Mie-sie-murretta vai nykyaikaista suomea? Joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisiä asenteita ja käsityksiä

(1)

MIE-SIE-MURRETTA VAI NYKYAIKAISTA SUOMEA?

Joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisiä asenteita ja käsityksiä

Erika Sulkava Itä-Suomen yliopisto Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Elokuu 2018

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta

Filosofinen tiedekunta Osasto

Humanistinen osasto Tekijä

Erika Sulkava Työn nimi

Mie-sie-murretta vai nykyaikaista suomea? Joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisiä asenteita ja käsityksiä

Pääaine Työn laji Päivämäärä

Sivumäärä

Suomen kieli Pro gradu -tutkielma x 23.8.2019 96 s. + 8 liitesivua

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä

Tutkielmassa kartoitetaan joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisiä asenteita ja käsityksiä. Tutkielma jakau- tuu kolmeen osa-alueeseen: Joensuussa puhuttu murre, suomen yleiskieli ja muualla Suomessa puhutut murteet.

Joensuussa puhuttua murretta tarkastellaan analysoimalla joensuulaisten nuorten käsityksiä heidän omasta murteestaan ja mittaamalla heidän asenteitaan Joensuun murretta kohtaan Osgoodin asteikon avulla. Myös yleiskieleen kohdistuvia asenteita tutkitaan Osgoodin asteikon avulla. Nuorten asennoitumista muualla Suomessa puhuttaviin murteisiin tarkastellaan kahden ääninäytteen avulla. Toisessa ääninäytteessä puhutaan vahvaa lounaismurretta, toisessa lähes yleispuhekielistä hämäläismurretta. Tutkimuksessa selvitetään myös asenteisiin vaikuttavia taustateki- jöitä ja kouluopetuksen vaikutusta nuorten kielellisiin asenteisiin. Tutkimus sijoittuu kansanlingvistiikan kentälle.

Tutkielman aineisto on kerätty joensuulaisista yläkouluista syksyllä 2018 ja keväällä 2019. Aineisto on kerätty kahdessa osassa. Ensimmäinen kysely toteutettiin ennen, kuin nuoret olivat opiskelleet äidinkielen tunneilla suomen murteita, ja toinen kysely opetusjakson jälkeen. Aineistonkeruussa on käytetty kirjallisia kyselylomakkeita, ja lopullinen aineisto koostuu 124 yhdeksäsluokkalaisen vastauksista. Aineistoa analysoidaan sekä kvalitatiivisilla että kvan- titatiivisilla menetelmillä. Taustamuuttujien vaikutusta nuorten kielellisiin asenteisiin tarkastellaan Khiin neliö - testillä.

Joensuulaisten nuorten kielellinen itsetunto on erittäin hyvä. Yhdeksäsluokkalaiset asennoituvat Joensuussa puhuttuun murteeseen erittäin myönteisesti. Suurin osa vastaajista puhuu mielestään Joensuun murretta tai Pohjois-Kar- jalan murretta. Positiivisimmin murteeseen suhtautuvat koko elämänsä Joensuussa asuneet vastaajat, ja negatiivisim- min kouluikäisinä Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet nuoret.

Yleiskieleen nuoret suhtautuvat kielteisemmin kuin Joensuussa puhuttuun murteeseen. Yleiskieleen suhtautuvat positiivisimmin ne vastaajat, joilla on tuttavia useilla eri paikkakunnilla ympäri Suomea.

Lounaismurteiseen ääninäytteeseen vastaajat asennoituvat hyvin negatiivisesti, hämäläismurteiseen näytteeseen taas positiivisesti. Lounaismurteinen näyte koetaan maalaiseksi ja kovaksi ja puhujaa luonnehditaan esimerkiksi amisjampaksi. Hämäläismurteinen näyte paikannetaan Etelä-Suomeen. Vastaajat pitävät näytteen murretta kevyenä ja normaalina. Tytöt suhtautuvat poikia myönteisemmin hämäläismurteiseen näytteeseen. Pojat taas asennoituvat tyttöjä positiivisemmin lounaismurteiseen näytteeseen.

Kouluopetus vaikuttaa vastaajien kielellisiin asenteisiin pääasiassa negatiivisesti. Yleiskieli koettiin opetuksen jäl- keen paremmin nykyaikaan sopivaksi, mutta muuten nuorten asenteet pysyivät ennallaan tai muuttuivat kieltei- semmiksi.

Avainsanat

kansanlingvistiikka, kielelliset asenteet, murteet, Khiin neliö -testi

(3)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Faculty

Philosophical Faculty School

School of Humanities Author

Erika Sulkava Title

Mie-sie-murretta vai nykyaikaista suomea? Joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisiä asenteita ja käsityksiä Main subject Level Date

Number of pages

Finnish Language Pro gradu -tutkielma x 23.8.2019 96 + 8 pages of appendixes

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract

This thesis analyzes the language attitudes of ninth-grade-students living in Joensuu. The discussion is divided into three parts: The first examines the dialect spoken in Joensuu. This is done by analyzing the participants' conceptions of how they perceive their own dialect and by measuring their attitudes towards the Savonian dialect spoken in Joensuu using the Osgood scale. The second part investigates what type of attitudes the participants have towards the standard language. This is also done using the Osgood scale. The third analyzes how the participants perceive spoken dialects that are unfamiliar to them using two audio samples. In the first sample, the speaker speaks in a strong Southwestern dialect and in the second the speaker speaks in a levelled Tavastian dialect that is quite close to colloquial Finnish. This thesis also examines what social variables affect the participants' language attitudes and also aims to find out how teaching affects the participants' language attitudes. The thesis is part of the field of folk linguistics.

The material used in this thesis was collected from Lower Secondary Schools in Joensuu during the Autumn of 2018 and the Spring of 2019. The material was collected in two parts. The first poll was done before the participants had received dialect education in school and the second poll was done after. The material was collected in written forms and the final material consist of the answers of 124 participants. The data collected is analyzed with both qualitative and quantitative methods, while the effects of the social variables is studied using the chi-square test.

The participants had high linguistic security and expressed very little linguistic insecurity. Participants had very positive attitudes towards the Joensuu dialect. Most of the informants spoke in Joensuun murre ("Joensuu dialect") or Pohjois-Karjalan murre ("North Karelia dialect") in their own opinions. The attitudes were the most positive amongst those participants that had lived their whole lives in Joensuu. The participants that had moved around North Karelia had the most negative attitudes.

Standard Finnish was less well received by the participants than the Joensuu dialect. Those participants, who had a lot of acquaintances around Finland, were more positive towards the standard Finnish language variety.

The Southwestern dialect audio sample received very low evaluations from the participants, whilst the the Tavastian dialect sample received very high evaluations. Southwestern dialect was seen as maalainen ("rural") and kova ("strong"). The speaker was described as an amisjamppa, ("vocational school student"). The participants thought the speaker of the Tavastian dialect to be from the Southern Finland. The participants perceived the Tavastian dialect sample to be kevyt ("light") and normaali ("normal"). Boys were more positive towards the Southwestern dialect sample and girls were more positive towards the Tavastian dialect sample.

Overall, dialect education had a negative effect on the participants language attitudes. The only exception was standard Finnish. Standard Finnish was perceived better fitting to the modern world after the dialect education. All the other language attitudes of the participants either stayed the same or became more negative.

Keywords

folk linguistics, language attitudes, dialects, chi-square test

(4)

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ... 1

2 TEORIATAUSTA ... 3

2.1 Kansanlingvistiikka teoreettisena kehyksenä ... 3

2.2 Aiempi kansanlingvistinen tutkimus ... 4

2.3. Tutkielmassa käytettävät termit ... 7

2.4 Pohjois-Karjalan murre... 9

3 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 10

3.1 Aineiston kerääminen ja käsittely ... 10

3.2 Ääninäytteet ... 11

3.3 Osgoodin asteikko ... 14

3.4 Likertin asteikko ja avoimet kysymykset ... 17

3.5 Tilastollinen analyysi ja taustamuuttujat ... 18

4 NUORTEN KÄSITYKSIÄ OMASTA MURTEESTA ... 21

4.1 Joensuun murretta puhuvat ... 21

4.2 Murteettomat ja muita murteita puhuvat ... 28

4.3 Murrekäsitysten ja asuinhistorian suhteesta ... 29

5 ASENTEET JOENSUUN MURRETTA KOHTAAN ... 32

5.1 Yleiskatsaus vastauksiin ... 32

5.2 Vastaajan murteen vaikutus asenteisiin ... 35

5.3 Asuinhistorian vaikutus asenteisiin ... 38

5.4 Tuttavapiirin vaikutus asenteisiin ... 42

5.5 Murteen mieltäminen maalaiseksi tai kaupunkilaiseksi ... 44

5.6 Asenteiden muutos opetusjakson jälkeen ... 47

5.7 Kokoava katsaus ... 49

6 ASENTEET YLEISKIELTÄ KOHTAAN ... 51

6.1 Yleiskatsaus vastauksiin ... 51

(5)

6.4 Joensuun murteeseen ja yleiskieleen asennoitumisen suhteesta ... 57

6.6 Kokoava katsaus ... 60

7 ASENTEET LOUNAISMURTEISTA NÄYTETTÄ KOHTAAN ... 63

7.1 Näytteen paikantaminen ... 63

7.2 Yleiskatsaus asenteisiin ... 66

7.5 Sukupuolen vaikutus asenteisiin ... 71

8 ASENTEET HÄMÄLÄISMURTEISTA NÄYTETTÄ KOHTAAN ... 76

8.1 Näytteen paikantaminen ... 76

8.2 Yleiskatsaus asenteisiin ... 80

8.5 Sukupuolen vaikutus asenteisiin ... 84

9 LOPUKSI ... 89

LÄHTEET ... 94 LIITTEET

(6)

1 1 JOHDANTO

Pro gradu -tutkielmassani pyrin luomaan yleiskatsauksen joensuulaisten yhdeksäsluokkalaisten kielellisiin asenteisiin ja niihin vaikuttaviin taustatekijöihin. Millaisena nuoret näkevät oman puhetapansa? Miten he asennoituvat kotikaupunkinsa murteeseen ja yleiskieleen? Millaisia asenteita heillä on kuultuja murteita kohtaan? Tavoitteenani on myös löytää nuorten asenteita selittäviä taustatekijöitä ja tarkastella kouluopetuksen vaikutusta vastaajien asenteisiin.

