4Lau
KANSANTALOUDELLINEN AIKAKAUSKIRJA
KANSANTALOUDELLISE'N '.YH.DISTYKSEN.
JULKAISEMÅ
I NIDE 46. VUOSIKERTA
HELSINKI 1950
Kansantaloudellinen Aikakauskirja 1950
(Yhteiskuntataloudellisen Aikakauskirjan 46. vuosikerta) Ilmestyy neljänä niteenä. Tilaushinta 300 mk.
TOIMITUS:
A. E. TUDEER REINO ROSSI
päätoimittaja toimltu88ihteerl
LAURI O. a£ HEURLIN MATTI.LEPPO B.R. SUVIR.ANTÅ MIKKO TAMMINEN. KLAUS WARIS
r o i. m i f u * s c n o s `o t. f c .. Suomen Pankin taloustieteellinen tutkimuslalto..
Klrlikokatu 14.-- Aikak.uSHBan k o n 1 f o r t. ..
Sanoma Oy:n kidapainon konttori. LudvlgLnk. 4-.
SISÄLLYS:
Ki.ÅusWAi`is: Taloudellisen tasapainon illuu-
-S I 0.
MATTi LEppo: Finanssipolitiikkamme tänään ja
h u o m e n n a.
T.JUNNiLA: Inflaation vaikutus tulon jakau- REiNo Rossi:
SEPPO OJÅLA:
n®
tä» ja »näkymättömästä»
s e s t ä.
oj
at
Se
st
va]tionrautateiden ntekijäin palkkojen ä vuosina 1939-1948.
KIRJALLISUUTTA: Unto Vii`tanen: Suomen teollisuuden kus-
tLa.nunhi;tue.nri:,akinnfieTifig4taj|:as::e#at|?.F.s:nt:iåispji:rtåi:äo(to.se¥i 5ås.s3::iik:ö4gid|ogt4u7S(tMuå:i,P::F;:):te|mäEisiAjaB:ägTä¥h::i?il:::::
kaal#ån.:gååii:åtui:i,i.raafhTi:::li(nl..iaEinTå;:oivJä.hitntäjå=a*å::
Eeahnanri::d(JoasakkakroMRoarii:r.SteEn;gT|hie:rhyåfuGma=eåra;?Economic
Kertomus Kansantaloudellisen Yhdistyksen toiminnasta vuonna
1949.gt"Stam Stmä. m(ggä
hangall{gtia"lltguutta on oLmaSSat pääg¢e *ork¢ampt
kmg&lltmri gttit'gtpg tiarttumaan ja kuRotStama&n.
T ä tosiasia oli niiden kansalaispiirien toimintaohjeena, jotka 6o vuotta sitten perustivat
KANSALLIS-OSAKE-PANKIN suomalais- kansallisen talous- ja sivistyselämän tueksi. Kuluneet kuusi vuosikymmentä ovat selvästi osoittaneet: miten
hedelmöittävästi suomalainen rahalaitos pystyy edis- tämään kansallisia sivistyspyrintöjä.
Suomicilaise/i SiviStymistön Panhh./ oM 6o uuoden ajciM ollut
]OHTAVA SUOMALAINEN SUURPANKKI
UNITAS ilmestyy suo- men-, ruotsin- ja englanninkie- lisenä. Saatava- na kaikista Yh- dyspankin kont-
i=b-`
/', ,', ,,
on pankkitoiminnassa ratkaisevan tårkeätä. Siitä riippuu pankin kyky palvella asiakkaitaan sekä nåiden omaksi että koko kansantalouden parhaaksi.
Osoit.uksena siitä, kuinka kiinteästi Yhdyspankki seuraa taloudellista kehitystä maassamme, on
)'
UNITAS, Su'omen talouselämää valaiseva neljån- nesvuosijulkaisu, joka on ilmestynyt jo 21 vuotta.
gh#oSo;SSaddÅohhj
Suomen vanhin talletus- ja liikepankki.
Perustettu vuonna 1862.
TALOUDELLISEN TASAPAINON ILLUUSIO.
Kirjoittanutl Kl,aus Wai'is.
Kysymystä taloudelliscsta tasapainosta on viimc vuosina yhä cnemmän i)ohdittu niin kansantaloudel]isissa tutkimuksissa kuin t,a]ouspolitiikasta käyd}-ssä keskustelussa. Liekö niin, cttä tuo tasapaino on saanut jonkinlaisen ))kadot,etun paratiisinJ) hohteen, johon mielel]ään ajatuksiss:` palataan ja jota myös uudelleen tipätoivoisesLi tavoitellaan. Emme l,osin voi historiasta ]öytää absoluut,tisia tasapainotiloja - kaikkein vähitcn ovat 1920- ja 4930-Iuku o]leet tasapainoisia. Viime vuosien tasapainohäii.iöiden rinnalla silloisct järkytykset - suurta maailmanpulaa lukuun ott,ani{`tta - kuitenkin nyt t,uiit,uvat irielko sicdettäviltä. .Ja vaikka Lasapainon Läytyykin jäädä s;iav`ittamattoinaksi, on sen illuusio. kuit,enkin `'arsin s()i)iv{`, jt)])a [arpeellinen ohjenuora ta]ouspo]it,iikalle.
Ansio siitä, ett,ä tasapai]ioanalyysille n}'ttemmin on saatu jonkin veri'an numerol]ista i)ohjaa, koit,uu lähinnä kansantulo- ]askelmien kehitykselle. YriLän scura:iv{issa cräin esimei`kein va- ]aisLa, ]niten tällaisia laske]mia on käytel,ty keskusLell,aessa ta- loudelliscsta tasapainosta ja mitä johtopäätöksiä niiden perusteella
\roidaan t,ehdä -Lai mitä niistä ei voida saada esiin.
Lähinnä on tarjo]la mahdollisuus vertailla tutkitt,avana olevan
\,.uoden - scn ]yhempiä perioodejahan ei kansanLulolaskelmissa ]iiei]lä o]e käyLeLt}' -~ ja jonkin »t€`sapainoisena» pidetyn vuoden ]{ansantu]on jakaantumista komponentteihinsa. Vai`sinkin kiin- L Kan§antaloudellisen Yhdistyksen I{okouksessa joulul{u`in 28 päivänä 1949 pitlet}.n esitelmän m`ikaan.
4 l{I,,\US \\'.\Jtls
nostavaL tässä yhte}rdessä hyödykkeiden tuot,annon ja niiden käytön jakaantuminen ku]ut,ukseen ja sijoitustoimintaan sekä toiselta puolen rahatu]ojen jakaantuminen eri tuotannontekijöille.
Sopivana vertailukohtcena voidaan meidän oloissamme ehkä pitää vuoden 1938 kansantuloa: Viimeiset laske]mat kansaii- tu]ostamme ovat taas saatavissa vuodelta 1948 yliakLuaari Ej7m fJ. £c{zt7.L./cm kirjoituksesta Bank of Finland Monthly Bul]etini]i iiumerossa 7-8, 1949. Seuraavat asetelmat onkin ]aadittu mai- r)it,ussa ]{].rjoituksessa esitettyjen lukujen perustee]Ia.
Suomen kansant,ulo vu,o.sim 1938 ia ]948.
1938 ml`,l.mk O/o Briittokansi`ntulo markk. hint. 3:r).39 i()o.o Tuontiylijäämä ..
194 8 Kerroin mi.d.mk ?;o v:sta l938 397.31 98.3 11.2
7.02 1.7
Käytet.tävissä yhtcensä 3539100.0 404.33100.0 11.4 Kotimainen kulu.t.us .. . 27.07 76.5 275.61 f>8.2 10.2 Kot.imainen l)ruttoinvestointi 7.99 22.6 116.55 28.8 14.6 Sotakorvaukset .. 12.17 3.0
Vientiylijäämä . 0.:}:} 0.9
KäytcLty ylilceiisä 3530100.0 J04.`33100.0 Pa1klt
Yksityistcn yi`iltäjänlu]ot . . Vuokrat ji` koi.ol ..
Yhtiöidcn tuloL . .
välilliset \,el.ot (./.sjbv.) .'.
Poistot.
Nettoluolt]notto u]komailta (tai ulkom. saatavan väh.) . .
189.33 77.11 18.()4 25.19 60.09 27.55
7.02 1.7
Tulot yhtc(`nsä 35:.39 100.0 tl04.33 1()0.0 11.4
t'limmässä asete]massa ]iähdään ehkä (msiirmiäisL`]{si `.ei.raten
>uuren iuoni,iy]ijäämän `J'uod(m 1948 kohda]]a ]jsäiinee]i käytettä- vissä o]Ieid(m hyödykkej-den määrää. Tämä ei merkitse sitä, etLä huoltomii`c (tljsi i]yt enenimän kujn ennen sotaa riiiipuvaincii tuonriisi€`. Päir`vastoin osoitt,avaL ti]astot, että bruttokansan- tu]osta iuoni,i o]i vuor]iia 49Å£ va,in 17 °/o, kun s(? vuonna 1938 oli 26 °/o. I\Tämä ]uvut riäyl,LäväL rjuhuvan scii puolesta, ett,ä ullmmaanl{aupan merkit,ys olisi t,.untuvasti vähentynyL kansan- taloudesscainme. Vaikka näiii ]icncckin tapahl`inul,, on suuiita
TÅI,OUDl.;l.LIS13N TASAPÅINON II.I.UUSIO
t,odennäköisesti liioitellun voimakas johtuen vuodcn 1948 suh- teellisen i)aJha.isistc?.j.)j_Ja=l`¥`T`L_L_€2|{_tiTs§£jsta vuoteen 1938 vei`i`attuna.
Sellaista tuonninenemmyyttä, jota vuosi 1948 Suomessa osoitti, on usein pidetty seurauksena kysynnän ja tarjonnan epäsuhteesta kotimaassa, tarkeinmin sa]ioen J)1iian suurest,a» ulkomaisiin tava- i`oihin ja palve]uksi"in kohdistuvasta kysynr]äsLä. Tässä tapauk- sessa olisi kuitenkin oikeampaa sanoa, et,iä ulkomaisen luoton ottaminen, joka tosin pääasiassa Lapahtui ede]lisinä vuosina, inuti,a voitiin realisoida tuontina suui`eksi osaksi vasta vuonna 1948, on o]Iul aiheena tuontiylijäämän syntymiseen. Sen esiin- i,ymistä ei kokonaisuuden kannalta voida pitää tasapainon ituutteena siten kuin esim. Ruotsissa, vaan pä].nvastoin i,asa- painoa ]uovana tekijänä. Tuoiitiy]ijäämän häviäminen vuonna
19/+9 on puo]estaan merkimyt vastaavaa Larjonnan vähennystä.
