Katakanoja ja kansallisia aarteita – kirjastoalan harjoittelu Japanissa
Suvi Sario
Kohti Japania
Aloittaessani kirjastoalan opinnot Turun ammat- tikorkeakoulussa vuonna 2013 haaveissani siin- teli vaihto-opintojen mahdollisuus ulkomailla, ja nimenomaan Japanissa. Minua on jo monia vuosia kiinnostanut japanilainen kulttuuri, eikä sinne suuntautunut lomamatka muutamia vuo- sia aiemmin ainakaan vähentänyt kiinnostusta.
Oppilaitoksellani ei ollut suoraa sopimusta japa- nilaisten kirjastoalan oppilaitosten kanssa, joten seinä tuntui nousevan heti vastaan. Onnekseni Turun ammattikorkeakoulun kanssa jo muuta- mia vuosia yhteistyössä toiminut, insinööriopin- toja tarjoava Sendai National College of Techno- logy (SNCT) teki kohdallani poikkeuksen. Pää- sin tekemään opintoihini kuuluvan toisen har- joittelujakson heille.
Harjoittelujakso ajoittui kevät-kesälle 2015 eli toisen vuoden opintojeni jatkoksi. Ennen vaih- toon lähtöä olin yhteydessä SNCT:n professo- ri Fujikiin, jonka projektissa tulisin työskente- lemään harjoitteluni aikana. Hän oli järjestä- nyt minulle laboratoriossaan tehtävän projek- tin lisäksi kolme harjoittelupaikkaa erilaisista ja eri kokoisista kirjastoista. Harjoittelupaikat oli- vat SNCT:n oppilaitoskirjasto, Sendai City Hi- rose Library sekä Tohoku University Main Lib- rary. Edellä mainittujen ohella oli myös mah- dollista osallistua erilaisiin SNCT:n järjestämiin kulttuuriopintoihin ja -tapahtumiin. Itse osallis- tuin muun muassa teeseremoniaan sekä ikeba- na-tunnille.
Sendai National College of Technology
SNCT on teknillinen koulu, joka sijoittuu suo- malaisiin kouluihin verrattaessa ammattikoulun
ja ammattikorkeakoulun välimaastoon. Japanissa koulumuodosta käytetään nimitystä kosen. Op- pilaitoksella on tiiviit yhteydet työmaailmaan ja siksi monet opiskelijoista työllistyvätkin yrityk- siin jo opintojensa aikana.
Oppilaitos on fyysisesti jakautunut kahdelle kampukselle, joiden nimet ovat Hirose ja Nato- ri. Oman vaihtoni suoritin Hirosen kampuksel- la, joka sijaitsee noin 12 kilometrin päässä Sen- dain keskustasta. SNCT:ssa opiskelijoita on noin 1500, joista noin puolet opiskelee Hirosen kam- puksella. Opiskelijat tulevat pääsääntöisesti opis- kelemaan koseniin 15-vuotiaina eli suoraan ylä- asteen jälkeen. Perusopinnot kestävät viisi vuot- ta, jonka jälkeen on mahdollisuus hakea kaksi- vuotisiin jatko-opintoihin.
Projektikseni sain SNCT:n opiskelijavaihtoon lähteville opiskelijoille suunnatun sivuston tieto- jen päivittämisen. Tietoja päivitin niin Turkuun liittyvien tietojen kuin Turun ammattikorkea- koulun vaihto-opiskelijoille tarjoamien kurssien osalta. Projektin tekeminen vaati ohjelmoinnin opettelua. Ohjelmointia opiskelin omatoimises- ti internetin kautta löytyneiden koulutussivujen ja opetusohjelmien avulla. Professori Fujikin la- boratoriossa opiskeli lisäkseni kolme nuorta, al- le parikymppistä miehenalkua. Laboratorio tar- koittaa tässä tapauksessa normaalia luokkahuo- netta pienempää tilaa, jossa opiskelijat tekevät omiin projekteihinsa liittyviä tehtäviä professo- rin avustuksella. Projekteihin he hakevat toisena opiskeluvuotenaan. Projektien sisällöt vaihtelevat professoreiden omien tutkimusalojen mukaan.
