1
Loppuraportti
Päivi Krook ja Maarit Pasto (2013)
Syrjäytyneestä osalliseksi sosiaalityön keinoin -
hanke
2
SISÄLLYS
1 SOS-HANKKEEN TAUSTA JA LÄHTÖKOHTA ... 5
1.1 Aikuissosiaalityö käsitteenä ... 5
1.2 Aikuissosiaalityön tila Väli-Suomessa ... 6
1.3 Aikuissosiaalityön kehittämiskohteita ... 9
2 SOS-HANKKEEN TAVOITTEET ... 10
3 SOS-HANKKEEN ORGANISOITUMINEN JA RESURSSIT ... 12
4 SOS-HANKKEEN TOIMINTALINJAT JA NIIDEN MUKAINEN TOIMINTA ... 17
4.1 Asiakkaiden osallisuuden vahvistaminen ja työmenetelmien kehittäminen ... 17
4.2 Palveluprosessien ja yhteistyörakenteiden kehittäminen ... 25
4.3 Ammatti- ja tehtävärakenteet ... 26
4.4 Osaamisen vahvistaminen ... 27
4.5 Oppilaitosyhteistyö ja tietotuotanto ... 28
5 SOSIAALIHYÖTY ... 29
6 ARVIOINTI JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 33
LIITTEET ... 36
LÄHTEET ... 40
3 TIIVISTELMÄ
Tässä loppuraportissa kuvataan SOS- Syrjäytyneestä osalliseksi sosiaalityön keinoin – hankkeen toimintaa ajalla 15.8.2011 – 31.10.2013. SOS-hankkeessa kehitettiin aikuissosiaalityötä Väli-Suomen alueella ja se oli osa sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista kehittämisohjelmaa (KASTE-ohjelma). KASTE- ohjelma perustuu Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuk- sesta annettuun lakiin (733/1992, 5 §). Kaste-ohjelmassa korostetaan kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämistä osallisuutta vahvistamalla, terveyttä lisäämällä ja terveyseroja kaventamalla. Tällä tavoitellaan palveluiden laadun, vaikuttavuuden ja saatavuuden parantumista.1
SOS-hankekonsortioon kuului yhteensä viisi (5) osahanketta, jotka toimivat 1) Päijät-Hämeen, 2) Etelä- Pohjanmaan, 3) Pohjanmaan maakuntien alueella ja 4) Tampereen kaupungissa. Viides eli hankekoordinaa- tio sijoittui Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIAan. Hankkeen päähallinnoi- jana toimi Tampereen kaupunki ja osahankkeita hallinnoivat Lahden, Seinäjoen, Vaasan ja Tampereen kau- pungit. SOS-hankkeessa oli mukana yhteensä 33 kuntaa Väli-Suomen alueelta.
SOS-hankkeessa kehitettiin aikuissosiaalityötä Väli-Suomen alueella. Tavoitteena oli KASTE-ohjelman mu- kaisesti vahvistaa aikuissosiaalityön asiakkaiden osallisuutta heidän omissa palveluprosesseissaan ja palve- luiden kehittämisessä. Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi osahankkeissa vahvistettiin kokonaisval- taisten asiakaslähtöisten tilannearvioiden tekemistä ja suunnitelmallista sosiaalityötä yhteistyössä hanke- kuntien aikuissosiaalityön henkilöstön ja palveluiden käyttäjien kanssa. Toiminta-alueen kunnissa koottiin kehittäjäasiakasryhmiä ja koulutettiin sosiaalityön kokemusasiantuntijoita. Heidän näkemyksiään sosiaali- palveluista ja ehdotuksia palveluiden kehittämiseksi vietiin tiedoksi sekä henkilöstölle että päättäjille. Yhtei- siä keskustelutilaisuuksia järjestettiin palveluiden käyttäjien, kuntien työntekijöiden ja johdon kanssa. Tilai- suuksissa havaittiin, että asiakkaiden ja työntekijöiden näkemykset kehittämistarpeista olivat samanlaisia.
Kehittämistyötä tehtiin sekä kuntien omien yksiköiden ja sisäisten prosessien kehittämisessä että eri yhteis- työtahojen kanssa. SOS-hankkeessa vahvistettiin asiakkaiden laajan palveluverkoston yhteistyötä. Toimija- lähtöisen kehittämisideologian mukaan kaikille toimijoille annettiin mahdollisuus tuoda esiin omia näke- myksiään palveluista, rooleista sekä vastuiden jaossa. Yhteistyötä vahvistettiin esim. terveydenhuollon, perhetyön, lastensuojelun, nuorisotyön ja jonkin verran järjestöjen kanssa. Tämän tarkoituksena oli löytää asiakkaille oikea-aikaisia ja vaikuttavia palveluprosesseja.
Sosiaalialan ammattilaisten työnjako sosiaalityön kentällä on osittain selkiintymätön. Aikuissosiaalityössä tarvitaan sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia sekä toimeentulotukityössä edellä mainittujen lisäksi myös etuuskäsittelijöitä. Osassa hankekuntia sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnjako oli selkeä ja toi- miva, kun taas toisissa kunnissa työnjako oli hyvin epäselvä. SOS-hankkeen kehittämistyöllä pyrittiin tuo- maan selkeyttä aikuissosiaalityön eri ammattiryhmien työtehtäviin. Lisääntyvien asiakasmäärien ja uuden sosiaalihuoltolain luonnoksen mukaisten tehtävien toteuttamiseksi on syytäkin tarkastella eri ammattiryh- mien työtehtäviä. Resurssien lisääminen on myös tarpeen. Vaikuttavaa sosiaalityötä voidaan tehdä vain asiakkaita kohtaamalla, heidän tilanteeseensa tutustumalla, yhdessä suunnitelmia laatimalla ja tarjoamalla
1 Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2008-2011
4 riittävää tukea suunnitelmien toteutukseen. Asiakkaat ja työntekijät toivat hankeaikana esiin sitä, että työn- tekijöiden vastaanottoajat ovat pituudeltaan riittämättömiä ja aikoja asiakastapaamisiin on liian vähän.
Ammattilaisten osaamista vahvistettiin koulutuksilla, teemapäivillä sekä järjestämällä yhteisiä keskustelu- foorumeita alueen aikuissosiaalityön ammattilaisille. Koulutuksia hankittiin yhteisesti koko Väli-Suomen alueelle ja osa koulutuksista järjestettiin osahankkeiden järjestämänä. Ammattilaisten palautteiden mukaan koulutukselliset osiot olivat hyvin tärkeitä. Sosiaalityön käytäntöjen ja menetelmien kehittämiseksi ja joh- don tueksi tarvitaan tietoa ja koordinoitua tiedonhankintaa sosiaalityön asiakkaista, palvelutarpeista ja vai- kuttavuudesta. SOS-hankkeen myötä nostettiin myös esiin tietotuotantoa ja asiakastietojärjestelmien tilas- tojen hyödyntämismahdollisuuksia työn kehittämiseksi.
SOS-hanke on onnistunut hyvin tavoitteissaan ja varsinkin asiakkaiden osallisuuden lisäämisessä. Aikuis- sosiaalityö sai kunnissa tarvitsemansa huomion, aikuissosiaalityön imago vahvistui ja käsitykset sen sisällös- tä laajentuivat. Yhteistyössä sitoutuneiden kuntien ammattilaisten kanssa ja johdon tuella kokeiltiin uusia työskentelymenetelmiä, joista tulokset ovat olleet lupaavia. SOS-hankkeen kehittämistyö tulee jatkumaan SOS II- Sosiaalisesti osalliseksi sosiaalityöllä – hankkeessa, jossa tulee olemaan mukana 55 kuntaa Väli- Suomen alueella.
Päivi Krook Maarit Pasto
hankejohtaja projektisuunnittelija
5 1 SOS-HANKKEEN TAUSTA JA LÄHTÖKOHTA
1.1 Aikuissosiaalityö käsitteenä
Kunnallinen sosiaalityö on jakautunut ikäperustaisesti elämänkaarimallin mukaisesti lapsi- ja perhesosiaali- työhön, aikuissosiaalityöhön ja vanhussosiaalityöhön. Tämä sosiaalipalveluiden ikäperusteisuus nostaa ai- kuissosiaalityön yhdeksi omaksi eriytyneeksi sosiaalityön osaksi.2 Kirsi Juhilan mukaan aikuissosiaalityön määritelmät rakentuvat kolmen elementin varaan, joita ovat ongelma, tavoite ja välineet. Aikuissosiaalityön katsotaan olevan aikuisen asiakkaan tukemista, neuvontaa ja ohjausta erilaisissa elämän pulmatilanteissa.
Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi taloudelliseen tilanteeseen, työttömyyteen tai arjenhallintaan liit- tyvät vaikeudet. Aikuissosiaalityö määritellään pitkäjänteiseksi ja suunnitelmalliseksi sosiaalityöksi, jonka tavoitteena on ylläpitää ja edistää yksilöiden ja perheiden turvallisuutta ja itsenäistä suoriutumista. Työtä tehdään usein moniammatillisen tiimin kanssa.3 Lainsäädäntö4 velvoittaakin sosiaalityössä yhteistyöhön ja suunnitelmallisuuteen palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muun vastaavan suunnitelman teossa silloin kun ky- seessä ei ole tilapäinen ohjaus tai neuvonta. Samalla tapaa Laki kuntouttavasta työtoiminnasta5 ohjaa asi- akkaan, sosiaalitoimen sekä työ- ja elinkeinohallinnon työntekijän yhteistyössä laatimaan aktivointisuunni- telman, mikäli asiakkaalla täyttyy tietyt ehdot. Aktivointisuunnitelmassa sovitaan yhdessä ne asiat ja toi- menpiteet, joilla edistetään asiakkaan työllistymistä tai kuntoutumista. Juhila jäsentääkin aikuissosiaalityös- sä päällimmäiseksi kuntoutuksen käsitteen. Kuntoutus ei liity vain työllistymismahdollisuuksien parantami- seen, vaan tällä nimellä on alettu kutsua laajemminkin asiakkaan sosiaalisen elämäntilanteen parantami- seen tähtäävää toimintaa. Aikuissosiaalityön sisältöihin linkittyy näin ollen asiakkaiden yksilöllisten palvelu- tarpeiden pohjalta paljon muitakin sosiaalipalveluita. Näitä voivat olla muun muassa päihdehuolto, toi- meentulotuki, vammaispalvelut, mielenterveystyö, kuntouttava työtoiminta, terveydenhuolto ja asumispal- velut.6
Aikuissosiaalityötä koskevia selvityksiä ja tutkimuksia on tehty viime vuosina runsaasti ja niiden perusteella voidaan todeta sen olevan hyvin moninaista eri kunnissa. Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportissa tode- taan, että asiakasryhmät ja sosiaalisia ongelmia aiheuttavat tekijät vaihtelevat kunnittain, suurimmissa kaupungeissa myös alueittain. Aikuissosiaalityön moninaisuutta lisää myös se, että edellä mainittujen ero- vaisuuksien lisäksi työpaikkakohtaiset säännöt ja sopimukset ovat erilaisia. Organisoituminen, henkilöstö- resurssit ja - rakenteet vaihtelevat alueittain ja käytössä on hyvin erilaisia työmenetelmiä. 78
Aikuissosiaalityötä tekevän henkilöstön työtehtävät ovat muuttuneet viime vuosina. Sosiaalityön sisällöissä ja palvelurakenteissa on siirrytty yhdennetystä alueellisesta sosiaalityöstä eriytyneeseen eli ikäperusteiseen
2 Roivainen Irene (2008) Yhteisölähtöisen otteen paikka aikuissosiaalityössä. Teoksessa Arja Jokinen & Kirsi Juhila (toim.) Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere. Vastapaino, 262
3 Juhila, Kirsi & Arja Jokinen (2008) Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere. Vastapaino.16-17
4 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000)
5 Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001)
6 Juhila Kirsi & Jokinen Arja (2008) Sosiaalityö aikuisten parissa 23, 28-35
7 Blomgren, Sanna & Kivipelto, Minna (2012) Valtaistus. Valtakunnallinen aikuissosiaalityön kartoitus. THL:n raportti 27/2012, 19
8 Kivipelto ym. 2013. Aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointimittareiden kehittämisen lähtökohtia, 17
6 työnjakoon.9 Kuntien koosta riippuen aikuissosiaalityön mallit vaihtelevat edelleen yhdennetyn ja eriytetyn sosiaalityön välillä. Pienissä kunnissa vähäisillä henkilöstöresursseilla työskennellään samanaikaisesti usean eri sosiaalityön osa-alueen tehtävissä ja työntekijä saattaa vastata koko kunnan eri asiakasryhmien kanssa tehtävästä sosiaalityöstä. Suurissa kaupungeissa puolestaan on eriytetty eri asiakasryhmien palveluja ja ai- kuisten parissa tehtävää sosiaalityötä on myös saatettu jakaa kunnassa eri yksiköihin. Samalla tavalla SOS- hankkeen 33 sopimuskunnassa aikuissosiaalityötä on tehty hyvin erilaisissa organisaatioissa ja rakenteissa.
Aikuissosiaalityössä on ammatti- ja tehtävärakenteiden osalta myös suuria kuntakohtaisia eroja. Sosiaali- työntekijöiden ja etuuskäsittelijöiden lisäksi aikuissosiaalityöhön ovat tulleet sosiaaliohjaajat. Kaikissa kun- nissa työnjako näiden kolmen eri ammattiryhmien välillä ei ole selkeä. Aikuissosiaalityössä kuitenkin tarvi- taan erilaista osaamista ja eri ammattiryhmille löytyy asiakkaiden erilaisista tarpeista lähtevät työtehtävät.
Sosiaali- ja terveysministeriön raportin10 mukaan yhä useammalla aikuissosiaalityön asiakkaalla on kyvyt- tömyyttä käyttää oma-aloitteisesti yhteiskunnan palveluja ja hallita arkielämäänsä. He tarvitsevat yhä yksi- löllisempää, konkreettisempaa ja intensiivisempää tukea erilaisista yhteiskuntamme toimintakäytännöistä selviytyäkseen. Sosiaalityöntekijät eivät koe tällaisen tuen antamisen edellyttävän sosiaalityöntekijän päte- vyyttä. Kyseiset tilanteet eivät myöskään kuulu etuuskäsittelijöiden tai kanslistien työtehtäviin. Sosiaalioh- jaajat puolestaan omaavat sellaista osaamista, jolla pystytään vastaamaan asiakkaiden kasvavaan tuen tar- peeseen. Etuuskäsittelyllä pystytään taas vastaamaan lisääntyneeseen kirjallisten toimeentulotukihakemus- ta käsittelyyn. Tarkoituksena on ollut siirtää sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työpanosta asiakkai- den kohtaamiseen ja suunnitelmallisen sosiaalityön toteutukseen yhteistyössä asiakkaan ja muiden tahojen kanssa, jossa sosiaalityöntekijä vastaa kokonaisprosessista.
Muutos kentällä on ollut nopeaa ja tämän vuoksi ammatti- ja tehtävärakenteissa on kunnissa päädytty eri- laisiin ratkaisuihin. Esillä on erilaisia näkemyksiä siitä, kenellä on pätevyys tehdä sosiaalityötä ja mikä ero on sosiaaliohjauksella verrattuna sosiaalityöhön. Kuntien ratkaisuja tehtäväjaosta ovat vauhdittaneet pitkään jatkunut pula sosiaalityöntekijöistä.11 Omat vaikutukset pätevyyskysymyksiin sekä sosiaalityön määrittelyyn tuo uusi sosiaalihuoltolakiluonnos.12 Aikuissosiaalityön eri ammattiryhmien työnkuvista ja tehtävistä on käyty keskustelua pitkään eri foorumeilla. Ottamatta kantaa siihen, mitä kukin ammattiryhmä tekee, voi- daan kuitenkin todeta kaikille löytyvän työtehtäviä aikuissosiaalityön areenoilla ja asiakastyössä.
1.2 Aikuissosiaalityön tila Väli-Suomessa
Väli-Suomen SOS-hankkeen sopimuskunnissa tehtiin hankkeen alkuvaiheessa työntekijäkysely, jonka tulok- sista Timo Toikko kokosi raportin: Aikuissosiaalityön tila13. Raportin antaa kuvan aikuissosiaalityöstä, sen käytännöistä ja työntekijöiden näkemyksistä sopimuskunnissa hankkeen käynnistymisvaiheessa. Aineisto koostui 141 vastauksesta, jotka kerättiin sähköisesti SOS-hankkeen neljän osahankeen eli Päijät-Hämeen, Tampereen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan sopimuskuntien aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaaliohjaajilta. Kysymyslomakkeet olivat pääosin samanlaisia, mutta osalla alueilla lomakkeeseen lisät- tiin joitakin kysymyksiä ja kysymysten muotoilussa oli pieniä eroavuuksia. Raporttia varten analysoitiin vain
9 Närhi Kati ym. (2009) Aikuissosiaalityö muutoksessa? Keski-Suomen maakunnan aikuissosiaalityön kehittämishank- keen loppuraportti.
10 Sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämisprojektin loppuraportti, 31-35
11 Kivipelto ym. (2013) Aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointimittareiden kehittämisen lähtökohtia, 24
12 Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportti.
STM 2012:21.
13 Toikko Timo (2013) Aikuissosiaalityön tila. SOS-hankkeen raportti.
7 kaikille yhteiset kysymykset, joita oli 97. Alueelliset aineistot olivat myös erikokoisia: Etelä-Pohjanmaalta saatiin 8, Päijät-Hämeestä 38, Pohjanmaalta 33 ja Tampereelta 18 vastausta.
Työntekijäkyselyn vastauksien perusteella aikuissosiaalityön sisältö voidaan karkeasti jakaa kolmeen orien- taatioon: 1) päätösorientaatio 2) menetelmäorientaatio ja 3) asiakasverkosto-orientaatio. Vastauksissa pai- nottuu vahvimmin näistä päätösorientaatio, joka pitää sisällään byrokratiatyön mukaiseen päätöksenteon ja asiakasprosessien suunnittelun. Menetelmäorientaatio puolestaan pitää sisällään erilaisia menetelmiä ja toiminnallisia työskentelytapoja, joita ovat muun muassa motivoiva haastattelu, ratkaisukeskeinen ajattelu, mini-interventio, erilaiset testit sekä työskentelyä tukevat kortit ja muut keskustelua avaavat työkalut. Kol- manneksi aineistosta voidaan erottaa asiakasverkosto-orientaatio, joka muodostuu verkostotyöstä, läheis- neuvonpidosta ja ryhmämuotoisesta asiakastyöstä. Näiden orientaatioiden kautta pyritään edellisessä lu- vussa kuvatulla tapaa määrittelemään asiakkaan kanssa yhteistä päämäärää ja lähdetään tavoittelemaan sitä.
Työntekijäkyselyn perusteella aikuissosiaalityö suuntautuu pääosin päätösorientaation mukaisesti, mutta sen ohella myös menetelmäorientaatiolle ja asiakasverkosto-orientaatiolle on jonkin verran tilaa. Työ pe- rustuu pääsääntöisesti hallinnollisille päätöksille ja lakisääteisille asiakastyön suunnitelmille. Asiakastasolla korostetaan yleistä ratkaisukeskeistä ajattelua ja asiakkaiden motivointia. Verkostotyötä tehdään ennen kaikkea yhteistyötahojen kanssa, mutta vähemmän asiakkaan läheisten kanssa. Sosiaalitoimiston yhteistyö- verkosto rakentuu pitkälti perustoimentulon (Kela) ja työllisyyskysymysten (TE-toimisto ja TYP) sekä muiden sosiaalitoimen palveluiden ympärille. Näitä täydentävät päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä perustervey- denhuolto. Muut tahot, kuten järjestöt ja nuorisotoimi sekä erikoissairaanhoito ovat marginaalisessa ase- massa. Yhteistyöverkostossa on joitakin alueellisia eroja, jotka selittynevät paikallisista rakenteista.
