19 b t > . J
K E S K IA IK A IN E N TURKU
N U O R IS O L L E E S IT T Ä N Y T
J. W. J U V E L I U S
TURKU :: KIRJAPA INO PO LY TY POS :: 1915
'
11
TURKU
^ J o i n seitsemän vuosisataa on ihmisiä vakinaisesti asunut, elänyt ja toiminut Turussa. Jo yksistään täm ä kaupungin korkea ikä, se seikka että sen kehitys yhtäjaksoisena ketjuna jatkuu maamme historian aamukoitosta asti, on omansa kun
nioitusta herättämään. Ja kun lisäksi tulee, että Turku suu
ren osan tästä ajasta oli johtoasemassa maassamme, selviää, että sen menneet vaiheet ovat mielenkiintoisemmat kuin minkään muun Suomen kaupungin. Turun kaupungin histo
ria onkin jo muutamien vuosikymmenien ajan ollut järjestel
mällisen ja uutteran tutkimuksen esineenä. Täkäläisen his
toriallisen museon toimikunnan alotteesta on tämän työn tu
loksena julkaistu kaksi sarjaa Turun historiaa valaisevia asia
kirjoja ja tieteellisiä tutkimuksia, toistaiseksi yhteensä kol
mattakymmentä nidosta, nimellä Bidrag till Abo stads historia. Kun nämä julkaisut kumminkin varsin laajoina sekä lisäksi ruotsinkielisinä eivät yleisemmin joutune ainakaan, suomenkielisen nuorison luettaviksi, olen arvellut, että sup
peammat esitykset Turun historian eri aikakausista ehkä voisivat saada lukijoita tämän nuorison keskuudesta sekä samalla kenties herättää halua syvem m ältä perehtyä kau
pungin menneisyyteen. Siinä toivossa olen laatinut käsillä- olevan esityksen keskiaikaisesta Turusta. Se perustuu pää
asiallisesti J. W. R uum in, yllämainittuun sarjaan kuulu
vaan, laajaksi suunniteltuun oivalliseen teokseen Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet, jota tähän asti
on ilmestynyt kaksi nidosta. Joitakuita tärkeitä tietoja olen myös saanut Ju h a n i Ri n t e e n tutkimuksesta Suomen kes
kiaikaiset m äkilinnat. Muista lähteistä mainittakoon A.
LiNDMANin Anteckningar om Åbo dom kyrka och dess fornm innen sekä K- G- Le i n b e r-g h i De fin sk a klostrens historia. Viimeinen luku (»Elämä ja olot») nojautuu O. A.
FoRssTRöMin Suom en keskiajan historiaan sekä Ruuthin kirjoitukseen Turku keskiajalla j a 1500-luvulla Omassa maassa. Asemakartta on laadittu Ruuthin mukaan.
T urussa 25 p. maaliskuuta 1915.
T e k i j ä .
f
:
„Vatiha ja uusi T u rk u “ .
Varsinais-Suomi on maamme vanhinta sivistysseutua. Jo pakanuuden ajalla oli täm ä m aakunta verrattain tiheään asuttua, minkä todistavat lukuisat esihistorialliset muisto
merkit. Ruotsalaisten maahantulon aikana oli täällä kaksi huomattavampaa asutuskeskusta, nim. luoteessa Nousiaisten ja Mynämäen seudut, joihin etäämpänä liittyivät Uusikirkko, Laitila ja Vehmaa, sekä kaakossa lialikonlahden ympäristö:
Halikko ja Uskela ynnä Sauvo ja Perniö. Viimemainitun lah
den pohjukassa oli vanha kauppapaikka Rikalan mäessä sekä satama, josta kuljettiin naapurimaihinkin asti, kuten van ha puheenparsi »mennä Halikon kautta Ruotsiin» vielä tänä päivänä todistaa. Nousiaisten m erkitystä maakunnan kes
kuksena osoittaa taas, muinaislöytöjen ohessa, se seikka, että siitä tuli maamme ensimäisen emäkirkon sekä piispanistui
men ja siten myöskin ruotsalaisen hallinnon paikka. Nou-.
siaisten kirkkoon myös haudattiin, sittemmin kansallispyhi
myksenä palvellun, Henrik piispan maalliset jäännökset.
Edelleen on myöskin Aurajoen laakso ollut asuttuna ikimuis
toisista ajoista saakka, ja äskettäin (lokak. 1914) Kaarinan pitäjän Kuralan kylän Ristimäen koulun pihamaalla Aurajoen rannalla (4 km Turusta pohjoiseen) löydetty rautakautinen kalmisto venehautauksineen näyttää todistavan, että näillä
j tienoin jo vuosisatoja ennen Eerik kuninkaan ristiretkeä on ollut kauppapaikka; mutta keskeisen merkityksen tämän joen k,
suun seutu nähtävästi tuli saamaan vasta ruotsalaisen valloi
tuksen johdosta, kun tänne muodostui kaupunki, josta ennen pitkää oli tuleva maamme kirkollisen ja maallisen hallituk
sen paikka sekä henkisen elämän polttopiste useiksi vuosi
sadoiksi.
Turun kaupungin syn ty on verhottu hämärään, jota viime aikojen tutkimukset ainoastaan osaksi ovat kyenneet häl- ventäm ään(V anha perinnäismuisto on tiennyt mainita Räntä- mäellä eli nykyisessä Maarian pitäjässä olevan Koroisten niemen, joka muodostuu Aurajoen ja siihen laskevan Vähä- joen väliin, noin 5 km:n päässä joen suusta, »vanhan Turun»
paikaksi, ja nykyaikaiset kaivaukset ovat todenneet tämän tiedon oikeaksi. Löytöesineistä päättäen Koroisten Turku on perustettu ensimäisen ristiretken aikoihin (n. v. 1154).
Luultavaa on, että ristiretkeläisiä seuranneet ruotsalaiset uudisasukkaat ovat niemelle asettuneet kauppaa käydäkseen suomalaisten kanssa. Aurajokea myöten, joka siihen aikaan oli paljoa syvempi kuin nykyään, pääsivät varmaankin aina
kin pienemmät alukset kulkemaan Koroisten niemelle asti, mikä asemansa puolesta oli parem m assa turvassa meriros
voilta kuin itse joen suu. Maanpuolelta kaupungin aluetta suojeli multavalli, jonka ulkopuolella vielä oli vallihauta.
Ensimäiset asumukset tässä vanhassa Turussa — »turku»
merkitsee toria eli kauppapaikkaa — lienevät olleet puu- majoja. Niiden ohessa oli niemen pohjoisreunassa myös v ä häinen puinen kappelirakennus ]a sen eteläpuolella hautaus
maa. Kaupungin sittemmin vaurastuessa rakennettiin sinne 1100-luvun viimeisinä vuosikymmeninä piispankirkko, jonka perustus lukuisine hautoineen vielä on jäljellä, ja samalla kaupunki tuli ruotsalaisen hallituksen keskukseksi. (M yö
hemmin perustettiin myös komea piispankartano, jonka kiviset muurit ikkuna-aukkoineen korkeina kohosivat pai
koillaan niin myöhään kuin v. 1653, jolloin ne näkyivät uuteen kaupunkiin asti.
Koroisten kauppiailla oli varmaankin jo aikaisin lähempänä joen suuta ranta-aittoja (ruots. »åbodar»), joihin varsinkin ulkomailta tuodut ta v a ra t purettiin. Toisinaan kauppias ehkä rakensi aittansa viereen tuvan, jossa oli mukavampi käydä kauppaa kuin ylempänä olevassa Koroisissa. Näin syntyi vähitellen ryhm ä asumuksia satamapaikan läheisyyteen.
Tämä oli »uuden Turun» ensimäinen alku. Ruotsalaisen ni
mensä, »Åbo», uusi yhteiskunta nähtävästi on saanut yllämai
nituista ranta-aitoista. Varsinaiseksi kaupungiksi se kehittyi vasta sen kautta, että sinne perustettiin tuomiokirkko ja siirrettiin piispanistuin, minkä johdosta siitä myöskin tuli koko maan pääkaupunki. Paaville lähettämässään kirjeessä p y y tää Tuomas piispa saada muuttaa piispanistuimen Räntä- mäeltä sopivampaan paikkaan, johon paavi Gregorius IX 23/1 1229 päivätyssä bullassaan antaakin suostumuksensa.
Vähää myöhemmin lienee ry h d y tty tuomiokirkkoa sen n y kyiselle paikalle, Unikankareelle, rakentamaan. Tähän näh
den voitaneen siis uuden Turun perustamisajaksi otaksua 1200-luvun edellistä puoliskoa.
Kun tiedämme, että maaperä kohoaa maamme eteläosassa n. 2/a m vuosisadassa, käsitämme, että Aurajoen suun seutu Turun kaupungin perustamisen aikana oli hyvin erilainen kuin nykyään. Missä nyt on kovaa maata, saattoi silloin olla soita ja lammikoitakin. Niinpä sijaitsi joen vasem m an
puolisella rannalla, nykyisen Nikolaintorin tienoilla, n. s.