Sendai National College of
Technologyn oppilaitoskirjasto
Oppilaitoskirjaston henkilökunta laskettiin kuu-KUVA 1: Japanilainen koulujärjestelmä
luvaksi oppilaitoksen toimistohenkilökuntaan.
Varsinaiseen oppilaitoskirjaston henkilökuntaan kuului vain yksi henkilö, mutta kirjaston tiloissa olivat myös oppilaitoksen tietotekniikka-asian- tuntijoiden työpisteet. He hoitivat kirjaston toi- mintoja varsinaisen kirjastonhoitajan poissa ol- lessa. Kirjaston vuosibudjetti on noin kolme mil- joonaa jeniä (n. 24 000 euroa). Kirjojen ja lehti- en osuus tästä summasta on 2,6 miljoonaa jeniä (n. 21 000 euroa). Oppilaitoskirjaston tärkein ta- voite on palvella oppilaitoksen opiskelijoita niin opinnoissa, päättötöiden teossa kuin työllistymi- sen tukemisessa. Viimeksi mainittua varten heil- lä oli omassa hyllyssään esillä työnhakuun liitty- vää materiaalia, kuten oppaita työhaastatteluun.
Oppilaitoksen kirjastossa pääasiassa järjestelin kirjaston hyllyjä ja tutustuin näin kirjaston koko- elmaan sekä luettelointijärjestelmään. Luetteloin- tijärjestelmä poikkesi täysin suomalaisista luette- lointijärjestelmistä. Signumissa oli ylimpänä nä- kyvissä numeroin luokka, johon kirja kuului. Tä- män jälkeen oli kirjain-numero -yhdistelmä, jos- sa oli näkyvissä kirjailijan sukunimen ensimmäi- nen kirjain sekä kirjailijan oma, kirjaston mää- rittelemä numero. Kirjailijan eri teokset erotel-
tiin lisäksi numeroin saapumisjärjestyk- sen mukaan. Työtehtäviini kuului var- sinaisten kirjastotöiden lisäksi oppilai- toskirjaston opasvihkosen kääntäminen japanista englanniksi. Lisäksi sain teh- dä hankintaehdotuksen kirjastolle eng- lanninkielisestä materiaalista, josta oli- si hyötyä tuleville vaihto-opiskelijoille.
Eroja suomalaiseen kirjastotoimin- taan löytyi myös lainaussäännöistä. Lai- na-aika oli jokaiselle lainaajalle kaksi viikkoa. Uusinnat piti hoitaa kirjastossa.
Myöhästymismaksuja ei kuitenkaan ol- lut lainkaan. Tästä huolimatta lainat pa- lautuivat hyvin ajallaan takaisin. Kirjas- ton aukioloajat elivät opiskelijoiden tar- peen mukaan: esimerkiksi tenttikaute- na kirjaston aukioloaikoja laajennettiin.
Sendai Hirose Library
Toinen työharjoittelujaksoni sijoittui Sendain kaupunginkirjaston sivukirjastoon, joka sijaitsi Ayashissa, kotioppilaitoksen kampusalueen lä- hettyvillä. Sendain kaupunginkirjastoon kuuluu pääkirjasto Sendai Mediathequessa sijaitsevan Shimin Libraryn lisäksi kuusi sivukirjastoa, jot- ka on sijoitettu eri puolille kaupunkia. Joukossa on niin lapsille suunnattu kirjasto kuin prefek- tuaalinen kirjasto, joka vastaa suomalaista maa- kuntakirjastoa.
Henkilökuntaa Hirosen kirjastossa oli 14.
Henkilökunnasta 13:lla on kirjastoalan koulu- tus. Heistä 10 on kokoaikaisia työntekijöitä ja lo- put neljä ovat osa-aikaisia, vakituisia työntekijöi- tä heistä ei ole yksikään. Erikoista oli se, että kir- jaston henkilökunta oli paikallisen kirjakauppa- ketju Maruzenin palkkalistoilla. Kirjakauppaket- ju toimii suurimmaksi osaksi myös kirjojen toi- mittajana. Henkilökuntaa oli mielestäni runsaasti siihen nähden, että kyseessä oli vain sivukirjasto.
