taa runsain määrin iloisiaja antoisia vapaan tutkijan päiviä. Ne tulevat kaikki koitumaan myös suomalaisen nimistöntutkimuksen hyödyksi. I
EERO KIVINIEMI Suomen kielen laitos, PL 3 (Fabianinkatu 33), 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: Eero.Kiviniemi@he1sinki.fi LÄHTEET
ALANEN, TıMo- KEPsU, SAuLo 1989: Kunin- kaan kartasto Suomesta 1776-1805.
Konungens kartverk från Finland.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 505. SKS, Helsinki.
KEPsU, SAULo 1964: Valkealan Skipparilan nimistö. Käsikirjoite. Nimiarkisto,
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
-i 1981: Pohjois-Kymenlaakson kylän- nimet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 367. SKS, Hel- sinki.
i 1990: Toponymie des Dorfes Kepsu.
~ Finnish Onomastics _ Namen- kunde in Finnland s. 61-83. Studia Fennica 34. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seura, Helsinki.
Leningrad Opaskartta _ guidekarta 1991.
Karttakeskus, Helsinki.
Mı kkoNEN,P1RJo-PAIKKALA, SIRKKA 1992:
Sukunimet. Toinen painos. Helsinki.
Suomenmaa V. Viipurin lääni. Helsinki 1923.
VAHToLA, Jouko 1980: Tomionjoki-ja Ke- mijokilaakson asutuksen synty.
Nimistötieteellinen ja historiallinen tutkimus. Studia historica septen- trionalia. Rovaniemi 1980.
KUVA KIELIOPILLISTUMISESTA
Bernd Heine, Ulrike Claudi & Friederike Hünnemeyer Grommoticolizotion. A con- ceptucı/ frcimeworkThe University of Chicago Press, Chicago 199 I. 3 I 8 s. ISBN O-226-325 I 5- 4.
Paul j. Hopper & Elizabeth Closs Traugott Grammatica/izcition. Cambridge Textbooks in Linguistics. Cambridge University Press, Cambridge I993.XX| + 256 s. ISBN 0521-36684- 4.
ieliopillistumisen tutkimus on nous- K sut suureen suosioon viimeksi kulu- neiden kymmenen vuoden aikana. Vuonna 1991 ilmestyi kaksiosainen kokoomateos
›>Approaches to grammaticalizatiom.jon- ka toimittivat Bernd Heine ja Elizabeth Closs Traugott. Samana vuonna tuli julki
Heinen yhdessä Ulrike Claudin ja Friede- rike Hünnemeyerin kanssa kirjoittama monografia ››Grammaticalization: A con- ceptual framework››. Alan ensimmäisenä oppikirjana itsensä esittelee vuonna 1993 ilmestynyt Paul Hopperin ja Elizabeth Trau- gottin kirjoittama ›>Grammaticalization››.
D
VI RITTAJfÅ 2/1996
Näiden lisäksi on ilmestynyt lukuisia sup- peampia aihepiirejä käsitteleviä monogra- fioita ja artikkeleita.
Kieliopillistumisen tutkimus sulkee si- säänsä hyvin erilaisista lähtökohdista nou- sevia tutkimussuuntia. Niinpä esimerkiksi Heinen, Claudin ja Hünnemeyerin juuret ovat kognitiivisessa lingvistiikassa, kun taas Hopper ja Traugott ovat tekstin ja dis- kurssin tutkijoita. Yhteistä on se, että ase- tetaan kyseenalaiseksi strukturalistinen näkemys kielellisistä kategorioista selvära- jaisina yksikköinä, jotka muodostavat va- kaita, itseriittoisia systeemejä (ks. esim.
HopperjaTraugott s. 25). Kieliopillistumi- sen tutkimus on omalla tavallaan auttanut 1980-luvun diskurssin tutkijoita ja kogni- tivisteja löytämään yhdistävän sillan perin- teiseen filologiseen ja kielihistorialliseen tutkimukseen.
