Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen uudistuneen lapsenhuoltolain säännösten valossa

(1)

Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen uudistuneen lapsen- huoltolain säännösten valossa

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteen laitos Pro Gradu -tutkielma 7.4.2021

Emmi Auvinen-Haakana (242369)

Suvianna Hakalehto

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Emmi Auvinen-Haakana

Työn nimi

Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen uudistuneen lapsenhuoltolain säännösten valossa

Pääaine

Siviilioikeus

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Aika

7.4.2021

Sivuja

X+75 Tiivistelmä

Tutkielmassa tutkin lapsen tapaamisoikeuden turvaamisen keinoja vuonna 2019 uudistuneen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (HTL, 361/1983) eli lapsenhuoltolain valossa verrattuna vanhoihin lapsenhuoltolain säännöksiin. Tutkielmassa käytetään esimerkkinä vieraannuttamista yhtenä tapaamisoikeuden estämisen keinona ja tutkitaan, miten lainsäätäjä on tavoitellut vieraannuttamisen estämistä HTL:n uudistetuilla säännöksillä.

HTL:n uudistuksen tavoitteena oli täsmentää sekä täydentää lain sisältöä erityisesti lapsen tapaamisoikeuden turvaamisen, lapsen osallisuuden ja lapsen edun ensisijaisuuden osalta. Laki- uudistuksen taustalla olivat yhteiskunnan muutokset, oikeuskäytännön osoittamat muutostarpeet sekä kansainvälisten sopimusten vaatimat muutostarpeet. Kansainvälisistä sopimuksista tär- keimmät tapaamisoikeuden turvaamisen kannalta ovat YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS, 60/1991, LOS), Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS, 63/1999, EIS) ja Euroopan neuvoston yleissopimus koskien naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja tor- junnasta (SopS, 53/2015, Istanbulin sopimus).

Tapaamisoikeuden turvaamisenkeinot on jaoteltu keinoihin, joita HTL:n lakiuudistus on vahvis- tanut ja laajentanut sekä täysin uusiin tapaamisoikeuden turvaamisen keinoihin, jotka kaikki osaltaan ovat kytköksissä vieraannuttamisen estämiseen. Vahvistettuja ja laajennettuja tapaamisoikeuden turvaamisen keinoja ovat lapsen edun ja osallisuuden vahvistaminen, väkivallalta suojelu sekä uhkasakkomenettelyn laajentaminen. Uusia tapaamisoikeuden turvaamisen keinoja ovat tapaamiskustannuksista sopiminen, tuetut ja valvotut tapaamiset sekä oikeudenkäynnin joutuisuus ja toistuvien oikeudenkäyntien ehkäisy.

Kokonaisuudessaan lakiuudistus oli kaivattu ja monelta osin onnistunut parannus tapaamisoikeuden turvaamisen ja vieraannuttamisen ehkäisyn kannalta. Lapsen edun ja osallisuuden kannalta lakiuudistus ei kuitenkaan vastaa LOS:n vaatimaa sääntelyä.

Avainsanat

Tapaamisoikeus. Lapsenhuoltolaki. Lapsen oikeuksien sopimus. Vieraannuttaminen. Lapsen etu. Lapsen osallisuus.

Väkivallalta suojelu. Perhe-elämän suoja. Tuetut ja valvotut tapaamiset. Tapaamiskustannukset.

(3)

SISÄLLYS

SISÄLLYS ... III LÄHTEET ... IV LYHENNELUETTELO ... X

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkimuksen taustaa... 1

1.2 Tutkimuskysymys ja tutkimuksen rajaukset ... 4

1.3 Tutkimusmenetelmä ja lähdeaineisto ... 6

1.4 Tutkimuksen rakenne ... 7

2 TAPAAMISOIKEUDEN TURVAAMISEN KEHITYS ... 9

2.1 Tapaamisoikeus – lapsen vai vanhemman oikeus? ... 9

2.2 Tapaamisoikeuden turvaaminen ennen lakiuudistusta ... 15

2.3 Lapsenhuoltolain uudistus ... 21

2.4 Vieraannuttamisen ennaltaehkäisy lakiuudistuksen taustalla ... 26

3 VAHVISTETUT JA LAAJENNETUT TAPAAMISOIKEUDEN TURVAAMISEN KEINOT ... 34

3.1 Lapsen etu ... 34

3.2 Lapsen osallisuus ... 40

3.3 Uhkasakkomenettely ... 51

3.4 Väkivallalta suojelu ... 54

4 UUDET TAPAAMISOIKEUDEN TURVAAMISKEINOT ... 58

4.1 Tapaamiskustannuksista sopiminen ... 58

4.2 Tuetut ja valvotut tapaamiset ... 60

4.3 Oikeudenkäynnin joutuisuus ja toistuvuus ... 67

5 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 72

(4)

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aaltonen, Anna-Kaisa: Lapsioikeus ja lapsen oikeus tuomioistuimissa. 2. painos. Edita 2020.

Auvinen, Maija: Huoltoriidat tuomioistuimissa. Sosiaalitoimi selvittäjänä, sovittelijana, asi- antuntijana. Suomalainen lakimiesyhdistys 2006.

Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. WSOY 1989.

Gottberg, Eva: Perhesuhteet ja lainsäädäntö. Turun yliopisto 2013.

Hakalehto-Wainio, Suvianna: Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Defensor Legis 4/2011, s. 510–525.

Hakalehto-Wainio, Suvianna: Lapsen oikeudet ja lapsen etu lapsen oikeuksien sopimuksessa, s. 17–53 teoksessa Hakalehto-Wainio, Suvianna – Nieminen Liisa (toim.): Lap- sioikeus murroksessa. Lakimiesliitto 2013.

Hakalehto, Suvianna: Lapsen edun arviointi korkeimman oikeuden perheoikeudellisissa ratkaisuissa. Defensor Legis 3/2016, s. 427–445.

Hakalehto, Suvianna: Lapsioikeuden perusteet. Alma Talent 2018.

Hakalehto, Suvianna – Toivonen Virve: Johdatus lapsen oikeuksiin perheessä, s. 20–70 teoksessa Hakalehto, Suvianna – Toivonen Virve (toim.): Lapsen oikeudet perheessä.

Kauppakamari 2021.

Hannunniemi, Anja: Vanhemmasta vieraannuttaminen – uhka lasten hyvinvoinnille. Oikeus- tiede-Jurisprudentia 2007 XL, s. 1–126.

Hannunniemi, Anja: Lapsen tahdonmuodostus ja vieraannuttamisoireyhtymä huolto- ja ta- paamisoikeuskäytännössä. Defensor Legis 6/2008, s. 992–1016.

Hannunniemi, Anja: Vanhempien mielenterveyshäiriöt ja vieraannuttaminen lapsen huoltoriidoissa. Helsingin Yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta 2016.

Helin, Markku: Perheoikeus – nykynäkymiä ja tulevaisuudenkuvia. Lakimies. 1996 s. 983–

1002.

(5)

Häkkänen-Nyholm, Helinä – Laajasalo, Taina – Tuuri, Tiina: Lapsen vieraannuttaminen vanhemmasta: Toimintatavat ja niiden vaikutus lapsen ja vanhemman hyvinvointiin.

Psyjuridica 2013.

Johnston, J.R: Parental alignments and rejection: An empirical study of alienation in children of divorce. Journal of the American Academy of Psychiatry and the Law 31(2), s. 158–

170.

Kangas, Urpo: Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet. Alma Talentum 2019.

Karttunen, Risto: Huoltajuus- ja tapaamisoikeusoikeuskiistat, s. 511–530 teoksessa Santtila, Pekka – Weizzmann-Henelius, Ghitta (toim.): Oikeuspsykologia. Helsinki 2008.

Koulu, Sanna: Valvotut ja tuetut tapaamiset – kenen oikeus, kenen velvollisuus?, s. 125–155 teoksessa Hakalehto-Wainio, Suvianna – Nieminen Liisa (toim.): Lapsioikeus murroksessa. Lakimiesliitto 2013.

Koulu, Sanna: Lapsen huolto- ja tapaamissopimukset. Lakimiesliiton kustannus 2014.

Kurki-Suonio, Kirsti: Äidin hoivasta yhteishuoltoon – lapsen edun muuttuvat oikeudelliset tulkinnat. Suomalainen lakimiesyhdistys 1999.

Lahtinen, Hanna: Todistajanpsykologia – lapsitodistajat, s. 176–198 teoksessa Santtila, Pekka – Weizzmann-Henelius, Ghitta (toim.): Oikeuspsykologia. Helsinki 2008.

Linnanmäki, Kirsikka: Lapsen etu huoltoriidan tuomioistuinsovittelussa: lapsioikeutta, so- vitteluteoriaa ja empiriaa yhdistävä tutkimus. Alma Talent 2019.

Nieminen, Liisa: Lapsen perusoikeudet, Lakimiesliitto 1990.

Ojanen, Tuomas – Scheinin, Martin – Ihmisoikeussopimukset ja perusoikeusjärjestelmä, s.

171–195 teoksessa Hallberg, Pekka – Karapuu, Heikki – Ojanen, Tuomas – Scheinin, Martin – Tuori, Kaarlo – Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. WSOY, 2011.

Ojanen, Tuomas – Scheinin, Martin – Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto, s. 227–280 teoksessa Hallberg, Pekka – Karapuu, Heikki – Ojanen, Tuomas – Scheinin, Martin – Tuori, Kaarlo – Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. WSOY, 2011.

Pajulammi, Henna: Lapsen oikeus osallistua, s. 89–125 teoksessa Hakalehto-Wainio, Su- vianna – Nieminen Liisa (toim.): Lapsioikeus murroksessa. Lakimiesliitto 2013.

Pajulammi, Henna: Lapsi, oikeus ja osallisuus. Talentum 2014.

(6)

Pellonpää, Matti – Gullans, Monica – Pölönen, Pasi – Tapanila, Antti: Euroopan ihmisoikeussopimus. Alma Talent 2018.

Savolainen, Matti: Lapsen huolto- ja tapaamisoikeus. Suomen lakimiesliitto 1984.

Tolonen, Hannele – Linnanmäki, Kirsikka: Uudistunut lapsenhuoltolaki. Alma Talent 2020.

Unicef: Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja. Edita 2011.

