DISSERTATIONS | MARI PUROLA | SOPIMUS PIRUN KANSSA | No 147
uef.fi
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Education, Humanities, and Theology
Dissertations in Education, Humanities, and Theology
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
MARI PUROLA
SOPIMUS PIRUN KANSSA
Piru ja ihminen toimijoina suomalaisissa uskomustarinoissa 1840–1960 Tämä tutkimus käsittelee ihmisen ja
pirun tekemiä sopimuksia suomalaisissa uskomustarinoissa. Sopimuksia tutkitaan piirreanalyysin, henkilöhahmojen toimijuuden
ja kontekstualisoinnin näkökulmista.
Miehet saavat pirulta omaisuutta ja onnea, kun taas naiset joutuvat solmimaan
liiton pelastuakseen kiperästä tilanteesta.
Suomalaisen uskomustarinaperinteen yhteydet eurooppalaiseen Faust-traditioon
sekä uskonnollisiin teksteihin tulevat ilmi kertomusten yksityiskohdissa.
MARI PUROLA
SOPIMUS PIRUN KANSSA
PIRU JA IHMINEN TOIMIJOINA SUOMALAISISSA USKOMUSTARINOISSA 1840–1960
Mari Purola
SOPIMUS PIRUN KANSSA
PIRU JA IHMINEN TOIMIJOINA SUOMALAISISSA USKOMUSTARINOISSA 1840–1960
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Education, Humanities, and Theology
No 147
University of Eastern Finland Joensuu
2019
Grano Oy Jyväskylä, 2019
Sarjan toimittaja: Pertti Anttonen Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN: 978-952-61-3221-1 (nid.) ISBN: 978-952-61-3222-8 (PDF)
ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625 ISSN: 1798-5633 (PDF)
Purola, Mari
Sopimus pirun kanssa. Piru ja ihminen toimijoina suomalaisissa uskomustarinoissa 1840–1960
Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2019, 168 sivua Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 147 ISBN: 978-952-61-3221-1 (nid.)
ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625
ISBN: 978-952-61-3222-8 (PDF) ISSN: 1798-5633 (PDF)
TIIVISTELMÄ
Tämä tutkimus käsittelee sitä, miten, missä ja miksi ihmiset ovat tehneet sopimuk- sia pirun kanssa suomalaisissa uskomustarinoissa. Aineisto on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston materiaaleista, jotka on kerätty arkistoon alkaen 1800- luvun puolivälistä aina 1960-luvulle.
Uskomustarinoita tarkastellaan kolmesta teoreettisesta näkökulmasta. Ensinnäkin kertomusten sanojen ja ilmaisujen tasolla tutkitaan piirreanalyysin keinoin sitä, miten sopimusta tekevistä henkilöistä sekä sopimuksen tekemisestä kerrotaan. Toiseksi A. J.
Greimasin aktanttimallin pohjalta muokatun mallin avulla analysoidaan kertomusten henkilöiden toimijuutta. Kolmanneksi kertomuksia kontekstualisoidaan niiden teks- tuaalista ja maantieteellistä taustaa vasten.
Keskeisenä kertomuksen elementtinä on pirun ja ihmisen välinen sopimus. Kerto- mukset välittävät näkemyksiä siitä, millaisena toimijana pirua ja ihmistä on pidetty.
Toimijuus kuvaa uskomustarinoiden henkilöhahmojen valtaa ja vaikutusmahdolli- suuksia suhteessa muihin hahmoihin ja siihen, mitä asioita hahmo voi hallita kerto- muksissa.
Kertomusten hahmojen sukupuoli vaikuttaa toimijuuteen. Miehen valta tehdä sopimuksia uskomustarinoissa on laaja. Miehet ovat sopimuksen syntymisessä aktii- visia tekijöitä ja piru sopimuksen vastaanottaja. Naiset ovat sopimuskertomuksissa toi- mijoita, joiden päätäntävalta ulottuu lähinnä kodin toimintapiiriin. Nainen on usein sopimuksessa passiivinen vastaanottaja, kun piru on aktiivinen tekijä. Sopimuskerto- muksissa sopimushyötynä pirulle on joko sopimuksen tehnyt ihminen tai joku talou- teen kuuluva nainen tai lapsi. Lasten toimijuus muuttuu eniten kertomuksen aikana.
Lapsi luvataan omasta tahdostaan riippumatta sopimushyötynä mutta asettuu piruun nähden vastatoimijaksi, kun sopimuksen täyttymisen aika on lähellä. Toimijana piru sijoittuu aikuisen ihmisen kanssa samanveroiseksi, mutta pappia heikommaksi toi- mijaksi. Pirun toimijuus on maanpäällistä toimijuutta, jota taivaallinen kristillinen toimijuus rajoittaa.
Pirun ja ihmisen välinen sopimus näyttäytyy erilaisena eri puolilla Suomea. Suo- men itäisellä perinnealueella metsästyskertomusten piru rinnastuu kansanuskon haltia-perinteeseen. Läntisen perinnealueen friimuurarikertomukset korostavat rikkaiden aatelisten ja tavallisen kansan välistä sosiaalista eroa. Keski-Suomen so- pimuskertomuksissa taas on humoristisia sävyjä ja piru liitetään ihmisen hallinnan ulkopuolella olevaan alueeseen, metsään. Pohjoisella perinnealueella sopimuksesta
pelastuminen on mahdotonta, jos ihminen on tietoisesti tehnyt sopimuksen. Muilla perinnealueilla sopimuksesta on mahdollista päästä eroon.
Piru on sopimuskertomuksissa usein merkki sille, että ihminen haluaa asettau- tua tai joutuu asettautumaan irti omasta yhteisöstään ja toisten ihmisten seurasta.
Piirreanalyysin ja kontekstualisoinnin myötä kertomuksen juonen elementit ja kerto- musten eri variantit nousevat esille arkistomateriaalista. Ne valaisevat sopimusker- tomusten monitahoisia yhteyksiä muihin kertomustraditioihin sekä kansanperinteen eri lajityyppeihin. Etenkin Vanhan virsikirjan, Raamatun ja Faust-tradition pirunäke- mykset rinnastuvat uskomustarinoiden sopimusta tekevän pirun kuvaukseen.
Asiasanat: kansanperinne, kertomusperinne, uskomustarinat, piru, sopimus, piirreanalyysi, kontekstualisointi, toimijuus, perinnealueet, sukupuoli, 1800-luku, 1900-luku
Purola, Mari
Deal with the Devil. Human and Devil as Agents in Finnish Belief Narratives 1840–1960
Joensuu: University of Eastern Finland, 2019, 168 pages Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 147 ISBN: 978-952-61-3221-1 (print)
ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625
ISBN: 978-952-61-3222-8 (PDF) ISSN: 1798-5633 (PDF)
ABSTRACT
This study analyzes the roles of the devil and humans in Finnish belief narratives between 1840 and 1960. The study comprises three perspectives. The first area is a feature analysis, the second is a character analysis and the third is a contextualization of the different narratives with which the study examines how, where and why humans make a deal with the devil. The material used for this study was selected from the Finnish Literature Society Archive Materials on Traditional and Contemporary Culture.
The feature analysis examines the language features used in these narratives. The analysis focuses on the words and phrases used when describing people and the devil as well as the time, the place and the process of dealmaking and dealing with the consequences.
The second area of this study is a character analysis. An adaptation model based on A. J. Greimas’s actant model is used to analyze the characters in these narratives.
The adopted model proved suitable for analyzing the characters in narratives based on dealmaking with the devil.
The third part of the study is the contextualization of the different narratives. In addition to the feature analysis, these folklore narratives are examined contextually to see how they compare with other types of narrative tradition. A part of the contextualization also examines how different geographical locations affect the narratives and how the narratives differ from one region to another.
Both the feature analysis and the contextualization help to detect the complex and versatile connections of these belief narratives about making deals with the devil and other folklore genres. Especially there are similarities in The Old Hymnbook and in the traditional Faustian view of the devil and in belief narratives depicting the devil while making deals.
In dealmaking narratives different characters have different types of roles. The active roles depict the power and empowerment some people have in relation to other characters and show what people can control in the narrated world. The active role of the devil in the belief narratives serves as a sign for what is not acceptable, in which the devil is a symbol of “wickedness.” In folklore narratives about dealmaking, the devil’s wickedness is typified by Immanuel Kant’s “radical evil,” and the devil’s role is further associated with the evil that deviates from the natural order of things. In dealmaking narratives, the devil is often a sign that people want to set themselves
apart from, or end up setting themselves apart from, their community and from the company of other people.
Gender affects the roles that different characters have in belief narratives. Male characters have a huge scope of power in dealmaking narratives. At the start of the deal, male characters are active participants, and the devil is the recipient of the deal.
In contrast, the role of the female characters is one where the woman has power in decision making that remains within the limits of the domestic realm. In dealmaking narratives, women are passive recipients, and the devil has a more active role. The contractual benefits the devil receives in the narrative are usually the character who made the deal, or the lady or child of the household. The child’s role in dealmaking narratives is one that constantly changes. Belief narratives where a child is promised to the devil as payment exemplify a passive role that can shift to an active role in a countertrade. As a participant, the devil is equal in rank to adult humans but has a weaker rank in relation to a clergyman. The devil’s power on earth is limited to the secular realm and is restricted by Christian beliefs.
The type of deals made between the devil and humans are different in different parts of Finland. In eastern Finland, hunting stories are traditional and the devil is in parallel to forest spirit traditions. In western Finland, narratives are traditionally based on Freemason stories that emphasize social class differences between rich and noble people and working-class people. In mid-Finland, the stories have humorous tones, and the devil is attached to places that are not controlled by people, i.e. forests.
In northern Finland, being saved from the consequences of a deal is impossible once people have actively made a deal. In other areas of Finland, it is possible to cancel a deal.
The three parts of this study provide an interesting perspective on dealmaking with the devil in belief narratives found in the archives. The feature analysis and the contextualization together highlight the intertextuality and cultural connections in the different variations of Finnish belief narratives. Results also show that the use of the adopted actant model is a good method to use in folklore studies.
Keywords: folklore, belief narratives, the devil, feature analysis, contextualization, gender, dealmaking, 19th century, 20th century
ESIPUHE
Olen saanut koko lapsuuteni ajan kuulla kertomuksia, joissa Saarijärven kirkon ovet aukeavat öisin tietäjän edessä, joissa verenseisauttajat saavat haavat umpeen ajatuk- sen voimalla ja joissa lapset juttelevat kauan sitten kuolleiden sukulaisten kanssa.
