T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
46
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
SKS – syntymäpäiväsankari
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura juhlii 175- vuotissyntymäpäiviään 16.3.2006. Seuran men- neisyyttä vuodesta 1831 alkaen voi pitää vä- hintäänkin kunnioitettavana: suomalaisuu- den määrittäminen, suomen kielen kehittämi- nen, kansanrunouden kerääminen, Kalevalan luominen ja nykyaikaisen kaunokirjallisuuden synnyttäminen. Seura oli suomalaiskansallisen liikkeen keskeisiä toimipaikkoja.
Entä tänään: nyt se on huomattava suomalai- sen kulttuurin, kansanperinteen ja kirjallisuu- den tutkimuslaitos, arkisto, tieteellinen kirjasto ja kirjallisuuden kansainvälistäjä.
Eikä kai sellaista kirjapalkintoraatia olekaan, joka ei seuran julkaisuja noteeraisi: Tieto–Finlan- dia-palkintoehdokkuudet ja palkintokin, Lauri Jäntin säätiön palkinnot, Valtion tiedonjulkis- tamispalkinnot ja Vuoden tiedekirja -palkinnot tai ainakin muutamat niistä napsahtavat lähes vuosittain seuran julkaisuille.
Maaliskuun 7. päivä seuraa avaa uuden Kir- jatalonsa eräässä Helsingin vanhimmista kivi- taloista, 1700-luvun puolivälissä valmistunees- sa Mariankatu 3:ssa. Sinne siirtyy paitsi kustan- nusosasto, myös seuran kirjakauppa.
Juhlavuoden kunniaksi seura julkaisi helmi- kuussa kaksi syntymäpäiväkirjaa. Teos Suoma- laisen Kirjallisuuden Seura koostuu arkkitehti ja taitelija Jonathan Moorhousen kauniista piir- roskuvista SKS:n eri rakennuksista, niiden ja toiminnan yksityiskohdista, Cecilia af Forsel- les-Riskan kiinnostava Painettu sana Suomessa 1831 (ja siihen liittyvä näyttely) puolestaan esit- telee SKS:n perustamisvuonna 1831 Suomessa julkaistuja kirjoja ja muita painotuotteita eli va- laisee sitä kirja- ja lukemismaailmaa, johon seu- ra perustettiin.
Juhlavuoden keskeisenä teemana on ”Kie- li ja identiteetti”. Juhlavuoden ohjelmasta tar- kemmin: www.fi nlit.fi .
Kannattaako julkaista suomeksi?
Suomen Maantieteellisen Seuran julkaiseman Terra aikakauskirjan niteessä 4/2005 pohditaan, mihin suomenkielistä tiedelehteä enää tarvi- taan. Päätoimittaja Jani Vuolteenahon mukaan
”Erityistä haastetta Terralle ja monelle muul- le sarjalle on merkinnyt se, että yliopistotutki- muksen arviointikriteerit ovat hiljattain kään- tyneet vahvasti ”kumaralleen” kohti englan- ninkielellä julkaisemista.” Vuolteenahon ha- vainnon mukaan ”On ollut jopa hieman yllättä- vääkin panna merkille, kuinka vähän arvostus- ta kotimaisilla kielillä julkaiseminen nauttii mo- nen suomalaismaantieteilijän silmissä.”
Terran kehittämisessä Vuolteenaho pitää eräänä keskeisimmistä alueista koulumaantie- dettä ja Terralle luonnostaan lankeavana erityis- tehtävänä juuri toimimista linkkinä yliopisto- ja koulumaantieteen välillä.
Minkälaista sitten mahtaa olla laadukkaan lehden toimittaminen? Idealistista epäilemättä.
Terralle ollaan hakemassa uutta päätoimittajaa.
Lehdessä olevassa työpaikkailmoituksessa, jos- sa päätoimittajaa haetaan, todetaan, että ”Teh- tävästä maksetaan nimellinen korvaus.” Vaati- mukset ovat kuitenkin kovat.
Ajatuksella on jo ikää
Suomen Filosofi sen Yhdistyksen (SFY) Ajatus- vuosikirja täyttää tänä vuonna 80 vuotta.
Vuonna 1926 aloittanut Ajatus sisältää niin artikkeleita kuin lyhyempiäkin kirjoituksia ja kirja-arvioita. Se on referee-julkaisu, poikke- uksena SFY:n tilaisuuksissa pidetyt esitelmät, joiden ”katsotaan jo läpäisseen alan tutkijayh- teisön kriittisen seulan”, kuten päätoimitta- ja on professori Sami Pihlström kirjoittaa tuo- reimman Ajatuksen saatesanoissaan (Ajatus 62, 2006).
