Ehnroosin kirjasto Mäntsälässä : Ehnroos-kokoelman luettelo · DIGI

EHNROOSIN KIRJASTO

MÄNTSÄLÄSSÄ

ARNOLDI

CLAPM ARII,

FRANCISCI

ROSE L L I

E T

WOLFGANGI HEINRICI

RUPRECHTI

Conclufioncs

£

I VR E PUBLICO

AmjierotUmi,

Apud LudovicuinElzcvinum

^J

i^44.

MÄNTSÄLÄN KUNTA

Kannessa nimiösivu Ehnroos-kokoelman

kirjaston perustaja rovasti Abraham Ehnroos

EHNROOSIN KIRJASTO

MÄNTSÄLÄSSÄ

c

Kajaanin kaupunginkirjasto ^- Kainuu AV

02.809 205N0285956

Ehnroosin

kirjasto

Mäntsälässä

Untamo,

Martti

i

MÄNTSÄLÄNKUNTA 1980

Martti Untamo puheenjohtaja Martti Blåfield

Tuula Blåfield Tapio Hyyryläinen Eija Majuri Kirsti Manninen

Eeva

Mäkelä-Henriksson

Johdanto

Kirsti Manninen Luettelo

Martti Blåfield Eija Majuri

Svensk

^resumå

Anne-May Ignatiew Kuvat

Museovirasto Mäntsälän kunta Mäntsälän seurakunta Valokuvaus

Hannu Vanhanen

ISBN 951-99252-3-6

T:mi Reijo Alanko Mäntsälä 1980

Tapio Hyyryläinen: Perintökirjasto

Mäntsälän

kirjastoperinnön muisto-

merkkinä 9

Kirsti ^Manninen; Ehnroosin kirjasto Mäntsälässä 11

Abraham Ehnroos

Rusthollin poika s. 12, Lohjan pedagogia s. 12, Porvoon lukio s. 13,Koulutoverit s. 14, Turun akatemia s. 14, Opettajanura s. 15,

Mäntsälän

kirkkoherra s. 16,Kansanvalistaja s. 17, Kir-

jaston perustaja s. 18, Ehnroosin testamentti s. 19.

Mäntsälän pitäjän lainakirjasto

Ehnroosin lainakirjasto s. 21,

Suomenkieliset

kansa n kirjaset s.

22, Kunnallinen pitäjänkirjasta s. 24, Yhteinen lainakirjasto s.

26, Mäntsälän kirjastoseura s. 27 Ehnroosin kokoelma

Teosten ikä s. 28, Teosten kieli s. 29, Painopaikat s. 29, Van- ha Fennica s. 32, Eri alojen kirjallisuus s. 33, Raamatut s. 33, Virsikirjat s. 34, Saarna- ja hartauskirjat s. 35, Teologia s. 36, Historia s. 37, Maantiede s. 40, Antiikin kirjallisuus s. 41, Muu kaunokirjallisuus s. 42, Terveydenhoito s. 42, Eläinlääkin- tä ja karjanhoito s. 44, Maanviljelys s. 44, Luonnontieteet ja matematiikka s. 45, Kielet s. 47, Muut oppikirjat s. 49, Yleis- tieto s. 49, Hankintatavat s. 50.

Martti Blåfield ja Eija Majuri:

Ehnroos-kokoelman luettelo

⁵⁹

Luettelon saatteeksi 59

Raamatut ja^raamatun kirjat (1 —l3) 61

Virsi- ja evankeliumikirjat (14^—33) 64

Saarnakirjallisuus ⁽³⁴—88) 67

Teologinen tutkimus (89^—218) 73

Historia ^(219—240) 88

Maantiede (241—247) 92

Antiikin kirjallisuus (248 —271) 94

Kaunokirjallisuus ^(272—283) 98

Yhteiskunta. Laki (283a —291) 100

Matrikkelit, Vuosikertomukset (292 —303) 102

Maanviljelys. Terveydenhoito (304—328) 104

Matematiikka.

Fysiikka. Kemia (329 —343) 108

Kielet (344—375) 111

Elämäkerrat. Matkakertomukset. Muistelmat ^(376—393) 116

Yleistieto

^{(413 —443) 119}122

Vuosikirjat. Luettelot (444—466) 127

Luettelon yleishakemisto 131

Liite 1. Luettelo Turun yliopiston kirjastoon vuonna 1934 lahjoitetuista

Ehnroosin kirjoista 139

Liite 2. Luettelo Helsingin yliopiston kirjastoon vuonna 1934 lahjoite-

tuista Ehnroosin kirjoista 142

Lähdeluettelo 143

Kuvaluettelo

146

Svensk resum6 149

Perintökirjasto Mäntsälän kirjastoperinnön muistomerkkinä

Mäntsälänyli 130-vuotias kirjastoon maamme vanhimpia kunnankirjastoja. Pitä- jän ensimmäisen lainakirjaston perusti Mäntsälään rovasti Abraham Ehnroos, jo- kaylläpiti sitä omilla varoillaan. Kirjastotoiminta on Mäntsälässä ollut siitä alkaen tärkeimpiä kulttuurityön muotoja, ja siksi parhaillaan kirjoitettavassa Mäntsälän pitäjänhistoriassakin tuli kirjaston vaiheisiin

kiinnittää

^erityistä huomiota. Kesällä

1979 oli pitäjänhistorian kirjoitus edennyt siihen vaiheeseen, jolloin 1800-luvun sivistyselämästä kirjoittava lisensiaatti Kirsti Manninen kääntyi kirjastoa koskevan osan valmisteluissa Mäntsälänkunnankirjastonhoitajan Tuula Blåfieldin puoleen.

Lähdemateriaalia etsittäessä päätettiin myös tutustua niihin vanhoihin kirjoihin, jotka kirkonkylän ala-asteen rehtori Reino Vuorinen oli 1950-luvun puolivälissä pelastanut koulun vintiltä ja joita siitä lähtien oli säilytetty koulun opettajanhuo- neessajavarastotiloissa. Koululla ei kuitenkaan ollut

mahdollisuutta

kirjojen luet- telointiin tai niiden alkuperän selvittämiseen, joten kirjat tuotiin kunnankirjastoon luetteloitaviksi.

Jo luetteloinnin alkuvaiheessa selvisi, _ettäkyseessä oli rovasti Ehnroosin ^perintö- kirjasto, johon sisältyi runsaasti kirjaharvinaisuuksia. Koska kokoelma osoittautui myös valtakunnallisesti ja kirjastohistoriallisesti arvokkaaksi, ^päätti kunta muo- dostaakirjoista erillisen kokoelman pääkirjaston yhteyteen ja myöntäävarat eri- tyisen

Ehnroos-luettelon

julkaisemiseen. Tähän julkaisuun päätettiin sisällyttää

varsinaisen luettelo-osan lisäksi johdanto, joka koostuu rovasti Ehnroosin elämä- kerrasta, Mäntsälän varhaisemman kirjastohistorian selvityksestä ja kokoelman teosten esittelystä.

Ehnroos-kokoelman järjestämisestä ja luettelon toimittamisesta on vastannut

kun-

nanhallituksen nimittämäEhnroos-toimikunta, jonka puheenjohtajana on toiminut kirjastolautakunnan puheenjohtaja Martti Untamo ja

kunnan

^jasen

historiatoimi-

kunnan edustajana

kunnanjohtaja

Tapio Hyyryläinen. Toimikunnan asiantuntija- jäseniksi on kutsuttu Helsingin yliopiston kirjaston

kokoelmaosaston

osastopääl- likkö Eeva Mäkelä-Henriksson, jonka vanhojen kirjojen _tuntemus onollut

korvaa-

mattomaksi avuksi johdanto- ja

luettelo-osan

tekijöille, sekä Eduskunnan kirjaston vanhempi apulaiskirjastonhoitaja Martti Blåfield, joka on johtanut kirjojen luette- lointia jasuorittanut kokoelman bibliografisen tarkistustyön sekä selvittänyt kirjoi- hin tehtyjä merkintöjä. Toimikunnan muina jäseninäovat olleet

kirjastonhoitaja

TuulaBlåfield, joka on

huolehtinut julkaisutyön

taiteellisesta toteutuksesta jakäy- tännön järjestelyistä, ja lisensiaatti Kirsti Manninen, joka on laatinut

luettelon

johdanto-osan, sekä libristi Eija Majuri, joka on suorittanut kirjojen

luettelointia

ja kokoelman järjestämistä kesäkuusta 1979 alkaen. Kiitän myös filosofian tohtori Henrik Grönroosia, joka on asiantuntemuksellaan _auttanutKirsti Mannista ja Martti Blåfieldia orientoitumaan

kokoelman

laajaan aihepiiriin.

Joulukuussa 1979asetettutoimikunta on suoriutunut mittavasta tehtävästään esi- merkillisen lyhyessä ajassa, ja sen jokaisen jäsenenuutteruus, asiantuntemus ja uupumaton asianharrastus ansaitsevat Mäntsälän kunnan parhaat kiitokset.

Ehnroos-kokoelma

on nytsijoitettu Mäntsälän kunnankirjastossa

sille

^varattuun tutkijanhuoneeseen, jossa se on jokaisen asianharrastajan käytettävissä. Toivom- me, että tämän luettelon avulla Ehnroosin perintökirjoihin voivat tutustua sekä mäntsälä läisetkirjastonkäyttö jätettä ^muut kirjojen tutkijat ja ystävät.

Mäntsälässä huhtikuun

7 päivänä 1980 Tapio Hyyryläinen

kunnanjohtaja

Ehnroosin ^kirjasto Mäntsälässä

Viime

vuosisadalla

kehittyi Mäntsälä monissa suhteissa

todelliseksi

mahtipitäjäk- si. Hämeenlinnasta Porvooseen ja

Hollolasta

^{Helsinkiin johtavien}

maanteiden

ris- teykseen oli kasvanut vauras kirkonkylä tiilikirkkoineen, kestikievareineen, maa- kauppiaineen ja käsityöläisineen. Hyvinvoivan

talonpoikaisasutuksen

lisäksi oli pitäjässä kymmenkunta ^suurta kartanoa, joiden isäntien kuten Karlsbergin

Möl-

lersvärdien, Nummisten Alikartonon

Nordenskiöldien

ja Sulkavan Stjernvallien maine ja loisto heijastuivat koko pitäjään.