Raportin mukaan hankekuntien aikuissosiaalityön henkilöstön osaaminen painottuu samoihin asioihin, joita itse työkin pitää sisällään. Aikuissosiaalityön osaaminen näyttäytyy byrokratiatyöhön kuuluvana lain ja sää- dösten hallitsemisena sekä asiakassuunnitelmien laatimiseen liittyvänä osaamisena. Vahvuusalueina näyt- täytyvät myös vuorovaikutukselliset taidot, palveluiden tuntemus ja yhteistyöverkostojen kanssa toimimi- nen. Sen sijaan menetelmällisemmät sisällöt, kuten kuntouttavan työ ja asiakastyön arviointi, eivät ole yhtä vahvoja osaamisalueita. Menetelmällistä osaamista löytyy, mutta vastauksien perusteella näyttää siltä, että sille jää vähemmän tilaa kun byrokratiatyölle. Kaiken kaikkiaan työntekijöiden kyky vastata asiakastilantei- siin näyttää vahvalta. Aikuissosiaalityön osaamisen ydinalueita ovat elämänhallintaan, taloudellisiin vaike- uksiin ja työllistymiseen vastaaminen. Aikuissosiaalityön toinen osaamisalue muodostuu fyysiseen ja psyyk- kiseen hyvinvointiin sekä akuutteihin kriisitilanteisiin ja päihteidenkäyttöön liittyviin kysymyksiin vastaami- sesta, vaikka tällä alueella osaaminen näyttää vastauksien perusteella olevan hiukan heikompaa kuin ydin- osaamisalueella. Työntekijöiden osaamisen kannalta haasteellisiksi koettiin nuorten päihteidenkäyttöön ja lastensuojeluun liittyvät kysymykset.
Kyselyssä selvitettiin myös työntekijöiden näkemyksiä asiakasosallisuudesta. Raportin mukaan asiakasosalli- suuden arvioidaan toteutuvan parhaiten suunnitelmien tekemisessä ja selkeästi heikoiten palveluiden ke- hittämisessä. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että ainoastaan 57,5 % vastanneista katsoi, että asiakkai- den osallisuus toteutuu hyvin tai erittäin hyvin suunnitelmien teossa, joka on kuitenkin aikuissosiaalityön ydinaluetta. Asiakasosallisuuden arvioitiin toteutuvan hyvin marginaalisesti palveluiden kehittämisessä eli ainoastaan 5,6 % vastanneista katsoi asiakkaiden osallisuuden toteutuvan tässä hyvin tai erittäin hyvin.
Asiakkaiden osallisuuden voidaan katsoa olevan hyvin pientä, vaikka kyseessä on heidän omasta elämänti- lanteesta ja arjesta sekä heidän käyttämistä palveluista ja palveluverkostoista.
8 Ammatti- ja tehtävärakenteiden osalta työntekijäkyselyn vastauksista nousi esiin se, että 50 %:lla sosiaali- työntekijän tehtävissä olevista on korkeakoulututkinto, johon sisältyy yliopistolliset sosiaalityön pää- aineopinnot. Sosiaalityöntekijän tehtäviä hoiti 19 % muulla ylemmällä korkeakoulututkinnolla, 17 % ammat- tikorkeakoulututkinnolla ja 5 % ylemmällä ammattikorkeakoulututkinnolla. Sosiaaliohjaajan tehtävissä työskentelevistä 88,5 % oli ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita ja 4 % ylemmän ammattikorkea- koulututkinnon omaavia. Huomioitavaa aineiston pohjalta on myös se, että kyselyyn vastanneista henki- löistä 44,3 % oli toiminut korkeintaan 2 vuotta nykyisessä tehtävässään.
Kyselyn vastausten perusteella työtehtävissä on nähtävissä eroavaisuuksia. Sosiaalityöntekijät vastaavat muita enemmän hallinnollisista päätöksistä ja asiakastyön suunnitelmista ja sosiaaliohjaajat puolestaan tuovat aikuissosiaalityöhön toiminnallisempaa työotetta (esim. läheisneuvonpito ja ryhmämuotoinen työ- tapa). Yhteistyöverkostojen osalta että sosiaalityöntekijöillä on säännöllisempi yhteys Kelaan, päihdepalve- luihin, terveyskeskukseen, erikoissairaanhoitoon ja asiakkaan lähiverkostoon verrattuna sosiaaliohjaajiin.
Sosiaaliohjaajilla puolestaan on tiiviimpi yhteys TE-toimistoon ja mielenterveyspalveluihin. Kyselystä myös ilmeni, että sosiaaliohjaajat arvioivat arjen hallintaan ja työllistymiseen sekä fyysiseen ja psyykkiseen hyvin- vointiin liittyvää osaamistaan positiivisemmin kuin sosiaalityöntekijät. Selittävää tekijää tälle eroavaisuudel- le ei löytynyt.
Aikuissosiaalityötä voidaan tämän kyselyn perusteella kuvata oheisen kuvion mukaisena kokonaisuutena.
Kuviossa aikuissosiaalityön sisältö on kuvattu kyselyn mukaisesti viidessä eri sektorissa: sisältö, asiakkaiden tarpeet, verkostot, osallisuus ja osaaminen. Jokainen sektori on jaettu kolmeen kehään, jossa sisimmäinen kehä kuvaa aikuissosiaalityön ydinaluetta, toinen kehä potentiaalista aluetta ja uloin kehä marginaalista aluetta.
Kuvio 1: Aikuissosiaalityön kokonaisuus
9 1.3 Aikuissosiaalityön kehittämiskohteita
SOS-hankkeen kunnissa tehdyn työntekijäkyselyn perusteella aikuissosiaalityön asiakkaiden palvelutarpeet kohdistuvat toimeentuloon ja käytännön työssä korostuu asiakassuunnitelmien laatiminen. Tämän vuoksi työorientaatiota ohjaa päätöksenteon rationaliteetti. Aikuissosiaalityön tila -raportin14 pohdinnassa nousee esiin ajatus, jonka mukaan kehittämiskohteiksi tulisi asettaa yleisesti hyvinvointipalvelut, koska tällöin ai- kuisasiakkaiden palvelukokonaisuuksia voidaan tarkastella yleisellä tasolla kiinnittymättä erityisesti sosiaali- työn kontekstiin. Lähtökohtana kuitenkin tulisi olla se, että asiakkaat saavat tarkoituksenmukaisia ja oikea- aikaisia palveluita. Aikuissosiaalityön kehittämisen kannalta keskeiseen asemaan nousee menetelmällisen orientaation asema. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että aikuissosiaalityössä on menetelmällistä osaamis- ta, mutta sille ei ole riittävästi tilaa. Raportin pohdinnassa nousee esiin kysymys, onko aikuissosiaalityön menetelmällisyys pelkkää yleistä ratkaisukeskeistä ajattelua ja siihen sisältyvää asiakkaiden motivointia.
Millaisia menetelmiä aikuissosiaalityössä käytetään ja millaisin menetelmin voidaan tukea asiakkaiden arjen hallintaa?
SOS-hankkeen raportin näkemystä erityisesti menetelmäorientaation kehittämistarpeesta tukevat myös THL:n raportti, jonka alustavien tulosten mukaan paneutuva ja useita menetelmiä yhdistävä sosiaalityö on vaikuttavampaa kuin esimerkiksi pelkkä toimeentulotuen käyttö15. Myös Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä 2015 – toimenpideohjelman16 mukaan uudistuminen edellyttää huomion kiinnittämistä erityisesti niihin sosiaalityön rakenteisiin, foorumeihin ja työmenetelmiin, jotka kuuluvat kuntouttavaan sosiaalityö- hön, yhteisötyöhön ja rakenteelliseen sosiaalityöhön. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ovat oma osaamisalueensa mutta ne läpäisevät myös kaikki edelliset työorientaatiot. Lisäksi orientaatioita tulee tar- kastella sekä mikro- että makrotasolla. Asiakasverkosto-orientaatiossa kehittämistarve näyttää käytännössä olevan eräänlaisessa aikuissosiaalityön avohuollon työssä ja jalkautuvassa työotteessa. Asiakkaiden arjen haasteisiin vastaaminen ei onnistu pelkästään virastotyönä, vaan se edellyttää epävirastomaisia ratkaisuja.
Osa asiakkaista voi saada tällaisia palveluita jo muuta kautta esim. mielenterveys- ja kotikuntoutuspalve- luista, mutta pitäisikö myös aikuissosiaalityöllä olla keinoja vastata tämän kaltaisiin asiakkaiden arjen haas- teisiin. Tällaiset palvelut voisi nähdä järjestettävän yhteistyössä muiden palveluiden kanssa tai osin myös omana aikuissosiaalityön jalkautuvana tai matalankynnyksen palveluna.
Asiakkaiden osallisuus arvioidaan kyselyn perusteella toteutuvan heikosti ja se kaipaa kehittyäkseen organi- saatioiden rakenteisiin muutoksia, eritasoisia osallistumismuotoja ja työntekijöiden menetelmäosaamisen vahvistamista. Kyselyn perusteella asiakkaiden osallisuuden koetaan toteutuvan parhaiten suunnitelmien teossa, mutta tässäkin ainoastaan vähän yli puolet kyselyyn vastanneista työntekijöistä katsoo sen toteutu- van hyvin tai erittäin hyvin. Tämä on huolestuttavaa, koska suunnitelmat ovat aikuissosiaalityön ydinaluet- ta. Nimenomaan tässä asiakkaiden osallisuus tulisi olla vahvaa, koska suunnitelmissa on kyse heidän omasta elämäntilanteesta ja tavoitteista. Palveluiden kehittämisessä työntekijät arvioivat asiakasosallisuuden to- teutuvan marginaalisesti. Asiakkaiden osallisuutta tulee vahvistaa heidän omissa prosesseissaan ja lisäksi saada sosiaalityöhön mukaan kehittäjäasiakkaita ja kokemusasiantuntijoita.
