Lapsen osallisuus

Lapsen etuun linkittyy hyvin vahvasti lapsen osallisuus, sillä lapsen edun ei voida katsoa täytetyksi, mikäli lapsen näkemyksiä ei ole otettu huomioon lasta koskevassa päätöksente-ossa. Tämä koske myös tapaamisoikeutta koskevaa päätöksentekoa.¹³⁰ Vuoden 1982 halli-tuksen esityksen mukaan HTL:n yhtenä tarkoihalli-tuksena oli korostaa lapsen kasvatustavoit-teita, joiden mukaan huoltajien tulee tukea lapsen itsenäistymistä ja vastuullisuutta aikui-suutta valmistellen, ja tähän liittyen huoltajien tulee kuulla lapsen mielipide häntä koske-vassa päätöksenteossa, mikäli se on mahdollista lapsen ikään ja kehitystasoon nähden, kui-tenkin ensisijaisesti lapsen etu huomioon ottaen.¹³¹ Lapsi ei itsessään ole asianosainen ta-paamisoikeutta koskevissa kysymyksissä.¹³² Lapsen osallisuus tapaamisoikeutta koskevissa asioissa voidaan sääntelyn puolesta jakaa kolmeen eri osaan; 1) lapsen osallisuus perheessä, kun tapaamisoikeudesta sovitaan, 2) lapsen osallisuus, kun tapaamisoikeutta koskevaa sopi-musta vahvistetaan ja 3) lapsen osallisuus tapaamisoikeutta koskevan asian tuomioistuin kä-sittelyssä.

Lapsen osallisuus perheessä tapaamisoikeudesta sovittaessa kulminoituu alkuperäisen HTL:n 4.2 §:ään, jonka mukaan lapsen huoltajan tulee lasta koskevassa päätöksenteossa kes-kustella asiasta lapsen kanssa ja ottaa hänen mielipiteensä sekä toivomuksensa huomioon, mikäli se on mahdollista lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen. Tämän lainkohdan tar-koitus on ohjata vanhempia sovinnollisissakin tilanteissa ottamaan huomioon lapsen mieli-pide tapaamisoikeutta koskevassa harkinnassa, vaikka lapsi ei asianosainen tilanteessa ole.¹³³ Vuoden 2019 lakiuudistuksessa HTL:n 4 §:ään tehtiin lisäys 3 momenttiin, jonka mu-kaan lapselle on kerrottava huoltajan toimesta lasta koskevista päätöksistä ja hänen

130 CRC/C/GC/14, kohta 43.

131 HE 224/1982 vp, s. 5.

132 Hakalehto 2018, s. 208.

133 Pajulammi 2014, s. 384.

elämäänsä vaikuttavista asioista lapsen ikään ja kehitystasoon nähden sopivalla tavalla. Eli uudistuksen myötä huoltaja on aina velvollinen olemaan avoin lapselle häntä koskevissa asi-oissa, lapsen ikä ja kehitystaso otetaan huomioon ainoastaan tavassa kertoa asia lapselle.

Alkuperäisessä HTL:n 11.1 §:ssä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa lap-sen mielipide ja toivomukset on selvitettävä laplap-sen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen, jos vanhemmat eivät ole huolto- ja tapaamisoikeusasiassa yksimieliä, tai jos lapsi on hoidetta-vana muulla henkilöllä kuin huoltajallaan, tai jos lapsen mielipiteen kuuleminen on lapsen edun kannalta aiheellista. Lainsäätäjän lähtökohtana on ollut, että lopputulokseen päästäisiin ilman, että nuori lapsi joutuisi arvioimaan omien vanhempien soveltuvuutta hänen huolta-jikseen tai kertomaan, haluaako hän mahdollisesti nähdä toista vanhempaansa. Jos lapselta joudutaan selvittämään toivomus asuinpaikasta ja hänen sekä vanhempien välisestä suh-teesta, tulisi nämä selvittää lapselta mahdollisimman hienovaraisesti ja epäsuorasti.¹³⁴ Hie-novaraisuus on sanamuotona HTL:n 11.2 §:ssä ja se on säilytetty säädöstekstiin myös vuo-den 2019 uudistuksen myötä. Epäsuoruutta ei sananmukaisesti itse lakitekstissä ole mainittu ja itse tulkitsen lainsäätäjän tarkoituksen tuolle ”epäsuoruudelle” olevan, että liian suoraan lapselta kysyminen voi asettaa lapsen niin sanottuun ”joko tai” -tilanteeseen, jossa lapsen tulee valita jompikumpi vanhemmista toisen haitaksi, mikä ei ole lapsen edun mukaista.

