Rahaliitto, työmarkkinat ja työttömyys

Rahaliitto, työmarkkinat ja työttömyys*

ERKKI KOSKELA ** ja JUHANA V ARTIAINEN***

1 Johdanto

Suomen työttömyys tilanne on heikentynyt 1990-luvulla voimakkaasti kansantalouttamme kohdanneiden häiriöiden vuoksi. Kuten kuvios- ta 1 käy ilmi, Suomesta on tullut 1990-luvulla korkean työttömyyden maa. Vaikka meillä on vuodesta 1994 lähtien vallinnut muita Euroo- pan maita voimakkaampi teollisuustuotannon ja bruttokansantuotteen kasvu, se on vain vä- häisessä määrin näkynyt avoimen työttömyy- den laskuna. Tämä on nähtävissä kuviosta 2.

Suomessa näyttää käyneen samalla tavalla kuin monissa Euroopan maissa aikaisemmin; kun jokin taloutta kohtaava häiriö on johtanut työt- tömyyden kasvuun, talouden toimintamekanis-

*

Tämä on hieman lyhennetty ja korjattu versio val- tioneuvoston kanslian asettaman EMU-työryhmän väliraportista (Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 1997/12).

**

Helsingin yliopisto

***

Palkansaajien tutkimuslaitos

meilla on ollut sen jälkeen taipumus ylläpitää korkeaa työttömyyttä. Tässä yhteydessä voi viitata työttömyyden hystereesi -ominaisuuteen eli historiariippuvuuteen. Alunperin suhdanne- luontoisesta häiriöstä syntynyt työttömyys muuttuu rakenteelliseksi.

Julkisessa keskustelussa on kiinnitetty run- saasti huomiota niihin mahdollisen rahaliittojä- senyyden tuomiin ongelmiin ja haasteisiin, jot- ka liittyvät työmarkkinoiden toimintaan. Raha- liiton näkökulmasta korkea työttömyys muo- dostaakin vakavan haasteen: Miten mahdolli- nen liittyminen rahaliittoon tai sen ulkopuolelle jääminen vaikuttavat työmarkkinoiden toimin- taan ja sitä kautta työttömyyteen? Todettakoon, että Calmforsin komitean kielteinen, "ei vielä"

- suositus perustui osittain pelkoon siitä, että talous - ja rahaliittoon kuuluminen voi pahen- taa työttömyysongelmaa^1• Komitean käsityksen mukaan Ruotsin on ensin parannettava työ- markkinoiden toimintaa rakenteellisin uudis- tuksin ja saatava tätä kautta aikaan työttömyy-

1 SOU (1996), erit. s. 434-436.

Kuvio 1 Avoin työttömyys Suomessa (Tilastokeskuksen mukaan) ja EU-maissa 1979-97

12 kk:n keskiarvo 20

15

10

5

o

79 81 83 85 87 89 91

-Suomi -EU

den oleellinen väheneminen ja vasta sen jäl- keen pyrittävä rahaliiton jäseneksi.

Onko sitten syytä pelätä rahaliittojäsenyy- den vaikeuttavan työllisyyden hoitoa? Kysy- mystä tarkasteltaessa on syytä erottaa toisistaan yhtäältä pitkän aikavälin vaikutukset ja siirty- mävaiheen ongelmat sekä toisaalta talouden so- peutumiskyky häiriöiden kohdatessa.

N s. rakenteellisen työttömyyden teorian mu- kaan yritysten hintavaateet ja työntekijöiden palkkavaateet tasapainottuvat vain yhdellä työllisyyden Ga työttömyyden) tasolla. Vain tällä tasolla voidaan ylläpitää vakaata inflaatio- ta. Näin määritelty rakenteellinen työttömyys ei riipu inflaatiosta. Luvussa 2 tarkastellaan si- tä, miten rakenteellisen työttömyyden voidaan olettaa muuttuvan taloudellisen integraation edetessä ja rahaliiton käynnistyessä, sekä sitä, mitä rakenteellisesta työttömyydestä eli NAIRU:sta tiedetään Suomen tapauksessa ja minkälaisia ongelmia sen empiiriseen arvioin-

93 95 97

tiin liittyy. Samalla tuodaan esille se mahdolli- suus, että Euroopan keskuspankin tulevan ra- hapolitiikan mukainen inflaatiotavoitteen taso voi myös olla liian alhainen, jolloin tuloksena voi olla tuotannon ja työllisyyden menetyksiä.

Suomen kannalta tärkeää ei kuitenkaan ole vain se, mitkä ovat rahaliiton mahdolliset vai- kutukset rakenteelliseen työttömyyteen. Kes- keistä on myös se, miten työmarkkinat sopeu- tuvat häiriöihin uudessa tilanteessa, jossa va- luuttakurssimuutoksiin perustuvaa sopeutumis- kanavaa ei ole. Luvussa 3 tarkastellaan tällaisia kansantalouden siirtymävaiheeseen ja sopeutu- miseen liittyviä kysymyksiä ja myös sitä, miten talouspolitiikka voi helpottaa sopeutumista ja siirtymävaiheen ongelmia. On korostettava, et- tä vaikka mahdollinen rahaliittojäsenyys on kauaskantoinen järjestelmäratkaisu, sen sisään- ajo on joka tapauksessa suuri historiallinen murros, jonka tuomat sopeutumisongelmat voi- vat pahassa tapauksessa osoittautua pitkäaikai-

263

Kuvio 2 Avoin työttömyys (Tilastokeskuksen mukaan) ja kokonaistuotannon kuukausikuvaaja 1979-97

12 kk: n keskiarvo 105

100 95 90 85 80

75 70 65

60

79 81 83 85 87 89 91

... Kokonaistuotannon kuukausikuvaaja, 1990=100 (ast.

-~ömyysaste, % (ast. oik.)

siksi. Vaikka oltaisiinkin sitä mieltä, että va- kiintuneissa oloissa rahapolitiikka ei voi olla vastuussa työllisyydestä, on historiallinen tosi- asia, että juuri rahapolitiikan periaatteiden mur- rokset ovat myös olleet Euroopan kansantalo- uksien kannalta mullistavia.

Euroopan keskuspankin (EKP) alhaisen in- flaation tavoite merkitsee sitä, että työmarkki- noiden on sopeuduttava alhaiseen inflaatioon.

Tämä sopeutumisvaatimus on edessä olimme- pa rahaliitossa tai ei. Lisäksi Suomen kansanta- louden sisäiset suhteelliset hinnat ja sisäisen tu- lonjaon pelisäännöt saattavat erilaisten häiriöi- den kohdatessa olla toiset rahaliitossa kuin sen ulkopuolella. Näitä haasteita käsitellään erityi- sesti työmarkkinoiden näkökulmasta jaksoissa 3.3 ja 3.4. Lopuksi tehdään yhteenveto.

20 18 16 14 12 10 8 6 4 2

93 95 97

2 Rahaliitto ja rakenteellinen työttö-

myys

2.1 NAIRU:n perusmalli

Vallitsevan makrotaloudellisen ajattelun mu- kaan inflaatiovauhdin ja työttömyyden välillä ei ole pysyvää, pitkän aikavälin yhteyttä. Seu- raavassa kuvataan lyhyesti ns. NAIRU-ajatte- lun perusteet. NAIRU-käsitettä voi siihen suunnatusta kritiikistä huolimatta^l pitää hyvänä lähtökohtana työttömyysongelman jäsentämi- selle.²

Kansantalouden työllisyys Ua työttömyys)

1 Ks. erityisesti loumal of Economic Perspectives, NAIRU-teemanumero 11:1,1997.

2 Klassisista täydellisen kilpailun teorioista poiketen NAIRU-teoria perustuu ajatukseen epätäydellisen kilpailun työ- ja hyödykemarkkinoista; ks. Layard, Nickellja Jackman (1991).

määräytyy sen nojalla, miten yrittäjien hinta- pyynnöt ja palkansaajien palkkavaateet sovittu- vat yhteen. Tätä kuvataan palkkakäyrän ja hin- takäyrän avulla. Palkkakäyrä ilmaisee sen, mi- ten korkeaa reaalipalkkaa palkansaajille on maksettava. Työntekijöiden palkkavaatimukset ovat sitä korkeammat, mitä alhaisempi on työt- tömyys. Onhan työntekijöiden neuvotteluase- ma työmarkkinoilla sitä parempi, mitä vähem- män työnantajalle on tarjolla työttömiä työnte- kijöitä ja mitä enemmän työntekijöille on tar- jolla vaihtoehtoisia työpaikkoja. Yritysten hin- noittelun voi puolestaan olettaa riippuvan työl- lisyydestä päinvastaisella tavalla: mitä alhai- sempi on työllisyys, sitä pienempään kattee- seen yritykset joutuvat tyytymään. Nimellis- palkka voidaan ajatella yrityksen työvoimakus- tannukseksi, jonka päälle yritys lisää oman ka- tevaatimuksensa. Näin saadaan puolestaan hinnoittelua kuvaava käyrä reaalipalkan ja työllisyyden välille. Yritysten hintavaade ja työntekijöiden palkkavaade ovat keskenään so- pusoinnussa vain käyrien leikkauspisteessä, jo- ka määrää sen työttömyystason, johon kansan- talous pitkällä aikavälillä hakeutuu. Tätä työt- tömyyden tasoa kutsutaan myös lyhenteellä NAIRU eli "non-accelerating inflation rate' of unemployment", sillä inflaatio kiihtyy jos työt- tömyys painuu sen alapuolelle ja inflaatiö hi- dastuu jos työttömyys nousee tasapainotason yläpuolelle. Jos työttömyys on alhaisempi kuin NAIRU, palkansaajat pyrkivät nostamaan paIk- kaansa saadakseen soveliaana pitämänsä osan tuotoksesta. Yritykset vastaavat tähän nosta- malla hintojaan. Koska inflaatiovauhti ei voi pysyvästi kiihtyä tai hidastua, työttömyyden on ajan mittaan pakko pysyä keskimäärin NAIRU:n tuntumassa¹•

1 Käsitteitä NAIRU ja rakenteellinen työttömyys pi- detään tässä kirjoituksessa synonyymeina.

Seuraavassa esitetään tarkemmin käytetty lähestymistapa^2• Jos merkitään hintatason ja ni- mellisen palkkatason logaritmeja pienillä kir- jaimilla, voidaan hinnoitteluyhtälö kirjoittaa (1) p -w^e

=

~o -~l U

missä u

=

työttömyysaste, p

=

hinta, ja we

=

odotettu nimellispalkka. Hinnat asetetaan suh- teessa odotettuun nimellispalkkaan siten, että mark-up tekijä kasvaa taloudellisen toimeliai- suuden myötä. Yhtälö (1) kuvaa yritysten kan- nalta suurinta mahdollista reaalipalkkaa, johon ne (annetulla tuottavuustasolla) voivat suostua.