Tosin hetkeäkään en nähnyt ketään toimettoma- na, joten henkilökunnan määrä oli perusteltua.
Hirosen sivukirjaston hankinnat olivat vuonna 2014 kokonaisuudessaan vajaa 6,5 miljoonaa je-
KUVA 2: SNCT:n oppilaitoskirjaston signum niä (n. 51 000 euroa), josta reilu 40 % (2,3 milj.
jeniä, n. 18 000 euroa) kului lastenkirjoihin ja lo- put 4,2 miljoonaa jeniä (n. 33 000 euroa) meni- vät muihin kirjoihin. Asiakaskunta koostui kai- kenikäisistä ihmisistä. Kirjastoa ja sen palvelui- ta hyödynnetään ahkerasti. Lapsille järjestetään viikoittain satuhetkiä, lisäksi kirjasto tarjoaa eri- laisia aktiviteetteja myös aikuiseen makuun, ku- ten lukupiirejä.
Henki kirjastossa oli todella hyvä. Toisia työn- tekijöitä kunnioitettiin ja se osoitettiin mm. ku- martamalla sekä toivottamalla päivän tervehdyk- set jokaiselle yksilölle erikseen. Aamuisin oli yh- teinen teehetki sekä aamuraportti, jossa käytiin läpi ajankohtaiset asiat. Myös asiakkaat huomioi- tiin heti kirjaston avaamisesta lähtien. Kun kirjas- ton ovet avattiin, oli koko henkilökunta kumar- tamassa asiakkaille ja näin toivottamassa heidät tervetulleiksi kirjastoon.
Hirosen sivukirjastossa tutustuin monipuoli- sesti yleisen kirjaston työtehtäviin. Aloitin tu- tustumalla kirjaston tiloihin ja toimintatapoihin.
Kirjastonjohtaja Setsuko Kosaka oli tehnyt eng- lanninkielisen kartan kirjastosta helpottamaan tilojen ja kokoelmien hahmottamista. Työasu-
na toimi ruskea essu, jonka tarkoitus oli lähinnä suojata omia vaatteita.
Varsinaiset työtehtävät aloitin palauttamalla kirjoja sekä hyllyttämällä niitä. Sain osallistua parille satutunnille, joista toisessa luin Muumi- kirjan lapsille suomeksi. Tarina luonnollisesti se- litettiin myös japaniksi. Toive suomeksi lukemi- sesta tuli kirjastolta, koska he halusivat kuulla ek- soottista suomen kieltä. Opettelin myös muovit- tamaan kirjoja. Asiakaspalvelutiskillä sain hoi- taa lainauksia ja palautuksia sekä auttaa kirjas- tokorttien tekemisessä. Yksi opettavaisimmista tehtävistä oli varattujen kirjojen haku hyllystä.
Sain myös kunnian vaihtaa heidän maskottinal- lelleen kesäasun.
Yhtäläisyyksiä suomalaiseen kirjastokulttuuriin oli yllättävän paljon, vaikka erojakin löytyi. Kir- jastossa käytössä ollut käyttöjärjestelmä oli peri- aatteiltaan pitkälti samanlainen kuin mihin olen Suomessa törmännyt. Kirjaston luokitusjärjestel- mä erosi suomalaisesta jonkin verran. Signumis- sa oli näkyvissä ainoastaan kirjailijan sukunimen mukainen tavuyhdistelmä sekä värinauha, joka kertoi genrelajin. Laina-ajat olivat tässäkin kir- jastossa kahden viikon mittaisia, lisäksi kirjojen
KUVA 3: Aamukumarrus Hirosen sivukirjastossa lainausmäärä oli rajattu 7 kirjaan ja 2 audiovisu- aaliseen materiaaliin kerralla. Tosin tätä voitiin kiertää lainaamalla sekä omalla että perheen yh- teisellä kirjastokortilla. Erikoista oli myös se, et- tä kirjastokortit uusitaan kolmen vuoden välein.
Lainausoikeuden asiakas menettää heti, jos yli- tysmaksuja on kertynyt. Tätä kuulemma tapah- tuu kuitenkin äärimmäisen harvoin.
