Asumispalveluyksikön lääkehoitosuunnitelma
Ella Hukka
2021 Laurea
Laurea-ammattikorkeakoulu
Asumispalveluyksikön lääkehoitosuunnitelma
Ella Hukka
Hoitotyön koulutusohjelma Opinnäytetyö
Kesäkuu, 2021
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Hoitotyön koulutusohjelma
Sairaanhoitaja (AMK)
Ella Hukka
Asumispalveluyksikön lääkehoitosuunnitelma
Vuosi 2021 Sivumäärä 55
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön toimeksiantaja on yksityinen sosiaalialan palveluntuot- taja Sininauha Oy. Tarkoituksena oli laatia lääkehoitosuunnitelma Sininauha Oy:n Vuorelan asumispalveluyksikön käyttöön. Tavoitteena oli lisätä tietämystä lääkehoidosta ja turvallisen, suunnitelmallisen lääkehoidon käytännöistä ja sitä kautta edistää asiakasturvallisuutta yksi- kössä. Lääkehoitosuunnitelma on toimipaikkakohtainen opas, joka ohjaa toimintayksikön käy- tännön lääkehoidon toteuttamista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Turvallisen lääkehoi- don oppaassa on määritelty vähimmäisvaatimukset, joiden mukaan yksikkökohtainen lääkehoi- tosuunnitelma laaditaan. Kyseinen lääkehoidon opas on myös tämän opinnäytetyön keskeisin lähdeteos. Työn tietoperusta rakentuu mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalvelu- jen luonnehdinnasta ja turvallisen lääkehoidon toteuttamiseen liittyvistä osa-alueista.
Opinnäytetyön menetelmäosuus tehtiin laadullisena tutkimuksena kartoittamalla yksikön ny- kytilannetta. Aineistonkeruu toteutettiin teemahaastattelun muodossa haastattelemalla Vuo- relan kaikkia työntekijöitä sekä valittua joukkoa asumispalveluyksikön asiakkaista. Teema- haastattelun tulokset analysoitiin, ja tiedonantajien vastaukset pyrittiin huomioimaan lääke- hoitosuunnitelmaa laatiessa. Työntekijöiden näkökulmasta toivottiin huolellista perehdyttä- mistä ja koulutusta, sekä suunnitelman selkeyttä. Asiakkaat pitivät lääkehoidon toteuttami- sen mahdollisuutta omassa asumisyksikössä tärkeänä ja hyödyllisenä. Opinnäytetyön tuotok- sena laadittiin lääkehoitosuunnitelma asumispalveluyksikölle. Parhaimmillaan suunnitelma lääkehoidon toteuttamisesta opastaa ja vahvistaa henkilöstön ja potilaiden sitoutumista tur- valliseen lääkehoitoon ja sen toteuttamiseen. Suunnitelmaa voidaan tarvittaessa hyödyntää myös muiden Sininauhasäätiö-konsernin yksiköiden lääkehoitoa suunniteltaessa.
Asiasanat: Lääkehoitosuunnitelma, potilasturvallisuus, turvallinen lääkehoito
Laurea University of Applied Sciences Abstract Degree Programme in Nursing
Bachelor’s thesis
Ella Hukka
Pharmacotherapy plan for assisted housing unit
Year 2021 Pages 55
This functional thesis was commissioned by private service provider Sininauha Oy. The aim of this thesis was to draw up a pharmacotherapy plan for Vuorela’s assisted housing unit, which is hosted by Sininauha Oy. The objective was to increase knowledge of medical treatment in the unit and to promote customer safety via safe and systematic medical treatment. A phar- macotherapy plan is a local-specific guide which directs the unit’s practices of medical treat- ment. Finnish institute for health and welfare has published The Safe Medical Treatment Guide. The guide specified the minimum requirements what needs be included in pharma- cotherapy plan. The guide mentioned above is also the main source of this thesis. The theo- retical framework of the thesis is based on the description of assisted services for mental health and drug rehabilitation clients and sectors which are related to the carrying out of the medical treatment.
The research method of the thesis was qualitative method. The material was collected by sur- veying the current situation of the unit. The survey was carried out as an interview in the form of the theme interview. The interview was made with all the employees of the unit and selected segment of the customers. From the employees' point of view careful initiation, edu- cation and clarity of the plan were hoped for. The customers considered it important and use- ful that it is possible to carry out the medical treatment in the home unit. A pharmacotherapy plan was drawn up to the assisted housing unit as an output of the thesis. The plan of the car- rying out of the medical treatment guides and strengthens employees’ and customers’ com- mitment to safe medical treatment. The plan can be utilized by in other units of the company when planning safe medical treatment.
Keywords: Pharmacotherapy plan, patient safety, safe medical treatment
Sisällys
1 Johdanto ... 6
2 Tarkoitus ja tavoite ... 7
3 Tietoperusta ... 7
3.1 Mielenterveys- ja päihdepalvelut ... 7
3.2 Mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnatut asumispalvelut ... 8
3.3 Sininauha Oy ja Vuorelan asumispalveluyksikkö ... 9
3.4 Lääkehoitosuunnitelma ... 10
3.5 Lääkehoidon periaatteita ... 11
3.6 Lääkehoidon keskeisiä käsitteitä ... 12
3.7 Lääkehoidon oppaat ... 14
3.8 Kansainvälinen näkökulma ... 14
3.9 Lääkehoidon toimintaperiaatteet ... 15
3.10 Lääkehoidon osaaminen ... 16
3.11 Lääkepoikkeamat ... 19
3.12 Vastuu asiakkaan lääkehoidosta ... 21
4 Toteutus ... 23
4.1 Haastattelu aineistonkeruumenetelmänä ... 24
4.2 Haastattelun toteutus ... 25
4.3 Aineiston analysointi ... 26
4.4 Haastattelun tulokset... 26
4.5 Lääkehoitosuunnitelman laatiminen... 27
5 Arviointi ... 28
5.1 Työelämäyhteistyökumppanin kommentit ... 30
5.2 Opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus ... 30
Lähteet ... 32
Liitteet ... 36
1 Johdanto
Tämän opinnäytetyön toimeksiantaja on Sininauha Oy, joka omistaa asumispalveluyksikkö Vuorelan Keravalla Keski-Uudellamaalla. Vuorelan asumispalveluyksikkö tarjoaa tuettua asu- mista mielenterveys- ja päihdekuntoutujille. Henkilökunta koostuu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista. Yksikössä ei toistaiseksi ole toteutettu lääkehoitoa. Yksikön toimintasuunni- telmassa vuodelle 2020 on mainittu harkittu kasvu ja palveluiden kehittäminen ja juurrutta- minen Keski-uudellamaalla. (Sininauha Oy 2020.) Jotta yksikkö voisi vastata asiakkaidensa tar- peisiin entistä paremmin, tulee Vuorelassa olla ajantasainen lääkehoitosuunnitelma, jota kaikki työntekijät noudattavat toteuttaessaan lääkehoitoa.
Jotta lääkehoitoa voidaan toteuttaa turvallisesti, tulee sen toteuttamisen perustua lääkehoi- tosuunnitelmaan, joka jokaisessa lääkehoitoa toteuttavassa yksikössä tulee laatia. Lääkehoi- tosuunnitelmassa keskitytään yksikön toiminnan kannalta keskeisiin asioihin. Suunnitelmaa tehtäessä on huomioitava, että yksikössä työskentelee myös lääkehoitoon kouluttamatonta henkilökuntaa. Lääkehoitosuunnitelmasta on käytävä ilmi, millä tavoin varmistetaan työnteki- jöiden osaaminen ja lääkehoidon asianmukainen toteutuminen. (Inkinen, Volmanen & Hakoi- nen 2016, 68.)
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä julkaisi vuonna 2006 Turvallisen lääkehoidon oppaan.
Päivitetty versio on vuodelta 2016. Opas ohjaa lääkehoidon käytäntöjä valtakunnallisesti. Op- paan tarkoituksena on yhtenäistää lääkehoidon toteuttamisen periaatteet, selkeyttää lääke- hoidon toteuttamista ja määrittää lääkehoitoa toteuttavien yksiköiden vähimmäisvaatimuk- set. Oppaan mukaan lääkehoidon toteuttamisen tulee perustua palveluyksikössä laadittuun lääkehoitosuunnitelmaan. Lääkehoitosuunnitelma kattaa asiakkaan lääkehoidon kokonaisuu- den suunnittelun ja toteutuksen, sekä lääkehoidossa tapahtuneiden poikkeamien seurannan ja raportoinnin. Lääkehoidon toteuttaminen edellyttää lääkehoidon eri vaiheiden ja kokonaisuu- den tuntemusta. Lisäksi oppaassa määrittellään säädöspohjaan perustuvat vähimmäisasiat, jotka lääkehoitosuunnitelmasta tulee ilmetä. (Inkinen ym. 2016, 3; 12.)
Opinnäytetyön menetelmäosuus toteutettiin tekemällä alkukartoitus yksikön työntekijöiden ja valittujen asiakkaiden ajatuksista ja toiveista toteutettavaa lääkehoitoa koskien. Tutkimus- menetelmäksi valikoitui laadullinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmäksi teemahaastat- telu. Tutkimuksessa haastattelu on laajalti käytetty laadullisen tutkimuksen tiedonkeruu- muoto, joka joustavuutensa takia sopii monenlaisiin tutkimustarkoituksiin. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 27.).
2 Tarkoitus ja tavoite
Opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia lääkehoitosuunnitelma Vuorelan asumispalveluyksik- köön. Tavoitteena oli lisätä tietämystä lääkehoidosta ja turvallisen, suunnitelmallisen lääke- hoidon käytännöistä ja sitä kautta edistää asiakasturvallisuutta yksikössä. Suunnitelma laadit- tiin pitäen silmällä tulevia kuntien päihde- ja mielenterveyspalveluiden kilpailutuksia, jolloin lääkehoitosuunnitelmaa voidaan tarvittaessa muokata vastaamaan kasvavaa palveluasumisen tarvetta. Opinnäytetyötä voidaan jatkossa hyödyntää uusien työntekijöiden ja opiskelijoiden lääkehoidon perehdytyksessä, sekä soveltaa muihin Sininauha-konsernin yksiköihin. Sininauha- konsernin yksiköt tuottavat asumispalveluita pääsääntöisesti mielenterveys- ja päihdekuntou- tujille. (Sininauhakoti 2019.)
3 Tietoperusta
Opinnäytetyön tietoperusta rakentuu mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalvelujen luonnehdinnasta ja turvallisen lääkehoidon toteuttamiseen liittyvistä osa-alueista, kuten la- eista ja asetuksista, jotka ohjaavat suunnitelmallisen lääkehoidon toteuttamista sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä.
