• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • 93 V A S T I N E E T
Kirjoitin KTSV:n vuosikirjaan 56, 2003, arvion FT, yliopistonlehtori Juha- ni Sipilän väitöskirjasta Maa luja, taivas korkia. Antti Tuurin Pohjanmaa-sarja.
Arvio oli mielestäni tavanomainen, si- sältäen tietysti kriittisiäkin huomioita.
Sipilä julkaisi sille vastineen (Avain 1, 2004). Ymmärrän, että väitöskirjan te- kijä saattaa hermostua kirjansa arvoste- lusta. Mutta seuraavaa en ymmärrä lain- kaan. Sipilä kirjoittaa: ”Kuka professori nyt olisi niin pikkusieluinen, että lähtisi kostamaan oman oppilaansa onnettoman väitöskirjan kriittistä käsittelyä alan vuo- sikirjassa, ja vielä vuosien päästä?”
Olin täysin ymmällä, mutta vuo- sikirjojen tutkimisen jälkeen asia sel- visi. Sipilä arvosteli vuosikirjassa 50, 1997, Jyväskylän yliopistossa väitel- leen Heikki Siltalan väitöskirjan Kol- men rintaman konfliktit, 1996. Minulla ei ollut tästä enää minkäänlaista mie- likuvaa. Arvion Sipilän väitöskirjas- ta tein, koska minulta sitä pyydettiin.
Miksi Juhani Sipilä pillastui?
FT Siltalan väitöskirja ei ollut ”onne- ton”. Se sai enemmän myönteistä jul- kisuutta osakseen kuin yksikään muu kirjallisuuden väitöskirja Jyväskylän yliopistossa niiden 33 vuoden aika- na, jotka sitä palvelin. Toivotan Sipiläl- le parhainta menestystä tutkijanuralla.
Pekka Lilja
Kirjallisuuden professori, emeritus