Tutkimusten erilaiset lähtökohdat ovat sidoksissa valittuun metodiikkaan ja sii- hen, mitkä kieliopillistumisen aspektit nou- sevat keskeisimpinä esiin. Kummankin kirjan kirjoittajat ovat yhtä mieltä siitä, että kieliopillistumisprosessin alkuvaiheessa keskeinen ilmiö on metafora kun taas myö- hemmässä vaiheessa nousevat erilaiset pragmaattiset päättelyprosessit etualalle (tämänjärjestyksen kritiikkiä ks. Laitinen 1993). Heine, Claudi ja Hünnemeyer pe- rustavat käsittelynsä laajaan Afrikan kiel- ten tuntemukseen, mutta heidän analyysin- sa koskevat vain yksittäisiä lauseita. Afri- kan kieliä koskevaa diakronista tutki- musta on tehty vähän verrattuna esimer- kiksi indoeurooppalaisiin kieliin, eikä Heinen ja kumppaneiden käytössä siten ole ollut sellaisia vuosisataisia tekstikor- puksia, jollaisiin esimerkiksi Traugottin englantia koskevat metonymiatutkimukset pohjaavat. Näistä rajoituksista käsin on luontevaa, että Heine, Claudi ja Hünne- meyer keskittyvät teoksessaan rnetaforan käsittelyyn. Hopperillaja Traugottilla taas
ei ole takanaan sellaista kognitiivista teo- riataustaa, johon he metaforakehityksen sijoittaisivat; siispä he keskittyvät me- tonymiaan.
KIELIOPILLISTUMINEN KONSEPTUAALISESSA
TEORIASSA
Heine, Claudi ja Hünnemeyer lupaavat teoksensa alaotsikossa sijoittaa kieliopillis- tumisen ››konseptuaaliseen kehykseen».
Teoksen vahvin puoli on ehkä juuri tässä:
kirjoittajat sitovat väitteensä selkeään teo- riakehykseen, ja lukija voi arvioida väittei- tä suhteessa siihen. Teoksen kokonaisote on varsin teoreettinen, mutta tämä ei tee siitä suinkaan vaikealukuista: asioissa edetään johdonmukaisesti ja väitteitä havainnollis-
tetaan piirroksin ja kaavioin.
Alkuluvussa kirjoittajat esittävät laajah- kon katsauksen kieliopillistumisen tutki- muksen historiasta. Historiallisen katsauk- sen kautta kirjoittajat peilaavat myös omaa sijoittumistaan kielitieteen kenttään. Kat- sauksen jälkeen luvussa 2 esitellään meta- fora kieliopillistumisen motivoivana kogni- tiivisena voimana. Tässä yhteydessä tulevat esiin keskeiset käsitteet lähderakenne (source) ja kohderakenne (target), joiden välisenä linkkinä metafora toimii.
Luvussa 3 käsitellään kieliopillistumi- sen etenemistä jouduttavia pragmaattisia päättelyprosesseja. Näillä tarkoitetaan eri- laisia käyttökonteksteissa syntyviä uusia tulkintoja, jotka vauhdittavat kieliopillistu- mista. Niiden yksi alalaji on metonymia.
Luvussa 4 kirjoittajat esittelevät kon- septuaalisen mallinsa, joka koostuu kahdes- ta keskenään vuorovaikutteisesta osasta, mikrorakenteesta ja makrorakenteesta.
Makrorakenteet ovat luonteeltaan psykolo- gisia, ja ne sisältävät erilaisia konseptuaa- lisia alueita. joiden välisenä yhdistävänä siteenä on metafora. Tässä yhteydessä kir-
joittajat käsittelevät eri alueiden välisiä suh- teita kieliopillistumisprosesseissa (esim.
spatiaaliset käsitteet voivat kieliopillistues- saan synnyttää possessiivisia ilmauksia, muttei toisin päin). Mikrorakenteet puoles- taan ovat pragmaattisia; ne toimivat kon- teksteissa. Mikrorakenteiden tasolla kieli- opillistumista vievät eteenpäin erilaiset pragmaattiset prosessit, kuten metonymiaja konversationaaliset implikatuurit.
