sekä balttilaisten ja slaavilaisten sekä balttilaisten ja suomensukuisten kielten kosketuksien tutkimukseen. Hänen pää- teoksiaan ovat jo mainitun väitöskirjan lisäksi liettuankielisen Chylinskin raama- tunkäännöksen ja siihen kuuluvan in- deksin toimitustyö sekä hyvin laaja Daukszan postillan indeksi ja sanasto.
Paitsi balttilaisiin kieliin ja niiden kie- linaapureihin Czeslaw Kudzinowski oli perehtynyt laajalti hyvin monien eri kie- likuntien kieliin. Vielä viime vuosinaan hän piti Poznanin yliopistossa mm.
sanskriitin, heprean, gootin ja suomen kieliopin ja kielihistorian kursseja. Czes- law Kudzinowski oli myös erittäin kieli- taitoinen tutkija, tarpeen tullen mm.
valmis nopeasti vaihtamaan kieltä kes- ken keskustelun usempaan otteeseen.
Czeslaw Kudzinowski oli innokas Suomen ja suomen kielen ystävä. Sotaa edeltäneiden opiskeluvuosiensa jälkeen hän tosin pääsi käymään Suomessa vain kerran, vuoden 1980 fenno-ugristikong- ressissa. Yhdessä oppilaansa Jerzy Ban- czerowskin kanssa hän sai aikaan suoma- laisen filologian laitoksen perustamisen Poznanin yliopiston skandinaavisten kielten laitosten yhteyteen. Nykyään Poznanin yliopistossa voi valmistua maisteriksi suomen kieli pääaineena.
Kuolemaansa saakka Czeslaw Kudzi- nowski osallistui aktiivisesti suomen kie- len laitoksen toimintaan: piti kursseja, tapasi mielellään suomalaisia luennoitsi- javieraita sekä kannusti ja auttoi niin laitoksen opiskelijoita kuin opettajia ar- vovallallaan ja tietämyksellään.
Vuonna 1978 Czeslaw Kudzinowski julkaisi ensimmäisen puolalaisille tarkoi- tetun suomen kieliopin. Gramatyka jçzy- ka firiskiego on perinteinen deskriptiivi- nen kielioppi kielestämme. Erikoisen käyttökelpoiseksi sen tekee runsas esi- merkkiaineisto. Kirjassa on myös suo- malais-puolalainen sanasto sekä verbien ja nominien taivutustyyppien luettelo.
Kudzinowskin kielioppi sopii myös itse- opiskelijan oppikirjaksi. Jotkin esimerk- kivirkkeet ovat toki hiukan vanhahtavan kaikuisia mutta kokonaisuutena kieliop-
Katsauksia pi on helppolukuinen ja suomen kieltä oppimaan kannustava. Ehkä tästä ker- too sekin, että Gramatyka jçzyka fins- kiegon toinen painos (1984) myytiin loppuun kovin lyhyessä ajassa.
CZCSlflW Kudzinowskilla oli vireillä useita laajoja sanakirjahankkeita. Juuri ennen kuolemaansa hän ehti lukea suu- ren suomalais-puolalaisen sanakirjansa oikovedosta. Sanakirja on kaksiosainen ja siinä on n. 90 000 hakusanaa. Suomalais- puolalaisen sanakirjan ensimmäinen osa (A-O) ilmestyi viime keväänä tekijänsä kuoleman jälkeen. Myös laaja puolalais- suomalainen sanakirja on valmistumas- sa. Ilmestyttyään Kudzinowskin sanakir- jat ovat laajimmat puolalaiset suomen
kieltä koskevat käsikirjat.
CZCSlaW Kudzinowskin elämä kytkey-
tyy yhteen vuosisatamme eurooppalaisen historian kanssa. 1980-luvun Puolan dramaattisten tapahtumien aikana hän tuki rohkeasti kansansa pyrkimyksiä demokratiaan sekä puolusti yliopiston, tutkimuksen ja ajattelun vapautta. Ystä- vien, työtoverien ja opiskelijoiden mie- lissä säilyy kuva pienessä ja vaatimatto-
massa asunnossa eläneestä, Poznanin
vanhan kaupungin kissoja ja kyyhkysiä hoivanneesta kielentutkijasta, joka uhra- si terveytensä työlleen ja kansalleen mut- ta joka huumorintajullaan jaksoi aina kannustaa nuorempiaan eteenpäin.