Mielestäni epäsuora kysyminen johtaa tulkintaongelmiin. Mikäli lapselta ei kysytä suoraan, ei myöskään saada suoraa vastausta. Tällöin voidaan kysyä perustellusti, voidaanko epäsuo-rasta vastauksesta vetää johtopäätöksiä lapsen tahdosta esimerkiksi tapaamisoikeuteen liit-tyen, mikä otettaisi huomioon itse päätöksenteossa.

HTL:n vuoden 2019 uudistuksessa on vahvistettu lapsen osallisuutta huoltoa ja tapaamisoi-keutta koskevaa 11 §:ää. Säännöksen 1 momentin sanamuotoa on lyhennetty ja poistettu alkuperäisen säännöksen edellytykset lapsen kuulemiselle. Tämän vuoksi lapsen mielipiteen selvittäminen ei enää riipu siitä ovatko vanhemmat yksimielisiä vai ei, kenellä lapsi on hoi-dettava ja lapsen edunmukaisuus arvioinnista. Tämä vastaa nykyistä paremmin LOS:n 12 artiklan näkökulmaa, jonka mukaan lapsen kuulemisen tulee tapahtua perussäännön mukaan kaikissa lasta koskevissa asioissa. Uudistetun 1 momentin mukaan lapsen huoltoa ja tapaa-misoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide, sikäli

134 HE 224/1982 vp, s. 16.

kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. 11 §:n 2 momentin ensimmäi-sen virkkeen mukaan lapensimmäi-sen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti ja ottaen huomioon lapsen kehitystaso sekä siten, ettei siitä aiheudu haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa väli-sille suhteille. Ensimmäinen virke vastaa vanhaa vastaavaa lainkohtaa. Lakiuudistuksessa 2 momenttiin lisättiin lause, jonka mukaan lapselle on selostettava mielipiteen selvittämisen tarkoitus ja selvittämiseen liittyvä menettely. Toisin sanoen lapsen kanssa on käytävä läpi, miten lapsen mielipide vaikuttaa asiaan sekä se, ettei asiasta päättäminen ole lapsen vas-tuulla, mutta hänen mielipiteellään on merkitystä.¹³⁵ Uudistunut lakiteksti vastaa edeltä-jäänsä paremmin LOS:n 12 artiklan näkökulmaa, jonka mukaan lähtökohtana on lapsen osal-lisuus kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa. Lapsen osalosal-lisuus itseään koskevaan pää-töksen tekoon on turvattu LOS:n lisäksi PeL:n 6.2 §:ssä, jonka mukaan lapsen tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin hänen kehitystään vastaavasti.¹³⁶

Kun vanhemmat tekevät sopimuksen lapsen tapaamisoikeudesta uudistuneen HTL:n 7a §:n mukaisesti, on sopimus mahdollista vahvistaa lapsen asuinkunnan sosiaalilautakunnassa HTL:n 8.3 §:n nojalla. Alkuperäisen HTL:n 8.3 §:ssä säädettiin, että sopimuksen vahvista-mista harkittaessa kunnan sosiaalilautakunnan on otettava huomioon lapsen edun lisäksi lap-sen omat mielipiteet ja toivomukset siten kuin 11§:ssä säädetään. Lakiuudistuklap-sen myötä 8.3 §:n lapsen mielipiteiden huomioon ottamisen sanamuoto pysyi ennallaan, mutta lisäyk-senä 8.3 §:ään kirjattiin lastenvalvojan velvollisuus keskustella lapsen kanssa henkilökoh-taisesti, mikäli lapsi tähän suostuu ja keskustelu on tarpeen lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittämistä varten. Lastenvalvojalla voi olla perusteltu syy kuulla lasta henkilökohtaisesti tilanteissa, joissa esimerkiksi vanhemmat eivät halua itse keskustella lapsen kanssa tai van-hemmat antavat ristiriitaista tietoa lapsen toivomuksista ja mielipiteestä tapaamisoikeuden osalta.¹³⁷