Vuosisadan jälkipuoliskolla

sai Mäntsä- lä vanhan

Sälinkään

lasitehtaan lisäksi muutakin teollisuutta kuten Ohkolan Kau- kaankosken rullatehtaan, ja

vuosisadan

^vaihteessa pitäjästä oli tulossa Suomen

tulitikkuteollisuuden keskus.

Seudun vauraus ja taloudellinen hyvinvointi syntyi talonpoikaisväestön, kartanoi- den, teollisuusyrittäjien, käsityöläisten ja työväestön yhteisen toiminnan tulokse- na. Sen sijaan

Mäntsälän henkinen

kehitys, lukuharrastuksen ja

kansanvalistuk-

sen viriäminen, oli aivan ratkaisevasti yhden ainoan miehen elämäntyön tulos.

Rovasti Abraham Ehnroos oli sekä

Mäntsälän

kirjaston että

kansakoulun

^perusta-

ja.

Abraham Ehnroos

Elokuun 15. päivänä vuonna 1785 syntyi lohjalaiselle rusthollari KaarleKaarlenpoika Äijälälleja hänen vaimolleen Maria Juhontyttä- relle kaksoispojat, jotka heti seuraavana päivänä kastettiin Juhoksi

ja Abrahamiksi. Juho kuitenkin kuoli jo kolmiviikkoisena ja niin jäi Abraham perheen kuopukseksi. Kaarle Kaarlenpojalla ja Maria Ju-

hontyttäreilä

oli jo ennestään neljä lasta: 13-vuotias Anna^Stina, yh- deksänvuotias^Maria, seitsemänvuotias Mikko ja kolmivuotias Kaar-

le.'

Lohjan Paksalossa, Hiideveden äärellä ja kauniin Myllymäen kupees- sa sijaitsevaÄijälä oli vanha perintötila, joka rusthollina varusti mie- hen valtakunnan armeijaan ja nautti siksi osittaista verovapautta.

Lohjalaisessa arvojärjestyksessä rusthollarit sijoittuivat aatelisten kartanonomistajien alapuolelle, mutta tavallisten talonpoikien ylä- puolelle. Äijälä oli tyypillinen keskisuuri jakeskivarakas rustholli^2,

joten taloudelliset vaikeudet eivät juurivarjostaneet Abrahamin ja hänen sisarustensa varhaisvuosia.

Vuonna 1787 nuorimmaisen ollessa vasta kaksivuotias kuoli 40- vuotias Kaarle Kaarlenpoika Äijälä tulirokkoon. Jäätyään leskeksi yritti Maria Juhontytär ensin vuokrata tilan ^maatvieraalle, muttalo-

pulta hän solmi vuonna 1789 uuden avioliiton korpraali Erik Wulffin kanssa, joka oli kotoisin samastaPaksalon kylästä.³Rusthollarin les- ken ja tavallisen korpraalin

avioliitto

^{oli tosin} epäsäätyinen, mutta toisaalta 43-vuotias isäpuoli toi perheeseen^myösaivan uusia tapoja ja käsityksiä, jotka ehkä eniten vaikuttivat tuolloin ^vasta nelivuotiaan Abrahamin tulevaisuuteen.

Toisin kuin ^Äijälän entinen ^isäntä, Erik Wulff oli ruotsinkielinen.

Vaikka hänen

isänsäkään

ei ollut

sotilasarvoltaan

korpraalia kor- keampi, oli Erik silti 16-vuotiaana^saanutkäydä vuoden Lohjan pe- dagogiota harvinaislaatuista maalaispitäjän alkeiskoulua, joka oli Lohjalla toiminut jo 1600-luvulta alkaen. Sen sijaan rusthollari Kaar- leKaarlenpoikaÄijälätai hänen vanhemmat poikansa eivät ilmeises- ti missään vaiheessa nauttineet

pedagogien

opetusta.Esteenä olivat

mahdollisesti olleet kielivaikeudet, sillä Aijälän väki oli suomenkielis- tä ja pedagogian^opetustapahtui

katekismusalkeita

lukuunottamatta ruotsiksi.⁴

Isäpuolen myötä perheen toiseksi kotikieleksi ^näyttää vakiintuneen ruotsi. Tämä ehkä selittää Abrahamin myöhemmin käyttämän suo- men kielen virheellisyydet. Kotona opitulla

ruotsintaidolla

^evästetty-

nä pantiin Abraham 12-vuotiaana Lohjan pedagogioon opiskele- maan silloisen pedagogin, ankaran ^mutta

eteväksi

mainitun Johan Liljeroosin johdolla lukemista, kristinoppia, laskentoa, historian ^ja maantieteen alkeita ja jopa latinaa.⁵

Porvoon lukio

Kun siis vuonna 1797 Paksalon Äijälän AbrahamKaarlenpojan nimi kirjoitettiin pedagogien oppilasluetteloon, merkittiin hänen sukuni- mekseen ruotsinkielinen 'Enros', kuten ajan koulukäytäntö edellytti.

Tämän jälkeen alkoivat Abrahamin sisaruksetkin käyttää Enros- nimeä, muttaAbrahamin^äiti pysyi kuolemaansa saakka yksinkertai- sesti Maria Juhontyttärenä. Myöhemmin suvun lohjalainen haara vakiinnutti nimen muotoon 'Enroos', jota Abrahamkin nähtävästi jonkin aikaa käytti, mutta jo ennen Mäntsälään tuloaan hän ryhtyi kirjoittamaan nimensä pitempään 'Ehnroos'-asuun.⁶

Abraham Ehnroos opiskeli Lohjan pedagogiassa kolme^vuotta. Maa-

laiskouluksi

tämäoppilaitos tarjosikin poikkeuksellisen hyvän pohjan

korkeammille

opinnoille. Niinpä Suomen Talousseura juuri vuonna 1800, jolloinAbraham päätti alkeisopintonsa, julkisesti moitti Lohjan koulua siitä, että se teoreettisen opetusohjelmansa avulla ^suotta houkuttelee maaseudun nuorisoa tavoittelemaan akateemista sivis- tystä^.7Syytöspiti paikkansa ainakin Abraham Ehnroosin kohdalla.

Pedagogien jälkeen 15-vuotias Abraham suoritti tavanomaisessa järjestyksessä rippikoulun ja ryhtyi sitten yksityisesti valmistautu- maanopintojensa jatkamiseen Porvoon lukiossa, jonka kautta usei- den lohjalaispoikien opintie tuohon aikaan kulki kohti Turun Akate- miaa ja pappisvirkoja. Ainakin talvella 1803 Ehnroos lienee opiskel- lutprivatistina^Porvoossa, koska hän hankki sieltä oppikirjoja, joiden tiedot oli hallittava ennen lukioon pyrkimistä.⁸Saatuaan lopultato-

distuksetvaadittujen oppimäärien suorittamisesta yksityisesti saattoi hän syksyllä 1804 kirjoittautua Porvoon lukioon.

Porvoon lukio eli 1800-luvun alussa todellista kukoistuskauttaan.

Koulun opettajakuntaan oli

juuri

^{saatu nuori ja}tarmokas Pehr Johan Alopaeus,

joka

oli Turun Akatemiassaväitellyt Porthanin oppilaana loistavin arvosanoin ja joka vain nuoruutensa takia oli sivuutettu Akatemian kirjastonhoitajan vaalissa. Myös muut opettajat olivat nuoria ja lahjakkaita Turun Akatemian ja porthanilaisen

valistushen-

gen kasvatteja.⁹

Porvoon koulun henkiseen ilmapiiriin vaikutti varmasti ^myösPehr Jo- han Alopaeuksen ^isän, Porvoon tuomiorovastiMagnus Alopaeuksen toive lukion asteittaisesta muuttamisesta jonkinlaiseksi Itä-Suomen yliopistoksi. Porthanin tuella olivat Alopaeukset jo vuosikausia kehit- täneet lukion kirjastosta

korkeatasoista

tieteellistä kirjastoa. 1800- luvun alussa sen 2 000 nidettä

muodostivatkin

todella monipuolisen ja arvokkaan kirjakokoelman, lukion opettajien ja oppilaiden ylpey- den ja harrastuksen kohteen. ¹⁰

Maineikkaaseen Porvoon lukioon kerääntyi opiskelijoita eri puolilta Suomea, sillä koulu oli maan ainoa lukiotasoinen opinahjo, joka val- misti akateemisiin opintoihin. Muina vaihtoehtoina olivat triviaa- likoulut ja yksityisopetus. Opetusta annettiin kahteen ryhmään ja- kautuneena ala- ja yläluokalla. Yleensä suositeltiin yläluokan suorit- tamista neljän lukukauden kuluessa, ^mutta käytännössä

kouluaika

venyi useimpien kohdalla neljäksi, viideksi vuodeksi poissaolojen ^ja taloudellisten vaikeuksienkeskeyttäessä koulunkäynnin. ¹¹

Koulun opetusohjelmassa oli pääpaino teologisella opetuksella sekä latinalla, kreikalla ja hebrealla, mutta myös matematiikka, logiikka, historia ja luonnontieteet kuuluivat opettajan harrastuksen mukaan painottuneina opetusohjelmaan. Lisäksi oli mahdollisuus saada uu- sien kielten kuten saksan tai ranskan yksityisopetusta kouluohjelman ulkopuolella. Tärkeä oppiaine oli ^puhetaito, jotahiottiin Viikottaisis- sa puhe- ja väittelyharjoituksissa. ¹²

Abraham Ehnroos kävi Porvoon lukiota viisi ja puoli ^vuotta.