Kun nimellispalkka asetetaan suhteessa odo- tettuun hintaan niin, että mark-up tekijä (palk- ka suhteessa tuotteiden hintaan) kasvaa talou- dellisen toimeliaisuuden myötä, palkkavaade- käyrä voidaan kirjoittaa

(2) w -pe

=

Yo - Yl U

missä w = nimellispalkka ja pe = odotettu hinta.

Yhtälö (2) kuvaa tavoitereaalipalkkaa, johon työntekijät neuvotteluissa pyrkivät. Kaikki pa- rametrit ~o' ~i' Yo ja Yl ovat positiivisia.

Jos odotukset toteutuvat eli palkat ja hinnat vastaavat odotustasojaan (w

=

^{we, p}

=

pe), niin lausekkeista (1) ja (2) voidaan ratkaista tasa- painotyöttömyys u* eli NAIRU

(3) u* = (~o + Y)/(~l + Yl)

Lausekkeen (3) mukaan mikä tahansa tekijä, joka vaikuttaa palkkapaineisiin³ (kerroin Yo) tai hintapaineisiin⁴ (kerroin ~o) lisää tasapaino-

2 Ks. Layard ym. (1991).

3 Tällaisia tekijöitä ovat mm. työn verotus eri muo- toineen, työttömyyskorvausjärjestelmä, työmarkki- noiden neuvottelujärjestelmä ('korporatismin' aste) ja

työttömyyttä. Parametrit Po ja 'Yo kuvaavat si- tä, miten korkealla hinta- ja palkkakäyrät ovat eli sitä, miten suuria ovat työntekijöiden palk- kavaateet suhteessa hintoihin ja miten suuria ovat yritysten hintavaateet suhteessa palkka- kustannuksiin.

Kertoimet Pl ja 'Yl kuvaavat puolestaan sitä, miten palkkataso reagoi työttömyyteen. Mikä tahansa tekijä, joka lisää reaalipalkkajousta- vuutta (kerroin 'Yl) tai reaalihintajoustavuutta (kerroin Pl) vähentää tasapainotyöttömyyttä.

Termi lI(Pl+'Yl) kuvaa reaalijäykkyyttä (RPJ).

Se kertoo, miten tasapainotyöttömyys reagoi hinta- ja palkkapaineisiin, koska u*

=

^{RPJ(Po +}

'Y). Tasapainotyöttömyys nousee sitä enemmän reaktiona hinta- ja palkkapaineisiin, mitä suu- rempi on reaalipalkkajäykkyys ja päinvastoin.

2.2 Rahaliitto ja NAIRU

Yleinen käsitys on, että rahaliitto johtaa vakaa- seen ja alhaiseen inflaatioon, joka on asetettu perustettavan EKP:n ensisijaiseksi tavoitteeksi.

Edellä esitetyn nojalla rakenteellinen työttö- myys ei riipu inflaatiosta. Nämä yhdistäen voi- si ajatella, että ensimmäinen "approksimoiva"

vastaus kysymykseen "miten rahaliitto vaikut- taa työttömyyteen pitkällä aikavälillä?" onkin

"ei mitenkään". Tämä johtopäätös on kuitenkin useastakin syystä kyseenalainen.

Ensinnäkin, on mahdollista että reaalikorko vaikuttaa yritysten hinnoitteluun ¹ ja toisaalta myös palkkavaateisiin positiivisesti. Se voi vai- kuttaa myös pääoman kysynnän kautta työn

(jatkuu) työmarkkinoiden kohtaaminen (mismatch).

4 Tällaisia tekijöitä ovat mm. valuuttakurssien, tuon- tihintojen ja välillisen verotuksen muutokset.

1 Ks. Phelps (1994).

kysyntään²• Yrityksen henkilökuntakin on eräänlainen pääomakanta, jonka osaamiseen yritys voi investoida mm. reaalikorosta riippu- valla tavalla. Jos uskotaan, että rahaliitto vai- kuttaa reaalikorkoja alentavasti riskipreemioi- den vähenemisen ja uskottavuuden lisääntymi- sen kautta, niin sillä on rakenteellista työttö- myyttä alentava vaikutus³•

Toiseksi, kiristyvä kilpailu hyödykemarkki- noilla vähentää mark-up tekijää ja alentaa hin- tavaateita. Pääoman liikkuvuuden lisääntymi- nen merkitsee niinikään sitä, että työn kysyn- nän herkkyys työvoimakustannusten vaihteluil- le kasvaa. Tämä johtaa pienempiin palkkavaa- teisiin. Rakenteellinen työttömyys laskee mo- lemmista syistä. Vaikka nämä viimeksi maini- tut muutostekijät johtuvat paljolti yleisestä in- tegraatiokehityksestä, rahaliitto voi jouduttaa kehitystä.

Kolmanneksi voi kysyä, mikä on ammatti- liittojen rooli ja muuttaako rahaliitto niiden merkitystä. Ammattiliittojen olemassaolohan nostaa palkkavaateita, koska ammattiliittojen neuvotteluvoima on parempi kuin yksittäisten työntekijöiden. Palkkaneuvottelujen koordi- nointi kuitenkin puolestaan laskee palkkavaa- teita ja voi näin osittain tai kokonaan kompen- soida neuvotteluvoimasta aiheutuvan kielteisen työllisyysvaikutuksen⁴• Kumpi näistä tekijöistä on voimakkaampi? Monet syyt puoltavat nä- kemystä, jonka mukaan palkkavaateita hillitse-

2 Ks. Rawthorn (1996)

3 Monet pitävät tätä itsestään selvänä, mutta ei tie- tenkään ole varmaa, että Euroopan uuden keskus- pankin uskottavuus on heti alkumetreistä lähtien Suomen Pankin uskottavuutta parempi.

4 Ks. Layard ym. (1991), Layard ym. (1996) sekä Soskice (1990).

vät tekijät ovat voimakkaimmillaan silloin, kun palkoista neuvotellaan joko keskitetysti tai sit- ten hajautetusti yritys- tai jopa yksilötasolla.

Jos yhden yrityksen työntekijät nostavat paIk- kojaan yli vallitsevan tason, alan muut yrityk- set saavat kilpailuedun, jolloin työttömyysriski kasvaa. Jos sensijaan koko toimialan palkat nousevat, yksittäiset yritykset eivät joudu eri- tyisiin vaikeuksiin, koska koko toimiala voi nostaa kustannuksiaan, ja koko toimialan tuot- teen korvaaminen muilla tuotteilla on kulutta- jille vaikeampaa kuin yhden yrityksen tuotteen korvaaminen toisen yrityksen vastaavalla. Toi- saalta nimellispalkan nostaminen ei ole keskus- järjestötasolla houkuttelevaa, koska suuri am- mattiliitto tai keskusjärjestö havaitsee palkan- korotusten ja hintatason välisen yhteyden ja tiedostaa, että nimellispalkan nostaminen ei ole tehokas tapa nostaa keskimääräisiä reaaliansioi- ta. ¹ Yhteenvetona tästä "korporatismi"-kirjalli- suudesta voi todeta, että keskittäminen ja ha- jauttaminen tuottavat työllisyyden kannalta parhaat lopputulokset ja että liitto- eli sopimus- tason koordinoimattomat palkkaneuvottelut ovat huonoimmat. Muuttaako talouden avautu- minen, liikkuvuuden kasvu ja kilpailun lisään- tyminen tätä johtopäätöstä? Vaikka tähän kysy- mykseen vastaaminen edellyttää yritystason erityispiirteiden tarkempaa huomioonottamista, kvalitatiiviset johtopäätökset ovat samansuun- taisia.² Liittotason koordinoimattomien palkka- neuvottelujen problematiikkaan palataan vielä myöhemmin jaksoissa 3.3 ja 3.4.

Edellä esitetyt argumentit tukevat väitettä, jonka mukaan rahaliitto alentaa rakenteellista työttömyyttä rahapolitiikan toimintalinjan

1 Ks. esim. Calmfors ja Driffill (1988) sekä Soskice (1990).

2 Ks. Danthine ja Hunt (1994) ja Rama (1994).

muuttumisen ja reaalikoron mahdollisen laskun myötä. Yleiseen integraatioprosessiin liittyväl- lä kilpailun kiristymisellä on samanlaisia vai- kutuksia.

Voidaanko siis vetää kiistaton johtopäätös, jonka mukaan rahaliitto johtaa työttömyyden laskuun pitkällä aikavälillä? Ei välttämättä, sil- lä rahaliittojäsenyys ja Euroopan keskuspankin valitsema rahapolitiikka voivat myös vaikuttaa kielteisesti Suomen kansantalouden sopeutu- miskykyyn. Näitä ongelmia käsitellään seuraa- vaksi.