135 HE 88/2018 vp, s. 57–58.

136 Lapsen osallisuus häntä itseään koskeviin asioihin on alun perin säädetty PeL:iin vuoden 1995 perusoi-keusuudistuksen myötä. Perusoiperusoi-keusuudistuksen taustalla oli vanhentunut perusoikeusnormisto, joka oli risti-riidassa ja jäänyt jälkeen kansainvälisistä ihmisoikeusasiakirjoista sekä eurooppalaisesta valtiosääntökehityk-sestä, joihin Suomi oli sitoutunut. Lainsäätäjä tunnisti vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa, että perusoikeu-det kuuluvat kaikille ikään katsomatta, myös lapsille. HE 309/1993 vp, s. 5 ja kohta 32, s. 10 ja s. 44–45.

Ojanen – Scheinin 2011, s. 267.

137 HE 88/2018 vp, s. 47–48.

Riitatilanteissa lapsen tapaamisoikeuskysymykset ratkaistaan tuomioistuimessa ja lapsen osallisuus tulee kysymykseen tuomioistuimen kuulemismenettelyssä tai sosiaalilautakunnan olosuhdeselvityksen yhteydessä. Lapsen kuulemisesta tuomioistuimessa on säädetty alkupe-räisen HTL:n 15.2 §:ssä. Sen mukaan lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti tuomioistui-messa, jos se on painavista syistä välttämätöntä asian ratkaisemisen kannalta. Kuuleminen voi lainkohdan mukaan tapahtua vain, jos lapsi tähän suostuu ja on ilmeistä, että kuulemi-sesta ei aiheudu lapselle haittaa. Kyseisessä lainkohdassa ei ole asetettu ikärajoja lapsen hen-kilökohtaiselle kuulemiselle tuomioistuimessa. Tuomioistuinkuulemiseen tulee kuitenkin lainsäätäjän mukaan olla erittäin painavat perustelut ja lähtökohtana tuomioistuinkäsitte-lyissä on, että lapsen kuulemisen hoitaa kunnan sosiaalilautakunta HTL:n 16 §:n mukaisen olosuhdeselvityksen yhteydessä.¹³⁸ Alkuperäisen HTL:n 16 §:ssä ei ole kuitenkaan mainin-taa velvollisuudesta kuulla lasta olosuhdeselvityksen yhteydessä.

HTL:n uudistuksessa lakiin lisättiin 15a §, jossa säännellään lapsen kuulemisesta tuomiois-tuimessa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian käsittelyssä. Koska lapsi ei ole tapaamisoikeutta koskevassa asianosainen, on lapsen kuulemista koskeva sääntely eritelty lakiuudistuksen yhteydessä omaksi pykäläkseen. Lasta voidaan kuulla 15a §:n perusteella tuomioistuimessa, mikäli se on asian ratkaisemisen kannalta tarpeellista ja lapsi siihen suos-tuu. Myös HTL:n 16 §:ää uudistettiin lakiuudistuksen yhteydessä. Uudistuksen myötä lasta pitää kuulla 16 §:n perusteella sosiaalilautakunnan olosuhdeselvityksen yhteydessä, jos se on lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen mahdollista ja lapsi kuulemiseen suostuu, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Lasta voidaan kuulla 15a §:n perusteella tuomioistuimessa, vaikka lapsen kanssa olisikin keskusteltu 16 §:n mukaisen olosuhdeselvityksen yhteydessä.

Ensisijaisesti kuitenkin lapsen kanssa keskustellaan sosiaalilautakunnan olosuhdeselvityk-sen yhteydessä. Lainsäätäjän mukaan lapolosuhdeselvityk-sen kuuleminen tuomioistuimessa voi olla tarkoi-tuksenmukaista, jos olosuhdeselvityksen yhteydessä tehdystä kuulemisesta on kulunut pi-dempi aika, olosuhteet ovat muuttuneet tai olosuhdeselvitys tulisi tehdä pelkästään lapsen kuulemisen vuoksi. 15a §:n 1 momenttiin lisättiin 12 vuoden ikäraja, jonka mukaan alle 12 vuoden ikäisen lapsen kuuleminen tuomioistuimessa tulee olla asian ratkaisun kannalta vält-tämätöntä, eikä siitä saa aiheutua lapselle merkittävää haittaa. Jokainen lapsi kuitenkin ke-hittyy omaan tahtiinsa, ja mikäli perustellusti voidaan katsoa, että yli 12-vuotiaalle aiheutuisi

138 HE 224/1982 vp, s. 16–17.

merkittävää haittaa kuulemisesta tuomioistuimessa, ei lasta tule kuulla.¹³⁹ Olosuhdeselvityk-sen yhteydessä kuulemiselle ei ole asetettu ikärajaa.

