Katsauksia
Lauri Hakulinen 1899-1985
Kotikielen Seuran kunniaesimies ja Virit- tajan pitkaaikainen paatoimittaja profes- sori Lauri Pekka Hakulinen kuoli 2. maa- liskuuta Helsingissa.
Lauri Hakulinen oli syntynyt 6. loka- kuuta 1899 Turussa. Koulunsa han kavi Turun Suomalaisessa Klassillisessa Ly- seossa, josta valmistui ylioppilaaksi ke- vaalla 1918. Tassa opinahjossa olivat kun- niassa suomalaisuus ja suomen kieli seka antiikin ku1ttuurin tuntemukseen perus- tuva humanistinen sivistysihanne. Nama arvot Lauri Haku1inen omaksui pysyvas- ti.
Fi1osofian kandidaatin tutkinnon Ha- kuliner1 suoritti He1singin yliopistossa 1922 aineyhdistelmanaan suomen kieli, suoma1ais-ugrilainen kie1entutkimus, fo- netiikka ja Rooman kirjallisuus. Han pa-
tevoityi aluksi aidinkielen opettajaksi ja toimi tassa tehtavassa, pisimpaan e1i vuo- det 1923-30 Kallion yhteiskoulussa Hel- singissa. Myos hanen siirryttyaan muihin tehtaviin aidinkielen opetuksen kysymyk- set pysyivat hane11e laheisina, ja han jul- kaisi Virittajassa ja Aidinkielen opetta- jain liiton vuosikirjassa useita opettajille suunnattuja artikkeleja. Naista viimeinen,
»Lainasanasemantiikkaa aidinkielenope- tukseen», ilmestyi Virittajassa 1968. Yh- dessa opettaja Vilho Myrskyn kanssa Hakulinen julkaisi kansakoulun aidinkie- len oppikirjan ( I 947).
Kansankieli ja sen tallennus kiehtoivat Lauri Hakulista nuoruusvuosista lahtien.
Kesina 1921-25 han tyoskenteli stipen- diaattina Karjalan kannaksella Sakkolas- sa ja Pyhajarvella keraten laajan, nykyai- kaisia vaatimuksia vastaavan pitajansa- naston. Omiakin kokemuksiaan hyodyn- taen han 1924 julkaisi monipuolisen
»Oppaan suomen kielen murteiden sana- varain keraajille» (Suomi 5: 3). Jo vuo- desta 1923 Hakulinen hoiti kansankielen ainesten kerayttamiseksi yllapidettya toimistoa, ja kun Sanakirjasaatio oli pe- rustettu 1924, han toimi sen johtajan apu- laisena 1925-45 ja johtajana 1945-62.
Noina vuosina luotiin Sanakirjasaation mittava keruuorganisaatio ja kerattiin mm. suuret pitajansanastot. Tavoitteena o1i murresanakirjan toimittaminen, mutta samalla syntyi sana-arkisto, joka jo 1930- 1uvulla tehokkaasti palveli tutkimusta.
Lauri Hakulinen oli monipuolinen tie- demies, jolle eivat tutkimusaloina olleet vieraita esim. suomen fonetiikka ja syn-
205
Katsauksia
taksi. Tiedemiehen uransa han aloitti sel- vittelemalla suomen murteiden aanne- opin ilmioita (esim. Vir. 1921, 1925, 1926,
1927). Hanen omimmaksi alueekseen tnuodostui kuitenkin suomen ja sen lahi- sukukielten sanaston semanttinen tutki- mus, johon han sai ratkaisevia virikkeita itavaltalaisen Hans Sperberin semantti- sesta teoriasta. Tutkimustyo liittyi nain kiinteasti hanen toimintaansa Sanakirja- saatiossa. Hakulisen vaitoskirja »Uber die semasiologische Entwicklung einiger meteorologisch-aff ektivischen W ortfami- lien in den ostseefinnischen Sprachen» ( 1933) on ensimmainen laaja tieteellinen tyo, jonka aineistopohjana ovat juuri Sa- nakirjasaation kokoelmat. Se on myos ensimmainen suomea ja sen lahisukukie- lia koskeva tavoitteiltaan semanttinen tutkimus. Jo tassa tyossaan ja varsinkin monissa myohemmissa Hakulinen kasit- teli ns. kielen henkistymista: merkityk- senmuutoksia, jotka ovat johtaneet konk- reettisesta merkityksesta abstraktiseen ja saaneet aikaan sen, etta kieleen on omin- takeisesti kehittynyt nimityksia henkisen elaman kasitteille.
1950-luvulta alkaen Hakulisen tieteel- linen mielenkiinto kohdistui erityisesti siihen suomen kielen »eurooppalaistumi- seen», jonka ilmentymia ovat kaannos-ja merkityslainat. Jo 1955 ilmestyi Viritta- jassa aihepiiria kartoittava merkittava ar- tikkeli »Suomen kielen kaannoslainois- ta». Elakkeelle jaatyaan Hakulinen kes- kittyi kaannoslainatutkimuksiin, joiden tuloksena 1969 ilmestyi teos »Suomen sa- naston kaannoslainoja». Naissa tutki- muksissa han saattoi nojautua laajaan kielitaitoonsa ja klassiseen sivistykseensa:
vanhojen kaannoslainojen juuret johtavat usein antiikin Roomaan ja Kreikkaan, jopa kauemmas.