Valjakka, Eeva: Lapsen huolto, asuminen ja tapaamisoikeus s. 35–109 teoksessa Litmala, Marjukka (toim.): Lapsen asema erossa. 2. painos. WSOY 2003.

Valkama, Elisa – Litmala, Marjukka: Lapsen huoltoriidat käräjäoikeuksissa. Oikeuspoliitti- sen tutkimuslaitoksen julkaisu 2006:224.

Virolainen, Jyrki: Lainkäyttö. Oikeudenkäynnin perusteet ja lainkäyttöelimet siviili- ja ri- kosprosesseissa. Lakimiesliitto 1995.

Virolainen, Jyrki – Martikainen, Petri: Pro & Contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä ky- symyksiä. Talentum 2003.

VIRALLISLÄHTEET

CRC/C/FIN/CO/4 (2011) Lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamat päätelmät ja suo- situkset.

CRC/C/GC/7/Rev.1, YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 7 (2005) lapsen oikeuksien täytäntöönpano varhaislapsuudessa.

CRC/C/GC/12, YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 12 (2009) lapsen oikeus tulla kuulluksi.

CRC/C/GC/13, YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 13 (2011) lapsen oikeus olla joutumatta väkivallan kohteeksi.

CRC/C/GC/14, YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oi- keudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (3 artikla, 1 kohta).

CM/Rec (2015)4, Preventing and resolving disputes on child relocation, Recommendation adopted by the Committee of Ministers of the Council of Europe.

(7)

EV 175/2018 vp, Eduskunnan vastaus hallituksen esitys (HE 88/2018 vp) eduskunnalle laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 224/1982 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja holhouslain muuttamisesta sekä niihin liittyvien lakien muuttamisesta.

HE 94/1993 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi.

HE 96/1995 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle lainsäädännöksi lapsen huolto ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanon uudistamisesta.

HE 186/2013 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain, riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 5 ja 10 §:n sekä sosiaalihuoltolain 17 §:n muuttamisesta.

HE 88/2018 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 88/2018 vp LaV 4.10.2018 julkinen oikeusavustaja, asianajaja Anne Hytönen, Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu – ja edunvalvontapiiri Asiantuntijalausunto.

HE 88/2018 vp LaV 4.10.2018 lakimies Merike Helander, Lapsiasiavaltuutetun toimisto Asiantuntijalausunto.

HE 88/2018 vp LaV 4.10.2018 psykologi, tiimiesimies Suvi Laru, Väestöliitto ry Asiantun- tijalausunto.

HE 88/2018 vp LaV 11.10.2018 esittelijäneuvos Kirsti Kurki-Suonio, Eduskunnan oi- keusasiamiehen kanslia Asiantuntijalausunto.

HE 88/2018vp LaV 8.11.2018 lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen Asiantuntijalau- sunto.

HE 88/2018 vp LaV 09.10.2018 pääsihteeri Riitta Särkelä, Ensi- ja turvakotien liitto Asian- tuntijalausunto.

HE 88/2018 vp LaV 09.10.2018 pääsihteeri Johanna Pakkanen, Naisjärjestöt Yhteistyössä ry Asiantuntijalausunto.

(8)

LA 27/2012 vp, Lakialoite: Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta.

LA 28/2012 vp, Lakialoite: Laki rikoslain 25 luvun muuttamisesta.

LaVM n:o 11, Lakivaliokunnan mietintö n:o 11 hallituksen esityksen (HE 224/1982 vp) joh- dosta laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja holhouslain muuttamisesta sekä niihin liittyvien lakien muuttamisesta.

LAVM 12/2018 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksen (HE 88/2018 vp) eduskunnalle laeiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

StVL 6/2018 vp, Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto hallituksen esitys (HE 88/2018 vp) eduskunnalle laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

INTERNET-LÄHTEET Verkkosivut

Etelä-Suomen Sanomat. Hämeen poliisilaitos linjaa, että lapsen vieraannuttaminen vanhemmasta voi olla rikos – tutkittavana poikkeuksellinen epäilty pahoinpitely.

[https://www.ess.fi/paikalliset/2402422] (8.2.2021)

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE).

[https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/lapsi-ja-perhepalveluiden-muutosohjelma-lape-] (8.2.2021)

Tilastokeskus. Solmittujen avioliittojen määrä väheni edelleen.

[https://www.stat.fi/til/ssaaty/2019/ssaaty_2019_2020-05- 08_tie_001_fi.html#:~:text=Vuonna%202019%20avio-

eroon%20p%C3%A4%C3%A4ttyi%2013,on%20vaihdellut%20il- man%20selv%C3%A4%C3%A4%20suuntaa.] (19.10.2020)

Väestöliitto. Väestöliiton näkemyksiä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan. [https://www.vaestoliitto.fi/@Bin/279342/Wrede_lasten,nuorten+ja+perheiden+politiikkaohj.pdf] (14.10.2019)

(9)

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Keegan v. Irlanti, 16/1993/411/490, 26.5.1994 Hokkanen v. Suomi, 19823/92, 23.9.1994 Sahin v. Saksa, 30943/96, 8.7.2003 Sommerfeld v. Saksa, 31871/96, 8.7.2003 Koudelka v. Tsekki, 1633/05 20.7.2006 Scheider v. Saksa, 17080/07, 15.9.2011

Korkein oikeus KKO 1988:60 KKO 1991:36 KKO1992:107 KKO 1993:58 KKO 2003:66 KKO 2005:138 KKO 2007:71 KKO 2008:69

(10)

LYHENNELUETTELO

EIS Euroopan ihmisoikeussopimus

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

EV eduskunnan vastaus

HE hallituksen esitys

HPTpL laki lapsen huolto ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta, täytäntöönpanolaki

HTL laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, lapsenhuoltolaki

KKO korkein oikeus

LA lakialoite

LaVM lakivaliokunnan mietintö

LOS YK:n Lapsen oikeuksien sopimus

PeL Suomen perustuslaki

RL rikoslaki

StVL sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto

vp valtiopäivät

YK Yhdistyneet Kansakunnat

(11)

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen taustaa

Suomalainen yhteiskunta ja perhemuodot ovat muuttuneet muutaman viime vuosikymmenen aikana. Suomalaiset solmivat yhä vähemmän avioliittoja ja avioerojen määrä pysyy ennallaan, ja on vuoden 2019 tilastojen mukaan lievässä noususuhdanteessa.¹ Avioerotilasto- jen lisäksi myös avoerotilastot kasvavat, ja kasvavat erotilastot vaikuttavat väistämättä perheen aikuisten, mutta myös perheen pienempien, eli lasten elämään sekä oikeudellisesti että psykologisesti.² Väestöliiton arvion mukaan avio- ja avoliittojen purkautuminen koskettaa vuosittain noin 30 000 lasta ja lapsien, joiden vanhemmat asuvat erillään, lukumäärä kasvaa jatkuvasti.³ Erojen lisäksi perheistä on tullut entistä monimuotoisempia ja vanhemmat osal- listuvat tasapuolisemmin lastensa elämään, minkä pitäisi näkyä myös lainsäädännössä tapaamisoikeuden turvaamisen osalta.⁴ Tässä tutkielmassa käsittelen tapaamisoikeuden turvaamisen keinoja vuonna 2019 muutetun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain (361/1983, lapsenhuoltolaki, HTL) valossa.

Avio- ja avoerot vanhempien välillä lapsiperheissä johtavat lapsen huolto ja tapaamisoikeutta koskevien asioiden sopimiseen tai riitaisissa tilanteissa tuomioistuimen ratkaistavaksi HTL:ssa säädetyllä tavalla. Alkuperäinen HTL:n säädösteksti on tullut voimaan vuonna 1983 ja lainsäätäjän tarkoitus oli tuolloin korvata tuolloin voimassa ollut holhouslaki (34/1898) ja lakiuudistuksen tavoitteena oli muun muassa parantaa lapsen edun turvaamista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa, koska silloin voimassa ollut holhouslaki ei enää vastannut silloista käsitystä alaikäisen lapsen aseman järjestämisestä esimerkiksi huollon osalta.⁵ Vuonna 1983 säädettyyn HTL:iin on vuosikymmenten aikana tullut muu- toksia lähinnä kansainvälisten sopimusten ja Euroopan unionin lainsäädännön niin edellyt- täessä. Isoin muutos lähes 40 vuotta vanhaan HTL:iin tehtiin vuonna 2019, kun säädösteksti uudistettiin suurelta osin (190/8.2.2019). Uudistuksen tarkoituksena oli täsmentää ja täyden- tää HTL:n sisältöä erityisesti tapaamisoikeuden osalta, tuoda uusia säännöksiä liittyen lapsen

1 HE 88/2018 vp, s. 17. Tilastokeskuksen vuoden 2020 julkaisun mukaan vuonna 2019 Suomessa solmittiin 22296 avioliittoa ja 13365 avioliittoa päättyi avioeroon. Tilastokeskus, Solmittujen avioliittojenmäärä väheni edelleen.

2 Suomalaisten avioliitoista noin puolet päättyvät eroon, avoliitoissa eroprosentti on arviolta vieläkin suurempi, tarkkaa tutkimustietoa avoerojen määrästä ei ole tehty. Häkkänen-Nyholm – Laajasalo – Tuuri 2013, s. 9.