JYRKı KALLıoKosKı
Kansainvälinen fennougristi- opiskelijoiden tapaaminen
Helsingissä järjestettiin 22.-26. touko- kuuta I988 viides kansainvälinen fen- nougristiikan opiskelijoiden ja nuorien tutkijoiden kokous IFUSCO (Internatio- nal Finno-Ugrist Students` Conference).
Idea fennougristiikan ja sen sisaralojen opiskelijoiden välisen yhteyden luomises- ta lähti liikkeelle Saksasta, jossa myös
529
Katsauksia
järjestettiin kaksi ensimmäistä IFUSCOa.
Tähän asti vuoden välein pidetyn ko- kouksen osanottajamäärä on kasvanut kerta kerralta. Kansainvälisen taustan takia fennougristilla tarkoitetaan IFUS- COn yhteydessä mitä tahansa suomalais- ugrilaista kieltä tai suomalais-ugrilaisen kulttuurin tuntemusta opiskelevaa tai pelkkää harrastajaakin. Ensimmäisten IFUSCOjen tavoitteita oli keskustella yhteiseen opiskelualaan liittyvistä on- gelmista, pohtia niiden syitä ja pyrkiä mahdollisesti yhdessä vähentämään vai- keuksia. IFUSCO-yhteisön paisuminen on siirtänyt painopisteen yhteyden luo- miseen niiden yliopistojen ja opiskelijoi- den välille, jotka ovat kiinnostuneet fen- nougristiikasta. IFUSCOsta on tullut myös foorumi, jossa syntyvien kontak- tien avulla voi paremmin tutustua opin- tomahdollisuuksiin muissa maissa ja yli- opistoissa. Toisaalta IFUSCOon ovat liittyneet myös osallistujien esitelmät, jotka ovat antaneet hyödyllistä koke- musta omien tutkimusten ja mielipitei- den esittämisessä omalla tai vieraalla kielellä.
IFUSCOlle on toistaiseksi kyetty löytä- mään joka vuosi uusi paikka ja uusi jär- jestäjä. Tiheä tahti, kokous vuodessa, aiheuttaa kuitenkin sen, että kierros on pian aloitettava alusta. Kokouksen pi- tämistä joka vuosi voidaan hyvin perus- tella siten, että opiskelijoiden vaihtuvuus on melkoisen suuri eikä aikakaudelle ominaisia väliinputoajaryhmiä pääse syntymään samalla tavalla kuin silloin jos tahti olisi harvempi.
››Kanta-IFUSCO›› järjestettiin Göttin- genissä 1984. Silloin oli osanottajia vain
Länsi-Saksasta (Göttingenistä ja Ham- purista) sekä Hollannista (Groningenis- ta). Kimmokkecna tällaiseen tapaami- seen oli keskieurooppalaisten fenno- ugristien täysin aiheellinen huoli oman alansa tulevaisuudesta ja omista mahdol- lisuuksista opintojen jälkeen. Göttinge- nissä haluttiin luoda edellytykset vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä muualla samojen harrastusten ja ongelmien parissa paini- vien kanssa.
530
Seuraavana vuonna (1985) kokous pi- dettiin kartalla mitaten vaaksan verran pohjoisempana, Hampurissa. Toukokui- nen ajankohta määräytyi saksalaisyli- opistojen loma-aikataulun mukaan.
