KÄTILÖIDEN ASENTEET JA NÄKEMYKSET MATALAN RISKIN SYNNYTYSTEN HOITAMISESTA
Riitta Filppu
Pro gradu –tutkielma Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Kesäkuu 2017
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 KÄTILÖTYÖN NÄKÖKULMIA MATALAN RISKIN SYNNYTYSTEN HOITAMISESTA... 4
2.1 Normaali synnytys ... 4
2.2 Synnytykset Suomessa ... 5
2.3 Tutkimustietoa kätilöiden asenteista ja näkemyksistä matalan riskin synnytyksistä ... 6
2.3.1 Kätilöt normaalin synnytyksen puoltajina ... 7
2.3.2 Matalan riskin synnytys ... 9
2.3.3 Synnytyksen epävarmuus ja riskien arviointi ... 10
2.3.4 Kätilöiden asenteet ... 11
2.3.5 Päätöksenteko synnytyksen aikana ... 12
2.3.6 Kätilötyö matalan riskin synnytysten mahdollistajana ... 13
2.4 Yhteenveto kirjallisuuskatsauksesta ... 15
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET ... 19
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ... 20
4.1 Tutkimusaineisto ... 20
4.2 Aineiston analyysi ... 21
5 TULOKSET ... 23
5.1 Vastaajien taustatiedot ... 23
5.2 Kätilöiden asenteet ja näkemykset matalan riskin synnytysten hoitamisesta ... 25
5.2.1 Kätilöiden asenteita ja näkemyksiä yleisistä matalan riskin synnytysten hoitoperiaatteista ... 25
5.2.2 Kätilöiden asenteita ja näkemyksiä matalan riskin synnytyksen eri vaiheiden hoitamisesta ... 28
5.2.3 Kätilöiden asenteita ja näkemyksiä matalan riskin synnytyksen kivunhoidosta ... 35
5.3 Kätilöiden kehittämisehdotuksia matalan riskin synnytysten hoitamisesta ... 36
5.4 Kätilöiden asenteiden ja näkemysten muodostumiseen yhteydessä olevia tekijöitä matalan riskin synnytyksistä ... 38
5.5 Matalan riskin synnytyksen kriteerien vaikutuksia kätilöiden asenteisiin ja näkemyksiin ... 41
5.6 Yhteenveto tuloksista ... 46
6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 49
6.1 Tutkimustulosten tarkastelua... 49
6.2 Eettiset näkökulmat ... 54
6.3 Luotettavuus ... 54
6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet ... 55
LÄHTEET... 57 LIITTEET
Liite 1. HUS Synnyttäjän riskiluokitus –seurantalomake.
Liite 2. Kuvio tiedonhausta.
Liite 3. Taulukko tiedonhausta.
Liite 4. Valitut tutkimusartikkelit.
Liite 5. Kyselylomake.
Liite 6. Muuttujaluettelo.
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen
Filppu, Riitta Kätilöiden asenteet ja näkemykset ma-
talan riskin synnytysten hoitamisesta Pro gradu –tutkielma, 62 sivua, 6 liitet- tä (16 sivua)
Ohjaajat: Professori, THT, Katri Vehviläinen-
Julkunen ja ylihoitaja, TtT, Taina Pit- käaho
Kesäkuu 2017_______________________________________________________________
Kätilötyön keskeisimpiä tehtäviä on edistää ja puoltaa normaalia synnytystä ilman tarpeetto- mia toimenpiteitä. Normaalin synnytyksen määrittely on kliinisessä kätilötyössä kuitenkin haastavaa ja se sisältää nykyisin myös rutiininomaisesti käytettävää teknologiaa. Kätilöiden asenteet normaalin ja matalan riskin synnytyksen suhteen vaihtelevat ja synnytysten hoitoym- päristö on merkittävä tekijä asenteiden muuttamisessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kätilöiden asenteita ja näkemyksiä matalan riskin synnytysten hoidon kriteereistä. Ta- voitteena oli tuottaa tietoa kätilöiden asenteista ja näkemyksistä matalan riskin synnytysten hoitamisesta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin Kätilöopiston ja Jorvin synnytysyksiköissä työskenteleviltä kätilöiltä sähköisellä kyselylomakkeella alkuvuodesta 2017. Tutkimusta varten laadittiin uusi kyselylomake kirjallisuuskatsauksen ja tutkitun tiedon perusteella. Kyselyyn vastasi 49 käti- löä. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen kuvailevia tilastollisia menetelmiä, ristiintaulu- kointia ja Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa. Avointen kysymysten aineisto analysoi- tiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Kätilöiden asenteet ja näkemykset olivat varsin yhtenäisiä ja enimmäkseen matalan riskin synnytyksen kriteerejä ja periaatteita tukevia. Eniten vastauksia jakoi oksitosiinin rutiinin- omainen käyttö ja ilokaasun käytön suosiminen. Kätilöiden ikä, työkokemus, oma synnyttä- neisyys sekä osallistuminen matalan riskin synnytysten koulutukseen oli yhteydessä useisiin asenteita ja näkemyksiä kuvaaviin väittämiin. Organisaation synnyttäjän riskiluokitus – seurantalomaketta ei pidetty käyttökelpoisena synnyttäjän hoidon suunnittelussa ja toteutuk- sessa, sillä sitä pidettiin epäkäytännöllisenä ja hyödyttömänä. Hieman alle puolet kätilöistä oli sitä mieltä, että matalan riskin synnytyksen kriteerit ovat muuttaneen heidän tapaansa hoitaa synnytyksiä etenkin lisäämällä luottamusta normaalin synnytyksen toteutumiseen ja paranta- malla toiminnan perustelua. Hieman yli puolet kätilöistä oli kuitenkin sitä mieltä, etteivät kri- teerit ole muuttaneet heidän näkemyksiään synnytysten hoidosta. Synnytysyksiköltä toivottiin parempia fyysisiä puitteita, lisäkoulutusta ja enemmän tukea muilta työntekijöiltä.
Tuloksia voidaan hyödyntää organisaatioiden hoitokäytäntöjä ja –suosituksia arvioidessa ja muuttaessa sekä synnyttäjän hyvää hoitoa matalan riskin periaatteiden mukaan suunniteltaes- sa. Jatkotutkimusta kätilöiden asenteista ja näkemyksistä matalan riskin synnytyksistä tarvi- taan Suomessa laajemmin.
Asiasanat: kätilötyö, synnytys, matalan riskin synnytys, asenteet, näkemykset
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science Nursing Science
Nursing Leadership and Management
Filppu, Riitta Midwives’ attitudes and views towards
low-risk childbirth
Master’s Thesis, 62 pages, 6 appen- dices (16 pages)
Supervisors: Professor Katri Vehviläinen-Julkunen,
PhD and Director of Nursing Taina Pitkäaho, PhD
June 2017___________________________________________________________________
One of the most important definitions of midwifery includes promoting and advocating for normal childbirth without unnecessary interventions. However, defining what normal child- birth is in clinical midwifery is challenging and currently also includes routine use of technol- ogy. Among midwives, attitudes towards normal and low-risk births vary and the practice setting for childbirth is a major factor in changing attitudes. The purpose of this study was to describe midwives’ attitudes and views towards the criteria for the treatment of low-risk births. The aim was to provide information on midwives’ attitudes and views regarding the management of low-risk births.
The research material was collected from midwives working at the Kätilöopisto and Jorvi maternity units. The data were collected using an electronic questionnaire in early 2017. A new questionnaire was developed for this study based on the literature review and previous research. 49 midwives answered the questionnaire. The data were analysed using statistical methods such as frequencies, percentages, cross-tabulation, and Spearman's order correlation coefficient. Data from the open questions were analysed by inductive content analysis.
The attitudes and views of the midwives were fairly consistent and mostly supported by the criteria and principles of low-risk birth. The midwives’ views were particularly divided on the routine use of oxytocin and the recommended use of nitrous oxide. Midwives’ age, years in practice, their personal experience of childbirth, and participation in low-risk birth training was linked to the statements reflecting various attitudes and views. Organisation's childbirth risk classification form was not considered useful in the planning and implementation of the care of the parturient, as it was considered impractical and useless. Slightly less than half of the midwives thought that the criteria for low-risk births have changed the way they work in the context of childbirth, especially by increasing confidence in the realisation of normal birth and improving the justifications for practice. However, just over half of the respondents felt that the criteria had not changed their views on childbirth care. Midwives wished for the la- bour unit to provide a better physical environment and additional training, and more support from other employees.
The results of this study can be applied when evaluating and changing care guidelines, prac- tices and recommendations for hospital organisations, as well as in planning high-quality care for women giving birth in line with the principles of low-risk birth. It would be important to study midwives’ attitudes and views towards low-risk childbirth more widely in Finland.
Keywords: midwifery, childbirth, low-risk birth, professional attitudes, views
1 JOHDANTO
Viimeisten vuosikymmenien aikana synnytysten hoidossa ovat merkittävästi edistyneet ja lisääntyneet erilaiset lääketieteellistyneet käytännöt ja toimenpiteet, joiden avulla käynniste- tään, nopeutetaan, kontrolloidaan tai monitoroidaan synnytyksen fysiologista prosessia. Tar- koituksena on ollut taata turvallinen synnytys äidille ja vastasyntyneelle. (World Health Or- ganization WHO 1996, Romano & Lothian 2008.) Normaalin raskauden ja synnytyksen hoi- dossa on tekemättä jättäminen eli odottaminen, seuranta ilman puuttumista sekä naisen ja per- heen tukeminen usein kuitenkin parasta mahdollista hoitoa, millä saavutetaan optimaalinen terveys niin äidille kuin vastasyntyneellekin (Romano 2009). Normaalin synnytyksen aikana rutiininomaisten interventioiden ja teknologian käyttö ilman indikaatioita voi johtaa interven- tioiden ketjureaktioon ja olla haitallisia sekä äidille että vastasyntyneelle. On myös kyseen- alaistettu ovatko synnyttävät naiset riittävän hyvin informoituja interventioiden hyödyistä ja riskeistä. (Brodsky 2008, Shaw 2013.) Lääketieteellistynyt synnytyksen hoito voi lisätä syn- nytyksen aikaisia riskejä, kuten kuumeennousua, hartiadystokiaa sekä suurempaa tarvetta lääkkeelliseen kivunhoitoon, keisarileikkauksiin, instrumentaalisiin synnytyksiin ja vastasyn- tyneen tehohoitoon. Suurena haittana on myös se, että naiset menettävät uskonsa ja kykynsä synnyttää luonnonmukaisesti. (Romano & Lothian 2008, Shaw 2013, Rothman 2014.)
Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman 2014 - 2020 yhtenä painopistealueista on hyvä syntymän hoito. Sen tavoitteena on edistää synnyttäjän ja vastasyntyneen terveyttä ja hyvinvointia tukemalla synnyttäjän sekä hänen kumppaninsa omia voimavaroja, vähentämällä tarpeetonta puuttumista synnytyksen kulkuun ja edistämällä varhaista vuorovaikutusta vasta- syntyneen kanssa. Jo sitä edeltävässä toimintaohjelmassa esitettiin kansallisen hoitosuosituk- sen aiheeksi matalan riskin synnytysten hoitoa, mitä Suomessa ei kuitenkaan vielä ole toteu- tettu. Toimenpide-ehdotuksina on annettu muun muassa kätilöiden ja lääkäreiden toteuttamaa kokonaisvaltaista, asiakaslähtöistä ja voimaannuttavaa syntymän hoitoa sekä huomioida syn- nytyskokemukseen vaikuttavia osatekijöitä, kuten vuorovaikutuksen laadun, läsnäolon, kont- rollin tunteen ja päätöksentekoon osallistumisen syntymän hoidossa. (Klemetti & Raussi- Lehto 2016.) Tarpeettomien interventioiden välttämistä synnytysten hoidossa voidaan katsoa etenkin hoidon laadun, kustannusten ja vaikuttavuuden näkökulmasta. Terveydenhuollon asi- akkaiden tulee luottaa palveluiden laatuun ja vaikuttavuuteen ja palveluiden järjestämiseen asiakaslähtöisesti. Johtamisella on tässä tärkeä ja merkittävät rooli. (STM 2012.) Hoitotieteen
tutkimuksen yhtenä painopistealueena pidetään tarkoituksenmukaisten, oikein ajoitettujen ja tehokkaiden interventioiden tutkimusta (Ross ym. 2004, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).
Suomessa ei vielä ole kehitetty kansallista hoitomallia tai suositusta matalan riskin synnytyk- sistä (Ryttyläinen-Korhonen 2011). Vuoden 2013 alusta lähtien Tampereen yliopistollinen keskussairaala (TAYS) otti ensimmäisenä sairaalana Suomessa käyttöön matalan riskin syn- nytyksen toimintamallin, jossa kätilöt hoitavat synnytystä matalan riskin periaatteiden mu- kaan kunnioittamalla synnytyksen normaalia etenemistä, kannustamalla synnyttäjää käyttä- mään omia voimavarojaan ja perustamalla kaiken toiminnan tutkittuun näyttöön (TAYS 2015). Vuoden 2016 alusta myös Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) synnytys- sairaaloissa otettiin käyttöön vastaava toimintamalli ja erityinen synnyttäjän riskiluokitus – seurantalomake (liite 1) (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2016).
Kansainvälinen kätilöliitto (2014a) korostaa kannanotossaan, että kätilöiden tietoisuutta nor- maalin synnytyksen hyödyistä äidin ja vastasyntyneen terveydelle tulee lisätä. Tutkimusta tarvitaan osoittamaan etenkin kätilötyön vaikuttavuutta normaalin synnytyksen hoidossa. Kä- tilöiden tulee lisätä osallistumistaan terveyspolitiikassa ja organisaatioiden toimintatapojen suunnitellussa muiden yhteistyötahojen kanssa sekä osallistua äitiyshuollon strategiseen suunnitteluun ja päätöksentekoon normaalia synnytystä tukien. (International Confederation of Midwives ICM 2014a.)
Suomessa ei ole tehty tutkimuksia kätilöiden asenteista tai näkemyksistä matalan riskin syn- nytyksistä. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöitä on muutamia. Kansainvälisesti aihetta on tutkittu esimerkiksi synnytysten aikaisen riskin tai epävarmuuden käsitteen (Wiklund ym.
2012, Scamell & Alaszewski 2012, Page & Mander 2014, Healy ym. 2016) sekä kätilöiden normaaliin synnytyksiin liittyvien asenteiden ja näkemysten kautta (Davis 2010, Stone 2012, Copeland ym. 2014, Van Kelst ym. 2013, Hadjigeorgiou & Coxon 2014, Ruiz & Limonero 2014). Tutkimusten mukaan kätilöiden asenteet synnytyksen normaaliudesta ja riskeistä vaih- televat paljon sen mukaan minkälaisessa synnytysyksikössä he työskentelevät ja minkälainen maan synnytyskulttuuri on. Sairaalan tai yksikön organisaatiokulttuurin on todettu olevan keskeinen vaikuttaja kätilön käyttäytymiseen. Kätilökeskeisen hoitomallin mahdollistaminen tarvitsee organisaatiokulttuurin, joka pitää kätilöitä tasavertaisina kumppaneina muiden toimi-
joiden kanssa. (Frith ym. 2014.) Suomessa kätilöt ovat synnytysten ensisijaisia hoitajia ja kä- tilöiden asenteet ja näkemykset ovat tärkeitä normaalin synnytyskulttuurin edistämisessä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selvittää kätilöiden asenteita ja näkemyksiä matalan riskin synnytysten kriteereistä. Tutkimus liittyi Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimushankkeeseen ”Maternity care interventions and trends”, jonka tarkoituksena oli saada syvällistä tietoa synnytysten hoidossa käytettävien interventioiden taustalla vaikut- tavista äitiyshuollon suuntauksista ja toimintaperiaatteista (Itä-Suomen yliopisto hoitotieteen laitos 2012).
2 KÄTILÖTYÖN NÄKÖKULMIA MATALAN RISKIN SYNNYTYSTEN HOITAMISES- TA
2.1 Normaali synnytys
Normaali synnytys sujuu ja etenee itsestään eikä siihen tarvitse puuttua. Synnytys jaetaan kolmeen eri vaiheeseen: avautumis-, ponnistus- ja jälkeisvaihe. Ennen synnytyksen aktiivista käynnistymistä on usein latenssivaihe, jossa synnytys on käynnistymässä ja supistukset saat- tavat olla kivuliaitakin, mutta eivät välttämättä ole vielä jatkuvia. Normaalin synnytyksen hoitoon sisältyy synnytyksen edistymisen seuraaminen, synnyttäjän ja sikiön voinnin seuranta sekä synnytyskivun hoito. Seurannan avulla havaitaan mahdolliset häiriöt ja riskitekijät, jotka voivat johtaa synnytyksen muuttumiseen riskitilanteeksi. Tavallisen alatiesynnytyksen hoitaa Suomessa kätilö. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2015, Tiitinen 2016.)
Käsite ”normaali synnytys” ei ole yksiselitteinen ja sen käyttö vaihtelee kulttuurin ja konteks- tin mukaan. Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan normaali synnytys on spontaanisti käynnistynyt ja edennyt matalan riskin synnytys, jossa sikiö syntyy pää tarjoutu- vana osana raskausviikoilla 37 – 42. Synnytyksen jälkeen sekä äiti että vastasyntynyt voivat hyvin. Normaaliin synnytysprosessiin puuttumiseen interventioiden avulla tulisi olla painava ja perusteltu syy. Lääketieteelliset toimenpiteet eivät kuulu normaaliin synnytykseen, sillä näissä tilanteissa synnyttäjä ja sikiö tarvitsevat erityistä tarkkailua. (WHO 1996.)
Normaalista synnytyksestä käytetään myös käsitettä ”fysiologinen synnytys”, joka kuvaa sii- hen liittyvää naisen kehon fysiologista synnytysprosessia. Keskeisimmät tutkittuun näyttöön perustuvat toimintatavat, jotka edistävät fysiologisen synnytyksen toteutumista ovat: tarpeet- toman lääketieteellisen synnytyksen käynnistämisen välttäminen, synnyttäjän vapaan liikku- misen salliminen, jatkuvan tuen antaminen synnyttäjälle, rutiininomaisten interventioiden ja rajoitusten välttäminen, kannustaminen spontaaniin ponnistamiseen ei-supiiniasennossa sekä äidin ja vastasyntyneen pitäminen yhdessä synnytyksen jälkeen ja imetyksen tukeminen.
Normaalin fysiologisen synnytyksen hyötyjä ovat muun muassa vähempi kipu synnytyksen jälkeen ja synnyttäjän nopeampi fyysinen toipuminen, pienempi todennäköisyys synnytyksen jälkeiseen masennukseen, helpompi ja parempi imetyskokemus sekä rauhallisempi vastasyn- tynyt ja vastasyntyneen tehokkaampi sopeutuminen kohdun ulkoiseen elämään. (Romano &
Lothian 2008.)
Kätilötyön keskeisimpiä tehtäviä on edistää ja puoltaa normaalia synnytystä ilman tarpeetto- mia interventioita. Kätilötyön eettisten ohjeiden mukaan kätilö ja synnyttäjä ovat tasavertai- sessa suhteessa synnytyksen aikana ja synnyttäjälle annetaan mahdollisuus informoituun pää- töksentekoon. (ICM 2014b, 2014c.)
