• Ei tuloksia

Aarne Laurila, aikuiskasvatuksen monitoimimies eläkkeelle näkymä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Aarne Laurila, aikuiskasvatuksen monitoimimies eläkkeelle näkymä"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

AARNE LAURILA, AIKUISKASVATUKSEN MONITOIMIMIES ELÄKKEELLE

Kansanvalistusseuran toiminnanjohtana vuodesta 1962 toiminut fil.tri Aarne Laurila siirtyi kuluvan vuoden alussa eläkkeelle.

Aarne Laurilan kolmekymmentä vuotta kes­

tänyt työskentely suomalaisen vapaan sivistys­

työn piirissä on ollut laaja-alaista ja syvävaikut­

teista. Päätyönsä, Kansanvalistusseuran toimin­

nanjohtajan toimen, ohella hän on muun muassa toiminut Suomen Kansansivistysjärjes­

töjen yhteistoimikunnan ja sen seuraajan Va­

paan Sivistystyön Yhteisjärjestön hallituksissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1962. Hän myös vai­

kutti keskeisesti viimemainitun järjestön perus­

tamiseen.

Valtion kansansivistyslautakunnan jäsenenä Laurila on ollut 1968-70 ja 1974-84 sekä jä­

senenä kirjeopetustyöryhmässä ja vuoden 1979 Kansanopistotoimikunnassa, viimemainitussa varapuheenjohtajana. Hän myös vaikutti aktii­

visesti Kirjailijakeskus-Författarcentrum r.y.:n perustamiseen sekä on toiminut sen johtokun­

nassa vuodesta 1972.

Adult Education in Finland -lehden toimitus­

kuntaan Aarne Laurila on kuulunut vuodesta 1964 sekä ollut käynnistämässä sen seuraajaa Life and Education in Finland -julkaisua, Lei­

fiä. Hän on osallistunut Aikuiskasvatuksen vuosikirjan tekoon sekä toimituskunnan jäse­

nenä että sihteerinä. Aikuiskasvatus-lehti pe­

rustettiin hänen toimikautensa aikana. KVS:n kirjeopiston ja Oriveden Opiston johtokunnis­

sa hän on toiminut 1962 alkaen ollen viime-

198

mainitussa puheenjohtajana.

Laurila on vaikuttanut syvällisesti myös valti­

on ja Helsingin kaupungin taide- ja kulttuuri­

hallinnossa lukuisten lauta-, johto- ja muiden toimikuntien jäsenenä tai puheenjohtajana.

Näistä mainittakoon Helsingin kulttuurilauta­

kunnan puheenjohtajuus ja taiteen keskustoi­

mikunnan, valtion teatteritaidetoimikunnan ja valtion kirjallisuustoimikunnan jäsenyys tai pu­

heenjohtajuus. Samoin hän on toiminut valta­

kunnallisten teatteri-, kirjallisuus- ja elokuva­

järjestöjen johtotehtävissä.

Kirkollisiin luottamustoimiin ovat kuulu­

neet Kirkko ja valtio -komitean puheenjohta­

juus sekä seurakunnalliset luottamustoimet.

Suomen Kotiseutuliiton hallituksen jäsenyys ja aktiivinen toiminta Suomen-Unkarin kulttuu­

risuhteiden hoitamisessa ovat osoituksia Lauri­

lan kulttuurisen mielenlaadun avaruudesta.

Tohtori Laurilalla on myös huomattava oma kirjallinen tuotanto, joka alkoi kymmenvuoti­

sella kulttuuritoimittajan työllä 1950-luvun alusta, jatkui väitöskirjaan johtaneella kirjalli­

suudentutkijan uralla sekä on täydentänyt omaelämäkerrallisella ja maailmankatsomuk­

sellisella kaunokirjallisella tuotannolla.

Aarne Laurila on myöskin saanut huomatta­

via koti- ja ulkomaisia tunnustuksia ansiois­

taan.

VILLE MARJOMÄKl

Ajkuiskasvatus 311990

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Museoviraston edeltäjän Muinaistieteellisen toimikunnan palvelukseen, aluksi määrä- aikaisiin kenttätöihin, Aarne Kopista tuli ensimmäisen kerran jo vuonna 1953 ja toimi sen

esitelmöi yhdistyksen työjäsen, dosentti filo- sofian tohtori Pirjo Uino aiheenaan "Huomenna Äänislinnaan - arkeologi Aarne Äyräpää Itä-Karjalassa 1943"..

81 Aarne Antti, Krohn Kaarle Suomen kansan arvoituksia Suomalaisen kir 'allisuuden seura Helsinki 1922 92 s..

Aprillipäivänä 1.4.1975 nuorempi alikirjastonhoitaja Tuula Ruhanen aloitti työnsä Helsingin yliopiston kirjastossa, joka tunnetaan nykyisin Kansalliskirjastona..

Kenraaliluutnantti Paavo Junttila - Seuran uusi kunnia jäsen ..... Aarne

Kirjasta toiseen on kierta- nyt Aarne Ayrapaan nakemys, etta Lou- nais-Suomen vasara kirveskulttuuri (n. 2500-2000 eKr.) suosi asuinpaikkoinaan laitumiksi soveliaita

joka on nimeltään Ootkos velikulta pukkia nähny tuolla Heramäen rinteessä. Kutsun silti tässä tekstissä myös Pokelan soittamaa versiota Hienohelmaksi. Transkriptiot on

Uudistuskypsien ja niiksi varttuvien metsien määrä on etenkin maamme eteläisissä osissa kasvanut niin suureksi, ettei näiden metsien uudistaminen ohjekiertoaikojen