ET TI E E
ÄSS
TAPAH TU U
43
Kirjoja
Muisti ja sen virhetoiminnot
Kimmo Alho
Daniel L. Schacter: Muisti. Aivot, mieli ja men-Muisti. Aivot, mieli ja men-Muisti. Aivot, mieli ja men-Muisti. Aivot, mieli ja men-Muisti. Aivot, mieli ja men- neisyys
neisyysneisyys
neisyysneisyys. Suomennos Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, Helsinki, 2001. 439 s.
Daniel L. Schacter: Muistin seitsemän syntiä.Muistin seitsemän syntiä.Muistin seitsemän syntiä.Muistin seitsemän syntiä.Muistin seitsemän syntiä.
Miten aivot muistavat ja unohtavat Miten aivot muistavat ja unohtavatMiten aivot muistavat ja unohtavat
Miten aivot muistavat ja unohtavatMiten aivot muistavat ja unohtavat. Terra Cog- nita, Helsinki, 2001. 293 s.
Harvardin yliopiston psykologian professori Daniel Schacter on eräs maailman tunnetuimmis- ta muistitutkijoista. Varsinaisen tieteellisen jul- kaisutoimintansa lisäksi hän on kiitettävällä ta- valla pyrkinyt popularisoimaan tutkimustuloksi- aan. Tätä osoittavat myös nyt tarkasteltavat suo- mennetut teokset, joissa hän pyrkii muun muas- sa selittämään muistin toimintaa ja toimintavir- heitä arkielämän tilanteissa eikä vain laboratorio- olosuhteissa.
Eksplisiittinen muistaminen
Muisti muistuttaa meitä ikävällä tavalla heikko- uksistaan esimerkiksi kohdatessamme tutun ih- misen, jonka nimeä emme saa mieleemme, ka- dottaessamme esineen, joka juuri äsken oli kä- dessämme, tai muistaessamme jonkin taannoisen tapahtuman eri tavalla kuin tapahtuman myös kokenut keskustelukumppanimme. Tuskastutta- vien tilanteiden lisäksi muistivirheillä voi olla vakavampiakin seurauksia. Näin on esimerkiksi todistajalausuntoihin vahvasti nojautuvassa amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä, sillä luo- tettaviltakin kuulostavat todistajat saattavat muistaa asiat väärin.
Tästä kiinnostavana esimerkkitapauksena Schacter mainitsee Watergate-nimisessä hotelli- ja toimistorakennuksessa sijainneeseen demo- kraattisen puolueen toimistoon tehtyyn murtoon ja sen salaamiseen liittyneeseen oikeudenkäyn- tiin, joka johti Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin eroon vuonna 1973. Oikeudessa esiintyi vakuuttava Nixonin lähipiiriin kuulunut todista-
ja, joka näytti muistavan tavattoman yksityiskoh- taisesti tapahtumia ja aivan sanatarkasti käytyjä keskusteluja. Niinpä häntä alettiin kutsua ”Ih- misnauhuriksi”. Kuitenkin presidentin työhuo- neessa tehdyt salaiset nauhoitukset osoittivat monet Ihmisnauhurin todistukset tässä huonees- sa käydyistä keskusteluista virheellisiksi. Hänen todistuksiinsa sekoittui aineksia muista vastaa- vista tilanteista ja keskusteluista. Näin saattaa käydä kenelle tahansa meistä erityisesti, kun py- rimme palauttamaan mieleemme yksityiskohtia tietystä tilanteesta, joka muistuttaa muita koke- miamme tilanteita.
Edellä esitetyt muistiongelmat ovat useimmi- ten eksplisiittisen muistin ongelmia. Eksplisiitti- sellä muistilla tarkoitetaan tietoisia muistojamme kokemistamme tapahtumista tai asioista, joista olemme kuulleet tai lukeneet. Normaaliin ikään- tymiseenkin liittyvät, mutta erityisesti dementoi- vissa aivosairauksissa, esimerkiksi Alzheimerin taudissa, voimistuvat muistihäiriöt eli amnesiat ovat usein eksplisiittisen muistin häiriöitä. Ne saattavat ilmetä joko vaikeutena tallettaa asioita muistiin tai vaikeutena palauttaa mieleen muis- toja tai molempina.