Menneiden vuosikymmenien trullit ja pirut ovat tehneet ilkeyksiään samoissa pai- koissa, joissa itse sain kulkea. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että tällaisen kertomusperinnön keskellä eläminen on ollut ainutlaatuisen arvokasta. Se on myös istuttanut minuun kiinnostuksen kaikenlaisia kummallisia tapauksia kohtaan. Raja kummitusjutun ja tositarinan välillä on joskus hämärä ja sellainen se saakin olla.
Ajatus tästä tutkimuksesta syntyi opiskeluaikana, kun liitin uskontotieteen opin- noissani kansanperinteen rinnalle suomen kielen ja yleisen kirjallisuustieteen opin- toja. Halusin yhdistää erilaisia näkökulmia uskomustarinoiden tarkasteluun. Matka ideasta toteutukseen oli kuitenkin mutkikkaampi kuin osasin odottaa. Kun tutkimuk- sen tekeminen oli työlästä, saivat kertomukset minut jatkamaan. Innostun vieläkin jokaisesta tarinasta ja toivoisin, että muutkin huomaisivat suomalaisen kertomuspe- rinteen kiehtovuuden.
Nyt kun työ on tehty, haluan esittää kiitokset kaikille niille, jotka ovat auttaneet tämän tutkimuksen tekemisessä. Etenkin haluan kiittää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston Juha Nirkkoa, Helga Tahvanaista, Pasi Klemettistä ja Liisa Lehtoa. Il- man apuanne olisi työskentely ollut mahdotonta, mutta ilman myötämielisyyttänne ja kärsivällisyyttänne olisivat arkistolla vietetyt päivät olleet huomattavasti työläämpiä ja ikävämpiä kuin nyt.
Kiitos työni ohjaajille emeritusprofessori Seppo Knuuttilalle (Itä-Suomen yliopis- to), professori Pertti Anttoselle (Itä-Suomen yliopisto), dosentti Sinikka Vakimolle (Itä-Suomen yliopisto), dosentti Irma-Riitta Järviselle (Itä-Suomen yliopisto) sekä do- sentti Jyrki Pöysälle (Itä-Suomen yliopisto). Jokainen teistä on omalla palautteellaan vaikuttanut siihen, millaiseksi lopputulos muodostui.
Kiitokset työn esitarkastajille ma. professori Anne Heimolle (Turun yliopisto) ja dosentti Jari Eilolalle (Jyväskylän yliopisto). Kommenttinne auttoivat minua muok- kaamaan väitöskirjaani paremmaksi. Erityiskiitokset Anne Heimolle lupautumisesta vastaväittäjäkseni.
Suuret kiitokset tuesta ja avusta dosentti Kaarina Koskelle, jota ilman työni oli- si jäänyt kesken. Kiitos, että neuvoit minua konkreettisesti, autoit pyyteettömästi ja rohkaisit jatkamaan.
Kaisu Kortelaiselle (Itä-Suomen yliopisto, amanuenssi, jatkokoulutusasiat) kuuluu kiitos ystävällisestä kannustuksesta ja avusta kaikissa käytännön asioissa. Suurkii- tokset Saija Martikainen ja Jaana Seppälä, kun autoitte väitöskirjani viimeistelyssä.
Väitöskirjan tekeminen on vaatinut paljon läheisiltäni. Kiitos rakkaudesta, kärsi- vällisyydestä ja myötäelämisestä Erkki Tuikkanen, Inkeri Tuikkanen ja Oskari Tuikka- nen. Sisaruksiani ja ystäviäni haluan kiittää siitä, että olette jaksaneet uskoa minuun.
Kiitos erityisesti äitini Raija Purola, mammani Taimi Purola ja edesmennyt pappani Veikko Purola, sillä te avasitte minulle ikkunan uskomustarinoiden, outojen juttujen ja hurjien kertomusten maailmaan.
Lopulta kiitokset esiäideilleni ja esi-isilleni, joiden ansiosta geeniperimässäni on taipumus jääräpäiseen periksiantamattomuuteen, päättäväisyyteen ja sinnikkyyteen.
Mari Purola
Espoossa 27.10.2019
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ ... 5
ABSTRACT ... 7
ESIPUHE ... 9
1 JOHDANTO ... 15
1.1 Kertomusten maailma ... 15
1.2 Tutkimuskysymykset ... 16
1.3 Aineiston muodostamiseen liittyviä näkökohtia ... 18
1.3.1 Tärkeimmät piru-aineistoa kartuttaneet keruukutsut ja -ohjeistukset ... 19
1.3.2 Keräämiseen liittyviä haasteita ... 23
1.3.3 Kerrontatilanteen haasteita ... 24
1.4 Arkistoaineiston tutkimusetiikkaa ... 26
1.5 Suomalaisten uskomustarinoiden piru tutkimuksissa ... 28
1.5.1 Perinteentutkimuksen näkökulmia uskomustarinoiden piruun ... 28
1.5.2 Historiallisia taikuus- ja noituustutkimuksia ... 29
1.5.3 Muita merkittäviä piru-tutkimuksia ... 30
2 KERTOMUSTEN PIIRREANALYYSI JA KONTEKSTUALISOINTI ... 32
2.1 Sopimuskertomusten piirteet ... 33
2.2 Sopimuskertomusten pirun konteksteja ... 36
2.3 Toimijuus kertomuksissa ... 37
2.3.1 Toimijuus käsitteenä ... 38
2.3.2 Greimasin aktanttikategoriat ... 39
2.4 Uskomustarinoiden genre ... 40
2.4.1 Uskominen ... 41
2.4.2 Kerronnallisuus ... 43
2.4.3 Genre ja miljöö ... 44
2.4.4 Genre prototyyppinä ... 45
2.4.5 Genrevariaatioita ... 46
3 SOPIMUSKERTOMUSTEN TAUSTAA ... 48
3.1 Sopimus uskomustarinoissa ... 48
3.2 Sopimuskertomusten kirjallinen konteksti ... 49
3.2.1 Piru kristillisissä teksteissä ... 49
3.2.1.1 Raamatun paholainen ja sopimuskertomukset ... 51
3.2.1.2 Vanhan virsikirjan piru ... 52
3.2.2 Faust-kertomukset ... 54
4 SOPIMUSKERTOMUSTEN TYYPPEJÄ ... 57
4.1 Itsensälupaaja ... 57
4.1.1 Itsensälupaajien sopimus pirun kanssa ... 58
4.1.2 Piru ja friimuurari ... 62
4.1.3 Metsästäjät ... 65
4.1.4 Pirulle pestautunut renki ... 68
4.1.5 Joulumorsian ... 69
4.2 Pirulle luvatut ... 70
4.2.1 Vanhemmat lupaavat lapsensa pirulle ... 71
4.2.2 Piru ja kaskeajat ... 74
5 PIRU SOPIMUSKERTOMUKSISSA ... 76
5.1 Pirun nimet ... 76
5.1.1 Supranormaalin olennon nimeämisestä ... 77
5.1.2 Keruuohjeiden vaikutus nimityksiin ... 79
5.1.3 Piru ... 80
5.1.4 Paholainen ... 81
5.1.5 Perkele ja raamatulliset nimet ... 84
5.2 Yksi vai monta? ... 86
5.3 Pirun ulkonäkö sopimuskertomuksissa ... 87
5.3.1 Muodonmuuttaja ... 88
5.3.2 Piru miehenä ... 89
5.3.3 Pirun ulkomuodon poikkeamia ... 92
5.3.4 Eläinhahmoinen piru ... 94
5.3.5 Asia tai esine ... 96
5.3.6 Pirun ulkomuodon strategioista kertomuksissa ... 97
6 SOPIMUS TOIMINTANA ... 99
6.1 Pirun ja ihmisen sopimusten syntyminen ... 100
6.1.1 Aika ... 100
6.1.2 Paikka ... 102
6.1.3 Verellä kirjoitettu sopimus ... 105
6.2 Sopimuskertomusten toimijat ... 107
6.2.1 Piru ... 108
6.2.2 Itselliset miehet ja naiset ... 109
6.2.3 Rengit ja piiat ... 115
6.2.4 Pappi ... 116
6.3 Sopimushyöty ... 118
6.3.1 Pirun sopimushyöty: ihminen ... 118
6.3.2 Ihmisen sopimushyöty... 121
6.3.2.1 Omaisuus ... 121
6.3.2.2 Apu ... 122
6.3.2.3 Tieto ja taito ... 123
6.4 Sopimuksesta irtautuminen ... 125
6.5 Sopimuksen seurauksia ... 130
7 PIRU JA IHMINEN AJASSA JA PAIKASSA ... 133
7.1 Itsensälupaaja pelastuu varhaisessa aineistossa ... 134
7.2 Läntisen perinnealueen julma herrapiru ... 135
7.3 Itäisen perinnealueen metsäpiru ... 137
7.4 Keskisen Suomen kaskipiru ... 139
7.5 Pohjoisen Suomen itsensälupaajat eivät pelastu pirulta ... 141
8 PIRU KONTEKSTUAALISENA MERKKINÄ ... 142
8.1 Sopimuskertomusten muotoja ja yhteyksiä ... 142
8.2 Pirun ja ihmisen toimijuus ... 145
8.3 Pirun eroja perinnealueittain ... 146
8.4 Piru ulkopuolisuuden merkkinä ... 147
8.5 Piru pahan symbolina ... 149
LÄHTEET ... 150
LIITE ... 159
TAULUKKOLUETTELO
Taulukko 1. Esimerkki piirretaulukosta. ... 34
Taulukko 2. Pahuuteen liittyviä pirun nimityksiä ... 82
Taulukko 3. Raamatulliset pirun nimitykset... 84
Taulukko 4. Monikolliset pirun nimitykset... 86
Taulukko 5. Pirun ulkonäön ominaisuuksia... 92
Taulukko 6. Pirun eläinhahmoja... 94
Taulukko 7. Pirun esine- ja asiahahmoja ... 96
Taulukko 8. Sopimusaikoja ... 101
Taulukko 9. Sopimuspaikkoja ... 102
Taulukko 10. Lapsen lupaajat ... 113
Taulukko 11. Pirun sopimushyötyjä ... 118
Taulukko 12. Ihmisen sopimushyötyjä ... 121
Taulukko 13. Tapoja päästä sopimuksesta eroon ... 125
Taulukko 14. Sopimuksen seurauksia ... 130
1 JOHDANTO
1.1 KERTOMUSTEN MAAILMA
Ihminen elää kertomusten maailmassa. Kertomukset jäsentävät jokapäiväistä elämää ja haastavat mielikuvitusta. Ne kuvaavat sekä vallitsevaa todellisuutta että sitä, mikä voisi olla mahdollista kuvitteellisessa maailmassa. Kertomuksissa nimetään merkityk- sellisiä asioita ja kuvaillaan, millaisia asiat ovat, millaisia ne voisivat olla ja millaisia niiden pitäisi olla.