2.2 Synnytykset Suomessa
Suomessa oli 55 759 synnytystä vuonna 2015 ja lähes kaikki synnytykset tapahtuivat synny- tyssairaaloissa. Joka neljäs lapsi syntyi jossakin HYKS:n kolmesta sairaalasta (Naistenklinik- ka, Kätilöopiston ja Jorvin sairaalat). Noin joka neljännellä (26 %) synnyttäjällä synnytystapa oli jokin muu kuin normaali alatiesynnytys eli imukuppi- tai pihtisynnytys, perätilan ulosautto tai keisarileikkaus. Suomessa keisarileikkausten osuus synnytyksistä on pitkään pysynyt sa- malla tasolla ja oli 16 % vuonna 2015. Imukuppisynnytysten osuus on 2000-luvun alusta läh- tien kasvanut selkeästi. Vuonna 2015 imukuppisynnytyksiä oli 9 % synnytyksistä. Joka neljäs (25 %) synnytys oli käynnistetty. Vähintään yhtä kivunlievitystä sai 92 % alateitse synnyttä- neistä. Epiduraalipuudutusten määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tasaisesti yleis- tynyt ja oli vuonna 2015 50 % alateitse synnyttäneistä. Spinaalipuudutuksen sai 20 % kaikista alateitse synnyttäneistä. Episiotomia eli välilihan leikkaus on toimenpiteistä ainoa, jonka osuus on kymmenen vuoden aikana vähentynyt. Vuonna 2015 episiotomia tehtiin noin vii- desosalle (21 %) alatiesynnyttäjistä. Perinataalikuolleisuus on Suomessa maailman alhaisinta.
Vuonna 2015 se oli 4.1 tuhatta kaikkia syntyneitä lapsia kohti eli 226 lasta. (THL 2016.) Terveydenhuoltolaki (1326/2010) ja sen asetukset ohjaavat äitiysneuvolatoimintaa sekä ras- kaana olevien ja synnyttäjien hoitoa. Hyvän syntymän hoidon tavoitteena on turvata synnyttä- jän ja vastasyntyneen paras mahdollinen terveys sekä kokonaisvaltainen ja voimaannuttava synnytyskokemus. Tavoitteeseen sisältyy myös tarpeeton synnytyksen kulkuun puuttuminen ja varhaisen vuorovaikutuksen edistäminen vastasyntyneen kanssa. Terveydenhuoltolaki mää- rittää myös, että kaiken terveydenhuollon toiminnan tulee olla laadukasta, turvallista ja asi- anmukaisesti toteutettua. Synnytyksessä toteutettavan hyvän hoidon eettiset perusteet sisältä- vät ihmisarvon, itsemääräämisoikeuden, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäksi myös ammattihenkilöstön vastuullisen toiminnan ja osaamisen sekä normaalien fysiologisten toimintojen tukemisen ja tarpeettoman teknologian käytön välttämisen (ETENE 2010).
Kätilötyön osaamisalueisiin kuuluvat naisten hoito raskauden, synnytyksen ja lapsivuoteen aikana, synnytysten hoito omalla vastuulla itsenäisesti ja lääkäriä tarvittaessa konsultoiden sekä vastasyntyneen hoito. 1970-luvulta lähtien Kansanterveyslain voimaantulon jälkeen käti- löt ovat Suomessa työskennelleet pääsääntöisesti sairaaloissa ja avoterveydenhuollossa ras- kauden ajan seurantaa hoitavat terveydenhoitajat. (Suomen Kätilöliitto 2015.)
2.3 Tutkimustietoa kätilöiden asenteista ja näkemyksistä matalan riskin synnytyksistä
Tiedonhakua kätilöiden asenteista normaalin ja matalan riskin synnytyksiin tehtiin tietokan- noista Cinahl, PubMed, Scopus, Medic ja Cochrane Library keväällä 2016 ja se päivitettiin helmi-maaliskuussa 2017 (liitteet 2 ja 3 tiedonhausta). Hakusanoina käytettiin low- risk/normal, midwife/midwifery, birth/childbirth/labour/delivery ja attitu- de/opinion/perspective/perception/view erilaisine variaatioineen. Vuosirajaus oli 2006 – 2017 ja peer reviewed –rajausta käytettiin tietokannoissa, joissa se oli mahdollista. Kielirajauksena oli suomi, ruotsi ja englanti. Artikkeleita löytyi yhteensä 662. Otsikon perusteella valikoitui 139 artikkelia, joista tiivistelmän perusteella valittiin 79 artikkelia. Päällekkäisiä artikkeleita oli runsaasti ja ne poistettiin hakuprosessin aikana. Kokotekstin perusteella kirjallisuuskat- saukseen otettiin mukaan 24 artikkelia, jotka on kuvattu liitteessä 4.
Kirjallisuuskatsaukseen mukaan otettujen sisäänottokriteerit täyttäneiden tutkimusartikkelei- den laadun arviointiin käytettiin Hoitotieteen tutkimussäätiön suomeksi kääntämiä Joanna Briggs Instituten (JBI) erilaisille tutkimustyypeille soveltuvia katsausten arviointikriteerejä.
Laadunarvioinnissa keskeistä on määritellä mitä tarkoitetaan tutkimusnäytöllä ja ovatko käy- tetyt tutkimusmetodit soveltuvia ja metodologia laadukasta. (Hoitotieteen tutkimussäätiö 2013, JBI 2015.) Kvalitatiivisten tutkimusten saamat laadunarvioinnin pistemäärät olivat vä- lillä 7/10 ja 10/10, kvantitatiivisten tutkimusten välillä 5/7 ja 7/7 ja kirjallisuuskatsausten 5/6 ja 9/10. Kaikki valituista tutkimusartikkeleista sisällytettiin kirjallisuuskatsaukseen myös nii- den laadunarvioinnin jälkeen. Tutkimusartikkeleiden laadunarvioinnin saamat pistemäärät on kuvattu liitteessä 4.
Kvalitatiivisten tutkimusten (n=18) laadunarviointiin käytettiin JBI:n kriittisen arvioinnin tarkistuslistaa tulkinnalliselle ja kriittiselle tutkimukselle (Hoitotieteen tutkimussäätiö 2013, JBI 2015). Tutkimukset arvioitiin varsin laadukkaiksi ja seitsemän kvalitatiivisista tutkimuk- sista täytti kaikki laadunarvioinnin sisältämät aihealueet (Larsson ym. 2009, Scamell &
Alaszewski 2012, Hadjigeorgiou & Coxon 2014, Carolan-Olah ym. 2015, Darra & Murphy 2016, Scamell 2016, Healy ym. 2017). Tutkijan asemoinnin tai vaikutuksen selkeä kuvaus puuttui kahdeksasta tutkimuksesta (Davis 2010, Hunter & Segrott 2010, Kennedy ym. 2010, Seibold ym. 2010, Rattray ym. 2011, Everly 2012, Ekelin ym. 2014, Thompson ym. 2016), mikä heikensi niiden kokonaispistemäärää. Otoskoko jäi seitsemässä tutkimuksessa (Keating
& Fleming 2009, Davis 2010, Rattray ym. 2011, Everly 2012, Copeland ym. 2014, Ekelin ym. 2014, Healy ym. 2016) hyvin pieneksi (≤ 15), vaikka analysoinnissa saturaatiota todet- tiinkin tapahtuneen.
Kvantitatiivisten tutkimusten (n=4) arviointiin käytettiin JBI:n kriittisen arvioinnin tarkistus- listaa kuvailevalle tutkimukselle (Hoitotieteen tutkimussäätiö 2013, JBI 2015). Myös nämä tutkimukset todettiin laadukkaiksi ja kaksi tutkimuksista täytti kaikki soveltuvat laadunarvi- ointia koskevat kriteerit (Sandin-Bojö & Kvist 2008, Ruiz & Limonero 2014).
Valituista tutkimusartikkeleista (n=1) oli kirjallisuuskatsaus ja (n=1) kriittinen analyysi ja niiden laadunarviointiin käytettiin JBI:n kriittisen arvioinnin tarkistuslistaa järjestelmälliselle katsaukselle (Hoitotieteen tutkimussäätiö 2013, JBI 2015). Kirjallisuuskatsauksen (Healy ym.
2017) arvioitiin olevan laadukas sillä se sai lähes täydet pistemäärät. Kriittinen analyysi (Bryers & van Teijlingen 2010) sai laadunarvioinnin soveltuvilta osilta pistemäärän 5/6.
2.3.1 Kätilöt normaalin synnytyksen puoltajina
Kätilöitä pidetään normaalin synnytyksen puoltajina (esimerkiksi Davis 2010, Copeland ym.
2014, Thompson ym. 2016). Heillä on useimmiten vahva toive edesauttaa hoidossaan olevien synnyttäjien normaalin synnytyksen toteutuminen, sillä kätilöt tiedostavat normaalin synny- tyksen hyödyt sekä äidille että vastasyntyneelle (Davis 2010, Everly 2012, Copeland ym.
2014, Carolan-Olah ym. 2015). Normaalin synnytyksen määrittely ei kliinisessä kätilötyössä ole kuitenkaan yksinkertaista ja se on viimeisten vuosikymmenien aikana muokkautunut si- sältämään myös rutiininomaisesti käytettävää teknologiaa (Sandin-Bojö & Kvist 2008, Sca- mell & Alaszewski 2012, Copeland ym. 2014, Ekelin ym. 2015, Darra & Murphy 2016, Thompson ym. 2016).
Normaali synnytys kuvaillaan usein myös riskien tai komplikaatioiden puuttumisena eli selit- tämällä mitä se ei ole. Kätilöiden on usein vaikea kuvailla mitä normaalius on ilman mainin-
taa sen vastakohdasta eli patologiasta. (Scamell & Alaszewski 2012, Thompson ym. 2016.) Synnytyksen fysiologisen prosessin ei myöskään koeta olevan mustavalkoinen, eli selkeästi normaali tai epänormaali, vaan välissä on paljon myös harmaita ja epäselviä alueita (Page &
Mander 2014, Thompson ym. 2016). Yhteistä normaalin synnytyksen määritelmää ja hoito- suosituksia kaivataankin (Wiklund ym. 2012, Carolan-Olah ym. 2015).
