Sanakirjatyön kulttuuriteko näkymä

66

Sanakirjatyön kulttuuriteko

Kari Keinästö

Saksa–suomi-suursanakirja.

Großwörterbuch Deutsch- Finnisch. Jarmo Korhonen (päätoimittaja). WSOY 2008.

Suomessa ilmestyneiden saksa–

suomi-suursanakirjojen historia sai alkunsa vuonna 1873, jolloin ilmestyi Frenckellin kustantama- na ja muun muassa Helsingin yli- opiston saksan kielen lehtorina toimineen Bernhard Fredrik Go- denhjelmin ”Saksalais-Suomalai- nen Sanakirja. Deutsch-Finnisches Wörterbuch”. Sanakirjan toinen, kahdeksi niteeksi laajentunut lai- tos ilmestyi Suomalaisen Kirjalli- suuden Seuran toimituksena vuo- sina 1906 ja 1916. WSOY:n jul- kaisema ”Saksalais-suomalainen sanakirja. Deutsch-Finnisches Wör- terbuch” edustaa eri painoksineen vuosia 1918–1952. Sen tekijät oli- vat turkulaisissa lyseoissa saksan ja ranskan kielten lehtoreina toimi- neet A. Wilhelm Rankka ja Walter O. Streng-Renkonen. Renkonen ansioi tui myös Turun yliopiston romaanisen kielitieteen dosenttina ja henkilökohtaisena ylimääräise- nä professorina. Seuraava suursa- nakirja onkin jo Lauri Hirvensalon

”Saksalais-suomalainen sanakirja.

Deutsch-Finnisches Wörterbuch”

(1963). Kanslianeuvos Hirvensalo tunnetaan myös ansiokkaana kau- no- ja tietokirjallisuuden kääntäjä- nä. Hirvensalon sanakirjan toisesta parannetusta painoksesta vuodelta 1966 ilmestyi sittemmin 11 muut- tamatonta uusintapainosta vuo- teen 2006 saakka.

Helsingin yliopiston germaa- nisen filologian professori Jar- mo Korhosen päätoimittama uusi

”Saksa–suomi-suursanakirja. Groβ- wörter buch Deutsch-Finnisch” lo- pettaa täten yli 40 vuotta jatku- neen sanakirjaperinteen katkok- sen. Täysin uuden suursanakirjan laadinnan tarvetta korosti molem- pien kielien sanaston moninaiset muutokset ja Hirvensalon sanakir- jassa väistämättä näkynyt leksiko- grafinen vanhentuneisuus. Hirven- salon sanakirjan suora päälähde oli ollut jo vuonna 1932 ilmestynyt ruotsalainen ”Tysk-svensk ord- bok. Deutsch-Schwedisches Wörter- buch” tekijöinään Carl Auerbach, John Holmberg ja Hans Reutercro- na. Tämän sanakirjan lähteet ulot- tuvat puolestaan osittain jo pitkäl- lekin 1800-luvun puolelle.

Professori Korhonen ja hänen työryhmänsä aloittivat varsinaisen työnsä 1990-luvun puolivälissä. Sa- nakirjahankkeen rahoitus eri yh- teistyötahojen suunnalta oli jo si- nänsä erittäin vaativa haaste. Sana- kirjan tekijäin on oltava lähes loput- toman kärsivällisiä myös sanakirjan teon kaikissa eri laadinta- ja paina- tusvaiheissa. Erityisiä paineita syn- nytti myös jatkuvia muutoksia mu- kanaan tuonut uusi tekniikka.

Laajuudeltaan sanakirja sisältää noin 105 000 hakusanaa, yli 86 000 esimerkkiä ja noin 9 000 idiomia ja sananlaskua. Sanakirjan laadinta tukeutuu saksalaisen, pohjoismai- sen ja suomalaisen sanakirjatutki- muksen uusimpiin tuloksiin, mitä osoittaa sanakirjasta löytyvä laaja, yli 200 sanakirja- ja muuta lähdet- tä sisältävä kirjallisuusluettelo. Ha- kusanojen valinta sekä sana-artik- kelien rakenne ja sisältö ovat saa- neet keskeiset mallinsa kahdesta ruotsalaisesta saksan sanakirjas-

ta (Norstedts tysk-svenska ordbok (1994) ja Norstedts tyska ordbok (1998) ja kahdesta saksalaisen Du- den-kustantajan sanakirjasta (DU- DEN 1999 ja DUW 2001).