Tutkielmani rakentuu kolmen osa-alueen varaan: Joensuussa puhuttu murre, suomen yleiskieli ja muualla Suomessa puhutut murteet. Tarkoituksenani on piirtää yleiskuva joensuulaisten nuorten asennoitumisesta näihin kielimuotoihin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat:

1. Millaisia käsityksiä nuorilla on omasta puhetavastaan?

2. Millaisia asenteita nuorilla on Joensuussa puhuttua murretta kohtaan?

3. Millaisia asenteita nuorilla on suomen yleiskieltä kohtaan?

4. Miten nuoret asennoituvat kuultuun murteeseen? Pystyvätkö nuoret paikantamaan ää- ninäytteistä lounaismurteen ja hämäläismurteen?

5. Miten vastaajien asuinhistoria, tuttavapiiri ja sukupuoli vaikuttavat kielellisiin asenteisiin?

6. Muuttuvatko nuorten kielelliset asenteet koulun kielitietousopetuksen jälkeen?

Tutkimuskysymykset 1 ja 2 käsittelevät tutkielmani ensimmäistä mielenkiinnon kohdetta, Jo- ensuussa puhuttua murretta. Luvussa 4 tarkastelen, millaisia käsityksiä joensuulaisnuorilla on omasta puhetavastaan. Millä nimellä he kutsuvat omaa murrettaan? Puhuvatko he edes mieles- tään murretta? Toiseen tutkimuskysymykseen keskityn luvussa 5. Kolmas tutkimuskysymys tarkastelee tutkielmani toista mielenkiinnon kohdetta: vastaajien asennoitumista suomen yleiskieleen. Nuorten yleiskieleen kohdistuvia asenteita tarkastelen luvussa 6. Neljäs tutkimuskysymys luotaa katseen tutkielman kolmanteen osa-alueeseen, Joensuun ulkopuolella puhuttuihin murteisiin. Kuultujen murteiden paikantamista ja niihin asennoitumista käsittelevät tutkielman luvut 7 ja 8.

Viides tutkimuskysymys limittyy tutkielmani kaikkiin kolmeen osa-alueeseen. Pyrki- myksenäni on saada selville, onko vastaajien asuinhistorialla, tuttavapiirillä tai sukupuolella vaikutusta heidän asenteisiinsa Joensuussa puhuttua murretta, suomen yleiskieltä tai vieraita murteita kohtaan. Tätä tutkimuskysymystä pohdin siis luvuissa 5–8, ja hienoisesti sivuan aihetta jo luvussa 4 tarkastellessani nuorten käsityksiä heidän omasta murteestaan.

Kuudes tutkimuskysymys on myös laaja, läpi tutkielman mukana kulkeva teema. Perus- koulun yhdeksännellä luokalla suomalaisissa yläkouluissa tutustutaan Suomen kielitilantee-

(7)

2

seen, kielten sukulaisuussuhteisiin, suomen sukukieliin ja suomen kielen vaihteluun ja vaihei- siin (OPS 2014: 292). Kielen vaihtelu, suomen sukukielet ja kielen historia ovat olennainen osa peruskoulussa opetettavaa kielitietoutta. Aluemurteisiin tutustuminen tukee parhaimmillaan oppilaiden oman kielellisen identiteetin rakentumista ja kehitystä. Perusopetuksen opetussuun- nitelman perusteet (2014: 289) asettaa suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärän yhdeksi eri- tyiseksi tehtäväksi tukea oppilaiden kielitietoisuuden ja kielellisen identiteetin rakentumista.

Yksi oppiaineen tavoitteista on auttaa oppilasta "tiedostumaan omasta kielellisestä ja kulttuuri- sesta identiteetistään" (OPS 2014: 291). Olen kerännyt tutkielmani aineiston kahdessa osassa.

Ensimmäisen osan keräsin ennen kuin oppilaat olivat äidinkielen tunneilla tutustuneet suomen murteisiin ja kirjakielen historiaan ja toisen tämän kielitietousjakson jälkeen. Tutkielmassani tarkastelen, muuttuvatko nuorten kielelliset asenteet tämän kielitietoisuusopetuksen jälkeen.

Suomessa äidinkielen opetuksen vaikutuksia murreasenteisiin on tutkittu hyvin vähän, joten yksi tutkielmani tavoitteista on täyttää tätä tutkimuksellista aukkoa.

(8)

3 2 TEORIATAUSTA

2.1 Kansanlingvistiikka teoreettisena kehyksenä

Perinteisesti kielitieteessä on keskitytty tutkimaan tiukasti itse kieltä – kielenkäyttäjien mieli- piteitä ja havaintoja ei ole pidetty kielitieteellisen tutkimuksen kannalta oleellisina asioina.

Nancy A. Niedzielski ja Dennis R. Preston (2003: 1) kuvailevat kielitieteessä vallinneen pitkään me vastaan ne -tyyppisen ajattelun. Kielentutkijat ovat sivuuttaneet ei-kielitieteilijöiden mieli- piteet kielestä hassuina väärinymmärryksinä, eikä niitä ole katsottu tarpeelliseksi tutkia (mp.).

Jo 1960-luvulla Henry Hoenigswald (1966: 20) ehdotti, että kielitieteilijöiden tulisi kiinnostua paitsi itse kielestä, myös maallikoiden mielipiteistä ja asenteista kieltä kohtaan. Maallikoiden kielikäsitysten ja kielellisten asenteiden tutkimus on kuitenkin lisääntynyt vasta viime vuosi- kymmeninä. Kielentutkijat ovat oivaltaneet, että myös ei-kielitieteilijöiden kielikäsitykset ovat arvokasta tietoa tutkijoille, ja tästä oivalluksesta on lähtenyt kehittymään kansanlingvistii- kaksi kutsuttu tutkimussuuntaus (Palander 2011: 11). Kansanlingvistiikan tutkimuskentälle si- joittuu myös oma tutkielmani.

Kansanlingvistiikka on siis kielitieteen tutkimussuuntaus, joka tarkastelee maallikoiden käsityksiä kielestä (Mielikäinen & Palander 2014: 11). Tutkimussuuntauksen taustalla vaikuttavat sosiolingvistiikan ja dialektologian tutkimusperinteet (Palander 2011: 11). Sosiolingvis- tiikka on 1960-luvulla noussut kielentutkimuksen ala, joka tarkastelee puhuttua kieltä ja sen vaihtelua (Nuolijärvi 2000: 16). Sosiolingvistiikassa mielenkiinnon kohteena ovat toki olleet myös maallikoiden kielellisten valintojen taustalla vaikuttavat asenteet, mutta tutkimuskohteena on kuitenkin ollut kieli (Vaattovaara 2009: 26). Kansanlingvistiikassa tutkimusasetelma on viety pidemmälle: oleellisia eivät ole vain kielenkäyttäjien käsitykset ja asenteet kielellisten valintojen taustalla, vaan maallikoiden kielikäsitykset ja havainnot itsessään ovat tärkeitä tut- kimuskohteita ja niitä itsessään voidaan tutkia.

Toinen kansanlingvistiikan taustalla vaikuttava tutkimussuuntaus on dialektologia. Dia- lektologian eli murteentutkimuksen tutkimuskohteena on kielen alueellinen variaatio (Kurki 2005: 11). Vaikka dialektologiassa on pääasiassa keskitytty murteiden tutkimukseen, myös kie- lenkäyttäjien käsityksiä murteista on tarkasteltu. Dialektologit ovat tutkineet varsinkin maallikoiden havaitsemia murrerajoja. Hollannissa kartoitettiin maallikoiden murrekäsityksiä ensim- mäistä kertaa jo 1880-luvulla (Goeman 1999: 138–139). Aihepiirin tutkimusta vietiin eteenpäin 1930-luvulla Hollannissa kysymällä maallikoita, millä alueilla ihmiset puhuivat samalla tai suunnilleen samalla murteella kuin he itse ja missä eri murteella (Rensink 1999: 3). Vastausten

(9)

4

perusteella tutkijat yrittivät piirtää karttoja, joissa näkyisivät maallikoiden havaitsemat murre- rajat (mp.). Rensink (mp.) mainitsee, että maallikoilta kysyttiin sekä missä puhutaan eri tavalla että missä puhutaan samalla tavalla kuin he itse puhuvat, kun taas Antonius Weijnen (1999:

132) tekee selväksi, että hänen mielestään maallikoilta tulisi kysyä, missä puhutaan samalla tavalla kuin he itse puhuvat. Weijnenin (mp.) mukaan kysymys Missä puhutaan eri tavalla ei tuota tuloksia. Hollannin lisäksi uraauurtavaa tutkimustyötä maallikoiden murrekäsitysten parissa tehtiin Japanissa 1950-luvulla (Grootaers 1999: 115). Japanissa Yoshio Mase (1999: 72) käytti Weijnenin tapaan kysymystä missä puhutaan samalla tavalla, kun taas Willem Grootaers tiedusteli informanteilta, missä puhutaan eri tavalla (Weijnen 1999: 132). Varhaisten Hollan- nissa ja Japanissa tehtyjen tutkimusten voidaan katsoa olevan ensimmäisiä kansandialektolo- gisia tutkimuksia (Vaattovaara 2009: 27).

Kansanlingvistiikka kaiken kaikkiaan on saanut alkunsa kansandialektologiasta. Kansan- dialektologisen tutkimuksen ytimessä ovat maallikkojen mielipiteet murteista. Mitä ei-kielitie- teilijät sanovat kielen variaatiosta? Missä, miksi ja minkä takia variaatiota heidän mielestään esiintyy? (Preston 1999: xxv.) Kansanlingvistinen tutkimus on sittemmin laajentunut tarkastelemaan myös laajemmin maallikoiden kielellisiä käsityksiä ja asenteita, ja kansandialektologia voidaan nykyisin katsoa kansanlingvistiikan alalajiksi (Vaattovaara 2009: 27). Nykymuotoinen kansanlingvistiikka syntyi Yhdysvalloissa 1980-luvulla, erityisesti Dennis R. Prestonin työn ansiosta (Palander 2011: 12). Siirryttäessä 2000-luvulle tutkimussuuntaus on saanut yhä enem- män jalansijaa kielitieteilijöiden parissa. Suomessa ensimmäisen eksplisiittisesti kansanling- vistisen artikkelin julkaisivat Aila Mielikäinen ja Marjatta Palander vuonna 2002 (Vaattovaara 2009: 27). Tämän jälkeen Suomessa on tehty runsaasti kansanlingvistista tutkimusta. Esittelen näitä tutkimuksia tarkemmin luvussa 2.2.

