KANSANTALOUDELljlNEN AIKAKAUSKIRJA
KANSANTALOUDELLISEN YHDISTYKSEN JULKAISEMA
I NIDE
*,`
VIII (XXIP VUOSIKERTA
HELSINKI 1936
Kansantaloudemnen Aikakauskirja 1936
(Yhteiskuntataloudellisen Aikakauskirjan .32. vuosikerta) ilmestyy 4-numeroisena ja maksaa 50 mk.
T 0 I M I T U S:
A. E. TUDEER M. STRÖMMER Päåtoiiiiitta] a Toimitussihteeri
EINAR BÖÖK LEO HARMAJA O. K. KILPI PAAVO KORPISAARI BR. SUVIRANTA J. H. VENNOLA
r o z. m ! f u k s e n osoite: Runeberginkatu 23 D. - Aikakauskidan ft o it f f o r i ..
Helsingin Uuden Kiriapaino Oy:n konttori, Ludvigink. 4-6.
SISÄLLYS: Njjzo A. Ma)7t7}€o, Sosialivakuutus huoltomuotona lähinnä silmälläpitäen vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuutusta. - 4r£bz# A4o7#gomer#, Työttömyyspolitiikka ja suhdannekehitys Suo- messa ja Ruotsissa. -Br. S%fJL.rc!n£¢, Pako maataloudesta. - M. S£rö.mme7., Liikeyrityslaskenta. -K£r/.cLZ!L.szÅtÅ££cH A. Benj.
Helander, Anton Gabriel Blomqvist ja hänen aikalaisensa (Mai'tti Tertti). - Annals of the Royal Statistical Society. - Friedi'ich Zahn, 50 anne6s L' Institut lnternational de Statistique (L. H.) - Ei.nst Wagemann, Zwischenbilanz der Krisenpolitik (H. H-o).
- Adolf Webei., Kui'zgefasste Volkswrii`tschaftslehre und Volks- wirtschaftspolitik (A. G. W.) -K¢*a)z4s z4ZÄomai.den cijÅaiÅa[t4s- Lehdistöön. - Kert;orms Kanscmaloudel,li,8en Yhd,istgl"en totmin:mÅ5ta
vuori,na 1935.
Kansantaloudel]inen Aikakauskirja 1936
(Volkswirischaftliche Zeitschri£t)
Hei.ausgegehen vom volkswirtschaftlichen Verein. XXX I I Jahi.gang.
Heft 1.
INHALT: N(.z.Jo A. MaTz7tz.o, Die Sozialversicherung als Fui.sorgeform mit beson- derer Bemcksichtigung der Alters- und lnvaliditätsversicherung. - AriÅur Monf- go77tc7.y, Die Arbeitslosigkeitspolitik und die Konjunkturentwicklung in Finnland und in Schweden. - Br.Supi.ranfa!, Die Flucht aus der Landwirtschaft. - M.
Shö.irmer. Die gewerbliche Betriebszählung.
P
ohjoismaiden Yhdyspankin No- tariaattiosasto työskentelee pan-I.uutäessänne sactlle ilmai- seksi N olariaalliosaslon seik- kaperäisen seloslusi)ihkosen.
kin keskusjohdon ylivalvonnan alai- sena, talletusholvin suoranaisessa yhteydessä, ja sillä on välittömät suhteet pankin arvopaperiosastoon, kotimaisiin haarakonttoreihin ja ulkomaisiin pankkilaitoksiin. Ko- ko tämä valtava organisatio on var- sin vaatimatonta palkkiota vastaan käytettävissänne. Sitäpaitsi pan- kin eri kirjeenvaihto-osastot huo- lehtivat kaikista mahdollisista kan- sainvälisistä välitystoimista kie- listä ja kansallisuusrajoista riip- pumatta.
L'a#,.i-
PohjQismqidenYhdyspa-nf{ki
~panÅJAAerun&
LL-
TÄLLÄ I-IETKELLÄ
ei näitä kolmea voi sivuu+taa!
KODlr\l TIETOKIRjA ¥ksiosainen aakkoseiiinen tietohake- misto. Toimittanut yr/-ö Zr¢riza}s. 10,221 hakusanaa, 2,935 teksti- kuvaa, 257 syväpaänokuvaa, 87 tekstikarttaa ja 107 värikuvaa lrtoliitteenä Suomen kartta.
Uusi, mielenki'intoinen hakuteos Suomen tiedonjanoiselle ka,nsalle- yksiosainen tietosanakirja. Tieteen ja taiteen ja käytännöl lisen elämäm kaikilta aloilta se antaa suunnattoman määrän tietoa aakkosellisesti hakusanoiksi järjestettynä ja erikoisen runsain kuvin valaistuna. Se on varsinkin juuri kotien tiebohakemisto, johon tiedonjanoinen nuoriso voi kaikissa, kysymyksissään tarttua ja jonka neuvoja kodin kaikki jäsenet jokapäiväisessä elämässään tarvLtsewa;t. - Hbn,ta sid. 165 qti'i,k, nahkase". 195 iiir.,k.
VUOSISATAMME KUVISSA oman aikamme historiaa.
Toimittaneet H. tJ. Vä7}e7.jw%7.Ö ja ASLo.rm AZ7}o.
Nyt on valmistunut enstmmäinen suur-osa tätä teosta, joka sel-vemmin kuin puhuvinkaan sana näyttää meille vuoslsatamme kasvot. Tohtori Paavo Virkkusen ]ausunnon ponsi oli: "Tässä teoksessa kaikki esitykset ovat tosiaLsioita, ne ovat mieleenpa,inu- van opettavaisia ja voimakkaan vakuuttavia." - J osa /u67®k;t)f I-IV yh,t. sbd,.) 180 ml¢, mhkaseTk. 800 mk. Ni,doTcstttaån ä J,O inl¢.
MAA,LMANSoDAN H,STOR,A Ens£,,mäånen osa. Sota.
vuodet 1914-15. 223 kuva,a, 30 karttaa ja 4 karttaliitettä. Kir- joittanut J. 0. Hcb%%%Z¢.
oulun seutu hämmästytti sekä kustantajan että suui.en yleisön tiedolla, että tämän teoksen suuri ensimmäinen painos oli myyty
J
loppuun! Mutta nyt teosta on jälleen saatavissa. -ToÖ%em pcb¢woS.
Höm,±a stJ1. 150 `m,k, 'iwhkaselk. 180 `r)(.,k.
LAKIMIEHILLE
K.J.SfdJiJzicrg..SU0MENHALLINTO-OIKEUS,y1einen Osa. IJisäyksiä ja muutoksia toiseen painokseen. H¢7i£ci %öd.
50 mk, s4d. 60 mk, qw,hkaselk. rl5 mk.
S
enjälkeen kun Suomen hallinto-oikeuden yleisen osan 2. pa'inos ilmestyi, on julkaistu suuri määrä tätä alaa koskevia, uusia lakeja ja asetuksia. Tämä teos on julkaistu mainitun kirjan saat- tamiseksi nykyolo].a vaLstaavaksi. Lisäykset ja muistutukset on järjestetty ''Yleisen osan" sivujen ja otsakkeiden mukaan,. joten tätä kirjaa on helppo käyttää sen rinnalla.Urho KeÄkonen .. K U N N A L L I N E N V A A L I 0 I K E U S . Suomen lain mukaan. (Suomalaisen Lakimiesten yhdistyksen jul- kaisukirja n:o 5). H¢7DL€cb ]oo mJc.
Esko J7«kÅ].J«.. joKAMIEHEN. ASIAKIRjAOPAS.
Toinen, u u d i s t e t t u painos. Zlö7®£¢ %¢d. 35 77tA;, 8öd. /i5 't7t,Zc.
0TAVA
©Lkgalioita ja osalleita
ostaessanne Helsingin Arvopaperi- pörssissä tai sen ulkopuolella
käyttäkää
arvopaperiosastoamme,
joka suorittaa toimeksiantonne täs- mällisesti ja etujanne valvoen.
Säästöpankkieii
Keskus-Osake-Pankki
HELSINKl -Aleksanterinkatu46.
P u h e 1 i m e t : Arvopaperios.
esi m i es ... 26 788 Toi m isto .... 20 361
]uutet sui)ällä
suomalaisessa maaperässä. . .
Puoli vuosisataa sitten suomalainen yrittäjä oli vielä lapsipuolen asemassa. Mutta suomalaisuuden [iike avasi taloudellisellakin alalla oman uomansa.
V. 1889 perustettiin Kansallis-Osake-Pankki, joka alunpitäen ulotti toimintansa juuret suomalaiseen maaseutuun, kokosi suomalaisten säästöt ja käytti siten saamansa varat suomalaisten yritysten tuke- miseen.
Seuraavina vuosikymmeninä suomalaiskansallinen yrittäjätoiminta on nopeasti edistynyt ja rinnan sen kanssa Kansallis-Osake-Pankki on kasvanut maan suurimmaksi liikepankiksi.
Ohje]mamme jatkuu :
suomalainen yritteliäisyys oikeuksiinsa!
®
Swo'ymlmimen su;wpcmkki on kf tnsa",sen tal,ouse,Zä~
män va,lwa, tulripuLväs
SÅKE. ÅNKKn
Maan suurin pankki - 488 konttoria.
J,..lll
SoslflLIvflKUUTUS HUOLTOMUOTONfl LÄHINNÄ SILMÄLLÄPITÄEN VÄNHUUS- JA
TYÖKYVYTTÖMYYSvflKUUTUSTfl.
Esitelmä, jonka Kansantaloudellisen Yhdistyksen kokouksessa joulukuun 13 p:nä 1935 pit,i
Nitio A. Marmi,o.