HTL:n 15a §:n 2 momentissa säännellään, miten ja missä lapsen kuuleminen voidaan suo-rittaa tuomioistuinkäsittelyssä. Tuomioistuimella on tässäkin harkintavaltaa ja säännös on muotoiltu joustavaksi. Kuulemisessa on otettava huomioon 11 §:ssä huomioitavat asiat kos-kien lapsen mielipiteen selvittämistä, eli kuuleminen on tehtävä hienovaraisesti lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen, sekä siten, ettei siitä aiheudu haittaa lapsen ja vanhemman välisille suhteille. Lasta voidaan kuulla tuomiosituinkäsittelyssä suoraan tai esimerkiksi ää-nitallenteen kautta. Tuomioistuimella on mahdollisuus käyttää apuna lapsen kuulemisessa 17b §:n mukaista asiantuntija-avustajaa.¹⁴⁰ Lakivaliokunta on mietinnössään nostanut esille koulutuksen tärkeyden lapsen kuulemiseen liittyen erityisesti tuomioistuimille sekä 17b

§:ssä tarkoitetuille asiantuntija-avustajille.¹⁴¹ Lapsen kuuleminen tapaamisoikeutta koske-vissa asioissa vaatii erityistä asiantuntijuutta sekä taitoa, jotta lapsen puolueeton mielipide saadaan selville. Lasta kuullessa, sekä muissakin lasta koskevissa tilanteissa, häntä on tuet-tava psykososiaalisesti kokonaisuutena.¹⁴² EIT on vuonna 2003 ottanut kahdessa eri ratkai-sussaan kantaa lapsen kuulemiseen tuomioistuimessa. Sahinin -tapauksessa EIT tulkitsi, että lapsen kuuleminen tuomioistuimessa ei ole aina tarpeellista, ja kyseisessä tapauksessa lasta oli kuullut pelkästään psykologi.¹⁴³ Sommerfeld -tapauksessa EIT taas katsoi tapaamisoi-keutta koskevan asian käsittelyssä riittäväksi lapsen kuulemisen pelkästään tuomioistui-messa ilman asiantuntijaa.¹⁴⁴ EIT:n ratkaisukäytännön perusteella lasta olisi mahdollista kuulla siis joko olosuhdeselvityksen yhteydessä tai tuomioistuimessa. Kumpikaan kuulemi-nen ei sulje toisiaan pois ja tilannekohtaisesti lasta voidaankin kuulla molemmissa, mikäli se on perusteltua ja lapsen edun mukaista.

Alkuperäisen HTL:n säätämisen aikana ei ollut vielä olemassa LOS:sta, jonka 3 artiklan 1 kohdan mukaan lasta koskevassa päätöksenteossa on aina ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu ja 12 artiklan mukaisesti kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa tai asiassa on

139 HE 88/2018 vp, s. 61–62.

140 HE 88/2018 vp, s. 62–63.

141 LaVM 12/2018 vp, s. 11.

142 StVL 6/2018 vp, s. 3.

143 Sahin v. Saksa (2003).

144 Sommerfeld v. Saksa (2003).

otettava huomioon lapsen oma näkemys. Uudistetut HTL:n säännökset kattavat huomatta-vasti laajemmin LOS:n tavoitteet lapsen osallisuudesta tapaamisoikeuteen peilaten. LOS:n mukaan lapsen osallisuus on lapsen edun ensisijaisuuden rinnalla yksi lapsen oikeuksien yleisperiaate, joka ulottuu kaikkien muiden artiklojen tulkintaan.¹⁴⁵ LOS:n 12 artiklan 1 kap-paleen mukaan sopimusvaltioiden on taattava lapselle, joka kykenee muodostamaan oman näkemyksensä, oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemykset kaikissa lasta koskevissa asioissa.

