70 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 4 / 2 0 1 2
nallisen suvaitsevaisuuden keskei- simmistä postulaateista. Tulevan suvaitsevaisuuskulttuurin keskei- nen haaste lienee se, miten dog- maattiset asenteet voitaisiin sovit- taa yhteen toiseus-eettisten lähtö- kohtien kanssa? Sihvola kysyy oi- keutetusti: ”…ovatko liberalismin kannattajat oikeassa uskoessaan, että suvaitsevaisuutta ja toisen kun- nioittamista koskeva yksimielisyys uskonnollisten ja ei-uskonnollisten sekä dogmaattisten ja ei-dogmaat- tisten katsomusten välillä on todel- la mahdollinen?” (s. 276)
Maailmankansalaisen uskonto on innoittavan monialainen teos, siitäkin huolimatta että sen meta- tason oletukset ovat varsin konven- tionaalisia. Tällä en tarkoita pel- kästään klassista moraaliteologiaa hallinnutta uskonnollista ja eettis- tä realismia vaan myös sitä moder- nin ajan ”suurta jakoa”, jossa luon- nontieteellinen ja humanistinen traditio on nähty pikemminkin toisensa poissulkevana kuin toisi- ansa hedelmöittävinä. Tämän Sih- vola toteaa itsekin: ”…uskonto ja tiede ovat suurelta osin toisistaan riippumattomat” (s. 11). Itse en oli- si enää niin vakuuttunut tämän ja- on tarpeellisuudesta. Uskonnolli- sen vahvaa antropologista yhteyt- tä niin kulttuurisiin kuin tieteelli- siinkin katsomuksiin ei tule kieltää vaan pikemmin vahvistaa.
Sihvolan hillitty optimismi ”hy- vän voimien voitosta” nousee kui- tenkin aivan muualta kuin natu- ralistisesti sekularisoidusta ajatte- lusta eli humanistisesta ja kristil- lisestä sivistystraditiosta. Sihvolan suvaitsevaisuusfilosofia muodos- taa ansiok kaan ja tärkeän aikalais- puheenvuoron myös siksi, että to- talitaariset asennoitumistavat niin politiikan (nationalismi) kuin ylei-
sen moraalin alueella ovat viime ai- koina vahvistuneet myös Suomes- sa. Hän nostaa rohkeasti esiin esim.
maahanmuuttajiin ja homosek- suaaleihin kohdistetun aggressi- on esittäen huolensa muun muas- sa perussuomalaisten ja kristillis- demokraattien piirissä esiintyvistä äänenpainoista. Oleelliseksi Sihvo- lan mukaan muodostuu se, ”suo- sivatko kasvatuksen ja kulttuurin instituutiot autoritaarisuutta, lau- ma- ja heimohenkeä, julmuutta ja nöyryyttämistä vai itsenäistä ja kriittistä ajattelua, suvaitsevaa tie- toisuutta kulttuurien ja vakaumus- ten eroista sekä eläytymiskykyä toi- sen asemaan ja myötätuntoa ihmi- sen heikkoutta ja haavoittuvuutta kohtaan”(s. 364–65). Tähän tavoit- teeseen tähtää myös Maailmankan- salaisen uskonto, sivistyneeseen, monipuoliseen ja asiantuntevaan dialogiin. Tämän dialogin ennak- koehdot Sihvola kirkastaa lukijalle ihailtavan selkeällä tavalla.
Kirjoittaja on filosofi ja kirjailija.
Karisman juuret narsismissa
Leo Näreaho
Len Oakes: The Charismatic Personality. Bowen Hills:
Australian Academic Press 2010.
Australiassa vaikuttava psykolo- gi ja tutkija Len Oakes julkaisi 15 vuotta sitten teoksen uskonnollis- ten johtajien persoonallisuudes- ta. Uusimmassa kirjassaan Oakes paneutuu yleisemmin karismaat- tisen persoonallisuuden psykolo- giaan. Mitkä piirteet ovat tyypil-
lisiä karismaattiselle persoonalle?
