Rikosperusteiset velat velkajärjestelyn esteenä
Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 18.5.2017
Tekijä: Ari Veijalainen 264107 Ohjaaja: Mika Launiala
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Oikeustieteiden laitos
Tekijä
Ari Veijalainen
Työn nimi
Rikosperusteiset velat velkajärjestelyn esteenä
Pääaine
Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus
Työn laji
Pro Gradu -tutkielma
Aika
17.5.2017
Sivuja
XIII + 90
Tiivistelmä
Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993) on säädetty alun perin maksukyvyttömän yksityishenkilön taloudellisen tilanteen korjaamiseksi ja sen päätavoitteena on pidetty sitä, että velkaongelmiin joutunut yksityishenkilö kykenisi selvittämään ja korjaamaan taloudellisen ti- lanteensa. Keskeisenä elementtinä siinä on säilynyt luettelo velkajärjestelyn yleisistä esteistä, joista ensimmäinen on rikoksen perusteella määrätty maksuvelvollisuus. Esteperusteen täytty- essä on velkajärjestely kuitenkin mahdollista myöntää painavin perustein.
Tutkielmassa selvitettiin miten rikosperusteiset velat vaikuttavat esteperusteina velkajärjes- telyn myöntämiseen. Tutkielma on lainopillinen, vaikka siinä tarkastellaankin myös empiirisesti oikeuskäytäntöä, mukaan on otettu 20 hovioikeusratkaisua aiheesta sekä oikeastaan kaikki (4) asiaa käsittelevät korkeimman oikeuden ratkaisut. Tutkielmassa havaittiin, että oikeuskäytäntö etenkin hovioikeudessa perustuu kokonaisarviointiin ja saadulla aineistolla ei voida tehdä perus- teellisia johtopäätöksiä. Korkeimman oikeuden ratkaisuista voitiin tehdä johtopäätöksiä siten, että velallisen toimet ja velkaantumisesta kulunut yli 10 vuoden aika vaikuttaa positiivisesti vel- kajärjestelyn myönnön painavina perusteina esteestä huolimatta. Suurin osa velkaan johtaneista rikoksista olivat talousrikoksia. Taloudellista hyötyä tavoittelevat rikokset olivat kuitenkin lain ensimmäisessä versiossa ainoita rikoksia, jotka haluttiin sulkea esteperustein pois. Lain esitöissä on nykyisin kuitenkin katsottu, että rikos yleensä velan syntyperusteina osoittaa suurta moititta- vuutta, minkä vuoksi tulee olla erityisen painavat perusteet velkajärjestelyn myönnölle. Myös oikeuskirjallisuudessa vastaava asia usein todetaan.
Lain sanamuoto nykyisin antaa mahdollisuuden arvottaa rikosperusteisia velkoja velkajärjes- telyn esteinä suhteessa painaviin myönnön perusteisiin, mikä helposti ohjaa lain tulkintaa, mutta tulkintaperusteena voisi myös toimia lain ensisijaiset tavoitteet, jolloin pohdittavaksi jäisi, min- kälainen tulkinta edistäisi parhaiten lain ensisijaisia tavoitteita.
Avainsanat: velkajärjestely, velkajärjestelyn este, rikosperusteinen velka, insolvenssioikeus.
SISÄLLYS
LÄHTEET ... V LYHENTEET ... XIII
1. JOHDANTO ... 1
1.1 Työn taustaa ... 1
1.2 Lainopista, oikeuslähteistä sekä argumentoinnista ... 4
1.3. Tutkimuskysymykset ja työn rakenne ... 7
2. VELKAJÄRJESTELYLAIN KEHITTYMINEN ... 9
2.1 Ennen velkajärjestelylakia ... 9
2.2 Rikosperusteisten esteiden kehityskaari osana velkajärjestelylakia lain esitöiden valossa ... 13
2.2.1 Hallituksen esitys 183/1992 – Alkuperäinen velkajärjestelylaki... 13
2.2.2 Hallituksen esitys 180/1996 – Lakiin talousrikosten lisäksi muutkin rikokset ... 16
2.2.3 Hallituksen esitys 98/2002 – Helpotusta aiemmin velkajärjestelyn ulkopuolelle jääneiden asemaan, mutta ei rikosperusteisesti velkaantuneiden osalta ... 18
2.2.4 Hallituksen esitys 52/2010 - Maksuohjelman kestoksi kolme vuotta, paitsi silloin kun velkajärjestely on myönnetty esteestä huolimatta tai jos maksuvelvollisuus on poistettu kokonaan ... 20
2.2.5 Hallituksen esitys 83/2014 – Rikosperusteiset esteet ennallaan ... 22
3. VELAN MÄÄRÄ, RIKOKSEN LAATU, VAHINGON KÄRSINEEN ASEMA JA MUUT SEIKAT VELKAJÄRJESTELYN ESTEPERUSTEINA ... 26
3.1 Velan määrä ... 26
3.2 Rikoksen laatu ... 30
3.3 Vahingon kärsineen asema ja muut seikat ... 32
3.4 Hovioikeuskäytäntöä velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan osalta ... 33
4. RIKOKSEN PERUSTEELLA MÄÄRÄTTY MAKSUVELVOLLISUUS VELKAJÄRJESTELYN ESTEPERUSTEENA ... 38
4.1 Velkajärjestelylain rikosperusteisten esteiden arvioinnista yleisesti ... 38
4.2 Yleinen maksumoraali ja yhteiskuntamoraali ... 42
4.3 Teon moitittavuus ... 49
5. MUITA HAVAINTOJA JA KOMMENTEJA VELKAJÄRJESTELYLAIN RIKOSPERUSTEISIIN ESTEISIIN LIITTYEN ... 52
5.1 Yleistä ... 52
5.2 Velkajärjestelylain rikosperusteiset esteet insolvenssioikeuden kontekstissa ... 58
6. PAINAVAT SYYT VELKAJÄRJESTELYN MYÖNTÄMISELLE RIKOSPERUSTEISESTA ESTEESTÄ HUOLIMATTA ... 63
6.1 Velallisen toimet velkojen maksamiseksi ... 63
6.2 Velkaantumisesta kulunut aika ... 65
6.3 Muut velallisen olosuhteet ... 67
6.4 Velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta ... 72
6.5 Korkeimman oikeuden ratkaisuja velkajärjestelylain 10 a §:n viitekehyksestä ... 74
7 YHTEENVETOA ... 81
7.1 Velkajärjestelylaki ja rikosperusteiset esteet ... 81
7.2 Velkajärjestelyn myöntö- ja hylkäysperusteet oikeuskäytännössä ... 86
7.3 Lopuksi (de lege ferenda)... 88
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Aarnio Aulis: Laintulkinnan teoria. Juva. Wsoy 1989.
Benndorf, Fredrik - Morgell, Nils-Bertil: Lagkommentar.SFS 2016:675 Skuldsaneringslag (2016:675). Karnov. [https://pro-karnovgroup-
se.ezproxy.uef.fi:2443/document/2190400/1#SFS2016-0675_N11] (4.5.17) Ervasti, Kaijus 1994
Hellners, Trygve – Mellqvist Mikael: Skuldsaneringslagen. En kommentar. Norstedts Juri- dik Ab 2000.
-Skuldsaneringslagen: En kommentar till 2006 års lag. Norstedts Juridik Ab 2006.
Heuman, Lars: Specialprocess. Utsökning och konkurs. 5. painos. Nordstedts juridik. Elan- ders, Vällingby 2007.
Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen jul- kaisuja 17. Helsinki 2011.
Hoppu, Esko – Hoppu, Kari: Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet 2005. Talentum verkkokirjahylly. [https://verkkokirjahylly-almatalent-
fi.ezproxy.uef.fi:2443/teos/HADBJXFTFF#/haku:Kauppa-(20)ja(20)varallisuusoi- keu/kohta:225] (4.4.17)
Kilborn, Jason J.:Expert Recommendations and the Evolution of European Best Practic- esfor the Treatment of Overindebtedness, 1984-2010. www.papers.ssrn.com [https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1663108] (6.5.17)
Koskelo, Pauliine – Lehtimäki Liisa: Yksityishenkilön velkajärjestely. Lakimiesliiton kus- tannus ja tekijät. Gummerus. Jyväskylä 1993.
Koskinen, Seppo – Muttilainen, Vesa – Perheentupa, Ilkka – Tala, Jyrki: Velkajärjestely ja yritysvelat hovioikeuskäytännössä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 145. Helsinki 1997.
Koulu, Risto – Lindfors, Heidi: Maksukyvyttömyyden oikeudelliset ulottuvuudet. Forum Iuris 2010. (Koulu – Lindfors 2010a) (20.11.16)
Koulu, Risto – Lindfors, Heidi: Maksukyvyttömyys. Yritys velkojana ja velallisena. Laki- miesliiton kustannus 2010. (Koulu – Lindfors 2010b)
Koulu, Risto – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna: Insolvenssioikeus. Talentum Fokus 2004. (Päivitetty 2015-2016.). [https://fokus-almatalent-
fi.ezproxy.uef.fi:2443/teos/EAIBCXJTBF#kohta:V((20)YKSITYISHEN-
KIL((d6)N((20)VELKAJ((c4)RJESTELY((20)(:4.((20)Velkaj((e4)rjestelyn((20)es- teet((20)(:Rikosperuste((20)(:Taloudellinen((20)merkitys((20)/haku:insolvenssioi- keus/historiaan:https(:(/(/verkkokirjahylly-almatalent-fi.ezproxy.uef.fi(:2443(/etu- sivu(23)Koek((e4)ytt((f6)hylly((20)oppilaitoksille(/haku(:insolvenssioikeus(/haku- toiminto(:Teokset]. (7.4.2017)
Koulu, Risto - Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Velkajärjestelyn ja saneerauksen pääpiirteet.