3.1 Mielenterveys- ja päihdepalvelut
Mielenterveyslain 1116/1990 mukaan mielenterveystyöllä tarkoitetaan yksilön psyykkisen hy- vinvoinnin, toimintakyvyn ylläpitoa ja edistämistä sekä mielen sairauksien ja muiden mielen- terveydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. Mielenterveystyö voidaan jakaa edistävään, häiriöitä ehkäisevään ja korjaavaan toimintaan. Mielenterveyttä edistävä toiminta tähtää yhteiskunnallisten ja yksilöllisten tekijöiden kehittämiseen ja toimiviksi ha- vaittujen keinojen voimistamiseen. Mielenterveyden häiriöitä ehkäisevä toiminta pyrkii tun- nistamaan ja torjumaan mielenterveyttä uhkaavia tekijöitä. Korjaavaksi toiminnaksi määritel- lään jo syntyneiden ja todettujen mielenterveysongelmien tutkiminen, hoitaminen ja kuntou- tus. (Laitila 2013, 18.)
Päihdehuoltolain 1986/41 mukaan päihdehuolto on toimintaa, jonka tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä ja käytön aiheuttamia terveydellisiä, sosiaalisia ja ta- loudellisia haittoja. Päihdehuollon toiminta pyrkii edistämään päihteiden ongelmakäyttäjän toimintakykyä ja läheisten voimavaroja sekä turvallisuutta. Päihdetyön muodostavat ehkäi- sevä ja korjaava päihdetyö. Ehkäisevä päihdetyö kohdentuu mielenterveyden ja päihteettö- män elämän edistämiseen, ongelmien ennaltaehkäisyn sekä päihdekuolleisuuden ehkäisyyn niin yksilö-, ryhmä-, yhteisö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Korjaavaa päihdetyötä ovat ongelmakäyttäjille ja päihdehaittoihin kohdistuvat palvelut, ongelmakäytön ja päihderiippu- vuuden hoito- ja kuntoutuspalvelut, päihdeongelman uusiutumisen ehkäisy, ongelmakäytön
haittojen vähentäminen. Laissa päihteeksi määritellään alkoholi sekä muut päihtymistarkoi- tuksessa käytettävät aineet tai valmisteet. Kyseinen laki velvoittaa kunnat huolehtimaan päihdehuollon järjestämisen sisällöltään ja laajuudeltaan tarpeita vastaavaksi. (Laitila 2010, 35.)
Mielenterveys- ja päihdehuollon palvelujärjestelmä on monimutkaistunut ja se rakentuu useista eri toimijoista, joita ovat kunnan palvelut, kuntien kilpailuttamat yksityiset palvelun- tuottajat sekä kolmannen sektorin toimijat. Päihdehuollon ja mielenterveystyön palveluiden ja toimintojen järjestäminen ja kehittäminen kuuluu sekä sosiaali- että terveydenhuollon toi- mialueelle. Päihdehuollon palveluihin ovat oikeutettuja henkilöt, joilla on päihteiden käyt- töön liittyviä ongelmia, sekä kyseisten henkilöiden läheiset. Mielenterveys- ja päihdetyötä oh- jaavat valtion taholta velvoittava lainsäädäntö ja erilaiset ohjeistukset. Sosiaali- ja terveys- ministeriön Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Mieli 2009-raportissa todetaan, että vaikka mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat lähtökohtaisesti toisistaan erillisiä ja keskenään erilai- sia, on yhä useammalla henkilöllä sekä mielenterveys- että päihdeongelma (STM 2009). Mie- lenterveys- ja päihdeongelmat ovat myös toistensa riskitekijöitä ja syy-seuraussuhde: päihtei- den ongelmakäyttöön liittyviä mielenterveyshäiriöitä ovat muun muassa psykoottiset häiriöt, eriasteiset ahdistuneisuus- ja masennustilat sekä mieliala- ja persoonallisuushäiriöt. Mieli 2009-suunnitelma puoltaa mielenterveys- ja päihdeongelmien tarkastelemista yhtenä kokonai- suutena. (Laitila 2013, 19.)
3.2 Mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnatut asumispalvelut
Mielenterveyslaki 1990/1116 velvoittaa kunnat huolehtimaan alueellaan mielenterveyspalve- lujen järjestämisestä osana kansanterveydellistä työtä ja sosiaalihuoltoa. Mielenterveys-pal- veluiden tulisi vastata sekä sisällöltään että laajuudeltaan alueella esiintyvään tarpeeseen.
Mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnatun palveluasumisen ja siihen kuuluvan tuen on oltava suunniteltua, monimuotoista ja yksilöllisesti räätälöityä. Palveluasuminen voi olla tuen tarpeen mukaan tuettua, tehostettua tai ympärivuorokautista palveluasumista. (STM 2009, 33.)
Psykiatrista hoitoa tarjoavien sairaalapaikkojen määrä on Suomessa viime vuosina vähentynyt, ja vastaavasti erilaisten mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnattujen avo- ja asumis- palveluiden määrä ja tarve lisääntynyt. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisesta on annettu ohjeita ja suosituksia. Sosiaali- ja terveysministeriön mielenterveyskuntoutujien asu- mispalveluja koskevat kehittämissuosituksia muokataan ja päivitetään aika-ajoin. Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus ARA:n palveluasumisen oppaassa vuodelta 2013 on esitetty viimeisimpiä keskeisiä tavoitteita. Viimeisin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2012–2014 piti sisällään mielenterveys- ja päihdehuollon ympärivuorokautisten asumispalvelujen sekä päihdehuollon laitoshoidon
laatukriteeristön. Ohjeiden ja suositusten mukaan mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asu- mispalveluissa tulisi pyrkiä mahdollisimman kodinomaiseen asumiseen saman-kaltaisissa asun- noissa ja ympäristöissä kuten muutkin, tuetta pärjäävät ihmiset asuvat. Tarkoituksenmukaista on mielenterveyskuntoutujien asuminen tavallisissa erillisissä asunnoissa tai asuntokeskitty- missä heille tarpeen mukaan räätälöidyn riittävän tuen turvin. Mielenterveys- ja päihdekun- toutujille tarvitaan asumisen muotoja, joissa tuen määrä ja sisältö voi vaihdella yksilön tar- peiden mukaan. Kodin pysyvyys tulisi pyrkiä varmistamaan niin, että mielenterveyskuntoutu- jan ei tarvitse tilanteiden muuttuessa muuttaa, vaan palvelut muokataan hänen tilantee- seensa sopiviksi. (Huotari, Nieminen, Tuokkola & Törmä 2014, 16.)
3.3 Sininauha Oy ja Vuorelan asumispalveluyksikkö
Sininauha Oy on Sininauha-konsernin omistama, arvopohjainen päihde- ja mielenterveysalan toimija. Sininauha Oy tarjoaa asiakkailleen asumispalveluita, kotiin vietävää asumisen tukea sekä korvaus- ja vieroitushoidon palveluita. Yhtiöllä noin 420 asuntoa sekä 500 asiakasta pää- kaupunkiseudun, Keski-Uudenmaan sekä Turun alueella. Sininauha Oy työllistää noin 90 sosi- aali- ja terveysalan työntekijää. Sininauhasäätiöllä on pitkät perinteet asunnottomien ja syr- jäytyneiden ihmisten puolustamisessa. Konsernin ideologia juontaa ajatuksesta, jossa jokai- sella on oikeus omaan kotiin, elämäntilanteesta huolimatta. Sininauhasäätiö on perustettu vuonna 1957 tarjoamaan apua ja tukea asunnottomille ja päihde- sekä mielenterveysongel- maisille ihmisille. Yli kuudenkymmenen toimintavuotensa aikana Sininauhasäätiö on pystynyt mahdollistamaan tuhansille asunnottomille oman kodin – huolimatta erilaisista päihde-, mie- lenterveys- tai taloushaasteista sekä mahdollisesta rikostaustasta tai sosiaalisista ongelmista.
Vuosikymmenten kuluessa konsernin toimintakenttä on laajentunut ja tarjottavat palvelut muuttuneet entistä kattavammiksi. Tänä päivänä toiminnan keskiössä ovat asiakkaiden tarpei- siin räätälöidyt palvelut, joiden tavoitteena on mahdollistaa asiakkaille parempaa elämänlaa- tua ja arjen hallintaa erityisesti asumisen taitojen kehittämisen myötä. (Sininauhakoti 2019.) Sininauha Oy:n Vuorelan asumispalveluyksikkö tuottaa asumis- ja hätämajoituspalveluita Ke- ravalla Keski-Uudellamaalla. Yksikkö on tarkoitettu päihde- ja mielenterveyskuntoutujille sekä asunnottomuuden kanssa kamppaileville. Vuorelassa on yhteensä 30 vuokra-asuntoa, sekä 6 solupaikkaa tilapäismajoitusta varten. Osa vuokra-asunnoista on päihteettömiä, osa toimii asunto-ensin-periaatteen mukaisesti. Henkilökunta on paikalla virka-aikaan, sekä iltai- sin ja viikonloppuisin päivystysluontoisesti. Lisäksi Vuorelassa toimii 9-paikkainen ensisuoja, joka on tarkoitettu väliaikaiseen yöpymiseen keravalaisille asunnottomille. Vuorelassa henki- lökunta koostuu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista. Asukkaille tarjotaan yksilöllistä tukea arkeen ja elämänhallintaan. Lisäksi Vuorelassa on mahdollisuus osallistua vertais- ja yhteisö- toimintaan. Vuorelaan tullaan asiakkaaksi sopimuskuntien sosiaalihuollon kautta, ja asuminen yksikössä perustuu sosiaalitoimen kanssa tehtyyn palvelusopimukseen. (Sininauha Oy 2020.)
3.4 Lääkehoitosuunnitelma
Lääkehoitosuunnitelma on toimipaikkakohtainen opas, joka ohjaa toimintayksikön käytännön lääkehoidon toteuttamista. Lääkehoitosuunnitelma on osa terveydenhuoltolain 8 §:ssä säädet- tyä potilasturvallisuussuunnitelmaa. Lääkehoitosuunnitelmassa tulee olla kuvattuna yksikön osaamisvaatimukset, vastuualueet ja velvollisuudet, ja lääkehuoltoon liittyvät toimenpiteet, jotka perustuvat toimintayksiköissä keskeisiin ja toiminnan kannalta kriittisiin alueisiin. Suun- nitelmaan tulee sisällyttää perehdytyssuunnitelma ja perehdytyksen seurantaohjeistus. (Inki- nen ym. 2016, 3.)
Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitoksen Turvallisen lääkehoidon oppaassa on määritelty vähim- mäisvaatimukset, joiden mukaan suunnitelmasta tulee käydä ilmi ainakin seuraavat asiat: lää- kehoitoon perehdyttäminen, velvollisuudet, työnjako sekä henkilöstön vastuu, opiskelija lää- kehoidon toteuttajana, lääkehoidon järjestäminen ja toteuttaminen, kuinka toimia vaarata- pahtumissa, potilaan sekä omaisten ohjaus ja neuvonta, dokumentointi ja tiedonkulku sekä seuranta- ja palautejärjestelmät. (Inkinen ym. 2016, 12.)