Kätilöiden mielipiteet ja näkökulmat normaalista synnytyksestä muokkautuvat heidän koke- muksensa ja hoitofilosofiansa mukaan (Page & Mander 2014). Matalan riskin ja kätilöjohtoi- sissa synnytysyksiköissä työskentelevät kätilöt luottavat useammin naisen fysiologiseen ky- kyyn synnyttää normaalisti ilman puuttumista synnytyksen kulkuun. Käsite normaalista on silloin myös laajempi ja joustavampi. Synnytyksen kulun ja keston ymmärretään olevan jo- kaisella naisella yksilöllinen. (Davis 2010, Wiklund ym. 2012, Page & Mander 2014.) Vas- taavasti suuremmissa ja lääkärijohtoisissa synnytysyksiköissä normaalin synnytyksen käsite on suppeampi ja synnytyksen etenemiseen puututaan helpommin. Synnytyksen kulkua arvioi- daan erilaisten ja tarkasti määriteltyjen parametrien avulla. (Seibold ym. 2010, Everly 2012, Wiklund ym. 2012, Page & Mander 2014, Carolan-Olah ym. 2015.)
On myös esitetty, että hyvin kahtiajakoinen näkemys normaalista tai riskisynnytyksestä ei välttämättä ole nykypäivän kätilötyössä hyödyllinen. Kätilöt haluavat edistää normaalin syn- nytyksen toteutumista, välttää tarpeettomia toimenpiteitä ja tukea synnyttäjiä pärjäämään syn- nytyskivun kanssa, mutta samalla ymmärtävät, että monet synnyttäjistä haluavat kuitenkin esimerkiksi lääkkeellistä kivunlievitystä. Synnyttäjät haluavat selviytyä synnytyksestä omien voimavarojensa avulla, mutta tiedostavat, että synnytys on ennalta arvaamaton ja kivulias ja he saattavat tarvita siinä apua. (Darra & Murphy 2016.) Luottavainen ja tasavertainen suhde synnyttäjän kanssa sekä tuttu ja pitkä hoitosuhde auttavat edistämään normaalia synnytystä ja voimaannuttamaan synnyttäjää. Kätilötyön keskeisenä ydintehtävänä pidetäänkin naisten tu- kemista luottamaan synnytyksen fysiologiseen prosessiin ja tekemään päätöksiä omasta hoi- dostaan. (Thompson ym. 2016.)
Normaalin synnytyksen edistäminen ja puoltaminen voi olla haasteellista synnytysyksiköissä, joissa synnytyksiä hoidetaan hyvin aktiivisesti. Suurimpina esteinä koetaan olevan kätilötyön autonomian puutetta, työkuormaa, sairaaloiden riskeihin kohdistunutta hoitokulttuuria ja hoi- tokäytäntöjä, lääkäreiden valta-asemaa, johdon tuen puutetta sekä kollegojen tuen puutetta.
(Keating & Fleming 2009, Kennedy ym. 2010, Copeland ym. 2014, Hadjigeorgiou & Coxon
2014, Ruiz & Limonero 2014, Carolan-Olah ym. 2015, Thompson ym. 2016.) Synnytysyksi- kön johdon, ja etenkin puutteellisen kätilötyön johdon, on todettu olevan merkittävä tekijä synnytysten normaaliuden mahdollistajana. Kätilöt eivät välttämättä koe saavansa esimiehil- tään tukea normaalin synnytyksen edistämisessä. Tarvitaan myös parempaa ja laadukkaampaa yhteistyötä kätilöiden ja synnytyslääkäreiden kanssa. (Kennedy ym. 2010, Healy ym. 2017.) Kätilöt kokevat usein työssään paradoksaalisuutta siitä, mitä he pitävät kätilötyön olevan, kontrastina sille miten synnytyksiä riskeihin keskittyneessä äitiyshuollossa todellisuudessa hoidetaan (Seibold ym. 2010, Scamell & Alaszewski 2012, Copeland ym. 2014). Synnytystä halutaan pitää normaalina, kunnes toisin todistetaan ja kätilöillä on vahva sitoumus normaalin synnytyksen edistämiseen. He kokevat riittämättömyyttä, turhautuneisuutta ja voimattomuutta laitosmaisten synnytysympäristöjen hoitofilosofiaa kohtaan. (Seibold ym. 2010, Scamell &
Alaszewski 2012, Copeland ym. 2014, Thompson ym. 2016.)
Työharjoittelua ei monissa maissa sisälly kätilökoulutukseen kuin sairaaloiden synnytysyksi- köissä, joissa käytetään rutiininomaisesti paljon teknologiaa ja interventioita. Tämän katso- taan muokkaavan kätilöiden näkemyksiä normaalista synnytyksestä jo opiskeluaikana ja vai- kuttavan heidän ammatilliseen kehittymiseensä. (Keating & Fleming 2009, Healy ym. 2017.) Monet kätilöt kokevatkin, että heidän pitää uudelleen opetella kätilötyön ydintaitoja ja oppia luottamaan normaaliin fysiologiseen synnytykseen, kun he ovat siirtyneet työskentelemään kätilöjohtoisiin synnytysyksiköihin tai hoitamaan kotisynnytyksiä. (Healy ym. 2017.)
2.3.2 Matalan riskin synnytys
Käsitettä ”matalan riskin synnytys” käytetään usein rinnakkain normaalin synnytyksen kans- sa. Yksinkertaisimmillaan määritelmänä käytetään normaalisti edennyttä täysiaikaista raskaut- ta, jossa ei ole synnytyksen käynnistyessä tiedossa mitään lääketieteellisiä ongelmia. Useissa maissa on erikseen synnytysyksiköitä tai kotisynnytysjärjestelmä naisille, joiden raskauden katsotaan olevan matalan riskin synnytys. Näissä yksiköissä päävastuu hoidosta on kätilöillä ja niissä käytetään vähemmän rutiininomaisia synnytyksen seuranta- ja interventiokeinoja.
Esimerkiksi Iso-Britanniassa suosituksena on, että matalan riskin synnyttäjät valitsevat synny- tyspaikakseen kätilöjohtoisen synnytysyksikön sairaaloiden sijaan (NICE 2014). Tässä tutki- muksessa käytetään matalan riskin käsitettä kuvaamaan normaalisti edennyttä raskautta ja synnytystä. Kansalliset, alueelliset ja sairaaloiden omat ohjeet ja kriteerit tarkentavat yleensä matalan riskin synnytyksen määritelmää.
Matalan riskin synnytysyksiköissä työskentelevät kätilöt ovat yleensä odottavaisempia synny- tyksen edistymisen suhteen (Wiklund ym. 2012, Page & Mander 2014). He tekevät harvem- min sisätutkimuksia ja kalvojenpuhkaisuja, käyttävät vähemmän iv-yhteyksiä ja oksitosiinia, tarjoavat harvemmin epiduraalipuudutuksia ja ohjaavat useammin synnyttäjää ponnistamaan spontaanisti (Wiklund ym. 2012). Tavallisissa synnytysyksiköissä (sairaaloissa) synnytystä usein seurataan ja siihen puututaan herkästi oli sitten kyseessä matalan tai korkean riskin syn- nytys (Everly 2012, Scamell & Alaszewski 2012, Wiklund ym. 2012, Ekelin ym. 2015). Suu- rimman osan synnytyksistä tulisi kuitenkin olla matalan riskin synnytyksiä. Kätilöiden mie- lestä matalan riskin synnytys on toivottu lopputulos. On kuitenkin katsottu, että matalan riskin synnytys voidaan todeta mahdolliseksi vain retrospektiivisesti eli synnytyksen päätyttyä.
(Scamell & Alaszewski 2012.)
2.3.3 Synnytyksen epävarmuus ja riskien arviointi
Raskauden aikaisen seurannan tavoitteena on turvata raskaana olevan naisen ja sikiön terveys ja hyvinvointi sekä tunnistaa mahdolliset raskauden aikaiset ongelmat ja häiriöt (THL 2017).
Raskauteen ja synnytykseen liittyvien riskien korostaminen on kuitenkin johtanut myös sii- hen, että keskitytään enemmän kaikkeen mikä voi mennä huonosti kuin siihen, että suurin osa raskauksista ja synnytyksistä päättyy hyvin (Bryers & van Teijlingen 2010, Seibold ym.
2010). Tieteellisen tiedon lisääntyminen on merkittävästi muuttanut synnytyksen luonnetta nyky-yhteiskunnassa ja siitä on tullut synnytysten riskien arvioinnin ja hallinnan perusta. Tä- mä on johtanut siihen, että synnytyksiä hoitavien ammattilaisten oletetaan perustavan päätök- sentekonsa tutkittuun tietoon ja olevan myös vastuussa päätöksistään. Tästä on seurannut myös tietynlainen syyttävä hoitokulttuuri, jossa poikkeavan tilanteen tapahtuessa etsitään ti- lanteeseen johtanutta syyllistä. Synnytystä ei enää nähdä luonnollisena prosessina, jossa lop- putulokseen voi vaikuttaa sattuma tai todennäköisyys, vaan poikkeavia tilanteita pidetään aina ehkäistävinä vahinkoina. (Scamell & Alaszewski 2012.)