Luku 5 käsittelee muutosta leksikaali- sesta ilmauksesta kieliopilliseksi, siis kie- liopillistumisen perustyyppiä. Luvussa 6 on esillä kieliopillisen ilmauksen muutos en- tistä kieliopillisemmaksi. Sekä Heine, Clau- di ja Hünnemeyer että Hopper ja Traugott rajaavat kieliopillistumisen pelkästään näi- hin muutoksiin ja jättävät käsittelemättä esimerkiksi sanajärjestyksen kiteytymistä koskevan tutkimuksen. Tavallaan tämä on vahinko, sillä usein on todettu sanajärjes- tyksen kiinteytymisen olevan sidoksissa muissa syntaktisten funktioiden merkintä- järjestelmissä tapahtuviin muutoksiin (esim. sijanmerkinnän vaillinaistuminen saattaa aiheuttaa tarpeen valjastaa sanajär- jestys kieliopillisten funktioiden merkin-
tään).
Luvussa 7 Heine, Claudi ja Hünne- meyer käsittelevät ns. kategoriaalisia meta- foria. Niissä on kyse kahden kategorian välisestä metaforasuhteesta, esim. olioka- tegorian ja paikkakategorian välisestä suh- teesta (tällaiseen metaforaan perustuvaa kieliopillistumiskehitystä edustaa esim.
suomen sana rinta, josta on tullut myös paikanilmaus). Puheena ovat myös jotkin muut abstraktit metaforasuhteet, jotka kie- liopillistumisessa toimivat; niitä edustaa esimerkiksi futuurin ilmausten kehittymi- nen pakon, halun tai kyvyn ilmauksista.
Viimeinen luku käsittelee kieliopillistu- misprosessien vaikutusta kielen rakentee- seen. Kirjoittajat käyttävät käsitettä kie- liopillistumisketju (grammaticczlizariıııı
chain) kuvaamaan toisaalta kieliopillistu- misprosessin vähittäisyyttä, toisaalta siinä näkyvää osittaista päällekkäisyyttä morfo- logisissa tai kognitiivisissa rakenteissa.
Heine, Claudi ja Hünnemeyer ovat hah- motelleet mahdollisia konseptuaalisia kehi- tyskulkuja metaforan käsitettä hyödyntäen.
Kuten kirjoittajat myöntävät, kieliopillistu- misen kuvauksessa metaforan avulla on kuitenkin metodisia ongelmia, koska meta- fora kuvaa siirtymän yhdeltä kognitiivisel- ta alueelta toiselle diskreettinä hyppäykse- nä (s. 105). Tämä ei tietenkään vastaa kie- liopillistumisen todellista, vähittäistä luon- netta. Kuvauksen korjaamiseksi tarvitaan kontekstuaalista mikrorakenteiden analyy- sia. Kirjoittajat toteavat itse (s. 238-239), että heidän omaksumansa lausepohjainen näkökulma kieliopillistumiseen on rajoitta- nut analyysin alaa. Tässä he osuvat nähdäk- seni kirjan ydinongelmaan: yksittäisten lau- seiden tarkastelu ei anna mahdollisuuksia vakuuttavaan pragmaattisten päättelyketju- jen analyysiin, ja kontekstuaalinen mikro- rakenteiden analyysi ei onnistu. Tämä on- gelma aiheuttaa lievää epätasapainoa kirjan kokonaisuuteen.
Heinen, Claudin ja Hünnemeyerin kir- jaa on hauska lukea: runsaat esimerkit tu- kevat hyvin aiheiden käsittelyä. Tekijöiden ansioksi voi lukea sen, että he ovat tuoneet kansainväliseen kieliopillistumiskeskuste- luun paitsi aineistoa Afrikan kielistä myös runsaasti Viittauksia eurooppalaiseen kieli- opillistumista käsittelevään kirjallisuuteen.
KIELIOPILLISTUMISEN OPISKELUA
Hopperin ja Traugottin kieliopillistumiskir- ja on kirjoitettu kieliopillistumisen alkeis- kurssin oppikirjaksi, jonka lukemiseen ei vaadita paljon esitietoja lingvistiikasta.
