VESUÄRVEN LAASONPOHJAN JA HOLLOLAN KUTAJÄRVEN KASVILLISUUSKARTOITUS KESÄLLÄ 1989
Työryhmä Jari Venetvaara Esa Lammi
Nro 408
VESIJÄRVEN sopoiij
JA HOLLOLAN KUTAJÄRVEN KASVILLISUUSKARTOITUS KESÄLLÄ 1989
Työryhmä Jari Venetvaara Esa Lammi
Vesi— ja ympäristöhallitus Helsingin vesi— ja ympäristöpiiri Helsinki 1993
vesi— ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona.
Julkaisua saa Helsingin vesi— ja ympäristöpiiristä, PL 5$, 00421 Helsinki ISBN 951—47—5612—6
ISSN 07$3—32$$
Painopaikka: Vesi— ja ympäristöhallituksen monistamo, Helsinki 1993
Julkaisqa Julkaisunpåivämäårä
Vesi— ja ympäristöhallitus ja
Helsingin vesi— ja ympäristöpiiri Toukokuu 1993
Tek,jä(t) (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteer,
Jari Venetvaara ja Esa Lammi
Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen)
Vesijäiven L.aasonpohjan ja Hollolan Kutajärven kasvillisuuskartoitus kesällä 1989
Kartläggning av vegetationen i Laasonpohja—viken i sjön Vesijärvi samt i sjön Kutajärvi sommaren 1989
Julkaisunlaji Toimeksiantaja Toimielimen asettamispvm
Selvitys Helsingin vesi— ja ympäristöpiiri
Julkaisun osat
Tiivistelmä
Raportissa kuvataan linnustollisesti arvokkaiden Vesijärven Laasonpohjan ja Hollolan Kutajärven kas—
villisuutta sekä ehdotetaan toimenpiteitä näiden alueiden säilymiseksi arvokkaina lintuvesinä,
Sekä Laasonpohja että Kutajärvi ovat kasvillisuudekaan hyvin monipuolisia. Lajistossa on lisäksi monia maassamme harvinaisia lajeja. Laasonpohjassa poimuvita (Fotamogeton crispus) on runsastunut niin, että se kuuluu alueen runsaimpien kasvien joukkoon. Myös välkevita (Potomogeton tucens) ja pitkälehtivita (Potamogeton praelongus) muodostavat suuria kasvustoja. Kutajärvessä esiintyy sisämaassa harvinaisia kasveja kuten mm. kalvasärviä (Myriophytlum sibiricum), jota kirjallisuuden perusteella ei pitäisi esiintyä Hameessa seka nakmpartaislevnn kuuluva silonakinparta (Chara braunzz)
Kohteita uhkaavat rakentaminen sekä Laasonpolijaa lisäksi veneily ja rantametsien hakkuut. Kutajärven umpeenkasvu ja jarven mataloitum;nen uhkaavat jarven arvoa lintuvetena Mataloituminen hsaa vaaraa jarven jaatymisesta talvella pohjiaan myoten, mika tuhoais; jaatymiselle arkoja harvinaisia pohjakasveja
Lisäksi jäätyminen ja mahdolliset happikadot voisivat tuhota järven harvinaisen suuren isojärvisimpuk—
kakannan ja hyvan kalakannan
Asiasanat (avainsanat)
Vesikasvillisuus, lintuvedet, Vesijärvi
Muut tiedot
Sarjan nimi ja numero ISBN ISSN
Vesi— ja ympäristöhallituksen 951—47—5612—6 0783—3288
monistesaija nro 408
Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luoftamukselllsuus
52 Suomi Julkinen
Jakaja Kustantaja
Helsingin vesi— ja ympäristöpiiri Vesi— ja ympäristöhallitus
PL 58 PL 250
00421 HELSINKI 00101 HELSINKI
Utgivare Utgivningsdatum
Vatten— och miljöstyrelsen och
Helsingfors vatten— och miljödistrikt Maj 1993
Förfallare(uppgffter om organet: namn, ordförande, sekreterare)
Jari Venetvaara och Esa Lammi
Pubilkation (även den finska titeln)
Kartläggning av vegetationen i Laasonpohja—viken i sjön Vesijäwi samt i sjön Kutajärvi sommaren 1989 Vcsijärven Laasonpohjan ja Kutajärven kasvillisuuskartoitus kesällä 1989
Typ av pubiikation Uppdragsgivare Datum för tiilsättandet av organet
Utredning Helsingfors vatten— och milj ödistrikt
Publlkationens delar
Reterat
1 rapporten beskrivs växtligheten i Laasonpohja;viken i sjön Vesijärvi och i sjön Kutajärvi, båda i ilo!—
lola kommun, Dc är värdefulla sjöfågcllokaler. Atgärdcr föreslås för att bevara beras värde.
Vegetationen i både Laasonpohja och Kutajärvi är mycket nk. Dessutom ingår i artbeständet många i vårt land sälisynta arter.
1 Laasonpohja har krusnate (Fotamogeton crispus) ökat så mycket, att den nu hör till dc tairikaste väx—
tema i området, Aven grovnate (Potamogeton lucens) och långnate (Potamogeton praelongus) bildar stora bestånd, 1 Kutajärvi förekommer i inlandet sällsynta växter, t.ex. knoppslinga (Myriophyllum sibiricum), som enligt litteraturen inte borde finnas i Tavastland samt kransaigen svedsträfse (Chara braunii).
Lokalema hotas av bygganäe och Laasonpohja dessutom av båtliv och avverkning av strandskogama.
Kutajäxvis värde som sjöfågellokal hotas av att sjön växer igen och uppgnindas. Uppgrundningen ökar faran för att sjön bottenfryser på vintem, vilket skulle ödelägga dc för infrysning känsiiga sälisynta bot—
tcnväxtema, Dessutom skulle eventuell syrebnist kunna ödelägga sjöns stora bestånd av stora dammusslan och dess fina flskbestånd,
Sakorä (nyckelord)
Vattenväxer, sjöfågellokaler, Vesijärvi
Ovriga uppgrner
Seriens namn och nummer ISSN ISSN
Vatten— och miljöstyrelsens duplikatserie nr 408 951—47—5612—6 0783—3288
Sidantal Språk Pris Sekretessgrad
52 Finska Offentlig
Distribution Förlag
Helsingfors vatten— och miljödistnikt Vatten— och miljöstyrelsen
PB 58 PB 250
00421 HELSINGFORS 00101 HELSINGFORS
ALKUSANAT
Tässä raportissa kuvataan Vesijärven Laasonpohjan ja Hollolan Kutajärven kasvillisuutta ja sen kehittymistä. Laasonpohja ja Kutajärvi ovat kansainvälisesti arvokkaita lintuvesi—
alueita.
Helsingin vesi— ja ympäristöpiirissä kartoitettiin lintuvesiohjelmaan kuuluvien Vesijär—
ven lahtien kasvillisuuden nykytilaa vuosina 1989—1991. Kartoitukset tehtiin sen vuoksi, että alueille kohdistuu mm. merkittävää rakentamispainetta. Kasvillisuuden ja mahdolli simman luonnontilaisten ranta—alueiden merkitys alueella pesiville linnuille on ensiar voisen tärkeää. Kasvillisuuden muutokset osoittavat hyvin myös vesialueen veden laadun ja pohjan muutoksia.
Helsingissä 1.5.1993
Jari Venetvaara Esa Lammi
SISÄLLYS
ALKUSANAT 5
1 JOHDANTO 9
2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA SAATU AINEISTO 9
3 VESI- JA RANTAKASVILLISUUDEN ALUEET 10
4 KASVIKARTOITUSLINJAT 10
4.1 Laasonpohjan kasvikartoituslinjat 11
4.2 Kutajärven kasvikartoituslinjat 15
4.3 Yhteenvetotaulukot kasvikartoituslinjoilta 17
5 YHTEENVETO 2$
5.1 Laasonpohja 2$
5.2 Kutajärvi 29
6 EHDOTUKSET TOIMENPITEIKSI 30
6,1 Laasonpohja 30
6.2 Kutajärvj 30
KIRJALLISUUS 32
LIIEFEET 34
1 JOHDÄNTO
Tässä tutkimusraportissa kuvataan linnustollisesti arvokkaitten Vesijärven Laasonpohjan ja Hollolan Kutajärven nykyistä kasvistollista tilaa, sekä ehdotetaan toimenpiteitä näiden alueiden säilymiseksi arvokkaina lintuvesinä. Alueet sisältyvät valtioneuvoston vahvista—
maan valtakunnalliseen lintuvesiensuoj eluohj elmaan kansainvälisesti arvokkaina koh teina. Laasonpohjan ja Kutajärven alueet kartoitettiin loppukesällä 1989.
Raportti koostuu lyhyestä johdannonornaisesta tekstistä, kasvillisuuslinjojen kuvauksesta sekä taulukoista, joissa esitetään mm. elomuodot, vaateliaisuus, löydetyt kasvilajit lin—
joittain, jne. Sen jälkeen on yhteenveto. Lopuksi ehdotetaan toimenpiteitä alueille.