Millaisesta henkilöhistoriallises- ta taustasta karismaattisuus kum- puaa? Kuinka karismaattinen per- soona saa pidettyä seuraajat ottees- saan? Näitä ja monia muita karis- maattisuuteen liittyviä kysymyksiä teoksessa valotetaan kiinnostaval- la tavalla. Kirjassa on esillä usei- ta ”tapauskertomuksia”. Perusteel- lisimmin Oakes analysoi Winston Churchilliä, Sigmund Freudia ja Adolf Hitleriä.
Oakes huomauttaa, että karis- maattiseen persoonallisuuteen liit- tyy selvä epätavallisuuden tai jopa jumalallisuuden ”tuntu” eikä kyse ole pelkästään suosiosta tai kuului- suudesta. Karismaattisia henkilöi- tä on esiintynyt kaikkina aikoina, mutta selvimmin he nousevat esiin kriisitilanteissa, jolloin tarvitaan ratkaisuja poikkeuksellisiin ongel- miin. Karismaattisuuteen liittyy si- ten sosiaalinen ulottuvuus, mutta ennen kaikkea se on psykologinen ilmiö, jonka juuret ovat lapsuudes- sa. Lisäksi karismaattiseksi kehitty- vällä henkilöllä täytyy olla jollain alueella poik keuksellisia kykyjä.
Oakesille karismaattisen per- soonallisuuden juuret ovat varhais- lapsuuden narsismissa. Narsismin analyysissaan kirjoittaja tukeutuu erityisesti Heinz Kohutin minäpsy- kologiaan. Kohutin mukaan narsis- tinen – ja samalla karismaattinen – persoonallisuus voi kehittyä kah- ta psykologista reittiä. Molemmis- sa lapsen suhde varhaiskasvattajiin, erityisesti äitiin, on ratkaisevan tär- keä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa lapsi kehittää itselleen kompensa- torisen grandositeetin. Lasta koh- dellaan välillä erittäin rakastavas- ti, ajoittain taas välinpitämättömäs- ti, jopa hyljeksien. Perheessä voi ol- la vakaviakin ristiriitoja, jotka eivät
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 4 / 2 0 1 2 71 kuitenkaan peruuttamattomasti
traumatisoi lasta. Epätodellisuuden ja tyhjyyden tunteita kompensoi- dakseen lahjakas lapsi kehittää nar- sistisen fantasian, eräänlaisen suo- jaavan myytin, joka selittää äidin lai- minlyönnit, mutta säilyttää samalla tunteen lapsen omasta poikkeuksel- lisesta merkityksestä. Toisaalta lap- seen patoutuu tilanteen seuraukse- na raivoa, jota hän ei voi ilmaista.
Tällainen lapsi pyrkii aikuisenakin toteuttamaan myyttiään, koska si- tä kautta hän ikään kuin voi kokea uudelleen vanhempiensa rakkau- den ja samalla oman tärkeytensä.
Oakes analysoi erityisesti Churchil- lin narsistista karismaa tämän kehi- tyskulun valossa.
Kohutin toinen narsistis-karis- maattinen skenaario sisältää tilan- teen, jossa vanhempi tai vanhem- mat ruokkivat jatkuvasti lapsen narsismia, niin että lapsi ei koskaan kypsy emotionaalisesti aikuiseksi.
Sen sijaan hän fiksoituu uskomaan, että myöhemminkin koko maailma suhtautuu häneen samalla tavalla kuin vanhemmat. Siksi hän hakeu- tuu suhteisiin, jossa saa narsistista ihailua osakseen.
Oakes muistuttaa, että vaik- ka karismaattiset persoonat ovat usein vakavastikin narsistisia, he ovat myös briljantteja ja toiminta- kykyisiä. Siksi narsismi ei ole ainoa avain karismaattisen persoonalli- suuden ymmärtämiseksi. Toisaal- ta Oakesin psykopatologisoivaa lä- hestymistapaa vahvistaa hänen ku- vauksensa valheminuudesta (fal- se self), jonka hän näyttää liittävän myös karismaattisiin persooniin.
Ylipäänsä käsitteellinen tarkkuus voisi olla kirjassa hiotumpaa.