Omassa tutkimuksessani tarkastelen pääosin nuorten asenteita murteita kohtaan ja heidän käsityksiään murteista. Tältä osin tutkimukseni on siis kansandialektologista. Kiinnitän kuitenkin huomiota myös nuorten asenteisiin suomen yleiskieltä kohtaan. Tällöin tutkimukseni ei ole tarkkaan rajattua kansandialektologista tutkimusta, vaan kuuluu laajempaan kansanlingvisti- seen tutkimuskenttään.

2.2 Aiempi kansanlingvistinen tutkimus

Maallikoiden kielellisiä käsityksiä ja mielipiteitä kielestä on kansanlingvistiikassa tutkittu runsaasti. Vaikka kansanlingvistiikka on Suomessa saanut laajemmin jalansijaa vasta 2000-luvulla, on fennistiikassa ilmestynyt maallikoiden kielellisiä asenteita ja käsityksiä kartoittavia tutki-

(10)

5

muksia jo aiemmin varsinkin sosiolingvistisen kielentutkimuksen piirissä. 1970-luvulla toteu- tetun Nykysuomalaisen puhekielen murros -hankkeen yhtenä tutkimuskohteena olivat maallikoiden kielelliset asenteet (ks. Mielikäinen 1981), ja sysmäläisten nuorten käsityksiä omasta murteestaan tarkasteltiin jo 1980-luvulla (Palander 1982).

Suomessa kansanlingvistinen tutkimus on paljolti painottunut nuorten ja nuorten aikuisten kielellisten käsitysten tutkimiseen. Ensimmäinen fennistiikan alalla ilmestynyt kansanlingvistinen väitöskirja, Johanna Vaattovaaran Meän tapa puhua. Tornionlaakso pellolaisnuorten subjektiivisena paikkana ja murrealueena (2009), kartoitti juuri tornionlaaksolaisten lukiolais- ten alueellista ja kielellistä identiteettiä, kielikäsityksiä ja kielellisiä asenteita. Tornionlaakso- laisnuorilla kielellinen itsetunto on Vaattovaaran (2009: 101–102) tutkimuksen mukaan hyvä, ja erityisen vahva kielellinen itsetunto on vahvasti kotiseutuunsa samaistuvilla nuorilla.

Suomessa maallikoiden on todettu havaitsevan murrerajoja melko tarkasti. Palander (2011) on tarkastellut 20–30-vuotiaiden itä- ja eteläsuomalaisten nuorten murreasenteita ja mie- likuvia murteista. Tutkimuksessa vastaajia pyydettiin merkitsemään kartalle suomen murrealu- eet, nimeämään alueet ja kuvailemaan merkitsemiään murteita (mts. 24–25). Nuoret tunnistivat murrerajoja melko tarkastikin, ja tutkimus antaa näyttöä siitä, että maallikoiden käyttämät ylei- simmät murteiden nimitykset – kuten Savon murre, Pohjanmaan murre ja Hämeen murre – ovat melko vakiintuneita (mts. 149–150, 165–167).

Nuorten kielikäsityksiä ja kielellisiä asenteita on tarkasteltu myös fennistiikan alan opin- näytetöissä hyvin laajalti ja erilaisilla menetelmillä. Murrenäytteiden paikantamisen on havaittu olevan melko vaikeaa maallikoille (Tamminen 2017). Laura Mikkola on pro gradussaan (2011) todennut helsinkiläislukiolaisten suhtautuvan murteisiin pääosin myönteisesti. Toisenlaisiakin tutkimustuloksia löytyy: helsinkiläisten nuorten on huomattu suhtautuvan murteisiin myös kielteisesti (esim. Palander 2007: 40). Oululaisnuorten taas on havaittu suhtautuvan varauksella tai jopa lievästi negatiivisesti pääkaupunkiseudun puhekieleen (Manninen 2015). Eteläpohjalais- ten maalla asuvien lukiolaisten asenteet Etelä-Pohjanmaan murretta kohtaan ovat Juha Kiikan (2012: 67) mukaan positiivisempia kuin Seinäjoen kaupungissa asuvien lukiolaisten. Joensuu- laisten lukiolaisten on havaittu vähättelevän oman puheensa murteellisuutta – nuoret siis todel- lisuudessa puhuvat murteellisemmin kuin uskovat puhuvansa (Alpia 2005:115).

Salla Ojan tutkielmassa (2011: 65–66) eteläsavolaiset nuoret kuvailivat omaa murrettaan pääosin positiivisesti. Ojan tutkimuksessa merkittävää on informanttien ikä: tutkimuksen vastaajat olivat kahdeksasluokkalaisia eli noin 14-vuotiaita, ja he pystyivät jo erittelemään omaa murrettaan ja sen piirteitä melko tarkasti. Suomessa maallikoiden murretietoisuuden on katsottu heräävän erityisesti vasta nuoren siirtyessä opiskelemaan, armeijaan tai työelämään eli silloin,

(11)

6

kun he saavat enemmän kontakteja eri alueiden murteita puhuviin ihmisiin (Palander & Nup- ponen 2005: 15). Myös walesilaisten 14-vuotiaiden nuorten on huomattu tunnistavan ääninäyt- teillä kuulemiaan murteita huomattavasti heikommin kuin aikuisten (Williams ym. 1999: 349–

351). Ojan tutkimuksen perusteella jo melko nuoret vastaajat pystyvät kuitenkin tarkastelemaan omaa murrettaan tarkasti. Nuoria informantteja on tarkastellut myös Laura Pursiainen pro gradu -työssään (2013). Pursiaisen tutkielmassa kuudesluokkalaiset joutsenolaiset pystyivät havaitse- maan oman murteensa piirteitä jonkin verran ja nimeämään joitain vieraita murteita, useimmiten savolaismurteita ja Helsingin puhekielen. Vieraita murteita kuudesluokkalaiset kuvailivat pääasiassa kielteisesti, ainoastaan Helsingin puhekieli sai vastaajilta myös myönteisiä kuvailuja (mts. 51–52). Oululaisten yhdeksäsluokkalaisten on huomattu pitävän kirjakieltä parempana ja oikeampana kielimuotona kuin puhekieltä (Lieslehto 2017: 85). Oululaisille yhdeksäsluokka- laisille kirjakieli näyttäytyy laajana käsitteenä: kirjakieli voi olla sekä puhuttua että kirjoitettua, virallista kieltä (mts. 86).

Vaikka maallikoiden käsityksiä kielestä ja kielellisiä asenteita on tarkasteltu fennistiikassa melko laajalti, ei kouluopetuksen vaikutusta nuorten asenteisiin ole tutkittu kovinkaan paljoa. Laura Ijas (2019: 47–48) sivuaa yläkoulun ja ammattikoulun oppilaiden asenteita mur- reopetukseen pro gradu -tutkielmassaan. Ijaksen tutkielmassa pääpaino on äidinkielen opetta- jien murreasenteissa, suhtautumisessa murteen käyttöön opetuspuheessa ja ajatuksissa murteiden opettamisesta. Tutkielmassa haastatelluista opettajista yksi ammattikoulun opettaja arvioi murteiden opiskelun olevan oppilaille epämiellyttävää, yläkoulun opettajat taas uskovat murteiden opiskelun olevan oppilaille mieluisaa (mp.). Nuorten omia mielipiteitä Ijas ei tarkastele.

Muualla maailmassa kouluopetuksen vaikutuksia maallikoiden kielellisiin asenteisiin on kar- toitettu enemmänkin. Esimerkiksi Ashley Murphy (2012) on tutkinut murre- ja kielitietoisuusopetuksen vaikutuksia yhdysvaltalaisten yliopisto-opiskelijoiden murreasenteisiin ja ha- vainnut, että kielitietoisuuden opettaminen teki opiskelijoista selvästi suvaitsevaisempia ja avoimempia muita murteita ja kielimuotoja kohtaan. Kielitietoisuusopetus sai myös 13–14- vuotiaat yhdysvaltalaisnuoret suhtautumaan englannin eri murteisiin myönteisemmin (Reaser 2006). Suomessa tutkimusta kouluopetuksen vaikutusta murrekäsityksiin tai -asenteisiin ei juu- rikaan ole tehty. Suomessa – ja suurelta osin myös englanninkielisessä maailmassa – kansanlingvistinen tutkimus on myös keskittynyt paljolti lukioikäisten tai nuorten aikuisten käsitysten ja asenteiden tutkimiseen. Omassa tutkimuksessani informantit ovat nuorempia kuin useim- missa muissa tutkimuksissa. Tutkimukseni tuo uutta tietoa nuorten pohjoiskarjalaisten asenteista ja käsityksistä murteita ja suomen kieltä kohtaan.

(12)

7 2.3. Tutkielmassa käytettävät termit

Tutkielmassani käytän sanaa maallikko kuvaamaan henkilöä, joka ei ole saanut kielitieteellistä koulutusta. Maallikko on vakiintunut kielitieteen termi, jolla ei tieteellisessä kielenkäytössä ole arvottavaa merkitystä. Rinnakkaistermejä ovat ei-kielitieteilijä ja ei-lingvisti, englanniksi non- linguist. Koska nämä termit ovat kuitenkin melko kömpelöitä käyttää, pitäydyn itse pääosin maallikossa. Englanniksi käytetään myös termejä naive speaker (naiivi kielenpuhuja) ja folk linguist (kansanlingvisti). Kuten Mielikäinen ja Palander (2014: 11) kirjoittavat, nämä termit eivät kuitenkaan ole käyttökelpoisia suomenkielisessä tutkimuksessa. Naiiviin kielenpuhujaan liittyy hyvin vahva arvottava sävy ja kansanlingvisti on Suomessa jo vakiintunut kansanling- vistiikan tutkijan nimitykseksi. (Mp.)