Kertomukset välittävät myös tietoa, tunteita ja kokemuksia ihmiseltä toiselle. Oli kertomus puhuttu, kirjoitettu tai näytelty, se koskettaa kuulijan tai kokijan tuntei- ta ja saa hänet peilaamaan omia käsityksiään kertomusta vasten. Kertoja ja kuulija altistuvat molemmat kertomukselle. Kertomuksissa käsitellään kulttuurille tärkeitä ja merkityksellisiä ilmiöitä, jotka yhdistävät yksilöt yhteisöksi. Hyvä kertomus voi muuttaa maailmaa sen lisäksi, että se viihdyttää.
Uskomustarinat ovat kertomuksia, joissa kuulija haastetaan. Kun kerrotaan yli- luonnollisista olennoista ja tapahtumista, kuulija joutuu aina kysymään itseltään: Us- konko tämän? Voisiko tämä olla mahdollista? Haluanko altistaa itseni kertomukselle?
Kuulija, joka tyrmää kertojan sanomalla, ettei yliluonnollinen ole mahdollista, rikkoo kertomistilanteen luottamuksellisuuden ja kertominen loppuu. Ei ole aina väliä, us- kooko kuulija jokaiseen yliluonnolliseen tapahtumaan vai ei. Väliä on sillä, jatkuuko kertomus.
Oma kosketukseni uskomustarinoihin on syntynyt perhepiirissä. Sukulaiseni ovat kertoneet juttuja, hassuja asioita ja kammottavia tapauksia niin kauan kuin muistan.
Kaikilla näillä nimityksillä he ovat tarkoittaneet uskomustarinoita. Saarijärvellä vai- kutti kuuluisa tietäjä Kyyrän Jussi ja hänen lisäkseen muutamia vähemmän kuuluisia tietäjiä. Tietäjien lisäksi kerrottiin esimerkiksi verenseisauttajista, enkeli- ja vainaja- kohtaamisista sekä enteistä. Kertomistilanteen olisi joka kerta voinut rikkoa se, että joku olisi nolannut kertojan ja vaatinut todisteita. Toisaalta kerrottiin myös siitä, miten tietomiehet olivat jättäneet taitonsa opettamatta lapsilleen, koska näillä ”ei usko riitä”.
Uskomisen häviäminen johtaisi siis myös yliluonnollisen kokemuksen häviämiseen.
Keskityn tässä tutkimuksessa tarkastelemaan suomalaisia uskomustarinoita. Ne välittävät omalaatuisen kuvan kristillisen kulttuurin perushahmoista. Jumalan ja pa- holaisen lisäksi niissä esiintyy monia hyvinkin epäkristillisiä hahmoja ja tilanteita.
Jumala vaikuttaa uskomustarinoiden ihmisten jokapäiväiseen toimintaan rukouksis- sa, kristillisissä rakennuksissa, kalendaarijuhlissa ja kristillisissä arvoissa. Jumalan vastinpariksi asettuu aineistoni uskomustarinoissa piru.
Tarkastelen arkistoaineiston uskomustarinoissa havaittavissa olevia maailmanku- via. Maailmankuvalla tarkoitan sitä maailmaa koskevaa käsitteiden ja mielikuvien järjestelmää, joka ilmenee kertomuksissa (Knuuttila 1989, 172–173). Kertomuksissa maailmankuva ei tule esille irrallisena elementtinä vaan osana sitä, miten puhutaan esimerkiksi ihmisistä, eläimistä, työstä, kirkosta ja pirusta. Sopimuskertomusten maa- ilmankuvassa keskityn etenkin kertomushahmojen välisten suhteiden ja kertomus- hahmojen toimintamahdollisuuksien kuvailuun.
1.2 TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tarkastelen tässä tutkimuksessa uskomustarinoita, joissa ihminen ja piru ovat sopi- mussuhteessa keskenään. Kutsun tällaisia uskomustarinoita sopimuskertomuksiksi.
Paholaisen ja ihmisen väliset sopimukset liitetään sekä mielikuvissa että tutkimuk- sessa usein noitiin tai maageihin (mm. Heikkinen 1969, Nenonen 1992, Eilola 2003).
Kansanperinteessä pirun sopimuskumppaneina ovat kuitenkin noitien sijaan hyvin usein muut kuin yliluonnollisen toiminnan ammattilaiset. Aineistossani pirun kanssa sopimuksen tekevät tavalliset miehet ja naiset. Kertomuksissa ei ole kyse paholaisen- palvonnasta tai mustasta magiasta, vaan piru sopimuskumppanina kuuluu arkisen elämän alueeseen.
Kieli kuvaa ja muokkaa maailmaa. Ihmisten kertomat tarinat muuttavat sekä sitä, miten kertomuksen hahmot nähdään, mutta myös sitä, miten kertoja ja koko ym- päröivä maailma käsitetään (Gunnell 2018, 27). Kertoen tuotettu maailma heijastaa yhteisön konventioita ja arvoja. Nämä tulevat esiin esimerkiksi siinä, millaisia sanoja käytetään, kuinka asioita kuvaillaan ja mitä kertomuksessa esiintyvät hahmot voivat kertomusmaailmassa tehdä. Tämän vuoksi tutkin uskomustarinoita kertomuksina:
haluan nähdä, millaisen maailman sopimuskertomukset luovat.
Kun tarkastelin kaikkia piruun liitettyjä kertomusmotiiveja, sopimuskertomukset erottuivat muista kertomusaiheista siinä, miten ne käsittelivät ihmisiä kertomuksissa.
Ihminen ja piru kohtaavat monissa kertomusmotiiveissa, mutta sopimuskertomuksis- sa ihmisen ja pirun suhde on erityinen. Se sisältää ihmiseltä päätöksen pirun kanssa toimimisesta. Tämä kohtaaminen muodostaa kertomuksen ytimen.
Uskomustarinoihin sisältyy totuuden mahdollisuus (ks. luku 2.4 genrestä) toisin kuin esimerkiksi satuihin, joihin ei lähtökohtaisesti ole tarkoitus uskoa. Tämä totuus- mahdollisuus rajoittaa sitä, kuinka fantastisia elementtejä kertomuksiin voi sisältyä ja miten uskomustarinoihin suhtaudutaan. Vaikka kertomuksissa tapahtuu ihmeellisiä supranormaaleja kohtaamisia, niiden miljöö ja suurin osa henkilöhahmoista ovat rea- listisia ja tunnistettavia arkielämästä. Uskomustarinoiden ja muun perinneaineksen yhtenä tehtävänä on tarjota tulkintamalleja ja tapoja suhtautua arkipäivän tapahtu- miin, ongelmatilanteisiin ja ympäristöön (mm. Stasch 2011, 161). Kertomus antaa kuulijoille kartan, miten maisemassa tulisi käyttäytyä: mikä on oikein, mikä väärin, milloin on oikein tai väärin ja millainen rangaistus on luvassa, jos yhteisön sosiaalisia normeja rikotaan (Gunnell 2018, 27).
Arkiseen miljööseen sijoittuvissa kertomuksissa henkilöhahmojen toiminta välittää kertojien käsityksiä siitä, miten ihmisten on mahdollista tai toivottavaa toimia osana yh- teisöä. Kertomukset eivät ole vain dramaattisia ja viihdyttäviä tarinoita vaan sisältävät myös käyttäytymisohjeita esimerkiksi siitä, mitä pitää tehdä, jos kohtaa supranormaalin asian, ja miten tällaiselta kohtaamiselta voi välttyä (Valk & Sävborg 2018, 19).
Pirukertomuksissa käsitellään yhteisön normeja ja normirikkomuksia. Niissä näy- tetään, mitä tapahtuu, jos joku poikkeaa yleisesti hyväksytystä moraalikoodistosta ja tekee sopimuksen pirun kanssa. Moraalikoodisto uskomustarinoissa pohjautuu kristillisiin arvoihin (mm. Piispanen 2009) ja uskomustarinat välittävät yhden nä- kökulman siihen, millaista on hyvä ja oikea elämä. Paholainen symboloikin yleensä kaikkea kristillisestä ideaaliympäristöstä poikkeavaa (Sarmela 1994, 123).
Käsittelen uskomustarinoita niiden muodostaman kokonaisuuden näkökulmasta, en yksilön repertoaarin näkökulmasta. Kognitiivisen kielentutkimuksen, semiotiikan ja sosiolingvistiikan näkökulmista tekstejä tutkimalla voi saavuttaa kosketuksen ker- tomusyhteisön yhteiseen maailmankuvaan ja sosiaaliseen todellisuuteen sekä tehdä
niistä tulkintoja ja päätelmiä, vaikka henkilökohtaista kontaktia kertojiin ei olekaan (mm. Kamppinen 1994, 184–185; 187–188, Koski 2011a, 39). Koska haluan tutkia jo kadonneen kertomusyhteisön maailmankuvaa, josta ei voi enää kysyä kysymyksiä suoraan keneltäkään, tutkin tämän yhteisön tuottamia uskomustarinoita, jotka elävät yhä arkistossa.
Tutkimuskysymyksiäni ovat:
1. Millaisia ovat suomalaiset sopimuskertomukset?
2. Mitä sosiaaliseen hierarkiaan ja sukupuoleen liittyviä käsityksiä sopimusker- tomukset välittävät?
3. Millä tavalla suomalaiset sopimuskertomukset liittyvät muuhun kirjalliseen kertomusperinteeseen, etenkin Raamatun kertomuksiin, Vanhaan virsikirjaan ja Faust-traditioon?
4. Millaista variaatiota sopimuskertomuksissa on havaittavissa alueellisesti ja mo- tiivien tasolla?
Sopimuskertomusten toiminnassa keskeisessä asemassa on sopimuksen tekeminen sekä sen seuraukset. Sopimuksista välittyvä kuva uskomustarinoista on kiinnostava ja liittyy myös kertomusyhteisön käsityksiin toimijuudesta yhteisössä ja kertomusmaail- massa (toimijuudesta esim. Pöysä 1997, 198–200; 266, Pöysä 2015, 133–138). Ihmisten mahdollisuus tehdä sopimuksia, päättää sopimuksista ja viime kädessä myös omasta elämästään välittyy siitä, miten kertomuksissa kuvaillaan ihmishahmojen mahdolli- suuksia hallita ympäristöään. Uskomustarinoissa käsitellään myös sitä, mitä sovin- naisten tapojen rikkomisesta voi seurata. Tutkin, millaisia eri kertomushahmot ovat toimijoina ja miten eri hahmoista kertomuksissa puhutaan.
