2 • 2014

Kesä 2014

Vierailulla Floridassa Citrus County

s. 18

Seppo Laakso In memoriam s. 8

IPA Botnian 40- vuotisjuhla

s. 10

2 • 2014

Sisällys

>> ^{Kesä 2014:}

s.10

” Ipa Botnialla oli ilo ja kunnia alaosastona toimia IPA Suomen osaston vuosikokousisän- tänä Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa Vaasassa. Aurinko paistoi vuosikokousviikon- loppuna, mutta kylmä merituuli takasi sen, ettei kesävaatteita vielä tarvinnut.”

s.16

” Minulle tarjoutui vähän kuin vahingossa tilaisuus tutustua Citrus County Sheriff´s Officeen. Keskimmäinen tyttäremme on Ro- tary vaihto-oppilaana Floridassa pienellä paikkakunnalla nimeltä Lecanto. Lecanto sijait- see n.75 mailia Tampasta pohjoiseen ja n. 80 mailia Orlandosta luoteeseen.”

9

10

12 12

18 20

© copyright 1974

Kannen kuva:

IPA postikortti:

kortin kuvat: Markku Hotti;

kuvien layout: Kai Sippola

IPA POLIISIUUTISET 2/2014 3 5 Pääkirjoitus

Päätoimittajalta

7 Presidentin palsta

Arvoisat IPA Suomen jäsenet

8 Seppo Laakso

In memoriam

10 IPA Suomen osaston

vuosikokous

11 IPA Botnian

40-vuotisjuhla Vaasassa

12 House manager

meeting

14 Mosambikin

hiekkarannoilla

15 Florida, City

of Riviera Beach Police Department

18 Vierailulla Floridassa

Citrus County Sheriff´s Office: ssa

20 Saksa ei ole paska maa,

eikä Gimborn persläpi

21 Kuoleman

puutarha

24 IPA-majan

varaushinnat vuodelle 2015

25 IPA-Kalenteri

IPA-Program

rvoisa lukija, kädessäsi oleva IPA Poliisiuutiset 2/2014 on niin sanottu hallinnon numero, sillä IPA Suomen osaston toiminnassa kevät varsinaisesti on yhdistyksen kokouksen ja päätöksenteon aikaa. Tällä kertaa jäsenistö kokoontui tekemään yh- distystä koskevia päätöksiä Vaasaan, jossa samalla juhlistettiin IPA Botnian 40 -vuo- tista taivalta. Kokouksesta ja Botnian juhlista on jutut toisaalla tässä lehdessä, mutta otan tässä yhteydessä kantaa jo vuosia esillä pitämääni teemaan: maailma muuttuu, muuttuko IPA?

IPA on itsenäinen, aatteellinen ja puolueeton, sen jäsenet ovat tasa-arvoisia ja toiminnassaan se edistää jäseniensä kansallisia ja kansainvälisiä kulttuurisuhteita sekä vastavuoroista avunantoa sosiaalisissa palveluissa. Olen aiemminkin todennut, ettei IPA -toimintaa voi eikä tule irrottaa omasta viitekehyksestään, sillä toiminta on ja kykenee elämään vain poliisitoiminnallisessa kon- tekstissaan. Olen nyt yli 30 vuoden ajan seurannut poliisin organisaation ja poliisitoiminnan muutoksia, mutta nyt meneillään olevan murroksen kaltaista tilannetta en ole aiemmin ollut näkemässä. Minulla oli toukokuun alkupuolella mahdollisuus kuunnella poliisiylijohtaja Mikko Paateron ajatuksia nyt vallitsevasta tilanteesta ja ennakointia lähivuosien kehityksestä. Lienee jokseenkin riidatonta, että toimintaa edelleen on sopeutettava alati niukkeneviin taloudellisiin resursseihin. Keskusteluissa esillä olleet päättäjien asettamat lisäsäästövelvoitteet ovat niin mit- tavia, että niiden juustohöylämäinen toteuttaminen jatkossakin tarkoittaisi sitä, että lisävähen- nykset tulisivat olemaan todella suuria. Saadaanko päättäjiltä myös ratkaisut siihen, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä?

Merkittävätkään muutokset viitekehyksessä eivät onneksi välttämättä suoraan vaikuta IPA -toi- mintaan. Vaikutukset yleensä tulevat viiveellä, mutta niihin on kyettävä varautumaan, jotta muu- tokset voitaisiin toteuttaa hallitusti. IPA -toiminnassa ympäristön muutoksiin reagoimisessa on otettava erityisesti huomioon pitkän perinteen omaavan yhdistyksen kollektiivinen muisti, tra- ditiot ja tarinoiksi aikojen saatossa muotoutuneet asiat. Toisaalta yhdistysautonomia luo oikeu- delliset puitteet ennakoivien ja tarpeellisten sopeuttamistoimien, supistusten ja rakenteellisten muutoksien tekemiseen yhdistyksen hallinnossa yleensä sekä talouden ja toiminnan suunnitte- lussa. Ulkoisista paineista muutoksiin voisi mainita valmistuneiden poliisien työttömyyden kasvu, pätkätyöt, oman jäsenistön senioripainotteisuus ja vaikkapa yhteiskunnan yleinen taloudellinen taantuma. Vuosikokousten väli lienee kiistämättä liian lyhyt sykli järkevän toiminnan ja talouden suunnittelulle. Tarvitaan vähintään kolmesta viiteen vuoteen ulottuvat suunnitelmakaudet, toi- minnan vision kirkastaminen, priorisointien puntarointi ja ennen kaikkea tahto hallita muutosta!

Saimme hallituksen järjestäytymiskokouksen yhteydessä viimein aikaan päätöksen kokoontua elokuulla tulevaisuusseminaariin ruotimaan asiaa. Odotan, että seminaarissa todella kyettäisiin keskittymään olennaiseen ja laatimaan linjaukset joilla yhdistys luotsataan karikkoisilta vesiltä kohti avarampaa horisonttia.

Näkemykseni mukaan tulevaisuusseminaarissa tulisi yhtenä osiona olla myös IPA:n kansainvälinen ulottuvuus. Ajatukseni on, että yhdistyksessä tulisi keskustella ja tehdä linjaukset siitä miten, missä laajuudessa ja millaisia yhteistyömuotoja käyttäen IPA Suomen osasto osallistuu toimintaan kansainvälisillä foorumeilla. IPA -toiminnan ytimessä olevat arvot ovat yhdenmukaisia YK:n ih- misoikeusjulistuksen ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen keskeisten arvojen kanssa.

Kansainvälisessä katsannossa IPA:n toimintaympäristö ei ole stabiili, vaan toimintaolosuhteissa saattaa nopeastikin tulla merkittäviä muutoksia. Linjauksien osalta tulisi keskustelussa ottaa huomioon muun ohessa esimerkiksi poliisiorganisaatioiden asema ja rooli hauraassa tai kehitty- vässä tilassa olevissa valtioissa ja suhde ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltiokehitykseen. Kansainväli- sessä toiminnassakin tulisi kyetä varautumaan muutoksiin - varautumalla muutosta on helpompi hallita!

Toimituksen ikkunasta avautuu näkymä, jota hallitsevat isot koivut. Vielä viikko sitten räntäsade kuritti koivujen haaleita lehtisilmuja, nyt koivut ovat täydessä lehdessään ja matala tuomipuu on puhjennut kukkaan. Hyvää kesää kaikille!

Kauko Kuismin päätoimittaja Julkaisija

International Police Association Suomen osasto ry

PL 240, 00131 Helsinki

Päätoimittaja

Kauko Kuismin

matkapuhelin: +358 40 531 0299 kuismin@student.uef.fi

Jäsenyysasiat

Taloudenhoitaja

Carola Timper-Karhuviita ipa.finland@elisanet.fi

IPA-majan varaukset

Berit Hotti Lautiosaarentie 48 FI 94500 Lautiosaari GSM. +358 40 7631 653 ipa-house.yllas@wippies.fi

Kotisivut

www.ipafinland.net Webmaster : Jaana Sola jaana.sola@luukku.com

Kustantaja & Ilmoitusmyynti

Printmix Oy

Sulkapolku 3, 00370 Helsinki puh. 020 710 9510

www.printmix.fi

Taitto

Mika Trogen puh. 050-414 8777 mika.trogen@printmix.fi

Painopaikka

Hannun Tasapaino Oy Espoo

www.hannuntasapaino.fi

IPA Suomen osasto ry

Puheenjohtaja* President Jari Liimatta

I varapuheenjohtaja Kauko Kuismin sosiaalivaliokunta II varapuheenjohtaja Esko Autio

ammatillinen valiokunta III varapuheenjohtaja Jari Kinnunen kulttuurivaliokunta

Pääsihteeri* Secretary General Miia Keso

A

TEKSTI: KAUKO KUISMIN KUVA: MARKKU HOTTI

Presidentin palsta

Arvoisat

IPA Suomen Osaston jäsenet

esäaika alkaa olla ovella jo koko maassa. Tätä kirjoittaessani, toukokuun lopulla, on kulunut vain viikko siitä, kun vielä jossakin päin maata sateli räntää ja oli kovin kylmää.

Näytti tosiaankin jo siltä, että eipä taida kesä saapuakaan, vaikka lumet olivat pääsään- töisesti lähteneet jo aikoja sitten. No pelko oli turha, kun muutamassa päivässä läm- pömittarin lukemat kipusivat reilusti ylöspäin aina yli 30 + asteen! Kesä siis saapui ja sen myötä alkoi luonnossa tapahtua tosi nopeaa muutosta. Nurmikot ”hyppäsivät”

silmille ja puut saivat kauniit hiirenkorvansa. On siis aika kauniin Suomen suven! Nauttikaamme siitä niin töiden ohella kuin lomillamme ollessamme. En tälläkään kertaa malta olla mainostamatta omaa, kaunista IPA- majaamme Ylläksellä. Kun lomailet Pohjois-Suomessa päin muista majamme suoma tosi edullinen majoitusvaihtoehto niin lyhyemmällä kuin pitemmälläkin lomallasi.

IPA Suomen Osaston vuosikokous pidettiin Vaasassa huhtikuun alussa. IPA Botnia oli hoitanut jär- jestelyt mallikkaasti ja saimme viettää rentouttavan ja mukavan viikonlopun maamme aurinkoisim- maksi mainostetussa kaupungissa. Erityisesti mieleeni jäi kokonaisuutena aivan erinomaisen maistu- va juhlaillallinen, nam! Itse vuosikokous vedettiin läpi puheenjohtajan toimesta ennätysajassa. Mie- lestäni kokousviikonlopun merkittävin päätös oli hallituksen päättämä hallituksen tulevaisuussemi- naarin järjestäminen tulevana syksynä! Hallitus pohtii yhdistyksemme tulevaa toimintaa ja sen suuntaviivoja kaksipäiväisessä kokouksessa IPA:n toimintaperiaatteiden ja ystävyysjärjestömme ar- vojen pohjalta! Tähän suunnitelmaan toivon hallituksen saavan myös jäseniltämme evästyksiä, ettei IPA Suomen Osaston toiminta tulevaisuudessa ole yksinomaan vain toimivan johdon ja hallituksen ajatusten linjaamaa. Ota kynä rohkeasti käteen ja esitä ajatuksesi reippaasti yhdistyksen päättäjille!