2.3 Nimellisjäykkyys ja hystereesi

NAIRU-teorian perusversion mukaan raken- teellinen työttömyys riippuu hinta- ja palkka- vaateisiin vaikuttavista tekijöistä, mutta ei in- flaatiosta. Näin ei ole kuitenkaan välttämättä asianlaita, etenkään hyvin alhaisen inflaation olosuhteissa. Järjestäytyneiden sopimusosa- puolten on käytännössä vaikeaa sopia nimellis- palkkojen alennuksista. Sama hypoteesi näyt- tää varsin yleisesti pätevän myös mikrotalou- dellisesti, jokaisen yksittäisen työntekijän koh- dalla. Työntekijät suhtautuvat yleensä nimellis- palkan alentamiseen kielteisesti, ja sama reaali- palkan aleneminen voidaan saada paljon hel- pommin aikaan hintatasoa muuttamalla. Nimel- lispalkkojen alaspäin jäykkyyden vuoksi koh- tuullinen inflaatio voi siis olla "voidetta" ta- louselämän rattaisiin koska se tekee reaalipal- koista ja reaalipalkkojen rakenteesta jousta- vamman. Tämän päättelyn nojalla esimerkiksi Akerlof, Dickens ja Perry (1996) päätyvät väit- tämään, että alhaisella inflaatiotasolla (käytän- nössä 0 ja 3 prosentin välillä) vallitseekin myös pitkän aikavälin ei-pystysuora Phillipsin käyrä:

nollainflaatio merkitsee korkeampaa työttö- myyttä kuin 3 prosentin inflaatio.

Samanlaiset perustelut saattavat päteä yri-

Kuvio 3 Reaalipalkan laskun kokeneiden metalliteollisuuden työntekijöiden osuus ja inflaatio (kuluttajahinta- indeksin muutos) vuosina 1980-95

.8

1

⁹¹⁹²

/

⁸⁰⁸¹

en • ^D

::l .7

::l en 0 c

Q)

"0 8384

'(j) _D

c .5

~ ~ .6

1 9/

8485

c .4 ^D

.2 _en

.!!! ^c .31

/

^{~9_90 8182 D}

~ (ij

.21 Q~4 ~ ⁸⁷⁸⁸

c.

'få _ttI ^D

.1

Q)

II:

0.0

0.00 .02 .04

tyksen sisäisiin palkkaeroihin ja kannustinjär- jestelmiin. Yritysten kannattavuudelle voi olla hyväksi, että työehtosopimusjärjestelmän puit- teissa on tiettyä liikkumavaraa suhteellisten palkkaerojen sopeuttamiseen. Jos jokin työnte- kijä tai työntekijöiden ryhmä jonakin vuonna työskentelee erityisen tuottavasti, voi olla hy- vän liikkeenjohdon nimissä perusteltua, että asianomaisten palkka nousee enemmän kuin muilla. Suomessa palkat ovatkin keskimäärin liukuneet ylöspäin enemmän kuin mitä työeh- tosopimuksissa on sovittu. Palkkaliukuma on osaltaan ylläpitänyt inflaatiota, mutta sen tur- vin on todennäköisesti myös voitu sopeuttaa yksilöiden välisiä ja yritysten välisiä palkkaeroja^I. Palkkaliukuma ja siihen kytkök- sessä ollut inflaatio on siis ollut palkkajousta- vuutta tuova puskuri. Samasta syystä inflaation hidastuminen lähelle nollaa voi olla omiaan jäykistämään palkkarakennetta ja tekemään yrityksille vaikeammaksi sopeutumisen reaalis-

.06 .08 .10 .12

Inflaatio

ta palkkatasoa laskemalla.

Kuvio 3 tarjoaa välillistä näyttöä inflaation vaikutuksesta reaalipalkkojen vaihteluun. Ku- vioon on piirretty havainto kultakin vuosiparil- ta ajanjaksolta 1980-1995. Vaaka-akselilla mi- tataan inflaatiovauhtia (kuluttajahintaindeksin muutosta) vuosiparin sisällä ja pystyakselilla niiden metalliteollisuuden työntekijöiden suh- teellista osuutta, joiden reaalipalkka laskee vuosiparin perusvuodesta jälkimmäiseen vuo- teen siirryttäessä. Kuvioon on piirretty erilliset regressiosuorat 1980- ja 1990-luvuille, joiden

1 Vartiainen (1996) on tutkinut ja kuvannut teolli- suuden palkkaliukumia. Historiallisen aineiston no- jalla voi arvioida, että keskimääräisiä liukumia voi olla vaikea painaa olla kahden prosenttiyksikön.

Palkkaliukumat lisäävät selvästi yksilöiden pal- kannnousun vaihtelua pelkkiin sopimuskorotuksiin verrattuna.taan siihen, että myös yrityskohtainen joustovara on samassa aineistossa riippunut inflaa- tiovauhdista.

keskimääräinen inflaatiovauhti on ollut varsin erilainen. Reaalipalkan laskun kokeneiden työntekijöiden osuus vaihtelee inflaation vaih- dellessa: mitä korkeampi on inflaatiovauhti, si- tä useamman työntekijän reaalipalkka on jous- tanut alaspäin. Tämä on sopusoinnussa käsityk- sen kanssa, jonka mukaan inflaation hidastumi- nen j äy kistää reaali palkkoj a ¹•

Voidaan niinikään Akerlofin ym. (1996) ta- paan arvioida nimellispalkkojen jäykkyyttä tut- kimalla palkannousujen jakaumaa yli yksilöi- den. Jos reaalipalkkojen nousun jakaumassa on kasauma juuri muuttumattoman nimellispalkan kohdalla, voinee olettaa, että nimellispalkat ovat jäykkiä alaspäin. Kuviossa 4 on tehty täl- lainen tarkastelu esimerkinomaisesti Suomen teollisuuden työntekijöiden aikatuntipaIkoille vuosiparina 1990-1991 ja toimihenkilöiden kuukausipaIkoille vuosiparina 1988-89. Se viit- taa nimellisjäykkyyteen: kummassakin jakau- massa on selvä kasauma nollan (pystyviivan) kohdalla²• Kummassakin tapauksessa yleinen sopimuskorotus oli nollaa korkeampi.

Kovin alhaisesta inflaatiosta voi siis aiheu- tua pysyvä hyvinvointitappio tuotannon mene- tysten muodossa ja jos rahaliitossa omaksutaan liian alhainen inflaatiotavoite, voi seurauksena olla rakenteellisen työttömyyden kasvu. Sopi- vana inflaatiotavoitteena on pidetty 1-3 pro- senttia. Jos EKP:n tavoite on esimerkiksi 1,5%

ja hintaindeksit yliarvioivat inflaatiota yhden prosenttiyksikön verran, voidaan helposti jou- tua liian alhaisen inflaation alueelle (ks.

I Ks. myös Koskela ja Vartiainen (1997), jossa viita- taan siihen, että myös yrityskohtainen joustovara on samassa aineistossa riippunut inflaatiovauhdista.

2 Koska palkat jakautuvat log-normaalisti, luonteva oletus täysin nimellisharhattomilla työmarkkinoilla olisi se, että palkan prosentuaalisetkorotukset jakau- tuisivat normaalisti.

Fischer 1997).

Myös huono sopeutumiskyky häiriöiden yh- teydessä voi johtaa pitkäaikaisiin työllisyyden menet yksiin, jos työttömyys on historiariippu- vaista eli hystereesi on merkittävää. Tähänasti- nen tarkasteluhan on perustunut teoreettiseen kehikkoon, jossa esim. rahapolitiikka ei vaiku- ta rakenteelliseen työttömyyteen muuten kuin reaalikoron kautta ja jossa häiriöiden vaiku- tukset jäävät väliaikaisiksi. Tämä lähtökohta voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Kuten edellä on todettu, Euroopan kehitykselle on 1970-luvun puolivälistä lähtien ollut tunnus- omaista mm. se, että työttömyyden kasvu on vaikuttanut hinta- ja palkkapaineisiin aikaisem- paa vähemmän. Kun työttömyys kasvaa nega- tiivisten häiriöiden vuoksi, talouden toiminta- mekanismit eivät kykenekään palauttamaan työttömyyttä entiselle tasolleen, ainakaan kovin nopeasti^3• Näin rakenteellinen tasapainotyöttö- myys nousee todellisen työttömyyden mukana.

Hystereesin voi liittää rakenteellisen työttö- myyden kehikkoon olettamalla, että työttömyy- den muutos vaikuttaa hinnoitteluun ja palkka- vaateisiin negatiivisesti (ks. jakso 2.3). Hyste- reesiefektin voimakkuutta voidaan periaattees-

3 Teoreettisista perusteluista, ks. esim. Blanchard ja Summers (1986) sekä Lindbeck ja Snower (1986).

Varsinaisesta hystereesistä puhutaan silloin, kun työttömyys jää pysyvästi korkeammaksi häiriön jäl- keen. Jos työttömyys palautuu entiselle tasolleen, mutta hitaasti, puhutaan persistenssistä, josta hyste- reesi on rajatapaus. Nämä ilmiöt voivat johtua useas- takin syystä: 1) Työttömien valmiudet heikkenevät.

Pitkään työttöminä olleet eivät ole enää tehokkaasti työmarkkinoiden käytettävissä eivätkä siksi hillitse palkkatason nousu. 2) Sisäpiiriläisyys. Jos työpaikal- ta irtisanotaan väkeä, jäljelle jäävät järjestävät työt keskenään ja nostavat palkkatasoaan eikä normaali- aikojen palatessa irtisanottujen työllistäminen ole välttämättä etusijalla työntekijöiden näkökulmasta.

269

Kuvio 4 Esimerkkejä teollisuuden (metalli, paperi, mekaaninen puu, tekstiili ja vaate) palkankorotusten ja- kautumasta. Pystyviiva

=

0, katkoviiva vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta.

Lähde: Aila Mustosen ja Juhana Vartiaisen laskelmat

Toimihenkilöt 1988-89

1400~i---~--~---~

1200 1000 800 600 400 200

o ^{II er=4}

Std. Dev = 8.78 Mean=9.0

~.~~"P"""'~F""'r---!~1 N = 8273.00 '.2.,9 '.26''.2-2 '/.,9 '/6' '/-f '/0 '(f '-? ~'51"

.-2 ·0 ·tP .6' .'51" .-2 ·0 tP 6'

Kuukausipalkan muutosprosentti

Työntekijät 1990-91

0~-2~:~6'

120011.---r-,--~---~

1000 800 600 400

200 Std. Dev = 10.49

Mean = 4.1

o

^1, T , ~--r--r-...-.-J N = 5134.00

Tuntipalkan muutosprosentti aikatyössä

'51"'51" '51".>

.-2.'51" .6'

sa arvioida empiirisesti historiallisen aineiston avulla!.