Kätilöt ovatkin tietoisia henkilökohtaisesta vastuullisuudestaan etenkin, jos synnytyksessä tapahtuu jotain poikkeavaa. Tämä korostuu lääkärivetoisissa synnytysyksiköissä, joissa tarkat protokollat korostavat riskejä ja niihin puuttumista. Riskejä korostavasta näkökulmasta kaik- kia synnytyksiä pidetään herkästi mahdollisina riskisynnytyksinä ja synnytystä tarkkaillaan hyvin tarkasti ja rutiininomaisesti mitattavien parametrien avulla epänormaaliuden etsimiseksi ja oman selustan turvaamiseksi. (Larsson ym. 2009, Seibold ym. 2010, Rattray ym. 2011,
Scamell & Alaszewski 2012, Copeland ym. 2014, Page & Mander 2014, Healy ym. 2016, Scamell 2016, Healy ym. 2017.)
Mikä äitiyshuollossa katsotaan turvalliseksi tai tulkitaan riskien vähentämiseksi vaihtelee nä- kökulman mukaan. Synnytyslääkärit käyttävät esimerkiksi perinataalikuolleisuutta riskien arvioinnissa, mutta kätilöt ja synnyttäjät korostavat turvallisuuden mittareina myös esimerkik- si äidin henkistä hyvinvointia, synnytystapaa ja kontrollin tunnetta. (Seibold ym. 2010.) Tyy- pillisimmin synnytyksen riskejä arvioidaan synnyttäjän aikaisemman synnytyksen ja nykyisen raskauden kulun perusteella, tulotilanteen ktg:n avulla sekä lapsiveden laatua arvioimalla (Wiklund ym. 2012).
Riskit ovat keskeisiä epävarmuuden hallinnassa (Scamell & Alaszewski 2012, Scamell 2016).
Koska synnytyksen kulkua ei voida koskaan tarkkaan ennalta tietää, liittyy synnytyksen hoi- toon aina tiettyä epävarmuutta. Kätilöt, jotka sietävät tätä epävarmuutta paremmin, näkevät synnytyksen useammin normaalina. (Page & Mander 2014, Healy ym. 2016.) Vahvasti syn- nytyksen normaaliuteen uskovat kätilöt tiedostavat synnytykseen liittyvien mahdollisten vammojen ja kuoleman riskit ja ovat niistä hyvin huolissaan, mutta tunnistavat myös, että terveydenhuollon mahdollisuuksilla riskien ehkäisyyn on rajansa (Davis 2010).
2.3.4 Kätilöiden asenteet
Asenteet on määritelty tarkoittamaan positiivista tai negatiivista näkökantaa objektiin, henki- löön tai ongelmaan (Ajzen 2001). Kätilöiden asenteiden ja uskomusten katsotaan muokkaa- van heidän käytännön toimintaansa. Myös hoitoympäristö vaikuttaa toimintatapoihin ja se voi olla merkittävä tekijä kätilöiden asenteiden muuttamisessa. Esimerkiksi kotisynnytyksen hoi- dossa korostuu synnytyksen luonnollisuus eikä synnytys lääketieteellisenä tapahtumana.
(Walsh 2011.) Äitiyshuollossa työskentelevien ammattilaisten henkilökohtaisten asenteiden on todettu olevan yhteydessä heidän työskentelytapaansa ja siihen, minkälaisia hoitovaihtoeh- toja he synnyttäjille tarjoavat (Vedam ym. 2009).
Asenteet normaalin synnytyksen suhteen vaihtelevat. Kätilöt, jotka ovat hyvin kiihkeästi normaalin synnytyksen puolestapuhujia, todennäköisemmin myös edistävät sen toteutumista ja suojelevat synnyttäjää interventioilta. (Keating & Fleming 2009, Wiklund ym. 2012, Caro- lan-Olah ym. 2015, Healy ym. 2016.) Vastaavasti osa kätilöistä on tyytyväisiä myös lääketie-
teellistyneeseen hoitokulttuuriin (Keating & Fleming 2009, Seibold ym. 2010). Etenkin työs- kentely sairaalan ulkopuolisessa synnytysyksikössä on todettu olevan merkittävästi yhteydes- sä kätilöiden asenteisiin normaaliin synnytykseen pyrkimiseen (Zinsser ym. 2016). Myös kä- tilön itsevarmuus, kompetenssi sekä ehkä yllättäen lyhyempi työkokemus synnytysten hoidos- ta vaikuttavat myönteisempiin normaalia synnytystä tukeviin asenteisiin (Thompson ym.
2016, Zinsser ym. 2016). Kätilöiden näkemykset kätilötyön tarjoamasta hoidosta pohjautuvat kätilökoulutukseen, kliiniseen kokemukseen sekä sitoutumiseen kätilötyön filosofiaan ja ar- voihin (Davis 2010).
Ympäristöllä ja niiden asenteilla on voimakas vaikutus synnytyksen hoitotapoihin, synnyttä- vien naisten asenteisiin sekä kätilöiden omaan suhtautumiseen normaaliin synnytykseen (Sandin-Bojö & Kvist 2008, Keating & Fleming 2009, Davis 2010, Hadjigeorgiou & Coxon 2014, Page & Mander 2014, Carolan-Olah ym. 2015, Healy ym. 2016, Zinsser ym. 2016).
Kätilöillä on voimakas ammattiylpeys ja –identiteetti, joka perustuu heidän kokemukseensa ja taitoihinsa (Larsson ym. 2009). Kätilöiden asenteet määriteltyihin normaalin synnytyksen hoitolinjoihin ovat yleensä positiivisia (Kennedy ym. 2010, Ruiz & Limonero 2014), kunhan ne eivät ole liian tarkkoja ja rajoittavia (Hunter & Segrott 2010, Copeland ym. 2014). Nor- maalin synnytyksen ohjeita pidetään yhtenä tapana toteuttaa muutoksia, jotka perustuvat tut- kittuun tietoon ja niiden avulla kätilöt pystyvät myös perustelemaan toimintaansa ja interven- tioiden välttämistä (Hunter & Segrott 2010, Kennedy ym. 2010).
2.3.5 Päätöksenteko synnytyksen aikana
On väitetty, että synnytyksen aikainen päätöksenteko on viety riskien korostamisen vuoksi pois kätilöiltä, mutta myös pois synnyttäjiltä. Synnytyslääkärit ja kätilöt uskovat, että he ovat viime kädessä vastuussa tärkeimmistä päätöksistä ja tietävät asioista parhaiten. Ammattilaiset, jotka ovat luottavaisia jakamaan valtaa ja vastuuta synnyttäjien kanssa, vastustavat myös to- dennäköisemmin tarpeettomia interventioita. Vastaavasti ammattilaiset, jotka kokevat yksin olevansa vastuussa synnytyksen hoidosta, eivät pysty luottamaan synnyttäjien kykyyn tehdä päätöksiä omasta hoidostaan ja luottavat enemmän tarkkaan seurantaan ja interventioihin.
(Healy ym. 2016.)
Usko ja arvostus normaaliin synnytykseen ovat kriittisiä tekijöitä kätilöiden synnytyksen ai- kaiseen arviointiin ja päätöksentekoon (Davis 2010). Päätöksentekoon vaikuttavat kätilön
varmuus ja pätevyys omaan ammattitaitoon liittyen sekä luottamus synnytyksen etenemiseen, synnyttäjään, synnytysympäristöön ja synnytystä hoitavaan tiimiin (Keating & Fleming 2009, Everly 2012). Omaan ammattitaitoonsa luottavat kätilöt perustavat päätöksentekonsa ja toi- mintansa useammin tutkittuun tietoon. Tärkeänä pidetään hyvää tietämystä normaalin synny- tyksen fysiologiasta. (Keating & Fleming 2009.) Päätöksenteon prosessiin vaikuttavat myös kätilön omat näkemykset synnytyksen riskeistä, työtaakka sekä lääkäreiden valta-asema (Ratt- ray ym. 2011).
Synnytyksen aikainen jaettu päätöksenteko ammattilaisen ja synnyttäjän välillä on vaikeam- paa sairaalaympäristössä, jossa synnyttäjän omaa kontrollia on vähennetty (Everly 2012).
Jaetussa päätöksenteossa on tärkeää luottavainen suhde kätilön ja synnyttäjän välillä (Healy ym. 2016). Kätilön usko normaalin synnytyksen toteutumiseen sekä läheinen hoitosuhde syn- nyttäjän kanssa, missä synnyttäjän toiveet ja tuntemukset hänen synnytyksestään otetaan hoi- don päätöksenteossa huomioon, lisäävät normaalin synnytyksen toteutumista (Davis 2010, Everly 2012, Page & Mander 2014, Carolan-Olah ym. 2015, Thompson ym. 2016). Synnyttä- jän uskotaan olevan kykeneväinen tekemään informoituja päätöksiä hänelle parhaiten sopi- vasta hoidosta, kunhan hänelle tarjotaan riittävästi näyttöön perustuvaa ja ymmärrettävää tie- toa (Kennedy ym. 2010).
2.3.6 Kätilötyö matalan riskin synnytysten mahdollistajana
Synnytysten lääketieteellistyminen (medikalisaatio) on lähes kaikkia kehittyneitä maita kos- keva ilmiö. Sillä on ollut sekä toivottuja että epätoivottuja seurauksia. Lääketieteellisten käy- täntöjen ja toimenpiteiden kehittyminen on lisännyt raskauden ja synnytyksen patologisten ongelmien aiheuttamien seurausten vähentymistä. Vastaavasti näiden samojen toimenpiteiden käyttäminen terveen ja normaalin raskauden ja synnytyksen aikana lisää kustannuksia ja ai- heuttaa tarpeettomia terveysriskejä äidille ja vastasyntyneelle. (Christiaens ym. 2013.) Kätilö- johtoisten hoitomallien on todettu olevan yhteydessä vähäisempiin synnytyksen aikaisen hoi- don interventioihin, alatiesynnytyksiin sekä lisääntyneeseen potilastyytyväisyyteen (Sandall ym. 2015).