Tällainen tuontiy]ijäämä, jonka ylläpitäminen luotoilla ajan tniLtaan tieLysLi o]isi mahdotonta, näyttää antavan perustetta
\Jäittee]Ie, ctt,ä olemme »e]äneet yli varojcmme)). Y]i varojen elä- itiisestä voimme sananmukaisest,i puhua vain siinä tapauksessa, et,t,ä net,toinvesi,ojnt,i kansantaloudessa on ncgatiivinen, ts. pää- ttmaa kuluteLaan. Toisesta :`setelmasta huomai,aan kuitenkin, rttä bruti,oinvestoinnin osu`]s ka]isantulossa oli vuon]ia 1948 ijrosenttisesLi suurcmpi kuin vuonna 1938. Net,t,oinvestointia ei o]c laskei,i,u, mut,ta ko]mannessa asete]massa esiintyvä poistoerä :ijnakin olisi \Jähe,niiettävä bi`ul,toinvesi,oinnin summasta.. Lisäksi ttn u]koinaisten s<aat,avien väheneminen taikka velkaantuminen
`ilkomail]e, mikä on aiheuLun`ii, edellä koskete]lust,a tuontiyli- jäämästä, kaLsot,tava disinvestoinni]{si. Tät,cn ]askitm jäisi netto-
;nvesi,o].nrii]{si vuonna 1948 noin 80 miljardia inarkkaa.
Jos ha]uLaan ]nääriLe]]ä investoinnin reaa]inen kehiLys, kasvavat
\.irhemahdomsuudet huomatt,avast,i. Jja,zt7`i.Jcb saa ]askelmissaan investoinnjn reaalisenkin hruLt,omäärän vuonna 1948 t,untuvasti suuremmaksi k`iin vuoii]ia 4938. On kuit,enkin mahdo]lista, että i`rdusoitaessa vuode]i 4948 arvoja ei ole osaLtu käyttää riittävän korkeata hintaindeksiä. Eräät esimerkit kust,annuksista puhuvat scm puolesla, cLtä invesLo].ntiLavaroiden hintataso on huomal,ta- vasti korkeampi, kuin miikään tavalliset indeksit osoittavat.
i\'iinpä voima]aitosten rakcntaminen tu]ee vuosikilowatt,it,untia
KLAUS WAl`is
kohden nyt arviolta 20 kertaa niin kalliiksi kuin ennen sotaa.
Toisaalta muistettakoon, että raaka-aineiden menekin yms. teki- jöiden nojalla Laurila on saanut pääomatavai`oiden tuotanto- volyymin indeksiksi teo]lisuudessa, sotakoi`vaustuotteet mukaa]i luettuna, 186, mutta kulutustavaroiden volyymiksi vain 112 vuonna 1948, kun vuoden 1938 tuotantovolyy°miksi merkittiin |00.
Rakennustuotannossa oli vuonna 1948 Laurilan mukaan todettu volyymi-indeksiksi 111. Pääomatavaroiden osuus ei tuonnissakaan ole pienempi kuin ennen sotaa, vaan päinvastoin suurempi.
Tuntuu siis siltä, e°ttä emme ole kuluttaneet tuotantopääomia, vaan että päinvastoin investoinnit ovat ol]eet taloude]lista tasa- painoa si]mäl]ä pitäen ehkä liian suuret. Vallinnut inflaatio on
:::msauså'ieseananeTt.;ey*t*::{¥s-ayil,ka:aaaus:åisisnave.s|t|:l,n::sntåi,n:ilskeononja::ta:
On vielä todettava, että näissä ]askelmissa ei ole otettu huomioon varastojen muutoksia, koska niihin ei ti]astol]isesti ole päästy käsiksi. Varastojen lisäys on tietysti investointia, ja sitä on sodan jälkeen eri rtortaissa todettu tapahtuneen i.unsaasti. Ajateltakoon vain esim. puunjalostusteollisuuden raaka-ainevai.astoja. Se, että varastojen lisäys noin 1]/8 vuotta sitten i`upesi iiopeasti hidastu- maan, oli nähdäkseni tärkeimpiä tekijöitä 'inflatorisen kehityksen heikkenemiseen, joi)a ei`äiden »disinl.laatio»-oireiden esiintymiseei].
Viimeksi mainitut osoittavat muuten, että investoinnin vähennys tasolle, jota ehkä o]isi pidetty normaa]ina e]inen sotaa, aiheuttaa yhteiskunnassa häiriöitä, sikäli kuin tuo[antovarojen käyttö jo on ehtinyt mukautua suuriin investointeihin.
Kolmannesta asete]masta näemine palkkojen nousseen eri Lulolajeista suhteellisesti ja absoluutt,isesti enite]]. Myös yksityis- yrittäjäin tu]ot, ].ojden enemmistön muodostavat maanviljelijäin tulot, ovat i)itäneet hyvin i)uolensa inflaatiossa. Yhtiöidenkin tulot ovat olleet koko ]ailla hyvät, inutta oii muistett,ava, et,tä niistä meni ennen sotaa veroihin vajaa kolmannes, vuonna 1948 suunnilleen puolet. Sen sijaan vuokri(m ja lmrkojen osuus on i'eaalisesti supistunut puoleen entisestään. Suhteet ovat siis suu- resti muuttuneet veri`attuna vuoteen 1938, mutta voidaanko sanoa, että tu]ojen jakaantuminen juui.i silloin oli parahultaincn taloudellisen kehityksen kannalta?
T^I.o`j.DF.l.l,lsI.:`. 'l`AS.'`P.\I.`'o.`. lLI.Uuslo
Juuri tämän enempää esitet}-istä luvuista ei ehkä saadakaaii irti. Kansantulolaskelmiin vieläkin sisältyvät suuret virhemah- dollisuudet ]isäävät johtopäätösten ei)ävai`muutta. Pahin puute kuitenkin on, että ne ovat kansa]it,alouden vuositi]inpäätöksen luontoisia asetelmia, joissa tarjontaa ja kysyntää edustavat erät
¢jna. ovat tasapainossa ea; poS£. Joskus on tuontiylijäämä saattanut olla tärkeänä tasai)ainoittavana tekijänä, mutta yhtä hyvin myös esim` hintojen muutokseL, joihin ()stokyvyn ja tavaramääi`än
`Jälinen epäsuhde on johtanut. Tämä epäsuhde, joka viime vuosina ctupäässä on ilmennyt meitä kuitenkin eniten kiinnostaa. Ja sitä nämä aseLe]mat eivät luouiio]ljsesti ilmaise.
Me emine niiden perusteella tiedä, ovatko ihmisten aikornukset ostaa kulutustavai-oita ja tuottajien suunnitelmDat ja mahdolli- suudet tuottaa niitä keskenään tasapainossa. Työvoiman kysyntä voi olla sen tarjontaan vei`i`attuna liian suuri, mikä aiheuttaa palkkojen nousua. Yhteiskunnassa voi vuoden mittaan esiintyä monenlaista tasapainon puutetta, joka usein on he]pommin luet- tavissa hinta- ja i)alkkaindekseistä kuin kansantulolaskelmista.
Nimenomaan t,alouspo]itiikan tarpeita varten olisi siis ].älki- käteen tehtyjä kansantulolaskelmia - ea; poSC-asetelmia -täy- dennettävä inflaatiojännit}'stä tai deflaatiopainetta ennakoivilla aivioilla -ea;-`once asetelmilla. Osåksi tätäkin tai`koitu;ta vår€en e-räissä maissa, m-ili. Norjassa, on yritetty laatia ns. kansanbud- jetteja. Monin kohdin ne sitten kuitenkin ovat osoittautuneet ]uvattoman ei)ätoder]mukaisiksi. Varovaisempaa inenettelyä on kokeiltu Ruotsissa, jossa Konjunkturinstitutet on koettanut arvioida etukäteen, tavallisesti budjetin laadinnan yhteydessä, mitkä tiedossa olevat seikat ovat omans-a tulevan `-'uoden aikana lisäämään kysynnän enemmyyttä ~ joka viimeksi kuluneina vuosina on siellä ol]ut vallitsevana -ja mitkä sitä vähentämään.
Seuraavalla sivulla esitellään tällainen laskelma vuodelle 1949, jonka kuluessa kysyntäylijäämän ai`vioitiin kasvavan 60 milj.
Rki`:lla. Tätä edeltäneessä ]askelmassa oli saina )}inflationsgap»
vielä 1000 milj. Rkr., mutta vaikka se nyt onkin supistunut mel- kein olemattomaksi, kelpaa tämäkin asetelma demonsti`aatio- välineeksi .
KI.AUS \\7ARis
l+ysgntäylijäämän arvi,oid,wi muutokset Ruotsi,ssa vuodesta, 1948 vuot,eer. 1949.
l<ysyntää Lisäij.iät. te,kiiäi,..
Tuonnin vähem)'s ja viemiiii lisäys ...
Pa]kansaajain tulonhsäys ...
T,isäänt,vn}1 julkinen kuliit,\is. .
^y.Syi.tää `Jä,he,ntä,(Jå{ tektiäi:
Tuotanrioi} lisävs ...
nlilj.kr.
700 400 120
Yhteensä 1220
ni]j. k,`. 400 `Jo tapahtunui, kulutusLavarain hintojen nousu .... 260
Invcstointien vähennys ... 300
Varastojen lisä}rksen loppuminen. 100
Verooii Tmnevä osa pa]I{ansaajain tulonlisä}rksestä 100
Yht,eensä 1160 Kutcn näk}/.}., on tällainen asetelma vai`t,a vasten laadittu avuksi sellaisi]le talouspo]iittisille ratkaisuille, joiden. pitäisi pa- lauttaa tasapaiiio. Kysymys ei siis ole »budjetista», mikä olisi toteutel,tava, `'aan päinvastoin osviitasta sellaiselle meriettelylle, että tämä enn`ist,us ei kävisi tot,een.