Lapsen näkemykset tulee ottaa huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 12 artiklan 2 kappaleen mukaan 1 kappaleen mahdollistamiseksi tulee lapselle antaa erityinen mahdol-lisuus tulla kuulluksi lasta itseään koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.

Lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissa numero 12 korostanut, että 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla ”oikeudellisilla toimilla” tarkoitetaan asianmukaisesti kaikkia lasta itseään koskevia oikeudellisia toimia, esimerkiksi vanhempien eron aiheuttamia toimia ta-paamisoikeuden osalta.¹⁴⁶. Lapsen osallisuus ja sen turvaaminen vaatii aikuisilta, kuten van-hemmilta, sosiaalityöntekijöiltä, tuomareilta ja asianajajilta aktiivisuutta täyttää velvollisuus selvittää lapsen näkemys ja ottaa se huomioon lasta koskevassa päätöksenteossa. Tämän vuoksi lapsen oikeudet ovat hyvin usein aikuisten velvollisuuksia.¹⁴⁷

LOS:n 12 artiklan mukainen lapsen osallisuuden käsite koostuu kahdesta osasta, joista toi-nen on osallisuusoikeus konkreettisesti, eli lapsen oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioi-hin. Tämä koskee kaikkia lapsia ikään katsomatta.¹⁴⁸ Hyvin nuoretkin lapset pystyvät kom-munikoimaan ajatuksistaan ja mielipiteistään ilman välttämättömäksi ajateltua kirjallista tai puhuttua kieltä.¹⁴⁹ Toinen osa lapsen osallisuuden käsitteestä on lapsen mielipiteelle ja toi-vomuksille annettava painoarvo päätöksenteossa. 12 artiklassa onkin nimenomaisesti mai-nittu, että lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Iän ja kehitystason huomioon ottaminen ei koske itse osallisuutta vaan pelkästään lapsen

145 Unicef 2011, s. 119. LOS:n lisäksi Euroopan unionin jäsenmaita sitovan Euroopan unionin perusoikeuskir-jan 24 artiklassa ovat lapsen oikeuksia koskevat määräykset. Tapaamisoikeuteen liittyen 24 artiklassa säännel-lään lapsen osallisuudesta eli, että lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä häntä koskevan asian käsittelyssä ja lapsen mielipide on otettava päätöksenteossa huomioon, mikäli hän on mielipiteen pystynyt tuomaan ilmi lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen. Artiklassa säännellään myös lapsen oikeudesta ylläpitää suhteita sekä pitää säännöllisesti yhteyttä vanhempiinsa, mikäli se ei ole lapsen edun vastaista.

146 CRC/C/GC/12, kohta 32.

147 Pajulammi 2013, s. 97.

148 Pajulammi 2013, s. 98.

149 CRC/C/GC/7/Rev.1, kohta 14.

mielipiteelle annettavan painoarvon arviointia. Eli lapsella tulisi olla aina iästä ja kehitysta-sosta riippumatta oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja ainoastaan päätök-senteon yhteydessä tehtävässä lapsen mielipiteen arvioinnissa otetaan huomioon lapsen ikä ja kehitystaso.¹⁵⁰

Jotta lapsen edun katsotaan tulleen täytetyksi, tulee lapsen osallisuusvelvoitteen täyttyä LOS:n 12 artiklan mukaisesti. Koska tapaamisoikeus on HTL:n 2 §:n mukaan lapsen oikeus, tulee lapsen mielipide huomioida päätöksenteossa, jotta tapaamisoikeus olisi turvattu lap-selle lapsen edun mukaisesti. Huoltajien tehtävästä säädetty HTL:n 4.2 § vastaa LOS:n 12 artiklaa, koska lainkohdassa velvoitetaan vanhemmat keskustelemaan lapsen kanssa ennen häntä koskevan asian päätöksentekoa sekä ottamaan lapsen mielipide ja toivomukset huo-mioon päätöksenteossa. Riidattomissa tapauksissa lapsen informointi ja mielipiteen selvit-täminen on yksin vanhempien ja huoltajien vastuulla HTL:n 4.2 §:n mukaisesti. Mikäli van-hemmat vahvistuttavat tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen kunnan sosiaalilautakun-nalla HTL:n 8.3 §:n mukaisesti, tulee sosiaalilautakunnan varmistaa, että vanhemmat ovat selvittäneet lapsen mielipiteen ja ottaneet sen huomioon sopimusta tehtäessä. Käytännössä sosiaalilautakunta on aikaisemmin varmistanut tämän asian vanhemmilta ainoastaan kysy-mällä ja tekemättä sen laajempaa olosuhdeselvitystä.¹⁵¹ Lakiuudistuksen myötä lainkohtaan tullut tarkennus sosiaalilautakunnan velvollisuudesta kuulla lasta henkilökohtaisesti tietyissä tilanteissa lisää teoriassa lapsen osallisuutta ja sitä myöten turvaa lapsen tapaamisoikeutta.