Kirjoittajat toteavat, etteivät sitoudu kirjas- saan mihinkään erityiseen kielioppiteoriaan
I>
@
vaan keskittyvät tuomaan esiin ››havainto- ja, jotkajohtavat väitteisiin siitä, millaisia asioita kunnon teorian pitää pystyä kuvaa- maan» (s. xv). Tällainen havaintojen teko ja väitteiden muodostaminen niistä ei kui- tenkaan ole esiteoreettista puuhastelua, vaan teoriasidonnaista toimintaa. Hopperja Traugott sanoutuvat irti strukturalismista (esim. s. 25), mutta eivät selkeästi asetu kannattamaan mitään vaihtoehtoa, vaan teoriataustasta täytyy ottaa selkoa rivien välistä. Tämä ei ole välttämättä helppoa, varsinkaan alkeiskurssin opiskelijalle. Jos tietää jotain Hopperin ja Traugottin tutki- japrofiileista, havaitsee, että kirja on jonkin- lainen kompromissi, joka yrittää sovittaa yhteen Traugottin historiallista tekstin tut- kimusta (esim. Traugott l989)ja Hopperin emergenttiä kielioppia (esim. Hopper
1988).
Johdannon jälkeen Hopper ja Traugott luovat katsauksen kieliopillistumistutki- muksen historiaan ja nykysuuntauksiin.
Historiakatsaus on suppeampi, nykysuun- tauksien esittely taas kattavampi kuin Hei- nella ja kumppaneilla. Luvussa 3 käydään läpi kieliopillistumisen keskeisiä mekanis- meja, uudelleenjäsennystä (reanalysis) ja analogiaa. Luku seurailee kielihistorian perusteita, muttei tunnu oikein loppuun asti mietityltä. Esimerkiksi uudelleenjäsennys määritellään aluksi siten, että se ››muuntaa pinnanalaisia representaatioita›› (››modifies underlying representations››), olivatpa ne sitten semanttisia, syntaktisia tai morfolo- gisia, ja saa siten aikaan säännön muutok- sen, kun taas analogia ››muuntaa pintaesiin- tymiä» (››modifies surface manifestations››, s. 32). ››Pinnanalaiset representaatiot›› tun- tuu edellyttävän kaksitasoista kuvausta, mikä taas sopii huonosti Hopperin ja Trau- gottin muuhun esitykseen. Parikymmentä sivua myöhemmin asia tulee uudelleen esiin,ja silloin sanotaan, että uudelleenjä- sennys toimii syntagmaattisella tasolla ja
Q?
analogia paradigmaattisella tasolla (s. 56, 61), eikä mistään pinnanalaisista represen- taatioista puhuta enää mitään.
Luvussa 4 Hopper ja Traugott esittele- vät oman kieliopillistumisnäkemyksensä keskeisintä antia, kieliopillistumisessa tar- vittavaa pragmaattista päättelyä. Tämän otsakkeen alla Hopper ja Traugott käsitte- levät ensin konversationaalisten implika- tuurien pakollistumista, sitten metaforistaja metonyymista prosessointia. Hopperin ja Traugottin näkemys metaforasta eroaa Hei- nen ja kumppaneiden kannasta siinä, että metafora käsitetään kontekstuaaliseksi pro- sessiksi (Sperberin ja Wilsonin 1986 ta- paan), kun taas Heine tutkijatovereineen ymmärtää sen semanttiseksi siirtymäksi, joka toimii makrostruktuurien tasolla.
Luku 5 on omistettu kieliopillistumisen suuntaisuudelle. Hopper ja Traugott va- kuuttavat, että kieliopillistuminen etenee aina yksisuuntaisesti, yhä kieliopillisem- paan päin (tämän väitteen kritiikkiä ks.
Campbell 1991). Luku 6 käsittelee lauseen sisäisiä morfologisia muutoksia, luku 7 taas lauseiden välisissä kytköksissä tapahtuvia muutoksia.