Asetelmaa t,arkastelt,aess€i muisLcttakoon, eit,ä seii ensimmäi- nen erä, tuonnin vähenn}'s ja vie]]nin ]isä}.s, oli valuuttapulan vuoksi Ruotsissa annel,tu ja jopa t,oivot,tu Lasapainoyhtälöä muuttava suuT'c. Samoin oli asian]aita Suomessakin viime vuonna.
l'alkkojen iiousulle puo]estaan ei arveltu voitavan tehdä initään, inutta vastaavast,i toivottiin myös tuotannon lisääntyvän. Suu- rimmat mahdollisuudet ovat t,ällaisissa tapauksissa julkisen kulutuksen ja i ivestointien vähennykseen. Varastojen ai`vioitiin Ruotsissa kasvaneen ede]lisenä vuonna 100 mi]j. Rkr:n ai`vosta, inutta tämä]i kasvun nyt, ]oppuvan. Jos varastoja suorastaan supisteitaisi].n, voiLaisiin siten vieläkin enemmän vaikuttaa tasa- i)ainoon. Tähän keinoon sen enempää kuin tuontiylijääinäänkään c`i kuitenkaan voida kovin monena vuonna tui`vautua!
TAI,olll>I.:I,ljlsl.:`- TASAp,\INor`' 11.l,t'uslo
Lisätty verotus tarjoutuu tietysti ainakin. teoi'iassa avuksi kysynnän enemmyyden neuti`aloimisessa. Tällöin on kuitenkin ede]lytettävä, ettei se vuor'ostaan synnytä uusia pa]kkojen tai.
hintojen koi`otuksia. Luonnollista on, että hintat,ason nousu on merkitty kysyntäylijäämää supistavaksi tekijäksi. Tässä ei kui- tenkaan olc odot.ettu tapahtuvan uutta nousua vuoden 4 949 aikana
• - ellei sitten ostokyvyn sitomisessa epäonnistuLa niin, että se purkautuu vie]ä lisänousuna hintoihin. Toisaalt:` on tietysti inyös ajateltavissa, että muul, toimenpiteet eiväL ainoast,€`an hävitä kysyntäylijäämää, vaan aiheuttavat peräti ()sl,()k}.v}rn vajausta.
Silloin voisi tätä ea; a,nte-arviota vastaavassa ec post-tilini)äätök- sessä hintojen aleneminen tulla lopulli;eksi Lasapainon luojaksi, inut,ta tällä kertaa ylemmässä ryhmässä, siis kysyntää lisäävien tekijöiden joukossa. Mitä palkkatulojen nousuun tulce, huomautet- iakoon vielä, et,tä se voi, vaikka itse välii,r,ömästi on ostokyvyn ja kustannust,en nousuna inflatoi`ista, tietyin ehdoiii aiheuttaa investointien vähentymistä ja siten erit,täiTi voimakki`€in vasta- vaikut,uksen inflatorisille voimille.
Minkälaisia mahdo"suuksia on sitten luott,opoliLiikalla pitää investoinnit sellaisissa i`ajoissa, ett,ä ne eiväl, häiril,se taloudellista tasapainoa? Teoi`iassa asia on helppo, mutta käytämössä sitä vaikeampi. Säästöjähän ei voida eräänä \.uonm tai kuukautena ensin »kerätä» ja sitten seur.aavana >)kä}t'ttääy), vaan molempien tulee tapahtua samanaikaisesti. Investoinnit ovat meillä niin kartoittamatonta toimintaa, että itsenäisy)-i,eminc ajkana on moneen kertaan .i.o ehdiLty pahasti erehtyä njiden rahoittamisessa.
Sikäli kuin korkopoliittisilla toimenpiteillä on ollut tarkoitus vaikuttaa investointivolyymiin, on niissä myös useiiiimiten myö- hästytty. Ajateltakoon vain 1920-luvun loppuvuosia ja sodan- jälkeistä aikaa. Sitäpaitsi valuutta- ja verotusi]o]itiikka voivat ilmeisesti iehokkaammin kuin korkokanta vaikuttaa yrittäjien
;nvestointipäätöksiin.
Varsin tärkeänä yleisen taloudel]isen tasapainon säätelijänä on totuttu i)itämään finanssipolitiikkaa, ja sitähän se tietysti onkin. Vakavana hait,tana on kuitenkin o]]ut valtiontaloutemme suuri sidonnaisuus sodanjälkeisinä vuosina, jolloin sen o]isi pitänyt pystyä vaikut,tamaan kontraktiivisesti, vastapainona i`iehuvalle
10 Ki,Aus WAr{is
inflaatiolle. Lisäksi tulee se seikka, että valtion taloussuuiiniteliiiat vahvistetaan pitkäksi ajaksi etukätcen ja että budjettikäsittel}.
luonnostaan on kankeata.
Toivokaamme kuitenkin, cttä lminpensoivaa finanssipolitiikkaa onnistutaan harjoittamaan, mikä merkitsee budjetin todellista ylijäämää nousukautena ja sen vajausta lamakautena. Jotta nämä ylijäämät tai vajaukset täyttäisivät tarkoituksensa, on huolehdittava siitä, että ne todella supistavat tai lisäävät koti- maassa kysyntänä vaikuttavaa ostokykyä. Kysymys ei ole vain }r]i- jäämän tai vajauksen suuruudesta, vaan myös niiden laadusta.
Periaatteessa on y]i.i.äämä pyrittävä hankkimaan sellaisilla tulojen ]isäyrksi]1ä tai menojen vähennyksillä ja järjestämään niin suureksi, että se ijoistaa ko. vai`ainhoitovuonna yleisenä taikka vain rajoi- tettuna esiintyväksi odotetun liikakysynnäii. Kääntäen koskee tämä l)udjetin vajausta. Tässä on tasapaino-ongelman ydin valtion- talouden kannalta, eikä siinä, että vajaukseen jonakin vuonna on
»käytettävissä» säästöjä edellisiltä vuosilta. Varaukset esim. suh- dannerahastoon ovat tosiasiallisesti mitään sanomattomia kirjan- pidollisia eriä, joilla kansantaloudessa ei ole mitään reaalist€`
katetta myöhempiä vuosia ajatellen.
Raskasliikkeis}'}'s on muuten ominaista muullekin talouspo];- tiikalle. Sen onnistumisen edellytyksenä on tällöin, että talous- elämä varsin suurelta osalta toimii kuin a`itoinaattinen mekai]isiiii.
T\Tiin ei ole tätä nyk}.ä useimmissa maissa asian laita, vaan talou- dellineii tasapaino riippuu ratkaisevasti viranomaist,en tekemisistä tai tekeiiiättä jättämisistä. Tehtävä on y]ivoimainen lujemmal- lekin hallitusva]Ialle kuin meillä. Sen sijaan, että tasapaino pyrit- täisiin konstruoimaan, sen on mielestäni annettava mikä]i mah- do]list,a syntyä. Mitä vähemmän lankoja valtiovallalla on käsissääi], sitä tehokkaainmin niitä todennäköisesti voidaan hoitaa.
Myöntäkäämine rehellisesti, että olcmme ei)äonnistuiieei tasa- painon luomisessa säännöste]yn a`'ulla. Heikkona lohdutuksena on, että monet. muutkin maat ovat tässä suhteessa mei]le seui.ana.
Onneksi säännöstely nyt kuitenkin on nopeasti purkautumassa.
Vaikka joiltakin osin saamme ehkä vielä odottaa kauankin, suunta on joka tapauksessa selvä ja ilahduttava. Suui`in vaara on ehkä nyt jo siinä, että yksityisiä teitä pyritään - maata]oudessa.
TALOUDELI,lsE`' 'l.ASAPAINO.`. Il.LUuslo 11
teollisuudessa, kaui)assa ja ammattiyhdistysliikkeessä - liia]i jnnokkaasti koi`vaamaan yksit}-isin sopimuksin valtiovallan vähen- tyvää säännöstelyä. Talouselämässä tarvitaan tiettyjä järjestettyjä suhteita ja suojaa kovin jyrkkiä mai.kkinoiden heilahduksia vas- taan, mutta ei ole hyväksi, jos hiimat, palkat, korot ja vuoki`at ym.
kerrassaan jäädytetään. Mitä vähemmän annamme näiden ta]ous- elämän luonnol]ist,en säätelijöiden toimia, sit'ä enemmän voi viime kädessä työllisyys ja terve taloudellinen kehitys siitä kärsiä.
FINANSSIPOLITIIKKAMME TÄNÄÄN ]A HUOMENNA.
Esit,plmä. jonka Kaiisaiilaloudellisen `'hdist,vksen kokouksessa mai`i.askiiun 29 päivänä `1949 ititi
Ma,,ti IJe/PPo.
1.
Ma,k`SwäLtneaiattel.ista efek€i,i(Jisen kysynnäri u,ictiteluun`
]ua#=aentt]:i:tuts]ttee:rr::tt¥]j]:rvi:]ositskpeoa]:ftt£t;:eas]:fats:{:sa]:unst:!:::::
Pukeuduttuaan alkuaan setelien antamjs-ja i)oisvetämisajatukseen keskuspankin toimesta terminologia on myöhemmin viehätLynyL käyttämään sanontaa ostokyvyn inuulokseL, mutta ajatuksjssa r}yrkii tällöinkin oleinaan vain sc kokonaisrahavirta tai maksu- välinevii`ta, joka lähtee keskuspankista ja sinne Lakaisin palaa, koska muuiosten Lämän rahavii`i`an määrässä arvellaan osoittavan s€ima]la muutoksia ostokyvyssä.