3 Väestöliiton näkemyksiä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan. s. 6.

4 HE 88/2018 vp. s. 17

5 HE 224/1982 vp, s. 1.

(12)

suojelemiseen väkivallalta, lapselle läheisten ihmissuhteiden turvaamiseen sekä tapaamisoikeuden toteutumiseen. Lakiuudistuksen tavoitteena oli myös vahvistaa lapsen osallisuutta ja oikeutta tulla kuulluksi häntä koskevien asioiden käsittelyssä.⁶ Lainsäätäjä katsoi, että HTL:a on syytä uudistaa niiltä osin, koska yhteiskunnan muutokset, oikeuskäytäntö ja kan- sainväliset sitoumukset ovat osoittaneet laissa olevia epäkohtia, vaikka yleispiireiltään HTL on kestänyt aikaa ja palvellut myös muuttunutta maailmankuvaa.⁷

Lapsen vanhempien eron jälkeen lapsen huolto jatkuu ennallaan yhteishuoltona, elleivät lapsen huoltajat tee huollosta ja tapaamisoikeudesta keskinäistä sopimusta.⁸ Tapaamisoikeu- della tarkoitetaan 2019 uudistuneen HTL:n 2.1 §:n mukaan sopimusta, jolla turvataan lapselle oikeus luoda ja ylläpitää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu. Jotta vanhempien keskinäinen sopimus tulee täytäntöönpanokelpoiseksi, tulee kunnan sosiaalilautakunnan hyväksyä sopimus HTL:n 8 §:n mukaisesti. Kunnan sosiaalilautakunnan tulee vanhempien keskinäistä sopimusta hyväksyessä ottaa huomioon 8.3 §:n mukaisesti, että sopimus on lapsen edun mukainen sekä lapsen omat toivomukset sekä mielipide, siten kuin niistä HTL:n 10 ja 11 §:ssä säädetään. Mikäli vanhemmat eivät pääse yh- teisymmärrykseen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiasta, tulee asia ratkaistavaksi tuomioistuimeen HTL:n 14.1 §:n mukaisesti jommankumman vanhemman, molempien vanhempien tai sosiaalilautakunnan hakemuksen perusteella.⁹

Lainsäätäjän mukaan useissa tapauksissa lapsen huoltoa ja tapaamista koskevat asiat ovat järjestyneet sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella, vaikka tarkkaa tilastotietoa tästä on mahdotonta saada ottaen huomioon tilastoista puuttuvat vanhempien väliset suulliset sopimukset sekä tilanteet, joissa sopimuksia ei tehdä kirjallisesti eikä suullisesti. Vuonna 2016 sosiaalilautakunnat vahvistivat 47 283 sopimusta koskien lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan. Oikeusministeriön tilastojen mukaan vuosina 2015–2017 käräjäoikeudet ratkaisivat noin 3 200 lapsen huoltoa

6 HE 88/2018 vp, s. 1.

7 HE 88/2018 vp, s. 17.

8 Valkama – Litmala 2006, s. 1.

9 Kunnan sosiaalilautakunta voi vahvistaa sopimuksen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta vain silloin, kun vähintään toinen vanhemmista on lapsen huoltaja. Mikäli kumpikaan vanhemmista ei ole lapsen huoltaja, tulee lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia ratkaistavaksi tuomioistuimeen. HE 224/1982 vp, s. 5; HE 88/2018, vp s. 48.

(13)

ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa vuodessa, ja näistä noin puolet koskivat aikaisemmin tehdyn huolto- ja tapaamisratkaisun muuttamista. Suurin osa tapauksista on riidattomia.

Vuosina 2015–2017 riitaisia huolto- ja tapaamisasioita oli käräjäoikeuksissa noin 1 300 ta- pausta vuodessa, joista osa päättyi sovintoon kesken tuomioistuinkäsittelyn.¹⁰ Vuoden 2019 lakiuudistuksessa sosiaalilautakunnan toimivaltaa laajennettiin, jotta tuomioistuimet voisi- vat jatkossa ratkoa pelkästään riitaisia asioita. Ennen lakiuudistusta ainoastaan tuomioistuimella oli toimivalta päättää vanhempien välisestä tehtävien jaosta. Uudistuksen myötä sosiaalilautakunnan toimivalta lisääntyi ja tuomioistuimelta vapautui voimavaroja riitaisten asioiden ratkaisuun.¹¹ Osassa huolto- ja tapaamisoikeutta koskevissa riitatilanteissa esiintyy vieraannuttamista, jossa toinen vanhempi yrittää tietoisesti tai osittain tiedostamatta vaikeut- taa eron jälkeen lapsen ja toisen vanhemman suhdetta, ja äärimmäisessä tilanteessa katkaista sen. Vieraannuttamisen esiintyvyyttä on tilastollisesti hankala arvioida, koska vieraannuttamisen määrittely käsitteenä on vielä epäyhtenäistä ja sopivaa arviointimenetelmää vieraannuttamisen arvioimiselle ei ole kehitetty.¹²

Tapaamisoikeuteen liittyvät myös kansallisen lainsäädännön rinnalla hyvin vahvasti kan- sainväliset sopimukset, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS, 63/1999, EIS), joka on kansainvälinen ihmisoikeussopimus, johon Suomi on liittynyt toukokuussa 1989. Sopimus on ratifioitu eli sisällytetty Suomen kansalliseen lainsäädäntöön vuonna 1990.¹³. EIS:n li- säksi kansainvälisistä sopimuksista tärkein, kun puhutaan lapsioikeudenalasta, on Yhdisty- neiden kansakuntien eli YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS, 60/1991, LOS), jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1991 kansalliseen lainsäädäntöön.¹⁴ LOS:n 3 artiklan 1 koh- dassa on säädetty lapsen edun ensisijaisuudesta, mikä tarkoittaa, että lasta koskevassa pää- töksenteossa on aina ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.¹⁵ LOS:n 9 artiklan 1

10 HE 88/2018 vp, s. 5 ja LaVM 12/2018 vp, s. 5.

11 Poikkeuksena on, jos tapaamisoikeutta hakee lapselle erityisen läheinen henkilö, joka ei ole vanhempi.

Näissä tilanteissa pelkästään tuomioistuimella on toimivalta vahvistaa tapaamisoikeussopimus. LaVM 12/2018 vp, s. 6–7.

12 Arviointimenetelmällä tarkoitetaan menetelmää, jolla voitaisi validisti ja reliaabelisti tutkia ja varmistua, onko lapsi altistunut vieraannuttamiselle vai ei. Johnston 2003, s. 159; Häkkänen-Nyholm – Laajasalo – Tuuri 2013, s. 32.

13 Euroopan ihmisoikeussopimus on hyväksytty alkuperäisessä muodossa vuonna 1950.

14 LOS on hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989 ja sopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 2.9.1990. LOS on kansainvälisesti laajimmin kansallisessa lainsäädännössä voimaan otettu ihmisoikeussopimus.

15 LOS:n 3 artiklan 1 kappaleessa on eritelty toimijat, joiden lapsia koskevissa toimissa on otettava lapsen etu ensisijaisesti huomioon. Toimijat ovat kaikki julkisen tai yksityisen sosiaalihuolto, tuomioistuimet, hallintovi- ranomaiset ja lainsäädäntöelimet.

(14)

kappaleen mukaan lapsella on oikeus elää vanhempiensa kanssa, eli lasta ei saa erottaa van- hemmastaan viranomaisen tai tuomioistuimen toimesta, ellei tämä ole lapsen edun mukaista.

Lapsella tulee edellä mainitun artiklan mukaisesti olla oikeus ylläpitää henkilökohtainen suhde molempiin vanhempiinsa ja pitää heihin säännöllisesti yhteyttä. Lapsen edun ensisi- jaisuus on määrättävä myös vanhempien toimintaa LOS:n 18 artiklan 1 kappaleen mukaan.

LOS:n 18 artiklan 1 kappaleen mukaan ”vanhemmat vastaavan yhteisesti lapsen kasvatuk- sesta ja kehityksestä”, mikä luonnollisesti jatkuu myös vanhempien mahdollisen avioeron tai avoeron jälkeen tapaamisoikeuden kautta.

Uudistuneen HTL:n esitöistä käy ilmi, että LOS on ollut isona osana uudistusten taustalla, ja laissa on otettu entistä tarkemmin kantaa muun muassa tapaamisoikeuden toteutumisen turvaamiseen sekä vieraannuttamiseen tapaamisoikeuden estämisen välineenä. Uudistetun HTL:n esitöissä on korostettu lakiuudistuksen tarkoituksena olevan lapsen oikeus säilyttää suhde molempiin vanhempiinsa ja vanhempien velvollisuus edistää lapsen suhdetta molempiin vanhempiinsa.¹⁶ Tässä tutkielmassa pääteemana on selvittää, turvaavatko HTL:n uudis- tetut säännökset tapaamisoikeuden toteutumisen paremmin kuin vanhat HTL:n säännökset.

1.2 Tutkimuskysymys ja tutkimuksen rajaukset

Tutkielmani tutkimuskysymys on, miten uudet 1.12.2019 voimaan tulleet HTL:n säännökset turvaavat lapsen tapaamisoikeuden toteutumisen verrattuna aiempiin HTL:n säännöksiin.

Tutkielmani kohteena on pääasiassa HTL:n säännökset, joissa säännellään tapaamisoikeuden turvaamisesta. Näitä säännöksiä ovat HTL:n pykälät 1, 2, 4, 7b.3, 8, 9a.3, 9b, 9d, 10, 11, 14a, 14b, 15a ja 16. Sivuan tutkielmassa myös lakia lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (619/1996, HPTpL, täytäntöönpanolaki) tapaamisoikeuden turvaamista koskevien säännösten osalta, erityisesti pykälää 18, koska HTL:n mukaan tehdyn lapsen tapaamisoikeutta koskevan päätöksen osalta on osapuolilla mahdollisuus hakea päätöksen täytäntöönpanoa, mikäli lapsen tapaamisoikeus ei toteudu sovitulla tavalla HPTpL:n 1 §:n mukaan. Pakkotäytäntöönpanon hakeminen HPTpL:n perusteella on yksi tapaamisoikeuden turvaamisen viimesijaisista keinoista. Syvennyn tutkielmassani tapaamisoikeuden turvaamisen keinoihin sekä käytän esimerkkinä läpi työn lapsen vieraannuttamista toisesta vanhemmasta yhtenä tapaamisoikeuden estämisen keinona, ja miten lainsäätäjä on

16 HE 88/2018 vp, s. 22–23.

(15)

tavoitellut vieraannuttamisen ehkäisyä HTL:n säännöksissä tapaamisoikeuden turvaamisen keinoilla, vaikka vieraannuttamista ei ole sananmukaisesti lakitekstissä mainittu.

Tutkielman laajuuden vuoksi rajaan tutkielman ulkopuolelle uudistetun HTL:n 9 c §:ssä tur- vatun lapsen tapaamisoikeuden muille hänelle erityisen läheisiin henkilöihin, joihin lapsella on lapsen ja vanhempien välisen suhteen kaltainen vakiintunut suhde. Tapaamisoikeus muihin kuin vanhempiin on pitkään odotettu uudistus HTL:iin ja siihen liittyy paljon oikeudel- lisia kysymyksiä. Tapaamisoikeuden turvaaminen muihin kuin lapsen ja vanhemman välille on vielä vähän tutkittu, joten tämä olisi hyvä jatkotutkielman aihe tulevaisuutta ajatellen.

