Moniarvoinen terveys: Arvopohdintoja lääketieteellisestä etiikasta.

166

K i r j a - a r v i o

SOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2008: 45 166

Veikko Launis: Moniarvoinen

terveys: Arvopohdintoja lääketieteellisestä etiikasta.

Areopagus, Turku 2007

Lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis on koonnut uransa eri vaiheissa kirjoittamistaan esseis- tä teoksen Moniarvoinen terveys, jossa hän jäsentää lääketieteellisen etiikan filosofisia perusteita. Kirja on analyyttinen ja kiihkoton esitys alati tärkeistä kysymyksistä, jossa kirjoittaja ei piiloudu filosofisen jar- gonin taakse. Launis esittelee ja analysoi, mutta ottaa myös kantaa.

Kaiken kaikkiaan hän on onnistu- nut tehtävässään hyvin ja tuloksena on terveydenhuollon käytäntöjen kehittämisestä kiinnostuneille erit- täin hyödyllinen esitys.

Kirjan alku on filosofiaan tottu- mattomalle lukijalle luultavasti mel- ko vaativaa luettavaa. Siinä Launis käsittelee analyyttisesti (ja paikoi- tellen ehkä turhan formaalisti) ar- vojen ja eettisten ongelmien luon- netta sekä moraaliarvostelmien metodiikkaa. Launiksen lähestymis- tapa eettisten ongelmien ratkaisemi- seen on Tom Beauchampin ja James Childressin kehittämää periaate- eettinen malli, jossa normatiivisten arvostelmien oikeutus ratkaistaan suhteessa neljään periaatteeseen:

autonomian kunnioittaminen, va- hingon tuottamisen kielto, hyvän tekeminen ja oikeudenmukaisuus.

Periaate-eettinen malli onkin lääke- tieteen etiikassa laajalti käytetty ja keskusteltu. Launis viittaa mallin saamaan kritiikkiin, mutta ei juuri käsittele kritiikin sisältöä. Monet kommentaattorit ovat todenneet periaate-etiikan olevan kaikkea muuta kuin tyydyttävä metodi ja lähtökohta eettisten ongelmien rat- kaisemiseen. Pikemminkin neljän eettisen periaatteen on todettu ole- van niin epämääräisiä, että niitä voi tulkita lähes miten tahansa. Tulkin-

toja autonomian kunnioittamisesta, pahan välttämisestä, hyvän tekemi- sestä ja oikeudenmukaisuudesta ei voi erottaa ihmisten moraalisista, poliittisista ja uskonnollisista va- kaumuksista. Tällöin periaate-etiik- ka antaa mahdollisuuden hyvinkin erilaisten eettisten arvostelmien oi- keuttamiselle. Näkökulmasta riip- puen tätä piirrettä voidaan pitää Beauchampin ja Childressin raken- nelman heikkoutena tai vahvuu- tena.

Launis kannattaakin jonkinas- teista moraalipluralismia, joka ot- taa huomioon useita erilaisia arvo- lähtökohtia ja niitä suojaavia peri- aatteita, jotka voivat olla myös keskenään ristiriitaisia. Launis lisää metodiseen työkalupakkiinsa vielä koherintismin, jolla hän tarkoittaa yritystä ”tuottaa kolmen erilaisen uskomusjoukon yhteensopivuus, nimittäin harkittujen moraaliarvos- telmien joukon, moraaliperiaattei- den joukon ja relevanttien tausta- teorioiden joukon yhteensopivuus.”

(s. 31) Näin ollen Launiksen eetti- nen metodi on yhdistelmä periaate- etiikkaa, moraalipluralismia ja ko- herintismia. Vaikuttavan näköisestä termien listasta huolimatta Launik- sen metodinen esitys jäi ainakin minulle hieman epämääräiseksi.

Toki Launiksen käsittelemät meta- eettiset kysymykset ovat monimut- kaisia ja vaikeita, mutta nyt hänen metodiikkansa esittely on ongelmal- linen niin filosofeille kuin sitä tun- temattomillekin lukijoille: filosofit jäävät kaipaamaan perusteellisem- paa ja monipuolisempaa käsittelyä, ei-filosofit luultavasti tuskailevat heille vieraassa käsitehetteikössä ja ihmettelevät mistä oikeastaan on kyse.

Alun metaetiikka-osion jälkeen kirja etenee kuitenkin mallikkaasti.

Launis käsittelee esimerkiksi itse- määräämisoikeutta ja tutkimuse- tiikkaa monipuolisesti. Erityisesti

tieteellisen tutkimuksen eettisen en- nakkoarvioinnin erittely palvelee erinomaisesti oikeastaan ketä ta- hansa empiiristä tutkimusta tekevää tieteilijää. Kirjan teksti on sujuvaa ja valaisee maltillisessa sävyssä kä- siteltäviä käytännön eettisiä ongel- mia. Launis ei provosoi tarkoituk- sellisesti vaan argumentoi huolelli- sesti perinteisen maalaisjärjen hen- gessä. Ainoastaan huumeiden vir- kistyskäyttöä koskevissa johtopää- töksissä maalaisjärki (tai poliittinen korrektius?) tuntuu vievän voiton filosofisilta argumenteilta. Käsitel- lessään huumeidenkäyttöä koske- vaa keskustelua, Launis kumoaa kohta kohdalta huumeiden käytön virkistyskäytön kieltämiseen pyrki- vät argumentit. Lopuksi hän kui- tenkin päätyy vastustamaan huu- meiden virkistyskäytön vapautta- mista vedoten yhteiskuntamme ar- voperustan ja elämäntavan murene- miseen. Launis toteaa eksplisiittises- ti, ettei huumeiden virkistyskäyttö ole moraalisesti väärin, mutta siitä huolimatta se tulee kriminalisoida.

Itselleni näiden väitteiden perusteet jäivät hieman epäselviksi.

Sen sijaan esimerkiksi vanhem- muuden merkityksen, hedelmöitys- hoitojen ja kloonauksen merkitys- ten tarkastelu on kautta linjan va- laisevaa ja vakuuttavaa. Paikoittai- sesta tekstin epätasaisuudesta huo- limatta Moniarvoinen terveys on ansiokas ja monipuolinen esitys ter- veydenhuollon ja tutkimuksen ar- vokysymyksistä. Selkeästi kirjoitet- tu teos tarjoaa terveydenhuollon tutkijoille ja ammattilaisille hyö- dyllisiä välineitä ammatillisten käy- täntöjen tarkastelulle ja kehittämi- selle.

S

V

KT, erityispedagogiikan professori

Kasvatustieteiden laitos Jyväskylän yliopisto