Hystereesi-ilmiö korostaa onnistuneen stabi- lisaatiopolitiikan merkitystä. Jos rakenteellinen työttömyys olisi aina jokseenkin muuttumaton niin kauan kuin talouden perustekijät eivät muutu, eivät makrotalouspolitiikan epäonnistu- misen seuraukset välttämättä olisi kovin dra- maattisia eivätkä ainakaan pitkäaikaisia. Jos hystereesi on voimakasta, väliaikaistenkin häi- riöiden torjunta on tärkeää.

Tämän tarkastelun nojalla voidaan tietysti myös väittää, että talouden kertaluonteinen in- flatoiminen eli inflaation kiihdyttäminen voisi

"häiritä" taloutta takaisin kohti pysyvästi kor- keampaa työllisyyttä. Tämän jälkeen olisi tie- tysti hyväksyttävä pysyvästi korkeampi (tasai- nen) inflaatiovauhti. Talouspoliittisena strate- giana tämä olisi kuitenkin uhkarohkea, koska ei ole takeita hystereesi-ilmiön symmetrisyy- destä ja koska heittäytyminen muuta Euroop- paa korkeamman inflaation uralle voisi aiheut- taa muita vaikeuksia.

Yhteenvetona voi todeta, että sikäli kun työttömyydessä on hystereesi-ominaisuutta, ja talous ei sopeudu negatiivisiin häiriöihin raha- liitossa muutoin kuin työttömyyden kasvun

1 Nykyään ollaan varsin yleisesti sitä mieltä, että hystereesi on välttämätön ainesosa Euroopan nykyi- sen korkean työttömyyden selitysmallissa. On esitet- ty, että inflaation alentaminen on yhdessä työttö- myysturvajärjestelmien kanssa saanut aikaan korke- an pysyvän työttömyyden Euroopassa. Ks. erityises- ti BalI (1996), jonka estimoinnit tukevat käsitystä puhtaiden rakenne- ja suhdannetekijöiden riittämät- tömyydestä Euroopan eri maiden työttömyys asteiden erojen selittämisessä. Työttömyyden lisääntymiseen ei ole yleensä liittynyt rakenteiden jäykistyminen.

Inflaation hidastuminen ja työttömyysturvan kesto sitä vastoin selittävät yhdessä työttömyyden kasvua uskottavammin.

kautta, niin rakenteellinen työttömyys kasvaa.

Kaiken kaikkiaan luvuissa 2.2. ja 2.3. esitetty- jen tarkastelujen johtopäätös on, että rahaliitos- sa on sekä rakenteellista työttömyyttä vähentä- viä että sitä potentiaalisesti lisääviä tekijöitä, jälkimmäisiä sitä vähemmän mitä paremmin ta- lous sopeutuu. Rahaliiton jäsenyys tai ulkopuo- lelle jäänti eivät siis ole sinänsä ratkaisuja työttömyysongelmaan²•

2.4 NAIRU, avoin talous ja empiria

Edeltävässä keskustelussa rakenteelliseen työt- tömyyteen vaikuttavista tekijöistä ja niiden yh- teydestä rahaliittoon ja yleisemmin taloudelli- seen integraaatioon on ohimennen viitattu va-

2 Calmforsin asiantuntijatyöryhmän mukaan työttö- myyden alentaminen edellyttää työmarkkinoiden ra- kenteellisten uudistusten kytkemistä politiikkaan, jo- ka lisää kysyntää. Näin siksi, että työmarkkinoiden rakenteelliset muutokset vaikuttavat työllisyyteen liian hitaasti, jos niitä ei täydennetä kysyntää lisää- villä toimenpiteillä. Tämän nähtiin edellyttävän myös keveää rahapolitiikkaa, varsinkin kun valtion- talouden liikkumavara on pieni. Työryhmän käsityk- sen mukaan keveä rahapolitiikka ei johda inflaation kiihtymiseen, jos työmarkkinareformi samalla lisää tarjontapuolen joustavuutta niin, että kysynnän kas- vu näkyy enemmän työllisyyden kasvuna ja vähem- män palkkojen nousuna. Calmforsin komitea katsoi, että rahaliitossa tällaista politiikayhdistelmää ei voi toteuttaa.

Pidämme käsitystä kiistanalaisena. Työmarkkinoiden sopeutumisessa ja uudistamisessa on kaksi puolta:

sopeutuminen alhaiseen inflaatioon ja työmarkkinoi- den rakenteelliset uudistukset. Sopeutuminen alhai- seen inflaatioon onnistuu sitä helpommin, mitä us- kottavampaa rahapolitiikkaa harjoitetaan. Uskotta- vuus ei välttämättä ole paras mahdollinen rahaliiton ulkopuolella, ja se tuskin vahvistuu, jos ulkopuolelle jäämistä nimenomaan perustellaan keveämmän raha- politiikan tarpeella.

luuttakursseihin ja tuontihintoihin hinta- ja palkkapaineisiin vaikuttavina tekijöinä, mutta avoimen taloudet näkökohdat eivät ole muuten olleet esillä. Avoimen talouden näkökohtien tarkempi huomioonottaminen monimutkaistaa NAIRUn käsitettä!.

Ensinnäkin, on luontevaa ajatella, että va- luuttakurssit vaikuttavat yritysten hinnoitteluun ja/tai työntekijöiden palkkavaateisiin, koska ne vaikuttavat tuonti- ja vientihintoihin ja reaali- palkkoihin. Toiseksi, tasapainon määrittelyssä on otettava kantaa siihen, miten ulkoista tasa- painoa käsitellaan. Tähän ei ole mitään ilmei- sen yksiselitteistä ratkaisua. Vaikka pitkällä ai- kavälillä voitaisiinkin ajatella vaihtotaseen ta- sapainon olevan rakenteellisen työttömyyden määrittelevän tasapainon yksi reunaehto, ei ole mitään syytä olettaa näin olevan asianlaita esim. keskipitkällä aikavälillä. Kansantalous voi ylläpitää vakaata inflaatiota ja jotain työttö- myyden tasoa sopivalla kilpailukyvyllä ja sii- hen liittyvällä vaihtotasetilanteella ja näitä yh- distelmiä voi olla useita. Avoimessa taloudessa vaihtotase siis puskuroi jonkin aikaa niitä me- kanismeja, jotka ajavat taloutta kohti rakenteel- lisen työttömyyden tasoa, mutta pitkällä aika- välillä ei²• Niinpä keskipitkällä aikavälillä 'ra- kenteellista työttömyyttä' voidaan vähentää an- tamalla valuutan vahvistua, koska suurempi markan ostovoima laskee palkkavaateita ja pie- nentää yritysten tuontipanoskustannuksia. Mut- ta huono hintakilpailukyky ja alijäämäinen

1 Ks. Layard ym. (1991) sekä Holden (1997).

2 Tällainen kansantalous voi kuitenkin käyttäytyä epäsymmetrisesti työllisyyden suhteen. Esimerkiksi korkean työttömyyden ja ylijäämäisen vaihtotaseen tilassa mikään ei pakota sitä kohti pitkan aikavälin rakenteellista työttömyyttä. Ks. esim. Carlin ja Soskice (1990).

vaihtotase johtavat epäilyihin vakaan inflaatio- vauhdin kanssa sopusoinnussa olevasta valuut- takurssista, jolloin korot voivat nousta ja työt- tömyys kasvaa.

Riittävän pitkällä aikavälillä suljetun talou- den hinnoittelukäyrä korvautuu vaihtotaseen tasapainokäyrällä: mitä korkeampi reaalipalk- ka, sitä alhaisempi hintakilpailuky ja työllisyys, jotka ovat sopusoinnussa vaihtotaseen tasapai- non kanssa. Palkkavaadekäyrän ja vaihtotaseen tasapainokäyrän leikkauspiste määrittelee avoi- men talouden pitkän aikavälin NAIRU:n, mutta keskipitkän aikavälin NAIRU on epämääräi- sempi käsite.

Mitä suuruusluokkaa on Suomen rakenteel- linen työttömyys tällä hetkellä? Olemassaole- vat arviota vaihtelevat n. 10-15 %:n välillä (ks.

Pehkonen 1997). Paitsi että arvioiden haarukka on melkoinen, näihin estimaatteihin on suhtau- duttava huomattavin varauksin mm. seuraavis- ta syistä: 1) Niissä ei ole otettu huomioon edel- lämainittuja avoimen talouden näkökohtia, vaan estimaatit on saatu palkkainflaation ja työllisyyden perusteella. Jos markka vahvistuu, tuontitavaroiden hinnat laskevat ja reaalipalkat nousevat, mikä mahdollistaa rakenteellisen työttömyyden alenemisen keskipitkällä aikavä- lillä. Tällöin esim. 1990-luvun aineistoa hyö- dyntävä palkkainflaation ja työttömyyden väli- seen yhteyteen perustuva NAIRU voi olla liian korkea ylijäämäisen vaihtotaseen tapauksessa^3• 2) Jos uskotaan työttömyyden hystereesi-Iuon- teeseen, niin sekin pitäisi ottaa huomioon NAI- R U -arvioissa.

Kaiken kaikkiaan erinomaisen tärkeä kysy- mys siitä, mikä osa nykyisestä korkeasta

3 Mm. Holmin ja Somervuoren (1996) sinänsä huo- lelliset arviot itse asiassa tukevat tätä ajatusta, mutta he eivät käsittele vaihtotasetta tai kysymystä siitä, miten avoimen talouden tasapaino pitäisi määritellä.

maamme työttömyydestä on rakenteellista, on avoin ja vaatii teoreettista ja empiiristä jatko- tutkimusta.