14 Toikko, Timo (2013) Aikuisosiaalityön tila. SOS-hankkeen raportti.
15 Kivipelto ym. (2013) Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti s. 101
16 Sosiaali- ja terveysministeriön (2005) Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä 2015 – toimenpideohjelman 37-38
10 2 SOS-HANKKEEN TAVOITTEET
SOS-hanke on osa Kaste-ohjelmaa, jonka tavoitteena on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja palveluiden järjestäminen asiakaslähtöisesti. Näiden tavoittei- den kautta painopistettä on tarkoitus siirtää ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvin- voinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen koko väestössä. Vaikuttavuuden parantami- nen on koko ohjelmakauden keskeisin tavoite. Asiakkaiden osallisuudella, kuntoutumisella, varhaisella puuttumisella, toimivilla yhteistyörakenteilla sekä hyvällä johtamisella ja osaavalla henkilöstöllä on tärkeä rooli Kaste-ohjelman päämäärien tavoittelussa.17 SOS-hankkeen tavoitteet jaettiin kolmeen toimintalin- jaan. Oheisessa taulukossa on esitelty tarkennetun kehittämishankesuunnitelman18 mukaan toimintalinjat ja niihin liittyvät toimenpiteet.
Toimintalinja Toimintalinjojen mukaiset tavoitteet
1 Aktivoiva ja
kuntouttava sosiaalityö
1A: Osallisuutta ja osallistumista edistävien käytäntöjen luominen
Kehitetään käytäntöjä joiden avulla asiakkaat voivat osallistua entistä intensiivisemmin oman pal- velunsa suunnitteluun ja arviointiin. Kokeillaan ja kehitetään käytäntöjä joissa kokemusasiantunti- jat voivat osallistua palveluiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
1B: Asiakassegmenttien ja niiden mukaisten toimenpiteiden määrittely
Tutkitaan voidaanko aikuisille suunnatuissa sosiaalipalveluissa käyttää asiakassegmentointia ja voidaanko se niveltää osaksi työhallinnon henkilöasiakkaiden segmentointia. Segmentoinnin ta- voitteena on selkeyttää aktivoivaa ja kuntouttaa sosiaalityötä. Segmentointien pohjalta kehitetään erilaisia palveluprosesseja ja niihin sopivia asiakasosallisuutta ja kuntoutumista tukevia työkaluja.
Erityisesti huomioidaan asiakkaiden terveyttä edistävien palveluiden saatavuus. HUOMAUTUS: TE- toimistoissa oli SOS-hankkeen suunnitteluvaiheessa asiakkaat jaettu kolmeen eri segmenttiin19. Myöhemmin näistä segmenteistä luovuttiin. SOS-hankkeessa segmentoinnin sijaan puhuttiin asiakkaiden profiloinnista. Profiloinnilla selvitettiin erilaisten asiakasryhmien tarpeiden pohjalta toimivia palveluprosesseja ja niihin sopivia asiakasosallisuutta ja kuntoutumista tukevia työmene- telmiä.
2
Palveluprosessit ja yhteistyörakenteet
2A: Palveluverkoston tehtävien ja vastuiden määrittely
Laaditaan paikalliset toimijamatriisit, joissa määritellään palveluverkoston toimijat sekä niiden tehtävät ja resurssit, mutta myös niiden toimintaan liittyvät uhat ja mahdollisuudet. Näiden pohjal- ta kehitetään yleinen palveluverkoston yhteistyörakennetta kuvaava toimintamalli.
2B: Palveluprosessien kehittäminen rakentuu tehtävien 1B ja 2A pohjalta. Huomio kiinnittyy erityi- sesti yhteistyöhön työvoiman palvelukeskuksien ja TE-toimistojen kanssa, kuntouttavan työtoimin- nan organisointiin, terveydenhuollon palveluiden saatavuuden parantamiseen ja yleisesti julkisten palveluiden saatavuuteen.
17 Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012–2015
18 Syrjäytyneestä osalliseksi sosiaalityön keinoin SOS-hanke 2011-2013. Hankesuunnitelma
19 Pitkäaikaistyöttömyyden hoitamisesta työvoimavarojen turvaamiseen. Rakennetyöttömyyttä koskevat linjaukset.
2011. TEM.
11 3
Sosiaalityön ammatti- ja tehtävärakenne
3: Ammatti- ja tehtävärakenteen kehittäminen ja selkiyttäminen
Ammatti- ja tehtävärakenteen kehittämistä ja selkiyttämistä tavoitellaan hankesuunnitelman mu- kaan siten, että hyödynnetään aikaisemmin tehtyä kehittämistyötä ja vahvistetaan niiden pohjalta paikallisia käytäntöjä. Erityisesti huomio kohdistuu uusiin yhteistyörakenteisiin sopiviin tehtäviin ja yhteistyömuotoihin. Lisäksi hankkeessa tuotetaan aktivoivia ja kuntouttavia työmenetelmiä, joiden avulla vahvistetaan ammattihenkilöstön osaamista.
Taulukko 2. SOS-hankkeen tavoitteet
SOS-hankkeessa yhteiset tavoitteet tarkennettiin hankekunnissa huomioiden sosiaalipalveluiden organisoi- tuminen, väestöpohja ja -rakenne, alueellinen toimintatapa ja kehittämistarve. SOS-hankkeen kehittämis- työ perustui toimijalähtöiseen kehittämisideologiaan. Toimijalähtöisessä kehittämisessä avataan palvelujär- jestelmä ja sen kehittäminen avoimelle keskustelulle ja kehittämistoimintaan voivat osallistua ammattilais- ten lisäksi palveluiden käyttäjät ja järjestöt. Harvoja sosiaali- ja terveyspalveluita toteutetaan yksittäisen toimijan avulla vaan palvelun tuottaminen koskettaa laajempaa toimijoiden joukkoa. Palvelujärjestelmän kokonaiskuvan saamiseksi tulee sitä ymmärtää useamman toimijan näkökulmasta. Toimijalähtöisen kehit- tämisen kulmakivenä on yhteinen keskustelu, jonka avulla palvelukenttää muotoillaan. Keskusteluissa eri toimijatahojen kanssa pyritään avoimeen dialogiin ja jäsentämään monimutkaisia verkostoja ja toimintoja prosessimaisesti.20 Käytännössä tämä tarkoitti aikuissosiaalityön osalta sitä, että virallisten tahojen rinnalla kehittämisen asiantuntijoina toimivat palveluiden käyttäjät sekä järjestösektorin toimijat. SOS-hankkeen kehittämistyö ja tavoitteet kuvattiin seuraavasti (kuvio 2).
Kuvio 2. SOS-hankkeen kehittämistyö kaaviona.
Kehittämistyön tavoitteet jäsennettiin ja konkretisoitiin jokaisessa osahankkeessa Suunta-työkalulla (liite 1).
Suunta-työkalussa kuvattiin osahankkeiden alueelliset tarpeet, päämäärät, tavoitteet, keinot ja prosessit, joilla tavoitteisiin pyrittiin sekä tulokset, tuotokset ja onnistumisen kriteerit. Työkalun käyttöönottoa suosit- teli THL.
20 Toikko, Timo (2009) Toimijalähtöinen kehittäminen.
12 3 SOS-HANKKEEN ORGANISOITUMINEN JA RESURSSIT
SOS-hanke koostui koordinaatiohankkeesta ja neljästä osahankkeesta. SOS – hankkeen neljä alueellista osahanketta toimivat Päijät-Hämeen, Tampereen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueiden toimintaym- päristöissä. Päijät-Hämeen osahanketta hallinnoi Lahden kaupunki, Tampereen osahanketta Tampereen kaupunki, Etelä-Pohjanmaan osahanketta Seinäjoen kaupunki ja Pohjanmaan osahanketta Vaasan kaupun- ki. SOS -hanke käynnistyi Päijät-Hämeessä ja Tampereella elokuussa 2011. Etelä-Pohjanmaan osahanke al- koi tammikuussa 2012 ja Pohjanmaa osahanke käynnistyi vaiheittain helmikuusta huhtikuuhun 2012. Sopi- muskuntia oli SOS-hankkeen käynnistyessä yhteensä 33. Tampereen kaupunki hallinnoi hankekokonaisuut- ta ja sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA koordinoi ja johti osahankkeiden toimintaa. Hallinnoinnista tehtiin yhteistoimintasopimus Tampereen kaupungin ja SONet BOTNIAn kesken.
Koordinaatiohankkeelle kuului osahankkeiden sisällöllinen johtaminen, koordinointi, arviointi, talouden seuranta sekä hankkeen sisäinen ja ulkoinen yhteistyö. Osahankkeita hallinnoivat kunnat tekivät Tampe- reen kaupungin kanssa sopimuksen, jossa määritellään kunkin toimijan velvollisuudet ja vastuut hankkeen toteutumisesta. SOS-hankkeen henkilöstöresurssi oli 16 henkilöä ja se jakautui osahankkeisiin alla olevan kuvion 3 mukaisesti. Henkilöstövaihdoksien ja rekrytointiongelmien vuoksi SOS-hankkeen koko henkilöstö oli työsuhteissa 14.5.2012 alkaen. Hankkeeseen kohdistui toiminta-aikana yhteensä kahdeksan henkilöstö- vaihdosta. Tarkemmat tiedot hankkeen koko henkilöstöstä löytyy liitteessä 2.
Kuvio 3. SOS-hankkeen orgnaisaatio
SOS -hankkeen kokonaisrahoitus oli 2 200 000 euroa, josta kuntien omarahoitusosuus oli 550 000 euroa.