Sopimuskertomusten hahmoista keskeisin on piru. Tutkin pirusta käytettyjä ni- mityksiä sekä pirun ulkonäköä luvussa 5. Pirun toimintaa kertomuksissa ja pirun sopimuskumppaneita käsittelen luvussa 6. Sosiaaliseen hierarkiaan ja sukupuoleen liittyviä kysymyksiä tarkastelen luvussa 6.2.
Sopimuskertomuksissa pirun ja ihmisten välinen suhde korostuu verrattuna mui- hin uskomustarinatyyppeihin, joissa ihminen ja piru kohtaavat toisensa. Sopimuk- sessa piru ja ihminen kommunikoivat keskenään ja muodostavat keskinäisen, aikaan liittyvän ja molempia osapuolia velvoittavan suhteen, jota kertomuksessa kuvataan.
Piru on sopimuskertomusten mukaan kontaktissa miehiin ja naisiin sekä yhteiskun- nan vallanpitäjiin ja heikko-osaisiin. Tutkin piirreanalyysin avulla, miten esimerkiksi miesten ja naisten tekemät sopimukset eroavat toisistaan ja miten miesten ja naisten kuvaaminen kertomuksissa eroaa toisistaan. Lisäksi tarkastelen sitä, kuinka pirun kanssa tehdystä sopimuksesta päästään tai yritetään päästä irti. Sopimuskertomukset heijastavat kunkin kertomusyhteisön käsityksiä ihmisistä, ihmisten toimintamahdol- lisuuksista ja maailmasta. Siten tutkimukseni on myös kertomusyhteisön maailman- kuvan tutkimista.
Toimijuuden käsite nostaa esiin uskomustarinoiden hahmojen kompetenssin ker- tomusmaailmassa. Vaikka kertomusmaailma ei kuvaakaan uskomustarinoita kertovia ihmisiä ja yhteisöjä sellaisenaan, se välittää kuitenkin käsityksiä esimerkiksi siitä, miten sopimuksia voi tehdä, ketkä niitä voivat tehdä ja millaisia asioita liitetään sup- ranormaaliin hahmoon, jota kutsutaan piruksi. Uskomustarinoissa kommentoidaan sekä suoraan että epäsuoraan myös sitä, millaiset sopimukset ovat toivottavia, mil- laisia sopimuksia pitäisi välttää sekä sitä, millaiset kanssakäymiset pirun kanssa ovat hyväksyttäviä ja millaiset paheksuttavia.
Etenkin piruun liitetyt transformaatiot, eli asioiden muuttumiset toiseksi, kerto- muksissa kiinnittävät huomion piruun liittyviin ominaisuuksiin. Uskomustarinoissa, joissa käsitellään pirun ja ihmisen sopimusta, on transformaatioita usealla eri tasolla.
Kertomushahmoihin ja kertomusympäristöön liittyvien muodonmuutosten lisäksi myös kertomusten fokuksessa ja genressä on havaittavissa liikehdintää.
Tarkastelen pirun suhdetta paikkaan. Kertomuksissa merkityksellistetään oman ympäristön paikkoja sijoittamalla kertomus tapahtumaan lähistölle. Tämä ulottuvuus on kytköksissä uskomustarinoiden genreen. Tutkin kertomusmaailmaa tai miljöötä, jota aineistossani kuvaillaan. Tällöin tarkastelen sitä, millaisissa paikoissa piru esiin- tyy ja mihin paikkoihin piru kertomuksissa liitetään. Uskomustarinoiden miljöön tunnistettavuus on tärkeä osa sitä, miten uskomustarinoiden genreä tuotetaan. Paik- koihin kiinnittyy voimaa ja merkityksellisyyttä kerronnan vuoksi, sillä kerronta tekee niistä erityisiä ja kerronta uusintaa tätä erityisyyttä yhä uudelleen ja uudelleen (Valk
& Sävborg 2018, 10). Kun kertomusmiljöön voi kytkeä tosimaailman tunnistettavaan paikkaan, myös mahdollisuus kertomukseen uskomiseen vahvistuu.
Sopimuskertomuksiin liittyvää kirjallista perinnettä esittelen luvussa 3. Kun käsit- telen kertomustyyppejä ja kertomusten hahmoja, viittaan siihen, millaisia yhteyksiä näillä on kirjalliseen traditioon. Uskomustarinoiden lisäksi muut yleisesti tunnetut ja tärkeät sopimuskertomukset muodostavat kontekstin uskomustarinoiden merkityk- selle. Ihmisen ja pirun sopimuksen kontekstina ovat eurooppalainen Faust-traditio ja sellaiset Raamatun kertomukset, joissa käsitellään sopimuksen tekemistä paho- laisen kanssa. Tarkastelen myös näiden kertomustraditioiden yhteyksiä aineistoni sopimuskertomuksiin. Näin liitän suomalaiset uskomustarinat siihen kristilliseen ja eurooppalaiseen kertomustraditioon, jonka kanssa uskomustarinat ovat olleet vuo- rovaikutuksessa1.
Alueellista variaatiota käsittelen luvussa 7, jossa tutkin sopimuskertomuksissa havaittavissa olevia eroja Suomen perinnealueiden välillä2. Kertomusyhteisöt ovat tuottaneet omassa sosiaalisessa ja fyysisessä ympäristössään tärkeitä painotuksia kertomuksiin. Näin ollen kertomusten tallentamisen maantieteellinen ulottuvuus on myös konteksti kertomuksille.
1.3 AINEISTON MUODOSTAMISEEN LIITTYVIÄ NÄKÖKOHTIA
Tämän tutkimuksen kertomusaineisto on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistosta perinteen ja nykykulttuurin kokoelmasta (ent. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seuran kansanrunousarkisto). Pirusta kertovaa aineistoa on tallennettu SKS:n aktanttikohtaiseen arkistoluokkaan E yhteensä noin 12 400 arkistomerkintää. Arkis-
1 Tutkimukseen valitsemani tekstitraditiot eivät ole valikoituneet sattumalta vaan ne tulevat esille tutkimus- aineistoni kertomuksissa. Vanhaan virsikirjaan, Raamattuun ja Faust-perinteeseen viitataan kertomuksissa joko suoraan tai epäsuoraan. Suora viittaus tarkoittaa, että kertomuksessa mainitaan kyseinen teksti (Raa- mattu ja Vanha virsikirja). Epäsuora viittaus on esimerkiksi se, että kertomuksessa on mm. muunnelma Faustin nimestä (ks. luku 3.2.2). Tutkimusaineistoni kertomuksissa on näiden kolmen tekstitradition lisäksi viittauksia lähinnä muiden perinnegenrejen aiheisiin, esimeriksi satuihin.
2 SKS:n arkiston perinnealuejako noudattelee historiallisten maakuntien jakoa. Aineistoviittauksissa pe- rinnealueeseen viitataan lähdeviitteen ensimmäisellä kirjaimella. Aineiston lähdeviittauksista tarkemmin liitteessä (myös Arkiston avain 2004, 96; Jauhiainen 1999, 53).
toluokista laveimpia ovat Mellastava piru -kertomukset (E 601–700), Piru moralistina -kertomukset (E 200–500) sekä Liitto pirun kanssa -kertomukset (E 501–600).
Arkistonmuodostus ja aineiston kerääminen vaikuttavat siihen, miten arkisto- materiaalia voi käyttää ja millaista aineistoa arkistoon tallennetaan. Arkistoaineis- to on aina vajavaista, koska se vastaa kattavasti vain niihin kysymyksiin, joita sitä kerättäessä esitetään. Kun käyttämääni arkistoaineistoa kerättiin, oli folkloristiikan johtava tieteellinen suuntaus maantieteellis-historiallinen menetelmä (Haavio 1931, 57–59; Hautala 1954, 24, 190). Tästä näkökulmasta on tärkeää löytää variaatiota ker- tomusmotiivien sekä maantieteellisten esiintyvyyksien välillä ja pyrkiä päättelemään kertomuksen alkuperäinen muoto tai ydin, sen sijaan kerrontatilanteiden ja keruuti- lanteiden raportointia ei juurikaan tehty.
Arkistoihin on tallennettu kertomuksia, joiden on lähtökohtaisesti katsottu ole- van perinnettä ja täyttävän tietyt perinteen kriteerit, kuten kertomuksen kiteytynei- syys ja sen esiintyvyys eri perinneympäristöissä (Anttonen 2013, 164). SKS:n arkiston muodostumisessa ja muodostamisessa keruukutsut ovat olleet keskeisessä asemassa.
Niissä määritellyt keruukohteet ja niiden sanamuodot ovat todennäköisesti ohjanneet arkistomateriaalin kerääjiä kutsuissa määriteltyihin suuntiin, minkä vuoksi keruukut- sut on otettava huomioon aineistoa tarkasteltaessa.
1.3.1 Tärkeimmät piru-aineistoa kartuttaneet keruukutsut ja -ohjeistukset Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon on tallennettu sopimuskertomuksia useissa eri keruissa. Keruiden lisäksi aineistoa karttui ihmisten spontaanisti lähet- tämien kertomusten ja muistiinpanojen kautta. Olen aineistoa kuvatessani käyttänyt näistä spontaanisti lähetetyistä kertomuksista käsitettä ”vapaat keruut”, sillä lähettäjä ei ole lähetyksessään viitannut suoranaisesti tiettyyn ohjeistukseen, vaan koonnut aineistoa enemmän tai vähemmän vapaasti. Kuten keruuohjeiden kuvauksista käy ilmi, moni on kuitenkin saattanut käyttää jotain keruuohjetta kansanperinteen tal- lentamisen tukena.