Tosin siinä tapauksess€`, eLtä ostokyky-ajaltelussa tehdääii :inalyysissä ero sen ostokyvyn väli]lä, joka todella käytetään kulu- t`ikseen, ja sen vä]illä, joka pääteiään säästää, on luovuLtu maksu-
\.äline-ajatte]usta ja siirrytty ai\'an t,oisen ajattelutavan piiriin, TiiuLta tätä eroå ns. osLok)-ky-ajatte]u ei t,avallisesti tee. Sen sijaan se katsoo, että rahainäärän ]isääntyminen saa aikaan ostokyvyn kasvun ja tämä hintojen nousun. Päinvastoin taas rahamäärän supistuminen merkitsee ostok)rvyn pienentymistä aiheuttaen hin- tojen }ask`ia. Ede]]isen sanotaan vaikuttavan inflatorise,sti ja jäl-
i.`lNAr`'SSIPOLITIIKKAj`IME T.:\1`'Ä.:`;`' jA llut_>M[l:.`.^`',\ i3
kimmäisen deflatorisest,i. Tämän ajattelun mukaan paitsi vei`ot myös valtion yleisöltä tai yksityisiltä rahalait,oksi]ta ottamat lai- nat imiessään pois ostokykyä vaikuttavat deflatorisesti, kun taas valtionlainojen kuoletukset vaikuttaisivat inf]atorisesti lisäämällä ostokykyä. Toisin lausuttuna tämä ajattelu myös esittää, että se, mikä valtion kassasta vii`Laa pois, vaikuttaa inflatorisesti, kun taas sillä, mikä kassaaii palaa, on def]atoi`inen vaikutus. Eikö tämä kuu- ]osLakin yksinkertaiselti\ ja uskottava]La? Tällä meidän aikamme kvantiteettitcoreetLise]la ajatte]ulla on ei.ittäin huomattava edus- i.rija tanska]ainen K/.G;d PÄjzjp, jonka v. 19/±2 ilmestyneestä väj t,öskirjasta maist„ J-JGjÅÅj Vcizpcm7% kirjoitLi esittel`'n Kansan- taloudel]iseen Aikakauskirjaan.L
oniraoisve|:L:el|'{å:Jå:::n]i:tLiv::.n:n:u|1%h3o61¥|`|:r:els{tgyu:-::ifall#k:-#å
))Genei.al Theory']1ä» tuli olemaan hyvin huomaLtava inerkitys uudemmalle ajattelulle. Tekisi mieli väiu,ää, että kuten i`aamattua, voidaan Keynesinkin i)yleistä teoriaa>) lukea ja tulkita monella t,avalla. Joka tapauksessa tapaamme sieltä ne peruskäsitteet, joita
jlman emme modei`nin talouselämän kehit}'stä ana]ysoidessamme tule toimeen. Tosin useiinmat näistä peruskäsitteistä saamme ym- märtääkseni yhLä hyvin Tukho]man koulukunnan etevien tutki- jain ajaLuksisLa. TäysLyöllisyyden tärkeimpänä eht,ona on efek- i,iiviseri kysynnän riittävyys. Saamamme tulob eivät vielä merkitse kysyntää, vaikka ne merkitsevätkin osLokykyä. Kysyntänä tulom- me esiintyy käyLtäessämme sen kulutusmenoihin. Entä säästä- mämme tulonosat? I\Te merkitsevät kysy]itää siinä tapauksessa, eitä yrittäjät päättävät tehdä vasiaavan määrän sijoituksia. Enna- kolta (ea; cm£G), kut.en Tukho]man koulukunta korosti, ei ole aina niin, että Lulonsaajain säästämisi)äätökseL ja yrittäjäin sijoittamis- pääiökseL olisivat samat. SäästämisLendenssi voi olla joko suu- rempi tai pjenempi, kuin milä }'i.iLLäjäL ovat halukkaita sijoitta- maan, vaikkakin sääsLäminen ja }'riLtäjien toimesta tapahtuva i]ääomanmuodosLus jälkeenpäin (ea; posf) tilasLollisesti selvitettyinä ovatkin yhtä suuret. Tulonsaajain kulutuskysyntä ja säästämis-
L K]ELT) PHiT.ip, Bidrag lil Laei`en om Foi.bindelsen mellem det OffeiTlliges Fi.nanspoz[.f[.ft og c!en ®kor!om[.skc Akfi.u[1€f. Kansantaloudel]inen Aikakauskirja.
1947/11.
]4 MATT] LEPPO
päätökset sekä yrittäjäin sijoituspäätökset ovatkin ymmäi`tääk- seni ne kaikkein täi`keimmät peruskäsitteet, joita ta]ouselämän kehityksen muutosilmiöitä selvittäessämme tarvitsemme. Rauhan- ajan t}-ypilliselle nousukaudelle on luonteenomaista ]iian pieni säästämistendenssi. Tulonsaajain kulutusalttius ja yrittäjien sijoi- tushalu pyrkivät paisumaan ]iikaa säästämiseen veri`attuna. Yht,eis- kunnan taloudellinen tasapaino horjuu kysymän ylittäessä yhtejs- kunnan tuotantokyvyn. Ellei talouselämän säännöstelyä muodoss:`
tai toisessa ole, pyrkivät liikakysyntä ja j)älisäästäminenJ) johtamaan hintainnousuihiri ja ]ikvidisyyden huomattavaan kiristy-miseen yri- tyksissä ja pankeissa. Juuri päinvastainen piirre on luonteen- omaista rauhanajan depressiovaiheelle eli lamalle. Laman aikam kysyntä on liian pieni tuotantokykyyn veri.attuna. Tulonsaajain ku]utuskysyntä ja },rittäjäin sijoittaminen ovat liian vähäisiä ja säästäminen on liian suui`ta; niin kauan kuin tätä tilaa jatkuu,
`-aivaa yhteiskuntaa ei vain kausi-, vaan suhdannet.yöttömyys.
Kysyttäneen nyt, eivätkö nämä kaksi ajattelutapaa, ensiksi käsittelemämmc nyk).ajan kvantiteettiteoi`eettinen ajattelu (mak- suvälinc-tai kassa-ajattelu) sekä nyt viimeksi puheena ollut koko- naistulojeii käyLön eli efektiivisen kysynnän muutoksiin huomions{`
kiinnittävä ajattelu käytännössä johda samaan tulokseen. Ei`äissä t,ai)auksissa on kyllä näin, mutt,a ei läheskään kaikissa. Analysoi- dessamme esim. julkisen ve]an lisäämistä tai supistamista toi- saalta ostokyk}rajattelun ja toisaalta tulojen käyttöteorian poh- jalta tulcmme iiäissä tapauksissa juuri päinvastaisiin tuloksiin.
.Julkisen ve]an lisäämisen tai supistumisen vaikutuksia eritel- ]cssämme ot,€`inme asian ensin ostokyvyn muutosten ajattelun mu- kaisest,].. Saadakseni tässä tai.kastelun konkreettise]le pohjal]e lai- naan ei`äästä täällä aikaisemmin pidetystä esite]mästä kyseessä o]evan kohdan.L Tarkoit,t,amani kohta kuuluu näin: »Valtio vo;
(nimitLäin) ]asku- ja ]amakausim yksinkertaisesLi lisätä luoton- ottoaa]i l"kuspankista, mahdollisesti myös ulkomailta. Verotusta ja vai`sinkin kulutuksecn kohdistuvaa verotusta on sitä vastoin laskusuhdanleessa ryhdyLtävä sui)istamaan. T\Tousukausina ei va]- t,ion toiminnan ja vai.sinaisten menojen, erit}.isesti investointien, supisi,amisen saa antaa johtaa siihen, että m}'ös verotusta lieven-
] Kansantalo`itl.llinen .i\il`.aka`iskirja 1947, 1`' }i.i(1e, s. 265.
Fi`.A`r``ssipoi,iTiii`i<^}n{i`: i`.i\`.ÄÄr`' JA iiuo}ii.;.`.`-..\ 15
neiään, vaan valtion on päinvastoin pyrittävä budjetin ylijäämiin.
Näil]ä y]ijäämillä ei ole tarkoit,ettua merkitystä, jos ne käytetään esim. yleisölle tai i`ahalaitoksille sijoitetun kotimaisen velan lyhen- tämiseen. Ne muodostuvat ostokykyä supistaviksi vain siinä ta- pauksessa, cttä nji]]ä vähennetään u]komaista tai keskuspankki- velkaa,).
Ottakaammc t,ai`kast,eltavaksi kiihtyvän nousukauden ta- paus. Asetamme vastattavaksemme kolme kysymystä. Onko oikein ajatella siten, että nousun epäterveeksi kiihtymisen ehkäi- semiseksi olisi pyrittävä verojen enemmyyteen menoihin verrat- tuna ja siis budjetin ylijäämiin vain sillä edellytykse]Iä, että y]i- jäämää ei käytetä yleisölle tai rahalaitoksillc sijoitei,un kotimaisen velan lyhentämiseen? Onko t,odella niin, että jos }.leisölle tai raha- ]aitoksille makset,aan velanl}-hennyksiä, ns. ostokyk}.ä lisätään jäl- ]een, jolloin verojen enemmy}'destä aiheutuva ns. ostokyvyn supis- tuminen neutraloituu ja koko po]iLiikan vaikutus suhdannekehi- tykseen olisi olematon ~ i)ostokykyJ) kun supistuisi ja ]aajentuisi yhtä paljon? Entä olisivatko kyseessä o]evaL toimcnpiteet kui- tenkjn suhdannepoliittisesti edullisia siinä tapauksessa, että ylei- söl]e tai rahalaitok.sille sijoitetun kotimaisen velan lyhentämisen sijasta vähennettäisiin joko ulkomaista velkaa tai keskuspankki- velkaa?
Koetan vastata ensin toiseen kysymykseen. Siis: aiheutt,aisi- vatko nousukauden velanlyhennykset yleisölle tai rahalaii,oksille se]laisen ostokyvyn laajentamisen, joka neutraloisi lisäverot,uksen aikaansaaman budjetin}'lijäämän aiheuttaman ostokyvyn sui)is- t,umisen? Maksuvälineajattelun pohjalta näyttää aivan selvästi juuri näin olevan asian lait,a. Mutt,a peräti toisenlaiseen tulokseen })äädymme eritellessämme probleemin efekLiivisen kysynnän ajat- te]un pohjalta. Jos myönnämme, että suhdannekehitykselle rai- kaisevia ovat muutokset efektiivisessä kysynnässä ja säästämi- sessä, ei meitä enää kiinnosta kysymys, miten budjetinylijäämä ja velan]yhennykset vaikuttavat rahaviri`an paisumiseen tai supistu- miseen ja tässä mielessä ostokykyyn, vaan sen sijaan meitä kiin- nostaa, miten mainitut toimenpiteet vaikuttavat efektiiviseen ku- Iutuskysyntään ja säästämiseen. Tarkkailemme siis kulutuskysyn- t,ää, tulonsaajain säästämisl,ä ja \.ritt,äjäin sijoittamista ja muis-
16
J \
%ylu"\r?}\``O
MAT'i`i Li.:prio
tamme, että kiihtyvässä nousukaudessa säästämisen olet,amine kokemuksen mukaisesti pyrkivän jäämään ]iian pieneksi likviidi- syyden silloin kiristyessä. Mit,eii siis verotuksel]a aikaansaatu bud- jetinylijäämä sekä yleisölle tai raha]aitoksil]e maksetiavat velan-
]yhemiykset vaikutt,avat? Ymmärlääkseni ne vaikutt,avaL oikein cdu]lisesii, juuri toivotLavaan suuntaan. Mikäli ]isäverotus kohdis- tetaan kuliitukseen, supistuu kulutusk)'syntä ei`ityisesti; ja samaaii suunt,aan vaikuttaa myös tulovei`otus,] vaikka suurten Lulojen saajaiii osa]ta 1,ämä vähentää m}.ös säästämistä. Mitä kotiinaisen valiionve]an l}.rhe]iii}'ksiin yleisölle tulce, jouiuvat l{uolciussummat tavallisest,i ijiii`eille, joiden tuloissa korkot,uloilla on jatkuvasti merl{itysLä; cikä o]e mitään s}/.ytä o]et,taa, et,tä nuo T)iii`iL n}rL pääitäisivät luopua jatkuvasta korkotu]osta ja kuluttaa kokonaan ]ikviideiksi muutluncet omaisutiksiensa osat,. I-Iuoitiai,ta\ra osa kuolctuksisl,a (i)normaa]ityyppisteny) valtionlainojen ollcssa k}.seessä
• käyi,ännölliscsti kat,soen koko määrä) jää täteii scääst,öiksi iiiuo- (lost`a tai toisessa. Rahalait,oksille tiile`Jat kuolet`issuimm`t n`uut- taval Laas ]iäi(lL.]i saatavia likviidiin muotoo]i. Iluomaaniii`c sii.s,
\ citä ve]aiil}.hcm}.ks(.1 u`.]eisö]1e ja i.aba]aitoksil]e ]isää`'ät säästä- misi,ä ja likviidis}.yi,tä.
