• Ei tuloksia

Keskellä verkkoa näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Keskellä verkkoa näkymä"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

Petja Aarnipuu: Keskellä verkkoa

Elore 1/2010 1

ElorE(ISSN 1456-3010), vol. 17 – 1/2010.

Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.

[http://www.elore.fi/arkisto/1_10/pk_aarnipuu_1_10.pdf]

P

ääkirjoitus

k

eskellä verkkoa

Petja Aarnipuu

Työtön vaan ei toimeton, viraton mutta täystyöllistetty, mikä se on? No se on työelä- mänkuvaus, joka on yhä tutumpi ja tavallisempi akateemisille tieto- ja tiedeammat- tilaisille. Työtä, työtä, työtä tehdään, mutta usein joko ilman varsinaista työpaikkaa tai toimessa ilman virkaa. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa virattomuus on yltänyt professoritasolle, kirjaimellisesti. Vuodenvaihteessa tapahtuneen uudistuksen jälkeen virat ovat jääneet historiaan (työsuhteet toki jatkuvat). Akateemisen työn maailma muuttuu, nimekkeet tulevat ja menevät, liike on ikuista.

Eloressakin liikutaan. Outi Fingerroos on luovuttanut vetovastuun minulle, mutta hän on kyllä luvannut monien muiden töidensä ja vastuidensa ohella jatkaa lehdessä vapaana toimittajana. Omasta ja toimituksen puolesta esitän vielä kerran suuret kii- tokset Outille! Tämän lehden sivuilta saamme lukea muun muassa, mitä Outi teki ja näki Etiopiassa. Toimettomana hän ei ainakaan ollut.

Eloren vastaavat päätoimittajat ovat tähän saakka olleet hyvin kiinteässä suhteessa johonkin maamme yliopistoista. Minullekin yliopisto on vanha ystävä. Kävelin sen ovesta sisään ensimmäistä kertaa syksyllä 1990, teologian ylioppilaana. Keväällä 2008 kävelin sen ovesta ulos folkloristiikasta väitelleenä filosofian tohtorina. Sittemmin suhdettamme on sävyttänyt toverillinen yhteistyö ja avunanto. Virkaa tai edes tointa minulla ei ole, ei yliopistolla eikä muuallakaan. Liikkuvuuden keskelle, pysyväksi kiin- nekohdaksi ostin perheineni 100-vuotiaan talon Hämeestä. Se on samalla eläkevakuus, jonka arvoon voimme omien kättemme työllä vaikuttaa. Kätten työtä olen sittemmin kovasti harjoitellut. Osaan nyt rakentaa seinän ja olen siitä yhtä ylpeä kuin aikanaan proseminaarityöstäni. Päivittäiset työkaluni ovat vaihdelleet tekstinkäsittelyohjelmasta lapioon ja excelistä iskevään ruuvinvääntimeen. (”Yliopistomies”, olen huomannut, saa onneksi paljon anteeksi remonttityömaalla: juuri mitään ei odoteta ja bonuspisteitä tulee likaisista haalareista.)

(2)

Petja Aarnipuu: Keskellä verkkoa

Elore 1/2010 2

Nykyinen työnkuvani on se lukemattomille kollegoilleni ja ikätovereilleni tuiki- tuttu reunaton palapeli, jonka osasina on sekä satunnaisia yliopistotöitä että erilaisia kirjoitusurakoita irrallaan yliopistosta. Työ ja tulo kohtaavat tässä mallissa harvaksel- taan. Minulla kuvaan kuuluu myös Elore, jonka päätoimittajuutta pidänkin yhtenä tärkeimmistä töistäni. Ainoastaan sähköisten kommunikaatiojärjestelmien olemas- saolo ja toimivuus tekevät mahdolliseksi tällaisen työelämän, jossa pirstaleisuuden ja epävarmuuden vastapainona on hieman kulahtanut hirsitalo taivaanrannassa. Laaja- kaistan ansiosta hämäläinen syrjäkylä voi näin olla myös minulle Eloren vastaavana päätoimittajana yhtä lailla näköalapaikka perinteen- ja kulttuurintutkimukseen kuin se Helsingin itäinen kantakaupunkikin, josta tänne muutin.