Suomea on kutsuttu toisinaan edelläkävijämaaksi yhteiskunnal- listen uudistusten alalla, ja totta onkin, että meil]ä on toimeen- pantu ei`äitä suufia ja i`ohkeitakin uudistuksia. SellaisiiLa mainitta- kooii maaseudun epäitseiiäjsen väestön asuttamineri, oppivelvolli- suuden laaja toteuttaminen ja kieltolakikokeilu. Sosialisella alalla, sanan ahtaammassa merkityksessä, ei sitä vastoin ole huomattavam- mirL päästy eteenpäin, ja tällä hetkellä on todettava, että me ei.äillä tärkeillä aloilla olemme jääneet sen tason alapuolelle, jota väestö- rakenteemme ja kansantaloutemme kehitys vei`rattuina muiden sivistysmaiden vastaaviin aloihin edellyttäisi. Tämä toteaminen koskee ei`ikoisesti sosialivakuutusta, jonka kehit.tämisessä eri puo- lueet suurlakoii päivistä alkaen ovat .hyväksyneet pitkällekin mene- viä ohjelmia, mutta joiika suhtee.n.suui.eksi osaksi yhä ede]leen pol- jetaari samalla paika]la kuin 20-30 vuotta sitten.
Nykyaikaria kaikkialla havaittava teollistuminen ja mekani- soituminen sekä asutuksen keskittyminen on selväst,i havaittavissa myöskin meidän väestöi.akenteessamme. Maataldiis.- väestö, joka 1865 muodosti 80 °/o väestöstä, on nykyään alle 60 %:n.
Teollisuustyövä6stön lukumääi`ä on puolen vuosisadan aikana mel- keiii kymmenkertaistunut. Maaseutuasutus, joka sata vuotta sitten oli 96 °/o vä.estöstä, on nykyään vain vähän yli 80 %. Rinnan näiden
2 NiiLO A. MANNio
ilmiöiden kanssa kulkee ammatissa toimivan väes.tön epäitsenäis- tyminen eli siis työntekijäin luvun suhteel]inen kasvaminen. Vali- tettavasti ei väestötilastomme, mikäli koskee ammatillista ryhmit- tymistä, sisällä yksityiskohtaisia tietoja vanhemmilta ajoilta.
Kymmenvuotiskautena 1920-30 voidaan kuitenkin todeta palkka- työntekijäin lukumäärän kohonneen lähes sadallatuhannella, nous- ten yli 800 000:n eli lähes neljännekseen koko väestöstä. Työntekijä- määrän nousu on ollut jyrkintä kaupan ja liikenteen sekä julkisen tojminnaii ja erinäisten ammattien aloilla, tehden sanottuna kymmenvuötiskautena keskimäärin 50 °/o. Maatalouden alalla i)al- kattu työvoima on sitä vastoin vähentyn}Tt n. 15 °/o:lla. Teollisuu- teen sijoittui 1920-luvun alussa i`unsaasti työntekijöitä, mutta vuoden 1928 jälkeen näiden ]uku alkoi vähetä ja on viime aikoina vain hitaasti kohonnut. Kansamme väestöaineksen ammatillinen rakenne on siis nopeasti muuttumassa. Vaikka maatalous on huo- mattavasti lisännyt tuotantoa, on sen työntekijämäärä viime kymmenvuotiskautena vähentyiiyt noin 50 000 hengellä, ja nämä työntekijät samoin kuiri väestön lisäkasvu, noin 25 000 vuodessa, ovat siirtyneet pääasiallisesti tehtaisiin ja konttoreihin.
Täten maamme tässäkin suhteessa seui`aa vähän jäljempänä Skandinavian ja Länsi-Euroopaii teollisuusvaltioiden kehitystä.
Ammatissa toimiva väestö on useissa maissa suunnilleen puolet koko väestöstä, mutta epäitsenäisen osan suuruus ammatissa toimivasta väestöstä vaihtelee suui`esti. Enin teollistuneissa maissa palkka- työväestö muodostaa jopa 80 % ammatissa toimivien koko luvusta.
Norjassa vastaava prosenttiluku on n. 75 ja Ruotsissa n. 60. Meillä palkkatyöväestö tekee nykyään noin puolet ammatissa toimivista, mutt,a nähtävästi me pian olemme läntisten naapui`iemme asemassa.
Tällä teollistumisella on myös vai.jopuolensa, koska työ-, asunto- ynnä muut olot teollisilla aloilla ovat monessa suhteessa aivan toi- set ja epäedullisemmat kuin maataloudessa. Tätä valaisevat jossa- kin määrin m. m. syntyväisyyttä koskevat luvut. Maaseudulla oli nimittäin 1933 syntyneitä enemmän kuin kuolleita, suhteessa väestöön 5.6 °/oo ja kaupungeissa ainoastaaiio.4 °/oo, jolloin koko maan keskimääräksi jää 4.5 °/oo. Kun vastaava keskimääi`ä vielä 4880- 1uvulla oli noin 14 0/oo, on syytä kiinnittää mitä vakavinta huomiota t,ällaisiin varjopuoliin. Tämä seikka onkin viime aikoina esim.
SOSIALIVAKUUTUS HUOLTOMUOTONA 3
Ruotsissa otettu perinpohjaisen tutkimuksen alaiseksi ja sen joh- dosta on jo havaittavissa uusia entistä tai`mokkaampia otteita väestö- aineksen suojelemiseksi.
Meidänkin ha]litusmuotomme mukaan on kansalaisten työvoima valtion ei`ikoisessa suojelussa, ja tähän suojeluun on todellakintäysi s}'y, jos me tahdomme tui`vata kansamme tulevaisuuden fyysilli- sessä ja henkisessä suhteessa. Erikoisen tärkeätä on turvata amma- tissa toimiva työvoima niitä elämässä uhkaavia vaaroja vastaan, joita on tai)ana kutsua y h t e i s k u n n a 11 i s i k s i r i s k e i k s i.
Tärkeinipiä näistä ovat tapaturma, saii`aus, työkyvyttömyys, työt- tömyys, vanhuus ja huoltajan kuolema. Valitettavasti ei ole täy- dellistä tilastoa olemassa siitä, paljonko meillä menetetään tuotan- nollisia t}.öpäiviä edellä sanottujen yhteiskunnallisten vaarojen vuoksi. Yksistään työtapaturmien johdosta lasketaan meiietettävän vuosittain lähes 5 milj. ja saii.auksien johdosta ammatissa toimivien keskuudessa n. 14 milj. t}Töpäivää. Jos otetaan huomioon myös itsenäisten_ ammatissa toimivien tapaturmat, tullaan yhteeiisä aina- kin 20 miljoonaan, Iukuun ottamatta vielä t}'öttömyyttä ynnä muita edellä mainittuja riskejä. Jos t}'öpäivän keskimääi-äiseksi ai`voksi kansantaloudelle laskettaisiin 50 markkaa, olisi jo saiiottu menetys yhteensä miljardi mai`kkaa. Selvää on, ettei sanottuja menetyksiä voida kokonaan välttää, mutta monien muiden maiden kokemus osoittaa, että niitä voidaan kuitenkin jossakin määrin rajoittaa ja ennen kaikkea niiden seurauksia voidaan huomattavasti lieventää.
Varsinkin toisen palkkatyössä oleville sekä vähävaraisille itsenäi- sillekin yrittäjille saattavat puheena olevat riskit helposti tulla yli- voimaisiksi yksin karitaa. Luonnollista on, että asianomaisen omaiset antavat tällöin tukeaan, mutta mikäli tällaisia ei ole tai mikäli he eivät pysty tukea antamaan, jää asianomainen nykyisessä sivistys- yhteiskunnassa julkisen avun vai`aan, koska järjestyneissä oloissa ei enää anneta kenenkään menehtyä hoidon ja huollon puutteeseen.
Lukuun ottamatta työttömyyttä, joka vaihtelee taloudellisten suh- danteiden mukaan, on tapaturmanuhrien, sairaiden, työkyvyttö- mien ja vanhusten sekä huoltajan jälkeen huollotta jääneiden omaisten määrä suurin piirtein pysyvä, käsittäen huomattavan osan yhteiskunnan jäseniä. Vemattomasti suurin osa näistä on siinä asemassa, etteivät he tule toimeen ilman yhteiskunnan apua, joten
4 NiiLo A. MAr`.Nio
varakkaiden ja t}-ök}'k?'isten on pääasiallisesti verojen muodossa luovutettava huomattava osa ansiostaan näiden kovaosaisten huoltoon käytettäväksi.
Suui`iinko summiin ?rhteiskunnan sosialinen huolto- ja sosiali- vakuutusrasitus meillä n}rk}.ään nousee, on puutteellisen tilaston vuoksi alempana olevassa taulukossa voitu vain suunnilleen ai`vioida:
Vuotuinen huolto-, varatyö-, eläke-ja sosialivakuutusrasitus keskimäärin 1933 - 1934, milj. markoissa, sekä sen jakautuminen.
Työn- antajat
Köyhäinhoito, lastensuojelu y.m. nii- hin verrattava avustus ...
Työttömyys (varatyöt) ...
Työtapaturmat...
Sairaus, vanhuus ja työkyvyttömyys sekä huoltajan kuolema (virkamie-
het mukana) ... 801? 6140
Yhteensä| 252| 530| 71| 40| 893
Kuten taulukko osoittaa, vaatii puheena oleva huolto nykyisel- läkin verraten alhaisella tasol]a ollessaan ei`i muodoissaan, kun myös varatyöt ja virkamieseläkkeet otetaan mukaan, vuosittain lähes miljardin niai.kan kustannukset valtiolta, kunnilta, työnanta- jilta ja vakuutetuilta työiitekijöiltä, jolloin yksityisiä hyvänteke- väisyysavustuksia, yksityisvakuutusta, kuntien ja liikeyritysten antamia eläke- y. m. etuja sekä omaisten antaniaa huoltoa ei ole otettu lukuun, vaikka voitaneen edellyttää, että ne yhteensä tekevät ainakin saman verran. Yhteiskunnalle ei näin ollen taloudellisesti- kaan katsoen ole samantekevää, miten.sen huoltoi`asitus järjestetään.
Taloudellisten seikkojen ohella on otettava huomioon ne ei`i näkö- kohdat, jotka liittyvät v ä e s t ö a i n e k s e n h o i t o o n. Väes- tön luonnollista lisääntvmistä ei olisi ehkäistävä, vaan edistettävä, kuolleisuutta varsinkin lasten keskuudessa olisi pyrittävä vähen- tämään, työkyky olisi mahdollisimman nopeasti palautettava niille, joille se vielä on palautettavissa, ja väestön elintasoa olisi yleensä pyrittävä kohottaniaan. Otettaessa huomioon, että kansakunnan
SOSIALIVAKUUTUS HUOLTOMUOTONA 5
toiminta kaikilla eri aloilla on sitä tehokkaampaa, mitä korkeam- malla tasolla sen jäsenet f}')'sillisesti, henkisesti ja sosialisesti ovat, lienee pidettävä selvänä, että tätä tasoa on pyrittävä kohottamaan niin koi`kealle, kuin kansakunnan voimalähteet sal]ivat. Tältäkin kaniialta katsottui`a on siis tärkeä löytää parhaat keinot puheena olevan huoltokysymyksen i`atkaiseriiiseksi.