Modernin leksikografian pe- riaatteita noudattaen sanakirjan varsinaista hakusanaosiota edeltää laaja suomenkielinen saksan kieltä, sen historiaa ja nykyistä kansainvä- listä asemaa koskeva esittely. Luki- ja saa myös havainnollisen selvityk- sen uudesta, vuonna 2006 voimaan astuneesta saksan kielen oikeinkir- joitusuudistuksesta. Kielioppi tar- jotaan lukijalle laajasti, sen taus- tamallina esittäytyy saksan kieleen jo pitkään (myös Korhosen omien tutkimusintressien ansiosta) so- vellettu verbikeskeinen ns. depen- denssi- ja valenssikielioppi. Kieli- oppiosion käyttöä helpottaa tarkka käsitteiden ja termien hakuluette- lo. Sanakirjan sisältää myös ääntä- misohjeet.

Sanakirjan käyttöohjeet merk- ki- ja symbolilistoineen vastaa- vat nekin uusimpia leksikografian konseptioita. Ne on laadittu sekä suomeksi että saksaksi.

Sanakirjaan on muotoutu- nut erittäin hienosyinen viittaus- systeemi, joka säästää palstatilaa ja havainnollistaa muutenkin sa- naston sisäisiä semanttisia, orto- grafisia ja kieliopillisia suhteita, vrt. esim. bärig adj 1 murt → bä- renstark; Photo’graph → Fotograf;

schrieb imperf → schreiben.

Sana-artikkeliin voi laajimmil- laan kuulua seuraavat osiot: Varsi- naisen hakusanan eli lemman jäl- keen annetaan tarvittaessa ääntä- misohjeita. Esim. Saksan Akatee- minen Vaihtopalvelu eli Deutscher Akademischer Austauschdienst tunnetaan meilläkin lyhenteestään DAAD, joka äännetään kirjain-

t i e t e e s s ä ta pa h t u u 8 / 2 0 0 9

67

pitietoa tarvitaan esim. vahvojen ja epäsäännöllisten verbien kohdalle, varsinkin jos muodoissa esiintyy varianssia, vrt. esim. schallen v/

harv v* (schallt, schallte/scholl, ge- schallt).

Erityisen monipuolisia ovat merkitys- ja käyttötietoihin liit- tyvät lisätiedot, esim. kasvoja tar- koittavien substantiivien tyylierot saadaan esiin monin erityismer- kinnöin: Gesicht – Angesicht ylät – Antlitz ylät – Visage ark 1 halv naamataulu, pärstä.

Sanaston alueelliset käyttöerot sekä standardikielten että itse mur- teiden valossa otetaan myös huo- mioon, vrt. esim. ¹Hafen satama – ²Hafen SD, A, CH ruukku, savi- astia. Sanaston historialliset omi- naisuudet ansaitsevat omat lisäse- lityksensä ja -lyhenteensä: Minne 1 keskiajalla hovin ritarin ylem- piarvoiseen yl avioituneeseen nai- seen kohdistunut palvova rakkaus 2 vanh rakkaus lempi; Fronarbeit 1 hist päivätyö 2 CH vapaaehtois-, talkootyö. Sanojen polysemia eli monimerkityksisyys on keskeinen leksikaalinen ilmiö, esim. substan- tiiville Fuchs on kirjattu kymme- nen eri merkitystä: 1 kettu, 2 ketun- nahka, 3 kettuturkki, 4 ark kettu, viekas/ovela ihminen, keplottelija, 5 ark, usein halv punatukka, -pää 6 hevosesta raudikko, rautias, 7 eläint nokkosperhonen 8 yliop fuk- si, keltanokka, 9 vanh kultaraha 10 savukanava, -hormi.

Suomenkielisten vastineiden eli ekvivalenttien valinta on kes- keinen kaksikielisen sanakirjan te- kijöiden haaste. Tässä hyödynne- tään viime vuosikymmenten aika- na suomalaisessa germanistiikassa saavutettuja kontrastiivisen kielen- tutkimuksen tuloksia kaikilla kie-

lenkuvauksen tasoilla. Hienosti tä- mä näkyy myös erilaisten adverbi- en, konjunktioiden ja partikkelien kuvauksen saksa–suomi-kontras- toinneista (ks. esim. sana-artikke- leita aber, ja sekä vielleicht).

Sana-artikkelien varsinainen saksankielinen esimerkistö (esi- merkkejä edeltää symboli ►) pal- velee sanojen käyttöominaisuuk- sien kuvausta, esimerkiksi verbi- en kohdalla tyypillisiä syntaktisia konstruktiomalleja ja pragmase- manttisia käyttöehtoja korosta- en (ks. esim. verbiä lernen). Täs- säkin taustalta löytyy Deutsch als Fremdsprache -konseptioihin pe- rustuva uusi leksikografian sovel- luskenttä.

Uuden suursanakirjan tärkeim- piin innovaatioihin kuuluu eittä- mättä saksalaisten idiomien ja sa- nanlaskujen systemaattinen integ- rointi sana-artikkeleihin. Esim.

hakusanan Katze kohdalla löy- tyy perusmerkitysten jälkeen (po- lysemiasta johtuen esillä yhteensä seitsemän eri varianttia) kahdek- san eri idiomia (mm. das hat die Katze gefressen ark se on kadonnut kuin tuhka tuuleen) sekä kaksi sa- nanlaskua (mm. die Katze lässt das Mausen nicht koiralla on koiran ku- jeet, pantteri ei pääse pilkuistaan).