Kauppakaari. Lakimiesliiton kustannus. Helsinki 1999 (Koulu – Niemi-Kiesiläinen 1999a)
Koulu, Risto - Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Velkajärjestelyn ja saneerauksen pääpiirteet 1999 b. Suomen laki.com. (Koulu – Niemi-Kiesiläinen 1999b). (15.11. 2016).
Launiala, Mika – Tervonen, Timo: Valtion virkamiehen virantoimituksesta pidättäminen oikeuskäytännön valossa. Edilex 2015/34. www.edilex.fi/artikkelit/15731.
[https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/15731.pdf] (19.4.17).
Lindfors, Heidi: Velallisen lisäsuoritusvelvollisuus yksityishenkilön velkajärjestelyssä. Te- oksessa Varallisuus, vakuudet ja velkojat. Juhlajulkaisu Jarmo Tuomisto 1952 - 9/6 – 2012. (Toim. Martti Kairinen, Leena Kartio, Heikki Kulla, Eva Tammi-Salminen).
Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 24.
Porvoo 2012.
Lindström, Jyrki: Luotonvalvonta ja saatavien perintä. Talentum. Toinen uudistettu painos.
Helsinki 2005.
Lindström, Jyrki – Kivelä, Olli: Saatavien perintä. Kauppakaari Oy. Helsinki 1998.
Linna, Tuula:
- Prosessioikeuden oppikirja. Talentum Media Oy 2012. Verkkokirjahylly.
[https://verkkokirjahylly-almatalent-fi.ezproxy.uef.fi:2443/teos/CABBXXBTAB- JEB#kohta:PROSESSIOIKEUDEN((20)OPPIKIRJA((20)/haku:Prosessioikeu- den(20)oppikirja/historiaan:https(:(/(/fokus-almatalent-
fi.ezproxy.uef.fi(:2443(/(23)haku(:Prosessioikeuden((20)oppikirja(/hakutoi- minto(:VKH] (6.4.2017)
- Oikeuspoliittisia silmäyksiä insolvenssioikeuteen. Oikeus 2013/1 s. 92–98, Lyhy- empi kirjoitus. Edilex (5.5.2016)
- Velkajärjestelyn kesto ja rehabilitaatio. Lakimies: 109 (2011) : 4, 3. artikkeli.
Edilex. (31.3.17).
Moe, Ernst: Gjeldsordningsloven i praksis. Ad Notam Gyödendal. Oslo 1997.
Muttilainen, Vesa:
- Velkajärjestely – jyrkin muutos velallisen suojassa 27.1.2012. s. 240-244. Edilex- artikkelit. (1.3.2017).
- Velkajärjestely – jyrkin muutos velallisen suojassa. Teoksessa Lainvalmistelu, tut- kimus, yhteiskunta. Jyrki Talan juhlakirja. s. 235-247. (Toim. Auri Pakrinen, Anna Hyvärinen, Kaijus Ervasti). Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkai- suja. A. Juhlajulkaisut N:o 23. Jyväskylä 2011.
- Velkajärjestelyt tuomioistuimissa. Velalliset ja maksuohjelmat vuonna 2005. Oi- keuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 75. Helsinki 2007.
- Velkajärjestely ja velkojat. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 149. Helsinki 1997.
- Velkajärjestelyn julkiset kustannukset. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Tutkimus- tiedonantoja 20. Helsinki 1995.
Muttilainen, Vesa – Tala, Jyrki: Kuka vapautuu veloistaan. Velkajärjestelyn maksuohjel- mat ja vuoden 1997 lakimuutos. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Helsinki 1998. Nro 155.
Määttä, Kalle: Anekdootteja lain tulkinnasta. Teoksessa: Conflict Management. Kovia ai- koja: Riitoja ja maksukyvyttömyyttä. Juhlakirja Risto Koulu 60 vuotta. (Toimittanut Heidi Lindfors – Emilia Korkea-aho – Santtu Turunen). Edita. Helsinki 2009. s. 461- 478.
Niemi, Johanna: Liian pieni pelastettavaksi? Yksityishenkilöt maksukyvyttömyyskriisissä.
Teoksessa Varallisuus, vakuudet ja velkojat. Juhlajulkaisu Jarmo Tuomisto 1952 - 9/6 – 2012. (Toim. Martti Kairinen, Leena Kartio, Heikki Kulla, Eva Tammi-Salmi- nen). Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 24. Porvoo 2012. (Niemi J.)
Niemi, Marja-Leena: Luotto-oikeus: Luottotyypit, perintäprosessit ja takaisinsaanti. Talen- tum verkkokirjahylly 2015. (Niemi M-L.). (4.4.2017).
Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Olika rättspolitiska modeller för en lösning av allvarliga skuldproblem. Teoksessa Evaluering av skuldsanering i Norden – slutrapport från ett forskarseminarium i Helsingfors 25.-26.10.1995. Konsument. Tema Nord 1996: 554.
Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Luonnollisen henkilön velkavastuu insolvenssioikeudessa.
Väitöskirja. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja N:o 202. Helsinki 1995.
Niemi-Kiesiläinen, Johanna – Tala, Jyrki – Wilhelmsson, Thomas: Kuluttajien velkasanee- raus. Tarve ja mahdollisuudet. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 106.
Helsinki 1991.
Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 59/2013: Velkajärjestelylain tarkistaminen.
Edilex. [https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/ministerioiden_julka- isut/11351.pdf] (14.4.2017).
Persson, Annina H.: The New Swedish Debt Relief Act Teoksessa Contemporary Issues in Consumer Bankruptcy. (Toim. Niemi-Kiesiläinen, Johanna - Block-Lieb, Susan - Backert, Wolfram: EBSCO eBook Collection 2013. [http://web.b.ebsco-
host.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmx-
lYmtfXzY2NTI1Ml9fQU41?sid=343c3471-dfa2-4310-a6b8-eb0523c14cde@ses- sionmgr120&vid=5&format=EB&lpid=lp_55&rid=1] (4.5.17)
Rantala, Kati – Tarkkala, Heta: Kotitalouksien velkaongelmien nykytila ja kehitys. Oi- keuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 90. Helsinki 2009.
Rokhaug, Emil: Hvem oppnår gjeldsordning – og hvem faller utenfor? Teoksessa Evalue- ring av skuldsanering i Norden – slutrapport från ett forskarseminarium i Helsingfors 25.-26.10.1995. Konsument. Tema Nord 1996: 554.
Sunila, Mirjami: Kuka karsiutuu velkajärjestelystä. Velkaneuvonta ja väliaikaisesta syystä maksukyvyttömät asiakkaat. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonan- toja 43/1999.
Tammi-Salminen, Eva:
- Velkajärjestelylain 10 a §:n painavat syyt korkeimman oikeuden uudemmassa käy- tännössä ja lain uudistaminen. Lakimies 2013/2. Edilex.
- Velkaantumisesta kulunut aika painavana syynä velkajärjestelyn myöntämiselle (KKO 2011:9). Oikeustieto 2011/3. Oikeustapauskommentti. Edilex.
- Yleinen maksumoraali ja velkajärjestelyn myöntäminen – velkajärjestelylain 10 a
§:n painavat syyt KKO:n käytännössä. Lakimies 2007/1. Edilex.
Timonen, Pekka: Johdatus lainopin metodiin ja lainopilliseen kirjoittamiseen. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Helsinki 1998. (Timonen, Pekka).
Timonen, Päivi: Ongelmana velan takaisinmaksu. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 11/1995. (Timonen, Päivi).
Tiukuvaara, Elina: Rikostuomion perusteluista ja niiden rakenteista. 2006. [https://oi- keus.fi/hovioikeudet/helsinginhovioikeus/material/attachments/oikeus_hovioikeu- det_helsinginhovioikeus/julkaisut/painetutjulkaisut/rikostuomionperustelemi- nen2005lisapainos2006./OUMHpoCL9/06_Rikostuomion_perusteluista_ja_nii- den_rakenteesta_Eija_Tiukuvaara.pdf] (12.5.17)
Uitto Tero:
- Velkajärjestely. Kiinteistöalan kustannus Oy 2010.
- Ilmeisen kevytmielisestä velkaantumisesta piittaamattomuuteen. Teoksessa Varal- lisuus, vakuudet ja velkojat. Juhlajulkaisu Jarmo Tuomisto 1952 - 9/6 – 2012.
(Toim. Martti Kairinen, Leena Kartio, Heikki Kulla, Eva Tammi-Salminen). Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. A. Juhlajulkaisut N:o 24. Por- voo 2012.
Wessels, Bob – Hon. A Markell, Bruce – Kilborn, Jason: International Cooperation in Bankruptcy and Insolvency Matters. EBSCO eBook Collection 2009.
[http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmx- lYmtfXzEyMDEzMjFfX0FO0?sid=c30530c6-e893-4a84-827c-3999642fcc2e@ses- sionmgr104&vid=1&format=EB&rid=1] 4.5.2017.
INTERNETLÄHTEET
www.lovdata.no [https://lovdata.no/dokument/NL/lov/1992-07-17-99/KAPIT- TEL_1#%C2%A71-2] (6.5.17)
www.oikeusministeriö.fi[http://oikeusministerio.fi/fi/index/toimintajatavoitteet/kriminaali- politiikka.html] (27.4.17)
www.socialjura.dk [http://www.socialjura.dk/content-storage/love/love/konkurslov- gaeldssanering/] (5.5.17)
VIRALLISLÄHTEET
Euroopan unionin virallinen lehti C 44/74: Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Velkaantuminen ja sosiaalinen syrjäytyminen hyvinvointiyhteiskunnassa”
(2008/C 44/19). 16.2.2008.