Viljasuo, mikä kumminkin jo silloin oli puoleksi kuivanut ja viljeltykin. Sen keskeltä kohosi Unikankareen kumpu. Ete
lämpänä, alkaen nykyisten Ison- ja Vähän-Hämeenkatujen välimailta ja ulottuen Kerttulinmäen (ent. M ätälärven mäen) sekä Uudenmaankadun ahteille asti, levisi Mätäjär- ven suo, jonka keskellä, nykyisten Hovioikeudenkadun ja Kerttulinkadun välisillä tonteilla, oli suurempi vesisäiliö, Mätäjärvi. Kerttulinmäen toisella puolella taas olivat Kupit
taan lähteet ja suot. Näistä juoksi pieni puro, »Krooppi»
(Gropen), joka saatuaan lisävettä M ätäjärvestä laski Aura
jokeen vähän ylempänä nykyistä yläsiltaa. Kerttulinmäen länsipuolella siihen muodostui pieni putous. Jotkut kaivot, kuten Kaivokadulla ja akatemiatalon edustalla olevat, muis
tu tta vat vieläkin tästä purosta. Kuivempaa oli joen ranta Vartiovuoren ja Samppalinnanvuoren juurella. Unikanka
reesta koilliseen kohosi Suur-Vatselan 1. Mannisten vuori (nyk. Ryssänmäki), joka samoin kuin edellämainitut vuoret vielä oli metsän peitossa. Vielä vesiperäisempää kuin v a semmanpuolinen joenranta oli oikeanpuolinen. Joki liénee aikaisemmin nykyisen kirjastotalon kohdalla jakaantunut kahteen suuhaaraan. Kaupungin perustamisen aikana oli kumminkin läntinen suuhaara jo kokonaan kuivunut, ja sen paikalla oli suoperäisiä niittyjä. Näiden pohjoispuolella ko
hosivat Aningaisten mäki sekä Miesmäki (nyk. Multavie- rumäki) — joita myöten valtatie satamaan kulki — ja län
nempänä oli Puolalanmäki.
Kaupungin vanhin asuttu ala käsitti aivan vähäisen osan nykyistä Turkua. Siihen kuului näet vain joen vasemman
puolinen ranta tuomiokirkosta nykyisen Nunnakadun tie
noille ja joesta M ätäjärven soihin sekä Vartiovuoren pohjois
rinteille asti. Tuomiokirkon pohjois- ja luoteispuolella Aura
joen rannalla oleva alue aina R yssänm äkeä myöten oli piis- panpeltoa; M ätäjärven seudussa oli tuomiokirkolla savi- kuoppansa tiilentekoa varten, ja itään siitä oli tuomiorovastin pelto. Länteen kaupungista alkoi P yhän Olavin luostarin alue, joka käsitti joen rannikon Nunnakadulta nykyisen Samppalinnan ravintolan edustalle asti sekä sitä ylempänä olevat Vartiovuoren, Kaskenmäen ja Samppalinnanvuoren rinteet. Kirkolle kuuluvaa m aata oli myös Aurajoen toisella rannalla. Näin ym päröivät kaupunkia joka taholta kirkollis
ten laitosten hallussa olevat alueet.
Näiden alkuperäisten ahtaiden rajojensa ulkopuolelle kau
punki kumminkin jo keskiajalla useassa kohden pääsi leviä-
niääti. Täten syntyi vanhimman, tuomiokirkon ympärille ryhmittyneen Kirkkokorttelin lisäksi kolme uutta: joen v a semmanpuoliselle rannalle Mätäjärven- ja Luostarikorttelit sekä oikeanpuoliselle Aningaistenkortteli. Ja joen suuhun kohosi kaupungin turvaksi ja maan hallituksen asunnoksi jo aikaisin perustettu uhkea rakennus, Turun linna.
II.
T u o m io k ir k k o , ja P y h ä n O lavin luostari.
Varsinaisen leimansa keskiaikaiselle Turulle antavat kir
kolliset laitokset, joista kunnianarvoisena muistomerkkinä vielä tänäpänä Unikankareen kummulla kohoaa m ahtava tuomiokirkko. Sillä välin kuin koko muu senaikuinen kau
punki on maan tasalle hävinnyt, jättäen jälkeensä vain niu
kalti maanalaisia perustusten jäännöksiä, seisoo tämä kan- sallispyhäkkömme yhä paikallaan todisteena siitä hurskaasta innosta, joka sen on pystyttänyt, ja siitä hellyydestä, jolla myöhemmät sukupolvet ovat sitä vaalineet.
Kuten edellä on mainittu, alettiin tuomiokirkon rakentam i
nen luultavasti v:n 1229 jälkeen, ja päättäen eräästä paavin bullasfä oli se aikaisimrnassa muodossaan valmiina jo vii
meistään v. 1259. Se oli silloin kolmilaivainen, myöhäis- romaaniseen tyyliin sommiteltu harmaakivinen rakennus.
Nykyisestä sivukappelien välisestä kirkosta se käsi&i ai
noastaan läntisen puoliskon, missä holveja k a nna tta vat viisi paria neliskulmaisia pylväitä vieläkin osoittavat kirkon alku
peräisen ko’on — pituudeltaan 30 ja leveydeltään 20 m. Katto oli matalammalla kuin nykyään. Lisäksi kuului kirkkoon jykevä torni, jonka korkeus kumminkin oli nykyistä paljoa
pienempi. Vuosisadan lopulla, Maunu I:n, ensimäisen suo
malaisen piispan aikana (1291— 1308), kirkkoa jo kumminkin laajennettiin. Luultavasti silloin rakennettiin lisää sen itä- päähän poikkilaiva sekä viisikulmainen kuorirakennus, joka käsitti nykyisten kahdeksansärmäisten pylväiden välin. Nyt v a sta kirkko myöskin juhlallisesti vihittiin tarkoitukseensa, 18 p. kesäk. 1300. Jo sitä ennen oli sinne tuotu Henrik piis
pan ruumis Nousiaisista. Piispa Hemmingin aikana (1338—
1366) kirkkoa osaksi korjattiin, venäläiset kun v. 1318 olivat sen ryöstäneet ja polttaneet, osaksi sitä jälleen jatkettiin itään päin,-joten se nyt kaiketi tuli ulottumaan nykyisen pää
kuorin kohdalle asti. Sen ohessa koko kirkon keskilaivan kattoa koroitettiin. Vuosisadan lopulla kirkko taas lienee kärsinyt venäläisten ja merirosvojen ryöstöistä. Suurimman laajuutensa ja loistonsa tuomiokirkko saavutti" mahtavan Maunu Tavastin ollessa piispana (1412— 1450). Silloin näet rakennettiin useimmat kirkon sivukappeleista, ja keskilaivan katto sai nykyisen korkeutensa. Myöskin tornia koroitettiin nykyisen kellotaulun tasalle. Arvellaan siinä olleen keskellä .korkeam m an huipun ja kulmissa neljä pienempää kahdeksan-
* kulmaista tornia. Onko nykyinen pääkuori rakennettu jo keskiajalla vai v asta 1600-luvun alussa, kuten myös on otak
suttu, on epätietoista. Keskiajan viimeisinä vuosikymmeninä ei enää lisärakennuksia tehty — y htä uutta kuoria lukuun
ottam atta — ainoastaan tulipalojen aiheuttamia korjauksia pantiin toimeen. Perinpohjainen hävitys kohtasi tuomiokirk
koa keskiajan ja uuden ajan vaihteessa, kun tanskalaiset elokuussa 1509 sitä julmasti ryöstivät ja polttivat — josta etempänä enemmän. Sen jälkeen ei kirkko enää milloinkaan täydelleen saavuttanut entistä loistoaan.
Kuten olemme nähneet, kesti tuomiokirkon rakentamista useita vuosisatoja; se on tulos monen toistaan seuranneen miespolven ponnistuksista ja uhrauksista. Aikojen vaihtelut tulevat näkyviin rakennustavassakin: tyyli muuttuu
vähitellen pyöreäkaarisesta romaanisesta suippokaariseksi goottilaiseksi, joka keskiajan viimeisinä vuosisatoina käy voittokulkuaan länsimaissa, päätyen vihdoin pohjolaankin.
Tämän tyylin huomattavimpiin muistomerkkeihin pohjois
maissa on Turun tuomiokirkkokin luettava. E ttä täm ä maamme vieläkin mahtavin ja arvokkain temppeli jo monu
mentaalisella ulkomuodollaan täytti aikalaisten mielet ihme
tyksellä ja kunnioituksella, Voimme arv a ta myöhemmistä lausunnoista. Niinpä lausuu Juslenius kirjassaan Vanha ja uusi Turku (Ahoa vetus et nova) v :lta 1700, että koko maail
massa tuskin lienee toista tähän temppeliin v e rra tta v a a paitsi Upsalan tuomiokirkkoa. Mutta luultavasti vielä valtav a m man vaikutuksen kirkko loistonsa aikana teki sisäpuolelta.
Sen kaunistamiseksi olivat monet yksityiset, niinkuin vielä säilyneet lahjakirjat ja testamentit todistavat, uhranneet varojansa, siten hankkiakseen itselleen syntiensä anteeksi
annon, ja useat piispat, varsinkin Hemming ja Maunu Tavast, olivat erikoisella innolla harrastaneet sen arvokasta sisusta
mista. Niinpä jälkimäinen Venetsiasta oli ostanut tuomio
kirkkoa varten kallisarvoisia pukuja ja astioita sekä hopea- arkun pyhän Henrikin luille.
Kirkkoon astuessa länsipäässä tornin juuressa olevasta pääsisäänkäytävästä tapasi oven suussa vihkivesiammeen, josta vettä pirskoittamalla kirkossa kävijät puhdistettiin syn
nin saastasta, sekä uhritukin, johon oli tilaisuus roponsa uh
rata. Jos ken kantoi aseita, oli hänen ne riisuttava v ase m malla olevaan asehuoneeseen. Temppelin sisällä kiinnittivät kävijän huomiota keskilaivan mahtavat, pylväiden kannatta
mat holvit, komeasti koristettu pääkuori, joka näkyi kirkon perällä itäpäässä, ynnä sivulaivoista ulkonevat lukuisat sivu- kappelit kalleuksineen.
