SPATIA Raportteja
3/2001
RITTS 4445 ITÄ-SUOMI
”EFFORTS”
Vaihe 2
Timo Lautanen
Alue- ja kuntatutkimuskeskus Joensuun yliopisto
TIIVISTELMÄ Timo Lautanen
RITTS 4445 Itä-Suomen projektin rahoittajina ovat toimineet Euroopan Unioni (DG Enterprise), TEKES ja Pohjois-Savon, Kainuun ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitot
SPATIA – Alue- ja kuntatutkimuskeskus Karjalan tutkimuslaitos, Joensuun yliopisto Kesäkuu 2001
ISBN: 952-458-200-7
Avainsanat: Itä-Suomi, innovaatiot, klusterit, kehittämisstrategiat
Tämä raportti tiivistää lyhyesti Itä-Suomen RITTS –prosessin toisen vaiheen keskeiset tulokset.
Projektin vaiheessa 2 painopiste asetettiin alueiden innovaatiojärjestelmien ja innovaatio- ja tek- nologiapolitiikan yhteistyöpotentiaalin kartoitukseen, mikä jäi RITTS-prosessin ensimmäisen vai- heen kokonaisvaltaisessa näkökulmassa vähemmälle huomiolle.
Vaiheen 2 päämääränä oli ensinnäkin löytää maakuntakohtaiset vahvuudet Itä-Suomessa ja toi- saalta liittää RITTS-prosessin tulokset niiden validiteetin parantamiseksi selkeästi muihin merkit- täviin alueellisiin kehittämisstrategioihin.
RITTS 4445 ITÄ-SUOMI
”EFFORTS”
Vaihe 2
SISÄLLYS
1. JOHDANTO ...1
2. ALUEELLINEN KILPAILUKYKY JA KLUSTERIT: TAUSTAA...2
2.1. Alueellinen innovaatiojärjestelmä...2
2.2. Klusteriperustainen kehittämispolitiikka... 4
3. ITÄ-SUOMEN KLUSTERIALOJEN ALUEELLINEN MERKITYS JA KEHITYS...5
4. KLUSTERITYÖRYHMÄT YHTEIS-ITÄSUOMALAISENA KESKUSTELUAREENANA ....7
4.1. Kehityksen painopisteet ja kehittämisehdotukset... 8
5. TOIMINTAKEHYS...9
VIITTEET ... 12
Taulukot 1-3 ………. 14
Kuviot 1-15 ……….23 Liite. Arvonlisäyksen kehitys 1995-99 (1995=100) ja sijaintiosamäärät 1999 toimialoittain Itä-Suomessa (NUTS-2) ja sen maakunnissa (NUTS-3) (liitettä ei englanninkielisessä versiossa)
1 1. JOHDANTO
Tämä raportti tiivistää lyhyesti Itä-Suomen RITTS –prosessin toisen vaiheen keskeiset tulokset.
Hankkeen koordinaattorina on toiminut Pohjois-Savon liitto ja muina sopimusosapuolina Kai- nuun ja Pohjois-Karjalan liitot. Käytännön tutkimustyö on tehty Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksella 1.1.-30.4.2001.
Projektissa tapahtuneiden organisatoristen ja sisällöllisten muutosten vuoksi toinen vaihe on toteutettu sovellettuna hankkeen alkuperäisestä työsuunnitelmasta1. Ensimmäisessä vaiheessa eh- dotettujen toimien toteuttamisen sijasta tärkeäksi katsottiin kartoittaa tarkemmin alueen innovaatiojärjestelmää ja yhteistyöpotentiaalia innovaatio- ja teknologiapolitiikassa, mikä jäi en- simmäisen vaiheen kokonaisvaltaisessa näkökulmassa vähälle huomiolle. Kartoituksessa tuli lähteä liikkeelle maakuntakohtaisista vahvuuksista ja klusteri-perustaisesta analyysistä, sekä toisaalta liit- tää RITTS –prosessin tulokset niiden validiteetin parantamiseksi selkeästi muihin merkittäviin alu- eellisiin kehittämisstrategioihin. Toisen vaiheen analyyseissä on mukana myös neljäs Itä-Suomen Tavoite-1 alueen maakunta, Etelä-Savo, vaikka maakunta päätti jäädä RITTS-prosessin ulko- puolelle myös sen toisessa vaiheessa2. Vaihe on kokonaisuudessaan rahoitettu kokonaan koti- maisista lähteistä.
Tässä tiivistelmässä on viisi lukua. Alueellisten innovaatiojärjestelmien sekä klusteripohjaisen ke- hittämispolitiikan perusteita kerrataan lyhyesti luvussa 2. Tämän jälkeen tehdään katsaus Itä- Suomen yhteisiin kehittämisen painoaloihin (klusteritoimialoihin). Klusterialojen nk. klusteri- työryhmien keskusteluihin perustuvat kehittämisehdotukset esitetään luvussa 4 ja hankkeen toteu- tuskehyksen alustava versio luvussa 5.
1 Vaiheen yksi koordinaattori oli Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Oy Iisalmessa. Vaiheen kaksi analyysit, klusteriryhmien konsultointi sekä toimintakehyksen jalostaminen näiden mukaisesti korvaavat alkuperäisen työsuunnitelman
”alueelliset työryhmät” (tehtävä 21) sekä toimintakehyksen jalostamiseksi tarkoitetut tehtävät (tehtävät 22-29).
Alueellinen kongressi (tehtävä 210), jossa alueen innovatiivisuuden ja teknologian kehittämistoimia esitellään laajemmalle yleisölle järjestetään elokuussa 2001.
2 Toisen vaiheen alkaessa neuvotteluja Etelä-Savon liittymiseksi projektiin jatkettiin, koska 4 maakuntaa toteuttavat kaudella 2000-2006 yhteistä Tavoite-1 ohjelmaa. Etelä-Savon liiton päätös oli kuitenkin kielteinen, joten tämä raportti ja kaikki siinä esitetyt ajatukset ovat kolmen ensiksi mainitun maakunnan yhteistyön tulosta.
2
2. ALUEELLINEN KILPAILUKYKY JA KLUSTERIT: TAUSTAA 2.1. Alueellinen innovaatiojärjestelmä
Globaalistumisen ja tietojärjestelmien ja yritysten hankintojen kansainvälistymisen seurauksena si- jainnin merkitys yrityksen kilpailukyvylle muuttuu. Paikallisten raaka-aineresurssien ohessa kilpai- lukyvyssä korostuvat paikallinen motivaatio, paikalliset suhteet ja paikallinen tieto. Siinä missä kaikki kauempaa hankittavissa oleva on kilpailijoiden matkittavissa, paikallinen tieto on heikosti artikuloitua, hiljaista, henkilöitynyttä, suojattua ja vaikeaa/kallista siirtää. Näin ollen, kestävät yritysten kilpailuedut globaalissa taloudessa lepäävät enenevässä määrin, paradoksaalista kyllä, pai- kallisuuden ja paikallisten olosuhteiden varassa (ks. esim. Porter 1998). Tämä muutos kuvaa hyvin myös Itä-Suomessa parhaillaan tapahtuvaa kehitystä.
Yritykset hakevat innovaatioilla kilpailukykyä, erottumista kilpailijoista. Käytännössä innovaatioon perustuvaan kilpailuetuun liittyy usein kiinteästi yrityksen pitkä-aikaiset, luottamukselliset, vain osaksi virallisiin sopimuksiin perustuvat suhteet. Suhdeverkosto auttaa tuottamaan uusia innovaa- tioita, eikä ainutlaatuisten suhteiden muodostamaa ”arkkitehtuuria” voida kilpailijoiden toimesta matkia (Kay 1995). Innovaatioprosessit eivät kuitenkaan ole lineaarisia (kuluttaja- tai teknolo- gialähtöisiä) vaan niihin liittyy useita takaisinkytkentöjä ja oleellisesti myös yhteiskunnallisen kysynnän vaikutus (ks. esim. Kautonen et al. 2000).3
Perisyy siihen miksi teknologisella kehityksellä on aluevaikutuksia on se, että kullekin hetkelle ominaisille avainteknologioille on olemassa ensisijaisen edulliset paikalliset kehittymisympäristöt.