HE 183/1992 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä HE 250/1994 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjeste-
lystä annetun lain sekä yrityksen saneerauksesta annetun lain muuttamisesta
HE 180/1996 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta
HE 98/2002 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ja verotusmenettelystä annetun lain 88 §:n muuttamisesta
HE 30/2006 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta
HE 178/2007 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjeste- lystä annetun lain ja velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta
HE 92/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n muuttamisesta
HE 83/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
HE 12/2017: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi konkurssilain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus
KKO:2016:75 KKO:2012:42 KKO:2011:76 KKO:2011:9 KKO:2006:47 KKO:2006:34 KKO:2005:769 KKO:2005:61 KKO:2004:108 KKO:1998:32
Hovioikeudet
Itä-Suomen HO 7.7.2014 t. 516 Itä-Suomen HO 21.11.13 t. 893 Itä-Suomen HO 26.1.2012 t. 50 Kouvolan HO 4.2.2014 t. 51 Kouvolan HO 29.11.2013 t. 867 Kouvolan HO, 25.4.13 t. 361 Kouvolan HO 31.1.2013 t. 86 Kouvolan HO 5.3.2009 t. 320 Vaasan HO 29.4.2015 t. 192 Vaasan HO, 21.11.2013 t. 1208 Vaasan,HO 29.1.2014 t. 64 Vaasan HO 13.3.2013 t. 336
Vaasan HO 7.12.2012 t. 1376 Turun HO 28.10.2014 t. 1145 Turun HO 6.5.2013 t. 922 Turun HO 11.6.2012 t. 1272 Helsingin HO 13.11.2014 t. 2170 Helsingin HO 3.6.2013 t. 1604 Helsingin HO 13.2.2013 t. 444
Lakivaliokunnan mietinnöt
LaVM 20/2002 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen (HE 98/2002 vp) la- eiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ja verotusmenettelystä annetun lain 88 §:n muuttamisesta
LaVM 11/2010 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen (HE 52/2010 vp) laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n muuttamisesta
LaVM 12/2014 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen (HE 83/2014 vp) eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
LYHENTEET
HE hallituksen esitys
HO hovioikeus
KFM Kronofogdemyndighet, (Ruotsissa)
KKO korkein oikeus
LaVM lakivaliokunnan mietintö
RL rikoslaki (39/1889)
UK ulosottokaari (705/2007)
VahKL vahingonkorvauslaki (412/1974)
VJL laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993)
vp valtiopäivät
1. JOHDANTO
1.1 Työn taustaa
Yksityishenkilöiden maksukyvyttömyys ei ole koskaan aiheuttanut samanlaisia vaatimuksia tukitoimista kuin pankkien ongelmat.1 Tavalliset velalliset eivät ole olleet liian pieniä kaa- tuakseen. Kuitenkin yksityishenkilöiden maksukyvyttömyyttä koskevan tutkimuksen mu- kaan jo pitkään on havaittu se, että ylivelkaantumiseen liittyy paljon muun muassa terveys- ongelmia, sosiaalista syrjäytymistä, lasten hätää ja suojelun tarvetta.2 Taloudellisen toimin- takyvyn palauttaminen edesauttaa myös velallisen sosiaalisten suhteiden, fyysisen ja henki- sen hyvinvoinnin sekä yleisen toimeliaisuuden kohentumista. Maksukyvyttömyystilanne johtaa nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa helposti ihmisen syrjäytymiseen. Lisäksi maksu- häiriömerkintä vaikeuttaa ainakin vuokra-asunnon saamista ja saattaa haitata jopa työllisty- mistä.3 Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993) (myöh. myös velkajärjestelylaki tai VJL) on säädetty alun perin tätä vastaan ja sen tervehdyttämistavoite on ilmaistu myös VJL 1 §:ssä:4
Maksukyvyttömän yksityishenkilön (velallisen) taloudellisen tilanteen korjaamiseksi voi tuo- mioistuin määrätä hänen velkojaan koskevista| järjestelyistä (velkajärjestely) ja vahvistaa hä- nelle hänen maksukykyään vastaavan maksuohjelman niin kuin tässä laissa säädetään.
Entä jos velat ovat aiheutuneet rikoksen perusteella määrätystä maksuvelvollisuudesta? Tätä pohdin tutkielmassani. Keille ja miten yhteiskunnassamme on valittu velkajärjestelyn mah- dollisuus ja miten sen ulkopuolelle voi jäädä ja miksi?
Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä on muuttunut useasti ja lain esitöitäkin sekä valio- kuntamietintöjä on monia kehityskaaressa kertyneitä, ohessa koottu taulukonomainen lista lakiin liittyvistä näistä moninaisista muutoksista:
HE:183/1992; L 31.1.1995/113 - HE:250/1994; L 21.4.1995/627 - HE:94/1993; L 24.1.1997/63 - HE:180/1996; L 6.2.1998/110 - HE:132/1997; L 1.4.1999/462 - HE:146/1998; L 21.5.1999/648 - HE:30/1998; L 4.8.2000/714 - HE:37/2000; L 30.8.2002/772 - LaVM:12/2002; HE:32/2001; L 30.12.2002/1273 - LaVM:20/2002;
HE:98/2002; L 27.6.2003/691 - LaVM:34/2002; HE:216/2001; L 15.8.2003/745 -
1 Niemi, J. 2012, s. 286.
2 Niemi, M-L. 2015, s. 220.
3 Linna 2012, s. 249.
4 Linna 2012, s. 249–250.
LaVM:28/2002; HE:187/2002; L 8.12.2006/1088 - LaVM:13/2006; HE:30/2006; L 30.3.2007/377- LaVM:24/2006; HE:13/2006; L 29.2.2008/117 - LaVM:2/2008;
HE:178/2007;L 22.12.2009/1612 - YmVM:10/2009; HE:24/2009; L 14.5.2010/385 - LaVM:2/2010; HE:102/2009; L 24.6.2010/632 - LaVM:11/2010; HE:52/2010; L 19.12.2014/1123 - LaVM:12/2014; HE:83/2014.
Vapaan luotonsaannin ja elinikäisen velkavastuun yhdistelmä vuosina 1987-1992 oli kohta- lokasta vaikeuksissa oleville velallisille. Nykyisin velkajärjestelylaki muodostaa velkaon- gelmien hallintapolitiikan ytimen.5
Velkajärjestelylaki kuuluu insolvenssioikeuden alaan ja insolvenssioikeus, lainsäädäntö, to- teuttaa oikeuspolitiikkaa, viime kädessä se saa oikeutensa oikeusvaltion periaatteesta. Insol- venssipolitiikan tavoitteeksi on asetettu velkaongelmien vähentäminen, luottotappioiden tor- juminen, harmaan talouden ja väärin käytösten hillitseminen sekä perintäkustannusten vä- hentäminen. Perimmäisenä tavoitteena taloudellinen tehokkuus insolevenssilainsäädän- nössä. Suomessakin on herännyt kysymys, vastaako insolvenssilainsäädäntömme kansain- välisiä suosituksia riittävästi.6 Insolvenssioikeudessa on erotettu yleiset ja erityiset oikeus- periaatteet, joista yleiset läpäisevät koko insolvennsioikeuden kentän vaihtelevalla voimalla ja niiden vaikutus näkyy kaikissa insolvenssimenettelyissä. Muodostavat siis insolvenssioi- keuden yleisten oppien ytimen. Erityiset oikeusperiaatteet saavat merkitystä taasen erityi- sessä kontekstissa, ehkäpä vain yhdessä insolvenssimenettelyssä,7
Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia velkajärjestelylain rikosperusteisia esteitä lain ja lain esitöiden, oikeuskäytännön sekä oikeuskirjallisuuden avulla. Yllä olevan taulukon muu- toksista VJL:n otetaan tässä lähemmin tarkasteluun myös hallituksen esitykset 183/1992, 250/1994, 180/1996, 98/2002, 30/2006, 178/2007, 52/2010 ja 83/2014 niiltä osin kun lakia on muutettu nimenomaan sen 10 §:n 1 kohdan osalta liittyen rikosperusteisiin velkajärjeste- lyn esteisiin. Lisäksi tutkittavaksi tulee lain nykymuodon 10 a §, joka koskee velkajärjeste- lyn myöntämistä esteistä huolimatta. Myös muita lain esitöitä, valiokuntamietintöjä on py- ritty saamaan jonkun verran mukaan, ainakin lakivaliokunnan mietinnöt 20/2002, 11/2010
5 Muttilainen 2012, s.236–237.
6 Koulu – Lindfors 2010, s. 35, 37.
7 Koulu - Lindfors 2010, s. 51.
sekä 12/2014. Tulen käsittelemään myös marginaalin omaisesti muita muutoksia velkajär- jestelylakiin ohessa kun ne tuntuivat tarkoituksenmukaisilta lain kokonaiskehitystä ja sisäl- töä kuvaamaan työn fokuksen tueksi.
Työssä käydään läpi myös hovioikeuden ja KKO:n päätöksiä vuosien varrelta velkajärjeste- lyn rikosperusteisiin esteisiin liittyen sekä velkajärjestelyn myöntämiseen liittyviä seikkoja esteperusteista huolimatta. Molemmista hain aineiston Edilexistä, mutta hovioikeustapauk- sia hakiessani sain haulla hovioikeuskäytännöstä ”velkajärjestelyn este” yli 200 osumaa vel- kajärjestelyn esteperusteista, joita otsikoittain läpikäytyäni jäljelle jäi noin 20 osumaa rikos- perusteisista esteistä, jotka sitten tilasin kustakin hovioikeudesta erikseen. Kaikki pyytämäni aineisto minulle toimitettiin.