Eiisimmäinen järjestetty muoto yhteiskunan avulle puheena ole- vassa suhteessa oii ollut köyhäinhoito, joka Ruotsi-Suomessa oli ensin kirkon ja seurakunnan huolena ja joka vuodesta 1852 tuli kuritien tehtäväksi. Vasta viime vuosikymmeninä on huo]toa sivistys- maissa alettu järjestää myös sosialivakuutuksen muodossa. Sosiali- vakuutus pyi.kii pukemaan yhteiskunnallisen huolloii mahdollisim- man järkiperäiseen, yksityiskohtaisesti säännöstelty)Tn asuui], käyt- täen hyväkseen vakuutustoiminnalle ominaista vastuuvaaraii keski- näistä tasoittamista sekä asianosaisten pakollista säästämisinenet- telyä. Se ei ole vain taloude]]isesti ja tekiiillisesti, vaan myös moraa- lisesti kehittyneempi huoltomuoto kuin köyhäinhoito, koska se on omansa kehittämään oma-aputoimintaa tukemal]a tehokkaasti niitä, jotka itsekin tahtovat huolehtja tulevaisuudestaan. Vakuutus antaa jokaiselle määrätyn oikeuden vastaiseen avustukseen, jota vastoin köyhäinhoitoavustus annetaan vain täysin varattomille kussakin tapauksessa tapahtuvan harkinnan nojal]a. Kun köyhäinhoidossa huoltoon tarvittavat varat tulevat kokonaan yhteiskunnalta, joka ne kerää pääasiallisesti yleisten verojen kautta, käytetään sosiali- vakuutuksessa riskin peittämiseeii ensi sijassa vakuutettavien omia sekä osittain heidän työnantajainsa varoja. Tällä tavalla saadaan enemmän varoja käytettäväksi ja turvataan siten paremmin ja var- memmin kunkin yksityisen riskin peittäminen, joten huolto voidaan järjestää tehokkaammaksi kuin köyhäinhoidossa ja siten kohottaa huollettavien elintasoa. Samalla kuin huollon teho sosialivakuu- tuksen avulla kohoaa, tulee se tietenkin kalliimmaksi kuin köyhäin- hoito, inutta tämä lisäkustaiinus tulee pääasiallisesti korvatuksi li- sääntyneen työkyv}7n ja hyvinvoinnin kautta. Samalla vakuutuksen kautta kootaan huomattavia i.ahastoja, joita varsinaisen tai.koi- tuksensa ohella voidaan käyttää talouselämän tukena.
Suomessa on yhteiskunnallisten riskien peittäminen edelleen pääasiallisesti köyhäinhoidon varassa. Yli 200 000 henkilöä clj 6~7
6 NiiLO A. MANNio
% koko väestöstä sai 1932 kö}'häinhoitoa. Tämän vuoksi köyhäin- hoitorasitus onkin meillä suui`in sosialinen rasitus, ja varsinkin pula- vuosina se on ollut j}Tkästi nousemassa muodostaen useissa kuiinissa veri`attomasti suui.imman menoerän. Asukasta kohden laskettuna köyhäinhoito on meillä nyk}.ään noin kolme kertaa suui.empi kust,an- nuksiltaan kuin sosialivakuutus, jota vastoin muissa maissa suhde yleensä on päinvastainen, kuten seuraava taulukko osoittaa.
Sosiali`;-akuutus- ja huoltoi.asitus oli kansainvälisen työtoimiston mukaan seuraavissa maissa 1930 henkilöä kohden laskettuna Suomen mai.koissa al pari-kurssin mukaan:
Maa
Saksa En8lanti Bel8ia . Ruotsi Tanska Sveitsi Ranska Hollanti Unkari Latvia
Puola Suomi
Sosiali- Köyhäin- vakuutus hoito y.m.
huolto 1123: 85 340: 69
921: 70 475: 35 1020: 69 198: 87 317: 84 446: 59 323: 37 404: 03 425: 36 150: 62 356: 15 218: 89 235: 09 58: 25 236: 16 23: 32 140: - 40: - 123: 92 29: 93 32: 30 96: 86
Yhteensä
1 464: 54 1 397: 05 1219: 66 764: 43 727: 40 575: 98 575: 04 293: 34 259: 48 180: - 153: 85 129: 16
Joskaan yllä olevat luvut eivät ole tä}Tsir. verraiinollisia, koska tie- dot eivät ole kaikista maista tä}'dellisiä eikä al pari-hrssi osoita oikein rahan sisäistä arvoa, aiitaa se kuitenkin selvän }.1eiskuvan siitä, miten eri suuria puhee]ia olevat menot ovat kehittyneissä teollisuus- maissa ja maatalous- ynnä muissa vähemmäri teollistuneissa maissa.
Mitä kehitt}'iieempi maa on, sitä huomattavampi suhteellinen asema siinä on mvös sosialivakuutuksella suhteessa muuhun huoltoon.
Myöhemmin ovat köyhäirihoitomenot meillä huomattavasti nous- seet, jota vastoin sosialivakuutuksen merkitys on vieläkin pienent}'- nyt lähinnä tapaturmavakuutettujen luvun vähetessä pula-aikana.
Ainoa sosialivakuutuksen haara, joka meillä on järjestetty yleiseksi ja pakolliseksi, on nim. t}'öntekijäin tapaturmavakuutus, jonka kustannukset, n}'k}.ään n. 60-70 niiljoonaa markkaa vuodessa, ovat kokonaan t}-önantajain kannettavat. Muu sosialivakuutus
SOSIALIVAKUUTUS IIUOLTOMUOTONA 7
nojautuu vapaaehtoisiin kassoihin, joita valtio ei avusta, lukuun ottamatta työttöm}'yskassoja, joita t,uetaan aivan pienellä määrällä.
Edellä oleva selostus osoittaa, että huolt,okustannukset yleensä ja ei`ikoisesti sosialivakuutusrasitus meillä on, ei ainoastaan abso- luuttisesti, vaan myöskin suhteellisesti, rahan arvon ostokykykin huomioon ottaen, pienempi kuin useimmissa muissa sivistysmaissa.
Tämä johtuu lähinnä siitä, että ne vakuutushaarat, jotka kysyvät enimmäii varoja, nimittäin vanhuus-, työkyv}'ttömyys- ja sairaus- vakuutus, ovat meillä kä}'tännöllisesti katsoen toteuttamatta. Kun sosialivakuutus muodostaa pääosan sosialisest,a rasituksesta, johtuu siitä, että tämä rasitus }.leensäkin meillä on pienempi kuin muissa maissa. Tätä valaisee jossakin määrin seui.aava vertaileva asetelma valtioiden eräistä sosialimenoista. Asetelmassa esitetään kansain- 1iiton tilaston mukaisesti eräiden valtioiden keskimääräiset sosiali- hallinto- ja eläkemenot vuosina 1929 ja 1932 asukasta kohden laskett,uina Suomen markoissa al paTi-kurssin mukaan sekä näi- den menojen osuus prosentteina valtion säännöllisten menojen kokonaismääi'ästä :
Tanska En8lanti Saksa Bel8ia Ruotsi Unkari Ho]lanti Sveitsi Ranska
Tshekkoslovakia Norja
Latvia Suomi Viro Puola Espanja ltalia Liettua
Smk.
219.47 258.90 170.53 124.00 130.14 81.87 163.32 186.87 143.21 81.75
Edellä olevat luvut ovat osittain vanhentuiieita eikä niitä muu- tenkaan voida pitää tä}rsin vei.rannollisina, mutta ne antavat kuiten- kin yleiskuvan tilanteesta puheena olevassa suhteessa. Suomen osalt,a ovat luvut tavallista edullisemmat siksi, että niihin sisältyvät
8 `'iiLo A. MANr`.io
myös virkamieseläkkeet ja että vuoden 1929 sosialisiin menoihin sattumalta kuuluu m`'ös vanhuusvakuutusrahastoon siii`retvt 50 milj. markkaa, joiden vuoksi sosialibudjetti sanottuna vuonna on kaksi kertaa suurempi kuin tavallista. Kansainvälisten vertailujen merkitystä vähentää tietenkin se seikka, että ei.i maideii vai.allisuus ja taloudellinen kantokyky on eri asteinen. Niin mielenkiintoista kuin olisikin esittää vertailevia luhja tässäkin suhteessa, ]ienee se kuitenkin puheena olevaa tarkoitusta vai.ten tarpeetonta. Mitä vertailuperusteita käytettäneenkin, ei nimittäin voida tulla muuhun tulokseen, kuin että olemme sekä absoluuttisesti että suhteellisesti jäljessä muista maista sosialivakuutuksen a]alla.
Suunniteltaessa sosialivakuutuksen kehittämistä o]isi aluksi selvitettävä, mitä sosialivakuutuksen haai`aa olisi ensinnä ryhdyt- tävä järjesLämään. Tässä suhteessa ovat mielipiteet ei ainoastaan meillä, vaan muissakin majssa, menneet ei.i suuiitiin. Kun jätetään huomioon ottamatta t a p a t u r m a v a k u u t u s, joka meillä jo on pakollisena ulotettu kaikkiin i.uumiillista työtä tekeviin palkan- nauttijoihin ja joka ensi vuoden alusta voimaantulevassa uudessa laissa ulotetaan myös työnjohtajiin ja -valvojiiii, joten vain henkisen työn tekijät edelleen jäävät lain ulkopuolelle, on yleisin menettely muualla ollut pakollisen s a i r a u s v a k u u t u k s e n järjestämi- nen palkkat}'öntekijöille yleiseksi pohjaksi sosialivakuutusjärjes- telmä]le. Nykyään on sairausvakuutus meillä kokonaan vai)aa- ehtoisten kassojen varassa, joita 1932 oli 256 ja niissä noin 66 000 jäsentä. Niiden m}'öntämä vuotuinen avustus oli vajaa s miljoonaa markkaa.