Kesäaika on perinteisesti ollut jonkin verran hiljaisempaa myös IPA rintamalla, mutta uskon, että monenlaista IPA- toimintaa on tarjolla eri puolilla maata tulevan suvenkin aikana. Korviini on kan- tautunut tietoa ainakin onkikilpailuista, veneretkistä, teatteritapahtumista ja moottoripyörä-ajeluista!

Toivonkin, että lomakaudesta huolimatta alaosastot jaksaisivat järjestää pienimuotoisia tapahtumia jäsenistönsä virkistykseksi! Eipä unohdeta myöskään naapurimaamme, IPA Eestin tarjoamia kesäpäi- viä heinäkuun kolmantena viikonloppuna Vooren lomakeskuksessa, joka sijaitsee Jogevan maakunnas- sa! Lisätietoja tästä tapahtumasta löydät vaikkapa IPA Suomen kotisivuilta! Tule mukaan rentoon IPA- viikonloppuun eestiläisten ystäviemme seurana todella edulliseen hintaan.

IPA:n kansainvälinen vuosikokous järjestetään tänä vuonna ensimmäisen kerran Saksassa, Potsdamin kaupungissa, syyskuun alussa. Virallisen delegaation lisäksi kokousviikolle Suomesta on mukaan tällä hetkellä lähdössä kymmenkunta jäsentämme. Puheenjohtajananne on ilahduttavaa havaita, että vuosi vuodelta jäseniämme on aktiivisesti mukana piristyttämässä näitä kansainvälisiä tapaamisia.

Yhdistyksen puheenjohtajana haluan toivottaa kaikille yhdistyksemme jäsenille läheisineen sekä yh- teistyökumppaneillemme oikein hyvää, rentouttavaa sekä IPA- aktiivista kesää. Toivonkin, että alaosas- tojen järjestämien monipuolisten tapahtumien kautta yhä useammalle jäsenelle avautuu mahdollisuus osallistua IPA- toimintaan alueellaan ja samalla tuoda omatkin ideansa mukaan yhteiseen hyvään!

Servo Per Amikeco!

Jari Liimatta Presidentti

IPA Suomen Osasto ry

K

TEKSTI: JARI LIIMATTA

SEPPO LAAKSO

In memoriam

Seppo ei jaksanut enää taistella sairaut- taan vastaan vaan hän nukkui ikiuneen 17.5" Tällainen viesti, vaikka ennakoita- vissakin ollut, pysäyttää arjen aherruk- sen, nöyrryttää mielen ja kyyneleet kuin salaa hiipivät silmäkulmia kostuttamaan.

Hiljainen hetki sinivalkoisten muistokynttilöiden liekkien loisteessa jatkuu, ajatukset harhailevat ja muistoja tulvahtaa mieleen. "Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole.."

Seppo Laakso syntyi 7.5.1948, antoi sairaudel- leen periksi ja nukkui pois pian 66. syntymäpäi- vänsä jälkeen 17.5.2014. Seppo oli aito IPA -henkilö. Hän liittyi jäseneksi 27.4.1977, palkittiin ansioistaan IPA Suomen osaston hopeisella an- siomerkillä 1997 ja kultaisella ansiomerkillä Ahosen Jorman puheenjohtajakaudella 2001.

Seppo on eräs pitkäaikaisimmista IPA Suomen osasto ry:n hallituksen jäsenistä ja hän oli muka- na hallitustyöskentelyssä pois nukkumiseensa saakka.

Minulle Sepon aktiivinen IPA -toiminta tuli tu- tuksi ja Seppo hyvin läheiseksi ystäväksi IPA- Majan toiminnan yhteydessä ja IPA Viron tilai- suuksiin suuntaamiemme matkojen myötä.

Seppo oli alusta alkaen mukana IPA-Majan pro- jektissa. Hänen tiedoillaan ja taidoillaan oli meille aina käyttöä sosiaalivaliokunnan toimin- nassa ja erityisesti IPA-Majan päivystäjäringissä.

Sepon yhteydet Viroon olivat vertaansa vailla.

Hän toimi yhtenä kummeista silloin kun IPA Suomen osasto kummiosastona vastasi IPA Viron perustamisesta. Viime kesänä kun Suvipäivien yhteydessä juhlittiin IPA Viron 20-vuotista taival- ta, Sepolla oli Suomenlahden eteläpuolisia ystäviä ja tuttavia runsain määrin. Herbert Bergerin Seposta ottama kuva noista juhlista on IPA Sveitsin jäsenlehden 1/2014 kansilehdessä. Se- polle oli tärkeää pitää yhteyttä vanhoihin tuttui- hinsa ja hänelle aina oli vaivatonta tutustua uusiin ihmisiin. Sepon opastuksella yhteisten matkojen aikana minäkin opin paljon Viron historiasta ja alueista. Eläkepäivinä aloitetut Viron kielen opis- kelut kytkeytyivät olennaisesti Sepolle niin tär- keään maahan ja ihmisiin. Oltiinpa sitten Peips-

”

Seppo, Liisa ja vanhat tutut Heido ja Estril Mägi

In memoriam

järvellä, Paidessa tai Pölvassa aina Sepolla oli joku paikkaan liittyvä tarina kerrottavanaan. Seppo oli useina kesinä kiertänyt Viron alueella polkupyö- räretkillä. Ajoipa hän kerran Hotin Markun kanssa Tallinnasta mopoilla Suvipäiville Peipsjär- velle.

Kuvatkoot muutamat tarinat tässä ystävääni Seppoa. Sepolla aina oli tarinoita kerrottavanaan, mutta ainakin minun mielestäni tapahtumista Sepon myötä myös syntyi tarinoita.

Vakavahenkisin tarinani liittyy Viroon ja karmai- sevaan sanaan syöpäsairaus. Olimme Sepon kanssa vuoden 2013 huhtikuussa kutsuttuina vieraina IPA Viron vuosikokouksessa. Illalla päi- vällisen yhteydessä juttelimme ystäviemme Erikan ja hänen puolisonsa Kalle Kasklan kanssa. Vaikka Erikalla oli taas yksi syöpähoito- jakso takanaan, ei jutustelumme sivunnut hänen sairauttaan. Jostakin syystä Kalle kuitenkin vaati Seppoa ja minua käymään Erikan ja Kallen luona Tallinnassa kahvilla ennen kuin lähdemme sata-

masta kohti Helsinkiä. Lupasimme Sepon kanssa pistäytyä ja toteutimme myös lupauksemme.

Siinä kahvilla istuessamme juttelimme tulevasta kesästä, Suvipäivistä, Pärnun kesäpaikasta, kalas- tuksesta ja muusta mukavasta. Ja olimme välillä hiljaa, eivätkä hiljaiset hetken tuolloin tuntuneet kumma kyllä vaivaavan ketään. Syksyllä tuli vies- ti, että Erika oli joutunut antamaan periksi sai- raudelleen ja nukkunut pois.

Seppo ja Zündapp: Seppo kunnosti isänsä vanhan mopon viimeisen päälle upeaan kuntoon. Kypärä, nahkatakki ja hihaton farkkutakki, jonka selässä brodeeraus "Los Dementitos", siinäpä oikean mopomiehen rekvisiittaa, parta vain puuttui.

Tärkeää oli, että ajettaessa mopon tarakan ku- peessa liehuu Suomen lippu. Tärkeää oli myös, että t-paidassa luki "Ässät, Suomenmestarit".

Olen ollut ajamassa mopomiesten huoltoautoa Tallinnasta Peipsjärvelle, istunut iltaa Iisalmen Koljonvirralla Terva-ajojen jälkeen ajotapahtumi- en kertausta kuunnellen ja olen kiinnittänyt mopoa auton peräkärryyn rakennetulle kulje- tusalustalle. No, kerran Seppo Iisalmessa huo- masi, että mopon vaijerilukon avain oli jäänyt auton avainten mukana IPA Lautionsaaren konttoriin Keminmaalle. Mopot oli ajamalla ajettu Iisalmeen ja perillä Seppo tietysti oli lok- sauttanut vaijerilukon kiinni silmäteränsä anas- tuksen estoksi. Aamulla ennen Terva-ajoon lähtöä piti tehdä leikkaustoimenpide tien päällä. Lukko poikki vaan ja menoksi! Olisi niitä lukkoja saanut muutamalla eurolla halpaketjun myymälästä, mutta ei kelvannut. Ajotapahtuman jälkeen mies hilasi moponsa nukkuma-aittaansa ja nukkui itse samassa pienessä huoneessa: kaksitahtipolttoai- neen aromi ja lämmin elokuun ilta!

Seppo. Zündapp ja kokkiveitsi: Taas Terva-ajoissa eräänä elokuisena lauantaina Iisalmen Koljonvir- ralla oli minulla vastuu ruokahuollon hankinnois- ta ja pihvilihojen paistovastuu tietysti Askolla Sepon ja Markun ollessa lähinnä valkosipulien ja perunoiden kuorimisesta vastaavia. Askolla oli mukana uusi, usealle keittiömestariharrastelijal- le jopa kohtuuttoman kallis paistinpannu. Raaka- kypsytetyt pihvit paistuivat nopeasti ja maistuivat hyvin ruokakunnalle. Muutama pihvi jäi pannulle ja Seppo tapansa mukaan kiirehti jakamaan loput pihviannokset tasapuolisesti. Jako teki kerta kaikkiaan lähtemättömän vaikutuksen - kokki- veitsellä Askon pannuun.

IPA Suomen osaston hallitus, sosiaalivaliokunta, majatoimikunta ja lukuisat IPA -ystävät jäävät suremaan Seppoa. "Parhaasta päästä, parhaasta päästä, tapana on viedä kohtalon, ei lempilastaan tänne se säästä, näinhän se kai aina ollut on!"

Kauko jr.

1948-

2014

IPA Suomen Osasto ry:n sääntömääräinen kokous.

IPA Suomen Osaston sääntömääräinen kokous pi- dettiin Vaasassa Radisson Blu Royal hotellissa 5.4.14.

Samalla juhlittiin 40-vuotiasta IPA Botniaa.

Kokouksen avasi yhdistyksen presidentti Jari Lii- matta. IPA Virosta Uno Laas ja Lauri Läänsoo toivat terveiset virolaisilta ystäviltä ja luovuttivat Liimatalle leipää, lihaa ja kostuketta kurkun kuivumi- sen varalta.