2 TUTMMUSMENETELMÄT JA SAATU AINEISTO
Tutkimusmenetelniinä käytettiin 1) ilmavalokuvakartoitusta maastokäynteineen ja 2) kartoituslinjojen tekemistä, sekä 3) otettiin vesinäytteet, joista määritettiin veden laatu.
Ilmavalokuvaus tehtiin pienkoneella 750 m:n korkeudesta maanpintaan nähden, kuvaa—
maila järjestelmäkameralla 36 rnm:n kinodiafilmille. Objektiivina käytettiin polttovälil—
tään 50 mm:n nonnaaliobjektiivia. Kuvauksen ajankohta oli kesällä 1990 heinäkuun lo pulla, jolloin “kaikki” kasvit olivat jo näkyvissä. Kinodioilta heijastamalla saatiin piir—
rettyä kasvillisuuskartat, jotka tarkennettiin maastossa.
Kasvillisuuskartoituslinjat tehtiin etupäässä veneestä käsin. Linjojen leveys oli 5 m ja ne ulottuivat rannasta yleensä niin pitkälle kuin uposkasvillisuutta riitti. Laasonpohjas—
sa ci 310 cm:n syvyisessä vedessä enää kasveja ollut. Yleensä linjat ulottuivat vain n. 250 cm:n syvyyteen, koska pohjan kasvillisuus muuttui monotoniseksi, ja veden sy—
vyys ei kasvanut. Tämä oli kuitenkin riittävää, koska muualla saatiin selville kasvilli—
suuden raja. Rajakasveina olivat yleensä Karvalehti Ceratophyllum demersum sekä Vesirutto Elodea canadensis.
Kartoituslinjoilla kuljctun matkan pituus mitattiin kelluvalla, 100 m pitkällä, seipäi—
den väliin pingoitettavalla mittanarulla. Muuten käytettiin pituusmittana veneen niittaa (5 m).
Rantakasvien ja ilmaversoisten lajitja niiden runsaus määritettiin silmäilcmällä kasvilli—
suutta veneen ympärillä linjalla, ja muut kasvit otettiin vasikasvinoutimena toimineella haravalla. Haravan varteen oli nierkitty veden syvyydcn asteikko. Lyhyemmän haravan varren pituus oli 160 cm ja pitemmän 450 cm. Näytteet otettiin aina, kun kasvillisuus muuttui, tai “monotonisessa” kasvillisuudessa kymmenen metrin välein. Avovesialueella harattiin pohjaa koko linjan pituudelta, mutta näyteväliksi mcrkittiin silti 10 —50 m (=aina, kun kasvillisuus muuttui toiseksi). Varsinkin avovesilinjat kartoitettiin tyynellä säällä, ettei tuuli kuljettaisi venettä pois linjalta. Kasviliisuuden runsaus linjoilla arvioitiin Sirnin (1969) käyttämällä asteikolla 1—5. Siinä 1 = kasvista on havainto näytealalla, 2 = kasvia on hyvin vähän näytealalla, 3 = kasvia tavataan siroteilusti koko näytealaila, 4 = kasvi on runsas näytealalla ja 5 =kasvi esiintyy massalajina näytealalia.
Kasvilajit määritettiin maastossa, paitsi osa vesisammaleista. Vesisammaleista otettiin linjakoodein ja numeroin varustetut näytteet pieniin paperipusseihin. Ne vietiin Ouluun, Oulun Yliopiston kasvirnuseoon, jossa museonhoitaja Tauno Ulvinen ystävällisesti tarkisti sammalten määritykset. Tästä monet kiitokset hänelle. Monet kiitokset neuvoista myös dos, Urho Mäldrinnalle, Oulun Yliopiston kasvitieteen laitokselle,
Saatu aineisto käsitti rantakasveineen Laasonpohjassa 73 eri kasvilajia, joista varsinai sesti vesikasveja on 48 eri lajia. Kutajärveltä löytyi yhteensä $2 kasvilajia, joista varsinaisia vesikasveja on 54 lajia.
Veden laatu määritettiin otctuista vesinäytteistä. Näytteet otettiin 30 cm:n syvyydestä, pintavedcstä, yhteensä kolmelta paikalta Laasonpohjassa ja kolmelta paikalta Kutajär—
vessä,
3 VESI- JA RANTAKASVILLISUUDEN ALUEET
Vesi— ja rantakasvillisuuden kartoitus tehtiin ilmavalokuvien perusteella. Ilmakuvaus—
lento tehtiin ensimmäisenä tyynenä iltana heti, kun vesikasvit olivat nousset pintaan täysikokoisina.
Kuvaus tapahtui 750 rn:n korkeudelta maanpintaan nähden, suurin piirtein pystysuoraan alaspäin (eivät täytä topografikunnan asettamia vaatimuksia pystykuvalle). Kuvaus suoritettiin järjestelmäkameralla kinodialle. Ilmakuvat piinettiin niistä heijastamalla ne aina samalta etäisyydeltä paperille. Näin saatujen työkarttojen kanssa käytiin maastossa varmentamassa kasvillisuusalueiden rajoja niiden puhtaaksi piirtämistä varten. Näin karttoihin tuli merkittyä oikein erilaiset kasvillisuusalucet ja niiden laajuus.
Kutajärvcn ja Laasonpohjan tutkimuslinjojen sijainti on esitetty liitteessä 1. Liitteessä 2 on esitetty kasvillisuusaluect. Tarkemrnat karttapiirrokset 1—8 “Laaso” ja 1—16 “Kuta—
järvi” ovat saatavissa Helsingin vesi— ja ympäristöpiiristä tai tämän kiijoittajalta.)
4 KASVIKARTOITUSLINJAT
Laasonpohjaan ja Kutajärveen perustettiin yhteensä 15 vesikasvillisuuden kartoituslinjaa.
Näistä ensimmäiset $ sijaitsevat Laasonpohjassa ja loput 7 Kutajärvessä. Ne sijoitettiin siten, että ne olisivat tarvittaessa helppo paikallistaa ja toistaa myöhemminkin.
Linjoista tehtiin sekä lajistollinen että runsaussuhteisiin perustuva kasvillisuuden kartoitus. Linjojen tarkoitus myöhemmin toistettuina on, että ne mm. antaisivat tietoa kasvilajiston eri lajien välisistä ninsaussuhteiden muutoksista ja järven umpeenkasvun nopeudesta.
Seuraavissa linjakuvauksissa käytettyä kasvien vaateliaisuutta kuvaavaa luokitusta on selvitetty taulukossa 3 (s. 16).
4.1 Laasonpohjan kasvikartoituslinjat (Linjat 1
—8)
Linja 1
Linja 1 on alueen ainoalla suojattornalla ns. ekspositiorannalla. Se lähtee niemen käijes—
tä, mökkien edustalle tehdyn kivisen aallonmurtajan vierestä. Alue on jo päällepäin kas—
veista HtyhjänP näköinen. Pohja on aluksi parimetriä rannasta kivikkoa muuttuen sitten sorapohjaksi. Sora muuttuu n. 12 m:n päässä rantaviivasta hienoksi hiekaksi, joka lopul ta muuttuu linjan lopussa hiedaksi, noin 32 m n kohdalla Syvyytta tallom on jo 250 cm Kesähuvilat niemen kärjessä ovat vanhoja, ilmeisesti 1950—luvulta peräisin. Niinpä alue on melko “luonnontilainen”. Kasvillisuus on hyvin niukkaa. Siinä ovat harvalukuisina vain eutrofiaa vaativat Poimuvita Potarnogeton crispus ja Karvalehti ceratophyllum de—
mcrsum. Molemmat esiintyvät lähinnä hiekkapohjalla.
Linja 2
Linjaa voitaisiin luonnehtia ruovikkohnjaksi Se on Vesijarven Enonselalle tyypillinen ruovikkolinja (Lammi & Lammi 1987) Sula kasvaa 30 kasvilajia, joista varsinaisesti vesikasveja 22 lajia Linjalla kokonaiskasvumaarasta suurin osa on elomuodoltaan helofyyttejä ja toiseksi eniten on ceratofyllidejä. Vähiten on bryidejä ja elodeidejä (kun isoetidit ja charidit puuttuvat). Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on indifferenttejä (42
%)
ja toiseksi eniten eutrofiaa (35 ¾) vaativia kasveja. Vähiten on oligotrofiaa vaativia kasveja.Linjan alku on nevaa ja linjan rantaviiva kulkee nevan takana, 50 m:n päässä alkuperäi sestä rannasta. Linjan pituus on n. 270 m ja syvyys päätepisteessä 275 cm. Pohjan laatu linjalla on alun nevan jalkeen liejua 25 m n matkalla, jonka jalkeen pohja muuttuu pehmeahkoksi savipohjaksi ja jatkuu loppuun asti sellaisena Ruovikon leveys linjan kohdalla on 55 m ja se paattyy 145 cm n syvyydessa Kclluslehtis;a esiintyy viela 190 cm n syvyyteen pintaan kohoav;na ja uposlehtusina, pohjaruusukkeusuna taumina muta on vielä 250 cm:n syvyisessä vedessä. Syvimmälle kasvaa Karvalehti Ceratophyttum demersum. Sitä on linjan loppuun saakka. Vesisammalia on eniten ruovikossa. Ylei—
simmät kasvilajit linjalla ovat Karvalehti Ceratophytturn demersum, Järviruoko Phrag—
mites australLs, Järvikorte Equiscturn fiuviatile ja Pullosara Carex rostrata.