Tohoku University Main Library
Tohokun yliopisto on Japanin kolmanneksi par- hain yliopisto. Tiedekuntia yliopistolla on kym- menen, ja opiskelijoita hieman alle 18 000. Kam- pusalueita on viisi ja ne ovat levittäytyneet pää- osin Sendain pohjoisosaan sekä osittain keskus- ta-alueelle. Yliopistolla on kirjasto jokaisella kam- pusalueella. Kirjastot ovat erikoistuneet kyseisen kampusalueen tieteenaloihin. Pääkirjasto on näis- tä kirjastoista suurin ja laajin niin kokoelmiltaan kuin palveluiltaan.Tohokun yliopiston pääkirjastossa varsinais- ta kirjastohenkilökuntaa oli 29. Samoissa tilois- sa työskentelee myös yliopiston muuta toimisto- henkilökuntaa. Kirjaston työntekijät on jaoteltu eri osastoihin, joiden kesken kirjaston toiminnat on jaettu. Osastoja ovat muun muassa kaukopal- veluosasto, hankintaosasto sekä luettelointiosas-
to. Suomalaiseen tieteelliseen kirjastoon verrattu- na työ on monialaisempaa. Esimerkiksi kauko- palveluosaston henkilökunta, lähinnä sen johta- ja, hoitaa kaiken kaukolainapyyntöjen vastaanot- tamisesta, noutamisesta ja lähettämisestä viralli- seen kirjanpitoon saakka.
Yliopiston kirjasto käyttää hankintoihin rahaa kokonaisuudessaan 942,5 miljoonaa jeniä (n. 7,4 miljoonaa euroa). Pääkirjaston osuus tästä on 859 miljoonaa jeniä (n. 6,7 miljoonaa euroa). Suu- rimman osuuden hankintamenoista vievät kausi- julkaisut ja lehdet. Hankintaosaston henkilökun- ta toimii tiiviissä yhteistyössä yliopiston opetus- henkilökunnan kanssa. Opiskelijoita palvellaan hyvin monipuolisesti normaalin kirjastotyön li- säksi. Heille pidetään muun muassa tiedonhan- kintakursseja kirjastossa, yhteistyössä professo- reiden kanssa.
Yliopiston pääkirjastolla on harvinaisten ja van- hojen kirjojen kokoelma, joka on valtakunnalli- sella tasolla arvostettu. Joukossa on muutamia kansallisia aarteita, muun muassa vanhoja kä- sikirjoituskääröjä 800-luvulta. Kirjaston hallus- sa on myös tunnettujen japanilaisten kirjailijoi- den kuuluisia kokoelmia, kuten Kano- ja Sose- ki-kokoelmat.
Harjoittelujakso alkoi kirjastokierroksella, jon- ka aikana tutustuin yleisiin tiloihin sekä kirja- varastoihin. Pääasiallisena ohjaajana toimi han- kintaosaston päällikkö Tomoe Hanzawa. Pereh- dyttäjänä toimi kunkin osaston asiantuntija. Ja- ko toimi oikein hyvin, koska sain tarkkaa tietoa juuri sen osaston toiminnasta. Harjoittelujak- son aikana työskentelin vaihto-oppilaiden palve- lutiskillä, asiakaspalvelutiskillä, hyllytin ja pääl- lystin kirjoja. Pääsin myös kokeilemaan kauko- palvelun toimintaa, sekä lehtien ja kirjojen luet- telointia. Sain myös tehdä hankintaehdotuksen Suomeen liittyvistä kirjoista. Viikon aikana mi- nulle esiteltiin myös muita kampuskirjastoja sekä kampusaluetta yleensäkin. Pääsin myös tutustu- maan harvinaisten kirjojen kokoelmaan, joka oli aivan mieletön kokemus! Yli tuhat vuotta van- hoja kirjakääröjä pääsee harvemmin näkemään.
