n 205 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (2) – 2014
KIRJASTO
nVappu Karjalainen & Elsa Keskitalo (toim.) Kaikki työuralle! Työttömien ak- tivointipolitiikkaa Suomessa. Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2013.
224 s.
Aktivoinnin tavoite on saada työttömyystur- vaa tai toimeentulotukea saavat työttömät palaamaan mahdollisimman nopeasti takai- sin palkkatyöhön. Vappu Karjalaisen ja Elsa Keskitalon toimittama teos Kaikki Työuralle!
on kokoelma ajankohtaisia kirjoituksia akti- voinnista ja aktivointipolitiikasta. Teoksen ai- hepiiri on erittäin tärkeä, koska aktivoinnista on tullut keskeinen osa suomalaista sosiaali- ja työvoimapolitiikkaa varsinkin pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden hoidossa. Teos ei si- sällä varsinaisesti uutta empiiristä tutkimus- panosta, vaan tukeutuu pääosin aiemmin jul- kaistuihin tutkimustuloksiin.
Teos alkaa Elsa Keskitalon ja Vappu Kar- jalaisen johdannolla, jossa he pohtivat mitä on aktivointipolitiikka. Heidän mukaan akti- voinnista voidaan erottaa kovempi työkeskei- nen ja pehmeämpi inhimilliseen pääomaan liittyvä suuntaus. Ensiksi mainittu linjaus korostaa sosiaaliturvan tiukempia ehtoja ja työttömien velvollisuutta osallistua työhön.
Jälkimmäinen puolestaan alleviivaa yksilön oikeutta palveluihin ja positiivisia kannusti- mia. Teoksessa on johdannon lisäksi yhdek- sän artikkelia, jotka on jaettu kolmeen osaan.
Ensimmäinen osa käsittelee aktivointia peri- aatteiden, toinen käytäntöjen ja kolmas tule- vaisuuden näkökulmista.
Aktivoinnin periaatteista kirjoittavat Raija Julkunen, Elsa Keskitalo ja Toomas
Kotkas. Raija Julkunen kirjoittaa aktivoin- tipolitiikan rantautumisesta osaksi suoma- laista hyvinvointivaltiota ja sen sosiaali- ja työvoimapolitiikkaa. Hänen mukaansa ak- tivoinnissa on kyse hyvinvointivaltion pa- radigmaattisesta muutoksesta. Paradigman vaihdoksella tarkoitetaan sosiaalipolitiikan painopisteen siirtymistä passiivisesta työttö- myyden aiheuttamien tulomenetysten kom- pensoimisesta aktivoiviin etuus- ja palvelu- järjestelmiin. Se on merkinnyt sosiaaliturvan saantiehtojen kiristymistä ja lisääntyviä vel- voitteita osallistua erilaisiin työllistymis- ja aktivointitoimiin. Elsa Keskitalo puolestaan kuvaa artikkelissaan aktivointia yhteiskun- nan aatteellisena muutoksena ja siihen liit- tyvää aktiivista kansalaisuuden ideaa. Hänen mukaansa nykyään kansalaisilta odotetaan autonomista ja vastuullista toimintaa, johon liittyy kansalaisten velvollisuus hankkia toi- meentulonsa palkkatyön avulla. Tästä näkö- kulmasta perinteisen tulonsiirtoihin perus- tuvan sosiaaliturvan ajatellaan passivoivan työttömiä. Keskitalon mukaan keskeinen on- gelma aktiivisen kansalaisuuden toteutumi- sessa voi olla se, että asiakkaita voi olla liikaa ja resursseja yksilölliseen palveluun liian vä- hän. Seurauksena on aktivointitoimenpitei- den puutteellista toimeenpanoa.
Toomas Kotkas erittelee suunnitelmien käyttöä ja sosiaalioikeuden sopimukselli- suutta työttömän kansalaisen näkökulmasta.
Kotkas huomioi, että työvoimapalveluiden pii- rissä nykyään tehtävät suunnitelmat sisältävät paljon sopimuksellisia elementtejä. Vaikka ne eivät ole varsinaisia sopimuksia, eivätkä yk- sityisoikeudellisessa mielessä velvoittavia,
Katsaus aktivoinnin periaatteisiin, käytäntöihin ja
tulevaisuuteen
206 n
Kirjasto
Katsaus aktivoinnin periaatteisiin, käytäntöihin ja tulevaisuuteen
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (2) – 2014 on niillä silti julkisoikeudellisesti merkitystä
haettaessa muutosta viranomaisten päätök- siin. Sopimuksellinen retoriikka näkyy erilai- sissa suunnitelmissa, koska niissä sovitaan, sisällöstä neuvotellaan ja ne allekirjoitetaan.