Tutkielmani keskeisiin termeihin kuuluu myös asenne. Asennetutkimusta on tehty jonkin verran sosiolingvistiikan puolella, ja kielitieteilijöiden määritelmät asenteista pohjautuvat paljolti sosiologiseen ja sosiaalipsykologiseen asennetutkimukseen (Mielikäinen & Palander 2002:

86). Sosiaalipsykologiassa asenne hahmotetaan koostuvan kolmesta osasta: 1) kognitiivisesta eli tiedollisesta kompotentista, 2) evaluoivasta komponentista ja 3) konatiivisesta eli toiminnal- lisesta komponentista. Kognitiivinen komponentti kuvaa tietoa asenteen kohteesta – esimerkiksi informanttien käsityksiä murrerajoista tai -piirteistä. Evaluoivalla komponentilla kuvataan tunnevaltaista asennoitumista asenteen kohteeseen – vaikkapa sitä, mitkä murteet ovat maallikoiden mielestä ärsyttäviä. Konatiivinen komponentti taas tarkastelee käyttäytymistä ja sen muutoksia. Tästä käy esimerkiksi tiettyjen murrepiirteiden väistyminen, koska kielenpuhujat pitävät niitä "juntteina". (Asenteen kolmiosaisesta rakenteesta ks. Mielikäinen & Palander 2002: 88 ja siinä mainitut lähteet.)

Tässä tutkielmassa tarkastelen asenteen kolmiosaisesta rakenteesta pääasiassa kahta en- simmäistä osaa eli kognitiivista ja evaluoivaa komponenttia. Tutkimuksen pääpaino on evalu- oivassa komponentissa: millaisia tunnevaltaisia asenteita joensuulaisilla nuorilla on murteisiin ja yleiskieleen. Sivuan tutkimuksellani kuitenkin myös kognitiivista komponenttia: tarkastelen, miten nuoret paikantavat ääninäytteillä kuultuja murteita. Asenteiden konatiiviseen eli toimin- nalliseen komponenttiin en tutkimuksellani ota kantaa. Omassa tutkimuksessani tarkastelen esimerkiksi sitä, puhuvatko Joensuun murteeseen myönteisesti suhtautuvat nuoret omasta mieles- tään murteellisemmin kuin muut informantit. Informanttien todelliseen kielenkäyttöön en kuitenkaan paneudu, eikä se tämän tutkimuksen kaltaisella aineistolla ole mahdollistakaan. Laa- jemmalla tutkimusasetelmalla tämänkin osan tarkasteleminen olisi mahdollista. Esimerkiksi haastattelujen avulla kerätystä aineistosta voisi tarkastella myös asenteiden vaikutusta infor-

(13)

8

manttien todelliseen kielenkäyttöön – esimerkiksi sitä, puhuvatko Joensuussa puhuttuun murteeseen myönteisesti suhtautuvat nuoret murteellisemmin kuin murteeseen kielteisemmin suhtautuvat. Tämän tyyppistä tutkimusta informanttien kielellisistä asenteista ja todellisesta kie- lenkäytöstä on tehnyt esimerkiksi Johanna Alpia pro gradussaan (2005). En kuitenkaan katso tämän olevan tarkoituksenmukaista oman tutkimukseni kannalta.

Tutkielmassani puhun kielellisistä asenteista. Englanninkielisen termin language attitude mukaisesti suomenkielisessäkin tutkimuskirjallisuudessa on välillä käytetty suoraa käännöslainaa kieliasenne. Kielellinen asenne on näistä kahdesta kuitenkin ollut fennistiikassa pidempään ja yleisemmin käytössä. Se on myös paremmin perusteltavissa kuin käännöslaina kieliasenne: Suomen kielen perussanakirja määrittelee kielellisen tarkoittavan 'kieltä koskeva'.

(Mielikäinen & Palander 2002: 86.)

Kiinnitän tutkielmassani huomiota myös vastaajien kielelliseen itsetuntoon. William La- bov (1966) ja hänen jälkeensä useat muut tutkijat (ks. esim. Owens & Baker 1984; Evans 2002) ovat tarkastelleet murteenpuhujien kielellistä itsetuntoa ja havainneet toisten murteiden puhu- jilla kielellisen itsetunnon olevan parempi kuin toisilla. Labov (1966) käyttää termiä linguistic insecurity. Termillä viitataan kielenpuhujan tunteeseen, että hänen käyttämänsä variantti tai varieteetti on jollain tavalla huonompi tai alempiarvoisempi kuin muut kielimuodot – kielen- puhujalla on siis negatiivisia asenteita omaa kielimuotoaan kohtaan (Meyerhoff 2018: 192).

Samaan ilmiöön on kielentutkimuksessa viitattu myös esimerkiksi ilmauksilla linguistic secu- rity ja linguistic self-confidence, joilla siis kuvataan puhujan vahvaa kielellistä itsetuntoa (ks.

esim. Niedzielski & Preston 2003: 66, 99). Suomenkielisessä kirjallisuudessa puhutaan yleensä heikosta tai vahvasta kielellisestä itsetunnosta (ks. esim. Mielikäinen & Palander 2002: 101;

Vaattovaara 2005; Palander 2007: 49; Vaattovaara 2009).

Tarkastelen myös joensuulaisten nuorten asenteita yleiskieltä kohtaa. Termi yleiskieli kattaa sekä puhutun että kirjoitetun normitetun suomen kielen – siis kielen, jonka äänne- ja muotorakenne noudattaa yleisesti sovittuja kielenhuollon normeja (Lappalainen 2004: 23; Ikola 1972: 19; Hurtta 1999: 61). Arkikielessä yleiskielen synonyymina on usein kirjakieli (Ikola 1972: 16), ja joskus fennistiikassakin on kirjakieltä pidetty yleiskielen synonyymina (esim. Sa- deniemi 1964: 16). Kyselylomakkeella tiedustelenkin nuorten mielipiteitä suomen yleiskie- lestä/kirjakielestä, koska uskon termin kirjakieli olevan yhdeksäsluokkalaisille mahdollisesti tutumpi kuin yleiskielen. Joissain kohdin tutkielmaa puhun myös yleispuhekielestä. Yleispu- hekielellä tarkoitetaan vapaamuotoista, normittamatonta kieltä, joka ei ole leimallisesti mille- kään alueelle tyypillistä (Palander 2005: 21).

(14)

9 2.4 Pohjois-Karjalan murre

Tutkielmani yksi keskeisistä tavoitteista on valottaa joensuulaisten nuorten asennoitumista Jo- ensuussa puhuttuun murteeseen. Joensuussa puhuttu Pohjois-Karjalan murre on suurimmalle osalle tutkimukseni informanteista heidän oma murteensa. Pohjois-Karjalan murre kuuluu suomen murrejaossa itämurteisiin. Se sijoitetaan savolaismurteisiin, tarkemmin itäisiin savolaismurteisiin (Turunen 1959: 5; Mielikäinen 1991: 6–7). Itäiset savolaismurteet tunnetaan myös nimellä Pohjois-Karjalan murteet (Itkonen 1989: 342). Ennen 1500-lukua nykyisen Pohjois- Karjalan alueella puhuttiin karjalan kieltä, Käkisalmen Karjalan murretta. Käkisalmen lääni eli entinen Novgorodin Karjala siirtyi Stolbovan rauhassa 1617 Venäjältä Ruotsille. Jo 1500-luvulla, ja varsinkin 1600-luvun aikana, alueelle asettui savolaisia. (Leskinen 1964: 112.) Poh- jois-Karjalan murre on syntynyt alueella puhutun karjalan kielen sulautuessa alueelle muutta- neiden savolaisten murteeseen (Turunen 1956: 11–12; 26–27).

Pohjois-Karjalan murteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: pohjois-, keski- ja eteläosien murteisiin (Turunen 1959: 5–6; Forsberg 1988: 13–14). Joensuussa puhuttu murre kuuluu keskiosien murteisiin yhdessä Ilomantsin, Kontiolahden, Polvijärven, Outokummun ja Liperin murteiden kanssa. Forsberg (mp.) mainitsee keskiosien murteisiin kuuluvan myös Enossa, Py- häselässä, Kiihtelysvaaralla ja Tuupovaaralla puhuttavat murteet. Kyseiset kunnat on sittemmin liitetty osaksi Joensuuta. Pohjoisryhmään kuuluvat Valtimo, Nurmes, Lieksa ja Juuka. Etelä- ryhmän muodostavat Tohmajärvi, Rääkkylä ja Kitee sekä sittemmin Kiteeseen liitetty Kesälahti ja Tohmajärveen liitetty Värtsilä (mts. 14–15). Palander ja Kontkanen (2010: 135) ovat kuitenkin esittäneet, että tulevaisuudessa murteiden yhä tasoittuessa Pohjois-Karjalan jakaminen kolmeen murreryhmään ei välttämättä ole enää mielekästä. Sallamaari Kyllönen-Sara-aho (2017:

33) on myös huomauttanut, että alueen asukkaiden kieleen saattaa vaikuttaa myös Joensuun asema. Joensuu on maakunnan ainoa suuri kaupunki ja suuri osa pohjoiskarjalaisista asuu Jo- ensuun seudulla (mp.). Tämä on olennainen huomio myös oman tutkimukseni kannalta: Joen- suun asema alueen keskuskaupunkina ja ainoana suurena kaupunkina saattaa vaikuttaa alueen nuorten mielipiteisiin kaupungissa puhuttua kieltä ja heidän omaa murrettaan kohtaan.

Kysymyslomakkeella olen käyttänyt ilmaisua Joensuun murre tiedustellessani vastaajien mielipiteitä Joensuussa puhutusta Pohjois-Karjalan murteesta. Termivalinta ei ole kovin onnis- tunut, ja termin ongelmallisuutta pohdin luvussa 4.1.

(15)

10 3 AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkielmani aineisto koostuu joensuulaisen yhdeksäsluokkalaisen vastauksista, jotka olen ke- rännyt kirjallisella kyselylomakkeella (liitteet 1 ja 2). Luvussa 3.1 esittelen aineiston keräämistä ja käsittelyä. Luvuissa 3.2–3.4 kerron yksityiskohtaisemmin kyselylomakkeesta aineistonke- ruumenetelmänä. Luku 3.2 keskittyy käyttämieni ääninäytteiden esittelyyn, luvussa 3.3 kerron Osgoodin asteikosta eli semanttisesta erottelusta ja luku 3.4 esittelee käyttämäni Likertin asteikon ja avoimet kysymykset. Luvussa 3.5 esittelen aineiston analyysissa käyttämäni tilastol- liset menetelmät.