Kokouksen alussa palkittiin ansioituneita IPA SO:n jäseniä. Hopeisen ansiomerkin saivat IPA Botnia Asko Kuuttila ja Sirkku Högfors, IPA Metso Tapani Kalenius, Erkki Savolainen, Toivo Hau- tala ja Pertti Keinänen, IPA Rauma Timo Suik- kari ja Timo Lehtonen ja IPA Uuusimaa/Nyland Timo Pirinen. Kunniakirjan saivat IPA Botnia Pekka Patana ja Tapani Herttua, IPA Metso Pauli Hintikka, Keijo Kinnunen, Markku Kopo- nen ja Markku Niemi, IPA Rauma Heli Närvänen, IPA Sata Ritva Mykrä ja IPA Häme Orvokki Joke- la.

Kokouksessa oli läsnä 87 jäsentä ja heillä oli 55 val- takirjaa eli 142 jäsentä oli edustettuna. Kokouksen puheenjohtajana toimi Jarmo Rintaniemi ja sihtee- reinä Miia Keso ja Sirkku Högfors.

Kokouksessa hyväksyttiin hallituksen tekemä vuosi- kertomus ja toimintasuunnitelma. Tilinpäätös vahvis- tettiin ja tulo- ja menoarvio hyväksyttiin. Hallituksen esitys jäsenmaksun korotuksesta hyväksyttiin ja jä- senmaksu kaikille jäsenille vuonna 2015 tulee ole- maan 25 euroa. Hallitukseen valittiin varsinaiset jä- senet ja varajäsenet erovuoroisten tilalle. Varapresi- denttien vaalissa I varapresidentti Kauko Kuismin valittiin yksimielisesti jatkamaan seuraavan kolmivuo- tiskauden.

Uusi hallitus kokoontui järjestäytymiskokouksen merkeissä vuosikokouksen jälkeen. Kokouksessa päätettiin, että yhdistyksen jäsen- ja talousasioista vastaa toistaiseksi Carola Timper-Karhuviita.

Pääsihteerinä jatkaa Miia Keso ja webmasterina Jaana Sola. IPA-majan isäntänä ja emäntänä toimivat Markku ja Berit Hotti. IPA poliisiuutisen lehden päätoimittajana jatkaa toistaiseksi Kauko Kuismin.

Varapresidentit valitsivat itselleen valiokunnat Kauko Kuismin sosiaalivaliokunta, Esko Autio ammatillinen valiokunta ja Jari Kinnunen kulttuurivaliokunta.

2015 IPA SO sääntömääräisen kokouksen järjestää IPA Helsinki yhdessä hallituksen kanssa. Ajankohdas- ta ja paikasta myöhemmin lisää.

IPA BOTNIAN

40 - VUOTISJUHLA VAASASSA

pa Botnialla oli ilo ja kunnia alaosastona toimia IPA Suomen osaston vuosikokousisäntänä Suomen aurinkoisimmassa kaupungissa Vaasassa. Aurinko paistoi vuosikokousviikonloppu- na, mutta kylmä merituuli takasi sen, ettei kesävaatteita vielä tarvinnut.

Ipa Botnia täytti kunniakkaat 40 vuotta viime vuoden lopulla. Voidaan siis sanoa, että keski- ikää eletään, kremppoja on, mutta eteenpäin mennään. Puheenjohtajan ja hallituksen osaavissa käsissä ja ohjauksessa vuosikokous järjestettiin pienen, mutta sitäkin tehokkaamman tiimin avustuksella.

Perjantaina SO:n hallitus piti perinteisesti kokouksensa, samaan aikaan uutterat botnialaiset jatkoivat vielä ahertaa viimeisten järjestelyjen parissa.

IPA Suomen osasto ry:n yhdistyksen kokous sujui tänä vuonna nopeasti ja tehokkaasti. Ko-kouksen aikana avecit suuntasivat bussilla kohti Srömsöötä. Kahden Vaasan kaupungin op-paan johdolla pää- simme tutustumaan arkipäivisin käytössä olevaan YLE Fem tv-studioon. Kaikki sarjaa seuranneet tietävät, että täällä onnistuu ihan kaikki. Vai onnistuuko? Siihenkin saatiin oppailta vastaus huvittavien tarinoiden muodossa. Paluumatkalla käytiin vielä yli ki-lometrin mittainen Raippaluodon silta ylittä- mässä - erityinen nähtävyys sekin monelle mat-kassa olijalle. Seuralaisohjelman osalta erityiskiitos IPA Helsingille bussin järjestämisestä, kiitos myös bussin kuljettajalle.

Päivän ohjelma jatkui juhlavissa merkeissä, sillä Vaasan kaupunki kaupunginjohtaja Tomas Häyryn johdolla Mäntymaan Markun avustamana tarjosi meille vastaanoton upealla kaupungintalolla.

Vieraanvaraisuus ja upeat puitteet kruunasivat Botnian 40 – vuotisjuhlan. Vierailun jälkeen ilta jatkui luontevasti hotellilla erinomaisen illallisen merkeissä. Hieman ohjelmaa oli myös järjestetty ja illal- lista sulateltiin tanssin merkeissä pikkutunneille saakka.

Vuosikokouksessa Botnian ansioituneita jäseniä muistettiin ansiomerkein ja kunniakirjoilla. Iltatilai- suuden ohjelmallisen osuuden yhteydessä luovutettiin Asko Kuuttilalle "isomeisseli" -muistoesine.

Asko on vuosien saatossa käyttänyt uupumattomasti majalla meisseliä, toki myös muita työkaluja, jotta me jäsenet voimme vierailla ehostetulla ja hyvin ylläpidetyllä Ipa-Majalla.

Esitämme kiitoksemme kaikille Botnian 40 – vuotisjuhlassa mukana olleille mukavasta vii-konlopus- ta IPA SO:n vuosikokouksessa Vaasassa!

Terveisin Botnian järjestelytiimi

I

Kuva: Matti Ketola

Kuva: Matti Ketola

Askon meisseli Botniassa osataan myös näytellä

Ipatoiminnassa ansioituneita Juhlamalja

Ipatoiminnassa ansioituneita

Vuosikokouksen toimihenkilöt tarkkaavaisina

HOUSE MANAGER MEETING

ATEENASSA 24 – 27.4.2014

änä vuonna IPA -talojen isäntien kokouksen järjestämisvastuussa oli Kreikka - kokous pidettiin Ateenas- sa. Olimme menossa Kreikkaan ensimmäistä kertaa ja sen johdosta päätimme mennä Ateenaan kolmea päivää ennen varsinaisen kokouksen alkua. Näin ennättäisim-

me omatoimisesti tutustua kaupunkiin.

Ateenan lentokentällä meitä vastassa oli Kyria- kos Karkalis, tuttu mies jo aiemmista kokouk- sista. Vaikka oli vähän pilvistä, oli kuitenkin läm- mintä ja meillä hiki - Kyriakoksella näytti silti olevan auton lämmityslaite aivan täysillä.

Hotellissa tuli pienoinen pettymys, kun ei ollut- kaan parveketta ja merinäköalaa. Hotelli sijaitsi melko lähellä keskustaa, joten meri itse asiassa on melko kaukana. Iltakävelyllä teimme ensisil- mäyksen hiljaisille kaduille, oli pääsiäismaanantai ja kaikki paikat kiinni. Arkipäivän koittaessa vilinä kaduilla onkin sitten ihan toista luokkaa: kadut Mellakantorjuntapartio

T

ovat täynnä autoja, skoottereita, moottoripyöriä, ihmisiä…

Kävelimme karttaa apuna käyttäen arkeologisel- le museolle, jossa tutustuimme Kreikan pitkään historiaan ja antiikin ajan aarteisiin. Lisäksi aje- limme kahtena päivänä Sight seeing -bussilla ja tutustuimme alueen nähtävyyksiin Pireusta myöten. Ateena alue on hyvin tiiviisti rakennettua, talot ovat vieri vieressä eikä puistoja juuri ole.

Jututimme hotellimme lähistöllä kreikkalaisia kollegoita, moottoripyörillä liikkuvaa poliisin mellakkaryhmää. Moottoripyöriä tällaisessa ryhmässä on kolmesta viiteen ja jokaisen pyörän päällä on kaksi mellakkavarusteissa olevaa polii- sia. Mellakkapoliisin varustukseen kuului Suo- messakin tukiaseena käytettävä MP3. Teimme selkeän havainnon siitä, että mellakkaryhmä oli varautunut aseen käyttämiseen. Ryhmä on no- pealiikkeinen. Mikäli jossakin esiintyy mellakoin- tia, niin ryhmä pääsee paikalle nopeasti ja kette- rästi. Meille kerrottiin, että mellakkaryhmiä on liikkeellä useita, noin 150 moottoripyörää.

Muutoinkin poliiseja viiden miljoonan asukkaan Ateenassa on paljon, noin 30 000.

Kreikan huono taloustilanne ei katukuvassa juurikaan näkynyt. Katukahvilat olivat täynnä.

Paikalliset joivat kahvia, - 25 asteen lämmössä vain turistit ottivat kylmän oluen. Kaduilla näkyi kerjäläisiä, heitä oli saman verran kuin Helsingis- sä.

Kokouksen avausta edeltävänä päivänä hotellille tuli myös muita kokousedustajia. Oli mukava tavata vanhoja tuttuja. Huvittavaa sinällään oli se, että piti matkustaa Ateenaan saakka, jotta saa puhua ruotsia: Ruotsin ja Tanskan majaisännät

olivat paikalla. Tietysti kokouksen virallinen kieli on englanti.

Varsinainen kokous alkoi avausseremonialla, jo- hon sisältyi tervehdykset ja lahjojen vaihdot.

Järjestäjät jakoivat kokousedustajille sotapäällik- kö Leonidaksen patsaan. Me veimme isännille lahjaksi Pentikin poron ja kaksi IPA -Majan lah- jakirjaa. On mielenkiintoista nähdä, tuleeko Yl- läkselle kreikkalaisia vieraita.

Kokouksessa esillä olleista asioista kannattaa mainita uusien IPA -talojen perustamisia koske- vat tiedot. Portugalilainen Anabela kertoi, että Portugalissa on kolme uutta IPA -taloa. Romanian edustajan mukaan Romaniassa avautuu syksyllä kaksi uutta IPA -taloa. Talot löytyvät kansainväli- sestä talorekisteristä.

Illalla kokousväki käveli yhdessä Plakalle vanhaan kaupunkiin. Menimme illalliselle paikalliseen ta- vernaan. Ateria oli varsin myöhään - tottumat- tomana myöhäiseen illalliseen suurin osa tarjol-

la olleesta ruoasta jäi syömättä. Pelkät alkupalat, kreikkalainen salaatti, ranskanperunat ja tsatsiki, olisivat hyvin riittäneet. Pääruoan kebabit olivat jo liikaa.

Yhteisessä kokousohjelmassa oli myös seppe- leenlaskuseremonia virantoimituksessa surman- sa saaneiden poliisien muistomerkillä. Järjestäjien toivomuksena oli, että tilaisuudessa osallistujilla olisi yllään kansalliset virkapuvut. Vaikuttavassa tilaisuudessa esiintyi poliisisoittokunta. Seppe- leenlaskutilaisuuden jälkeen kävimme yhdessä tervehtimässä alueen poliisipäällikköä. Tutustuim- me myös uuteen, upeaan Akropoliksen museoon.