Eksplisiittisen muistin herkkyys häiriöille ja virheille saattaa selittyä sillä, että joka kerran, kun palautamme muistista mieleemme tietyn ta- pahtuman, rakennamme siitä muistikuvan uu- delleen. Kognitiivisen psykologian pioneeri Ulric Neisser on verrannut mieleenpalautusta tilantee- seen, jossa kaivauksissa löydetyn luunsirun avul- la rakennetaan malli kokonaisesta dinosauruk- sesta. Neisserin mukaan vain pieniä palasia tie- tyn tapahtuman aikana vastaanotetusta tiedosta jää muistiin. Näiden sirujen avulla muodostetaan runko tapahtumaan liittyvän muistikuvan raken- tamiselle muisteltaessa tapahtumaa. Tästä seuraa myös alttius muistivirheille, sillä muistikuvan rakennusprosessin aikana siihen saattaa tunkeu- tua asiaankuulumatonta materiaalia muistetta- vaa tapahtumaa muistuttavista tilanteista.
T I E TEE SS
ÄTA
A P UU HT
44
Implisiittinen muistaminen
Eksplisiittisestä muistista selvästi poikkeavaa tie- dostamattoman muistamisen muotoa kutsutaan implisiittiseksi muistiksi. Schacter on itsekin tut- kinut paljon tätä muistin osa-aluetta. Implisiitti- sestä muistista on kyse esimerkiksi harjaannutta- essa tietyn tehtävän suorittamiseen toiston seu- rauksena. Amnesiapotilaat, joilla on eksplisiitti- sen muistin häiriöitä saattavat oppia implisiitti- sesti, harjaantumisen kautta, uusia taitoja, vaik- keivät olekaan tietoisia tästä oppimisesta.
Implisiittinen muisti saattaa myös johtaa syyt- teisiin luvattomasta lainaamisesta taiteessa tai tieteessä. On varsin selvää, etteivät esimerkiksi säveltäjät tahallaan syyllisty plagiointiin. Kiinni- jääminenhän on lähes väistämätöntä sävellyksen julkaisemisen jälkeen. Useissa tapauksissa ky- seessä lienee aiemmin kuullun implisiittisesti muistetun sävelkulun tahaton käyttäminen omassa teoksessa. Samanlaista implisiittistä lai- naamista saattaa myös tapahtua tieteen puolella tai esimerkiksi tuotekehittelijän siirtyessä yhdes- tä teknologiayrityksestä toiseen. Tällaisissa teki- jänoikeuskysymyksissä on usein vaikeaa saada selville, oliko lainaaminen todella tahatonta vai täysin tietoista.
Schacter toteaa, että ihmiset saattavat tietä- mättään plagioida jopa omia ajatuksiaan. Hän kertoo behavioristisen psykologian kehittäjän Burrhus F. Skinnerin sanoneen, että ”masenta- vimpia vanhuuden kokemuksiani oli huomata, että juuri äsken tekemäni huomio - niin merkit- tävä, niin kauniisti ilmaistu asia - olikin oma aja- tus ja se oli julkaistu kauan sitten”.
Tiedostamaton implisiittinen muisti eroaa kuitenkin Sigmund Freudin psykoanalyyttisen teorian alitajunnasta. Freudin mukaan muistot tallettavat haluihimme ja ristiriitatilanteisiin liit- tyviä kokemuksia ja ne pyrkivät säilymään ja ali- tajuisesti ohjaamaan toimintaamme muistojen tukahduttamisyrityksistä huolimatta. Sen sijaan Schacterin kuvaama implisiittinen muisti on seu- rausta jokapäiväisistä toiminnoistamme, kuten ympäristömme havaitsemista ja siinä toimimi- sesta, mikä enemmän tai vähemmän muokkaa ympäristön olosuhteisiin mukautumaan pyrki- viä aivojamme.
Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että joskus traumaattiset kokemukset pyritään tukahdutta- maan, aivan kuten Freud esitti. Tällöin puhutaan psykogeenisestä amnesiasta. Se saattaa ilmetä esimerkiksi väkivaltarikosten uhreilla, mutta myös niiden tekijöillä, jotka eivät halua myöntää itselleen syyllistymistään väkivaltaiseen tekoon.
Mutta vaikka eksplisiittiset muistot traumaatti- sista tapahtumista olisivatkin tukahdutettu, saat- tavat ne silti implisiittisen muistamisen kautta aiheuttaa ahdistusta psykogeenisestä amnesias- ta kärsivälle. Tällaisia tiedostamattomia muisto- ja on pyritty palauttamaan tietoisiksi hypnoosin avulla. Schacter huomauttaa kuitenkin, ettei hyp- noosi takaa muistojen todenperäisyyttä. Hyp- noosi elävöittää mielikuvia, mikä saattaa luoda tilanteen, jossa mieleen tulevat asiat tavallista helpommin koetaan oikeiksi muistoiksi, vaikkei- vät ne sellaisia olisikaan.