3.1 Aineiston kerääminen ja käsittely

Kansanlingvistisissä tutkimuksissa aineistoa on kerätty useilla erilaisilla menetelmillä, sekä haastattelemalla että kirjallisilla tehtävillä ja kyselylomakkeilla (kansanlingvistiikan menetel- mistä laajemmin ks. Mielikäinen & Palander 2014: 21–25). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää nuorten käsityksiä kielestä ja kielellisiä asenteita sekä löytää näihin asenteisiin ja käsityksiin vaikuttavia taustamuuttujia. Lisäksi kiinnitän huomiota kouluopetuksen vaikutuk- seen näihin asenteisiin ja käsityksiin. Tähän tarkoitukseen katson kirjallisen kyselylomakkeen olevan tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Kirjallisella lomakkeella pystyn keräämään kvantita- tiivista tietoa vastaajien asenteista, vertaamaan ensimmäisen ja toisen kyselyn vastauksia toisiinsa ja tekemään tilastollista analyysia vastauksista. Kirjallisella lomakkeella pystyn myös tavoittamaan suuremman joukon vastaajia ja analysoimaan suuremman määrän vastauksia kuin haastatteluilla.

Tutkielman aineisto on kerätty kolmesta eri koulusta. Aineistonkeruun olen toteuttanut kahdessa osassa. Ensimmäisen aineistonkeruukierroksen olen tehnyt alkusyksystä 2018, ennen kuin nuoret olivat aloittaneet kielitietousjakson opiskelun. Toisen testin tein loppusyksystä 2018 ja keväällä 2019, kun nuoret olivat opiskelleet suomen murteita äidinkielen tunneilla.

Sekä ensimmäiseen että toiseen kyselyyn vastasi 127 nuorta. Näistä vastaajista 19 vastasi vain ensimmäiseen kyselyyn ja toiset 19 vastasi vain toiseen kyselyyn. Kolmen nuoren vastaukset olen jättänyt lopullisesta analyysista pois – näissä kolmessa tapauksessa vastaaja ei selvästikään ollut aivan tosissaan kyselyn täyttämisen kanssa, enkä siksi katso voivani hyödyntää kyseisiä vastauksia tutkimuksessa. Lopullinen aineistoni koostuu siis 124 joensuulaisen nuoren vastauksista.

(16)

11

Luvuissa 4–8 esittelen nuorten kielellisiä asenteita ja käsityksiä, joita heillä on ennen koulun kielitietousopetusta. Lukujen 4–8 aineistona olen siis käyttänyt ensimmäisen aineistonkeruukierroksen tuloksia eli 124 joensuulaisen nuoren vastauksia. Jossain poikkeustapauksissa olen saattanut jo näiden lukujen analyysissa huomioida toisen aineistonkeruukierroksen tulokset tai yksittäisen vastaajan vastaukset toiselta kierrokselta. Tällöin olen aina erikseen mainin- nut käytetyn esimerkin olevan toiselta aineistonkeruukierrokselta.

Ennen aineiston keräämistä hain tutkimukselleni tutkimusluvan Joensuun kaupungilta.

Tutkimusluvan saatuani otin yhteyttä joensuulaisiin yläkouluihin ja pyysin luvan tutkimukselle jokaisen koulun rehtorilta. Lopullisen päätöksen tutkimukseen osallistumisesta teki kunkin luo- kan äidinkielen opettaja, ja viime kädessä toki jokainen oppilas päätti itse osallistumisestaan tutkimukseen. Nuorten vanhempia on informoitu tutkimuksesta ja heille on annettu tutkijan yhteystiedot mahdollisia kysymyksiä varten. Kyselytilanteessa olen pyrkinyt korostamaan nuo- rille, ettei kyselyssä ole oikeita tai vääriä vastauksia, vaan lomakkeella todella kysytään nuorten omia mielipiteitä. Yksi luokka vastasi kyselyyn ranskan tunnilla, muut kyselyt toteutettiin äi- dinkielen tuntien aikana. Ennen varsinaista aineistonkeruuta toteutin pilottitutkimuksen, jossa pyysin kolmea 20-vuotiasta nuorta vastaamaan kyselyyn.

Kysely on toteutettu paperisella lomakkeella, josta olen siirtänyt vastaukset Exceliin. Tut- kimuslomakkeella olen kysynyt nuorten etunimen, ja jos luokassa on ollut useita samannimisiä oppilaita, myös sukunimen ensimmäisen kirjaimen, jotta pystyn yhdistämään ensimmäisen ja toisen aineistonkeruukierroksen vastaukset toisiinsa. Siirtäessäni vastaukset Exceliin olen kor- vannut vastaajien nimet numeroilla. Paperisia kyselylomakkeita säilytän lukitussa laatikossa ja tietokone, jolla Excel-aineistoa säilytän, on suojattu salasanalla. Aineisto hävitetään tutkimuksen valmistuttua, eikä lopullisestä työstä ole mahdollista tunnistaa yksittäisiä vastaajia. Koska aineistoni sisältää vastaajien henkilötietoja, olen täyttänyt myös tieteellisen tutkimuksen rekis- teriselosteen.

3.2 Ääninäytteet

Kyselylomakkeen ensimmäisessä osiossa vastaajat kuuntelivat kaksi lyhyttä ääninäytettä ja vastasivat kummankin ääninäytteen jälkeen kysymyksiin. Osion tavoitteena on kartoittaa vastaajien asenteita puhuttuja murteita kohtaan ja selvittää, miten hyvin he osaavat nimetä ja pai- kantaa kuultuja murteita. Tässä tutkimuksessa käyttämäni ääninäytteet ovat peräisin murteenseuruukorpuksesta. Murteenseuruukorpuksen näytteet on kerätty Kotimaisten kielten tutkimus- keskuksen murteenseuruuhankkeessa, ja tässä tutkimuksessa käyttämäni näytteet ovat hank-

(17)

12

keen toiselta kierrokselta (murteenseuruuhankkeesta ks. Nuolijärvi & Sorjonen 2005). Ensim- mäisessä näytteessä puhuu 14-vuotias eurajokelainen poika, ja näyte on nauhoitettu vuonna 2001. Toisessa näytteessä puhuu alun perin pälkäneläinen, nauhoitushetkellä Hämeenlinnassa asuva 21-vuotias nainen. Toinen näyte on nauhoitettu vuonna 1999. Aineistonkeruussa käyttä- mäni ääninäytteet ovat katkelmia alkuperäisistä haastatteluista. Ensimmäisessä ja toisessa tes- tissä käytetyt ääninäytteet ovat eri kohdat samoista haastatteluista.

Molemmat näytteet edustavat vastaajille vieraita länsimurteita, joita ei puhuta Joensuun lähellä. Vastaajien asenteita Joensuussa puhuttuun murteeseen kartoitan kyselyssä myöhemmin kirjallisilla kysymyksillä. Näytteiden valintakriteerinä toimi myös puhujien ikä: molemmat pu- hujat ovat melko nuoria ja iältään lähellä tutkimuksen vastaajien ikää. Murteen vahvuuden perusteella näytteet ovat lähes toistensa vastakohtia.

Molemmat näytteet ovat lyhyitä. Ensimmäisen testin lounaismurteinen näyte on 19 sekuntia ja toisen testin lounaismurteinen näyte 23 sekuntia. Hämäläismurteinen näyte ensimmäi- sessä testissä on 17 sekuntia ja toisessa testissä 18 sekuntia pitkä. Kuuntelutesteissä käytettävien ääninäytteiden on hyvä olla melko lyhyitä, jotta vastaajien keskittyminen ei herpaannu liian pitkien näytteiden vuoksi (Garret, Coupland & Williams 2003: 100). Käyttämäni ääninäyttei- den pituuteen vaikutti myös alkuperäisten haastattelujen runko. Pyrin leikkaamaan näytteet niin, että niillä kuuluisi mahdollisimman vähän haastattelijoiden puhetta, jolloin näytteistä tuli väistämättä melko lyhyitä. Testitilanteessa vastaajat kuuntelivat kunkin näytteen kahteen ker- taan. Ensimmäisellä aineistonkeruukierroksella nuoret kuuntelivat ensin lounaismurteisen ää- ninäytteen ja sitten hämäläismurteisen, toisella kierroksella taas ensin kuunneltiin hämäläis- murteinen ja sitten lounaismurteinen näyte.

Ensimmäisen näytteen puhuja puhuu hyvin vahvaa ja tunnistettavaa Eurajoen murretta, kuten esimerkeistä 1 ja 2 näkyy. Esimerkissä 1 on litteroituna ensimmäisellä aineistonkeruukierroksella käytetty ja esimerkissä 2 toisella kierroksella käytetty näyte. Litteraatiot ovat pe- räisin murteenseuruukorpuksesta

(1) Puhuja: em mä sil mittä pahemmi oo ei sii o viä mittää vikkaa tullu mut Haastattelija: joo

P: nys siin ei toimi kytkin, siält o tul- menee nesteet ain ulos ni.

H: joo

P: sitä joutus vissii vähä korjat.

H: joo

P: mut sit mul oli tosa ittel Matsda kuuskakskutone, sem mä myin pois ko sai siit niim paljo et, pakko myyd.

(2) P: mut se johtunee sit et meil ei o talviharkkoi laiŋka ja, muil joukkueil o talviharkat, et sit täs alkuu menee ain iha huanosti.

H: jaa kui näi?

P: kui ei o

(18)

13 H: ni

P: talviharkkoi? em mää tiä ei siä, em- ei oikee mittä tilaa mis pelat ja.

H: joo

P: olis siä tiätyst se sali mut ei siäläkä, o hirvee hyvä, sitte.

