312 jännittävää ja ajatuksia herättävää luettavaa, eri tutkimusalojen tuloksista rakennettu synteesi maan keskeisten alueiden muinai- suudesta.
RITVA LIISA PITKÄNEN
Sähköposti: ritva-liisa.pitkanen@kotus.fi ritvaliisa.pitkanen@helsinki.fi
KOTISEUTUTIETOA HELSINKILÄISILLE
Jyrki Lehikoinen (toim.) Helsingin kadunnimet 3. Helsingfors gatunamn 3. Helsinki: Hel- singin kaupungin nimistötoimikunta 1999. 301 s. ISBN 951-718-382-8.
laksenkuja, Mesenaatintie) lisäksi myös muinaisen Rooman nimistöä. Rooman ulosmenotiet oli nimetty tien rakentajan, määränpään tai käyttötarkoituksen mukaan.
Via Appian rakensi Appius Claudius, Via Tiburtina vei Tiburin pikkukaupunkiin ja Via Triumphalisia pitkin voitonjuhlien viet- täjät marssivat Roomaan. Kaikki kolme nimeämisperustetta ovat Suomessakin kan- sanomaisesta nimistöstä tuttuja. Helsingin ulosmenotiet puolestaan ovat saaneet viral- liset nimensä määränpäänsä mukaan (Tu- runväylä, Lahdenväylä). Kaupungin katu- jen nimistä antiikin aiheisia on Ojan mu- kaan noin kolmekymmentä. Lisäksi lähin- nä Länsi-Pasilassa on parikymmentä kaa- vanimeä, joihin sisältyy raamatullinen nai- sennimi. Antiikki on usein päässyt kadun- nimeen välillisesti, jonkin rakennuksen tai aihepiirin kautta. Esimerkiksi Ateneumin- kuja ja laivannimeen Orion perustuva Orio- ninkatu ovat luvussa mukana, samoin Suu- tarilan ryhmänimistöön (aihepiirinä taivaan ilmiöt) kuuluvat Jupiterinpolku ja Marsin- tie.
EEVA MARIA NÄRHIN artikkeli »Rata- mestareita, Pasuunoita, Orpaanportaita»
käsittelee aihepiirien käyttöä nimistönsuun- nittelussa. Aihepiiri- eli ryhmänimet ovat kaupunkien ja taajamien virallisten nimis- töiden »välttämätön paha». Virallisiksi ni- miksi suositellaan ensisijaisesti paikkakun- nan vakiintunutta, kansanomaista nimistöä.
otiseutu- ja murrekirjallisuus elää kulta-aikaansa. Helsinkiläiset ovat kaikkien muiden kotikaupunkiaan käsitte- levien teosten lisäksi saaneet tietoa kaupun- gin kadunnimistöstä vuodesta 1970 lähtien.
Tuolloin näet julkaistiin Helsingin kadun- nimet -kirjasarjan ensimmäinen osa (toinen, korjattu painos ilmestyi 1981). Teos sisäl- tää nimistötoimikunnan (1945–1960 ka- dunnimikomitea) jäsenten kirjoittamia, ni- mistöä käsitteleviä artikkeleita sekä siihen- astisen kaavanimistön selitykset. Yhteensä kirjassa on 3 800 paikannimeä selityksi- neen. Vuoteen 1979 mennessä Helsinkiin oli syntynyt 1 400 kaavanimeä lisää, ja sa- mana vuonna ilmestyikin Helsingin kadun- nimet 2. Sisällöltään se on hyvin paljon edeltäjänsä kaltainen: artikkelit antavat tie- toa nimien suunnitteluperiaatteista ja toimi- kunnan käytännön työstä; kirjan lopussa on puolestaan nimiluettelo selityksineen.
Entistä mallia noudattelee myös Helsin- gin kadunnimet 3. Vuosina 1979–1995 kau- punkiin on annettu noin 1 300 uutta viral- lista paikannimeä. Ne esitellään kirjan lop- puosassa molemmilla kotimaisilla kielillä (s. 173–227). Lisäksi teokseen on mahdu- tettu seitsemän lyhyehköä artikkelia, joilla on jonkinlainen — paikoin varsin löyhä — kytkös nimistöön.
Kirja alkaa antiikista. MATTI OJAN artik- keli näet käsittelee Helsingin antiikinaiheis- ten kadunnimien (esim. Arkadiankatu, At-
K
virittäjä 2/2002
313 Usein kaava-alueille tarvitaan kuitenkin niin paljon uusia osoitenimiä, ettei vanha nimistö riitä suunnittelun tarpeisiin. Lisäksi eri puolilla kaupunkia tai jopa pääkaupun- kiseutua ei sekaannusten välttämiseksi pi- täisi käyttää samoja osoitenimiä. Avuksi otetaan tällöin jokin aihepiiri, johon alueen nimistö perustetaan. Ajatuksena on ollut, että tiettyyn ryhmään kuuluva nimi on help- po paikantaa. Esimerkiksi Espoossa kannat- taa suunnistaa Lintuvaaraan, jos etsii Hara- kantietä. Vantaan Kielotielle menevän on puolestaan syytä hakeutua Tikkurilaan.