Osanottajia kerääntyi yli kolmekymmen- tä, kun määrä edellisellä kerralla oli vain runsaat kaksikymmentä. Uusia tu- lokkaita olivat Suomen Turusta, Unka- rista ja Puolasta tulleet osallistujat. Göt- tingenin IFUSCOn tapaan osanottajat pohtivat pienissä ryhmissä ongelmia ja kertoivat kokemuksistaan, mistä sitten esitettiin yhteenvetoja koko opiskelija- kaartille. Avainkysymys ja -ongelma keskieurooppalaisille fennougristiopiske- lijoille on oppialan luonne, sillä esimer- kiksi useille Saksassa ja Hollannissa fennougristiikkaa opiskeleville olisi fen- nistiikka tai hungarologia luonnollisem- pi vaihtoehto. (Hampurin IFUSCOsta ks. Cornelius Hasselblatt: 2. Internatio- naler finnougristiseher Studentkongress in Hamburg. Finnisch-ugrische Mittei- lungen 9/1985, s. 241-244).
Kolmas ensimmäiseen IFUSCOon osal- listunut yliopisto, Groningen, sai järjes- tettäväkseen vuoden 1986 IFUSCOn.
Siellä pidettiin esitelmät englanniksi, yk- si kuitenkin ranskaksi.
Groningenin jälkeen IFUSCO v. 1987 siirtyi suomalais-ugrilaiselle kielialueelle Budapestiin. Se jäi kokonaan paikallis- ten vähälukuisten mutta onneksi yritte- liäiden fennougristien järjestettäväksi.
Tässä kokouksessa oli osanottajia jo sa- takunta. Tapahtuma kasvoi viisipäiväi- seksi konferenssiksi. Kaksi päivää oli varattu esitelmille. Kokouksen nimestä on tullut innokkaan ja eripuraisen IFUSCO-joukon ongelma. Kolme en- simmäistä IFUSCOa olivat kongresseja, kaksi viimeisintä ovat olleet konferensse- ja. Budapestissa tulivat uusina osanotta- jina mukaan Tarton, Upsalan, Varsovan ja Wienin yliopisto. Siellä kokous muut- tui myös siten, että germaanisten yliopis- tojen fennougristit eivät olleet enää sel- vänä enemmistönä. Kahdessa ensimmäi- sessä IFUSCOssa tapahtuneeseen ajatus- tenvaihtoon ja ongelmien erittelyyn ei
ollut 100 osanottajan kokouksessa sa- manlaista mahdollisuutta kuin pienem- män opiskelijajoukon tapaamisessa.
Myöskään ei ollut yhtä helppoa tutustua jokaiseen osallistujaan, mutta sen sijaan oli entistä enemmän tilaisuuksia luoda yhteyksiä eri maissa fennougristiikkaa opiskelevien kesken. Esitelmien paino- piste siirtyi Groningenin popularistisista, tuntematonta ja vierasta kulttuuria esit- televistä esitelmistä analyyttisempiin, omaa tutkielmaa tai tutkimusta käsitte- leviin luentoihin. (Budapestin IFUSCOsta ks. Hasselblatt: IFUSCO zum vierten Mal. Finniseh-ugrische Mitteilungen 11/1987, s. 215-220).
Keväällä 1988 IFUSCOn paikkana oli Helsinki. Uusi kokous jatkoi luonnolli- sesti siitä, mihin edellinen päättyi. Niin- pä Helsingin IFUSCOnkin runko muo- toutui samanlaiseksi kuin Budapestissa:
saapumisillanvietto, kaksi päivää esitel- miä, retki ja viimeisenä päivänä yleis- keskustelua ja seuraavasta kokouksesta päättäminen. Edellisten vuosien koke- mukset ovat seuraavan kokouksen jär- jestäjien käytettävissä, mutta käytäntö tuo kuitenkin matkaan monta mutkaa lisää. Opiskelijaelämään ja kokousjärjes- telyihin liittyy jo luonnostaan epävar- muutta siitä, lähteäkö vai ei, ja lisäksi jää suostuteltavaksi eräiden maiden by- rokratia. Erityisesti kokousvalmistelui- hin ja -järjestelyihin liittyvien ongelmien takia on opettajien myönteinen ja kan- nustava suhtautuminen osoittautunut hyvin tärkeäksi. Helsingissä osallistujien määrä lisääntyi edellisvuoden tapaan.