3 Kansantalouden sopeutuminen häiri- öihin työmarkkinoiden kannalta

3.1. Kokonaistyövoimakustannukset: nimelli- nen jäykkyys

Edellä on käsitelty pitkän ajan tasapainotyöttö- myyteen vaikuttavia tekijöitä ja esitetty, että myös kansantalouden sopeutumiskyky voi hys- tereesin kautta vaikuttaa pitkän aikavälin työt- tömyyteen. Sopeutumiskyky riippuu mm. työ- voimakustannusten joustavuudesta. Työvoima- kustannukset voidaan jakaa palkkoihin ja mui- hin työvoimakustannuksiin. Kuten edellä oli puhetta, palkkojen joustavuudella voidaan tar- koittaa sitä, miten voimakkaasti ja nopeasti re- aalipalkka reagoi työttömyyden muutoksiin.

Nimellinen jäykkyys tarkoittaa puolestaan sitä, että palkan nimellisen tason liikkuminen (eri- tyisesti) alaspäin on vähäistä. Nimellispalkan jäykkyys määrää sen, miten kansantalous so- peutuu odottamattomiin inflaation muutoksiin.

Miten tasapainotyöttömyys ja vallitseva työttömyys liittyvät inflaatioon? Jos hinta- ja palkkaodotukset eivät toteudu, työttömyys voi- daan kirjoittaa tasapainotyöttömyyden funktio- na seuraavasti

(4) u = u* - [(p - pe) + (w - we)]/ (~I + 'YI)' Jos palkkoja ja hintoja koskevat yllätykset (p - pe) ja (w - w^e) ovat vielä lisäksi samansuurui- sia, saadaan yhtälöistä (1) ja (2)

(5) u = u* - (1/8)(p _ pe)

missä 8

=

^{(1/2)(~I + 'YI)} mittaa reaalijoustavuut-

ta. Jos siis kansantaloudessa koetaan positiivi- nen (negatiivinen) inflaatioyllätys, työttömyys jää tasapainotyöttömyyttä alhaisemmaksi (kor- keammaksi). Lausekkeesta (5) on myös nähtä- vissä että jos uskottavuus paranee ja pe laskee, niin työttömyys alenee.

Keskimäärin on rationaalista odottaa inflaa- tiovauhdin olevan vakaa. Merkitään nyt kulu- van vuoden hintatasoa pt, jolloin edellisen vuo- den hintataso on PC1 ja sitä edeltävän vuoden hintataso on pC2. Mikäli inflaation ei odoteta muuttuvan, niin rationaalinen hintatasoennuste pte kuluvalle vuodelle on

(6) Pte

= Pt-I + (Pt-I - Pt-2) . Ennustevirhe on tällöin (7) Pt - Pte

= (Pt - Pt-I) - (Pt-I - Pt-2) = LiPt t-I - Li Pt-I,t-2 -- Li2 t,t-2 p, ' missä LiPt t-I tarkoittaa inflaatiovauhtia vuosien t-l ja t välillä ja Li²_t t-2 P tarkoittaa inflaatiovauh- din muutosta vuosiparista (t-2,t-l) vuosipariin (t-l,t). Nyt lauseke (5) voidaan kirjoittaa muo- toon

(8) Pt,t-I - Pt-I,t-2 = Li2

t.t_2P ⁼ -8 (u _ u*)

Lausekkeen (8) mukaan työttömyyden olles- sa u*:n alapuolella (yläpuolella) inflaatio kiih- tyy (hidastuu), mistä tulee nimitys NAIRU ("non-accelerating inflation rate of unemploy- ment") u*:lle.

Miten ennustevirheet (odottamattomat häi- riöt) vaikuttavat nimellispalkkojen ja -hintojen sopeutumiseen? Jos inflaation ei alun perin odotettu muuttuvan, niin ennustevirhe on sama kuin inflaation muutos Li²p. Kun tämä ennuste- virhe lisätään hinta- ja palkkayhtälöihin, saa- daan

(9) p -w= 'Yo - 'YIU - 'Y2 il2p ja

(10) w -p

=

^{~o -~IU -~2il2p}

missä kertoimet 'Y2 ja ~2 kuvaavat nimellisjäyk- kyyttä eli sitä, miten voimakkaasti ennustevir- heet vaikuttavat hinnoitteluun ja palkkavaatei- siin. Jos mainitut kertoimet ovat ykkösiä, in- flaatioyllätykset vaikuttavat koko painollaan reaalisuureisiin. Vaikutus ei kuitenkaan välttä- mättä ole näin voimakas, ja sen suuruuden ar- viointi on empiirinen kysymys. Jos ennustevir- heiden vaikutus on suuri (pieni), niin nimellis- jäykkyys on suurta (pientä). Tällöin inflaation odottamaton muutos vaikuttaa suhteellisen pal- jon (vähän) reaalipalkkoihin ja -hintoihin. Rat- kaisemalla (9) ja (10) saadaan työttömyyden lausekkeeksi

(11) u = u* -(~2 + 'Y2)RPJil2p

Lausekkeen (11) mukaan työttömyyden u poikkeama 'rakenteellisesta' työttömyydestä johtuu nimellisjäykkyydestä (NJ), jota kuvaa termi (~2 + 'Y2)RPJ. Täysin joustavien nimellis- palkkojen ja -hintojen tapauksessa u

=

^{u* pätee}

aina, koska nimellisjäykkyys NJ

=

O. Tällöin työttömyys on koko ajan rakenteellista. Mitä suurempi nimellisjäykkyys, sitä voimakkaam- min inflaation muutokset vaikuttavat työttö- myyteen reaalipalkkojen muutosten kauttaⁱ.

Lähihistorian Suomi on hyvä esimerkki: kun vienti joutui vaikeuksiin, valuutan devalvointia käytettiin reaalipalkan laskemiseen.

Layard ym (1991) ovat arvioineet nimellis- jäykkyyttä OECD-maissa2. Historiallisen ai- neiston perusteella nimellisjäykkyys näyttää olevan suurempaa korporatistisissa talouksissa,

JOIssa työmarkkinat ovat keskittyneitä kuten esimerkiksi Suomessa ja toisaalta täysin hajau- tetun palkanmuodostuksen maissa.

Suomelle on ollut tyypillistä kansainvälisesti katsoen korkea nimellisjäykkyys paIkoissa ja hinnoissa. Itsenäisen raha- ja valuuttakurssipo- litiikan menettäminen voi Suomen tapauksessa potentiaalisesti merkitä kansantalouden sopeu- tumiskyvyn heikkenemistä. Oleellista onkin se, mitä tapahtuu palkkojen nimelliselle jäykkyy- delle. Alhaisen ja vakaan inflaation maailmassa ollaan entistä valmiimpia solmimaan pitkäai- kaisia ja nimellisesti kiinteitä sopimuksia, mikä voimistaa nimellisjäykkyyttä. Toisaalta on mahdollista, että työmarkkinoilla tiedostetaan maailman muuttuneen, jolloin nimellispalkka- jäykkyys alkaa vähentyä, koska työvoimakus- tannusten reaalisen joustavuuden ylläpitäminen edellyttää entistä suurempaa nimellistä jousta- vuutta. Nimellispalkkojen joustavuuden ei voi varmuudella odottaa muuttuvan merkittävästi.

Entä muut työvoimakustannukset? Jos palk- kojen nimellinen joustavuus ei lisäänny merkit-

1 Tämä kehikko ei vielä sisällä edellisessä luvussa käsiteltyä hystereesi-vaikutusta. Hystereesin voi kui- tenkin liittää käsilläolevaan kehikkoon. Jos olete- taan, että työttömyyden muutos u - u__l vaikuttaa hin- noitteluun ja palkkavaateisiin negatiivisesti, voidaan lauseke (5) kirjoittaa muotoon ~P-P-l = -8(u- U*)-A(U-U__l). Tästä voidaan ratkaista lyhyen aikavälin rakenteellinen työttömyys u*.= 8(8+Ar^lU*+A(8+Ar^l u__l^. Tämän lausekkeen mukaan lyhyen aikavälin ra- kenteellinen työttömyys u*s riippuu paitsi u*:stä myös tosiasiallisesta työttömyydestä lähimenneisyy- dessä (u__l^).

2 Suomen nimellispalkkajäykkyyttä ei ole kovin pal- jon tutkittu empiirisesti. Joitakin alustavia tuloksia on raportoitu julkaisussa Vartiainen (1996).

tävästi kompensoimaan alhaista inflaatiota, muiden sopeutumiskanavien merkitys koros- tuu. Välilliset työvoimakustannukset voivat toimia yhtenä puskurina. Tämä edellyttää, että välillisiin työvoimakustannuksiin liittyvät ra- hastot keräisivät itselleen riittävän vakavarai- suuden. On jatkoselvittelyjen tehtävä miettiä tarkemmin tässä suunnassa avautuvia mahdol- lisuuksia samoinkuin sitä, millainen järjestelmä olisi joustavuuden kannnalta mahdollisimman hyvä!.

3.2 Työvoiman liikkuvuus

Joustavuuskeskustelu voi antaa jopa harhaan- johtavan kuvan siitä, mikä on erilaisten meka- nismien tärkeysjärjestys työmarkkinoiden so- peutumisessa. Jatkuvan täystyöllisyyden ylläpi- täminen ensisijaisesti palkkojen sopeutumisen kautta on todennäköisesti mahdotonta eikä välttämättä edes vastaa hyvinvoinnin kannalta parasta (tehokkainta) ratkaisua^2• Esimerkiksi niinkin markkinaehtoisissa kansantalouksissa kuin Yhdysvalloissa ja Kanadassa reaaliset työvoimakustannukset ovat suhteellisen jäyk- käliikkeinen erä ja sopeutuminen häiriöihin ta- pahtuu korkean alueellisen ja sektoreittaisen liikkuvuuden varassa.

Koska nimellispalkat ovat joka tapauksessa jäykkäliikkeinen taloudellinen muuttuja, mui- den sopeutumiskanavien merkitys kasvaa al-

1 Holm, Kiander ja Tossavainen (1997) ovat arvioi- neet eri alojen puskureiden tarvetta. Kohtuullisen pienetkin satsaukset esimerkiksi rahastoiviin työttö- myysturvajärjestelmiin voivat tuoda merkittävää li- säjoustoa, edellyttäen, että tällaiset välillisten työvoi- makustannusten muutokset eivät vaikuta palkkavaa- teisiin.