Lääkehoitoa toteutetaan nykyisin useissa sosiaalihuollon toimintayksiköissä. Lääkehoito on tällöin terveydenhuollon toimintaa ja kokonaisvastuun osalta noudatetaan samoja käytäntöjä kuin terveydenhuollon yksiköissä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lääkehoidon työnjakoon ja työntekijöiden lääkehoito-osaamiseen. Valviran ohje 7/2013 kertaa keskeisiä toteuttamis- periaatteita, jotka ovat samat julkisille ja yksityisille toimintayksiköille. Ohjeen mukaan lää- kehoitoa toteuttavan sosiaalihuollon toimintayksikön on laadittava lääkehoitosuunnitelma, jossa määritellään lääkehoitoa toteuttavien henkilöiden työnjako ja osaamisvaatimukset. Lää- kehoidon suunnittelusta vastaa yksikön esimies sekä yksikön terveydenhuollosta vastaava lää- käri. Ohjeistuksessa käydään läpi, millaisiin lääkehoidon tehtäviin sosiaali- ja terveydenhuol- lon ammatillinen pätevyys antaa oikeudet, ja millainen lääkehoito edellyttää erityistä lääke- hoitolupaa. Valviran ohjeessa mainitaan, että tehostetussa palveluasumisen yksikössä asiakas voi itse päättää, järjestääkö hänen lääkehoitonsa kokonaan tai osittain toimintayksikön toi- mesta, vai muulla tavoin. (Valvira 2013.)
Terveydenhuoltolain 2010/1326 mukaan potilailla on oikeus näyttöön perustuvaan hyvään hoi- toon, ja hoidon on oltava korkeatasoista ja turvallista. Lääkehoito on todettu riskialttiiksi teh- täväksi, ja lääkitystapahtumissa on havaittu tapahtuvan virheitä. Suomessa sairaanhoitajien koulutus pitää sisällään vaativan lääkehoidon osaamisen, ja sairaanhoitajat ovat käytännössä terveydenhuollon toimintayksiköissä keskeisiä lääkehoidon toteuttajia. Potilasturvallisuuden vuoksi sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen on ensisijaista, ja lääkehoidon jatkuva kehitty- minen lisää sairaanhoitajien osaamisen vaatimustasoa. Lääkitysturvallisuudella tarkoitetaan terveydenhuollon yksiköiden ja organisaatioiden järjestämiä toimenpiteitä lääkkeiden käyt- töön liittyvien haittatapahtumien ehkäisemiseksi, välttämiseksi ja korjaamiseksi.
Lääkeosaaminen tulisi varmistaa kaikilta, jotka lääkehoitoon osallistuvat. Sneck toteaa väitös- kirjassaan tutkimuksen perusteella näyttävän siltä, että sairaanhoitajien lääkehoidon osaa- mista voidaan systemaattisella osaamisen varmistamisella ylläpitää ja kehittää. Yksikkökoh- tainen lääkehoitosuunnitelma tukee turvallista lääkehoidon toteuttamista ja osaamisen var- mentamista. (Sneck 2016, 9; 106.)
3.5 Lääkehoidon periaatteita
Lääkehoidossa lähdetään aina liikkeelle potilaan tarpeesta ja hoidon tarpeen arviosta. Tavoit- teena on potilaan terveyden edistäminen, mahdollisten sairauksien ehkäiseminen sekä paran- taminen ja komplikaatioiden ennaltaehkäisy. Kun potilaan terveyden ylläpitämiseen tai sai- rauden hoitoon käytetään lääkkeitä, on kyseessä lääkehoito. Lääkehoito on aina terveyden- tai sairaudenhoitotoimintaa ja se perustuu lääkärin, potilaan ja hoitoa toteuttavien tahojen väliseen yhteistyöhön. Oikealla tavalla toteutettu lääkehoito on ensisijaista potilas- ja asia- kasturvallisuuden kannalta. (Arffman 2014, 3; 9.)
Vaikka lääkehoito tapahtuisi sosiaalihuollon toimintayksikössä, on se aina terveydenhuollon toimintaa. Jotta lääkehoitoa voidaan toteuttaa turvallisesti, tulee sen toteuttamisen perustua lääkehoitosuunnitelmaan, joka jokaisessa lääkehoitoa toteuttavassa yksikössä tulee laatia.
Riippumatta siitä onko kyseessä terveydenhuollon tai sosiaalihuollon yksikkö, noudatetaan lääkehoidon toteuttamisessa kokonaisvastuun osalta samoja käytäntöjä. Kokonaisvastuun lää- kehoidosta kantavat lääkehoitokoulutuksen saaneet laillistetut terveydenhuollon ammattilai- set. Työntekijät, jotka osallistuvat lääkehoitoon, kantavat vastuun omasta toiminnastaan.
Työantajan tai työantajan valtuuttaman henkilön, kuten tiimiesimiehen tehtävänä on valvoa, että lääkehoitoa toteuttavalla henkilöstöllä on vaadittava osaaminen. Marja-Leena Arffman on vuoden 2014 Aluehallintoviraston julkaisussaan luetellut ”Turvallisen lääkehoidon seitse- män periaatetta” (Kuvio 1), joita noudattamalla taataan turvallinen lääkehoito. Periaatteet ovat: oikea lääke, oikea annos, oikea antotapa, oikea antoaika, oikea potilas, oikea ohjaus, sekä oikea dokumentointi. (Arffman 2014, 7.) Luettelo on yleisesti käytössä terveydenhuollon eri yksiköissä. Laajalti käytössä on myös Maailman terveysjärjestö WHO:n suosittelema viiden oikean lista. (Super Ry 2016, 12.)
Kuvio 1. Turvallisen lääkehoidon seitsemän periaatetta. Mukaillen Arffman 2014.
3.6 Lääkehoidon keskeisiä käsitteitä
Lääkkeellä tarkoitetaan vaikuttavaa ainetta tai valmistetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä tiettyä sairautta tai sen oiretta. Lää- kettä, jonka annosteluun, käsittelyyn ja säilytykseen liittyy turvallisuuden kannalta erityisiä riskejä tai väärinkäytön mahdollisuus, kutsutaan riskilääkkeeksi. Kokonaisuus, jolla varmiste- taan, että saatavilla on tehokkaista, turvallisia ja kohtuuhintaisia lääkkeitä, kutsutaan lääke- huolloksi. Lääkehuoltoon sisältyvät lääkkeiden hankinta, käyttökuntoon saattaminen, valmis- tus, varastointi ja toimittaminen sekä lääkeinformaation antaminen lääkkeitä käyttäville sosi- aali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille. (Inkinen ym. 2016, 99; 107.)
Lääkitysturvallisuudella eli lääkkeiden käyttöön liittyvillä turvallisuustekijöillä tarkoitetaan terveydenhuollossa toimivien yksiköiden ja organisaatioiden periaatteita ja toimintoja, joiden tarkoituksena on varmistaa lääkehoidon turvallisuus sekä suojata potilasta haitoilta. Lääkitys- turvallisuus käsittää sellaiset toimenpiteet, jotka on tehty lääkkeiden käyttöön liittyvien hait- tatapahtumien ehkäisemiseksi, välttämiseksi ja korjaamiseksi, ja joiden tavoitteena on tur- vata asianmukainen hoito. Lääkkeen farmakologisten ominaisuuksien ja vaikutusten tuntemi- nen ja arvioiminen, lääkkeen laadukas valmistusprosessi, valmisteen merkitseminen ja valmis- teeseen liittyvä informaatio, ovat osa lääketurvallisuutta. Lääkitysturvallisuus on osa laajem- paa potilasturvallisuuden kokonaisuutta ja sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden
omavalvontasuunnitelmaa. Velvoittamalla omavalvontaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja val- vontavirasto pyrkii edistämään potilas- ja asiakasturvallisuutta ja laaduntarkkailua. (Henriks- son 2015.)
Lääkevalmisteen turvallisuus eli lääketurvallisuus käsittää lääkevalmisteen farmakologiset ominaisuudet, laadukkaan valmistusprosessin, valmisteen merkitsemisen ja siihen liittyvän in- formaation. Lääkehoidon eri vaiheessa tapahtuvaa tilannetta, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa potilaalle, kutsutaan lääkityspoikkeamaksi. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi lääkkeen määräämisen, lääkkeen annostelun tai potilaalle antamisen vaiheessa. Lääkitys- poikkeamat ovat suurin yksittäinen terveydenhuollon potilasturvallisuuden vaarantava tekijä.
(Schepel & Kuitunen 2020.) Lääkepoikkeamista on yleisesti käytössä myös termi lääkitysvirhe, mutta poikkeamaa suositaan sen neutraalimman sävyn vuoksi. Suomessa myyntiin tulevat lää- keaineet ja -valmisteet tutkitaan perusteellisesti. Lääketurvallisuutta seurataan myös sen jäl- keen, kun valmiste on otettu käyttöön. Järjestelmällisen ennakkovalvonnan ja seurannan ta- voitteena on todentaa lääkkeiden haittoja suuremmat hyödyt. Lääkkeiden tehoa, haittoja ja hyötyjä tutkitaan valvotuissa olosuhteissa muutamalla tuhannella koehenkilöllä ennen lääk- keen myyntiluvan saamista. Myyntiin tulon jälkeen käyttäjämäärät moninkertaistuvat. Uusien lääkkeiden käyttäjistä osalla on yleensä sairauksia, joihin on käytössä myös muita lääkityksiä.
Näistä aiheutuvia yhteisvaikutuksia ei aina heti aluksi ole tiedossa tai niitä ei tunnisteta, jo- ten joistain mahdollisista haittavaikutuksista saadaan tietoa vasta sitten, kun lääkettä on käyttänyt isompi joukko. Tämän vuoksi lääketurvallisuuden seuranta, sekä haittavaikutuksista raportointi on ensisijaista myös myyntiluvan myöntämisen jälkeen. (Fimea 2021.)
Suomessa myyntiin tuleville käyttöön otettaville lääkeaineille täytyy hakea myyntilupaa tai rekisteröintiä. Luvan myynnille myöntää Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea tai Euroopan lääkevirasto (EMA). Lääkeyritys hakee myyntilupaa lääkkeille, jotka halutaan tuoda markkinoille. Fimea tarkistaa hakemuksen tiedoista lääkevalmisteen kelpoisuuden ja asetetut vaatimukset, kuten lääkeaineen tehon, turvallisuuden ja laadun. Fimea saattaa yksittäista- pauksissa myöntää erityisluvan hoidollisista syistä, vaikkei lääkkeellä ole myyntilupaa. Suo- messa lääkkeiden myynti on keskitetty apteekeille. (Fimea 2021.)
Haittavaikutukseksi kutsutaan tilaa, jossa potilaalle on aiheutunut joko tilapäinen tai pysyvä epäedullinen vaikutus lääkkeenkäytön seurauksena. Se on lääkehoidosta aiheutuva haitallinen ja useimmiten tahaton vaikutus, josta aiheutuu lääketieteellistä haittaa, hoidon pidentymistä tai lisääntyneitä hoitokustannuksia. Haitta voi ilmetä patologisena, psyykkisenä, emotionaali- sena tai sosiaalinen, ja sekundaarisesti myös taloudellisena. Haitat voivat olla joko lääkehoi- toa toteuttavien ammattihenkilöiden havaitsemia, tai potilaan tai hänen läheistensä todenta- mia. Konkreettisesti haitta voi ilmetä esimerkiksi yliherkkyytenä, lisä- tai jälkitautina, tai eri- laisina sivuvaikutuksina. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean rekisteriin koo- taan Suomessa havaitut ja ilmoitetut lääkkeiden ja rokotteiden haittavaikutukset.