Vieraita tuli ulkomailta yhteensä hiukan alle sadan, nimittäin Ruotsista, Tanskas- ta, Hollannista, Länsi- ja Itä-Saksasta, Italiasta, Itävallasta, Unkarista, Puolasta ja Virosta. Oulusta, Joensuusta ja Tu- rusta tulleet sekä helsinkiläiset mukaan lukien osanottajamäärä - yhteensä noin kahdestakymmenestä yliopistosta - nousi runsaasti yli sadan.
Esitelmiä pidettiin edellisvuotisiin ver- rattuna huomattavan paljon, yhteensä yli kolmekymmentä, ja ne vaihtelivat dia- esityksistä ja yleisemmistä puheenvuo-
Katsauksia roista kirjallisuuden ja kielitieteen eri- tyiskysymyksiin. Esitelmien ensisijaisena ansiona voi pitää sitä, että ne esittelivät eri yliopistojen tutkimusaloja tai tapoja lähestyä samaa aihetta eri näkökulmista.
Mukaan mahtui niin esseitä kuin osia tieteellisistä tutkielmista. Aiheet vaihteli- vat paljolti esitelmöitsijöiden kotipaikko- jen mukaan. Budapestissa kielellinen su- vaitsevaisuus oli kiitettävän suuri, sillä konferenssikieliä olivat englanti, saksa, unkari ja suomi. Helsingissä kieliongel- ma yritettiin ratkaista siten, että konfe- renssikieliä olivat englanti ja suomi, esi- telmäkieliä myös saksa ja unkari. Suo- men- ja unkarinkielisten esitelmien jat- keeksi toivottiin englannin- tai saksan- kielistä referaattia. Budapestissa vaivan- neista ylipitkistä luennoista haluttiin päästä eroon rajaamalla esitelmäaika 20 minuuttiin, mitä jo esitelmien määräkin edellytti.
Esitykset oli jaettu kahdelle päivälle samalla tavalla. Ensin pidettiin kolme täysituntiesitelmää, joiden jälkeen esi- telmät jatkuivat kahdessa sektiossa sen mukaan, oliko aihe lähempänä kielitie- dettä vai kirjallisuutta. Avajaissanat lau- sui professori Mikko Korhonen. Koko osanottajajoukolle esitettyjä yleisesitel- miä pitivät Tapani Salminen (Helsinki) Uralilaisten kielten luokittelusta, Ferene Stribik (Budapest) Yngven teoreettisen mallin soveltuvuudesta suomalais-ugri- laisiin kieliin, Maire Aho (Helsinki) ura- listiikan kansainvälisestä tietokanta- hankkeesta, Cornelius Hasselblatt (Hampuri) fennougristiikan opiskeluun liittyvistä yksilöllisistä ongelmista sekä Péter Pomozi (Budapest) diasarjoin ma- rien maasta. Matkakokemuksia esitteli myös Tiit Kukkin (Tartto) diaesitys Tve- rin karjalaisten asuinsijoilta. Sektioesi- tyksissä aiheet vaihtelivat virolaiskirjaili- joiden runokielestä (Leelo Kingissepp, Tartto) votjakkien värinnimityksiin (Zsuzsa Salánki, Budapest) ja unkarilai- siin paikannimiin (János-Miklós Beckl, Wien). Yksityiskohtaisiin ongelmiin po- rautuivat muutamat itämerensuomalaisia kieliä käsitelleet esitykset, joita olivat
531
Katsauksia
laatineet Vesa Koivisto (Helsinki) karja- lan kielen refleksiiviverbeistä, Tiit Kukk adverbien sekä pre- ja postpositioiden välisestä suhteesta karjalan vesjegonskin murteessa, Anu Kippasto (Tartto) vatjan sanajärjestyksestä sekä Claudia Fichtner (Hampuri) muinaisvenäjän nominilau- seesta ja itämerensuomalaisen substraa- tin kysymyksestä. Kielitypologiaa lähes- tyivät seuraavat vartalotaivutusten on- gelmia käsitelleet esitykset: Heikki Hurt- ta (Helsinki), Esimerkkejä morfologises- ta muutoksesta suomen kielessä ja Anne- Katrin Vester (Tallinna), Suomen ja vi- ron monikkovartalojen vertailua. Tran- silvanian unkarilaisten kulttuuria ja elinoloja valaistiin kahdessa esityksessä.