Rajaan tutkimuksen ulkopuolelle myös tapaamisoikeuteen liittyvien sopimusten sisällön analysoinnin sekä eri sopimustyyppien vertailun, esimerkiksi vuoroviikko asuminen ja joka toinen viikonloppu etävanhemman luona -tyyppien vertailut.

Sivuan tutkielmassani oikeuspsykologisia ja oikeussosiologisia näkökulmia, mutta pääasi- assa nämä näkökulmat rajautuvat tutkimuksen ulkopuolelle, koska tutkielman tarkoitus on selvittää, miten uudistuneet HTL:n säädökset turvaavat lapsen tapaamisoikeuden ja, miten vieraannuttaminen on otettu yhtenä tapaamisoikeuden estämisen keinona lakiuudistuksessa huomioon. Erityisesti oikeussosiologian ja sosiaalityön näkökulmasta tapaamisoikeutta ja lapsen huoltoa on tutkittu paljon ja siitä löytyy paljon kirjallisuutta. Oikeuspsykologian alalla on tutkittu jonkun verran lapsen vieraannuttamista käyttäytymispsykologian näkökul- masta, mutta todella vähän juridisesta näkökulmasta, jonka vuoksi tässä tutkielmassa käytän vieraannuttamista esimerkkinä, koska lainsäätäjä on korostanut sen ehkäisemistä lakiuudistuksessa, vaikka termiä itsessään ei lakiteksti tunnista¹⁷.

Lapsioikeus sisältyy oikeudenalana perheoikeuteen ja aikaisemmin lapsioikeudessa on ollut kysymys suhteesta lapsen ja vanhemman välillä.¹⁸ Nykyään lapsioikeus ei ota kantaa pel- kästään lapsen ja vanhempien väliseen suhteeseen, vaan määrittelee lapsen oikeudellista asemaa kuuluen kuitenkin edelleen perheoikeudenalaa, mutta laajentuen muun muassa

17 Anja Hannunniemi on kirjoittanut oikeussosiologisen väitöskirjan Vanhempien mielenterveyshäiriöt ja vie- raannuttaminen lapsen huoltoriidoissa vuonna 2016. Väitöskirjan lisäksi Hannunniemi on kirjoittanut useam- man artikkelin lapsen vieraannuttamisesta mm. tapaamisoikeuskäytännössä.

18 Kangas 2019, s. 3.

(16)

sosiaalioikeuden ja hallinto-oikeudenaloihin.¹⁹ Lapsioikeuden voidaan katsoa tällöin olevan poikkitieteellinen, koska se sisältää normiainesta useilta perinteiseksi luokitelluilta oikeu- denaloilta sekä myös muilta tieteenaloilta.²⁰ Lapsioikeuden ala on niin sanotun perinteisen käsityksen mukaan laajentunut käsittämään säännösten lisäksi lapsen oikeutta koskevat kan- sainväliset sopimukset sekä lapsen asemaa koskevat kansainvälisen yksityisoikeuden mää- räykset, kuten LOS ja muut kansallisesti velvoittavat perus- ja ihmisoikeussopimukset.²¹ Viimeisen kymmenen vuoden aikana on lapsioikeudesta julkaistu enenevissä määrin väitös- kirjoja ja oikeudellista kirjallisuutta. Tämä on yksi syy, miksi päätin tehdä pro gradu -tutkielmani lapsioikeuden puolelta. Lapsioikeus on suhteessa perheoikeuteen tuore, ja tätä oi- keudenalaa on aktiivisesti alettu laajentamaan ja itsenäistämään perinteisestä perheoikeu- desta, kuten esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, joissa lapsioikeus on ollut jo pitkään oma oikeudenalansa.²² Tutkielman aihe on ajankohtainen, koska HTL:iin tehtiin vuonna 2019 isoin uudistus sitten 1980-luvun, jolloin HTL on alun perin säädetty.

Tapaamisoikeuden turvaamiseen liittyy vahvasti vieraannuttamisen ehkäisy, joka on ollut esillä oikeudellisella kentällä viimeisen vuosikymmenen aikana lakialoitteiden muodossa.

Vuonna 2012 vieraannuttaminen on ollut esillä kahdessa eri lakialoitteessa, joista toinen aloite koski vieraannuttamisen estämisen kirjaamista HTL:iin, ja toinen vieraannuttamisen kriminalisointia rikoslaissa (39/1889, RL).²³ Lisääntyvä tietoisuus lapsen oikeuksien turvaamisesta lisää mielestäni haasteita lainsäätäjälle ja oikeusjärjestelmälle muuttaa lakia ja toi- mia lisääntyneen tietoisuuden vaatimalla tavalla, jotta tapaamisoikeus olisi turvattu. Tämän vuoksi tutkimusaiheeni on yhteiskunnallisesti merkittävä ja ajankohtainen.

1.3 Tutkimusmenetelmä ja lähdeaineisto

Tutkielmani tutkimusmenetelmä on käytännöllinen lainoppi. Lainopillinen tutkimus tutkii voimassa olevaa lainsäädäntöä tulkitsemalla oikeusnormeja ja systematisoimalla normeja oikeusjärjestyksen laajaan kokonaisuuteen. Lainopin menetelmällä on tarkoitus selvittää en- sin normien sisältö ja tämän jälkeen lähteä laajentamaan kysymyksiä miksi ja miten, eli miksi

19 Pajulammi 2014, s. 27.

20 Hakalehto 2018, s. 15–16

21 Kangas 2019, s. 29.

22 Pajulammi 2014, s. 27–28.

23 LA 27/2012 vp ja LA 28/2012 vp.

(17)

lakia on tulkittu näin, miten lakia tulisi tulkita tällaisessa tilanteessa.²⁴ Lainopin näkökul- masta selvitän tutkielmassani systemaattisesti voimassa olevan uudistetun HTL:n säännök- siä sekä muita lapsen tapaamisoikeuteen liittyviä säännöksiä ja sopimuksia, kuten HPTpL:n säännöksiä, perustuslainsäännöksiä, kansainvälisiä sopimuksia (esimerkiksi LOS), oikeus- käytäntöä, lain esitöitä sekä muuta oikeudellista tutkimusmateriaalia kirjallisuuden puolelta.

Tutkin tässä tutkielmassa vanhoja HTL:n säännöksiä²⁵ ja vertaan niitä uudistettuihin sään- nöksiin.²⁶ Samalla tarkastelen taustoja, joiden valossa säännösuudistuksiin on päädytty. Tut- kimuksen kohteena on HTL:n yllä olevat säännökset sekä HPTpL:n 18 §, joka liittyy tapaamisoikeuden turvaamiseen.

Käytän lainopin apuna erityisesti teleologista tulkintaa eli metodia, jolla lakia tulkitaan sen tarkoituksen mukaisesti ja selvitetään, mitä tavoitteita lainsäätäjällä on ollut lain säätämisen taustalla ja miten tietty tulkintaperuste palvelee lainsäätäjän tarkoitusta.²⁷ Tutkimuksen tu- kena ja lähdeaineistona hyödynnän erityisesti voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, aiemmin voimassa ollutta lainsäädäntöä sekä lain esitöitä selvittääkseni lainsäätäjän tarkoitusta ja tavoitteita. Keskeisimmät lait, joihin tutkielmani keskittyy, ovat HTL sekä HPTpL.

Lähteenä käytän myös kansainvälisiä sopimuksia sekä oikeuskäytännöstä korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) linjauksia. Tukeu- dun tutkielmassa myös aiemmin tehtyihin tutkimuksiin tapaamisoikeuden turvaamisesta ja vieraannuttamisesta.

1.4 Tutkimuksen rakenne

Tutkimukseni rakenne jakautuu viiteen päälukuun. Johdannon jälkeen syvennyn tapaamisoikeuden turvaamisen kehityksen käsittelyyn. Käyn toisessa pääluvussa läpi tapaamisoikeuden käsitettä, tapaamisoikeuden turvaamista ennen lakiuudistusta, tapaamisoikeuden

24 Lainopin avulla tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevan oikeuden sisältöä sekä oikeusjärjestelmää.

Tulkinnan apuna käytetään eri oikeuslähteitä, joiden perusteella yritetään argumentoida vakuuttavasti kyseistä tulkintaa. Oikeusjärjestyksen kokonaisuuden hahmottamisella eli systematisoinnilla pyritään ymmärtämään jä- sentämään voimassa olevaa oikeutta suhteessa yleisiin oppeihin. Aarnio 1989, s. 48–49, 302–305.

25 HTL:n pykälät 1, 2, 4, 7, 8.3, 9.3, 10, 11.1, 15 ja 16.

26 HTL:n pykälät 1, 2, 4, 7b.3, 8, 9a.3, 9b, 9d, 10, 11, 14a, 14b, 15a ja 16.

27 Virolainen 1995, s. 187 ja Virolainen – Martikainen 2003, s. 139–140.

(18)

turvaamisen kansainvälistä kehitystä, HTL:n uudistusta tapaamisoikeuden turvaamisen nä- kökulmasta sekä vieraannuttamisen ehkäisyä lakiuudistuksen taustalla. Toisen luvun tarkoitus on antaa lukijalle hyvä pohjustus sekä taustat tapaamisoikeuden turvaamisen kehittymi- selle vuoden 2019 lakiuudistuksen näkökulmasta.

Kolmannessa pääluvussa käyn läpi tapaamisoikeuden turvaamisen keinoja, joita on HTL:n vuoden 2019 uudistuksen yhteydessä vahvistettu tai laajennettu. Käyn joka kappaleen koh- dalla läpi, miten kyseinen turvaamiskeino on näkynyt HTL:ssa ennen lakiuudistusta ja, miten se on lakiuudistuksen myötä muuttunut. Neljännessä pääluvussa tarkastelen lakiuudistuksen myötä HTL:iin tuotuja uusia tapaamisoikeuden turvaamiskeinoja, jotka turvaavat tapaamisoikeuden toteutumista kolmannessa luvussa esitettyjen vahvistettujen ja laajennettujen turvaamiskeinojen lisäksi. Arvioin sekä vahvistettujen ja laajennettujen sekä täysin uu- sien turvaamiskeinojen tehokkuutta sekä nykytilaa läpi tutkielman. Käytän myös esimerk- kinä vieraannuttamista yhtenä tapaamisoikeuden estämisen keinona, jota vahvistetuilla ja laajennetuilla sekä täysin uusilla turvaamiskeinoilla on pyritty estämään.