Keruukehotuksia julkaistiin aluksi sanomalehdissä ja ne tavoittivatkin lähinnä leh- tien tilaajakunnan. Ensimmäinen suomalaisille suunnattu keruu liittyi Elias Lönnrotin suureen sanakirjahankkeeseen. Vuonna 1847 julkaistiin Suometar-lehden kutsu lähet- tää sanoja ja sananparsia uuteen suomalaiseen sanakirjaan. Tässä kutsussa ei vielä eritelty aihepiirejä, joista sanoja ja sananparsia toivottiin lähetettävän, vaan keruuohje oli yleisluontoinen ja siinä pyydettiin lähettämään ”alkuperäisiä suomalaisia lauseita, merkintösanoja, aseiden ja laulujen nimiä jne, joita ei tähän asti ole kirjakielessä ollut, niinmyös puheenmuotoja ja sananparsia joissa tawallisilla sanoilla on toinen tarkoi- tus”. (Suometar 10. 9.3.1847. 1., jäljennöspainos)
Kalevalan ja Kantelettaren ilmestymisen jälkeen 1850-luvulla alettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa kiinnittää entistä enemmän huomiota runonlauluperinteen lisäksi satuihin ja tarinoihin, kun kerättiin ja tallennettiin perinnettä (Sulkunen 2004, 105). Sananparsien ja kansanrunojen lisäksi kartutettiin proosamuotoista perinnettä.
Vuonna 1850 H. A. Reinholm, Aug. Ahlqvist ja DED Europaeus muotoilivat keruuoh- jelman Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran aineistojen kartuttamiseksi (Haavio 1931, 32). Siinä annettiin yleisiä ohjeita kertomusperinteen kokoamiselle ja tallentamiselle.
Tavoitteena vuoden 1850 ohjeessa oli kartoittaa Suomen satuperinnettä, löytää suoma- laiselle aineistolle tyypillisiä ja tunnusomaisia piirteitä sekä vertailla suomalaista pe- rinneaineistoa Pohjoismaiseen aineistoon (Reinholm, Ahlqvist & Europaeus 1850, 3).
Suomalaisessa perinnekeruussa merkityksellistä on autenttisuuden korostus, joka näkyy jo varhaisissa keruuohjeissa. Vuoden 1850 ohjeessa korostetaan perinneaineis- ton täsmällistä ja tarkkaa muistiinmerkitsemistä. Kerääjän tuli ohjeen mukaan myös varmistaa kertomukseen sisältyvät kerääjälle tuntemattomat sanat ja juonenkulut.
Kaikenlainen oma sepittäminen kiellettiin ja korostettiin sitä, että kertomukset tulee merkitä muistiin juuri sellaisina, kuin informantti ne kertoo. Aikakaudelle ominainen holhoava asenne tulee esille ohjeissa, joissa kehotetaan kirjoittamaan satu ”med all den naivitet som ligger i berättelsen”. (Reinholm, Ahlqvist & Europaeus 1850, 4–5).
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle alkoi vähitellen karttua kansanperinnema- teriaalia, mutta karttumat olivat hyvin satunnaisia. Perinnemateriaalia haluttiin ke- rätä systemaattisemmin. Keruun systemaattisuuden vaatimuksiin vastasivat vuonna 1885 ilmestynyt Kaarle Krohnin laatima ohje Luettelo Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran satukokoelmista. Johdannoksi kansansatujemme kerääjille (Krohn 1885). O. F. Mustonen puolestaan toimitti Taikanuotta eli opas taikojen kerääjälle -ohjeen (1885/1936). Taika- nuotta ilmestyi ensin Krohnin satuluettelon liitteenä, mutta myöhemmin itsenäisenä kirjasena. V. J. Mansikka täydensi ohjetta vuoden 1911 painokseen arkiston kartun- nan perusteella. Vaikka Taikanuotta nimensä mukaisesti korostaa taikojen keräämistä, pyydetään vihkosissa myös kertomaan laajemmin taikoihin liittyvistä ilmiöistä ja us- komuksista. (Mustonen 1885, ks. myös Kurki 2004, 65). Taikanuotta mainittiin monen myöhemmänkin keruun yhteydessä hyvänä perinteen keräämisen ohjeistuksena ja se on siten vaikuttanut myös perinteenkerääjiin, jotka eivät ole noudattaneet muiden keruukilpailujen ohjeistuksia vaan keränneet perinnettä itsenäisesti.
Kaarle Krohn suuntasi vuonna 1888 keruukehotuksensa jälleen laajalle yleisölle.
Ohjeesta tehtiin useita painoksia esimerkiksi vuosina 1891, 1894, 1903 ja 1904. Keho- tuksessa ”Ohjelma suomalaisille kansanrunouden kerääjille” vedotaan kansaan, jotta se ryhtyisi ”Unohduksesta ja häviöstä pelastamaan kansanrunoutemme tuotteita”
(Krohn 1891, 217). Ohjeessa näkyy fennomaanien vaikutus sen korostaessa keruutyön isänmaallista luonnetta: ”Seura on päättänyt täten kehoittaa halullisia rupeamaan avulliseksi puheena olevassa isänmaallisessa työssä” (Krohn 1891, 217).
Krohn pyytää sananparsien ja runojen lisäksi keräämään:
3. Suorasanaisia kertomuksia ylt’yleisiä maassamme. Saduista löytyy erillinen painettu
”Luettelo”, jonka saa aiwan ilmaiseksi kirjallisesti ja suullisesti pyytämällä Suoma- laisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta Helsingistä. Paikallistarinoita tawataan sekä historiallisia (esim. linnoista ja tappeluista), että taruperäisiä (esim. Hiisistä, Kalevan pojista, Haltioista). (Krohn 1888, 3).
Ohjeessa korostettiin sitä, ettei kerääjän tule lisätä tai lyhentää kertomuksia (Krohn 1891, 218), mutta kerääjän tulkintaa vaadittiin toisessa seikassa. Keruuohjelmassa ni- mittäin käskettiin kirjoittaa eri lajit eri vihkoihin (Krohn 1891, 218). Tämä vaati kerää- jältä ainakin jonkinasteista ymmärrystä kansanperinteen lajeista ja luonteesta. Kerääjä joutui tekemään päätelmiä kertomusten ja sanontojen lajista samaan aikaan perinnettä tallentaessaan, mikä ei voinut olla täysin ongelmatonta. Perinnelajien erottaminen toisistaan oli kuitenkin tärkeää, koska sen perusteella perinneaines järjestettiin ar- kistoon. Aineistoluokitukset tehtiin arkiston alkuvaiheessa nimenomaan perinnelajin eikä esimerkiksi paikkakunnan mukaan (Koski 2004, 92).
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran uskomusperinteeseen liittyvistä yleiskeruista tärkein oli Kalevalan riemuvuoden kilpakeräys (KRK) vuosina 1935–1936. Se kartutti
arkistoaineistoa paljon. Keruun aikana sen innoittamana lähetettiin myös keruuseen liittymätöntä aineistoa paljon. Piruaineistossa tämä näkyy siten, että 1930-luvulla lähetettiin sopimuskertomuksiin lukeutuvaa keruuseen liittymätöntä aineistoa 270 kertomusta, kun koko muuna aikana (1837–1962) keruisiin liittymätöntä aineistoa on arkistoitu 279 sopimuskertomusta.
KRK:ssa kysytään myös suoraan sopimuksesta pirun kanssa, mitä esimerkiksi Krohnin satuoppaassa ei tehty. Kalevalan riemuvuoden kilpakeräys käyttää keruuoh- jeessa nimenomaan termiä sopimus, kun puhutaan pirun ja ihmisen liitosta. Siten KRK:n aineistossa sopimus-sanan yleisyyteen voi vaikuttaa keruuohjeen sanamuoto, sillä keruihin aineistoa keräävä antaa keruisiin osallistuvalle jo formaatin ja odotuksen kertomuksen sanamuodosta.
Toinen keruuohjeiden kysymyksistä vaikutteita saanut seikka voi olla veren mai- nitseminen sopimusten yhteydessä. Aineistossani sekä veri että sopimuksen kirjoit- taminen tai allekirjoitus tekona liittyvät hyvin moneen sopimuskertomukseen, jossa sopimuksen tekemistä kuvataan tarkemmin. On mahdollista, että tämän seikan taa- juus on saanut tukea ohjeissa esitetyistä kysymyksistä ja tullut liitetyksi sellaisiinkin kertomuksiin, joihin kertoja ei sitä olisi spontaanisti liittänyt.
Kalevalan riemuvuoden kilpakeräys ehdottaa ohjeissaan siis kysymyksien tasolla jo tietynlaisia sopimustarinoita. Toisaalta vaikka kysymyksissä nimenomaisesti pu- hutaan siitä, että piru vie ihmisen helvettiin, ei aineistoni kertomuksissa juurikaan mainita helvettiä eikä identifioida paikkaa, jonne piru ihmisen vie3. Kertomusten ta- solla piru vie ihmisen tai vainajan mukanaan, mutta paikka jää usein epäselväksi.
Toisinaan paikka ei ole lainkaan helvetti vaan maailmassa sijaitseva toinen ulottuvuus tai maailma itsessään silloin, kun piru kuljettaa ihmistä maan päällä tämän tahdosta riippumatta.
Kalevalan riemuvuoden kilpakeräyksen jälkeen seuraava tärkeä kilpakeruu us- komustarinoiden osalta oli Kotiseudun aarreaitta, jonka keruuohjeen Martti Haavio kirjoitti vuonna 1937. Tavoitteena oli kerätä järjestelmällisesti nimenomaan paikallisia tarinoita ja muistoja (Haavio 1937, 7).
Ohjeessa Haavio arvottaa paikallistarinoita niiden varmuuden tai paikkansapi- tävyyden suhteen. Hän ohjaa keräämään saman kertomuksen toisintoja kirjoittaen:
”Mitä useampi on antanut saman tiedon, sitä varmempi se on.” (Haavio 1937, 8).
Näin kertomuksilta odotetaan tiettyä kaavanmukaisuutta ja yhteneväisyyttä jo kerät- tyihin tai paikkakunnalla yleisesti tiedettyihin variantteihin. Kun joku kertomuksen ominaisuus, kuten kaavanmukaisuus, nostetaan autenttisuuden takeeksi, kerääjien huomio kiinnittyy nimenomaan kaavaa noudattaviin kertomuksiin ja mahdollisesti ohjaa myös kertojaa jättämään paikkakunnalla vähemmän tunnetut variantit kerto- matta. Tämä on merkityksellistä, kun pohditaan kertomusten maantieteellistä vari- aatiota. On mahdollista, että keruutapa on siis vaikuttanut materiaalia vinouttavasti ja voimistanut alueellisten erojen syntymistä tiettyjen kertomusmotiivien kohdalla.