Tavanomaisen kirjastotyön lisäksi pidin kolme puolen tunnin mittaista esitelmää, joista kaksi oli suunnattu opiskelijoille ja yksi kirjastoammatti- laisille. Ensimmäisessä opiskelijoille suunnatussa esitelmässä esittelin yleisesti Suomea ja sen kult- tuuria. Toisessa esitelmässä esittelin Suomen yh- teiskunnallista rakennetta sekä koulutus- ja työl- listymismahdollisuuksia. Kirjastolaisille suunna- tussa esitelmässä esittelin suomalaista kirjastoalan koulutusta sekä erikoiskirjastoja. Samassa tilai- suudessa piti esitelmän yliopiston kirjaston vara- presidentti sekä Muroran Institute of Technolo- gyn kirjastonhoitaja.
Pääsin osallistumaan kirjaston järjestämälle uu- sille opiskelijoille suunnatulle tiedonhankintalu- ennolle. Samalla näki japanilaisen luennon raken- teen sekä kirjaston tilojen muokkautuvuuden.
Opiskelijoita oli paikalla huimat 120. Vaikka nor- maalisti osallistujia oli ollut paljon, yllätti tämä määrä kirjaston henkilökunnan odotukset täysin.
Harjoittelujakson päätteeksi sain kutsun pai- kallisen kirjastoseuran kokoukseen, jossa esitel- tiin muun muassa suomalaisia kirjastoja. Edellä mainitun Muroran Institute of Technologyn kir-
jastonhoitaja oli ollut tutustumassa suomalaisiin kirjastoihin Rovaniemellä, Turussa ja Helsingis- sä. Tilaisuudesta erityisen teki se, että sain kun- nian olla ensimmäinen koskaan paikalle kutsut- tu ulkomaalainen osallistuja.
Tämä viimeinen harjoittelujakso oli kirjasto- harjoitteluista ehdottomasti vaativin ja rankin, mutta myös se antoisin. Omalta mukavuusalu- eelta tuli suorastaan harpottua pois. Tuntui, et- tä harjoittelupaikassa otettiin kaikki mahdolli- nen irti harjoitteluajastani, täysin positiivises- sa mielessä kuitenkin. Aikataulut olivat tiukkoja ja ne oli järjestetty lähes minuutin tarkkuudella.
Tulipa esittelykierroksen aikana kuulutuskin pe- rään, koska esittelijä innostui niin kovin esitte- lemään kirjavarastoa ja minua odotettiin jo seu- raavaan paikkaan.
Lopuksi
Ulkomaille suuntautuvaa harjoittelua voin suo- sitella lämpimästi. Vaikka ulkomailla tapahtu- van harjoittelun järjestelyt ja itse harjoitteluaika vaativat paljon vaivannäköä, oli se kokemuksena enemmän kuin vaivan arvoinen. Ammatillista ko- KUVA 4: Tohokun yliopiston pääkirjaston aulatila
kemusta sain kerättyä lisää todella paljon. Puhu- mattakaan kontakteista, joita tuli matkan varrel- la luotua. Oli hienoa huomata, kuinka edistyk- sellisiä ja arvostettuja suomalaiset kirjastot ovat maailmalla, etenkin teknologisesti hyvin kehitty- neessä Japanissa. Toisaalta uusiakin näkökulmia tuli esiin paljon. Kaikin puolin avartava kokemus.
Japani harjoittelupaikkana vaatii ehkä hieman enemmän kuin esimerkiksi Euroopan maa, mut- ta antaa kaksin verroin takaisin. Ihmiset ovat ai- dosti ystävällisiä, auttamaan pyritään kielimuu- rista huolimatta. Kulttuuri on rikasta ja histori- alla pitkät juuret, joten ihmeteltävää ja ihastel- tavaa riittää. Tosin jos historia ei niinkään ole se oman kiinnostuksen kohde, on tarjolla myös esi- merkiksi populaarikulttuuria kaikkine variaatioi- neen. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin.
Sendai on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Itse menetin sydämeni kyseiselle kau- pungille. Maisemat ovat henkeäsalpaavat, näh- tävää riittää enemmän kuin ehtii katsoa. Ihmis- ten lämminhenkisyys teki lähtemättömän vaiku- tuksen. Ehkä vielä jonain päivänä tiemme koh- taavat uudelleen. &
Lisää luettavaa vaihtoajastani löytyy blogistani sa- kuranaikaan.blogspot.fi.
Tietoa kirjoittajasta:
Suvi Sario, kirjastovirkailija Rauman normaalikoulu suvi.sario@live.com