2 Tämä oli mm. Keynesin käsitys. Ks. myös esim.

Dreze ja Gollier (1993) ja Hahn ja Solow (1996).

haisen inflaation ja mahdollisen rahaliittojäse- nyyden oloissa. Muita työmarkkinoita sopeut- tavia tekijöitä ovat erityisesti työvoiman alueel- linen ja toimialojen välinen liikkuvuus sekä maan rajojen sisällä että periaatteessa myös Suomen ja muun maailman välillä.

Edellisen jakson 2 analyysikehikkoon vedo- ten voidaankin väittää, että työvoiman alueelli- sen ja sektoreittaisen liikkuvuuden kohoaminen on yleensä omiaan parantamaan työmarkkina- osapuolten kohtaamista ja näin alentamaan ra- kenteellista työttömyyttä. NAIRU-teorian mu- kaanhan palkkavaateet alkavat kohota kun työllisyys on riittävän korkealla. Jos kansanta- louden työmarkkinat ovat alueellisesti eriyty- neet, joillakin aloilla voi kuitenkin syntyä työ- voimapulaa ja palkkainflaatiota, vaikka muual- la kansantaloudessa olisi käyttämätöntäkin työ- voimaa. Jos palkat riippuvat negatiivisesti työt- tömyydestä, mutta sitä vähemmän mitä korke- ampi työttömyys on^3, niin työmarkkinoiden huonompi kohtaaminen merkitsee korkeampaa NAIRU:a. Tämä perusidea konveksista palkka- funktiosta juontaa Lipseyltä (1960). Jos sekto- reittaiset työttömyysasteet eroavat, keskimää- räinen työttömyys on korkeampi kuin jos ne

Tämä on sopusoinnussa empiirisen evidenssin kanssa. Ks Layard ym. (1991). Toinen tapa tarkastel- la työmarkkinoiden kohtaamista (rakenteellista toi- mivuutta) on arvioida työttömyyden ja avointen työ- paikkojen välistä relaatiota eli ns. UV - eli Beverid- ge-käyrää. Suomessa UV -käyrä on siirtynyt epäedul- liseen suuntaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana (ks. Pehkonen ja Santamäki-Vuori 1997).

Työmarkkinoiden kohtaamista kuvaavat indeksit sa- moinkuin UV-käyrä ovat siis eri asioita kuin NAIRU eli tässä kirjoituksessa käytetty rakenteellisen työttö- myyden käsite. Vähän yksinkertaistaen voidaan sa- noa, että työmarkkinoiden kohtaamista kuvaavat in- deksit ovat yksi NAIRU:n komponentti.

olisivat yhtä suuria.

Liikkuvuutta koskeva empiirinen tutkimus- tieto Suomesta on vielä suhteellisen vähäistä.

Kansainvälinen liikkuvuus on tietysti toinen sopeutumiskanava, mutta sen rooli jäänee lähi- vuosina ja lähivuosikymmeninä edelleen suh- teellisen vähäiseksi.

Työmarkkinoiden sopeutumiskykyyn vai- kuttaa myös muu aktiivinen työvoimapolitiikka kuten työnvälitys, ammatinvalinnanohjaus ja uudelleenkoulutus. Hyvin suunniteltuina ne voivat parantaa työmarkkinoiden sopeutumis- kykyä, vaikka niihin voi liittyä myös vastak- kaisia vaikutuksia^1• Aktiiviseen työvoimapoli- tiikkaan on Suomessakin viime aikoina käytet- ty paljon voimavaroja, mutta toimenpiteiden arviointi on jäänyt vähäiseksi.

3.3 Suomalaisen palkkasopimusjärjestelmän haasteita

Tässä jaksossa arvioidaan palkkasopimustoi- minnan haasteita, lähtien liikkeelle edellä ku- vatuista ympäristön muutoksista ja päätyen käytännöllisempiin, suomalaista työehtosopi- musjärjestelmää koskeviin näkökohtiin.

Edellä tiivistettiin työmarkkinoiden uuden toimintaympäristön haasteet kahteen kohtaan.

Keskeistä on sopeutuminen alhaiseen inflaati- oon sekä palkkojen nimellisen joustavuuden li- sääminen entisenlaisen reaalisen joustavuuden säilyttämiseksi. Miten vakavan haasteen alhai- nen ne muodostavat?2 Tietoisuus ympäristön muutoksista ja tulevaisuuden rahapolitiikan lin-

1 Ks. Calmfors (1994).

2 Molemmat vaatimukset ovat luonteeltaan mone- taarisia, siinä mielessä, että niihin voidaan vastata palkkojen nimellistä kehitystä muuttamalla. Siinä missä aiemmin oli tapana sopia korkeista nimellis- palkkojen korotuksista ja torjua kaikki nimellispalk-

jasta ohjaa tietysti jo itsessään työmarkkinaosa- puolten käyttäytymistä, mutta on mahdollista, että muutokset vaativat aikaa, jolloin niitä voi- daan edesauttaa sopimusjärjestelmän uudista- misella. Vaikka koetamme seuraavassa lyhy- käisesti arvioida myös sopimusjärjestelmien konkreettisia yksityiskohtia, on korostettava, että sopimustoiminnan kehittäminen on viime kädessä työmarkkinoiden osapuolten vastuulla.

Jos rahaliitto johtaa rahapolitiikan uskotta- vuuden paranemiseen, nimelliset palkkavaateet alenevat, jolloin työttömyys alenee. Sikäli kuin palkkaneuvottelujen koordinointia ylipäänsä pidetään tärkeänä, sen tarve korostuu rahaliit- toon sopeutumisen alkuvuosina, jolloin finans- sipolitiikan liikkumavara on joka tapauksessa vähäinen eikä vielä ole varmuutta uusien in- flaatio-odotusten iskostumisesta kaikkien osa- puolten mieliin. Jos Suomen kustannustaso ko- hoaa alkuvuosina liian korkealle, heikon kilpai- lukyvyn korjaaminen edellyttää alhaisen inflaa- tion maailmassa vielä muitakin maita hitaam- paa kustannustason nousua, mikä tuo helposti mukanaan työttömyyttä. Tulopolitiikan mitoit- tamista voi helpottaa se, että palkkojen nousu- vauhti sidotaan yleisesti hyväksyttyihin kan- santalouden indikaattoreihin kuten tuottavuu- den kasvuun (tai vaihto suhteen muutoksiin).

Yksi tulopolitiikan merkittävä haaste liittyy eri toimialojen kannattavuuseroihin ja mahdol- lisiin palkkalinkkeihin. Eri toimialojen Uotka Suomessa käytännössä vastaavat sopimusaloja) kannattavuuskehityksen erot ovat aiemminkin vaikeuttaneet palkkasopimusten koordinointia.

kojen alennukset, vastaisuudessa voidaan samanlai- nen reaalipalkkojen kehitys saavuttaa alhaisemmilla nimelliskorotuksilla ja tarvittaessa nimellispalkkojen alennuksilla. Alhainen inflaatio ei sitä vastoin sinän- sä edellytä toisenlaista reaalipalkkakäyttäytymistä.

Toimialojen erot saattavat korostua entistä enemmän ja uusilla tavoilla sellaisessa tilan- teessa, jossa viennin vaihtelut eivät enää leviä koko talouteen devalvaatioiden ja vaihtotasera- joituksen kautta. On mahdollista, että suhdan- neherkkien vientialojen tilanne vaihtelee raha- liitossa selvästi enemmän kuin muun kansanta- louden.

Työllisyyden vakauttamisen kannalta voi siksi olla tarpeellista sallia myös suuremmat erot eri alojen palkankorotuksissa. Tämä on haaste palkanmuodostukselle. Siitä muodostuu sitä vaikeampi, mitä enemmän kansantaloudes- sa on palkkalinkkejä. Jos kansantalouden pal- kanmuodostus on koordinoimatonta ja ammat- tiliittojen palkkavaatimukset seuraavat muiden liittojen toteutuneita palkkoja, on olemassa vaara, että kustannukset nousevat liikaa sellai- sillakin aloilla, joiden palkanmaksukyky on johtaja-aloja heikompi 1.

Palkka-palkka-linkkejä ovat tutkineet mm.

Holm, Honkapohja ja Koskela (1995) sekä Hartman (1997). Tulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan ainakin teollisuuden sisällä on palkka-palkkalinkkejä, erityisesti niin, että me- talliteollisuus ja paperiteollisuus toimivat palk- kajohtajina, joilta palkannousut leviävät muille sopimusaloille. Jos vientialat ovat muita toimi- aloja epävakaampia, tämä voi merkitä yleisen palkkainflaation riskiä, jos palkat liukuvat voi- makkaasti näillä aloilla hyvän kannattavuuden

1 Palkkalinkkejä koskeva argumentointi lähtee siis ajatuksesta, jonka mukaan liittokohtaiset sopimukset eivät olekaan itsenäisiä, vaan liittojen välinen kateus ja tasapuolisuuden vaatimukset sitovat eri ammatti- liittojen palkkojen nousuvauhdit toisiinsa (ks. esim.

Oswald 1979). Jo Keynes korosti Yleisessä Teorias- saan suhteellisten palkkojen merkitystä työntekijöille ja piti sitä merkittävänä yleisen palkkajäykkyyyden selittäjänä.

aikoina - ja muut palkat, myös julkisella sekto- rilla ja palvelusektorilla liukuvat mukana. Näin yleinen palkkataso nousee ja työttömyys li- sääntyy.

Vaikka inflaatio-odotukset ajan mittaan so- peutuvat varmasti, palkkojen nimellinen jäyk- kyys voi muodostaa pysyvämmän ja rakenteel- lisemman ongelman. Nimellisjäykkyys voi riippua myös sopimusjärjeste1mästä.