STM:n osuudeksi muodostui tällöin 1 650 000 euroa. Hankebudjetti jakautuu viiteen osaan: yhteisiin kului- hin ja kunkin neljän osahankkeen budjettiin. Osahankkeita hallinnoivat kunnat vastasivat osahankkeensa budjetin toteutuksesta ja seurannasta. Hankekonsortion kokonaisrahoituksesta käytettiin 86 %. Parhaiten
Alueellinen ohjausryhmä Pj. Jutta Paavola,
Alavus
Alueellinen ohjausryhmä Pj. Erkki Penttinen,
Vaasa
Alueellinen ohjausryhmä, Pj. Pirkko Valtanen, peruspalveluliikel. Aava
Alueellinen ohjausryhmä, Pj. Timo Ruohola,
Tampere Ohjausryhmä,
pj. Maritta Närhi, Tampere Tampereen kaupunki, päähallinnoija
Etelä-Pohjanmaan osahanke Seinäjoen kaupunki Projektikoordinaattori ja projek-
tityöntekijä
Pohjanmaan osahanke Vaasan kaupunki Hankekoordinaattori + 4
projektityöntekijää
Päijät-Hämeen osahanke Lahden kaupunki Projektipäällikkö ja suunnitteli-
ja
Tampereen osahanke Tampereen kaupunki Projektipäällikkö + 4 projekti-
työntekijää SONet Botnia
Hankejohtaja Päivi Krook Projektisuunnittelija Maarit Pasto
13 myönnetyn rahoituksen sai käytettyä Tampereen osahanke ja vähiten budjetoitua rahoitusta käytettiin yh- teiset kulut/koordinaatio osassa.
Osahanke Budjetti 2011 2012 2013 Yhteensä käyttö
%-osuus
Tampere 598 367 82 417,94 256 614,78 233 345,18 572 377,90 96 %
Päijät-Häme 271 453 35 881,56 105 770,63 97 972,01 239624,20 88 %
Pohjanmaa 606 963 2 121,99 214 630,80 300 522,50 517 275,29 85 %
Etelä-Pohjanmaa 252 565 2 393,20 109 145,38 110 090,41 221 628,99 88 %
Yhteiset ku-
lu/Koordinaatio 470 652 50 571,33 121 680,60 169 436,42 341 688,35 73 %
YHTEENSÄ 2 200 000 173 386,02 807 842,19 911 366,52 1 892 594,73 86 %
Taulukko 3. Osahankkeiden rahoitus ja toteuma
Ohjausryhmä ja sen työskentely
SOS-hankkeen toimintaa ohjasi, seurasi ja arvioi hankkeen pääohjausryhmä sekä jokaisen osahankkeen omat alueelliset ohjausryhmät. Ohjausryhmiin koottiin laajapohjainen edustus sopimuskunnista ja muista keskeisistä toimijoista sekä palveluiden käyttäjistä. SOS-hankkeen pääohjausryhmän varajäsenineen nimesi Tampereen kaupungin pormestari Timo P. Nieminen. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi koko toiminta- ajan Tampereen kaupungin tilaajaryhmän suunnittelupäällikkö Maritta Närhi ja varapuheenjohtajana Poh- janmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIAn kehitysjohtaja Arto Rautajoki. Ohjaus- ryhmän jäsenluettelo kokonaisuudessaan ja siinä tapahtuneet muutokset ovat liitteessä 3.
Hankkeen toiminta-aikana pääohjausryhmällä on ollut 10 kokousta, joista yksi on pidetty sähköpostitse.
Esittelijänä kokouksissa toimi hankejohtaja ja sihteerinä projektisuunnittelija. Osahankkeiden alueellisia ohjausryhmien kokouksia pidettiin 3-4 kertaa vuodessa. Alueellisiin ohjausryhmin kokouksiin osallistui alu- eellisen edustuksen lisäksi koordinaatiohankkeesta joko hankejohtaja tai projektisuunnittelija. Ohjausryh- mien kokouksissa käsiteltiin hankkeen toimintaa ja suunniteltiin ja hyväksyttiin tulevia toimenpiteitä.
Koordinaation tehtävät
SOS-hankekoordinaation tehtävät määriteltiin Tampereen kaupungin ja SONet BOTNIAn välisellä sopimuk- sella. Hankejohtaja vastasi hankekokonaisuuden tavoitteiden ja kustannusarvioin toteutumisesta. Tehtäviin kuului myös vastuu raportoinnista sekä osahankkeiden talouden seurannasta. Hankejohtaja toimi SOS- hankkeen ohjausryhmän esittelijänä ja osallistui myös Väli-Suomen KASTE aluejohtoryhmän kokouksiin.
Projektisuunnittelijan tehtäviin kuuluivat toimiminen hankejohtajan työparina ja avustaminen koordinaa- tiohankkeen tehtävissä. Projektisuunnittelija toimi myös SOS-hankkeen ohjausryhmässä sihteerinä ja oli hankejohtajan varajäsenenä alueellisissa osahankkeiden ohjausryhmissä. Projektisuunnittelijan osa-
14 aikainen (75%) työsuhde muutettiin koko aikaiseksi 15.2.2013 alkaen. Koordinaatio-hankkeen toimintaan kuului tärkeänä osana osahankkeiden kehittämistoiminnan tukeminen ja ohjaaminen. Käytännössä työtä on toteutettu seuraavilla tavoilla.
Tuki- ja ohjauskäynnit. Hankejohtaja ja projektisuunnittelija kävivät jokaisessa osahankkeessa tuki- ja ohja- uskäynneillä. Näitä järjestettiin osahankkeen henkilöstön toiveiden ja tarpeen mukaan, keskimäärin 3-4 kertaa / osahanke / vuosi. Tuki- ja ohjauskäynteihin osallistui osahankkeen henkilöstö ja tarvittaessa osa- hanketta hallinnoivan tahon edustajia. Tuki- ja ohjauskäyntien tarkoituksena oli tarkastella osahankkeen budjettia, pohtia yhdessä ja keskustella kyseistä osahanketta koskevista asioita sekä alueen aikuissosiaali- työn ja hankekuntien tilanteesta.
Osahankkeiden päälliköiden/koordinaattoreiden ja koordinaatiohankkeen (PKK) -työkokoukset. Osa- hankkeiden päälliköillä ja koordinaattoreilla sekä koordinaatiolla oli työkokouksia ja Connect Pro – verkkokokouksia noin kerran kuukaudessa. Kokouksissa käytiin läpi yhteisiä tavoitteisiin liittyviä asioita, ajankohtaisia asioita ja yhteisiä aikatauluja sekä suunniteltiin tulevaa toimintaa. Lisäksi näissä kokouksissa osahankkeiden päälliköt ja koordinaattorit pystyivät vaihtamaan ajatuksia ja saamaan myös tukea toisil- taan.
Tiimikokoukset. Tiimikokoukset järjestettiin koko SOS-hankkeen henkilöstölle. Tiimikokouksissa tutustuttiin muiden osahankkeiden henkilöstöön, sovittiin yhteisistä toimintalinjoista ja sekä jaettiin kokemuksia kehit- tämistyöstä, onnistumisista ja haasteista. Tiimikokouksissa vieraili myös ulkopuolisia alustajia kokouksen aiheeseen liittyen. Tiimikokouksia oli hankkeen käynnistysvaiheessa noin kerran kuukaudessa ja myöhem- min tiimikokouksia harvennettiin PKK-työkokouksien vuoksi. Hankeaikana pidettiin yhteensä seitsemän ko- ko henkilöstön tiimikokousta.
Hankepäivät. SOS-hankkeen toiminta-aikana järjestettiin yhden kerran kaksi päiväiset SOS-hankepäivät 5.- 6.9.2012 Jyväskylässä. Hankepäivät oli koko henkilöstölle ja päivien tarkoituksena oli tarjota tietoa ajankoh- taisista aiheista ja suunnitella yhdessä hankkeen seuraavaa vaihetta. Syyskuulla 2012 järjestetyssä kokouk- sessa aiheena olivat tietotuotanto ja hankkeen tuotokset, uusi sosiaalihuoltolaki sekä asiakkaiden osalli- suus.
Oppimisverkosto hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtamiseen
SOS-hankkeessa pyrittiin luomaan oppimisverkosto eri tasojen välille. Hankkeen toiminnan edellytyksenä oli se, että tietoa välitetään sopimuskuntien henkilöstölle ja hankkeen henkilöstön kesken ajankohtaisista ja meneillään olevista asioista sekä toimivista hyvistä käytännöistä.
Taso 1: Osahankkeissa pyrittiin jatkuvaan dialogiin sopimuskuntien aikuissosiaalityön palveluiden käyttäji- en, ammattilaisten ja johdon kanssa. Keskustelun, tiedon vaihdon ja uuden oppimisen areenoita olivat en- simmäisellä tasolla mm. SOS-hankkeen käynnistämät kehittämistiimit, joita toteutetaan erilaisilla kokoon- panoilla. Kehittämistiimeihin kuului laajimmillaan palveluiden käyttäjiä, kuntien aikuissosiaalityön ammatti- laisia ja aikuissosiaalityön eri yhteistyötahoja.
Taso 2: Kunnallisten kehittämistiimien lisäksi SOS-hanke järjesti työpajoja, kehittämistyön tukea ja SOS- klubitoimintaa osahankkeen toiminta-alueiden aikuissosiaalityön ammattilaisille. Näissä tapaamisissa jaet- tiin ajankohtaista tietoa vierailevien alustajien johdattelemana, pohdittiin alueen aikuissosiaalityön tilan- netta ja vaihdettiin ajatuksia alueen kuntien erilaisista käytännöistä.
15 Taso 3: Kolmannella tasolla osahankkeiden henkilöstö teki vierailuja toisten osahankkeiden järjestämiin seminaareihin ja kehittämiskumppaneille suunnattuihin työkokouksiin. Hankekokonaisuuden osahankkei- den keskeisenä oppimisverkostona toimivat verkkokokoukset, tiimi- ja hankepäivät. Näissä tapaamisissa jaettiin tomivia työkäytäntöjä sekä kehittämistyön onnistumisia ja haasteita. Lisäksi käytäntöjä levitettiin SOS – Tour 2013 – Hyvä kiertämään seminaarisarjassa.