Helsingissä aihepiirejä on käytössä pit- kälti toistasataa. Parhaina aihepiireinä pide- tään sellaisia, jotka liittyvät jotenkin alueen nykyiseen luonteeseen tai historiaan tai jot- ka on assosioitu alueen nimestä. Onnistu- neen nimistön pitäisi myös orientoida sel- keästi, olla osoitteena vaivaton — helppo kirjoittaa, ääntää ja muistaa. Lisäksi nimis- tön pitäisi Närhin mukaan olla ilmeikästä ja ryhdikästä sekä antaa alueelle myöntei- nen ja omintakeinen leima.
Ryhmänimissä on myös vaaransa. En- sinnäkin suunnittelijan olisi aina kysyttävä itseltään, muodostavatko nimet todellakin ryhmän. Esimerkiksi Mellunkylän nimien aihe muinaislinnat ja -löytöpaikat on var- maankin tuttu arkeologille. Tietävätkö sit- ten keskivertokaupunkilaiset, että Hinner- joentie ja Jäkärläntie kuuluvat samaan ryh- mään? — Uskallan epäillä. Toisaalta kau- punginosa saattaa olla arvattavissa, mutta semanttisesti tai leksikaalisesti läheiset ni- met voivat mennä keskenään sekaisin. Ee- va, Hanna, Hertta, Kyllikki, Lea, Magdalee- na, Martta, Mirjami, Raakel, Rebekka, Ruut, Saara, Selma ja Susanna lienee help- po sijoittaa kaupunginosan (Länsi-Pasila) tarkkuudella, mutta erottuvatko ne vielä toisistaankin? Entä miten muistaa, missä si- jaitsevat Hannanpenger, -polku tai -rinne?
Etunimet ovat onneksi useimmiten lyhyitä ja siksi helposti mielessä pysyviä. Mutta
kuinka käynee, kun pitäisi löytää Myl- lypurosta Jalkamyllyntie? Samassa kau- punginosassa ovat nimittäin myös Vesimyl- lyn-, Tuulimyllyn-, Ratasmyllyn-, Kauppa- myllyn- ja Harakkamyllyntie. Kun ryhmää on vielä kasvatettu nykyihmiselle varsin vierailla myllytermeillä, esimerkiksi karis- tin, orpaanporras, rihla ja tamppi, alkaa kansatiedettä huonosti tuntevalla olla pai- kantamisongelmia.
Vaikeasti ennakoitava, mutta todellinen vaara ovat myös nimiin sisältyvien sanojen sivumerkitykset. Kokemusteni mukaan nykyopiskelijaa huvittavat aika lailla esi- merkiksi Hanuri-, Lesti- ja Palikka-alkui- set nimet. Sama tosin koskee myös kansan- omaisia nimiä ja niiden muunnelmia — esimerkiksi Espoon Klobbskogin suomen- kielinen vastine Nuijala ei ole tässä mieles- sä erityisen onnistunut. Eräänlaiseksi kli- seeksi nimistönhuollossa on muodostunut
»minne tahansa sopivien» tai »kaikkialla toistuvien» aihepiirien vastustus. Esimerk- keinä mainitaan yleensä kasvit, kalat, lin- nut, Kalevala ja Seitsemän veljestä. Ne voidaan tietysti kernaasti sivuuttaa, jos jo- takin muuta luontevasti tilalle tarjoutuu.
Totuus on kuitenkin se, että myös perinnäi- nen nimistö toistuu. Nämä aihepiirit ovat lisäksi juuri sellaisia, että ne muodostavat selkeitä ryhmiä ja oikein käytettyinä orien- toivat hyvin. Sitä paitsi ihmiset tuntuvat pitävän niistä.
Kolmas eritoten nimiin keskittyvä artik- keli on GUNILLA HARLING-KRANCKIN »Hel- singin ruotsinkieliset kadunnimet». Siinä käsitellään muun muassa kadunnimien pe- rusosia ja yhdysnimien muodostusta. Kiin- toisinta ainakin suomenkieliselle lukijalle on osa, jossa käsitellään niin sanottuja epä- parisia nimiä. Nämä nimiparit ovat niitä, joissa suomen- ja ruotsinkielinen nimi ei- vät täysin vastaa toisiaan. Syyt saattavat olla historiallisia (esim. Tallinnanaukio – Re- valsplanen) tai historian hämärään peitty-
314 neitä (Lauttasaaren kadunnimi Kuikkarin- ne – Doppingbrinken, dopping ’uikku’).