Syyslukukaudella 1805 hän jostakin syystä keskeytti luvut ^muuta- maksi kuukaudeksi ja keväällä 1809 koulun ^toiminta oli epäsäännöl- listä Suomen sodan ja Porvoon valtiopäivien takia. Opintojen hienoi- sen pitkittymisen

seurauksena

Abraham Ehnroos ehti olla miltei kaik- kien tuohon aikaan Porvoon lukiossa

opiskelleiden

nuorukaisten luokka- ja opiskelutoverina. Niinpä vuodesta 1807 alkaen hänen luokkatoverinaan oli mm. A.l. Arwidsson, ja vuonna 1809 oli ylä- luokalla Arwidssonin ja Ehnroosin lisäksi mm. N.G. Nordenskiöld, Mäntsälän Alikartanon tuleva isäntä ja A.E. Nordenskiöldin isä, se- kä C.G. Ottelin,Porvoon tuleva piispa ja Abraham Ehnroosin tuleva lankomies. ¹³

Abraham oli

tullut lukioon

vasta 19-vuotiaana ja hän oli jo 24- vuotias sieltä lähtiessään. Näin hän oli aina luokkansa vanhimpia ei- kä siksi nähtävästi kovinkaan kiinteästi liittynyt nuorempien

luokka-

tovereittensa veljespiiriin. Abraham Ehnroosin paras toveri

oli

vihti- läinen rusthollarinpoika Henrik Gardberg, joka oli vainvuoden Ab- rahamia nuorempi ja jonka kanssa hän ^jakoi mm. vaatimattoman majapaikkansa siltavouti Enholmin luona. Toverustenopinnot^ete- nivätkin aivantasatahtiin, sillä he saivat molemmat yhtä aikaa 19.

joulukuuta 1809 päästötodistuksensa Porvoon lukiosta ja aloittivat myösyhdessä opintonsa Turun akatemiassa seuraavana keväänä.

Puoli vuotta ennen akateemisten opintojensa aloittamista Abraham Ehnroos sai tiedon äitinsä kuolemasta. Äijälän hallinta siirtyi van- hemmalle veljelle Kaarle Kaarlenpoika Enrosille ja isäpuoli jäi syytin- kiläiseksi. Muut sisarukset olivat avioituneet paikallisiin talonpoikais-

sukuihin.'

⁵Muuttuneet

taloudelliset

^olosuhteet jouduttivat todennä- köisesti Abraham Ehnroosin pyrkimyksiäpäästä mahdollisimman no- peasti omaan virkaan. Hän suoritti opettajantoimeen vaadittavat ar- vosanat kolmessa vuodessa ja menestyi opinnoissaan kohtalaisen hyvin, sillä hänelle myönnettiin vuosina 1811 —1812 Akatemian sti-

pendi.'

⁶

Opintojensa ohella Abraham Ehnroos ei näytä kovin aktiivisesti osal- listuneen toveripiirinsä rientoihin. Turkulainen kansallisromantiikka ei vielä tuolloin ollut leimahtanut opiskelevan nuorison keskuudessa ja esim. A.l. Arwidsson puuhaili tuohon aikaan lähinnä tanssiais- kaunotarten ympärillä. Ilmeisesti kuitenkin jo lukiolaisvuosina alka- nutC.G. Ottelinin ja Ehnroosin ^ystävyys vahvistui Turun vuosina ja tätä kautta Ehnroos saattoi hiukan syrjästä ^seurata sen toverijoukon syntymistä, josta sitten 1810-luvun lopulla muodostui Turun roman- tikkojen, Auran ja myöhemmin Mnemosynen piiri.

Vuonna 1810 Turun Akatemiassa aloittaneista lukiolaisista oli Abraham Ehnroosensimmäinen, joka siirtyi opintojen parista työelä- mään. Tammikuussa 1813 hän sai nimityksen Porvoon pedagogien eli alkeiskoulun v.t. kollegaksi ja seuraavana vuonna hän siirtyi vi- ransijaiseksi Loviisan triviaalikouluun, jonne hän sitten

asettuikin

va- kinaiseen

opettajanvirkaan

viideksi vuodeksi. Kesällä 1813 oli ^myös Ehnroosin paras ystävä

Henrik

Gardberg siirtynyt Porvoon tuomio- kirkkoseurakunnan

papistonapulaiseksi

ja vuonna 1818 valittiin C.G. Ottelin Porvoon lukion

matematiikanlehtoriksi.

¹⁷ Syrjäisestä Porvoon-Loviisan näkökulmastaan seurasivat nuoret pappismiehet ilmeisesti innokkaasti Arwidssonin johtamien Turun romantikkojen toimia. Niinpä Ehnrooskin kuului Aura-kalenterin tilaajiin ja asiamie-

hiä.¹⁸ Opettajan-

ura

Kesäkuussa vuonna 1819 Abraham Ehnroos sai nimityksen Kuopion triviaalikoulun collega superiorin virkaan. Muutto merkitsi

sekä

^pal- kan että yhteiskunnallisen aseman kohoamista. Kuopiossa ankarana kurinpitäiänä tunnettu Ehnroos opetti triviaalikoulun keskimmäistä luokkaa

1

^’ ja opetettavien aineiden monipuolisuus ilmeni myös hänen kirjastonsa alati täydentyvästä

oppikirjakokoelmasta.

Opetustyönsä ohella Ehnroos jatkoi teologianopintojaan javuonna 1823 hän saat- toi suorittaa Porvoon tuomiokapitulissa ns.

pastoraalitutkinnon,

joka vaadittiin

kirkkoherranvirkoihin.

Useimmat tuon ajan opettajat pyrkivät vakiintuneessa keski-iässä vaihtamaan raskaan opetustoimen johonkin turvalliseen ^{ja tuotta-} vaan

kirkkoherranvirkaan.

Tämä oikeus oli tunnustettu myös tuo- miokapitulissa. Niinpä Abraham Ehnroosillekin tarjoutui tilaisuus yh- deksänKuopiossa vietetyn vuoden jälkeen vaihtaa 15 vuotta kestä- nytopettajantoimensa Mäntsälän seurakunnanpaimenen virkaan.

N.G Nordenskiöld, Abraham Ehnroosin ystävä jatukija

Mäntsälän kirkko-

Vauras Mäntsälä Porvoon ja Helsingin lähellä, hyvien liikenne- yhteyksien varrella oli varsin houkutteleva seurakunta. Keväällä

1825 oli vanha rovasti Asp vuosien sairastelun jälkeen kuollut, ja Ehnroosilla oli pitäjässä tärkeitä tukijoita kuten vanha koulutoverin- sa, Nummisten Alikartanon isäntä Nils Gustaf Nordenskiöld. Tuo- miokapitulissakin Ehnroosilla

oli

vaikutusvaltaisia ystäviä, mm. tule- va lankonsaC.G. Ottelin. Kun sitten kesällä 1826 Mäntsälässä val- misteltiin papinvaalia, oli Ehnroos alusta alkaen hakijoiden joukossa.

Valintaa jouduttiin kuitenkin siirtämäänvuodella, sillä muutamatpi- täjän kartanonomistajista, mm, Möllersvärdit, halusivat saada vaa- liin mukaan omat ehdokkaansa.²⁰ Taustalla lienee ollut häivähdys Nordenskiöldien ja Möllersvärdien erimielisyyksistä, jotka olivat pe- räisin ^joPorvoon valtiopäivien ajoilta.

Lopulta 27. toukokuuta vuonna 1827 suoritettiin Mäntsälän kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen kirkkoherran vaali. Ehdokkaista vara- pastori Relander Perniöstä sai 9 manttaalinäänetMäntsälän, Sulka- van jaHautjärven kartanoiden omistajilta, Sälinkään kartanon ehdo- kas PornaistenvarapastoriCeder sai4 manttaalinäänet jaAbraham Ehnroos voitti vaalin yli 20 manttaalin äänillä, joista suurimman osan antoivat talonpoikaisäänestäjät.²¹ Vaalin ratkaisivat ilmeisesti painavimmat yleiset ansiot ja ehkämyösAlikartanon isännän arvo- valta.

Sophie Ehnroos

Kansan- valistaja

Abraham Ehnroos astuiuuteen virkaansavapunpäivänä 1828. Neljä viikkoa myöhemmin hänet vihittiin Porvoossa avioliittoon

27-

vuotiaan Johanna Sofia Ottelinin kanssa, jonka veli Carl Gustaf oli Ehnroosin monivuotinen opiskelutoveri jaystävä. Ottelinit

olivat

va- rakasta elimäkeläistä virkamies- ^japappissukua. Ehnroos oli aviolii- ton solmiessaan jo 43-vuotias. Avioliitto jäi lapsettomaksi.

Mäntsälässä Ehnroos osoittautui alusta saakka

määrätietoiseksi

ja tarmokkaaksiseurakunnanpaimeneksi. Hän vaati ehdottomasti kirk- koherran puustellin saattamista täysin moitteettomaan kuntoon ^ja valvoi itse rakennus- ja korjaustöiden suorittamista. Ehnroosin me- nettelytapoja kuvaa, että hän asettui rakennustöiden ajaksi pitäjä- läisten kustannuksella asumaan

vuokralle Mäntsälän

kartanon sivu- rakennukseen. Uusi pappila valmistuikin ennätysvauhtia.

Pitäjäläisten lukutaitoon jakristinopin tuntemukseen Abraham Ehn- roos kiinnitti erityistä huomiota. Kerrotaan

rippikoululaisten

ja kinke- rikansan pelänneen hänen ankaruuttaan ja alkuaikoina joutuivat jos- kus myös pitäjän mahtavat talolliset, "uppiniskaiset miehet", pe- rääntymään kirkkoherran työhuoneesta uhkaavan hiilihangon edes- sä.²²Vuosien mittaanEhnroosin kiivasverisyys ^näyttää lauhtuneen ja hänestä tuli erittäin pidetty ja arvostettukirkkoherra. Rovastin arvo- nimen hän sai vuonna 1838 oltuaan kymmenen ^vuotta Mäntsälässä.