Taso 4: Neljännellä tasolla oppimisverkostotoiminta vahvistui vuoden 2012 aikana ja hyvien käytäntöjen levittämisen näkökulmasta tähän kiinnitettiin erityistä huomiota vuoden 2013 aikana. Vuoden 2012 aikana eri KASTE-hankkeiden kanssa käytiin vuoropuhelua toimivista ja hyväksi havaituista käytännöistä ja mene- telmistä. SOS-hanke rekisteröityi myös Innokylään, jonne kuvattiin tuloksia ja hyviä käytäntöjä. SOS-hanke oli myös esillä valtakunnallisissa seminaareissa ja koulutuspäivissä (mm.Aikuissosiaalityön päivät, Sosiaali- ja terveysturvan päivät ja TERVE-SOS-messut).
Kuvio 4. SOS-hankkeen oppimisverkoston tasot
Viestintä
SOS-hankkeen viestintään luotiin erilaisia foorumeja. Pääasiallinen ulkoisen viestinnän kanava oli hankkeen kotisivut osoitteessa www.sos-hanke.fi. Sivuilta löytyi hankkeen perustiedot ja ajankohtaiset asiat sekä osahankkeiden esittelyt, tavoitteet, materiaalit ja yhteystiedot. Sivujen päivittämisestä vastasivat koordi- naatiohankkeen projektisuunnittelija ja osahankkeet. Lisäksi SOS-hankkeella oli oma Facebook – sivusto, joka oli kotisivuja epävirallisempi foorumi. Se mahdollisti palveluiden käyttäjien, sosiaalialan työntekijöiden, eri yhteistyötahojen ja muiden aiheesta kiinnostuneiden osallistumisen vapaamuotoiseen keskusteluun.
Ulkoisen viestinnän tueksi SOS-hanke painatti yleisesitteen sekä suomen- että ruotsinkielellä. Koulutus-, messu- ja muita tapahtumia varten hankkeella on käytössä roll up -telineet. Tärkeänä ulkoisen viestinnän välineenä ovat hankkeen järjestämät seminaarit ja koulutukset, joista osa oli avoimia laajemmalle osallistu- jajoukolle. Ajankohtaisista asioista tiedottamisessa hyödynnettiin myös jokaisen osahankkeen taustaorgani- saatioiden viestintäkanavia. Lisäksi SOS-hankkeella oli oma sähköinen tiedote SOS-hankkeen sidosryhmille.
Tiedote ilmestyi neljä kertaa vuodessa.
16 Hankehenkilöstön sisäisen viestinnän välineenä toimi pääsääntöisesti sähköposti. Sisäistä tiedottamista tu- kivat ohjausryhmien kokoukset, SOS-hankkeen koko henkilöstön yhteiset tiimipäivät, osahankkeiden päälli- köiden / koordinaattorien ja koordinaatiohankkeen työkokoukset sekä osa-hankkeisiin tehtävät tuki- ja oh- jauskäynnit. Osahankkeiden päälliköt / koordinaattorit vastasivat pääsääntöisesti oman osahankkeen sisäi- sestä tiedottamisesta.
Seuraavassa taulukossa on esillä seminaarit ja tapahtumat, joissa SOS-hanke on ollut esillä tai järjestäjänä.
Päivämäärä Tapahtuma Otsikko /aihe
23.-24.1.2012 Valtakunnalliset aikuissosiaalityön päivät, Rovaniemi
Keskustelukahvilan järjestäminen yhdessä Posken kanssa
12.3.2012 Kasteohjelman aluekierros, Tampere Esittelypiste
8.-9.5.2012 TERVE-SOS –messut, Tampere Yhteinen messuosasto Väli-Suomen Kaste- hankkeiden kanssa
23.10.2013 Professio: Aikuissosiaalityö 2012 –seminaari, Helsinki
Puheenvuoro: SOS-hankkeen ja Päijät-Hämeen osahankkeen esittely
23.-24.1.2013 Valtakunnalliset aikuissosiaalityön päivät, Tampere
Työpaja: Asiakas on aina oikeassa!
ja esittelypiste
15.-16.5.2013 TERVE-SOS –messut, Turku Yhteinen messuosasto Väli-Suomen Kaste- hankkeiden kanssa
21.5.2013 SOS-TOUR 2013, Lahti Hyvä kiertämään!
Osahankkeissa ja hankekunnissa tehdyn kehittämis- työn, hyvien kokemusten ja kokeilujen jakamista 30.8.2013 SOS-TOUR 2013, Tampere
11.9.2013 SOS-TOUR 2013, Vaasa 12.9.2013 SOS-TOUR 2013, Seinäjoki
25.9.2013 Kastehelmimarkkinat, Tampere Puheenvuoro: Seurauspedagogiikka ja esittelypiste
26.10.2013 STOP- nuorten syrjäytymiselle Etelä-Pohjanmaalla –seminaari
Esittelypiste
Taulukko 4: Yhteiset tapahtumat ja seminaarit
17 4 SOS-HANKKEEN TOIMINTALINJAT JA NIIDEN MUKAINEN TOIMINTA
Tässä luvussa kuvataan SOS-hankkeen kehittämistyötä koko Väli-Suomen alueella suhteessa määriteltyihin tavoitteisiin. Raportissa kuvataan sitä, miten ja millaisilla konkreettisilla toiminnoilla tavoitteisiin vastattiin.
Lisäksi tässä luvussa nostetaan erillisinä alalukuina esiin henkilöstön osaamisen vahvistaminen, oppilai- tosyhteistyö ja tietotuotanto, jotka eivät hankesuunnitelmassa olleet omina laajempina kehittämistavoit- teina. Nämä olivat hanketyössä merkittävässä roolissa ja linkittyvät vahvasti kaikkiin kolmeen toimintalin- jaan. Alueelliset osahankkeet ovat koonneet omat loppuraportit kehittämistyöstään. Alalukujen lopussa on koottu taulukkomuotoon se, mitä kussakin osahankkeessa on toimintalinjan osalta toteutettu ja miltä sivul- ta osahankkeen omasta loppuraporteissa niistä löytyy lisää tietoa. On tärkeää huomioida, että tähän ra- porttiin on nostettu esiin osahankkeiden kehittämistyötä kootusti ja suosittelemme lukemaan osahankkei- den omat raportit tarkemman kokonaiskuvan saamiseksi.
4.1 Asiakkaiden osallisuuden vahvistaminen ja työmenetelmien kehittäminen Osallisuuden vahvistaminen
Palveluiden käyttäjien ja asiakkaiden osallisuus on laajemminkin keskeinen tavoite sosiaali- ja terveyden- huollossa21, jolloin myös SOS-hankkeen osallisuuteen liittyvät kehittämisteemat ovat olleet perusteltuja.
Kuntalaisten ja palveluiden käyttäjien osallisuudesta puhutaan mm. Perustuslaissa (731/1999, § 14), Kunta- laissa (365/1995, § 27) sekä sosiaalihuollon asetuksessa (29.6.1983/607, § 1, 5). Osallisuus ei siis sinänsä ole uusi teema, mutta se on saanut tarvitsemansa huomion KASTE-hankkeiden myötä.
Britanniassa keskustelussa esillä olevat ”choice” ja ”voice”- käsitteet ovat ne kaksi peruslähtökohtaa, joista käsin asiakkaat voivat osallistua uudella tavalla julkisiin palveluihin. Valinta (choice) asemoi asiakkaan kulut- tajaksi, jotka ajavat järjestelmää parannuksiin. Ideana on käyttäjien tyytyväisyyden paraneminen suhteessa palveluihin ja mahdollisuus palveluiden kehittämiseen. Äänivalta (voice) puolestaan asemoi palvelun käyt- täjät aktiivisiksi kansalaisiksi, jotka vaikuttavat palveluiden kehittämiseen esim. kehittämispaneelien, mieli- pidetutkimuksien tai haastattelujen kautta.22 SOS-hankkeessa osallisuus toteutui vastaten äänivalta- käsitettä siten, että palveluiden käyttäjät osallistuivat jokaisessa osahankkeessa aikuissosiaalityön kehittä- miseen erilaisissa foorumeissa. Osallisuuden vahvistaminen onkin saanut suurimmat kehittämistyön resurs- sit ja parhaimmat tulokset. Osahankkeissa koottiin muun muassa kehittäjäasiakasryhmiä ja asiakasraateja, joiden myötä asiakkaiden ja viranomaisten yhteinen kehittämistyö aikuissosiaalityön palveluiden osalta to- teutui. Asiakkaiden ja viranomaisten kehittämistiimeille löytyi selkeä tarve. Palveluiden käyttäjien osallisuus aikuissosiaalityössä on siis huomioitu SOS -hankkeen kautta aivan uudella tavalla ja tasolla.
SOS-hankesuunnitelmaan on kirjattu ensimmäinen toimintalinjan tavoitteeksi kehittää aktivoivia ja kun- touttavia asiakastyön käytäntöjä osallistumista ja osallisuutta vahvistaen. Sosiaalipalveluissa on usein tyy-
21 Laitila, Minna (2010) Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja päihdetyössä. Fenomenografinen lähestymistapa. Des- sernation in health sciences. 31. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio
Toikko. Timo (2011) Kokemusasiantuntija palveluiden kehittäjänä. Teoksessa Petri Ruuskanen & Katri Savolainen &
Mari Suonio (toim.) Toivoa luova toimintakulttuuri sosiaalityössä. Unipress. Kuopio.
22 Palola, Elina. (2011) Valinnanvapauden problematiikasta sosiaalipolitiikassa. Teoksessa Vappu Karjalainen & Elina Palola (toim.) Sosiaalipolitiikka- hukassa vai uuden jäljillä. THL:n julkaisu.