Linja kulkee muinaisen laiturin sijaintipaikassa. Linja alkaa n. 50 m:n umpeenkasvun seurauksena luhtaniityksi muuttuneen rannan rcunasta. Valtalajina on Järvikorte Equisetum fiuviatile ja umpeen kasvun reunamalla Haarapalpakko Sparganium erectum.
Vnmemaimttu on hyvin tyypillinen Vcsijawen Enonselan vastaavilla paikoilla (Lammi
& Lammi 1987) Pullosara Carex rostrata on koko nevan alueella tasaisesti esuntyvana Varstasara Carexpseudocyperus esiintyy umpeenkasvun reunamilla koko Laasonpohjan alueella.
Rantaluhdan umpeenkasvun jälkeen on allikkoalue, joka rajoittuu ruoikkoon. Allikossa on liejupohja, jonka päällä on usein “ruokopatjoja”. Linjan kohdalla allikon leveys on 10 m. Järviruoko muodostaa moikon, jonka leveys linjalla on 50 m. Allikossa valtala—
jeina ovat Karvalehti Ceratophyllum demersum, Ristilimaska Lemna trisulca sekä
Pikkulimaska Lemna minor. Ruoikon aluslajeina esiintyvät mm. C. demersum, Ulpukka Nuphar lutea ja Eräs vesisammal Drepanocladus fluitans. Ruoikko loppuu 145 cm:n syvyydessä. Pohjan laatu on savi. Kelluslehtisiä esiintyy 190 cm:n syvyyteen, ja kasvillisuus loppuu 275 cm:n syvyydessä, josta vielä löytyy C. demersum. Kaikkiaan linjalla esiintyy 22 varsinaista vesikasvilajia.
Linja 3
Linjaa voitaisiin luonnehtia ceratofyllidi—linjaksi. Sillä kasvaa 37 kasvilajia, joista varsinaisesti vesikasveja 25 lajia. Linjalla kokonaiskasvimäärästä suurin osa on elo—
muodoltaan ceratofyllidcjä ja toiseksi eniten on lemnidejä. Vähiten on charideja (kun isoetidit puuttuvat). Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on eutrofiaa (60
%)
vaativia kasveja ja toiseksi eniten indifferenttejä (26 ¾). Vähiten on oligotrofiaa vaativia kasveja, puuttuvia ovat oligo—mesotrofiaa vaativat kasvit.Tutkimusajankohtana linjan alkupäässä oli 66 m:n matkalla kuiviHe” jäänyttä, osin kasautunutta pehmeätä liejua. Linjan takana on rehevää lehtimetsää. Havaittavaa nevan muodostusta ei ollut, Vesirajassa on laaja, korkeaksi kasautunut ‘Truokopatja”. Tämän ja moikon väliin jää allikko, jonka leveys linjalla on 64 m. Ruoikon leveys linjalla on 40 m. Allikon pohja on pehmeätä liejua, nioikon kovaa savea. Linjan alku on siis liejua 100 m:n matkalla.
Linjan pituus on n. 330 m ja syvyys päätepistecssä 135 cm, josta alkaa uusi ruovikko (saaren rantaruovikkoa). Syvimmillän vettä linjalla on 3/4 kohdalla: 205 cm. Pohjan laatu linjalla on alun leijun (100 m) jälkeen kovaa savea. Ruoikon leveys linjan kohdalla on 40 m ja se päättyy 130 cm:n syvyydessä. Kelluslehtisiä esiintyy vielä pohjaruusuk—
keisena 190 cm:n syvyyteen, mutta muuten, pintaan saakka ulottuvana, vain 130 cm:n syvyyteen. Syvimmälie kasvaa Ceratophyllum demersum . Sitä on koko linjan matkalla.
Vcsisammalia on eniten liejupohjan päällä, allikossa ennen ruovikkoa. Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Karvalehti ceratophyllum demersum, Järvikorte Equiseturn fiuviatile, Sorsansammal Spiroäela polyrhiza ja Kilpukka Hydrocharis morsus—ranae sekä Haarapaipakko Sparganiuin erectum että Ulpukka Nuphar lutea — kolme viime—
mainittua yhtä runsaina.
Linja 4
Linjaa voitaisiin luonnehtia movikko—linjaksi. Linjan takana on lehtimetsää. Linjalla kasvaa 33 kasvilajia, joista varsinaisesti vesikasveja 24 lajia. Linjalla kokonaiskasvi—
määrästä suurin osa on elomuodoltaan eeratofyllideja ja toiseksi eniten on helofyyttejä.
Vähiten on eharideja. Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on eutrofiaa vaativia ja toiseksi eniten indifferenttejä. Vähiten on oligotrofiaa vaativia kasveja.
Linjan alku on nevaa ja linjan rantaviiva kulkee 20 m alkuperäisestä rannasta. Linjan pituus on n. 335 m ja syvyys päätepisteessä 220 cm. Pohjan laatu linjalla on alussa neva, sitten liejua 15 m:n matka ja sitten etupäässä savea. Ruoikon leveys linjan
kohdalla on 90 m ja se päättyy 170 cm:n syvyydessä. Kelluslehtisiä esiintyy vain 125 cm:n syvyyteen. Syvimmälle kasvaa Karvalehti Ceratophyllum demersum. Sitä on linjan loppuun saakka Vesisammaha on eniten ruovikossa Yleisimmat kasvilajit linjalla ovat Ceratophyllum demersum, Järviruoko Phragmites australis, Vesirito Elodea canadensis ja Pikkulimaska Lemna minor.
linja 5
Linjaa voitaisiin luonnehtia ceratofyllidi—hnjaks; Sula kasvaa 35 kasvilajia, joista varsinaisesti vesikasveja on 26 lajia Linjalla kokonaiskasvimaarasta suurin osa on elomuodoltaan ceratofyllideja ja toiseksi eniten on helofyyttejä. Vähiten on rantakasveja (isoetidejä ja charideja ei ollenkaan). Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on eutrofiaa vaativia (51 ¾) ja toiseksi eniten indtfferenttejä (2$
%).
Vähiten on oligo—mesotrofiaa vaativia.
Linjan alku on nevaa ja linjan rantavuva kulkee 7 m n paassa alkuperaisesta rannasta Linjan pituus on n 560 m (pisin linja Laasonpohjassa) ja syvyys paatepisteessa on 310 cm. Pohjan laatu linjalla on alussa nevan jälkeen liejua 12 m, sitten alkaa savipohja, jota on koko linja loppuun saakka. Ruoikon leveys linjan kohdalla on 52 m ja se päättyy 165 cm:n syvyydessä. Kelluslehtisiä esiintyy vielä pintaan nousevana 175 cm:n syvyyteen, mutta pohjaruusukkeellisina taimina aina 210 cm:n syvyyteen asti. Syvimmälle kasvavat Elodea canadcnsis ja Ccratophytlum demersum. Niitä on vielä 190 —195 cm:n syvyi—
sessä vedessä. Vesisammalia on eniten ruovikossa. Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Ceratophyllum demersum, Nuphar lutea, Phragmites australis ja Poimuvita Potamoge—
ton crispus.
Linja 6
Linjaa voitaisiin luonnehtia myos ceratofylltdt—linjaksi Sula kasvaa 34 kasvilajia, joista varsinaisesti vesikasveja on 24 lajia Linjalla kokonaiskasvimaarasta suurin osa on elomuodoltaan ceratofyllideja ja toiseksi eniten on nyrnfeidejä ja elodeidejä — molempia yhtä paljon. Vähiten on charidcja. Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on eutrofiaa vaativia (60
%)
ja toiseksi eniten indiffcrcnttcjä (23%).
Vähiten on mesotro—fiaa vaativia kasveja.
Linjan alku on memen karjen sorausaa rantaa ja linjan rantaviiva kulkee siina Linjan pituus on n 270 m ja syvyys paatepistecssa on 260 cm Pohjan laatu linjalla on aluksi soraa 10 m n matkalla ja sitten pohja muuttuu saveksi, jossa on kauempana n 20 m leveä soraincn “juonne”. Ruoikon leveys linjan kohdalla on 40 m ja se päättyy 70 cm:n syvyydessä. Kclluslchtisiä esiintyy vielä 110 cm:n syvyydessä pintaan nousevina ja pohjaruusukkcellisina taimina vielä 240 cm:n syvyisessä vedessä. Syvimmälle kasvaa Ceratophyllum demersum ja Nuphar tutea. Ne kasvavat 240 cm:n syvyyteen saakka.
Vesisammaha on eniten movikossa Yleisimmat kasvilajit linjalla ovat Ceratophyllum demersum, Nuphar lutea, Phragrnites australis ja Vesisammal Drepanocladus fluitans.
Linjalla esiintyy kovalla savipohjalla ruovikon ulkopuolella varsin yleisenä myös kirkkaitten vesien kasvi, Järvisätkin Ranunculus peltatus.