Viimeisessä luvussa vedän johtopäätöksiä yhteen ja vastaan tutkimuskysymykseen, miten tapaamisoikeus on turvattu uudistetuissa HTL:n säännöksissä verrattuna vanhoihin säännök- siin. Käyn johtopäätöksissä läpi, miltä osalta uudistuksessa on onnistuttu ja, miltä osin lakia tulisi muuttaa tai tarkentaa, jotta tapaamisoikeus tulisi turvattua varmemmin.

(19)

2 TAPAAMISOIKEUDEN TURVAAMISEN KEHITYS

2.1 Tapaamisoikeus – lapsen vai vanhemman oikeus?

Perinteisesti ajateltuna lapsella on yleensä kaksi vanhempaa, jotka voivat erinäisistä syistä, yleisimmin eron seurauksena, asua eri osoitteissa. Vanhempien asuessa eri osoitteissa tulee lapsen virallisesti asua toisen vanhemman, eli niin kutsutun lähivanhemman, luona, mutta lapsella on tapaamisoikeus toiseen vanhempaansa, eli niin sanottuun etävanhempaan. Ta- paamisoikeuden toteutumisesta sopivat yleensä vanhemmat keskinäisellä sopimuksella, mille vanhemmat voivat hakea vahvistusta kunnan sosiaalitoimelta. Kunnan vahvistamaan sopimukseen on mahdollista hakea pakkotäytäntöönpanoa tuomioistuimesta, mikäli vanhemmat eivät pidä kiinni sopimuksessa sovituista seikoista. Velvollisuutta hakea vahvistusta tapaamisoikeussopimukselle ei kuitenkaan ole, mutta näissä tapauksissa sopimukselle ei ole mahdollista hakea pakkotäytäntöönpanoa tuomioistuimesta, jos toinen vanhempi ei suostu- kaan enää sovittuihin järjestelyihin. Riitaisissa tilanteissa, joissa vanhemmat eivät pysty kes- kenään sovussa sopimaan tapaamisoikeudesta, tuomioistuin antaa määräyksen tapaamisoikeudesta ja sen ehdoista, mikäli toinen vanhemmista vie asian tuomioistuimen käsiteltä- väksi.²⁸

Tapaamisoikeutta ei oikeastaan tunnettu kansallisessa lainsäädännössä ennen vuonna 1983 voimaan tullutta HTL:a.²⁹ Vuoden 1983 HTL:n 2.1 §:n mukaan tapaamisoikeus on lapselle turvattava oikeus tavata ja pitää yhteys etävanhempaan, eli siihen vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeuden sääntelyllä HTL:ssa tavoiteltiin lapsen huollon täydentävää ja tukevaa järjestelyä, jotta lapselle säilyisi läheiset ihmissuhteet molempiin vanhempiinsa.

Tapaamisoikeutta ei ole alkuperäisen HTL:n säädöstekstissä sananmukaisesti määritelty, vaikka käsite voidaankin katsoa vuosien saatossa vakiintuneeksi.³⁰ Vakiintuneen käsitteen mukaan tapaamisoikeus on lapsen, ei vanhemman, oikeus tavata molempia vanhempiaan sekä tämän kautta luoda turvallinen ja tasapainoinen suhde kumpaankin vanhempaansa.³¹ Alkuperäisen HTL:n esitöissä lainsäätäjän mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on lapsen oikeus saavuttaa läheiset ihmissuhteet molempiin vanhempiinsa, ja että vastuu

28 Jotta tapaamisoikeussopimus olisi pakkotäytäntöönpantavissa, tulee sen olla niin sanotusti konkreettinen.

Vapaata tapaamisoikeussopimusta, jossa on kirjattu esimerkiksi tapaamisen järjestyvän vanhempien erillisellä sopimisella tai raksilla ”tapaamisoikeudesta on sovittu” -kohtaan sosiaalitoimen lomakkeelle, ei voida panna täytäntöön, koska siinä ei ole mitään täytäntöönpantavaa. Gottberg 2013, s. 184–186.

29 HE 224/1982 vp, s. 3.

30 HE 88/2018 vp, s. 36.

31 Hakalehto 2018, s. 204–205.

(20)

tapaamisoikeuden toteutumisesta on yhtäläisesti molemmilla vanhemmilla.³² Vuoden 2019 HTL:n uudistuksen yhteydessä on lain 2.1 § sanamuotoa muutettu ja lainkohdassa on paino- tettu lapsen oikeutta luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde etävanhempaan, eli siihen vanhempaan kenen luona lapsi ei asu. Lisäyksenä samaan lakiin tuli selvennös tapaamisoikeuden merkityksestä. Sen mukaan siihen kuuluu lapsen oikeus käydä etävanhemman luona, tavata tätä muualla tai pitää etävanhempaan yhteyttä muulla tavoin.³³ Tapaamisoikeu- den käsitteeseen lisäys ei kuitenkaan varsinaisesti vaikuta, koska tapaamisoikeus on käsit- teenä vakiintunut myös muussa lainsäädännössä ja lakiuudistuksen tarkoituksena ei ollut sillä hetkellä lähteä muuttamaan vakiintuneita käsitteitä.³⁴

Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapsen ja vanhemman välinen perhe-elämä, jonka katsotaan palvelevan LOS:n 9 artiklassa tarkoitettua lapsen etua. LOS:n 9 artiklan mukaan lapselle on turvattava oikeus luoda ja ylläpitää henkilökohtainen suhde kumpaankin vanhempaansa, ellei se ole lapsen edun vastaista. Perhe-elämän suoja on perus- ja ihmisoi- keus, joka on turvattu EIS:n 8 artiklassa. Sen mukaan jokaisella on oikeus nauttia perhe- elämän suojaa ja artiklaa on mahdollista tulkita myös siten, että oman lapsen tapaaminen on tietyllä tapaa myös vanhemman oikeus.³⁵ Tapaamisoikeussopimuksen vahvistaminen ja oikeudelliset kysymykset sekä ongelmat tulevat esiin vasta, kun perheen sisäinen dynamiikka muuttuu vanhempien eron myötä.³⁶ Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2008:69 ottanut kantaa lapsen tapaamisoikeuden vahvistamiseen ja lapsen edun mukaisuuteen.

Ratkaisussa KKO 2008:69 oli kysymys, onko vanhempien välinen sopimus tapaamisoikeudesta lapsen edun mukainen. Vanhemmat olivat sopineet tapaamisen ajankohdista ja vähim- mäismääristä, kun taas 13- ja 16-vuotiaat lapset olivat kuulemisessa ilmoittaneet, että toivovat tapaamisten järjestyvän ilman yksityiskohtaisia määräyksiä, kuten siihenkin asti oli toimittu.

Lohjan käräjäoikeus ja Turun hovioikeus katsoivat ratkaisuissaan, että vanhempien välinen sopimus tapaamisoikeuden tarkoista tapaamisajoista ja tapaamisen vähimmäiskestoista ei ollut lapsen edun mukaista lasten tätä vastustaessa. Korkein oikeus pohti perusteluissaan, mikä on

32 HE 224/1982 vp, s. 5.

33 HE 88/2018 vp, s. 35–36.

34 LaVM 12/2018 vp, s. 4. Lakiuudistuksen yhteydessä Isät Lapsen Asialla ry oli antanut lakivaliokunnalle esitetyssä asiantuntijalausunnossaan esityksen, että käsitteestä ”tapaamisoikeus” tulisi luopua lainsäädännössä ja muuttaa se paremmin kuvaavaksi, kuten ”luonaoloksi”. Yhdistyksen mukaan luonaolo antaa käsitteenä paremmin kuvan siitä, että molemmat lapset ovat yhtä lailla tärkeitä lapselle, kun taas tapaamisoikeus tuo kuvan, että niin sanotusti vähempi arvoinen vanhempi on tapaamisoikeutettu. HE 88/2018 vp LaV 4.10.2018 Isät Lap- sen asialla ry Asiantuntijalausunto, s. 1.

35 Pellonpää ym. 2018 s. 808–809. Aaltonen 2020 s. 129–130.

36 Koulu 2013, s. 139–140.

(21)

tapaamisoikeuden tarkoitus. HTL:n 2.1 §:n mukaan tapaamisoikeuden tarkoitus on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, kenen luona lapsi ei asu. HTL:n 10.1 §:n mukaan lapsen tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava lapsen edun mukaisesti ja 10.2 §:n mukaan tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava vanhempien sopimalla tavalla, mikäli on aihetta epäillä, että ratkaisu olisi lapsen edun vastainen. Korkein oikeus nosti ratkaisussaan esille, että lasta on kuultava tapaamisoikeutta koskevassa asiassa ja tässä tapauksessa kuulemiselle on annettava painoarvoa, koska lapset ovat yli 12-vuotiaita. Kuitenkin korkeimman oikeuden mukaan, lapsella ei ole päätösvaltaa siitä, minkä sisältöisenä tapaamisoikeussopimus vahvistetaan. Lapsen mielipidettä kuultaessa on huomioitava lapsen edun mu- kaisuus sekä millaisella ratkaisulla on mahdollista turvata parhaiten lapsen oikeuksien toteutumisen tapaamisoikeuden osalta mahdollisissa ristiriitatilanteissa.

Korkein oikeus ratkaisi asian toisin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus. Korkein oikeus katsoi, että tapaamisoikeussopimus, jossa annetaan lapsille vapaus tavata äitiään ilman tarkasti mää- riteltyjä aikoja, ei ole täytäntöönpanokelpoinen mahdollisissa riitatilanteissa. Tarkkojen vä- himmäisaikojen määrittely sopimuksessa ei estä joustoa osallisten välillä käytännössä, kun tapaamisoikeutta toteutetaan. Sopimuksen täytäntöönpanokelpoisuus painoi korkeimman oikeuden ratkaisussa enemmän kuin lapsen mielipiteiden huomioiminen ja korkein oikeus katsoi, että yksityiskohtainen sopiminen tapaamisoikeudesta ei olisi vastoin lasten etua, vaikka lapset olivat eri mieltä asiasta. Yksi korkeimman oikeuden jäsen oli eri mieltä ja hän perusteli lausunnossaan, että lasten mielipiteille olisi tullut antaa suurempi painoarvo sekä huomioida, että tapaamiset olivat sujuneet ilman yksityiskohtaista sopimista aikaisemminkin jo viiden vuoden ajan, eikä ongelmia ole ilmennyt. Eri mieltä oleva oikeusneuvos korosti, että tapaamisoikeus on lapsen oikeus, ei velvollisuus, ja että tässä tapauksessa lapsen etu toteutuisi parhaiten, jos tapaamisia ei sidota tiukkoihin määräaikoihin lasten mielipiteiden vastaisesti.