Eritoten korkean teknologian toiminnoilla on taipumus keskittyä alueellisesti. Esimerkiksi Suomessa vuonna 1998 noin 85 % OECD:n määritelmän mukaisten korkean teknologian toimi- alojen tuotannosta ja 98 % niiden viennistä oli keskittynyt kolmeen maakuntaan: Uudellemaalle, Varsinais-Suomeen ja Pohjois-Pohjanmaalle (vuonna 1995 vastaavasti 95 % ja 99 %). Tärkeää on kuitenkin huomata se, että tulevaisuuden avainteknologiat eivät nekään tule kohtelemaan alueita tasavertaisina, eivätkä välttämättä keskity alueellisesti samalla tavalla kuin nykyiset avaintek- nologiat. Tulevaisuuden avainteknologioita ovat Teknologian Kehittämiskeskuksen vision (TEKES 1997) mukaan muun muassa bio- ja nanoteknologian sovellukset, joiden erikois- tuntemusta on mm. Itä-Suomen yliopistoissa.
3 Lineaarinen käsitys korostuu myös RITTS-hankkeiden kysyntä-välittäjä-tarjonta –kehikossa (KS. CURDS et al.
2000).
3
Uudenlaisen alueellisen kilpailukyvyn hahmottamiseksi käytetään usein ns. alueellisten innovaa- tiojärjestelmien käsitettä. Alueellisen innovaatiojärjestelmän eräs malli on esitetty kuviossa 1.
Alueelliseen innovaatiojärjestelmään katsotaan yleensä kuuluviksi:
• Yritykset
• Asiakkaat
• Alihankkijat ja muut yrityspartnerit
• Kilpailijat
• Tutkimuslaitokset
• Rahoittajat ja välittäjät
• Oppilaitokset
Suomalaisen alueellisen innovaatiojärjestelmän Itä-Suomessa korostuvina erityispiirteinä/element- teinä voidaan pitää:
• Osaamiskeskuksia
• Kansalaistason informaatioyhteiskuntaa
Alueellista innovaatiojärjestelmää voidaan kuvata myös jakamalla se huippuosaamisen, tuotanto- ja palveluklustereiden, yrityspalvelujen ja mobilisaatiotasoihin (kuvio 2, vrt. Alomar 1995). Huip- puosaamista on ja voidaan kehittää lähinnä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja osaamis- keskusten yhteydessä. Klustereiden tasolla voidaan nähdä ja kehittää esim. yritysryppäiden ja osaamis- ja koulutusorganisaatioiden verkottumia. Yrityspalvelutasoon kuuluvat paikalliset kehit- tämisorganisaatiot kuten kunnalliset yrityspalvelu yksiköt, teollisuuskylät, seutukuntakohtaiset kehittämiskonsortiot. Mobilisaatiotason erilaisten tietoyhteiskunta- ja erityisryhmiin (kuten työttö- miin) kohdistuvien hankkeiden kohderyhmänä ovat kansalaiset.
Itä-Suomen RITTS-alue on talousmaantieteeltään Euroopan ydinalueista voimakkaasti poikkeava alue. NUTS-2 alue on laaja, keskimäärin hyvin harvaanasuttu alue, joka muodostuu neljästä vah- vuuksiltaan ja strategioiltaan osittain erilaisesta maakunnasta (NUTS-3). Maantieteelliseltä kool- taan alue on yksi laajimmista, ellei laajin, yli sadan RITTS tai RIS –alueen joukossa. On epäus- kottavaa ajatella, että Itä-Suomessa toimisi tehokkaasti yksi alueellinen, integroitunut innovaa- tiojärjestelmä. Pikemminkin tätä aluetta kuvaa paremmin käsitys neljä alueellisesta innovaa- tiojärjestelmästä, jotka ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa muiden alueellisten, toimialoittaisten ja kansallisen innovaatiojärjestelmän kanssa.
4
2.2. Klusteriperustainen kehittämispolitiikka
Kansallinen teollisuuspolitiikka Suomessa muotoiltiin 1990-luvulla uudelleen hyväksikäyttäen klusteri-käsitettä: klusterit ovat informaatio- ja tuotevirtojen yhdistämiä yritysten ja toimijoiden verkottumia (ks. Jääskeläinen 2001). Sama suuntaus kehittämispolitiikassa on jatkunut 2000- luvulla, parhaillaan kansallisille avainklustereille ollaan muun muassa kehittämässä tekno- logiastrategioita. Itä-Suomen maakunnissa klusteriselvityksiä on tehty 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen ja käsitys itäsuomalaisista klustereista on tarkentumassa työn edetessä. Eräillä aloilla klusteri-käsitettä on alettu soveltaa Itä-Suomessa vasta 2000-luvulla. Klustereiden merkitys Itä- Suomen taloudelle tuli vahvasti esille myös RITTS-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa.
Klusteri-käsitettä hyödyntävälle kehittämispolitiikalle on vahva verkosto- ja kasvuteoreettinen perustelu, jossa keskeistä on positiivisten ulkoisvaikutusten olemassaolo. Klusterit ovat usein uusien alueellisten yritysten ja jopa toimialojen syntypesiä. Sinänsä maantieteellinen läheisyys ei ole välttämätön klusterin eri osille, mutta käytännössä helpottaa eri osien välistä toimintaa ja luo etuja, jotka ovat kaukana sijaitsevien osien saavuttamattomissa (ks. esim. Porter 1998). Kehittä- mispolitiikalla ei suoraan voida luoda klustereita - pikemminkin sillä pyritään parantamaan klus- tereiden kehittymisedellytyksiä. Lähtökohta tällaiselle politiikalle on luonnollisesti klustereiden tunnistaminen. Ei kuitenkaan voida olettaa että alueelliset klusterit olisivat täydellisiä ilman laa- jempaa maantieteellistä yhteyttä. Alueellisessa kehittämisessä onkin syytä mieluummin joskus puhua ”potentiaalisista” tai ”metodologisista” klustereista.
Klusteripohjaisessa ajattelussa on muistettava se, että eräät yritysten toiminnot nojaavat paljolti tietoon, joka ei ole klusterikohtaista, ja on alueellisesti varsin vähän erikoistunutta. Tällaisia
”horisontaalisia” toimintoja ovat muun muassa yritysten teknologiseenkin kilpailukykyyn vaikut- tavat markkinoinnin perusosaaminen, liikkeenjohdon yleinen osaaminen tai kansainvälistymisen osaaminen. Vastaavalla tavalla vaikuttaa yritysten toimintaan perustamis- tai riskirahoituksen saa- tavuus. Klustereiden näkökulma onkin vain yksi lähestymistapa muiden joukossa ja muita lähestymistapoja (kuten toimialojen tai teknologisten järjestelmien näkökulmia) täydentävä näkö- kulma alueellisiin innovaatiojärjestelmiin.
5
3. ITÄ-SUOMEN KLUSTERIALOJEN ALUEELLINEN MERKITYS JA KEHITYS
Tilastoaineistojen pohjalta klustereita voidaan kuvata vain vajavaisesti. Tämä aiheutuu siitä, että klustereissa positiivisia ulkoisvaikutuksia synnyttävät materiaali- ja tietovirrat sekä yritysten väli- nen yhteistyö eivät rajaudu yksittäisille toimialoille. Erilaisia aineistoja ja näkökulmia yhdistämällä sekä toimialojen ryhmittelyillä voidaan kuitenkin jonkin verran hahmottaa klusterikohtaisia tuo- tannon keskittymiä, joilla on merkittävä rooli alueellisessa innovaatiojärjestelmässä.