Pääkuorin sisäänkäytävän päällä loisti suuri kullattu risti ristiinnaulitun kuvineen, ja sen alla oli alttari, Neitsyt Maa
rian eli pitäjänalttariksi nimitetty, joka oli kirkon huomatta-
viinpia ja jonka edessä hurskaat kirkossa kävijät useimmiten polvensa notkistivat. Itse pääkuori, kirkon kaikkein pyhin, oli maallikoilta suljettu. T ässä pääkuorissa oli pääalttari komeine hopeaisine kynttiläjalkoineen ja vahakynttilöineen, alttaritauluineen ja -kaappeineen, siinä oli taidokkaasti veis
tetty seinäkaappi ehtoolliskalkkeja v arten ja komea sakra- menttilipas, jossa pyhää hostiaa (ehtoollisleipää) sisältävä lasiastia (monstranssi) säilytettiin. Ikkunoissa oli siinä kau
niita lasimaalauksia, ja seinillä oli niinikään maalauksia sekä pyhimyksenkuvia. Katoista riippui lamppuja. Kirkon pää
miehiä, piispaa ja kaniikkeja varten oli pääkuorissa erikoiset somasti veistetyt tuolit ja alempaa papistoa varten seinä- penkit. Siinä oli myöskin ihmeitä tekevän pyhimyksen, piispa Hemmingin ruumisarkku ja sen rinnalla kolmen muun Suomen vanhemman piispan viimeiset leposijat. I
Sivukuoreja oli kaikkiaan 18, nekin kaikki katto- ja ikkuna- maalauksilla, pyhimyksenkuvilla, hopeaisilla astioilla ja-kynt- tiläjaloilla sekä katosta riippuvilla lampuilla koristettuja.
Niistä lienee pääkuorin vieressä pohjoispuolella ollut Suomen suojeluspyhimyksen P yhän Henrikin sekä P yhän Eerikin kuori ja sen vastap ä ätä Neitsyt Maarian eli pappiskuori. Kir
kon pääsisäänkäytävästä vasempaan taas oli Johannes kasta
jan alttari ja sen vieressä kastemalja, jossa vastasyntyneet lapset kastettiin. Huomattavimpia muista sivukuoreista oli piispa Maunu Tavastin perustama P yhän ruumiin kuori (nyk.
Tavastin kuori), joka sijaitsee viimemainitusta alttarista itäänpäin, lähinnä sakastia. Rauta-aitaus, johon on kuvat- tuna Tavast-suvun vaakuna, haarniskoitu käsivarsi, eroittaa sen muusta kirkosta, ja tämän aitauksen sisäpuolella on kuu
luisan kirkkoruhtinaan marmorinen hauta. Myöskin hänen sukulaisensa, piispat Olavi Maununpoika ( t 1460) ja Martti S kytte ( t 1550) sekä Hämeenlinnan päällikkö Olavi T av a st ovat siinä saaneet hautansa. (Myöhemmin, uudella ajalla, on samaan kuoriin haudattu m. m. sotamarski E v ert Horn). Toi-
nen komea kuori oli jossain samalla puolella kirkkoa, lähellä pääkuoria sijaitseva Kaikkien pyhimysten kuori, johon m. m.
oli haudattu tunnettu piispa Maunu Stjernkors (+ 1500) sekä pari hänen seuraajaansa. Vastapäätä, kirkon eteläisellä si
vustalla, oli m. m. P yhän Lauritsan kuori (nyk. Tottien kuori), jossa oli nähtävänä pyhimyksen hopeainen paistinparila — legendan mukaan hänet näet 10 p. elok. 258 paistinparilalla kärvennettiin kuoliaaksi — sekä pyhän Neitsyen kuva kul- lattuine hopeakruunuineen. Samalla sivustalla, noin keski
palkoilla, oli apostoleille Pietarille ja Paavalille pyhitetty kuori. Muista kuoreista, joiden kaikkien paikkaa ei enää voida tarkalleen m äärätä, oli kuuluisimpia P y h än Katarinan kuori, jossa P yhän hengen messuja pidettiin, sekä Kolmen kuninkaan kuori, jonka yhteydessä oli samanniminen veljes
kunta. Edelleen oli P yhän Yrjänän, P yhän Annan ja An
dreaksen, P y h än Perttelin ja Sielujen kuorit. Eteläsivustalla, lähinnä suurta sisäänkäytävää, on yksi kirkon nykyään komeimpia kuoreja, joka myöhemmin on sisustettu Stål- handske-suvun hautakappeliksi. Mikä kuori nykyinen n. s.
Kankaisten kuori — jossa m. m. on kuningatar Kaarina Mau- nuntyttären komea hauta-arkku -— alkuaan lienee ollut, ei myöskään ole voitu varmuudella ratkaista.
Sakasti, joka mainitaan jo v. 1291, milloin siinä toimitettiin piispa Maunu l:n vaali, sijaitsi alusta alkaen nykyisellä pai
kallaan kirkon pohjoisella sivustalla. Siinäkin lienee ollut erikoinen alttari, ja siinä oli myös kirkon kirjasto eri osas
tossaan.
Kirkon lattiassa nähtiin siellä täällä komeita hautakiviä kirjoituksineen. Ken voi lunastaa itselleen hautapaikan itse kirkossa, josta pappien ja hurskasten kirkossa kävijöiden rukoukset alituiseen kohosivat korkeutta kohti, saattoi muita turvallisemmin astua iankaikkisuuteen. Enimmät näistä hautakivistä ovat kumminkin n ykyää n hävinneet.
Kaiken vuorokautta, aamusta varhain aina puoliyöhön asti, pidettiin tuomiokirkossa jumalanpalveluksia.*) Pappien messujen, kuoripoikain laulujen ja korvia hivelevän urkujen
soiton kajahdellessa näkyi lukuisia kirkossakävijöitä miltei aina sen tilavissa suojissa. Hurskasten rukoillen polvis
tuessa pyhimysten alttarien edessä suitsuttivat papit pyhää savua, joka pilven tavoin hulmusi yli kirkkoväen, täyttäen temppelin korkeat holvit, joita ikkunaiu lasimaalausten läpi tunkeva päivä vain niukasti valaisi. Juhlallinen tunnelma vallitsi kirkossa varsinkin suurina juhlapäivinä. Silloin kul
lalla kirjailtuihin inessukasukkoihin puetut papit messusivat y h f a ik a a sekä pääkuorissa että sivukappeleissa, ja kirkko- miesten parvet olivat tavallista taajemmat. Oli näet eri
koisen ansiokasta silloin harjoittaa hartauttansa temppelissä;
useissa paavin bullissa luvataan lyhyemmän tai pitem
män ajan synninpäästö niille, jotka m äärättyinä juhlapäi
vinä k ä y v ä t Turun tuomiokirkossa rukoilemassa. Monasti pantiin myös kirkon ulkopuolella toimeen juhlakulkueita, joi
hin yleisö innolla ja hartaudella otti osaa.
Mieltäylentävä lienee ollut katolisen ajan lopulla, v. 1514, vietetty piispa Hemmingin »autuuttamisen» juhla, jolla pan
tiin alulle hänen pyhimykseksi julistamisensa. Tilaisuutta v arten oli tuomiokirkon keskelle p y sty tetty lava ylimpiä hengellisiä varten, ja siihen oli myös asetettu alttari. Kirkko oli koristettu kukkaskiehkuroilla ja lehvillä, vaakunoilla ja kuvilla. Sata lamppua, joissa paloi lukemattomia vahakynt- tilöitä, valaisi sitä, ja pyhää savua sekä myrhamia suitsusi.
Myöskin kirkkotarha, kirkon portti sekä läheiset talot olivat köynnöksillä koristetut. Kun pyhimyksen luut oli maasta kaivettu ja pantu kullattuun arkkuun, kuljetettiin arkkua
*) N. s. .k a n o n is e t tu n n it" (horae canonicas), jo in a ju m a la n p a lv e lu sta p id e ttiin , o liv a t jo k a k olm as tunti, alk aen k:lo 3:sta aam u lla ja p ä ä tty e n k:lo 12 y ö llä. (N iitä n im ite ttiin : M atutinae, P rim a, Tertia, S exta, N ona, V e sp e ra prim a, V esp era s e c u n d a ja N octurnum ).
juhlasaattueessa ympäri kirkkoa, kunnes se vihdoin asetettiin
’ kansan palvottavaksi ja suudeltavaksi alttarille. Virsiä veisattiin, messuttiin ja latinaksi puhuttiin pyhän Hemmingin kunniaksi. Kaiken tämän kestäessä tapahtui kirkossa ih
meitä: tuliliekit leimahtelivat lavasta kirkon kattoon asti, monenlaisia lintuja lenteli ilmassa, m. m. kyyhkysiä tulta suussa, ja öylättejä sekä monenvärisiä kukkasia satoi alas korkeudesta j. n. e. — Se pyhimyslipas, n. s. rekonditoriumi, johon Hemmingin maalliset jäännökset kätkettiin, säilyte
tään tätä nykyä Turun historiallisessa museossa, linnan
kirkossa. Lippaassa olevassa punaisessa silkkipussissa on pääkallo, joka tarun mukaan on piispa Hemmingin.
Tuomiokirkon ulkopuolella, idässä ja etelässä, oli kirkko
maa, johon varattom am m at haudattiin. Siinä oli myös s a a r
natuoli, josta pyhäpäivinä toisinaan kansalle saarnattiin kan
san omalla kielellä — itse kirkossa taas toimitettiin koko jumalanpalvelus latinaksi. Yltympäri koko pyhitetyn alueen, jokseenkin niillä paikoin, missä meidän päivinämme kivi- patsaat ja niitä yhdistävät rautavitjat eroittavat kirkkoa ym päröivän puistikon Nikolaintorista, kulki muuri, jonka turviin väestö vihollisten ja merirosvojen h äty y ttä e ssä saa t
toi paeta. Itse kirkontornikin lienee alkuaan ollut linnoituk
sena, ja pienempiä torneja oli siellä täällä muurissa. Myö
hem m in, kun muuria ei enää k ä y te tty puolustusta varten, rakennettiin siihen erinäisiä kirkollisia rakennuksia. Suurin oli piispa Maunu Tavastin rakennuttama, suoraan koilliseen pääkuorista sijaitseva kaksikerroksinen kapitulitalo, jossa tuomiokapituli piti istuntonsa. Vähän matkaa siitä etelään, lähellä nykyistä Porthanin hautakiveä, oli pienempi raken
nus, jossa sittemmin, uskonpuhdistuksen aikaan ja sitä en
nen, Turun katedraalikoulu lienee sijainnut (n. s. Kreikan- linna, »Qrekenborg»), Kirkon eteläpuolella, vastap ä ätä ete
läistä sisäänkäytävää, oli jälleen isompi kaksikerroksinen
talo, jonka alkuperäisestä tarkoituksesta ei ole varmaa tie
toa. Myöhemmin, 1500-luvulla, sinne siirrettiin katedraali
koulu äskenmainitusta paikastaan, kunnes rakennus v. 1640 luovutettiin silloin perustetulle akatemialle, mikä siinä toimi aina 1800-luvun alkuun, jolloin uusi akatemiatalo valmistui.