Kätilöitä pidetään normaalin synnytyksen erikoisasiantuntijoina, mutta tämä rooli ei joko aina ole näkyvä ja tunnistettu tai se on heikentynyt lääkäreiden valta-aseman lisääntyessä. Kätilöt kokevat, että hoidon päätöksenteossa lääkäreillä on enemmän valtaa niin korkean kuin mata-
lan riskin synnytyksissäkin. (Larsson ym. 2009, Healy ym. 2017.) Tämä selitys voi kuitenkin olla liian yksinkertainen. Kätilöt vaikuttavat osittain itse autonomisen roolinsa heikkenemi- seen. He eivät aina halua ottaa ja käyttää koko laajuudeltaan ammatillista vastuutaan ja auto- nomiaansa, koska pelkäävät synnytyksen poikkeavan lopputuloksen aiheuttamia seurauksia.
Lääkäreiltä pyydetään vastauksia ja vastuunjakoa myös tilanteissa, joissa se ei olisi tarpeellis- ta. (Healy ym. 2017.) Aikaisemmin kätilöt ovat luottaneet enemmän toistensa neuvoihin ja mielipiteisiin, kun muita ammattiryhmiä ei ole synnytysyksiköissä ollut yhtä näkyvästi paikal- la. He ovat myös luottaneet pitkään kokemukseensa ja käytännön kliinisiä taitoja on pidetty tärkeimpinä tekijöinä synnytyksen hoidossa. (Larsson ym. 2009.)
Synnytyslääkäreiden näkemys synnytyksistä on usein hyvin riskikeskeinen, mikä johtuu lää- ketieteen patologiaa korostavasta lähtökohdasta. Yksi syy miksi lääkärit puuttuvat myös nor- maalin synnytyksen hoitoon on se, että he kokevat, etteivät kätilöt halua aina itse ottaa vas- tuuta päätöksistä. (Healy ym. 2017.) Vaarana on, että kätilöt heikentävät hyödyntämästä mah- dollisuuksia ympäristöissä ja tilanteissa, joissa synnytys voidaan edelleenkin nähdä turvalli- sen ja normaalina fysiologisena prosessina (Scamell 2016).
Kätilöjohtoisen hoitomallin puute johtuu usein siitä, että lääketieteellistä hoitomallia pidetään mahdollisten syytteiden tai syyttelyn vuoksi turvallisempana. Sitä aliarvioivat sekä sairaala- organisaatiot, synnytyslääkärit mutta myös kätilöt itse. Kätilöt kokevat, että heidän koko osaamistaan ja kokemustaan synnytysten hoidon asiantuntijoina ei hyödynnetä. (Larsson ym.
2009, Healy ym. 2017.) Tuen puute johtuu yleensä siitä, että synnytyksen katsotaan vaativan lääketieteellistä puuttumista. Hyvä luottamus ja suhteet kätilöiden ja synnytyslääkäreiden kesken edistävät kätilötyön autonomiaa ja myös potilaslähtöistä synnytyksen hoitoa. (Healy ym. 2017.)
Hoitoympäristössä, jossa kätilöillä on vahva autonomia, uskalletaan kokeilla enemmän uusia ja erilaisia hoitotapoja, kuten ponnistusasentoja. Vanhemmat ja kokeneemmat kätilöt pitävät usein tehtävänään ohjata, opettaa ja tukea nuorempia kollegojaan luottamaan enemmän syn- nytyksen normaaliin fysiologiaan. (Thompson ym. 2016.) Normaalin synnytyksen hoitamisen roolimalleina pidetään kätilökollegoita, jotka ovat rauhallisia, luottavaisia ja päteviä toimin- nassaan ja jotka perustelevat toimintansa tutkitun tiedon pohjalta (Keating & Fleming 2009).
Kätilöt kuitenkin kokevat, että kollegiaalisuus, kätilöiden keskinäinen yhteistyö, yhtenäisyys ja tiedonjako ovat muuttuneet ja heikentyneet muiden ammattiryhmien läsnäolon lisääntyessä
(Larsson ym. 2009). Kätilötyön koulutuksen ytimen tulisi pysyä synnytyksen normaaliudessa ja taata kätilöiden pätevyys normaalin synnytyksen hoitajina (Keating & Fleming 2009, Ken- nedy ym. 2010). Kätilöiden tulee vastata haasteeseen kehittää riittävä kompetenssi ja itsevar- muus tukemaan ja edistämään normaalia fysiologista synnytystä ja kyseenalaistamaan ei- tutkittuun tietoon perustuva hoito (Thompson ym. 2016).
2.4 Yhteenveto kirjallisuuskatsauksesta
Kätilöiden asenteisiin ja näkemyksiin matalan riskin tai normaalin synnytyksen hoidosta vai- kuttavat etenkin määritelmä normaalista, kätilön ominaisuudet, hoitoympäristö ja ympäröivä kulttuuri, synnytysten riskikeskeisyys, vallitseva hoitomalli, kätilötyön asema, hoitosuhteen pituus ja laatu, päätöksenteon malli sekä kätilökoulutus. Kuviossa 2 on tiivistetty näitä käti- löiden asenteisiin ja näkemyksiin vaikuttavia keskeisimpiä teemoja.
Eri maissa toteutetuissa tutkimuksissa on yleisesti käytetty kansainvälisesti hyväksyttyä WHO:n (1996) määritelmää normaalista synnytyksestä. Kätilöitä pidetään normaalin synny- tyksen asiantuntijoina ja edistäjinä, vaikka määritelmä normaalista ei etenkään kliinisessä kätilötyössä ole yksiselitteistä tai helppoa edes kätilöille itselleen. Normaali synnytys kuvail- laan usein komplikaatioiden tai riskien puuttumisena ja se on muokkautunut sisältämään myös rutiininomaista teknologiaa ja toimenpiteitä. Synnytysten hoitokulttuuri ja toimintatavat voivat olla hyvinkin erilaisia, mutta kätilöt pitävät normaalia matalan riskin synnytystä edel- leen toivottuna ja tavoiteltavana lopputuloksena.
Kätilöiden ominaisuudet, kuten itsevarmuus, kompetenssi sekä työkokemus ja missä ympäris- tössä se on hankittu muokkaavat näkemystä normaalista synnytyksestä. Työssään itsevarmat kätilöt uskaltavat luottaa enemmän omaan asiantuntijuuteensa kuin tarkkoihin mittauksiin synnytysten hoitamisessa ja tietävät jokaisen synnytyksen olevan erilainen ja yksilöllinen. He myös perustavat useammin toimintansa tutkittuun tietoon ja uskaltavat kyseenalaistaa totuttu- ja toimintatapoja.
Luottamus normaaliin fysiologiseen synnytykseen on useissa hoitoympäristöissä koetuksella riskikeskeisyyden vuoksi. Etenkin synnytysyksiköissä, joissa hoidetaan sekä matalan että korkean riskin synnytyksiä, synnytyksiä seurataan ja niihin puututaan herkästi. Näissä hoito- ympäristöissä synnytyksiä hoidetaan usein aktiivisemmin ja käsite normaalista synnytyksestä
on suppea. Kätilöjohtoisissa synnytysyksiköissä käsite normaalista synnytyksestä on usein joustavampi eikä rutiininomaista teknologiaa ja seurantaa käytetä yhtä paljon kuin sairaalois- sa.
Synnytysten riskikeskeisyys ja pelko mahdollisesta poikkeavasta tuloksesta toistui useissa tutkimuksessa syynä sille, miksi myös matalan riskin synnytyksiä seurataan ja hoidetaan hy- vin aktiivisesti. Oma selusta halutaan turvata syyttelyn pelossa. Aikaisemmin kätilöt ovat luottaneet enemmän toistensa tietoihin ja taitoihin, kun taas nykyisin kollegoita enemmän konsultoidaan lääkäreitä. Synnytysten hoitoon liittyy aina tiettyä epävarmuutta ja kätilöt, jot- ka sietävä tätä epävarmuutta paremmin, näkevät synnytyksen helpommin normaalina.
Kätilöjohtoisissa toimintamalleissa synnytyksen normaalius on hoitofilosofian ydin, kun taas sairaaloissa lääketieteellinen ja riskikeskeisempi näkökulma on usein valta-asemassa. Kätilö- johtoisissa hoitomalleissa synnytysten kulkuun puututaan harvemmin erilaisten interventioi- den avulla. Lääketieteellinen hoitomalli on usein valta-asemassa, sillä sitä pidetään turvalli- sempana. Synnytysten hoidon katsotaan vaativan tarkkaa seurantaa sekä lääketieteellistä puut- tumista.
Kätilötyön autonomia ja asema vaikuttavat siihen miten pitkälle ja itsenäisesti kätilöt voivat hoitaa synnytyksiä matalan riskin periaatteiden mukaan puuttumalla synnytyksen kulkuun mahdollisimman vähän. Hoitokulttuureissa, joissa on vahva kätilötyön autonomia, hoidetaan synnytyksiä useammin potilaslähtöisesti ymmärtämällä, että normaali fysiologinen synnytys on todennäköisin lopputulos. Näissä hoitokulttuureissa hoidetaan synnytyksiä kokeilemalla enemmän erilaisia ja yksilöllisempiä hoitotapoja. Kätilöt toivovat myös vahvaa kätilötyön johtamista ja esimiesten sitoutumista normaalin synnytyksen hoitofilosofiaan ja hoidon kehit- tämiseen. Hyvä, arvostava ja luottamuksellinen suhde kätilöiden ja synnytyslääkäreiden kes- ken lisää kätilötyön autonomiaa.
Lyhyttä hoitosuhdetta synnyttäjään pidetään yhtenä esteenä jaetun hoidon päätöksenteon to- teutumisessa. Jaettu päätöksenteko on yleisempää silloin, kun kätilöt kokevat hoitosuhteen synnyttäjän kanssa tasavertaisena ja uskaltavat jakaa vastuuta synnyttäjän kanssa. Suomalai- sessa äitiyshuollossa haasteena onkin toteuttaa hoidon jatkuvuus. Synnyttäjä ja hoitava kätilö tapaavat toisensa yleensä ensimmäistä kertaa vasta synnyttäjän saapuessa sairaalaan. Tämä
rajoittaa potilaiden taustan, toiveiden ja tarpeiden tuntemista sekä syvemmän hoitosuhteen saavuttamista.