Liitteessä 1 on esitetty kaikkien TOL-95 toimialaluokituksen päätoimialojen kehitys 1995 ja sijaintiosamäärät 1999 Itä-Suomessa ja sen maakunnissa. Kuviot 3 ja 4 kuvaavat aluetalouksien voimakkaimpien poikkeamien (koko maan talouden rakenteesta) maantieteellistä sijaintia Itä- Suomen alueella (kriteeri sijaintiosamäärä yli 1,7; ks. alaviite)4. Kuviossa 5 on esitetty eräiden toimialaryhmien osuudet maakuntien kokonaisarvonlisäyksestä. Kuviossa 6 puolestaan on tarkas- teltu klustereittain eräiden toimialaryhmien sijaintiosamääriä ja arvonlisäyksen kehitystä Itä- Suomessa 1995-99. Toimialaryhmien tuotannon arvon jakauma Itä-Suomessa NUTS 4-tasolla on esitetty kuvioissa 7-13.5
Liitteen 1 lukuja ja kuvioita tulkittaessa on huomattava että niissä kasvu on esitetty toimiala- kohtaisesti kunkin alueen omana kasvuindeksinä (1995 = 100). Kasvuindeksiin vaikuttaa luonnol- lisesti suuresti vuoden 1995 lähtötaso. Toimialojen kasvun alueellista merkitystä tuleekin tulkita yhdessä sijaintiosamäärän kanssa (LQ): mitä pienempi sijaintiosamäärä, sen pienempi alueta- loudellinen merkitys ko. toimialan kehityksellä on. Kuviot 3 ja 4 puolestaan kertovat alueiden toimialarakenteen poikkeamista koko maan rakenteesta. Kuviossa 4 erottuvat NUTS-3 tason (maakunta) ja kuviossa 5 NUTS-4 tason (seutukunta) poikkeamat maan tuotantorakenteesta.
Karttaan piirretyt alueet on tarkennettu NUTS-5 tasolle (kunta). Kartat osoittavat selkeästi maakuntien talouksien erilaiset painotukset.
4 Käytännössä tarkasteluissa on käytetty pääosin maakuntakohtaista ja seutukuntakohtaista arvonlisäysaineistoa vuodelta 1999. Kartoille vapaasti piirretyt toimialasijainnit on muotoiltu käyttäen apuna sijaintiosamäärämenetelmää.
Sijaintiosamäärä on suhdeluku joka saadaan jakamalla toimialan osuus alueen arvonlisäyksestä kyseisen toimialan osuudella koko maan arvonlisäyksestä. Näin ollen se kuvaa kunkin toimialan painoa aluetaloudessa suhteutettuna koko maan keskiarvoon. Mikäli luku on suurempi kuin yksi, on ko. toimialalla enemmän painoa aluetaloudessa kuin maassa keskimäärin.
5 Analyyseistä on jätetty pois sellaisia välillisiä tai arvonlisäysaineistoissa laskennallisia toimialoja, kuten asuntojen vuokraus ja hallinta tai rautatieliikenne. Kuvioissa 3 ja 4 ei myöskään ole huomioitu muutamaa kaupunkiseutua lukuun ottamatta kaikkialle Itä-Suomessa ulottuvia maa- ja metsätaloutta, eikä julkista sektoria (kunnat ja kuntayhtymät), joka niinikään nousee koko Itä-Suomessa laajalti maan toimialarakenteesta poikkeavaksi alaksi.
Hyvinvointiklusterin tai kulttuuriklusterin kannalta keskeisiä palvelutoimintoja on mahdotonta tarkastella käytettävissä olevista toimialakohtaisista aineistoista. Tietoteknologian osalta on tässä tarkasteltu ainoastaan sähköteknisten ja optisten laitteiden tuotantoa sekä telepalveluja.
6
Alueita ei kuitenkaan suoraan voi yhdistää alueellisiksi vahvuuksiksi, koska käytetty sijainti- osamääräkriteeri (1,7) on mielivaltaisesti valittu ja koska sijaintiosamäärään vaikuttavat paitsi toimialan tuotanto alueella, myös aluetalouden koko ja koko maan toimialan koko. Näin ollen eri toimialojen sijaintiosamääräluvut (eivätkä alueet kartalla) ole alueelliselta vaikuttavuudeltaan kes- kenään verrannollisia. Monipuolisessa ja suuressa aluetaloudessa on näin tarkasteltuna vähemmän aluerakenteen painottumia kuin yksipuolisessa ja pienessä aluetaloudessa.
Sijaintiosamäärien ja arvonlisäyksen kehityksen perusteella (ks. kuvio 6) Itä-Suomen maakunnissa painottuvia ja vahvasti aikavälillä 1995-99 kasvaneita aloja ovat:
• Matkailu/Kainuu
• Muovi-metalli/Pohjois-Karjala
• Elintarvike/kaikki maakunnat
• Metsä ja puu/Pohjois-Savo
Hieman koko maan toimialaryhmän kehitystä hitaammin kasvaneita mutta maakunnissa suh- teellisesti suuren painon omaavia toimialoja ovat:
• Metsä ja puu/Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu
Nopeammin kuin maan toimialaryhmän kehitys kasvaneet, mutta suhteessa koko maahan maa- kunnissa vähemmän merkitystä omaavia toimialaryhmiä ovat:
• Matkailu/Pohjois-Karjala
• Muovi- ja metalli/Kainuu
Ainoastaan elektro- tele-alojen kehitys Itä-Suomen maakunnissa on (yllätyksettömästi) jäänyt kehityksessä jälkeen koko maan Nokia-vetoisen toimialan historiallisesti poikkeuksellisesta kas- vusta. Kaikki muut toimialaryhmät ovat kasvaneet NUTS-2 tasolla bruttokansantuotetta nopeammin.
Metsä ja puunjalostusklusteri on arvonlisäyksellä 1999 mitattuna selvästi suurin ja merkittävin Itä- Suomen toimialaryhmistä. Sen arvonlisäys jakaantuu koko Itä-Suomen alueelle, mutta erityisen merkittävä vahvuus tämä on Etelä-Savon alueelle. Paikalliset toimialakeskittymät ovat erityisen
7
merkittäviä kumi- ja muovialalla (Joensuu seutukunta) sekä, suuren tehokkaan toimipaik- kakokonsa ansiosta sellun ja paperin valmistuksessa (Kajaanin, Joensuun ja Varkauden seutukunnat). Myös metallituotteiden ja koneiden ja laitteiden valmistuksen toimialaryhmän tuotannossa on merkittäviä keskittymiä (Joensuun, Varkauden ja Ylä-Savon seutukunnat). Elin- tarvikealan, joka käsittää tässä maatalouden ja elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen, vaikutus on suurin Ylä-Savon seutukunnassa, mutta ala näkyy kaikkien neljän maakunnan vahvuutena.
Matkailun alalla kasvu on ollut viime vuosina voimakkainta Kainuussa, jossa myös sen alue- taloudellinen vaikuttavuus on suurin.
Kokonaisuutena “klusteritoimialat” käsittävät yli 30 % kaikesta Itä-Suomen arvonlisäyksestä vuonna 1999 (kuvio5). Tämä on noin neljännes enemmän kuin alueen teollisuuden arvonlisäys.
Nämä luvut kuitenkin silmiinpistävästi edelleen aliarvioivat yhteisten painoalojen merkittävyyttä Itä-Suomen yhteisessä kehittämispolitiikassa, koska niistä puuttuvat kokonaan hyvinvoinnin ja kulttuurin alat, joita ei juurikaan voida tarkastella tilastoista. Klusterialojen kaikkineen varsin positiivinen kehitys viime vuosina – yhdessä alojen suuren aluetaloudellisen vaikutuksen kanssa – tukee kehittämispolitiikkaa joka perustuu klusterialojen vahvuuksien ja teknologisten kärkien identifioimiseen ja jalostamiseen.
Klustereittain ja maakunnittain klusterirakenteet Itä-Suomessa ovat kirjoittajan arvion mukaan Pohjois-Savo -keskeisessä hyvinvointiklusterissa ja Pohjois-Karjalan metsä/puu- ja muovi-metalli- aloilla. Kaikkien näiden klustereiden kehittymisen kannalta erittäin merkittäviä ovat kyseisten alo- jen kansalliset osaamiskeskukset, mikä korostaa niiden tärkeätä roolia maakuntien innovaa- tiojärjestelmissä. Osaamiskeskuksen (Virtuosi) rooli on keskeinen niin ikään Kainuun musiikki- painotteisen kulttuurin alalla. Kulttuuri on luonnollisesti merkittävä tekijä myös alueen matkailun kannalta. Myös Etelä-Savon vetämällä elintarviketoimialalla on selvästi olemassa merkittäviä toimijoiden yhteen linkittymiä (niin itäsuomalaisia kuin kansallisiakin): Etelä-Savo muun muassa toimii valtakunnallisen elintarvikealan osaamiskeskuksen luomu-teknologian keskuksena.