Elore ilmestyy ja elää verkossa, jonka solmukohtina ovat ihmiset tietokoneineen.

Eloren vuodenkierrossa tehtäväni on – vastuun kantamisen lisäksi – toimitustyön koordinoiminen ja sen tulosten yhteenkokoaminen. Lehden toimittajat ovat tiiviis- sä yhteydessä maailmaan ja perinteentutkimukseen muun muassa helsinkiläisestä, joensuulaisesta, jyväskyläläisestä ja kahdesta turkulaisesta yliopistosta käsin. Tämän uuden vuosikymmenen ensimmäinen, aistimaailmaan sijoittuvan Eloren teemanu- meron päätoimittajana on Eerika Koskinen-Koivisto. Hän puolestaan on tehnyt päätoimittajan työtään Yhdysvalloissa, Columbuksessa, ollessaan Ohio State Univer- sityn Fulbright-stipendiaattina. Verkkolehden toimitustyön kannalta on aivan sama, olemmeko Helsingissä ja Jyväskylässä vai Hattulassa ja Columbuksessa. Yhteistyö on ollut sujuvaa ja sukkelaa!

Eloren toimitus kokoontuu joukolla keskustelemaan lehden kulloinkin seuraavaksi tehtävästä numerosta ja laajemmista linjoista kahdesti vuodessa, voileipätarjoilun voimin. Ideoista, uutisista ja tapahtumisista ei ole ollut pulaa. Toimituskunnalla on vahva ja valtaosin jaettu näkemys siitä, millaista lehteä haluamme tehdä. Suunnittelu- kokouksen jälkeen hajaannumme kukin omiin maankolkkiimme. Artikkelitoimitus, ajankohtaistoimitus ja kirja-arviotoimitus ryhtyvät hommiin sen mukaan kuin on so- vittu, kirjoittamaan omia juttujaan ja toimittamaan erilaisia tekstejä, joiden kirjoittajat puolestaan saattavat asua missä hyvänsä. Kirjoitus- ja toimitustyön tulokset saapuvat toimitusten vastaaville ja heiltä päätoimittajille yleensä asetettuun aikarajaan men- nessä. Sitten viimeistellään, taitetaan, tarkistetaan, korjataan – ja lähetetään takaisin maailmalle. Hätäkös näin hyvin toimivaa systeemiä on pyörittää!

Filosofian tohtori Petja Aarnipuu on vapaa tutkija Hattulasta.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Niina Hämäläinen, Hanna Karhu ja Silja Vuorikuru käsittelevät artikkelissaan ”Suulli- sen perinteen ja kirjallisuuden rajoilla” tieteenalojen historiaa ja alkuaikojen

Keskeisessä asemassa on tällöin kysymys: miksi tutkija tutkii? Toisin sanoen mitkä tekijät ovat olleet vaikuttamassa siihen, että olen valinnut tutkimuskohteekseni oma-

Sinikka Vakimo kirjoitti Eloren 2/2004 pääkirjoituksensa alussa, että ”nyt julkaistava Elore on viimeinen, johon kirjoitan päätoimittajana”.. Nyt, vuoden 2009 lopussa, ihmet-

Hän vastasi: "Le Big Mac majoneesilla, kiitos". Hän oli sisällä Pulp Fiction -diskurssissa, joten hän varmaan oli ihminen, jonka kanssa viihtyisin. Jälkeen päin tosin

Tämän voi tulkita korostavan yleisesti joukkoviestinnän roolia yhteiskuntaa koossa pitävänä voimana, mutta väite saattaa yhtä lailla viitata myös internetin ja sosiaalisen

Eläin- oikeudet ovat toistaiseksi niin ei-käytännöllinen argumentaatioperusta, että sitä on vaikea käyttää poliittisena tai lainsäädännöllisenä välineenä?.

Hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyttä painot- tavissa kannanotoissa nousee esiin, että talouden kasvupotentiaaliin tulee panostaa nyt eikä myö- hemmin, ja että niin tulee

Jos teollisuuspolitiikkana pidetään kaikkea, mi- kä vaikuttaa teollisuuden kehitykseen, sisäl- tyvät teollisuuspolitiikkaan silloin lähes kaikki julkisen vallan talous-