Työn kannalta keskeiset säännökset löytyvät siis nykyisen velkajärjestelylain 10 §:n ja 10 a
§:stä, mutta alkuun olen tuonut myös alkuperäisen velkajärjestelylain 9 §:ää ja 10 §:ä sekä niiden kehitystä vuosien varrella. Tosin 9 § jää kuitenkin maininnan tasolle siellä täällä, joten säännöksistä tarkastellaan pääsääntöisesti tuota alkuperäisen lain 10 §:ää. Vertailua varten ohessa on ensimmäinen velkajärjestelylain muoto 9 §:n ja 10 §;n osalta:
9 §: Edellytykset: Velkajärjestely voidaan myöntää velalliselle, joka on maksukyvytön, jos:
1) maksukyvyttömyyden pääasiallisena syynä on velallisen maksukyvyn olennainen heiken- tyminen sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai muun olosuhteiden muutoksen vuoksi pääasiassa ilman velallisen omaa syytä; tai 2) velkajärjestelyyn on muuten painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velalli- sen maksukykyyn,
eikä velallinen kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään voidakseen selviytyä velois- taan aiheutuvista menoista.
10 §:Velkajärjestelyn yleiset esteet:
Jollei erityisiä vastasyitä ole, velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos:
1) velallinen on tuomittu yhdestä tai useammasta rikoksesta, jolla hän on tavoitellut merkittä- vää taloudellista hyötyä, ja pääasiallinen osa veloista on määrätty maksettavaksi näiden rikos- ten johdosta;2) velallinen on epäiltynä esitutkinnassa tai syytteessä rikoksesta, jolla hän on tavoitellut merkittävää taloudellista hyötyä; 3) pääasiallinen osa veloista on syntynyt elin- keinotoiminnassa, jossa on menetelty törkeän sopimattomasti velkojia kohtaan tai joka on ollut pääasiallisesti keinottelunluonteista; 4) velallinen on merkittävästi heikentänyt taloudellista asemaansa tai sopimattomasti suosinut jotakin velkojaa tekemällä oikeustoimen, joka voitai- siin peräyttää takaisinsaantia konkurssipesään koskevien säännösten nojalla, jos velkajärjeste- lyn sijasta olisi haettu konkurssia, tai on todennäköisiä syitä epäillä hänen tehneen tällaisen oikeustoimen; 5) velallinen on ulosottomenettelyssä pakoillut, salannut tulojaan tai varojaan taikka antanut niistä vääriä tai harhaanjohtavia tietoja; 6) velallinen on tahallaan antanut vel- kojalle taloudellisesta asemastaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luoton myöntämiseen, ja velallisen menettelyä on luoton määrä ja muut olosuh-
teet huomioon ottaen pidettävä erityisen moitittavana; 7) velkojen perusteesta ja syntyolosuh- teista, velallisen tavasta hoitaa talouttaan tai muista seikoista voidaan päätellä olevan toden- näköistä, että velallinen on velkaantunut harkitusti velkajärjestelyä silmällä pitäen tai ilmeisen kevytmielisesti ottaen huomioon se, minkälaista harkintaa hänen asemassaan olleelta henki- löltä sellaisissa olosuhteissa kohtuudella voidaan edellyttää; 8) velallinen on velkajärjestelyä varten antanut taloudellisesta asemastaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, jättänyt selvittä- mättä mahdollisuudet sovintoratkaisuun, laiminlyönyt 6 §:ssä säädetyn tietojenantovelvolli- suutensa tai 7 §:ssä säädetyn myötävaikutusvelvollisuutensa, rikkonut 12 §:ssä säädetyn maksu- ja vakuudenasettamiskiellon tai muutoin menettelyllään tai laiminlyönnillään vaikeut- tanut velkajärjestelyä; 9) on perusteltua syytä olettaa, että velallinen ei tulisi noudattamaan maksuohjelmaa; tai 10) velalliselle on aikaisemmin myönnetty velkajärjestely.
Tarkoituksena tässä työssä on myös tuoda mukaan lain muutoskehitystä nykyisen lain 10
§:n 11-kohtaisen esteperustesäännösten 1 kohdan osalta ja toisaalta taas siihen liittyvien pai- navien perusteiden muutostyötä. Tällä tavalla laki avautuu myös historialtaan, jolloin tätä päivää voidaan myös alkuperäiseen tarkoitukseen peilata.
1.2 Lainopista, oikeuslähteistä sekä argumentoinnista
Kyseessä on lainopillinen työ eli voimassa olevan oikeuden tutkimus, oikeusdogmatiikka, joka on kuitenkin luonteeltaan enemmänkin tulkitsevaa yhteiskuntatiedettä. Lainopille on ominaista yhteys oikeudelliseen käytäntöön, se on vuorovaikutusta lainvalmistelun ja oi- keuskäytännön kanssa. Tarkoituksena on osata oikeusjärjestelmän sisältö, kyetä havaitse- maan ongelmia ja löytää tietoa niiden ratkaisemiseksi sekä pystyä argumentoida ja perustella oikeudellinen kannanotto. Erityisesti lainoppi on hyvän ja perustellun argumentaation tie- dettä, joten metodiohjeiden opetteleminen ja noudattaminen eivät riitä siihen, että tuloksena on hyvä tutkielma, keskeisempää ehkä on lähestyä oikeudellisia ongelmia etsimällä erilaisia perusteluja ja argumentteja sekä punnita niitä keskenään.8
Miten sitten erottaa tieteellisen ja ei-tieteellisen laintulkinnan toisistaan? Laintulkinnan ta- voitteena on voinut olla lain sanamuodon mukainen tulkinta tai lainlaatijan tarkoitusta (his- toriallinen) vastaava sisältö. Miten tulkinnan tuloksia voidaan kontrolloida? Optimaalisen mallin tulkinta pitää sisällään ajatuksen siitä kuinka toimia, jos kaikki satunnaisuudet tulkin- nasta otetaan pois.9 Tulkinta tarkoittaa laajimmassa mielessä turvautumista puhuttuun ja kir- joitettuun viestiin. Laajassa mielessä se liittyy merkityksen antamiseen kielelliselle ilmai- sulle, sanalle tai lauseelle. Tässä voidaan lausua julki ilmaisun yksiselitteinen merkitys tai jokin tietty merkitys monien merkitysmahdollisuuksien joukosta, jolloin kyse on suppeasta
8 Timonen, Pekka 1998, s. 1–4, 18.
9 Aarnio 1989, s. 153–154.
tulkinnasta. On vaihtoehtoisia merkityksiä, joista poimitaan jokin tai jotkin ilmaisut käyttö- kelpoisiksi merkityssisällöltään ja näin täsmennetään merkitystä.10
Tulkinta- ja normikannanotossa oikeustiede on ylittänyt puhtaan tiedonintressin ja esittänyt käytännön näkökohtiin perustuvan kannanilmaisun. Se on kuitenkin perusteltava, koska se ei voi olla mielivaltainen tai sattumaa. Kun tutkija valitsee eri vaihtoehtojen väliltä, se poh- jautunee tiedollisille/teoreettisille perusteille, mutta myös arvostuksille. Sananmuodon mu- kaisessa tulkinnassa on huomattava, että sanoilla ei ole oikeita merkityksiä, merkitysydintä, vaan ilmaisut ovat kontekstisidonnaisia ja merkitys riippuu käyttöyhteydestä. Luonnolli- sessa merkityksessä sana voi jossain muussa tilanteessa jättää tulkinnan varaa, minkä vuoksi on perusteltava, miksi tuollainen luonnollinen merkitys on valittu. Sananmuodon mukainen tulkinta voi tarkoittaa myös juridisen kielen merkitystä. Oikeudellisenkin kielen kulloinen sisältö olisi määriteltävä täsmentävällä tulkinnalla, tulkinta on siis merkityksen täsmentä- mistä.11
Lain sanamuoto voidaan lukea positiivisesti tai negatiivisesti. Positiivisuus edellyttää nimen- omaista tulkintaa, lain sanamuodon katsotaan olevan selvän ja negatiivisuus taasen ei sulje pois tiettyä tulkintamuotoa, jos laissa ei jotain esimerkiksi nimenomaisesti vaikkapa kielletä.
Yleensä avuksi tarvitaan muita oikeuslähteitä. Contra legem-ratkaisut poikkeavat taas lain sanamuodosta, eli vaikkapa tilanteessa, jossa liian ahdas tulkinta esimerkiksi saattaisi aiheut- taa sen, että lain vaatimuksia voisi olla käytännön syistä mahdotonta toteuttaa. Analogiatul- kinnalla haetaan apua tulkintaan muiden lakien sanamuodoista. Vastakohtaispäätelmällä tar- koitetaan tulkintaa, jossa jotain ei mainita säädöksessä, sitä ei ole pois suljettu tulkinnasta.
Seuraamusargumentit kertovat sen mihin seurauksiin tietty tulkinta johtaisi. Vaikka oikeus- lähdeopissa korostetaankin etusijaperiaatetta, siinä on samalla myös kokonaisarviointiin liit- tyviä ominaispiirteitä, jossa siis argumentteina ovat useat oikeuslähteet samanaikaisesti.12 Tutkijalle ongelma on tyyppitapaus, tuomarin on vain tilanne ratkaistava yksittäistapauk- sissa. Ongelmaan on löydettävä ratkaisu voimassaolevan oikeuden kautta, molempia yhdis- tää epätietoisuus sovellettavasta säädöksestä. Kuitenkin tutkijan esittämien käsitysten on saavutettava periaatteellinen hyväksyttävyys. Kyse on siitä voidaanko juridiseen tulkintaan liittää ominaisuudet tosi ja epätosi? Millaisella menetelmällä nämä löytyvät? Mitkä ovat nii- den kriteerit? Ehkä tärkeämpää on puhua tulkintojen hyväksyttävyydestä, tulkinnatkin ovat
10 Aarnio 1989, s. 160.
11 Aarnio 1989, s. 163, 165–167.
12 Määttä 2009, s. 463–464.
vain paremmin tai huonommin perusteltuja kantoja tai käsityksiä oikeuden sisällöstä. Niiden varmuus on eriasteista. Ei ole olemassa välttämättä vain yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua.13 Oikeuslähteet tukevat oikeudellisen päättelyn hyväksyttävyyttä. Vaikka kannanotto tukeu- tuu oikeuslähteeseen, se ei vielä riitä. Oikeudelliset kannanotot on johdettava hyväksytyllä tavalla14 annetusta aineistosta (eu-laki, laki, perusoikeudet, ihmisoikeudet ja ihmisoikeus- tuomioistuin). Nämä johtamisen pelisäännöt eli tulkintasäännöt voivat olla loogisia (myö- hempi laki syrjäyttää aiemman, lain ilmaisu ”konkurssi” tarkoittaa myös yrityssaneerausta), tai vakiintunut oikeuskäytäntö. Toisinaan voidaan lähteä lainsäätäjän tavoitteen asettelusta, punnitsemalla oikeusperiaatteita taikka arvioimalla eri vaihtoehtojen yhteiskunnallis-talou- dellisia seuraamuksia. Seuraamusperusteluja kutsutaan reaalisiksi argumenteiksi ja niiden ottamista huomioon seuraamusharkinnaksi. Siinä auttavat muut tieteenalat monesti: sosiolo- gia, psykologia, taloustutkimus ja niiden tutkimustulokset.15 Toki tässä tutkielmassa jää mo- nitieteellisyys pois.