Samaan aikaan valittiin hänen lankonsa C.G. Ottelin Porvoon piis- paksi. Vuosina 1842—1844 ja 1847—1852 Ehnroos toimi Porvoon tuomiorovastikunnan v.t. lääninrovastina. Ansioistaan kirkkoherra- na hänelle myönnettiin vuonna 1851 P. Annan ritariston 3. luokan

kunniamerkki.

Vanhana koulumiehenä Abraham Ehnroos kantoi erityistä huolta seurakuntansa lasten opetuksesta. Seurattuaan parin talven ajan kinkerikierroksillaan pitäjän nuorison heikkoa lukutaitoa hän saneli pitäjänkokoukselle ankaran päätöksen, jolla kolmasti rippikoulunsa reputtaneet velvoitettiin jalkapuun uhalla opettelemaan lukutaitoa pitäjän lukkarin luona jaheidän vanhempiaan uhattiin sakoilla, ellei- vät nämähuolehtineet lastensa koulutuksesta.²³Pitäjän

lukkari

^C.G.

Illberg toimi siten varsinaisen virkansa ohella jonkinlaisena

koulu-

mestarina.

Kouluasiassa

Ehnroos sai aikaan, että 1840-luvulla suntion virkavel- vollisuuksiin lisättiin lukkarin avustaminenopettajantoimessa. Lisäk- si aivan 1850-luvun lopulla perustettiin Mäntsälään Ehnroosin ja hä- nen papinapulaisensa Matias Kotilaisen toimesta muutamia sun- nuntaikouluja, joissa lapsille opetettiin kristinopin alkeita, lukemista, kirjoittamista ja laskentoa.²⁴Yksityisesti Ehnroos myöshuolehti siitä, että köyhäinhoidon piiriin kuuluvien orpolasten hoitosopimuksiin merkittiin säännöllisesti muun hoidon lisäksi velvollisuus ^opettaa

huollettaville

kristinoppia ja lukemista eli "ABC-kirjaa ja Lutherin Vähä-Katkismusta".²⁵

Kuitenkaan Abraham Ehnroos ei koko 35-vuotisen kirkkoherrakau- tensa aikana

kertaakaan

itse ehdottanut pitäjänkokoukselle varsinai- senpysyvän koulun perustamista Mäntsälään. Sensijaan hän nähtä-

vösti vaikutti siihen, ^että jokaisenpiispan- jakuvernöörintarkastuk- senyhteydessä mäntsäläläisille selostettiin koulujen hyödyllisyyttä.

Mäntsälän koulukysymyksen ratkaisi lopulta Ehnroosin viimeinen aloite hänen testamenttinsa.

Useat Abraham Ehnroosin opiskelu- ja ikätoverit esittivät 1800- luvun alkuvuosikymmeninä julkisuudessa ajatuksiaan kirjastojen mahdollisuuksista kansan sivistystason kohottajina: vuonna 1827 Suomen Talousseuran sihteeri K.K. Böcker mainitsi kirjastoista vih- kosessaan Om Ahlmanska skolor; vuonna 1831 esitti K.A. Gottlund Otavansa esipuheessa toivomuksen lainakirjastojen perustamisesta

"moa-pitäjiin"; vuonna 1841 julkaisi Liperin kirkkoherra Anders Jo- sef Europaeus taajan kirjoituksen pitäjäkirjastoista Sanan Saattaja Viipurista-lehdessä. ^Hänenmukaansakirjojen tuli ennen muuta

olla

uskonnollisia, muttatoisaalta hän myönsi myös huvittavien ja hyö- dyllisten kirjojen tarpeellisuuden.

Varsinaiseksi kirjastoharrastuksen keskukseksi muodostui 1840- luvulla Viipuri, jonka kulttuurielämää Ehnroos oli varmasti jo edelli- senä vuosikymmenenä voinut seurata lankonsa välityksellä. C.G.

Ottelintoimi nimittäin vuosina 1831 —1838 Viipurissa kirkkoherrana ja hän oli mm. Suomen kansankirjastojen isäksi kutsutun Juho Pynni- sen rippi-isä. ³⁶ Juho Pynnisen toimesta avattiin Viipurissa vuonna

1846 kansankirjasto, jonka sijoituspaikkana oli kirkon sakaristo ja avoinna sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen.

Kun siis Abraham Ehnroos vuonna 1847 perusti Mäntsälän pitäjän

"lainna-kirjaston", kuten hän itse erään postillan kanteen tekstasi, hän oli saanut kirjastovaikutteita varsin monelta taholta. Ilmeisesti hän halusi ohjata kehitystä samaan suuntaan, johon^esim. Borgå Tidningissä vuonna 1843 julkaistussa artikkelissa kerrottiin kirjasto-

jen vaikuttaneen tanskalaisissa maalaispitäjissä:

Näkyvin seuraus on melkein kaikkialla ollut että erityisesti talvi-iltoina, jotka aikaisemmin kulutettiin toimettomuudessa tai käytettiin kortinpeluuseen ja ryyppäämiseen, nyt perheet kokoontuvat yhteen ja yksi toimii esilukijana muiden tehdessä käsitöitä...²⁷

Kulttuuripersoonana rovasti Abraham Ehnroos oli epäilemättä Mänt- sälän oloissa todellinen voimahahmo. Hänen yli 600teosta käsittä- nytkirjastonsa oli papistonkin mittapuun mukaan laajajamonipuoli- nen. Poikkeuksellista kulttuuriharrastusta osoitti myös se, että Ehn- roos organisoi Mäntsälässä vuonna 1830 rahakeräyksen Turun pa- lon jälkeen uudelleen Helsingissä toimintansa aloittaneen Yliopiston kirjaston hyväksi ja lahjoitti itsekin vuonna 1834 muutamia sanakir-

joja saman kirjaston kokoelmiin.³⁸

Kaikessa rovasti Ehnroosin toiminnassa näyttää 1840-luvulta alkaen vahvistuneen taipumus omatoimisesti korjata havaitut ^puutteet:

omilla varoillaan hän suoritti moniatarpeellisia korjauksia pappilas- saan, omilla varoillaan hän perusti kirjaston pitäjäläisten käyttöön ^ja huolehti itse sen vuotuisesta täydentämisestä ja lopulta hän testa- mentissaan

omilla

varoillaan määräsi mäntsäläläisetperustamaan kansakoulun.

Ehn roosin testa- mentti

Kun Abraham Ehnroos syyskuussa 1863 kuoli, avattiin Porvoon tuomiokapitulissa hänen vuonna 1859 laatimansa testamentti, jonka toinen kappale oli talletettu Mäntsälän kirkonkirstuun. Ruotsinkieles- täkäännettynäkin²⁹vanhanasiakirjan tekstissä erottuu määrätietoi- sen seuakunnanpaimenen ääni:

Koska jokaisen kristityn velvollisuus on aina olla valmiina eroamaan maailmasta ^ja aikanaan niin ^järjestäätalonsa, et- teivät maalliset huolet kuoleman hetkellä^estä häntä kokonaan kohdistamasta kaikkia ajatuksiaan maailmasta eroamiseen ja sielunsa jättämisestä Jumalan käsiin, olen minä^vapasta

tah-

dosta, selvällä ymmärryksellä ja tarkoin harkittuani tahtonut,

jos Herra näkee hyväksi minut pois kutsua, jälelle jäävästä omaisuudestani lausua ^viimeisentahtoni janyt määrätä siitä seuraavasti:

2) Pesänkirjoituksen tapahduttua on kaikki muu omaisuus jaettava niin, että puolet saa vaimoni, joshän elää kauemmin kuin minä, päinvastaisessa tapauksessa hänen oikeudenomis- tajansa, ^mutta toinen puolion, sittenkuin siitä on vähennetty

ja perillisten huostaan ^saatettu 444 riikintaalerin 2 killingin ja 4 äyrin suuruinen summa Ruots. rahassa, vastaava 800 rup- laa pankki-osoituksissa, jonka summan olen vastaanottanut perityn kiinteimistön vastineena, heti kuolemani jälkeen joutu- vaPorvoon Tuomiokapitulille, jonka nöyrimmästi pyydän sen vastaanottamaan, säilyttämään, sijoittamaan korkoa tuotta- vaksi sekä, jos vaimoni elää minua kauemmin, vuosittain jät- tämään hänellerahojen koron, mutta hänen kuolemansa jäl- keen sillä ylläpitämään Mäntsälän pitäjässä kansakoulua, jos- sa nelapset, jotka^omaavatsujuvan lukutaidon, ^osaavatLut- herinpienen katkismuksen ^jahaluavatkäyttää koulua hyväk-

seen, saavat ilmaista opetusta niissä aineissa, joita on mää- rätty opetettaviksi kaupunkien ala-alkeiskouluissa, jolloin ku- kin lapsi olkoon

tilaisuudessa

nauttimaanopetustaäidinkielel- lään, olkoon se ruotsi tai suomi. Miten ^tämä

koulu

on järjes- tettävä, jätän minäkokonaan Piispan ja Porvoon Tuomiokapi- tulin harkittavaksi, sekä vastaisuudessa päätettäväksi mitä mainituissa suhteissa on opetettava.

Perunkirjoituksessa ilmoitettiin rovastin rahavarojen kohoavan peräti 23.623 ruplaan 60 kopeekkaan. Näistä puolet ^jättiruustinna Ehn- roos heti tuomiokapitulille ja ilmoitti armovuoden ^päätyttyä luopu- vansa oikeudestaan korkoihin, jotta suunniteltu koulu voitaisiin pe- rustaa jo hänen elinaikanaan.³⁰

Lahjoituksesta, jonka kaltaisia silloin tällöin tapahtui muissakin seu- rakunnissa, ilmoitettiin valtakunnan lehdistössä. Mäntsälässä ryh- dyttiin jopyytämään suosittua kirkkoherranapulaista Matias Kotilais- tauuden koulun opettajaksi.³¹, mutta valitettavasti ilo oli ennenai- kaista. Ehnroosin testamentissa mainitutperijät, hänen lohjalaisten sisarustansa jälkeläiset, eivät tyytyneetkään siihen perintöosuuteen, jonka testamentti heille jätti. Mainittu 444 riikintaalerin eli 800 rup-

lan summa vastasi sitä perintöosuutta, jonka Ehnroos aikanaan oli Äijälän rustitilan jaossasaanut. Lohjalaisten perillisten ^jaPorvoon Tuomiokapitulin välillä alkoi nytpitkällinen oikeudenkäyntiprosessi.