Eurajoen murre kuuluu lounaismurteiden pohjoisryhmään. Ääninäytteellä esiintyy useita lounaismurteiden piirteitä: diftongien avartumista (viä), lounaismurteiden erikoisgeminaatiota (mittä, vikkaa), loppuheittoa (sil, korjat) ja pitkien vokaalien lyhenemistä jälkitavuissa (mittä) (lounaismurteiden piirteistä ks. Kettunen 1930: 1–5, 7–8). Lisäksi puhuja käyttää joitain ilmai- suja, kuten potentiaalimuotoa se johtunee sit et, jotka tekevät puheesta nykyisestä yleispuhe- kielestä eroavan. Potentiaalin käyttö on todennäköisesti vähentynyt 1900-luvun aikana erityisesti länsimurteissa, joten muoto saattaa nykynuorelle kuulostaa vieraalta tai hieman vanhahta- valta (potentiaalin käytön vähenemisestä ks. Forsberg 1998: 133). Tutkimukseni vastaajat tosin ovat pohjoiskarjalaisia nuoria, joille potentiaalimuoto ei välttämättä kuulosta niin vieraalta – Hannele Forsbergin (mts. 117–119) mukaan potentiaalia käytetään murteista eniten savolaismurteissa ja näissä erityisesti Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Savonlinnan seudun murteissa.

Toisen näytteen puhuja taas puhuu melko tasoittunutta ja lähellä nykyistä yleispuhekieltä olevaa Pälkäneen murretta (esimerkit 3 ja 4). Esimerkissä 3 on litteroitu ensimmäisellä aineistonkeruukierroksella käytetty ääninäyte ja esimerkissä 4 toisella kierroksella käytetty näyte.

Litteraatiot ovat peräisin murteenseuruukorpuksesta

(3) no, se oli justii_ kaikista kivoir reissu se kum me- lähettiil Lappii. semmosellek Kialasleirille. me vaellettiin siä tuntureissa ja, kaikkee, sellasta, eräelämää oikee, se oli hiεnoo.

(4) no, välillä tuntuu siltä ett_ois tosi hiano nii_ ku ihav vaikka tässäkin asuat tai jossain tässä lähellä mutta. em mä kyllä tiäᵛ välillä taas tuntuu että, eei mutta en- en tiä yhtää_

kyllä viεlä. täytyy ny kattoo.

Pälkäneen murre kuuluu sydänhämäläisiin murteisiin. Kuten esimerkistä 3 näkyy, puhujan pu- heessa esiintyy kyllä tunnistettavia hämäläismurteiden piirteitä, kuten diftongien avartumista (siä) (sydänhämäläisten murteiden piirteistä ks. Kettunen 1930: 33). Diftongin avartuminen- kaan ei kuitenkaan kaikissa paikoissa esiinny kovin vahvana (esimerkiksi hiεnoo). Monet näyt- teellä esiintyvät hämäläismurteiden piirteet esiintyvät myös nykyisessä yleispuhekielessä ja ovat laajalevikkisiä eivätkä siten leimaa murretta vahvasti juuri hämäläiseksi. Esimerkiksi eA-yhtymät ovat vanhastaan esiintyneet assimiloituneessa ee-muodossa (kuten esimerkissä 2 kaikkee) laajalla alueella hämäläismurteissa ja savolaismurteissa (Mielikäinen 1982: 283). Jäl- kitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien assimiloituminen on nykypuhekielessä yleistyvä piirre, jota esiintyy yhä laajemmalla alueella sekä maantieteellisesti että sosiaalisesti (Mantila 2004: 327). Monikon ensimmäisen persoonan asemassa käytettävä passiivi (esimerkikssä 2 me vaellettiin) on alun perin savolaismurteiden piirre, joka on levinnyt hämäläis- ja keskipohjalais-

(19)

14

murteisiin (mts. 281). Harri Mantila (2004: 325–326) nimittää monikon ensimmäisen persoonan asemassa käytettävää passiivia yleiseksi ja neutraaliksi puhekielisyydeksi, siis sellaiseksi nykypuhekielen piirteeksi, joka ei leimaa mitään tiettyä aluetta tai sosiaaliryhmää. Koska nämä piirteet ovat laajalevikkisiä, ei niiden perusteella voi tunnistaa mitään yksittäistä murretta.

Valitsemalla kaksi murteen leimallisuuden perusteella erilaista ääninäytettä pyrin selvit- tämään, vaikuttaako murteen vahvuus tai leimallisuus vastaajien asennoitumiseen. Herättääkö vahva ja erottuva lounaismurre erilaisia asenteita kuin melko yleispuhekielinen hämäläismurre?

3.3 Osgoodin asteikko

Vastaajien asenteita ääninäytteitä kohtaan pyrin saamaan esille Osgoodin asteikon avulla. Os- goodin asteikko eli semanttinen erottelu on asennetutkimuksessa käytetty menetelmä, jossa vii- siportaisen asteikon eri päissä on kaksi toisilleen vastakohtaista adjektiivia ja vastaaja rastittaa asteikolta haluamansa kohdan (Vaattovaara 2009: 99). Osgoodin asteikko voidaan toteuttaa myös neliportaisella asteikolla, jolloin vastaaja ei voi valita neutraalia keskikohtaa, vaan joutuu ottamaan kantaa kysyttyyn asiaan (Garret 2010: 55). Joissain tutkimuksissa on käytetty myös seitsemänportaista asteikkoa (Mielikäinen & Palander 2002: 89). Tässä tutkimuksessa käytän viisiportaista asteikkoa. Menetelmä on melko vakiintunut kielellisten asenteiden tutkimukseen (Garret ym. 2003: 63–66), ja Suomessa kielentutkimuksessa sitä ovat käyttäneet esimerkiksi Johanna Vaattovaara väitöskirjassaan (2009) ja Laura Mikkola pro gradu -tutkielmassaan (2011).

Kielellisten asenteiden tutkimuksen yhtenä ongelmana on ollut, että vastaajat eivät vastaa kysymyksiin todellisten mielipiteidensä mukaan, vaan antavat vastauksia, joita uskovat tutkijan haluavan tai joiden he uskovat olevan yleisesti hyväksyttyjä (Garret 2010: 44). Garret (mp.) käyttää termiä social desirability bias. Osgoodin asteikolla tätä vinoumaa voidaan yrittää vält- tää. Osgoodin asteikolla voidaan saada vastaajat miettimään kysymyksiä vähemmän ja siten vastaamaan herkemmin ensivaikutelmiensa pohjalta, jolloin vastaajien todelliset mielipiteet saattavat tulla paremmin esille (mts. 56). Aineistoa kerätessäni olen korostanut vastaajille, ettei heidän tarvitse pohtia vastauksiaan kovin syvällisesti, vaan on jopa suositeltavaa vastata vain nopeasti ensivaikutelman pohjalta. Tällä tavalla pyrin välttämään sitä, että vastaajat antaisivat vain sellaisia vastauksia, joita uskovat tutkijan tahtovan.

Osgoodin asteikolla käytettävät adjektiivit voidaan valita joko aiemman tutkimuksen perusteella tai keräämällä adjektiivit pilottitutkimuksen avulla (Garret 2010: 56). Tutkielmaani

(20)

15

varten olen valinnut adjektiivit aiemman tutkimuksen pohjalta. Palander (2011) on tutkimuk- sessaan pyytänyt ei-kielitieteilijöitä kuvailemaan murteita, ja olen poiminut adjektiiveja näistä maallikoiden kuvailuista. Lisäksi olen käyttänyt joitain samoja adjektiivipareja, joita Vaatto- vaara (2009) ja Mikkola (2011) ovat tutkimuksissaan käyttäneet. Zahn ja Hopper (1985) ovat analysoineet semanttisessa erottelussa käytettyjä adjektiiveja ja jakaneet ne kolmeen ryhmään:

etevämmyys tai arvostettavuus (superiority), miellyttävyys (attractiveness) ja dynaamisuus (dynamism). Zahnin ja Hopperin jaottelua on käytetty laajalti kielitieteessä, mutta esimerkiksi Garrett ym. (2003: 64) tuovat esille, etteivät samat adjektiivit ja samat jaottelut toimi kaikilla vastaajaryhmillä ja kaikissa tilanteissa. Myös muunlaisia jaotteluja adjektiivipareille on siis käytetty. Esimerkiksi Vaattovaara (2009: 100) on katsonut valitsemiensa sanaparien älykäs–

tyhmä, vahva–heikko, selkeä–epämääräinen ja väärin–oikein mittaavan kielimuodon statusta ja adjektiiviparien ystävällinen–epäystävällinen, tylsä–mielenkiintoinen, lämmin–kylmä ja ruma–kaunis mittaavan solidaarisuutta. Bayard ym. (2001: 33–35) puolestaan ovat Uuden-See- lannin, Australian ja Yhdysvaltojen englantiin ja RP:hen (received pronunciation) asennoitumista tutkiessaan jaotelleet käyttämänsä adjektiivit neljään ryhmään: power, solidarity, compe- tence ja status.

Omassa tutkimuksessani miellyttävyyttä mittaavat adjektiiviparit miellyttävä–epämiellyt- tävä ja ärsyttävä – ei yhtään ärsyttävä, arvostusta mittaavat vanhanaikainen – nykyaikaan so- piva ja ymmärrettävä–käsittämätön ja solidaarisuutta mielenkiintoinen–tylsä ja kauniin kuuloi- nen – ruman kuuloinen. Sanaparin maalainen–kaupunkilainen avulla pyrin saamaan selville, mitä murteita vastaajat pitävät kaupunkilaisina ja mitä maalaisina. Jaottelun voisi toteuttaa toi- sellakin tavalla: esimerkiksi kauniin kuuloinen – ruman kuuloinen -adjektiiviparin voisi katsoa mittaavan kielimuodon arvostusta. Tässä tutkimuksessa kuitenkin odotan sen tuovan esille en- nemmin vastaajan samaistumista ja solidaarisuuden kokemuksia tarkasteltavaa kielimuotoa kohtaan. Jaotteluni noudattaa samoja pääpiirteitä kuin Vaattovaaran (2009) ja Mikkolan (2011) jaottelut.