4. KLUSTERITYÖRYHMÄT YHTEIS-ITÄSUOMALAISENA KESKUSTELU- AREENANA
Kehityksen painopisteiden (innovaatiorintamien), teknologiavisioiden ja maakuntien yhteistyö- potentiaalin määrittelemisessä käytetty metodologia on erikoislaatuinen: johtopäätökset perus- tuvat nk. klusterityöryhmien työhön, jotka Itä-Suomen maakuntien liitot ovat perustaneet yhtei- sesti tärkeille Tavoite-1 ohjelman painopistealoille.
8
Klusterityöryhmien perustamisen tarkoitus on aktivoida yrityksiä osallistumaan painopiste- alueiden, eli metsä- ja puualan, elintarvikealan, informaatioteknologian, hyvinvointiteknologian, metalliteollisuuden sekä matkailun ja kulttuurin alojen kehittämisen sisällön määrittelyyn. Keväällä 2001 klusterityöryhmien seminaareja ja kokouksia on järjestetty seuraavasti:
• Hyvinvointi, 20.2.
• Metsä/puu, 28.2.
• Elintarvike, 8.3.
• Kulttuuri, 13.3.
• Tietoteknologia, 14.3.
• Matkailu, 22.3.
Kokonaisuutena yhteiskokoontumiset ovat osoittautuneet positiiviseksi keskusteluareenaksi, jolle ominaista on ollut välitön lisäarvo toisten ihmisten, yritysten sekä alueellisten vahvuuksien tunte- muksesta. Tätä Itä-Suomen alueen lupaavaa yhteistyöfoorumia tulisi ehdottomasti jatkaa ja edel- leen kehittää. Toimintaan tulisi varata erikseen resursseja ja yritysten osallistumista ryhmien toi- mintaan tulisi edelleen pyrkiä lisäämään.
Metodologisesta näkökulmasta olennaista on se, että alueellinen teknologiapotentiaali, joka jää helposti havaitsematta holistisessa ja otantaan perustuvassa analyysissä, on mahdollista määritellä käyttämällä intensiivisempää tapaustutkimusmetodologiaa. Havaintoja ei tällöin pyritä yleistämään yleisiksi lainalaisuuksiksi, vaan ne jäävät strategiaan erottuvina ja innovatiivisina kärkinä.
4.1. Kehityksen painopisteet ja kehittämisehdotukset
Klusterityöryhmien työ keväällä keskittyi innovaatio- ja teknologiapolitiikan kysymyksiin.
Tuloksia on tiivistetty taulukkoon 1. Huomio on tässä kiinnitetty painoalojen kehityksen paino- pistealueisiin/vahvuuksiin (vasen sarake), visioihin Itä-Suomen edelläkävijyydestä (keskimmäinen sarake) sekä painoalakohtaisiin (vertikaalisiin) kehittämistarpeisiin ja maakuntien välisiin teknolo- giasynergian alueisiin (oikealla oleva sarake).
Kilpailukyvyn kehittäminen teknologian keinoin on erittäin tärkeätä ja ajankohtaista kaikilla painoaloilla. Kaikille aloille yhteistä on muun muassa tarve jatkuvasti uusiutuvan infor- maatioteknologian tehokkaampaan osaamiseen ja soveltamiseen. Tavoitteet vaihtelevat tuotannon tai logistiikan tehostamisesta vastaamiseen internet-sovellusten merkityksen kasvuun markki- noinnissa.
9
Viimeksi mainitun osalta olennaista on elektronisen kaupankäynnin ja internet-markkinoinnin ennustettu kasvu tulevina vuosina mm. digi-tv:n ja mobiileiden päätteiden lisääntymisen myötä.
Edelleen tulisi tukea yritysten verkottumista kansallisesti ja kansainvälisesti.
Eräitä horisontaalisia kehittämisteemoja on mainittu taulukossa 2. Ensimmäisen vaiheen analyy- seissä esille tulleeseen yrittäjyysasenteen kehittämistarpeeseen tulisi pyrkiä vastaamaan laaja- alaisesti mutta aluksi maakuntakohtaisesti eri toimijatasojen avulla. Pilottihankkeena tässä mielessä toimii Pohjois-Karjalan yrittäjyyden edistämisohjelma, jossa esitetään yhteensä 12 toimen- pidekokonaisuutta edistää yrittäjyyttä laaja-alaisen maakunnan toimijajoukon voimin (Ks.
Yrittäjyyshanketyöryhmä 2001). Yrittäjyyteen kannustaminen on osa myös yliopistojen alueellisen vaikuttavuuden kehittämishaastetta. Itä-Suomen yliopistot ovat perussuuntauksiltaan erilaisia, joten innovatiivisia malleja yliopistojen maakunnallisen roolin ja vaikuttavuuden kehittämiseen kannattanee hakea samantapaisista yliopistoista Itä-Suomen ulkopuolelta. Tällaiseen hyvän mah- dollisuuden tarjoavat yliopistojen kansainväliset verkostot, kuten esimerkiksi Euroopan innovatiivisten yliopistojen verkosto (ECIU).6 Veturiyrityshanke on aloitettu Pohjois-Savossa ja kehittämismallista myös muualla Itä-Suomessa saadut hyvät kokemukset puoltavat tämäntapaisten kehittämisprojektien jatkamista. Niinikään kansalaisten tietoyhteiskuntahankkeista saadut posi- tiiviset kokemukset puoltavat näiden jatkamista ja laajentamista.
5. TOIMINTAKEHYS
Keskusteltavaksi nostettuja yleisiä lähtökohtia innovatiivisuutta ja teknologian siirtoa Itä- Suomessa tukeville toimille ovat:
• Alueellinen strategia on luonteeltaan prosessi. Keskeisen tärkeää on luoda yhteis- työfoorumeja ja toimia, jotka edesauttavat yritysten tarpeiden huomioimista ja jotka auttavat tekemään hyviä valintoja ja painotuksia kehittämispolitiikassa ei vain nyt vaan myös jatkossa.
• Alueen sisäistä yhteistyötä innovaatio- ja teknologiapolitiikassa tulee ohjata siitä saatava lisäarvo – eivät hallinnolliset aluemäärittelyt kuten Itä-Suomen NUTS-2 aluejako. Tämä perus- tuu siihen että Itä-Suomen maakuntien tuotanto, osaamis- ja tukipalvelurakenteet, kuten myös luontaiset yhteistyösuunnat poikkeavat toisistaan.
6 Joensuun yliopisto esimerkiksi kuuluu Euroopan Innovatiivisten Yliopistojen verkostoon (ECIU) ja toimii sen aluekehitysryhmässä. Yliopisto järjesti Twenten yliopiston kanssa maaliskuussa 2001 seminaarin ”Universities and their local partners – future options for European regions”, jonka tuloksena on mm. alkamassa yhteistyö alueellisten klustereiden kehittämisessä. Ks. esim. Schutte et al .2000.
10
• Strategian tulisi perustua (eritoten klustereiden) alueellisen ja kumuloituneen tiedon vahvuuksiin, mutta olla samalla avoin uusien avainteknologioiden kehittymiselle. Keskeisten alueellisten innovaatiojärjestelmien elementtien, kuten yliopistojen ja erityisesti osaamis- keskusten roolia ja maakuntakohtaista vaikuttavuutta tulee edelleen kehittää. Toisaalta tulee ottaa huomioon, että yrityksen teknologinen kilpailukyky rakentuu liiketoiminnan perusosaa- miseen, kuten johtamistaitoihin, markkinointiosaamiseen tai kansainvälistymisen osaamiseen, sekä liiketoimintaympäristön piirteisiin, kuten esimerkiksi riskipääoman saatavuuteen.
• Strategian tulisi edistää sellaisten yhteistyömuotojen kehittymistä, joka auttaa yrityksiä hyödyntämään niiden ulkopuolella olevaa tietoa ja joka johtaa alueellisessa kilpailukyvyssä korostuvan ”hiljaisen tiedon” kehittymiseen. Hiljaisen tiedon kannalta tärkeämpää kuin luke- minen on tekeminen.
• Strategian tulee huomioida muiden asioiden ohella myös alueellisen imagon merkitys inves- tointien ja koulutetun työvoiman houkuttelevuudelle.