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa käy ilmi, että tapaamisoikeus on toisaalta lapsen oikeus, jota suojeltaessa on ratkaisuissa otettava huomioon ratkaisun täytäntöönpanokelpoi- suus, mikäli lähivanhempi yrittää estää tapaamisoikeuden toteutumisen. Korkein oikeus ei kuitenkaan mielestäni perustellut ratkaisussaan riittävän vahvasti lapsen mielipiteen painoarvoa. Lasta tulee kuulla ja lapsen mielipide on huomioitava ratkaisussa LOS:n 12 artiklan mukaisesti, eli lapsen mielipiteen painoarvottaminen ja perustelut tälle olisi käytävä ilmi perusteluissa. Tässä korkeimman oikeuden ratkaisussa lähinnä vain sivuttiin, että asioista voi sopia myös osapuolten välillä toisin ja joustavammin sopimuksen ulkopuolella, mikä ei

(22)

taas itsessään ole täytäntöönpanokelpoinen sopimus. Mikäli suullinen sopiminen olisi mahdollista, olisivatko vanhemmat lähteneet viemään asiaa riitaisena tapauksena tuomioistuimen ratkaistavaksi? Ratkaisussa KKO 2007:71 korkein oikeus on selkeästi tuonut ilmi, että tapaamisoikeus on yksiselitteisesti lapsen oikeus, eikä sitä ole tarkoitettu vanhemman oikeudeksi, jota vanhempi voi halutessaan käyttää tai olla käyttämättä lapsen edun vastaisesti.

Tapaamisoikeuden toteutumista arvioitaessa oikeuskäytännön kautta lähivanhemmalla on ollut ennen lakiuudistusta korostunut rooli, koska hänellä on usein vastuu varmistaa tapaamisoikeuden toteutuminen, vaikka lainsäätäjän mukaan kummallakin vanhemmalla tulisi olla ensisijainen vastuu tapaamisoikeuden toteutumisen varmistamisesta.³⁷ Tämä käy ilmi korkeimman oikeuden ratkaisuista, joissa lähivanhemman vastuulle yleensä laitetaan tapaamisoikeuden paikan järjestäminen tai kustannukset.³⁸ Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2003:66 todetaan, että lähivanhempi on velvollinen edistämään tapaamisoikeuden toteutumista mah- dollisuuksien mukaan, myös osallistumalla tapaamiskustannuksiin. Tapaamisoikeus on tie- tyllä tavalla epäsymmetrinen oikeus, koska se toteutuu ainoastaan, mikäli etävanhempi eli tapaajavanhempi haluaa tavata lasta. Tapaamisoikeus ei välttämättä toteudu etävanhemman tahdosta, vaikka vanhemmat olisivat keskenään sopineet asiasta ja tapaaminen olisi kiistatta lapsen edun mukaista. Tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa ei voida hakea etävanhemmalle, mikäli hän laiminlyö tapaamisoikeuden myötävaikuttamisen.³⁹ Täten tapaamisoikeuden toteutumisen vastuu ja velvollisuus ovat tosi asiassa sillä henkilöllä, joka ei ole kumpikaan niistä osapuolista, joita tapaamisoikeus koskee, eli etävanhempi tai lapsi.⁴⁰

Ratkaisussa KKO 2005:138 korkeimman oikeuden esittelijän mietinnössä on korostettu lähi- ja etävanhemman tasapuolisuutta tapaamisen järjestelyiden käytännön toteuttamisessa hei- dän mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaisesti. Kyseisessä ratkaisussa oli kyse tapaamisten toteutumisesta valvottuina, kun kunnan sosiaaliviranomaiset kieltäytyvät järjestämästä valvottuja tapaamisia. Esittelijän mietinnön mukaan valvottujen tapaamisten järjestäminen, eli toimiminen tapaamisoikeuden toteuttamiseksi ei voi olla täysin toisen vanhemman vas- tuulla. Yleisesti ottaen lähivanhemmalta on riittänyt myötävaikutus toimittaa lapsi

37 HE 224/1982 vp, s. 5.

38 Koulu 2013, s. 140. Esimerkiksi tapaukset KKO 2005:138 ja KKO 2003:66.

39 Gottberg 2013, s. 187. Koulu 2013, s. 138.

40 Koulu 2013, s. 140–141.

(23)

tapaamisiin sovittuun aikaan ja paikkaan. Kun kunnan valvontaviranomainen kieltäytyi osal- lisuudestaan tapaamisoikeuden valvontaan, perusteli esittelijä mietinnössään, että etävan- hemmalla on perustellumpi velvollisuus tässä tapauksessa ottaa vastuu tapaamisen käytän- nön järjestelyistä, koska kummallakaan vanhemmalla ei ollut esitetty olevan toista parempia edellytyksiä käytännön järjestelyihin. Tämän tulkinnan mukaan tapaamisoikeuden käytän- nön järjestelyt tulee hoitaa vanhempien välillä ensisijaisesti yhteisvastuullisesti tai sen toimesta, kummalla on paremmat edellytykset järjestelyiden toteuttamiseen. Mikäli kummallakaan ei ole edellytyksiä järjestelyiden toteutumiseen, tulee sen vanhemman järjestää tapaamiset, kumman intressissä tapaaminen on. Toisaalta, mikäli kumpikaan vanhempi ei ryhdy tapaamisen järjestämiseen, lapsen oikeus tavata vanhempaansa ei toteudu.

Itse lakitekstiä tarkastellessa käy ilmi, että HTL:n 2.1 §:n mukaan lapselle on turvattava oikeus eli sanamuodon mukaan tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Tapaamisoikeuden edistä- misen velvollisuus on kummallakin vanhemmalla.⁴¹ Tapaamisoikeuden täytäntöönpanon ha- kemisen näkökulmasta voi saada kuvan, että tapaamisoikeus olisi vanhemman oikeus, koska vain tavattavalla etävanhemmalla on oikeus hakea täytäntöönpanoa tapaamisoikeuden toteutumiseksi HPTpL:n 4 §:n mukaan, mutta näin ei tosiasiassa ole.⁴² Lapselle ei ole asetettu HTL:ssa velvollisuutta edistää tapaamisoikeuden toteutumista. Tapaamisoikeussopimus voidaan vahvistaa lapsen mielipiteen vastaisesti, mikäli ratkaisu on lapsen edun mukainen ja tällöin lapsella voidaan sanoa olevan velvollisuus osallistua tapaamiseen. Täten lapsen oikeus tavata vanhempaansa voi muuttua lapsen näkökulmasta velvollisuudeksi ja etävan- hemman oikeudeksi.⁴³ On kuitenkin pohdittava tässä tapauksessa sitä, että miten tapaamisoikeuden tarkoitusta luoda ja säilyttää läheinen suhde etävanhempaan palvelee se asetelma, että lapsi pakotetaan tapaamaan vanhempaa tahtonsa vastaisesti. Luonnollinen ja kiintymys- ja hoivasuhdetta toteuttava tapaaminen ei välttämättä toteudu, mikäli lapsi velvoitetaan tapaamisiin. Tässäkin tullaan kysymykseen, että mikä on lapsen edun mukainen ratkaisu ja millä perusteella lapsen mielipide otetaan ratkaisussa huomioon?⁴⁴

41 HE 224/1982 vp, s. 25. HE 88/2018 vp, s. 36.

42 Hakalehto 2018, s. 206. Vrt. Savolainen 1984, s. 117. Savolaisen mukaan tapaamisoikeus voitaisi katsoa vanhemman oikeudeksi, koska vanhemmalla on oikeus turvautua täytäntöönpanomenettelyyn tapaamisoikeuden turvaamiseksi.

43 Koulu 2013. s. 142.

44 Koulu 2013, s. 142–144.

(24)

Tapaamisoikeus voidaan lainsäädännön sekä oikeuskäytännön perusteella katsoa olevan lapsen oikeus vajavaisesti, mutta ei velvollisuus, ja tietyllä epäsymmetrialla vanhempien velvollisuus. Riitaisissa tapaamisoikeustapauksissa voi tuomioistuimen ratkaistavaksi tulla tapaamisoikeuden vahvistaminen lapsen mielipiteen vastaisesti, jolloin tuomioistuin ratkaisee tapauksen näytön perusteella, eli onko lapsi itse haluton vanhemman tapaamisiin vai estääkö toinen vanhempi tapaamiset syyttä.⁴⁵ Ratkaisussa KKO 1992:107 korkein oikeus on katsonut, että todistajien kuuleminen on ratkaisevaa asian käsittelyssä. Ratkaisussa oli kyse siitä, että etävanhempi oli hakenut pakkotäytäntöönpanoa lähivanhemmalle, koska hän katsoi lä- hivanhemman estäneen tapaamisoikeuden toteutumisen. Lähivanhemman ja todistajakerto- mien mukaan tapaamiset eivät toteutuneet, koska lapsi vastusti tapaamisia lukittautumalla kylpyhuoneeseen. Kyseisessä ratkaisussa korkein oikeus totesi, että uhkasakkoa ei voida määrätä lähivanhemmalle ennen todistajien kuulemista ja näytön asianmukaista harkintaa.

Kuulemisen ja harkinnan perusteella on mahdollista arvioida, onko tapaamisoikeuden toteutumatta jättäminen ollut tosiasiassa lapsen tahdosta kiinni vai onko lähivanhempi estänyt tapaamisen tai mahdollisesti vaikuttanut lapsen mielipiteeseen yrittämällä vieraannuttaa toista vanhempaa.