Salamavalomuistikuvat
Eräs kiinnostava muistin muoto ovat väläyksen- omaiset ”salamavalomuistikuvat” (flash bulb me- mories). Ihmiselle saattaa syntyä hyvin yksityis- kohtainen ja kestävä muistikuva tilanteesta, jossa hän esimerkiksi kuuli uutisen jostakin järkyttäväs- tä tapahtumasta. Amerikkalaisen muistitutkimuk- sen klassikoita on esimerkiksi kysymys: ”Missä olit, kun Yhdysvaltain presidentti John F. Kenne- dy murhattiin vuonna 1963?” Samanlaisia kysy- myksiä ovat: ”Missä olit, kun kuulit Estonia-laivan onnettomuudesta?” tai ”Missä olit 11.9.2001, kun kuulit uutisen New Yorkin World Trade Centerin tuhoutumisesta terrori-iskun seurauksena?”
Psykologit Roger Brown ja James Kullick tut- kivat 1970-luvun lopulla amerikkalaisten muisti- kuvia presidentti Kennedyn murhasta. Lähes kaikilla amerikkalaisista haastatelluista oli välä- yksenomainen muistikuva tapahtumasta. Sen si- jaan tällainen muistikuva presidentin veljen, se- naattori Robert F. Kennedyn murhasta muuta- maa vuotta myöhemmin oli vain noin puolella haastatelluista. Samoihin aikoihin tehdystä mus- tan kansalaisoikeustaistelijan Martin Luther King Juniorin murhasta taas oli väläyksenomai- nen muistikuva kolmella neljästä amerikanafrik- kalaisesta haastatellusta, mutta vain joka kol- mannella valkoisista haastatelluista.
Tapahtuman henkilökohtainen merkitys ha- vaitsijalle näyttää siis määräävän, syntyykö välä- yksenomainen muistikuva vai ei. Siksi näitä muistikuvia syntyy usein myös traumaattisista tilanteista, kuten luonnonkatastrofeista, onnetto- muuksista tai sodanaikaisista taistelutilanteista, jotka ihminen on itse kokenut. Tällaiset muistiku- vat saattavat itsepintaisesti vaivata ihmistä läpi hänen elämänsä.
Schacter kuitenkin huomauttaa, että myös vä- läyksenomaiset muistikuvat ovat alttiita virheil- le. Kuten muutkin muistot, myös väläyksen-
ET TI E E
ÄSS
TAPAH TU U
45
omaiset muistikuvat haalistuvat ja tulevat epä- tarkemmiksi ajan myötä. Ja vielä silloinkin, kun ne koetaan eläviksi ja yksityiskohtaisen tarkoik- si niihin on saattanut tunkeutua vääriä aineksia, kuten muihinkin muistikuviin.
Muisti ja aivot
Muistihäiriöiden nopea lisääntyminen ikäänty- misen myötä paljastaa muistin herkkyyden aivo- toiminnan muutoksille. Samalla on kuitenkin huomattava, etteivät kaikki iän myötä lisäänty- vät muistiongelmat osoita aivotoiminnan häiriöi- tä. Ne saattavat myös liittyä muistettavien asioi- den kasautuvasti kasvavaan määrään.
Aivotoimintojen ja muistin suhdetta alettiin ymmärtää aiempaa huomattavasti paremmin 50 vuotta sitten, kun HM:ksi kutsutulle laajasti tun- netulle potilaalle tehtiin epilepsialeikkaus, jossa potilaalta poistettiin hippokampus- eli aivoturso- niminen aivorakenne sekä hermokudosta lähei- sistä ohimolohkon sisäosista kummastakin aivo- puoliskosta. Valitettavasti leikkaus aiheutti poti- laalle myös pysyvän eksplisiittisen muistin häi- riön. Potilaan muistikuvat leikkausta edeltäneil- tä vuosilta olivat heikenneet eikä hän enää pys- tynyt eksplisiittisesti oppimaan uusia asioita.
Vaikka hän pystyi keskustelemaan suhteellisen normaalisti esimerkiksi hoitohenkilökunnan kanssa, hän ei oppinut koskaan tunnistamaan edes niitä lääkäreitään, joita tapasi päivittäin.
Potilas HM ja muut vastaavat potilastapauk- set osoittivat, että hippokampuksella on keskei- nen rooli eksplisiittisen muistin toiminnoissa.