0lemmc saa]icei vmmärt,ääkst`]i; oikean vastaukstm ioisctm k}'symykseeii. Velankuoletus }.leisöllc iai rahalaitoksillc ei iieutra-
]oi ]isävcrotuks(m avulla saadun budjcti,i}.1ijääiiiän ter\.(|,tJlistä vai- kut,ust,a kiihl,yväii nousukauden suhdannckehit`rkseim, \Jaan päiii- vastoin ]`uo kuolct,ukset vaikut,ta\-at juuri loi\-oLta`.iiaii su`nil!`aii.
Samalla saaninie vi`staukseii ensiminäisecii kvs\.m\'kst`(`i`. Kiiht\.- väii nousukauden t(irvehdyttäiniseksi oii su(>silelta\.:` iiiiii. l)udje- tin`-Iijäämiä, joika aikaaiisaadaan kulutusk}.s?-ntää supista\'illa verolustoimeiii)iteillä nimenomaan e(lell.\.LLäcii, eu,ä s{`m{`i`aikai- sesi,i `'oidaan l}'biil,ää sekä yleisölle (`1 lå i`ahalai[oksillc sijoii(`t,iiia
\.a] ' io]l\,elkaa.
l':n[ä ko]iiias kysymys? Olisiko kiihtyvässä nousukaudcssa cdul- ]ista l\'hent,ää budjctin}'lijäämien avulla u]komaista velkaa t,ai kes- kuspankkiluottoa? Maksuvälineajattelun mukaisesti mo]emmissa
] Voidaaii inyös ajatella, että veromääriä ci nostet,a (kuten lainatussa kt>h- dassa kai edcllytetään), mutta verotus kirist,yy automaattisest,i saaden aikaan tarkoitetun kulutuskysynnän ja sijoittamisen jarrutukscn.
FiN^N.SSIPol,11`lIKK..`.`l.`Il.; T \.`...\.i.`. J.\ lli'o}IE``.` 17
Lapauksissa todella näin o]isi asian laita. Ajateltaneen, että lisä- vei`otuksen avulla on mahdollista supistaa ostok}'kyä, mutta vain, jos s(i, myös lopullisesti tukahdutetaaii juuri siten, että kyseessä oleva i.ahavirta ohjataan keskusi)ankkiin taikka pois maasta - ulkoinaille. Tällainen ajattelu on }rinmärtääkseni liian mekaaninen;
ja ulkomaisen luoton lyhentäinisen osa]ta se käsjttääkseni johtaa jälleen päinvastaiseen suositukseen, kuin minkä suhdannepoliitti- sesti huomaamme edu]liseksi ajaLe]lcssamme k}'symystä efektiivi- sen kysynnän muutosten kannalta. Kiihtyvässä nousukaudessa pankkieri ja liikeyritysten ]ikviidis}.}'s p}.rkii kiristymään sen vuoksi, että tu]onsaajain säästämiiien pyrkii ,jäämään liian i)ie- ]iel{si kulutuskysyntään \'nnä \'rittä.].ien sijoitustoimintaap vei.rat- tuna. On huomat,t,ava, etLä sen osan tuloista, mikä säästetää]i, tä\.t\.v vastata nct,tosijoituksia kokonaisuudessaaii; ja nett,osijo].-
tukset käsit,tävät reaalipääoman iiettolisä}-ksen ()]nassa maass:`
ynnä u]komaisten saatavien netto]isäyksen. .Jos nousukaudella p}'i'imiie lyhentämään ulkomaista ve]kaamme, ii`crkitsee se, että viemiiie t,avaroita tai palve]uksia eneiiimän kuin tuomme, Iisääm- mc ns. vientienemmyytLä, ]nikä edel]}-ttäisi entistä suureiiipan säästäniistä. Jos kerran sääst,ämiiien muutenkin (>n liian pieiii, kii`istää tällainen velankuoletuspolitiikka ]ikviidis}r}'tr.ä. Yhteis- kunnan taloudellisen tasapainon palautumisen kannalta ]iä}.ttä!i ulkornaisen velan kuo]ettaminen huonosti soi)eutuvan suhdanne- i)o]itiikan vaatimuksiin, koska vieiitieiieinmyys p}rrkii entiscst,ääii- kin lisäämään kokonaissijoitlamist,a, johon sääsläTTiine]i ei inuiLi- i,oinkaan iahdo riittää.
IT.
]\(jnti.uktiiiJinen, ekspansii¢Jineii ia iLeut,i.aali | in(i;i.ssti)olitiikka sekä (>ciltion ljudjett{.
Valtiont,alouden hoidolla on n}.k}'a;kaisissi` valt,ioissa i`atkaisevt`
vaikutus talouselämän kehityksee]i. O]ipa todeniiäköistä, et,tä suh- dannevaihtelut, säännöllisest,i toistuvine aalt(>]iikkejnee,ii lähinn€.`
juuri noudatet,t,avan finanssipolitiikan johdost€` niuutta`vat koko- ]iaan ]uonteensa. Valtion talouspoliliikan oi)pies`i:i l,ait,avasti käyt- 2
18 _\lA,l,TI LEPPo
iämään finanssipoliLiikkaa depressiotendenssien poistajana voita- neen yksit}.iskapitalistisessa talousjärjestelmässäkin turvata jat- kuvasti jokseenkin täydellinen työllisyys. Ennen kuin käymme r,arkastamaan tässä kysymykseen tulevia finanssipolitiikan kei- noja, on sy}-tä koi`ostaa, että Suomen ja muiden pohjoismaiden suhdannckehitys on aim vahvasti myös ulkomaank€\upan ti]asta i'iipi)uvaa. Samoin palkka-].a hint,aliikkeet varsinkin säännöstel}rn aikana vaik`ittavat kehit}'kseen. Mutta meikäläiseenkin suhdanne- kiilkuun on finanssipolitiika]la erisiluokkaisen täT`keä vaikutus, pal- jon tärkeämpi kuin korkopolitiikalla, jonka mcrkit,}'s on muodos-
t,unut varsin vaatimattomaksi. Taitavasti hoidet,ulla fin€inssipoli- t,iikal]a voidaan nimittäin todennäköisesti ine]koisess€` ii`ääi`in elvyttää kotimaist,a ku]utuskysyntää ja sijoittaniista, sj]Ioin kun viennin supistuminen saa aikaan depressiovaikuLuksen. Jos olo- suhteet ovat suotuisat, voitaneen kotimaisen sijoitustoiminnan .].a kysynnän elv}'ttämisen €`vulla kokom{inkin komi)ens(tida ii]ko- Tiiaank€iupasLa syntyn)-L ]amavaikutus.
Jos yhteiskunnan taloudellinen tasapaino horjuu siiLä s}ystä, cLiä sijoitustoiminta ja kulutuskysyntä vilkastuval siinä määi`in, t.t,t,ä tulonsaajain säästäminen i)yrkii kehiLyksessä jäämään .i.älkeen, tin meidän syytä suosite]la sovellettavaksi koni,i`akt,ii`Jista finanssi- itolitiikkaa. Tätä ter]]iiä taht,oisin kä}.lLää finanssipohLjik.ista, jolla pyrimme supistaHiaan kysynlää.] Kysyntää supistavaa eli kontraktiivista fimnssipo]itiikkaa tarvitsemme m}-ös s()dan luoman i]iflaation aikam, jolloin pyrimmc it}rsähdyLt,ämääii hintatason ji`ikuvan I{ohoaim.sen. Finanssii)olitiikka€` kosk(`viss:i iutkimuk-
1 Har\'ar(lin ylioitisLoii tuiincttu iti`ofessori ALvm- 1-1. l-IAr`.sE.\' ttn ottanut.
li-äytäntöön sanoiinan i>compcnsatory fiscal policy». Hän ci tarkoit€` fiskaa]i- T>olitiika]]a eli fimnssipo]itiikalla y]ee]isä julkisen ta]ou(lcn hoitt)a koske\'ia i.atkaisuja, vaan aiiio£`staan sitä osaa julkisei] talouden hoitlosta, joka nimcii- omaan tähtää työllisyydcn ylläiiilämiscen. Sanonta )>kom]]eiisoivasla» finanssi- i)o]itiikasta tarkoittaa yksityisen sektorin sui)ist,umisen koi`\.aavaa eli kom- ])eiisoivaa t,oimintaa. Mie]estäni käytt,ämäni terminologia kontraktiivisesta, eksi)ansiivisesta j:` neutraalisla fiiianssiijolitiikasta on tarkoitul(senmukai- scmi)i (myös cnglanninkielisinä termit i)c`ontractionary)) ))(`xpansioiiaryi> sckä
»neutra]» vastannevat hyvin tarkoitustaan; virkatoverini ja (titi)ila€ini luntuivat i`e hyväksyvän ]uennoidessani syysl`il{uka`idella 1948-49 \'e\`. Yorkin va]- liossa Rochesterin vlioi)istossa).
I..l,`A``ssll>oLI'rllKK,\}IMl.: TÄ.`'ÄÄN ]^ IluohlljNN^ 10
sissani olen kontraktiivisen finai]ssipolitiikan tehtävää inflaatio- kchityksessä erite]Iyt yhtälön avulla J -(6 + *) ± PO, jossa yhtä- ]ön vasen puo]i tarkoittaa tulonsaa.].ain kulutusmenoei`iä (siinä J nimellisiä tu]oja, s säästettyjä ja * veroina maksettuja tulonosia) ja oikealla puole]]a P kulutushyödykkciden hintaindeksiä ja 0 inarkkinoil]a ostettuja ku]utushyödykkeiLä. Hinnai]säännöstelyn jatkuessa ja budjettivajausl,(m ]ifät,essä nimellisiä t,uloja syntyy merkillincii ]ikviidisyys liikaosiokyvyn rnuodossa.
