326 Kirjallisuutta
Venäläistä kansanrunoudentutkimusta
M. K. AzADOVSKI lstoriJa russkoj fol'kloristiki 11. Moskva 1963. 363 s.
A. P. jEVGENEVA Otferki po jazyku russkoj ustnoj ppezii v zapisjah XVII-XX vv.
Moskva-Leningrad 1963. 348 s.
E. M. MELETINSKI Proishozdenije geroitseskogo eposa. Rannie formy i arhaitseskie pamjatniki. Moskva 1963. 462 s.
B. N. Punwv RusskiJ istoriko -pesennyjfol'klor XIII-XVI vekov. Moskva-Lenin
grad 1960. 300 s.
Narodnyje ballady. VstupiteYnaja stafja, podgotovka teksta i primetsanija D. M.
BALASOVA. 2. izd. Moskva-Leningrad 1963. 448 s.
Jo aikaisemmin olen tässä aikakaus
lehdessä (1959 s. 433-434) esitellyt Azadovskin teoksen ensimmäisen osan.
Toinen osa E. V. Pomerantsevan jul
kaisemana on äsken joutunut luetta
vaksi, mutta suunniteltu kolmas ei ilmesty lainkaan, se kun jäi tekijän kuoltua toimittamatta. Voi heti alkuun sanoa, että ilmestynyt osa on sisällö�tää�
edellistä antoisampi ja tyyliltään ehyem�
pi. Se on tietojen arkku, nimihakemisto-
kin on helpottamassa yleiskatsauksen saamista.
Teos kuvailee 1840- ja 1850-luvun folkloristiikan voimakasta nousua V enä
j ällä. Huomattavimpia tutkijannimiä täl
löin olivat V.
J.
DaY ja A. L. Metlinski.Ajan olon syntyi ns. mytologinen koulu
kunta, jonka johdossa olivat Buslajev ja Afanasev. Grimmin tutkimukset kiinnos
tivat myös venäläisiä tutkijoita, myös de Gubernatistaja_ Ralstonia, koska he osa-
Kirjallisuutta 327 sivat venäjää ja näin ollen saattoivat hy
vin perehtyä venäläiseen kirjallisuuteen.
Tekijä Azadovski toteaa 1860-luvulla folklorististen kysymysten hipaisevan yh
teiskunnallistakin kamppailua (Tserny
sevski, Dobroljubov). Sen jälkeen tar
kastellaan mielenkiintoisesti folkloristii
kan osuutta f ilologisessa tutkimustyössä, vilahtelevat nimet A. N. Pypin, L. N.
Maikov, A. A. Kotljarevski, Or. Miller ja A. N. Veselovski ym., jotka kaikki oman ansiokkaan elämäntyönsä ohella ovat antaneet lisiä myös folkloristiikan kentällä.
Kansanrunouden keruu, jonka vai
heissa venäläisellä maantieteellisellä seu
ralla on osuutensa, on esitelty tasapuoli
suutta tavoitellen; A. F. Gilferdingin Aunuksesta kokoamat bylinat, Bursovin pohjoisvenäläiset loitsut ja itkut ovat tämän ajan tuotteita. Laaja keruutyö ulottui eri puolille Venäjää, ja mm.
Siperiasta saatiin kootuksi runsain mi
toin tieteelle tärkeätä aineistoa.
Tekijällä näyttää olleen halua täh
dentää joidenkin tutkijoiden ja muiden
kin tieteenedustajien saavutuksia, ja siinä hän onkin mielestäni onnistunut.
Juutalaissyntyisen P. V. Seinin elämä
kerta on esimerkki hänen tavoitteistaan ja se on sympaattinen, jopa runollinen.
Myös P. P. Tsubinskin työ on kauniisti hahmoteltu. Eri julkaisut ja niiden teki
jät on mainittu huolellisesti ja näin folk
loren tutkija saattaa käyttää Azadovskin teosta hakuteoksena etsiessään alan kir
jallisuutta. Eräitä viittauksia on tehty ulkomaidenkin kirjallisuuteen. - Vii
meinen luku käsittelee Marxin ja Engel
sin osuutta folkloristiikkaan sekä marxi
laisen kansanrunoudentutkimuksen muo
dostumista. Täten teos saa tarpeeliisen oikeauskoisen asun ja on käyttökelpoi
nen kotimaiseen opetukseen.
E. M. Meletinskin tukeva eepostutki
mus »Sankarieepoksen synty. Varhaiset muodot ja arkaistiset muistomerkit» on meikäläiselle tutkimukselle huomionar
voinen sen vuoksi, että sen luku »Karja-
lais-suomalaiset runot» on peräti 66 sivun pituinen. Suomalai'sen runouden arkais
tiset piirteet ovat tekijän tarkastelun kohteena ja niitä selvittäessään hän yrit
tää luoda kuvan eepoksesta, kuitenkaan hänen kirjoitustapansa ei tunnu vakuut
tavalta eikä aina selkeältäkään. Teoksen lähdeaineisto on runsas, vieraskielisiä teoksia mainitaan kolmatta sivua.
Jevgenevan teosta haluan pitää tär
keänä jo pelkästään sen vuoksi, että siinä on meikäläiselle tutkimukselle hyö
dyllistä vertailuaineistoa. Tarkoitan lä
hinnä lukua· »Pysyvä epiteetti» (Posto
jannyj epitet), jossa on selvitetty Pohjois
Venäjän itkujen sekä XVIII-XIX vuosis. bylinoiden kliseemäisiä koriste
sanoJa.
Putilovin tutkimus valaisee XIII
XVI vuosisadan venäläistä »historiallis
laulullisen» folkloren vanhaa lauluohjel
mistoa; mm. Kasanin valloitus, Pihko
van puolustus Stefan Batorya vastaan, Iivana Julman viha ja Jermak kasakka
piirissään ovat saaneet monipuolista va
laisua: motiivien muunnelmat, niiden historiallinen perusta ja paikallisväritys ovat antaneet tutkimukselle varteenotet
tavia lisäpiirteitä. Tästäkin teoksesta voi sanoa, että nykyaikainen venäläinen tut
kimus on perusteellisesti syventynyt teh
täviinsä.
»Narodnyje ballady» kuuluu tunnet
tuun, jatkuvasti ilmestyvään ja Maksim Gorkin aikoinaan perustamaan sarjaan
»Biblioteka poeta» ja on julkaistu toisena laitoksena. Toistakymmentä tutkijaa muodostaa kirjan toimituskollegion, ja siksi sisältö lupaa monipuolisuutta ja tyypillisimpiä näytteitä venäläisestä kan
sanrunoudesta. Lukija tutustuu kirjaan D. Balasovan opastuksella ( esipuhe ja tekstin selitykset) varmasti kiinnostu
neena, onhan siellä hauskoja kohtia suo
malaisellekin, esim. Kenjärveltä saatu tarina isosta härästä. Valikoima on kä
sittääkseni taitavasti laadittu, miellyt
tävä ja antoisa.