Tuomiokirkon nykyisten kiviportaitten edustalla ja osaksi niiden paikallakin oli pari yhteenrakennettua kivitaloa. Toi
sessa niistä oli kellotapuli, toinen oli kaniikkien asuntona, kunnes se myöhemmin uudella ajalla, akatemian perustami
sen jälkeen, joutui katedraalikoulun haltuun, joka siten siir
tyi kolmanteen paikkaan kirkonmuurissa.
Toinen huomattava keskiaikainen kirkollinen laitos, joka samoin kuin tuomiokirkko kuului »uuden Turun» vanhimpiin, oli P yhän Olavin dominikaaniluostari. Mutta sen sijaan kuin ensinmainittu vielä on pystyssä, ei luostarista ole säi
lynyt kuin vähäisiä maanalaisia jäännöksiä. Niin kokonaan oli muistokin siitä hävinnyt, että pitkiin aikoihin ei edes tie
detty, missä se on sijainnut, kunnes tämän vuosisadan alussa uutisrakennusten perustuksia kaivettaessa tehtyjen merkil
listen löytöjen johdosta nykyään jo varmuudella voidaan osoittaa sen muinainen paikka.
P yhän Olavin luostarin perustivat v. 1249 Sigtunan domini- kaaniluostarista Ruotsista lähetetyt munkit. Siihen kuului kirkko ynnä muita rakennuksia, joista nimenomaan on mai
nittu refektorium eli munkkien yhteinen ruokasali sekä ma
kuuhuone, dormitorium. Kaikki olivat kivestä rakennetut, ja koko rakennusryhm än ympärillä oli muurit. Luostari- rakennuksen vaiheista tiedetään, että se v. 1429 paloi po
roksi siinä suuressa palossa, joka poltti koko kaupungin, mutta rakennettiin pian uudelleen entistään uhkeammaksi, kunnes sen jälleen hävitti uusi palo v. 1537, jonka jälkeen se
ei enää ole hihastaan kohonnut. Samoihin aikoihin näet uskonpuhdistus alkoi maassamme vakaantua, ja viimeiset munkit nyt hajosivat maailmalle, mikä päästen kirkkoher
raksi maaseudulle, mikä muihin toimiin ryhtyen.
Luostarin rakennukset ovat muinoin täyttäneet alan, joka nykyisestä tontista N:o 1 Kaskenkadun varrella leviää yli sanotun kadun vastap ä ätä olevalle (»Panternin») tontille.
Kirkko lienee sijainnut ensinmainitun tontin luoteisosassa, ulottuen kappaleen matkaa Kaskenkadulle, muut rakennuk
set, jotka ympäröivät kolmikulmaisen pihan, saman tontin kaakkoisessa osassa ja siitä pohjoiseen päin. Luostarin aluetta oli sitä paitsi, kuten jo aikaisemmin on mainittu, kap
pale joen rantaa, jossa sillä oli kaalimaansa, sekä Kasken- mäen ynnä Vartiovuoren ja Samppalinnanmäen rinteet.
Aikoja myöten asutus kaupungista käsin lcvisi luostarin maalle, jolle vähitellen syntyi erikoinen kaupunginosa.
Että P. Olavin luostari nautti väestön suosiota, todistavat useat sille tehdyt testamentit — ensimäinen, jossa tämä luostari nimenomaan mainitaan, on v:lta 1286. Siten joutui
vat sen haltuun m. m. Hälisten talo myllyineen sekä Kulhon saari, molemmat Kaarinan pitäjässä.
Luostarin esimiestä kutsuttiin prioriksi. Ensimäinen lienee ollut eräs Pietari niminen, joka sitten (1254) jonkun tunte
mattoman rikoksen tähden alennettiin tavalliseksi munkiksi ja siirrettiin Visbyn luostariin. Viimeisenä oli Mikael Mikae- linpoika Karpalainen, joka uskonpuhdistuksen maahan levit
tyä v. 1529 nimitettiin Taivassalon kirkkoherraksi sekä — vastoin munkkisääntöjä - meni naimisiin. Hän oli sitten rovastina Vehmaan rovastikunnassa. Pohjoismaiden eli Da- cian maakunnan dominikaaniluostarien ylintä hallitusmiestä nimitettiin kenraalivikaariksi. Siinä v irassa oli m. m. ollut Suomen ensimäinen piispa uskonpuhdistuksen aikakautena, Martti Skytte (piispana 1528— 1550).
Tuomiokirkko ja luostari ovat olleet ne keskukset, joiden ympärille keskiaikainen Turku 011 kasvanut. Aikana, jolloin katolinen kirkko oli kaiken henkisen elämän kannattajana, on P yhän Olavin luostarillakin ollut tärkeä sivistystehtä
vänsä. Rinnan varsinaisen papiston kanssa ovat luostari- veljekset liikkuen kansan keskuudessa ja kansan kielellä saarnaten tehneet työtä kristillisyyden juurruttamiseksi sii
hen, ja varm aan on myöskin moni hurskas totuudenetsijä luostarin muurien suojassa löytänyt sielullensa rauhan.
Erikoisesti on huomattava, että dominikaaniluostarit ennen muita keskiajalla olivat opinahjoja, joissa lahjakkaat nuoru
kaiset vakituisten opettajain johdolla saivat sy ventyä tie
teisiin. Sellainen opettaja (lector) on Turun luostarissakin ainakin aika ajoin ollut — v. 1328 mainitaan siinä toimessa eräs Goschalcus — joskaan ei ole tarkempia tietoja olemassa näiden opettajain toiminnasta tai yleensä luostariveljien tie
teellisistä harrastuksista tai kirjallisista toimista. Niistä niukoista tiedoista, joita Turun P. Olavin luostarista on säi
lynyt, käy kumminkin ilmi, että tämänkin luostarin veljiä, samoin kuin useita ylemmän papiston jäseniä, on ollut opiskelemassa vieraissa maissa. Siten liekin osaltaan ovat olleet ylläpitämässä tärkeätä yh tey ttä syrjäisen maamme ja sivistysmaiden kesken. T ätä sivistysyhteyttä on myöskin edistänyt munkkien usein tapahtunut siirtäminen luostarista toiseen.
* *
*
Vanha perinnäistieto mainitsee Turussa paitsi puheena
olevaa P yhän Olavin munkkiluostaria olleen nunnaluosta
rinkin. Onko siinä tiedossa perää, ei toistaiseksi voida v a r muudella ratkaista, mutta mahdotonta ei ole, että munkki^' luostarin yhteyteen olisi kuulunut myös nunnaluostari.
Eräässä asiakirjassa v:lta 1414 nim. nimenomaan mainitaan
Turussa olevaksi Pyhän Annan luostari; siinä näet vahvis
tetaan luostarin hyväksi tehty testamentti. Onpa luultu löy
detyn tämän luostarin paikkakin entisen Auran kylpylaitok
sen (nyk. tupakkatehtaan) sijalta, missä maan sisältä on tavattu keskiaikaisia goottilaistyylisiä kellariholveja ja k ä y täviä, vieläpä pari naisen luurankoakin. Jos tässä todellakin on sijainnut nunnaluostari, niin se luultavasti on ollut ole
massa vain lyhyemmän aikaa; muuten olisi vaikeata selit
tää, että lähteet eivät siitä enempää tiedä. Missään tap au k sessa se ei ole saavuttanut sellaista merkitystä kuin P yhän Olavin munkkiluostari.
III.
Kaupunki.
Tutustuttuamme edellä keskiaikaisen Turun merkillisim- piin kirkollisiin laitoksiin lähtekäämme tarkastam aan itse kaupunkia, sellaisena kuin se oli puheenaolevan aikakauden lopulla. Sen tärkeimmät ja komeimmat talot, joista useat olivat kivestä rakennettuja, olivat vanhimmassa kaupungin
osassa eli K i r k k o k o r t t e l i s s a . T äm ä sijaitsi, kuten jo ennen on mainittu, tuomiokirkon ympärillä ja rajoittui koillisessa Piispanpeltoon, luoteessa jokeen, etelässä v a n haan Hämeentiehen, minkä asema oli jonkun verran lähem
pänä kirkkoa kuin nykyinen Iso-Hämeenkatu, sekä lounaas
sa Uudenmaantiehen, joka taas kulki vähän likempänä V ar
tiovuorta kuin nykyinen Uudenmaankatu, ynnä »suureen toriin». Viimemainitun paikka oli nykyisen Nikolaintorin lounaisessa kolkassa, jossa se täytti likipitäin sen alan, mikä ulottuu Porthanin puistikosta ruotsalaisen klassillisen lyseon, raatihuoneen ja Juséliuksen paitatehtaan taloihin.
Valtava osa niistä lukuisista taloista, jotka toinen toisensa vieressä kohosivat Kirkkokorttelin n ykyää n suurimmaksi osaksi rakentamattomalla alalla, kuuluivat nekin kirkolle.
Niinpä sijaitsi — luultavasti piispa Maunu Tavastin raken
nuttamana — komea piispantalo, joka portin päällä olevine torneineen muistutti linnaa, pohjoiseen tuomiokirkosta, nykyisen Tuomiokirkkokadun talojen n:o 2 ja 4 rajamailla.