Kuitenkin myös monet muut aivorakenteet ovat tärkeitä muistitoimintojen kannalta. 1960-luvul- la neurokirurgi Wilder Penfield työtovereineen aktivoi sähköllä aivokuoren eri alueita kartoit- taakseen, mihin toimintoihin leikattavat ja lähei- set aivoalueet osallistuvat. Ohimolohkon aivo- kuoren eri alueiden sähköinen ärsytys sai poti- lailla aikaan eläviä näkö- ja kuulomuistikuvia jopa potilaiden lapsuudentapahtumista. Vaikka hippokampuksella onkin tärkeä merkitys talle- tettaessa uutta tietoa muistiin ja haettaessa tietoa muistista, niin Penfieldin tutkimustulosten on katsottu osoittavan, että muistettava informaatio tallentuu eri puolille aivokuorta.
Uudet aivotutkimusmenetelmät ovat mullis- taneet myös muistitoimintojen aivomekanismien tutkimuksen. Näitä uusia menetelmiä ovat mm.
positroniemissiotomografia (PET) ja toiminnalli- nen magneettikuvaus (functional magnetic reso- nance imaging; fMRI), joiden avulla voidaan ku-
vantaa eri aivoalueiden aktivoitumista seuraavia paikallisia muutoksia aivojen verenkierrossa ja aineenvaihdunnassa. PET- ja fMRI-tutkimusten avulla on todettu, että hippokampus ei suinkaan toimi yksinään talletettaessa tietoa muistiin tai haettaessa sitä sieltä.
Schacterin tutkimusryhmän ja muiden tutki- joiden aivokuvantamistulosten mukaan talletet- taessa tietoa aktiivisesti muistiin on aivotoimin- ta erityisen vilkasta vasemman aivopuoliskon etuotsalohkoalueilla sekä hippokampuksessa ja sen läheisillä aivokuorialueilla. Ponnistelua vaa- tivan muistista haun aikana hippokampuksen ja sen lähialueiden lisäksi aktivoituvat puolestaan oikean aivopuoliskon etuotsalohkoalueet. Näitä tuloksia tukevat muistiin talletuksen tai muistis- ta haun häiriöt potilailla, joilla on vasemman tai oikean otsalohkon vaurio.
Aivokuvantamismenetelmät ovat osoittaneet etuotsalohkojen aktivoituvan myös nk. työmuis- titehtävien aikana. Työmuistiksi kutsutaan muis- tia, jossa pidetään hetken aikaa aktiivisena jota- kin informaatiota, esimerkiksi tiettyä puhelin- luettelosta lukemaamme puhelinnumeroa ennen kuin olemme valinneet sen puhelimella.
Muistiin liittyviä aivotoimintoja ja muistihäi- riöitä aiheuttavia aivovaurioita laajasti tutkinut neurologi Antonio Damasio on esittänyt, että tie- tyt muististahaun aikana aktivoituvat aivoalueet muodostavat nk. konvergenssivyöhykkeitä, jot- ka yhdistävät eri aivoalueille tallennetun aistitie- don palasista kokonaisia muistikuvia. Tämä olet- tamus sopii hyvin yhteen em. Ulric Neisserin teo- rian kanssa, jonka mukaan joka kerta, kun tietty asia tai tapahtuma palautetaan mieleen, muisti- kuva siitä joudutaan rakentamaan uudelleen.
Muistitoimintoja on alettu paremmin ymmär- tää myös hermosolujen tasolla. Muistin tiedetään perustuvan hermosolujen liitoskohtien eli synap- sien rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin.
Jokin aika sitten hiiriltä on löydetty geeni, joka lisää synapsiyhteyden vahvistumista (long-term potentiation eli LTP) säätelevien synaptisten välit- täjäainereseptorien määrää ja samalla parantaa hiirien suoriutumista muistia vaativissa tehtävis- sä. Vielä ei kuitenkaan ole pystytty soveltamaan näitä tutkimustuloksia ihmisten muistihäiriöi- den hoidossa.
Muistivirheet
Schacter luokittelee muistin toimintavirheet ja häiriöt seitsemäksi ”synniksi”, joita ovat katoa- vuus, hajamielisyys, lukkiutuminen, väärin koh-
T I E TEE SS
ÄTA
A P UU HT
46
distaminen, johdateltavuus, erhe ja itsepintai- suus.