Käytännössä taasen jää nähtäväksi, kuinka paljon sosiaalilautakunta käyttää velvollisuuttaan kuulla lasta henkilökohtaisesti. Tässä kohtaa on kuitenkin huomioitava, että lapsen oikeus tulla kuulluksi on lapsen oikeus, ei velvollisuus. Lapsella on oikeus olla myös kertomatta mielipidettään näin halutessaan.¹⁵²

Tuomioistuimessa käsiteltävien tapaamisoikeutta koskevien asioiden osalta HTL:a on tiu-kennettu siten, että lasta tulee kuulla myös riidattomissa tapauksissa ja sovitteluissa. Näissä tilanteissa tuomioistuimen on varmistettava, että lapsen mielipide on otettu huomioon. Rii-taisissa tilanteissa lapsen kuuleminen tapahtuu lakiuudistuksen jälkeenkin

150 Pajulammi 2013, s. 98.

151 Gottberg 2013, s. 178. Pajulammi 2014, s. 382–383.

152 Pajulammi 2014, s. 385–386.

sosiaalilautakunnalta pyydettävän selvityksen yhteydessä HTL:n 16 §:n nojalla, koska sosi-aalilautakunnan viranomaisilla on mahdollisuus kuulla lasta useammin kuin kerran ja tämän luonnollisessa ympäristössä. Lakiuudistuksen myötä lasta voidaan kuulla tuomioistuimessa ilman painavia syitä, jos kuuleminen on asian ratkaisemisen kannalta perustelua, lapsi pyy-tää kuulemista tai suostuu vapaaehtoisesti kuulemiseen. Varsinaista ikärajoitusta tuomiois-tuimessa kuulemiselle ei ole asetettu, mutta alle 12-vuotiaan lapsen osalta kuuleminen voi-daan tehdä vain, jos se on välttämätöntä asian ratkaisemisen kannalta ja kuuleminen ei ai-heuta lapselle merkittävää haittaa. Sääntelyn tarkentamisen taustalla on lapsilähtöisyys.¹⁵³

Lapsen kuulemisessa ja osallisuudessa on ylipäätään huomioitava lapsen ikä ja kehitystaso HTL:n lapsen osallisuutta koskevien säännösten mukaan. Lapsen kuulemisessa tulee myös osata tunnistaa, ovatko lapsen mielipiteet ja kertomukset aitoja, vai onko niihin yritetty vai-kuttaa esimerkiksi toisen vanhemman manipuloinnilla. ¹⁵⁴ Ideaalitilanne, jossa lapsen mieli-pide olisi täysin riippumaton, ei ole mahdollinen, koska lapsen eikä myöskään aikuisen mie-lipiteet muodostu tyhjiössä. Vanhempien eroaminen ja mahdollinen riitely vaikuttavat väis-tämättä lapsen tunteisiin ja mielipiteisiin, vaikka vanhemmat eivät lasta yrittäisikään johda-tella.¹⁵⁵ Lapsen kuulijan olisi tärkeää olla ammattilainen riitaisissa tapaamisoikeustilan-teissa, jotta haastattelija tunnistaa, onko lasta johdateltu aikuisen toimesta sanomaan tiettyjä asioita. Johdattelulla tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan toisen henkilön mie-leen, asenteisiin, ajatuksiin ja toimintatapoihin. Lapsen mielipiteisiin voi vaikuttaa kieltei-sesti aikuisen johdattelu, eli esimerkiksi toistuvasti esitetyt syyttävät mielipiteet toisen ai-kuisen toiminnasta tai käyttäytymisestä. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että erityisesti alle kuuden vuoden ikäiset lapset ovat erityisen alttiita aikuisen johdattelulle. Johdattelulle altis-tavat muun muassa lapsen halu miellyttää aikuista, ikätoverien malli, lapsen ajatus siitä, että aikuinen tietää asiat paremmin, tai se, että lasta painostetaan haastattelutilanteessa tai että haastattelutilanne on stressaava.¹⁵⁶