Järjestelmän tarkoitus on löytää tunnistamattomat harvinaiset haittavaikutukset, joista ei ole tietoa lääkkeen myyntiintulon vaiheessa. Haittavaikutusilmoituksista koostuneesta arvok- kaasta tiedosta tehdään jatkuvia arvioita lääkkeen hyöty-haitta-tasapainosta. Haittavaiku- tusilmoituksen voi tehdä terveydenhuollon ammattilainen tai lääkkeen käyttäjä itse. Tiedot tallentuvat Fimean haittavaikutusrekisteriin, josta ne raportoidaan Euroopan lääkevirastolle ja myyntilupien haltijoille. Näin lisätään tietoa lääketurvallisuudesta. (Fimea 2020.)
3.7 Lääkehoidon oppaat
Tämän opinnäytetyön keskeisin lähde on Turvallinen lääkehoidon opas lääkehoitosuunnitel- man tekemiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Oppaassa on koottu yhteen lakien, asetusten sekä viranomaisohjeiden antamia suuntalinjoja lääkitysturvallisuudesta. Oppaassa on edellä mainittujen lisäksi pyritty nostamaan esille näyttöön ja tutkittuun tietoon perustuvia suosi- tuksia ja turvallisuuteen liittyviä käytänteitä. Vaikka opas pohjautuu lääkehoitoa sääteleviin lakeihin, asetuksiin tai viranomaismääräyksiin perustuviin normeihin, opas on kuitenkin suosi- tus. Siinä kuvataan vakiintuneita ja hyviä käytäntöjä. (Inkinen ym. 2016.)
Suunnitelmallinen ja järjestelmällinen lääkehoito ja sen kehittäminen perustuu ajantasaisiin hoitosuosituksiin, yhteisiin valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tavoitteisiin ja olemassa olevaan tutkimustietoon. Suomessa on kattavasti tarjolla luotettavaa tietoa lääkkeistä sekä laajasti käytössä sähköisiä tietokantoja tukemaan turvallista lääkehoitoa. Suomessa on kansainväli- sellä aspektilla tarkasteltuna vahva tutkimusperinne ja kehittämisprosessit lääkeinformaati- ossa. Sote-uudistuksen myötä lääkeinformaatio on noussut keskiöön, ja lääkeinformaatiotoi- minnan koordinointia varten on perustettu kansallinen lääkeinformaatioverkosto. (Hämeen- Anttila & Pohjanoksa-Mäntylä 2018, 3.) Oppaiden ja tietokantojen hyödyntäminen terveyden- huollon yksiköissä on ensisijaista. Kun hoidon kohteena oleva asiakas ei itse kykene huolehti- maan lääkehoidostaan, korostuu hoitoa toteuttavan yksikön ohjauksen ja neuvonnan merkitys.
Lääkehoito tulee järjestää siten, että se on turvallista ja toimivaa. Digitaalisten tietokantojen ja sähköisesti saatavilla olevien oppaiden käyttömahdollisuus helpottaa tiedon kulkua eri or- ganisaatioiden ja palveluntarjoajien välillä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tuotta- vien yksiköiden on laadittava omavalvontasuunnitelma, joka pitää sisällään lääkehoitosuunni- telman. Suunnitelma edesauttaa lääkehoidon hallintaa ja laaduntarkkailua. (Hämeen-Anttila 2021.)
3.8 Kansainvälinen näkökulma
Kansainvälisellä tasolla merkittävin lääkitysturvallisuutta ja lääkehoitoa ohjaava taho on Maa- ilman Terveysjärjestö World Health Organization (WHO). WHO:n alaisuudessa toimii World Al- liance on Patient Safety eli potilasturvallisuusallianssi. Allianssin toimenkuvana on korostaa
turvallisuuskulttuurin parantamista, ennakoida riskejä ja potilaan aseman muuttamista järjes- telmällisesti parempaan suuntaan. WHO on vuonna 2011 julkaissut oppaan potilasturvallisuu- den ohjauksen avuksi. (Hitonen 2013, 11.) WHO:lla on myös lääkehoidon toteuttamiseen oma
”viiden oikean lista” jonka avulla pyritään varmistamaan lääkehoidon turvallinen toteutumi- nen. WHO:n listalle kuuluvat tarkistettavat asiat ovat oikean annos, oikeaa lääke, oikea aika, oikea antoreitti sekä oikea potilas. (Super 2021.)
Euroopan unionin neuvoston vuonna 2006 laatima potilasturvallisuussuositus perustuu WHO:n potilasturvallisuusallianssin ja Euroopan neuvoston potilasturvallisuustyölle. Suosituksessa EU:n jäsenvaltioita neuvotaan nostamaan potilasturvallisuus terveyspolitiikan osaksi. Muita potilasturvallisuussuosituksessa käsiteltäviä asioita ovat haittatapahtumien raportointijärjes- telmät, terveydenhuollon henkilökunnan koulutus, erilaiset potilasindikaattorit, sekä kansal- listen strategioiden luominen potilasturvallisuuden edistämiseksi. (Hitonen 2013, 12.) Yhdysvalloissa vuonna 2000 julkaistu To Err Is Human: Building a Safer Health System–raportti oli potilasturvallisuusliikkeen kannalta merkittävä. Osittain tämän raportin ansiosta Yhdysval- tain kongressi eli lainsäädäntöelin ryhtyi rahoittamaan potilasturvallisuuden kehittämistä.
Terveysministeriön alainen The Agency for Healthcare Recearch and Quality (AHRQ) loi sairaa- loiden käyttöön sertifikaattijärjestelmän, jonka tarkoitus on potilasindikaattoreiden avulla määritellä kriteereihin perustuva pätevyys ja hoidon laatu sairaaloissa. Järjestelmällä pyri- tään hoitotuloksien parantamiseen, ja sairaaloiden tulee täyttää tietyt laaditut kriteerit. Laa- tua tarkastellaan potilasindikaattoreiden lisäksi kyselyillä ja tarkastuskäynnillä. Sertifioitujen sairaaloiden laaturaportit ovat julkisia. (Hitonen 2013, 13-14.)
Euroopassa erityisesti lääkitysturvallisuuden vaikuttava elin on Euroopan lääkevirasto (EMA).
EMA vastaa EU:n alueella lääkevalmisteiden valvonnasta, turvallisuusseurannasta ja tieteelli- sestä arvioinnista. Viraston vastuulle kuuluu lääkevalmisteiden myyntilupahakemuksien arvi- ointi, valmisteiden kehittämisen ja saatavuuden edistäminen, lääkeaineiden turvallisuuden valvominen ja tiedottaminen. Jos Euroopan lääkevirasto myöntää lääkeyrityksen lääkevalmis- teelle myyntiluvan, sitä saadaan myydä koko EU:n alueella. Virasto edistää uusien lääkkeiden valmistukseen liittyvää tutkimustyötä ja julkaisee riippumattomia ja puolueettomia suosituk- sia. (Euroopan Unioni 2020.)
3.9 Lääkehoidon toimintaperiaatteet
Lääkehoito kokonaisuutena muodostuu moniammatillisessa yhteistyössä yhdessä potilaan kanssa, se edellyttää hyvää lääkehoidon eri vaiheiden ja kokonaisuuksien hallintaa. Lääkkei- den ja lääkehoidon tavoite on ehkäistä ja parantaa eri sairauksia sekä niiden etenemistä. Oi- kein toteutettuna lääkehoito on tehokasta ja turvallista sekä taloudellista ja
tarkoituksenmukaista. Se on keskeinen osa sekä potilasturvallisuutta että sosiaali- ja tervey- denhuollon laatutyötä. Lääkehoidon toteutuminen perustuu lääkehoitosuunnitelmaan, joka on laadittu toiminta- tai työyksikössä. Suunnitelma kuvaa yksikön lääkehoidon kokonaisuutta, to- teutuksen suunnitelmaa, tapahtuneiden poikkeamien seurantaa ja raportointia. Turvallisen lääkehoidon opas ohjaa laadukkaan lääkehoidon periaatteiden toteuttamista ja selkeyttää lääkehoidon vastuualueita sekä osaamisvaatimuksia. Oppaassa määritellään vähimmäisvaati- mukset, joiden tulee täyttyä kaikissa yksiköissä, joissa lääkehoitoa toteutetaan. (Inkinen ym.
2016, 3.) Lääkehoito tulee perustua sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksikössä aina lää- kehoitosuunnitelmaan, joka on osa terveydenhuoltolain 8§:ssä säädettyä laatu- ja potilastur- vallisuussuunnitelma. Suunnitelmassa keskitytään lääketurvallisuuden kannalta kriittisin ja olennaisiin alueisiin. Suunnitelman vähimmäisvaatimukset on myös määritelty Lääkehoidon oppaassa. (Inkinen ym. 2016, 12.)
Turvallisen lääkehoidon toteutuminen on potilasturvallisuuden olennainen osa. Suunnitelmaa laatiessa tulee ottaa huomioon yksikössä hoidettavien potilaiden erityispiirteet ja käytössä olevat lääkkeet (Inkinen ym. 2015, 16.) Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean määräyksen mukaan riskit, jotka liittyvät lääkehoidon toteuttamiseen tulee kartoittaa ja nii- den välttämiseksi täytyy kehittää lääkehoidon turvallisuutta tukevia ratkaisuja, kuten esimer- kiksi perehtyminen ja koulutus tunnistamiseen ja käyttöön, sekä ohjeistukseen. Lääkehoidon toimintaperiaatteet ja lääkehoitosuunnitelman sisältö saattavat olla hyvinkin vaihtelevia riip- puen esimerkiksi yksikön toimintaympäristöstä, lääkehoidon vaativuustasosta ja henkilökun- nan koulutuksesta. (Koskinen, Ojala, Puirava, Salimäki 2012, 158.)
3.10 Lääkehoidon osaaminen
Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen tasoa suomessa on tutkittu. Tutkimuksessa haluttiin selvittää tiedonantajien teoria- ja lääkelaskutaitoja, lisäksi tiedonantajat tekivät itsearvioin- nin. Tutkimukseen koottiin määrällinen aineisto noin 2500 teoria- ja lääkelaskutenttien tulok- sista ja lähes 700 sairaanhoitajan tekemästä lääkehoidon osaamisen itsearvioinnista, sekä laa- dullinen aineisto noin 350 sairaanhoitajan käsityksistä verkko-oppimisesta ja lääkehoidon osaamisen varmistamisesta. (Sneck 2016, 5.) Keskeisten tutkimustulosten mukaan itsearvioin- nin perusteella sairaanhoitajat kokivat lääkehoitotaitonsa hyviksi, ja myös tenttitulokset tuki- vat tätä arviota: suurin osa tentin tehneistä sairaanhoitajista hallitsi lääkehoidon teoreettiset taidot vaatimusten mukaisesti. Pienelle osalle vastaajista lääkelaskut vaikuttivat tuottavan isoja haasteita. Verkkokurssille ja -tentteihin osallistuneet sairaanhoitajat arvioivat osaami- sensa lääkehoidossa paremmaksi kuin ne tiedonantajat, jotka eivät olleet osallistuneet vas- taaville kursseille. Tutkimuksen perusteella osaamisen varmistamisen prosessi parantaa sai- raanhoitajien kokemusta lääkehoidon osaamisensa tasosta. Tutkimukseen osallistuneiden sai- raanhoitajien vastauksista pääteltiin, että lääkehoidon osaamisen todentaminen ja varmista- minen lisäsi lääkehoidon osaamista ja tämän myötä potilasturvallisuutta. (Sneck 2016, 105.)