Kehittämisen yhteisten painoalojen (klusterialojen) visiossa Itä-Suomi tunnetaan vuonna 2006 Suomessa ja Euroopassa alueena, jossa uudistuneen ja monipuolistuneen talouden innovatiiviset toiminnot ja kulttuurit, sekä yritysten teknologinen kilpailukyky ja tehostuneet alueelliset inno- vaatiojärjestelmät synnyttävät vahvaa lisäarvoa vuorovaikutuksen, innovatiivisten prosessien ja keskittymisen keinoin. Itä-Suomessa on metsä- ja puualan, muovi-metallialan, terveydenhuollon ja hyvinvointiteknologian, informaatioteknologian sekä luomu- ja terveysvaikutteisten elintar- vikkeiden teollisuuden ylivoimaista osaamista sekä keskittymiä ja verkostoja, jotka ovat ulospäin suuntautuneita, kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja uusien yritysten syntyä, sijoittumista ja kasvua tukevia. Kulttuurin ja matkailun aloilla Itä-Suomi on nykyaikaisen informaatioteknologian keinoin helposti saavutettava, omaleimainen ja houkutteleva. Painoalakohtaisia visioita ja itäsuomalaisen yhteistyön potentiaalisia alueita on mainittu kuviossa 14.
Kehittämistoimien ja yhteistyöhankkeiden arviointi- ja toteutuskehyksen elementit on esitetty kaaviossa 15. Toimintakehys koostuu kolmesta keskeisestä elementistä: Itä-Suomen yhteisten Tavoite-1 ohjelman painoaloiksi valittujen toimialojen klusteriperustaisesta kehittämisestä, maakuntakohtaisesta osaamiskeskusten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kehittämisestä sekä neljän työ- ja elinkeinokeskuksen maakuntakohtaisista teknologiapainotteisista kehittämis- strategioista. Kokonaisuutena, kaksitasoinen toteutuskehys, jossa osa toteutusväylistä ovat maa- kuntien yhteisiä ja osa maakuntakohtaisia, heijastaa Itä-Suomen talousmaantieteellistä toiminta- periaatetta ja maakuntien erilaisuutta sekä vahvuuksien että strategisen suuntautumisen osalta.
11
Itä-Suomen 4 maakunnan yhteisen Tavoite-1 rakennerahasto-ohjelman tavoitteeksi on asetettu alentaa työttömyys noin 7 %:iin jakson loppuun mennessä, hidastaa poismuuttoa sekä muuntaa alue kansainvälisesti kilpailukykyiseksi ja nopeasti kasvavaksi alueeksi. Ohjelmassa on neljä toimintalinjaa, joita rahoitetaan kutakin yhdestä EU rahastosta, sekä useammasta rahastosta rahoitettava teknisen tuen toimintalinja. Nämä ovat 1: Yritystoiminnan kehittäminen ja yritysten toimintaympäristön parantaminen (EAKR), 2: Osaamisen vahvistaminen ja työvoiman val- miuksien parantaminen (ESR), 3: Maaseudun kehittäminen (EMOTR) ja 4: Rakenteiden ja hyvän ympäristön kehittäminen (EAKR). Seitsemän edellä esitettyä klusteritoimialaa on nostettu maa- kuntien yhteisiksi painoaloiksi tässä ohjelmassa. Klusterikohtaisen lähestymistavan käyttö ongel- manratkaisussa ja teknologian sekä teknologian siirron kehittämiseksi on edullista myös siksi, että vastaavaa konseptia käytetään kansallisen teollisuus- ja teknologiapolitiikan formuloinnissa.
Klusteripohjaisen kehittämisyhteistyön linja sisältää myös hiljattain perustetuttujen klusteri- työryhmien toiminnan jatkamisen ja kehittämisen. Nämä edustavat toimialakohtaista Itä-Suomen laajuista keskustelufoorumia.
Osaamiskeskusverkosto on merkittävä yritysten innovatiivisuutta tukeva taho ja tärkeä alueellisten innovaatiojärjestelmien elementti. Kansallisen osaamiskeskusohjelman tavoite on parantaa alueiden kilpailukykyä ja lisätä huipputeknologiaan tai –osaamiseen perustuvien tuotteiden, yritysten ja työpaikkojen määrää. Tavoitteen saavuttamiseksi ohjelmalla edesautetaan:
• Yrityselämälähtöisten projektien toteuttamista
• Teollisuuden, tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyötä
• Uusimman informaation ja osaamisen siirtoa yrityksiin
• Paikallisen luovuuden ja innovaatioiden hyväksikäyttöä
• Osaamisperustaisten liiketoimintamahdollisuuksien kehittymistä
• Itsenäistä alueellista kehitystä ja yhteisten strategioiden muodostamista.
Käsillä olevalla toimintaperiodilla 2000-2006 Suomessa toimii 16 osaamiskeskusta, joista kaksi (puutuotteiden sekä elintarvikealan keskukset) ovat valtakunnanlaajuisia verkostoja. Itä-suomessa toimii kolme alueellista osaamiskeskusta (aloina metsä- ja puu sekä muovi-metalli (Pohjois- Karjala), hyvinvointi (Kuopion seutu) sekä musiikki (Kainuu) ja lisäksi Etelä-Savon maakunnalla on luomuelintarvikkeiden osalta vetovastuu alan valtakunnallisessa osaamiskeskusverkostossa, ja Joensuun yliopisto toimii puutuotteiden verkosto-osaamiskeskuksessa. Osaamiskeskukset ovat jo lyhyen toimintansa aikana osoittautuneet erityisen menestyksekkäiksi luomaan uusia työpaikkoja ja synnyttämään ympärilleen uutta yritystoimintaa. Osaamiskeskukset ovat myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen eräs keskeinen paikallisen vaikuttamisen kanava.
12
Maakuntien TE-keskusten (joiden yhteydessä toimivat myös TEKES:in alueyksiköt) alueelliset teknologiapainotteiset kehittämisstrategiat luonnostellaan Itä-Suomen kaikissa maakunnissa syksyyn 2001 mennessä. Näillä neljällä maakuntakohtaisella strategiaprosessilla tulee olemaan tärkeä rooli viimeaikaisten yritysten tarpeita ja alueellisia vahvuuksia koskevien tutkimusten implikaatioiden käytäntöön panossa. Strategiat eivät perustu pelkästään RITTS-hankkeeseen vaan osin sen ulkopuolella erikseen kerättyyn tarkempaan maakuntakohtaiseen informaatioon. TE- keskusten etuna on vankka, suora kontakti alueensa yrityksiin sekä näiden tuntemus sekä yritys- toiminnan yleisen että teknologian kehittämisen alueilla. Näin ollen niillä on valmiudet proaktiiviseen teknologian kehittämiseen yrityksissä, muun muassa yhdistämällä teknologian kehittäminen muuhun liiketoiminnan kehittämiseen.
Toteutuskehyksen neljäs elementti, seuranta- ja arviointi, koostuu pitkälle kolmen muun elementin vaikutusten arviointiin, eikä erillistä päällekkäistä arviointitehtävää RITTS-hankkeessa syntyneille toimille perusteta. Esimerkiksi osaamiskeskusten toimintaa ja vaikuttavuutta arvi- oidaan maakuntakohtaisesti ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja TE-keskuksilla on oma maakun- takohtainen arviointi- ja seurantamenettelynsä. Tavoite-1 ohjelman kaksivaiheinen seuranta kos- kee koko Itä-Suomen aluetta. Yleiskehityksen ja ohjelman tavoitteiden toteutumisen rinnalla tulisi kuitenkin seurata myös alueen innovatiivisuuden kehitystä (vrt. seurantaindikaattoreita käsittävä taulukko 3).
VIITTEET
Alomar, S. (1995). Governing systems of inovation: Regions and technology in Europe. The case study of Catalonia in the 1980s and 1990s. PhD dissertation, EUI, Firenze.
CURDS, MERIT, PAIR and ÖIR (2000). Assessment of the RITTS scheme.
http://www.innovating-regions.org/library/library_frame.html
Schutte, F. and P.C. van der Sijde (2000). The University and its region. Twente University Press.
13
Jääskeläinen, J. (2001). Klusteri tieteen ja politiikan välissä – teollisuuspolitiikasta yhteiskuntapolitiikkaan. ETLA A:33, Taloustieto Oy, Helsinki.