Raunioita Ateenassa on joka paikassa, uusi mu- seokin on rakennettu kaivausten päälle. Lasilat- tian läpi oli mahdollista tutkiskella raunioita.

Museokäynnin jälkeen muutamat kokousvieraat kapusivat ylös Akropoliksen kukkulalle. Me tyy- dyimme ihailemaan näitä kenties maailman tunnetuimpia raunioita alhaalta päin. Illalla nau- timme yhteisen illallisen tavernassa. Tarjolla oli paikallista musiikkia ja kansantansseja. Osaan kansantanssiesityksistä otettiin mukaan myös tavernan asiakkaita. Myöhään tarjotulla illallisella oli taas aivan liikaa ruokaa tarjolla. Kreikkalaisten ateriarytmi poikkeaa täysin meikäläisestä, eikä uuteen rytmiin muutamassa päivässä ennätä tottua.

Kotimatkapäivän koittaessa saimme mielestäm- me kaikki matkatavarat pakattua mukaamme hyvin. No, lentokentällä kävi selville, että pakka- simme matkatavaramme ehkä liiankin hyvin:

meillä oli vain yksi iso laukku. Kävi selville, että laukussa oli viisi kiloa ylipainoa. Maksu tästä oli 130 euroa. Opimme, että olisi ollut edullisempaa ostaa lisää yksi laukku. Näin se vaan vieläkin matkailu avartaa!

Kokousväki

Muistomerkillä

MOSAMBIKIN

HIEKKARANNOILLA

TEKSTI JA KUVAT: AATTO HÄKKINEN

ämän vuoden helmikuussa risteilim- me kolme viikkoa italialaisen varus- tamon MSC Sinfonia- nimisellä lai- valla. Kaikki kannet oli nimetty kuuluisien säveltäjien mukaan - me asuimme osuvasti Sibelius- kannella.

Kyselin hyttipojaltamme, kuka on Sibelius? Ei poika tiennyt vastausta!

Astuimme laivaan Etelä- Afrikan Durbanissa, josta matkareittimme kulki Mosambikin- Mada- gaskarin- Mauritiuksen ja Reunionin kautta ta- kaisin Durbaniin. Laivamatkaa kertyi yli 10.000 km.

Ensimmäinen kohteemme, Portuquese- niminen saari, sijaitsee Maputon lahdella, noin 35 km itään Mosambikin pääkaupungista Maputosta. Aikoi- naan saari toimi portugalilaisten metsästäjien ja kauppiaiden harjoittaman norsunluun välityksen pääpaikkana. Lahdella laiva joutui jäämään redil- le kauaksi rannasta. Kuljetus saarelle tapahtui Zodiac -kumiveneillä. Siirtyminen veneisiin oli ongelmallista vallinneessa kovassa tuulessa. Ve- neen kuljettaja ajoi ronskisti vasten aaltoja, jolloin saimme osaksemme vesiryöppyjä. Rannalla pu- dottauduimme veneestä polveen asti ylettyvään veteen.

Inhacan lomakohde

Jatkoimme matkaamme vielä pikaveneellä muu- taman kilometrin päässä sijainneelle noin 6000 asukkaan noin 12 x 7 km:n kokoiselle saarelle , jossa sijaitsee yksi Mosambikin suosituimmista lomakohteista. Asukkaiden pääasialliset toimeen- tulot muodostuvat turismista, kalastuksesta ja maanviljelystä. Saarelle pääsee myös lautalla ja lentäen Maputosta.

Turisteille on tarjolla kaikkia mahdollisia vesiak- tiviteetteja. Intian valtameressä uiskentelevat niin valaat, delfiinit kuin merikilpikonnat. Saarella voi myös bongata lintuja, joita on noin 300 eri lajia ja joiden elämää voi seurata myös merkityillä vaellusreiteillä.

Me lähdimme rannasta seuraamaan polkua, joka kulki minulle tuntemattomien korkeiden puiden lehvistöjen alla. Oli suorastaan hyvää tuuria,

ettemme kävellessämme saaneet osumia oksilla istuneiden eksoottisten lintujen "pommeista".

Siinä vaiheessa kun saavuimme kylän keskustaan, oli lämpötila jo noussut yli 30 celsiusasteen.

Onneksemme paikallinen olutbaari tarjosi sekä suojaa että janoisille matkalaisille virvokkeita.

Baarin myyjä teki kauppaa jykevien rautasäleik- köjen takaa. Kylään tutustumisen jälkeen pala-

T

simme takaisin naapurisaarelle, jonne laivayhtiö oli kattanut meille buffet -lounaan. Lounaan tarjoamisen eteen oli nähty melkoisesti työtä rahtaamalla kaikki tarvittavat ruuat ja välineet laivasta.

Risteilymatkan muista kohteista kerron IPA:n kotisivuilla.

Florida, City

of Riviera Beach Police Department

Kuusi vuotta sitten olin loma- matkalla USA:ssa, Floridan osavaltiossa, tarkemmin ottaen Singer Islandilla. Tuolla loma- matkalla päätin toteuttaa vierai- lun paikallisella poliisilaitoksel- la, jos se vaan minusta oli kiinni.

Niinpä otin ja menin lähimmän, City of Riviera Beach Police De- partment poliisilaitoksen ovesta sisään ja esitin asiani. Tuosta vierailusta ja sen sujumisesta tein jutun IPA lehteen samana vuonna, juttu julkaistiin 50-juh- lanumerossa.

o tuolloin päätin, että jos vielä joskus saan mahdollisuuden palata samaan paikkaan lomaa viettämään, niin aion olla saamiini kontakteihin uudelleen yhteydessä. Näin myös tein, ja marraskuussa käymäni kir- jeenvaihto Sgt. Steven Thomasin kanssa tuotti tulosta. Kerroin, että olen tulossa perheeni kanssa lomalle tammikuussa 2014, ja että olisi erittäin mukava nähdä, vaihtaa kuulu- misia ja totta kai istua jälleen myös ”Ride alon- gille”.

Kun ensimmäisen kerran, vuonna 2008, tapasin Thomasin, hän oli ryhmänjohtajana ja normaali- partioinnissa mukana. Nykyään hän toimii ”Sup- port teamissa”, jonka tarkoitus on huolehtia, että kentällä olevilla partioilla on kaikki tarvittava kunnossa varsinaisen työn tekemiseen. Näin Thomas asian esitti; ” Basically everything that is not done on the road is considered Support Services.” Thomas oli kuitenkin edelleen varsin vahvasti kuvioissa mukana, ja näin ollen hänen asemansa etenkin vierailun järjestämiseen oli erittäin hyvä. Olimme siis sopineet päivän etu- käteen sähköpostilla, ja Thomas lupasi vielä laittaa matkaani miehen parhaimmasta päästä.

Tapasimme sovittuna päivänä, 13.1.2014 kello 08:00. Ajoin autolla ”tutun” laitoksen pihaan ja parkkeerasin jenkkitila-automme ruutuun. Siinä vaiheessa oikeastaan vasta totesin taas hiukan jännittäväni. Eikö olisi ollut helpompi pysytellä

J

Partioon Sgt Meyerin kanssa

parvekkeella, tai rannalla, ja touhuta mitä tou- huttavissa oli. Pitikö sitä taas lähteä voittamaan itseään ja ennen kaikkea kielimuuria? No, astuin tietenkin autostani ulos ja lähdin kävelemään kohti laitoksen ovea. Kellontarkasti tuttu hahmo avasi oven ja tuli tervehtimään minua. Huomasin ajattelevani, että olipa muuten erittäin mukava nähdä pitkästä aikaa. Jännitykset tai jotkut sen tapaiset tuntemukset jäivät siihen paikkaan ja vierailupäivä sai alkaa.

Aivan alkuun vaihdoimme kuulumiset ja kävimme läpi pääpiirteittäiset muutokset sitten viime näkemän. Thomasin työnkuva oli muuttunut, lapset olivat alkaneet harrastamaan aktiivisesti golfia, itselläni oli tullut vaimo ja kaksi lasta. To- tesimme toinen toisillemme, että olemme erit- täin hyvässä kunnossa, ja että ikä ei ollut kohdel- lut meitä ollenkaan huonosti!

Alkuun Thomas kierrätti minua jälleen laitoksel-

la, muistin virkistämiseksi. Tällä kertaa tutustuim- me paremmin myös heidän SWAT- teamin tiloi- hin ja varusteisiin. Thomas on edelleen ryhmäs- sä mukana ja toimii siinä myös kouluttajana.

Seuraavaksi menimme hänen virka-autolleen, kävimme läpi varusteita ja puhuimme yleisesti virka-autoihin liittyvää asiaa. Heillä jokaisella kenttäkonstulla on ”oma” virka-auto, jolla saa mennä myös kotiin jos asuu kaupunkialueella.

Etäämmällä asuvat joutuvat käyttämään omaa autoa, julkisillahan tuossa maassa ei juuri kuljeta.

Hiljattain Riviera Beachin poliisilaitoksella oli tehty ajoneuvouudistus, laitos oli hankkinut n. 30 uutta virka-autoa, joukossa mm. Chevrolet Tahoe -merkkisiä autoja. Pihalla oli toki edelleen ”po- liisiautoikoni” Ford Crown Victoriaa useampi kappale. Thomas tosin kertoi, että Ford ei enää valmistaisi poliisiautoja - erään aikakauden loppu siis sekin.

Vaikka lämpimässä, jopa kuumassa ulkoilmassa

oli suomalaisen kiva olla, oli myös mukava palata ilmastoituihin sisätiloihin jatkamaan kierrosta.

Yhtenä uudistuksena, ja varsin mielenkiintoisena sellaisena laitokselle oli tullut valvomoon niin kutsuttu Shots-spot system. Tämä järjestelmä oli rakennutettu sen takia, että poliisilaitoksen pii- rissä oli alueita, joissa aseet ja ampuminen olivat arkipäivää. Kyseinen järjestelmä tunnistaa alueel- le laitettujen antureiden välityksellä laukaukset tai niitä muistuttavat äänet. Kun laukaus tai lau- kauksia ammutaan, aktivoituu lähinnä oleva il- maisin, ja laittaa tietoa edelleen valvomoon si- jainnista ja laukausten määrästä. Tämä datan lä- hettämiseen anturilta valvomoon menee noin 6 sekuntia. Valvomossa taas analysoidaan mm.

kuuntelemalla uudelleen oliko kysymyksessä todella laukaus vai esimerkiksi ”backfire” – pa- koputkesta kuulunut ääni tai ilotulite. Analyysin tulokset, ja toimet sen mukaan,jokainen partio- auto saa omalle tietokoneelleen. Shotspot- jär- jestelmän anturit näkyvät kartalla ikään kuin

Hämeenkatu 15 b, 33100 Tampere puh. 03 3123 5100 fax. 03 312 35121

www.tempolaw.fi meidän POKE- karttapohjalla. Jokainen partio

pystyy seuraamaan alueensa tapahtumia ja rea- goimaan tarvittaessa niihin. Järjestelmän tarpeel- lisuutta mietittiin myös Suomen oloihin. Tämä keskustelu loppui sikäli lyhyeen, että kertomilla- ni summittaisilla määrillä keikoista, joissa on ollut ase tai sen uhka, ei ehkä edellytä vastaavan jär- jestelmän käyttöönottoa. Ja hyvä näin! Kuunte- limme nauhalta mm. tilannetta, jossa uuden vuoden aattona oli käyty laukausten vaihto - Shotspot oli rekisteröinyt 30 laukausta. Aseet ja väkivalta liittyvät vahvasti huumeisiin ja niiden oheisrikoksiin, niin myös tuossa tapauksessa.