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiltä edellytetään lääkehoidon osaamista, jos työnkuvaan sisältyy tavalla tai toisella lääkehoitoa. Turvallisen lääkehoidon perusteet sisälty- vät toisen ja kolmannen asteen sosiaali- ja terveysalan tutkintojen opetussuunnitelmaan.
Koulujen on mahdollistettava ja varmennettava opiskelijoiden riittävä perustason osaaminen.
(Sulosaari, Erkko & Walta 2010, 4.) Osaaminen täydentyy koulutuksen jälkeen työkokemuksen myötä. Työnantajien velvollisuutena on tarjota täydennyskoulutusta vastaamaan senhetkisten työtehtävien vaatimuksia. Kaikilla sosiaali- terveydenhuollossa työskentelevillä ammattihenki- löillä on velvollisuus ylläpitää sekä kehittää ammattitaitoaan säännöllisellä täydennyskoulu- tuksella sekä perehtyä voimassa oleviin ammattitoimintaansa ohjaaviin säädöksiin ja määräyk- siin. Jokaisen työntekijän vastattava omalta osaltaan lääkelupansa voimassaolosta ja osaami- sen riittävyydestä. Lääkehoitoon koulutetut laillistetut terveydenhuollon ammattihenkilöt kantavat kokonaisvastuun lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon yksi- köissä, ja jokainen lääkehoitoa toteuttava tai siihen osallistuva kantaa vastuun omasta toi- minnastaan. Useissa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä, joissa työskentelee moniamma- tillisia työryhmiä, korostuu sairaanhoitajan rooli lääkehoidon turvallisen toteuttamisen koor- dinoijana. Yksiköissä lääkehoidon optimaalinen toteutuminen on useimmin sairaanhoitajan vastuulla, vaikkakin vastuu potilaan lääkehoidosta kokonaisuudesta on aina hoitavalla lääkä- rillä. (Sulosaari, Teuri, Soini, Pekonen, Ojanperä, Alanko, Juuti, Tuderman & Leppä 2013, 4.) Sairaanhoitajan ammatilliseen osaamiseen sisältyviä osa-alueita ovat terveyden edistäminen ja näyttään perustuvan hoitotyön toteuttaminen ja kliininen osaaminen, moniammatillinen yhteistyöosaaminen, arviointi- ja päätöksentekovalmiudet sekä kirjaamismenetelmien- ja jär- jestelmien hallinta. Lääkehoidon osaamisalueet voidaan luokitella teoreettiseen, kliiniseen ja arviointi- ja päätöksenteko-osaamiseen sekä näiden ymmärtämiseen kokonaisuutena. Sairaan- hoitaja tarvitsee vahvan teoriaosaamisen ja käytännön soveltamis- ja arviointikykyä pystyäk- seen toteuttamaan turvallista lääkehoitoa parhaalla mahdollisella tavalla. Sairaanhoitajan on aina huomioitava työssään myös eettinen ja juridinen näkökulma. (Saano & Taam-Ukkonen 2016, 13.) Sulosaari työryhmineen on julkaisussaan laatinut kattavan taulukon valmistuvan sairaanhoitajan lääkehoito-osaamisen vaatimuksista. Taulukko pitää sisällään kriteeristön, jossa on laajasti eritelty lääkehoidon eri osa-alueet ja niiden hallintaan asetetut tavoitteet.
(Sulosaari ym. 2010, 12-20.)
Useat käytännön lääkehoidon taidot, kuten lääkevalmisteiden käyttökuntoon saattaminen, an- nostelu ja antaminen, sekä potilaan ohjaus ja lääkehoidon vaikuttavuuden arviointi ja kirjaa- minen harjoitellaan opiskeluaikana työharjoittelupainotteisesti. Harjoittelupaikan merkitys ja vastuu korostuu opiskeluissa, sairaanhoitajaopinnoista noin kolmasosa koostuu käytännön työ- harjoittelusta. Opiskelijalle on työharjoittelujaksoilla ensiarvoisen tärkeää saada opetella lää- kehoidon käytännön toteuttamista kokeneen sairaanhoitajan valvonnassa. Kertyneen työkoke- muksen myötä käytännön taidot ja toimimisen varmuus ja kyky päätöksentekoon lisääntyvät.
Päätöksentekoa ohjaavat taito ajatella kriittisesti, kyky arvioida potilaan kliinistä tilaa ja
lääkehoidon tarvetta kokonaisvaltaisesti, sekä kyky tehdä tilannearviota ja reagoida muuttu- viin tilanteisiin. (Saano & Taam-Ukkonen 2016, 14.) Sairaanhoitajan tulee hallita monipuoli- sesti alueet, jotta turvallinen lääkehoito voidaan taata. Lääkehoidon osaamisen lisäksi on hal- littava asianmukainen potilasohjaus sekä kyettävä arvioimaan hoidon ja ohjauksen vaikutta- vuutta. Työtä ohjaavat voimassa olevat lait ja ohjeistukset. Sairaanhoitajalta vastaa omalta osaltaan luotettavan lääkehoidon asianmukaisesta suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioin- nista. (Sulosaari ym. 2013, 5.)
Lääkehoidon osaamisen varmistusmenetelmät sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä olisi tarkoituksenmukaista kohdentaa yksikön toiminnan kannalta kriittisiin ja olennaisiin lääkitys- turvallisuuden osa-alueisiin ja riskitekijöihin. Tämän vuoksi yksikön lääkehoitosuunnitelmaa ja lääkehoidon vastuunjakoa on hyvä tarkastella säännöllisesti ja henkilökunnan tai palveluku- vausten muuttuessa. Osaaminen on hyvä varmistaa myös tilanteissa, joissa esimerkiksi pitkään poissa ollut työntekijä palaa työhön. (Saano & Taam-Ukkonen 2016, 14.) Toimintayksikköjen henkilökunnalta edellytetään osaamisen päivittämistä ja kehittämistä tarpeen mukaan, jotta potilasturvallisuus voidaan taata. Työnantajan velvollisuus on kartoittaa ja arvioida toimin- tayksikön lääkehoidossa tarvittavaa osaamista ja henkilökunnan koulutustarpeita sekä osaami- sen ylläpito- ja kehittämismenetelmiä. Lisäksi on valvottava, että käytänteet ovat linjassa voimassa olevien säännösten ja suositusten kanssa. Laki velvoittaa, että yksiköissä huomioi- daan turvallisen toiminnan edellyttämä henkilöstön ja opiskelijoiden koulutus ja perehdyttä- minen. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 5§; Asetus terveydenhuollon henkilöstön täydennys- koulutuksesta 1194/2003, 3 §.)
Varmistaakseen henkilökunnan riittävän lääkehoidon osaamisen toimintayksiköillä tulisi olla täydennyskoulutussuunnitelma. Suunnitelman lisäksi työntekijöiden säännöllisissä kehityskes- kusteluissa olisi hyvä käydä läpi koulutustarpeet, joita tulee kehittää vastaamaan työtehtä- vien vaatimuksia. Näin menettelemällä voidaan vahvistaa henkilöstön tarvittavaa osaamista ja kehittää tarkoituksenmukaisia ohjeita ja olosuhteita potilasturvalliselle työskentelylle, sekä järjestää riittävää lisäkoulutusta. Nämä merkitään toimintayksikön omavalvonta- ja laa- dunhallintasuunnitelmaan. (Asetus terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta 1194/2003) Toimintayksikön omavalvontasuunnitelmaan on hyvä myös kirjata maininta lääke- hoitosuunnitelman olemassaolosta ja yksikön lääkehoitoa koskevista erityispiirteistä sekä ris- kitekijöistä, joihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sekä maininta lääkehoitosuunnitel- man viimeisimmästä päivitysajankohdasta. Päivityksessä mainitaan ne lääkehoidon osa-alu- eet, joihin uuden, pitkään poissaolleen tai määräaikaisen työntekijän sekä opiskelijan tulee erityisesti perehtyä. Perehtyminen tulisi pyrkiä todentamaan, esimerkiksi yksikön esimiehen varmistamana. (Inkinen ym. 2016, 31.)
Varsinaisessa lääkehoitosuunnitelmassa tulee olla määriteltynä lääkehoidon tehtävät ja osa- alueet, joihin eri ammattinimikkeillä toimivat henkilöt ovat koulutuksensa sisältyneiden
lääkehoidon osaamisen turvin päteviä. Opintojen antaman pätevyyden lisäksi lääkehoitoa to- teuttavalla sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöllä tulee olla myös lääkehoitoon oikeuttava lupa. Lääkelupa, joka oikeuttaa tekemään lääkehoitotyötä, sisältää sovitusta laajuudesta ja työn vaatimustasosta riippuen eri osa-alueet. Luvat hankitaan ja osaaminen todennetaan teo- ria- ja lääkelaskukokeilla ja käytännön osaamisen näytöillä. Luvat hankitaan yleisesti verkko- koulutuksena, jonka työnantaja kustantaa. Hyvä käytäntö lääkehoitoon oikeuttavien lääkelu- pien säilytyksestä toimintayksikössä on esimerkiksi lääkehoitosuunnitelman liitteenä, jossa ne ovat helposti nähtävissä ja todennettavissa. Yksikön lääkehoitosuunnitelmasta tulee käydä ilmi lääkehoitoon osaamisen varmistamisen käytänteet ja lupien voimassaolo. Yleisesti lääke- hoitolupa on voimassa viisi vuotta. (Inkinen ym. 2016, 32.) Luvat ovat toimipaikkakohtaisia, eli työpaikkaa vaihdettaessa luvat tulee suorittaa yleensä uudelleen. Joissain tapauksissa uusi työyksikkö saattaa hyväksyä aikaisemmat työyksikön myöntämät luvat, mikäli osaaminen kat- sotaan lupien laajuus ja tarkoituksenmukaisuus riittäväksi. (Valvira 2021.)
Lääkevalmisteisiin ja lääkehoidon toteutukseen liittyvä juridinen ja eettinen osaaminen edel- lyttää hoitoa ohjaavien lakien ja sisäistämistä ja noudattamista sekä ammattieettisen normis- ton ymmärtämistä. Eettisen osaamisen perusta pohjaa koulutukseen sisällytettyihin eettisen hoitotyön periaatteisiin, lainsäädäntöön ja eettisen aspektin huomioimiseen hoitotyön toteut- tamisessa. (Saano & Taam-Ukkonen 2016, 14.)