Lainoppi sisältää oikeudellisen aineiston systematisoinnin ja tulkinnan, jonka vuoksi kyse on aineiston hallinnasta ja jäsentämisen taidosta, täsmällisestä ongelmanasettelusta, järke- vistä kysymyksistä, joihin pyritään vastaamaan kootulla, tarpeellisella aineistolla, kyvystä hahmottaa erilaisista osakysymyksistä saatava kokonaisuus. Lainopillisessa kirjoittamisessa on keskeistä myös argumentaation taito, kirjoittaja osaisi esittää perustellun ja oikeudellisiin lähdemateriaaleihin perustuvan kannanoton arvioitavista kysymyksistä. Tutkittavasta ai- heesta olisi tunnettava vakiintuneet kysymyksenasettelut, perustelutavat ja kannanotot. Pe- rusteluvelvollisuus on keskeinen, välttämätön osa tutkimustyölle, se koskee sekä menettely- tapoja ja tuloksia. Perusteltujen kannanottojen tueksi esitetyt argumentit on ankkuroitava toisaalta oikeudelliseen lähdeaineistoon ja toisaalta avoimesti esille nostettuihin, ainakin osaksi arvoperusteisiin ajatuksiin siitä mikä tulkintavaihtoehto ja millä perustein se tulisi hyväksyä.16
13 Aarnio 1989, s. 29–30.
14 Kts. myös Koulu – Lindfors 2010 b, s. 39–40. Oikeuslähteet voidaan jakaa velvoittaviin (ei saa sivuttaa, ne on otettava tulkinnassa aina huomioon ->laki ja ylikansallinen sääntely), ohjeellisiin (lain valmistelussa syn- tynyt aineisto, ennakkopäätökset, sekä soveltamista yhtenäistävät viranomaispäätökset -> ei lainsoveltajaa, tuomaria sitovia varsinaisesti, mutta poikkeamiseen oltava hyväksyttävä syy) ja mahdollisiin (voi tukeutua kun on tilannekontekstiin sopiva, oikeustiede, muiden alojen tutkimukset, esim. sos.poliittinen tutkimustieto voi auttaa velkajärjestelyä tutkittaessa).
15 Koulu – Lindfors 2010 b, s.39.
16 Timonen, Pekka 1998, s. 1–4, 18.
Yksinkertaisuudessaan pohjoismainen oikeuslähdeoppi asettaa oikeuslähteet järjestykseen 1. Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet (laki ja maantapa), 2. Heikosti velvoittavat oikeusläh- teet (lain esityöt ja oikeuskäytäntö), 3. Sallitut oikeuslähteet (oikeusperiaatteet, oikeuskirjal- lisuus, moraali ja seuraamusargumentit). Toisaalta sen soveltaminen ei ole niin yksinker- taista kun miltä se näyttää, oikeuslähteilläkin on vuorovaikutussuhde, kuten vaikkapa silloin kun esimerkiksi lainsäätäjä saattaa kodifioida vallitsevan oikeuskäytännön lainsäädäntöön.17 Näin on nähdäkseni käynyt myös velkajärjestelylaissa.
Päätöksessä KKO:2005:61 todetaan, ettei itse lainsäädöstä koskevasta hallituksen esityk- sestä ole saatavissa apua tulkintaongelman ratkaisemiseksi. Samalla todetaan, että alkupe- räisen lain (siis ensimmäisen) säätämiseen johtanut hallituksen esitys tukisi tiettyä tulkinta- kannanottoa. Voidaan sanoa yleisemminkin, että alkuperäinen hallituksen esitys voi olla tär- keässä roolissa tulkintaongelmia ratkaistaessa, vaikka itse säädös olisikin uudempi. Esimer- kiksi kuluttajasuoja-asioita koskevissa tulkintaongelmissa on usein viitattu kuluttajasuoja- lain (38/1978) säätämiseen johtaneeseen hallituksen esitykseen. Lain esityötkin voivat olla tulkinnanvaraisia, äärimmillään ne voivat johtaa negatiiviseen tulkintaan, jolloin lain esityöt eivät sulje pois tiettyä tulkintakannanottoa. Toisaalta oikeuskäytännössä ei ole poikettu ko- vinkaan lain esitöissä annetuista oikeusohjeista, jolloin se vahvistaa lain esitöiden oikeus- lähdeasemaa.18 Tulen todennäköisesti näihin teemoihin vielä myöhempänä tutkielmassani palaamaan.
1.3. Tutkimuskysymykset ja työn rakenne
Haluan selvittää tutkielmassani rikosperusteisten velkojen vaikutusta velkajärjestelyyn pää- syn mahdollisuuteen ja miten tätä esteperustetta on erikseen perusteltu sekä sen paikkaa vel- kajärjestelylaissa, koska monille saattaa velkajärjestely olla ainut mahdollisuus selviytyä ve- loistaan. Olen valinnut tutkimuskysymyksikseni:
1. Mikä on velkajärjestelylain sisältö liittyen rikosperusteisiin esteisiin?
Alakysymyksenä: Miten rikosperusteiset velat näyttäytyvät osana velkajärjestelylakia ja sen tarkoitusta?
2. Milloin lain mukaan velkajärjestelyyn ei pääse kun velalliselle on määrätty rikoksen pe- rusteella maksuvelvollisuus? Milloin pääsee? Miten karsinta tapahtuu?
17 Määttä 2009 s. 461.
18 Määttä 2009, s. 465–466.
3. Suhtaudutaanko eri rikosten perusteella määrättyihin maksuvelvollisuuksiin eri tavalla kun estetään tai sallitaan velkajärjestelyn aloittaminen (onko löydettävissä joitain yhdistä- viä tekijöitä ja ovatko jotkut rikokset tässä suhteessa vakavampia tai vähemmän vakavia vai löytyykö argumentti jostain muualta)?
Alakysymyksenä: Toteutuuko laki käytännössä velallisille tasapuolisesti rikosperusteisten es- teiden osalta?
4. Miten tuomioistuinratkaisuissa on arvioitu esteperusteita, kun velalliselle on määrätty ri- koksen perusteella maksuvelvollisuus?
Alakysymyksenä: Miten perustellaan velkajärjestelyn aloittamisen este, miten perustellaan velkajärjestelyyn pääsy esteestä huolimatta.
5. Miten velkajärjestelylakimme näyttäytyy oikeuslähdeaineistosta esille tulleen perusteella?
Toteutuuko lain tarkoitus? Olemmeko ainoalla tiellä vai voisiko jokin olla toisin? Mitä ajatuksia laki herättää?
Näin ollen kysymykseni liittyvät yleisesti lain sisältöön ja tulkintaan, mitä VJL:n 10 §:n 1 kohta sekä myös 10 a § pitävät sisällään, miten niitä olisi tulkittava? Lisäksi kysymykseni liittyvät lain soveltamiskäytäntöön ja lain toimivuuteen. Tahdon myös saada yleisnäkemyk- sen laista. Nämä asettelut vaikuttavat tapaan argumentoida.19
Tutkielma rakentuu siten, että aluksi tuon esille lain historiaa20, pintaan liittyvää taustaa en- nen varsinaista velkajärjestelylakia ja sitten lain muutoskehitystä esitöiden valossa. Tämän jälkeen ovat pääluvut liittyen velkajärjestelyn esteisiin ja ennen yhteenvetoa viimeinen luku painavista perusteista velkajärjestelyn myöntämiseksi esteperusteista huolimatta. Pääluvut pyrkivät rakentumaan oikeuslähdeperusteisesti velvoittavimmasta sallittuihin yhdessä alalu- kujen kanssa. Esitetyt tutkimuskysymykset pyritään kokoamaan yhteenveto-osuudessa, vaikkakin niihin on jo saatettu ottaa kantaa työn edetessä. Oikeuskirjallisuus kulkee mukana läpi tekstin.
19 kts. Timonen, Pekka 1998, s. 17, jossa argumentaatioksi ei riitä pelkkä erilaisten oikeuslähteiden tai kirjal- lisuuden kannanottojen listaaminen, vaan kannanotosta tulee hyväksyttävää silloin kun sen tueksi esitetään vakuuttavat perustelut.
20 Hirvonen 2011, s. 39: Historiallisessa tulkinnassa selvitetään lainsäätäjän tarkoitus lain esitöistä lainopin tulkinnan kautta.