Kätilökoulutuksen laatu ja kehittämistarve olivat myös usein mainittu normaalin synnytyksen edistämistä lisäävänä tekijänä. Kätilökoulutuksen ytimen halutaan pysyvän normaalissa syn- nytyksessä. Koulutuksen tulee olla laadukasta ja ajantasaista sekä sisältää riittävästi tietoa synnytyksen fysiologiasta. Kritiikkiä on esitetty kätilöiden työharjoitteluista, jotka toteutetaan usein sairaaloiden synnytysyksiköissä. Tämä muokkaa kätilöiden näkökulmaa synnytyksistä riskikeskeisiksi jo opiskeluaikana.
Kuvio 2. Kätilöiden matalan riskin synnytysten hoidon asenteisiin ja näkemyksiin yhteydessä olevia teemoja.
Tutkimustietoa kätilöiden asenteisiin ja näkemyksiin liittyvistä tekijöistä on kirjallisuushaun perusteella tutkittu etenkin laadullisin tutkimusmenetelmin. Näiden tutkimusten haasteena on kuitenkin tulosten yleistettävyys ja siirrettävyys. Monissa tutkimuksissa otoskoko oli pieni (n
≤ 20), vaikka tutkimukset muuten olivatkin laadukkaasti toteutettu. Haastattelun ja havain- noinnin avulla saadaan kuitenkin kätilöiden kokemuksista, näkemyksistä ja niiden taustalla
Kätilöiden asenteet ja näkemykset
Määritelmä normaalista
Itsevarmuus, kompetenssi, työkokemus
Hoitoympäristö, ympäröivä
kulttuuri
Epävarmuden hallinta, riskien
sietokyky
Kätilövetoinen hoitomalli vs
sairaala Kätilötyön asema (autonomia)
Hoitosuhteen laatu ja pituus
Jaettu päätöksenteko
Kätilökoulutus
olevista tekijöistä ja ilmiöistä tärkeää tietoa. Laadullisissa tutkimuksissa tavoitteena oli eten- kin kuvata kätilöiden kokemuksia ja näkemyksiä normaalia synnytystä edistävistä ja estävistä tekijöistä sekä synnytyksen aikaisista riskeistä (muun muassa Copeland ym. 2014, Hadjigeorgiou & Coxon 2014, Carolan-Olah ym. 2015, Healy ym. 2017). Tutkimuksissa ha- luttiin myös kuvailla miten kätilöt määrittelevät normaalin synnytyksen (esimerkiksi Davis 2010, Scamell & Alaszewski 2012, Darra & Murphy 2016).
Määrällisiä tutkimuksia löytyi vain muutama ja niissä tutkittiin hoitohenkilökunnan asenteita normaalin synnytyksen toimintaohjeita kohtaan (Ruiz & Limonero 2014), synnytysten hoitoa näyttöön perustuvan tiedon pohjalta (Sandin-Bojö & Kvist 2008), kätilöiden arvioita synny- tyksen riskeistä (Wiklund ym. 2012) sekä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä kätilöiden asentei- siin normaalia synnytystä kohtaan (Zinsser ym. 2016). Kätilötyön tutkimuksia on tehty paljon etenkin Australiassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Euroopassa myös Irlannissa, Alan- komaissa ja Ruotsissa on aktiivista kätilötyöhön liittyvää tutkimustoimintaa myös kätilöiden asenteisiin ja näkemyksiin liittyen. Kätilöiden ja kätilötyön asema on monissa näistä maista erilainen kuin Suomessa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa, Australiassa ja Alankomaissa kätilö- johtoiset hoitomallit ja synnytysyksiköt matalan riskin synnyttäjille ovat tavallisia. Vastaavas- ti esimerkiksi Yhdysvalloissa kätilöt hoitavat itsenäisesti hyvin pienen osan synnytyksistä.
Nämä erovaisuudet vaikeuttavat tutkimustiedon siirtämistä suomalaiseen synnytysten hoito- kulttuuriin. Tutkimustietoa suomalaisten kätilöiden asenteista ja näkemyksistä synnytyksen hoitoon vaikuttavista tekijöistä tarvitaan.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kätilöiden asenteita ja näkemyksiä matalan riskin syn- nytysten hoidon kriteereistä.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kätilöiden asenteista ja näkemyksistä matalan riskin synnytysten hoitamisesta. Tuloksia voidaan hyödyntää synnytyksen hoitokulttuurin arvioin- nissa, organisaation hoitokäytäntöjä ja –suosituksia arvioidessa ja muuttaessa sekä synnyttä- jien hyvää hoitoa suunniteltaessa.
Tutkimuskysymykset:
1. Millaisia ovat kätilöiden asenteet ja näkemykset matalan riskin synnytysten hoitami- sesta?
2. Mitkä tekijät ovat yhteydessä kätilöiden asenteiden ja näkemysten muodostumiseen matalan riskin synnytyksistä?
3. Miten organisaation matalan riskin synnytyksen kriteerit ovat muuttaneet kätilöiden asenteita ja näkemyksiä synnytysten hoitamisesta?
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Tutkimusaineisto
Tutkimuksen aineisto oli HYKS:n synnytysten ja naistentautien yksikön synnytysyksiköissä työskentelevät kätilöt. Synnytysyksiköt olivat Jorvin ja Kätilöopiston sairaaloissa. Vuonna 2015 näissä sairaaloissa hoidettiin yhteensä 11 403 synnytystä. Tutkimuksen perusjoukko on noin N = 160 kätilöä. Tutkimusaineisto kerättiin kokonaisotantana. Kyselyyn vastasi (n= 49) kätilöä ja vastausprosentiksi muodostui 30,6 %.
Tutkimus toteutettiin sähköisenä strukturoituna kyselynä synnytysyksiköiden työntekijöille.
Tiedote tutkimuksesta jaettiin ennen aineistonkeruuta ylihoitajan, osastonhoitajien ja muiden yhteyshenkilöiden kautta kätilöille. Linkki kyselyyn lähetettiin HYKS:n yhteyshenkilölle, joka välitti sen synnytysyksiköiden osastonhoitajille. Osastonhoitajat välittivät kyselyn kaikil- le synnytysyksiköissä aineistonkeruuhetkellä työskenteleville kätilöille heidän työsähköpos- tiinsa. Aineisto kerättiin vuoden 2017 tammi- ja helmikuun vaihteessa ja vastausaikaa oli noin kaksi ja puoli viikkoa. Kyselystä lähetettiin yksi muistutus puolivälissä vastausaikaa. Tutki- muslomakkeen mukana oli myös saate tutkimukseen osallistumisesta ja osallistumisen vapaa- ehtoisuudesta.
Tutkimusta varten laadittiin uusi kyselylomake kirjallisuuskatsauksen ja tutkitun tiedon perus- teella (liite 5 kyselylomake ja liite 6 muuttujaluettelo). Yhteensä kysymyksiä oli 37. Lomak- keen osa-alueet olivat:
vastaajien taustatiedot (5 kysymystä)
yleistä matalan riskin synnytysten hoidosta (7 kysymystä)
synnyttäjän riskiluokitus (5 kysymystä)
synnytyksen ensimmäisen vaiheen hoito (6 kysymystä)
synnytyksen toisen vaiheen hoito (6 kysymystä)
vastasyntyneen hoito (3 kysymystä) ja
kivunhoito (4 kysymystä)
Neljässä kysymyksessä oli avoin jatkokysymys, johon vastaaja sai tarkentaa vastaustaan. Lo- pussa oli lisäksi yksi avoin kysymys, johon vastaaja sai halutessaan kirjoittaa matalan riskin synnytyksen hoidon kehittämisehdotuksia. Monivalintakysymyksissä pakotettiin valitsemaan
yksi vastausvaihtoehto. Avoimiin kysymyksiin vastaajan ei ollut pakko vastata. Kyselylo- makkeessa käytettiin 5-portaista Likert-asteikkoa asenteita ja näkemyksiä mittaamaan (täysin eri mieltä, osittain eri mieltä, en samaa enkä eri mieltä, osittain samaa mieltä, täysin samaa mieltä) (Burns & Grove 2009, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).
Ennen varsinaista aineistonkeruuta lomake esitestattiin tutkimuksen luotettavuuden lisää- miseksi HYKS:n Naistenklinikan synnytysyksikössä marraskuussa 2016 kätilöillä (N=26), jotka tunsivat tutkimusaiheen (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Esitestaukseen vastasi (n=11) kätilöä. Esitestauksen jälkeen lomakkeeseen ei tehty muita muutoksia, kuin yhdistettiin yksi avoin jatkokysymys.
Esitestaus toteutettiin Google Forms –ohjelman avulla, mutta varsinaisen aineistonkeruun alkuvaiheessa kyselylomake muutettiin E-lomake –ohjelmaan vastaajien kohdatessa ongelmia kyselyn latauksen kanssa. Vastaus kyselyyn tapahtui nimettömänä, eikä osallistujien henkilö- tai tunnistetietoja näkynyt missään vaiheessa edes tutkimuksen tekijälle.
4.2 Aineiston analyysi
Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS 21 tilasto-ohjelman avulla. Aineiston analysoinnissa käy- tettiin kuvailevia tilastollisia menetelmiä, kuten frekvenssi- ja prosenttijakaumia. Ristiintau- lukoinnin avulla kuvattiin taustamuuttujien suhteellista jakautumista vastauksissa. (Burns &
Grove 2009, Nummenmaa 2009.) Muuttujien välisten yhteyksien ja merkitsevyyksien tarkas- teluun käytettiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa. Korrelaation voimakkuutta arvioi- tiin pitämällä korrelaatiota heikkona, kun r < 3, kohtalaisena, kun 0.3 ≤ r < 0.8 ja vahvana, kun r ≥ 0.8. Tilastollisen merkitsevyyden arvioinnissa käytettiin raja-arvoa p ≤ 0.05. (Burns &
Grove 2009, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.)