Lääkehoito on keskeisessä roolissa ja tärkeä osa potilasturvallisen hoitotyön kokonaisuutta.
Lääkehoitoa toteuttavat siihen koulutetut terveydenhuollon ammattihenkilöt. Tarvittaessa myös muuta henkilökuntaa voidaan kouluttaa lääkehoidon tehtäviin, esimerkiksi sosiaalialan koulutuksen saaneita ammattihenkilöitä, joiden työtehtäviin voi sisältyä lääkkeiden antamista potilaille. Lääkehoito edellyttää toteuttajaltaan riittävää osaamista ja perehtymistä. Yleisesti lääkehoidon koordinoinnista ja käytännön lääkehoitotyön järjestelyistä toimintayksiköissä vas- taavat sairaanhoitajat. Työnantajan on säännöllisesti varmistettava, että työntekijä hallitsee toimintayksikön tarpeita vastaavat työtehtävät. (Potilasturvallisuusasetus 341/2011, 1 §.)
3.11 Lääkepoikkeamat
Lääkepoikkeamalla tarkoitetaan tapahtumaa joka missä tahansa lääkehoidon vaiheessa voi johtaa potilaalle aiheutuvaan vaara- tai haittatapahtumaan. Lääkityspoikkeamista on yleisesti ollut käytössä lääkitysvirhe-termi, mutta poikkeamaa on pyritty vakiinnuttamaan käyttöön sen syyllistämättömämmän sävyn takia. Lääkepoikkeamat muodostavat tutkimuksen mukaan suu- rimman yksittäisen potilasturvallisuutta vaarantavan tekijän terveydenhuollossa. (Schepel &
Kuitunen 2020.) Ammattieettisesti tarkasteltuna lääkehoidossa on olemassa riski erehtyä, ja lääkepoikkeamilta tuskin koskaan voidaan kokonaan välttyä, ja ammatinharjoittajan on hy- väksyttävä, että poikkeamia tulee tapahtumaan. Avoimuutta, kehittämismyönteisyyttä ja
prosesseja tarvitaan, jotta poikkeamat voidaan mahdollisimman tehokkaasti ennaltaehkäistä.
Terveydenhuollossa potilaan lääkehoitoa toteuttaa yleensä useampi terveydenhuollon ammat- tilainen. Disinformaation ja tietokatkosten välttämiseksi huolellinen kirjaaminen on ensisi- jaista jokaisessa lääkehoidon vaiheessa. Kirjausten perusteella on myös helpompi todentaa sattuneet poikkeamat. Poikkeamatapausten ilmoittamiseen tarkoitetut vaaratapahtumien il- moittamisjärjestelmät ovat yleistyneet. Järjestelmät ovat tärkeitä työkaluja luottamukselli- sen ja syyttämättömän käytännön kannalta, ja ilmoitusten analysointi ja käsittely auttaa en- naltaehkäisemään vastaavia tapahtumia. Tunnetuin ilmoitusjärjestelmä lienee raportoin- tialusta HaiPro, joka on otettu käyttöön vuonna 2006. HaiPro-järjestelmän tarkoituksena on yhtenäistää haitta- ja vaaratapahtumien ilmoittamiskäytäntöjä terveydenhuollossa. Järjestel- mässä on pyritty huomioimaan niin potilasturvallisuuden lisäksi järjestelmää käyttävän henki- lökunnan työsuojelu. Järjestelmän luomisen tavoitteena oli integroida se osaksi terveyden- huollon olemassa olevia toimintajärjestelmiä. (Holmström 2012; Fimea 2007, 11.)
Merkittävää onnistuneessa ja turvallisessa lääkehoidossa on potilasohjauksella, eli asiakkaalle ja omaisille tiedotettavilla lääkehoidon huolelliseen ja suunnitelmalliseen toteutukseen liitty- villä asioilla. Poikkeamia saattaa syntyä heikon potilasohjauksen seurauksena. Karkeana esi- merkkinä lääkkeenottoa ei voi jättää lääkepurkin kyljessä olevan ohjeistuksenvaraan, jolloin lääkkeen tarkoituksenmukainen käyttäminen jää täysin asiakkaan omasta tulkinnasta kiinni.
(Walton 2016, 17.) Ohjatessa potilasta lääkkeenottoon kohdalla lääkepoikkeamia voidaan eh- käistä käymällä läpi asiakkaan lääkityksensä kohta kohdalta. Ohjauksessa tulee käydä läpi an- nostus, ottoajat sekä yleisimmät haitta- ja yhteisvaikutukset. Yksikössä toteutettavassa lääke- hoidossa on lääkkeenjaossa noudatettava erityistä huolellisuutta. Lääkkeidenjaossa tulee aina noudattaa kaksoistarkistusta, eli käydä jaetut lääkkeet läpi ainakin kahden eri lääkehoitoa tuntevan ammattilaisen toimesta. Jos lääkkeenjaon yhteydessä ilmenee epäselvyyksiä, mää- räykset ja annosmäärät tulee selvittää ennen lääkkeenantoa. Joissakin toimipaikoissa voi olla käytössä lääkinnän apuvälineitä, kuten infuusioautomaatti. Käyttäjän ollessa epävarma lait- teen käytöstä on pyydettävä apua käytännön tuntevalta henkilöltä, sattumanvaraisesti ei tule lähteä kokeilemaan laitteiden toimintaa. Toimintayksikön organisaation tasolla lääkepoik- keamia voidaan ehkäistä huolehtimalla työhyvinvoinnista, työvuorosuunnittelusta ja riittä- västä miehityksestä, ettei liiallisen kuormituksen ja tarkkaamattomuuden seurauksena synny riskitilanteita. Esimerkiksi lääkkeidenjako tulee järjestää aina aamuvuorossa, kaksoistarkis- tukseen varattava riittävästi henkilökuntaa, ja lääkkeidenjakoa varten oltava tarkoituksenmu- kaiset säilytys- ja jakamistilat. Lääkehoitoon liittyvissä kysymyksissä asioissa apteekki on var- teenotettava yhteistyökumppani. Kehittämismyönteisyydellä ja -prosessilla, avoimella työs- kentelykulttuurilla ja riittävällä resursoinnilla toimintayksiköllä on valmiudet toimia siten, että lääkehoitovirheet jäävät mahdollisimman vähäisiksi. (Walton 2016, 26–27.)
3.12 Vastuu asiakkaan lääkehoidosta
Kuten jo edelläkin todettua, lääkehoito on yksi keskeisimpiä hoitokeinoja terveydenhuollossa, ja siihen liittyy aina erilaisten riskien mahdollisuus. Päävastuu lääkehoidosta on lääkärillä.
Lääkäri päättää hoidon ja lääkityksen tarpeesta. Lääkärin määräysten mukaan lääkehoitoa to- teuttavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset erilaisissa toimintaympäristöissä, yhdessä po- tilaan ja mahdollisesti potilaan omaisten kanssa. Riippumatta yksikön toiminnasta ja palvelu- kuvauksesta, lääkehoito on aina terveydenhuollon toimintaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon yk- siköissä työnantaja on päätäntävastuussa yksiköiden työntekijöiden tehtävänjaosta. Työnan- tajan velvollisuus on huolehtia henkilökunnan riittävästä osaamisesta ja koulutuksesta sekä tarvittavasta lisä- ja täydennyskoulutuksesta. Työnantajan on varmistettava tarvittavat lupa- käytännöt. Lääkehoitolupakäytäntöjä on pyritty yhtenäistämään kaikkien instanssien saata- villa olevalla verkkokoulutuspaketilla. (Valvira 2021.) Työnantajan tulee myös muilla järjeste- lyillä vastata työntekijöiden tarvittavasta lääkehoidon osaamisesta ja lääkehoidon turvallisuu- desta potilaalle. Työnantajan on esimerkiksi huolehdittava, että kaikissa vuoroissa on riittä- västi lääkehoitoon koulutettua osaavaa henkilökuntaa ja asianmukaiset lääkkeiden säilytys- ja jakotilat. (Koskinen ym. 2012, 157.)
Turvallisen lääkehoidon oppaissa painotetaan lääkärin vastuuta lääkkeiden määräämisessä ja lääkehoidon kokonaisvastuukysymyksissä. Sairaanhoitajille (sekä kätilöille ja terveydenhoita- jille) on muutama vuosi sitten mahdollistettu tietyin edellytyksin rajattu oikeus lääkkeiden määräämiseen. Rajattu lääkkeenmääräämisoikeus vaatii lisäkoulutusta sekä määrättyä työko- kemusta. Lisäksi vaaditaan toimenkuvan määräyksen vastaavalta lääkäriltä. Sairaanhoitaja voi erillisluvalla jatkaa lääkemääräyksiä lääkärin tekemän diagnoosin perusteella, sekä määrätä lääkkeitä tietyissä tilanteissa ja sairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. (Valtioneuvosto 2019.)
Terveydenhuollon laillistetut ammattihenkilöt, kuten sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja, huo- lehtivat useimmiten lääkehoidon turvallisesti toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä potilasta hoitavan lääkärin määräysten ja työnantajan ohjeistuksen mu- kaan. Sairaanhoitajien koulutukseen kuuluu laaja lääkehoidon osaamisen hallinta. Koulutuk- sensa perusteella he voivat toteuttaa monipuolista lääkehoitoa. Koulutus antaa valmiudet tie- tyin rajoituksin lääkkeiden tilaamiseen, jakamiseen, antamiseen ja injektointiin ilman eril- listä lupaa. Nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt, kuten lähihoitaja, tarvitsevat yleensä erillisen luvan vastaaviin tehtäviin. Myös laillistettujen terveydenhuollon henkilöiden osaaminen tulee kuitenkin voida todentaa ja näyttää käytännössä säännöllisin väliajoin, joten yhtenäistä lupakäytäntöä tulee noudattaa toimintayksiköissä kaikkien ammattinimikkeiden osalta. (Valvira 2021.) Sairaanhoitajankoulutuksen käyneet työntekijät vastaavat useissa toi- mintayksiköiden lääkehoidon käytännön toteuttamisesta ja kantavat näin ollen huomattavan suurta vastuuta lääkehoitotyön potilasturvallisuudesta. Sairaanhoitajan vastuulla erilaisissa
yksiköissä on usein perustason lääkehoito, joka kokonaisuutena kattaa lääkehoidon osa-alueet lääketilauksista, lääkkeenjaosta ja -annosta sekä tehtäväjako näiden osalta. Lääkehoidon osaaminen ja toimivuuden vastaaminen sekä lääkehoidon toteuttamisen valvontaan ja lääke- hoidon tarpeen arviointi ja lääkehoitosuunnitelman päivittäminen ovat tavallisia työtehtäviä.