Linja 7
Linjaa voitaisiin luonnehtia ruovikkolinjaksi. Sillä kasvaa 37 kasvilajia, joista varsinai sesti vesikasveja 29 lajia. Linjalla kokonaiskasvimäärästä suurin osa on elomuodoltaan hetofryttejä ja toiseksi eniten on ceratofyllidejä, Vähiten on lemnidejä (Isoetidejä ja charideja ci ole ollenkaan. Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on eutrofi—
aa vaativia ja indtfferenttejä kasveja (molempia yhtä paljon, 44
%)
ja kolmenneksi eniten oligo—mesotrofiaa vaativia kasvilajeja (8%).
Vähiten on mesotrofiaa vaativia kasvilajeja.Linjan alku on nevaa 48 m:n matkalla ja linjalla rantaviiva kulkee nevan jälkeen. Linjan pituus on n. 320 m ja syvyys päätepisteessä 260 cm. Pohjan laatu linjalla on nevan jäl keen liejua 15 m:n matkalla, ja sitten se on etupäässä savea, lukuunottamatta linjalla n.
50 m leveää sorajuonnetta. Ruovikon leveys linjan kohdalla on 96 m ja se päättyy 180 cm:n syvyydessä. Kelluslehtisiä esiintyy vielä 180 cm:n syvyisessä vedessä, mutta pohjaruusukkeellisina ne menevät aina 235 cm:n syvyyteen saakka, Syvimmälle kasvavat ceratophyilu,n demersum ja Potamogetoiz crispus. Ne kasvavat vielä 260 cm:n syvyisessä vedessä. Vesisammalia on eniten liejun päällä, juuri ennen movikkoa, nevan ja ruovikon välisessä allikossa. Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Ceratophyiium demersum, Nuphar lutea, Phragmites austraiis ja Jouhisara C’arex iasiocarpa (viime—
mainittu linjan alun, nevan, valtalajina)
Linja 8
Linjaa voitaisiin luonnehtia varsinaiseksi ruovikkolinjaksi, sillä helofryttien osuus on peräti 54 % kokonaiskasvimäärästä ja järvimoko fPhragmites) on linjan yleisin kasvua—
ji. Muuten linjalla kasvaa 30 kasvilajia, joista varsinaisesti vesikasveja 23 lajia. Linjalla kokonaiskasvimäärästä suurin osa on elomuodoltaan siis helofyttejä ja toiseksi eniten on rantakasveja. Vähiten on iemniäejä ja bryidejä (kun isoetidit ja charidit puuttuvat).
Vaateliaisuudcltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on indzfferenttejä (59
%)
ja toiseksi eniten eutrofiaa (14 %) vaativia kasveja. Vähiten on oligotrofiaa vaativia kasveja.Linjan alku on umpeenkasvanutta rantaa 98 m:n matkalta. Väliin on nevaa ja väliin pie niä, matalia allikoita, sekä lähinnä nykyistä rantaviivaa läpipääsemätön, kuivilla kasvava moikko. Linjan rantaviiva kulkee heti sankimman movikon takana, allikon reunassa, siis lähes 100 m:n matkan päässä alkuperäisestä rantaviivasta. Linjan pituus on n. 240 m ja syvyys päätepisteessä 26t) cm. Pohjan laatu linjalla on alussa ncvan allikoissa liejua ja rantaviivasta movikon puoliväliin liejua. sitten pohja muuttuu savipohjaksi, jossa on lin jan kohdalla sorajuonne n. 20 m:n lcvyiscnä. Ruoikon leveys linjan kohdalla on 103 m ja se päättyy 140 cm:n syvyydessä. Kelluslehtisiä esiintyy vielä 160 cm:n syvyyteen.
Syvimmälle kasvaa ceratophyllum demersum. Sitä on 230 cm:n syvyyteen saakka.
Vcsisammaiia on eniten movikossa. Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Phragrnites australis, Equisetum fiuviatile, Ceratophyllum demersum ja Pikkupalpakko Sparganium minimum (viimemainittu kasvaa nevan allikoissa massalajina).
42 Kutajarven kasvikartoitushnjat (Linjat 9
—15)
Linja 9
Linjaa voitaisiin luonnehtia elodeidi—linjaksi. Sillä kasvaa 36 kasvilajia, joista varsinai sesti vesikasveja 27 lajia. Linjalla kokonaiskasvimäärästä suurin osa on elomuodoltaan elodeideja ja toiseksi eniten on ceratofylltdeja Vahiten on lemmdeja (kun ei ole isoetideja) Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimaarasta eniten on eutrofiaa vaativia (46
%)
ja toiseksi eniten meso—eutrofiaa (29%)
vaativia kasveja. Vähiten on oligotro—fiaa vaativia kasveja. Linjalta puuttuvat oligo—mesotrofiaa vaativat kasvit.
Linjan alku on soistuneen rantanevan reunalla, jossa jarven laskuojan uoma sijaitsee Linjan rantaviiva kulkee sima Linjan pituus on n 145 m ja syvyys paatepisteessa 75 cm. Syvimmillään linjalla vettä on sen puolivälissä, 90 cm. Pohjan laatu linjalla on liejua koko linjan pituudelta. Ruovikon leveys linjan kohdalla on 45 m ja se päättyy 10 cm:n syvyydessä. Vesisammalia on eniten linjan jälkipuoliskolla. Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Elodea canadensis, C’eratophyllum demersum, Vesisammal Drepanoctadus tenutnervzs ja Nuphar lutea
Linja 10
Linjaa voitaisiin luonnehtia elodeidi— linjaksi. Sillä kasvaa 40 kasvilajia, joista varsinai sesti vesikasveja 33 lajia. Linjalla kokonaiskasvimäärästä suurin osa on elomuodoltaan elodeideja (41
%)
ja toiseksi eniten on ceratofylltdeja (16%)
Vahiten on rantakasveja Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on eutrofiaa (45%)
vaativia ja toiseksi eniten meso—eutrofiaa (29%)
vaativia kasveja. Vähiten on otigotrofiaa vaativia kasveja.Linjan alku on jarveen Pyhaniemesta laskevan ojan uomassa ja linjan rantavnva kulkee
“uoman suulla”. Linjan pituus on n. 370 m ja syvyys päätepisteessä 95 cm. Pohjan laatu linjalla on koko sen pituudelta liejua. Vesisammalia on eniten linjan alun jälkeisellä osuudella. Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Elodea carzadensis Ceratophyltum demer—
sum, Ahvenvita Potarnogeton perfotzatus seka keskenaan yhta runsama Nakinpartaisleva Nitella flextlts, Vesisammal Drepanocladus tenutncrvzs ja Vesisammal fontinahs hypnozdes
Linja 11
Linja ulottuu järven halki, sen leveimmästä kohdasta, ja sitä voitaisiin luonnehtia cera—
tofytiidi— elodeidi—linjaksi. Sillä kasvaa peräti 56 kasvilajia, joista varsinaisesti vesikas—
veja 35 lajia. Linjalla kokonaiskasvimäärästä suurin osa on elomuodoltaan ceratofylti—
dejä tai elodeidejä (molempia 29 ¾) ja kolmanneksi eniten on bryidejä (15
%).
Vähiten on isoetidejä. Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on eutrofiaa (45
%)
vaativia ja toiseksi eniten meso—eutrofiaa (26
%)
vaativia kasveja Vahiten oli ottgo—mesotrofiaa vaativia kasveja Linjalta puuttuvat ohgotrofian vaatijat Linjan alku on jar—
veen laskevan lahdepuron suulla ja linjan rantaviiva kulkee siina Linjan pituus on n 1 130 m ja suurin syvyys 90 cm. Pohjan laatu linjalla on lähdepuron tuomaa savea lu—
kuunottamatta koko linjan pituudelta liejua. Vesisammalia on eniten kortteikossa (Equi—
setum —kasvustot). Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Ceratophyilum demersum, Dre—
panocladus tenuinervis, Elodea canadensis, Potamogeton perfoiiatus ja Nuphar lutea.
Linja 12
Linjaa voitaisiin luonnehtia ceratofyllidi —linjaksi. Sillä kasvaa 19 kasvilajia, joista varsinaisesti vesikasveja 17 lajia. Linjalla kokonaiskasvimäärästä suurin osa on elo—
muodoltaan ceratofyliidejä (49
%)
ja toiseksi eniten on eloäeidejä (29%).
Vähiten on rantakasveja ja isoetiäejä. Charidit puuttuvat tältä linjalta. Vaateliaisuudeltaan koko—naiskasvimäärästä eniten on eutrofiaa (67
%)
vaativia kasveja ja toiseksi eniten inätife—renttejä (23
%).