18 dytty siihen, että ammattilaiset pyrkivät itse tunnistamaan asiakkaiden tarpeet ja toiveet lähinnä kyselyiden ja haastattelujen avulla. Asiakkaat voivat saada myös aktiivisen mutta rajoitetun osallistumisoikeuden, jol- loin he voivat osallistua ennalta asetettujen kehittämisteemojen käsittelyyn tietyssä kehittämisprosessin vaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että he voivat osallistua esimerkiksi kehittämiskokouksiin ja - työryhmiin. Kolmanneksi asiakkaat voidaan nähdä kokemusasiantuntijoina muiden asiantuntijoiden rinnal- la. Asiakkaiden osallistuminen ei ole vain apuprosessi, jonka avulla voidaan tukea ennalta asetettujen ta- voitteiden saavuttamista, vaan asiakkailla on samat oikeudet vaikuttaa kehittämisen tavoitteisiin ja loppu- tulokseen kuin muillakin toimijoilla. Ennen SOS-hanketta ei sopimuskunnissa ole juurikaan hyödynnetty aikuissosiaalityön asiakkaita kunnallisten palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Valmiita foorumeita ja rakenteita asiakkaiden mukaan ottamiseksi ei ollut. Joissakin kunnissa oli tehty asiakastyytyväisyyskysely- jä ja pyydetty palautetta palveluista satunnaisesti. Näin ollen osallisuuden voidaan katsoa olleen lähtötilan- teessa rajoitetun osallisuuden tasolla.
SOS-hankkeen hankekunnissa tehtiin hankkeen alkuvaiheessa myös asiakaskysely, jonka tarkoituksena oli selvittää asiakkaiden näkemyksiä aikuissosiaalityöstä, aikuissosiaalityön palveluista, nostaa esiin kehittämis- tarpeita ja -toiveita sekä tiedustella asiakkaiden halukkuutta osallistua palveluiden kehittämiseen. Kyselyn perusteella suurin osa asiakkaista oli tyytyväisiä palveluun. Vastaajista pieni osa ilmoitti halukkuudestaan olla mukana kehittämässä aikuissosiaalityön palveluja. Hankekunnissa kokeiltiinkin erilaisia ja -tasoisia osal- lisuuden muotoja ja foorumeita sekä pyrittiin luomaan organisaatioon osallisuutta mahdollistavia rakentei- ta.
Osallisuuden tasot
Taso 1: Ei osallistumista Palvelut on suunniteltu ja toteutettu ilman palveluiden käyttäjiä
Taso 2: Rajoitettu osallistuminen
Käyttäjäryhmille annetaan rajoitettua tietoa palveluista ja heitä konsultoidaan satunnaisesti palveluita koskevissa muutoksissa. Usein käyttäjät voivat osallis- tua oman palvelusuunnitelman laatimiseen.
Taso 3: Kasvava osallisuus
Käyttäjäryhmiä konsultoidaan säännöllisesti palveluita koskevissa asioissa.
Kommentit suodatetaan tai muokataan hallinnon tarpeisiin. Käyttäjät osallistu- vat oman palvelusuunnitelman laatimiseen ja seurantaan
Taso 4: Yhteistoiminta
Palveluorganisaatio on tehnyt tietoisen palvelun käyttäjiä koskevan arvovalin- nan. Käyttäjät osallistuvat säännöllisesti toimintatapoja koskevaan keskuste- luun, palvelun kehittämiseen ja toimintaa koskevaan päätöksentekoon. Palve- luiden käyttäjille maksetaan heidän ajastaan ja kuluistaan. Palvelun käyttäjille tarjotaan mahdollisuutta tavata toisiaan ja heille tarjotaan koulutusta ja tukea yhteistoimintaa varten.
Taso 5: Kumppanuus
Palvelun käyttäjät ja henkilökunta työskentelevät yhdessä kaikilla palvelualueil- la. Osallistumista tuetaan arvolauseilla ja päämäärän asettelulla. Avaintason päätöksenteko toteutetaan yhdessä. Palvelun käyttäjät osallistuvat palveluiden arviointiin. Organisaatiolla on välineitä ottaa mukaan, tukea ja kouluttaa palve- lun käyttäjiä. Palvelun käyttäjiä palkataan organisaation tehtäviin.
Taulukko 5: Osallisuuden tasot 23
23 Clark & Davis & Fisher & Glynn & Jefferis (2008) Transforming services: changing lives. A guide for ac- tion.Working for user involvement in mental health services paper 3. University of Birmingham.
19 Tampereen, Etelä-Pohjanmaan ja Päijät-Hämeen osahankkeissa kokeiltiin hyvin matalankynnyksen keskus- telukahviloita. Keskustelukahviloiden tarkoituksena oli tarjota kaikille asiasta kiinnostuneille avoin tilaisuus keskustella, saada tietoa aikuissosiaalityöhön liittyvistä asioista ja herättää keskustelua palvelujärjestelmän kehittämistarpeista. Paikalla oli osahankkeesta riippuen kuntien aikuissosiaalityön henkilöstöä, yhteistyö- kumppaneita ja hankehenkilöstöä. Osallistujamäärät jäivät vähäisiksi ja sen myötä keskustelukahvilat eivät ole sellaisenaan jatkuneet. Päijät-Hämeessä Juttutuvan jatko on vielä harkinnassa ja tärkeää toiminnan jat- kumisen kannalta on kunnan sosiaalitoimen esimiesten ja johdon tuki.
Tampereella keskustelukahvilatoiminta muutettiin asiakasfoorumiksi ja ajatuksena oli jalkautua paikkoihin, joissa aikuissosiaalityön asiakkaiden tai palvelun tarpeessa olevien tiedettiin tottuneen asioimaan. Tällaisia tiloja olivat esimerkiksi seurakunnan ja eri järjestöjen tilat sekä nuorten työkokeilupaja. Tällä tavoin kunta- laisia tavoitettiin huomattavasti paremmin ja pystyttiin tarjoamaan matalankynnyksen palvelua, tiedotta- maan palveluista, neuvomaan palvelujärjestelmässä asioimisessa, keräämään asiakkaiden palautetta palve- luista ja parantamaan näiden myötä osallisuutta. Palveluiden keskittäminen on etäännyttänyt entisestään sosiaalipalveluita asiakkaiden ulottuvilta. Tampereen osahankkeen asiakasfoorumi jatkaa toimintaansa.
Keskustelukahviloiden ja asiakasfoorumin myötä asiakkaiden tietoisuus palveluista lisääntyi ja keskusteluis- sa pystyttiin korjaamaan kuntalaisten virheellistä tietoa tai olettamuksia palveluista. Keskustelukahviloiden ja erityisesti asiakasfoorumeiden kaltaisella toiminnalla on selkeä tilaus, koska sosiaalityön tarpeessa olevil- la asiakkailla ei ole riittävästi tietoa siitä, mitä kaikkea aikuissosiaalityöhön kuuluu, miten palveluihin voi hakeutua ja mitä mahdollisuuksia palvelujärjestelmä tarjoaa. Tiedon lisääntyessä palveluihin hakeutuminen helpottuu ja myös osallisuus omaan palveluprosessiin ja sen suunnitteluun mahdollistuu paremmin. Kes- kustelukahviloiden ja asiakasfoorumeiden tärkeänä ulottuvuutena oli myös se, että kuntalaisilla oli mahdol- lisuus antaa palautetta palveluista, niiden toimivuudesta ja kattavuudesta. Saadun palautteen pohjalta oli mahdollisuus kehittää palveluita, että ne olisivat entistä asiakaslähtöisempiä. Saatua tietoa välitettiin kun- tatoimijoille tiedoksi kehittämistyön tueksi.
Päijät-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan osahankkeisiin perustettiin kehittäjäasiakasryhmiä. Kehittäjäasiakas- ryhmiin osallistumista tarjottiin eri asiakasryhmille ja laajemmin aikuissosiaalityön asiakkaille. Kehittäjä- asiakasryhmissä tavoitteena oli kerätä systemaattisesti tietoa asiakkaiden näkemyksistä sosiaalipalveluiden kehittämistarpeista ja viedä niitä tiedoksi aikuissosiaalityön henkilöstölle, johdolle ja osittain myös päättäjil- le. Ryhmät olivat pienryhmiä ja niihin rekrytoitiin osallistujat aikuissosiaalityön asiakkaista. Ryhmät kokoon- tuivat ennalta sovitun ajan ja ne olivat suljettuja ryhmiä. Kehittäjäasiakasryhmissä koottiin ajatuksia kehit- tämistarpeista, jotka välitettiin kunnan työntekijöiden tietoon. Päijät-Hämeessä toteutettiin kehittäjäasia- kasryhmien lisäksi Lahden työvoiman palvelukeskuksessa ja kuntouttavan työtoiminnan yhteistyönä kaksi nuorten aikuisten fokusryhmää, joiden tarkoituksena oli nostaa nuoret asiakkaat kehittämistyön keskiöön ja koota heidän kokemustietoaan palveluiden kehittämiseksi. Saadun kokemuksen mukaan nuorilla ei ollut riittävästi tietoa sosiaalityön moninaisuudesta ja eri vaihtoehdoista. Lisäksi heiltä saatiin konkreettisia ja helposti toteutettavia ehdotuksia, joiden avulla esimerkiksi toimiston viihtyisyyttä lisättiin.
Päijät-Hämeen osahankkeessa Palvelukeskus Aavan alueella Nastolassa kokeiltiin kehittäjäasiakasryhmien jälkeen asiakasareenaa, joka oli tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille aikuissosiaalityön asiakkaille. Ti- laisuus ei kuitenkaan tavoittanut kohderyhmää. Tampereen osahankkeessa perustettiin asiakasraati, joka poikkesi kehittäjäasiakastoiminnasta siinä, että ryhmä oli avoin ja siitä tiedotettiin laajasti. Raati kokoontui aluksi non-stop –periaatteella eli paikalle saattoi tulla kuka tahansa kohderyhmään kuuluva ja teemasta
20 kiinnostunut. Ryhmä muutettiin sittemmin suljetuksi, että työskentelystä etenisi prosessinomaisesti. Työs- kentelytapa on ollut samankaltaista kehittäjäasiakastoiminnan kanssa. Tampereen asiakasraati jatkaa toi- mintaansa aikuissosiaalityön ja SOS II - hankkeen yhteistyönä ja se avataan jälleen kaikille asiasta kiinnostu- neille alku vuodesta 2014.