Saii'ausvakuutuksen puolesta voidaan esittää vai.sinkin, että se tähtää sairaanhoidon tehostamiseen ja sen kautta työkyvyn mahdol- lisimman nopeaan palauttamiseen. Näissä suhteissa si]lä on samoin kuin tapaturmavakuutukse]Ia huomat,tava taloudellinen merkitys.
Kun jokaista ammatissa toimivaa henkilöä kohden tulee keski- määi`in vuodessa 7-8 sairauspäivää, mei.kitsee se kansantaloudelle satojen miljoonien mai`kkojen taloudellista menetystä. On näin o]len tärkeätä i]yrkiä sairauksien inahdol]isimman tehokkaaseen hoitamiseen, jotta työkyvyttömyysaika tulisi niin lyhyeksi kuin mahdollista. Etuna voidaan myöskin mainita, että sairausvakuu- tuksen kustaiinukset pääasiallisesti asetetaan vakuutetun itsensä ja
SOSIALIVAKUUTUS I]UOLTOMUOTONA 9
työnantajan kannettaviksi, joten yhteiskunnan apu tässä vakuu- tuksessa yleeiisä rajoittuu vähiin. Saii.ausvakuutuksen varjopuolena on, et,tä sairautta toisinaan on vaikea todeta, mikä tekee mahdolli- seksi sairauden teeskentelyn ja pyrkimyksen vakuutusetujen vää- rinkäyttöön. Lisäksi ilmeiiee sellaisessa hai`vaan asutussa maassa kuin Suomi vaikeuksia järjestää kaikilla paikkakunnilla tehokasta sairaanhoitoa. Näider] vaikeuksien vuoksi, jotka tulisivat vielä suuremmiksi, jos vakuutus ulotettaisiin myös it,senäisiin henkilöihin, on meillä tätä nykyä katsottu turvallisimmaksi ensiksi toteuttaa työkyvyttömien ja vanhusten huollon jäi'jestäminen vakuutuksen pohjalle.
T y ö k y v y t t ö m y y s v a k u u t u s katsotaaii yleensä ole- van teknillisesti edullisimmin ]iitettävissä sairausvakuutukseen, jolloin sairauden vuoksi t)'ökyvyttömiksi tulleet, jotka saii`aus- vakuutus huoltaa t,avallisesti noin vuoden ajan, tulevat jatkuvasti edelleen huo]letuiksi, sanioin kuin tapatui.mavakuutus huoltaa myöskin tapaturman johdosta pysyvästi t)'ökyvyttömät. Työ- kyvyttömyys, joka aiheutuu muista syistä kuin vanhuude§ta, onkin vei`rattava saii`auteen siinä suhteessa, että se on ennakolta ai`vaamaton. T\Täin ollen se luonteeltaan soveltuisi vakuutettavaksi sairauden `'hte`-dessä. Mikäli ei ylejstä sairausvakuutusta ole ole- massa, on t}'ök}'vyttöm}'}'svakuutus kuitenkin, jos se tahdotaan toteuttaa, liitettävä vanhuusvakuutukseen ja järjestettävä samoille perusteille kuin tämä vakuutus.
Vai.attomien vanhojen ja työkyvyttömien huolto tapahtuu meillä nykyään vain vähässä määrin vakuutusteitse. Vuonna 4897 anne- tun asetuksen alaisissa vapaaehtoisissa eläkekas- s o i s s a oli 1932 noin 14 300 jäsentä ja niiden suorittamat eläkkeet ja apui`ahat nousivat iioin 2800000 mai.kkaan. Muissa eläke- kassoissa oli, virkamieskassoja lukuun ottamatta, iioin 6 000 jäsentä, ja ne suorittivat eläkkeitä sekä avustuksia n. 5 milj. markkaa.
Puheena oletra huolto on näin ollen, kuten edellä mainittu, melkein yksinomaan jäänyt kunnallisen köyhäinhoidon varaan. Vanhuuden- heikkous, kivulloisuus, sairaus, mielisaii.aus ja t}'lsämielisyys ovat- kin olleet tärkeimpiä syitä köyhäinhoitoon. Vain pulavuosina on myös työttömyys saavuttanut tässä suhteessa huomattavamman merkityksen.
10 NiiLO A. MANNio
Voimassaolevan köyhäinhoitolaiii 5§:n mukaan on työn- a n t a j a velvollinen, Iain tarkemmin määräämin tavoin, huolehti- maan hänen t}'össään }'Ii 20 vuotta olleesta t}'öntekijästä, joka sinä aikana oii tullut t}.ök}'v}.ttömäksi ja on avun tarpeessa. Tällaisia työnantajain elättämiä henkilöitä lö}.t}.nee n}.k}'ään, eräistä haja- tiedoista päättäen, teollisuuden alalla 2-3 000 ja muilla aloilla yhteensä ehkä jonkin verran enemmän. Teollisuust}tönantajain suoi`ittamat elatuskustannuks6t nousevat vuosittain lähes 10 milj.
mai`kkaan ja tekevät henkeä kohden n. 4--5 000 markkaa vuodessa.
Maatalouden alalla vastaavat kustaiinukset ovat pienemmät. Useissa tapauksissa varsi]ikin pienemmät työnaiitajat i)yrkivät vapautu- maan tästä velvollisuudesta katkaisemal]a t}7ösuhteen, ennenkuin 20 vuotta on kulunut.
Ede]lä kuvattu järjestelmä vanhojen ja t?'ökyvyttömien huolta- miseksi on monessakin suhteessa epät}'}rd}-ttävä. Ensinnäkiii köyhäinhoitoa enempää kuin t}Tönantajan huoltovelvollisuuttakaan ei ole pidettävä sopivana huoltoniuotona henkilöi]Ie, jotka mahdol- lisesti koko ikänsä t}'öskenneltyään eivät ole voineet syystä tai toi- sesta varata itse itselleen taloudellista turvaa tullessaan vanhoiksi tai ennenaikaisesti työkyvyttömiksi. Lisäksi nyk}.inen köyhäin- hoitojärjestelmä on käynyt raskaaksi varsinkin heikkovai`aisille kunnille, mikä onkin luonnollista, kun huoltotoiminta meillä yleen- säkin on liian yksipuolisesti kuntien kannettavana. Myöskin työn- antajille saat,taa heidän velvollisuutensa pitää huolta vanhoista työmiehistään tulla kohtuutt,oman raskaaksi, jos yritys on ollut kauan toiminnassa ja jos työntekijät pidetääii t}Tössä niin kauan, että he tulevat huoltoon oikeutetuiksi. Pääasiallisei.ia syynä siihen, että vanhusten ja t}'ökyvyttömien huolto n}rkyään on meillä alhai- se]la tasolla ja että se siitä huolimatta kä}' eräille huoltovelvolli- sille raskaaksi, oii se, että asianomaisia itse ei ole pakotett,u elämänsä varrella, silloin kun heillä olisi ollut siihen mahdollisuuksia, säästämään jotakin työkyv}'ttömyyden ja vanhuuden vai.alle. Vanhuus- ja työkyvyttöm}'ysvakuutuksen suurin merkit}'s onkin siinä, että sen kautta järjestelmällisesti kootaan kaikilta työ- ja toimikyk}Tisiltä kaiisalaisilta varoja lähinnä heidän omaa huoltoaan vai`ten.
Kysymys pakollisesta v a n h u u s- j a t y ö k y v y t t ö m y y s- v a k u u t u k s e s t a on mei]lä o]lut kauan päiväjäi.jest},'ksessä.
SOSIALIVAKUUTUS HUOLTOMUOTONA 11
Jo 1908 julkaisi asiaa valmistellut komitea mietinnön, jossa ehdo- tettiin vakuutettaviksi kaikki toisen p}'s}-vässä i)alkkatyössä olevat henkilöt määrätty}'n tulorajaan asti, mikä ehdotus vastaa muissa maissa tavallista vakuutusjärjestelmää. Myöhemmin puolsi toinen komitea 1921 antamassaan mietirinössä pakollisen eläkevakuutuk- sen ulottamista kaikkiin kansalaisiiii. Kumpaakaan ehdotusta ei r}'hdytty toteuttamaan, mutta lähinnä viimemainituii ehdotuksen pohjalla annettiin eduskuniialle 1928 esitys vanhuus-ja työkyvyttö- myysvakuutuslaiksi, jota ei eduskunta kuitenkaan ennättä]i}'t loppuun käsitellä. P\T}.t on valtiotalouskomiteaii sosialijaoston työtä jatkanut komitea saanut työnsä valmiiksi, ja voin siis selostaa sen ehdotuksia vanhuus- ja t}rökyvyttöm}.}.svakuutuksen järjestämi- seksi.
Harkittaessa vanhuus- ja t}'ökyvyttömyysvakuutuksen toteutta- niista meillä tätä nvk`.ä on luoniiollisest,i ensimmäiseksi todettava, mitä taloudeliisia mahdollisuuksia tähän on. Sen
lisäksi, mitä tämän esityksen alkupuolella on mainittu vleisistä mahdollisuuksista meillä sosialivakuut,uksen kehittämiseksi, huo- mautettakoon tässä, että 1918 perustetussa vanhuus,-ja työkyvyttö- myysvakuutusi.ahast.ossa nykyään on varoja noin 600 milj. mark- kaa, joten sen korkovaroja vuosittain tulee käytettäväksi noin 30 milj. mai.kkaa. Lisäksi on pidettävä mielessä, että valtion alkoholi- 1iikkeen tuott,amia tuloja alun pitäen on suunniteltu käytettäväksi Tiääasiallisesti vanhuus- ja työkyvyttömy}'svakuutuksen rahoitta- miseksi. Alkoholiyhtiön verottamisesta ja sen vuosivoiton käyttä- misestä äskettäin annetun lain mukaan oiikin vanhuus- ja työ- kyvyttöm}'ysvakuutusrahastoon siirrettävä 35-50 % yhtiöii vuosi- voiton jäännöksestä, sen jälkeen kuin siitä on ei`otettu 7 °/o:n osinko ja enintään 30 °/'o kuniiille. Tämä ehdotus merkitsee ylärajassaan iiykyään n. 50 milj. mai.kan vuotuista käyttämistä puheena olevaan tai`koitukseen. Kun ehdotettuun vakuutukseen tarvittavat yleiset vai`at ensimmäisten 10--15 vuoden aikana ovat pienemmät kuin tarkoitukseen ilman budjettivarojakin olisi kä}'tettävissä, joten sanottuja varoja aluksi huomattavast,i säästyy, ja kun laskelmien mukaan valtion varoista suoritettavat kustannukset eivät myöhem- minkään kohoniie yli 200 milj. mai.kan eivätkä siis tule ylivoimai- siksi edes nykyisen mittapuun mukaan ai`vosteltuna, täytynee kat-
12 NiiLO A. MANNio
soa, että meillä `'altiotalouden kaniialta on riittävät edellyt}'kset puheena olevan vakuutuksen järjeslämiseen. Samaa on sanot,t,ava kunnille koituvasta rasituksesta. M`'ös vakuutusmaksut on suh- teessa tuloon suunniteltu alemmiksi kuin useimmissa muissa maissa, joten nekään eivät kä}'ne liian i.askaiksi, vaikka iialkka- }r. m.
tulot pieneläjillä ovatkin meillä alhaiset.