2. VELKAJÄRJESTELYLAIN KEHITTYMINEN
2.1 Ennen velkajärjestelylakia
Velkajärjestelylain säätämistä perusteltiin tutkimus- ja tilastotiedoilla sekä viranomaisten ja järjestöjen kokemuksilla siitä, että velkaongelmien määrä oli kasvanut. Ennen velkajärjeste- lylakia ei ollut tehokkaita keinoja ratkaista vakavia velkaongelmia ja torjua niistä osapuolille aiheutuvia haittoja. Ylivelkaantuneen koko talous- ja velkatilannetta ei ollut mahdollista saada kokonaisuudessa haltuun. Lain tarkoituksena on turvata velallisen ja velkojan ja yh- teiskunnan edut. Velkojille pyrittiin turvaamaan mahdolliset suoritukset ja lievemmät järjes- telykeinot. Velallisen talous- ja velkatilanne olisi kyettävä korjaamaan. Velkojien kannalta tärkeäksi tavoitteeksi asetettiin myös se, että yleisen yhteiskunta- ja maksumoraalin kannalta arveluttavasti velkaantuneet henkilöt rajattaisiin velkajärjestelylain ulkopuolelle.21 Nykyisin velkajärjestelylakia pidetään kuluttaja-palkansaajille pidettynä järjestelmänä, vaikka käytän- nössä sinne hakeutuu myös paljon vanhoja omistaja-yrittäjiä, joiden päättyneestä konkurs- sista on jäänyt henkilökohtainen velkavastuu ja näin järjestely toimii konkurssin jatkona.22 Kuitenkin maksukyvyttömyystilanteiden sääntelyssä perimmäiseksi ongelmaksi on tiedos- tettu myös sellaisen järjestelmän luominen, joka optimaalisesti pyrkisi sovittamaan yhteen päätavoitteet velkojien saamisista mahdollisimman täysimääräisesti, velallisen taloudellisen ja sosiaalisen kurjistumisen ja syrjäytymisen ehkäiseminen normaalista elämästä ja saada mahdollisuus suoriutua veloistaan ja taloutensa kuntoon sekä maksukyvyttömyysongelmien yhteiskunnallisten kielteisten vaikutusten minimointi.23
Eräitä todettuja haittavaikutuksia velkajärjestelylakia edeltäneessä tilanteessa ovat olleet omaisuuden menetys, pitkäaikainen tai elinikäinen tulojen ulosmittaus ja eläminen ulosmit- tauksen suojaosuuden varassa ikuisesti, jolloin pysyvä taloudellinen ahdinko ilman ulos- pääsyä/mahdollisuutta parantaa laillisin keinoin toimeentulon tai elämisen tasoa mikä johtaa siihen, että siirrytään harmaaseen talouteen tai pahimmissa tapauksessa työhalun, työkyvyn
21 Muttilainen 1997, s. 3. Velkojien näkemyksiä tutkittaessa lain alkuvaiheissa rikosperusteiset esteet tulevat lähinnä esiin ainoastaan silloin kun ne linkittyvät yritystoimintaan. Silloin kun on todettu esimerkiksi velalli- sen rikos ja velkajärjestely myönnetään, se ei istu yleisesti myöskään velkojien oikeudentajuun. Niin kuiten- kin tapahtuu, pakoillaan ulosottoa ja varoja salataan, siirretty kohtalaisen järjestelmällisesti omaisuutta toisen nimiin ja velkajärjestely on myönnetty. Toisaalta jos velkajärjestely on hylätty, esteperusteiset velat saattavat olla jo pitkällä perinnässä ja nämä ovat ehditty kirjaamaan jo luottotappioiksi. Ymmärrystä kuitenkin on löy- tynyt lain yleisestävään ajatukseen siitä, että velkajärjestelyä ei myönnettäisi, jos toiminta on ollut spekulatii- vista tai rikollista. (em. teos s.35-38.)
22 Koulu – Lindfors 2010 b, s. 139.
23 Koskelo – Lehtimäki 1993, s. 17–18.
tai elämänhalun loppuminen.24 Eli juuri päinvastoin kuin yleiset kriminaalipoliittiset tavoit- teet25 on asetettu. Velkajärjestelylain tavoitteet pyrkivät vastaamaan kuitenkin edellä mai- nittuihin ongelmiin.
Velkajärjestelylakia edeltäneessä tilanteessa kuluttajilla oli velkaantumisongelmat kasvanut ja ajateltiin, että vahvimmin velkaselvittelyjärjestelmän myönteiset taloudelliset vaikutukset osuvat velkaongelmista kärsineiden olosuhteisiin ja katsottiinkin niihin vaikuttamisen ole- van koko uudistusehdotuksen päätavoite. Ennen velkajärjestelyhakemuksen jättämistä tuo- mioistuimilla tulisi olla perusteellinen käsitys velallisen taloudellisista ja muista olosuh- teista, minkä jälkeen velkajärjestely voitaisiin myöntää, jos nämä muodolliset/aineelliset edellytykset täyttyisivät. Ne puolestaan jakautuisivat maksukyvyttömyysedellytyksiin, mak- susuunnitelman sisällöllisiin edellytyksiin sekä velan syntytapaan koskeviin edellytyksiin.26 Nämä velkojen syntytavan edellytykset ovat erityisen kiinnostavia työni kannalta ja liittyvät sen ydinalueisiin rikosperusteisiin velkoihin. Eli pohtiessa sitä, ketkä pääsevät velkajärjes- telyn piiriin, on pohdittava myös sitä, miten velat ovat syntyneet. Kun alkuperäinen tavoite on ollut vaikuttaa velallisten olosuhteisiin positiivisesti, samalla on haluttu pohtia jo erikseen keiden olosuhteisiin ei ole haluttu vaikuttaa positiivisesti. Ja sitten tehty laki ja säännökset, ei niin, että antaisi lain tavoitteiden karsia järjestelmään kuulumattomat pois.27
Ruotsissa esimerkiksi velkajärjestelyn myöntämistä arvioidaan ainoastaan lain (skuldsa- neringslagen, 548/2006) 4 §:n edellytysten valossa. Velallinen voi hakea velkajärjestelyä Kruununvoudin virastolta (KFM = Kronofogdemyndighet), joka on ulosottoviranomainen ja tuossa vaiheessa myös selvitetään, onko järjestelyllä edellytyksiä. Viime kädessä asia rat- kaistaan oikeudessa ”pakotetulla” velkajärjestelyllä eli tuomioistuinratkaisulla, jos velkojat eivät hyväksy KFM:n tekemää järjestelyä. Oikeuteen voidaan mennä myös valituksen myötä.28 Ruotsin velkajärjestelylaissa on kolmenlaisia ehtoja, jotka säätelevät tietyistä pe- rusteista velkajärjestelyn myöntämiselle (Lain 4 §)29. Velkajärjestely on vain yksityisille
24 Koskelo – Lehtimäki 1993, s. 17–18.
25 www.oikeusministeriö.fi -> toiminta ja tavoitteet -> kriminaalipolitiikka: Suomalainen kriminaalipolitiikka perustuu hyvinvointiyhteiskunnan perusajatukselle, jonka mukaan väestön hyvinvoinnin, koulutuksen ja työl- lisyyden varmistaminen on turvallisen yhteiskunnan peruspilari. Ihmisten hyvinvoinnin uskotaan vähentävän myös rikollisuutta. Kriminaalipolitiikan tavoitteena on vähentää rikollisuutta ja sen aiheuttamia haittoja. En- sisijainen keino on pyrkiä torjumaan rikoksia ennalta.
26 Niemi-Kiesiläinen – Tala – Wilhelmsson 1991, s. 172, 180.
27 Myös ajattelutapa yhteiskuntaa loukkaavasta/häiritsevästä velkajärjestelyn hylkäämisperusteesta on kiin- nostava (Kts.s.12). Käsite on toki monisisältöinen, mutta antaa moraalista pohtimisen aihetta. Kuinka paljon esimerkiksi veronkierto, jolla eletään leveämpää elämää loukkaa yhteiskuntaa?
28 Hellners – Mellqvist 2000. s. 15–17.
29 Skuldsaneringslag (2006:548): Allmänna villkor för skuldsanering
henkilöille, jotka ovat ylivelkaantuneet. Kun tämä vaatimus täyttyy, velkajärjestelyn täytyy myös olla kohtuullinen suhteessa velallisen olosuhteisiin ja taloudelliseen tilanteeseen. Ei riitä, että velallinen on vain taloudellisissa vaikeuksissa vaan tilanne vaatii sen, että hän ei pysty maksamaan velkojaan kohtuullisessa ajassa, puhutaan kvalifioidusta maksukyvyttö- myydestä (kvalificerat insolvensrekvisit) suhteessa velallisen maksukykyyn ja velkojen määrään.Kolmanneksi vaikuttavat velallisen henkilökohtaiset ja taloudelliset olosuhteet.30 Tavoitteena velkajärjestelyssä (skuldsaneringen) on rehabilitaatio velalliselle, joka haluaa toimia oikein, hänelle annetaan mahdollisuus siedettävään yhteiskuntahyödylliseen (sam- hällsnyttiligt) elämään. Samalla lain odotetaan olevan preventiivinen siinä mielessä, että ih- miset eivät enää velkaantuisi ylivoimaisesti ja velallinen saisi jonkin verran suorituksia mak- settua. Näin myös vähennettäisiin yhteiskuntakustannuksia eri osa-alueilla.31
On huomattava, että lain yleisissä ehdoissa Ruotsissa ei sanota mitään rikosperusteisesta velkaantumisesta erikseen, vaan säädetään lähinnä velkaantumisen olosuhteista ja velkojen syntyhistoriasta sekä velallisen maksukyvyttömyydestä. Ne kyllä kattavat perinteisen velka- järjestelyn ydinideat, mutta niissä ei heti pyritä jättämään tiettyjä velkaantuneita ulos järjes- telmästä. Toki laki sisältää myös näkemyksen kokonaisarvioinnista ja yleisestä maksumo- raalista, mutta rikosperusteetkin esteet tulevat arvioiduksi muuta kautta kuin suoraan nimet- tynä esteperusteena. Yleisesti velkajärjestelyn esteperusteet ovat Ruotsissa huomattavasti suppeammat kuin Suomessa. Esteen voi muodostaa ainoastaan se, että velallinen on liiketoi- mintakiellossa. Jos velkajärjestely on myönnetty jo aiemmin, se voidaan vain poikkeuksel- lisesti myöntää uudelleen.32 Samalla säädetään myös velkajärjestelyn myöntämisen koh- tuullisuudesta ottaen huomioon velallisen olosuhteet ja taloudellinen tilanne, velkajärjestely
4 § Skuldsanering får beviljas en gäldenär med hemvist i Sverige som är fysisk person, om
1. gäldenären är på obestånd och så skuldsatt att han eller hon inte kan antas ha förmåga att betala sina skul- der inom överskådlig tid, och
2. det är skäligt med hänsyn till gäldenärens personliga och ekonomiska förhållanden att skuldsanering bevil- jas honom eller henne.