Vakiintuneita nimiä ei kuitenkaan haluta muuttaa, sillä se tulisi kalliiksi ja saattaisi aiheuttaa sekaannuksia.
Harling-Kranck käsittelee myös niitä nimenmuutospaineita, joita ulkopuoliset nimistötoimikunnalle aiheuttavat. Useim- miten nimikkokatua ainakin Espoossa ovat toivoneet yritykset. Periaatteena kuitenkin on, etteivät kunnat mainosta kadunnimis- sään. Yritysten nimikot ovat sikälikin han- kalia, että nimen aihe saattaa siirtää toimi- tilansa toisaalle tai hävitä yritysrekisteristä kokonaan. Nykyään firmat sitä paitsi tun- tuvat yhtenään muuttavan omia nimiäänkin.
Ainoana esimerkkinä Helsingin paineiden aiheuttajasta Harling-Kranck kuitenkin esittelee Helsingin yliopiston. Yliopiston täyttäessä 350 vuotta se halusi, että Touko- niitty muutetaan Kumtähdenkentäksi — ja sai tahtonsa läpi. Vielä enemmän polemiik- kia on aiheuttanut se, että Hallituskadun länsiosa muutettiin Yliopistonkaduksi. Näin keskeisen kadunnimen muuttaminen on kirjoittajan mukaan erittäin kyseenalaista, varsinkin kun yliopistolla jo oli nimikkoka- tu. Aivan pian tosin ei tule ajatelleeksi, että Aleksanterinkatu viittaa Keisarilliseen Alek- santerin yliopistoon eikä esimerkiksi asian- omaiseen keisariin. Yliopistolla on puolel- laan kuitenkin se etu, ettei sen päärakennus- ta todennäköisesti ainakaan lähitulevaisuu- dessa siirretä tai nimeä muuteta. On suoraan sanoen vaikea täysin käsittää yliopiston aiheuttamaa suurta ärtymystä, varsinkin kun tietää, että Pitäjänmäessä on Ström- bergintie ja Munkkivuoressa IBM:n toimi- tiloihin johtaa Tietokuja. Lisäksi keskeisiä kadunnimiä on Helsingissä muutettu aiem- minkin: Mannerheimintie ja Urho Kekko- sen katu siirsivät Heikinkadun kokonaan ja Simonkadun osittain historiaan.
Väljemmin nimistöön liittyy LEENA
ARKIO-LAINEEN artikkeli Herttoniemen kar-
tanon historiasta. Siinä on kuitenkin kiin- toisa näkökulma: historian kautta valote- taan yhden kaupunginosan kadunnimiä.
JUHANI RAILON kirjoitus puolestaan antaa tärkeää tietoa siitä, miten kaupunkilaiset ja kaupunginosayhdistykset voivat vaikuttaa kaavoitukseen ja erityisesti nimistöön.
Kuntien nimistöjä suunnitteleville on liian- kin tuttu tilanne, että nimiin otetaan kantaa vasta kun katukyltti on pystytetty. Silloin on jo yleensä myöhäistä vaikuttaa. Artikkeli sivuaa myös Railon oman kotikaupungin- osan, Lauttasaaren nimistöä. JYRKI LEHIKOI-
NEN on koonnut yhteen tietoja kaupungin kehittymisestä vuosina 1979–1994. Artik- kelissa käsitellään sekä uutta arkkitehtuu- ria että nimistöä. Byrokraattisen vivahteen kirjoitukseen tuo väliotsikoissa käytetty suurpiirijako. Suurpiirit lienevät varsin pa- perisia käsitteitä, joita kaupunkilainen har- voin tarvitsee ja tuskin koskaan käyttää.
Kirja päättyy nimistötoimikunnan vuosien 1978–1995 työn kuvaukseen ja kadunnimi- kilpien valmistukseen ja pystytykseen.
Helsingin kadunnimet 3 on kaunis kir- ja. Taitto on onnistunut ja kuvat hyviä.
Miinuksena on pakko tosin mainita kadun- nimien lihavointi, joka ikävästi hyppää lu- kiessa silmille. Kotikaupungistaan kiinnos- tuneelle helsinkiläiselle suosittelisin koko Helsingin kadunnimet -trilogiaa. Kolmas osa on selvästi täydennystä edellisiin, ja niitä tuntematta sen anti voi tuntua kepeäl- tä.
KAIJA MALLAT
Sähköposti: kaija.mallat@helsinki.fi