Palkkojen nimellisjäykkyys voi ensinnäkin olla ongelma sellaisen tavanomaista suurem- man suhdannehäiriön tapauksessa, joka edel- lyttäisi yleistä kustannustason alentamista.

Kustannuksia voidaan periaatteessa alentaa yleisellä tulo sopimuksella, mutta tämä edellyt- tää hyvin toimivaa tulopoliittista koordinaatiota ja voi olla vaivalloista.Kelluva kurssi voi tällai- sissa tilanteissa tarjota helpomman sopeutumis- kanavan.

Palkkojen nimellinen jäykkyys alaspäin voi toisaalta osoittautua ongelmaksi myös yritys- ja yksilötasolla, kuten jaksossa 2 esitettiin. Sitä varten olisi työehtosopimuksia erityisesti suh- danneherkillä vientialoilla kehitettävä niin, että nimellispalkatkin voisivat tarvittaessa reagoida entistä voimakkaammin kannattavuuden hei- kentymiseen. Hyvät työehtosopimukset voisi- vat myös tarjota mahdollisuuksia mikrotason palkkarakenteen kehittymiseen kannustavalla tavalla.

Sopimusjärjestelmän kehittämisessä on pun- nittava keskenään seuraavia, eri suuntaan vai- kuttavia näkökohtia. Alhaisen inflaation maail- massa toimiminen edellyttää todennäköisesti sitä, että sopimusjärjestelmä ei ole kovin moni- portainen. Toisaalta paikallisten kannattavuu- serojen ja yksilöllisten tuottavuuden muutosten huomioonottaminen voi edellyttää nimen- omaan paikallisia neuvotteluja, joilla yrityksen palkkatasoa ja palkkasuhteita sopeutetaan kan- nattavuuden ja tuottavuuden muutoksia vastaa-

vasti.

Ensimmäistä väitettä voi perustella eri poh- joismaiden kokemusten eroilla. Holden (1990,

1991) on teoreettisin perustein ja empiirisin tarkasteluin korostanut sitä, että kaksi- tai kol- miportaisella neuvottelujärjestelmällä on taipu- mus ylläpitää inflaatiota ja korkeita palkkaliu- kumia. Holdenin malli vastaa läheisesti Ruot- sin ja Norjan työelämän pelisääntöjä. Tässä mallissa työehtosopimuksessa sovitaan jostakin palkkojen yleiskorotuksesta, minkä jälkeen yleiskorotuksen käytännön soveltamisesta neu- votellaan vielä kerran yritystasolla. Tällöin voi käydä niin, että yritystasolla otetaan yleiskoro- tus itsestään selvästi saatavaksi astinlaudaksi li- sävaatimuksille, jolloin palkkaliukumat muo- dostuvat käytännössä korkeiksi. Tämä ajatus- malli voi selittää sitä, että palkkaliukumat ovat Ruotsissa olleet korkeita ja selvästi Suomen liukumia korkeampia!.

Suomalaisessa sopimusjärjestelmässä ei vastaavaa mekanismia ole, vaan työrauhavel- voite astuu yleensä voimaan heti kun uusi työ- ehtosopimus on allekirjoitettu. Työnantajalla on tässä tilanteessa oikeus alkaa suoraan sovel- taa yleiskorotuksella nostettuja palkkoja, eikä yritystasolla pääsääntöisesti käydä mitään uu- sia neuvotteluja. Tätä systeemiä voidaan pitää

1 Ks. Eriksson ym. (1990). Ruotsissahan on lähdetty siitä, että sovitusta yleiskorotuksesta vain osa tulee automaattisesti jokaiselle ja loppuosan jakamisesta neuvotellaan edelleen yritystasolla. Koska yritysta- solla näin aukeaa toinen "neuvottelurintama" eikä työrauhavelvoite käytännössä toteudu ennen kuin paikalliset neuvottelut on käyty, neuvottelujen käy- tännön lopputuloksena on usein ollut korkea palkkaliukuma.Tällaisten tarkastelujen nojalla Rol- den (1991) päätyy johtopäätökseen, jonka mukaan inflaation hidastaminen moniportaisen sopimusjär- jestelmän taloudessa johtaa suurella todennäköisyy- dellä työttömyyden lisääntymiseen.

jäykkänä, mutta sen hyvä puoli on ilmeisesti ollut se, että palkkaliukumat ovat säilyneet kohtuullisen pieninä. Tässä piilee myös paikal- lisen sopimisen riski. Jos paikallisia palkkaso- pimuksia aletaan solmia, on tärkeää, että palk- kojen yleiskorotusta ei oteta näiden neuvottelu- jen minimitasoksi.

Vastaisuudessa olisi kyettävä ylläpitämään tämä sopimusjärjestelmän inflaatiota ja palkka- liukumia rajoittava piirre -- ja samanaikaisesti luotava mekanismeja, joilla reagoidaan paikal- lisiin olosuhteisiin. Aiemmin varaventtiilinä toimineille palkkaliukumille ei tulevaisuudessa enää ole juurikaan tilaa, koska palkkojen yleis- korotukset tuskin missään oloissa painuvat merkittävästi tuottavuuden kasvun ja alapuolel- le.

Suomalaisen sopimusperinteen valossa di- lemman ratkaisua kannattaa ainakin ensi vai- heessa ehkä etsiä siitä, että joustojen mahdolli- suus rakennetaan suoraan työehtosopimuksiin, niin ettei tarvittavien palkkajoustojen toteutta- minen edellytä varsinaisten palkkasopimusten avaamista^2•

Yksi tapa olisi lisätä henkilökohtaisten lisien ja yrityskohtaisesti sopeutuvien erien mahdolli-

suus itse työehtosopimuksiin. Voitaisiin esi- merkiksi toimia niin, että palkkojen yleiskoro- tukset koskisivat vain työn arvioinnin perus- teella määräytyvää työkohtaista tariffipalkkaa.

Todelliset palkathan vaihtelevat vanhastaankin näiden tariffipalkkojen yläpuolella, ja tämän vaihtelun pelisäännöt voitaisiin täsmentää tä- hänastista selvemmin itse työehtosopimuksissa.

Esimerkkinä voi mainita metalliteollisuuden

2 Myös nykyaikaiset "reilun palkan" (fair wage) teo- riat tukevat käsitystä, jonka mukaan palkkajoustojen hyväksyntä on suurempaa, jos asianomaiset kokevat tulevansa kohdelluksi samalla tavalla kuin muutkin.

P ARAKE-sopimuksen, jonka mukaan työnte- kijälle on määritelty työkohtaisen palkan päälle tuleva henkilökohtainen lisä ¹• Lisien keskiarvo, vaihteluväli ja jakaumakin on määritelty itse työehtosopimuksessa, mutta muuten työnanta- jalla on mahdollisuus omilla arvioillaan muut- taa henkilökohtaisia lisiä ja näin kannustaa henkilöstöä.

Jos yrityskohtaista joustoa on lisättävä, voi- taisiin esimerkiksi ajatella, että henkilökohtais- ten lisien keskiarvosta neuvoteltaisiin jollakin ennalta sovitulla vaihteluvälillä aina yrityksen kulloisenkin kannattavuus- ja työllisyystilan- teen mukaan. Lisien keskiarvo olisi lähtökoh- taisesti jollakin työehtosopimuksessa hyväksy- tyllä tasolla. Erityisen hyvän tai heikon kan- nattavuuden aikana lisien keskiarvoa voitaisiin nostaa tai laskea, mutta seuraavien neuvottelu- kierrosten lähtökohtana olisi aina normaalitaso.

On tärkeää, että työmarkkinaosapuolet . tie- dostavat jo ennakkoon joustavampien palkka- järjesteimien tarpeen, ja sen, ettei suurempi ni- mellispalkkojen joustavuus sinänsä merkitse palkan todellisen ostovoiman tähänastista hei- kompaa kehityst䲕 Todennäköistä on myös se, että entistä joustavamman nimellispalkan tarve kohtaa eri aloja hyvin eri tavoin. Se on rahalii- tossa todennäköisesti suurimmillaan suhdanne- herkillä vientialoilla, kun taas useimmilla muil- la aloilla tuskin tarvitaan merkittäviä muutok- sia palkanmuodostuksen periaatteisiin.

PARAKE-sopimusta on analysoinut Vartiainen (1993).

2 Monet ammatillisten järjestöjen edustajien puheen- vuorot osoittavat kyllä sen, että sovittujen nimellis- ten palkkojen alentamista vastustetaan voim;:tkkaasti.

i

3.4 Suljetunja avoimen sektorinpalkkasuhteet Voiko mahdollinen rahaliittojäsenyys vaikuttaa eri toimialojen ammattiliittojen suhteelIisiin neuvotteluasetelmiin ja sitä kautta palkanmuo- dostukseen ja työttömyyteen? Kun valuutta- kurssipolitiikka ja vaihtotaserajoitus poistuvat, ei voida etukäteen tietää, säilyvätkö kansanta- louden eri sektorien suhteelliset hinnat ennal- laan vai tapahtuuko niissä pysyviä muutoksia.

Suomen tapauksessa voidaan menneen histori- an nojalla pitää yhtenä vaarana sitä, että erityi- sesti suljetun sektorin ammattiliitot ja yritykset nostavat kustannuksiaan - ensi vaiheessa tai joskus myöhemmin - enemmän kuin mikä on mahdollista kilpailevammill:;t ja avoimemmilla sektoreilla kuten teollisuudessa. Puutteellisesti kilpailevan suljetun sektorin palkkajohtajuus³ voi siis olla ongelma, erityisesti siksi, että ko- hoavat palkkakustannukset on mahdollista ai- nakin lyhyellä aikavälillä suurelta osin siirtää hintoihin eikä kohonnut palkkataso merkitse välitöntä työttömyyden lisääntymistä. Pitem- mällä ajalla talouden kilpailevammat sektorit heikkenevät korkeamman kustannustason vuoksi, mikä tietysti myös heikentää suljettujen alojen tuotteiden kysyntää.