Suunniteltaessa lakimääi`äistä vaiihojen ja työkyvyttömien huolt,oa seuraa edellä mainituista periaatteista, että tämä huoito oii pyrittävä järjestämääii pääasia]lisesti vakuutusperi- a a t t e e n nojalla siten, että pääosa huoltoon tai`vittavista varoista kerätään vakuutetuilta itseltään. Täten toteutetaan taloude]li- sesti ja moi`aalisesti tärkeä säästämispakkoperiaate, mikä ilmenee siinäkin, että jokajsen vakuutetun vakuutusmaksut viedään hänen omalle tililleen, joten hänen eläkkeensä suuruus tältä osalta riippuu hänen suorittamistaan maksuista. Kun tätä tietä ei kuitenkaan voisi saada riittäviä varoja eläkkeitä vai`ten, on niitä täydennettävä yleisillä varoilla. Tässä tä}'dennyksessä ei kuitenkaaii ole mentävå niin pitkälle, että järjeste]mä kadottaa vakuutusjärjestelinän luonteen.
Erittäin vaikeasti ratkaistava kysymys on vakuutuksen u 1 o t- t u v a i s u u s. Sääntönä muissa maissa on, että vakuutus ulottuu vain palkkatyöntekijöihin. Ainoastaan Ruotsissa ja eräissä Sveitsin kanttooneissa vakuutus ulotetaan kaikkiin kansalaisiin sekä Tans- kassa kaikkiin vähävaraisiin kansalaisiin. Suomessa, jossa on paljon itsenäisiä pieriyrittäjiä, vai.sinkjn pienvilje]ijöitä, joiden taloudel- linen asema usein on yhtä heikko kuin palkkatyöntekijäin, on kansan- vakuutus mei]1ä katsottu luoiinolliseksi, ja sille kannal]e asetuttiin myöskin vuoden 4928 esityksessä eduskuniialle, jolloin lain alai- siksi ehdotettiin kaikkia 21 vuotta vanhempia henkilöitä. Vakuu- tuksen ulottaminen heti alussa näin laajalle alalle kohtaa kieltä- mättä sekä taloudellisia että teknillisiä vaikeuksia, jotka osittain voitaisiin välttää rajoittamalla soveltamisalaa siten, että itsenäi- sistä }'i`ittäjistä vain ammatissa toimivat i)äähenkilöt tulisivat lain alaisiksi. Itse asiassa tulisikin työkyvyttömyysvakuutuksen koh- distua vain henki]öihin, joiden työkykyä käytetään taloudellisesti tuottavaaii työhön. Ei olisi tarpeellista ulottaa vakuutusta myös- kään määrätyn tulorajan yläpuolella oleviin henkilöihin, koska he
SOSIALIVAKUUTUS HUoLTOMUoTONA 13
ainoastaan poikkeustapauksissa saattavat tulla myöhemmin siksi vai.attomiksi, ett,ä tarvitsevat tällaisia eläkkeitä. P\'äiden i)erustei- den nojalla voitaisiin lain alaisiksi tulevien luku rajoittaa al]e mil- joonan henkilön.
Komitea on kuitenkin katsonut voitavan heti ottaa täyden askeleen, joten puheena oleva vakuutus tulisi ulotettavaksi kaikkiin 18 vuotta täyttäneisiin kansalaisiin, riipi]umatta heidän talous- kunta-asemastaan ja tuloistaan. Myöskin naimisissa olevat naiset
•on katsottu siten voitavan itsenäisesti vakuuttaa. Vakuutuksen ulottamista myöskin pei.heessä toimiviin 4.8 vuotta täyttäiieisiiii lapsiin on puollettu sillä, että ne säännön mukaan kuitenkin myö- hemmin tulevat vakuutuksen alaisiksi ja että on vain eduksi, että he mahdollisimman aikaisin alkavat säästää varoja eläkettään varten. Työmai'kkinoilla saattaisi myös syntyä epätasaisuutta, jos nuoret työntekijät olisivat toisessa asemassa kuin aikuiset. Nai-
misissa olevia naisia taas on vaikea jättää ulkopuolelle, koska he jo ennen naimisiin menoaan ja myöhemmin mahdollisesti leskeksi jouduttuaan joka tapauksessa olisivat itsenäisesti vakuutettavat.
Lisäksi antaa uusi avioliittolainsäädäntö naiselle avioliiton aikana- kin suuren taloudellisen itsenäisyyden. Suurituloisiin nähden taas on oltu sitä mieltä, että heistäkin osa voi aikanaan tulla tarvitse- maan eläkettä ja että vakuutuksen ulottaininen heihin tuottaa vakuutuslaitokselle etua. Kun eläkeiäksi on suunniteltu 65 vuoden ikää, tulisi tällaisten perusteiden mukaan vakuutettaviksi arviolta 1 760 000 henkeä. Tällöin on otettu huoinioon vain 18-55 vuo- tiaat henkilöt, jotka tullessaan lain alaisiksi ovat työkykyisiä.
Henkilöt 56-65 vuosien välillä jäävät odotusajan vuoksi aluksi lairi ulkopuolel]e. Seuraus siitä, että vakuutus u]otetaan kaikkiin kansalaisiin on, ettei meidän oloissamme voida ainakaan alkuaikoina edes vakuutusjärjestelmän avulla saada käytettäväksi niin paljon vai`oja, että eläkkeillä voitaisiin turvata edes vaatimaton toimeen- tulo. Eläkkeiden tulisi tällöin nim. olla noin 3--4 000 markan suu- i'uisia, mikä on keskimääräinen köyhä-inhoitokustannu; täyshoidok- kia kohden vuodessa.
Vakuutusmaksujen määräämisessä ei`ikoisesti alkuaikoina laiti voimaantultua on nim. oltava vai.ovaisia, koska nykyinen suku- polvi, samalla kuin se vakuutuksen avulla tulee kooiineeksi varoja
14 NiiLo A. MANNio
vanhuksien ja työk}'v}'ttömien huoltoa varten vastaisina aikoina, myöskin nyk}'isenä aikana kustantaa sanotuii huollon pääasialli- sesti köyhäinhoidon muodossa. Tätä kaksinkertaista rasitusta on p}Tittävä lieventämään siten, että vakuutusmaksut aluksi ovat pie- nempiä ja kohoavat vasta sitä iiiukaan, kuin vakuutussuoritukset, saavat laajemmat mittasuhteet. r\'oudattaen tässä suhteessa eräiden muiden maiden esimerkkiä oii suunniteltu vakuutusmaksujen asteittaista korottamista siten, että ensi aluksi kannettaisiin `'ain 1°/o tuloista, kuitenkin siten, että vähimpänä maksuna olisi 50 markkaa ja suurimpana 500 markkaa. Tämä prosenttimäärä olisi seui.aavan k}'mmenvuotiskauden 2 ja sittemmin 3 °/o. Maksun minimi nousisi samoin 75:een ja 100 markkaan sekä maksimi 750 ja 1000 markkaan. Vakuutettujen luvun ja vakuutusmaksujen todennäköinen kehit}'s ilmenee seuraavasta taulukosta.
Toiscn heiikilön palkkatyössä olevan vakuutusmaksun olisi työnantaja velvollinen p i d ä t t ä m ä ä n palkasta. Siten on tah- dottu tui`vata vakuutusmaksuj en saanti varsinkin liikkuvilta tilapäis- työntekijöiltä, joilta m. m. verotuksesta saadun kokemuksenmukaan muuten olisi vaikea maksuja saada. Muista tuloistaan suoi`ittai- sivat työntekijät, kuten muutkin vakuutetut, vakuutusmaksuii kunnallisverojen yhteydessä.
Työntekijäin vakuutusmaksuista suoi`ittaa työnantaja yleensä osan ja tavallisesti puolet. Tämä osuus on meillä suunniteltu lisät- täväksi työntekijän maksuun, ja se tekisi 1/4 pidätettävästä palkka- määrästä. Työntekijöiden vakuutusmaksueläkkeet tulevat siten ne]jännestä suuremmiksi kuin itsenäisten eläkkeet. Työnantajan osallistumista vakuutusmaksuihin puoltaa sekin seikka, että työn- antajat vastaavasti vapautuisivat köyhäinhoitolain 5 §:n mukaan heille kuuluvasta elatusvelvollisuudesta, jos eläke jo tui.vaa työn-
SOSIALIVAKUUTUS HUOLTOMUoTONA 15
tekijän toimeentulon. Siinä tapauksessa taas, että työnantaja elät- tää työntekijänsä, suoi`itetaan vakuutuseläke työnantajalle.
Vakuutusmaksuihin i)erustuva vanhuuseläke itsenäiselle heiiki- lölle, joka olisi maksanut 50 000 mai.kan vuosituloista edellä sano- tun maksimivakuutusmaksun 47 vuoden aikana, mitä käytännössä tosin harvoin esiintyisi, olisi noin 10 700 mai`kkaa. Minimiva- kuutusmaksun i)erusteella tulisi eläke olemaan 1/io tästä määrästä.