Edellä kuvattujen kokeilujen myötä havaittiin, että sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkemykset kehit- tämistarpeista ja - toiveista olivat pitkälti samanlaisia. Palveluiden käyttäjien esittämät näkemykset olivat usein hyvin konkreettisia. Erityisesti selkokielisen tiedotuksen merkitys aikuissosiaalityön palveluista nousi esiin monessa ryhmässä ja eri osahankkeissa. Jokaisessa osahankkeessa työstettiinkin aikuissosiaalityöhön liittyviä oppaita, ohjeistuksia, esitteitä ja lomakkeita yhdessä kehittäjäasiakkaiden ja asiakasraatilaisten kanssa. Ryhmissä ymmärrys asiakkaiden ja työntekijöiden välillä kasvoi. Työntekijät kuulivat asiakkaiden kokemuksia ja kehittämisajatuksia sekä asiakkaiden tietämys sosiaalityön palveluiden raameista ja sosiaali- työn reunaehdoista lisääntyi.
Pohjanmaan osahankkeessa nivottiin monia eri toimintalinjojen tarkennettuja tavoitteita alueelliseen pilot- tiasiakastyöskentelyyn, jonka myötä kehitettiin asiakaskohtaista prosessityöskentelyä. Pilottiasiakastyös- kentelyn pääasiallisena tavoitteena oli kehittää asiakaslähtöinen työtapa ja lisätä asiakkaan osallisuutta omassa asiakasprosessissa. Lisäksi pilottikokeilujen tarkoituksena oli saada esille asiakkaan omat resurssit sekä löytää sosiaalityöntekijän työprosesseja tukevia työmenetelmiä. Kokeilut perustuivat asiakkaiden, so- siaalityöntekijöiden ja hanketyöntekijöiden yhteistyöhön. Prosessi mallinnettiin ja yhteistyössä laaditut ti- lannearviolomakkeet ja asiakassuunnitelmat ovat käytössä hankekunnissa.
Kokemusasiantuntijuus
Julkisissa palveluissa ja niiden kehittämisessä on jo pitkään tavoiteltu asiakaslähtöisyyttä, osallisuutta sekä pyritty kehittämään palveluita laadukkaimmiksi, tehokkaammiksi, asiakasystävällisemmiksi ja asiakkaan tarpeisiin pohjautuviksi. Asiakaslähtöisyys edellyttää kuitenkin tietoisuutta asiakkaiden tarpeista sekä mie- lipiteitä palveluiden toiminnasta ja laadusta. 24 Suomessa on hyvä lainsäädännöllinen pohja osallistumiselle ja vaikuttamiselle. Tästä huolimatta kansalaisten osallistuminen vaikuttamiseen on ollut vähäistä.25
SOS-hankkeessa palveluiden käyttäjien osallistumisen vahvistaminen näyttäytyi mielekkäänä tavoitteena, johon löytyi yhteistä tahtoa ja sitoutumista kuntien työntekijöiltä, johdolta ja hankehenkilöstöltä. SOS- hankkeen tavoitteena oli kehittää malleja ja menetelmiä palveluiden käyttäjien osallistumisen mahdollis- tamiseen nimenomaan aikuissosiaalityön kehittämisessä. SOS-hankkeessa kehittäjäasiakkailla tarkoitettiin palveluiden käyttäjiä, joilla on omakohtaisia kokemuksia aikuissosiaalityön palveluista ja joilla on sekä halua että valmiuksia olla mukana kehittämistyössä yhdessä ammattilaisten rinnalla. Palveluiden käyttäjät voivat toimia muun muassa vertaistukena, palveluiden arvioijina tai palveluiden kehittäjinä. Julkisuudessa käydään keskustelua siitä, kuka on pätevä kokemusasiantuntijaksi. SOS-hankkeessa kokemusasiantuntija-käsitettä käytettiin henkilöistä, jotka ovat käyneet erillisen kokemusasiantuntija-koulutuksen tai joilla on syntynyt omaa kokemusta laajempi asiantuntijuus sosiaalityöstä ja -palveluista jonkun muun prosessin myötä (esim.
aktiivinen osallistuminen kehittäjäasiakastoimintaan tai asiakasraatiin). Sekä kehittäjäasiakkaat että koke- musasiantuntijat osallistuivat SOS-hankkeen toiminnan myötä palveluiden kehittämiseen aikuissosiaalityön ammattilaisten ja hankehenkilöstön kanssa. Lisäksi he pitivät alustuksia ja puheenvuoroja eri tilaisuuksissa ja kävivät luennoimassa sosiaalityön ja -alan opiskelijoille oppilaitoksissa. Eri tavoilla toimintaan osallistuvil-
24 Valkama, Katja. (2012) Asiakkuuden dilemma. Näkökulmia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkuuteen. Acta Wasa- ensia NO 267. Vaasan yliopisto. Sosiaali- ja terveyshallintotiede 7. Vaasa.
25 Kansalaisyhteiskunta 2006-toimikunta. (2005) Kohti aktiivista kansalaisuutta. Opetusministeriön julkaisu 2005:14.
21 le palveluiden käyttäjille maksettiin palkkio puheenvuoron, tilaisuuden ja tapahtuman mukaan. Palkkioiden määrittelyssä hyödynnettiin Koulutetut kokemusasiantuntijat (KokoA) ry:n26 palkkiosuosituksia.
Sosiaalityön kokemusasiantuntijakoulutus järjestettiin Tampereen ja Pohjanmaan osahankkeissa. Ruotsin- kielisenä koulutus pidettiin Pietarsaaressa Välittäjä-hankkeen aloitteesta. Tampereen ensimmäiset kymme- nen sosiaalityön kokemusasiantuntijaa valmistuivat lokakuussa 2012 ja Pohjanmaalla kesäkuussa 2013 val- mistui kuusi kokemusasiantuntijaa sekä kaksi osallistujaa sai läsnäolotodistuksen. Koulutuksen toteuttajana oli molemmissa osahankkeissa Tampereen aikuiskoulutuskeskus (TAKK). Ruotsinkielisen koulutuksen järjes- tämisestä vastasivat ruotsinkielinen työväenopisto Arbis, Pedersöre MI ja Kristillinen kansankorkeakoulu.
Koulutukseen valittiin 16 opiskelijaa haastattelujen perusteella ja innostuneita osallistujia oli enemmän kuin tarjolla olevia koulutuspaikkoja. Ruotsinkieliset kokemusasiantuntijat valmistuvat marraskuussa 2013.
Koulutuksien jälkeen kokemusasiantuntijoille järjestettiin säännöllisesti yhteistapaamisia. Myös kokemus- asiantuntijoiden tilauspyynnöt eri tilaisuuksiin kulkivat hanketyöntekijöiden kautta. Kokemusasiantuntijat itse toivoivat, että heitä hyödynnettäisiin enemmänkin erilaisissa työryhmissä ja oppilaitoksien kursseilla.
Tampereen kokemusasiantuntijat ovat käyneet pitämässä puheenvuoroja Tampereen yliopistolla sosiaali- työntekijöiden ja Tampereen ammattikorkeakoulussa sosionomien opetuksessa. Kaiken kaikkiaan huomioi- tavaa on se, että toiminta tarvitsee jatkuakseen kuntien ja sosiaalitoimen yksiköiden johdon tuen sekä kun- nista vastuuhenkilöt. Tampereen osahankkeessa koottiin tietoa siitä, mitä tehtäviä kokemusasiantuntija- toiminnan koordinointiin sisältyy ja miten se tulisi kunnissa jatkossa resursoida. Nämä tiedot on välitetty eteenpäin johdolle asian organisointia varten. Pohjanmaalla ruotsinkielisestä koulutuksesta valmistuneiden osalta on suunnitelmissa, että kunta ottaa heti vastuun kokemusasiantuntijatoiminnan koordinoinnista.
Päijät-Hämeen osahankkeessa pilotoitiin työttömyyden kokemusasiantuntijatoiminta. Nastolan Työttömät Ry palkkasi kehittäjäasiakasryhmästä yhden henkilö työttömyyden kokemusasiantuntijaksi elokuussa 2013.
Hänen tehtäviinsä kuuluu tällä hetkellä työnhakijoiden äänen esiin nostaminen, vertaistuellinen ohjaus ja neuvonta tuki- ja palveluviidakossa sekä Tyke:n eli Työttömien keskustelukahvilan vetäminen. Pilotoinnin tarkoituksena on selvittää kokemusasiantuntijan toimenkuva ja työtehtävät sekä tarve jatkosuunnitelmia varten. Pilotointi jatkuu SOS II –hankkeen aikana.
Tarkemmat tiedot edellä kuvatuista toiminnoista ja kehittämistyöstä löytyvät osahankkeiden omista loppu- raporteista seuraavasti:
Osahanke Asiakkaiden osallisuuden vahvistaminen Osahankkeen
loppuraportissa
Tampere Keskustelukahvilasta asiakasfoorumiksi s. 14–15
Asiakasraati s. 11–12
Kokemusasiantuntijakoulutus ja –toiminta s. 9-11
Päijät-Häme Juttutupa s. 19–20
Asiakasareena s. 19
Kehittäjäasiakasryhmät s. 15–17
Nuorten focusryhmät s. 20–21
Työttömyyden kokemusasiantuntija, Nastola s. 18
Etelä-Pohjanmaa Keskustelukahvila s. 14
Kehittäjäasiakasryhmät: Kurikka, Seinäjoki ja Ähtäri s. 10-14
Romaniryhmä, Kurikka s. 15–16
Pohjanmaa Pilottiasiakaskokeilu s. 16–20
26 Kokoa ry. www.kokemusasiantuntijat.fi