Entä niitä keinoja kontraktiivinen 1.inanssipo]iLiikka voi käyt- tää tasapainon pa]auttamiseksi? r\Ts. normaalin ajan kiihtyvän nousukauden aikana voimme suosil,el]a verojen enemmyyt,tä me- noihin verrat,t,una, erityisesti kulu[,usverot,uksen koroLtamista, julkisen sijoitustoiminnan sui)isLamista ia mje]uummin ulkomaisen
`,.elan ]isäänijstä kuin sen lyhentämistä. Kot,imaista vclkaa voitai- siin eri tavoin tuntuvasti lyhentää. Näin saadaan sääsLäminen riit- t,ämään, eivät,kä rahamarkkinat ]].iallisesLi kirjsty. Sodan luoman
;nflaation pysähdytt,ämiseksi voida.m suosiiella samantapaisia ioimenpiteitä, mutta todennäköisesi,i jyrkcmmässä muodossa.
`'limääräisen osi,okyvyn luoma lai,entti kysyntä ja rahamarkkinain ]iikälikviidis).ys voivaL vaatia radikaaleja erikoisveroja, myös sääs- i,ämistä ))rankaisevien» verojen, kuten omaisuut,e(m kohdistuv;en vci`ojen koi`oiuksia.
Entä ekspansiivincn kysyiitää .ja työtilaisuuksia lisäävä finanssi- ]tolitiikka? Milloiii sitä tarvitsemme ja mitä keinoja siinä käytäm- TT`e? Jos olemme jo joutuneet tai otaksumme jouLuvamme pula- :`ikaan ja vaikean työttömyysprobleemin eteen, on meidän pyrit- iävä e]vyLtämään ku]utuskysyntää, rohkaistava yksityisten yrit- Läjien sijoiLustoimintaa sekä ]aajcnnettava julkista sijoitustoimin-
iaa. Säästämistä (mme silloin suosi. Entä ke]not? Nyt jäLi,äisimme huo]eu,a budjetin vajausta osoittavaksi. Aleiitaisimme eriiyisesti ku]utusverotusta. Sama]]a ]aajentaisimme ns. ]iikei,aloude]lisesti korkoa tuottamattomia sijoituksia, kuten maantie-, kanava- ja satamarakennusi,öiLä sekä sairaala-ja koulurakennuksia. Niinikään laajentaisimmc ]].iketaloudellisesti korkoa pääomalle t,uott,avia sijoi-
t\11{s,.a.
F.ntä miiikälaista finanssipolitiikkaa meidäii olisi suositeltava silloin noudatettavaksi, jos ot,aksumme ta]ouselämän kehittyvän
20 MA1-I.] I`].JI,Pl,
kitkattomasti eteenpäin, niin ctt,ii )rhleiskuman taloude]line]i tasa- paino kysynnän, säästämisen ja sijoittamisen kesken säi]}ry työ||i- s}r),.den pysyessä tyydyttävällä tasolla? Si]]oi]i t}-}-d}.ni]iie suhdan- nepolitiikan kannalta neuti`aaliin finanssii)o]itiikkaan. Budjetin vei`ot ja muut varsinaiset tulot peittävät nyt valtion mcnot. Pää- omabudjetti saa se]laisen laajuuden, kuin yleisillä tuotanLopoliitti- silla n-äkökohdi]la voidaan peruste]]a. Ju]kinen neLtovelka ei silloin ]isäänny enempää kuin vapail]a markkinoilla korkoa i,uottavai, nettosijoitukset.
Kaikessa y]]ä csitety]i ka]Laisessa ajattelussa joudu"iie pakos- Lakin operoimaan varsin usein käsitteel]ä >)budjetin }'lijäämä» ja t)budjci,in vajaus». Anglosaksinei`, ci`ityisesti anierikkalainen, kie- Ienkäyi,Lö on budjci,in ylijäämäii kä}riännöllisesti katsoen samais-
tanuL valtionve]an riettosui)isLumiseii ](anssa. Ruolsissa, r\Torjass€`
ja Tans]{assa budjeiiny]ijäämä]]ä ym]i-iäi`i.etääii )]`e]kein samaa, ]iimiLtäin Lietyllä tavalla käsitcLtä\J'än valtion nct,t,o-omaisuudeii ]isäystä eli ns. ]{äytt,öbudjetin l,ulosl,€`. r\Teg.aliivisLa }rlijäämää sano-
i,aan ticteiikin vajau]{seksi.
Erit}rjstm huomattavasta crosta ci ole kysymys aniei`ikkalaise]i ja skandinaavise]i budjetin ylijäämän käsitLeen kohdalla. Edelli- sessä L€`]iauksessa valtion nettovelk€` ei voi hsääntyä ]ainkaan tul- kittaessa budjetin olevan tasapainossa, jälkimmäisessä se voi ]isääntyä, mutta Losiasia]]isesti varsin vähän. Budjetin tasapainon vallitessa tulevat veroilla rahoitet,uiks]. koi`koa vapailla markki- iioilla tuott,amattomat sijoitukset. Tosiii, jos kiinteistöille arvioi- daan vuoki`a-arvo tai koront,uol,to (kuLen tapahtuu Ruotsissa ja Tanskassa), julkisen rakennustoiminnan nettolisäys voidaan myös i`ahoittaa velkaa ]isäämäl]ä budjetin osoit,t,amatta vajausta. Mitä ]iiketaloudellista voittoa tai korkoa tuotl,aviin sijoituksiin Lulee, uusint,ai`akentamisen eli ku]umista vast,aavan i.akenLainise]i osalta sijoitukset tulevat rahoiLet,uiksi t,ariffin kustannustekijöihin sisältyvillä poistoilla. Mutta näiden kannat,tavien sijoitusten netto- lisäykset rahoitetaan velkaa lisäämällä budjetin ollessa tasapai- nossa. Siten siis skandinaavisessa menettelyssä budjetin t,asapai- non vallitessa valtionvelan aiheuttamat koi`komenot yleensä lisään- iyvät samassa suhteessa, kuin sijoituksista saadut koi`kotulot tai niihin vei.rat,tavat voitot tai muut ansaintatulotkin kasvavat.
[.`n`'A`Tssipoi,i.i`iiKK^}ntE TÅr`'ÄÄ^`' j^ ii`)oMi.:NN,\ 21
Kuien si\noin, ero skandin€Lav;sen ja amei'ikkalaisen yJijäämän käsitteen tulkinnan `7äli]lä on €`ivan vähäinen. Kun kaikista sijoi-
i,uksista laskciaan esillc se erä, mikä todella edustaa koi`koatuot,t,a`-
\7ien sijoitusten netlolisäystä, tullaan iniltei säännöllisesti `.arsin
\/.€`atimatt,omaan summaan. Jos siis valtionvelka vähänkin huo- mattavasti kasvaa, se on taval]isesti osoituksena budjet,invajauksen syntymisestä myös skandin€i€ivisessa mielessä.
Sen sijaan y]lä mainitui]]{\ ja Suomcn budjctiri )']ijäämän käsit- ieellä on suuri ero. Suomcssa laskel,aan yhLecn varsinaiseL tulot ja itääomatulot,. Menoissa t,aas lasketaan yhteen varsinaiset menoL ja pääomaiiienoL. T\'äin saatujen kokoiiaistulojcii ja kokonaismenojen
\'älistä erotust,a saTiot,aan }'lijäämäksi ({,ai vajaukseksi). Tuloissa ovat siis mukana lainoje,n ]isävkseL ja inenoissa lainojen kuoletuk- sei,. Niinpä Suomen valtion budjetin ylijäämän tai vajauksen käsit,e merkitseekin ]ähinnä valiion kassavarojen muutosta.
Kuten aikaisemmin m`initsin, kvantiteei,titeoreett,isella kassa- :`jatte]ulla on edustajia myös nykya.].an kansantalousLiedemiesten kcskuudessa; näistä edustajista on ehkä huomattavin i,anskalainen /)/ijzjp. Jos omaksuisimmc Phil].pin €`jatl,eluLavan, olisi kai suoina- laista budjctin}rlijäämän l"lkinL€ilapaa pideLLävä idcaalisena. Mutta mielestäni teoi`eett].nen lähtöl{ohi,a ci ole sil]oin oikea. Siksi olisi
lähdetl,ävä :\iig.]()saT#isesl,a 1,ai sk:`ndinaaviscsta budjetiriytijäämän käsiLteestä. O]i muuii muassa ]{orostcttu, clt,ä o]isi niit,ä täi`kcintä tchdä suunniLe]ma budjetin iis. kokonaisi`ahoil,uksesta, joua riirn.
julkisen i,a]ouden kassanm`iur,okscL j€i sit,en ns. maksuväline- cfektj saataisiin selvillc. Bi`djetin kokonaisrahoit,ul{stm i)i`oblema- iiikka t,`ilcc kuiteiikin it)is€`rvoiseen valaistukseen, jos koko ajat- ic]u keskuspankkiluoton, maksuvälineiden .ia valt,ionkassan muu- i,oksisi,a siirrer,ään tausta]le vai`joon ja jos etunäyt,tämön valokei- laan ot,ammc yht,eiskunna]i taloudemscn t,asapainon ja siihen vai- ktitLavien efektiivisen k`,'s`rnnän, sääsi,ämisen ja sijoittamisen tai`kastelun.
Pa]atakseni vielä siihen, niistä esii,elmän alussa lähdimme, on syytä koi.ostaa, että k}'synnän supistamiseksi on konti`aktiivisen finanssipolitiikan nimenoinaan pyi`ittävä ku]utuskysyntää jarrut- t,avien verojen avulla aikaansaamaan ylijäämä, jolla nettokuolete- taan julkista ve]kaa joko pankkeihin i,ai y]eisö]le. Päinvastoin taas
22 • MA'rTi LEpiJo
ekspansiivisessa ~- kysyntää elvyttävässä - finanssipolitiikassa budjettivajausten i)eittäminen lainoi]la tapahtuu joko iiankeista (keskuspankki näihin ]uettuna) tai }']cisöltä suoi.aan ]ainaamalla.