Osgoodin asteikkoa käytetään usein yhdessä matched guise tai verbal guise -menetelmien kanssa (Vaattovaara 2009: 99; Garret 2010: 55). Matched guise -testeissä (MG) eli sosiaalipsy- kologisissa kuuntelutesteissä sama puhuja on tuottanut useita eri tavalla puhuttuja ääninäytteitä, joita vastaajat arvioivat (Vaattovaara 2009: 99). Ääninäytteissä voidaan puhua eri murretta tai jokin yksittäinen kielenpiirre saattaa vaihdella, tutkimuskohteesta riippuen. Verbal guise -tek- niikka (VG) on sovellus MG-menetelmästä (Garret ym. 2003: 53). VG-menetelmässä ääninäyt- teitä on useilta eri puhujilta, joista kukin puhuu omaa luonnollista murrettaan. Tässä tutkimuksessa käytän VG-menetelmää. Eri puhujien puhuessa omaa, luonnollista puhekieltään, ääni- näytteet ovat todennäköisesti autenttisempia kuin yhden puhujan tuottaessa useita ääninäytteitä

(21)

16

eri murteilla. Useiden eri puhujien käyttäminen tuo tosin tutkimukseen omat haasteensa. Kun näytteillä kuuluu erilaisia puhujia, tutkija ei voi tietää, arvioivatko vastaajat näytteellä kuultua murretta vai muita puhujan ominaisuuksia. Samanlaista kritiikkiä on tosin esitetty myös MG- tekniikasta – useimmiten tutkija ei MG-menetelmää käyttäessäänkään pysty aukottomasti to- teamaan vastaajien arvioivan juuri tiettyjä kielenpiirteitä (mts. 58).

Matched guise- ja verbal guise -menetelmiä on käytetty kielentutkimuksessa laajalti (ks.

Mikkola 2011: 6 ja siinä mainitut lähteet). Suomessa ääninäytteitä on hyödynnetty myös paljon niin kansanlingvistiikassa kuin muissakin murteentutkimuksissa. Suomessa VG-tekniikkaa on käyttänyt Vaattovaara (2009) väitöskirjassaan mentaalisten murrerajojen tutkimukseen, Laura Mikkola (2011), Susanna Kokko (2011) ja Anna-Leena Laurila (2008) ovat käyttäneet VG- tekniikkaa maallikoiden murreasenteiden tarkasteluun ja Katja Pennanen (2008) on tutkinut suomalaisten asenteita vierasperäisiin aksentteihin menetelmän avulla. MG-tekniikkaa on fennistiikan kentällä käytetty vain muutamassa kandidaatintutkielmassa (esim. Mikkola 2007; Saa- risto 2009).

Matched guise -menetelmää, kuten myös sen sovellusta VG-menetelmää, on kritisoitu siitä, ettei tutkija voi todella tietää, arvioivatko vastaajat testissä tutkittavia asioita (Garret ym.

2003: 58). Garret ym. (mp.) käyttävät esimerkkinä ei-standardia englantia (non-standard Eng- lish), jota osa vastaajista saattaa luulla vain paljon virheitä sisältäväksi kieleksi. Vastaaja ei siis arvioi tiettyä englannin varieteettia, kuten tutkija uskoo, vaan hän arvioi puhetta, jonka kuvit- telee olevan virheellistä ja "huonoa" kieltä. Tämä ongelma voidaan välttää kysymällä vastaajilta, mitä murretta he uskovat ääninäytteissä kuulevansa (Preston 1989: 3). Näin olen tehnyt myös tässä tutkimuksessa. Kysymällä vastaajilta, mitä murretta näyte on, saan samalla selvitet- tyä, miten hyvin nuoret pystyvät paikantamaan kuultuja murteita.

Ääninäytteiden evaluoinnin lisäksi olen pyytänyt vastaajia arvioimaan Suomen yleis- kieltä sekä vastaajien kotipaikkakunnan murretta Osgoodin asteikolla ilman ääninäytettä. Sa- manlaisen ratkaisun ovat tehneet myös Vaattovaara (2009: 99) ja Bolfek-Radovani (2000). Kun vastaajia pyydetään arvioimaan ääninäytteitä, ei tutkija voi olla varma, minkä perusteella vastaajat näytteitä arvioivat – siis arvioivatko vastaajat todella puhuttua murretta vai perustuvatko vastaajien arviot vaikkapa puhujan äänensävyyn, ikään tai muihin kielenulkoisiin seikkoihin.

Pyytämällä vastaajia arvioimaan jotakin käsitettä, kuten tässä tutkimuksessa yleiskieltä, tutkija voi olla melko varma, että kaikki vastaajat todella arvioivat kysyttyä asiaa (Vaattovaara 2009:

99). Vaattovaara (mp.) kuitenkin huomauttaa, että tällöin tutkija ei kuitenkaan voi tietää var- masti, millä tavalla vastaajat tulkitsevat kysytyn käsitteen.

(22)

17 3.4 Likertin asteikko ja avoimet kysymykset

Kyselylomakkeen toisessa osiossa tarkoituksenani on saada vastaajien kielellisiä asenteita esiin Likertin asteikon avulla. Likertin asteikko on asennetutkimusmenetelmä, jossa vastaajille on annettu valmiita väitteitä, joiden kanssa vastaajat arvioivat olevansa samaa tai eri mieltä. Me- netelmässä käytetään yleensä viisi- tai seitsemänportaista asteikkoa (Garrett ym. 2003: 40). Esi- merkiksi Oppenheim (1992: 200) kuitenkin huomauttaa, että viisi- tai seitsenportaisella asteikolla asteikon keskikohta on monitulkintainen: keskikohdan valinnut vastaaja saattaa todella olla vahvasti sitä mieltä, ettei kysytty asia ole hyvä eikä huono, mutta yhtä hyvin vastaajalla saattaa olla puutteelliset tiedot asiasta, eikä hänellä ole vahvaa mielipidettä kysyttyyn asiaan.

Tästä syystä osa tutkijoista käyttää esimerkiksi kuusiportaista asteikkoa (Garret ym. 2003: 41).

Kuusiportaisen asteikon käyttö on kuitenkin herättänyt myös kritiikkiä, sillä silloin vastaaja ei esimerkiksi voi ilmaista olevansa asiassa puolueeton (mp.). Tässä tutkimuksessa käytän viisiportaista asteikkoa, täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, en samaa enkä eri mieltä, jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä, minkä lisäksi lomakkeessa on viimeisenä vastausvaih- toehtona en tiedä.

Likertin asteikkoa ovat kieliasennetutkimuksessa käyttäneet esimerkiksi Vaattovaara (2009) ja Mikkola (2011). Likertin asteikolla asenteita tutkittaessa on vaarana, että vastaajat vastaavat sosiaalisesti hyväksytyimmäksi katsomansa vaihtoehdon eivätkä omaa mielipidettään vastaavaa vaihtoehtoa (Garret 2010: 43–44). Murreasenteiden kartoittaminen suorilla kysy- myksillä on jokseenkin ongelmallista: Vaattovaaran (2009: 98) mukaan ihmiset yleensä vastaavat lähes aina murremyönteisesti, kun heiltä tiedustellaan suoraan mielipiteitä murteista. Gar- rettin (2010: 43–44) mukaan näitä ongelmia voidaan pyrkiä välttämään asettelemalla kysymykset huolellisesti. Kysymyksenasettelusta ei saa käydä ilmi poliittisesti korrekti vaihtoehto. Po- sitiivista asennetta ilmaisee osassa kysymyksistä vastausvaihtoehto täysin samaa mieltä ja osassa vaihtoehto täysin eri mieltä. Esimerkiksi Henerson ym. (1987: 86) argumentoivat, että menetelmä on sopivin asenteiden voimakkuuden mittaamiseen – asteikon ääripäiden valitsemi- nen ilmaisisi voimakkaampaa mielipidettä kysyttyyn asiaan.

Kyselylomakkeen viimeisessä osiossa vastaajat vastaavat avoimiin kysymyksiin. Avoi- milla kysymyksillä pyrin selvittämään, mitä nuoret ajattelevat murteiden tulevaisuudesta ja kielen vaihtelusta, miten he uskovat muiden ihmisten suhtautuvan murteisiin ja miten he nimittävät omaa murrettaan tai puhekieltään. Olen pyrkinyt pitämään avointen kysymysten määrän melko pienenä, jottei kysymyslomake olisi liian pitkä ja aikaavievä. Likertin asteikolla ja avoimilla kysymyksillä kerättyä aineistoa käytän taustatietoina tutkimuksessani (ks. esim. luku 4.3). En erikseen analysoi tarkasti kaikkia näiden kysymysten vastauksia, vaan tarkastelen niitä vain,

(23)

18

kun se on tutkimuskysymysten kannalta tarpeellista. Likertin aineistolla kerättyjä tietoja olisi mahdollista hyödyntää laajemminkin sekä taustatietoina että itsenäisinä tutkimustuloksina.

Ajan- ja tilanpuutteen takia en niitä kuitenkaan tarkemmin tässä tutkielmassa analysoi.

3.5 Tilastollinen analyysi ja taustamuuttujat

Aineiston analyysissa käytän sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Osgoodin asteikolla toteutettujen tehtävien vastauksia analysoin laskemalla vastausten ja taustamuuttujien välistä yhteyttä Khiin neliö -testillä. Khiin neliö -testin eli χ²-riippumattomuustestin avulla voidaan selvittää kahden muuttujan välistä yhteyttä (Heikkilä 2014: 200). Omassa tutkimuksessani tämä tarkoittaa esimerkiksi sen selvittämistä, onko nuorten murretaustalla tai asumishistorialla vaikutusta heidän asenteisiinsa Joensuun murretta kohtaan. Khiin neliö -testillä saadaan ilmi merkitsevyystaso, joka kertoo, kuinka todennäköisesti saatu tulos johtuu sattumasta tai on riip- puvainen annetuista taustamuuttujista. Merkitsevyystason lyhenteenä käytetään merkintää p (probability). Khiin neliö -testillä testatun eron tai riippuvuuden katsotaan olevan tilastollisesti erittäin merkitsevä, jos p ≤ 0,001, tilastollisesti merkitsevä, jos p ≤ 0,01, tilastollisesti mel- kein merkitsevä, jos p ≤ 0,05 ja tilastollisesti suuntaa antava, jos p ≤ 0,1. Usein tutkimuksen tuloksia raportoidessa ilmoitetaan tutkimuksessa käytettävä merkitsevyystaso ja joko todetaan tulosten olevan tilastollisesti merkitseviä tai vaihtoehtoisesti kerrotaan, etteivät tulokset ole tilastollisesti merkitseviä. (Mts. 184–185.)