Molemmat fraseologismiryhmät (idiomeja edeltää symboli ■, sa- nanlaskuja symboli ●) sijoittuvat peräkkäin aina kulloisenkin sana- artikkelin loppuun, mikä helpot- taa ratkaisevasti niiden etsintää ja löytämistä.

Uutta sanakirjaa on jännittävää käyttää vertaillessa esimerkiksi eri- tyyppisten anglismien esiinmarssia toisaalta saksan ja toisaalta suomen kannalta. Esimerkiksi C-kirjaimen kohdalta löytyy yli 30 englantiin palautuvaa saksalaista vierassanaa,

vastaavista suomalaisista vastineis- ta vain kirjainlyhenne CAD (tieto- koneavusteinen suunnittelu), mui- den hakusanojen kohdalla kohde- kielen ekvivalentit kuuluvat oma- peräisten suomennosten piiriin.

Uusi sanakirja tarjoaa myös erinomaisen pohjan vertailla sa- nakirjainformaatioita sähköisten tekstikorpusten tietotasoon. Esi- merkiksi Mannheimin Institut für Deutsche Sprache (IDS) -tutkimus- laitoksen lajissaan maailman suu- rinta tekstikorpusta (nimeltään COSMAS II ja laajuudeltaan lähes neljä miljardia sanamuotoa tai yli miljonaa kirjansivua) voi tuloksel- lisesti käyttää sanakirjatietojen ve- rifiointiin ja täydentämiseen. Lähes kaikilla sanaston käyttötasoilla sa- nojen ja konstruktioiden erityyp- piset käyttöprofiilit frekvenssi- ominaisuuksineen saavat näin ai- van uutta tarkkuutta ja elävyyttä kielentutkijan käyttöön.

WSOY:n kaksikielisten suur- sanakirjojen sarjaan kuuluva opus magnum (yhteensä 1 833 sivua) on myös ulkoisilta ominaisuuksiltaan mallikelpoinen.

Tekijöillä on valtava työ taka- naan, suurin vuosia kestänyt an- karan systemaattinen suunnittelu- ja laadintavastuu on ollut professo- ri Jarmo Korhosella ja sanakirjatoi- mittaja Briitta Korhosella. Heille ja muille sanakirjan parissa uurasta- neille – kustantajaa ja sponsorei- ta unohtamatta – kuuluu kaikki- en uutta suursanakirjaa käyttävi- en lämmin kiitos ja kunnioittava arvostus. Kyse on aidosta kulttuu- riteosta, joka upeasti jatkaa ja uu- distaa Suomessa ja Saksassa har- rastetun sanakirjatyön rikkaita pe- rinteitä.

68

Kirjallisuutta

Auerbach, C./Holmberg, J./Reutercro- na, H. (1932/1967): Tysk-svensk ordbok. Deutsch-Schwedisches Wörterbuch. Stockholm: Nor- stedt.

DUDEN (1999) = Das große Wörter- buch der deutschen Sprache in 10 Bänden. 3., völlig neu bearb.

und erw. Aufl. Hg. vom Wis- senschaftlichen Rat der Duden- redaktion. Mannheim et al.:

Dudenverlag.

DUW (2001) = Duden Deutsches Uni- versalwörterbuch. 4., neu bearb.

und erw. Aufl. Hg. von der Dudenredaktion. Mannheim et al.: Dudenverlag.

Godenhjelm, B. Fr. (1873): Saksa- lais–Suomalainen Sanakirja.

Deutsch-Finnisches Wörterbuch.

Helsinki: Frenckell.

Godenhjelm, B. Fr. (1906/1916): Sak- salais-suomalainen sanakirja.

Deutsch-Finnisches Wörterbuch.

2 nidettä. 2., uudistettu laitos.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 112. Hel- sinki.

Korhonen, J. (2001): Alles im Griff.

Homma hanskassa. Saksa–suo- mi-idiomisanakirja. Idiomwör- terbuch Deutsch–Finnisch. Hel- sinki: WSOY.

Kujanmäki, P. (2007): Lauri Hirvensa- lo (1892–1965). Teoksessa: Suo- mennoskirjallisuuden historia.

Toim. H. K. Riikonen et al. Hel- sinki: Suomalaisen Kirjallisuu- den Seura. Osa I, s. 591–595.

Norstedts tyska ordbok (1998). Tysk–

svensk. Svensk–tysk. Huvudred.

I. Lindestam. Stockholm: Nor- stedt.

Norstedts tysk–svenska ordbok (1994).

