I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
43
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 1 / 2 0 0 6
[13] King, Donald ja Tenopir, Carol, Economic Cost Models of Scientifi c Scholarly Journals, Proceed- ings of the ICSU Press workshop, Oxford, 1998, http://www.bodley.ox.ac.uk/icsu/kingppr.htm [14] Odlyzko, Andrew. Competition and Co-opera-
tion: Libraries and Publishers in the Transition to Electronic Scholarly Journals. Journal of Electronic Publishing, Vol 4/No 4, 1998, http://www.press.
umich.edu/jep/04-01/odlyzko.html
[15] Phil Davis: Calculating the cost per article in the current subscription model, Spreadsheet, Revised version, 13.5.2005, Cornell University, http://peo- ple.cornell.edu/pages/pmd8/
[16] Suullinen tieto Springerin edustajalta, Jan Velter- opilta, Lokakuu 2005
[17] Creame of Science. http://www.creamofscience.
org/en/page/language.view/keur.page [18] Rekommendationer beträffande ett nationellt for-
mat för publiceringsdatabaser, Sveriges univer- sitets- och högskoleförbund, http://www.suhf.
se/Main.aspx?ObjectID=758
Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori Svenska Handelshögskolanissa sekä FinnOA-työ- ryhmän puhenjohtaja.
www.lib.helsinki.fi /fi nnoa/
Timo Turja nosti artikkelissaan (Tieteessä ta- pahtuu 8/05) esille kiinnostavasti tieteelliseen julkaisemiseen liittyviä ajankohtaisia kysy- myksiä. Peruskysymykseksi voi nostaa tutki- mustulosten julkaisemisesta aiheutuvien kus- tannusten kohdentamisen: kuka siitä mak- saa nyt ja kenen tulisi maksaa? Ketä avoimes- ti saatavilla oleva tieteellinen tieto eniten hyö- dyttää? Onko kysymys, vallasta, rahasta, mo- raalista vai peräti arvoista? Asian esille nosta- minen on hyvä asia, mutta vaatisi mielestäm- me vielä syvällisempää pohdintaa.
Tässä yhteydessä haluamme kuitenkin puuttua lyhyesti vain joihinkin artikkelin epätarkkuuk- siin. Turjan mukaan (s. 40) ”Suomessa Kansalli- nen elektroninen kirjasto FinELib on maksanut kirjastojen puolesta englantilaisen avoimen bio- ja lääketieteen lehtiportaalin BioMed Centralin vuosijäsenmaksun, jonka hinta on n. 16 000 eu- roa (2005).” Tosiasiassa maksettu yhteissumma koostui jäsenyliopistojen ja tutkimuslaitosten maksamista osuuksista, jotka määriteltiin or- ganisaation koon perusteella. FinELib ei siis ole maksanut ”kirjastojen puolesta”, se vain neu- votteli koko maan kattavan tarjouksen vuodek- si 2005.
Yksittäiset laitokset mahdollistivat siis omal- la rahoituspanoksellaan kaikkien suomalaisten tutkijoiden kirjoittamisen näihin open access - lehtiin. BioMed Central on nyttemmin muutta- nut maksuperusteitaan niin, että artikkeleista maksetaan niiden määrän mukaan. Valtakun-
nallista sopimusta ei vuodeksi 2006 enää sol- mita. Kirjoittajamaksujen rahoitus onkin siirty- mässä tutkimuksen rahoittajille, joista yhä use- ammat, joukossa Suomen Akatemia, hyväksy- vät nämä maksut tutkimuksen sivukuluiksi [1].
Toivommekin, että siirtymä tähän rahoitusmal- liin tapahtuisi nopeasti.
Turjan mukaan The Public Library of Scien- ce (joka ei ole lehti, vaan useita lehtiä julkaise- va kustantaja) ”toimii tappiollisesti. Lehden toi- minta on mahdollista vain ulkopuoliselta sääti- öltä saadun 9 miljoonan dollarin apurahan tur- vin”. Turjan lähteenä on Lila Gutermanin kir- joitus tammikuulta 2004, jolloin PLoS oli juu- ri aloittanut toimintansa. Todellisuudessa mai- nittu apuraha toimi alkupääomana ja mahdol- listi toiminnan aloittamisen. Public Library of Science on voittoa tavoittelematon (not-for-pro- fi t) organisaatio, mutta on selvää ettei organi- saatio pitkällä tähtäimellä pyri toimimaan tap- piollisesti.
Turja jatkaa, että ”ilmeisesti kaikki vertais- arviointia käyttävät merkittävät kansainväli- set avoimet tiedelehdet toimivat tappiollisesti”, mutta jo mainittu BioMedCentral, joka kustan- taa avoimesti saataville yli 130 lehteä, on kau- pallinen yritys. Kaikki sen julkaisemat lehdet ovat melko uusia, joten niiden ”merkittävyyt- tä” on toistaiseksi vaikea arvioida, mutta aina- kin vaikuttavuuskertoimet (impact factor) ovat osalla lehdistä korkeita [2]. Turja heittää ilmaan käsitteen ”kustannustoiminnan todelliset ku- lut”: näistä kuluista on olemassa tarkempiakin
Tieteelliset julkaisut, kirjastot ja raha
Kalle Korhonen & Annikki Roos
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
44
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 1 / 2 0 0 6
laskelmia, eikä todellisuus ole yhtä yksioikoi- nen kuin mitä kirjoituksessa esitetään [3].
Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat ah- taalla tieteellisten julkaisujen lisenssimaksujen takia. Vuodesta 1986 vuoteen 2004 sarjajulkai- sujen yksikköhinnat ovat kasvaneet 188 %; sa- maan aikaan suurten kustantajien, esimerkiksi Reed Elsevierin, voittomarginaaliksi arvioidaan jopa 34 % [4]. Kuten Turja toteaa, ”avointa saa- tavuutta ei tule arvioida ainoastaan tieteellises- ti vaan myös poliittisesti” (s. 42). Toivommekin, että poliittisilla päättäjillä olisi aiheesta myös ajantasaista tutkimustietoa käytettävissään.
Kirjoittajista Kalle Korhonen on suunnittelija Hel- singin yliopiston Kirjastopalvelujen koordinointiyk- sikössä ja Annikki Roos tietopalvelupäällikkö Kan- santerveyslaitoksella.
VIITTEET
[1] Ks. http://www.biomedcentral.com/info/about/
apcfaq.
[2] Ks. http://www.biomedcentral.com/info/about/
faq?name=impactfactor.
[3] J. Houghton – G. Vickery, Digital Broadband Con- tent: Scientifi c Publishing (OECD: Directorate for Science, Technology and Industry. Committee for Information, Computer and Communica- tions Policy. Working Party on the Information Economy), 2.9.2005 (www.oecd.org/datao- ecd/42/12/35393145.pdf), ss. 32-33, 35, taulukko s. 83.
[4] American Research Librariesin tilasto, http://www.
arl.org/stats/arlstat/graphs/2004/monser04.
pdf; Houghton – Vickery, ks. viite 3, 26 ja 35.
Emeritusprofessori Juhani Pietarinen ruotii Tieteessä tapahtuu -lehdessä 8/2005 Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä ja niiden perus- teita. Olemme varmasti kaikki yksimielisiä siitä, että läpinäkyvyys kaikissa akateemisis- sa valintaprosesseissa on hyväksi. Pietarinen esitti kuitenkin etenkin kansainvälisyydestä ja määrällisyydestä joitain sellaisia näkemyk- siä, jotka mielestäni kaipaavat keskustelua.
Pohjimmiltaan Pietarisen artikkelissa on kyse ansioituneisuuden mittareista tai niiden käytön kyseenalaisuudesta Suomen Akatemian pää- töksissä. Hän ei pyri vertailemaan rahoitusta saaneiden ansioita niihin, jotka jäivät ilman ra- hoitusta vuoden 2005 kevään Suomen Akatemi- an kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toi- mikunnan päätöksissä. Näin ollen hänen ana- lyysistään ei pitäisikään lukea kilpailuasetel- maa ”voittajien” ja ”häviäjien” välillä, vaikka se tuntuisi kuitenkin rivien välissä olevan ilmassa.
Pohdin seuraavassa kahta aspektia, jotka nousi- vat Pietarisen tekstistä korostuneesti esille: kan- sainvälisyyttä ja määrää kriteerinä.
Pietarinen ihmetteli rahoitettujen tutkijoi- den vähäistä kansainvälisten julkaisujen ja kon- ferenssiesitelmien määrää. Varmasti enemmän, nopeammin ja paremmin olisi erinomaista meil-
le kaikille. Ajattelen Pietarisen tavoin, että kaik- kien tutkijoiden tulisi olla ”kansainvälisiä”, mut- ta mitä kansainvälisyyden oikein tulisi olla?
Pohtiessaan kansainvälistä julkaisemista ja tässä tapauksessa etenkin rahoitusta tai vi- ran saaneiden heikkoa suoriutumista, Pietari- nen ei ota huomioon julkaisutyyppien ja -foo- rumeiden eritasoista vaativuutta. Mielestäni ul- komailla julkaistun yhden referoidun monogra- fi an kirjoittaminen pitäisi nähdä vaativampana kuin yhden referoidun ulkomailla julkaistun tai peräti kotimaassa julkaistun referoimattoman artikkelin kirjoittaminen. Toki on myös vaati- vampaa kirjoittaa laadukasta tieteellistä tekstiä vieraalla kielellä kuin äidinkielellä.
Käytännössä on niin, että päätämme oman alamme mukaan painotammeko ehkä puolen vuoden tai jopa vuoden työn vaativaa artikke- lin kirjoittamista vai keskitymmekö laatimaan vuosikausien työn vaativaa monografi aa. On aloja, joilla erityisesti monografi oita arvoste- taan ja joilla juuri kirjoja kirjoittamalla osallistu- taan tieteelliseen keskusteluun. Tämä pitää ot- taa erilaisissa arvioinneissa huomioon. Esimer- kiksi oma alani historia on selkeästi tällainen.
Hakijoiden vertailu eri alojen kesken on epäile- mättä tavattoman vaikeaa, koska alat ovat eri- laisia ja perinteet niillä vaihtelevat.