Ehnroosin testamentista valittaneessa perikunnassa oli 14 jäsentä^32: rusthollareita, talollisia, talollisen ^tytär ja rengin leski. Turun hovioi- keudessa Ehnroosin testamentti mitätöitiinkin ja koulun perustami- seen tarkoitettu yli 12.000 ruplan suuruinen summa määrättiin jaet- tavaksi Ehnroosin omaisten kesken. Mutta kun Porvoon Tuomiokapi- tuli valittiasiasta keisarille jaMäntsälänpitäjänkokouskin otti siihen

pontevasti kantaa, ratkaisi senaatin oikeusosasto lopulta joulukuus- sa 1866 testamenttiriidan Ehnroosin ^viimeisen tahdon mukaisesti mäntsäläläisten jaheidän kansakoulunsa eduksi.

Ehnroosin koulu

Pitäjän uusi kirkkoherra C.E. Aspelund ryhtyi ^tämän jälkeen tarmok- kaasti edistämään koulun perustamista ja jo syksyllä 1869 saattoi Ehnroosin kansakoulu aloittaa toimintansa vuokratiloissa. Syksyllä 1871 valmistui Ehnroosin koulun oma kaksikerroksinen koulutalo pappilan Myllymäelle. Hirret koulun rakentamiseen saatiin osittain pitäjän vanhasta puukirkosta, joka

uuden

tiilikirkon valmistuttua vuonna 1866 olikäynyt tarpeettomaksi. Ehnroosin koulu ja sen kou- lutalo toimivat Mäntsälän tärkeimpänä opinahjona^aina

1950-luvulle

saakka.

Ehnroosin testamentin saavutettua lopullisen lainvoiman jaettiin vuonna 1868 koko Ehnroosin omaisuus ^tasan mäntsäläläisten ja ruustinna Ehnroosin kesken: jako koski ^myös Ehnroosin omaa liki 600 niteistä

yksityiskirjastoa,

josta leski valitsi itselleen parikymmen- tä teosta, lähinnä kai hartauskirjoja ja kaunokirjallisuutta, jaluovutti koko muun kirjaston Mäntsälään. Täällä kirjat luetteloitiin ^jaliitettiin Ehnroosin perustamanpienen lainakirjaston yhteyteen, joka jo vuon- na 1865 oli Sophie Ehnroosin lahjoituskirjalla ^siirtynytkokonaan ^pi- täjäläisten omistukseen.³³

Ehnroosin laina- kirjasto

Mäntsälän ^pitäjän lainakirjasto

Rovasti Abraham Ehnroosin yksityisesti perustama Mäntsälän pitä- jän laina-kirjasto syntyi suomalaisen kansankirjastoaatteen ensim- mäisen läpimurron seurauksena 1840-luvun puolivälissä. Varmuu- della voidaan Mäntsälänkirjaston sanoa kuuluvan maamme kymme- nen vanhimman pitäjänkirjaston joukkoon. Uudellamaalla se oli ai- van ensimmäisiä. Toimittuaan kolmen ensimmäisen vuosikymmenen ajan täysin perustajansa harrastuksen ja

taloudellisen

panoksen va- rassasiirtyikirjasto Ehnroosin kuoleman jälkeen vuonna 1867 perus- tetun Mäntsälän kunnallislautakunnan alaisuuteen. Vaihtelevan toi- mintakauden jälkeen yhdistettiin pitäjän lainakirjasto vuonna 1904 osaksi Työväenyhdistyksen, Nuorisoseuran ja Raittiusyhdistyksen yhdessä ylläpitämää pitäjänkirjastoa, jonka toiminta jäi kuitenkin melko lyhytaikaiseksi. Vuonna 1917 perustettiin kirjaston tueksi Mäntsälän kirjastoseura ja vuodesta 1928 kirjastoon jälleen toiminut kunnallisena laitoksena.

Rovasti Abraham Ehnroosin pitäjänkirjaston perustamisajankohtaa ei ole kirjallisten merkintöjenpuuttuessa voitu täysin sitovasti todis- taa. Vuosi 1847 on mainittu opettaja J.H. Werkon, Suomen kirjasto- historian uranuurtajan, teoksessa Tietoja^jamietteitä Suomen kanso- ja lastenkirjastoista ynnä luku-yhdistyksistä ^ja luennoista vuoteen 1875. Werkon esittämää perustamisvuotta voidaan kuitenkin ^pitää sangen tarkkana. Kellokoskella asuva J.H. Werkko hankki ^näet Mäntsälän kirjastoa koskevat tiedot ilmeisesti suoraan haastattele- malla sellaisia mäntsäläläisiä, jotka olivat aktiivisesti olleet mukana kirjastotoiminnan alusta saakka. Tällaisia asiantuntijoita olivat mm.

herastuomari J.H. Peltonen ja kunnallisasiamies lukkari Silfvenius.

Myös arviot Ehnroosin hankkimasta suomenkielisestä kirjallisuudesta osoittavat, että juuri 1840-luvun puolivälistä alkaen hän hankki ^jär-

jestelmällisesti suomenkielisiä kansankirjasia kokoelmaansa.³⁴ Koska rovasti Ehnroos hoiti kirjastoaan kokonaan ilman virallisten

elinten myötävaikutusta, ei kirjaston kolmen ensimmäisen vuosikym- menen toiminnasta, kirjavaroista ja merkityksestä ole säilynyt kuin muutamia hajatietoja. Varhaisin kirjastoa

koskeva

merkintä on vuo- delta 1861, jolloin herastuomari Peltonen kirjoitti Suomen

Julkisiin

Sanomiin³⁵pitäjänkirjeessään;

...Lukutaito on hyvä, joka onseurannutsiitä, että rovastimme on pitänyt tarkan huolen aikaisesta opetuksesta ja omalla kus- tannuksellansa on asettanut lainakirjaston...

Kun sitten ruustinna Ehnroos armovuoden päätyttyä muuttokiireit- tensä keskellä maaliskuussa 1865 allekirjoitti Ehnroosin lainakirjas- ton hoitajien lukkari Silfveniuksen ja varapastori Kotilaisen laatiman lahjoituskirjan, sisältyi tähän asiapaperiin lyhyt kuvaus kirjaston var- haisemmista toi mintaperiaatteista:

Täten lahjoitan vapaasta tahdostani ja täydessä ymmärryk- sessäni Mäntsälän pitäjän Lainakirjastolle minun puoliskoni niistä suomenkielisistä kansankirjasista, joita miesvainajani rovastiA. Ehnroos omilla varoillaan elinaikanaan osti ^jaantoi

seurakunnan

jäsenten ilmaiseksi lukea ja joista on

laadittu

lis- ta.^{36 .}

Kirjakokoelmankin arvioinnissa on pakko^turvautuakiertoteihin, sillä huolimatta ruustinnan ^jamyöhempien kirjastonhoitajien maininnois- ta ei ainoatakaan 1800-luvulla laadittua kirjaluetteloa ole säilynyt.

Myöskään silloin, kun kirjastosta poistettuja vanhoja kirjoja 1930- luvulla lahjoitettiin Helsingin ja Turun yliopistojen kirjastoille, ei

Mäntsälään

talletettu minkäänlaista yhtenäistä lähetysluetteloa. On- neksi

kuitenkin

yliopistonkirjastojen sisäistä kirjanvaihtoa varten luetteloitiin joitakin lahjoitettuja kirjaeriä, ja näiden luetteloiden sekä Mäntsälässä vuonna 1926 laaditun ns. vanhan kantakirjaluettelon varhaisimpien teosten avulla on voitu likimain arvioida Mäntsälän vanhimman pitäjänkirjastonteosten lukumäärää ja laatua.

Rovasti Ehnroosin hankkimassa pitäjänkirjastossa oli nähtävästi ^n.

120—150 teosta. Kirjoista suurin osa oli tietenkin suomenkielisiä, mutta lainattavien kirjojen joukossa oli myös muutamia ruotsinkieli- siä kansankirjasia ja saarnatekstejä, joihin puutteellisemmallakin ruotsin kielen taidolla oli mahdollisuus perehtyä. On näet otettava huomioon,että Mäntsälä oli

1800-luvulla

virallisestikin kaksikielinen pitäjä, jossa pidettiin säännöllisesti ^esim.

ruotsinkielisiä

jumalanpal- veluksia. Säätyläisten lisäksi ruotsin kieltä käyttivät ^{myös monet}kä- sityöläiset, muualta ^muuttaneettorpparit ym, eikä kieliraja ruotsin- kielisten naapuripitäjienkään^suuntaan ollut kovin jyrkkä.

Vaikka vanhan lainakirjaston tarjoamasta kirjallisuudesta valtaosa oli hengellisiä kirjasia, saattoivat mäntsäläläiset rovastinsa kirjastos- ta lainata myös oppaita karjanhoidosta, maanviljelyksestä, ^tervey- denhoidosta jamuista hyödyllisistä asioista. Kokoelmaan

kuului

^mo- nia valistuskirjallisuuden klassikoita kuten J.W. Murmanin Setän opetuksia sielutieteestä ajattelevalle kansalle luettavaksi (1856), Jaakko Juteinin Huvitus-Kirja (1857), Weänäsen ^suomentama Ku- vaelmia juopumuksesta(1858) ja

Samuel

Roosin maineikaskirjeopas Muutamia neuvoja ja

johdatuksia

lähetyskirjain tekemiseen (1855), jonka mukaan opeteltiin sekä kosimaan kohteliaasti ^että anomaan alamaisesti.