Tapaamisoikeus on lapselle vajavainen oikeus sen vuoksi, että lähivanhemman toimesta pe- rusteetta estetyt tapaamiset on mahdollista saada toteutettua pakkotäytäntöönpanon kautta.

Mutta etävanhemman ollessa passiivinen vanhempi, joka ei käytä lainkaan tapaamisoikeutta tai käyttää sitä muuten sopimuksen vastaisesti, ei hänelle ole mahdollista hakea pakkotäy- täntöönpanoa tapaamisoikeuden toteutumiseksi lapsen hyväksi.⁴⁶ Tämä perustuu HPTpL:n 1.3 §:ään, jonka mukaan tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa voi hakea ainoastaan vanhempi, jolla on sopimuksen tai annetun päätöksen mukaan oikeus tavata lasta.⁴⁷ Korkein oikeus on antanut tästä asiasta ennakkoratkaisun KKO 1991:36, jossa etävanhempi ei noudattanut vahvistettuja tapaamisaikoja ja lähivanhempi haki tälle uhkasakon määräämistä asian korjaa- miseksi. Korkein oikeus hylkäsi lähivanhemman vaatimuksen, koska uhkasakon määräämi- selle ei ole HPTpL:n mukaista laillista perustetta etävanhemmalle.

45 Gottberg 2013, s. 186–187.

46 Gottberg 2013, s. 187–188. Savolainen 1984, s. 121.

47 HE 96/1995 vp, s. 20.

(25)

Tapaamisoikeus on lain sekä esitetyn oikeuskäytännön mukaan lapsen oikeus, koska laissa korostetaan, että tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava lapsen edun mukaisesti. Jos lapsen oikeus tavata molempia vanhempia on lapsen edun mukaista, tulee molemmilla vanhemmilla olla uudistuneen HTL:n 2.2 §:n mukaan yhtäläinen velvollisuus edistää tapaamisoikeuden toteutumista. Kuitenkin etävanhempi voi kieltäytyä edistämästä ja tapaamasta lasta eli kieltää lapsen oikeuden tavata toista vanhempaansa eli itseään. Tämän takia lapsen oikeutta tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu, on tosiasiassa mahdollista toteuttaa juridisin keinoin ainoastaan osittain.⁴⁸ Tämän perusteella on mielestäni oikeutettua sanoa, että tapaamisoikeus on myös etävanhemman oikeus, joka hänelle mahdollistetaan, mutta johon hänellä ei ole velvollisuutta.

2.2 Tapaamisoikeuden turvaaminen ennen lakiuudistusta

Lapsen oikeuksiin on aloitettu kiinnittää huomiota perheoikeudessa enenevissä määrin vasta 1980–luvun alkupuolella, jolloin HTL on säädetty.⁴⁹ HTL:n voidaan katsoa olleen aikaansa edellä, koska lapsen oikeuksia sääntelevä LOS tuli lakina voimaan Suomessa vuonna 1991 ja HTL:n esitöissä on korostettu lapsen edun toteutumista lasta koskevassa päätöksenteossa sekä lapsen oikeuksien toteutumista yhdenvertaisesti.⁵⁰ Lapsen oikeudet on ennen HTL:a nähty hyvin suppeina, vaikka lapsien oikeudet leikkaavat muun muassa läpi valtionsääntö- oikeuden, yksityisoikeuden ja rikosoikeuden, jotka kaikki sisältävät joiltain osin lasta koskevaa sääntelyä.⁵¹ Alkuperäinen HTL:n säädösteksti on tullut voimaan vuonna 1983 ja lain- säätäjän tarkoitus oli tuolloin korvata tuolloin voimassa ollut holhouslaki (34/1898). Tuol- loin lakiuudistuksen tavoitteena oli muun muassa parantaa lapsen edun turvaamista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa, koska silloin voimassa ollut holhouslaki ei enää vastannut silloista käsitystä alaikäisen lapsen aseman järjestämisestä esimerkiksi huollon osalta⁵².

Holhouslain säännöksissä säänneltiin lähes poikkeuksetta alaikäisen tai holhottavaksi julistetun henkilön omaisuuden hoidosta. Poikkeuksen tekee holhouslain 33 §, joka ainoana

48 Gottberg 2013, s. 188.

49 Helin 1996, s. 991.

50 HE 224/1982 vp, s. 3–7. Hakalehto 2018, s. 22.

51 Hakalehto-Wainio 2011, s. 512.

52 HE 224/1982 vp, s. 1.

(26)

pykälänä säätelee pelkästään lapsen ja huoltajan välistä suhdetta sananmuodonmukaisesti seuraavasti: ”Lapsi on kasvatettava jumalanpelkoon, hyviin avuihin ja siveyteen, niin myös taivutettava sellaisiin harjoituksiin ja toimiin kuin sen sääty, tila ja taipumukset vaativat.”

Vuoden 1983 HTL:n hallituksen esityksen mukaan, edellä lainattu ainoa holhouslaissa lapsen ja huoltajan välistä suhdetta sääntelevä lainkohta on ilmeisen puutteellinen ja epätyydyt- tävä, ja se ei vastaa vuoden 1983 voimaan tulleen uudistuksen aikaisia yleisesti hyväksyttyjä kasvatusohjeita. Holhouslain ei myöskään katsottu tarjoavan ohjeita, jotka suojaisivat lapsen oikeudellista asemaa, oikeusturvaa tai hyvinvointia. Tapaamisoikeuteen liittyen vuoden 1983 uudistuksessa merkittävänä oli erottaa ”huolto” eli alaikäisen lapsen henkilökohtaisen asioiden hoito ja ”holhous” eli alaikäisen lapsen tai holhottavaksi julistetun henkilön omaisuuden hoito.⁵³ Tämän seurauksena huoltoa koskien laadittiin laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta eli HTL.

HTL:n olennainen sisältö verrattuna holhouslakiin oli, että jokaisessa lasta koskevassa pää- töksenteossa on annettava sellainen ratkaisu, joka vastaa parhaiten lapsen etua ottamatta huomioon, onko lapsen vanhemmat avioliitossa vai eivät, asuvatko vanhemmat yhdessä vai eivät ja onko kyse uudesta ratkaisusta tai aikaisemman ratkaisun muuttamisesta.⁵⁴ Savolai- nen nostaa esille, että 1980-luvulla uuden lain myötä korostui ennustettavuus sekä arvojär- jestelmä. Näiden mukaan päätöksentekijän arvioidessa ratkaisun lapsen edun mukaisuutta, tulee hänen osata nähdä, mitä seurauksia milläkin ratkaisulla on tulevaisuudessa. Arvomaa- ilma tulee kysymykseen silloin, kun päätöksentekijä joutuu ratkaisemaan, mikä esitetyistä ratkaisukeinoista, jotka ovat lapsen edun mukaisia ja ennustettavia, on paras vaihtoehto lapsen kannalta. HTL:ssa ei ole suoraviivaisia ohjeita siihen, miten lapsen edun mukainen ratkaisu tehdään, eikä niitä pidäkään olla, sillä jokainen tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava tapauskohtaisesti sekä määriteltävä jokaisen ainutlaatuisen lapsen osalta ne erityis- olosuhteet, jotka tukevat kyseisen lapsen etua ja sen toteutumista.⁵⁵ Tämän vuoksi päätök- sentekijän arvomaailma voi vaikuttaa ratkaisun lopputulokseen.Savolainen nostaa esimerkiksi tilanteen, jossa ratkaisuehdotuksissa tulee vastakkain lapsen stabiili ja turvallinen kas- vuympäristö sekä vaihtoehto, joka tarjoaa lapselle monipuolisia virikkeitä ja paremmat kou- lutusmahdollisuudet. Epäselvää on myös se, onko tapaamisoikeutta koskeva ratkaisu tehtävä

53 HE 224/1982 vp, s.3–4.

54 Savolainen 1984, s. 78–79.

55 Savolainen 1984, s. 79–81. CRC/C/GC/14, kohta 49.

(27)

lyhyen vai pitkän aikavälin ennusteella. Laissa ei ole asetettu etusijaa eri vaihtoehdoille.⁵⁶ YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan tulkinnut eri tekijöiden tasapainot- tamista lapsen edun arvioinnissa. Jossain tapauksissa lapsen etua arvioitaessa eri tekijät voivat olla ristiriidassa, esimerkiksi tapaus, jossa vastakkain on lapsen ja vanhemman välisen ihmissuhteen säilyttäminen sekä lasta koskeva väkivallan uhka. Ristiriitatilanteissa tulee punnita eri vaihtoehtoja ja ratkaisu on tehtävä sen perusteella, mikä parhaiten toteuttaa LOS:ssa tunnustetut lapsen oikeudet täysimääräisenä sekä takaa lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen.⁵⁷

Alkuperäisessä HTL:n 2 §:ssä säädettiin, että tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapsen oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu, ja että lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja lapsen etu ensisijaisesti huomioi- den pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu. Lain 9 §:ssä säädettiin tuomioistuimen päätöksestä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Tapaamisoikeuden turvaamiseksi tuomioistuimella oli lain mukaan mahdollisuus päättää, että lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu (9 .1 § 5 kohta ). 9 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen tulee antaa tarkemmat määräykset tapaamisen ja luonapidon ehdoista ja 4 momentin mukaan tuomioistuimen on tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisussa otettava huomioon lapsen etu sekä lapsen omat toivomukset kuten 10 ja 11 §:ssä sää- dettiin. Tulkitsen itse, että tapaamisoikeuden turvaamisen keinona on HTL:ssa keskitytty yksityiskohtaisten turvaamiskeinojen sijaan laveampaan sääntelyyn, joka on vuosien var- rella hakenut omaa tulkintasuuntaansa esimerkiksi oikeuskäytännön puolelta. Keskityn tarkemmin vertailemaan tapaamisoikeuden turvaamiskeinoja kolmannessa kappaleessa.