Jos maassa (kuten Eng]annissa ja Amerikassa) todel]a oii obligaatiomarkkinaL, on j]meisLä, et,Lä sil]oinkin ]ainojen nettokuo- ]etuksil]a on konLraktiivinen, kysyntää subistava vaikui,us, sillä verojcm enemmy}.den (ju]kisiin meiioihin verrattuna) supisLavaa vaikui,usta kysynt,ään ei eliminoi kuoletussummien tu]o obligaa- tioiden halLijoi]]e. r\Tämä nimitt,äin kuu]uvat pääasial]isesti suhtee]-
]iseri suurten tu]ojen saajiin; ja y]eensä sitä suurcmpi osa tulosta säästcLään, milä suui`emmast,a t,ulosLa ()n kysymys. Poikkeuksen säännöstä tekevät se]laiser, ob]jgaaLioL, jotka on prgpaganda°]i avulla sodan oloissa onnistut,tu sijoit,tamaan ]aajoihin väest,ön- keri`oksiin. Niiden kuo]et,tamiiien voi neut,raloida osan lisävci`(ituk- sen ku]utuskysyni,ää supistavasta vaikutuksesta. Mikäli joukossa on nimenomaan pakko-ob]igaai,io]ainoja, on njidenk].n vaikutus useimmiLcri Lä]]ainen, ts. kysyntää jälleen ]isäävä. Mitä taas i.aha- ]aitosten ja vakuutusyhtiöiLten ha]]ussa oleviin ob]igaatioihiii tulee, eivät ]ai]]ojen kuoletukset tältä osalta o]len]{a{m vähennä sitä kysymän sui)istumista, mi]{ä verojen ei`e]im`}-yde]lä menoihin verrat,tuna saadaan aikaan.
]1].
l`:ilispäi`iän i;iiaii.S.Hiiioli,tiikhaninic..
'1930-luvu]i l.inanssipo]iii].kkaammc näin jä]kecn päiii ai'vioides- saninie emmc ]]}'t katso voivamme si]]oin teht}.jä ]`atkaisuja pitää onnistune].n.i. S(m sijaan, että nyL suositte]emme mahdo]]isen laiiial{auden ail{ana kulutusverojen aleiiiiuksia, si]loin koroLimme niitä l{autta linjan. Pulan voitettuai-Jime oli tuski[i viisast,a vienti- ylijäämän avu]]a lyhentää ulkomaisLa ve]kaamri`c ripeästi, kuten teimme. Sodanai]{ainen finanssipolitiikkamme oli ymmärtääkseni aika järkevää. Sen tärkeimpiä aikaa]isaannoksia kaiketi olivat vuoden 1941 helmikuussa voimaan tullut mainio liikevaihtoverom- me ja v`ioden 1944 alusta .käytäntöön otettm verojen ennakko-
l.`iNA.`.ssipoi,iT[iKKAMMi.: 'rÄ`'.:`.:`r`' JA IIluo}ii.:r`t.`..`\ 23
perintämenetlely. Kuri noin 2/3 mciioisLa onnist,utt,iin rahoitt{`- maan veroilla, jäi säännöstelyjärjesielmään ]iittyvä yliinääräiseri ostokyvyn muodosLuminen sentään suhteellisen vähäiseksi; siitä aiheut,uva inflaationvaara ei kuitenkaan ollut vähäinen kulutus- hyödyketarjonnan huomattavasti supistuessa. Vuonna 19/±5 tapah- tui tuo kuuluisa katastrofimme, jo]1oin työpalkat koroLettiin kak- sinkei`taisiksi ja jolloin hinnat nousivat myös melkein yhtä pa]jon
kuin työpalkat. Vuonna 1947 oli jällee]i palkkav}'öry, mutta vai- kutuksiltaan vaatimattomampi. Tuotantomme kohosi vuosi vuo- de]La rii)eästi, mutta ei tietenkään yhtä nopeasti kuin piiheena olluL i)alkkojennousu tapahl,ui. Kevää]Iä 1948 uutta i-ialkka- ja hintavyöryä pe]ättäessä ryhdyttiin rahai)o]itiikassa kouristuksen- omaisecn Loimeni)iteeseen, diskonttokoron iavattoman jyrkkään korotukseen vai]hanaikaisten rahapoliittisLen mal]ien mukaaii. Sit- temmin on a]eltu asteiti,ain alentaa jäl]een korkotasoa. Tietääkseni muualla, eräit,ä aivanavähäisiä poikkeuksia lukuun ottainaLta, 6n' sovellettu kiinteää J)halvan rahany) politiikkaa, ja kansanta]oude]]i- sen tasapainon yl]äpitoon on pyritty vaikuttamaan vain muilla, korkoa paljon tärkeämm].11ä keinoillc;, julkiseii ta]ouden kehitystä sääte]evällä finai)ssipo]itiikalla ja hinia-, pa]kka-sekä luotonannon valvonnan avulla.
On ollut va]itetLavaa, että näinä vuosina sodan jälkeen .toko emme ole voineet tai emme ole edes taht,oneet noudattaa niin kireää finanssipolitiikkaa, ett,ä olisimme tätä kautta edes jonkin verran hillinneet ja supist,aneet toist,uvien palkankorotusten valloilleen päästämää kiihtyvää kulutuskysyntää. Finanssipolitiikkamme olisi ymmärtääkseni i)itänyt olla voimakkaasti kontraktiivista, vah- vasLi kysyntää sui)istavaa, mutta sitä se ei o]e ollut. ()lisi..pitänyt pyrkiä huomattaviin kotimaisen velan nettosui)istuksiin budjetin- ylijäämien avulla. Eräitä veroja o]i välttämätöntä alentaa, mutta ylijääinät olisivat silti olleet mahdol]iset, ellei menoja olisi niin t,avattomasti ]isätty. Vuoteen 4947 saakka kotimainen nettovel- kamme jatkuvasti kasvoi, sen sijaan että olisimme päässeet sitä huomattavasti supistamaan. Vuosina 1948 ja 1949 suunta vasta on muuttunut a]enevaksi. Kokonaisvelka on yhä näinäkin vuosina kasvanut, kun otetaan mukaan ulkomaisen velan - näissä ei`ikoi- sissa oloissamme ilahduttavana pidettävä - jatkuva lisääntymi-
24 .\l.i'rTi LEi.pO
i`t.,n. Ulkomaiscn `-elan kas\'`in (j()ka viideit kulunccn viioden aikaiia ttn o]lut }`li 10 iniljardj:i markkaa keskimääriii vuositt,ain) tahtoisin i,iilkit,a siteri, ett,ä sen avulla ]Tiahdomseksi käynyt t,uoiinin enem- my?Ts `'ieriiiin vei`i`atLum oii sutireksi osaksi lykänn}-t sit,ä i.asi- iusia, mikä sot,akorvauksistaiim(`, r\'euvosto]iitolle näinä `'uosina tm iii('i]le aihe`Ltun`LL jii joka rasitus jlman näitä ]uotLoja o]isi ollul i'ti€`alisesti vie]ä pa]jon raskaampi kantaa. Jos nuo ]uotoL (>lisivat jäänect saamat,t,a, olisi m}.ös inflaatiokehit,}'s niut)dosi,`iniii vieläkin pahemmaksi i,arjonnan ollessa kiiluneina vuosina marl{kinoillamme ita]jo]i vähäisempi.
Palatkaamm kotimais(`ii iietio\/'e]an l"hit}'ksen t,ai.kasteluun.
Oii usein korostel,tu, ett,ä sijnä korvauslainan asem.i {tn aivan t>rityist}7yppineii. Vast,a siiiiä vaiheessa, kun korot ja kuoletuksel maksetaari, tai)aliiuisi asj:`]lisesti koi`vauksenanto. Vaikkei va]tio koskaan o]ekaan sa;`]`tit La`'amsessa iiiie]cssä uul,ta ]a;naa koi.\,'aus- lajiian `'htcydessä, on br\'auSoblig€iatioiden luonne, käyt,ännössä muodost,uiiut suurtissi` inäärin samaiilaiseksi kuin valt,ion muiden- kiii ob]igaati(t;dt`n. r\Tiiiä on kä}.tett}' lainojen vakuutena ]'ahalai- toksissa ja nii[ä ori myyl}t i)öi`ssissä. I-I`'`';ii j}rrkkää eroa tämän lai- natyyijin ja valt,;on m`iun l{()tim€\isen volan välillä ei ]opu]takaari voitane tehdä.
.1
A]empana esii,äi] aset(`,lm€`ri, jossa kuvastuu valtionvelan muut,- iuminen k`i]uneen viiden v`ioderi aikana` aina kuriti]{in vuo]ina marraskuusia ]tikak`]uhun.
Vamo")eLka: miljoonaa rrL]{.
(Korvauslaina]i Valtion- Ijoka- Ulkomaist€` KoliJiiaisi€` osuus koti- velka kuussa
vuonna
velkai\ \Je]]{aa rJiaisesta ve- kokoiiai- last,a) suudessaan 5 470 lr)0 027
19 919 6/± 839 28 206 76137 38 918 79165 43 616 80 034 61315 76148
( 5523) 65399 ( 4973) 84758 (10 224) 104 343 (14 248) 118 083 (12 933) 123 650 (11306) 137 463
I+`n`'Ar`'ssipoLiTiiKKA}]Mi.: TÄNÄÄN JA iiuoMi.:NNA 25
Jos lähdemnie, siit,ä, (`H,ä julkisilla menoillamme on crit}/-isen iiif]atorinen vaikut`is ja että huomattava osa vei`oisLammc, kuten T)ääosa omaisuuden]uovut,usvcrost,amine, ei supisia kulutuskysyn- iää vaan sääst,ämistä, voit,ane(m `'altionvelan lisäystä kokonaisuu- tleksi kat,sot,i,unakin --.- siis eroit,amatta erilleen ulkomaista velkaa-- itiiää vajauksena, jok€` iiiiricnomaan pyrkii vaikutt,amaan kiihoit-
i:`vasti kvs`.nt,ään. Jos pidämme, tätä t`ilkintaa oike:imiMina kuin Tj(`1kästään kotimaisen \'cl€`n ]nuuto]{sen huomioon ottamista, tu- l(mimc siiheii tulol{.scen, ct,i,ä `'altjonbudjettimme on jatkuvasii iähän päivään saakka ()soittanut vajausta. Finanssi]iolitiikkamme
\'aikut,uksia ar\J-ioidessa nime oike,in t.ulkinta ol;si kent,ies iä[tä vä]iltä.