153 HE 88/2018 vp, s. 22–23.

154 Lapsi oppii tietoisen valehtelun noin neljän vuoden iässä. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä hankalampi on tulkita, puhuuko lapsi totta vai ei. Viimeistään kuuden vuoden ikäinen lapsi yleensä osaa erottaa mielikuvi-tuksen todellisista tapahtumista, mikä taas lisää lapsen kertoman luotettavuutta. Kokonaisuudessaan kuitenkin lapsen luotettavuuden arviointi on todella haasteellista, koska lapsen mielikuvitus, tietoinen valehtelu tai lapsen manipulointi voi vaikuttaa kertomuksen totuudenperäisyyteen ja näitä merkkejä on lapsesta todella vaikea tul-kita. Lahtinen 2008, s. 176–179.

155 Aaltonen 2020, s. 174.

156 Lahtinen 2008, s. 184–186.

Erityisesti olosuhdeselvityksiä tehtäessä ovat selvityksiä tehneet sosiaalitoimen työntekijät kokeneet selvityksen tekemisen joissain tilanteissa hankalaksi ja erityisosaamista vaativaksi työksi. Psykologin apua tarvitaan yleensä, jos lapsi on hyvin nuori ja hänen kuulemisessaan on selvitettävä, onko lasta yritetty johdatella vanhempien tai muiden aikuisten toimesta.¹⁵⁷ Kuulemisessa on myös tunnistettava mahdollinen vieraannuttaminen. Olennainen seikka vieraannuttamisen arvioinnissa on selvittää, millainen lapsen ja vanhemman suhde on ollut ennen eroa, ja mistä syystä lapsi on etääntynyt vanhemmasta. Taustalla voi olla lapsen ja vanhemman väliset ristiriidat, mutta erityisesti riitaisissa tapauksissa lapsi on usein manipu-loitu etääntymään ja jopa vihaamaan vanhempaansa, mikä johtaa lapsen vieraantumiseen vanhemmasta.¹⁵⁸

Karttusen näkemyksen mukaan lakitekstissä mainittuihin ikärajoihin, tässä tapauksessa 12 vuoden ikärajaan, ei pitäisi suhtautua kaavamaisesti, vaan arvioida lapsen kehitystason mu-kaan lapsen ajatuksia ja mielipiteitä. Lapsen lojaalisuuden arviointi on kuulijalle, joka am-matikseen kuulee lapsia, hankalaa. Erotilanteissa on mahdollista, että lapsen olosuhteet va-kiintuvat toisen vanhemman luokse pidemmäksi aikaa, minkä vuoksi suhde toiseen vanhem-paan etääntyy. Etääntymistä yleensä pahentaa etävanhemman mustamaalaaminen lapselle lähivanhemman toimesta. Asiantunteva kuulija voi kuitenkin kuulemistilanteessa huomata lapsesta vieraannuttamisen merkkejä ja sitä, että hän tosiasiassa ikävöi toista vanhempaa, vaikka toisi ilmi, ettei halua tätä enää tavata. Lapsen tuodessa mielipidettään julki, on sitä arvioitaessa huomioitava, perusteleeko lapsi mielipiteensä oman etunsa näkökulmasta vai esimerkiksi toisen vanhemman näkökulmasta.¹⁵⁹ Myös vanhempien tuodessa ilmi lapsen mielipidettä on sosiaalitoimen sekä tuomioistuimen oltava tarkkana, koska riitaisissa tilan-teissa molemmat vanhemmat näkevät ja kokevat lapsen tarpeet ja mielipiteet oman näkökul-mansa kautta kärjistetymmin kuin riidattomissa tilanteissa.¹⁶⁰

Tapaamisoikeutta koskevaa ratkaisua tehdessä onkin tärkeää, että päätöksen perusteluissa käy mahdollisimman kattavasti ilmi lapsen mielipiteet ja näkökulmat sekä se, mikä