HTL:n lisäksi tapaamisoikeuden turvaamiseen liittyy vahvasti HPTpL, jossa nimensä mukaan säännellään lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta on säädetty omana lakinaan vuonna 1975, ja tätä ennen kansallisessa lainsäädännössä ei ollut säännök- siä, miten tapaamisoikeutta koskeva ratkaisu pantaisiin täytäntöön. Ennen vuoden 1975 HPTpL:a oikeuskirjallisuus oli ottanut asiaan kantaa ja tuomioistuimissa tapaamisoikeudesta

56 Savolainen 1984, s. 79–81

57 CRC/C/GC/14, kohta 81 ja 82.

(28)

annettua tuomiota pidettiin perusteena pakkotäytäntöönpanolle. Vuoden 1996 lakiuudistus HPTpL:sta juonsi juurensa laajempaan ulosottolain (37/1895) kokonaisuudistukseen 1990- luvun alussa, jossa ulosottotoimen lainkäyttötehtävät lakkautettiin. Vuoden 1975 HPTpL:n mukaan ulosottoviranomainen päätti tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpa- nosta ja lakiuudistuksen myötä täytäntöönpanomenettely siirrettiin käräjäoikeuksille.⁵⁸ Kun jatkossa viittaan HPTpL:iin, viittaa nyt voimassa olevaan vuonna 1996 voimaan tulleeseen lakiin.

HPTpL:n taustalla oli asettaa valtiolle velvollisuus turvata olemassa olevia huolto- ja tapaa- misoikeussopimuksia EIS:n mukaisesti. EIS:ssa ei ole suoranaisesti lapsen oikeuksille omaa sääntelykohtaa, mutta EIT on oikeuskäytännössään ottanut hyvin laajasti kantaa lapsen oikeuksien toteutumiseen sekä eräässä ratkaisussaan todennut, että LOS sisältää kaikki lasta koskevat ihmisoikeudet sekä velvoitteet, joihin kaikkien valtioiden tulee pyrkiä toteuttaes- saan lapsen oikeuksia.⁵⁹ EIS:n 8 artiklan 1 kappaleessa on turvattu jokaisen oikeus, eli myös vanhempien oikeus, nauttia perhe-elämän kunnioitusta ilman viranomaisten lain sallimaa ja välttämätöntä puuttumista. 8 artiklan 2 kappaleessa tämä puuttuminen perhe-elämään on sal- littu, mikäli se on laissa sallittua ja välttämätöntä esimerkiksi terveyden, muiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. 8 artiklan tarkoittamassa mielessä ”perhe” tarkoittaa luonnollisesti lapsesta ja vanhemmista koostuvan yhdessä asuvan perheen, mutta myös avioparia sekä vanhempia ja lapsia, jotka eivät ole välttämättä asuneet yhdessä tai tavanneet toisiaan.

Samassa taloudessa asuminen ei siis ole edellytys 8 artiklan soveltamiselle perheessä.⁶⁰ EIT on ottanut ratkaisuissaan kantaa 8 artiklan soveltamiseen perhe-elämän suojan osalta sekä valtion velvollisuuden puuttua perhe-elämän suojaan. EIT on Hokkanen -tapauksen osalta tulkinnut, että Suomen viranomaiset eivät olleet riittävällä tavalla puuttuneet 8 artiklan 2 kappaleen mukaisesti perhe-elämän suojaan panemalla tehokkaasti täytäntöön lapsen tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä.⁶¹ Artiklan soveltamisessa tulee kansallisella tasolla toisaalta kunnioittaa perheen omia ratkaisuja, mutta tapaamisoikeuskysymyksissä tarvittaessa puuttua

58 HE 96/1995 vp, s. 1–4.

59 Hakalehto-Wainio 2011, s. 524 ja EIT:n ratkaisu Sahin v. Saksa (2003).

60 Pellonpää ym. 2018, s. 808–809. EIT:n ratkaisussa Hokkanen v. Suomi (1994) tuomioistuin katsoi isän ja avioliitossa syntyneen lapsen kuuluvan 8 artiklan tarkoittaman perhe-elämän suojelun piiriin, vaikka he eivät olleet vuosiin asuneet yhdessä tai nähneet toisiaan.

61 Hokkanen v. Suomi (1994).

(29)

perhe-elämän suojaan esimerkiksi pakkokeinoilla, mikäli se on välttämätöntä lapsen edun toteutumiseksi.

HPTpL:n uudistuksen tarkoitus oli vahvistaa täytäntöönpanokeinoja tapaamisoikeuden turvaamiseksi sekä pyrkiä ehkäisemään lapsen vieraantumista toisesta vanhemmasta tapauksissa, joissa ulosottoviranomaisen määräämä uhkasakko ei ole ollut riittävä keino saada vanhempia noudattamaan tapaamisoikeuden ehtoja. HPTpL:n tarkoitus on toteuttaa se asiaintila, jonka tuomioistuin on katsonut olevan HTL:n 1 ja 2 §:ssä säädettyjen tavoitteiden mukainen.

Tapaamisoikeuden täytäntöönpanossa on huomioitava riittävästä oikeusturvasta kaikkien asianosaisten osalta sekä lapsen edusta. Täytäntöönpanon hakijan, eli yleensä etävanhem- man, oikeusturva ja lapsen etu edellyttävät tehokkaita pakkokeinoja, jotta tapaamisoikeus toteutuu. Ja toisaalta lähivanhemman oikeusturva edellyttää pakkokeinojen käyttöä ainoastaan lapsen edun sitä vaatiessa ja, että pakkokeinojen käytöstä määrätään asianmukaisessa menettelyssä.⁶² Lähtökohtaisesti pakkotäytäntöönpanokeinojen käyttöä pyritään välttämään ja käyttämään ensisijaisesti muita menettelytapoja, kuten sovittelua ja tuomioistuinkäsittelyä tapaamisoikeusriidassa. Pakkokeinojen käyttömahdollisuus on välttämätön tapaamisoikeus- käsittelyissä, koska ilman riittävän tehokkaita pakkokeinoja, on toisella vanhemmalla suurempi mahdollisuus olla noudattamatta määrättyjä tapaamisoikeusehtoja ja täten vieraannuttaa lapsi toisesta vanhemmasta, mikä on lapsen edun vastaista.⁶³

Sovittelusta säännellään HPTpL:n 2 luvussa. HPTpL:n 6.1 §:n mukaan, kun täytäntöönpa- nohakemus on saapunut käräjäoikeudelle, on käräjäoikeuden annettava sovittelijan tehtä- väksi järjestää asiassa sovittelu, ellei saman lain 2 momentissa olevat perustelut sovittelun toimittamatta jättämiselle täyty. Sovittelu voidaan 2 momentin nojalla jättää toimittamatta tapaamisoikeutta koskevissa tapauksissa mikäli lapsen etu vaatii, että päätös on painavista syistä pantava heti täytäntöön tai aikaisemmin toimitetun sovittelun perusteella sovittelu on jäänyt tuloksettomaksi. HPTpL:n 7.1 §:n mukaan sovittelun tarkoitus on edistää asianosaisten yhteistyötä lapsen hyvinvoinnin toteuttamiseksi täytäntöönpantavana olevan päätöksen edellyttämällä tavalla. Lainsäätäjän mukaan kyseisen lainkohdan sananmuoto pyrkii koros- tamaan molempien asianosaisten vastuuta tapaamisoikeutta koskevien riitojen ratkaisussa.

62 HE 96/1995 vp, s. 12–13.

63 HE 96/1995 vp, s. 15.

(30)

Sovittelun perusajatukseksi on asetettu tapaamisoikeutta koskeva päätös, mutta mikäli osa- puolet pääsevät yhteisymmärrykseen muunlaisesta sopimuksesta, voi sovittelija edistää asiaa.⁶⁴ Mikäli sovittelu ei tuota tulosta tai sovittelu jätetään toimittamatta HPTpL:n 6.2 §:n nojalla, tulee täytäntöönpanoasia käräjäoikeuden käsittelyyn. Käräjäoikeus pystyy HPTpL:n 16 §:n nojalla velvoittamaan sakon uhalla täyttämään tapaamisoikeussopimuksen mukaiset määräykset sekä 17 §:n nojalla määrätä muita velvoitteita tai määräyksiä osapuolille tapaamisoikeuden turvaamiseksi.

HPTpL:n mukaisia pakkokeinoja ovat uhkasakko ja nouto. Uhkasakon osalta avaan asianti- laa tarkemmin kappaleessa 3.3. Nouto on toinen pakkokeino tapaamisoikeuden toteutumiseksi. Nouto tulee kysymykseen tilanteessa, jossa on pidettävä todennäköisenä, että tapaaminen jäisi toteutumatta, ja että noudolle on erittäin painavat syyt lapsen edun näkökul- masta. Lainsäätäjä on korostanut, että nouto voisi tulla kysymykseen tilanteessa, joissa kiin- teästi määrätty uhkasakko on osoittautunut tehottomaksi pakkokeinoksi ja toinen vanhempi edelleen estää tapaamisoikeuden toteutumisen aiheuttaen lapsen vieraannuttamisen etävan- hemmastaan. Pakkokeinojen lisäksi tuomioistuin voi täytäntöönpanosta määrätessään antaa osapuolille velvoitteita, jotka ovat asianmukaisia turvaamaan tapaamisoikeuden sekä lapsen edun toteutumisen. Nämä velvoitteet voivat olla esimerkiksi kielto lapsen olinpaikan siirtä- misestä tai etävanhemman velvollisuus ilmoittaa etukäteen toiselle vanhemmalle lapsen tapaamista koskevasta esteestä. Velvoitteet määrätään täytettäväksi sakon uhalla.⁶⁵ Nämä esit- tämäni HPTpL:n säännökset ovat viimesijaisia keinoja tapaamisoikeuden turvaamiseksi, joten kynnys niiden soveltamiselle on iso. Mielestäni ennen HTL:n uudistusta, HPTpL:n sään- nöksen ovat tarjonneet ainoat niin sanotusti konkreettiset välineet tapaamisoikeuden viime- sijaiseen turvaamiseen. Sovittelun edistäminen ennen pakkotäytäntöönpanokeinoihin siirty- mistä on mielestäni perusteltua, mutta prosessi ei saisi sovittelun takia venyä kohtuuttoman pitkäksi ja siirtää tapaamisoikeuden toteutumista.

HTL ja HPTpL ovat säännelleet ja ohjanneet viranomaisia sekä tuomioistuimia tapaamisoikeuden turvaamisen menettelyissä. HTL:ssa ei sinällään itsessään ole tarkkoja keinoja tapaamisoikeuden turvaamisenkeinoista, vaan sääntely on oikeusnormeille tyypillisesti

64 HE 96/1995 vp, s. 28.

65 HE 96/1995 vp, s. 15–16.