Sairaanhoitaja vastaa usein myös yhteistyöstä muiden hoitavien tahojen kanssa ja yhteydenpi- dosta omaisten kanssa. Perustasoa vaativampaan lääkehoidon toteuttamiseen sairaanhoitajat tarvitsevat koulutuksensa lisäksi erillisen kirjallisen luvan ja osaamisesta annetun näytön. Täl- laisia vaativia, erillistä lupaa vaativia toimenpiteitä ovat esimerkiksi rokotteiden antaminen, laskimonsisäinen neste- ja lääkehoito, keskuslaskimokatetrin asettaminen, sekä verensiirto- hoito. (Koskinen ym. 2012, 160.)
Sairaanhoitajilla on koulutuksen turvin saatu laaja teoriatieto, mutta koulutukseen nähden melko kapeat oikeudet koskien lääkehoitoon liittyvää päätöksentekoa. Lääkehoidon toteutta- misen turvallisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta lisäisi se, että sairaanhoitajat voisivat olla enemmän mukana päätöksenteossa, joka liittyy potilaan lääkitykseen. Sairaanhoitajilla sekä muulla hoitohenkilökunnalla on usein myös näkemystä lääkkeiden aiheuttamista haitta- ja yh- teisvaikutuksista. Esimerkiksi asumispalveluyksikössä työskentelevällä sairaanhoitajalla, joka tuntee potilaan pitkältä ajalta, on todennäköisesti laajempi käsitys asiakkaan tilasta, kuin päivystävällä lääkärillä, joka tapaa asiakkaan ainoastaan kiirevastaanotolla. (Nazarko 2017, 612.)
Eriksson, Korhonen, Meirasto ja Moisio ovat julkaisussaan määritelleet sairaanhoitajan amma- tillisen osaamisen vähimmäistavoitteet. Tavoitteet muodostuvat yhdeksästä osa-alueesta, joista yksi on kliinisen hoitotyön osaamisen tavoitealue. Kliinisen osaamisen tavoitteen mu- kaan hoitajan tulee osata itsenäisesti suunnitella sekä toteuttaa lääkehoitoa ja arvioida poti- laan lääkehoidon tarvetta. Lääkehoidon lisäksi sairaanhoitajan tulee vastata asiakkaan hoi- don tarpeisiin hoitotyön auttamismenetelmien ja näyttöön perustuvien käytäntöjen mukai- sesti. Sairaanhoitajan tulee osata arvioida potilaan hoidon tarvetta. Hoidon tarpeen arvioon on kehitetty erilaisia fysiologista ja kliinistä tilaa kuvaavia mittareita. Sairaanhoitajan tulee tuntea infektioiden torjunnan periaatteet. Sairaanhoitajan tulee osata soveltaa voimassa ole- via ravitsemussuosituksia työssään, sekä tukea ja hoitaa erilaisia potilasryhmiä. Sairaanhoitaja osaa ammatillisesti kohdata kriisitilanteissa olevia ihmisiä. (Eriksson ym. 2015, 39–41.) Kliinisen osaamisalueen lisäksi mainittakoon sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu- ja turvalli- suusosaamistavoitteet, koska turvallisuus on oleellinen osa sairaanhoitajan toteuttamaa lää- kehoitoa. Kyseisen tavoitealueen mukaan sairaanhoitajan tulee tuntea lait ja säädökset, jotka ohjaavat toimintayksiön turvallisuutta. Sairaanhoitajan tulee ymmärtää oman vastuunsa poti- lasturvallisuudesta asiakkaan hoidon kaikissa vaiheissa ja turvallisuutta tulee pyrkiä edistä- mään omalla toiminnalla. Sairaanhoitajan tulee osata arvioida omaa työnsä vaikuttavuutta ja hoitotyön laatua sekä omia kehittämiskohteita. Sairaanhoitajan tulee ohjata potilasta sekä
hänen omaisiaan hoidon vaiheissa potilasturvallisuutta edistäen. Lisäksi tulee ymmärtää tek- nologian hyödyntäminen, sekä muistaa vastuullisen kirjaamisen tärkeys ja tietoturvakäytän- teet. (Eriksson ym. 2015, 46–47.)
4 Toteutus
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Toiminnallinen opinnäyte työ on usein työelämätahon kanssa toteutettava kehittämishanke, jonka tavoitteena on tuottaa uusi tuote tai palvelu vastaamaan työelämätahon tarpeita pohjautuen tietoperustaan. (Opetusmi- nisteriö 2004, 32.) Tarkoituksena oli tuottaa työelämäkumppanin tarpeesta lähtevä kehittä- mistä vaativa kohde, eli laatia lääkehoitosuunnitelma yksikön käyttöön. Opinnäytetyö aloitet- tiin kuvaamalla tilaajayksikköä ja kokoamalla teoreettista viitekehystä. Työn menetelmäosuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Laadullinen tutkimusmenetelmä on validi silloin, kun halutaan selvittää ihmisten ajatuksia ja käsityksiä. Laadullisen tutkimuksen vaiheita ovat ai- neiston keruu ja analysointi. Haastattelu on yksi yleisimpiä laadullisen tutkimuksen aineiston- keruumenetelmistä. (Sarajärvi & Tuomi 2017, luku 2.4.) Työn alkuvaiheessa tehtiin kartoitus yksikön nykytilanteesta ja toiveista lääkehoidon toteuttamisen suhteen. Suunnitelmaa varten yksikössä toteutettiin alkukartoitus haastattelemalla yksikön työntekijöitä ja asiakkaita. Haas- tattelulla haluttiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Koetaanko suunnitelmallinen lääkehoito tarpeelliseksi?
2. Millaiseksi henkilökunta kokee lääkehoidon osaamisensa?
3. Millaisia riskejä yksikössä toteutettavaan lääkehoitoon liittyy?
Haastattelulla pyrittiin kartoittamaan henkilökunnan ajatuksia ja toiveita yksikössä toteutet- tavan lääkehoidon osalta, sekä kohtia, joihin lääkehoitosuunnitelmassa tulee kiinnittää eri- tyistä huomiota. Alkukartoitus toteutettiin ennalta suunnitellun haastattelurungon pohjalta.
Haastattelu on moneen tutkimukseen sopiva perusmenetelmä. Haastattelu tutkimuksen osana on vuorovaikutustilanne, joka on suunniteltu ennalta. (Metsämuuronen 2008, 39.) Haastatte- lua varten pyydettiin tutkimuslupaa Sininauhasäätiö-konsernin kehittämisjohtajalta sekä asu- misyksikön yksikönpäälliköltä.
Haastattelemalla yksikön työntekijöitä ja asiakkaita haluttiin vastauksia siihen, koetaanko suunnitelmallinen lääkehoito tarpeelliseksi, millaiseksi henkilökunta kokee lääkehoidon osaa- misensa ja millaisia riskejä yksikössä toteutettavaan lääkehoitoon liittyy. Haastattelulla pyrit- tiin kartoittamaan henkilökunnan ajatuksia ja toiveita yksikössä toteutettavan lääkehoidon osalta, sekä kohtia, joihin lääkehoitosuunnitelmassa tarvitsee kiinnittää erityistä huomiota.
Haastattelut analysoitiin aineistoa kuvaillen. Turvallisen lääkehoidon oppaassa määritellään
säädöspohjaan perustuvat vähimmäisasiat, jotka lääkehoitosuunnitelmasta tulee ilmetä. (Inki- nen ym. 2016, 12.). Haastattelurunko on muodostettu tätä ohjeistusta silmällä pitäen, sekä huomioiden kohderyhmän haavoittuvuus ja anonymiteetti.
4.1 Haastattelu aineistonkeruumenetelmänä
Haastattelu on aineistonkeruumenetelmänä varteenotettava silloin, kun halutaan tietää mitä henkilö ajattelee, ja halutaan saada tietoa jostakin tietystä aiheesta. Haastattelussa on pe- rinteisesti asetelma, jossa haastattelija esittää kysymykset ja merkitsee muistiin tiedonanta- jan vastaukset. Haastattelu on menetelmänä joustava ja ketterä: kysymyksiä on mahdollista toistaa ja väärinkäsityksiä voidaan oikaista ja kysymysten järjestystä voidaan muuttaa. (Sara- järvi & Tuomi 2017, luku 3.1.) Kirjassaan Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi Sarajärvi ja Tuomi luokittelevat haastattelutavat kolmeen eri luokkaan: lomakehaastatteluun, teemahaas- tatteluun ja syvähaastatteluun. Teemahaastattelussa on kantavat teemat ja näiden alla kai- kille haastateltaville esitettävät kysymykset. Kysymysten järjestystä voidaan muuttaa. Tee- mahaastattelu on sopiva sellaiseen tarkoitukseen, jossa on päätetty haluttavan tietoa juuri tietyistä asioista, eikä haastateltaville näin ollen haluta tai ole tarpeen antaa kovin paljon va- pauksia haastattelutilanteessa. (Eskola & Suoranta 2008, 86). Tutkimuksessa haastattelu on laajalti käytetty laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumuoto, joka joustavuutensa takia sopii monenlaisiin tutkimustarkoituksiin. Haastattelussa ollaan perinteisesti suorassa vuorovaiku- tuksessa tutkittavan kanssa. Haastattelussa haastatteleva osapuoli tulkitsee kuvaa haastatel- tavan ajatuksista, käsityksistä, kokemuksista ja tunteista. Tavallisin tapa tehdä haastattelu on toteuttaa se keskustelunomaisena yksilöhaastatteluna, joka tallennetaan. Haastattelu saa- daan usein sujumaan tällä tavalla nopeasti ja ilman katkoja. Teemahaastattelussa tutkimusky- symykset kohdennetaan tiettyihin aiheisiin, joista keskustellaan, haastattelun runko on en- nalta suunniteltu. Haastattelija aloittaa ja ohjaa haastattelua, ja saattaa joutua myös kan- nattelemaan haastateltavan motivaatiota. Haastateltavan on voitava luottaa siihen, ettei an- nettuja tietoja anneta ulkopuolisille ja ne käsitellään luottamuksellisesti. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 27.)
Teemahaastattelussa oleellista on, että yksityiskohtaisten kysymysten sijaan, se etenee tiet- tyjen teemojen varassa. Tässä opinnäytetyössä alkukartoitus tehtiin käyttämällä teemahaas- tattelua. Teemahaastattelun käyttö aineistonkeruumenetelmänä oli perusteltua, koska halut- tiin selvittää tiedonantajien ajatuksia liittyen yksikössä toteutettavaan lääkehoitoon ja siihen liittyviin toiveisiin. Tiedonantajia oli pienehkö joukko, ja haastattelut oli helppo toteuttaa normaalien ohjaustapaamisten ja työpäivien aikana. Haastattelun tuloksia ei ole tarkoitus yleistää, vaan käyttää kyseessä olevan yksikön lääkehoitosuunnitelman laatimisen apuväli- neenä. Tämä tutkimushaastattelu on puolistrukturoitu menetelmä, koska haastattelun teema- alueet ovat kaikille haastateltaville samat ja kysymykset ovat ennalta laadittuja, mutta vas- tausvaihtoehtoja ei ole annettu, eli haastatelluilta odotetaan avoimia vastauksia. Etukäteen
valitut teemat perustuvat tutkittavan asian viitekehykseen. (Sarajärvi & Tuomi 2017, luku 3.1.)