On huomattava, että Kohut, jo- hon Oakes tukeutuu, on kehittä- nyt oman psykologiansa psyko-
analyysin pohjalta. Oakes ei kui- tenkaan viittaa psykoanalyysiin tai muuhunkaan psykologiseen suun- taukseen dogmaattisesti, vaan hä- nen huomionsa perustuvat myös omiin, terapeuttisessa työssä ker- tyneisiin havaintoihin. Oakesin karismaattisuuden analyysi ei siten edusta tieteellistä psykologiaa, jos tieteellisyydellä tarkoitetaan em- piirisiä testejä ja niiden toistetta- vuutta. Tämä ei kuitenkaan vähen- nä Oakesin teoksen arvoa. Päinvas- toin: mielestäni The Charismatic Personality osoittaa psykoanalyyt- tisestä perinteestä nousevan psy- kologian kriitikoille, kuinka tiettyä psykologista ilmiötä voidaan us- kottavasti valottaa freudilaisia pe- ruskäsitteitä epädogmaattisesti so- veltamalla. Lisäksi Oakes pystyy tu- kemaan narsismiteoriaa historialli- silla esimerkeillä. Kirjoittajan teksti on sujuvaa ja sisältää monia kiin- nostavia huomioita. Miksi esimer- kiksi karismaattinen persoona on usein poikkeuksellisen energinen ja tarmokas? Selitys: koska hän on voimakkaasti torjunut omat kon- fliktinsa ja sisäisen haavoittuvuu- tensa, hänen energiansa ei kulu si- säisten ristiriitojen selvittelyyn.
Kirjan karismaattisista tapaus- kertomuksista kiinnostavin on Hit- lerin narsistisen karismaattisuuden analyysi. Mitään ratkaisevan uutta Oakes ei toki Hitler-tutkimukseen tuo, mutta hänen analyysinsä ha- vainnollistaa hyvin Hitleriä narsis- tisena ja samalla myös karismaat- tisena persoonana. Oakesin mu- kaan Hitler oli paljon enemmän kuin poliitikko, hän oli destruktii- vinen profeetta, šamaani, joka ky- keni koskettamaan ihmisiä syvällä tasolla. Narsistis-karismaattiselle persoonalle tyypillisen intohimon ja vihan Hitler kanavoi antisemi-
tismiin. Näin hänen epävakaa per- soonallisuutensa kiinteytyi ja sa- malla hänen vihalleen tarjoutui hyväksyttävä kohde. Itse oudok- sun Oakesin sinänsä osuvassa Hit- ler-analyysissä kirjoittajan tukeu- tumista Lothar Machtanin teok- seen, jossa Machtan näkee kovasti vaivaa todistaakseen, että Hitler oli homoseksuaali. Tämä olisi Oakesin mukaan vahvistanut Hitlerin ulko- puolisuuden tunnetta. Kuitenkin esimerkiksi Ian Kershaw, yksi tun- netuimpia Hitler-tutkijoita, pitää Machtanin todistelua Hitlerin ho- moudesta epäuskottavana.
Onko karismaattinen persoo- nallisuus aina nähtävä psykopa- tologian valossa? Oakes lieven- tää patologisoivaa tarkasteluaan puhumalla – jälleen Kohutiin tu- keutuen – kosmisesta narsismis- ta. Tällöin karismaattinen persoo- na voi positiivisesti samastua esi- merkiksi omaan kansaansa niin voimakkaasti, että hänen henkilö- kohtaiset tarpeensa sulautuvat ryh- män tarpeiden kanssa yhteen. Po- liittisista johtajista Churchill lienee edustanut kosmista tai ainakin po- sitiivista narsismia. Lopulta on to- ki selvää, että karismaattisten per- soonien väitteitä tarkasteltaessa ei väitteiden totuusarvoa voi palaut- taa persoonien psykologisiin piir- teisiin – vaikka kyse olisi patolo- gisistakin piirteistä. Tätä Oakes ei tosin pyrikään tekemään. Ehkä- pä karismaattiset persoonat jos- kus todella paljastavat maailmas- ta seikkoja, joita me yhteisen kon- sensustodellisuutemme kannatteli- jat emme tiedosta?
Kirjoittaja on uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.