Lience paikallaan esit,t,ää vielä muu{,ama muukjn lukusarja, nimittäin ]`ikuja viimc `/.uosicn i.aha-, hint,a- j:` palkkakehityk- sfistä. A]emi)ana esitet,}'ssä aseielmassa näemme ]uvut, jotka ku- viiavat,--Suomen Pankista otetun valtionvelaii, sct,el;sLöri, talletusten, tilinkustaniiusindeksin sekä t,.o"s`iust,völäisi,e]i kcsl{ii,`inl-,iansioin- (hksin keliit,},'stä.
], o k a k u \i s s a
194/ 1945 `19;,rt 4{tr,7 19J,8 L049 Va]tioiivel]{a Suoni(iii
Pankil](i, milj.mk Seic]istö, milj.mk ..
Tal]etukscl, raha]ajt ()]{- sissa, mi]j.mk ....
Elinkustannusindeksj.
VIII 1938~VII
1939 - 100 ...
18 04/i 19 525 23 373 2'1073 23 5/+0 22 294 'l/i 63617 25919 667 25129 28 01`128 036
/i;'i .266 5/. 87Ji 67 988 8'1 390 {)8 '15712'1548
2()3 :387 469 632 810 828 Teollisuustyöväestön
keskit,untiansion in- tleksi, 1939 ± 100,
iniehet,, IVvuosinelj. 238 505 612 9391164(1182)]
Ns. nettokaiisantuote tuotantokust,annushintaan kehittyi reaa]i- sest,i seuraavast,i (1938 = 100):
\,. 1945 v. 1946
v. 1947 100 v. 1948 107
1 Vuode]ta 1949 11 \'uosineljänncksen indeksiluku
26 MATTI J,HPI.()
Näiden lukusaiiojen johdosta kiinnitämme huomionime ci.i- ` Lyisesti siihen teoi`cettisesti kovin mielenkiintoiseen t,osiseikkaan, että kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valt,ion ]uotonoLto ' Suomen Pankista ei olc ]ainkaaii ]isääntynyt, vaikka palkat ja i hinnat ovat kohonnect miltei ]{aksinkerta]siksi ja sete]isLökin r, yli 40 %. Eikö mekaaninen kvantiteettitcoi`eettinen setelirahoitus- 'b teoria näiden lukujenkin valossa osoittaudu aivan riittämättö- mäksi nykyaika].sen valtion i`ahai]miö].den muutoksia selittämään?
Näiden lukujen valossa tekisi miltei ]i`ieh uskoa tanskalaiseri J"ge7? J'ccze).6'enin väitteesecn, ett,ä työpalkkojen muut,okset ratkai- sevasti määrääväi, rahanai`von niuutokset. Pidän tosin yksipuoli- sena väitteenä sii,äkiii, sil]ä onhan nimenomaan finanssii)olitiika]la tavat,toman Lärkeä `'aikul,us rahanai`voon. Modernin valtion pankki- järjeste]mä on varsin joustava. Esim. korkeammaL palkat vaativat yrittä,iiä käyLtän`ään eiiemmän käteistä rahaa. Tästä syyst,ä ja myös iuotannon kasvun johdosta kai set,elistö oli lokakuussa 1947 suurempi kuin lokakuussa vuot,ta aikaisemmin. Va]tion- ve]I{a Suomcn P€`nkkiin o]i tällä vä]in kuitenkin supistunut.
IV.
Finaii ssipolitiikka,mme nykyiset tehtävö,f,.
Siirryn nyt csii,elmäni viimeiscen osaan otiaakseni ]opuksi esille eräi.tä k}.symyksiä, jotka koskevat juuri t,ämän hetken sekä tule- vaisuuden finanssipo]itiikkaamme.
Ensinnäkin, olisiko meillä kehitettävä talouspoliittisen hallin- tomme orgaiiisaatioLa, niin että saisimme entisten elimien lisäksi vie]ä yhden, nimittäin samantapaisen kansantaloudellisten asian- tuntijain suppeaii neuvoston, jo]Iainen Yhdysvalloissa luotiin vuoden 1946 Employment Act'in perusteella? Tutustuin viime keväänä t,ämän neuvoston t,oimint,aan Washingtonissa. Pi`esidentti antaa kaksi kertaa vuodessa, tammikuussa ja heinäkuussa, iieuvos- ton valmistaman taloude]lisen raportin kongressille. Siinä on paitsi analyysia tilanteesta myös lähimmän puolen vuoden talous- politiikan suuntaviivat. On hämmästyttävää havaita, miteii
l.`iNANssipoLrriiKKA}iMi.; i`.ir`'ÄÅ`' .].\ i.iutj.`ii.:`'r`-.[\ 27
nopeasti talouspolitiikka ja erityiscsLi t'inanssii)olitiikka pyritääii sopeuttamaan muutt,uneeseen tilaiiteeseen. Finanssipolitiikalla on toimenpiteiden joukossa keskeinen asema. Vielä vuoden vaihteessa 1948/49 laaditussa raportissa inflaation ehkäisy oli i)äätavoitteena ja pyrkimys budjetinylijäämiin ei`äänä Lärkeänä keinona. Talous- elämän jouduttua lievään laskusuunLaan muutett;in heti sekä t,avoitteet että keinot. .Ju]kisen sijoiLussekloi`in laajentaminen ,ia kulutukseen kohdistuvan ver'oiuksen lieveiit,ämineii tulivat aktuel-
Ieiksi.
Aina valLiovai`ainministeriön kansantalousosaston perustami- sesta, vuodesta 1942 alkaen mej]]ä on jo kehitetty aika pitkälle sitä toimintaa, josla tässä on kysymys, mutta kenties voit,aisiin mennä vielä pitemmäl]e.
Niistä käyLännöllisistä talousi)oliittisista probleemeista, jotka mieltämme tällä kerLaa ]ähinnä askai`ruttavat, koskettelen hiukan vielä kysymystä bud].etinylijäämästä käytännö]Jisen talouspolitii- kan välineenä.
T\Tähdäkseni olisi jo syytä ]uopua pelottelemasta eduskuntaa Suomen Pankist,a tapahtuneen ]uotonoton, ts. setelii`ahoituksen peikolla. Eduskunta osoittaa i,osin toisinaan käsittämätöntä kevyt- mielisyyttä valtion menojen ]isäämisessä, inutta tähän tautiin tä}-tyy koettaa vaikuttaa järkevillä perusteilla -konti.aktiivisen finanssii)olitiikan, julkisia menoja supistavan, valtionvelan netto- kuo]etukseen pyrkivän ja siten kysyiitään supistavasti vaikuttavan finanssipo]itiikan välttämät,Lömyyteen ja toisaalta vei`orasituksen tasoon vetoamalla. Pai`as keino t,ietenkin olisi saada halliLuksen ja eduskunnan väli]ien suhde sellaiseksi, e`ttä eduskunta katsoisi olevansa ve]vollinen uskomaan ha]1itukseen sentään tärkeimmissä finaiissipo]iittjsissa ratkaisuissa, kuten nimenomaan budjetin yli- jäämä- tai vajauspolitiikkaa koskevissa kysymyksissä.
Ett,ei kenellekään jäisi sitä käsitystä, että luotonoton lisää- minen Suomen Pankist,a olisi aiheuttanut tapahtun`een inflaa- tiomme kolmen viimeisen vuoden aikana, jolloin pa]kat ja hinnat ovat nousseet lähes kaksinkci`taisiksi, otan tähän vie]ä asiaa vaiaisevat iuvut,. 1
28 M^TTI I,F,I,Po
Val,(,i,on Luot,oiwt,to SLbomen Pcbnkisla, m,ilioona,(i, markkaa.
`,.. 1946 `'. 1947 `J.. 19/±8 v. 1949 Lokakuuss;` 23 373 21073 23 540 22 294 Toukokuussa 21889 1_7 517 14 67/i 16136 Lisäys toukok`i`ista
lokakuuhim `148/i 3 556 8 866 6 J58 Kaht,ena viime vuonna on valtion keskiispankkiluoton t,€irve o]Iut hyvin huomattavasti erilainen keväällä ja s}.ks}`]]ä. Niinpä viime vuonna viidessä kuukaudessa luotto kasvoi lähes `Thdcksä]i miljardia vuoden li`iipputasoJi p)'s)-essä silt,i joksecnkin v`iode]i 19/i6 korkeudella.
Entä tuo budjetinylijäämän [,ai budjetinvajaukscn käsite, jota nyL kä}rtämme niin monessa eri merkitykscssä? Emmeköhän voisi sopia siitä, että toistajseksi käyttäisimme riäitä käsitteitä amerik- kalaiseri menette]yn mukaisesti ja m}.öhemmin bud.].ettimm i`akennett,a kehittämä]Iä ryhtyisimme lisäksi or,tamaan myös korolliset nettosijoituksel, \.ajausta vielä osoitLainatLoman velai]- ]isäyksen oikeuttavam liuoTTiiooiL ja siirtyisimme silloin skandi- naaviseen menettel} }rn. Sil]oin iTieidän on iiiiii. kehi[,ett,ävä koi.o]lis- l,e,n sijoitust,en iioistomenette]\-ä.
Emmpää amei.ikkalaisten kuin skaiidimavisicH budjettikäsii- teiden mukais.st,i e,mme mjssään ta])€n]ksessa saisi valt,ionvelan kuoletuksia nimjitää va]tiori meiioiksi (pait,si puhtaasti muodollis- .iuridisessa inielessä omassa ])iirissä). Tukholma]aisesta ]ehdestä luin kcväällä 1949 Suomest,a kiisin annetun haast,att,e]un, jossa sanottiin valtion menojen o]evan \/-uonna 19/+9 suuret crit}risesti huomattavien valtionvelan kuoletusei.ieti vuoksi, mikä vaikciit- taisi budjetin i)itämistä tasapaiiiossa. Skandinaaviselle ja ymmär- i,ääkseni myös i,ieteellisesti perusteltavissa o]cvalle kielenkäytölJe i,ämä sanonta on h}vin vieras. Ruotsa]aiset eivät käytä meno- sanaa rea{ili-investoinneist,akaan, vaan puhuvat silloin sijoituksista.
Va]tionvelan kuoletus ej ole edes sitä, \.aan kuolet,us (joka ymmär- rctään iiettokäsitteenä) on niahdollinen juuri budjetiny]ijäämän eli käyttöbudjetin iu]onenemm.y.\.den avulla.
Kansanta]oustieteen tä}.t,`y). ta]ouspolitiikalle antaa konki.eet- t,isia, vaivat,tomasti }|nmärrettäviä :`seita kä}'ieti,ävjksi yht.eis-