Kotkas näkee tässä painotuksen, joka korostaa yksilön omaa vastuuta työmarkkinoille osal- listumisesta ja hyvinvoinnista.
Aktivoinnin käytäntöjä pohtivat Vappu Karjalainen, Peppi Saikku, Liisa Björklund ja Jaana Hallamaa. Vappu Karjalaisen artikke- lissa tarkastellaan palvelujärjestelmien ak- tivoitumista työttömien asiassa. Karjalaisen mukaan aktiivinen sosiaalipolitiikka ei edel- lytä aktiivisuutta ainoastaan asiakkailta, vaan myös itse järjestelmän pitää omaksua aktiivi- sia toimintatapoja. Tästä näkökulmasta hän tarkastelee kuntakokeilua ja työvoiman pal- velukeskusten perustamista Suomeen. Peppi Saikun artikkeli käsittelee työttömän työky- vyn kysymyksiä ja terveyspalvelun roolia ak- tivoinnissa. Hän kiinnittää huomiota siihen, että työttömät ovat sairaampia ja voivat huo- nommin kuin työssäkäyvä väestönosa. Sen vuoksi työttömän työ- ja toimintakyvyn arvi- ointi ja kuntoutus ovat osa aktivointitoimia.
Sosiaalipoliittisesta näkökulmasta aktivoin- nilla voi olla työllistymisen lisäksi muita ta- voitteita, kuten yksilön toimintakykyisyyden ja elämänhallinnan tukeminen.
Liisa Björklundin ja Jaana Hallamaan ar- tikkelissa pohditaan aktivoinnin eetosta, sen toimintafilosofisia ja eettisiä periaatteita, kiinnittämällä erityistä huomiota kannusta- vuuden kysymykseen. He tarkastelevat kan- nustavuutta etsivän nuorisotyön näkökul- masta. Kirjoittajien mukaan kannustavuus on eettisesti kestävää vain silloin kun kohtee- na olevan resurssit ja intressit huomioidaan.
Keskeinen ongelma kannustavuuden kannal- ta on se, että moni syrjäytynyt nuori on ka- dottanut omanarvontunteensa ja intressinsä.
Aktivointipolitiikan tulevaisuutta poh- tivat Kari Hämäläinen, Matti Sihto ja Vappu Karjalainen. Kari Hämäläinen valottaa akti- vointipolitiikan talouspoliittisia tavoitteita ja tuloksia. Hän keskittyy tekstissään aktivoin-
nin vaikuttavuuden kysymyksiin taloustie- teellisestä näkökulmasta. Hän korostaa, että tutkimustietoa aktivoinnista ja sen vaikutta- vuudesta on melko vähän. Näyttäisi kuiten- kin siltä, että aktivointi ei juuri saa työttömiä siirtymään työmarkkinoille ja lähinnä vain vähentää uusien etuuksiensaajien määrää.
Aktivoinnin vaikuttavuus on siis tutkimusten mukaan työllistymisen näkökulmasta varsin vaatimatonta. Matti Sihto pohtii aktivointipo- litiikan tulevaisuutta. Hänen mukaansa työt- tömyys- ja sosiaaliturvan ehdot oletettavas- ti kiristyvät jatkossa. Aktivointipolitiikassa keskitytään yksilöön kohdistuviin toimen- piteisiin ja se tarkoittaa luopumista työn tarjontaan kohdistuvista toimintatavoista.
Onnistuakseen aktivointi edellyttää paljon työvoimaresursseja ja silti määrärahoja lei- kataan. Tämä kehityssuunta näyttää huoles- tuttavalta.
Teos päättyy Vappu Karjalaisen yhteen- vetoartikkeliin. Hänen mukaansa yhdentyvä Eurooppa, globalisoituva talous ja työmark- kinoiden rakenteelliset muutokset ovat akti- vointipolitiikan yhteistä taustaa. Työikäisten yhä laajempi osallistuminen työelämään on nykymuotoisen hyvinvointivaltion selviy- tymisehto. Kuitenkin kiristyvän aktivointi- politiikan vastapainoksi tarvitaan uskotta- via työllistymisen mahdollisuuksia. Vappu Karjalainen kysyykin osuvasti, onko niitä?