Vähän pohjoiseen siitä oli sairaiden pappien hoitola eli Pyhänhengentalo, joka kansan kesken kulki nimellä »Piispan henki», mikä nimi tavataan vielä 1700-luvulla siinä paikassa sijaitsevalla talolla.
Tuomiokirkon ja joen välillä, nykyisen Tuomiokirkko- puistikon ja sen edustalla olevan toriaukeaman paikalla oli useita kirkollisia rakennuksia. Pohjoisinna — sen nykyisen talon (Nikolaintori 2) edustalla, missä Turun suom. lyseo ja tyttökoulu aikoinaan ovat sijainneet — oli P yhän ruumiin maja, ennenmainitun P yhän ruumiin kuorin papin virkatalo.
Siitä etelämpään oli muhkea kivisauna, joka arvatenkin sekin kuului tämän talon yhteyteen. Sitten seurasivat Pyhän Katarinan alttarin papin sekä tuomiorovastin palkkatalot, jälkimäinen ihan vastapäätä kirkon pääsisäänkäytävää. T ä män talon sittemmin omisti kuuluisa Pontus de la Qardie sekä hänen jälkeensä hänen poikansa yhtä kuuluisa Jaakko de la Qardie (»Laiska Jaakko»). Sen vieressä oli »Rappanin- talo», jossa myöhemmin asui »Suomen historian isä», H. Q.
Porthan. Vielä etelämpänä, nykyisen ylisillan korvassa ja siitä ylöspäin, oli n. s. Kommuuni eli piispa Maunu Särki
lahden v. 1494 perustama pappien yhteinen ruokala. Laitos käsitti useita taloja, ja siinä lienee jo vanhastaan myöskin ollut asuntoja papeille, joilla ei ollut virkataloa kaupungissa.
Jos siirrymme tuomiokirkon itäiselle puolelle, tapaamme lähinnä ennenmainittua kirkonmuurissa olevaa kapitulitaloa, ihan pääkuorin kohdalla, P yhän Yrjänän alttarin talon, joka aikaisemmin lienee ollut laitimmaisia sillä sunnalla. Myö-
j
hemmin keskiajan kuluessa rakennettiin kumminkin niille tienoille, Piispanpellon alueelle, yhä useampia taloja, niin että niitä 1500-luvun puolivälissä oli noin 40. Etelään pu
heenaolevasta talosta, nykyisen akatemiatalon paikalla, oli
vat Pyhän Lauritsan, Katarinan ja Sielujen alttarin pappien virkatalot. Itäisinnä näistä oli ensinmainittu, joka on eri
koisesti huomattava kaupungin vanhimpana kouluhuoneus- tona ja myöhemmin piispa Mikael Agricolan asuntona; vuo
desta 1551 hän taas asui viereisessä Katarinan talossa.
Näistä taloista länteen, kirkonmuurin juurella, oli talo, jossa myöhemmin, 1500-luvun lopulla, asui piispa Eerik Sorolainen.
Sen vieressä, pohjoiseen päin, oli P yhän Johanneksen altta
rin talo. Tämän omisti sittemmin, Ruotsin mahtavuuden ajalla, piispa Isak Rothovius. Viimemainitun talon sekä edellä mainitun Rappanintalon välistä alkoi Kirkkokatu, keskiaikaisen Turun pääkatu, joka johti kirkolta suurelle torille. Keskellä nykyistä Brahen puistikkoa katu teki vä.- häisen polven sen sillan, n. s. »pienen sillan» kohdalla, joka vei ennen puheena olleen Aurajokeen laskevan puron,
»Kroopin», poikki. Siinä kävi myöskin poikkikatu, joka seurasi puron rantaa. Kirkkokadun varrella olevat talot olivat nekin miltei kaikki kirkon piiriin kuuluvia. Edellä on jo mainittu Kommuuni, joka oli kadun luoteispuolella. Sen vastapäätä toisella puolen katua, Johanneksen talon vie
ressä, oli Neitsyt Maarian eli Pappisalttarin talo ja' tästä lounaaseen taas P yhän Perttelin alttarin talo. Edelleen seurattaessa Kirkkokatua poikkikadun yli »suurelle torille»
tapasi vielä kirkollisia taloja, - kuten vasemmalla Pyhäin- miesten alttarin suuren kivitalon, P y h ä n Eerikin alttarin ta
lon y. m. Torin kulmassa oli suuri kivitalo, n. s. Vanha Hakola, jonka alla oli puoteja ja kellareita ja joka milloin oli jonkun porvarin, milloin Naantalin luostarin hallussa.
Niinkuin edellä olemme nähneet, oli n. s. »suuri tori» mei
dän. aikojemme mittakaavojen mukaan aivan vaatimaton.
Sen muutenkin ahdasta tilaa vielä vähensivät molemmilla sivupuolilla talojen edustalla olevat pienet kivipuodit, jotka olivat kauppatavarain varastopaikkoja. Muutamat niistä oli
vat yksityisten kauppiasten omia, toisia omisti kirkko tai joku sen alttareista.
Lähempänä joen rantaa ja sen kanssa yhdensuuntaisesti lähti torilta koilliseen päin kapea, (Kirkko-)Jokikatu nimi
nen katu, jonka varrella myös oli pari kirkolle kuuluvaa kivitaloa. Maanpuolella oli P yhän Annan alttarin talo ja joen puolella, nykyisen ylisillan kohdalla, toinen, jonka Vii
purin pamauksesta kuuluisa Knut Posse oli lahjoittanut Neitsyt Maarian alttarille. Mutta tämän kadun varrella oli sitäpaitsi v arakasten kauppiasten taloja, jollaisia keskiajalta on mainittu esim. Lauri W a dm a l’in (v. 1426) ja Kerttu Kar- vataskun (v. 1509). Että tämä katu jo varhain on ollut kau
pan keskuspaikkoja, todistaa v. 1851 sen kohdalla tehty merkillinen löytö. Tavattiin näet parin metrin päässä ran
nasta ja noin kolmen metrin sy v y y d e stä 160 (toisen tiedon mukaan 400) Birger Jarlin ja kuningas Valdemarin aikuisia hopearahoja, n. s. brakteaatteja. Sitä paitsi on näillä pai
koin kaivettaessa usein tavattu kellarien ja rakennusten pe
rustusten jätteitä.
Kaupungin vanhinta asutusta jatkuu edelleen torin toisella puolen, jossa jo tullaan toisen kaupunginosan, L u o s t a r i - k o r t t e l i n alalle. Päinvastoin kuin Kirkkokorttelissa, jossa miltei kaikki talot kuuluivat kirkolle, oli tässä kaupun
ginosassa kaupungin varakkaampien porvarien, kauppiasten ja käsityöläisten taloja tiheissä ryhmissä.
Torilta lähti joen kanssa yhdensuuntaisesti kolme katua etelään päin: lähinnä jokea (Luostari-)Jokikatu, idempänä Välikatu ja senjälkeen Raatihuoneenkatu. Kahden viime
mainitun kadun suut voi vielä tänäpänä eroittaa, edellisen ruotsalaisen lyseon talon ja nykyisen raatihuoneen välissä,
jälkimäisen tämän talon ynnä Juséliuksen paitatehtaan väli
sessä palokujassa. Etelämpänä, kaartaen Vartiovuoren juurta ja osaksi nykyisen Ison-Hämeenkadun sijalla, kulki (Luostari-)Ylikatu, johon yllämainitut kadut poikkikatujen kautta yhtyivät.
Torin kaakkoisessa päässä, äskenmainitun nykyisen pai
tatehtaan tontilla, kohosi kaupungin hallituksen asunto, ra a tihuone. Siinä myös istui raastuvanoikeus, josta muistutta
massa talon edustalla oli mestauspölkky. Toinen komea kivi
talo, myöhemmin Prinkkalan talon nimellä tunnettu, sijaitsi niinikään torin varrella, nykyisen raatihuoneen paikalla.
Samassa talossa — joskin sitä tietysti sillä välin oli moneen
kin kertaan korjattu ja uudelleen rakennettu — majaili sit
temmin Aleksanteri I Turussa käydessään 27—30 p. elok.
1812. Nykyisen ruotsalaisen lyseon kohdalla oli taas pari kivitaloa, joista eteläisempi keskiajan lopulla lienee kuulunut P yhän ruumiin alttarille ja sittemmin uudella ajalla myytiin Kankaisten kartanon herralle Henrik Klaunpoika Hornille.
Vielä myöhemmin (1671— 1827) siinä sijaitsi Turun hovi
oikeus. Pohjoisempi talo taas oli kuuluisan P yhän Ursulan veljeyden eli killan oma. Sen m aakerroksessa oli ravin
tola eli kellari, ja ylempänä olevassa kiltatuvassa vietettiin vuosittain lokakuun 21 p:nä juhlaa pyhimyksen, englanti- laisnaisen Ursulan ja hänen ll,000:n neitsyensä kunniaksi, jotka legendan mukaan olivat lähteneet taisteluun »Jumalan vitsaa» Attilaa ja hänen hurjia hunnijoukkojaan vastaan, mutta siinä kaikki saaneet surmansa. Toinenkin keskiai
kainen kiltatalo lienee sijainnut tässä korttelissa Ylikadun varrella, nykyisen v. Rettigin talon paikoilla. Niillä tienoin on nim. maata kaivettaessa tavattu runsaasti löytöjä, m. m.
pyöreäkaarisia kellariholveja, tinainen juomakannu 1400- luvulta, kuningas Albrektin aikuisia rahoja y. m., jotka saa t
tavat luultavaksi, että kaupungin vanhin, jo v. 1355 mainittu P yhän Nikolauksen kilta tässä on majaillut. Tähän kiltaan,
joka oli pyhitetty kaupunkien suojeluspyhimykselle, kuului etupäässä porvareita. Killan sali oli yleisenä porvarien ko
kouspaikkana, ja sen alla oleva kellari oli enimmän suo
sittu ravintola.