Kirjan päätösluvussa käsitellään ly- hyesti kielikontaktien vaikutusta kielen muuttumiseen sekä kritisoidaan parametri- teorian kuvausta kielen muutoksista. Lu- vussa nousee uudestaan esiin kirjan aatteel- linen tausta: kielitieteen kenttä nähdään kahtiajakautuneeksi niihin tutkijoihin, joi- den käsityksen mukaan kielioppi on ole- massa itsenäisenä rakenteena, irrallaan kie- len käytöstä (Hopperin 1988 ››apriori gram- mar››), ja niihin, joiden mukaan kielioppi on kieliopillistumisprosessien tulosta eikä sel- laisena koskaan valmis (tällaisen kahtiajaon kritiikkiä ks. Croft 1995). Edellisistä Hop- perja Traugott sanoutuvat selkeästi irti, jäl- kimmäisille he ovat kirjoittaneet kirjansa.
Kirjoittajat esittävät esimerkkejä lukui- sista eri kielistä, mutta vahvimmillaan he
ovat käsitellessään indoeurooppalaisia kie- liä ja malesiaa, joita he ovat itse tutkineet.
Muista kielistä otettujen esimerkkien ana- lyysi on usein sangen heiveröistä, kun sitä vertaa esimerkiksi englannin that-komple- menttien kehityksen esittelyyn (luku 7.5.1).
Hopperin ja Traugottin kirja vastannee melko hyvin tarkoitustaan oppikirjana, joka ei vaadi juurikaan ennakkotietoja. Kieli- opillistumisen tutkijoille kirja tuskin antaa mitään mullistavaa uutta. Sekä tutkijan että opiskelijan kannalta kirjan hyödyllisyyttä heikentää se, että monet asiat jäävät ikään kuin roikkumaan ilmaan, koska niitä ei si- dota mihinkään teoriakehykseen.
LOPUKSI
Hopperin ja Traugottin kirja muodostaa kíintoisan parin Heinen, Claudinja Hünne- meyerin kirjalle. Päällekkäisyyttä kirjoissa on itse asiassa hyvin vähän, varsinkin kun ottaa huomioon, että samoja käsitteitä käy- tetään hieman erilaisista asioista (esim.
metafora). Heine ja kumppanit tarjoavat mittavan luettelon lähteitä kieliopillistu- mistutkijoiden käyttöön. Molemmat kirjat henkivät typologista kiinnostusta kielten kirjoon ja tarjoavat kiinnostavia esimerkke- jä eri kielissä kieliopillistuneista kategori- oista. Kirjoista näkyy myös se, että suoma- lais-ugrilaisten kielten tutkijoilla olisi pal- jon annettavaa typologisesti suuntautuneel- le kielitieteelle. On vain löydettävä kanavat, joita pitkin tieto saavuttaa tämänkin yleisön.
MARJA-LIISA HELASVUO Suomen kielen laitos, PL 3 (Fabianinkatu 33), 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: lıelasvuo@helsinki.fi
LÄHTEET
CAMPBELL, LYLE 1991: Some grammatical- ization changes in Estonian and their implications. - Elizabeth C. Traugott
& Bernd Heine (toim.), Approaches to grammaticalization I s. 285-299.
John Benjamins, Amsterdam.
CRoFr, WiLLı AM1995: Autonomy and func- tionalist linguistics. - Language 71 s.
490-532.
HoPPER, PAUL J. 1988: Emergent grammar and the a priori grammar postulate. - Deborah Tannen (toim.), Linguistics in context s. 117-134. Ablex, Nor- wood, NJ.
LAıTıNeN, LEA 1993: Nesessiivirakenne, kieliopillistuminen ja subjektiivisuus.
- Virittäjä 97 s. 149-170.
SPERBER, DAN - Wı LsoN,DEıRDRE 1986:
Relevance. Communication and cog- nition. Harvard University Press, Cambridge, MA.
TRAuGoTr, ELIZABETH C. 1989: On the rise of epistemic meanings in English: An example of subjectifıcationin seman- tic change. - Language 65 s. 31-55.
TRAUGOTT, ELızABETHC. - HEINE, BERND (toim.) 1991 : Approaches to gramma- ticalization I-II. John Benjamins, Amsterdam.