Kansantieto-lehti keräsi perinnettä 1930- ja 1960-luvuilla. Lehteä toimitti Martti Haavio ja sitä lähetettiin Kotiseutu- ja Sanastaja-lehtien mukana Suomalaisen Kir- jallisuuden Seuran asiamiehille ympäri maata (Haavio 5/1937, 37). Tarkoituksena oli täydentää Kalevalan riemuvuoden kilpakeräyksessä saatua aineistoa (Haavio 1/1936).
Kansantieto-lehdessä muistutettiin perinteenkerääjiä siitä, että SKS:lta voi tilata myös
3 Se, ettei helvettiä mainita kertomuksissa, saattaa liittyä myös helvetti-sanan välttämiseen, koska se koetaan kirosanaksi.
Tarinaopasta ja Taikanuottaa keruun avuksi. Tavoite oli ylevä ja asiamiehiä innostettiin keruuseen palkkioin ja varoittamalla kansanperinteen vaarasta vaipua unohduksiin:
”Viime vuosi osoitti, että maamme kaikilla kulmilla elää vielä esi-isiemme hengen perintöä. Viime vuonna sitä pelastettiin jo runsas määrä tänne Helsingin varastoait- toihin.” (Haavio 5/1937, 37).
Vuonna 1958 Apu-lehdessä julkaistiin tarinakilpailu, jossa pyydettiin lukijoita lä- hettämään kaikenlaisia ”myytillisiä tarinoita”. Kyseessä ei ollut uskomusperinteen yleiskysely kuten esimerkiksi Kalevalan riemuvuoden kilpakeräys, vaan tiettyihin uskomustarinavariantteihin keskittyvä keruu. Kategoriat olivat ”Kummitusjuttuja ja kauhutarinoita” sekä ”Samalla hetkellä”. Kauhutarinoiden osalta esimerkkinä anne- taan myös piruun ja sopimuskertomuksiin liittyviä ehdotuksia:
”Myytillisten tarinoiden karmeata joukkoa kansoittavat niin ikään kaikkialle ehtivä paholainen ja sen kanssa sopimuksen tehneet, olivatpa nämä sitten kartanonherroja,
”friimuurareita” tai parempaa saalista toivovia metsästäjiä tai vääryyttä tehneitä kruu- nunvouteja tai väärinvannoneita lautamiehiä.
Esimerkkejä: sopimus pirun kanssa – friimuurarit – pirulle luvattu poika – jäniksen
pyytäjän sopimus pirun kanssa”
(Apu-lehti, Myytillisten tarinoiden kilpakeräys 1958)
Tarinakilpailun ohjeissa pyydetään kirjoittamaan kertomukset murteella ja muutta- matta ”paikallista esitystapaa”. Lisäksi korostetaan, ettei tule lähettää omia kertomuk- sia tai kirjoista tai lehdistä luettuja kertomuksia.
Lauri Simonsuuri laati vuonna 1960 järjestetyn keruun ohjeeksi oppaan Tarinahaa- vi. Tarinoiden keruuopas. Tarinahaavi toimi ohjeistuksena myöhemmille keruille. Tarina- haavi oli aiempia keruuohjeita laajempi, tarkempi ja monisanaisempi. Sen luokittelu seurailee arkiston nykyistä järjestystä ja Tarinahaavin sisällössä avataan kertomusmo- tiiveja arkiston sisällön pohjalta.
Tarinahaavissa kerrotaan myös näkemys siitä, milloin ja millaisissa tilanteissa ker- tomuksia on saatettu kuulla ja kertoa:
”vankkaan kansanuskoon pohjautuvilla tarinoilla on entisvuosina ollut Suomen kansan elämässä tärkeä merkitys: ne ovat varoittaneet ja opettaneet, ne ovat korvanneet nyky- ajan jännityslukemistot ja ajanvieteromaanit, ne ovat piristäneet puhdetyöntekijöitä pitkinä talvi-iltoina hämyisissä pirteissä ja virkistäneet matkamiesten mieltä tienvar- tisissa syöttö ja levähdyspaikoissa.”
(Simonsuuri 1960, 3–4).
Simonsuuri painottaa ohjeessaan, ettei kerääjän itsensä pitäisi ehdotella liikaa tari- na-aiheita eikä nimityksiä maagisille olennoille, vaan on annettava informantin ker- toa omin sanoin ja nimityksin yliluonnollisista tapahtumista (Simonsuuri 1960, 4).
Aiemmissa keruuohjeissa oli kehotettu kyselemään, oliko paikkakunnalla tietynlaisia tarinamotiiveja ja siten kerääjä itse ehdotteli motiiveita ja maagisia toimijoita eikä haastattelutilanteessa edetty välttämättä informantin ehdoilla.
Tarinahaavi onkin tavallaan ristiriitainen ohjeistus. Se alkaa esipuheen vetoomuk- sella kerätä mahdollisimman autenttista ja haastateltavan ehdoilla etenevää materi- aalia. Myöhemmin oppaan aiheluetteloissa on kuitenkin entistä yksityiskohtaisempia ja kuvailevampia ehdotuksia kertomusmotiiveiksi.
1.3.2 Keräämiseen liittyviä haasteita
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston perinnemateriaalin kerääminen liittyi tiiviisti kansallisromanttiseen aatteeseen ja suomalaisuuden rakentamiseen (Hautala 1954, 91). Kansallisromantiikan ajatukset saavuttivat etenkin 1840-luvulla ylioppilaat ja tämä innostus motivoi heitä tekemään keruumatkoja esimerkiksi Pohjanmaalle, Satakuntaan ja Varsinais-Suomeen (Haavio 1931, 31). Alkujaan kertomusperinteen kerääminen ja kartoittaminen olivat keinoja tuottaa suomalaista identiteettiä ja kan- sallistunnetta. Tämä tapahtui kuitenkin ylhäältä alas päin ja monet ylioppilaat kuvit- telivat kohtaavansa vanhakantaisen ”kansan” lähtiessään keruumatkoille.
Keruutilanne osoittautui haasteelliseksi. Sivistyneistön into lähteä kansan keskuu- teen keräämään perinteistä suomalaista kulttuuria joutui koetukselle, kun kansan keskuudessa vanhat runot ja laulut koettiinkin pakanallisiksi (Sulkunen 2004, 52–53).
Etenkin herännäiskristilliset halusivat irtisanoutua kansanlauluista ja -runoista. Martti Haavio kirjoittaa Keski-Suomessa stipendiaatteina olleiden Rudbeckin ja Rothmanin vaikeuksista: ”[H]erännäisyys lienee myöskin aiheuttanut sen, että satuja ei suuresti saatu; kansa halusi mieluummin keskustella uskon asioista näiden vaeltavien mais- tereiden kanssa” (Haavio 1931, 41).
SKS:n aineistossa näkyy myös se, että 1800-luvun jälkipuoliskolla kansanperinteen osaaminen liitettiin vanhanaikaisuuteen ja sitä pidettiin häpeällisenä. Matti Taipale lähetti keräämänsä arkistomateriaalin mukana vuonna 1859 saatekirjeen, jossa kertoo kohtaamistaan vaikeuksista perinnettä kerätessään:
[– –] Runot, laulut, sadut ja tarinat täällä tahtoo olla joksikin harvinaiset. [– –] Onpa sekin luulo päässyt valtaan, että satuin, tarinain puhuminen, runoin ja lauluin laula- minen ja niien taitaminen olisi häpeällistä, tämä luulo onkin mitä pahimmia sanotun taidon hävittää kansalta. [– –]
e Saarijärvi. Matti Taipale III 4. 1859. (1010)
Perinteen keräämistä saatettiin siis paheksua, hävetä tai pitää sopimattomana, mikä hankaloitti keräämistä. Oli vaikeaa suostutella perinteentaitajia kertomaan tietonsa.
Kansanperinnettä haluttiin vaikeuksista huolimatta kerätä ja sitä lähetettiin ar- kistolle ahkerasti, koska haluttiin säilyttää tietoa paikallisesta kulttuurista ja perin- teestä tuleville sukupolville. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tuotti myös lukuisia keruukutsuja ja keruuohjeita, joissa oli toisinaan hyvinkin yksityiskohtaisia kysy- myspatteristoja perinteen keräämisen avuksi. 4 Monet halusivat osoittaa, että omalta paikkakunnalta löytyy kiinnostavaa ja arvokasta perinnettä. Kansantieto-lehdelle saa- puneissa kirjeissä mainitaan, että paikallistarinakilpailuun on ryhdytty keräämään kertomuksia nimenomaan siksi, että oma kotiseutu saavuttaisi kunniaa sieltä kerätyn perinnemateriaalin laveuden vuoksi (Haavio 1938, KT 10, 71).
Varhaisen materiaalin keräämisessä fokus oli siis etenkin arkistosta puuttuvien kertomusvarianttien kirjaamisessa kultakin paikkakunnalta. Niinpä osa kerääjistä lähetti kertomuksia ja muistiinpanoja erittelemättä, keneltä kertomus oli kuultu. Li- säksi kerääjät tunsivat itse kertomukset ja olivat kuulleet niitä kotiseudullaan, jolloin
4 Tällaiset keruukyselyohjeistukset olivat hyvin suosittuja perinteen keräämisen metodeita 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella Suomen lisäksi myös muualla Euroopassa (Schrire 2013, 201).
yhden kertojan nostaminen informantiksi tuntui kerääjistä mielivaltaiselta. Kalevalan riemuvuoden kilpakeruun yhteydessä J. Rantanen kirjoitti saatekirjeessään:
[– –] Mitä sitten tulee siihen tosiasiaan, että lähettämistäni tiedonannoista puuttuu melkein kokonaan kertojain nimet, niin johtuu tämä siitä, että ne ovat koko kansan keskuudessa tunnettuja ja siis hyvin monelta kuultuja, monia niistä olen säilyttänyt muistissani jo yli viisikymmentä vuotta. Monet kertojat ovat siis jo nukkuneet turpeen alla montakymmentä vuotta. [– –]
d Rantanen J. as. Forssa. Saatekirje KRK 64:128 (516)
Keruuseen liittyvistä haasteista huolimatta SKS:n aineistoa kartutettiin sinnikkäästi ja arkiston kokoelma välittää lavean vaikkakin osittain fragmentaarisen kuvan ker- tomusperinteestä.
1.3.3 Kerrontatilanteen haasteita
Uskomustarinoiden kerrontatilanteesta kommentteja löytyy SKS:n arkiston vanhem- masta keruuaineistosta niukasti ja satunnaisesti. Jos kertoja on kuvannut kertomisti- lannetta, on hän tehnyt sen spontaanisti ilman tarkkoja ohjeistuksia ja siksi kuvaukset ovatkin usein yleisluontoisia.