Katoavuudella Schacter viittaa siihen, että ajan myötä unohdamme oppimiamme ja kokemiam- me asioita. Hermann Ebbinghaus käytti itseään koehenkilöinä kokeissaan, joissa hän tutki merki- tyksettömien tavujen muistamista ja unohtamis- ta. Hän totesi, että valtaosa unohtamisesta tapah- tui ensimmäisten päivien aikana tavulistojen opettelun jälkeen. Nämä 1800-luvun lopulla häi- riöttömissä laboratorio-olosuhteissa saadut tu- lokset pätevät myös aidoissa tilanteissa, kuten uudemmat tutkimukset osoittavat.
Arkitapahtumien unohtaminen on kuitenkin yleensä hitaampaa kuin merkityksettömien tavu- jen. Ensinnäkin arkielämän tapahtumat ovat usein subjektiivisesti merkityksellisiä, mikä pa- rantaa niiden muistamista. Toisaalta tutkimuksia häiritsee arkitapahtumien muistojen sekoittumi- nen vastaaviin tapahtumiin. Niinpä arkitapahtu- mista pystytään päättelyn avulla palauttamaan mieleen enemmän kuin niistä todellisuudessa muistetaan. Katoavuus lisääntyy vanhetessa ja erityisesti dementoivissa sairauksissa, esimerkik- si Alzheimerin taudissa, jossa hermosolujen toi- minta estyy hermokudokseen syntyneiden virhe- rakenteiden (nk. seniilien plakkien ja neurofibril- lien) seurauksena.
Katoavuutta on pyritty estämään mm. erilai- silla muistitekniikoilla. Ihmisiä voidaan esimer- kiksi opettaa yhdistämään muistamista tukevia assosiaatioita tapaamansa uuden henkilön ni- meen tai ulkonäköön. Schacter kuitenkin mainit- see muistitekniikoiden ongelmaksi sen, että niitä pitäisi käyttää jatkuvasti. Tämä on varsin raskas- ta ja niinpä ihmiset usein kyllästyvät muistitek- niikoiden käyttöön - tai sitten he unohtavat käyt- tää niitä. On myös huomattava, että muistiteknii- kat eivät paranna muistia vaan tietyn asian muis- tamista ja että näiden tekniikoiden markkinoijat usein liioittelevat niiden vaikutuksia.
Katoavuutta on koetettu vähentää myös eri- laisilla luontaistuotteilla. Eräs tällainen tuote on ginkgo biloban eli neidonhiuspuun lehtien uute.
Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole saatu selvää näyttöä siitä, että uute vaikuttaisi tavallisten ih- misten muistiin. Sen sijaan tämä uutteen on to- dettu hieman parantavan Alzheimer-potilaiden muistisuorituksia. Vaikutus voisi perustua sii- hen, että uute lisää aivojen verenkiertoa, mikä puolestaan saattaa pikemminkin lisätä potilaiden tarkkaavaisuutta kuin varsinaisesti parantaa hei- dän muistiaan.
Hajamielisyydellä Schacter tarkoittaa tilanteita, joissa tarkkaavaisuutemme on muualla kuin asi-
assa, joka meidän tulisi myöhemmin muistaa.
Tästä johtuvat esimerkiksi tilanteet, joissa huk- kaamme vaikkapa avaimemme aamukiireessä.
Hajamielisyys on myös sitä, että unohdamme mennä sopimaamme tapaamiseen. Tämäkin voi johtua siitä, että tarkkavaisuutemme suuntautuu muualle, kun meidän tulisi tallettaa sopimus ta- paamisesta muistiimme, mutta myös siitä, ettem- me muista etsiä asiaa muististamme, kun sitä tar- vittaisiin.
Prospektiivisella muistilla tarkoitetaan sitä, että meidän pitäisi tulevaisuudessa tietyllä het- kellä muistaa tehdä jokin tietty asia. Tapahtuma- perustaisesta prospektiivisesta muistista on kyse silloin, kun päätämme sanoa jonkin asian tietylle ihmiselle, kun seuraavan kerran tapaamme hä- net, tai kun päätämme muistaa tietyn asian seu- raavalla kerralla, kun kohtaamme itse rakenta- mamme muistivihjeen, esimerkiksi solmun ne- näliinassamme. Tällainen prospektiivinen muis- ti saattaa kuitenkin pettää, koska tapahtuma, jon- ka pitäisi meitä jostakin muistuttaa, johtaakin aja- tukset muualle tai koska emme suuntaakaan tarkkaavaisuuttamme vihjeeseen silloin kun mei- dän pitäisi tai koska emme yksinkertaisesti muis- ta, mitä vihje tarkoittaa. Tapahtumaperustaista prospektiivista muistia vieläkin haavoittuvampi on aikaperustainen prospektiivinen muisti, sillä tietty kellonaika, esimerkiksi sopimamme tapaa- misaika, on paljon heikompi ja huonommin tark- kaavaisuutemme puoleensa vetävä vihje kuin tietty konkreettinen tapahtuma.