Pihlström käsittelee laajemminkin tätä refe- ree-käytäntöjen problematiikkaa. Hän kysyy, miten aito referee-menettely on ylipäänsä mah- dollinen pienellä kielialueella, kun ”tietyn fi lo- sofi sen erityiskysymyksen tai tietyn fi losofi an
Lyhyesti
I T T E E E S
SÄ
TA
PAHT UU
47
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
perinteen tutkijoita ja tuntijoita on useimmiten vain kourallinen.” Arvioitsijan on helppo tun- nistaa kohteensa pienellä tieteenalalla, kuten fi - losofi assa, kirjoittajakin saattaa helposti arvata saamiensa kommenttien perusteella arvioitsijan henkilöllisyyden.
Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suoma- lainen Tiedeakatemia ovat myös nostamassa ai- hetta laajaan keskusteluun: syksyllä 5.9. järjes- tetään Tieteiden talolla seminaari tästä aiheesta:
minkälaisia referee-käytäntöjä vallitsee, minkä- laisia ongelmia on ilmennyt, minkälaisia ratkai- suja voitaisiin suositella.
Joskus ajatellaan, että kotimaiset julkaisufoo- rumit ovat vain harjoittelupaikkoja kansainväli- sille kentille. Pihlström kiistää, että Ajatuksessa ilmestyisi vain ”harjoitusversioita tutkielmista, jotka on sittemmin tarkoitus julkaista ”oikeilla”
referee-foorumeilla.”
Moni vakavasti otettava fi losofi an tutkiel- ma on aivan perusteltua julkaista nimenomaan suomeksi (tai ruotsiksi) ja osallistua sillä koti- maiseen keskusteluun, muistuttaa Pihlström.
”Vaikka kaikkien aika on rajoitettua, aktiivisen tutkijan työssä äidinkielellä ja vieraalla maail- mankielellä kirjoitettujen tekstien ei tarvitse kil- pailla keskenään, vaan ne voivat täydentää ja ri- kastaa toisiaan. – Seuraavassa Tieteessä tapahtuu -lehdessä puututaankin useamman artikkelin voimin tähän suomi tieteen kielenä -teemaan.
Ajatuksellakin on ”hämärä” vaiheensa: se il- mestyi 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa vieraskielisenä mutta palasi kuitenkin pian ko- timaisiin kieliin. Ajatuksen eräänlaisia edeltäjiä olivat yhdistyksen huolelliset keskustelupöytä- kirjat vuosina 1873–1925; yhdistys on julkaissut pöytäkirjat nimellä Ajatuksen laboratorio (toim.
Juha Manninen ja Ilkka Niiniluoto, SFY 1996).
Vaikka ”Ajatuksessa julkaistavia artikkeleita ei ... ole mitään syytä pitää populaariartikkelei- na”, kuten Pihlström aiheellisesti kirjoittaa, si- sältää se siitä huolimatta usein kiinnostavia kir- joituksia muillekin kuin fi losofeille.
Olivatko Einstein ja Ruotsin Akatemia vähemmän mänttejä kuin on arveltu?
Einsteinista sanotaan usein, että hänen merki- tyksensä kvanttifysiikan kehityksessä olisi ra- joittunut lähinnä jääräpäiseen todennäköisyys- tulkinnan vastustamiseen. Tai että Nobelin pal- kinto olisi myönnetty aivan mitättömästä ja vää- rästä työstä. Arkhimedes-lehden 6/2005 pääkir- joituksessa professori Hannu Koskinen muis-
tuttaa että kyse on lähinnä pahoista väärinkäsi- tyksistä viitaten samalla samassa lehdessä ole- vaan emeritusprofessori Stig Stenholmin artik- keliin ”Då Einstein uppfann fotonen”.
Stenholm korostaa, että Einsteinin Nobelin vuonna 1922 tuottaneiden valosähkötutkimus- ten yhteydessä löytämä sähkömagneettisen sä- teilyn energiapaketti (fotoni) on ollut tärkeäm- pi fysiikan myöhemmälle kehitykselle kuin maallikkopiireissä kuuluisampi suhteellisuus- teoria (”Denna upptäckt har kommit att ha en långt större betydelse för fysikens utveckling än de övriga omvälvande idéer han presentera- de år 1905, nämligen den särskilda relativitets- teorin...”). Stenholm muistuttaa, että palkinto- perusteita on lainattu yleensä kovin epätarkas- ti korostaen, että Einstein sai palkinnon ”vain”
valosähköisen ilmiön tutkimuksistaan ja kuin naureskellen palkintoraadin asiantuntematto- muudelle. Perusteluissa puhutaan kuitenkin paljosta muustakin: mainitaan suhteellisuusteo- ria, mutta korostetaan että palkinto on myön- netty ”för hans förtjänster om den teoretiska fy- siken, särskilt hans upptäckt av lagen för den fotoelektriska effekten.” Stenholmin mielestä Ruotsin Akatemia teki aivan oikean arvion.