Den som är folkbokförd i Sverige ska vid tillämpningen av första stycket anses ha hemvist i Sverige.
Vid tillämpningen av första stycket 2 ska särskilt beaktas omständigheterna vid skuldernas tillkomst, de ansträngningar gäldenären har gjort för att fullgöra sina förpliktelser och det sätt på vilket gäldenären har medverkat under handläggningen av ärendet om skuldsanering.
Är gäldenären näringsidkare, får skuldsanering beviljas endast om de ekonomiska förhållandena i närings- verksamheten är enkla att utreda. Lag (2011:472)
30 Hellners –Mellqvist 2000, s. 17
31 Hellners – Mellqvist 2000, s. 14.
32 Oikeusministeriön julkaisuja 2013, s. 22.
myönnettäisiin, jos se olisi kohtuullista velalliselle, eli ilmeisesti sitä evättäessä olisi näytet- tävä kohtuullisuutta vastaan puhuvat seikat. 33
Norjassa velkajärjestelylain § 1-1 käsittele vapaaehtoista velkajärjestelyä ennen oikeuden ratkaisua, pyritään vapaaehtoisesti sopimaan velkojien kanssa. Tarkoituksena on kuitenkin saada kontrolli omasta taloudesta. § 1-2 rajoittaa järjestelyn yksityishenkilölle ja 1-3 käsit- telee velkajärjestelylain yleisiä ehtoja. Velkajärjestely myönnetään vain kerran.34 Aivan sa- malla tavalla kuin Ruotsissa, myös Norjassa edellytetään, että luottoja tulisi ensin itse pyrkiä järjestämään ja sopimaan luotonantajien kanssa. Samalla tavoin siellä myös edellytetään, että velallinen ei itse kykene suoriutumaan varoillansa veloistaan myöskään lähitulevaisuu- dessa.35
Norjalaisessa oikeuskirjallisuudessa on tullut esiin, että laki tarjoaisi mahdollisuuden heille, jotka ovat ”suurimmassa sosiaalisessa tarpeessa”, mutta käytännössä ajatus on muokkautu- nut siihen suuntaan, että ”sosiaalinen tarve” ylipäänsä riittäisi. Ei ollut väliä miten velka olisi syntynyt, kunhan siihen ei liikaa liittyisi häiritseviä tekijöitä.36 Ajatus vaikuttaa terveeltä siinä mielessä, että mahdollisuutta yksilön velkajärjestelyyn pohdittaessa tulisi myös katsoa järjestelmää sivistysvaltion ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, jolloin myös osa yhteis- kuntamoraalin vastuusta olisi todellisuudessa yhteiskunnan, jonka arvopreferensseihin myös velkajärjestely nivoutuu.37
Suomessa myös pohdittiin lakia suunniteltaessa, että maksukyvyttömyyden tulisi olla kvali- fikoitua siten, että velallinen ei selviytyisi veloistaan näköpiirissä olevina vuosina (säännök- sen muotoiluehdotuksessa ”lähimpien vuosien aikana”). Velallisella oli myös myötävaiku- tusvelvoite, jonka puuttuminen olisi hylkäysperuste. Maksusuunnitelma tulisi olla hyväksyt- tävä ja sosiaaliset suoritusesteet olisivat velkajärjestelyn soveltamisalan keskiössä. Lisäksi väärinkäyttöä ehdotettiin kiellettäväksi vaikkapa yleislausekkeella. Mutta väärinkäyttöön
33 Hellners - Mellqvist 2006, s. 77.
34 Gjeldsordningsloven
35 Moe 1997, s. 40–41.
36 Rokhaug 1996, s. 53.
37 Toisaalta on huomattava, että Norjan velkajärjestelylaissa on kyllä ehtoja, jotka liittyvät rikosperusteisiin esteisiin: 1-4 §: Velkajärjestelyä ei voi myöntää.. se tulee myös evätä, jos se olisi selvästi loukkaava muiden velallisten tai yhteiskunnan kannalta. Arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko: (: b) mer- kittävä osa veloista johtunut rikoksista, joista on päätetty tai tuomioistuimen määräämät sakot ovat saatu alle kolme vuotta ennen hakemuksen jättämistä. Jos velallinen on kuntoutustilanteessa, velkajärjestelyä voi ha- kea. (www.lovdata.no)
voisi viitata myös sellainen tilanne, jossa velallinen pyrkisi pääsemään eroon tahallisella te- olla aiheutuneista vahingonkorvausveloista tai konfiskaatioseuraamuksista. Kuitenkaan ri- kosoikeudellisia seuraamuksia ei tulisi jättää kokonaan lain ulkopuolelle, vaan velallinen voisi myöhemmällä käyttäytymisellään osoittaa, että ei pyri kiertämään rikosoikeudellisia seuraamuksia vaan vastata veloistaan oman tulonhankintakyvyn mukaisesti.38 Ei siis pyrkisi kiertämään rikosoikeudellisia seuraamuksia vaan vastaamaan veloistaan oman tulonhankin- takyvyn mukaisesti. Jos jo seuraamukset vähentävät potentiaalisesti tulonhankintakykyä, se varmasti voi jo lisätä itsessään myöhemmin tuen tarvetta velkojen maksamiseksi.
Aiemmin velallisten ja velkojien keskinäisissä neuvotteluissa, velallisen maksukyvyn heik- kenemistä ei otettu huomioon. Ennen velkajärjestelylakia, on arvioitu esimerkiksi vuonna 1991 aineiston perusteella, että velallinen on voinut valita joko maksusuunnitelman mukais- ten maksujen tai kokonaan maksamatta jättämisen välillä. On myös otettu uutta velkaa vel- kojen maksamiseksi.39 Yksityishenkilöiden maksukyvyttömyyttä koskevan tutkimuksen mukaan jo pitkään on nykyisin havaittu se, että ylivelkaantumiseen liittyy paljon muun mu- assa terveysongelmia, sosiaalista syrjäytymistä, lasten hätää ja suojelun tarvetta.40
Velkajärjestelyn ulkopuolelle jääneiden osalta, tilanne on liene täysin sama tänäkin päivänä.
Alun perin velkajärjestelylain tarkoituksena oli myös, että suurin osa asioista päätyisi sovin- toratkaisuihin velallisen ja velkojien välillä, tuo tavoite ei ole toteutunut, sillä suurin osa velkajärjestelyasioista on päätynyt tuomioistuinkäsittelyyn.41 Tässäkin tutkielmassa sovin- toratkaisut on jätetty käsittelyn ulkopuolelle. ”Vapaaehtoisesta” velkajärjestelystä puhuttiin velkasovinto-ohjelman yhteydessä, jossa pyrittiin auttamaan velallisia, jotka jääneet velka- järjestelyn ulkopuolelle. Ohjelmasta luovuttiin 2005.42
2.2 Rikosperusteisten esteiden kehityskaari osana velkajärjestelylakia lain esitöiden valossa
2.2.1 Hallituksen esitys 183/1992 – Alkuperäinen velkajärjestelylaki
Ensimmäisessä hallituksen esityksessä (HE 183/1992) velkajärjestely oli tarkoitettu yksi- tyishenkilöille tai elinkeinotoimintaa harjoittaneen yksityistalouden velkoihin. Velkajärjes- telyn ulkopuolelle oli tarkoitus sulkea henkilöt, joiden velkaantuminen johtui pääsääntöisesti
38 Niemi-Kiesiläinen – Tala – Wilhelmsson 1991, s. 182–187.
39 Timonen, Päivi 1995, s. 10–11.
40 Niemi, M-L. 2015, s. 220.
41 Lindström – Kivelä 1998, s. 273.
42 Koulu – Lindström 2010b, s.66.
”rikoksista, joilla on tavoiteltu merkittävää taloudellista hyötyä, jos pääasiallinen osa ve- loista on syntynyt elinkeinotoiminnasta, jossa on menetelty törkeän sopimattomasti velkojia kohtaan, velkaantuminen on ollut kevytmielistä tai tapahtunut harkitusti velkajärjestelyä sil- mällä pitäen43 taikka jos velallinen on perintämenettelyssä syyllistynyt väärinkäytöksiin”.
Vapaaehtoinen sopiminen oli ensisijaista ja velkajärjestely voitiin myöntää, mikäli tässä ei ollut onnistuttu kun velkaantuminen oli pääsääntöisesti johtunut velallisesta itsestään riip- pumattomista syistä, kuten olosuhteiden muutoksesta vaikkapa sairastumisen tai työttömyy- den vuoksi tai ”muista painavista syistä”. Maksuohjelma vahvistettaisiin tuomioistuimessa 5 vuodeksi.44
Ennen kuin jatkan, haluaisin vielä todeta tässä kohtaa, että oikeuskirjallisuudessa on pidetty velkajärjestelylain valmisteluaineistoa paikoittain vaikeaselkoisena ja yksityiskohtia koros- tavana. Se ei muodosta johdonmukaista tai tasapainoista kokonaisuutta, hyvää kuvaa lain- säätäjän tavoitteista, ajatuksia, kuinka lain tulisi toimia.45 Itse näkisin lain sanamuodon ole- van kohtalaisen avointa ja tuomioistuinten harkintaa korostavaa, esitöissä taasen samalla hy- vinkin liukasta tai toisaalta tiukasti konditionaalimuodossa ohjaavaa nimenomaan esteperus- teissa ja erityisesti rikosperusteisten esteiden osalta.
