• Ei tuloksia

Siperialaisen folkloristiikan vaiheita näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Siperialaisen folkloristiikan vaiheita näkymä"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Kirjallisuutta 337

Siperialaisen folkloristiikan vaiheita

]. R. KosELEV RusskaJa fol'kloristika Sibiri (XIX-natsala XX vv.). Tomsk 1962.

349 s.

Folkloristiikan historiaa tutkinut tie­

demies Jakov Romanovits Koselev on julkaissut ylla mainitun paateoksensa Tomskin yliopiston kustantamana sika­

laisen pedagogisen instituutin toimesta.

Hanen tyotaan on innoittanut ja edista­

nyt ennen muuta M. K. Azadovskin Venajan kansanrunouden tutkimuksen historia (josta on lyhyt maininta Viritta- 7

jassa 1959 ja 1964). Siperian folkloris­

tiikka on ollut varsin mielenkiintoista tutkittavaa. Toisaalta tuossa laajassa ja kaukaisessa maassa asuu monia kansoja, joiden elamantavat ovat olleet omalaa­

tuisia alkukantaisuudessaan, ja toisaalta on taas sinne siirtynyt tai siirretty vaest6 tuonut mukanaan ja kehittanyt edelleen omaa kansantietouttaan. Niin-

(2)

338 Kirjallisuutta pa Siperiaan karkotetut inkerilaiset ovat vieneet mukanaan omat haarunonsa;

naita on rovasti Johannes Grano kirjoit­

tanut muistiin v. 1886-91.

Koselevin teos ei ole lajissaan ensim­

mainen, silla esimerkiksi L. E. Eliaso­

vin »Russkij fol'klor Vostotsnoj Sibiri»

( 1958) selvittelee Neuvosto-Siperian kan­

sanrunoutta. Koselev on sen sijaan kiin­

nittanyt huomionsa tsaarivallan aikaan ja sen runsaisiin tutkimustuloksiin. Kan­

sanrunoutta tarkasteltaessa on muis­

tettava, etta Venaja oli 1700-luvun alussa saanut tukevan jalansijan Sipe­

riassa ja etta jo ennen Jermakin valloi­

tuksia venalaiset tekivat sotaretkia sinne 1400-luvulla, kuten askettain historioit­

sija Z. J. Bojarsinova on osoittanut.

Koselevin historiallinen katsaus alkaa varsinaisesti 1830-luvulta. Aikaisem­

maltakin ajalta hanella on tietoja, ovat­

han Siperiaa kulkeneet tiedemiehet laa­

tineet kansanelaman kuvauksia; niita on myos julkaistu maakuntalehdissa, joita on ilmestynyt v:sta 1789 lahtien (niihin on painettu selostuksia samojedeista, voguleista, ostjakeista ym.). 1800-luvun alkupuolella mielenkiinto etnografiaan ja kansanrunouteen entisestaan voimis­

tuu: aikakauslehtiin painetaan tutkiel­

mia, ilmestyy myos alan kirjasia. Mutta vasta · 1830-luku on eraanlaista renes­

sanssin kautta, se kuvastuu lukuisissa kaunokirjallisissakin teoksissa. Ja talloin Siperiaan vaeltaa huomattavia kansan­

runoudenkeraajia. Heidan saaliitaan sit­

ten saatetaan julkisuuteen ja niita tutki­

taan.

Varhaisimmista tutkijoista on etevim­

pana pidetty S. J. Guljajevia (1805-88), jonka arkisto vasta viime sodan aikana loydettiin. Koselev kuvailee laajasti ta.­

man merkkimiehen elamanvaiheita. Sa-

moin G. N. Potanin (1835-1920), A. A.

Makarenko (1868-1942) ja V. S. Arefev (1874-1901) ovat kukin saaneet teok­

sessa oman lukunsa. Heidan suorit­

tamansa tyo erottuu selvasti monien muiden joukosta. Niinpa Makarenko toi lisia Siperian kansankalenterin tunte­

mukseen, kun taas nuorena kuollut Arefev perehtyi lahinna venalaiseen folkloreen. Lukuisat Siperiaan poliitti­

sista syista karkotetut sivistyneet miehet ovat myos edistaneet tutkimustyota.

Venajan maantieteellinen seura (sen osasto perustettiin Irkutskiin 1851) seka era.at Euroopan Venajan tutkijat tunsi­

vat niin ikaan suurta mielenkiintoa Sipe­

rian kansojen elamaan. Myos jotkut aikakauslehdet ovat kehittaneet eri tutki­

musaloja ( esim. Sibirskaja Zivaja Sta­

rina). Koselev on huomatakseni keskite­

tysti ja monipuolisesti esitellyt kaikki alan tarkeimmat tyontekijat ja luonut teok­

sestaan ehyen monografian. Mielenkiin­

toa lisaa se, etta han on tahdentanyt, miten Siperian paikallinen kansanru­

nous, joka on lajissaan rikas ja monita­

hoinen, on liittynyt yleisvenalaiseen.

Na.in siperialainen folklore on kehittynyt erikoislaatuiseksi,ja viela nykyisellaankin se kuvastelee myos vanhan tapakulttuu­

rin eri aloja.

Koselevin ansiokkaasta tutkimuksesta voisi poimia monia meitakin kiinnostavia kohtia. Meikalainen tutkija saattaa loy­

taa myos tarpeellisia lahdeviitteita. Laa­

jasta henkilonnimistosta puuttuvat suo­

malaisten tiedemiesten nimet ( Castren, Ahlqvist, Kaunisto, Lehtisalo jne.), sa­

moin myos era.at vierasmaalaiset (Papay, Steinitz), koska teos ei lainkaan kasittele vierasmaalaisten osuutta siperilaiskan­

sojen tutkimuksessa.

s.

HNEN

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tässä tutkimuksessa ratkaisevaa on oivallus, että työntekijöiden kvalifikaatioi­. ta koskeva tieto voidaan

Kirjasen sisältö liikkuu niin yleisellä tasolla, että kyseessä voi todella olla mikä kurssi tahansa, oikeas­.. taan mikä aikuisopintomuoto tahansa, jossa on

Tutustuminen tähän kehittelyyn toteuttaa itsessään täydellisen oppimisprosessin, joka on hyvän opetuksen

Kuvaavaa tälle kaudelle oli, että koulutusta alettiin tarkas- tella yhä enemmän taloudel- lisen kasvun näkökulmasta ja koulutuksen taloustieteen menetelmin.. Tässä

leen kerran se, että siinä ovat kaikki muut kuin suomalaiset saaneet ilmaista itseään omal­. la äidinkielellään, eli siinä on käytetty tanskaa, ruotsia ja

Professori Jones toteaa, että Leggen kir­.. ja on laadittu juuri

Colin Titmus: Strategies f or Adult Education, Practices in W estern

Litvak viittaa nyky-Liettuaa laajemman Liettuan suuriruhti- naskunnan alueen juutalaisiin, mutta muistuttaa myös siitä, että Liettuan pääkaupunki Vilna on ollut yksi