Vanhan

kantakirjaluettelon perusteella

^näyttää ilmeiseltä, että ro- vasti Ehnroos

oli hankkinut

lainakirjastoonsa myös vuonna 1835 il- mestyneenKalevalan ensipainoksen, vuonna 1840 julkaistun Kante- lettaren sekä Lönnrotin keräysapulaisena toimineen David Europa- euksen runovihkon Karjalan Kevätkäkönen (1854). Mikäli ^myösTu- run yliopiston kirjastoon lahjoitettujen kirjojen luettelossa mainitut Lukemisia Suomen kansan hyödyksi

I

^{ja111 (1845, 1847) ovatkuulu-}

neetEhnroosin vanhaan pitäjänkirjastaan, osoittaase mielenkiintoi- sia yhteyksiä

ylioppilasnuorison

kirjastoharrastuksiin. Nämä luke- mistot olivat nimittäin Savo-Karjalaisten oppivaisten eli Savo- Karjalaisen osakunnan toimittamia kansankirjasia, joita ylioppilaat

pyrkivät levittämään maaseudulle mm. papiston välityksellä.

Ehnroosin pitäjänkirjaston ankarasti valistavaa linjaa ^osoittaa, ettei yhdestäkään luettelosta löydy tuohon aikaan niin suosittuja "kerto- muskirjoja hurskaitten neitsykäisten kärsimisistä", "orpolasten ih- meellisistä kohtaloista" tai "yhden uskollisen rakkauden palkinnois- ta".Luetteloitujen kirjojen joukossa ovat lähes ainoat myönnytykset kertomakirjallisuuden suuntaan Wareliuksen suomentama Oeh- lenschlägerin Luostari-veljekset (1847) ja J.K. von Schmidin Pyhän Eustakiuksen merkilliset elämän vaiheet ^(1851).

Sensijaan vanhassa Ehnroosin pitäjänkirjastossa oli jo lastenkirjalli- suutta. Kuopiolaisesta

Lukemisia

lapsille -sarjasta oli tarjolla mm.

Uskollinen palvelija ja koulukumppani (1860), Muutama sana lapsil- le uudella vuodella ^(1861), Laivapoika (1861), Kirje

suomalaisille

lapsille lähetyssaarna-toimesta ^(1861), Kavahda itseäs

koiralta

(1860) sekä kaksi saman sarjan kirjasta Etsikööt Herraa varhain (1860). Naisväkeä varten olikirjastossa mm. Cajanderin nimimerkil- lä Sakari Sakarinpoika kirjoittama Lyhykäisiä osoituksia Suomen emännille (1856) ja rengeille ja piioille tarjottiin Kristillisiä neuvoja palvelijoille (1852).

Jonkinlaisen

suhteellisen

käsityksen Ehnroosin pitäjänkirjaston kart- tumisesta antaasäilyneissä listoissa esiintyvien kirjojen painovuosien vertailu.³⁷ 1840-luvulla oli Porvoossa jo toiminnassa Öhmaninkirja- kauppa, joka muiden kirjanmyyjien tavoin viikottain tarjosi uutuuksi- aan sanomalehti-ilmoituksin. Kun ^esim. 1840-luvulla Borgå Tidnin- gissä olleita kirjaesittelyjä verrataan Ehnroosin hankkimiin teoksiin näyttää ilmeiseltä, että rovasti yleensä osti kiinnostavimmat ^uutuu- det miltei heti niiden ilmestyttyä. Samoin ^monetkansankirjasia kus- tantavat järjestöt ja yhdistykset pyrkivät markkinoimaan ^uutuutensa heti niiden ilmestyttyä. Siksi juuri

suomenkielisten

kansa nkirjasten kohdalla voidaan perustellusti olettaa,että painovuosi on sangen lä- hellä todennäköistä hankinta-ajankohtaa.

Taulukko 1. Ehnroosin hankkimien suomenkielisten kansa n kirjasten painovuodet 1820—1864

Kirjaston perustamisen jälkeen lisääntyivät siis rovastin hankkimien suomenkielisten kansankirjasten määrät todella huomattavasti.

Muutos kirjahankinnoissa on myös ilmeinen, vaikka otettaisiin huo- mioon juuri

1840-luvulla

tapahtunut julkaistun suomenkielisen kirjal- lisuuden kolminkertaistuminen 1830-lukuun verrattuna ja edelleen seuraavana vuosikymmenenä tapahtunut kirjauutuuksien määrän kaksinkertaistuminen. Suhteellisesti laskien Ehnroosin lainakirjastos- sa oli nimittäin vain noin 7 ^% kaikesta 1830-luvulla ilmestyneestä suomenkielisestä kirjallisuudesta, 1840-luvulla kirjastossa oli jo lä- hes 9 ^% kaikesta tuolloin ilmestyneestä suomenkielisestä kirjallisuu- desta ja 1850-luvulla Ehnroos oli hankkinut kirjastoonsa jo miltei

18^%vuosikymmenen suomenkielisistä uutuuksista.³⁸

Rovasti Ehnroosin kuollessa oli hänen ylläpitämässään pitäjankirjas- tossa ilmeisesti runsaat 150 nidettä. Kirjoja ei kuitenkaan todennä- köisesti koskaan säilytetty kirkon sakastissa, kuten monissa muissa seurakunnissa oli tapana. Ennen vuonna 1866 valmistunutta tiilikirk- koa oli Mäntsälän kirkko nimittäin niin huonossa kunnossa, ettei sitä käytetty edes kirkon omien kirjojen säilytykseen, vaan kirkonkirjatkin olivatpappilassa. Ehnroosin kuoleman jälkeen ja mahdollisesti jo hä- neneläessäänkin kirjastoa hoitivat herastuomari J.H. Peltonen ja va- rapastori Matias Kotilainen. Ennen kunnallishallintoon siirtymistä mainitaankirjastonhoitajana vielä neiti Klang. Matias Kotilainen hoi- ti kirjastoa pappilassa, muutkaksi ilmeisesti kotonaan.

Ehnroosin kuoltua hiemanepämääräisiksi jääneet pitäjän lainakirjas- ton hallintasuhteet ja hoito selvenivät huomattavasti, kun Mäntsä- lässä vuonna 1867 siirryttiin kunnallishallintoon kuntakokouksineen

ja kunnallislautakuntineen. Kaikkien yhteisten asioiden järjestelmäl- listä hoitoa edistimyös se, että

Mäntsälässä

tavallisuudesta poiketen palkattiin kunnallisasiamieheksi lukkari K.W. Silfvenius, joka olikin tarkka, tarmokas ja monipuolinen kunnallismies. Todennäköisesti

juuri hän luetteloi ja numeroi Ehnroosin perintökirjat.³⁹

Ehnroosinkirjaperinnön saapuminen mullisti pienen pitäjänkirjaston mittasuhteet. Alkuperäinen, lähinnä suomenkielisistä valistuskirja- sista koostunut runsaan sadan kirjan kokoelma paisui äkkiä ^enim- mäkseen ruotsin- ja latinankielistä kirjallisuutta sisältäväksi yli vii-

densadan

kirjan kokoelmaksi.

Ehnroosin perintökirjoja pidettiin kuitenkin aivan virallisesti Mäntsä- län lainakirjastoon kuuluvina. Kun nimittäin K.J. Werkko vuosina

1873—1874 keräsi tiedot Suomen pitäjänkirjastoista, ilmoitettiin Mäntsälän kunnan lainakirjastossa olevan 515 teosta, joiden arvo oli noin 1000 markkaa. Yleensä uusmaalaisissa kansankirjastoissa oli tuohon aikaan keskimäärin vain 200kirjaa, joiden arvo oli noin 400 markkaa. Mäntsälänpitäjän lainakirjaston poikkeuksellinen suuruus ja arvo on selitettävissä vain siten, että suomenkielisen kirjallisuuden lisäksi lainattaviin kirjoihin laskettiin ^myös Ehnroosin vieraskieliset teokset.

Kirjaston siirtyminen kunnallislautakunnan hallintaan merkitsi viralli- sen kirjastonhoitajan valitsemista ja hänen vuosipalkkionsa maksa- mista:

Taulukko2. Mäntsälän kunnan lainakirjaston hoitajat ja vuosipalkat 1867—1917

palkkio 1867—1868 waprikööri

Järveläinen

5 mk/v 1869 Emil Lindroos ⁽⁶ kk ajan) ^—"—

1870—1871 maalari Blåberg ^—"—

1872^—1873 opettaja Turunen 10

mk/v

1873 ylioppilas Lönnström

(Turusen sijainen)

1873^—1875 opettajatar Alexandra Briha

1876—1879 karvari Wendelin 25 mk/v

1880—1885 opettaja Willberg 60 mk/v 1886—1894 opettajatar Maria Korhonen 60 mk/v 1895—1917 muurari Heikki Vilkas 25 mk/v

(joitakin taukoja lukuunotta- matta)

Kunnallisen kirjastotoimen alkuaikoina kirjastoa hoitivat siis ensin käsityöläiset, sitten parin vuosikymmenen ajan etupäässä opettajat ja sitten taas käsityöläiset.

Kirjastoa

säilytettiin 1900-luvun alkuun saakka kulloisenkin kirjastonhoitajan ^asunnossa; jos kirjastonhoitaja oliopettaja, sijaitsi kirjasto Ehnroosin

koululla.

Pitäjäntupa vakiintui kirjaston kotipaikaksi, kun

kirjastonhoitajaksi

valittiin pitäjäntuvan vahtimestari

Heikki

Vilkas. Vaikkakirjasto sit- ten

1800-luvun

lopulla muutti muutamiksi

vuosiksi Heikki

Vilkkaan uuteentaloon Hämeenlinnan tien alkupäähän, palasi se yhteisen pi- täjänkirjaston mukana jälleen

pitäjäntuvalle

^vuonna 1904.

Voidaan ehkä sanoa, että Ehnroosin testamentti lahjoituksena^saatu vieraskielinen kirjakokoelma koitui vuosikymmenien mittaan pitäjän lainakirjaston

kohtaloksi.

^Koska kirjoja näennäisesti oli varsin run- saasti, ei kuntakokous

kovinkaan

halukkaasti myöntänytvaroja uu- sien kirjojen ^ostoon.Vanhatja huonokuntoiset kirjat ^taaskarkottivat lukijat.