Muista Ylikadun varrella olevista taloista mainittakoon kadun itäpäässä, nykyisen Ison-Hämeenkadun N:o 18:n tie
noilla sijainnut, jonka sittemmin, 1500-luvun lopulla omisti piispa Paavali Juusten. Jokikadun talot, joista kumminkin puuttuu tarkempia tietoja, olivat järjestänsä kauppiasten hallussa, ja niissä oli kaikissa rannanpuolella laiturinsa, jo
hon laivat laskivat tavaroita purkamaan ja lastaamaan.
Joen v a rtta alaspäin seuratessa tullaan jo varsinaiselle luostarin alueelle. Sinnekin asutus vähitellen alkoi levitä jo keskiajan kuluessa, kuten edellisestä tiedämme. Niinpä mainitaan Vartiovuoren juurella, nykyisen Talousseuran talon kohdalla eräs talo v. 1448 lahjoitetuksi Kolmen kunin
kaan alttarille. Ennenmainitun otaksutun nunnaluostarin vieressä oleva kaksikerroksinen talo (»KockenhuS»), joka mainitaan 1500-luvun lopulla, oli luultavasti myöskin keski
ajalta peräisin. Myöskin luostarin alla olevalle joenrannalle lienee siellä täällä jo silloin kohonnut joku kaupunkitalo entisten kaalimaiden ja puotien paikoille. Kaikki nämä talot, joista kumminkin keskiajalta puuttuu tarkempia tietoja, oli
vat varakasten kaupunkilaisten perustamia luostarilta oste
tulle tai vuokratulle maalle. Mutta myöskin köyhälistö ra kensi mökkinsä luostarin maalle, luultavasti Vartiovuoren rinteille, jossa tonttipaikoista ehkä ei tarvinnut vuokraa
kaan suorittaa. Siellä oli kaiketi m. m. »Helvetiksi» nimi
tetty paikka — ehkä pahamaineinen talo — jonka nimellisiä tavata an useissa Euroopan kaupungeissa keskiajalla, kuten Pariisissa vielä tänäpänä löytyvä »rue de l’Enfer» ja Tukhol
massa viime aikoihin asti säilynyt »Helvetesgränden» sekä useissa Saksan kaupungeissa käy tetty ravintolannimi
»Zum Hölle» osoittavat. Ylempänä Kaskenmäellä, jota kes
kiajalla nimitettiin Lyypekinmäeksi, oli vanhastaan ole
massa jonkinlainen esikaupunki, mikä ehkä on saanut ni
mensä lyypekkiläisistä hansakauppiaista, joilla siellä oli va- rastopaikkansa. Vartiovuoren etelärinteellä, nykyisen Kas
kenkadun N:o 4:n tontin tienoilla lienee myöskin ollut köy
hien sairaala, n. s. Pyhänhengenmaja, jonka nimi (»Pyhä- henki») vielä 1600-luvun alussa liittyy niihin tienoihin. Ny
kyisten Luostarikadun ja Vartiovuorenkadun kulmassa ole
van talon N:o 4:n tontilla, josta on löydetty lukuisia hautoja, on ehkä ollut sairaalan hautausmaa.*)
Toisellakin taholla kaupunki kasvoi yli aikaisempien rajo
jensa. Vanhan Hämeentien kaakkoispuolella alkoi M ä t ä- j ä r v e n k o r t t e l i . Koko sen alue oli alkuansa kuulunut tuomiokirkolle, mutta jo 1300-luvun alussa oli piispa Rag- vald kaupungin porvaristolle lahjoittanut sen lounaisen, Vartiovuoren rinteillä eli nykyisen Uudenmaankadun tie
noilla olevan osan, jossa jo siihen aikaan oli olemassa asu
tusta silloisen Uudenmaantien eli Karjakadun varrella. Siinä oli m. m. kaupungin keskiaikainen pappila eli kirkkoherran virkatalo. Myöskin Mätäjärven eteläpuolella oleva alue jou
tui 1400-luvulla kaupungin haltuun. Siinäkin osassa M ätä
järven korttelia eli »Pyhän Henrikin maalla», joka kautta koko keskiajan kuului tuomiokirkolle ja joka sijaitsi n. s.
»Kroopin» kahden haaran välille muodostuneella saarella, käsittäen nykyisen Ison-Hämeenkadun v a rre t Uudenmaan
kadulta Kerttulinkadulle, kohosi jo keskiajalla kaksinkertai
nen rivi taloja, joista etumainen oli vanhan Hämeentien varrella. Huomattavimpia näistä enimmäkseen pienistä taloista oli n. s. öylättitalo eli kirkon ehtoollisöylättien val-
*) M yöhem m in P y h ä n h e n g en m aja lie n e e sija in n u t jo n k u n aikaa n yky isestä k irjasto talo sta p o h jo isee n , B ra h en k a d u n n:o l:n ja 3:n to n teilla , ja sen jälk e en n y k y ise n su o m a la ise n ty ttö k o u lu n se k ä Prim an talo jen paikoilla. S ieltä se v. 1623 siirrettiin N au v o n Seiliin.
mistajan virkatalo. Muita taloja mainitaan 1500-luvulla m. m. Äijälä, Pihkala, Saunala, Ryytim aa y. m. Sen n. s. Kivi- sillan luona, joka asiakirjojen mukaan on sijainnut näillä tie- noin ja joka lienee ollut jonkunlainen kivilaituri itse Mätä- järven rannalla, nykyiseltä Hovioikeudenkadulta koilliseen, luetellaan talot Mötöri, Lihavainen, Kimalainen, Naskali, Kivisiltä ja Äyräpää. Samoilla tienoilla olevien talojen jou
kossa tavattiin myöskin Vanhalinna niminen, mikä nimi varmaankin oli muistona kaupungin vanhimmista ulkovarus- tuksista. Mätäjärven rannoilla oli siellä täällä kaalimaita ja humalistoja, joihin paikkapaikoin piti kulkea ruuhella.
Myöhemmin, ehkä jo keskiajan lopulla, alkoi ilmestyä asumuksia, enimmäkseen kai köyhien mökkejä, Mätäjärven toisellekin, Kerttulinmäen puolelle. T äm ä mäki on saanut nimensä sen juurella olleesta Pyhälle Kerttulille pyhite
tystä kerjäläisten ja köyhien matkamiesten majatalosta. Sii
hen kuului myöskin oma kirkkonsa, hautausmaansa ja kilta- tupansa, jossa laitosta ylläpitävä veljeskunta piti kokouk
sensa ja jossa m. m. Suomen säädyt v. 1457 hyväksyivät Kristian I:n vaalin Ruotsin kuninkaaksi. Kerttulinmäellä oli keskiajalla myöskin törkeiden pahantekijäin mestauspaikka, ja siinä olevissa hirsipuissa saivat hirtettyjen ruumiit roik
kua, kunnes itsestään maahan putoilivat, kaikkien nähtävänä ja varsinkin niiden kauhuna, jotka Uudenmaantietä kaupun
kiin saapuivat.
Kerttulinmäeltä kappaleen matkaa etelään päin, ulkopuo
lella keskiaikaisen kaupungin piiriä, on paikka, johon vanhan perinnäistiedon mukaan liittyy maamme varhaisin historialli
nen muisto: suomalaisten kaste kristinuskoon. Kuten tun
nettua, kerrotaan piispa Henrikin, sen jälkeen kuin kuningas Eerik pyhä oli voittanut pakanalliset suomalaiset, kastaneen voitetut Kupittaan lähteellä, jota sen johdosta sitten nimitet
tiin P yhän Henrikin lähteeksi.
Aurajoen oikeanpuolinen ranta pysyi keskiajalla vielä suu
rimmaksi osaksi maaseutuna. Aningaisten- ja Puolalan- mäillä sekä niistä jokeen ulottuvalla alangolla sijaitsivat Aningaisten (1. Anungaisten) kylän talot, kuten Aningainen (Anungis), Lempiläinen, Arola, Mättälä, Huhkola y. m. Ny
kyisen Aleksanterintorin ala oli vesiperäistä Lähteen niittyä.
Mutta aikojen kuluessa jokunen näistä maataloista siirtyi kaupungin porvarien tai testamentin kautta kirkollisten lai
tosten haltuun, ja siten kaupungin alue vähitellen levisi yli joen, jonka poikki nykyisen kirjastotalon edustan kohdalle v. 1414 oli rakennettu silta. Kaupungin piiriin joutuivat täten m. m. nykyisten Kauppiaskadun ja Multavierukadun välinen joen r a n t a —josta ylempänä oleva osa oli P. Sigfridin alttarin maata, alempana oleva, n. s. P. Henrikin niitty, taas kuului tuomiokirkolle —sekä jokseenkin nykyisen Brahenkadun koh
dalla kulkevan Aningaistentien v a r re t eli P. Pietarin sarat, jotka omisti Pietarin alttari. Samoin kävi myös sillan kor
vassa olevan piispan tontin — jolla myöhemmin, 1637— 1671, hovioikeus sijaitsi — sekä P. Johanneksen ja Pyhänhengen- majan alueiden, jotka olivat lähitienoilla. Näin syntyi A n i n g a i s t e n k o r t t e l i . Enimmäkseen Aningaisten puolella olevat kaupungin tontit kautta keskiajan kummin
kin olivat kaalimaina tai oli niille rakennettu laskupuoteja ja aittoja. Niinpä oli nyk. Multavierukadun päässä joen ran
nalla 1400-luvun lopulla komealla »Åensborg» nimellä mai
nittu kaalimaa sekä samoilla tienoin »Maekelborg» niminen vilja-aitta. Mutta olipa sentään alullaan vakituinen asutus
kin, joka sitten uskonpuhdistuksen jälkeen sai suuremman vauhdin. Taloista, jotka jo keskiajalla olivat olemassa, mai
nittakoon esim. nykyisen kirjastotalon edustalla ja kohdalla sijainneet Innamaa, Tavastila ja P. Henrikin kartano.