Kautonen, M. and M. Tiainen (2000). Regiimit, innovaatioverkostot ja alueet. Tampereen yliopisto, työelämän tutkimuskeskus, working papers 59/2000.
Kay, J. (1995). Foundations of corporate success. Oxford.
Porter, M. (1998). Clusters and the new economics of competition. Harward Business Review, November-December, 201-214.
TEKES (1998). Teknologia ja tulevaisuus. Helsinki.
Yrittäjyyshanketyöryhmä (2001). Pohjois-Karjalan yrittäjyysohjelma. Esitykset yrittäjyyden edistämiseksi. Pohjois-Karjalan TE-keskus, Joensuu.
14
Taulukko 1. Klusterityöryhmien innovaatio- ja teknologia keskustelujen tiivistelmä
Painoala Kehittämisen painopistealueet Visio Teknologiasynergia/Mahdollisia
Tavoite-1 yhteistyöalueita Hyvinvointi Pohjois-Savo (mm. Kuopion seudun
hyvinvointiteknologian osaamiskeskus):
• Terveydenhuollon teknologia:
Diagnostiikka, lääkintälaitteet, terveydenhuollon tietojärjestelmät (erityisosaamisalueita
kuvantamismenetelmät, biosignaalien mittaaminen, terveydenhuollon asiantuntijatietojärjestelmät,
terveydenhuollon uusmediatuotanto, langaton tiedonkeruu,
laboratorioautomatiikka ja robotiikka, diagnostinen teknologia, apuvälineet ja ergonomiatuotteet sekä muotoilu, mallinnus ja käytettävyys)
• Diagnostiikka, lääkintälaitteet, terveydenhuollon tietojärjestelmät
• Lääkekehitys: lääkeaineiden suunnittelu, seulonta, synteesi ja valmistus,
lääkeaineiden vaikutustutkimus, biotekninen lääkekehitys, kliininen lääketutkimus
• Elintarvikebiotekniikka, kliininen ravitsemus, erityiselintarvikkeet, elintarvikkeiden terveellisyys ja turvallisuus
• Eläin ja kasvibiotekniikka
• Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotteistaminen ja kehittäminen Pohjois-Karjala:
• Terveydenhuollon teknologian
soveltaminen: kuvantamismenetelmät, terveydenhuollon
asiantuntijatietojärjestelmät,
terveydenhuollon uusmediatuotanto, tiedonkeruu, palvelujärjestelmän
Hyvinvointiteknologian yritystoiminnan kohoaminen keskeiseksi yritystoiminnan muodoksi sekä väestön hyvinvointivajeiden vähentäminen ja kääntäminen voimavaroja tuottavaksi yritystoiminnaksi.
Hyvinvointipalvelujen turvaaminen ja niiden tuottavuuden kohottaminen.
Itä-Suomi on edelläkävijä liittyen:
• itsenäiseen selviytymiseen ja sitä tukevaan innovaatiotoimintaan
• hyvinvointiteknologiseen tutkimus- ja kehitystyöhön ja yritysosaamiseen
• sosiaali- ja terveydenhuollon uusiin palveluratkaisuihin
• elintarvikkeiden terveellisyyteen ja
ruokaturvallisuuteen liittyvään tutkimus- ja yritysosaamiseen
• Ravitsemuksen kehittäminen osana kansanterveyttä (erityiselintarvikkeet, ravitsemushoitopalvelujen
kehittäminen, funktionaaliset elintarvikkeet)
• Väestön ikääntymiseen liittyvien sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien lieventäminen (kotona asumista helpottava teknologia, lääkekehitys, ikääntymiseen liittyvien ongelmien ratkaisut)
• Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottavuutta kohottava teknologia ja innovaatiot (mm. yhteiset
terveydenhuollon tietojärjestelmät, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotteistaminen)
• Sosiaalipalvelujen yritystoiminnan edellytysten kehittäminen,
erikoisalojen (kuten lasten, vanhustenhuolto, huumeet) markkinointi alueen ulkopuolelle
15
kehittäminen
• Sosiaalihuollon teknologia: ICT teknologian soveltaminen, sosiaalihuollon
asiantuntijatietojärjestelmät ja uusmediatuotanto, itsenäisen
suoriutumisen palvelujen ja teknologian kehittäminen, muotoilu, käytettävyys ja ergonomiatuotteet
• Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotteistaminen
Etelä-Savo (strategia laadittavana):
• Sosiaaliset innovaatiot
• Palvelutuotanto
Kainuu (strategia laadittavana):
• Liikunta hyvinvointitekijänä
• Puolustusvoimien terveydenhuolto ja – hyvinvointikysymykset
• Palvelujärjestelmien kehittäminen, uudet palvelumuodot
• Agrobioteknologia
Metsä/puu Kehitys merkittävää eri materiaalien ja teknologioiden yhdistämisessä ja ominaisuuksiltaan käyttökohteeseen
tarkennettujen puutuotteiden kehittämisessä.
Paikallisen teknologiaosaamisen alueita ovat muun muassa:
• mittalaiteteknologia, bioteknologia (Kainuu)
• termoplastinen puu, komposiitti teknologia ja metsäekosysteemin hallinta (Pohjois-Karjala)
• metsänviljely, monitoimikoneet, energiapuu (Pohjois-Savo)
Pohjois-Karjalassa osaamiskeskus, jonka erikoisosaamisen alueita ovat metsävarojen käyttö ja puuteollisuus:
Metsä- ja puuteknologian alan
huippuosaamispohja on hyvin laaja-alaista ja vahvistuu ja vakiintuu; Pohjois-Karjalan metsä- ja puualan osaamiskeskusta kehitetään ja hyödynnetään maksimaalisesti Itä-Suomessa.
Itä-Suomen:
• Teknologiaosaaminen huippua muun muassa mittalaiteteknologiassa, lämpöpuun laiteteknologiassa, puukomposiitti – ja muiden luonnonkuituisten
komposiittituotteiden teknologiassa, metsäekosysteemin hallinnassa ja monitoimikoneiden valmistuksessa.
• Toimialan jalostusaste ja työvoiman ja investointien houkuttelevuus kohoaa toimialan teknologian tason ja imagon myötä.
• Metsä/puualan teknologiaimagon kohottaminen työvoiman ja huippuosaajien turvaamiseksi tulevaisuudessa
• Puurakentamisen tutkimus- ja kehityshankkeet
• Terveen asumisen ja ergonomian osaaminen/kehittäminen; Oulun yliopiston ja P-K AMK:n
muotoiluosaamisen hyödyntäminen uusien innovatiivisten puutuotteiden kehittämisessä
16
• puuraaka-aineen materiaaliominaisuudet
• mekaanisen puuteollisuuden liiketoiminta, tuotantotalous ja teknologiaosaaminen
• metsä- ja puutalouden informaatio- ja asiantuntijajärjestelmät
• puun uusio- ja energiakäyttö
• metsä- ja puualan ympäristöosaaminen ja ympäristöviestintä. Osaamiskeskus on vahvasti verkottunut mm. Lahden muotoiluosaamiseen.
Perustutkimus (Joensuun yliopisto) vankkaa mm. metsäekosysteemin ja ilmaston
lämpenemisen vaikutusten aloilla.
Elintarvike Painopistealueita:
• Luomuraaka-aineiden jatkojalostuksen alueella, luomuelintarvikekehitys, perinteisiä lisäaineita korvaavien luontaisten lisäaineiden kehittäminen
• Elintarviketalouteen liittyvän uuden teknologian ja analyysimenetelmien kehittäminen (esim. analysoinneissa käytettävä elektroninen nenä)
• Kuluttajien erityisruokavaliovaatimusten tunnistaminen (esim. allergikot) ja heille soveltuvien erikoistuotteiden
kaupallistaminen
• Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittäminen ja tuotanto;
erityisosaaminen lähinnä kliinisessä tutkimuksessa ja ruokaturvallisuudessa
• Markkinointi- ja logistiikkajärjestelmien kehittäminen
• Elintarvikkeiden tuotantoprosessien ja pakkausten kehittäminen
• Lähiruokatuotanto Erikoisosaamisen
alueet/kehittämistoiminnan tehtävät jaettu
Itä-Suomen elintarvikeosaaminen valtakunnallisesti huippua
• luomuruokatuotannon jatkojalostuksessa erikoiselintarvikkeiksi
• näiden edellyttämän teknologian ja analyysimenetelmien kehittämisessä
• elintarvikkeiden kliiniseen tutkimuksen ja ruokaturvallisuuden kehittämisessä.