Kirjastoa täydennettiin sen kunnallisen hallinnon aikana vain neljä kertaa: vuonna 1873 järjesti tarmokas opettajatar Alexandra Briha, sittemmin Mäntsälän kartanon ^emäntä, tuottoisat arpajaiset kirjas- ton hyväksi; vuonna 1880 myönsi kuntakokous 100 markkaa vanho- jen kirjojen kunnostamiseen ja uusien hankkimiseen; vuonna 1882

järjesti pitäjän nuoriso arpajaiset uusien kirjojen saamiseksi; vuonna 1904, kun yhteinen

pitäjänkirjasta

perustettiin, lupasi kunta 100 markan vuotuisen kirjamäärärahan, ^mutta tileistä päätellen ei sitä maksettu säännöllisesti.

Näin vähäisin taloudellisin resurssein kirjasto ei voinut pysyä ^ajan tasalla. 1890-luvulla ryhdyttiin ympäri pitäjää perustamaan kyläkir-

jastoja, joihin kansakoulussa hankittu lukuinnostus sitten keskittyi.

Merkittävinyritys kunnan yhteisen lainakirjaston

elvyttämiseksi

oli vuonna 1895 tapahtunut kirjaston siirto Ehnroosin koululta Maria

Korhosen valvonnasta kunnantuvalle Heikki Vilkkaan huostaan, jos- sa jo ennestään toimi Nuorisoseuran^jaTyöväenyhdistyksen yhdessä ylläpitämä lehtien ^lukutupa. Seuraavana vuonna lainaus kohosikin peräti 1.162 kirjaan ^ja sitäkin seuraavana vuonna

lainauksia

^oliyli 1.000.⁴⁰Kun kirjoja tuolloin ilmoitettiin olevan 620, on ilmeistä, ^että tähänkin

kokoelmaan

^vielä sisältyi suurin osa Ehnroosin vieraskieli- sistä perintökirjoista.

Mäntsälänpitäjäntupa, nykyisin kotiseutumuseona

Yhteinen Kunnan lainakirjaston

lyhyt

nousukausi päättyi pian poliittisiin ^risti- laina- riitoihin.

Kunnallislautakunta

ja Heikki Vilkas riitaantuivat ilmeisesti kirjasto kirjahankinnoista eikä Vilkas ^saanutkehittää kirjastoa haluamallaan tavalla. Niinpä tammikuussa 1898 Mäntsälän työväenyhdistys pe- rusti oman lainakirjaston, jonka esimieheksi Vilkas valittiin. Jo vuo- den

kuluttua

ilmoitettiin

työväenyhdistyksen

kirjastoon hankitun lä- hes 100 nidettä n. 200 markalla.^4’

Kunnallislautakunta

päätti karkottaa Vilkkaan hoitaman lukutuvan jakirjastot

kunnantuvalta.

Myös hänen suhteensa nuorisoseuraan viilenivät ja niinpä lokakuussa 1899 päätti nuorisoseura ^perustaa oman kirjastonsa. Kun kirkonkylän ja koko ^pitäjän kirjastoaktivistit näin hajaantuivat, jäi pitäjän yhteinen lainakirjasto rappiolle. Tam- mikuussa 1904 oli

kunnallislautakunnan

lopulta todettava:

Kun niinkutsuttu

kunnan

lainakirjasto on vanhuuden takia ^jou- tunut niin rappiotilaan ettei se ^enää ilman uusien kirjojen

hankkimista täytä tarkoitustaan, niin jätetään

kuntakokouk-

sen

päätettäväksi,

annetaanko sillevarojakirjojen ostoontahi

jätetäänkökirjasto sen nykyisessä kunnossa joko Työväenyh- distyksen tai Nuorisoseuran huostaan ja hoitoon.⁴

Mäntsälän kirjasto- seura

Asiaa selvitellyt toimikunta päätyi kompromissiin, jonka tuloksena kunnan lainakirjasto, nuorisoseuran kirjasto, raittiusseuran kirjasto ja

työväenyhdistyksen

kirjasto muuttivat jälleen yhteen

pitäjäntuvalle

Heikki Vilkkaan hoitoon. Kukin kirjakokoelma muodosti oman osas- tonsa, josta lainat merkittiin erikseen lainauskirjan osastoihin. Ilmei- sesti tämän järjestelyn yhteydessä Ehnroosin vieraskielinen kirjalli- suus jamuutvanhentuneet teokset poistettiin tukeviin puulaatikoihin pakattuina Ehnroosin kansakoulun vintille, ^josta ne sitten 1950- luvulla koulua purettaessa siirrettiin uudelle kirkonkylän kansakou- lulle.

Mäntsälän kunnan ja järjestöjen yhteinen pitäjänkirjasto^näyttääkui- tenkin toimineen vain vuoteen 1909 saakka, jolloin kirjastot jälleen

hajaantuivat. Ainakin nuorisoseuran ^ja mahdollisesti myös kunnan lainakirjaston^rippeetsiirrettiin Kivi-Peltosen mäellä sijaitsevan mei- jerin yläkertaan, jossa oli myösmäntsäläläisten yleishyödyllisten yh- distysten käyttämä juhlasali.

Kirkonkylän kirjastotoimintaa ryhdyttiin elvyttämään ^vasta vuonna 1917, kun kirkolle päätettiin ^perustaa kaikkien pitäjän kirjastojen kantakirjasto. Kunta ei kuitenkaan ottanut^tätä laitosta hoitaakseen vaan seedellytti, ettäkantakirjastoa ylläpitämäänperustetaan erityi- nen kirjastoseura. 28. tammikuuta 1917 pidettiin sitten Mäntsälän kirjastoseuran ^perustava

kokous kunnantuvalla.

Kokouksessa olivat läsnä kirkkoherra Kustaa Hallio, opettajatar Ellen ^Oksanen, muurari Heikki Vilkas, verhoilija Blomqvist jamaanviljelijä V. Metsikkö. Kir-

jastoseura valitsi lainakirjaston hoitokunnan, johon tulivat kokouk- sen läsnäolijoiden lisäksi kirvesmies H. Virta ja meijerinhoitaja E.

Mäkinen.⁴³Pitäjän kirjastoaktivistit toimivat jälleen yhdessä.

Koska kunta oli edellyttänyt kirjastoseuran hankkivan omia varoja vuosittain vähintäin 100 markkaa, ryhtyi kirjastoseura joulukuussa

1917 valmistelemaan kirjastoiltamia Ehnroosin koululla. Kiristynyt si- säpoliittinen tilanne heijastui kuitenkin myös kirjastoseuran toimin- taan.Alunperin kirjastonhoitajaksi valitun Heikki Vilkkaan tilalle va- littiin marraskuussa 1917 Ilmari Helle "1 mk/kerta velvollisuudella pitää kirjasto auki joka sunnuntai klo 12 1 sekä kauemminkin mi- käli tarvis vaatii".⁴⁴Kirjastoseuran viimeisestä

kokouksesta

^joulu- kuussa 1917 olivat poissa Blomqvist ja Vilkas. Kirjastotoiminnan eheyttäminen katkesi kansalaissotaan.

Vuonna 1916 Mäntsälän kunta oli luvannut

osallistua

kantakirjaston perustamiseen lahjoittamalla kirjastoseuralle noin 200 entisen pitä- jän lainakirjaston kirjaa sekä

300 markkaa

niiden kunnostamiseen.

Näistä 200 kirjasta ainakin puoldt lienee ollut alkuperäisiä Ehnroosin hankkimia kirjasia. Kun varsinainen kunnankirjasto vuonna 1928 pe- rustettiin uudelleen, siirrettiin ^tämä huvennut ja kulunut kokoelma kunnantuvan vintille, ^jostasesitten

1930-luvulla

kirkkoherra Hallion toimesta lahjoitettiin Helsinkiin ja Turkuun. Sen sijaan Ehnroosin koulun vintille kannetut, jo vuosisadan

vaiheessa vanhentuneina

poistetut Ehnroosin perintökirjat jamuutvanhemmatpitäjän lainakir- jatsäilyivät syrjässä 1930-luvun

keräysinnostukselta.

Tämä

kokoel-

ma on nytkäytettävissä harvinaislaatuisena esimerkkinä 1800-luvun yksityiskirjaston ja pitäjäⁿkirjaston kirjavalikoimista.

Ehnroosin kokoelma

Nyt luetteloitu 475 ^teosta käsittävä ns. Ehnroosin kokoelma koostuu niistä kirjoista, jotka vielä^ovat jäljellä Mäntsälässä

1800-luvulla

toi- mineesta vanhasta pitäjänkirjastosta. Osa kirjastoon kuuluneista kir- joista on kadonnut tai tuhoutunut monien muuttojen ja varastointien aikana. Myöskään niitä kirjoja, jotka 1930-luvulla rovasti Hallion toimesta lahjoitettiin Helsingin ^ja Turun yliopistojen kirjastoille, ei kirjakokoelmaan kuulumattomina ole voitu

luetteloida

Ehnroosin ko- koelmaan, vaikka ne aikanaan ovatkin kuuluneet pitäjänkirjastoon.

Pääosa Ehnroosin kokoelmassa säilyneistä pitäjänkirjaston kirjoista, noin 450 ^teosta, on kuulunut kirjaston perustajan rovasti Abraham Ehnroosin yksityiskirjastoon. Ne siirrettiin Mäntsälän lainakirjastoon vasta vuonna 1868, jolloin ruustinna Sophie Ehnroos luovutti rovas- tin testamentin mukaisesti ^pääosan hänen yksityisestä kirjakokoel- mastaan Mäntsälän pitäjän kirjastolle.

Ehnroosin perintökirjojen lisäksi^nytluetteloituun kokoelmaan kuuluu noin 10 niistä kirjoista, jotka Ehnroos itse elinaikanaan on hankkinut ylläpitämäänsä pieneen lainakirjastoon. Lisäksi

kokoelmassa

onvie-

lä muutamia teoksia, jotka lienevät päätyneet Mäntsälän pitäjän lai- nakirjastoon muiden kuin Ehnroosin lahjoittamina.