Vähiten on oligotrofiaa vaativia kasveja. Oligo—eutrofiaa vaativat kasvit puuttuvat tältä linjalta.Linjan alku on soraisan niemen kärjessä ja linjan rantaviiva kulkee siinä, Myös vasta—
rannan rantaviiva on soraisessa paikassa. Linjan pituus on n. 590 m ja suurin syvyys 125 cm. Pohjan laatu linjalla on molempia pääterantoja lukuunottamatta liejua. Ve—
sisammalia on eniten linjan vastarannan puolella. Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Ceratophyllum dernersuin (peräti 50 % koko linjan kasvimäärästä), Elodea canadensis Potamogeton perfoliatus ja Nuphar tutea,
Linja 13
Linja kulkee järven halki sen kapeanimasta päästä. Linjaa voitaisiin luonnehtia ilmaver—
sois —linjaksi. Sillä kasvaa 35 kasvilajia, joista varsinaisesti vesikasveja 30 lajia. Linjalla kokonaiskasvimäärästä suurin osa on elomuodoltaan helofjyttcjä (30 ¾) ja toiseksi eni ten on nvmfidcjä (17 ¾). Vähiten on chariäcja. Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvi—
määrästä eniten on eutrofiaa (38 ¾) vaativia kasveja ja toiseksi eniten indiiferenttejä (31 ¾). Vähiten on oligo—mesotrofiaa ja mesotrofiaa vaativia kasveja. Oligotrofit puut tuvat kokonaan,
Linjan alku on nevaa ja linjan rantaviiva kulkee nevan reunassa, 30 m:n päässä alupe—
räisestä rannasta, Linjan toinen pää on myös nevaa, ja siellä nykyinen vesiraja kulkee nevan reunasssa, 2 m:n päässä alkuperäisestä rannasta. Linjan pituus on n. 670 m ja suurin svvyys 110 cm. Pohjan laatu linjalla on koko vesiosuudella liejua. Ruoikon le veys linjan kohdalla on ensin 40 m, sitten 10 m ja vielä 10 m. Vesisammalia on eniten linjan alkukolmanncksessa. Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Nuphar lutea, Etodea canaäensis ceratophyiturn demersum ja Phragrnites austraiis.
Linja 14
Linjaa voitaisiin luonnehtia ceratofyllidi—nymfeidi —linjaksi. Sillä kasvaa 2$ kasvilajia, joista varsinaisesti vesikasveja 25 lajia. Linjalla kokonaiskasvimäärästä suurin osa on elomuodohaan ceratofrlliäejä (23
%)
ja toiseksi eniten on nymfeidejä (21%).
Vähitenon rantakasveja. Isoetidejä ei ole ollenkaan. Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on eutrofiaa vaativia (4$
%)
ja toiseksi eniten meso—eutrofiaa (19 ¾) vaativia kasveja. Vähiten on oligo —mesotrofiaa vaativia kasveja. Oligotrofit puuttuivat kokonaan.Linjan alku on nevan reunalla, josta alkaa ruovikko ja linjan rantavilva kulkee sen reu—
nassa, 20 m:n päässä alusta. Linjan pituus on n. 330 m ja syvyys päätepisteessä 80 cm.
Pohjan laatu linjalla on liejua. Ruovikon leveys linjan kohdalla on 20 m ja se päättyy 5 cm:n syvyydessä. Vesisammalia on eniten linjan toisella kolmanneksella. Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Ceratophyttum demersum, Elodea canadensLs, Nuphar tutea ja Heinäpalpakka Sparganium gramineum.
Linja 15
Linjaa voitaisiin luonnehtia vesisammal— linjaksi Sula kasvaa 39 kasvulajia, joista varsinaisesti vesikasveja 33 lajia. Linjalla kokonaiskasvimäärästä suurin osa on elo—
muodoltaan bryidejä (46
%)
ja toiseksi eniten on ceratofyllidejä (15 ¾). Vähiten on isoetidejä. Vaateliaisuudeltaan kokonaiskasvimäärästä eniten on meso—eutrofiaa (39%)
vaativia ja toiseksi eniten indifferenttejä (32
%)
kasveja. Vähiten on otigo—mesotrofiaa vaativia kasveja. Otigotrofit puuttuvat kokonaan.Linjan alku on savisen täytemaan päässä ja linjan rantaviiva kulkee siinä. Linjan pituus on n. 165 m ja syvyys päätepisteessä 80 cm. Pohjan laatu linjalla on kauttaaltaan liejua, täytemaa—alkua lukuunottamatta. Vesisammalia on eniten linjan toisesta kolmannnek—
sesta alkaen. Yleisimmät kasvilajit linjalla ovat Vesisammal fontinatis hypnoides, Vesisammal Fontinalis antipyretica, Karvalchti Ceratophy1lum demersum ja Vesisammal Drepanocladus tenuinervis.
4.3 Yliteenvetotaulukot kasvikartoituslinjoilta
Taulukoissa 1 esitetään kasvillisuuden elomuodot linjoittain pääasiassa Toivosen (1981 ja 1984) mukaan. Runsauden indeksi on laskettu kertomalla kuljetun matkan metri—
määrällä viisiportaisen esiintymisen indeksiluku.
Taulukko la. Laasonpohjan kasvillisuuden elomuodot linjoittain Linjat
Elomuoto 1 2 3 4 5 6 7 $
Rantakasvit ¾ — 13 19 11 3 1 10 13
Helofrytit % — 3$ 19 22 21 11 10 13
Nymfeidit % — 9 6 4 17 17 17 $
Isoetidit % — — — 1 — 1 — —
Lemnidit % — 7 21 16 4 $ 1 4
Elodeidit ¾ 43 5 6 17 20 17 12 9
Charidit ¾ — — 0 0 — 0 — —
Ceratofyllidit % 57 23 29 27 29 37 26 —
Bryidit ¾ — 5 1 2 6 $ 5 4
Yht. 1 1 1 1 1 1 1 1
Taulukko lb. Kutajärven kasvillisuuden elomuodot linjoittain Linja
Elomuoto 9 10 11 12 13 14 15
Rantakasvit % 11 0 2 1 6 1 2
Helofyytit ¾ 12 6 6 3 30 8 9
Nymfeidit % 10 $ 12 9 17 21 9
Isoetidit ¾ — 4 0 1 1 — 0
Lernnidit ¾ 6 4 3 0 13 7 $
Elodeidit % 2$ 41 29 29 16 19 6
charidit ¾ 9 7 4 — 0 5 5
Ceratofyliidit % 15 16 29 49 11 23 15
Brvidit ¾ 9 14 15 $ 6 16 46
Yht. 1 1 1 1 1 1 1
Taulukko lc. Sekä Laasonpohjan että Kutajärven keskimääräinen elo—
muoto —%, kun mukana ovat molenipien alueiden kaikki tehdyt linjat.
Elomuoto Laasonpohja Kutajärvi
Rantakasvit ¾ 9 3
Helofyytit ¾ 24 11
Nyrnfeiclit ¾ 10 12
Lsvetidit ¾ 0 1
Lemnidit % 8 6
Elodeidit ¾ 16 24
charidit ¾ 0 4
Ceratofyliidit ¾ 30 23
Bryidit ¾ 3 16
Yht. 1 1
Taulukojssa 2 esitetään kasvillisuuden vaateliaisuus, Vaatelisuus on luokiteltu Lutherin (1951), Kurimon (1975), Toivosen (1981, 1984) sekä Lampolahden (1991 a ja b) mukaan.
Taulukko 2a. Laasonpohjan kasvillisuuden vaateliaisuus.
Linja
Trofia 1 2 3 4 5 6 7 8
Oligotrofinen — 4 1 2 5 8 3 2
Oligo—mesotrofinen — — — — 0 7 8 6
Mesotrofinen — 9 6 5 1 0 0 6
Meso—eutrofinen — 10 7 12 15 2 5 13
Eutrofinen 100 35 60 61 51 60 42 14
Indzfferentti — 42 26 20 28 23 42 59
Yht. 1 1 1 1 1 1 1 1
Taulukko 2b. Kutajärven kasvillisuuden vaateliaisuus.
Linja
Trofla 9 10 11 12 13 14 15
Oligotrofinen 0 0 — 0 — — —
Otigo—mesotrofinen — 1 1 — 4 5 1
Mesotrofinen 5 6 5 1 4 11 2
Meso—eutrofinen 29 29 26 9 23 19 39
Eutrofinen 46 45 45 67 3$ 48 26
Indtfferentti 20 19 23 23 31 17 32
Yht. 1 1 1 1 1 1 1
Taulukoissa 3 esitetään tavatut kasvilajit linjoittain. Kunkin kasvin nimen perässä on aina sen vaateliaisuutta kuvaava symboli: o = oligotrofi, om = oligo—mesotrofi, m mesotrofi, mc = meso—eutrofi, e = eutrofi ja i = indtfferentti (=ei sidottu johonkin trofiaan). Vaateliaisuusluokitus on tehty Lutherin (1951), Kurimon (1975), Toivosen (1981,1984) sekä Lampolahden (1991a,b) mukaan. Lisäksi olen tässä käyttänyt oman kokemukseni tuomaa tietoa parin kasvilajin kohdalla, kun niille on ollut vaikeata löytää kirjallisuudesta sopivaa trofla—tasoa.
Taulukko 2c, Sekä Laasonpohjan että Kutajärven keskimääräinen vaate—
liaisuus —¾, kun mukana ovat molempien alueiden kaikki tehdyt linjat.
Trofia Laasonpohja Kutajärvi
Oligotrofinen % 3 0
OUgo—mesotrofinen ¾ 3 2
Mesotrofinen ¾ 3 5
Meso—eutrofinen % $ 25
Eutrofinen % 53 45
Indiiferentti ¾ 30 23
Yht. 1 1
Taulukko 3a, Laasonpohjassa tavatut kasvilajit linjoittain.