Luomutuotannon kaupalliset mahdollisuudet (asiakassegmentit) tunnistettu ja alueella vahvaa jatkojalostusta erilaisten
kuluttajaryhmien vaatimuksiin sopiviksi erikoistuotteiksi.
Elintarvikealan yritysten ja toimijoiden verkostot:
oppimisprosesseja ja potentiaalisia etuja:
• tuotekehitys ja
tuotantoprosessien hallinta (ml.
kone- ja
laiteteknologiaosaaminen)
• pakkausteknologia, markkinointi
• kuljetukset/logistiikkajärjestel- mät
Synergiaetuja myös:
• elintarviketuotannon IT-
sovellutusten, alkuperäketjujen (jäljitettävyys),
laatujärjestelmien sekä toimitusvarmuuden kehittämisessä.
17
Itä-Suomessa:
• Pohjois-Savo: ruokaturvallisuus, bioteknologia
• Etelä-Savo: luomu (ELO)
• Pohjois-Karjala: koulutus/markkinointi
• Kainuu: biotekniikka
Kulttuuri Kainuu:
Virtuosi –osaamiskeskus:
• Erityisesti kamarimusiikin alan palvelut ja sisältötuotanto, festivaaliosaaminen
• Digitaaliset ja verkon kautta välitettävät nuotisto-, äänite-, valokuva- ja
tekstipalvelut, äänitys- ja managerointipalvelut
• Verkkopalvelut
• Musiikin pedagogiset aineistot
Multimediaosaaminen (esim. Kalevalaisen kulttuurin keskus Juminkeko, IS-Center) Etelä-Savo: ”teknisen ja ideologisen arvoilmapiirin” yhdistäminen”:
• Kulttuuriteollisuus ja sisältötuotanto
• uutena kulttuurin välityskanavana internet ja sen jatkuvasti uusiutuvat mahdollisuudet
• kulttuurin yritystoiminnan kehittäminen Pohjois-Karjala:
• mm. ortodoksisen kulttuuriperinnön hyödyntäminen
• sisältötuotanto, multimedia Pohjois-Savo: tiedot täsmentyvät myöhemmin
Itä-Suomi edelläkävijä kulttuurin ja kulttuuri- ihmisten esittelemisen välineissä ja tuloksissa
• Uuden teknologian (internet, multimedia) avulla näkyvä osa Eurooppalaista kulttuuria
• Kulttuurin yritystoiminta ja tuotteistaminen kehittynyttä
• Musiikin verkkopedagogiikan ja virtuaaliopetuksen kehittäminen
• Kulttuurin tuotteistamisen ja
yritystoiminnan kehittämishankkeet, erityisesti uuden teknologian avulla (mm. multimedia, internet- ja av- teknologia, kulttuuri
matkailutuotteena)
Tietoteknologia Kehittämisen painopisteitä:
Pohjois-Savo:
• erityisesti hyvinvoinnin ja
Itä-Suomi on edelläkävijä
• virtuaaliopetuksen ja opetusteknologian kehittäjänä, kokeiluympäristönä ja
• Yleiset puitteet kasvavien yritysitujen tukemiseksi; verkosto-osaaminen, kansainvälistymisen osaaminen,
18
terveydenhuollon
tietotekniikkasovellukset; kotihoidon tukijärjestelmät; ohjelmistotuotanto ja mobiilit järjestelmät, prosessien
ohjausjärjestelmät, uusmediat; koulutus ja tutkimus ja yritystoiminnan
kehittäminen (Tietoteknia) Kainuu:
• automaatio ja prosessien ohjaus;
sulautetut järjestelmät, mittausteknologia, kuvan ja
signaalinkäsittely; keskeistä osaamista myös IS-Center; informaatioyhteiskunta Etelä-Savo:
• sisältötuotanto ja verkko-
opetusteknologia (mm. virtuaaliyliopisto ja virtuaalilukio hankkeissa); IMT- keskus AMK:n yhteyteen perusteilla Pohjois-Karjala:
• tietoteknologian tuominen
kansalaistasolle (Kansalaisverkko, NetCenter –mallin jatkokehittely), maakuntaverkko julkisena palveluympäristönä, High tech Tiedepuistossa
• It-sovellukset liiketoimintaprosessien tehostamiseen, tiedonhallinta, julkaisu- ja telematiikkasovellutukset, internet- teknologia, signaalinkäsittely, värianalyysi, konenäkö ja paikkatietosovellutukset, opetusteknologia
toteuttajana;
Huippuosaamista
• prosessien ohjauksen ja sulautettujen järjestelmien
• mittaus- ja signaalinkäsittelyteknologian sekä
• terveydenhuollon tietotekniikkasovellusten alueilla
• kansalaisten tietoyhteiskuntaratkaisuissa Alan työllisyys ja opiskelijamäärät kasvavat voimakkaasti.
partnereiden löytäminen ulkomailta;
riskirahoitus
• Koulutuksen kehittäminen ja
koulutuksen ja yritysten lähentäminen
• Sulautettujenjärjestelmien tutkimus ja suunnittelu (erityisesti Pohjois-Savo ja Kainuu, Oulun yliopisto)
• Opetusteknologian kehittäminen;
verkko-opetus harvaan asutun Itä- Suomen suuri kehittymismahdollisuus ja syrjäseudun eräs reunaelinehto;
hallinnon kehittämistarve niin että verkko-opetus tuotteistettavissa
• Käyttäjälähtöisten
palvelujärjestelmien kehittäminen
• Ohjelmointiosaaminen keskeisillä painoalueilla
Matkailu Kehittämispainopisteitä koko Itä-Suomessa:
• Varaus ja informaatiojärjestelmän kehittäminen, tietokantapohjaiset internet sovellukset, logistiikka, majoitus- ja ohjelmapalvelujen varausjärjestelmät internetissä
• Matkailun verkostoyliopisto
(matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos,
• Matkailun yhteishankkeissa ja yhteismarkkinoinnissa hyvin
organisoitunutta yhteistyötä, Itä-Suomi tunnettu, houkutteleva ja helppo lähestyä uuden teknologian avulla
• IT-ratkaisujen hallinta ja sen markkinoinnissa laajalle levinnyttä, matkailun alueellinen tietojärjestelmä ja
• IT-osaamisen ja sisältötuotannon hyödyntäminen matkailussa, IT- ratkaisut markkinoinnissa (sähköinen kaupankäynti, mobiili tekniikka, älykorttien käyttö maksuvälineenä)
• Paikkatietojärjestelmien ja markkinointiviestinnän yhteiset sovellukset
19
Joensuun yliopiston Savonlinnan kampus)
Tuotekehityksessä:
• Uuden teknologian hyväksikäyttö, virtuaaliteknologia matkailussa
• Urheilun ja huippu-urheilun
matkailuarvon hyödyntäminen (erit.
Pohjois-Savo ja Kainuu), luonto- ja erämatkailu
• Palvelukokonaisuuksien kehittäminen
intranet
• Huippu-urheilumatkailun,
maaseutumatkailun, kulttuurimatkailun ja venäjänkaupan erikoisosaamista
• Matkailun alueellisen
tietojärjestelmän kehittäminen (indikaattorit, trendit, tilastot), yhteisen intranetin rakentaminen
Muovi/metalli Pohjois-Karjala, erit. osaamiskeskus:
• Materiaalitekniikkaosaaminen (mm.
polymerointikatalyyttiteknologia, polymeerimateriaalit) ja 3 D prosessin hallinta tuotekehityksessä ja muottien suunnittelussa ja valmistuksessa
• Ruiskuvaluteknologia, pultruusioteknologia
• muotti- ja mittausteknologia
• muovi- ja metalliteollisuuden telemaattiset palvelujärjestelmät
• lämpökuvaukset
• koulutuspalvelut
• CAD-CAM-CAE tekniikat
• muovin ja metallin työstö Etelä-Savo:
• rautatiekalusto
• metsään liittyvä metalliteollisuus
• sähkö- ja elektroniikkateollisuuden kehittäminen
• verkostoituminen Pohjois-Savo (metalli): mm.