Päivä oli edennyt siihen pisteeseen, että lähdim- me Ride alongille ja oli aika tavata Sgt. Meyer oli itseäni lähes päätä pidempi, hänellä oli erittäin kantava ääni ja hän oli hyvin tunnollinen ja tiesi tarkkaan ryhmäläistensä liikkeet. Hän piti aluet- taan myös hyvin vahvasti omanaan ja ydinalueen kulmat olivat varsin tuttuja. Meyerilla on viisi poikaa, joten perhe-elämäkin on hänelle hyvin tuttua. Kun kerroin tuolloin 6 kk ikäisestä po- jastani, Meyer kertoi itsekin muutaman vaipan vaihtaneensa.

Tärkein kuitenkin ensin! Laitokselta ajoimme lounaalle, ja Meyerin ehdotuksesta kävimme paikallisen sairaalan ruokalassa. Ja mikä ettei, perusravintoloita saisin varmasti taas kokeilla koska vain. Meyer piti paikasta, koska ruoka oli kotiruoan oloista ja se oli erittäin edullista, kun- non lounas tuossa paikassa maksoi meikäläises- sä valuutassa n. 4-5€. Ruokailun lomassa Meyer kertoi tekevänsä sairaalassa joskus lisätuloja olemalla siellä vartijana. Poliisin lisätyöt tuntuivat olevan suositumpia kuin Suomessa. Kerroin, että myös meillä tuo mahdollisuus on, mutta että monet lisätyöt ovat poliisilta kiellettyjä ja tätä kautta ainakin joitakin mahdollisuuksia on rajat- tu pois.

Päivän varsinaiseen keikkalistaan kuului ajoneu- vosta varastettua omaisuutta: pukeille nostettu rekka-auto josta oli varastettu kaikki renkaat.

Lisäksi vastaan tuli joitakin huumeisiin liittyviä tehtäviä sekä lähiöiden tarkkailua murtomiesten varalta. Mitään ”raflaavaa” ei siis tapahtunut ja

iso osa päivää kului Meyerin raporttien kirjoit- tamiseen. Tätä Meyer auliisti myös pahoitteli, mutta kertoi, että se on tehtävä koska hänen pitää taas päivän lopuksi luovuttaa ryhmänjoh- tajan raporttinsa edelleen omalle esimiehelleen.

Päivän lopuksi tuli ehkä yksi vierailuni suurim- mista anneista. Tapasin samassa huoneessa kaikki vuorossa olleet kenttäpoliisit ja aloimme kertoa kukin tavallaan työstämme ja olosuhteis- ta. Minulta kysyttiin kaikkea maan ja taivaan vä- liltä. Minkälaiset sääolosuhteet ovat Suomessa, mikä on peruspalkkamme, mitä ruoka maksaa jne. Minulta kysyttiin myös, mikä on suurin luon- nossa oleva eläimemme. Vastasin siihen, että ei- köhän se suurin ja ainakin mahtavin ole karhu.

Monien leuat loksahtivat auki ja useampi kysyi;

"really"? Menin hetkeksi hämilleni, kunnes tajusin pienen kielikömmähdyksen sattuneen kohdalla- ni. He tarkoittivat, että mikä oli suurin meillä laidunnettava eläin, karhu vaihtui siis lehmäksi..

Olin varautunut myös joillakin kuvilla poliisilai- toksestamme ja varusteistamme. Kuvat ne ker- toivat tälläkin kertaa enemmän kuin tuhat sanaa, joten niiden avulla oli helppo viedä juttua eteen- päin. Sgt. Thomasille ja Meyreille annoin CAT- kiristyssiteen, sekä Thomasille luovutin myös Rauman Seudun Poliisien yhdistyksen pöytästan- daarin. Thomas vaati, että luovutan standaarin itse poliisipäällikölle. Harmiksemme päällikkö ei ollut paikalla, joten Thomas kiitti ja lupasi viedä viestin eteenpäin. CAT:it otettiin myös hyvin vastaan, vaikka yhdessä totesimme, että toivot- tavasti heille ei tule niille koskaan käyttöä. Vas- taavanlainen tuote ei ollut heille ennestään tuttu.

Repun pohjalle olin varannut lisäksi vielä erinäi- sen määrän pinssejä, hihamerkkejä ja muuta ta- varaa, jossa oli Suomen poliisin tunnus. Olisin haalinut tätä tavaraa mukaani vielä enemmänkin, jos olisin ymmärtänyt, miten haluttua nuo kaikki olivat. Kotiin viemisiksi sain myös itse muistona SWAT- ryhmän hihamerkin sekä heidän virka- merkistään tehdyn pienoismalli- pinssin.

Kaikkein suurimpana asiana sain suuren määrän hyviä muistoja mahtavasta päivästä. Sain myös vahvistettua entisestään suhteita yli valtameren.

Tiedän, että jos joskus tarvitsen apua heiltä, niin

sitä saan, ja jos jotenkin voin joskus heitä auttaa, niin varmasti sen teen. Niin kuin viimeksikin, tämä päivä oli arvokas ja vaikka altaalla köllöttely olikin mukavaa, niin mieluusti luovuin yhdestä päivästä vaakatasossa ja ylitin pienen uskalluksen kynnyksen! Ja jos vielä uudelleen saan mahdolli- suuden toistaa vierailuni, niin yhtä suurella mielenkiinnolla kolkuttelen taas sähköposteja.

Olinhan joka tapauksessa ko. laitoksessa viimeis- tä kertaa. Koko poliisilaitokselle on valmistumas- sa uudet tilat, josta he luonnollisestikin olivat hyvinkin innoissaan. Jos sitten seuraavaksi siellä uudessa paikassa, toivottavasti!

Suosittelen vilpittömästi vastaavaa myös muille, Suomalainen poliisin otetaan hyvin vastaan! Ja on se ainakin toisenlainen lomapäivä, jota ei matkatoimistosta myydä.

Vk Matti Kreivilä

Lounais-Suomen poliisilaitos / Rauman poliisi- asema

Vanha tuttu Sgt Thomas

Vierailulla Floridassa

Citrus County Sheriff´s Office: ssa

inulle tarjoutui vähän kuin vahin- gossa tilaisuus tutustua Citrus County Sheriff´s Officeen. Kes- kimmäinen tyttäremme on Ro- tary vaihto-oppilaana Floridassa pienellä paikkakunnalla nimeltä Lecanto. Lecanto sijaitsee n.75 mailia Tampasta pohjoiseen ja n. 80 mailia Orlandosta luoteeseen.

Tyttäremme oli kertonut paikalliselle Rotary Chairman Doug Lobelille, että olemme tulos- sa vierailulle Floridaan. Doug tiesi ennestään, että olen ammatiltani poliisi, joten hän välittömästi alkoi järjestellä vierailua paikalliseen Sheriffin toimistoon.

Alun perin isäntänäni piti toimia Sheriffi Jeffrey J. Dawsy. Vierailupäivääni koskeva sekaannus aiheutti sen, että Sheriffi oli palaverissa muualla, joten isäntänäni toimi Sheriffin kakkosmies Bu- reau Commander Buddy Grant.

Olin varautunut vierailuun tekemällä pienen esityksen Suomen poliisin organisaatiosta ja omasta, Lounais-Suomen poliisilaitoksesta. Lisäk- si olin varannut mukaani IPA -tavaraa, poliisi -pinssejä ja muuta rekvisiittaa.

Saavuimme 7.3.2014 tasan klo 10.00 aamulla Sheriffin toimiston vastaanottoon. Vastaanotto oli melko samanlainen kuin meilläkin. Tiskin ta- kana istui kaksi naispuolista siviiliä asiakaspalve- lijana sekä yksi virkapukuinen konstaapeli.

Konstaapeli ei vastaanotossa varsinaisesti tehnyt muuta kuin toimi ”vartijana”. Ilmoittauduttuam- me saimme vierailijakortit ja meitä pyydettiin hetkeksi istumaan ja odottamaan. Parin minuutin kuluttua tuli lasiovista hymyilevä mieshenkilö, joka ojensi kätensä ja esitti olevansa Commander Buddy Grant ja toivotti minut tervetulleeksi Yhdysvaltoihin ja Citrus County Sheriff´s Offi- ceen.

Tervehdyksien jälkeen siirryimme hallintoker- rokseen Grantin työhuoneeseen. Keskustelimme melko vapaamuotoisesti kummankin maan po- liisiorganisaatioista ja niiden erilaisuudesta. En- simmäinen huomiotani kiinnittänyt seikka oli, että Citrus Countyssa sheriffin alaisuudessa

toimii myös pelastuslaitos. Tällainen järjestely ei ymmärrykseni mukaan ole kovin tavallinen rat- kaisu Yhdysvalloissa. Alueella oli päädytty kuiten- kin sellaiseen tulokseen. Poliisilla ja pelastustoi- mella on niin paljon yhteistä rajapintaa, että nii- den on parempi olla saman katon alla. Poliisipuo- len johtajan Buddy Grantin työhuoneen vieres-

sä oli palopäällikkö Jim Goodworthin työhuo- ne. Vaaleilla valittu sheriffi johtaa koko taloa ja hänen alaisuudessaan toimii poliisi-linjan ja hätä- keskuksen johtaja (isäntäni Buddy Grant), talous- johtaja sekä palopäällikkö. Citrus Countyssa asukkaita on hieman yli 40 000 ja poliiseja n.

2000. Alue on jaettu itäiseen ja läntiseen aluee-

M

Tutustuimme

ensin varastossa

olevaan kalustoon

mm. SWAT -teamin

ajoneuvoon

seen. Siihen nähden oli hauska yksityiskohta se, että asemalla en nähnyt yhtään tunnuksellista poliisiautoa. Tämä johtuu siitä, että poliisiautot ovat ”henkilökohtaisia” ja niillä mennään kotiin työvuoron päätyttyä.