Esimerkiksi

^ko- koelmassa on 15 kirjaa^45, jotkaovataikanaan kuuluneet Mäntsäläs- sä vuosina 1809—1848 toimineelle lukkari C.G. Illbergille tai hänen

jälkeläisilleen.

^Ehnroosin pitäjänkirjastoon nämä kirjat ovat tulleet joko myöhempinä lahjoituksina tai kuolinpesän huutokaupan yhtey- dessä.

Ehnroosin kokoelma on siten samalla kertaa esimerkki sekä yksityi- sestäettä julkisesta kirjastosta 1800-luvun Suomessa. Yleensä tiedot vanhimpien kirjastojen kirjavanoista ^ovat säilyneet vain luetteloina, kun kirjasto on jaettu perinnönjaoissa, huutokaupoissa tai muutoissa Ehnroosin kokoelman kirjat olivat säilyneet varsin hyväkuntoisi- na, vain

luettelot

^puuttuvat.

Vielä parisataa vuottasitten säilyivät kirjat ja niiden tarjoamat tiedot käyttökelpoisina huomattavasti pitempään kuin nykyisin, jolloin no- pea kehitys ja tiedonvälitys vanhentaa kirjat ja tiedot usein jopa muutamassa vuodessa. Toisaalta menneinä vuosisatoina ^myöskirjo-

jen

suhteellinen

^{kalleus ja vaikea saatavuus lisäsivätteosten kiertoi-} kää. Siksi ei ole mitenkään tavatonta, että Ehnroosin kokoelmassa on teoksia, jotka jo hänen eläessään olivat jopa yli 200 ^vuotta van-

hoja. Kokoelman vanhimman kirjan, vuonna 1604 painetun Davidz Psaltaren, ja kokoelman nuorimman teoksen, Pöytäkirja arvoisasta

talonpoikais-säädystä

waltiopäivillä Helsingissä vuosina 1863—1864, välille sijoittuu 260 vuoden

mittaiselle

ajanjaksolle kir- joja lähes kaikilta elämänaloilta.

Teosten kieli

Paino- paikat

Taulukko

3. Ehnroosin kokoelman kirjat

painovuoden

^mukaan vuosisadoittain ja -kymmenittäin

ryhmiteltyinä.

1600-luku 1700-luku

1800-luku

vuosina

00—19 2 7 106

20—39 1 13 75

40—59 5 15 102

60—79 5 32 17

80—99 10 78

yht. 23 145 300

Ehnroosin kokoelmassa on suomenkielisiä kirjoja vain 24, nekin^ovat peräisin ^vasta

1770-luvulta

alkaen. Suurin osa kokoelman teoksista, 352kirjaa, on painettu

ruotsiksi

ja varsinkin vanhimmat teokset^ovat enimmäkseen latinankielisiä (78 teosta).

Kokoelmaan kuuluu 16 saksankielistä kirjaa, saarna-^jahartauskirjo- ja sekä oppikirjoja. Vanhin

saksankielinen

teos on Samuel Pufen- dorfinEinleitung zu der Historie der Vornehmsten Reiche und Staaten (Johdatustärkeimpien valtakuntien ja valtioittenhistoriaan) vuodelta 1682. Ranskankielisiä teoksia on kokoelmassa kaksi: vuonna 1689 Pariisissa painettu La philosophie du Prince, ou la

veritable

^idåde la nouvelle^& I'andenne philosophie (Prinssin

viisaustiede

eli uuden ja vanhan filosofian todellinen ^olemus) ja Caracciolin Les^caracteres

de

I'amitie (Ystävyyden tunnuspiirteitä) vuodelta 1792.

Muita kieliä edustavat tanskankielinen ^raamattu vuodelta 1749, ve- näjänkielinen astronominen kalenteri 1700- ja 1800-lukujen vaih- teesta ja vironkielinen Eesti Ma-Rahwa Koddo- ja Kirko Raamat, joka

onpainettu vuonna 1767 Tallinnassa

Kölerin

kirjapainossa. Teos on Viron varhaisimman kansanvalistustyön perusteoksia: ^tässä koti- ja kirkkokäsikirjaksi tarkoitetussa teoksessa on yksiin kansiin sidottuina evankeliumitekstit, katekismus selityksineen, virsikirja ^jarukouskirja.

Laajalevikkinen Koddo- ja kirko raamat merkitsi Viron kirjakielen ke- hityksessä vuonna 1739 ilmestyneen

raamatunkäännöksen

^ohella pohjoismurteiden lopullista voittoa etelämurteista. Vaikka Suomeen 1700-ja 1800-luvulla

hankittiinkin

melko runsaasti kirjallisuutta Suo- menlahden eteläpuolelta, on tämä käsikirja melko harvinainen ja se puuttuu mm. Porvoon lukion monipuolisesta Estonica-kokoelmasta.⁴⁶ Etäisimmät Ehnroosin kokoelman kirjoissa ^esiintyvät painopaikat ovat Pariisi jaOxford, Sveitsin Zurich, Geneve ja Basel sekä

Alanko-

maiden Utrecht ja Amsterdam. Varsinkin Keski-Euroopassa ^painettu

latinankielinen

tieteellinen kirjallisuus saattoi 1600- ja

1700-luvulla

levitä ilman kieliesteitä kaikkialle eurooppalaisen sivistyneistön kes- kuuteen.

Painopaikkansa

perusteella ehdottomasti

arvokkaimmat Ehnroosin kokoelman teokset ^ovatvuonna 1644 Amsterdamissa Ludwig Else-

vierinkirjapainossa painetutArn. Clapmarin De Arcanis Rerumpubli- carum (Valtiosalaisuuksista) ja Clapmarin,

Rossellon

ja Ruprechtin

Conclusiones

de iure publico (Päätelmiä julkisoikeudesta).^Elsevierin kirjapaino oli

1600-luvulla

^Euroopantunnetuimpia ja arvostetuimpia kirjantekijöitä, jonka tuotteita pidettiin

esimerkillisen korkealuokkai-

sina. Ehnroosin kokoelman elsevierit ^ovattyypillisiä kirjapainon lois- tokauden^tuotteita; neovat pieniä duodeesikokoisia,

sirolla

^elsevier-

antiikvalla

^tavattoman

huolellisesti

ja taidokkaasti painettuja kirjoja, jotka on sidottu yhteen

1600-luvulle

ominaisiin vaaleisiin ^pergament- tikansiin.

Teoksinakin

^{kirjat ovat} varsin kiinnostavia.

Valtiosalaisuuksista

pe- rustuu 1500-luvun lopulla vaikuttaneen bremeniläisen historianpro- fessorin Arnoldus Clapmarin kuusiosaiseen

alkuperäisteokseen,

jon- ka hollantilainen pappi ja oikeusoppinut Johannes Corvinus toimitti selityksin varustettuna Elsevierin

kustannettavaksi.

De Arcanis Re- rumpublicarum

esittelee yksityiskohtaisesti valtiosalaisuuksien

^käsi-

tettä ja salaisen diplomatian käytäntöä antiikin Kreikasta Pyhään

saksalais-roomalaiseen valtakuntaan

saakka. Teoksen huomattavaa

tieteellistä

merkitystä kuvastaa, että siitä tehtiin ainakin viisi uusinta- painosta eri puolilla Eurooppaa.⁴⁷

Conclusiones

de iure publico taas onsikermä

oikeustieteellisiä

opinnäytteitä, joita usein julkaistiin suu- rempienteosten liitteinä.

Keskieurooppalaisten ja varsinkin saksalaisten

painopaikkojen

koh- dalla voidaan selvästi havaita

uskonpuhdistuksen

aikaansaama jako katoliseen ja protestanttiseen Eurooppaan. Kirjakauppa oli nimittäin

1700-luvulle

saakka vaihtokauppaa: kirjanpainajat vaihtoivat keske- nään valmistamiaan

painoarkkeja

tai maksoivat ostoksensa kaksin-

kertaisella määrällä

painamatonta paperia. Kun katolinen kirkko laati kiellettyjen kirjojen listan, johon kuuluivat useimmatprotestant- tisten kirjoittajien teokset, eivät italialaiset, ranskalaiset tai eteläsak- salaiset kirjapainot voineet vaihtaa tuotteitaan protestanttisen Pohjois-Euroopan kirjallisuuteen. Niinpä saksalaisista kirjapainokes- kuksista ovat edustettuina lähinnä protestanttiset keskukset Halle, Jena, Lijbeck, Leipzig, Rostock, Hampuri. Saksalaisten kirjojen kul- keutumista Suomeen edisti tietenkin ^{myös se, että}Ruotsin valtakun- taan

kuului

^aina 1800-luvun alkuun saakka alueita Pohjois- Saksasta. Ehnroosin kokoelman teoksista onkin 42 kirjaa painettu Saksassa.

Kokoelman yleisin pohjoismainen

painopaikka

on Tukholma, jonka kirjapainoista on lähtöisin 154 Ehnroosin kokoelman kirjaa. Kiintoi- sin

tukholmalaisista

kirjanpainajista on Johan Arvid ^Carlbohm, joka

1760-luvulla oli

ostanut tukholmalaisen Cuningallisen Suomalaisen Prändin, missä painettiin virsikirjat,

katkismukset

jamuut viralliset

suomenkieliset

painotuotteet. Vaikka kuningas vuonna 1765 antoi Turun

akatemialle yksinoikeuden

suomalaistenvirsikirjojen ^jakatkis- musten painamiseen, jatkoi

Carlbohmkin

niiden painamista omassa painossaan, ja niin turkulaiset ja

tukholmalaiset

virsikirjat taistelivat markkinoista 1700-luvun

lopulle saakka.

⁴⁸

Carlbohmin

vastausSuo- messa

1770-luvulla

vallinneeseen raamattujen kysyntään oli karkea- tekoinen Uuden testamentin kansanpainos, jonka yleisyyttä osoitta-