Lauri Hakulisen laaja-alaisuudesta to- distaa hanen suurteoksensa »Suomen kie- len rakenne ja kehitys». Kyseessahan on kielen menneisyyden ja nykyisyyden ja sen rakenteen eri tasot kattava yleisesitys, jonka kirjoittaminen on vaatinut koko alan tutkimuksen kriittista seulontaa ja jasentamista. Kirjoittajan omaa tutki-
206
musta on erityisesti sananmuodostusta ja sanastoa koskevissa luvuissa. Teoksen 1.
osa ilmestyi l 941, 2. osa 1946. Taydennet- tyja uusintapainoksia on ilmestynyt kol- me, ja teos on kaannetty venajaksi, sak- saksi ja englanniksi. Teos sai heti innos- tuneen vastaanoton ja on ilmestymises- taan asti kuulunut suomen kielen yliopis- to-opintojen keskeiseen kirjallisuuteen. Se on edelleen jokaisen suomen kielen tutkijan valttamaton kasikirja.
Helsingin yliopiston suomen kielen do- sentiksi Lauri Hakulinen nimitettiin 1946 ja professoriksi 1953; tasta virasta han 1963 siirtyi taysinpalvelleena elakkeelle.
Omassa opintokirjassani merkintoja Lau- ri Hakulisen luennoista on kaikilta niilta lukuvuosilta, joina luentoja kuuntelin.
Lukuvuonna 1952-53, jolloin luennoitsi- ja oli viela dosentti, luennot kasittelivat onomasiologiaa. Lukuvuoden 1953- 54 luentoaiheena oli semantiikka; tuona lu- kuvuonna kuuntelin myos unkarin kieli- historian kurssin, joka Lauri Hakulisen prof essorikaudella ilmeisen vakiintunees- ti kuului hanen luento-ohjelmaansa.
Hanhan oli unkarin kielen erinomainen tuntija ja taitaja ja oli opiskellutkin Un- karissa. Sittemmin hanen kaannoslaina- tutkimuksensa nakyivat myos luento-oh- jelmasta: lukuvuosien 1954-55 ja 1955-
56 luennot kasittelivat kaannoslainoja.
Kuuntelemistani Lauri Hakulisen luen- noista pakollista ohjelmistoa oli vain un- karin kielihistoriallinen kurssi. Muuten Hakulinen piti tapanaan luennoida aiheis- ta, joita parhaillaan itse tutki. Nain valit- tyi myos kuulijoille luennoitsijan aito in- nostus ja tuntu siita, etta ollaan tekemi- sissa tarkeiden asioiden kanssa, ollaan uuden tiedon lahteilla. Hakulisen esitys- tapa oli esimerkillisen selkeaa ja havain- nollista - ja hanen tasmallisyytensa mie- leenjaavaa. Kun luentosalin ovi sekunnil- leen kello 8.15 aamulla oli sulkeutunut luennoitsijan jalkeen, ei myohaisen opis- kelijan enaa ollut soveliasta hiipia sisaan.
Seminaari- ja laudaturtoiden aiheet Lauri Hakulinen ikapolveni opiskelijoille yleensa jakoi omasta harrastuspiiristaan.
Useimmat tyot koskivat sanasemantiik-
Katsauksia
kaa tai onomasiologiaa. Helsingin yli
opistossa valmistuikin 19�0-lu�ulla ja 1960-luvun alkupuoliskolla JOnkm sanan tai sanueen merkityksia koskevia lauda
turtoita lahes 70 ja onomasiologisia toita lahes 90. Seminaarissa toitamme kasitel
tiin varsin tiukasti, mutta saimme myos isallista ohjausta. Meidan tuli oppia jota
kin paitsi sanastontutkimuksen menetel
mista myos alyllisesta rehellisyydesta ja tutkijanmoraalista. Vaivan saastamisen periaatetta opettajamme e! hyv_�k_syn�t.Lauri Hakulinen seuras1 akt11v1sest1 ul
komaista, erityisesti saksankielista tieteel
lista kirjallisuutta, ja monet Euroopan johtavat kielimiehet olivat hanen h�nki
lokohtaisia tuttaviaan. Nuoruusvuos1ensa ratkaisevat heratteet han itse oli saanut saksankielisilta merkitysopin tutkijoilta, ja ulkomaisten virikkeiden me�k�tysta han tahdensi myos meille opp1la1lleen suosittaen meille uusinta lukemaansa kir- jallisuutta. Lauri Hakulisen oma suhde k1eleen oh . . rikas ja moninainen. Han oli paitsi t�tkija myos esseisti ja harvinaisen eteva k1_ele�
kayttaja. Tutkimuksissaan ja v���mk1�
esseissaan Min - osaksi saksala1s11n es1- kuviinsa nojaten - yha uudelleen palasi tahdentamaan kielen ja kulttuurin kiin
teaa yhteytta, kasitteiden ja niiden merk
kien valista sidosta. Kielessa han myos naki sillan menneesta tulevaan, antaen talle ajatukselle valista hyvinkin lennok
kaan muodon. Niin ikaan kieli oli hanelle esteettisen ilon lahde ja vaalinnan kohde.
Kiclen estetiikkaa Lauri Hakulisen tuo
tannossa edustavat esseet Otto Mann�sen kielesta ja kansanomaisesta sanom1sen taidosta. Kielen vaalinnalle han omisti huomattavan osan elamantyostaan, oli
han han aktiivinen kielenhuoltokysymys
ten kasittelija ja erinimisten kielilauta
kuntien pitkaaikainen jasen. Kielenhuol
tajana han toisaalta painokkaasti _opas�i suosimaan kielen »ominta omaa» Ja ets1- maan »aidon fennistisia» ilmaisutapoja, toisaalta yhta painokkaasti tahdensi kie
lellisen tapakulttuurin arvoa.
PAl\'I RINTALA