Tämänkaltaiset ongelmat tuskin kärjistyvät, jos palkkaneuvottelut pysyvät suotuisissa insti- tutionaalisissa puitteissa - eli joko niin keski- tettyinä, että ammattiyhdistysliikkeen on pakko' sisäistää toimiensa kokonaistaloudelliset vaati-

3 Tämä on tietysti eri kysymys kuin yllä palkkalink- kien yhteydessä esitetty vientialojen palkkajohtajuu- den mahdollisuus.Epävakaiden vientialojen kannat- tavuuspiikeistä syntyvät palkkahäiriöt ovat ensijai- sesti suhdannevaihtelusta kumpuava ongelma, kun taas tässä käsiteltävä palkkasuhteen vääristymisen mahdollisuus on raenneongelma.

mukset, tai sitten niin. hajautettuina, että mil- lään ammattiliitolla ei ole kovin paljon markki- navöimaa. Ongelmallinen tilanne voi kuitenkin syntyä, jos työmarkkinoilla toimii muutama avoimen sektorin ja muutama suljetun sektorin ammattiliitto, jotka kilpailevat keskenään.

Tilannetta voi kuvata seuraavanlaisella aja- tusmallilla. Olkoon taloudessa kaksi sektoria,

"avoin" (T) ja "suljettu" (S). Oletetaan, että kummankin sektorin ammattiliitot ovat muo- dostaneet sektorin sisällä yhteisen neuvottelu- kartellin, joita voidaan nimittää T -liitoksi ja S- liitoksi. Oletetaan vielä, että kumpikin ammat- tiliitto voi määrätä oman nimellispalkkansa Wi (i=T,S) ja että ammattiliitto pyrkii maksi- moimaan reaalista palkkasummaansa. Tällöin ammattiliiton i tavoitefunktio on ¹

(12) Ui = {[Wi / II(ps ,PT)] -^Ö} Li (W/Pi ), missä Wi on sektorin i nimellispalkka, ^Ö on vaihtoehtoispalkka, Pi on sektorin i tuotteen hinta, Li (W/Pi ) on sektorin i työllisyys reaali- palkan W/Pi laskevana funktiona, ja II(ps ,PT) on kansantalouden hintaindeksi sektorihintojen funktiona.

Lausekkeen (12) maksimointi nimellispal- kan Wi suhteen antaa reaalipalkan

(13) wi = W/II = ^{Ö E} (Li Wi ^)/[E (Li Wi ) + (1- E (II W))],

missä merkinnällä E (AB) tarkoitetaan muuttu- jan A joustoa muuttujan B suhteen. Työn ky- syntäjouston ja yleisen hintaindeksin tuotehin- tajouston termit sisältävä osamääräkertoo sen, miten paljon nimellispalkan kohottaminen ran- kaisee työntekijöitä työpaikkojen vähenemise- nä (termi E (LiW)) ja miten paljon se vähentää

1 Ks. Rama (1994).

yleisen hinnannousun kautta ostovoimaa (termi

E (IIW)). Lausekkeen (13) mukaan että reaali- palkkavaade vastaa kilpailullista täystyöllisyys- palkkaa eli vaihtoehtoispalkkaa , jos markkina- voimaa ei ole lainkaan, koska tällöin (LiW) =

-00 ja osamäärälauseke lähenee ykköstä. Tämä vastaa täysin hajautettua palkanmuodostusta.

Reaalipalkkavaade on sama täysin keskitetyssä palkanmuodostuksessam, jossa palkankorotuk- set menevät täysin hintoihin, jolloin

E (IIW) =1, ja osamäärälauseke on yksi. Väli- tapauksissa palkkavaade kohoaa täystyöllisyys- palkan yläpuolelle.

Lausekkeesta (13) ilmenevät havainnollisel- la tavalla ammattiliittojen neuvottelukartellien edunvalvonnan rajoitteet. Joustotermien arvot voivat olla erilaisia siitä riippuen, ollaanko ra- haliitossa vai ei. Asiaa olisi syytä tutkia tar- kemmin, mutta seuraavassa esitetään joitakin alustavia näkökohtia.

Oletetaan, että kotitaloudet kuluttavat sekä avoimen että suljetun sektorin tuotetta. Tarkas- tellaan a) rahaliitto- ja b) kelluntavaihtoehtoa inflaatiotavoittein. Rahaliittovaihtoehdossa avoimen sektorin hinta PT on annettu, kun taas kelluntavaihtoehdossa inflaatiotavoite eli tässä tapauksessa hintaindeksi II(ps ,PT) on annettu.

Neuvottelukartellit ottavat nämä rajoitukset huomioon omaa palkkavaadettaan asettaessaan.

Tämä rakenne luo avoimen ja suljetun sektorin neuvottelukartellien välille strategisen kilpailu- tilanteen. Jos jommankumman sektorin neuvot- telukartelli nostaa omaa paIkkaansa, se muut- taa samalla hintasuhdetta itselleen edullisem- maksi, koska oman tuotteen tarjonnan vähene- minen nostaa sen hintaa.

Tarkastellaan aluksi työllisyysvaikutuksia, jotka ilmenevät termin E (LiW) kautta. Mitä suurempi on tämän jouston itseisarvo, sitä suu- rempi on oman nimellispalkan nostamisesta koituva työpaikkojen menetys ja sitä maltilli-

sempaa edunvalvontaa liiton on noudatettava.

Suljetun sektorin liitolle jousto on rahaliitossa todennäköisesti pienempi kuin kelluntavaihto- ehdossa. Rahaliitossa S-liitto voi omaa nimel- lispalkkaansa W s nostamalla vaikuttaa tehok- kaammin oman sektorinsa hintaan Ps' koska EKP ei reagoi Suomen suljetun sektorin hinto- jen nousuun, jolloin myös työllisyyden mene- tys jää vähäisemmäksi. Työvoimakustannukset siis siirtyvät hintoihin ¹• Kelluntavaihtoehdossa rahapolitiikkaa kiristäetään suljetun sektorin kustannustason noustessa, jotta rajoite TI(ps ,PT) = vakio toteutuisi. Tällöin työllisyyden menetys on suurempi ja palkkavaade pienempi.

T -sektorin liiton kannalta tilanne on päin- vastainen. Koska oman sektorin hinta PT on ra- haliitossa annettu, kustannuksia ei voi lainkaan viedä hintoihin, ja työn kysyntäjousto (LTWT) oman nimellispalkan suhteen on korkea²• Tä- mä hillitsee avoimen sektorin palkkavaateita.

Kellunnassa T -liitto voi sitä vastoin nostaa oman sektorinsa tuotteen hintaa omaa nimellis- paIkkaansa nostamalla. T -sektorin palkan noustessa sen tuotanto vähenee ja tuotteen hin- ta nousee hyödykemarkkinoiden tasapainoeh- don kautta³• Työn kysyntävaikutusten nojalla lOman tuotteen hinta Ps riippuu positiivisesti nimel- lispalkasta hyödykemarkkinoiden tasapainon kautta.

S-sektorin työllisyyden jousto oman nimellispalkan suhteen on tällöin E (LsWs)=(Lsrns)(l-E (PsWs))' missä _(Lsrns) on työllisyyden jousto reaalipalkan Ws!Ps suhteen ja _{E (PsWs)} on oman tuotteen hinnan jousto nimellispalkan suhteen. Jälkimmäinen jousto on rahaliitossa suurempi kuin kellunnassa, koska EKP ei reagoi suljetun sektorin hinnan nousuun.

Äskeisen alaviitteen merkinnöin, (LT W T)=(LTrnT)(l-:-E (PTW T))' mutta rahaliitossa E (PTW T)) = 0, jolloin työllisyyden jousto nimellis- palkan suhteen on sama kuin työllisyyden jousto re- aalipalkan suhteen.

näyttäisi siis periaatteessa mahdolliselta, että rahaliittovaihtoehto johtaa suhteellisesti korke- ampiin suljetun sektorin kustannuksiin kuin kellutus⁴• Rahataloudelliset järjestelytkin voi- vat siis joissakin tapauksissa vaikuttaa talouden rakenteeseen.

4 Yhteenveto

Kirjoituksessa on tarkasteltu Suomen mahdolli- sen rahaliittojäsenyyden vaikutuksia ja haas- teita työmarkkinoiden kannalta. Huomio on

3 Koska inflaatiorajoite (Ps ,PT) = vakio on joka tapa- uksessa voimassa, suljetun sektorin tuotteen hinta laskee avoimen sektorin tuotteen hinnan nousun myötä. Tässä tapauksessa siis avoimen sektorin tuo- tannon väheneminen vähentää S-tuotteen kysyntää ja laskee sen hintaa.

4 Näitä vaikutuksia voi kuitenkin kompensoida jous- ton E (I1W) kautta toteutuva hintatasoefekti. Sulje- tun sektorin mahdollisuus nostaa rahaliitossa oman tuotteensa hintaa merkitsee myös sitä, että S-palkan noston vaikutus koko kansantalouden hintaindeksiin ja siten jäsenten ostovoimaan on suurempi kuin kel- lunnassa. Jousto _{E (I1Ws)} on siis rahaliitossa korkea, mikä hillitsee suljetun sektorin palkkavaadetta. Kel- lunnassa pätee sitävastoin E (I1W)=O. T -liiton kan- nalta hintatasoefekti toimii puolestaan rahaliitossa palkkavaadetta nostavasti, koska, kuten nähtiin, oman hinnan nostaminen voi laskea koko kansanta- louden hintatasoa ja näin nostaa oman palkan osto- voimaa. Rahaliitossa avoimen sektorin ammattiliitto voi siis omaa paIkkaansa nostamalla alentaa koko kansantalouden kustannustasoa, koska korkeampi avoimen sektorin palkka johtaa alhaisempaan avoi- men sektorin tuotantoon ja siten kysyntävaikutuksen (hyödykemarkkinoiden tasapainoehdon) kautta al- haisempaan suljetun sektorin kustannustasoon (sa- malla kun avoimen sektorin hinta PT on joka tapauk- sessa kiinteä). Kellunnassa tätä vaikutuskanavaa ei ole, koska E (I1W)=O pätee tietysti T-liiton kannalta- kino