Linja
Kasvilaji 1 2 3 4 5 6 7 $
RANTAKASVIT Ranunculus sceleratus Lysimachia vuigaris Potentilla palustris Rorippa palustris Cardamine protensis Lythrum saiicaria Epilobium
adenocauion Epilohium paiustre Cicuta virosa
Peuceäanurn palustre Galium palustre Galium trzfidum Myosotis iaxa Lycopus europaeus Mentha arvensis Solanum duicainara Bidens tripartita Bidens radiota Bidens cernua
6 —
— 7 8
6 — —
6 7 8
—
— +
—6 7 8
—
— 7 $
— —
— 8
— 8
— — —
— 5
— 2 — — —
— —3 4 5
— 23 4 5
c
mm
m
mme me
1nie meme
44
— 23
— 2 —
- -3
—
— 3
— —3
33
4 56
— 5 —
4 56
— —6
3 —6
3 4 5 6
— 2
— 2
— 2
7
7 $
Linja
Kasvilaji 1 2 3 4 5 6 7 $
Tripleurospermum
inodorum m — — 3 — — —
Calla palustris m — 2 3 4 5 6 7 8
Carex lasiocarpa om — — — — — — 7 —
festuca rubra i — — — — 5 — — —
Calamgrostis stricta me — + — + — — — +
Secale cereale
m — —3 — — — —
HELOFYYTIT
Equisetum fiuviatile i — 2 3 4 5 — 7 8
Lysimachia
thyrsiflora i — — — — — — 7 8
Hippuris vuigaris me — — — — — — — $
Irispseudocorus e — — 3 — — — 7 —
Sagittaria
sagittifolia e — — 3 — — 6 7 8
Alisma piantago—
aquatica me — 2 — 4 5 6 7 $
Sparganium erectum e — 2 3 4 5 6 7 —
Sparganium emersum e — — 3 4 5 — 7 —
Typha latifolia me — 2 3 4 5 — 7 8
Schoenoptectus
tacustris i — — — — — — 7
Eleocharis palustris om — — — — 5 6 —
Eleocharis mamittata om — — — — —
÷
—Carex pseudocyperus e — 2 — 4 5 — — —
Carex rostrata i — 2 — — — — 7 8
Giygeria maxima e — — — + + — — +
Scolochtoa festucacea me — — — — 5 — — +
Phragmites austraiis i — 2 3 4 5 6 7 8
NYMfEIDIT
Nymphaea candida e — — 3 4 5 — 7 —
Nuphar lutea i — 2 3 4 5 6 7 8
Ranuncuius peltatus om — — — — — 6 — —
Polygonum
amphibium me — — — — — — 7 —
Potamogeton natans me — — 3 4 5 6 7 8
ISOETIDIT
Eteocharis acicularis j — — — 4 — 6 —
Kasvilaji ja1 2 3 4 5 6 7 $
LEMNIDIT
Lemna minor e — 2 3 4 5 6 7 8
Spirodela polyrhiza e — 2 3 4 5 6 7 8
Hydrocharis morsusranae e — 2 3 4 5 6 7 8
Ricciocarpos natans e — 2 3 — — — 8
ELODEIDIT
Callitriche palustris m — — — — + —
Myriophyllum
verticitlatum e — 2 3 4 — 6 7 $
Elodea canadensis e — 2 3 4 5 6 7 -
Potamogeton tucens e — — 3 4 5 6 7
Potamogeton
gramineus i — — — — — 6 — —
Potamogeton alpinus i — — — — — — — 8
Potamogeton x zizii me — — — — 5 — 7 —
Potamogeton
praelongus me — 2 3 — 5 —
Potamogeton
perfoliatus i — 2 3 — 5 6
Potamogeton
berchtoidii me — — 6
Potamogeton
obtuszfolius c — 2 — 4 5 — 7
Potamogeton erispus e 1 — 3 4 5 6 7 $
Sparganium minimum om — — — — — — — $
CIL4RIDIT
Niteila flexilis me — — 3 4 — 6
CEK4 TOFYLLIDIT Ceratophyitum
demersum e 1 2 3 4 5 6 7 8
Utricularia intermedia om — — — — — — — 8
Utricularia vuigaris i — 2 3 4 — 6 7 $
Lemna trisuica e — 2 3 4 5 6 7 $
BRYIDIT Fontinalis
antipyretica i — 2 — — 5 — 7 —
Fontinalis hypnoides me — — — — — — — $
Drepanocladus
fluitans o — 2 3 4 5 6 7 8
Taulukko 3b. Kutajärvessä tavatut kasvilajit linjoittain Linja
Kasvilaji 9 10 11 12 13 14 15
RANTAKASVIT
Polygonum lapathzfolium Lysimachia vuigaris Potentilla palustris Ror;ppa palustris Lythrum salicaria Epilobium adenocaulon Epilobium paiustre Peucedanum palustre
Cicuta virosa Galium trifidum Myosotis laxa Lycopus europaeus Solanum duicamara Gnaphatium uliginosum Bidens tripartita
Bidens radiata Bidens cernua
Tussilago farfara
Matricaria matricarioides Calia paiustris
Juncus fihiformis Juncus effusus Juncus bufonius
Juncus atpinoarticulatus Seirpus sitvaticus
Carex tasiocarpa Poa annua
Agrostis stolonifera HELOFYYTIT
Equisetum flumviatile Lysimachia thyrstflora Hippuris vutgaris Ins pseudocorus
Alisma plantago —aquatica Sparganium erectum Sparganium emersum Typha tatifolia
Typha angustifolia Typha angustifolia x lattfolia
Schoenoplectus tacustris
— —1
— + —
9 —1
— —1
— —1
— —1
— —1
— 0—
9 01
9 01
9 —1
9 01
— — +
—
— 1
9 — —
9 01
— 0 —
— —1
9 0 1
—
— 1
— —1
— —1
— —1
—
—
— +
—
— 1
—
— 1
— 0 1
9 — —
— —1
—
— +
9 01
9 0 1
— 0 1
9 0 1
— + — +
— —4 —
— —
— 5
2 — — —
— 3 — —
— 3— 5
— 3— 5
2 3 —
— 3 —
— + —
— 3 —
— 3 —
2 3 4
5
5 5
1 1 1 1m
1 1
m1
mme
1 1
meme me
1
iii 1 1 1
mom
m
1
mee mee meme e e
— + —
55
5
2 3
2 3
— 3
— 5
4 5
— 5
— 5
9 + — — —4
— —
— 2 3 —
Linja
Kasvilaji 9 10 11 12 13 14 15
Eteocharis palustris Eleocharis mamiilata
Carex pseudocyperus Carex rostrata Phragmites australis NYMfEIDIT
Nymphaea candida Nuphar lutea
Potamogeton natans Sparganium gramineum Alopecurus aequatis
ISOETIDIT
Isoötes echinospora Etatine hydropiper Etatine triandra Eteocharis acicutaris LEMNIDIT
ELODEIDIT
Caliitriche hermaphroditica e Caiiitriche cophocarpa rn Cattitriche paiustris m Myriophyllum sibiricurn e Elodea canadensis e Potamogeton alpinus
Potamogeton pcrfoliatus 1 Potamogeton berclttoläii me Potamogeton obtustfolius e Sparganium minimum om CHARJDIT
Nitelia flexilis
Nitella wahibergiana Chara fragilis Chara braunii
— 0 1
0 —
9 0 1
— —1
9 — 1
9 0 1
9 0 1
9 0 1
—
— 1
9 0 1
—
— 1
9 0 —
9 0 —
9 —1
9 01
— 0 1
— 0 1
— —1
— 3 —
— 3 —
— 3 —
— 34
3 —
3—
— 3 4
— —4
omom e
1 1
e
1me m
1
0
mme
1
— 0 —
—
— 1
9 0 1
9 0 —
9 — 1
9 0 1
Lemna minor e
Spirodela polyrhiza e Hydrocharis morsus—ranae e Ricciocarpos nataits e
55
— —4 —
2 34 5
2 3 4 5
—
— 4 5
2 —
2 —
2 5
2 3 4 5
— 3 — 5
— 3 4 —
2 3 4 5
2 —4 —
— —
— 5
2 — — —
2 3 4 5
— —4 5
— 3 4 5
— 34 5
55 meme
ome
9 01
9 0 1
— 0 +
— 0 +
Linja
Kasvilaji 9 10 11 12 13 14 15
CERÄ TOFYLLIDIT
Ceratophytlum demersum e 9 0 1 2 3 4 5
Utricularia minor i — — + — — —
Utricularia intermedia om — — — — — — 5
Utricularia vuigaris i 9 0 1 — 3 4 5
Lemna trisulca e 9 0 1 — 3 4 5
BRYIDIT
fontinatis antipyretica i — — 1 — — — 5
Fontinalis hypnoides me — 0 1 — 3 4 5
Calliergon megalophytium m — — 1 — 3 4 5
Drepanocladus tenuinervis me 9 0 1 2 3 4 5
Drepanoctadus fluitans o 9 0 — — — — —
Warnstorfla trichopylla om — 0 — — 3 4 —
Taulukoissa 4 esitetään yleisimmät kasvilajit. Esiintymis—% on saatu laskemalla ensin kullekin kartoituslinjalle omat kasvien esiintymisen määrät ja sitten ne on laskettu yhteen. Linjoilla kasvien esiintyminen arvioitiin asteikolla 1—5 (Sirn 1969) ja se korvattiin kulloinkin linjalla edetyllä metrimäärällä, jotka laskettiin aina linjaa kohden yhteen (katso liitteen selostusta).
