Menneisyys politiikassa ja JUlkisuudessa
Heino Nyyssönen:
THE PRESENCE OF THE PAST IN POLITICS: '1956'
after 1956 1n Hungary.Jyväskylä Un1vers,ty of Jyväskylä (SoPhi 45), 1999. 305 s.
Heino Nyyssösen väitöskirja (Jyväs- kylän yliopisto, poliittinen histona) tarkastelee sitä, mitä menneisyys merkitsee nykyisyydessä Ja miten menneisyyttä tulkitaan politiikas- sa Nyyssösen tapauksena on Un- karin vuoden 1956 kansannousu Ja sen käsittely vuosien 1988-
1994 unkanlaisessa sisapolitiikas- sa. Unkari onkin erinoma1nen esi- merkki s1itä, miten poliittisen tilan- teen muuttuminen vaikuttaa his- torian tulkintoihin.
Lähteinään Nyyssönen on käyt- tänyt pääasiassa sanomalehtiä, joita hän on tutk1nut kolmen aJan- jakson aikana. Ensimmäiseksi hän on käynyt läpi vuoden 1956 kan- sannousun ajan sanomalehdet, tOiseksi hän on tarkastellut vuo- sien 1956-1986 lehtiä valikoiden, keskittyen esimerkiksi vuoden 1956 vuosipäiviin, Ja kolmanneksi hän on tarkastellut menneisyyden es1ttäm1stä vuosien 1988-1994 sa- nomalehdissä. Pääpaino, noin puolet kifjan sJvumäärastä, on kol- mannessa aJan jaksossa, jolle aJkai- sempi kehitys muodostaa taustan.
Nyyssösen työ käsittelee paitsi politiikkaa ja julkista keskustelua, myös, hänen omien sanojensa mukaan, lehdistön historiaa, sitä
"m1ten tiedotusvälineet vapautui- vai poliittisesta holhouksesta" (s 20)
Lehdistön ja muiden tiedotus- välineiden historiaa Nyyssönen tarkastelee sekä vuoden 1956 että vuos1en 1988-1994 osalta. Vuon- na 1956 huomiOnarvoista oli ta- pahtuneen muutoksen nopeus.
Muutamassa pä1vässä entiset puo- lueen ja siihen liittyvien järjestöjen äänenkannattajat muuttuivat itse- näisten kansanliikkeiden äänen- kannattajiksi ja v>elä St.;Uremmassa määrin itsenäisiksi sanoma!ehdik- SI, samalla vanhoja sanomalehtia perustettilfl uudelleen.
Vuosien 1988-1994 lehdistö-
historian käsittely Jää Nyyssöseltä ohuemmaksi kuin vuoden 1956 t1ivis, päivä päivältä etenevä ku- vaus. Lehdistössä tapahtuneet muutokset ovat taustalla e1kä Muutosten (lehtien Itsenäistymi- nen entisistä holhooj1staan, uusien lehtien perustaminen, ul- komaalalsomistus) käsittelyä itse lehd1ssä tai tapahtumien taustoja ole käsitelty kunnolla.
Sen SiJaan Nyyssönen käsittelee vuosien 1992-1994 "mediaso- tia", jotka liittyivät lähinnä kiis- taan valtion omistamien radion ja television hallinnasta. Kiistan osa- puolia olivat kristilllsdemokraatti- nen pääministeri J6szef Antall ja Vapaita demokraatteJa edustanut presidentti Arpiid Göncz. Päämi- msteri vaati radion- Ja television- JOhtajien erottamista, mitä pres•- demti vastusti ja sai tukea IPI:Itä.
Samoin kuin vuonna 1956 poliit- t1sluonto1sia mielenosoituksia jär- Jestettiin television edustalla, satii- risia ohjelmia sensuroitiin Ja tOI- mittajia erotettiin (laittomasti ku- ten oikeus myöhemmin totesi) kaks1 kuukautta ennen vaaleja.
Television Johto, Elemer Hankiss etunenässä, käytti vuotta 1956 omaksi puolustuksekseen. Han- klss, kuten osa muistakin 1990-lu- vun televisiojohtajista, oli vang1ttu vuoden 1956 tapahtumien jäl- keen, ja hän totesi häntä vastusta- vien mielenosoittajien olleen sil- loin toisella puolella. Television ympärillä käydyn kamppailun taustojen kuvaus Jää kuitenkin suhteellisen ylimalkaiseksi.
On kuitenkin muistettava, etta Nyyssösen tutkimuksen pääpaino on historian Ja politiikan suhteessa e1kä lehdistöhistoriassa sinänsä.
Hän tarkastelee kansallisten sym- bolien, juhlapäivien Ja kadunni- mien muuttamista, vuoteen 1956 li1ttyneiden henkilöiden uudelleen hautauksia Ja patsaiden kohtaloa.
Esimerkiksi 1tse vuoden 1956 ta- pahtumille annettava nimi ja eri n1m1tysten kansalaisilta saama kannatus kertoo hyvin poliittisen kielenkäytön vaikutuksesta kansa- laisten käsityksiin. Vuonna 1989 kun keskustelua tapahtumien uu- delleen arvioimisesta käytiin laa- jemmin, entinen virallinen nimitys
"alkoi kansan nousuna, mutta päättyi vastavallankumouksena"
menetti suosituimman aseman
pelkälle "kansannousulle", vaik- kakin eri nimitysten saama kanna- tus muuttui vain alle 10 prosentti- yksikön verran. Sen s1jaan ääripäi- den "vallankumous" Ja "vastaval- lankumous" kanDatGs pysy1 lähes muuttumattomana (21-24 % vs 12-14 %). Vain vajaata vuotta myöhemmin "kansannousu" JOU- tui luovuttamaan paikkansa uu- delle nimitykselle "vallankumous ja taistelu vapaudesta", jonka kaikk1 poliittiset voimat h)'Väksyl- vät vuonna 1990. Tämån nimityk- sen kannatus oli marraskuussa 1991 noussut kansalaisten kes- kuudessa 48 prosenttiin, entisen
"kansannousu" ·nimen jäädessa 25 prosenttun, ja vieläkin, lähes samoin kuin kaksi vuotta aikai- semminkin, 11 % mielestä tapah- tumissa oli kyse "vastavallanku- mouksesta" (s. 172). Kansalaisten keskuudessa uusien nimitysten omaksuminen ei ollut ollenkaan yhtä nopeaa kuin poliittisten voi- mien piirissä. Nyyssönen taqoaa myös muiden tarkastelem1ensa ai- heiden osalta mielipidetutkimus- ten tuloksia, joiden perusteella kansalaisten mielipiteet esim. pat- saiden kohtalosta ovat huomatta- vasti vapaam1elisemmät kuin po- liittisessa vallankäytössä käytetyt argumentit. Tältä osin k1qa taqoaa aineksia myös mediatutkijollle, etenkin niille, JOtka tarkasteleva!
julkisuutta, julkista keskustelua ja h1storian roolia siinä.
JUKKA PIETILÄINEN