Kuten edellä on huomautettu, oli Pyhänhengenmajalla eri aikoina kahdella eri paikalla sijansa tässä kaupunginosassa
— ensin Brahenkadun n:o l:n ja 3:n tonteilla, sitten nyk.
suom. tyttökoulun ja Priman talojen paikoilla. Lähellä sen jälkimäistä paikkaa sijaitsi Puolalanmäen rinteellä, nykyisen Phoenix-hotellin kohdalla, eräs toinenkin jo keskiajalla perus
tettu kuuluisa armeliaisuuslaitos, P. Yrjänän spitaalisairaala, joka oli ainoa laatuaan maassamme. Sekin siirrettiin v. 1623 Seiliin, kuten Pyhänhengenmaja. Tämän yhteydessä mai
nittakoon, että Puolalanmäen tienoita, ehkä niillä aikoinaan sijainneiden armeliaisuuslaitosten vuoksi, vielä 1830-luvulla nimitettiin Räpälämäeksi, s. o. »repaleisten mäeksi».
* *
*
Olemme näin tehneet selkoa Turun kaupungin keskiaikai
sesta asem akaavasta ja huomattavista rakennuksista, mikäli niistä on tietoja olemassa. Olemme huomanneet, miten v er
rattain ahtaalle alalle sullottuina on ollut lukuisia . taloja.
Kadut ja kujat, jotka olivat kivettämättömiä, niin että ihmi
set varsinkin syyssateiden aikana saivat kulkea rapakossa miltei polvia myöten, olivat nykyoloihin verraten kapeita sekä mutkaisia, ja talojen tontit olivat luonnollisesti pieniä.
Itse rakennukset olivat myöskin enimmäkseen vähäpätöisiä.
Useasti oli samalle tontille rakennettu ilman mitään säännöl
listä järjestystä useampia »tupia», jotka käsittivät vain yhden huoneen tai pari, kolme. Suurin osa rakennuksista oli pui
sia; olipa siellä täällä keskikaupungillakin vielä savupirttejä
— laitakaupungilla ne olivat sääntönä. Mutta paljon oli myöskin kivitaloja, kuten olemme nähneet, osaksi v a ra kasten porvarien omia, mutta enimmäkseen kirkollisille laitoksille ja killoille kuuluvia. Aivan suuria eivät nekään sentään — joitakuita poikkeuksia lukuunottamatta — yleensä olleet. Tavallisesti ne olivat kaksikerroksisia, jolloin alakerrassa usein oli aittoja y. m. varastohuoneita ja ylä
k errassa asuinhuoneet. Talojen suippokattoiset päädyt oli
vat, kuten keskiajalla oli yleistä, kadulle päin, ja kaksiker
roksisissa taloissa yläkerta ulkoni jonkun v erran alakertaa etemmäksi yli kadun. Ikkunat olivat kivitaloissa lyijy- kehyksisistä vihertävistä lasikupuroista kokoonpantuja.
Puutaloissa olivat lasi-ikkunat vielä harvinaisia; enimmäk-m seen käytettiin lasin asemesta pergamenttia tai läpinäkyviä kalvoja, ja useissa paikoin oli vielä vetoluukuilla suljettavia ikkuna-aukkoja. Katot olivat, ainakin puutaloissa, turpeilla päällystetyt, ja niillä kävivät vuohet ja lampaat laitumella, tai oli niille viljaa kylvetty. Suurempaan taloon kuului vie
lä laitakaupungilla sijaitseva karja- ja tallitalonsa, joen ran
nalla oleva aittarakennuksensa sekä kaalimaansa ja pelto
tilkkunsa.
S eurauksena ahtaudesta sekä katujen huonosta puhtaana
pidosta olivat alituiset kulkutaudit, jotka sitä vapaammin pääsivät tekemään tuhojaan, kun ei lääkäreitä lainkaan vielä ollut. Toinen keskiaikaisen Turun paha vihollinen oli tuli.
Senaikainen rakennustapa sekä puuttuvat sammutuskeinot saivat aikaan, että lukemattomat kerrat milloin koko kau
punki, milloin suuret osat siitä paloivat poroksi, puutalot perustuksia ja kivitalot muureja myöten. Usein nämä tuli
palot olivat asukasten huolimattomuuden tai salaman aiheut
tamia, mutta usein myöskin vihollinen kaupungin poltti.
Niinkuin keskiaikaiset kaupungit ainakin, on Turkukin kumminkin ollut jonkunlaisilla varustuksilla suojattu vihollis
ten hyökkäyksiä vastaan. Olemme jo ennen puhuneet tuomio- kirkontornista sekä kirkkoa ym päröivästä muurista. Sen lisäksi on kaiketi koko kaupungin ympärillä ollut puuaitaus sekä multavalli ja siellä täällä pienempiä puisia varustuksia.
Mutta kaupungin paraimpana suojana mereltä päin tulevaa vihollista vastaan oli kuitenkin joen suussa oleva linna.
IV.
Linna.
Liedon pitäjässä, 8 km:n päässä Turun kaupungista koil
liseen, on Aurajoen eteläisellä rannalla Vanhalinna niminen ratsutila ja sen maalla Linnavuoren nimellä tunnettu korkea vuori. Tällä vuorella 011 tarinan mukaan, minkä viime aiko
jen kaivaukset ovat todeksi vahvistaneet, sijainnut Turun vanhin linna. Paikalta tavatut varustusten jätteet ja muinais
esineet — m. m. muutamat Itägöötanmaalla Ruotsissa noin v. 1180 leimatut rahat — todistavat, että linna on pakanuuden ajan ja keskiajan rajavaiheilta. Arvattavasti se on perus
tettu sen jälkeen, kuin Koroisten Turku oli tullut kristityn kirkon ja ruotsalaisen hallituksen keskukseksi, siis 1100- luvun loppupuolella, ja sen tehtävänä on ollut jo k äännyte
tyn ja Ruotsin valtaan taipuneen Varsinais-Suomen suojele
minen pakanallisten hämäläisten hyökkäyksiltä. Kun sitten 1200-luvulla asutus Koroisista siirtyi lähemmäksi joen suuta ja Hämeen rintamaat samoihin aikoihin yhdistettiin Ruotsin alueeseen, alkoi tämä vanha linna menettää merkityksensä ja vähitellen hävitä, ja sen sijaan syntyi uusi linna joen suulle.
Jo ennemmin lienee Aurajoen suussa olevalla pienellä saa
rella, joka nykyään 011 kasvanut kiinni mantereeseen, veden joka puolella etäämmälle väistyessä, ollut jonkun
laisia puuvarustuksia, ja niiden paikalle alettiin nyt rakentaa kivistä linnaa, joka vielä on pystyssä. Keskiajalta peräisin 011 Turun linnassa kumminkin vain läntinen puoli, joka ym pä
röi sisempää linnanpihaa; itäinen puoli nykyisessä muodos
saan 011 rakennettu uudella ajalla. Linnan kaikkein vanhin osa 011 läntisen linnan tornin kaksi alinta kerrosta, joista myö
hemmin rakennetut kerrokset eroavat m. m. hakattujen nurk- kakiviensä puolesta. Tämän tornin ympärillä oli alkuansa myöskin kehämuuri. Sekä torni että muuri lienevät raken
netut n. v:n 1280 tienoilla. Luultavasti jo seuraavalla vuosi
kymmenellä, kuningas Maunu Latolukon veljen Pentin ollessa Suomen herttuana, koroitettiin tornia ja rakennet
tiin sivuille muita rakennuksia, joista vielä tavataan jään
nöksiä nykyisten siipirakennusten länsipäissä, ja 1300-luvun alussa, Valdemar herttuan aikana, rakennettiin toinen, * itäinen torni, joka muureilla yhdistettiin läntiseen. Tässä muodossa linna arvatenkin oli, kun se asiakirjoissa ensi kerran mainitaan. T äm ä tapahtui 26 p. maaliskuuta 1308 päivätyssä sovintokirjassa, jonka kautta kuningas Birger luovutti Turun linnan alueineen veljilleen, Eerik ja Valdemar herttuoille. Myöhemmin rakennettiin ym pärys- muuriin erinäisiä rakennuksia, jotka sitten yhdistettiin, joten vähitellen muodostui linnan nykyinen vanhempi osa. Sen ylin kerros lienee kumminkin lisätty vasta uudella ajalla.
Mitä n. s. »uuteen linnaan» tulee, on mahdollista, että jotkut senkin osat, kuten esim. kuusikulmainen torni, ovat keski
ajalta peräisin. Linnansaarta m anteresta eroittavan
toisella rannalla oli myös useampia linnaan kuulumia raken- nuks;:\ rm~m. tallirakennukset Tallimäen. ayk. Kakolanmäen rinteillä.
Jos varsinaista linnaa lähemmin tarkastaessam m e alo- tanime läntisestä tornista, kiintyy huomiomme sen jykeviin muureihin sekä alimman kerroksen romaanisiin holveihin, n. s. kellariin »Makalös» myöhemmin kiinnimuurattuine porttiaukkoineen. Kiertoportaat johtavat ylempiin kerroksiin, joissa vanhimpina aikoina linnanpäälliköt varusväkineen asuivat. Itäinen torni oli samoin linnoitukseksi rakennettu, ja, sen katolla vahdit aina pitivät vartiota. Tornin juuressa on mahtava porttiholvi, josta päästään linnanpihaan. Tätä sisäänkäytävää vartioimassa oli muinoin kahden puolen ole
vissa komeroissa (»karhuluolissa») kahlehditut karhut. Tornin kupeella olevassa n. s. »Luolatornissa» oli vankiluola, johon paaiumeimmat pahantekijät laskettiin alas pienestä katossa
olevasta aukosta, kesäisin paitasillaan, talvisin ohuessa takissa, ja jossa vähällä ruo’alla, kylmässä ja pimeässä sekä löyhkäävässä ilmassa saivat kitua, kunnes rikoksensa tun
nustivat.