Taulukko 4a. Laasonpohjan yleisimmät kasvilajit
Laji Esiintymis—%
Ceratophytium demersum Phragmites austraiis Nuphar lutea
Equisetum fiuviatite Lemna minor Lemna trisulca Elodea canadensis Spirodeta polyrhiza Drepanocladus fluitans Hydrocharis morsus—ranae Potamogeton crispus
Muut 60 kasvitajia yhteensä
1910 76 55 44 33 331
Yht. 100
Taulukko 4b. Kutajärven yleisimmät kasvilajit
Laji Esiintymis—%
Ceratophyilum demersum 19
Elodea canadensis 15
Drepanoctadus tenuinervis 9
Potamogeton perfoliatus 7
Nuphar lutea 7
Nitella flexiiis 4
Potamogeton natans 3
Equisetum fiuviatile 3
fontinalis hypnoides 3
Muut 73 kasvilajia yhteensä 30
Yht. 100
Taulukoissa 5 esitetään kasvilajien määrät elomuodoittain.
Taulukko 5a. Laasonpohjan kasvilajien määrä elomuodoittain
Elomuoto Lajimäärä
Rantakasvit 25 lajia
Heiofyytit 17 lajia
I’,5’mfcidit 5 lajia
Isoetidit 1 laji
Lemnidit 4 lajia
Elodeidit 13 lajia
Charidit 1 laji
Ceratofrliidit 4 lajia
Bryidit 3 lajia
Yht, 72 eri kasvilajia, joista varsi
naisia vesikasveja 47 lajia
Taulukko 5b. Kutajärven kasvilajien määrä elomuodoittain
Elomuoto Lajimäärä
Rantakasvit 28 lajia
Heiofyytit 16 lajia
Nymfeidit 5 lajia
Isoetidit 4 lajia
Lemnidit 4 lajia
Elodeidit 10 lajia
Charidit 4 lajia
Ceratofyllidit 5 lajia
Bryidit 6 lajia
Yht. 82 eri kasvilajia, joista varsi
naisia vesikasveja 54 eri lajia
Taulukoissa 6 esitetään kasvilajien määrä vaateliaisuuden mukaan ryhmiteltynä,
Taulukko 6a. Laasonpohjan kasvilajien määrä vaateliaisuuden mukaan
Vaateliaisuus Lajimäärä
Oligotrofeja 1 laji
Oligo —mesotrofeja 6 lajia
Mesotrofeja 7 lajia
Meso—eutrofeja 18 lajia
Eutrofeja 18 lajia
Indifferenttejä 22 lajia
(Yht. 72 eri kasvilajia)
Taulukko 6b. Kutajärven kasvilajien määrä vaateliaisuuden mukaan
Vaateliaisuus Lajimäärä
Oligotrofeja 2 lajia
Oligo —mesotrofeja 7 lajia
Mesotrofeja 11 lajia
Meso—eutrofeja 15 lajia
Eutrofeja 17 lajia
Indifferenttejä 3t] lajia
(Yht. $2 eri kasvilajia)
Taulukossa 7 esitetään veden laatu Laasonpohjan ja Kutajärven alueilla. Pisteet 1—3 ovat Laasonpohjasta ja pisteet 4—6 Kutajärvestä (liite 3).
Taulukko 7. Veden laatu tutkimusalueilla
Pisteet
Muuttuja 1 2 3 4 5 6
Sähkönjohtokyky rnS/rn 10.9 12.0 12.1 5.7 5.7 5.6
pH 7.1 8.2 8.2 7.1 7.3 7.1
Väri mgPt/l — — 25 — 35 —
KOK.N gN/l — — 560 — 560 —
N03—N mgN/l — — <10 — <10 —
NH4—N mgN/l — — <10 — <lt) —
KOK.P nigP/l — — 40 — 2$ —
Klorofvlli—a mg/l 8 20 1$ 5 — 5
5 YHTEENVETO 5,1 Laasonpohja
Laasonpohja on tunnetusti hyvin monipuolinen lintuvesi. Tähän vaikuttavia tekijöitä ovat lahden mataluus ja rehevyys nevamaisine niittyineen. Lisäksi alueella tehdyt kartoitus—
linjat eroavat toinen toisistaan pääpiirteissään merkittävästi. Kasvisto niillä vaihtelee huomattavasti sekä lajiston runsaussuhteiden että vallitsevan eloniuodon suhteen (vertaa edellisiä taulukoita).
Koko Laasonpohjan alueella vallitseva pohjan laatu on savi, jonka päällä voi rannempa—
na olla liejua paksulti. Savessa on lisäksi paksuja sorajuonteita. Kasvillisuuden näkyvin kasvilaji on järviruoko (Phragmites australis), joka muodostaa paikoin hyvinkin laajoja, yhtenäisiä kasvustoja. Myös rantaneva on päällisin puoli hallitsevana.
Kuitenkin alueella runsaimmat kasvilajit ovat katseilta piilossa, veden alla. Koko alueen ylivoimaisesti runsain kasvilaji on karvalehti (Ceratophyltum demersum) ja em. järvi—
ruoko on vasta toiseksi runsaimpana. Kolmanneksi runsain kasvilaji on ulpukka (Nuphar lutea), joka muodostaa laajoja kelluslehtisten kasvustoja ruoikossa ja sen ulkoreunalla.
Vesisammaha on vahemman, samaten oligotrofiaa ja mesotrofiaa vaativia kasvilajeja Elomuodoista näkinpartaislevät (charidit) ja pohjalehtiset (isoetidit) ovat niukasti esiintyviä samean veden tähden (charidit myös korkean pH:n vuoksi). (Katso edellisiä taulukkoja).
Merkille pantavaa lisäksi on, että niaassamme hyvin harvinainen ja paikallinen poimu—
vita (Potamogeton crispus,) on runsastunut Vesijärvellä viimeisten vuosien aikana niin, että se kuuluu alueen runsaimpien kasvien joukkoon. Samaten maassamme harvinaiset valkevita (Potamogeton lucens) ja pitkalehtivita (Fotarnogeton praelongus) muodostavat paikoin suuriakin kasvustoja.
Vedenlaadultaan Laasonpohja ei Kedon (suullinen tieto) mukaan muusta Enonselästä poikkea Veden pH on korkea, kuten muuallakin Enonselkaa, ja veden sahkonjohtokyky korkea, samoin kuin ravinteisuus — siis kaikki edellytykset runsaalle vesikasvituotannol—
le (taulukko 7).
5.2 Kutajarvi
Kutajärvi on kasvistoltaan runsas: alueelta löydettiin $2 kasvilajia, joista 54 ovat Toivosen (1981, 1984) mukaan varsinaisia vesikasveja Nnsta on tndtfferentteja tai eutrofiaa vaativia valtaosa, kun oligotrofiaa ja mewtroflaa vaativat ovat selvana vähemmistönä. Kutajärven yleisin kasvilaji on karvalehti (Ceratophyilum deinersum), toiseksi runsaimpana kasvaa vesirutto (Elodea canadcnsis) ja kolmanneksi runsain on eras strppzsammat—laji (Drepanocladus tcnurnervts) Paallepam nakyvista lajeista yleisin on ulpukka (Nuphar lutea) ja järvikorte (Equisetum fiuviatile) sekä uistinvita (Fotarno—
geton natans).
Myös eräs rnakro’ytti—lcvälaji (Nitella flexllis,) on järvessä massalajina esiintyvä. Sen sijaan järviruoko (Phragmites australis), vaikka paikoin onkin hallitseva, ei kuulu järven runsaimpiin kasvilajeihin. Osmankäämit (Typha sp.) muodostavat myös paikoin isoja kasvustoja Jani ella tavataan myos levea— ja kapealehtisen osmankaamin nsteytysta Jarvessa esiintyy myos sisamaassa harvinaisia kasveja, kuten Chara braunn, Myrtop— hytium szbzricum (jota kirjallisuuden mukaan ei p;ta;si olla Hameessa)jaElatznc— seka Callitriche —lajeja. Järvestä löydettyjen varsinaisten vesikasvien lajimäärä (Toivosen 1981 ja 1984 mukaan), 54 lajia, on niaamme korkeimpia (Venäläinen 1982, Kurtto 1985, Lammi & Lammi 198$b).
Kutajärvelle tyypillistä ovat myös laajat rantanevat sekä liejupohja ja järven mataluus, mutta myös lähteisyys. Järvi on myös ns. tyypillinen rehevä sammaljärvi, jonka pohjaa peittävät paikoin massiiviset sammalkasvustot,
Veden laatu on hyvä, vaikka järvi on rehevä. Järven pH on korkea, mutta ravinteisuus Vesijärveä matalampi ja veden sähkönjohtokyky on normaalia järvien keskitasoa (taulukko 7).