Vakuutusmaksuprosentin kohotessa myöhemmin nousisi m}'ös eläke saavuttaen suui`imman mahdollisen määi`änsä 1 000 markan maksujen perusteella 47 vuoden aikana, jolloin eläke olisi 14 500 markkaa. Havainnollisina esimerkkeinä mainittakoon vielä, että eläke itsenäiselle henkilölle 15 000 markan tuloista maksujen nojalla muodostuisi alla mainituissa tapauksissa seui.aavaksi markoissa laskettuna.
Eläke, jonka itsenäinen henkilö saa maksujen nojalla 15 000 markan tuloista 1-3 ja 3 °/o:n mukaan.
Toisen työssä olevalle tulisivat eläkkeet, kuten edellä sanottu, ole- maan kussakin tapauksessa neljännestä suui`emmat. Näistä mää- i.istä voidaan suunnilleen päätellä, minkälaisiksi eläkkeet vakuutus- maksujen iiojalla muodostuvat.
Vakuutettu ei olisi oikeutettu eläkkeeseen, jos vakuutustapah- tuma sattuu lyhyen ajan jälkeen hänen tultuaan vakuutetuksi, vaan tässä suhteessa vaadittaisiin määi.ättyä o d o t u s a i k a a.
Tämä aika on suunniteltu vanhuuseläkkeeseen nähden 10 vuodeksi ja työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden 3 vuodeksi.
Vanhuuseläkkeen saisivat k`dikki 65 vuotta täyttäneet ja työ- kyvyttömyyseläkkeen henkilöt, jotka ovat menettäneet niin suuren
16 NiiLo A. MANNio
osan t}-ök}-v}'stääii, etteivät he enää voi huolehtia itsest,ään voi- miaan ja kykyjään vastaavalla työllä.
Jos vakuutettu kuolee, ennenkuin vakuutustapahtuma on sat- tunut, p a 1 a u t e t t a i s i i n hänen leskelleeii ja rintaperillisilleen, jos kuolinpesän varaL eivät nouse yli 100 000 markan, vakuutus- maksujen muodostama pääoma ilman korkoja, jotka jäisivät laitok- sen hyväksi. Siiiiä tapauksessa, että vaiiiaja ei jätä jälkeensä sanot- tuja omaisia, jäisi myöskin pääoma laitoksen h`.väksi. Kun tällä kertaa ei suurten kustannusten vuoksi ole katsottu voitavan jär- jestää erikoista leski- ja oi.povakuutusta, koi`vaisi edellä mainittu pääoman palautus jossakin määi.in tällaisen vakuutuksen puutteen.
Kun vain lyhyen ajan vakuutettuna ollut henkilö työkyvyttö- mäksi tai vanhaksi tullessaan on ennättänyt maksaa vain pieneii määrän vakuutusmaksuja, on vakuutusmaksueläkkeet suunniteltu k o r o t e t t a v i k s i määrättyyn minimiin, 400 markkaan, siinä tapauksessa, että ne vakuutusmaksujen nojalla eivät kohoaisi tähän summaan. Mahdollista on, että tätä minimiä voidaan korottaa.
Tämä vakuutusmaksueläkkeiden koi.otus poistuu vanhoihin nähden melkein kokonaan n. 40 vuoden kuluttua ja saavuttaa työkyvyttö- miin nähden jo n. 15 vuoden kuluttua suunnilleen pysyvän mää- ränsä n. 20 milj. mai.kkaa vuodessa. Korotukseii on arvioitu koi`- keimmillaan ollessaan vaativan noin 50 milj. mai'kkaa vuodessa, ja se oii katsottu voitavan kokonaan i`ahoittaa laitoksen omilla tai`koi- tukseen varatuilla vai'oilla, joiden pohjana olisi siihen heti alussa nykyisestä vanhuusvakuutusrahastosta siii`i`ettävä 100 milj. markan erä ja joihin vuosittain kerääntyisi lisävaroja korkotuloista ja palauttamattomista vakuutusmaksuista.
Jotta vakuutusmaksujen nojalla hankittujen pei`useläkkeiden määrää voitaisiin ainakin vähävaraisil]e jossakjn määi`in koi`ottaa, on tavallista, että vakuutusmaksueläkkeisiin lisätään erikoinen yleisistä vai`oista suoi`itettava 1 i s ä e 1 ä k e, jonka määi.ä i'iippuu siitä, miten suuriksi eläkkeet tahdotaan saada ja paljonko yleisiä vai`oja tarkoitukseen käyttää. Kun puheena oleva vakuutus vai.- sinkin niin laajana, miksi se nyt ehdotetaan, tulee vaatimaan verra- ten paljon yleisiä varoja, on suunniteltu lisäeläkkeet 1200, 1000 ja 800 mai.kan suui`uisiksi riippuen asuinpaikan kalleudesta. Lisäeläke
SOSIALIVAKUUTUS HUOLTOMUOTONA 17
maksettaisiin täysimääräisenä vain niille eläkkeen saajille, joiden omat tulot, niihin luettuina vakuutusmaksueläke, eivät kohoa yli 2 /±00, 2 000 ja 1800 mai.kan vuodessa. Eläkelisäys pienenisi tulojen suuretessa ja loppuisi kokonaan tulojen kohotessa keskimääi`in 4800, 4000 ja 3 600 markkaan. Vakuutusmaksueläke on tällöin sisäll)ttett}' tuloihin, koska se suui.empituloisille muodostuu siksi suui.eksi, että eläkelisäys on tarpeellinen vain vähässä määi'ässä tai kokonaan aiheeton. Jotta ylimenokausi tulisi vähemmän jyrkäksi, annettaisjin lisäeläkkeestä aluksi vain puolet, kymmenen vuoden kuluttua se alkaisi kohota 10 °/o:lla vuodessa saavuttaen täyden määrän 20 vuoden kuluttua.
Kuten aikaisemmin, on nytkin suunniteltu, että lisäeläk- keestä keskimääi.in 1/4 jäisi kuntien suoritettavaksi, koska kuntien köyhäinhoitomenot vakuutuksen kautta pienenevät otaksuttavasti paljon suuremmallakin määrällä, kuin mit,ä näin tulisi kuntien vas- tattavaksi. Lisäksi kunnat olisivat velvolliset hakemuksesta suoi.it- tamaan vakuutusmaksut minimimäärän mukaan sairauden tai muun sellaisen tilapäisen syyn vuoksi maksukyvyttömien puolesta.
Yleisistä varoista menevät apurahat kohoaisivat eri vuosina arviolaskelmien mukaan seuraavalla sivulla olevan taulukon osoit- tamiin summiin.
Pakolliseen vakuutukseen voidaan liittää v a p a a e h t o i n e n v a k u u t u s, jonka avulla saadaan varsin huomattavatkin eläk- keet. Maksamalla pakollisten maksimivakuutusmaksujen lisäksi suurimmat mahdolliset vapaat maksut eli 2 000 markkaa vuodessa voidaan päästä yli 50 000 markan eläkkeisiin. Kun tässä vakuu- tuksessa lisäksi kuoleman sattuessa ennen vakuutustapatumaa pääoma korkoineen palautettaisiin kuolinpesälle tai muutettaisiiii leskelle ja lapsille tulevaksi elinkoi`oksi, näyttää o]evan edellytyksiä, että paremmin palkattu työväki ja keskiluokka voisi käyttää hyväkseen tätä vakuutusta, koska se myös hallinnon halpuuden vuoksi tulee edulliseksi.
Vaikka puheena oleva vakuutus on valtiovallan pakollisesti järjestämä, tulisi vakuutuslaitos toimimaan hallinnollisesti ja taloude]lisesti autonoomisena, joskin valtioneuvosto ja edus- kunta tulisivat asettamaan laitoksen hallintoelimet. Tämä onkin
2
18 NiiLO A. MANNio
Yleiskatsaus apurahoihin yleisistä varoista, milj. mk.
täiikeätä, jotta laitoksen toiminta voitaisiin järjestää riittävän joustavaksi ja jotta vakuutetut tuntisivat laitoksen omakseen.
Laitokselle ehdotetaan siii`rettäväksi nykyinen noin 600 milj.
mai.kan suuruinen vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuutusrahasto, jonka pääosa muodostaisi laitoksen pysyvän pohjarahaston. Kun laitokselle myöhemmin vakuutusmaksujen ja koi`kojen kautta tulisi keri,ymään useihin miljardeihin nousevat rahastot, tulee niiden sijoituksella olemaan huomattava taloudellinen merkitys. Sij.oitusta tulisivatkin hoitamaan erikoiset asiantuntijat, ja sijoitusmuodosta on lakiin otettu vei`i`aten yksityiskohtaiset säännökset. Pääasialli- sesti pyi.itään siihen, että nämä varat edelleen jäisivät palvelemaan talouselämää.
SOSIALIVAKUUTUS HUOLTOMUOTONA 19
F.dellä on voitu vain muutamin yleispiirtein hahmoitella suun- niteltavana olevan vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuutuksen rakennetta. Sitä tultaneen yhteiskunnaii vähävai`aisten taholla pitämään liian niukkana ja varakkaiden luokkien taholla taas ehkä raskaana. Suunnitelma on joka tapauksessa mahdollisimman luo- tettavien laskelmien nojalla rakennettu taloudellisesti kestäville perusteille. Jos suunnitelma tässä muodossa toteutuu, jää sen täy- dentäminen ja laajentaminen niiden myöhempien kokemusten varaan, joita saadaan ]aitokseii toiminnasta ja kansamme vas- taisesta taloudellisesta kantokyvystä.
TyöTTÖMyyspoLITIIKKn jfl sUHDnNNE~
KEHITys SuoMESsn Jfl RuoTSISsfl.
Esitelmä, jonka Kansantaloudellisen Yhdistyksen kokouksessa tammikuun 27 p:nä 1936 piti
Art].ur Monigomery.
Suomen ja Ruotsin työttömyyspolitiikka äskeisen lamakauden aikana oli yleensä sangen ei`ilaista. Tosin oli siinä eräitä yhtäläi- syyksiäkin. »Työlinjallat), vai`atöiden järjestämisellä, oli molem- missa maissa tärkeä sija, ja myös näissä töi5sä maksettavien palk- kojen määräämisperiaatteissa oli paljon yhtäläisyyttä. Mutta todel- lisuudessa olivat kuitenkin erilaisuudet vielä huomattavammat.