Jotakin kummallista on siinä, että Koski- nen joutuu pääkirjoituksessaan oikein patiste- lemaan lukijoita – siis fyysikoita ja matemaati- koita – lukemaan Stenholmin ”vieraalla” kielel- lä laaditun kirjoituksen: ”Suosittelen artikkelia lämpimästi myös niille Arkhimedeksen lukijoil- le, joiden mielestä ruotsinkielisen tekstin tavaa- minen syystä tai toisesta on liian vaivalloista” – Onko ruotsi todellakin näin heikoissa kantimis- sa tai suosiossa? Koskinen toteaa kuin lisäkan- nustukseksi, että pitää ”Stigin kirjoitusta Arkhi- medeksen fysiikan vuoden huipentumana”.
Tieteelliset seurat innostavat
Tieteellisillä seuroilla on edelleen tutkijoita ja eri alojen harrastajia suuresti innostava vai- kutuksensa. YTM Pertti Näränen aloittaa tie- dotusopin alaan kuuluvan väitöskirjansa (Digitaalinen televisio. Analyysejä alkuhistorias- ta, viestintäpoliittisista haasteista ja tv-järjestelmän muuttumisesta) seuraavasti: ”Aikoinani kiin- nostuin mediatutkimuksen maailmasta pitkäl- ti tieteellisten yhdistysten kautta.” Kiitosta saa- vat Suomen elokuvatutkimuksen seura ja Tie- dotusopillinen yhdistys, joiden toiminnassa hän on ”saanut olla mukana”. Näränen väitte- li 21.1.2006.
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
48
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
Kulttuurien taistelu
Harvardissa työskentelevä valtiotieteilijä Sa- muel T. Huntington julkaisi vuonna 1993 Fo- reign Affairs -aikakauskirjassa artikelin ”The Clash of Civilizations?”, joka synnytti valta- van keskustelun useammaksi vuodeksi. Niinpä Huntington päätti tutkia aihetta laajemminkin ja julkaisi vuonna 1996 kirjan The Clash of Civili- zations – nyt ilman kysymysmerkkiä. Suomeksi teos saatiin vihdoin 2003 (Terra Cognita, suom.
Kimmo Pietiläinen).
Teokseen viitataan jälleen lehdissä uuterasti.
On kylläkin hyvä muistaa, että Huntington pu- hui kulttuurien yhteentörmäyksistä laajemmin- kin, hän puhui seitsemästä kahdeksasta merkit- tävästä itsetietoisesta kulttuurista, ei pelkästään islamilaisen ja läntisen maailman yhteentörmä- yksestä. Mutta siitäkin siis.
Suomessa puolestaan professori emeritus Seikko Eskola on julkaissut vastikään kirjan Historian kuolema ja kulttuurien taistelu. Kirjoituk- sia historiasta ja nykyajasta.
Viimeaikaisten tapahtumien valossa molem- mat kirjat ovat valitettavan ajankohtaisia.
Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitos järjestää keskustelutilaisuuden ”Kulttuu- rien taistelu” Helsingin yliopiston pääraken- nuksen pienessä juhlasalissa maanantaina 13.
maaliskuuta 2006 klo 18.15–20. Tilaisuudessa alustaa Seikko Eskola ja hänen esitystään ovat kommentoimassa kansanedustaja Heidi Hau- tala ja professori Juha Sihvola, tilaisuuden ja keskustelun puheenjohtajana toimii professori Seppo Hentilä.
Hieno kirja Ystävälle
Merkkipäiväsankareille on tapana koostaa juh- lakirjoja, joillekin jopa 40-, mutta useimmiten 50- tai 60-vuotispäivän kunniaksi. Turun yli- opiston arkeologian oppiaine on ajatellut toisin:
se julkaisi joulun alla ”ystävänkirjan” pidetyl- le lehtorillensa Kristiina Korkeakoski-Väisä- selle: Mustaa valkoisella. Ystäväkirja lehtori Kris- tiina Korkeakoski-Väisäselle (toim. Visa Immonen ja Miikka Haimila).
Toimittajat toteavat alkusanoissaan, että
”Lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäsen ystä- vällinen hymy sekä työ ja tarmo opiskelijoiden hyväksi ansaitsevat huomionosoituksen, kir- jan.” Niinpä toimittajat päättivät koota ystävä- kirjan lehtorillensa. Vaivihkaa he onnistuivat kokoamaan komean 355-sivuisen artikkeliko- koelman pidetyn lehtorinsa ilahduttamiseksi.
Ja mitä kirja sisältää: sellaisia herkullisia ar- tikkeleita kuten ”Hevosenliha ja kristinusko”,
”Afgaaniko Räisälässä?” ”Miniä Gotlannista?”,
”Arkeologista tutkimusta vai pelkkää työtä ja tulkintaa?”, ”Turkua syvällä Savossa” tai ”Nel- jä keskiajan muotijalkinetta Turun linnasta”.