6 EHDOTUKSET TOIMENPITEIKSI 6.1 Laasonpolija
Loasonpohjan rannat tulisi säästää enemmältä rakentamiselta, sillä rakentaminen rikkoisi rannat. Tämä myös aiheuttaisi tarpeen mopata lisää rantaa ja varsinkin aremmat linnut, kuten ruskosuohaukka, eivät enää voisi pesiä alueella. Laasonpohjan rannat ovat paapiirteisesti sekametsaa Ainoat aukkopaikat rantavuvassa ovat kesamokkien kohdalla ja yhden peltoaukean kohdalla.
Rannalla kulkeva tie Messilän rinteen kohdalla kulkee aivan rannassa, jossa on puustoa hy in kapealti Metsat Laasonpohjan rannoilla tulisi muuallakin saastaa hakkuilta, koska rantametsä saa aikaan yhdessä moikon kanssa omaleirnaisen lintujen pesimäpiirin, jolla viihtiyvät mm. luhtakana, luhtahuitti, nokikana, mskosuohaukka jne. Messilän kartano on päättänyt olla hakkaarnatta omistarniaan metsiä Laasonpohjan rannalla. He aikovat ilmeisesti hakea rauhoitusta omistamalleen rantametsäkaistaleelle.
Laasonpohja on myös kalataloudellisesti merkittävä alue varsinkin paikalliselle väestölle:
Alueella on runsaasti kalapyydyksiä, eikä useat isot hauet pyydystä kohti yhdellä kokemiskenalla ole harvinaisia Moottoriveneilya tulisi rajoittaa alueella voimakkaasti koska melu häiritsee lintuja niiden pesimä— ja poikasaikana.
6.2 Kutajärvi
Kutajärvi on puoliksi avoimien peltojen ympäröimä, ja neljäsosa siitä on rakennettua huvila—asutusta Loput o’ at metsaisia rantoja Tasta huolimatta jarvi on hyva hntuvetc—
na Silla pesivat monet puohsukeltajat ja myoskaan harmaahaikara ei ole harvinainen vieras järvellä.
Kutajarvella on sen mataluudesta huolimatta runsas kalataloudelhnen merkitys ymparis—
tön kotitarvekalastajille. Tämä näkyy suurena rysien ja katiskojen määränä. Päivässä voi saada useitakin suuria haukia. Kasvillisuutta kartoitettaessa tämä kävi ilmi myös, kun jatkuvasti iso kala “volasi’ lähistöllä.
Järvessä on myös nyt kasvillisuuskartoituksen ohella tehdyn simpukkakartoituksen mu kaan n. 2.7 miljoonan isojärvisimpukan muodostama populaatio. Suurimmat yksilöt oli—
‘.at pisimmillaan ,li 18 cm n mittaisia Tama ehka selittaa, miksi jarvessa on paapurtel—
sesti hyvin kirkas vesi Simpukat, joita voi olla keskimaarin 8 —12 yksiloa yhta pohja—
neliömetriä kohden, siilaavat ravinnokseen vedessä olevia leviä ja planktercita.
Järveä pahiten uhkaava tekijä on sen veden pinnan liiallinen laskeminen. Jo nyt järvellä ajelehtivat ruoko— ja osmankäämi—saarekkeet pääsevät juurtumaan keskelle järveäkin.
Talvella uhkaa pohjaan jäätyminen, joka saattaa tuhota eliöstöä ja jäätymistä kestämät—
tömiä pohjalla kasvavia kasviharvinaisuuksia.
Kutajärvi saa vetensä pääasiassa sen pohjalla olevista lukuisista lähteistä, mutta myös siihen laskevista lähdepuroista. On tärkeätä säilyttää alueen pohjaveden pinta sellaisella tasolla, että järveen riittää vettä. Myöskään järvestä pois laskevan ojan ruoppausta ei saisi mennä tekemään harkitsemattomasti: Tällöin ojaan tulisi laittaa pohjapato. Järven kannalta olisi parasta keskiveden pinnan varovainen nosto 20 —30 cm nykyisestä keskiveden pinnasta niin, ettei ympäröiville viljelyksille tulisi kohtuuttomasti vahinkoja.
Voitaisiin ajatella esim. pienimuotoista rantojen pengerrystä tulvavahinkojen pienentä—
miseksi. Ilman mitään toimenpiteitä järvi kasvaa yhä kiihtyvästi umpeen.
Kutajärven veden saantiin saattaa vaikuttaa haitallisesti myös alueelta tapahtuva vedenotto. Jatkossa on suunniteltu vedenoton lisäystä valjastamalla Hollolan Hälvölässä oleva Kiikunlähde vedentuotantoon. Tämän mahdolliset vaikutukset Kutajärveen tulee myös tarkoin selvittää.
IURJÄLLISUU$
Hiltunen, P. 1991: Kasviselvitysten merkitys vesistöjen kunnostusta suunniteltaessa.
Luonnon Tutkija 95:4—6.1991.
Hinneri, S. 1965: Tutkimuksia Sääksmäcn Saarioisjärven umpeenkasvusta. —Luonnon Tutkija 69.
Kurimo, U. 1975: Vesikasvit kertovat vesien tilasta. —Suomen luonto 38:168—274.
Kurtto, A. 1985: Karjaan Lepinjärven putkilokasvistosta. — Lutukka 1:9—14.
Lammi, E. 1987: Vesijärven Paimelanlahden vesikasvisto. —76 s. Sivulaudaturtyö, Helsingin yliopiston kasvitieteenlaitos.
Lammi, E. & Lammi, II. 1988a: Vesijärven Enonselän kesvillisuusselvitys 1987. —lis.
Lahdcn kaupungin Ympäristönsuojelulautakunta.
Lammi, E. & Lammi, H. 198$b: Hollolan lahden vesikasvisto ja sen muutokset kahden vuosikymmenen aikana, — Lutukka 4.1988. s.67—74.
Lampolahti, 1. 1991 a: Satakunnan lintujärvien vesisammalet. Luonnon Tutkija 95:
7—10.1991.
Lampolahti, J. 1991 b: Jokivesien sekoittuminen murtoveteen Porin rannikolla — vesikasvi—
lajiston tarkastelu ja vesistörakentarnisen vaikutusten ennakointi. Luonnon Tutkija 95:11—14.1991.
Levanto, 1. 1936: Vesijärven itärannan vesikasvistosta ja —kasvillisuudesta. — Luonnon Ystävä 40:164—173.
Linkola, K. 1932: Alueellista lajitilastoa vesiemme putkilokasveista. — Luonnono Ystävä 36:86—101.
Luther, H. 1951: Verbreitung und Ökologie der höheren Wasserpflanzcn im Brackwasser
der Ekenäs — Gegend in Stidfinnland. 1 Algemciner Tel, —Acta Bot, Fennica 49: 1—239.
Mäkirinta, U. 197$ a: Die pflanzensoziologische Gliederung der Wasservcgetation im See Kukkia, Siidfinnland. —Äcta Univ. Ouluensis, A 75.
Mäkirinta, U. 197$ b: Speetralen Lichtmcssungen im freien Wasser und in der Wasser
vegetation des Sees Kukkia, Södfinland, unter besonderer Berfleksichtigung der Zoiati—
on. —Aquilo Ser. Bot. 16:39—53.
Mäkirinta, U. 1989: Classification of South Swcdish Isoctid vegetation with the help of numcrical methods. Vegetatio 81:145—157. Kluvier Academic Publishers. Bclgiurn.
Nonlin, J.P. 1870: Bidrag till Sydöstra Tavastlands fiora. — Notiser Sällsk. Fauna flora Fennica förh. 11:73—196.
Nybom, C. 1980: Vesikasvien niiton koetoiminta vesihallinnossa. —83s. Vesihallituksen tiedotus 196. Helsinki.
Nyroos, H. 1976: Lohjan seudun eri vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset veden laatuun.
—75 s. Vesihallituksen tiedotus 114. Helsinki.
Sirn, M. 1969: Ober die Ufer— und Wasserflora sowie — vegetation der Bucht Hollolanlahti des Sees Vesijärvi in Sfidfinnland. —Ann. Bot. fennici 6:59—67.
Toivonen, H. 1981: Sisävesien suurkasvillisuus. —Teoksessa: J. Meriläinen (toim.): Suomen Luonto IV. Vedet, s. 179 — 331. Kirjayhtymä, Helsinki.
Toivonen, H 1984 Makrofyyttien kayttokelpoisuus vesien tilan seurannassa —Luonnon Tutkija 8$: 92—95.
Vcnctvaara, J. & Lammi, E. 1991: Hollolan Vesijäwen Lahdenpohjan ja Teräväisten
alueen kasvillisuuskartoitus kesällä 1990. — Helsingin Vesi— ja Ympäristöpiiri, Helsinki.
26s.
Vcnctvaara, J. 1991: Hyvinkään Ridasjärven kasvillisuuden kartoitus 1990 ja ennuste
lisäveden vaikutuksista. —34 s. Keski—Uudenmaan Vesiensuojelun Kuntainliitto. Kerava.
Venäläinen, J. 1982: Parikkalan Siikalahden putkilokasvistosta. — Memoranda Soc. fauna Flora fennica 58:81—89.