Tiedot vastaajien iästä ja työkokemus synnytysten hoidosta selvitettiin avoimina kysymyksi- nä, minkä jälkeen ne luokiteltiin uudelleen analysointia varten. Vastaajan ikä luokiteltiin nel- jään eri luokkaan: alle 40 vuotta, 40 – 49 vuotta, 50 – 59 vuotta sekä 60 vuotta ja yli. Työko- kemus synnytysten hoidosta luokiteltiin myös neljään luokkaan: 5 vuotta ja alle, 6 – 15 vuot- ta, 16 – 25 vuotta sekä 26 vuotta ja enemmän. Ammatillinen koulutustausta tiivistettiin kah- teen eri luokkaan: opistotasoinen tutkinto ja korkeakoulututkinto. Pienen aineiston vuoksi aineistoa tiivistettiin uudelleen luokittelemalla Likert-asteikolliset muuttujat kolmeen luok-
kaan: eri mieltä, en samaa enkä eri mieltä ja samaa mieltä. (Kankkunen & Vehviläinen- Julkunen 2013.)
Avoimien kysymysten aineisto (n=72) analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Ai- neisto litteroitiin ja siihen tutustuttiin huolellisesti lukemalla se useita kertoja läpi. Tämän jälkeen analyysissä edettiin pelkistämällä sekä vertailemalla ilmaisujen yhtäläisyyksiä ja ero- ja. Samansisältöiset ilmaisut ryhmiteltiin ensin alakategorioiksi. Ryhmittelyä jatkettiin sisältö- jen mukaan ja tuloksista muodostettiin pääkategorioita, jotka nimettiin sisältöä kuvaaviksi.
Tuloksissa on esitetty myös vastausten alkuperäisilmaisuja analyysin luotettavuuden lisää- miseksi. (Elo & Kyngäs 2008.)
5 TULOKSET
5.1 Vastaajien taustatiedot
Vastaajien taustatietoja selvitettiin viidellä taustakysymyksellä, jotka olivat ikä, työkokemuk- sen määrä synnytysten hoidosta, ammatillinen koulutus, oma synnyttäneisyys sekä onko osal- listunut matalan riskin synnytysten koulutuksiin omassa organisaatiossa tai muualla (taulukko 3).
Taulukko 3. Vastaajien taustatiedot (n=49).
Taustatiedot n %
Ikäryhmät vuosina
alle 40 17 35
40-49 15 31
50-59 12 24
60- 5 10
Työkokemus vuosina
-5 16 33
6-15 15 31
16-25 9 18
26- 9 18
Ammatillinen koulutus
ammatillinen opistoaste 20 41
ammattikorkeakoulututkinto 20 41
alempi korkeakulututkinto 6 12
ylempi korkeakoulututkinto 3 6
Onko itse synnyttänyt
kyllä 40 82
ei 9 18
Onko osallistunut matalan riskin synnytysten hoidon koulu- tuksiin
kyllä 34 69
ei 15 31
Kyselyyn vastasi 49 synnytysyksikössä työskentelevää kätilöä. Nuorin vastaajista oli 28- vuotias ja vanhin 63-vuotias. Vastaajien keski-ikä oli 44,8 (keskihajonta 10,2, mediaani 44 ja moodi 37) vuotta. Eniten vastaajia oli ikäryhmästä alle 40 vuotta (35 %) (kuvio 3).
Kuvio 3. Vastaajien ikä (n=49).
Työkokemuksen määrä synnytysten hoidosta vaihteli yhden ja 40 vuoden välillä, keskiarvon ollessa 13,6 (keskihajonta 10,7, mediaani 10 ja moodi 5) vuotta (kuvio 4).
Kuvio 4. Vastaajien työkokemus (n=49).
Vastaajista ammatillisen opistotasoisen koulutuksen oli suorittanut 41 % ja korkeakoulutut- kinnon 59 %. Vastaajista 82 % oli itse synnyttänyt. 69 % ilmoitti, että oli osallistunut matalan riskin synnytysten hoidon koulutuksiin omassa organisaatiossa tai muualla.
5.2 Kätilöiden asenteet ja näkemykset matalan riskin synnytysten hoitamisesta
Seuraavassa kuvataan tuloksia millaisia ovat kätilöiden asenteet ja näkemykset matalan riskin synnytysten hoitamisesta sekä miten vastaukset ovat jakautuneet taustamuuttujien perusteella.
5.2.1 Kätilöiden asenteita ja näkemyksiä yleisistä matalan riskin synnytysten hoitoperiaatteis- ta
Vastaajien asenteet ja näkemykset matalan riskin synnytysten yleisistä hoitoon liittyvistä väit- tämistä olivat varsin yhtenäiset (taulukot 4 ja 5). Vastaajista enemmistö (88 %) oli samaa mieltä siitä, että synnyttäjää tulee kohdella arvostaen ja hänelle tulee antaa kaikki tarvittava tieto synnytykseen liittyen. Yli 60-vuotiaista vastaajista kaikki ja alle 40-vuotiaista vastaajista 94 % olivat tästä samaa mieltä. Suhteellisesti eniten eri mieltä (25 %) olivat vastaajat ikäryh- mästä 50 – 59 vuotta. 6 – 15 vuotta työkokemusta omaavat olivat kaikki samaa mieltä, kun taas yli 26 vuotta työkokemusta omaavista kätilöistä 67 % oli samaa mieltä. Vastaajista ne, jotka eivät itse olleet synnyttäneet, olivat kaikki samaa mieltä.
Taulukko 4. Kätilöiden asenteita ja näkemyksiä matalan riskin synnytysten hoitamisesta (n=49).
Kysymys/väittämä f %
Synnyttäjää tulee kohdella arvostaen ja hänelle tulee antaa kaikki tarvittava tieto synnytykseen liittyen
eri mieltä
en samaa enkä eri mieltä samaa mieltä
6 0 43
12 0 88 Synnyttäjä tulee ottaa mukaan hoidon päätöksentekoon
eri mieltä
en samaa enkä eri mieltä samaa mieltä
2 1 46
4 2 94 Synnyttäjän oma kokemus synnytyksestä on tärkeä
eri mieltä
en samaa enkä eri mieltä samaa mieltä
2 0 47
4 0 96 Kätilön tulee olla matalan riskin synnytyksen hoitaja
eri mieltä
en samaa enkä eri mieltä samaa mieltä
1 2 46
2 4 94 Matalan riskin synnyttäjän hoidon tulee olla potilaslähtöistä eli
toiveet ja tarpeet tulee huomioida potilasturvallisuuden rajoissa eri mieltä
en samaa enkä eri mieltä samaa mieltä
1 0 48
2 0 98 Kätilön tulee hoitaa synnyttäjää matalan riskin periaatteiden mu-
kaan mikäli synnytys ei muutu poikkeavaksi eri mieltä
en samaa enkä eri mieltä samaa mieltä
1 2 46
2 4 94 Synnytysyksikkösi hoitoympäristö tukee synnytysten hoitoa mata-
lan riskin periaatteiden mukaan eri mieltä
en samaa enkä eri mieltä samaa mieltä
5 3 41
10 6 84
Selkeä enemmistö (94 %) kätilöistä oli samaa mieltä myös siitä, että synnyttäjä tulee ottaa mukaan hoidon päätöksentekoon. Eri mieltä vastanneista kaikki kuuluivat ikäryhmään 50 – 59 vuotta, työkokemusta synnytysten hoidosta oli 26 vuotta tai enemmän, he olivat itse syn- nyttäneet sekä osallistuneet matalan riskin synnytysten koulutuksiin.
Vastaajista valtaosa (96 %) piti tärkeänä synnyttäjän omaa kokemusta synnytyksestä. Alle 50- vuotiaista vastaajista kaikki olivat samaa mieltä, samaten kaikki alle 26 vuotta työkokemusta omaavat vastaajat. Enemmistö vastaajista (94 %) piti kätilöä matalan riskin synnytysten ensi- sijaisena hoitajana. Kaikki yli 60-vuotiaat olivat tästä samaa mieltä, samaten kaikki 5 vuotta tai alle ja 16 – 25 vuotta työkokemusta omaavat vastaajat. 98 % kätilöistä oli samaa mieltä myös siitä, että matalan riskin synnyttäjän hoidon tulee olla potilasturvallisuuden rajoissa po- tilaslähtöistä.
Enemmistön (94 %) mielestä synnyttäjää tulee hoitaa matalan riskin periaatteiden mukaan mikäli synnytys ei muutu poikkeavaksi. Kaikki yli 60-vuotiaat vastaajat olivat tästä samaa mieltä, samaten kaikki 5 vuotta tai alle ja 16 – 25 vuotta työkokemusta omaavat vastaajat Synnytysyksikön hoitoympäristöä pidettiin matalan riskin synnytysten periaatteita tukevana.
Vastaajista suurin osa (84 %) oli tästä samaa mieltä. Eniten samaa mieltä olivat 6 – 15 vuotta työkokemusta omaavat vastaajat (93 %) sekä yli 60-vuotiaat (100 %). Synnyttämättömistä vastaajista kaikki olivat samaa mieltä siitä, että hoitoympäristö tukee matalan riskin synny- tyksiä. Jokainen eri mieltä vastanneista oli osallistunut matalan riskin koulutuksiin. Kätilöt, jotka eivät olleet osallistuneet koulutuksiin, olivat kaikki samaa mieltä siitä, että hoitoympä-
ristö tukee matalan riskin synnytyksiä.