Kerrottuani, että meillä Lounais-Suomen poliisi- laitoksen alueella on asukkaita vajaa 700 000 ja poliiseja vajaat 800 Commander Grant oli hetken hiljaa ja totesi sen jälkeen: ”teillä Suomessa ei taida olla paljon rikoksia!”. Grant puolestaan selosti heidän taktiikkaansa tunnettujen rikollis- ten tapauksien suhteen. Konstaapelit ajavat tunnettujen rikoksentekijöiden kodin eteen, soittavat ovikelloa ja kertovat, että heitä tark- kaillaan ja että pienikin rike johtaa toimenpitei- siin. Esimerkkinä tällaisesta rikkeestä voi olla vaikkapa rikkinäinen lamppu autossa tai muu vastaava seikka. ajos rikkeitä kertyy riittävästi, on vankilareissu edessä. Grant suositteli samaa myös Suomeen. Kerroin hänelle ettei meidän lainsäädäntö mahdollista kuvatulla tavalla painos- taa ketään ihmistä.

Kannabiksen vapauttaminen aiheuttaa alueen viranomaisissa suurta huolta. Liberaali suhtautu- minen kannabikseen vääjäämättä tulee myös Floridan osavaltioon. Erityinen huolenaihe koh- distuu meksikolaisten rikollisjärjestöjen käyttäy- tymiseen. Grantin mukaan huumekaupan loppu- essa tai sen heiketessä rikollisorganisaatiot varmasti kehittävät jotakin muuta toimintaa huumebisneksen oheen tai sijaan. Jaoimme Grantin kanssa näkemyksen siitä, että poliisityö sinällään on melkoisen samanlaista joka puolella maailmaa.

Ammatillisen keskustelutuokion jälkeen lähdim- me tutustumiskierrokselle poliisitaloon. Sheriffin toimistolla on mm. oma sormenjälkilaboratorio, jossa oli kaksi tutkijaa. Tutkijoiden työ ja työpis- teet muistuttivat paljon meikäläisiä olosuhteita.

Heillä ei tosin ollut omia työhuoneita vaan sermein tai muin vastaavin järjestelyin erotettu- ja työpisteitä. Keskeisellä paikalla oli tutkintasih- teeri, joka heillä oli samaan tapaan kuin meillä kuulemma ainoa henkilö, joka on perillä kaikes- ta mitä tapahtuu.

Sheriffin toimistolla on myös yksi kokopäiväinen ja yksi vapaaehtoinen työntekijä törkeiden rikos- ten uhreja varten. tukihenkilöt ovat saaneet psykologista koulutusta ja heidät kutsutaan paikalle usein jo ensipartion toimesta ja he ovat rikoksen uhrien apuna ja tukena koko prosessin ajan. Tämä kuulosti minusta hienolta ja tärkeältä asialta. Myös Grant kiitteli näiden henkilöiden työpanosta ja sanoi heidän auttavan monesti myös tutkijoita, koska he saavat uhrit rauhoittu- maan ja muistamaan asioita, jotka muuten saat- taisivat jäädä tutkijoilta pimentoon. Kierroksen aikana oli mielenkiintoista huomata, että käytä- villä ja työhuoneissa ei ollut yhtään työntekijää, jota Commander Grant ei olisi käynyt kädestä tervehtimässä ja kysymässä kuulumisia. Pieni asia sinänsä, mutta sillä voi olla suuri merkitys asian- osaiselle.

Lopuksi ajoimme vielä läheisellä lentokentällä sijaitseville halleille, jossa minua odotti yllätys.

Tutustuimme ensin varastossa olevaan kalustoon mm. SWAT -teamin ajoneuvoon, Airboatiin, huoltovaunuun ja muihin varusteisiin. Sitten minulle kerrottiin, että pääsen helikopterilla katselemaan aluetta ylhäältä käsin. Sheriffin toi- mistolla on kaksi helikopteria ja neljä lentäjää.

Lentäjien vanhin oli työvuorossa ja hän lähti lennättämään minua. Lennon aikana hän kertoi, että helikopteria käytetään etsinnöissä, joita heillä on kolmesta viiteen kertaa päivässä. Lisäk- si kopteria käytetään maapartioiden tukena ta- kaa-ajoissa ja muissa rikollisten jäljitystilanteissa.

Tavalliseen liikenteenvalvontaan helikopteria ei käytetä, siihen se on liian kallis. Tavallisesti len- nolla mukana on yksi lentäjä, joka hoitaa kaiken lentämiseen liittyvän ja yksi apulais-sheriffi, joka hoitaa tähystämisen ja yhteyden maapartioihin.

Vierailuun liittyvää kokonaisuutta ajatellen heli- kopterilennon lisäksi parhaiten jäi mieleeni pai- kallinen organisaatio. Meillä on PORA -uudistuk- silla pyritty hallinnon keventämiseen ja edelleen tuntuu siltä, että hallinnon henkilökuntaa on paljon. Citrus Countyssa on päällikkö eli Sherif- fi, yksi apulaispäällikkö eli commander ja valvon- nalla kolme komisariota, joista yksi johtaa itäistä ja yksi läntistä aluetta. Kolmannen komisarion vastuualueena ovat erityistoiminnot. Tutkinnassa on yksi komisario ja myös hätäkeskusta johtaa komisario. Palopäällikkö johtaa pelastuslaitosta.

Voi todeta, että organisaatio on melko kevyt verrattuna meikäläiseen.

Vierailun yhteydessä vaihdoimme muistoesinei- tä. Annoin commander Grantille yhdistyksemme standaarin, poliisilogolla varustetun kravattineu- lan sekä IPA- ja poliisi -pinssejä. Minä puolestani sain heidän hihamerkkejään, Sheriffin "ansiomi- taliavaimenperän" ja sheriffin nimikko-olutlasit.

Vierailu oli hyvin järjestetty. Minulle jäi sellainen vaikutelma, että sekä vierailustani että Suomen poliisista oltiin aidosti kiinnostuneita.

Teksti ja kuvat:

Petteri Jasu, ylikonstaapeli, Lounais-Suomen poliisilaitos, Rauman poliisiasema

Saksa ei ole paska maa, eikä Gimborn persläpi

Yleistä:

Seppo Räty oli hyvä keihäänheittäjä, mutta huono arvioimaan eri maiden olosuhteita. Saksa on toimiva eurooppalainen talousmahti, jossa suomalainen tuntee olonsa kotoisaksi. Junat kulkevat ajallaan ja muutkin palvelut toimivat.

Eräs kollega kutsui Gimbornia persläveksi kuul- tuaan, että kylässä asuu vain 33 henkeä. Vähäi- sestä asukasmäärästä huolimatta tai juuri sen takia Gimbornissa on hyvin toimiva koulutuskes- kus.

Olen ollut säännöllinen vieras Gimbornissa vuodesta 1994 alkaen. Satoja vuosia vanha linna on ja pysyy. Myös IPA:n seminaarien rakenne on säilynyt pääosin ennallaan.

Vaalit:

Tulin Saksaan vaalipäivänä 22. syyskuuta 2013.

Angela Merkel johti puolueensa huomattavaan vaalivoittoon ja itsenä kolmannelle kaudelle liittokansleriksi. Saksan vaalijärjestelmän erityis- piirteitä on viiden prosentin äänikynnys.

Kun puolueen kannatus jää äänikynnyksen ala- puolelle, seurauksen ovat dramaattiset. Liberaa- linen puolue sai äänistä 4,8 prosenttia ja loppu- tulos parlamenttipaikkoina on sama kuin jos ääniä olisi ollut tasan 0. Nykyisessä hallituk- sessa puolueella on neljä ministeriä ja parlamen- tissa (Bundestag) kolmisenkymmentä edustajaa.

Puolueella on muun muassa ulkoministerin paikka. Ulkopuolisen tarkkailijan huomiota kiin- nitti puolueen yhden ministerin nimi: Sabine Sleutheusser-Schnarrenberger. Ehkäpä ää- nestäjätkin unohtivat noin pitkän ja vaikean ni- men. Puolue siis jäi ilman edustajia parlamenttiin ja luonnollisesti ministeritkin joutuvat etsimään uusia tehtäviä

Hallitusneuvottelujen lopputulos lienee, että syntyy ns. suuri koalitio: kristillis-demokraatit ja sosiaalidemokraatit yhdessä.

Gimborn:

Viikolla 39/13 Gimbornissa järjestettiin seminaa- ri Soziale Unruhen als Heraus-forderung fur die

Polizei in Europa. (Sosiaaliset levottomuudet Euroopan poliisin haasteena).

Suurin osa Gimbornin seminaareista on yksikie- lisiä, lähinnä saksaksi tai englanniksi. Muutamia seminaareja vuosittain järjestetään kahdella kielellä, jolloin paikalla on simultaanitulkki.

Tässä seminaarissa luennoitsijoita ja osallistujia oli sekä saksan- että espanjankielisiä. Seminaari oli haasteellisen Suomen pojalle, mutta saksa on hallin-nassa niin, että mukana luennoissa ja kes- kusteluissa pysyi. Tällainen seminaari on huomat- tavasti vaativampi kuin yksikielinen seminaari.

Aina pitää muistaa, että puheenvuorot pitää tulkata toiselle kielelle.

Gimbornin koulutuskeskuksen johtaja vaihtui jokin aika sitten. Pitkään johtajana toiminut Klaus-Ulrich Nieder siirtyi muihin tehtäviin ja tilalle tuli Camilla Bischoff.

Uusi johtaja ei ollut tällä seminaariviikolla paikal- la. Luonnollisesti hän oli saamassa oppia ja käy- mässä neuvotteluita ulkomailla.

Paikalla oli kuitenkin kurssikeskuksen apulaisjoh- taja Doktor Lessmann. Olen ollut Gimbornis- sa on niin monena vuonna, että henkilökunta muistaa monet suomalaiset illat, joita meidän ryhmämme on järjestänyt. Erityisen mieleen- painuva oli muutama vuosi sitten järjestetty pikkujoulu.

Gimbornin ohjelmatarjonta on uuden johtajan myötä hieman muuttunut. Vanhoille Gimbornin -kävijöille osa seminaareista, myös englanninkie- liset, ovat muuttuneet sisällöltään tarkkarajai-

semmiksi substanssikursseiksi. Osallistumisinto on hieman vähentynyt.

Tiettyyn eksaktiin teemaan keskittyvät seminaa- rit ovat jo kielitaidon kannalta vaativampia kuin yleisteemoihin: koulutukseen, vapaaehtoiseen poliisitoimintaan tai lähipoliisitoimintaan keskit- tyvät kurssit.

Sosiaaliset levottomuudet -seminaari:

Seminaarin pääluennoitsijat olivat espanjalaiset Lluis Miquel Venteo ja Joan Carlos Tortosa.

Venteo on Barcelonan alueen operatiivinen päällikkö ja Tortosa strategisen analyysiyksikön johtaja. Espanjalaiset olivat suoraan työnsä kaut- ta poliisiorganisaatiossa.

Saksalaiset luennoitsijat olivat lähinnä tutkijoita ja tiedemiehiä:professori Hans See Mainista, tutkijat Volker Kraja Dortmundista ja Ulrike Neuhoff Bonnista.