Lisäksi on vielä todettava edelliseen liittyen, että esitöitä pidetään lähteenä, joka saa merki- tyksensä ensisijassa perustelujensa vuoksi, niistä tulee oikeuslähde, joka enemmänkin osoit- taa mahdollisia tulkintavaihtoehtoja kuin ”oikeita” tulkintoja. Näin nousee esille koroste- tusti, että esityöt ilmaisevat ns. lain ratiota. Niistä ilmenee minkälaisiin kysymyksiin mihin lainsäädännöllä on yritetty saada vastauksia ja miksi vastausvaihtoehdot ovat muodostuneet sellaisiksi kuin ne ovat. On kuitenkin monta variaatiota näiden välissä, on kuitenkin hyvä että esityöt altistetaan kritiikille, ettei liian helposti hyväksytä sopivalta näyttävää vaihtoeh- toa. Lainvalmisteluaineistoa ei saisi pitää kuitenkaan tyhjentävänä lähteenä ainakaan niin, että siitä tehdään e contrario –päätelmiä. Jos jotain ratkaisuvaihtoehtoa ei näy/mainita lain- kaan esitöissä, ei yleensä voi päätellä, että se olisi tarkoitus ollut sulkea pois.46
43 Itse näkisin tuon lauseen kohdan ajatuksen voisivan toimia hyvin vielä nykyisinkin. Eli kokonaisharkintaa tehtäessä huomioitaisiin samalla heti, onko velkaantuminen tapahtunut velkajärjestelyä silmällä pitäen. Näin yleinen maksumoraali tai yhteiskuntamoraali velkajärjestelyn myöntämistä punnittaessa tulisi tältä osin sa- man tien isommitta eleittä huomioiduksi, kuten lauseeseen mielestäni on sisäänkirjoitettu.
44 HE 183/1992 vp. s. 1. Myöhemmin hallituksen esityksessä 52/2010 pääsääntöisesti maksuohjelman kestoa lyhennettiin kolmeen vuoteen, paitsi jos velkajärjestely on myönnetty esteperusteesta huolimatta tai jos velal- liselta on kokonaan poistettu maksuvelvollisuus. Toisaalta, kun velallisen maksuvara on pysyvästi heikenty- nyt sairauden, iän tms. syyn johdosta, voisi maksuohjelma olla viittä vuotta lyhyempikin.
45 Koulu – Lindfors 2010, s. 44–45.
46 Timonen, Pekka 1998, s. 80–81.
Velkajärjestelyn edellytyksinä olivat siis tuossa ensimmäisessä laissa 9 §:n mukaan olosuh- teet, maksukyvyn heikkeneminen sairauden, työttömyyden tms. johdosta tai muut painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velal- lisen maksukykyyn, eikä voitu kohtuudella olettaa niistä velallisen suoriutuvan tai paranta- van maksukykyään niistä suoriutumiseksi. Yleisinä esteinä todettiin lain 10 §:ssä 10-kohtai- nen luettelo. Velkajärjestelylain myöhempää kehittymistä ajatellen, tämän tutkielman aiheen lähtökohdista katsoen kiinnostavinta on tuo tämän luvun aloittanut lain ensimmäinen kohta, jonka mukaan velkajärjestelyä ei voida myöntää (ilman erityisiä vastasyitä), jos velallinen on tuomittu rikoksesta tai rikoksista joilla on tavoiteltu merkittävää taloudellista hyötyä, ja suurin osa veloista on määrätty maksettavaksi näiden rikosten johdosta (”jolla hän on tavoi- tellut merkittävää taloudellista hyötyä ja velallisen velat pääosin muodostuvat näiden rikos- ten perusteella tuomituista korvauksista ja muista seuraamuksista. Rikoksia ei ole rikosni- mikkein eritelty”47). Tällaisia rikoksia voisivat olla esimerkiksi velallisen rikokset, rikokset julkista taloutta vastaan ja elinkeinorikokset.
Lisäksi kiinnostavaa tuossa hallituksen esityksessä oli ajatukset velkaongelmien maksuky- kyyn nähden ylivoimaisen velkamäärän haittavaikutuksista ja muista uudistuksen tavoit- teista. Velkasitoumusten hoitamiseksi ponnistelu äärimmilleen, voisi tuoda mukanaan anka- ran henkisen paineen, ahdistusta sekä pahimmillaan vahingoittaa terveyttä, ihmissuhteita ja yksilön toimintakykyä. Ylivoimaiseksi koetut velkavaikeudet voivat lamauttaa omatoimi- suuden, vaikeuttaa työelämässä selviytymistä tai johtaa työkyvyttömyyteen ja jopa viime kädessä syrjäytymiseen työelämästä ja riippuvuuteen sosiaaliturvasta. Tilanne voi johtaa ah- distuksen vuoksi harkitsemattomiin kulutuspäätöksiin sekä velkojien ja viranomaisten pa- koiluun. On selvää, että silloin myös velallisen ohella haittavaikutukset ulottuvat usein hä- neen lähipiiriinsä ja sen ihmissuhteisiin. Velkaongelmien vaikeutta lisää se, että ne liittyvät usein myös muihin sosiaalisiin ongelmiin, esimerkiksi työttömyyteen tai sairauksiin. Yhteis- kunnan kannalta velkaongelmat vaarantavat maksuvaikeuksiin joutuneen yksilön tai perheen sosiaalista turvallisuutta, riski, jonka syntymistä ja haittavaikutuksia olisi voitava ehkäistä.
Laaja yksimielisyys on ollut esitystä tehtäessä siitä, että ylivoimaisista velkaongelmista ai- heutuvia vakavia yksilöllisiä ja sosiaalisia haittoja ei voitu pitää hyväksyttävinä.48
47 HE 183/1992 vp. s. 50.
48 HE 183/1992 vp. s. 8, 22.
2.2.2 Hallituksen esitys 180/1996 – Lakiin talousrikosten lisäksi muutkin rikokset
Hallituksen esityksen 180/1996 myötä laajennettiin uuteen velkajärjestelylakiin rikosperus- teisten velkojen soveltamisalaa velkajärjestelyn esteenä talousrikoksista myös muihin vaka- vimpiin rikoksiin eli aiemman lain 10 §:n 1, 2, 3 ja 4 kohtien estesäännöksiä ehdotettiin tarkistettaviksi. Katsottiin, että jo sinänsä rikoksella tavoiteltu taloudellinen hyöty on niin moitittavaa, että se on itsessään jo esteperuste velan määrästä riippumatta, koska toiminta ei ole yleiseltä kannalta hyväksyttävää, ja siksi myös velkajärjestelyä ei yleensä tulisi myöntää.
Todettiin myös, että edellä mainituista syistä muutkin tahallisten rikosten myötä määrätyt velat eivät olisi hyväksyttäviä velkajärjestelyyn. Kyseeseen voi tulla myös tuottamukselliset rikokset.49 Kiinnostavaksi tämän tekee se, että vaikuttaa ristiriitaiselta tai epäloogiselta näin lyhennettynä. Rikoksella tavoiteltu hyöty on moitittavaa, koska toiminta ei ole yleiseltä kan- nalta ole hyväksyttävää ja siksi myös muillekin rikoksille oltava sama este. En tässä puolla minkäänlaisia rikoksia, yritän pohtia objektiivisesti syitä ja perusteluita lain muutokseen.
Uudet lainkohdat (L 24.1.1997/63) esityksessä 1- ja 2 kohdan esteperusteiden osalta meni- vät näin
10 §. Velkajärjestelyn yleiset esteet
Jollei erityisiä vastasyitä ole, velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos:
1) velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus eikä velkajärjestelyn myön- tämistä voida pitää perusteltuna velan määrä, rikoksen laatu, vahingon kärsineen asema ja muut seikat huomioon ottaen; 2) velallinen on epäiltynä esitutkinnassa tai syytteessä rikok- sesta, ja velkajärjestely voitaisiin 1 kohdan nojalla evätä, jos velalliselle määrätään rikoksen perusteella maksuvelvollisuus;
Muut kohdat liittyvät mm. esitutkintaan liittyen talousrikoksiin, elinkeinotoiminnan keinot- teluun, tulojen salaamiseen, velkojien harhaanjohtamiseen.
Hallituksen esityksessä 180/1996 uudistettavan lain perusteluissa viitattiin aikaisempaan Hallituksen esitykseen 183/1992, jonka mukaan oli pidetty tärkeänä, että järjestelmän piiriin ei pääse sellaisia henkilöitä, joiden velkaantumiseen liittyy yleisen yhteiskunta- ja maksu- moraalin kannalta kielteisiä piirteitä (kohta osoitettiin tässä esityksessä erikseen; HE 183/1992 vp, s. 2550 ). Tämän vuoksi lakiin otettiin luettelo sellaisista seikoista, jotka voivat
49 HE 180/1996 vp. s. 33.
50 Sanatarkasti mainittu kohta meni mainitussa esityksessä: ”On tärkeätä, että uuden järjestelmän piiriin ei voi päästä sellaisia henkilöitä, joiden velkaantumiseen liittyy yleisen yhteiskunta- ja maksumoraalin kannalta arveluttavia piirteitä. Yleisistäkään syistä velkajärjestelyä ei voida sallia, kun velkataakka tai ainakin pääosa