Kaikkiaan artikkeleita on 36, kirjoittajina Turun arkeologian oppiainen kasvatit tai muuten kir- jan kohteehn kanssa työskennelleitä tutkijoita
Siis pilke silmäkulmassa otsikoita mutta ai- van vakavia tai vähintäänkin täysipainoisia ar- keologisia artikkeleita. Hieno ajatus. Tuolla työ- paikalla vaikuttaa olevan aika kivaa.
Mikä yllättävintä, kirja kyettiin toteuttamaan sponsoreiden taloudellisella tuella – eikä edes ollut esipuheen mukaan vaikeata. Turussa on arkeologian julkaisutoiminta saanut aiemmin- kin elinkeinoelämältä julkaisutukea. Olisiko tässä muilla tiedejulkaisijoilla opittavaa?
Brittikirjailijat maailmalla
Britanniassa on jo useamman vuoden ollut käynnissä projekti ”The Reception of British and Irish Authors in Europe”. Projektia johde- taan lähinnä Cambridgesta ja sen tukijoina ovat British Academy, Arts and Humanities Research Board sekä Modern Humanities Research Asso- ciation. Projekti on varsin mittava, sillä tarkas- teltavia kirjailijoita on kaikkiaan kaksikymmen- tä; Ossian, Byron, Walter Paton, James Joyce, H.
G. Wells ja Virginia Woolf ovat jo ilmestyneet.
Filosofeja joukkoon mahtuu kaksi (Francis Ba- con ja David Hume), luonnontieteilijöitä sa- moin kaksi (Isaac Newton ja Charles Darwin).
Tarkoituksena on tavoittaa asianomaisten kir- jailijoiden vaikutus jokseenkin jokaisessa Eu- roopan maassa.
Suomen osalta on Joycen ja Henry Jamesin parissa ahkeroinut professori H. K. Riikonen, Newtonin projektiin on lupautunut professo- ri Maija Kallinen Oulun yliopistosta ja Darwi- nin projektiin professori Anto Leikola, joka jou- lukuussa osallistui Tübingenissä aiheesta pidet- tyyn kollokvioon. Kaksiniteinen Darwin-julkai- su on tarkoitus saada valmiiksi 2008, siis juu- ri ennen suurta Darwin-juhlavuotta – Darwinin syntymästä (ja Lamarckin ”Eläintieteen fi losofi - asta”) tulee 2009 kuluneeksi 200 vuotta ja Lajien synnyn ilmestymisestä 150 vuotta – teemoja, jot- ka noteerataan näyttävästi Tieteen päivillä tam- mikuussa 2009.
I T T E E SE
SÄ
TA
PAHT UU
49
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
Pessalle arvostusta
Tampereen teknillisen yliopiston Optoelektro- niikan Tutkimuskeskuksen johtaja, professori Markus Pessa on valittu The United States Na- tional Academy of Engineeringin (NAE) ulko- maiseksi jäseneksi ensimmäisenä suomalaise- na. Valinnan perusteina ovat mm. hänen mer- kittävät saavutuksensa optoelektroniikan kom- ponenttien tutkimuksessa ja johtajuus uuden suomalaisen puolijohdeteollisuuden perusta- misessa.
NAE on korkealle arvostettu akatemia. Sii- hen kuuluu nobelisteja, suurten yritysten, ku- ten IBM:n, Microsoftin ja General Motorsin huippujohtajia sekä johtavien yliopistojen tut- kijoita. Pessan kanssa samanaikaisesti jäsenek- si nimettiin kahdeksan muuta ulkomaista hen- kilöä.
Tapahtuu seuraavassa -lehdessä
Seuraava Tieteessä tapahtuu -lehti (3/2006) il- mestyy huhtikuun alkupuolella. Lehden tee- moina ovat mm. Suomi tieteen kielenä sekä ka- pitalismin kadonnut etiikka.
Kirjakritiikki iskee kiinni mm. hollantilaisen aatehistorioitsijan F.R. Ankersmitin teokseen Sublime Historical Experience, Albert Somit &
Steven A. Petersonin The Failure of Democratic Nation Building: Ideology meets Evolution, Seppo Hentilän teoksiin Kaksi Saksaa ja Suomi. Saksan- kysymys Suomen puolueettomuuspolitiikan haastee- na ja Harppi-Saksan haarukassa. DDR:n poliittinen vaikutus Suomessa, Richard de Buryn kirjaklas- sikkoon Filobiblon – Rakkaus kirjoihin sekä J.R. &
William H. McNeillin kirjaan Verkottunut ih- miskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan.
Jan Rydman