Linnanpihan sivuja reunustavain siipirakennusten alaker
rat olivat varastohuoneina, ylemmissä kerroksissa asui myö
hempinä aikoina linnanisäntä seurueineen. Ikkunoita oli näissäkin ainoastaan pihan puolella, koska ulkomuurin piti olla eheänä suojaksi vihollisia vastaan. Pohjoisen siipi
rakennuksen kolmannessa kerroksessa oli m. m. goottilais- tyylinen linnankirkko, sittemmin »munkki»- 1. »nunnakir- koksi» nimitetty — myöhemmin, uuden ajan alkupuolella, oli kirkkona viereinen, idempänä oleva huone *) — sekä länsi
päässä linnan komein huone, n. s. »kuninkaanhuone», sittem
min »Juhana herttuan huone», joka oli varattu hallitsijalle hänen linnassa käydessään. Samassa kerroksessa oli vielä huone kuningatarta varten. Tämän kerroksen lämmittämi
seksi oli laitettu jonkunlainen keskuslämmityslaitos. Sen ala
puolella oh näet suuri uuni, josta lämmintä ilmaa kahta johto- k ä y tä v ä ä myöten virtasi ylempänä oleviin huoneisiin. Ete
läisen siipirakennuk.^n ftuofiéét" olivat pimeänpuoliset, niissä kun ikkunat olivat pohjoispuolella. Yli linnanpihan, toisesta siipirakennuksesta toiseen kävivät riippuvat portaat, ja pihan puolelta pääsi rakennusten eri kerroksiin paksujen muurien kulmauksissa olevia ahtaita ja pimeitä kiertopoi taita myöten.
Tällainen pääpiirteissään oli Turun linna keskiajalla. Ny
kyisessä asussaan tämä linnan vanhempi osa on pahasti runneltu; varsinkin se kovasti kärsi siinä tulipalossa, joka syttyi v. 1614 kuningas Kustaa II Aadolfin linnassa vierail
lessa ja joka jätti vain kiviset muurit jäljelle.
*) T ässä h u o n e es sa m. m. K laus F lem in g m akasi ru u m iin a K aarle h e rttu a n v. 1597 v allo ite ttu a T urun linnan.
--- / I 3 J & T Z
V.
U lk o n a iset v a ih e e t.
Varhaisimpia Turun historiaan kuuluvia tapauksia, joista aikakirjat tietävät kertoa, on venäläisten helluntain jälkeen v. 1198 kaupunkiin tekemä hyökkäys, jolloin Turun maini
taan palaneen. Tällöin ei kaupunki kumminkaan vielä ollut siirtynyt myöhemmälle paikallensa; ei tuomiokirkkoa eikä linnaa vielä oltu edes alettu rakentaa.
Linnan perustamisen jälkeen kaupungin vaiheet läheisesti liittyvät linnan vaiheisiin, onpa viimemainituilla koko maam- mekin historiaan nähden suuri merkitys. Linnan isäntä oli näet samalla kuninkaan voutina kaupunginkin ylin herra, ja koska Turun linna oli maamme päälinnoja, merkitsi sen h er
ruus usein myöskin koko maan herruutta.
Suomen ensimäisenä maallisena käskynhaltijana (prae- fectus Finlandiae) ja Turun isäntänä mainitsevat aikakirjat erään Kaarle Kustaanpojan (1280— 1281), jonka rakennut
tama ehkä juuri linnan vanhin osa on. Sittemmin hallitsivat Suomen herttuoina Turun linnaa ennenmainitut P entti (1284— 1291) sekä Birger kuninkaan veli Valdemar (1302—- 1317), jotka kumminkin vain käym äseltään itse lienevät ol
leet herttuakunnassaan, jättäen sen hoidon sijaisille. Samaan aikaan kuin Valdemar herttua Eerik veljensä kanssa petol
lisesti kuninkaan vangiksi joutuneena nääntyi nälkään Ny- köpingin linnantornissa, kesäkuussa 1318, häty y ttiv ä t ven ä
läiset Turkua. Asettuen leiriin tästä tapauksesta nimensä saaneelle Ryssänmäelle he jonkun aikaa piirittivät kaupun
kia, jonka vallattuaan polttivat tuomiokirkkoineen päivineen.
Nyköpingin tapausten johdosta Ruotsin kansa karkoitti Birger kuninkaan ja asetti sijaan vankilassa kuolleen Eerik herttuan 3-vuotisen pojan Maunu Eerikinpojan. Hänen alaikäisyytensä aikana (1319— 1332) hallitsivat ylimykset valtakuntaa. Turun linnassa isännät silloin usein vaihtelivat;
3
mahtavimpia oli M a tti K ettilm undinpoika (1324—1326), entinen valtionhoitaja, joka linnassa piti komeata hovia ja m. m. omin päinsä ryhtyi sotaan rikasta hansakaupunkia Rääveliä vastaan. Täysi-ikäiseksi tultuaan kuningas asetti linnanisänniksi alhaissäätyisiä miehiä, jotka luovuttivat osan tuloista valtiolle, sen sijaan kuin entiset aateliset linnanher
rat olivat ne kokonaan käyttäneet omaksi hyödykseen;
muutamina vuosina (1353— 1356) linnassa kumminkin oli isäntänä herttua P entti Algotinpoika, jonka asema oli itsenäisempi. Mutta pian syntyi riitaisuuksia kuninkaan ja ylimysten välillä, ja nämä pakoittivat Maunun ottamaan hal- litsijakumppaniksi poikansa Eerikin, joka sai Suomen lää
nikseen. Täm än johdosta Eerik kävikin Turussa 1357 aset
taen linnanisännäksi N iilo Tuiirenpoika Bjelken, joka myös oli koko Suomen käskynhaltijana ja laamannina. Tais
teluja kuninkaan ja ylimysten välillä jatkui; kun Eerik v.
1359 oli kuollut, valittiin hänen sijaansa v. 1362 hänen nuo
rempi veljensä H aakon, joka kumminkin pian meni isänsä puolelle ylimyksiä vastaan. Nämä silloin kutsuivat maahan saksalaisen A lbrekt M ecklenburgilaisen, joka voitettuaan Maunu kuninkaan rupesi piirittämään myöskin Turun linnaa.
Sen puolustusta johti- urheudella norjalainen N arve Inge- valdinpoika, mutta kahdeksan kuukauden piirityksen pe
rä stä linnan täytyi antautua v. 1365, luultavasti nälänhädän pakoittamana. Näinä melskeisinä aikoina oli Turun piispana ennen mainittu m ahtava kirkkoruhtinas H em m ing (1338—
1366), joka uskalsi kuningastakin vastustaa.
Jonkun ajan kuluttua kuningas Albrektin oli pakko lainan pantiksi luovuttaa Turun linna sen ajan mahtavimmallc ruotsalaiselle ylimykselle Bo Juhonpoika Gripilie, joka sai haltuunsa melkein koko muunkin Suomen ja suuria osia Ruotsistakin. Hänen aikansa ei ollut Turulle edullinen, 'sillä hän oli yhtä mittaa sotajalalla hansakaupunkien kanssa, josta Turun kauppa suuresti kärsi. Hänen kuoltuaan 1386 syntyi
riitaisuuksia perinnöstä. Turun linnan päälliköksi tuli Jaakko D jäkn, joka sitten, ylimysten kutsuttua hallitsijaksi Tanskan ja Norjan k uningataren M argareetan, meni tämän puolelle, kunnes myöhemmin kumminkin luovutti linnan K n u t Bon- pojalle, Bo Juhonpojan perijälle. Täm ä taas teki liiton Al
brekt kuninkaan ja Itämerellä liikkuvien merirosvojen, n. s.
Vitaaliveljesten kanssa. Turku oli nyt vuosikausia meriros
vojen pesäpaikkana, ja ryöstettyjä tavaroita kaikilta Itä
meren ääriltä kuljettivat pienet rosvolaivat Aurajoen suulle.
Kaupungin porvarien meriliike ja kauppa sen sijaan koko
naan lakkasivat, ja koko kaupunki tuli pahaan maineeseen.
Tämä meno loppui, kun M argareetan joukot v. 1398 saivat haltuunsa Turun linnan.
M argareeta kuningattaren suuri tuuma n. s. Kalmarin unio
nin kautta ikuisen rauhan ja veljeyden siteillä liittää toisiinsa pohjoismaiden kansat raukesi kuten tunnettu tyhjiin ja tuli päinvastoin pitkällisten rauhattomuuksien aiheuttajaksi. T u run linna — josta nyt tuli keskenään taistelevien puolueiden riitakapula — ja kaupunki joutuivat nekin osaltaan mukaan ajan levottomuuksien pyörteeseen. Linnanisännät vaihteli- vat usein, sen mukaan mikä puolue — unionipuolue tahi isän
maallinen puolue — milloinkin oli voitolla. Yleensä linnaa ei enää annettu n. s. vapaana läänityksenä, vaan sen tulot olivat valtiolle tulevat, joskin poikkeuksia tästä säännöstä toisinaan tapahtui. Unionin alkupuoli oli Turulle joka ta
pauksessa verrattain onnellinen. Unionikuninkaaksi kruu
nattu ja sittemmin Margareetan seuraaja Eerik Pommeri- lainen, joka yleensä osoitti suopeutta suomalaisille, kävi m. m. v. 1407 Turussa, jolloin hän antoi rälssioikeudet useille turkulaisille porvareille ja perusti Suomeen erikoisen yli
oikeuden, n. s. maanoikeuden. Varsinkin suotuisia olivat ne ajanjaksot, jolloin Klaus D jäkn *) (1411-1435), H annu
'*) T arinan m u k aa n tah ra a K laus D jäk n in m u isto a tek o , joka on a n ta n u t a ih e en E lin a n s u rm a -n im is e n k an sa n ru n o n sy n ty y n . S en m u-