• Tuotekehitys ja järjestelmätoimitukset
• Pinnoitus- ja liittämistekniikat
• Teknologian siirto yrityksiin (mm.
CAD/CAM)
• Yritysten verkottuminen ja erikoistuminen asiakastarpeisiin Kainuu: täsmentyy myöhemmin
Itä-suomessa toimii joukko metalliteollisuuden globaaleilla markkinoilla toimivia
huippuyrityksiä, joilla on vahvat alueelliset alihankintaverkostot.
Itä-Suomi on edelläkävijä muovi- ja
työvälineteollisuudessa. Itä-Suomen muovi- metallikeskus on yksi Euroopan johtavista muovi- ja metallialan tuotekehitys- ja koulutuskeskittymistä.
• Tuotekehitys mm. terveydenhuollon laitteiden, sekä elektroniikka- ja mittalaiteiden kehittämisessä (mm.
nopea muoviprotojen valu Kuopiossa, muottien pikavalu Joensuussa)
• Metalliteollisuuden imagon kohottaminen työvoiman turvaamiseksi
20 Taulukko 2. ”Horisontaalisia” kehittämisehdotuksia
”Horisontaalisia” kehittämisehdotuksia
• Klusteriryhmien toiminnan vakiinnuttaminen ja resurssointi toimialakohtaisiksi innovaatio- ja yhteistyöfoorumeiksi Itä-Suomessa (kosketuspinta yrityksiin, yritysten tapaamispaikka, asiantuntijaverkosto, kokoontumiset ja erilaisten tapahtumien organisointi);
toimijat: maakuntien liitot
• Yliopistojen alueellisen vaikuttavuuden ja yrittäjyyteen kannustamisen parantaminen (kansainvälisten verkostojen hyödyntäminen mallien kehittämisessä); toimijat: yliopistot
• Yritysten yhteisoppimisprosessien kehittäminen (pilottihankkeita esim. esimerkiksi veturiyritysten ja niiden alihankkijoiden liiketoiminnan eri osa-alueiden kehittämishanke (Pohjois-Savo), Osaava Pohjois-Karjala II– muovi-metallialan hanke (Pohjois- Karjala); toimijat: TE-keskukset, TEKES, osaamiskeskukset
• Osaamiskeskusten roolin kehittäminen edelleen innovaatiojärjestelmässä (mm. yritysten verkostoitumisen tukeminen, klusterirakenteiden ja aglomeraation edistäminen; teknologian siirron ja yritysten koulutuksen kehittäminen); toimijat:
osaamiskeskukset
• Yrittäjyyden edistäminen (pilottihanke Pohjois-Karjalan yrittäjyysohjelma): toteuttajat laaja joukko maakunnallisia toimijoita, kuten yliopistot, AMK:t, TE-keskukset, Finnvera, yrittäjäjärjestöt, kaupungit
21
Taulukko 3. Aluetalouden yleisen ja innovatiivisuuden kehityksen indikaattoreita
Tavoite Indikaattorit
Yleinen talouskehitys (maakunnittain
ja Itä-Suomi, vertailu koko maahan) • BKT
• Per capita, per capita kehitys
• BKT:n kasvu
• Vertailu EU-15 keskiarvoon
• Ensitulo ja käteen jäävä tulo per capita
• Väestö
• Väestörakenne
• Väestönmuutos ja muuttoliike
• Työllisyys ja työttömyys, työvoiman tarjonta ja kysyntä:
• Työllisten ja työpaikkojen määrä toimialoittain
• Työttömien määrä ja työttömyysaste
• Työvoiman tarjonta ja kysyntä
• Työvoiman kysyntä- ja tarjontaennusteet
• Arvonlisäys
• Arvonlisäys toimialoittain
• Toimialojen sijaintiosamäärä
• Tuottavuus (arvonlisäys per työpaikka, arvonlisäys per työtunnit, arvonlisäys per pääomakanta)
• Vienti
• Viennin kehitys toimialoittain
• Vientiyritysten määrä
• Viennin osuus tuotannosta
• Investoinnit
• Yritysrakenne
• Yrityskanta
• Yritysten perustaminen ja uusien yritysten perustamissuhde
• Yliopistoista valmistuneiden aloittamat yritykset
• Klustereiden kehitys
• Toimialarakennetiedot klustereittain
22
Innovatiivisuuden kehitys • Tutkimus- ja tuotekehitys
• Tk-menot yhteensä
• Yritysten tk-menot
• Julkisen sektorin tk-menot
• Tk-menot toimialoittain
• Tk-intensiteetti
• Tk-menot suhteessa alueen bkt:hen
• Tk-menot per capita
• Tk-menot per yritys
• Tk-henkilökunta yrityksissä, määrä ja osuus
• Tk-henkilökunta julkisella sektorilla, määrä ja osuus
• TEKES rahoitus
• Patenttien määrä
• Patentteja per yritys
• Tuotanto OECD:n teknologiatoimialaluokituksen mukaan
• Hankekohtaiset arvioinnit
• Koulutus
• Korkeasti koulutettujen määrä ja osuus väestöstä
• Toisen asteen tutkintojen määrä ja osuus väestöstä
• Kilpailukykyindikaattorit
• VATT/TK indikaattori (seutukunnittainen)
• Yrittäjien tehokkuusanalyysi (kehitteillä, seutukunnittainen)
• BTV indikaattori (poikkeamien painottamaton keskiarvo)
• Sosiaalisen pääoman kehitys:
• Osallistuminen ja sosiaaliset verkostot
• Imago-pääoma, ulkoinen kuva (tulo-poismuutto –indeksi, vetovoimaisuus työ- ja asuinpaikkakuntana ym.)
• Imago-pääoma, sisäinen kuva (asukkaiden luottamus, nuorisoasiat ym.)
• Turvallisuus ja sosiaalinen integraatio (rikollisuus ym.)
Kuvio 1. Alueellisen innovaatiojärjestelmän malli 23
RITTS/EFFORTS 2, Timo Lautanen, JoY, Karjalan tutkimuslaitos
Tutkimus- laitokset
Rahoittajat, välittäjätahot
Oppilaitokset
Alihankkijat, toimittajat
Yritykset
Asiakkaat
Yrityspartnerit Kilpailijat
Muut alueelliset, kansalliset ja toimialoittaiset
innovaatio- järjestelmät
Alueellinen innovaatiojärjestelmä
(vrt. Kautonen 2000, Autio 1998, Porter ja Sölvell 1998)
Vuorovaikutus - Innovaatioprosessit - Keskittymät - Kumuloitunut ja hiljainen tieto -
Erityispiirteet (rutiinit, liiketoimintakäytännöt, verkostot)
Informaation, resurssien ja
inhimillisen pääoman virrat Osaamis-
keskukset
Informaatio-
yhteiskunta
24 Kuvio 2. Innovaatiojärjestelmän eri tasot
Huippu- osaamisen
taso
(kohderyhmä:
T&K yksiköt, kärkiyksiköt)
Tuotanto-
/palveluklustereiden taso
(kohderyhmä: yritykset, osaamis- ja koulutusorganisaatiot)
Yrityspalvelutaso
(kohderyhmä: yrittäjiksi aikovat)
Mobilisaatiotaso
(kohderyhmä: kansalaiset)
25
Kuvio 3. Maakuntien elinkeinorakenteessa merkittävimmät poikkeamat koko maan tuotantorakenteesta (SO > 1,7)
Vaatteet, tekstiili 1 Puutavara, muu 2 Massa ja paperi 3
Kust. ja painam. 4 Kemikaalit 5 Kumi ja muovi 6
Ei-met. miner. 7
7
2
2 2
4
6
5 1
67 6
2
2
3 2
26
Kuvio 4. Seutukuntien tuotantorakenteen merkittävimmät poikkeamat koko maan tuotantorakenteesta (SO > 1,7)
Elintarvikkeet 1
Vaatteet, nahka 2 Puu, puutavara 3
Massa, paperi 4
Kust. ja painam. 5 Kemikaalit 6
Kumi ja muovi 7
Ei-met. Miner. 8 Metalliteoll. 9
Koneet ja laitteet 10
Kulkuneuvot. 11 Muu valmistus 12
9
2 13
3 5 3
8 13 6 3 7
11 13
3 10 4 8
2
2 7 8 8 6
13
1 7 3
10
4 3
11
27