Huvudred. I. Lindestam/M.

Thiel. Stockholm: Norstedt.

Rankka, A. W./Streng-Renkonen, W. O.

(1918/1940/1952): Saksalais- suomalainen sanakirja. Deutsch- Finnisches Wörterbuch. Porvoo/

Helsinki: WSOY.

Varpio, Y. (2000): Godenhjelm, Bern- hard Fredrik (1840–1912).

Tyttökoulun johtaja, yliopis- ton lehtori, toimittaja, profes- sori. Ks. http://artikkelihaku.

kansallisbio grafia.fi/artikke- li/2884/.

www.ids-mannheim.de.

Kirjoittaja on Turun yliopiston saksa- laisen filologian professori.

Seksuaalisuuden mysteerien äärellä

Tommi Paalanen

Osmo Kontula: Between Sexual Desire and Reality. The Evolution of Sex in Finland. Väestöliitto 2009.

Osmo Kontulan teos Between Sex- ual Desire and Reality on tiivistet- ty käännös hänen aiemmasta teok- sestaan Halu & intohimo (2008).

Teos käsittelee suomalaisten seksi- ja parisuhde-elämässä tapahtunei- ta muutoksia FINSEX-tutkimuk- sen perusteella ja asettaa niitä kon- tekstiin seksologian teoreettisessa kentässä. Tutkimuksessa on jär- jestetty kyselyjä neljä kertaa, vuo- sina 1971, 1992, 1999 ja 2007, jo- ten se kattaa neljä vuosikymmentä.

Eri vuosien kyselyissä on riittäväs- ti yhteneväisyyksiä, jotta muutok- sia voidaan tarkastella trendeinä.

Käännöksen ja alkuperäisen vä- lillä on joitakin eroja, sillä englan- ninkielinen versio on tarkoitettu kansainväliseen käyttöön, siksi yk- sityiskohtaisia tietoja on alkupe- räistä vähemmän. Toinen eroavai- suus on runsaampi kuvaajien käyt- tö, mikä havainnollistaa tilastolli- sia löydöksiä ja helpottaa teoksen käyttöä tietolähteenä. Maija Mäki- sen käännös on jokseenkin jäykkää englantia, kokonaisuudesta jääkin huolittelematon vaikutelma, ai- van kuin teos olisi haluttu julkais- ta nopeasti ja viimeisestä oikolu- kukierroksesta olisi luovuttu. Jos aihe kiinnostaa vain harrastuksen vuoksi, niin suosittelen ehdotto- masti suomenkielistä teosta, jos- sa Kontulan teksti soljuu miellyttä- västi eteenpäin tilastotiedon run- saudesta huolimatta.

Tutkijan näkökulmasta teos so- veltuu hyvin lähdemateriaaliksi kansainväliseen seksologiseen kes- kusteluun. Teoksessa on kuiten- kin yksi ikävä puute: lähdeviitteitä on tarjolla hyvin niukasti. Kontu- la nojaa vankkaan henkilökohtai- seen asiantuntemukseensa kirjoit- taessaan erilaisista tutkimuksista ja teorioista, joita seksologian mo- nitieteisellä alalla on tehty, mutta usein juuri mielenkiintoisimmat lyhyet maininnat jäävät vaille läh- dettä. Vaikka lähteet eivät olisikaan erityisen merkittäviä Kontulan ar- gumentaation kannalta, niin luki- jan näkökulmasta ne jättävät teok- seen harmillisia aukkoja.

Teoksen teoreettisessa konteks- tissa paneudutaan hyvin laajoihin aihepiireihin, kuten siihen, miten uskonnot ovat vaikuttaneet sek- suaalikulttuuriimme. Monien ai- heiden laajuus ja monimutkaisuus eivät pääse oikeuksiinsa siinä tilas- sa, joka niille on varattu tämänkal- taisessa yleisteoksessa. On hyvä, että teoksen empiiristä tietosisäl- töä taustoitetaan kulttuurihistori- alla, mutta tällöin joudutaan teke- mään hankalia valintoja käsittely- tavan laajuuden ja täsmällisyyden välillä. Toisaalta taas laajojen aihe- piirien lyhytkin esittely voi jättää lukijaan halun kaivautua omaeh- toisesti syvemmälle asiaan.

Erittäin kiinnostavia ovat ver- tailut kahdeksan muun Euroopan maan seksuaalitutkimusten kans- sa. Vertailussa ovat olleet Norjan, Britannian, Ranskan, Portugalin, Sveitsin, Espanjan, Italian ja Krei- kan tiedot. Aiemmin tällaisia ver- tailuja ei ole ollut mahdollista teh- dä, sillä muista Euroopan maista ei ole ollut saatavilla yhdenmukaista tutkimustietoa. 1990-luvun lopus- sa EU-rahoituksella koordinoidut