Anja Haaparanta (Alta) esitelmöi unka- rin kielen asemasta nykypäivän Tran- silvaniassa ja Rafal Wišniewski (Varso- va) Transilvanian unkarilaisten kulttuu- rista ja sen historiasta. Virolaiset kirjaili- jat ja heidän kielensä saivat myös suh- teellisen paljon huomiota, mistä tulee kiittää Virolaisten aktiivisuutta (10 osan- ottajaa - ll esitystä).
Helsingin IFUSCOssa annettiin seu- raavan kokouksen järjestelyt Wienin hoidettavaksi. Wienin jälkeen Tartto il- maisi halukkuutensa järjestää kokous vuonna 1990. Osanottajajoukon kasva- minen on kuitenkin vähentänyt haluk- kaiden järjestäjien määrää, sillä esimer- kiksi taloudellisen tuen puute rajoittaa huomattavasti järjestelymahdollisuuksia.
Kuitenkaan resurssien erilaisuus ei saisi estää uusia ja pienempiä yliopistoja yrit- tämästä, osanottajien vain tulisi ottaa huomioon erilaiset olot.
Tulisi harkita uudelleen myös eri maissa alaan liittyvien ongelmien pohti- mista itse kokouksessa. Henkilökohtais- ten kontaktien mukana syntyy yhteyk- siä yliopistojenkin välille. Toisten yli- opistojen tunteminen lisää mahdolli- suuksia kehittää myös omaa opiskelu-
ympäristöä. Helsingissä pidettiin kaksi yliopistoja esittelevää esitelmääkin. Petri Hoogendijk ja Frans van Nes esittelivät diakuvien avulla opiskelua Groningenin yliopistossa, ja Paolo Driussi (Udine) kertoi fennougristiikan opiskelusta Ita- liassa.
Budapestissa nousi esille tukku ko- koukseen liittyviä ongelmia. Osa osallis- tujista toivoi vähemmän tieteellistä oh- jelmaa, kun jotkut halusivat, että tulisi pyrkiä tieteellisempään suuntaan. Esi- merkiksi suppeata erikoisalaa esitteleviin esitelmiin tulisi ilmeisesti suhtautua niin, että niissä on kyse ennen kaikkea luen- noitsijoiden omista kiinnostuksen koh- teista. Toinen keskeinen ongelma, johon ei voi saada selvää vastausta, on kieliky- symys. Kun osanottajia on sata, ei ole mahdollista löytää yhtä tai kahta kieltä,
joita kaikki puhuisivat. Useampien kieliä käytettäessä taas on aina joitakin, jotka eivät ymmärrä. Eniten on puolusteltu pelkästään englannin tai usean kielen käyttöä. Groningenissa kongressikielenä oli englanti, jota IFUSCOn osanottajista suurin osa ymmärtää ja puhuukin, mut- tei aina kovin hyvin. Lisäksi yksikään tähänastisista osallistujaryhmistä ei puhu äidinkielenään englantia, mikä aiheuttaa luonnollisesti sen, että englannin avulla välittyvä informaatio on huomattavasti rajallisempi.
Näinkin laajan kansainvälisen ko- kouksen järjestäminen ja yhteyden luo- minen jonkin alan opiskelijoiden välille ei ole kovin tavallista, mutta se on aina- kin rikastuttavaa ja kehittävää. Nuoresta iästään huolimatta IFUSCOon liittyy jo perinteitä ja ongelmia. Nähtäväksi jää, millaiseen muottiin seuraava tapaaminen Wienissä ja sen jälkeiset lFUSCOt saa- vat asetettua edellisistä kokouksista pe- riytyvät kiistakysymykset.
Rı HoGRUNTHAL