Lopuksi hän pohtii sitä, miten kestävän ke- hityksen yhteiskunnan rakentaminen voisi vaikuttaa työttömyysongelman ratkaisemi- seen. Ekologisesti kestävän yhteiskunnan ra- kentaminen on läntisille sivilisaatioille suuri haaste, johon on kyettävä vastaamaan lähitu- levaisuudessa. Tähän haasteeseen myös so- siaalipolitiikan on löydettävä omat vastauk- sensa. Tämä on hyvin mielenkiintoinen kes- kustelunavaus, josta olisi mielellään lukenut enemmänkin. Ikävä kyllä kestävän kehityksen ja työllisyyspolitiikan välinen yhteys jää vain toteamuksen asteelle.
Teoksen artikkelien pohjalta voidaan siis ajatella että aktivointipolitiikka jatkuu Suomessa myös tulevaisuudessa, vaikka sen
n 207
Kirjasto
Katsaus aktivoinnin periaatteisiin, käytäntöihin ja tulevaisuuteen
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (2) – 2014 tulokset eivät ole olleen niin hyviä kuin on toi-
vottu. Kehityskulussa on myös vakavia ristirii- toja, joista osoituksena on aktivointitoimien ja velvoitteiden lisääminen yhtä aikaa resurs- sien vähentämisen kanssa. Vaikuttaakin sil- tä, että resurssien niukkuudesta johtuva ak- tivoinnin puutteellinen toteutus on teoksen kirjoittajien mukaan yksi suurimmista akti- vointipolitiikan tulevaisuudenhaasteista.
Kaiken kaikkiaan Karjalaisen ja Keskitalon toimittama teos on monipuolinen yleisteos aktivoinnista. Tosin teoksen esitys on monil- ta osin pintapuolinen ja hajanainen ja lukija jää monessa kohtaa kaipaamaan aihepiiri- en syvällisempää käsittelyä. Yhtenä teoksen puutteena voidaan pitää NEET -keskustelun täydellistä sivuuttamista, vaikka se on saanut kansainvälisessä tutkimuksessa laajaa huo- miota. NEET – käsitteellä tarkoitetaan hen- kilöitä, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa tai toimenpiteissä. He ovat suuressa syrjäy- tymisvaarassa ja näin ollen myös aktivointi- politiikan yksi keskeisimmistä kohderyhmis- tä. Lisäksi aktivoinnin käytäntöjä käsitellään teoksessa lähinnä työvoiman palvelukeskus- ten, työkyvyn arvioinnin ja etsivän nuoriso- työn kautta. On hieman erikoista, että teok- sen tässä osassa esimerkiksi kuntouttava
työtoiminta jää sivurooliin vaikka se on yksi suomalaisen aktivoinnin keskeisimmistä toi- menpiteistä. Myös sosiaalisten yritysten rooli aktivoinnissa jää hämärän peittoon. Vaikka kyseessä onkin yleisteos, ei sen esittämää ku- vaa aktivoinnin kohderyhmästä tai käytän- nöistä voida pitää kattavana. Tosin teoksen kirjoittajat eivät ilmeisesti ole siihen pyrki- neetkään.
Kaikki työuralle! -teos on suositeltavaa lu- ettavaa aihepiiriin tutustuville opiskelijoille, sosiaalialan ammattilaisille ja tutkijoille. Se tarjoaa monipuolisen yleiskatsauksen akti- vointiin ja tarjoaa hyvän kokoelman näkökul- mia ja lähdekirjallisuutta. Teos kärsii monille artikkelikokoelmille tyypilliseen tapaan esi- tyksen hajanaisuudesta ja kirjan luvut jäävät toisistaan irrallisiksi ja kokonaiskuva osittain puutteelliseksi. Puutteista huolimatta artik- kelien näkökulmien monipuolisuus on ilah- duttavaa eikä lukijaa rasita liikaa artikkelien välinen toisto. Lisäksi teoksen selkeä ansio on se, että läpi koko teoksen aktivointia ja sii- hen liittyviä käytäntöjä arvioidaan kriittisesti.
Teoksesta on varmasti hyötyä kaikille, jotka haluavat perehtyä aktivointiin.
Sami Ylistö