Lukkiutuminen on sitä, ettemme ponnisteluis- tamme huolimatta saa mieleemme jotakin asiaa, jonka tiedämme tietävämme. Tällaisten arkielä- män lukkiutumistilanteiden määrän on todettu lisääntyvän vanhenemisen myötä. Erisnimet, eri- tyisesti ihmisten nimet, lukkiutuvat helposti, kos- ka ne eivät nykykulttuurissamme kerro suoraan mitään kantajastaan eikä niillä ole assosiaatioyh- teyksiä lähikäsitteisiin, kuten yleisnimillä. Erisni- millä ei myöskään yleensä ole synonyymejä, joi- ta voisi käyttää niiden sijasta. Eräässä kokeessa koehenkilöille esitettiin tunnettujen näyttelijöi- den roolihahmokuvia ja heidän tuli palauttaa mieleensä joko näyttelijän tai roolihahmon nimi.
Muistihaun todettiin olevan helpompaa silloin, kun kyseessä oli tunnettu näyttelijä tutussa roo- lissaan (esim. Sean Connery James Bondina), kuin silloin, kun kyseessä oli tunnettu näyttelijä vähemmän tunnetussa roolissa.
Väärin kohdistamisella Schacter viittaa muisti- virheisiin, jossa tiedon lähde muistetaan väärin tai esimerkiksi rikoksen silminnäkijä kertoo näh- neensä rikospaikalla henkilöitä, joita hän onkin
ET TI E E
ÄSS
TAPAH TU U
47
nähnyt muissa vastaavissa tilanteissa. Hieman samankaltainen ilmiö on muistin johdateltavuus.
Myös siinä väärää tai ylimääräistä aineista tun- keutuu muistikuviin. Esimerkiksi painostus tai johdattelevat kysymykset saattavat johtaa rikok- sesta epäillyn henkilön, silminnäkijän tai psyko- terapeutin asiakkaan muistamaan tietyn asian tapahtuneen, vaikkei sitä olisi tapahtunutkaan.
Schacter viittaa myös erheellä muistivirhee- seen, jossa muistikuvat vääristyvät. Esimerkiksi ristiriidattomuuden erhe johtaa siihen, että pari- suhteen nykytila vaikuttaa siihen, muistetaanko sen aiemmat vaiheet positiivisina vai negatiivisi- na. Itsekeskeisyyden erheestä taas seuraa, että asiat muistetaan itsensä kannalta parhaassa va- lossa ja itseä koskevat negatiiviset asiat unohde- taan. Tavallaan vastakkainen muistin virhetoi- minto on itsepintaisuus: Ikävät muistot, petty- mykset, epäonnistumiset ja traumaattiset koke- mukset palaavat valitettavan usein mieleen aina vain uudelleen. Toisaalta taas muistot traumaat- tisista kokemuksista saatetaan tukahduttaa, ku- ten tapahtuu edellä mainitussa psykogeenisessä amnesiassa.
Muisti ja evoluutio
Kognitiivisen psykologian tutkija John Anders- son on todennut, että tekoälyn kehittäjät eivät ole halunneet käyttää ihmismuistia mallina tekoäly- ohjelmia kehittäessään, koska ihmisen muisti on aivan liian epäluotettava. Schacter kehottaa kui- tenkin arvioimaan ihmismuistia ja myös sen heikkouksilta näyttäviä piirteitä evoluution tu- loksena.
Vaikka esimerkiksi katoavuus voi aiheuttaa tärkeidenkin asioiden unohtamista ajan myötä, on myös hyödyllistä päästä eroon ajankohtaisuu- tensa menettäneistä tai liian yksityiskohtaisista tiedoista, jotka turhaan kuormittaisivat muistia.
Lukkiutuminen aiheuttaa kiusallisia tilanteita, joissa emme saa mieleemme esimerkiksi jonkun nimeä, mutta on myös hyvä, etteivät kaikki tiet- tyyn asiaan tai tilanteeseen assosioituvat muistot tunkeudu välittömästi yhtä aikaa mieleemme.