157 Karttunen 2008, s. 512–513.

158 Häkkänen-Nyholm – Laajasalo – Tuuri 2013, s. 20–21.

159 Karttunen 2008, s. 519–523. Aaltonen 2020, s. 406–407.

160 Karttunen 2008, s. 523–524.

painoarvo lapsen mielipiteellä ratkaisussa loppujen lopuksi on ollut.¹⁶¹ Ratkaisussa KKO 2008:68 korkein oikeus teki tapaamisoikeutta koskevasta asiasta ratkaisun lasten tahdon vas-taisesti. Ratkaisussa ei ole perusteltu lasten mielipiteen vastaista päätöstä lasten oikeuksien näkökulmasta, vaan siitä näkökulmasta, mikä ratkaisu olisi paras päätöksen täytäntöönpano-kelpoisuuden kannalta. Sinällään ratkaisu voi olla oikea, mutta perustelut eivät tue LOS:n 12 artiklan mukaista tulkintaa siitä, että lapsen mielipiteen painoarvolle tulee antaa peruste-lut lasta koskevassa päätöksenteossa. Mikäli lapsen mielipidettä ja toivomuksia ei perustel-lusti huomioida ratkaisussa, voi lapselle välittyä viesti, että hänen mielipiteillään ei ole mi-tään merkitystä, mikä taas voi lisätä osaltaan lapsen ahdistusta ja epävarmuutta vanhempien välillä olevasta ristiriidasta.¹⁶²

Vuoden 2019 HTL:iin tehty uudistus tukee mielestäni tarkoitukseltaan alkuperäistä säännös-tekstiä paremmin lapsen osallisuuden toteutumista tapaamisoikeutta koskevissa tilanteissa LOS:n tarkoittamalla tavalla, koska lakiuudistuksen myötä lapsen osallisuus ei ole enää eh-dollista, vaan mielipide on selvitettävä, vaikka vanhemmat ovat yksimieliä tai jonkun viran-omaisen mielestä kuuleminen ei ole tapauksessa aiheellista lapsen edun kannalta. Toisaalta kuitenkin tosiasiassa vanhemmilla on HTL:n 7a §:n mukaan sopimusvapaus tapaamisoikeu-desta sopimisen osalta ja sopimusta vahvistaessa riittää vanhempien ilmoitus, että lasta on kuultu. Mikäli vanhemmat ovat yksimielisiä ja sosiaalilautakunnalla ei ole HTL:n 8.3 §:n mukaisia perusteluita itse kuulla lasta, on oletus, että vanhempien sopimus on lapsen edun mukainen. Lakiuudistus on tästä huolimatta parantanut lapsen osallistumisoikeutta, jonka puutteista Suomea on usein muistutettu lapsen oikeuksien komitean toimesta ja joka on PeL:ssa turvattu perusoikeus, mutta parannettavaa edelleen olisi.

Vuonna 2011 lapsen oikeuksien komitean päätelmässä komitea edellytti Suomea kehittä-mään lapsen osallistumisoikeuksia lapsen iästä riippumatta¹⁶³. Kuten aikaisemmin toin ilmi, lapsen osallisuus ja kuuleminen eivät ole iästä ja kehitystasosta riippuvaisia, vaan ainoastaan mielipiteelle annettavan painoarvon arvioinnissa otetaan huomioon lapsen ikä ja kehitystaso.

Komitea on vuoden 2011 päätelmässään suositellut Suomea poistamaan kaikki ikärajat

161 Pajulammi 2014, s. 389.

162 Aaltonen 2020, s. 173–147.

163 CRC/C/FIN/CO/4 (2011), kohta 29.

kansallisesta lainsäädännöstä sekä varmistamaan, että jokaista alle 18-vuotiasta lasta kuul-laan tarkoituksenmukaisesti ja yhdenvertaisesti ottaen huomioon heidän kehitystasonsa sekä lapsen edun ensisijaisuus¹⁶⁴.

Lakiuudistuksessa komitean suositus ja tarkoitus eivät kuitenkaan toteudu. HTL:n 11.1 §:n

Lakiuudistuksessa komitean suositus ja tarkoitus eivät kuitenkaan toteudu. HTL:n 11.1 §:n

In document Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen uudistuneen lapsenhuoltolain säännösten valossa (sivua 50-61)