon muutakin, ja tarjoaa myös vision siitä miten kansantaloustiedettä pitäisi tehdä. Ly- hyesti sanottuna McCloskey haluaisi saattaa kansantaloustieteen takaisin osaksi muuta yh- teiskunnallista ja humanistista keskustelua.

Kansantaloustieteen pitäisi siis ottaa vastaan muidenkin tieteiden kuin matematiikan tulok- sia, ja käydä keskustelua niiden kanssa. Tässä

341 J u s s i T o l v i

yhteydessä McCloskeyn tausta taloushistorioit- sijana ja hänen erittäin laaja lukeneisuutensa tulevat selvästi esiin. Yhdessä artikkelissaan hän muun muassa laskee montako myönteises- sä valossa esitettyä liikemieshahmoa kaunokir- jallisuudessa on aikojen saatossa esiintynyt.

Vastaus on tähän mennessä kaksi.

Suurin osa taloustieteilijäkuntaa on tästä kritiikistä tietenkin eri mieltä, ja useampi ar- tikkeli kirjassa käsitteleekin McCloskeyn aja- tuksista käytyä, tai enimmäkseen käymättä jä- tettyä, keskustelua. McCloskeyn turhautumi- nen lähes yksinäisen kriitikon asemaan alkaa- kin kirjan artikkeleissa kuulua yhä selvemmin kun 1990-luku etenee. Viesti tilastollisen mer- kitsevyystestauksen tyhjyydestä ei toistuvista yrityksistä huolimatta mene perille, vaikka kol- legat ovatkin asiasta periaatteessa samaa miel- tä. Viestiä pelkän teoriankehittelyn tyhjyydes- tä ei suurin osa suostu edes kuuntelemaan, saa- ti ottamaan vakavasti. Hyvin usein esitetty kri- tiikki on kuitattu kuvittelemalla että taas ker- ran vain vastustetaan matematiikan käyttöä ta- loustieteessä. Edes kursorisella lukemisella sel- viäisi kuitenkin, että McCloskey ei vastusta matematiikan käyttöä, silloin kun sen käytölle on hyvät perusteet, kuten hänenkin mukaansa taloustieteissä useimmiten asia on.

Luontevin selitys McCloskeyn ajatusten saamalle huonolle vastaanotolle lieneekin ta-

loustieteilijöiden yleinen suorastaan vihamieli- nen suhtautuminen metodologisiin kysymyk- siin. Tämä, ja toisaalta vahva usko siihen että Milton Friedman tiesi jo vuonna 1953 lopulli- sen totuuden tieteenfilosofiasta on joskus häm- mentävää (tosin yhden mielenkiintoisen seli- tyksen esittää Lawson 1994), mutta toisaalta ehkä myös ymmärettävää. Jos nimittäin kaikki McCloskeyn hyvälle tutkimukselle asettamat vaatimukset otettaisiin vakavasti, olisi meidän työmme huomattavasti vaativampaa. Toisaalta myös työn tulokset olisivat varmasti nykyistä mielenkiintoisempia ja vakuuttavampia."

Kirjallisuus

Krantz, D. H. (1999): ”The null hypothesis testing controversy in psychology”,Journal of the Amer- ican Statistical Association, vol. 94, 1372–1381.

Lawson, T. (1994): ”Why are so many economists so opposed to methodology?”,Journal of Eco- nomic Methodology, vol. 1, 105–133.

McCloskey, D. (1996):The vices of economists, the virtues of the bourgeoisie. Amsterdam Universi- ty Press.

McCloskey, D. (1999a):Crossing: A memoir. Chi- cago University Press.

McCloskey, D. (1999b):Economical Writing, Sec- ond Edition. Waveland Press.