Seminaarissa kuvastui selvästi ne muutokset, jotka viimeisen kymmenen vuoden aikana Eu- roopassa ovat tapahtuneet. Erityisesti taloudel- linen eriarvoisuus on lisääntynyt muun muassa valuuttakriisin takia. Osittain näistä syistä sosi- aaliset levottomuudet ovat lisääntyneet monissa maissa.

Leppoisa ilmapiiri Gimbornissa osoitti jälleen, että vierailu siellä on aina paikallaan. Kehotan kaikkia hakeutumaan seminaareihin kielitaitoa parantamaan ja verkostoitumaan.

Pekka Melleri

IPA:n kansainvälinen kulttuurivaliokunta jul- kaisi vuoden 2011 lopulla IPA -jäsenille tarkoi- tetun kirjoituskilpailun. Kilpailuaika päättyi vuoden 2012 puolella. Kirjoituskilpailun toinen kategoria oli dekkarin muotoon laadittu kirjoitus.

Kuoleman puutarha -kirjoituksen kirjoittanut Iiris Salmenranta palkittiin Israelissa IPA:n World Congress -tapahtuman yhteydessä sar- jansa parhaana. Iiris Salmenranta työskentelee Porin poliisiasemalla ja hän on IPA Sadan jäsen.

IPA Suomen osasto muisti Iiristä Ikaalisissa pi- detyn yhdistyksen kokouksen yhteydessä. Ohei- nen kuva on helmikuussa 2014 järjestetystä IPA Sadan vuosikokouksesta, jonka yhteydessä ala- osasto palkitsi Iiriksen IPA-Majan lahjakirjalla.

Kuvassa Iiris ja hänelle lahjakirjan tilaisuudessa ojentanut Seppo Laakso.

(toimitus)

Kuoleman puutarha

Auringon säteet herättelivät kylää perjantai päivään. Kaikkia ei auringonsäde tavoittanut.

Puutarhurin vaimo Lilja Lehti oli aamulla kotiin tultuaan, mennessään työkaluvajasta hakemaan kottikärryjä, löytynyt miehensä roikkumassa hirressä työkaluvajan kattoparrusta. Vanhempien rikoskonstaapeleiden Kallosen ja Oksan saapu- essa paikalle oli ambulanssi lähtemässä. Toinen rikospoliisin partio oli alustavasti puhuttanut leskeä. Puutarhurin kaksoisveli Olli Lehti kaarsi paikalle polkupyörällään, pudotti pyörän maahan ja säntäsi vajalle.

- "Seis! Sinne ei saa mennä", sanoi Kallonen, kohottaen kätensä kohti Lehteä.

- "Minä haluan nähdä veljeni", huusi Lehti ja työnsi Kallosen sivuun.

- "Hei, etkös kuullut mitä sanottiin?", sanoi Oksa ja asettui seisomaan Lehden eteen hajareisin, käsivarret ristissä rinnan päällä, nostaen samalla leukaansa katsoessaan Lehteä.

- "Siirry saatanan kaappi", Lehti huusi naama

punaisena ja yritti Oksan ohitse.

- "Olli, rauhoitu!", Lilja sanoi ottaen Ollia takin hihasta kiinni. "Siellä se roikkuu, kuollut se on".

Näyttää vielä enemmän talikolta kuin eläessään, hän ajatteli. Matti Lehti oli ollut pitkä ja hoikka, aavistuksen verran hiuksistaan harmaantunut, harmaasilmäinen mies, joka enimmäkseen kulki harmaissa työhaalareisssaan.

Tekniikka oli tehnyt oman osuutensa ja tuli ulos vajasta. Hautaustoimiston ruumisauto tuli ja peruutti vajalle. Olli Lehti tunki itsensä hauturei- den perässä vajaan.

- "Ottakaa nyt helvetissä naru pois sen kaulasta!", Olli ärähti. Hän katsoi sinertävää veljään, joka tuijotti häntä punertava vasen silmä auki ja suu hieman raollaan, turvonnut kieli tunki hampaiden välistä ulos.

Ruumisauto poistui.

Aikaisesta aamuajankohdasta huolimatta paikal- le oli kerääntynyt uteliasta naapurustoa. Ensipar-

tio oli tehnyt muistiinpanoja, jututtanut ja kirjan- nut yhteystietoja.

- "Olkaa hyvät ja poistukaa, tämä näytös loppui tähän", Oksa sanoi ja viittoili uteliaita siirtymään pois portilta. Kukaan ei hievahtanutkaan. "Tämä on KÄSKY eikä kehoitus!", Oksa mylväisi ja otti muutaman askeleen eteenpäin.

- "Oksa, annahan olla, hieman rauhallisemmin", Kallonen yritti tyynnytellä.

- "Turpa kiinni kerppaheikki", Oksa mutisi.

Huhumylly pyöri kylällä." Baariparlamentti"

päivitti olettua tietoa, Kerrattiin menneitä, juo- ruja ilmaantui päivänvaloon. Miksi Matti Lehti olisi tehnyt itsemurhan? Villeimmät teoriat heittivät motiivit mahdollisen rikoksen puolelle ja käynnistivät epäilysten aallokon. Kuka? Miksi?

A) Olli, kenen vaimolla Annelilla oli ollut suhde Matin kanssa? B) Anneli, "pakotettu" eroon ja

"heitetty pellolle"? C) Lilja, oliko hän kyllästynyt Matin värittyneeseen kerrontaan, kytikö pinnan alla suurempi katkeruus? D) Pirkko? Kaupan kassa, kouluajoista saakka epätoivoisen rakastu-

nut Mattiin E) Kaarina? Pankkivirkailija, jolla

"julkinen salaisuus", tytär Kirsti Matin kanssa? F) Kirsti? G) Pekka? Kaarinan mies.

Avaussalissa oli kuuma. Ainakin Kallosesta tuntui siltä. Sininen pikee-paita tuntui liimautuvan kiin- ni selkään. Oikeuslääkäri teki työtään mutisten.

"Katsohan Kallonen ... tässä"... hentoinen jälki kulki Matti Lehden kalulalla vaakatasossa... "kat- so ... kieli kuin Choe Chowlla, huulet kuin..., jaa...

sitten... Nikamavaltimot ovat auki, laskimot ja hengitystiet tukossa, kärkialueilla ei lautumia, selvää pehmytkudosverenvuotoa kaulalihakses- sa, kuten myös kilpirauhasessa... Sitten tehdään verityhjiö... Näin...poistetaan aivot... avataan kallonpohjan veriviemärit... jaa... katkaistaan kaulan suuret verisuonet...näin"... Kallonen puri purukumia hampaat narskuen. Häntä etoi. "

Näin..., kaulasuonet tyhjiksi". Kallonen katsoi muttei kuullut muuta kuin verenkohinan korvis- saan, kunnes: " Työniloa... Matti Lehti on kuris- tettu, sait henkirikoksen"... Kallonen vilkaisi tekniikan Järveä. Teknikka oli kirjannut:

- Solmu, vasemman korvan takana - Ei puremavammoja - Ei tukivälineitä - Sinisen tukehtumisen kuva

- Jäähyväisviestiä ei näkyvillä - Epätyypillinen hirttäytyminen

Kallonen paiskasi kuulusteluniput kolleegansa Oksan pöydälle.

-"Luehan nämä... Jokaisella kuullulla olisi selvät syyt... Viitteitä tarjotaan, motiivit puhuttaa. Kuka tässä on Jokerikortti? Mikä nyt ei natsaa?...

Oksa selasi nippua vastauksineen kysymykseen:

"Tapoitko sinä Matti Lehden?" Kallonen kertasi mielessään kuulustelujen kulkua:

Lilja...

- "En minä sitä tappanut, vaikka joskus oliskin mieli tehnyt. Istuttaa se haulikon päälle ja ampua sen siemenpussit taivaan tuuliin! Näin elämä heittelee, joskus oli tilaa unelmille", Lilja huokai- si. Samassa olemus oli kuitenkin muuttunut.

- "Sitäpaitsi, kaikki puutarhalla on minun, se on myös avioehdossa!". Lilja nyki huomaamattaan kaulassaan olevaa sinikirjavaa huivia. Lilja oli 48- vuotias vaaleaverikkö. Floristimestari, entinen

sairaanhoitaja. Tempperamenttinen, sanojaan säästelemätön, kiinteärakenteinen ja suuttues- saan kimeä-ääninen.

Anneli...

- "Tappanut? Minä? Ja pilannut elämäni entises- tään? En todellakaan! Kyllä, meillä oli... suhde".

Anneli löysäsi kaulassaan olevaa moninkertaista keltaista sifonkihuivia. -"Olin kyllästynyt siihen teoreetikkoon, Matti oli erilainen". Heidän avio- liittonsa oli pelkkä kulissi.

- "Mutta, Matti kohteli minua kuitenkin kuin le- goa... Heitti pois kun kyllästyi leikkimään!...

Meille tuli ero Ollin kanssa. Ja mitä teki Matti ? EI MITÄÄN!"... Muutin Helsinkiin, mutta,... tunsin itseni jätteeksi, en päässyt siitä tunteesta eroon"...

Anneli oli lastentarhaopettaja, tuntui olevan myös manipuloiva ja mielistelevä pyöritellessään vaaleaa hiussuortuvaa sormissaan, mutristaen samalla punaisia huuliaan.

Olli...

- "En. Ikävät ihmiset voi aina hylätä. Ihminen on ainoa eläin joka ei nai pelkästään lisääntymisen tarkoituksessa! Mutta... että... Matti ja Anneli...

Anneli nolasi minut, kaikkien silmissä! Ei saanut tarpeeksi omalta mieheltään!... Entä Matti, hel- vetin pukki"! Olli Lehti riuhtaisi solmion pois kaulastaan. 50-kymppisellä Olli Lehdellä oli kuohahteleva tempperamentti ollakseen psyko- logian ja biologian opettaja. Harjamaisesti pys- tyssä oleva vaalea tuuhea tukka, teräksenhar- maissa silmissä pistävä katse, kantavan äänen ja rotevan ruumiinrakenten kanssa oli varsinainen

"oppilaiden ilo", ajatelli Kallonen.

Pirkko...

- "Herran Jumala! Minä!? Ei..en... Minä en ikinä voisi tappaa rak... Minä... minä olen rakastanut Mattia kouluajoista lähtien! Hän on joskus jopa uskoutunutkin minulle eräissä asioissa... Ja joskus jopa hieman vihjaisi, että... jospa me joskus....

antoi hieman toivoa... Mutta Lilja oli hänestä mustasukkainen, vartioi Matin jokaista liikettä...

Oikea piikikäs akaasia! Pirkko oli parahtanut it- kuun useamman kerran kesken kuulustelun.

Pyyhkinyt silmiään kaulassaan olevaan suureen kukalliseen huiviin. Tämän punainen polkkatukka oli tutissut hennon vartalon itkunytkähtelyjen

tahtiin. Nyt hän eli vain päivän kerrallaan. Katse oli tyhjä.

Kaarina...