Yksinkertaisimmin voidaan asia ilmaista sanomalla, että Ruotsin työttömyyspolitiikka oli paljon vapaamielisempää ja avokätisempää kuin Suomen. Jos katsotaan asiaa suhdannekehityksen kannalta, voitaisiin lähinnä luonnehtia tilannetta niin, että sen sijaan, että Ruotsin työttömy}'spolitiikka tuntuvasti vaikutti ostokyvyn säilyt- tämiseen työntekijäin keskuudessa, ei Suomessa noudatettu poli- tiikka pannut paljoa esteitä palkkatason alenemisen tielle, vieläpä voidaan ainakin suui.ella osalla lamakautta sanoa sen pikemmin edistäneen tarkistusta alaspäin, työkustannuksien vähentämistä.
Koko lamakauden ajan p}'rittiin Ruotsissa siihen, ))ettei sään- nöllisen talousarvion puitteissa valmistettavia yleisiä työtilaisuuk- sia vähennettäisi, vaan päinvastoin lisättäisiin». (S. 0. U. 1934:44, s. 22). Myönnetyt määi.ärahojen lisäykset olivatkin sangen huo- mattavat. Kun määrärahojen finanssivuonna 1929-30 ilmoi- tettiin vastaavan noin 88 milj. kruunua, oli summa vuonna 1931 -32 noussut noin 142 miljoonaan ki`uunuun. Samanaikaisesti li- sättiin myös työttömyysmäärärahoja suuresti. Suomessa sitä vastoin oli politiikka osittain toisenluontoista. Säännöllisiä työ-
TVöTTÖMYVSPOLITIIKKA JA SUHDANNEKF.IIITVS SUOMESSA JA RUOTSISSA 21
määi.äi.ahoja supistettiin täällä hyvin tuntuvasti. Ei.äässä vuonna 1932 julkaistussa komiteanmietinnössä mainitaan, että vuosien 1931 ja 1932 menoai`vioiden työmääi.ärahoja oli supistettu yhteensä noin 500 miljoonalla markalla. Toisaalta tosin työttömyyden tor- jumiseen käytettäviä ei`ikoismäärärahoja tuntuvasti korotettiin, mutta se ei voinut korvata muiden työmäärärahojen supistamista.
Siten Suomen työttömyyspolitiikka sai toisenlaisen, resti`iktiivi- semmän luonteen kuin Ruotsin. Kunnallisen avustuspolitiikan tarkempi tutkiminen olisi varmaankin omansa vielä korostamaan tätä erilaisuutta.
Periaatteessa olivat tosin molempien maiden ei`oavaisuudet vähemmän silmäänpistäviä kuin tosiasiallisessa politiikassa. Kum- mallakin taholla kannatettiin, kuten sanottu, työlinjaa ja samoin oltiin yksimielisiä siitä, että' vai`atöissä `maksettavat palkat oli määi`ättävä jonkin veri`an a]emmikbi kuin vapailla markkiiioilla iriaksettavat palkat. Mutta vai`atöiden rinnalla o]i suoi`anainen t)röttömyysavustuskin Ruotsissa tärkeänä tekijänä. Eri syistä osoittautui, että vai`atöitä. ei voitu järjestää muuta kuin osalle työt- tömistä, ja täydentävänä keinona .otettiin käytäntöön työttömien suoranairien avustaminen. Suomessa olivat vaikeudet samanlaiset, mutta siitä huolimatta koeLettiin niin kauan kuin mahdollista välttää suoi`anaiseen avustukseen turvautumista. Kokonaan ei tätä keinoa tosin voitu välttää, mutta sillä oli -kuitenkin paljon pie-
nempi merkitys kuin Ruotsissa.
Mitä sitten tulee varatöissä maksettuihin tosiasiallisiin palkkoi- hin, nekin tulivat lähiiinä työmai'kkinain organisation ei`oavaisuuk- sien johdosta kehittymään sangen ei.i tavoin. Ruotsissahan työ- väenjärjestöt ovat hyvin voimakkaat, ja joukkotyösopimukset vaikuttivat suuresti niihinkin suuntaviivoihin, joita vai`atöiden palkkoja määrättäessä noudatettiin. Yleensä tämä työmarkkinain organisatiö suuresti vaikutti siihen, että palkkataso pysyi jossain määi'in vakavana. Tästä säännöstä ilmeni tietenkin koko joukko paikallisia poikkeuksia, mutta suurin piirtein katsoen palkkajäi`jes- telmän jyrkkä alaspainaminen kuitenkin tuli ehkäistyksi.
Suomelta puuttui huomattavassa määrässä tällainen työ- markkinain kiinteä oi.ganisatio. Ammattiyhdistykset olivat yleensä heikkoja ja joukkotyösopimuksia oli sangen vähän käytännössä.
22 ARTHLTR MONTGOMERv
Vuoden 1930 tapaukset olivat vielä omansa edelleen vähentämään ammattiyhdistysten mei'kitystä, ja näissä oloissa tuli palkkatason a]entamisen mahdollisuus paljon suui`emmaksi kuin Ruotsissa.
»Vapaiden mai.kkinain palkat» eivät olleet erikoisen vakavia, ja ne tai.josivat hyvin epävarman ohjeen varatöiden palkkoja määrät- täessä. Tosiasiallisesti varatyöpalkat usein vetivät mukanaan vapai- den mai`kkinain palkat ja tulivat siten jossain määrin määi`ää- mään palkkatason.
On tosin sangen vaikeata veiTata työpalkkojen kehitystä lama- kauden aikana Suomessa ja Ruotsissa. Aivan erikoisen moni- mutkaiseksi tulee kysymys, jos koettaa selvittää i.ealipalkkojen tilaa, koettaa verrata palkkojen ostokyvyn kehitystä. Virallisen tilaston mukaan ovat elinkustannukset lamakauden aikana alentu- neet Suomessa jonkin vei`i.an enemmän kuin Ruotsissa. Tämähän on omansa jossain määi'in hämmästyttämään, koska Suomen valuu- tan ai.vo on alentunut enemmän kuin Ruotsin. Jätän kuitenkin tässä yhteydessä silleen kysymyksen indeksisarjojen verrattavuu- desta. Jo rahapalkkojen vertaaminen näyttää riittävän antamaan mahdollisuuden eräiden yleisten johtopäätöksien tekoon, vaikka onkin yleisesti tunnettua, että myös rahapalkkoja koskevat vertai- 1ut ovat hyvin häilyviä. Etenkin teollisuustyöväen palkkojen ollessa kysymyksessä on Suomesta toistaiseksi ollut käytettävissä vain sangen epätäydellisiä tietoja, jotka tuskin kelpaavat seikka- peräisten vertailujen pohjaksi. Mutta jonkinlaiset yleiset johto- päätökset ovat kuitenkin, kuten sanottu, mahdollisia.
Silloin ilmenee ensiksikin, että koko palkkajäi.jestelmää pui'is- tettiin Suomessa enemmän alaspäin kuin Ruotsissa. Suomessakin pysyivät kuitenkin teollisuustyöväen palkat, eräitä tuotannon- haaroja lukuun ott,amatta, suht e ellis e n hyvin paikallaan.
Mutta rakennustyöväen, maataloustyöväen ja metsätyöväen palkkojen alentamista ei sen sijaan mikään pidättänyt, ja ei`ilaisuus Ruotsiin veri`aten onkin tässä kohden erikoisen näkyvä. Kehitys on sitä silmiinpistävämpi, kun valuutan arvon aleneminen kultaan veiTaten jatkui Suomessa pitemmälle kuin Ruotsissa. Näiden olo- suhteiden mei`kityksen oikein ai`vioimiseksi vaadittaisiin paljori seikkaperäisempiä hintatilastollisia tutkimuksia, kuin mitä minulla on ollut tilaisuus suorittaa, mutta joka tapauksessa näyttää se
T¥öTTÖM¥VSPOLITIIKKA JA SUHDANNEKEIIITYS SUOMESSA JA RUOTSISSA 23
johtopäätös oikeutetulta, että ainakin ei.äät vientiteollisuuden haai`at suuresti hyötyivät tilanteesta. Kilpailevien ruotsalaisten osalta ei tilanne ollut yhtä edullinen. Sekä valuuttasuhteet että palkkataso olivat omansa tekemään Ruotsin teollisuuden aseman kilpailun kannalta heikommaksi kuin Suomen. Mutta toisaalta palkkojen kehitys Ruotsissa vaikutti sen, että Ruotsin työväen- luokan ostokyky säilyi paremmin kuin Suomen. Tätä ostokykyä arvosteltaessa on tosin otettava huomioon paitsi niitä työläisiä, jotka nauttivat noita suhteellisen hyviä palkkoja, myös ne, jotka - ei.äissä tapauksissa kenties juuri noiden suurien palkojen vuoksi - olivat ilman työtä. Eikä voida tietenkään ilman muuta pitää työväestön ostokyvyn kehitystä koko maan yleistä ostokykyä kuvastavana. Tämä kysymys kokonaisuudessaan vaatisi hyvin seikkaperäisen selvittelyn. Käytettävänä olevat tosiasiat näyttä- vät kuitenkin selvästi osoittavan, että Ruotsissa noudatettu poli- tiikka paljon suuremmassa määrässä kuin Suomen politiikka pyrki myös ylläpitämään yleistä ostokykyä maassa. Siten Ruotsin poli- tiikka tuki suhteellisesti enemmän kotimarkkinateollisuutta kuin Suomen, kun taas vientiteollisuus siellä joutui etenkin työkustan- nuksiin nähden jonkin verran epäedullisempaan asemaan kuin Suomessa. On selvää, että on otettava huomioon muitakin tekijöitä kuin edellä mainitut vei`rattaessa teollisuuden asemaa Suomessa ja Ruotsissa, m. m. on kiinnitettävä huomiota kauppa- ja tulli- politiikkaan, mutta se ei nähtävästi muuta sitä yleistä johto- päätöstä, että vientiteollisuutta suosittiin Suomessa suhteellisesti enemmän kuin Ruotsissa, kun taas kotimai`kkinateollisuus oli viimeksi mainitussa maassa edullisemmassa asemassa.