Hajamielisyys puolestaan on seurausta siitä, että asioiden tarkka ja yksityiskohtainen eksplisiitti- nen muistaminen edellyttää tarkkaavaisuuden kohdistamista niihin, mikä osaltaan estää muis- tin ylikuormittumista tarpeettomalla aineksella.
Traumaattisten tapahtumien muistikuvien itse- pintaisuudella taas on varsin yksinkertainen se- lityksensä evoluutiossa, sillä luonnonolosuhteis- sa eloonjäämisen kannalta on tärkeää, että jokin
vaarallinen tilanne muistetaan ja opitaan välttä- mään yhden ainoan kokemuksen jälkeen.
Myös muistitoiminnoissa todettuja sukupuo- lieroja on selitetty evoluution näkökulmasta.
Avaruudellisten suunnistamiskykyjen on esitet- ty olevan parempia miehillä kuin naisilla, koska juuri näitä kykyjä tarvitaan esimerkiksi metsäs- tyksessä, joka primitiivisissä kulttuureissa on miesten tehtävä. Naisten on taas todettu miehiä paremmin muistavan esineiden sijaintipaikkoja.
Kanadalaiset psykologit Marion Eals ja Irwin Sil- verman ovat esittäneet tämän kyvyn kehittyneen keräilytaloudessa, jossa naiset keräsivät ravintoa luonnosta. Menestyvien keräilijöiden oli paikan- nettava ja muistettava ravinnon lähteiden sijain- ti kasviston muodostamissa monimutkaisissa ympäristöissä. Ongelmana tällaisissa selityksissä kuitenkin on se, että niiden todentaminen on yhtä vaikeaa kuin niiden osoittaminen vääriksi.
Käännöksestä
Valitettavasti kummankin tässä tarkastellun teoksen lukemista häiritsee jossain määrin puut- teellinen käännöstyö. Epäselväksi jää esimerkik- si Muisti-teoksessa mainittu käsite ”autistinen oppinut” (Muisti, s. 19). Teoksessa mainitaan myös PET-magneettikuvaus (s. 308), vaikka po- sitroniemissiotomografia eli PET ja magneettiku- vaus eli MRI ovat kaksi erilaista aivokuvantamis- menetelmää. PET:ssä ei hyödynnetä magneetti- kenttiä kuten MRI:ssä, vaan paikannetaan aivo- verenkiertoon johdettujen radioaktiivisesti sätei- levien leimaaja-aineiden kasautumista aktiivisil- le aivoalueille.
Muistin seitsemän syntiä -teoksen suomennok- sessa taas puhutaan ”neurokuvauksesta” (s. 17), vaikka ”neuroimaging” käännetään tavallisesti sanalla ”aivokuvaus” tai ”aivokuvantaminen”.
”Tapaukseen liittyvää potentiaalia” (s. 114) pa- rempi käännös olisi ”tapahtumasidonnainen (ai- vojen) jännitevaste” ja yksittäisistä hermosoluis- ta tehtyjä rekisteröintejä kuvaisi paremmin ”yk- sitäissolututkimus” tai ”yksitäissolurekisteröin- ti” kuin suomennoksessa käytetty ”yhden solun tutkimus” (s. 199). Kovin ”finglishin”-kieliseltä kuulostaa myös lause: ”Jos tapasit Harrin toimis- tossa vain muutamaa minuuttia ennen tärkeää presentaatioasi toimitusjohtajalle, käytit kenties niin paljon mielesi voimasta puheesi valmiste- luun, että Harrin näkeminen ei laukaissut min- käänlaista muistikuvaa” (s. 66).
Useille suomalaisille lukijoille jäänee epäsel- väksi Oklahoma Cityssä tehdyn virastotalon rä-
T I E TEE SS
ÄTA
A P UU HT
48
jäytyksen toisena tekijänä etsityn John Doe 2:ksi kutsutun henkilön (s. 18) nimen merkitys. Häntä ei koskaan löydetty, koska kyse oli silminnäkijän virheellisestä muistikuvasta. Monet lukijoista ei- vät varmaankaan tiedä, että amerikkalaisissa oi- keustoimissa nimiä John ja Jane Doe käytetään henkilöistä, joiden oikea henkilöllisyys ei ole tie- dossa.
Muistin seitsemän syntiä -teoksen alaotsikkoon
”Miten aivot muistavat ja unohtavat” on eksynyt sana ”aivot”, vaikka alkuteoksen alaotsikko on:
”How the mind forgets and remembers”. Tässä on saatettu ottaa Schacterin puolesta kantaa kysy- mykseen muistin ja aivotoiminnan suhteesta voi- makkaammin kuin tekijä itse ehkä olisi halunnut.