Uskomustarinoita kerrottiin yleensä perhepiirissä tai tuttavien kesken ja useissa keruumuistiinpanoissa mainitaankin, että informantti on kuullut kertomuksen su- kulaiseltaan5. Kertominen oli arkistoitujen tietojen mukaan iltojen viihdykettä, jota kaikki pääsivät tai joutuivat kuulemaan. Vuonna 1901 Askolasta arkistolle lähetetys- sä friimuurarikertomuksessa on hyvin lavea yleiskuvaus siitä, millaisissa tilanteissa kertomuksia informantin mukaan kerrottiin:
[– –] Miten nämä tarinat säilyivät kansan muistoissa. Iltapuhteina kun perhe oli ko- koontunut puhdetöitänsä tekemään, alkoivat he kertoa tämmöisistä asioista. Ensin aloitettiin kummituksista kertoa, sitten piruista, tontuista, friimuurareista ja muista.
Lapset saivat kuunnella niitä kertomuksia, joista useimmat olivat niin hirvittäviäkin, että kun on semmoisen kuullut, niin ei se muistista mennyt ja nostatti semmoisen pelon tunteen, joka vaikutti pahasti mieleen aina aikamieheen asti. Kun välistä oli kuullut jul- man kertomuksen piruista ja kuolleitten kummittelemisesta, niin ei uskaltanut mennä yksin sänkyyn maata, vaikka tuvassa oli valkea ja tupa väkeä täynnä. Nämä kertomukset eivät hyvää vaikuttaneet lapsien mieliin. Se teki heidät varsin aroiksi, vieläpä isommat-
5 Ihminen ei halua välttämättä kertoa supranormaaliin tapahtumaan liittyvää kertomusta tutkijalle, vaikka siitä olisikin omakohtaisia kokemuksia. Kun tutkin pro gradu -työtäni varten saarijärveläisiä uskomusta- rinoita, huomasin tämän ilmiön. Mennessäni haastattelemaan potentiaalista informanttia hän kieltäytyi hienovaraisesti keskustelemasta kanssani omasta yliluonnollisesta kokemuksestaan, vaikka oli siitä aiem- min keskustellut sukulaiseni kanssa ja kokemus oli yleisessä tiedossa kylällä. Samoin kun tutkin aiemmin alueella kerättyä perinnettä, oli arkistomuistiinpanojen perusteella alueella haastateltu informanttia, jonka isä oli sukulaisteni mukaan tietäjä. Tämä tietäjän poika ei kuitenkaan kertaakaan maininnut muistiinpanoi- hin kirjatussa haastattelussa isäänsä tietäjänä eikä kertonut isästään uskomustarinoita, vaikka sukulaisteni mukaan hän oli varsin tietoinen isänsä asemasta tietäjänä kylällä. Haastattelijan tarkoittamattomasta vai- kutuksesta haastattelutilanteeseen ja siten haastattelun tuloksiin ovat kirjoittaneet esimerkiksi Labov (1972, 209) sekä Martínez Ibarra (2013, 165).
kin nuorukaiset siksi tulivat. Tämmöisten tarujen ja tarinoiden kertojia oli yllin kyllin.
Lapset uskoivat nämä kertomukset aivan tosiksi ja niin kaiketi itse kertojakin.
Monen lapsen oli pakko kuunnella näitä kertomuksia. Siihen aikaan kun ei ollut lamppua, pahaisia talikynttilöitä oli, muttei niitä raaskittu polttaa, niin lapsien täytyi
”lyysää” pitää pärettä eli näyttää tulta sille henkilölle, joka teki iltaisin tarkempaa työ- tä tuvassa ja ei nähnyt pihdeissä palavasta päreestä. Tässä toimessansa täytyi lapsen kuunnella kertomuksia ja oppia niitä. Toiset meni mieleen ainoalla kerralla, kuulemisel- la, mutta niitä toistettiinkin monia kymmeniä kertoja, niin että jo senkin tähden ne jäi mieleen. Kun kertomus oli loppunut yhdeltä kertojalta, sanoi toinen joukosta: ”Eihän se niin ollut” ja alkoi kertoa saman kertomuksen toisin sanoin. [– –]
c Askola. Tyyskä J. 425. 1901. (960)
Toistuvasti uskomustarinoiden kerrontatilanteeksi kuvataan miljöötä, jossa ”pitkinä talvi-iltoina tehtiin puhdetöitä pystyvalkean ääressä ja kerrottiin satuja ja tarinoita”
(esimerkiksi Lahti-Mononen 1968, 6). Jenny-Maija Hatanpää kirjoittaa vuonna 1958 lähettämänsä aineiston saatesanoissa:
[– –] Minun lapsuuvenkojissa oli kerran semmonen palvelija, että se kaeket illan kerto mitä kaohistavampia juttuja. Me penakat tulimma niin aroiksi, että emmä tahtoneet uskaltoa pimmeän aekana ulos tarpeillemma mennä. Kun se tuntu, että joka nurkan takana on hammeenhelemasta kiiniottaja.
Ei sunkaan niitä tämösiä oo koskaa tapahtunu tojellisuuvessa, van kerrompa heijät kuitenki. [– –]
m Kajaani. Jenny-Maija Hatanpää. MT 2:167, 1958. (648)
Sen lisäksi, että kerrontatilannetta ei ole yleensä täsmennetty keruissa, ei keruumuis- tiinpanoissa ole välttämättä edes kerrottu informanttia. Keruukutsuihin vastaajat saattoivat olla talonpoikaiskerääjien ja ylioppilaiden lisäksi myös kotiseutuihmisiä, jotka olivat koonneet aineistoa jo pitkään ennen sen lähettämistä arkistolle, tai kan- sakoulunopettajia, jotka keräsivät aineistoa oppilaidensa kanssa ja oppilailtaan. Täl- löin kerrontatilannetta tai kertojaa ei välttämättä ole dokumentoitu millään muotoa.
Esimerkiksi opettaja Severi Liipola lähetti arkistolle vuosina 1907 ja 1908 keruulähe- tyksiä, joissa lähteenä on vain Lopen nuoriso (d Loppi. Lopen nuoriso 1908 (1107)).
Ylihärmästä on saatu maanviljelijä, kotiseutuihminen Kustaa Kangas-Kurjen kerää- mää aineistoa, esimerkiksi ”käsikirjoitusvihko, jossa useita hänen kotiseutuaiheisia kirjoituksiaan on tallella, joskin osa epätäydellisesti säilynyt. Ohella seuraavat kirjoi- tukset on siitä vihkosta koottu.” (k Ylihärmä. Väinö Tuomaala. TK 105:2 1961.(367)).
Kuten näistä muistiinpanoista voi huomata, kerrontatilanteen miljöö ja jopa kertoja saattavat jäädä arkistoon lähetetyissä muistiinpanoissa taustalle kertomusten lähet- täjien keskittyessä kertomusvarianttien kirjaamiseen.
Se, ettei tutkija voi tavoittaa jälkikäteen 1800-luvun perinteenkeruutilanteen tunte- mattomia muuttujia, ei tarkoita sitä, että näiden kertomusten tutkiminen olisi unoh- dettava. Tutkijan on sen sijaan ymmärrettävä kertomuksiin ja niiden kertomuksista välittämään kuvaan sisältyvät aukot ja tuntemattomat tekijät. On myös hyväksyttävä se, ettei aineistolta voi kysyä kysymyksiä, joihin siinä ei ole vastattu (myös Wolf-Knuts 2013, 21).
Tutkittaessa arkistokertomuksia teksteinä ei voi kiinnittyä liiaksi aitouden kä- sitteeseen sikäli, kun se koskee yksittäistä kertomusta. Arkistoon tallennettu kerto- mus ei ole enää sama spontaani ja autenttisessa tilanteessa kerrottu uskomustarina,
jonka informantti on kuullut tai esittänyt. Se on dokumentoitu uskomustarina, mutta sellaisenaan kuitenkin uskomustarina (Koski 2016, 132). Merkittäväksi muodostuu kerrontatilanteen ja yksittäisen kertomuksen sijasta yhteisön tuottamien kertomus- ten kokonaiskuva. Koska tavoitteena ei ole löytää hypoteettista autenttista, aitoa, ensimmäistä tai erikoisinta kertomusta, vaan yhteisön kertomuksista muodostuva kertomusmaailman yleishahmo, on vajaiden ja irrallistenkin kertomusten tutkimisella arvo ja merkitys.
1.4 ARKISTOAINEISTON TUTKIMUSETIIKKAA
Olen valinnut tutkimuskohteeksi sellaiset uskomustarinat, joihin minulla ei ole hen- kilökohtaista kosketusta. Arkistoaineisto etäännyttää sekä kertojat että kuulijat ker- tomistilanteesta. Jos olisin käyttänyt aineistona esimerkiksi haastattelumateriaalia, jonka olen kerännyt pro gradu6 -työtäni varten, olisi tutkimusetiikka noussut vai- keammaksi kysymykseksi. Henkilökohtainen suhde informantteihin olisi todennä- köisesti vaikuttanut sekä siihen, millaisia kertomuksia olisin saanut aineistooni, että siihen, miten hyvin olisin itseni voinut kertojista ja kertomuksista etäännyttää. Ke- rätessäni aineistoa minulle ei kerrottu lainkaan piru-kertomuksia, vaan keräämäni tutkimusaineiston supranormaalit hahmot olivat tietäjiä, trulleja ja verenseisauttajia.
Sen sijaan arkistoaineistossa piru-kertomuksia oli paljon.7 Vaikka en itse keräämääni tutkimusaineistoa varsinaisesti käytä tutkimuksessani, viittaan siihen muutamassa kohdassa ja se toimii taustana ymmärrykselleni.
Kun pohditaan arkistoaineistojen käyttöä tutkimuksessa, on otettava huomioon se, millaisella tavalla ja millaisin ohjein arkistoaineisto on koottu. Toisinaan haas- tatteluin kerätyissä aineistossa ongelmia voi aiheutua siitä, kuka aineiston omistaa ja ketkä saavat aineistoa käyttää tutkimuksessaan. Oman tutkimukseni aineiston kohdalla sen omistussuhteet ja käyttöehdot ovat suhteellisen selkeät: keruissa on jo alun alkaen siirretty omistusoikeus aineistoon arkistolle ja materiaalia on sanottu käytettävän tutkimuksessa myös tulevaisuudessa (mm. Häkkinen 2006, 210). Jo- kainen informantti on siis tiennyt, että kertomuksia tutkivat muutkin kuin kerääjät (jotka usein eivät varsinaisesti tutkineet keruidensa tuloksia vaan vain keräsivät tarinoita) ja tämä tutkimus saattaa siirtää heidän kertomansa tarinat tulevaisuuden lukijoiden ulottuville.