Tilastollista analyysia varten olen jakanut aineiston vastaajat taustamuuttujien perusteella erilaisiin ryhmiin. Läpi tutkielman tarkastelemani taustamuuttujat ovat vastaajien asuinhistoria, tuttavapiirin maantieteellinen laajuus ja sukupuoli. Asuinhistorian perusteella olen jaotellut vastaajat tilastollista analyysia varten kolmeen ryhmään: 1) koko elämänsä Joensuussa asuneet (69 vastaajaa), 2) joskus elämänsä aikana Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneet (17 vastaajaa) ja 3) joskus elämänsä aikana Pohjois-Karjalan ulkopuolella asuneet (35 vastaajaa). Ryhmään 1 olen sijoittanut vain ne vastaajat, jotka ilmoittivat asuneensa aina Joensuussa. Ne vastaajat, jotka kertoivat asuneensa jossain muualla Pohjois-Karjalassa tai jossain nykyään Joensuuhun kuuluvassa taajamassa, joka on aiemmin ollut itsenäinen kuntansa, olen sijoittanut ryhmään 2.

Jaon perusteena olen käyttänyt murrerajoja. Pohjois-Karjalan alueella puhutaan Pohjois-Karja- lan murteita eli itäisiä savolaismurteita (Turunen 1959: 5–6; Mielikäinen 1991: 6–7; Itkonen 1989: 342–343). Ne vastaajat, jotka ovat siis elämänsä aikana muuttaneet vain Pohjois-Karjalan sisällä, ovat kuitenkin koko elämänsä asuneet samalla murrealueella. Murrealueen eri osissa puhutut paikallismurteet kuitenkin eroavat toisistaan, joten esimerkiksi Kiteellä tai Valtimolla

(24)

19

kasvanut vastaaja on voinut kasvaa melko erilaisessa murreympäristössä kuin koko ikänsä Jo- ensuun keskustassa elänyt vastaaja (Pohjois-Karjalan murteen alueellisista eroista ks. esim. Tu- runen 1959; Forsberg 1988).

Edellä esitellyssä ryhmäjaossa olen katsonut muuttajiksi koska tahansa elämänsä aikana muuttaneet nuoret. Tarkastelen tutkielmassani myös sitä, miten vastaajan asuinhistoria vaikuttaa, jos muuttajiksi katsotaan vain kouluikäisinä muuttaneet nuoret. Jos siis muuttajiksi katsotaan vain kouluikäisinä muuttaneet vastaajat, on ryhmässä 1 eli Joensuussa aina asuneissa 91 vastaajaa, ryhmässä 2 eli Pohjois-Karjalan sisällä muuttaneissa 11 vastaajaa ja ryhmässä 3 eli muualla Suomessa asuneissa 19 vastaajaa. Tällöin ryhmät ovat melko pieniä, mikä vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Katson kuitenkin tarkastelun olevan silti mielekästä pienilläkin ryh- millä – tuloksista voi nähdä jonkinlaisia suuntauksia ja viitteitä, vaikka täysin vedenpitävänä ja tyhjentävänä ei näin pienillä ryhmillä tehtyä analyysia voikaan pitää.

Koska haluan käsitellä vastaajia asuinhistorian perusteella kolmena erillisenä ryhmänä, mutta aineistoni vastaajien lukumäärä on vain 124, en pysty tilastollisessa analyysissa ottamaan mukaan kaikkia viittä Osgoodin asteikolla käyttämääni vastausvaihtoehtoa. Sen takia olen asuinhistoriaa tarkastellessani yhdistänyt käyttämäni asteikon vaihtoehdot 1 ja 2 sekä 4 ja 5.

Tilastollisessa analyysissa olen siis eritellyt vastaukset asteikon positiivisiin vastauksiin (asteikon vaihtoehdot 4 ja 5), asteikon keskikohtaan (asteikon vaihtoehto 3) ja asteikon negatiivi- siin vastauksiin (vaihtoehdot 1 ja 2). Tällä tavalla olen pystynyt tekemään tilastollista analyysia 124 vastaajalla ja kolmella erillisellä vastaajaryhmällä.

Tuttavapiirin mukaan olen ryhmitellyt aineiston vastaajat tilastollista analyysia varten kahteen ryhmään: 1) vastaajat, joilla ei ole tuttavia lainkaan Joensuun ulkopuolella tai on tuttavia vain yhdellä paikkakunnalla Joensuun lisäksi (34 vastaajaa) ja 2) vastaajat, joilla on tuttavia kahdella tai useammalla paikkakunnalla Joensuun ulkopuolella (84 vastaajaa). Vastaajien tuttavapiirin laajuutta tiedustelin kysymyksellä Onko sinulla tuttavia eri puolilla Suomea? Missä?

Vain kahdeksan nuorta vastasi, ettei heillä ole lainkaan tuttavia muualla Suomessa. Vastaajista 26 mainitsi vastauksessaan vain yhden paikkakunnan, joissa heillä on tuttavia, ja vastaajista 84 mainitsi kaksi tai useampia paikkakuntia, joissa heillä on tuttavia. Tilastollista analyysia varten olen yhdistänyt yhdeksi ryhmäksi vastaajat, joilla ei ole lainkaan tuttavia Joensuun ulkopuolella, ja vastaajat, joilla on tuttavia vain yhdellä paikkakunnalla. Tässä analyysiryhmässä on siis yhteensä 34 vastaajaa. Mielekkäintä olisi toki tarkastella omana analyysiryhmänään vastaajia, joilla ei ole lainkaan Joensuun ulkopuolella tuttavia, mutta tämä ryhmä on liian pieni tilastollista analyysia varten. Toisen analyysiryhmän muodostavat vastaajat, joilla on tuttavia kahdella tai useammalla paikkakunnalla. Tässä ryhmässä on 84 vastaajaa. Koska ryhmiä on vain kaksi, olen

(25)

20

pystynyt tilastollisessa analyysissa huomioimaan kaikki viisi Osgoodin asteikolla käyttämääni vastausvaihtoehtoa.

Sukupuolen perusteella vastaajat jakautuvat seuraavasti: naisia oli 63 ja miehiä 60. Li- säksi yksi vastaaja valitsi sukupuolta kysyttäessä vaihtoehdon en halua sanoa. Tämän yhden vastaajan, joka ei halunnut ilmoittaa sukupuoltaan, olen jättänyt tilastollisen analyysin ulko- puolelle. Sukupuolen vaikutusta tarkastellessani olen huomioinut kaikki viisi Osgoodin asteikon vastausvaihtoehtoa.

Tarkastelen myös asenteiden muutosta koulun murreopetuksen jälkeen. Aineistoni vastaajista 105 vastasi sekä ensimmäiseen että toiseen kyselyyn. Olen asenteiden muutoksen tar- kastelussa ottanut huomioon vain nämä 105 molempiin kyselyihin vastannutta nuorta.

Tässä esittelemäni ryhmät ovat käytössä läpi koko tutkielman, lukuun ottamatta lukua 7.2. Lounaismurteisen ääninäytteen kuunteli teknisten ongelmien takia vain 118 nuorta, joten tilastollista analyysia varten jaetut ryhmät ovat hieman eri kokoisia kuin muualla tutkimuksessa. Esittelen lounaismurteisen ääninäytteen analyysissa käytetyt ryhmät luvussa 7.

(26)

21

4 NUORTEN KÄSITYKSIÄ OMASTA MURTEESTA

Kyselylomakkeella tiedustelin nuorten omaa murretta kysymyksillä Puhutko murretta? Jos pu- hut, mitä murretta? Jos et, millä nimellä kutsuisit puhekieltäsi? Näiden kysymysten vastausten perusteella vastaajista muodostuu neljä ryhmää: 1) Joensuun murretta puhuvat, 2) vastaajat, jotka eivät puhu mitään murretta, 3) jotain muuta kuin Joensuun murretta puhuvat ja 4) vastaajat, jotka eivät tiedä, mitä murretta puhuvat tai puhuvatko murretta lainkaan. Aineistoni vastaajista suurin osa, 79 vastaajaa, sijoittuu ryhmään 1 eli puhuu mielestään Joensuun murretta. Näi- den vastaajien vastauksia käsittelen luvussa 4.1. Muut ryhmät ovat selvästi pienempiä. Vastaa- jia, jotka eivät mielestään puhu mitään murretta, oli 17. Jotain muuta kuin Joensuun murretta puhuvia oli 15 ja vastaajia, jotka eivät tienneet mitä murretta puhuivat vai puhuivatko lainkaan, oli kahdeksan. Lisäksi neljä nuorta jätti kysymykseen vastaamatta kokonaan. Ryhmien 2–4 vastauksia tarkastelen luvussa 4.2. Luvussa 4.3 paneudun nuorten murekäsitysten ja asuinhistorian suhteeseen.

Tutkimukseni on tämänkin luvun osalta täysin kansanlingvistinen. Kyseessä ovat siis nuorten omat käsitykset heidän omasta murteestaan. En ole tarkastellut millään tavalla nuorten todellista puhetta. Niistäkin 18 vastaajasta, jotka ovat kyselylomakkeessa ilmoittaneet, etteivät puhu mitään murretta, seitsemän on aina asunut Joensuussa. Aineistosta ei siis ole mahdollista tietää, löytyykö näiden nuorten puheesta savolaismurteiden piirteitä vai onko heidän puheensa täysin yleiskielistä. Tämä ei myöskään ole tutkimukseni kannalta olennaista – kuten sanottua, tarkastelen tutkielmassani nuorten omia käsityksiä puhumastaan murteensa ja näiden käsitysten mahdollista yhteyttä esimerkiksi heidän asenteisiinsa Joensuun murretta kohtaan (ks. luku 5.2).

4.1 Joensuun murretta puhuvat

Aineiston 124 vastaajasta 79 ilmoitti omaksi murteekseen Joensuussa puhutun murteen. Joen- suussa puhuttua murretta puhuvat vastaajat nimesivät murteensa ja kuvailivat murrettaan useilla eri tavoilla. Näiden nimitysten ja kuvailujen perusteella Joensuussa puhuttua murretta puhuvista vastaajista erottuu viisi ryhmää: 1) Joensuun murretta puhuvat (47 vastaajaa), 2) Joensuun murretta heikosti tai osittain puhuvat (9 vastaajaa), 3) Pohjois-Karjalan murretta puhuvat (15 vastaajaa), 4) Karjalan murretta puhuvat (4 vastaajaa) ja 5) mie-sie-murretta puhuvat (4 vastaajaa).

Ryhmän vastaajista suurin osa, 47 vastaajaa, ilmoitti puhuvansa Joensuun murretta, kuten esimerkeissä 3 ja 4.

(3) Juu Joensuu

(4) Puhun Joensuun murretta