Vaikka aivotoiminnalla Schacterin mukaan onkin yhteys moniin muistin virhetoimintoihin, ei hän kuitenkaan väitä, että ne kaikki voitaisiin selittää aivotoiminnan tasolla.
Aivotutkimus ja psykologia tukevat toisiaan
Daniel Schacter pyrkii teoksissaan kiinnostaval- la tavalla selittämään arkielämän kognitiivista psykologiaa kontrolloiduissa kokeissa saadun tiedon avulla. Ongelmana tällaisessa päättelyssä on kuitenkin todellisten tilanteiden monimutkai- suus kontrolloituihin laboratorio-olosuhteisiin verrattuna. Vieraan aineksen ”tunkeutumista”
muistiin on esimerkiksi tutkittu kokeilla, joissa koehenkilölle on esitetty joukko sanoja, esimer- kiksi ”jäätelö, makeinen, suklaa, karamelli, tikku- nekku, purukumi, pirtelö” ja todettu heidän jäl- kikäteen muistavan, että listassa olisi esitetty myös muita listan sanoihin liittyviä sanoja, esi- merkiksi ”sokeri”. Matka tällaisista sanalistako- keista oman elämän tapahtumia koskevien muis- tojen aitouteen on varsin pitkä. Schacterin tutki- musryhmä on kuitenkin mm. osoittanut, että ih- miset, jotka muistavat tulleensa ulkoavaruuden olioiden kaappaamiksi ovat muita taipuvaisem- pia myös muistamaan sanalistassa esiintyneeksi sanoja, joita siinä ei esiintynyt, mutta jotka mer- kitykseltään liittyvät listan sanoihin (Claney ym., 2002).
Useat Schacterin käsittelemät muistitutki- mukset ovat osoittaneet muistitoimintoihin liit-
tyvien aivotoimintojen kuvantamistulosten sopi- van hyvin yhteen potilastutkimuksissa saatujen tulosten kanssa. Kun kuvantamiskokeessa näh- dään tietyn aivoalueen aktivoituminen tietyn muistitoiminnon aikana ja aivovauriopotilailla todetaan saman aivoalueen vaurion häiritsevän juuri kyseistä muistitoimintoa, ollaan otettu askel eteenpäin muistin ja aivotoiminnan suhteen ym- märtämisessä. Vaarana tällaisessa päättelyssä kuitenkin on se, että kuvantamistulosten perus- tuessa kymmenien terveiden koehenkilöiden ai- votoiminnan mittaamiseen potilastutkimuksissa keskitytään tavallisesti yhteen tai muutamaan potilaaseen jo senkin takia, että tietynlaiset tark- karajaiset aivovauriot ovat onneksi usein varsin harvinaisia. Kun yksittäisen potilaan muistihäi- riö näyttää sopivan yhteen terveiden koehenki- löiden kuvantamistulosten kanssa, saatetaan hel- posti unohtaa muut mahdolliset tekijät, jotka po- tilaan aivovaurion lisäksi voivat selittää potilaan tietyn muistitoiminnan heikentymistä.
Vaikka Schacterin teokset saattavat antaa lii- ankin lupaavan kuvan siitä, kuinka hyvin aivo- toiminnan ja muistin suhdetta nykyään ymmär- retään, ovat ne samalla erinomainen esimerkki siitä, kuinka aivotutkimus ja psykologia tukevat toisiaan pyrittäessä selvittämään kognitiivisia toimintoja. Aivotoiminnan ja psyykkisen toimin- nan suhde on tutkijoiden piirissä herkästi tuntei- ta nostattava aihe, mutta kukaan ei varmaankaan voi kiistää sitä tosiseikkaa, että muistitiedon tal- lettaminen tavalla tai toisella on eräs aivojen kes- keisimpiä tehtäviä. Schacterin esittelemät tutki- mustulokset osoittavat myös, että moniin muis- titoimintoihin, kuten yleensäkin psyykkisiin toi- mintoihin, liittyy useiden eri aivoalueiden yhteis- toiminta, eivätkä ne siten ole paikannettavissa yhdelle tietylle aivoalueelle.
KIRJALLISUUTTA:
Clancy, S. A., McNally, R. J., Schacter, D. L., Len- zenweger, M. F. & Pitman, R. K. (2002): Mem- ory distortion in people reporting abduction by aliens. Journal of Abnormal Psychology, 111, 455-461.
Kirjoittaja on psykologian professori psykologian lai- toksella Helsingin yliopistossa.