Sitä politiikkaa, jota Suomessa suurin osa lamakauden aikaa oli noudatettu, muutettiin jossain määrin vuoden 1932 loppu- puolella, vaikka muutoksen vaikutukset tuntuivat vasta vuonna 1933. Tällöin lähennyttiin jossain määi`in Ruotsin politiikkaa. Uusi ohjelma sisälsi sangen huomattavia lisäyksiä yleisiä töitä vai'ten varattuihin määrärahoihin, ja näissä töissä oli käytettävä vapaiden markkinain palkkoja. Aluksi oli ajateltu, että nämä uudet määi.ä- i.ahat suunnilleen vastaisivat niitä vähennyksiä, joita lähinnä edel- lisinä vuosina oli tehty, mutta asian jatkuvassa käsittelyssä niitä huomattavasti supistettiin, eivätkä ne siten vastanneet alkupei.äistä
24 ARTliuR MONTGOMERY
tarkoitustaan. Yleensä lienee s}.ytä otaksua, että uudet määrä- i.ahat tuskin aiheuttivat erikoisen merkitsevää muutosta tilantee- seen, vaikka ne synnyttivätkin jonkinmoista helpotusta.
Suomen ja Ruotsin työttömyyspolitiikan tosiasiallinen erilai- suus johtui vain osaksi ja tahtoisin sanoa vähäiseksi osaksi pei.i- aatteellisista näkökohdista. Ruotsin vuonna 1933 hyväksytty ohjelma oli tosin ei`äässä kohden jyi.kästi vastakkainen Suomessa vallitseville aatteille. Mutta Ruotsissa ennen vuotta 1933 nouda- tetun politiikan voidaan tuskin katsoa aatesisällöltään olevan nimenomaan vastakkainen Suomen politiikalle. Niiden välillä oli epäilemättä sikäli ei.oa, että Suomessa valtiotaloudellisilla näkö- kohdilla oli määi`äävämpi asema kuin Ruotsissa, kun taas sosiali- poliittiset näkökohdat joutuivat enemmän syrjään. Mutta ulko- naisista olosuhteista kuitenkin suui.essa määrin johtui, että tämä erilaisuus sai käytännössä niin laajakantoisen merkityksen. Asema oli lyhyesti sanoen sellainen, että Suomi oli rahataloudellisessa pui`istuksessa, jolle Ruotsissa ei ollut mitään vastaavaisuutta.
Lamakauden alkaessa oli Suomi sangen suui.essa määi.in riippuvai- nen ulkomaisesta pääomasta ja sillä oli huomattavia lyhytaikaisia ulkomaisia lainoja. Kansainvälisen luotonannon luhistuminen vuonna 1931 aiheutti sen vuoksi Suomelle aivan erikoisia vaikeuksia.
Valtiotaloudellisesti katsoen näytti jyrkkä säästäväisyyspolitiikka jotakuinkin välttämättömältä. Ulkomaista luottoa oli toistaiseksi melkein mahdoton saada, ja kotimaisilla pääomamarkkinoilla oli tilanne niin jännittynyt, että lainoja olisi voitu saada vain hyvin i.askailla ehdoilla. Viime kädessä olisi tietenkin keskuspankki voinut tarjota joitakin luottomahdollisuuksia, mutta siinäkin oli otettava huomioon se huolestuttava seikka, että valuutan ai`vo oli horjuva. Niin kauan kuin elinkeinoelämän lyhytaikaiset luotot ulkomailla olivat siksi huomattavat, olisi markan arvon pysyväisyyteen kohdistuvien epäilyksien kasvamisella helposti vQinut olla kohtalokkaat seuraukset. Tähän tuli lisäksi, että Suo- men näytti jonkin aikaa eteenpäin olevan melkein välttämätöntä säilyttää suui`i vientiylijäämänsä ja sillä tavoin kuolettaa lyhyt- aikaiset luottonsa. Osa ulkomaisia luotonantajia kiristi. maksua, ja epävarma valuuttatilanne vaikutti, että monet suomalaiset yi.i- tykset koettivat mahdollisimman nopeasti vapautua ulkomaisesta
TTÖTTÖM¥¥SPOLITIIKKA JA SUHDANNEKEHITYS SUoMESSA JA RUoTSISSA 25
velkataakasta, joka näytti tietävän .suui.ta tappionvaaraa. Näytti sangen toivottomalta yrittää näissä oloissa noudattaa sellaista politiikkaa, joka olisi pitänyt yllä maan palkkatasoa ja ostokykyä.
0li helpompi saada kannatusta politiikalle, joka näytti vähentävän vientiteollisuuden kustannuksia ja lisäävän sen kilpailukykyä.
Vapaamielisempi työttömyyspolitiikka o]isi kenties horjuttanut sitä valuuttamarkkinain epävarmaa tasapainoa, joka nyt onnis- tuttiin ylläpitämään, ehkäpä se olisi suoi.astaan tehnyt välttämättö- mäksi jyrkän valuuttasäännöstelyn ja osittaisen ulkomaisen mora- toi'ion. Vasta vuosien 1932 ja |933 vaihteessa voitiin nämä vaai'at katsoa olennaisesti torjutuiksi, ja politiikan muuttaminen tuntu- vasti vapaamielisemmäksi - enemmän kuin vuoden 1932 ohjelma merkitsi - olisi vai'maankin ollut mahdollinen toteuttaa. Mutta se olisi silloin tapahtunut ajankohtana, jolloin lamakausi jo oli saavuttanut pohjansa ja suhdanteiden kehitys taas oli käymässä ylöspäin.
Ruotsissa ei koskaan tai'vinnut taistella sellaisia rahataloudel- lisia vaikeuksia vastaan, joita nyt on kosketeltu, ja siellä oli sen vuoksi huomattavasti suuremmat mahdollisuudet noudattaa vapaa- mielistä työttömyyspolitiikkaa. Seuraus tästä oli, että Suomen ja Ruotsin politiikan ero tuli ,huomattavasti suurernmaksi, kuin miksi se otaksuttavasti olisi tullut, jos olisi voitu lähteä vähem- män erilaisista taloudellisista edellytyksistä.
Seuraa sitten kysymys, onko edellä kosketelluilla työttömyys- politiikan ja yleensä suhdannepolitiikan erilaisuuksilla ollut syvällistä vaikutusta suhdanteiden kehittymiseen kummassakin maassa. Tällaiseen kysymykseen on tietenkin aina hyvin vaikea vastata. Suhdanneliikkeethän ovat luonteeltaan ei'ittäin moni- mutkainen ilmiö, jossa monet ei`ilaiset tekijät ovat keskinäisessä vuoi.ovaikutuksessa ja jossa on epittäin vaikeata apvioida kunkin yksityisen tekijän merkitystä.. Mitä erittäinkin tulee vuoden 1931 jälkeiseen suhdanteiden kehitykseen, se on osittain tapahtunut sellaisten tekijäin vaikutuksen alaisena, jotka toivottavasti ovat luonteeltaan lähinnä tilapäisiä. i}Puntai`yhmän» maissa on valuutan arvon aleneminen kaikesta päättäen vaikuttanut hyvin paljoi}.
Tämän alennuksen turvin ovat asianpmaiset maat voineet harjoit- taa suhteellisen itsenäistä suhdannepolitiikkaa, ei aipoastaan ryh-
26 ARTHUR Mor`-TGOMF.RT
män ulkopuolella oleviin maihin, vaan jossain määrin myös siihen kuuluviin maihin nähden. Suomen ja Ruotsin valuutan arvo pun- taan verraten on siten vakiinnutettu sellaiselle tasolle, että se on tarjonnut sangen suui'en liikkumisvapauden. Tähän tulee lisäksi, että suhdetta puntaan ei ole määrätty sitovin säännöksin, vaan että eri keskuspankit ovat siinä kohden säilyttäneet toimintavapau- tensa.
Kun on arvosteltava suhdannepoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia, ei voida ilman muuta olettaa, että sellainen poli- tiikka, joka mahdollisesti on aiheuttanut suhdanteiden paranemista y h d e s s ä maassa, vaikuttaisi samalla tavoin myös siinä tapauk- sessa, että sitä sovellettaisiin toisessa maassa. Eri maiden talou- dellisessa i`akenteessahan on suuria eroavaisuuksia. Jossakin maassa voi ulkomaankauppa olla tärkeä tekijä, toisessa sen merkitys on sangen rajoitettu. Jollakin taholla on maatalous hyvin määrää- vässä asemassa ja teollisuuden suhdanneherkkyys on kenties suh- teellisen vähäinen, jossakin toisessa maassa voivat taas olosuhteet olla päinvastaiset. Suhdanneliikkeiden ankarin puristus ei sitä- paitsi aina kohdistu samoihin elinkeinoelämän osiin, vaikka tuotanto- välineitätuottavatteollisuudetyleensäkäi.sivätkinsuuresti.Toisinaan jää maatalous pulan ulkopuolelle, joskus taas maatalouspula vielä kärjistää teollisuuspulaa. Kun näin monivivahteinen ilmiö on kysy- myksessä, ei voida odottaa, että samanlaiset toimenpiteet aina johtaisivat samaan tulokseen. Sellainen politiikka, joka jossakin tapauksessa on vienyt tulokseen, voi toisessa tilanteessa osoittautua sopimattomaksi. Se, mikä sopii yhdelle maalle, ei sovi yhtä hyvin toiselle, ja on ajateltavissa, että suhdanteiden pai'anemista voidaan
•auttaa aivan erilaisin keinoin. On mahdollista, että niissä ei`ikoi- sissa oloissa, jotka Suomessa vallitsivat äskeisen lamakauden aikana, i`esti.iktiivinen politiikka loi parhaan perustan suhdanteen pai`ane- miselle. On myös ajateltavissa, että Ruotsissa vapaamielisempi politiikka vei varmemmin päämäärään. Mutta kaikesta huolimatta näyttää kuitenkin luultavimmalta, että Suomen ja Ruotsin talou- dellisissa edellytyksissä oli i'iittävästi yhtäläisyyttä, jotta nouda- tetun suhdannepolitiikan ja sen vaikutuksien vei`taileva selvittely voi antaa mielenkiintoa hei`ättävän tuloksen.
Ei ole tarkoitus tässä seurata taloudellista nousukautta nyky-