-"En! Liian kallista! Kouluajoista lähtien olen kalliisti maksanut... Kai te olette rekisterinne tutkineet, tiedätte sen kuitenkin..., että... Kirsti on Matin tytär. Kouluajan erehdys abiluokan rantaretkeltä... En pystynyt aborttiin, muutin kirjoitusten jälkeen Helsinkiin opiskelemaan Kauppakorkeaan ja Kirsti syntyi helmikuussa.

Kolmen vuoden kuluttua opinnot jäivät, olin tavannut Pekan vuosi Kirstin syntymän jälkeen.

Meidät vihittiin ja Pekka otti Kirstin nimiinsä.

Palasimme tänne, alotin työni pankissa ja Pekka autokorjaamossa. Kirsti pitää Pekkaa isänään.

Liljakin kiinnostui Pekasta"... Kaarina virnisti. Kuin häkissä oleva minkki... Kaarina oli hoikka ja huoliteltu,mutta ilmeetön kuin mallinukke. Kau- lan ympärille oli solmittu tiukasti Burberryn ruudullinen huivi. Paksut ruskeat hiukset olivat kietaistuna pienelle nutturalle niskaan.

Kirsti...

- "En. Minä?... Tässähän kylässä kaikki tuntevat toisensa! Ehkäpä jollakin oli vain yksi tavoite elämässä... Lilja yritti isääkin vokotella.., mutta siitä äiti teki lopun. Isä ei ollut koskaan pitänyt Matista". Kirsti oli leikkauttanut pitkät hiuksensa, kasvoja ympäröi kiharapilvi joka pysyi kurissa valkoisen huivin kanssa. Kaulassaan Kirstillä oli puna-valkoinen raidallinen huivi, kietaistuna pu- naisen pikee-paidan kauluksen alta. Kirsti oli kesälomalla Ruotsista, missä opiskeli liikuntatie- teitä. Kallonen huomasi, että Kirstillä oli viehät- tävä hymy...

- "Mitä sinä pidit Matista"?

- "Minä? Mitäpä moisesta olemattomasta... Haa- larit tyhjää täynnä... Sääliksi käy Pirkkoakin" ...

- "Mitä tarkoitat"?

- "Sehän on tuhlannut omaisuuden puutarhaan- sa, kaikki hankkinut Matilta! On rakastunut Mattiin... Äiti kertoi. Olivat samalla luokalla äiti, Pirkko, Matti ja Olli".

Pekka...

-"En. Kenen tekosia lienee... Minä rakastan Kaa- rinaa, hänen "vahinkonsa" tapahtui ennenkuin me tapasimme. Kirstillä ja minulla on hyvä suhde, hän on kuin oma tytär". Pekka oli tukevarakenteinen penkkiurheilija, mutta kävi välillä myös punttisa- lilla. Nyt vielä innokkaamin saatuaan Kirstistä kaverin kesän ajaksi.

- "Vihasiko Kaarina Mattia"?

- "Tuskin. Joskus nautittuaan hieman liikaa viiniä alkaa hokemaan, että Matti on hänelle paljon velkaa... Se on lähinnä ehkä katkeruutta... En minä niistä puheista välitä"

.

- "Ovatko ne olleet kostohenkisiä puheita"?

- "Häh"?

- "Miksi Matti olisi tehnyt itsemurhan"?

- "Mistä minä tiedän".

Oksa ojensi paperit takaisin Kalloselle ja katsoi tätä ilmeettömänä.

- "Tämän jutun ratkaiseminen vaatii asiantunte- musta... Totuus ei ole koskaan yksinkertainen", Oksa sanoi.

Painu helvettiin ja jää sinne, Kallonen ajatteli. Hän tunsi palanneensa lähtöruutuun.

- ..."niin ja mitään muuta Viljami ei tehnyt sinä iltana kuin piirsi, piirsi ja piirsi", rouva Virta huo- kaisi. "Ja oli aivan poissa tolaltaan. Kun nyt näin piirustukset... minun oli pakko ottaa yhteyttä teihin vaikka tässä nyt olikin jo viikonloppu vä- lissä".

Kallonen selasi A4:n kokoisia piirustuksia. Hän ei tiennyt mitä olisi ajatellut. Oliko ratkaisu as- tunut huoneeseen ja tarjoisi oljenkortta Matti Lehden kuolemaan? Sarjakuvamaisesti seitse- mäntoista kuvaa etenevä piirrossarja kertoi omaa kieltään... Työkaluvajan ikkuna. Vajassa mies ja nainen. Mies lyö naista. Nainen työntää miehen seinään. Mies mahallaan lattialla. Nainen kietoo jotain miehen kaulan ympärille. Mies on puolit- tain seisovassa asennossa. Nainen seisoo ja rii- puttaa miestä takaapäin. Sama kuva uudelleen.

Nainen ottaa taloustikkaat. Naisella köysi kädes- sä. Köysi miehen kaulassa. Nainen raahaa mies- tä ja kiipeää tikkaille. Pujottaa köyden kattopar- run ympärille. Mies roikkuu hirressä. Nainen nauraa. Naisen kädessä on huivi...

Kallonen katsahti pöydän toisella puolella istuvaa äitiä ja poikaa.

-"Uskomatonta", hän sanoi. Viljami oli 10-vuotias dysfaatikko, mutta omasi ikäisekseen sarjakuva- piirtäjän taidot. Äiti oli torstai-iltana lähettänyt hänet puutarhalle hakemaan kahta kukka-amp- pelia. Matti oli luvannut laittaa amppelit valmiik- si työkaluvajan edessä olevalle punaiselle puu- penkille. Viljami oli tuttu kävijä puutarhalla, hän oli aina joskus saanut auttaa Mattia ja Liljaa pienissä töissä.

- Haluaisitko värittää kuvat?, Kallonen kysyi ja otti pöytälaatikostaan tussipakkauksen?

Oveen koputettiin. Oksa astui huoneeseen.

- "Tehdäänkö täällä taidekauppoja? Tunnin päästä pidetään palaveri", Oksa sanoi ja vilkaisi piirustuksia huvittuneena.

- "Väritä kaikessa rauhassa", Kallonen sanoi ys- tävällisesti Viljamille.

Viljami hymyili Kalloselle. Voi osaisitpa poika puhua, Kallonen ajatteli. Kuvat olivat valmiit.

Kallonen ei ollut uskoa näkemäänsä...

- "Kiitoksia käynnistä". Hän kätteli molemmat.

- "Kuvat käsitellään palaverissa. Käyntinne jää meidän väliseksi asiaksi", hän sanoi.

Palverissa tunteet kävivät kuumina. Oksa yritti nauraa Kallosen pihalle kuultuaan äskeisen vie- railun syyn. Muut odottivat saavansa nähdä kuvat.

- "Mutta miten hyvin sinun mielestäsi tuollaisen lapsen kertomaan, tai siis piirtämään voi luottaa"?, tutkinnanjohtaja Merinen kysyi, katsoen Kallos- ta silmälasiensa ylitse.

- "Tässä olisi Kalloselle materiaalia mikä jäi per- jantaina antamatta, kun lähdettiin palopaikalle".

Tekniikan Järvi antoi Kalloselle pienen Minigrip pussin. Pussissa oli pieni revennyt kangassuikale.

- "Mitäs piirustuksia te katselette?" Järvi kysyi.

Kallosella menivät vilunväreet pitkin selkää ja hän laittoi pussin kiertämään.

Punaisesta kankaasta erottui heikosti ohut val- koinen lanka.

Kuvassa hiukset ponihännällä olevan naisen kä- dessä on puna-valkoinen huivi.

Kukaan ei nauranut.

IPA-MAJAN

VARAUSHINNAT VUODELLE 2015

Viikot 8 - 16; vain viikkovarauksia: 280 €/viikko/huone Viikot 1-2, 17–18, 33–38,49-53 ja 1-2(2016) 35 € /viikko/huone Muut viikot 25 € /vrk/huone

KEVÄTSESONGIN VARAUKSIA OTETAAN VASTAAN 9.9.2014 KLO 12.00 ALKAEN

PUHELIMITSE NUMEROSSA +358 40 763 1653 BERIT HOTTI

2014

29.5 - 1.6 IPA Coburg, Saksa, 40-vuotisjuhlat.

4 - 8.6 IPA Bulgaria 20-vuotisjuhlat Albenassa.

http://www.ipabg.com/?page_id=9&lang=en 5 - 8.6 4. IPA MP-tapahtuma Predazzo, Italia.

6 - 9.6 5. IPA MP-tapahtuma Husum, Saksa,

http://www.ipa-nordfriesland.de/html/nordseebiker_nf.html 4 - 13.7 IPA Bork ystävyysviikko, Selm-Bork Saksa,

http://www.ipa-bork.de/index.php/einladungen/591-ift-2014-grundinformationen-04-02-2014 19.7 - 2.8 IYG Ranska, http://www.ipafrance.org/

18 - 20.7 IPA Viro kesäpäivät, http://ipa-estonia.eu/et/

23.8 IPA Ruotsi pyöräilykilpailu Velofondo pyöräilykilpailun yhteydessä.

http://www.ipa-sweden.se/?q=node/12 2 - 7.9 39. IEC kokous, Potsdam

7 - 13.9 Ystävyysviikko.

16 - 19.9 IPA Malta 50-vuotisjuhlat ja ampumakilpailu (Tri-Gun shooting) http://ipamalta.moonfruit.com/local-events/4581192324

1 - 5.10 1. International IPA women police officers meeting in Heraklion, Crete 4 - 11.10 IPA USA ystävyysviikko risteily,

http://www.ipa-usa.org/events/event_details.asp?id=311101&group=

NYC - Halifax - St John - Bar Harbor - Boston - New Port - NYC 23 - 26.10 IPA Australia vuosikokousristeily, lähtö ja paluu Sydneystä.

http://ipa-australiapolice.com.au/

6 - 15.11 IPA Sri Lanka 40-vuotisjuhlat ja ystävyysviikko, http://www.ipa-iac.org/eventDetails.php?eventId=181 2015

14 - 17.5 IPA Berliini 60-vuotisjuhlat, http://www.ipa-berlin.net/

30.5 - 6.6 IPA Kanada ystävyysviikko, mm Niagara Falls.

8 - 15.8 5. ystävyysviikko, “A Taste of Scotland”, Stirling, http://www.ipascotland.net/

13 - 18.10 21. maailmankongressi Limassol Kypros, http://www.ipa-cyprus.com.cy/

18 - 25.10 Ystävyysviikko

IPA-KALENTERI IPA-PROGRAM

Lisätietoja osoitteessa /tilläggsuppgifter på adressen www.ipa-iac.org ”Events”

tai/eller Miia Keso miia.keso@poliisi.fi puh./tel. 050 3954 139

sekä kotisivut / samt hemsidor www.ipafinland.net ”Tapahtumat”

Gimbornin seminaarit / Gimborn seminarier

www.ibz-gimborn.de tai/eller www.ipa-iac.org