Olen käyttänyt aineiston kokoamisessa arkistokortteja ja -muistiinpanoja, joissa on erilaisia tietoja kertojista ja kerääjistä. Olen poistanut esimerkeistä kertojien identi- fiointitiedot, mutta olen jättänyt aineistoviitteisiin kerääjätiedot. Kerääjätietojen avulla asiasta kiinnostunut voi tutustua tarkemmin aineistoni kertomuksiin SKS:n arkistos- sa. Oman tutkimukseni kannalta ei ole relevanttia se, kuka yksittäinen ihminen on kertomuksen kertonut tai tallentanut, vaan se, että kertomus on tietyllä alueella ollut tunnettu. Informantit ovat olleet usein tavallisia ihmisiä, eivät suurmiehiä. Tavallisen
6 Gradussani haastattelin tuntemiani ihmisiä ja vaikka käytinkin heistä pseudonymejä, olisi henkilökohtai- nen suhde haastateltaviin voinut aiheuttaa haasteita. Tällaisia haasteita olisivat esimerkiksi kertomusten ylitulkitseminen ja se, että voisin tutkijana olettaa tietäväni, mitä tutkittavat ovat tarkoittaneet, sen sijaan, että lähestyisin tekstejä ulkopuolisesta ja neutraalista positiosta.
7 On vielä mainittava, että informanttini tiesivät ja kertoivat piru-kertomuksia muille vanhemmille suku- laisilleni, mutta eivät minulle. Siten henkilökohtainen suhde informantteihin voi toisinaan vaikuttaa siten, että informantti itse sensuroi kertomaansa.
ihmisen oikeus yksityisyyteen on julkista henkilöä suurempi, mikä myös puoltaa sitä, että yksittäisten kertojien nimiä ei mainita (Vainio-Korhonen 2017, 35). Yksilön anony- miteetin kunnioittaminen on tärkeämpää kuin informantin identifiointi täsmällisesti tutkimustekstissä (vrt. Koskivirta & Lidman 2017, 18).
Aineistoni kertomukset on etäännytetty alkuperäisestä informantista monella tavalla: Kortistoon on tallennettu pääasiassa kertomus, ei tietoa sen taustoista. Osa arkistoaineistoa on kerätty ja tallennettu anonyymisti niin, että vain kerääjän nimi on tiedossa8. Toisissa kertomuksissa taas informantti ei ole halunnut kertoa, ketä ta- rina koskee. Näissä tapauksissa yksityisyydensuojakysymykset on otettu huomioon jo aineistonkeruussa ja tallennuksessa (arkistoaineiston yksityisyydensuojasta esim.
Häkkinen 2006, 215). Aineistoni on ajallisesti etäällä tutkimuksesta. Ajallinen etäisyys merkitee myös sitä, että esimerkiksi suurin osa informanteista on kuollut. Vaikka mo- nissa tutkimuseettisissä ohjeistoissa keskitytään vain eläviin informantteihin ja heidän oikeuksiinsa, ei edesmenneiden informanttien oikeuksia voi jättää huomiotta. Tähän otetaan kantaa esimerkiksi norjalaisissa tutkimuseettisissä ohjeissa ihmistieteille. Nii- den kohdassa 16 kirjoitetaan, että tutkijalla on ”[v]elvollisuus kunnioittaa edesmen- neiden ihmisten mainetta” (Kuula 2006, 234). Tämä velvollisuus täyttyy varmemmin, kun informanttien henkilöllisyys häivytetään tietoisesti.
Uskomisesta ja uskomustarinoista puhuttaessa voidaan periaatteessa viita- ta kertojien henkilökohtaisiin asenteisiin. Koska aineistossani on reaalimaailman paikkoihin tai henkilöihin kiinnittyviä uskomustarinoita, on mahdollista, että infor- manttien jälkeläiset kokisivat harmia. Tämänkin vuoksi olen poistanut kertojatiedot tutkimustekstistä. Haluan kuitenkin korostaa, että kirjoittaessani uskomisesta ja us- komisen mahdollisuudesta en viittaa kenenkään yksittäisen henkilön asenteeseen vaan yleiseen olettamukseen ja mahdollisuuteen. Yhdenkään yksittäisen henkilön maailmankuva ei ole missään vaiheessa koostunut vain uskomustarinoiden maail- mankuvasta. Kun puhun uskomisesta ja maailmankuvasta, käsittelen näitä ilmiöitä samalla tapaa kuin kirjallisuustieteessä puhutaan kertojasta ja yleisöstä (esimerkiksi tieteentermipankki.fi). Käsitteillä ei viitata reaalimaailman henkilöihin tai asianti- loihin vaan tutkimuksellisiin apukäsitteisiin.
Tutkimuseettiset kysymykset koskevat perinnearkistoaineistoa tutkittaessa tut- kimusprosessin jokaista askelta. Aineiston keruun kuvaaminen, aineistoon liittyvät haasteet sekä aineiston analysointi on tehtävä avoimesti. Kaikissa vaiheissa tärkeim- mäksi eettiseksi ohjenuoraksi voi nostaa ihmisarvon kunnioittamisen. Ihmisarvon kunnioittaminen ei riipu siitä, kuinka kaukana ajallisesti ja paikallisesti informantit ja tutkija toisistaan sijaitsevat. Tutkijan on osoitettava kunnioitusta informantte- jaan kohtaan ja kohdeltava heitä tutkimuksen raportoinnissa oikeudenmukaisesti ja siten, ettei aiheuta heille vahinkoa eikä vähättele heidän edustamiaan arvoja tai maailmankuvaa.
8 Anonyymeissä arkistomerkinnöissä on useimmiten merkittynä perinnealue, paikkakunta, kerääjän nimi ja keruu tai vuosi, jolloin aineisto on kerätty.
1.5 SUOMALAISTEN USKOMUSTARINOIDEN PIRU TUTKIMUKSISSA
Uskomustarinoita ja niissä esiintyvää pirua on tutkittu Suomessa aiemminkin. Merkit- tävimpiä pirua käsitteleviä tutkimuksia perinnetieteestä ovat Pasi Klemettisen väitös- kirja Mellastavat pirut (Klemettinen 1997) ja Ulrika Wolf-Knutsin väitöskirja Människan och djävulen (Wolf-Knuts 1991). Sirkku Piispanen käsittelee myös pirua tutkimuk- sessaan Kansanomainen moraali. Tutkimus savolaisista ja pohjalaisista uskomustarinoista (Piispanen 2009).
Perinteentutkimuksen lisäksi pirua tai paholaista on tutkittu myös historiantutki- muksen näkökulmasta. Paholaisen ja ihmisen välistä sopimusta ovat tutkineet väitös- kirjoissaan esimerkiksi Antero Heikkinen (Paholaisen liittolaiset, 1969), Marko Nenonen (Noituus, taikuus ja noitavainot. AlaSatakunnan, PohjoisPohjanmaan ja Viipurin Karjalan maaseudulla 1620–1700, 1992) ja Jari Eilola (Rajapinnoilla – Sallitun ja kielletyn määritte- leminen 1600-luvun jälkipuoliskon noituus- ja taikuustapauksissa, 2003).
1.5.1 Perinteentutkimuksen näkökulmia uskomustarinoiden piruun
Ulrika Wolf-Knuts on tutkinut kansanuskomusten piru-hahmoa väitöskirjassaan Människan och Djävulen. En studie kring form, motiv och funktion i folklig tradition (1991), jossa hän analysoi Vöyristä kerättyä suomenruotsalaista paholaiseen liittyvää perin- neaineistoa. Perinneaineisto on kerätty vuosien 1875–1928 aikana, joten Wolf-Knutsin tutkimus sijoittuu jokseenkin samaan aikakauteen kuin oma aineistoni (Wolf-Knuts 1991, 18). Samat aikakaudelle tyypilliset uskomustarinoiden näkemykset pirusta ovat havaittavissa molemmissa tutkimuksissa.
Wolf-Knuts tutkii pirua kertomushahmona yhdessä suomenruotsalaisessa kyläs- sä, joten asetelma on toisenlainen kuin omassa tutkimuksessani. Hän peilaa folklo- ristista aineistoa muuta kirjallista aineistoa, kuten hengellistä hartauskirjallisuutta (Wolf-Knuts 1991, 206–219), vasten ja ottaa huomioon yleisen kulttuurisen kontekstin, jossa kertomuksia välitettiin. Kiinnostuksen kohteena Wolf-Knutsin tutkimuksessa on etenkin ihmisen ja paholaisen suhde, joka ilmenee uskomustarinoissa, hartauskir- jallisuudessa ja muissa perinneteksteissä (Wolf-Knuts 1991, 123–221). Wolf-Knutsin käsittelemissä kertomuksissa on useita samankaltaisia kertomusmotiiveja kuin omas- sa tutkimuksessani, mutta Vöyristä ei ole tallennettu kertomuksia, joissa kuvaillaan sopimuksen tekemisen yksityiskohtia (Wolf-Knuts 1991, 115). Wolf-Knutsin mukaan paholaisen ja ihmisen kohtaamisesta kertova materiaali on yhteisön tapa käsitellä yksilön ja yhteisön välistä kamppailua. Paholaisen avulla yksilö voi saada itselleen haluamiaan asioita, mutta paholainen on myös rangaistus yhteisöstä erottautumises- ta. (Wolf-Knuts 1991, 243).
Suomalaisten uskomustarinoiden piruja on käsitellyt myös Pasi Klemettinen väi- töskirjassaan Mellastavat pirut. Tutkimus kansanomaisista paholais- ja noituuskäsityksistä Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan tarinaperinteessä (1997) sekä Karjalan räyhähenget -kirjassa (Klemettinen 2018). Klemettinen tutkii nimenomaan keskieurooppalaiseen poltergeist-ilmiöön rinnastuvia räyhähenkikertomuksia (E 601–700 Mellastava piru, poltergeist), joissa talossa on alkanut yllättäen mellastaa henkiolento. Kertomuksis- sa esitetään erilaisia syitä mellastamiselle ja kansanperinteen keinoja saada se lop- pumaan. Klemettinen tutkii selitys- ja tulkintamalleja yliluonnollisille tapahtumil- le sekä tulkitsee pirukertomuksia kansanomaisina ongelmanratkaisukertomuksina