4.2 Haastattelun toteutus
Haastattelussa esitettyjä teemoja olivat lääkehoidon toteuttaminen, lääkehoitoon liittyvät riskit sekä lääkehoidon osaaminen. Haastattelussa käytettiin valmiiksi suunniteltua tarkoituk- seen sopivaa haastattelurunkoa. (Liite 1) Tarkoitukseen sopivuutta voi perustella sillä, että haastattelun tarkoituksena oli selvittää työntekijöiden ja asiakkaiden ajatuksia yksikössä to- teutettavaan lääkehoitoon liittyen, koska sitä ei ole aiemmin suunnitelmallisesti toteutettu.
Kysymyksillä saatiin suuntaa sille, millaisia asioita valmiin suunnitelman tulisi sisältää, että se toimisi tukena yksikön työntekijöille ja lisäisi potilasturvallisuutta yksikössä. Tuloksia on tar- koitus hyödyntää suunnitelman laatimisessa, ja haastatteluun osallistuneet olivat tästä tietoi- sia. Koska opinnäytetyön tavoitteena on potilasturvallisuuden lisääminen, on perusteltua huo- mioida suunnitelman laatimisessa myös asiakasnäkökulma. (Sarajärvi & Tuomi 2017, luku 3.1.) Kartoitusta varten haastateltiin neljää Vuorelan yksikön työntekijää, joista kaksi oli koulutuk- seltaan sosionomia ja kaksi lähihoitajaa. Jatkossa yksikössä työskentelee myös sairaanhoitaja, jonka työtehtäviin kuuluu yksikössä lääkehoidon kehittäminen. Edellisten lisäksi haastateltiin neljää asumispalveluyksikön asukasta. Asukasotannaksi valikoituneet henkilöt ovat jokainen kotoisin eri paikkakunnilta. Paikkakunta-aspekti haluttiin mukaan aineistoon, koska asiakkaan terveydenhuollon palvelut saattavat maantieteellisesti olla kymmenien kilometrien päässä.
Haastattelulla haluttiin selvittää, kokisiko asiakas hyötyvänsä lähilääkehoidosta. Työntekijöi- den haastattelut kestivät noin 15 minuuttia, ja ne toteutettiin muun työhön liittyvän keskus- telun lomassa yksilöhaastatteluna työaikana. Asukkaiden haastattelut toteutettiin tavan- omaisten ohjaustapaamisten yhteydessä, josta haastattelun osuus oli noin 10 minuuttia. Kai- kilta haastateltavilta oli haastattelua ja keskustelun nauhoitusta varten suullinen lupa.
Keskusteluiden nauhoittaminen sujuvoitti huomattavasti haastatteluiden purkua. Tallennettu aineisto kirjoitettiin nahoituksista tekstiksi ja päätelmät haastattelun tuloksista tehtiin suo- raan tallennetusta aineistosta, puhtaaksikirjoitusta ei tehty. Toinen vaihtoehto olisi ollut tekstin litterointi, eli haastattelun puhtaaksi kirjoittaminen ja analysointi sitä kautta. Päätel- mien tekemisen suoraan aineistosta koettiin juuri tämän haastattelun purkamisessa tarkoituk- senmukaisemmaksi, koska haastateltavien määrä oli pieni ja haastattelut olivat lyhyehköjä.
Purettuun aineistoon tulee perehtyä huolellisesti, jotta tuloksia voidaan analysoivasti ku- vailla. Kuvailemisessa pyritään kartoittamaan henkilöiden, tapahtumien tai kohteiden ominai- suuksia. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 138.)
4.3 Aineiston analysointi
Aineistoa analysoitiin tulkitsemalla tiedonantajien vastauksia. Analysoitava data, eli nauhoite- tut vastaukset kirjoitettiin auki sellaisenaan. Aukikirjoitetuista vastauksista pelkistettiin eli karsittiin pois tutkittavan asian kannalta epäolennaiset seikat, kuten asiakkaiden kanssa oh- jaustapaamisella läpikäydyt kuulumiset, mitkä eivät kuulu haastatteluun. Auki kirjoitetut vas- taukset ryhmiteltiin haastattelun teemojen mukaan koskemaan lääkehoitoon liittyvää osaa- mista, riskejä ja tarpeellisuutta, sekä asiakkaiden toiveita. Analysoidessa tiedonkerääjän tu- lisi pyrkiä ymmärtämään tiedonantajien omaa näkökulmaa. (Sarajärvi & Tuomi 2017, luku 4.4.3.)
4.4 Haastattelun tulokset
Ohjaajien toiveet ja odotukset lääkehoidon toteuttamisesta Vuorelassa vaihtelivat jonkin ver- ran. Osa työntekijöistä käsitti lääkehoidon toteuttamisena vain lääkkeiden annon asiakkaille, kun osalla työntekijöistä oli käsitys lääkehoidon toteuttamisesta laajempana kokonaisuutena.
Kaikilla työntekijät kokivat, että heillä on puutteelliset tiedot siitä, miten lääkehoitoa toteu- tettaisiin. Lääkehoidon kirjaamisen tarpeellisuus ja tarkkuus nousi selkeästi esiin. Tärkeäksi koettiin, että yksikön potilastietojärjestelmässä olisi selkeästi lääkehoitoon liittyvät otsikoin- nit.
Ohjaajat kokevat Vuorelan lääkehoidon riskien liittyvän asiakkaiden päihdekäyttäytymiseen ja valvontaan. Myös lääkkeiden väärinkäyttö ja eteenpäin myyminen asiakkaiden keskuudessa nousi esiin haastatteluissa. Vuorelassa on ollut tilanteita, joissa asukkailla on todennettu ole- van laittomien päihteiden käyttöä. Työntekijöiden keskuudessa toivottiin yhtenevästi ohjeis- tusta näihin riskitilanteisiin. Lääkehoidosta kirjaaminen nousi esiin myös riskien pohdinnan yh- teydessä. Tarvitaan selkeä toimintaohje ja otsikointi, jonka mukaan lääkehoidon toteutumi- nen kirjataan.
Vaaratapahtuman sattuessa ja tällaisessa tilanteessa toimimiseen liittyen ohjaajat nimesivät yhteydenoton esimieheen, lääkepoikkeaman huolellisen kirjaamisen, sekä mahdolliset yhtey- denotot myrkytyskeskukseen ja asiakkaan omaan terveyskeskukseen. Ohjaajilla ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa numeroista tai esimerkiksi siitä, voiko esim. myrkytyskeskukseen soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Tällaisiin tilanteisiin kaivattiin erittäin selkeää ohjeis- tusta. Vuorelan ohjaajista puolella on lääkehoidon koulutusta. Myös toimivien säilytystilojen suunnittelu ja järjestäminen koettiin edellytyksenä toimivalle ja turvalliselle lääkehoidolle sekä riskien ennaltaehkäisyyn.
Kaikki työntekijät kokivat, että heidän lääkehoidon osaamisensa on vähäistä, tai osaamista ei ole tullut ylläpidettyä viime aikoina. Yksikössä lääkehoito on kuitenkin ollut toistaiseksi vä- häistä ja rajoittunut lähinnä annosjakelulääkkeiden hakuun apteekista. Kaikki työntekijät
toivovat huolellista lääkehoitoon perehdyttämistä sekä mahdollisesti lääkehoitoon liittyvää koulutusta. Kukaan työntekijä ei kokenut, että lääkehoito huolellisesti ohjeistettuna ja vas- tuuhenkilön ohjaamana merkittävästi lisäisi työkuormitusta tai muuttaisi omaa työnkuvaa.
Työntekijöistä yksi toivoi, ettei Vuorelassa toteutettaisi lääkehoitoa lainkaan, huolta aiheutti- vat mahdolliset riskitekijät. Muut työntekijät suhtautuivat neutraalisti lääkehoidon toteutta- miseen yksikössä.
Asiakkaiden vastaukset heille esitettyihin kysymyksiin lääkehoidon toteuttamisesta Vuorelassa olivat melkoisen yhteneviä. Kaikki vastanneet toivoivat, että omalla kohdalla lääkehoitoa olisi mahdollista toteuttaa ja valvoa omassa asumisyksikössä. Asukkaat kokivat, että ”lähihoito”
lääkeasioissa tukisi heidän hyvinvointiaan ja helpottaisi terveydenhuollon asiointia. Nykyinen tuki ja ohjaus henkilökunnan toimesta lääkkeiden osalta koettiin vaihtelevana. Kaikki kuiten- kin kokivat saaneensa apua, tai ainakin neuvontaa ja ohjausta siihen, mihin tulisi olla yhtey- dessä omaan lääkitykseen liittyvissä asioissa. Kaikki haastatellut asukkaat ajattelivat myös, että valvotun lääkehoidon mahdollisuudesta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Esille nousi kuitenkin toive lääkehoitoon suostumisen vapaaehtoisuudesta ja itsemääräämisoikeudesta.
Riskitekijöiksi nimettiin lääkkeiden oton unohtaminen ilta-aikaan, kun henkilökuntaa ei yksi- kössä paikalla. Myös asukkaiden, mm. omien naapureiden päihdekäyttäytyminen ja siihen liit- tyvät riskit nousivat niin ikään haastatteluun vastanneiden asukkaiden pohdinnassa esiin.
4.5 Lääkehoitosuunnitelman laatiminen
Opinnäytetyön tilaaja on Sininauhan Oy:n Vuorelan asumispalveluyksikkö. Tällä hetkellä Vuo- relassa työskentelee vakituisessa työsuhteessa viisi sosiaali- ja terveysalan ammattilaista.
Vuorelassa ei tähän asti ole toteutettu lääkehoitoa, joten lääkehoitosuunnitelmaa ei ole tä- hänastisessa toiminnassa tarvittu. Jotta asiakkaiden ja sopimuskuntien tarpeisiin voitaisiin jatkossa vastata entistä kattavammin ja jotta lääkehoito olisi turvallista ja suunnitelmallista, tulee yksikössä olla ajantasainen lääkehoitosuunnitelma. Kaikkien työntekijöiden tulee nou- dattaa ajantasaista suunnitelmaa lääkehoitoa toteuttaessaan. Suunnitelma laadittiin silmällä pitäen tulevia kuntien päihde- ja mielenterveyspalveluiden kilpailutuksia, jolloin lääkehoito- suunnitelmaa voidaan tarvittaessa muokata vastaamaan kasvavaa palveluasumisen tarvetta, ja soveltaa myös muiden konsernin yksiköiden käyttöön.
Lääkehoitosuunnitelma perustuu terveydenhuoltolain kahdeksannen pykälän potilasturvalli- suusasetukseen. Asetuksen mukaan terveydenhuollon yksikön on laadittava suunnitelma poti- lasturvallisuuden täytäntöönpanosta turvallisen ja asianmukaisen hoidon toteutumiseksi. Lää- kehoitosuunnitelma on osa tätä kokonaisuutta, eli suunnitelman laatiminen on sosiaalihuollol- lisia asumispalveluita tuottavan yksikön lakisääteinen velvollisuus. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 8 §.)
